Se, että Jarkko Lahti seuraa jalkapallon arvokisoja Islannissa, majapaikan viereisessä pubissa, ei ollut suunniteltu juttu.
– Jalkapallon MM-kisat on tapahtuma, joka tapahtuu riippumatta kaikista muista elämäntilanteista. Täytyy sitten sovittaa aina yhteen. Ehkä vaimon pinna on aina hetkittäin kireällä, mutta kyllä tässä on parisuhde säilynyt. Toistaiseksi, hymähtää Lahti.
Vaikka omassa asumuksessa ei televisiota ole, teatterimiehen kisakatsomo on aika laadukas. Aivan vieressä sijaitsee kahden jalkapallohullun pitämä pubi, jossa otteluita katsotaan isolta valkokankaalta.
Brasilia, Brasilia!
Lahti itse kannattaa tulisesti Brasiliaa ja on kannattanut sitä vuodesta 1986. Hänet joukkueen kannalle käänsi Zico, ehkä myös Sokrates.
– Sitä en enää pysty muistamaan, mikä siinä oli. Ehkä ne olivat nuo nimet, jotka jäivät 8-vuotiaan mieleen. Brasilian maajoukkueesta paistavat positiivinen vimma, iloisuus ja riemu. Ne ovat aikuisille ihmisille asioita, joihin kannattaa elämässä keskittyä, hyrisee Lahti.
Toisia ei saa dissata
Teatterista leipänsä saava mies tunnustaa, että hän itse kiihtyy erittäin nopeasti nollasta sataan matsin äärellä.
– Riippuu tietysti vähän pelistä ja joukkueista. Kyllä suurin osa peleistä vie yleensä mukanaan, riippumatta joukkueista. Se on hienoa leikkiä!
Muutama tulisieluinen Facebook-viestikin on Lahdelta lähtenyt. Oma mielenmaisema on luonut hyvän pohjan myös ymmärtää muita tulisieluja, olivatpa he sitten vaikka Englannin kannattajia.
– Minulle ei tuota mitään ongelmaa, että joku kannattaa verisesti omaa joukkuettaan. Se on hieno asia. Sen sijaan provosoiminen ja vastustajan dissaaminen ovat eri asia. Minä itse yritän olla lähtemättä tällaiseen negatiivisuuteen mukaan. Minusta se ei kuulu mihinkään urheiluun.
Huuhkajien menestystä odotellessa
Suomella ei ole omaa joukkuetta, joten kansalliskiihkolla ei nyt ole sijaa kannustuksessa. Tilanne on jalkapallofanille herkullinen.
– Silloin voidaan keskittyä itse peliin. Tosin, olisihan se mukavaa, jos oman maan joukkue menestyisi jalkapallossa, kun Euroviisutkin on voitettu, samoin jääkiekossa on tullut kultaa. Viimeinen lasikatto, joka hiertää pälvikaljua, on se, etteivät Huuhkajat ole olleet arvoturnauksessa. Sitä odotellessa.
Suomalaisten jalkapallohuuma saattaisi silloin siirtyä katsomoonkin. Suomessa jalkapallo ei ole niin kovassa kurssissa kuin muualla maailmalla.
– On aivan selvää, että jos Suomi pelaisi EM-kisoissa tai MM-kisoissa, urheiluhullu kansa innostuisi. Kansakunnalla on jatkuva halu luoda identiteettinsä uudelleen, ja menestys jalkapallossa valjastettaisiin siihen varmasti, maalailee Lahti.