Nyt kolmekymppinen Henna Rahkonen mietti yläasteella, mitä seuraavaksi tekisi. Perheyrityksessä toista polvea edustava isä neuvoi tyttöään, ettei ainakaan kuljetusalalle kannata lähteä – se olisi koiranelämää.
Henna Rahkonen on ajanut isoja autoja jo 11 vuotta. Samaiseen ullavalaiseen perheyritykseen hän siirtyi kierrettyään toisten leivissä maata vuosikymmenen verran. Raskas kalusto on vienyt sydämen, veri vetää tien päälle – ja tietysti isäkin on tytöstään ylpeä.
Kuljetusala vetää nuoria nykyäänkin: juuri päättyneessä yhteishaussa ajoneuvo- ja kuljetustekniikka oli koko maassa toiseksi suosituin ala sosiaali- ja terveysalan jälkeen. Ensisijaisia hakijoita logistiikan perustutkinnon alle 1600 aloituspaikkaan oli yli 1900. Ensisijaisia hakijoita on ollut jo usean vuoden ajan ollut enemmän kuin on aloituspaikkoja.
Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymässä tutkintoon pyrkii aloituspaikkoihin nähden kaksinkertainen määrä ensisijaisia hakijoita. Ala oli yhteishaussa kaikista vetovoimaisin.
Keski-Pohjanmaalla aloituspaikkojen määrä tuplataan noin joka kolmas vuosi kysynnän vuoksi. Logistiikan perustutkinnosta valmistuu autonkuljettajia, heistä valtaosa nykyään Kokkolassa yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi. Työllistyminen on ollut huippuluokkaa.
Reissuhommat vetivät pidemmille reiteille
Henna Rahkonen valitsi aikanaan toisen tien: hän kävi lukion, mutta ajoi samalla kuorma-autokortin ja aloitti rekkakurssin heti lukulomalla. Kuvataiteetkin houkuttivat, ja ammattikorkeakoulusta aukeni jo paikka graafisen suunnittelun oppiin. Kuljetusala vei silti lopulta pisimmän korren.
Neljä vuotta kului kiitolinjakuljettajana yhdistelmän ratissa, mutta sitten alkoi poltella: nainen oli aina tykännyt ajaa pidempiä matkoja. Työnantaja vaihtui, ja alkoi kuuden vuoden reissuajoputki. Tutuiksi tulivat Helsingin työmaat ja monen päivän poissaolot.
– Aluksi se oli helppoa, kun ei ollut lapsia. Parisuhteelle on vain virkistävää, kun ei näe toisen naamaa koko ajan, Henna Rahkonen virnistää.
Lasten tulo muutti tilannetta: lähdön lähestyessä alkoi ahdistaa, mutta töissä taas helpotti.
– Päivät ovat niin kiireisiä, ettei ehdi ajatella. Yöt ovat pahimpia, kun kerkeää miettiä, ja koti-ikäväkin iskeä.
Lapsetkin tiesivät jo takin nähdessään, että äiti on lähdössä.
– Vanhempi istui joskus reissukassin päälle. Silloin oli vaikea lähteä, Henna Rahkonen muistelee.
Joka kolmas yritys kärvistelee kuljettajapulan kanssa
Tammikuisen kuljetusbarometrin mukaan kuljetusyrityksillä menee lujaa niin liikevaihdolla kuin kuljetusmäärillä mitattuna. Odotukset ovat nekin plussalla. Sen sijaan jopa joka kolmannella yrityksellä on vaikeuksia löytää osaajia. Eniten kuljettajapulaa on säiliöautoyrityksillä ja vaarallisten aineiden kuljetuksia tekevillä, joista puolet kamppailee työvoiman löytymiseksi.
– Tämä on toimiala, jolla on työtä. Kuljettajapula on koko EU:ta vaivaava ilmiö, ja keski-ikä on alalla korkea, sanoo viestintäpäällikkö Heini Polamo SKALista.
Tunku koulutukseen on mieluisaa kuultavaa Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry:lle SKALille, sillä alaa vaivaa kuljettajapula. SKAL haluaa alalle nuoria, innostuneita ammattilaisia, sillä koko EU:ssa kuljettajista vain kaksi prosenttia on alle 25-vuotiaita.
– On kaikille eduksi, että koulutukseen on tunkua, sanoo Polamo.
Hän muistuttaa, ettei digitalisaatio tai automatiikka vie kuljettajan työtä, vaikka muuttaakin sitä. Vaativien keli- ja tieolosuhteiden maassa kuljettajaa tarvitaan. Kyseessä on usein itsenäisen ihmisen työ.
– Vapauden mukana tulee vastuu.
Kotikylän koulutiet taittuvat nyt maitoautolla
Täysperävaunuyhdistelmä on Henna Rahkosen suosikki, sitä hän on ajanut aina. Reissuhommissa tutuiksi ovat tulleet myös "possujuna" (vetoauto ja kaksi puoliperävaunua) ja "vasikka" (puoliperävaunuyhdistelmä, johon on liitetty keskiakseliperävaunu).
Kyydissä on kulkenut kappale- ja sahatavaraa, elementtejä ja ylileveitä kuormia, nyttemmin säiliöitä täyttää maito.
Erilaiset työkoneet, pyöräkoneet, kurottajat, trukit ja traktorit pysyvät nekin Rahkosen käsissä. Mekaanikko hän ei ole, muttei avutonkaan. Työmaiden ja rautakauppojen pihoissa ajaneelle naulat ovat tuttuja.
– Renkaita on mennyt reissuhommissa, ja niitä on saanut itse vaihtaa. Viidennen jälkeen lopetin laskemisen.
Nykyään Henna Rahkonen hyppää auton rattiin kotona Ylivieskassa aikaisimmillaan kello 6 ehtiäkseen startata maitoauton ajoissa. Työnantaja on samainen perheyritys, jossa Rahkosen pappa aikanaan ajoi maitoa.
Perhefirmaan Rahkonen lähti vasta nähtyään tarpeeksi reissuhommia. Nyt hän pääsee yöksi kotiin perheen luo, tosin päivät venyvät pitkiksi: kotiovi aukeaa vasta kello 21–22. Välillä tehdään yövuoroa.
Reissuhommissa parasta oli kokea liikkuvan maisemakonttorin vaihtelu, nyt raitit ovat vanhoja tuttuja: kyläteitä, joita pieni Henna aikanaan käveli kouluun.
Perheyritys on Henna Rahkoselle hyvin tärkeä, ja isän, sedän ja serkkujen kanssa työskentely kunnia-asia. Hän toivoo, että pappa olisi ehtinyt nähdä hänenkin astuvan remmiin.
– Aiemmin katsoimme sisarusten kanssa ikkunasta, kun oma isä lähti kotipihasta maitoa keräilemään. Nyt saman ikkunan takana katsovat omat lapset heiluttaen äidille.
Viime syksynä taskuun sujahtivat myös vartijan paperit, sillä Hennaa kiinnostavat arvokuljetuksetkin. Ja aina on hyvä olla varasuunnitelma, hän sanoo.
Hyväntekeväisyyttä lasten ja nuorten puolesta
Naisten määrä alalla on lisääntynyt Henna Rahkosen reippaan kymmenen työvuoden aikana. Nyt pelkästään maarakennus- ja kuljetusalan naisten omassa Facebook-ryhmässä on lähes 250 jäsentä.
Samassa ryhmässä syntyi myös idea hyväntekeväisyyskalenterista. Sitä varten Rahkonen perusti kahden kollegan kanssa oman Facebook-ryhmän ja yhdistyksen. Hankkeessa on mukana 24 naista, ja työn alla kalenteri, jonka tuotto menee lasten ja nuorten mielenterveystyöhön. Mukaan on saatu jo yli 100 yrityssponsoria, mikä yllätti Rahkosen täysin. Kaikille halukkaille ei ollut edes tilaa.
Kalenteria kuvataan pitkin vuotta eri puolilla Suomea. Tavoitteena on hyvän maun kalenteri, jossa naiset esiintyvät sensuelleissa työtilannekuvissa. Sponsorien avulla kulut on jo katettu, ja tuotto on puhdasta tuloa, joka kanavoidaan Lastenklinikan kummien kautta.
– Suurin osa meistä on äitejä. Nykyään yhä useampi lapsi ja nuori kärsii jonkinasteisista mielenterveysongelmista. Jos tällaisella voi vähänkin tukea jonkun tilannetta, niin se on todella iso asia, sanoo Rahkonen.
Hän on myös toiminut parin vuoden ajan nuoren sijaisäitinä, mikä vahvisti ajatusta siitä, että lapset ja nuoret tarvitsevat lisätukea.
Kalenterihanke on Rahkosen mukaan yhdistänyt kuljetusalan naisia ja saanut heidät toimimaan aiempaa aktiivisemmin yhdessä.
Sinänsä sukupuoli ei ole Rahkosen mukaan enää mikään iso tekijä. Ihmettelyt ovat jääneet takavuosiin. Reissuhommissa tauoilla muut naisrahtarit ovat kyllä olleet harvassa.
– Ei ole monesti sattunut naista huoltsikan pihalle samaan aikaan. Ja vielä kun saisi huoltoasemille myös naisten saunavuoron, se se olisi tasa-arvoa.
Muun muassa Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymässä naisten määrä on vuosien varrella lisääntynyt: viime vuonna jo kymmenesosa aloittajista oli tyttöjä.
Eniten pelottaa, että joku ajaa pahki
Keleihin kokenut rahtari on ehtinyt jo tottua: Suomessa on välillä liukasta, ja luntakin sataa. Myös kommelluksia sattuu: Rahkonenkin on herännyt siihen, että höyry nousee suusta, kun auton webasto on hajonnut yöllä.
Varjopuoliakin työssä on: huonot tiet ja itsetuhoiset autoilijat.
– Huonoja tiet ovat aina olleet, mutta kyllä ne menevät vain pahemmiksi. Jopa pääväylät. Ja kunnossapidossa tiepiirien välinen ero on joskus kuin yö ja päivä.
Suurin pelko on kuitenkin tilanne, joista uutisoidaan silloin tällöin: henkilöauto, joka ohjautuu rekan keulaan tuntemattomasta syystä. Niitä Henna Rahkonenkin välillä miettii.
– Kun lähtee reissuun ja sanoo lapsille, että äiti tulee sitten illalla. Että tuleeko? Lupaanko liikoja?
Vahvimmat palaavat keulaanajon jälkeen töihin, ja Rahkosen mukaan alalla neuvotaankin palaamaan heti tai se käy liian vaikeaksi. Osalla työ jää kuitenkin siihen. Sitä Rahkonenkin pelkää ja toivoo alalle kriisipuhelinta, joissa tapahtuneita tai tilanteeseen liittyviä pelkoja voisi purkaa.
Hän on myös huolissaan kuljetusalasta ja kokee isojen yritysten ajavan pienempiä yrittäjiä ahdinkoon.
– Rahti on nykyään raakaa, eikä enää ole merkitystä sillä, tekeekö työnsä kuinka hyvin tai sillä kuinka pitkä historia ja yhteistyö on takana vaan raha ratkaisee.
Mutta juuri nyt Henna Rahkonen tekee sitä, mihin veri vetää: ajaa. Kuljetusala on kulkenut verissä, ja omille lapsille se on saattanut periytyä molemmilta puolilta. Lapset saavat aikanaan valita, mitä haluavat tehdä. Henna Rahkonen haluaisi vielä ulkomaille.
– On paljon teitä, joita en ole ajellut.
Korjattu 23.3. klo 10.50 vanhan kuvan kuvatekstissä pystykeräilyauto pystökeräilyautoksi.
Lisätty SKALin tieto: SKALin sivustolta löytyy informaatiota vertaistuesta ja myös kriisipuhelimesta. Kyseessä on vapaaehtoisten kuljetusalan ammattilaisten tarjoama henkinen tuki ja kuunteluapu. Numeroon 020 345 888 voi soittaa, jos on ahdistunut tai kuormittunut tai jos on näin kokevan raskaan liikenteen ammattilaisen läheinen.