Hiihtoloma ja Gran Canaria. Täpötäydellä lomalennolla korvamatona Irwinin rallatus Las Palmas. Nuorta minua olisi puistattanut jo ajatuskin Kanarian-matkasta. ”Vähänkö noloa.” Nyt, äitinä, alistuin hymyilemään.
Päästyämme saarelle kävin nauttimassa lasillisen pikkuruisessa kulmakuppilassa. Paikalliset äijät kumosivat halpaa rommia ja söivät keitettyjä kananmunia. Kuulemma viikinkien aikanaan tuoma perinne – kehohan tarvitsee proteiinia kestääkseen tiukan alkoholikuormituksen.
Baaritiskillä istuskeleva herra innostui kyselemään, mistä olen ja olenko ensimmäistä kertaa Kanarialla. Paljastin, että olin aiemmin kyllä käynyt naapurisaarella Teneriffalla. Johon mies heitti jatkokysymyksen: No, Teneriffa vai Gran Canaria?
Mitäpä muuta siihen vastata, kuin että Gran Canaria.
”Sí, claro!” papparainen karjahti ja tuuletti, kuin kotijoukkueen voittaessa jalkapallo-ottelun. Hän halusi maksaa juomani - mistä kieltäydyin kohteliaasti samalla, kun kuivasin kasvojani, joille säikähdyksen takia olin läikäyttänyt olutta. Pian mies ja baarimikko kävivät kiivasta keskustelua, jonka päätteeksi baarimikko pyysi minua hyväksymään juomatarjouksen, senor kun ei muuten maksaisi omiakaan ostoksia. Olkoon.
Lomaviikkomme jatkuessa huomasin ihmetteleväni toistuvasti: Missä ovat turisteihin kyllästyneet, tylyt paikalliset? Missä massaturismiin kuuluva ylihinnoittelu ja persoonaton asiakaspalvelu?
Uusi sukupolvi tekee työtä luodakseen modernia, kestävämpää ja yksilöllisempää turismia.
Ennustan Kanariansaarten nousun uudeksi trendimatkakohteeksi – muidenkin kuin lapsiperheiden ja eläkeläisten parissa. Las Palmas ainakin on kaupunki, josta löytyy omat hipsterikaupunginosansa, trendikkäitä baareja, autenttisia kuppiloita, kunnianhimoista gastronomiaa, värikkäitä putiikkeja, joogastudioita, tyylikkäitä tatuointiliikkeitä sekä elävää kaupunkikulttuuria.
Uusi sukupolvi tekee työtä luodakseen modernia, kestävämpää ja yksilöllisempää turismia. Saarten turismitoimisto lanseerasi vastikään nettisivun, ”The Other Map - True Moments for atypical tourist”, joka on suunnattu matkailijoille, jotka eivät halua tuntea itseään turisteiksi.
Juttelin craft beer -baarin omistajanaisen kanssa, joka oli turhautunut siitä, kuinka massaturismi on päässyt pilaamaan saarten maineen. Hän kehotti tutkimaan tarkkaan nettiä ja sosiaalista mediaa ennen vaikkapa ravintolan valitsemista. Siten voi varmistaa, ettei erehdy kunnianhimottomaan ravintolaan, jonka tarkoituksena on vain nyhtää turisteilta rahat. Hän siis muistutti myös matkailijan omasta vastuusta.
Vastuusta puheenollen, mielestäni Kanariansaaret on eettisestikin hyväksyttävä matkakohde, sillä siellä on totuttu kestämään massaturismia jo vuosikymmeniä. Vai eikö tunnukin järkeenkäyvältä, että matkailu keskitetään massoja kestäville, infraltaan siihen sopiville alueille, ja jätetään luonnontilaiset paratiisit rauhaan?
Ellei omatuntoni ala laulaa kovempaa kuin Irwin ja saa minua lopettamaan lentomatkustamista tykkänään, aion varata lennot perheelleni Kanariansaarille myös ensi vuonna noin 14 miljoonan muun turistin tavoin.
Maria Markus
Kirjoittaja on jyväskyläläinen vapaa toimittaja, joka tekee juttuja Suomesta ja ulkomailta monenlaisiin medioihin. Häntä ajaa eteenpäin ehtymätön uteliaisuus, ja toimittajan työ on hänelle tutkimusmatka yhtä lailla maailmaan kuin itseensäkin. Hän on työskennellyt myös pohjoismaisen yhteistyön sekä EU-politiikan parissa..