1970-luvulla Japanissa kehitetty teippaustekniikka heittää romukoppaan vanhat käsitykset esimerkiksi urheiluvammojen teippauksista. Ennen teippauksella rajoitettiin nivelen/raajan liikkuvuutta, nyt tehdään juuri päinvastoin. Kinesioteippauksessa pyritään jopa lisäämään liikkuvuutta.
- Kipeät polvet, selkä- ja olkanivelvaivat, turvotukset ja vaikkapa raskausarvet saavat apua kinesioteippauksesta. Tässä on vain mielikuvitus rajana, toteaa kokkolalainen OMT-fysioterapeutti Jukka Ritola.
Japanilaisten keksinnössä pitää ymmärtää anatomiaa ja fysiologiaa, mutta mistään salatieteestä ei ole kyse.
- Tällainen teippaus ei ole mikään taikaväline. Se helpottaa kipua, mutta ei paranemisessa voi hypätä mitään vaihetta yli, Ritola korostaa.
Ei umpeenteippausta
Hoidon aluksi tutkitaan kipeän paikan liikkuvuus liikuttamalla, nostamalla tai painelemalla. Liikkeellä haetaan helpotusta kipuun ja selvitetään teipin kiristyssuunta. Kun paras asento löytyy, aloitetaan teippaus.
- Kinesioteippaamisella esimerkiksi ohjataan nivelen virheellinen liikemalli oikeaksi, tai vaikkapa estetään pehmytkudosvamman pahentuminen repeämäksi asti, Ritola selventää.
Teippaus tehdään vamman mukaan, eikä niveltä tai raajaa teipata umpeen. Joskus riittää yksi teippi, välillä tarvitaan useampia. Teippi voidaan vetää ihon päälle kiristämättä, tai teipata voimakas venytys. Värikkäät kinesioteipit ovat puuvillakankaisia, akryyliliimapohjaisia suikaleita. Elastinen teippi venyy pituutta jopa 40 prosenttia.
Teipit pysyvät iholla viikon ja hoidon aikana saa käydä suihkussa, saunassa ja uimassa.