1952 valmistunut, funktionalismin muotokieltä noudatteleva huoltoasemarakennus sijaitsee Kokkolan keskustassa, näkyvällä paikalla.
Toimintaa ei huonokuntoisessa funkisrakennuksessa ole ollut kymmeneen vuoteen. Polttoaineyhtiö on myynyt polttonesteitä tontilla kylmäasemalta. Sekin loppui, koska putkistoista vuosi polttoainetta naapurien riesaksi.
Nyt omistaja on vaihtanut saastuneita maita ja purkanut tai purkaa tontilta kaikki purettavissa olevat, huonokuntoiset rakennukset. Teboil-yhtymällä ei ole liene käyttöä tontille, jossa ei voi harjoittaa huoltamoliiketoimintaa. Tontin jatkokäytöstä ei ole tehty päätöksiä.
Tällä hetkellä huoltamotontti yksinäisine rakennuksineen ei ole kaunistus kaupunkikuvassa.
Kokkolan kaupungin kaavoituspäällikkö Veli-Pekka Koivu toteaa, että usein tällaisissa tapauksissa omistaja haluaa myydä tontin ja saada siitä mahdollisimman hyvän tuoton. Omistajan intresseissä ei näin ollen ole pohtia kaupunkikuvaa, vaan omia tulojaan.
– Huoltamon tontti on sen verran pieni, ettei sille helposti rakenneta korkeata rakennusta, mikä taas toisi tontin omistajalle eniten tuloja, toteaa Koivu.
Haavauma kaupunkikuvassa
Aikanaan rakennusmestari Kalle Karnela suunnitteli huoltoaseman ikään kuin toistamaan kulmatontin muotoa. Rakennuksen pohjoisseinä on puolikaaren muotoinen.
Kaupungin museotoimenjohtaja Kristina Ahmas on surullinen suojellun rakennuksen nykytilasta.
– Se on haavauma kaupunkikuvassa. Rakennuksen elämänkaaressa tämä vaihe on todella surullinen. Toivon, että sille löytyy uusiokäyttöä ja joku, joka näkee siinä esteettisiä arvoja tässä kaupunkikuvassa, sanoo Ahmas ponnekkaasti.
Tontin nykyinen kaava Pitkänsillankadun ja Ristirannankadun kulmassa mahdollistaa esimerkiksi kahvilan tai ravintolan rakentamisen ja lisärakentamisen. Taidekäytöstäkin on haaveiltu.
– Minusta mikä tahansa uusiokäyttö on hyvä tällaiselle rakennukselle. Eihän tarkoitus ole, että rakennus rakennetaan kerran maailmassa jotakin tiettyä käyttöä varten. Sitähän voi uusiokäyttää mihin tahansa tarkoitukseen. Siihen voidaan varmasti lisärakentaa jotain, joka siihen soveltuu, ja joka soveltuu miljööseen. Sehän on kaikkein parasta rakennuksen säilyttämistä, että sitä joku asuu, pitää lämpimänä ja huoltaa.
Kaupungilla huhutaan, että rakennus saattaa romahtaa kasaan, kun se menettää aiemmin siihen liittyneet lisäosat kokonaan. Huhut huhuina, kuittaa Ahmas.
– Hajoaminen olisi surullista! Onhan omistajalla velvoite ylläpitää rakennuksia, etteivät ne hajoa käsiin. Varmaan omistajallakin on taloudellinen intressi pitää rakennus ehjänä, kommentoi museotoimenjohtaja.
Jatkoa odotellessa
Kaupungille ei ole vielä tullut virallisia ehdotuksia tai esityksiä huoltoasematontista. Jos asemakaavaa halutaan muuttaa, siitä tehdään tavanomaiset suunnitelmat lautakunta- ja kaupunginhallituskäsittelyineen. Myös kansalaiset saavat ottaa kantaa.
Kaavoituspäällikkö Koivu muistelee, että aikanaan tontin uusiokäytöstä on moni taho ollut kiinnostunut. Suojeltuun rakennukseen suunniteltiin muun muassa ravintolaa, mutta tuolloin tontin omistajan kanssa ei päästy yhteisymmärrykseen vuokrahinnoista. Rakennus olisi tarvinnut perusteellista remonttia, mikä taas olisi nostanut omistajan pyytämän vuokrahinnan liian korkeaksi ravintolayrittäjälle.
Kaavoituspäällikkö Koivu kommentoi, että tontin nykyinen kaava on hyvä ja se mahdollistaa liiketoiminnan sekä lisärakentamisen. Kaupungilla sinänsä ei ole kiire tehdä asiassa päätöksiä, sillä keskeisen tontin toiminta on suunniteltava huolella.
– Kaavoittajan päätökset ovat pitkäikäisiä. Niissä pitää ottaa huomioon lyhytnäköisiä taloudellisia intressejä laajempia asioita. Pitää tehdä hyviä ratkaisuja. Sellaisia, jotka ovat useasta näkökulmasta hyviä.