– Ei sen tarvitse olla mikään valtava metsä. Voi mennä ihan pieneen lähimetsään ja sekin on jo iso maailma lapselle, heittää kokkolalainen lastentarhanopettaja Marianne Haasala.
Osassa Suomea lähimetsät saattavat karata yhä kauemmas kaupunkien keskustoista, kun rakennetaan yhä tiiviimmin. Silti koululaisenkin saa metsään telmimään, parhaiten innostavan porukan mukana.
– Silloin syntyy maja, keppitaisteluja ja päämäärätöntä kuljeskelua, luettelee Haasala kokemuksesta.
Lapsia ja nuoria houkuttelee metsään nykyään jo useampi taho. Luontotietämyksen puolesta kampanjoivat muun muassa Metsäkeskus, Luontokoulut ja Luonto-liitto. Ne järjestävät visoja, retkiä, opastuksia, ja tarjolla on paksuja metsäleikkiesitteitäkin.
Paras ilo: itse keksitty leikki
Kuitenkin suuri vaikutus on perheellä. Vanhemmat saattavat jarruttaa metsään menemistä, jos luonnossa liikkuminen ei ole perheelle luontaista.
– Välillä törmää siihen, että pelätään eksymistä, punkkeja ja käärmeitä. Tai sitten kännykät ja tabletit vievät osan vapaa-ajasta.
Päiväkotien arjessa metsäteema on kulkenut mukana jo vuosia. Lähellä metsää sijaitsevat päiväkodit suuntaavat ainakin Kokkolassa retkille säännöllisesti.
Luonnollisimmalta ilonpito näyttää silloin, kun lapsi saa vapaat kädet.
– Suurin into leikkiin leimahtaa, kun kukaan ei ohjaa, eikä käske, mitä pitää tehdä. Silloin sammaleista tulee salaattia ja kuusenkävyistä grillimakkaroita, Haasala muistelee metsäretkien parasta saldoa. Sitten vaivihkaa voi sekaan ujuttaa lapselle tietoa ja oppiakin.