Vanha 300 litran pakastin saattaa kuluttaa 900 kilowattituntia vuodessa, mutta uuden A- ja A+-luokan pakastimen kulutus jää alle 300 kilowattitunnin.
- Jos ajatellaan, että kilowattitunti siirtomaksuineen maksaa sen kymmenen senttiä tänä päivänä, sehän tarkoittaa, että uusi säiliö kuluttaisi 30 euroa vuodessa. Ja se vanha säiliö kuluttaa 90-100 euroa vuodessa. Eli 5-6 vuodessa se uusi maksaa sähkönkulutuksessa hintaeronsa takaisin, laskee myymäläpäällikkö Timo Poikkimäki Ylivieskan Teknisistä
Eroa selittää sekä tekniikan kehitys että vanhojen pakastimien kuluneet tiivisteet, joiden vuoksi kylmä karkaa hukkaan.
Vanha uutta kestävämpi
Nykypakastinten käyttöikä on toisaalta 10-15 vuoteen eli lyhyempi kuin vanhojen. Ensimmäinen arkkupakastinsukupolvi kesti 20-30 vuotta.
- Toki tuolloin sähkön hinta oli aivan erilainen, muistuttaa Poikkimäki.
Hänen mukaansa ihmiset seuraavat laitteiden energiamerkintöjä nykyään hyvin, lähes joka kaupan yhteydessä. Laitteiden kulutuksen näkee konkreettisesti energiakulutusmittarin avulla.
Pakolliset merkinnät edesauttoivat kehittelyä
Energiamerkintä tuli pakolliseksi kylmälaitteisiin 1990-luvulla. Ensimmäiset säiliöt olivat C-ja D-luokkaa, mutta nykyään B-luokka on huonoin ja valtaosa on A:ta.
- Valmistajat paneutuivat tekniikan parantamiseen ja siitä on ollut selkeää hyötyä: energiaa kuluu vähemmän ja asiakkaiden on helppo seurata, kuinka paljon erimerkkiset ja -malliset säiliöt kuluttavat, sanoo Poikkimäki.
Pakastin kannattaa Poikkiemäen mukaan sulattaa kaksi, kolme kertaa vuodessa, jotta se ei käy turhaan. Huurre seinämissä muodostaa eristeen, jolloin laite ei saavuta nopeasti tavoitekylmyyttää.
Myös paikalla on väliä: laite ei saa olla auringonvalossa eikä esimerkiksi lähellä lämpöpatteria.