Kokkola Cupissa isomummu oli tullut katsomaan 9-vuotiaan lapsenlapsenlapsensa peliä. Koska muita istumapaikkoja ei ollut, vanha rouva istutettiin vaihtopenkille. Siinä hän sitten istui poikien keskellä, seurasi tiiviisti peliä ja kommentoi asiantuntevasti "Onpa jännä peli." "Mistä nuo keltapaitaiset ovat?" "Mitenkähän tässä vielä käy?" ja niin edelleen.
Yhtäkkiä mummu tokaisi: Yhtä asiaa minä en ymmärrä. Miksi tuo mustapukuinen iso mies sotkee noiden poikien peliä tuolla keskellä kenttää? Mitä se tuolla tekee, eikö sen voisi ottaa sieltä pois! Mummulle selvitettiin, että kysymyksessä on tuomari, joka välillä viheltää pilliin ja keskeyttää pelin. Nykyisin mummu käy kentän laidalla satunnaisemmin, mutta kommentit ovat asiantuntevampia kuin silloin.
Puolen Suomen liigassa pelataan monesti tiukkoja pelejä. Kerran lapsenlapsen joukkue teki maalin. Kannattajat iloitsivat ja tuulettivat, kunnes huomasivat, että avustavan erotuomarin lippu on ylhäällä. Isoisä sanoi: Se oli paitsio. Yleisön hämmästys oli suuri, kun peliin eläytynyt isoäiti huusi möreällä äänellä: Voi V...
Käsipallossa mummo lähti katselemaan tytöntytön peliä. Pelissä mummo oli niin innoissaan, että hihitteli ja osoitti sormella, katso tuo hyökkää hih hih hih, nyt tuolla on pallo hih hih hih. Aikuinen tytär sanoi, ettei ottanut toista kertaa äitiään mukaan.
Ystävyysottelussa mummi sai lapsenlapseltaan vuosiksi porttikiellon, kun eläytyi peliin niin paljon, että kirkui jännittävissä paikoissa, jolloin sekä pelaajat että katsojat säikähtivät. Nykyisin hän jo kuulemma pystyy olemaan asiallisesti kentän laidalla.
Jo isolla kentällä pelaava poika muistaa aina sen, kun isomummu ja -vaari olivat katsomassa pikkukentän peliä. Poika oli antamassa kulmapotkua, kun isovaari sanoi: Tule tänne. Mummulla on karkkia. Poika meni – myöhemmin.