Pääsykoe meni huonosti, sanoo Saila Suominen. Hän ei hätkähtänyt, vaan arvioi sen kuuluvan kuvaan. Hakihan hän lääkikseen ensi kertaa jo lukion toisen luokan jälkeen. Silloinkin tuntui menevän huonosti, mutta silti nainen jäi tuolloin vain 1,5 pisteen päähän sisäänpääsystä.
– Nyt meni taas huonosti, mutta nyt jo tiesin että sinne voi päästä vaikka menee huonosti.
Pääsykoetilaisuus vie mennessään, Suominen kuvaa. Aineistoa ja kysymyksiä on niin paljon, ettei niitä tahdo 5 tunnissa ehtiä käsitellä. Jos tekee kiireellä, tahtoo tulla virheitä. Jos taas tekee oikein huolellisesti, jää paljon vastaamatta:
– Pelottavaahan se on, kun mahdollisuus yrittää on vain kerran vuodessa. Siihen latautuu niin paljon, että jännitys vie parhaan terän suorituksesta.
Koulumaiset vuodet edessä
Sisäänpääsy vie Suomisen Ouluun yksin, soluasuntoon. Sitä hän kävi katsomassa kesällä ja tykästyi näkemäänsä. Yhteiset tilat eivät kuitenkaan olleet ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin oma huone. Kesällä tulikin kuurattua paikkoja ja sulatettua pakastinta porukalla.
Itseään nuorempien parissa opiskelu on Suomiselle jo lukiosta tuttua. Hän on myös valmis ilmeisen koulumaiseen opiskeluun: tiedossa on jo ensimmäisen puolen vuoden lukujärjestys. Aamuisin opin pariin mennään kello 8, ja kello 17 päivä päättyy.
Opiskelemaan on kova palo. Suominen uskoo homman olevan mielenkiintoista ja vuosien menevän nopeasti.
Terveyskeskus kutsuu
Myös valmistumisen jälkeiset kuviot Saila Suominen on piirtänyt mielessään. Jo ennen lukiota hän kävi keskusteluja siitä, kuinka vaikea on saada lääkäreitä tulemaan pienten kuntien terveyskeskuksiin.
– Silloin ajattelin heti, että kyllä minulle kelpaa!
Lukioon lähtöä siivittikin ajatus lääketieteellisestä. Suominen aikoo olla erikoistumatta:
– Otan työpaikan, joka ei nuorille kelpaa: terveyskeskuslääkärin ura on suunnitteilla.
Hän ei aio myöskään aio pitää kiirettä eläkkeelle:
– Olisi mukava vanhentua samaa tahtia asiakkaiden kanssa! Voisimme vertailla kremppoja, että miten niiden kanssa pärjäillään, Suominen nauraa.