Sandra Eriksson on kärsinyt nilkkavammasta eikä ole juossut tällä kaudella kovinkaan monta kilpailua. Suomen radoilla hänet on nähty ainoastaan SM-viesteissä, mutta Porin Kalevan kisoissa hän osoitti olevansa nyt hyvässä kunnossa.
Erikssonin tavoitteena oli alittaa Pekingin MM-kisaraja 9.44 ja tämän hän tekikin reippaasti. Tukholmassa asuvan IK Falkenin juoksijan loppuaika soolojuoksulla oli 9.36,90.
- Tänään oli tärkeintä, että juoksu tuntuu hyvältä. Hienoa, että sain sekä kultaa että MM-rajan, mutta tunne oli tärkeintä. Ja tämä tuntuu loistavalta! Juoksu rullasi erittäin kevyesti, oli hauska juosta. Nyt olen tullut takaisin, Eriksson totesi tyytyväisenä Yle Urheilun haastattelussa.
- En ollut yhtään hermostunut ennen kisaa. Tuntui vain siltä, että on mukava juosta, ja se oli hienoa.
Eriksson oli tyytyväinen jopa kisan estetekniikkaansa, joka on yleensä hänen heikkoutensa.
- Uskon, että ne menivät aika hyvin, mutta ehkä valmentajani osaa sanoa paremmin. Ainakin ne tuntuivat ihan hyviltä. Vesiesteellä laskeuduin yhdellä jalalla, tulin hyvällä vauhdilla, suoriuduin niistä niin hyvin kuin pystyin, ja olen iloinen siitä.
Eriksson juoksi Porissa kauden parhaan aikansa. Hän pohtikin, että kilpailukauden aloittaminen edellisvuosia myöhemmin saattoi olla vain hyvä asia.
- Viimeiset harjoitukseni ovat menneet hyvin. Ne ovat olleet samaa tasoa kuin viime kesänä. Ehkä on ollut ihan hyvä, että olen aloittanut kilpailukauteni näin myöhään, jaksan nyt myös MM-kisoissa.