Texasin osavaltiossa Austinissa epäilty pommien asettaja on kuollut paikallispoliisin ja FBI:n pidätyksen yhteydessä, kertoo Kvue-televisiokanava.

Poliisi oli päässyt epäillyn jäljille Fedex-kuljetusyhtiön videomateriaalin avulla.

Eilen yksi ihminen loukkaantui paketin räjähdettyä kuljetusyhtiö Fedexin tiloissa lähellä San Antonion kaupunkia. Paketti oli matkalla Austiniin, jossa selvitetään ennestään kolmea muutakin pakettiräjähdystä.

FBI:ta "huolestuttaa" vielä se, että pakettipommeja saattaa olla vielä jossain.

Yhteensä Austinissa on ollut kuusi räjähdystä kuluneen kuukauden aikana. Poliisin mukaan epäilty olisi vastuussa kaikista Austinin pakettipommeista.

Kanavan toimittajan mukaan poliisi oli löytänyt epäillyn hotellilta ja yrittänyt pidättää tämän. Mies oli paennut valtatie I-35:lle.

Takaa-ajon yhteydessä oli ammuttu laukauksia ja epäillyn räjähteet olisivat lopulta tappaneet miehen. Poliisin mukaan epäilty oli räjäyttänyt jonkinlaisen pommin autonsa sisällä. Yksi poliisi oli loukkaantunut lievästi räjähdyksen yhteydessä.

Tapahtumia on kertonut tutkivansa myös ATF-virasto (Alkoholin, tupakan, tuliaseiden ja räjähteiden virasto).

Austinissa tutkittiin myös yhtä eilen tapahtunutta räjähdystä, joka tapahtui Goodwill-hyväntekeväisyysjärjestön myymälässä, Austinin eteläosassa. Yksi ihminen loukkaantui räjähdyksessä. Poliisi ilmoitti tutkimuksensa jälkeen, ettei tapaus liitty aiempiin pakettipommeihin.

Muun muassa Twitterissä oli pohdittu tiistaista alkaen, toimiiko Texasin alueella kaksi eri pomminasettajaa.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump twiittasi Austinin epäillyn pommien asettajan kuolleen ja kehui viranomaisten "upeaa työtä".

Aiheesta muualla:

Austin bomber kills himself with explosive device

New explosion in Austin is not believed linked to previous blasts

Keskustelu sukupuolineutraalien matkakorttien tarpeesta nousi julkiseen keskusteluun, kun Turun joukkoliikenteen tarkastaja oli kysynyt bussissa matkustaneelta, vaaleanpunaiseen vaatetukseen pukeutuneelta lapselta tämän sukupuolesta.

Arvaan, että muutos voisi tulla voimaan kesällä. Sirpa Korte

– Tarkastaja oli luullut lasta tytöksi. Kun lapsella olikin ollut pojan kortti, tarkastaja oli kysynyt, onko hänellä vahingossa esimerkiksi veljen kortti mukana, sanoo joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte.

Hän myöntää, että tapahtuma on ollut opettavainen.

– Olemme oppineet, että ehkä sukupuoli ei ole sellainen asia, jonka pitää näkyä kortilla.

Sukupuolimerkinnällä on yritetty estää väärinkäytöksiä

Matkakorttiin merkitty sukupuoli näkyy Turun joukkoliikenteen Föli-bussien lipuntarkastajalle ja kuljettajalle. Tällä on yritetty estää alennuskorttien väärinkäyttömahdollisuuksia.

Olemme oppineet, että ehkä sukupuoli ei ole sellainen asia, jonka pitää näkyä kortilla. Sirpa Korte

– Alennuskorteilla saa jo niin suuren alennuksen, että tälläkin tavalla on haluttu valvoa, että kortti on oikealla henkilöllä. Jos siirrytään sukupuolineutraaleihin kortteihin, täytyy lippuja tarkastaa jatkossa enemmän. Aikuisilla tulee jatkossa olla mukana myös henkilötodistus, sanoo joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte.

Matkakortin on kerrottu jo aiemminkin aiheuttaneen ongelmia sukupuolivähemmistöille. Esimerkiksi kaupunkilehti Turkulaisessa sukupuolivähemmistöjen asioita ajavan yhdistyksen turkulainen puheenjohtaja Panda Eriksson kertoi lopettaneensa kokonaan bussikortin käytön.

Sirpa Korte sanoo, että keskusteluja asiasta käydään nyt eri tahojen kanssa. Hän uskoo, että muutos tulee.

Alennuskorteilla saa jo niin suuren alennuksen, että tälläkin tavalla on haluttu valvoa, että kortti on oikealla henkilöllä. Sirpa Korte

– Asia on varmasti mukana jo kevään aikana lautakunnan päätöksenteossa. Arvaan, että muutos voisi tulla voimaan kesällä, Korte sanoo.

Asiakkuuspäällikkö Laura Sundell Helsingin seudun joukkoliikenteestä sanoo, ettei Helsingin seudulla kuljettaja näe matkustajan sukupuolitietoa. Sen sijaan tarkastajalle tieto avautuu.

– Tarkastajan laitteelta näkemä sukupuolitieto päätellään nykyisin kortin henkilötunnustiedosta. Tulevaisuudessa asiaa on tarkoitus kehittää niin, että siinä myös muu sukupuoli -tieto olisi mahdollinen, sanoo Laura Sundell.

Juttuun lisätty kello 13.07 HSL:n asiakkuuspäällikkö Sundellin kommentit.

Toissapäivänä ruotsalaiset pysäytti uutinen, jonka mukaan laulaja Anne Sophie von Otter on peruuttanut konserttikiertueensa Australiassa miehensä kuoleman vuoksi. Eilen maanantaina kerrottiin, että hänen miehensä oli tehnyt itsemurhan.

Hän on Ruotsin klassisen musiikin kirkkaimpia tähtiä, vähän niinkuin Karita Mattila Suomessa.

Hänen miehensä on Benny Fredriksson, 58-vuotias Tukholman kaupunginteatterin entinen johtaja. Itsemurha ei ollut uutinen vain siksi, että hän laulajatähden mies eikä siksi, että hänet tunnetaan teatterinjohtajana.

Fredriksson on yksi niistä nimistä, jotka #metoo-kampanja nosti esiin viime syksynä Ruotsissa. Tai kuten nyt mediassa sanotaan, hän oli sivuaallon kohde, jonka toiminnassa ei ollut kysymys seksuaalisesta häirinnästä vaan väärästä ja kovasta johtamisesta.

Fredrikssoniin kohdistuvan arvostelun paljasti Aftonbladet-lehti, joka oli haastatellut runsasta neljääkymmentä kaupunginteatterin palveluksessa olevaa tai ollutta henkilöä. He esiintyivät paljastusjutussa nimettöminä, vain yksi entinen työntekijä nimellään.

Olin mukana Tukholman Sergelin torilla, kun #metoo-kampanja polkaistiin käyntiin viime syksynä.

Kuulun itse sukupolveen, jolle nuorena työelämässä sanottiin, että pitää kestää ja vaieta, olla hyvä jätkä. Jos valitti kohtelusta, oli tosikko tai hankala akka.

Minua koskettivat torilla haastattelemani nuoren naisen sanat siitä, että “nyt meidän ei enää tarvitse hävetä - häpeä siirtyy niille, jotka ahdistelevat”.

Sergelin torin jälkeen #metoo oli päivittäin ruotsalaisen median etusivulla. Media- ja kulttuurialan näkyviä nimiä julkistettiin ja eri alojen naiset keräsivät yksilöityjen aihetunnisteiden taakse tarinoita oman alansa toimintatavoista.

Kampanja oli voimakas, mutta samalla raju. Paljastettuja diagnosoitiin narsisteiksi ja nimiteltiin despooteiksi.

Itsemurhaan päätynyttä Benny Fredrikssonia eräs nimetön lähde kutsui julkisuudessa pikku-Hitleriksi. Siis vertasi yhteen maailmanhistorian julmimpaan diktaattoriin.

Eilen Fredrikssonia muisteltiin lehtikirjoituksissa. Osin samat henkilöt, jotka häntä arvostelivat syksyllä tai vaikenivat, kertoivat nyt millainen edelläkävijä hän oli alallaan ollut, uskaltanut uudistaa teatterialaa ja organisaatiota. Hänen sanottiin omistautuneen liekehtivästi omaan työhönsä.

Tukholman kaupunginteatteri aloitti syksyllä oman selvityksensä Benny Fredrikssonin toiminnasta ja vain osa raportista julkistettiin tiistaina iltapäivällä. Sen mukaan kukaan ei ole syyttänyt Fredrikssonia seksuaalisesta häirinnästä.

Ei ole varmaa julkistetaanko koko raporttia koskaan vai jääkö Fredrikssonista suuren yleisön tietoon vain nimettömien lähteiden antama kuva ihmisenä ja teatterinjohtajana.

Suomessa #metoo-kampanja on ehkä vasta alkamassa. Ruotsissa on siirrytty toiseen vaiheeseen.

Siinä uskotaan edelleen #metoo-kampanjan uudistavaan voimaan, mutta tv-lähetyksissä, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa puhutaan nyt siitä, miten paljastettuja kohdellaan ja millainen vastuu medialla on keskustelun ohjaamisessa.

Ruotsin television uutislähetyksessä Aftonbladetin kulttuuritoimituksen päällikkö Åsa Linderborg perusteli ja puolusti tarvetta tutkia kaupunginteatterin johtajan toimintaa. Virheenä hän mainitsi lööpin, jossa väitettiin Fredrikssonin pakottaneen näyttelijän aborttiin. Niin ei ollut, se oli naisen vastuulla, hän totesi.

Metoo-kampanjan mukanaolijoiden vastuulla on myös se, ettei keskustelu kampanjan vyöryessä mene överiksi.

Juttua korjattu 21.3.2018 kello 7.30: Ruotsin television uutislähetyksessä Aftonbladetin näkökantaa perusteli kulttuuritoimituksen päällikkö, ei päätoimittaja kuten jutussa aiemmin mainittiin.

Suurin viljelijätukien saaja oli viime vuonna vihtiläinen viljanviljelijä Niko Olavi Ahlqvist, kertoo Maaseutuvirasto. Hän sai 1,02 miljoonan euron tuet.

Lypsykarjataloutta harjoittavan kurikkalaisen Tikan Maatilan tuet olivat runsaat 907 000 euroa ja lihanautojen kasvatusta harjoittavan kauhavalaisen HH Jalaston 875 000 euroa.

Lihanautojen kasvatusta harjoittavat tilat ovat muutenkin hyvin edustettuina suurimpien viljelijätukien saajien listalla. Peräti puolet 20:stä eniten tukea saaneista on lihakarjatiloja.

Katso kaikki tuensaajat Maaseutuviraston sivuilta

Eniten Lukelle ja Suomen Metsäkeskukselle

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) sai viime vuonna viljelijätukea 116 000 euroa. Elinkeinoelämän johtajista Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlinin maatilan tuet olivat 400 000 euroa. Herlin on Suomen rikkain henkilö.

Sen sijaan takavuosina paljon tukia saanut Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos ei saanut lainkaan viljelijätukea. Hän on siirtänyt kartanonsa perillisilleen.

Eniten maatalouden ja maaseudun tukea saivat kuitenkin Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen metsäkeskus, kumpikin noin 2 miljoonaa.

Maatalouden ja maaseudun tuet koostuvat viljelijä-, rakenne-, markkina- sekä hanke- ja yritystuista. Esimerkiksi valtaosa Luonnonvarakeskuksen tuista oli hanke- ja yritystukea.

Myös närpiöläiset vihannesviljelijät olivat korkealla tukien saajien listalla. Andelslaget Närpes Grönsaker sai tukea 1,9 miljoonaa euroa, mikä koostui kokonaan markkinatuesta. Sven Siggin 1,8 miljoonan euron tuista suurin siivu oli rakennetukea.

Eniten maatalouden ja maaseudun tukia saaneita yrityksiä löytyi myös matkailualalta. Inarilaiset Wilderness Safaris Saariselkä ja Erähotelli Nellim saivat kumpikin noin miljoona euroa.

Tuensaajia yhteensä yli 60 000

Yhteensä maatalouden ja maaseudun tukia maksettiin Maaseutuviraston mukaan noin 2 miljardia euroa. Eniten maksettiin viljelijätukea, jonka osuus oli 1,76 miljardia euroa.

EU maksoi tuista 863 miljoonaa euroa. Suomen kansallisia varoja käytettiin tukiin 1,125 miljardia euroa.

Tuensaajia oli yli 60 000, joista maatiloja oli runsaat 54 000. Muita tukien saajia olivat yritykset, kunnat, järjestöt sekä kauppa ja teollisuus.

Katso kaikki tuensaajat Maaseutuviraston sivuilta

Ylioppilastutkintolautakunta on saanut yhteydenottoja sekä opettajilta että opiskelijoilta menneen perjantain pitkän englannin kokeesta.

Varsinainen ylioppilaskokeen palautekysely on vielä käynnissä, joten palautetta on varmasti tulossa vielä lisää.

– Palaute on ollut sekä positiivista että negatiivista. Osa pitää vaikeustasoa hyvänä ja osa on kiinnittänyt huomiota joihinkin erityisen vaikeisiin kohtiin, ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Tiina Tähkä kuvailee.

Koetta on puitu muun muassa Ylen Abitreenit-sivustolla. Yli puolet kokeen vaikeutta selvittäneen kyselyn 6 000 vastaajasta pitää koetta aivan liian vaikeana.

Englantia äidinkielenään puhuva Tracy Lipp: Koe oli todella vaikea

Pitkään Suomessa asunut, englantia äidinkielenään puhuva, alunperin yhdysvaltalainen ja kielen parissa työskentelevä Tracy Lipp on tutustunut kokeeseen netin kautta.

Hän pitää sitä poikkeuksellisen vaikeana.

– Kokeessa oli helppojakin osia, mutta jotkut kohdat olivat täysin mahdottomia. Esimerkiksi fey-sana. Sitä käytetään yleensä fantasiakirjallisuudessa henkilöstä, joka näkee tulevaisuuteen. Siitä ei kuitenkaan tässä kokeessa ollut kysymys.

Lippin mielestä monessa muussakin monivalintatehtävässä oli epätarkkuuksia.

– Vähän tuli sellainen olo, että kokeen laatijakaan ei ihan täysin hallitse kieltä. Opiskelijan oli valittava vastaus vaihtoehdoista, joista mikään ei ollut täysin oikein, Lipp ihmettelee.

Osa kouluista kärsi lisäksi teknisistä ongelmista pitkän kielen ylioppilaskokeen aikana. Vaikean kokeen ja teknisten ongelmien yhdistelmä on Lippin mielestä ollut ylioppilaskokelaiden kannalta epäreilu.

– Jos minun lapseni olisi ollut tässä kokeessa mukana, niin vaatisin rahani takaisin!

Opettaja: Sähköinen koe toi lisähaastetta

Englannin kielen ylioppilaskoe toteutettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa sähköisessä muodossa. Toteutustapa ja siihen liittyvät tekniset ongelmat ovat hyvinkin saattaneet tuoda lisähaastetta koetilanteeseen.

– Kun kuuntelukoe on yhtä aikaa kirjallisen kokeen kanssa, niin kirjallisen osuuden tekemiseen on tavallaan entistä vähemmän aikaa, Suomen englanninopettajien yhdistyksen puheenjohtaja Eija Venäläinen huomauttaa.

Venäläisen koulussa Kuopiossa koe sujui kuitenkin ilman suurempia hankaluuksia. Kokeen sisältöön hän ei ole vielä perehtynyt muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta.

– Julkisuudessa on jonkin verran puhuttu kokeessa käytetystä fey-sanasta. Täytyy myöntää, että itsekin jouduin tarkistamaan sen sanakirjasta.

Myös Venäläinen pitää fey-sanan sisältänyttä kysymystä liian vaikeana. Yleensä oikean vastauksen voi päätellä asiayhteydestä, mutta tässä tapauksessa näin ei Venäläisen mukaan ollut.

Englantia osataan niin hyvin, että vaatimukset ovat korkealla

Englannin kielen kokeen todellinen vaikeusaste selviää sitten, kun kokeet on arvosteltu toukokuun 22. päivään mennessä. Eri arvosanoihin vaadittavia pistemääriä muutetaan tarvittaessa suuntaan tai toiseen valtakunnallisen osaamistason mukaan.

– Suomalaiset nuoret osaavat erinomaisen hyvin englantia ja opetussuunnitelman perusteissa taitotasotavoite on aika korkealla, ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Tiina Tähkä toteaa.

Pitkän englannin ylioppilaskokeeseen on tänä keväänä ilmoittautunut 20 700 opiskelijaa. Muiden pitkien kielien suorittaminen ylioppilaskokeissa on suhteellisen harvinaista. Esimerkiksi pitkän saksan kokeeseen on ilmoittautunut vajaa 400 opiskelijaa. Muut kielivaihtoehdot ovat espanja, ranska ja venäjä.

Englannin kielen kokeeseen voi tutustua täällä.

–

1

Hitchcock ja pakkomielle naisiin

Alfred Hitchcock (1899–1980) oli kauhun mestari ja yksi maailman tunnetuimmista elokuvaohjaajista.

Ohjaajan piinallisen seksuaalisen pakkomielteen kohteeksi joutui muun muassa näyttelijä Tippi Hedren. Hitchcock näki kauniin vaalean näyttelijättären mainoksessa ja halusi oitis tehdä hänen kanssaan sopimuksen seitsemäksi vuodeksi. Hedren esitti naispääosaa Hitchocockin kulttielokuvassa Linnut (1963) sekä elokuvassa Marnie (1964).

Hedren on kertonut ohjaajamestarin ahdistelleen häntä seksuaalisesti kaiken aikaa kuvausten kestäessä, kävi käsiksi, yritti suudella väkisin ja asensi jopa toimistonsa ja näyttelijän pukuhuoneen välille oven voidakseen yllättää tämän milloin halusi.

Ihailustaan huolimatta Hitchcock ei epäröinyt satuttaa Hedreniä fyysisesti. Linnut -elokuvaa kuvattaessa näyttelijä joutui viettämään viisi päivää samassa huoneessa lintujen kanssa. Vihaisia lintuja heitettiin häntä päin, ne nokkivat ja satuttivat naisen verille. Näyttelijän hermot pettivät ja hän joutui vuoteenomaksi.

Kun Hedren toistuvasti torjui Hitchcockin lähentelyt, ohjaaja tuhosi kostoksi näyttelijän uran. Yhteisestä sopimuksesta huolimatta Hitchcock ei antanut Tippi Hedrenille enää elokuvaosia, vaan piti tämän tyhjän panttina loppusopimuksen ajan, viisi vuotta. Tähti oli entinen.

2

Stanley Kubrick ja 127 ottoa

Yhdysvaltalainen Stanley Kubrick (1928–1999) oli tunnettu kokeilevasta kameratyöstään ja etenkin elokuvistaan 2001: Avaruusseikkailu (1968), Kellopeliappelsiini (1971) ja Hohto (1980).

Kubrick oli perfektionisti, loputtomien uusintakuvausten ottaja ja ankara, jopa sadistiseksi kutsuttu ohjaaja.

Kauhuelokuva Hohdon pariskuntaa esittivät Jack Nicholson ja Shelley Duvall. Heistä Duvall oli Kubrickin hampaissa.

Ohjaaja muun muassa vaati näyttelijää esittämään yhden ja saman kohtauksen kaikkiaan 127 kertaa, ennen kuin oli otokseen tyytyväinen.

Saadakseen Shelley Duvallin näyttelemään aidosti epävarmaa, Kubrick heitti tälle kameran takaa halventavia kommentteja ja käski kuvausryhmää olemaan sympatiseeraamatta näyttelijää, tapahtui mitä tahansa.

Amerikkalaismediat uskovat Hohdon kuvausten ja Kubrickin epäinhimillisen ohjaustyylin suistaneen näyttelijättären mielenterveyden raiteiltaan lopullisesti.

3

Fritz Lang ja askelmerkit lattiassa

Fritz Lang (1890–1976) oli huomattavimpia saksalaisen ekspressionismin edustajia ja yksi 1900-luvun arvostetuimpia elokuvaohjaajia.

Lang oli tunnettiin äärimmäisen vaikeana ohjaajana. Laulaja-näyttelijäikoni Marlene Dietrich kutsui ohjaajaa sadistiksi ja tyranniksi.

Dietrich näytteli pääosaa Langin elokuvassa Villin lännen villikissa (1952). Hän on kertonut Langin puuttuneen pilkuntarkasti näyttelemiseen.

Ohjaaja saattoi viettää tuntikausia piirtämässä lattiaan askelmerkkejä näyttelijöille. Kuvauksissa ei ollut lupa katsoa lattiaan. Dietrichin mukaan ohjaaja sai pirullista mielihyvää siitä, että näyttelijät joutuivat toistamaan liikkeensä kymmeniä kertoja, kun erehtyivät merkeistä sivuun.

Mykkäelokuvan klassikon, tieteisfantasia Metropoliksen (1926) naispääosan esittäjä Brigitte Helm on muistellut elokuvan kuvauksia elämänsä rankimpana kokemuksena.

Lang esimerkiksi vaati Helmiä ja viittäsataa Berliinin köyhistä kaupunginosista haalittua lasta työskentelemään kahden viikon ajan kylmällä vedellä täytetyssä altaassa. Tekeillä oli kohtaus, jossa kaupunki tulvi.

Kerran Helmin vaatteet syttyivät tuleen, koska Lang oli vaatinut turvaohjeista piittaamatta kohtaukseen aitoja liekkejä.

4

Bernardo Bertolucci ja inha yllätys

Italialaisen Bernardo Bertoluccin (s. 1940) kuuluisimpiin elokuviin kuuluu Viimeinen tango Pariisissa (1972). Se on eroottinen kulttielokuva vanhenevan leskimiehen ja nuoren naisen suhteesta. Elokuvaa tähdittivät Marlon Brando (1924–2004) ja nuori Maria Schneider (1952–2011).

Elokuvassa on kuuluisa kohtaus, jossa Brandon näyttelemä Paul raiskaa Schneiderin esittämän Jeannen voita liukasteena käyttäen. Bertolucci ja Brando keksivät voin käytön yhdessä vähän ennen kuvauksia. Se ei kuulunut alkuperäiseen käsikirjoitukseen.

Miehet päättivät olla kertomatta voista Schneiderille, sillä ohjaaja halusi ottoon tytön reaktion, ei näyttelijän. Hän halusi 19-vuotiaan Schneiderin näyttävän aidosti nöyryytetyltä.

Maria Scneider on myöhemmin kertonut olleensa asiasta raivoissaan. Hän ei tiennyt, että hänen ei olisi tarvinnut suostua mihinkään, mikä ei lukenut käsikirjoituksessa. Hän on kertonut, että koki tulleensa lähes oikeasti raiskatuksi. Elokuvan kyyneleet olivat aidot.

Julkisuudessa on ollut epäselvyyttä, tapahtuiko raiskaus oikeasti vai ei. Näyttelijät ja ohjaaja kiistävät asian.

5

Rauni Mollberg ja itkevät lapset

Akateemikko ja elokuvaohjaaja Rauni Mollberg (1929–2007) kuului suomalaisen elokuvataiteen suuriin nimiin. Hän teki parikymmentä elokuvaa, muun muassa Maa on syntinen laulu (1973), Milka – elokuva tabuista (1980) ja Tuntematon sotilas (1985).

Myös Mollberg oli elokuviensa kuvauksissa ehdoton auktoriteetti. Hänelle ei sanottu vastaan.

Mollbergia pidetään hyvänä henkilöohjaajana, mutta nykyvinkkelistä katsoen asia ei ole yksiselitteinen.

Ohjaaja on kertonut kollegoilleen, että sai kuvauksissa lapset itkemään puhaltamalla näiden kasvoille tupakansavua, nipistelemällä ja valehtelemalla, että äiti on kuollut.

Mollbergin kanssa työskennelleet sanovat myös, että ohjaaja ei kaihtanut keinoja saada nuorista naisista haluamaansa, äärirajoille vietyä tunnereaktiota. Ohjaajalla oli pyrkimys totuudellisuuteen, naturaan vaikka hampaat irvessä.

Milka-elokuvan pääosanesittäjä Irma Huntus oli elokuvanteon aikaan vain 16-vuotias. Rohkeiden alastonkohtausten vuoksi hän joutui koulukiusatuksi ja koko perhe silmätikuksi kotipaikkakunnalla. Huntus ei enää näytellyt.

Olisiko Mollberg voinut tehdä jotain toisin? Paljastaa vähemmän elokuvan kärsimättä? Huntus oli vasta lapsi.

Juttua korjattu klo 23.40 koskien Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan tietoja. Lisäksi poistettu otsikosta viittaus raiskaukseen.

Pohjanmaalla on monin paikoin suivaannuttu pahasti Suomen susipolitiikkaan.

Kurikassa ja naapurikunnissa susien näköhavainnot ja pihavierailut ovat lisääntyneet roimasti ja tallentuneet pitkin vuotta kansalaisten kameroihin. Samaan aikaan on vahvistunut käsitys, että susia täytyy olla alueella reilusti enemmän kuin virallisesti on arvioitu.

– Suomen poliisilla tuntuu olevan kohta päätehtävä tällä alueella käydä katsomassa, kun sudet pomppii ihmisten pihoissa, kiteyttää asian Kurikan Metsästysseuran puheenjohtaja ja petoyhdyshenkilö Juha Kotiranta.

Suomessa suden kanta-arvion tekee Luonnonvarakeskus, Luke. Arviointi perustuu petoyhdyshenkilöiden Tassu-järjestelmään kirjaamiin havaintoihin, pannoitettujen susien satelliittiseurantaan ja enenevässä määrin myös DNA-näytteisiin.

Seuraava kanta-arvio julkaistaan kesän alussa. Viimeksi tehdyn arvion mukaan Suomessa oli maaliskuun 2017 alussa 150–180 sutta. Susikanta oli vahvin Lounais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa.

– Luken kanta-arvio ei yksinkertaisesti voi pitää paikkaansa, se [susien todellinen määrä] ei ole sinne päinkään, täräyttää Kotiranta.

Metsästäjien oma kanta-arvio

Kotiranta perustaa oman käsityksensä susien määrästä muun muassa niihin havaintoihin, joita viime aikoina on tehty hänen kotikulmillaan.

Alueen susihavaintoja on kirjattu Tassu-järjestelmään siinä määrin, että kartassa näkyy selvä havaintojen kertymä. Susihavaintoja on järjestelmään rekisteröity pohjalaismaakuntien alueelta enemmän kuin missään muualla Suomessa.

Kotiranta viittaa myös viime syksynä Suupohjassa ja rannikko-Pohjanmaalla tehtyyn metsästäjien omaan "kanta-arvioon". Puhtaalla lumella tehty laskenta tuotti tulokseksi 44 sutta. Metsästäjät pyysivät operaatioon mukaan myös Luken ja riistakeskuksen edustajia, mutta nämä eivät paikalle päässeet.

– Se oli tällainen riistanhoitoyhdistysten, metsästysseurojen ja metsästäjien yhteisponnistus, jolla haluttiin saada selville petoeläinten määrä nice to know (mukava tietää) -periaatteella. Kyseessä ei ollut mikään kanta-arvio, selvitti mittavaa operaatiota TEJUKA-lehden haastattelussa laskennan johtajana toiminut Jurvan Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jukka Hautala.

Länsi-Suomessakin on opittava elämään susien kanssa

Riistapäällikkö Mikael Luoma Suomen riistakeskuksesta sanoo, että Pohjanmaan alueella on enemmän susilaumoja kuin aikoihin. Myös Suupohjan alueella on Luoman mukaan useita laumoja. Se on yksinkertaisin selitys sille, että havaintojakin on kirjattu selvästi enemmän kuin aikaisemmin.

Mutta muitakin syitä on.

Lumisena talvena jälkihavaintoja tehdään enemmän, ja kun susikeskustelu käy kuumana, kansalaiset aktivoituvat paitsi tekemään havaintoja myös ilmoittamaan niistä.

– Kun sudet ovat pinnalla, kaikennäköisiä havaintoja koiran jäljistä lähtien tulee paljon, toteaa Luoma.

Luoma huomauttaa, että susi on nyt asettunut alueille, joilla se on monille uusi ja vieras eläin. Läntisessäkin Suomessa suden kanssa on kuitenkin opittava elämään ja tuntemaan sen tavat.

– Kun haetaan suden suotuisan suojelun tasoa, Suomessa on oltava tietty määrä laumoja. Ei riitä, että susia on vain Itä-Suomessa, siellä ei ole riittävästi tilaa. Siksi kannanhoidossa tavoitteena on ollut, että susia saadaan myös läntiseen Suomeen.

Yksi susi, sata havaintoa

Luonnonvarakeskuksen tutkija Samuli Heikkinen lukee susihavaintokarttaa tutkijan silmin. Hän painottaa, että vaikka kartalla on havaintokertymä, se ei ollenkaan välttämättä tarkoita sitä, että alueella on paljon susia.

– Voi olla yksi susi ja sata havaintoa siitä samasta sudesta.

Heikkisen mukaan on aivan tyypillistä, että havaintojen määrät lisääntyvät, kun susikeskustelu vilkastuu. Tästä hänellä on useita esimerkkejä vuosien varrelta, viimeksi Köyliön suunnasta.

– Kun asia jossakin päin nousee pintaan, sen jälkeen tulee sutta ikkunoista ja ovista.

Pohjanmaalla voi Heikkisen mukaan havaintojen määrään vaikuttaa myös maaston muoto. Kun on paljon peltoa ja tasaista, nähdään susia kauempaakin.

DNA-analyysi lisää luotettavuutta

Heikkinen pitää tärkeänä, että jatkossa susikannan arviointiin saadaan lisää kiistatonta tietoa DNA-analyysin avulla. DNA-tiedolla saadaan tarkentuva kuva tietyn alueen susireviireistä, laumojen määrästä ja niissä olevien yksilöiden vähimmäismäärästä.

Susien ulosteista on kerätty näytteitä DNA-tutkimusta varten muun muassa Suupohjan alueella.

– Jokaisen susiyksilön profiili pystytään sieltä erottamaan ja se on siinä mielessä hyvää materiaalia, että nyt saadaan selkeä numeraalinen tulos. Voidaan selkeästi osoittaa, että alueelta on niin ja niin monen susiyksilön DNA:ta löydetty.

Suomen riistakeskus on kouluttanut metsästäjiä keräämään susien ulostenäytteitä. Samuli Heikkinen tähdentää, että luotettavan tuloksen saamiseksi näytteitä pitää saada riittävästi.

"Vaikka kuinka ottaisi aivoon"

Suupohjan alueella DNA-näytteitä on kerätty ja myös Tassu-järjestelmään havaintoja on kirjattu tunnollisesti, kertoo Juha Kotiranta:

– Jossain päin Suomea Luken kanta-arvioihin on tympäännytty niin perusteellisesti, että havaintoja Tassu-järjestelmäänkään ei ole enää kirjattu. Itse ajattelen kuitenkin, että kaikki mahdolliset havainnot pitää Tassuun merkitä, vaikka kuinka ottaisi aivoon, koska tämä on kuitenkin ainut mahdollinen tie päästä eteenpäin.

Kotiranta toteaa, että koko susikeskustelu kulminoituu kysymykseen, mikä on susien todellinen määrä.

– Kun todellinen määrä saataisiin selville, voitaisiin Suomen sudet siirtää suojeludirektiivin lajiliitteeseen 5 nykyisestä tiukan suojelun lajiliitteestä 4. Sen jälkeen sutta voitaisiin metsästää kannanhoidollisilla luvilla.

Voit osallistua susikeskusteluun kommentoimalla tätä artikkelia. Mitä mieltä olet Suomen susipolitiikasta? Miksi eri osapuolten näkemykset ovat niin kaukana toisistaan? Voit esittäää myös kysymyksiä asiantuntijoille. Jatkamme aiheen käsittelyä radiossa ja verkossa.

Kommentointi onnistuu selainversiossa ja edellyttää kirjautumista. Voit luoda oman Yle Tunnuksesi täällä.

Suojelupoliisi kertoo, että sen tietoon tuli viime vuonna useita tapauksia, joissa valtiollinen taho oli suomalaisiin yrityksiin kohdistuneen kyberhyökkäyksen takana.

Vieraat valtiot haluavat varastaa tietoverkoista tietoa muun muassa Suomen kriittisestä infrastruktuurista ja suomalaisesta tuotekehityksestä.

Kybervakoilu on merkittävä uhka. Antti Pelttari

– Kybervakoilu on merkittävä uhka paitsi Suomen valtion turvallisuudelle niin myös koko suomalaiselle tietopääomalle, Supon päällikkö Antti Pelttari sanoi tänään keskiviikkona pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

Supon apulaispäällikön Seppo Ruotsalaisen mukaan kybervakoilulla on kaksi keskeistä ulottuvuutta: ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä salainen tieto ja suomalainen korkean teknologian innovaatiotoiminta.

– Tällä on tietysti vakavat taloudelliset vaikutukset suomalaiselle yhteiskunnalle, mikäli tällaista arvokasta tuotekehitystietoa viedään Suomesta pois, Ruotsalainen sanoi.

Supon mukaan Suomen viranomaisten kyky torjua kyberhyökkäyksiä on tällä hetkellä puutteellinen, koska toimivaltuudet ovat riittämättömät. Pelttari sanoi, että eduskunnassa valmisteilla oleva tiedustelulaki parantaisi tilannetta.

Erityisesti Venäjä aktiivinen Suomessa

Supon mukaan erityisesti Venäjän tiedusteluorganisaatiot ovat aktiivisia Suomessa, mutta myös muut suurvallat ovat kiinnostuneita Suomesta. Kybervakoilun lisäksi myös perinteinen vakoilu jatkui viime vuonna aktiivisena.

Pelttari vastasi kysyttäessä, että Venäjän aktiivisuudessa ei ole tapahtunut mitään erityisen suurta muutosta aiempaan nähden.

Supon tietoon on tullut värväysyrityksiä, joiden avulla pyritään vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon Suomessa.

– Vieraat valtiot pyrkivät värväämään sellaisia henkilöitä, jotka voivat vaikuttaa suoraan tai välillisesti poliittiseen päätöksentekoon ja yleiseen mielipiteeseen, Pelttari selitti.

Terrori-iskun uhkataso edelleen kohonnut

Pelttari sanoi Supon tiedotustilaisuudessa, että terrori-iskun uhka on pysynyt Suomessa ennallaan eli se on yhä tasolla ”kohonnut”. Viime kesänä Supo nosti uhka-arviota tasolle "kohonnut". Sitä ennen uhka oli arvioitu "matalaksi".

– Valitettavasti ei ole merkkejä siitä, että uhkataso Suomessa olisi laskemassa, Pelttari totesi tänään.

Pelttarin mukaan Isis eli Isil kykenee vieläkin välittämään propagandaa modernein keinoin ja tehokkaasti, vaikka sen kalifaattia ei enää ole, koska sillä ei ole käytännössä enää maa-alueita hallussaan Irakissa tai Syyriassa.

Pelttarin mukaan viime kesän uhkatason noston taustalla oli muun muassa se, että Suomeen on kohdistunut täydellisellä suomenkielellä tehtyä ja Suomen olosuhteisiin sovellettua propagandaa.

Meidän arvion mukaan Isilillä on kyky tällaista propagandaa edelleen tuottaa ja välittää sitä hyvin laajasti. Antti Pelttari

– Meidän arvion mukaan Isilillä on kyky tällaista propagandaa edelleen tuottaa ja välittää sitä hyvin laajasti, Pelttari sanoi.

Pelttarin mukaan voimakasta vierastaistelijoiden paluuta Suomeen tai muualle Eurooppaan ei ole havaittu.

– Tämä ilmiö, mitä on pidetty mahdollisena, ei ole kuitenkaan toteutunut, Pelttari sanoi.

Supon mukaan niin sanottuja "terrorismin torjunnan kohdehenkilöitä" on nyt Suomessa noin 370. Heistä noin neljäsosalla on taustaa joko terroristijärjestössä toimimisesta tai terroristista koulutusta.

Turun puukottajasta annettua vihjettä ei ehditty seurata

Pelttarin mukaan Supo, KRP ja paikallispoliisit ovat käyneet läpi vihjeiden käsittelyä sen jälkeen, kun tuli ilmi, että Turun puukottajasta oli annettu poliisille vihje ennen veritekoja. Poliisit eivät ehtineet seurata vihjettä.

Pelttari huomautti, että näin jälkikäteen ajatellen olisi tietysti hienoa, että isku olisi pystytty estämään vihjeen avulla.

– Siinä tilanteessa meillä oli runsaasti muuta konkreettisempaa operatiivista tietoa terrorismiin liittyen myös siellä Turun alueella, jolloin meidän voimavarat kohdennettiin ihan perustellusti, näin jälkikäteen katsottunakin, toisiin henkilöihin, Pelttari selitti.

Meidän voimavarat kohdennettiin ihan perustellusti, näin jälkikäteen katsottunakin, toisiin henkilöihin. Antti Pelttari

Supo julkaisi tänään keskiviikkona vuoden 2017 vuosikirjansa. Supo piti samassa yhteydessä tiedotustilaisuuden, jossa se kertoi kansallisen turvallisuuden ajankohtaisista aiheista.

Lue myös:

Supo: Terrori-iskun uhka Suomessa kohonnut – Suomi mainitaan aiempaa useammin Isisin propagandassa

Terrorismin uhka Suomessa on kohonnut – mitä se tarkoittaa?

Oliko kyse terrorismista, koska saadaan ratkaisuja, mikä on tuomio? Tässä 5 pääkohtaa Turun puukotusten oikeudenkäynnistä

Turun epäilty puukottaja esitutkinnan aikana: "Minusta tuli joku toinen, ja sitten minä tein mitä tein"

Saksalaiset BMW, Audi ja Mercedes-Benz saivat viime vuonna eniten ylinopeusrangaistuksia automerkeistä, kun poliisin lähettämät huomautukset, rikesakot ja sakot suhteutetaan kunkin automerkin kokonaismäärään Suomen liikenteessä.

Automattisen liikennevalvonnan välähdys räpsäytti rapsun keskimäärin joka kolmannelle BMW:lle tai joka neljännelle Mersulle ja Audille. Yle listasi ylinopeusrangaistuksen saajat merkeittäin 30 yleisimmän automerkin joukosta.

– Kärki ei yllättänyt. Tuntuma on ollut sama entuudestaan ja jo pitkään, varsinkin kovissa ylinopeuksissa (yli 20 km/h) saksalaismerkit ovat olleet kärjessä, sanoo Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein.

Pasterstein huomioi tilastosta, että ylinopeuslistan kärkimerkit ovat kalliimman hintaluokan autoja.

– Auton hinta näyttäisi peilaavan sijoitusta. Kalliimmalla ajetaan kovempaa. Ehkä niissä on paremmat ajo-ominaisuudet ja ajonopeus ei tunnu niissä niin kuin pienemmissä ja edullisimmissa merkeissä, Pasterstein pohtii.

Ajokilometrit muuttavat

Saksalaiskolmikon kyseenalaista kärkitilaa selittää osin se, että niillä ajetaan paljon, keskimäärin yli 20 000 kilometriä vuodessa. Kun ajokilometrit otetaan vertailussa huomioon, napsahtaa ylinopeusrangaistus useimmiten amerikkalaismerkeille: Dodgelle, Jeepille ja Chevroletille.

Esimerkiksi Dodgen omistaja saa pikavoiton ylinopeudesta keskimäärin kerran neljään ajovuoteen. Vertailun mallioppilas, Mitsubishi-kuljettaja vastaanottaa sen selvästi harvemmin, kerran seitsemään vuoteen.

– Dodgen ja Jeepin sijoitus ihmetyttää. Se on erikoista, Pasterstein kummastelee.

Japanilaiset mallioppilaita

Suomalaisen autoliikenteen maltillisimmat kuljettajat löytyvät japanilaismerkkien ratin takaa; Suzuki, Toyota, Mitsubishi ja Nissan. Kaikista rauhallisin on kuitenkin Lada-kuski, mutta vain automäärään suhteutetussa listassa. Kun takavuosien suosikkimerkin keskimäärin vähäiset ajokilometrit (3 700 km/v) otetaan huomioon, sijoittuu se keskikastiin. Japanilaisautot ovat siinäkin listassa mallioppilaita.

– Japanilaisten autojen kuljettajat taitavat olla niitä tunnollisia perheenisejä ja -äiteja, jotka eivät halua ottaa riskejä, Pasterstein arvelee.

Japanilasmerkit ovat samalla myös hyvin suosittuja. Esimerkiksi Toyotan henkilö- ja pakettiautoja huristelee Suomen teillä eniten automerkeistä: reilut 420 000 kappaletta ja niiden omistajat saivat viime vuonna toiseksi eniten ylinopeusrangaistuksia (60 000 kpl). Eniten niitä tuli Volkswagenille (73 500 kpl) ja kolmanneksi eniten Volvolle (55 600 kpl). Harvinaisista merkeistä Lamborghini ja Rolls-Royce väläyttivät kameratolppaa kumpikin kerran viime vuonna.

Poliisin automaattinen nopeusvalvonta kirjasi viime vuonna yli puoli miljoonaa huomautusta, rikesakkoa ja sakkoa ylinopeudesta ja luvut ovat nousussa. Pastersteinin mukaan tammi-helmikuussa kirjattiin 26 prosentin nousu viime vuoteen verrattuna, mikä johtuu lisääntyneestä nopeusvalvonnasta.

Paleltaa, on kylmä.

Joku paikka pitää löytää. Porttikonki, missä voi oleskella. Ja yrität nukkua, mutta se on koko ajan sellaista koiranunta. Ja aina on stressi päällä.

Se ei ole ihmisen elämää. Olla kadulla ja asunnoton.

Näin kuvailee asunnottomuutta oululainen Ritva, 54, joka oli kodittomana puolitoista vuotta.

Jutussa kerromme kolmen eri-ikäisen kodittoman naisen tarinan. Naiset esiintyvät artikkelissa muutetuilla nimillä, sillä he eivät halua tulla tunnistetuiksi.

Tapasimme Ritvan kanssa Kenttätien palvelukeskuksessa, joka on asunnottomille päihdeongelmaisille tarkoitettu yksikkö.
Haastattelun aikaan hän oli asunut siellä miehensä kanssa viikon verran.

Ritva istuu parisängyn päässä ja katsoo tiukasti silmiin.

– No, mitä haluat tietää?

Ritva kertoo olevansa alkoholisti. Se on myös syy kodittomuudelle. Kun rahat menivät viinaan, jäivät vuokrat maksamatta. Velkojen vuoksi Ritva sai luottohäiriömerkinnän, joka vaikeutti uuden asunnon saamista.

Asunto lähti alta, mutta juominen ei loppunut.

– Kadulla ei jaksa, ellei ole pikku tötteröissään, Ritva kertoo.

Suomessa asunnottomuus on ollut jo pitkään laskusuunnassa, mutta naisten asunnottomuuden osuus kaikista asunnottomista on kasvanut. ARA:n selvityksen mukaan vuonna 2016 asunnottomien naisten määrä lisääntyi 60 hengellä, saman vuoden lopussa asunnottomia naisia oli 1560.

Asunnottomista noin neljännes on naisia ja loput miehiä. Kodittomat naiset ovat entistä nuorempia ja moniongelmaisempia.

Naisten asunnottomuuden kasvu on näkynyt myös Oulussa. Konkreettisesti se ilmenee Kenttätien palvelukeskuksessa, jossa naisasiakkaiden määrä on noussut kolmanneksella yhdeksässä vuodessa. Siellä on myös paljon asunnottomia, joiden kodittomuus ei johdu päihteiden väärinkäytöstä, vaan esimerkiksi elämänhallinnan ongelmista.

Kodittomuudesta Ritvalla on päällimmäisenä mielessä stressi. Nainen nukkui pääasiassa rappukäytävissä. Jos sisälle rappuun pääsi, ei siellä voinut levätä kuin muutaman tunnin. Hänen piti lähteä pois, kun talon asukkaat heräsivät ja alkoivat liikkua käytävässä.

Puolitoista vuotta on pitkä aika vailla kattoa pään päällä. Vaikka kotia ei ollut, ruokaa oli silti saatava. Ritvan tulonlähde oli pullot. Niistä saaduilla panteilla pystyi ostamaan sen verran ruokaa, että jaksoi taas jatkaa pullojen keräämistä. Kaksi sämpylää, mozzarellajuustoa ja lenkkimakkaraa. Sillä naisen tuli pärjätä päivä.

– Kadulla oleminenkaan ei ole ilmaista, hoikka nainen sanoo.

Pullojen keräämisen lisäksi Ritva kulutti päivänsä kävelemällä ympäriinsä, rupattelemalla tuttujen kanssa sekä oleilemalla kirjastossa ja kahviloissa.

– Kahvilasta täytyy ostaa jotain, jotta siellä saa istua. Kun elää kadulla, ei ole varaa maksaa 2–3 euroa yhdestä kupista kahvia.

Pelko täytyy piilottaa

Asunnoton nainen on haavoittuvassa asemassa. Hän altistuu helposti esimerkiksi väkivallalle, seksuaaliselle ahdistelulle ja kiristykselle. Monet naiset jäävät jopa väkivaltaisiin parisuhteisiin, jotta eivät päätyisi kadulle.

Usein naisille saattaakin löytyä majapaikkoja seksuaalisia tai kodinhoidollisia palveluja vastaan. Päihdeongelmasta kärsivät naiset saattavat rahoittaa huumeiden käyttöään prostituutiolla. Siksi asunnottomille tarkoitetuissa matalan kynnyksen paikoissa tavatut naiset ovat usein sosiaalisesti ja psyykkisesti hyvin huonokuntoisia.

Asunnottomille naisille on tyypillistä, että he yrittävät pitää kodistaan tai muusta majapaikastaan kiinni viimeiseen saakka.

Ritvakin tietää, että yöpaikka järjestyy, jos on antaa jotain vastapalvelukseksi. Hänen tapauksessaan se on ollut yleensä viinaa tai rahaa. Kun ne loppuvat, myös lämpimälle yöpaikalle saa sanoa hyvästit.

Ritvan mukaan kaduilla on kuitenkin myös sydämellisiä ihmisiä.

– Toiselta asunnottomalta voi kysyä, että onko sinulla tupakkaa. Vastaus on, että joo on vähän, mutta ota näistä vähistä. Ja sama toimii toisin päin. Köyhä antaa köyhälle, Ritva miettii hymyillen.

Ritvaa on pelottanut kadulla.

– Mutta pelkoa ei saa näyttää. Muuten ei pärjää.

Jotta kadulla selviää, täytyy ajatusmaailmaa ja luonnetta Ritvan mukaan muuttaa. Kovettaa. Väkivallan uhka on ollut myös Ritvalle tuttu ja mahdolliset vaaralliset ihmiset tai tilanteet täytyy hänen mukaansa oppia huomaamaan ennalta.

Kodittomuutta ja ulkona asumista ei Ritvan mukaan pysty täysin kukaan ymmärtämään, ellei ole sitä itse kokenut. Ei Ritvakaan ymmärtänyt aiemmin, mitä kaikkea se käytännössä tarkoittaa.

– Mutta sitten kun sen kokee itse, arvostaa elämää eri tavalla. Katuelämä ei ole elämää.

Monelle naiselle asunnottomuus on kodittomuutta. Erityisesti naiset kaipaavat kotia, jossa on hyvä ja turvallinen olla. Kotia, jota voi sisustaa mielensä mukaan, ja jonka oven saa lukkoon.

Ritva on onnellinen paikastaan Kenttätiellä. Oulun keskustassa hän käy hoitamassa ainoastaan pakolliset asiat. Kaupungin katuja on tullut tallattua riittämiin.

– Nyt kun olen kaupungilla kävellyt, ja on tullut vastaan juoppoja, niin olen miettinyt, että olenko minäkin ollut tuollainen.

Nyt viinan piru on tipahtanut Ritvan olkapäältä. Alkoholi oli vuosia mukana, mutta katko on kuitenkin auttanut häntä pääsemään kiinni raittiiseen elämään. Ritvan mukaan ihmiset ovat hänelle paljon ystävällisempiä, kun hän ei ole koko ajan humalassa.

– Yritän nousta täältä ylös. Minä näytän vielä. Ihan oikeasti näytän, Ritva sanoo päättäväisenä.

"Lähden varmaan taas istumaan"

Käheä ääninen nainen vastaa puhelimeen.

– En tee oikeastaan mitään, koitan käydä kävelyllä ja kuntosalilla. Hengailen ja ihmettelen, käyn katsomassa tuttuja. Yritän keksiä jotain, että en lähtisi radalle.

Näin turkulainen Katri, 37, kuvailee arkeaan kodittomana. Hän on ollut asunnottomana moneen otteeseen. Hän on viettänyt useamman kesän ulkona kierrellen ja ystäviensä luona.

Asunnottomista 82 prosenttia majailee tuttavien tai sukulaisten luona. Piiloasunnottomuus onkin naisten asunnottomuuden yksi keskeisimmistä erityispiirteistä.

Piiloasunnottomista ei ole tilastoja, joten kodittomien naisten todellista määrää on mahdotonta tietää. Se luo haasteita naisten tarpeisiin vastaavien palveluiden kehittämiselle.

Katuelämä ei ole elämää. Ritva

Viimeksi Katrilla on ollut asunto viime vuoden huhtikuussa. Seuraava osoite oli vankila.

– Olen tehnyt pahojani. Sen enempää en halua asiaa avata.

Tällä hetkellä Katri asuu väliaikaisesti asuntolassa, jossa on myös muita kodittomia. Siellä hän on odottaa hovioikeuden päätöstä tulevasta tuomiosta. Kuukauden päästä Katri saa tietää tuomionsa.

– Lähden varmaan taas istumaan.

Vankilareissu tulisi olemaan Katrin muistin mukaan joko kuudes tai seitsemäs.

Elämä on helpompaa kalterien takana

Päihdekulttuurin muutos on yksi syy, joka on lisännyt naisten asunnottomuutta. Ennen asunnottomat olivat useimmiten miehiä, joilla on alkoholiongelma. Nykyään asunnoton on monesti huumekoukussa. Ja yhä useammin asunnoton on nuori nainen, joka on aloittanut huumeiden käytön jo hyvin nuorena.

Katri aloitti huumeiden käytön noin 12-vuotiaana. Amfetamiini tuli nopeasti tutuksi.

Samoihin aikoihin Katri muutti pois kasvattiperheensä luota ja vietti aikaansa milloin missäkin. Välillä hän majaili ikäistään vanhempien ystävien luona, toisinaan metsässä.

Biologisten vanhempiensa luona Katri asui 5-vuotiaaksi asti. Sitten hän muutti kasvattiperheeseen.

– Äiti kuoli ja isä oli vankilassa, Katri kertoo.

Jälkikäteen ajateltuna Katri miettii, että elämä kasvattivanhempien luona olisi ollut helppoa.

– Olin vähän hankala lapsi, kapinallinen. Jos olisin sopeutunut, niin olisihan se ollut ihan helppoa. Minä siitä varmaan vaikeaa tein.

Katrilla on itsellään kolme lasta. Vanhin on täysi-ikäinen ja nuoremmat 9- ja 10-vuotiaita. Lapset asuvat isovanhempiensa luona, sillä Katrin tilanne on mutkikas, ja lasten isä on kuollut. Katri kuitenkin tapaa lapsiaan usein ja viettää heidän kanssaan mielellään aikaa.

– Heillä on parempi olla siellä kuin minun kanssani.

Katri uskoo, että päihteet ovat vaikuttaneet asunnon menettämiseen ja uuden löytämiseen. Myös raha-asiat ovat tuoneet mutkia matkaan: vuokria on jäänyt maksamatta ja töitä on tullut tehtyä siellä sun täällä.

Jos Katri päätyy vankilaan, hän arvelee siellä kuluvan seuraavat kaksi vuotta. Silloin ei tarvitse ajatella sitä, missä yönsä viettää. Elämä vankilassa on Katrin mielestä helpompaa kuin kadulla.

– Elämä on tehty siellä melko helpoksi. On telkkari, suihku ja sapuskat kolme kertaa päivässä.

Vaikka elämä vankilassa on naisen mukaan helpompaa, ei hän odota sitä. Mahdollinen tuomio tuntuu Katrista pahalta etenkin sen vuoksi, ettei hän voi tavata lapsiaan yhtä säännöllisesti kuin nyt.

Vaikka moni asia on vielä epäselvää, Katri suunnittelee jo tulevaisuutta. Huumeet ja alkoholi ovat hänen mukaansa mennyttä elämää.

– Pitää laittaa asuntoasiat kuntoon. Minulla on myös paikka, mihin pääsen varmaan duuniin, siitä en viitsi sen enempää kertoa. Päivä kerrallaan.

"Helpotti menettää talo, koska muistot olivat tappaa minut"

Yksi syy naisten piiloasunnottomuuteen ovat lapset. Naiset peittelevät usein ongelmiaan viimeiseen asti, jotta lapsia ei vietäisi pois. Monien asunnottomien naisten lapset on huostaanotettu.

Oululaisen Saijan, 31, poika huostaanotettiin vähän reilu vuosi sitten.

Saijan poika on erityislapsi. Lapsen isä jäi kuvioista heti lapsen synnyttyä, ja Saija jäi 8-vuotiaan poikansa kanssa yksin. Saijalla ei ollut Oulussa turvaverkkoa, johon hän olisi voinut tukeutua. Vanhemmat ja ystävät asuivat toisaalla.

Vaikka arki erityislapsen kanssa oli aika ajoin rankkaa, Saija päätti lähteä opiskelemaan ammattiopistoon. Hän halusi omien sanojensa mukaan kehittää itseään. Opiskelut keskeytyivät kahden vuoden jälkeen, kun Saija paloi loppuun. Loppuunpalamista seurasi myös masennus. Mielenterveysongelmat ovatkin yksi syy naisten asunnottomuuteen.

Monet asunnottomat naiset kärsivät häpeästä ja syyllisyydestä, jotka liittyvät muun muassa naiseuteen ja äitiyteen. Suomessa on edelleen vahvasti vallalla sellainen käsitys, että naisen rooli on huolehtia kodista ja lapsista. Miehen on helpompi epäonnistua, niin päihteissä kuin asumisessakin.

Pojan huostaanoton jälkeen Saijalla oli kotona rankkaa. Lapsen lelut muistuttivat siitä, mitä ei enää ollut. Pian lapsen huostaanoton jälkeen Saija menetti asuntonsa. Masennuksen takia elämänhallinta kärsi, ja vuokrat jäivät maksamatta.

– Eräällä tavalla helpotti menettää talo, koska muistot olivat tappaa minut, Saija sanoo kyyneleitä pyyhkiessään.

Rauha löytyi metsästä

Kun ensimmäinen yö ilman asuntoa oli edessä, yöpaikaksi valikoitui puuvaja. Vaja oli kylmä, sillä viima tunkeutui seinien läpi.

Saijan täytyi keksiä lämpimämpi vaihtoehto. Hän päätti etsiä netistä ohjeita lumimajan rakentamiseen, koska hän tiesi, että siellä tarkenisi nukkua hieman kovemmillakin pakkasilla.

Lumimaja syntyi riu'uista, jätesäkeistä, kuusista ja lumesta. Entinen erä- ja retkeilyharrastus osoittautui metsässä hyödylliseksi, Lapin tyttönä Saija on viettänyt paljon aikaa metsän siimeksessä.

Saija eli metsässä kuukauden. Mukana majassa hänellä oli peitto ja ruokaa.

– Lumimajassa jalkani pysyivät mielettömän lämpiminä ja otinkin aina kengät pois, kun menin nukkumaan. Kasvoja kuitenkin paleli.

Eräänä päivänä Saija tapasi ystävänsä, joka huomautti Saijan kädessä olevasta paleltumasta. Hän ei tiennyt, että Saija asui keskellä metsää itse rakentamassaan lumimajassa. Saija kertoi ystävälleen, että oli palelluttanut kätensä tupakalla ollessaan.

Kun pakkanen kiristyi, Saija päätti lähteä metsästä. Ennen kuin paleltuu jotain muutakin kuin käsi.

Nyt Saija asuu Kenttätien palvelukeskuksessa. Hänellä ei ole alkoholiongelmaa, eikä hän käytä huumeita. Nainen kokeekin, että on sen vuoksi hankala sijoitettava. Elämä Kenttätiellä on kuitenkin sujunut hyvin. Rauhaa löytyy omasta huoneesta, jonka oven saa lukittua.

Saijan ystävä ei ole ainoa, joka ei tiedä hänen kodittomuudestaan. Juuri kukaan ei tiedä hänen tilanteestaan. Hän on vuokrannut varaston huonekaluilleen ja vaatteilleen.

– Sanon varastoa toiseksi elämäkseni. Minulla on Kenttätiellä päällä aina sellaiset vaatteet, joissa näytän vähän rentulta.

Varastolla Saija piipahtaa joka aamu matkalla töihin. Siellä hän vaihtaa päälleen siistimmät vaatteet.

– Sitten näytän ihan normaalilta ihmiseltä. Vähän muotitietoisemmalta.

Asunnottomien palveluita on räätälöity enemmän miehille kuin naisille sopivaksi. Tästä syystä naisten tarpeet ovat jääneet jossain määrin huomaamatta. Kodittomat naiset ovat usein kokeneet traumaattisia asioita ja se olisi se hyvä huomioida myös palveluissa.

Äiti kuoli ja isä oli vankilassa. Katri

Naiset voivat myös kokea olonsa turvattomaksi hätämajoituspaikoissa ja yksiköissä, joissa on miehiä, eivätkä sen vuoksi halua hakeutua niihin.

Juuri niin myös Saija ajatteli. Jos pakkanen ei olisi ajanut häntä metsästä, olisi nainen siellä omien sanojensa mukaan vieläkin. Saija ei halunnut myöskään porraskäytävään nukkumaan, koska se voi olla turvaton paikka naiselle.

– Tunsin oloni turvalliseksi metsässä. Siellä ei ollut ketään yrittämässä mitään.

Haastattelun aikana Saija kertoo kädet innostuksesta heiluen tulevaisuuden suunnitelmistaan. Ja niitähän naisella on. Hän haluaa opiskella, tiede ja kirjallisuus kiinnostavat Saijaa. Ensin kuitenkin elämän peruselementit on saatava raiteilleen.

– Haluan laittaa asiat kuntoon ennen kuin poika tulee kotiin, etten ole kohta uudestaan samanlaisessa tilanteessa.

– Poika on ykkönen, Saija hymyilee.

Lähteet: ARA:n erityisasiantuntija Hanna Dahlmann, Helsingin diakonissalaitoksen palvelualuejohtaja (asumis- ja päihdepalvelut) Heli Alkila, Kenttätien palvelukeskuksen palveluesimies Katja Karppinen ja Y-Säätiö.

Lue lisää:

Asunnoton pariskunta Heidi ja Niclas: ”Ei oo ikinä mitään tekemistä, kävelyä vaan”

25-vuotias Miska kamppaili kuiville pitkästä huumekierteestä – "Voi olla, että taas vuoden päästä olen tuossa puiston penkillä piikki hihassa"

KIOSKI: Koditon naapurini

WhatsApp-pikaviestinpalvelun toinen perustaja Brian Acton on kehottanut ihmisiä luopumaan Facebookin käytöstä älypuhelimissa tietovuototapausten takia. Acton myi yhtiökumppaninsa Jan Koumin kanssa WhatsAppin Facebookille noin 19 miljardista dollarista vuonna 2014.

#deletefacebook-liikkeeseen on on liittynyt monta muutakin alan vaikuttajaa.

Usealta muultakin vaikuttajalta on viime päivinä tullut kehotuksia ihmisille luopumaan Facebookin käytöstä ja lakkauttamaan Facebook-tilinsä. Jotkut lienevät näin tehneenkin, mutta tarkkoja lukuja ei ole tiedossa.

Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnell ei aio ainakaan tällä hetkellä luopua Facebookin käytöstä. Hän kuitenkin muistuttaa sen käyttäjiä tietojen keruusta.

– Käyttäjien on syytä huomioida, Facebookin turvallisuus- ja yksityisyysasetuksista huolimatta, että käyttäessään Facebookia he tietyllä tapaa antavat valtakirjan kerätä heitä koskevaa tietoa. Käyttäjät ja heidän tietonsa on Facebookin tuote, jolla tämä pörssiyritys tekee taloudellista voittoa, sanoo professori Jarno Limnell.

– Uskon, että tämän tapauksen myötä vaatimukset ja toivottavasti myös käytännön toimet Facebookin valvontaa ja erityisesti läpinäkyvyyttä kohtaan tulevat lisääntymään. Huonoin lopputulema olisi se, että kohu laantuu ja mikään ei muutu.

"Acton on huono neuvoja"

Someanalytiikkaa tekevän Innowise-yhtiön yrittäjä Harto Pönkä suhtauu melko epäillen Brian Actonin kehotuksiin.

– Acton on kyllä huono neuvomaan ketään Facebook-asioissa: hänhän myi WhatsAppin Facebookille noin 19 miljardilla dollarilla, minkä myötä Facebook pystyi yhdistämään Facebook-käyttäjiin myös WhatsAppista saatavan datan, ja varsinkin sitä kautta saadut kontaktitiedot WhatsApp-käyttäjien puhelimista, lataa Harto Pönkä.

– Monet eivät ole näitä tietoja antaneet Facebookille suoraan, joten WhatsApp laajensi Facebookin käytössä olevaa dataa huomattavasti, Pönkä jatkaa.

Facebook hyödyntää nyt WhatsApp-dataa muun muassa ehdottelemalla kavereita sekä mainosten kohdentamiseen.

Facebookin käyttö on useimmille tapa pitää yhteyttä kavereihin ja tuttaviin. Tämä toimii nykyään Harto Pönkän mukaan paremmin.

– Facebook toimii itse asiassa viimeisten algoritmin muutosten jälkeen taas hieman aiempaa paremmin, kun käyttäjien omia julkaisuja nostetaan feedissä esiin.

Myös kouluttajana ja tietokirjailijana tunnettu Harto Pönkä ei lähtisi Facebookia kokonaan poistamaan, jos sen käytön kokee edelleen itselle hyödylliseksi.

– Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa Facebook vastaa käyttäjien tarpeisiin. Myöskään Facebook-sovellusta ei tarvitse puhelimesta poistaa edes viimeisten uutisten jälkeen.

Asiantuntijan ohjeet Facebookin muokkaamiseen

Jos epäilet, että tietojasi on siirretty hämärille yrityksille, Harto Pönkä neuvoo 25.5.2018 lähtien pyytämään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti tietoa sekä Facebookilta että eri sovelluksia ylläpitäviltä yrityksiltä, mitä tietoja heillä on sinusta ja miten niitä on käytetty ja siirretty muille yrityksille.

– Toivottavasti moni käyttää oikeuttaan, sillä se saa yritykset parantamaan henkilötietojen käsittelyyn liittyviä käytäntöjään ja lisää ylipäätään läpinäkyvyyttä.

Harto Pönkä neuvoo tekemään seuraavat säädöt omiin Facebook-asetuksiin:

1. Poista luvat kaikilta Facebookissa toimivilta sovelluksilta ja niiltä sovelluksilta, joihin kirjaudut Facebookin kautta ja jotka eivät ole sinulle välttämättömiä. Tällaisia sovelluksia voivat olla esimerkiksi Facebookin pelit tai applikaatiot, jotka ovat yhteydessä Facebookiin kuten Instagram.

https://www.facebook.com/settings?tab=applications

Estä asetuksista myös tietojesi anto sovelluksille, joita muut eli Facebook-kaverisi käyttävät. Tämä tapahtuu kohdasta "muiden käyttämät sovellukset".

2. Laita mainosten kohdentaminen pois päältä ja piilota ne mainosaiheet kokonaan, jotka Facebook antaa piilottaa:

https://www.facebook.com/ads/preferences/?entry_product=ad_settings_screen

3. Tarkista kännykän Facebook-sovellukselle annetut oikeudet ja poista kaikki tarpeettomat oikeudet. Yleensä riittää, että sovellus saa käyttää puhelimen muistia. Esimerkiksi kontaktien käyttölupaa ei kannata antaa.

4. Tarkista, mitä kontaktitietoja Facebook on ehkä ladannut Facebook Messenger -sovelluksen kautta ja poista tarpeettomat:

https://www.facebook.com/invite_history.php

Lue myös:

Kännykkäsi vuotaa tietosi mainostajille – mitä voit tehdä? 4 hyötyä, 4 riskiä ja 7 vinkkiä

lue myös

Näillä Facebook-asetuksilla estät tietojesi käytön muilta yrityksiltä

Analyysi: Facebookin 50 miljoonan ihmisen tietoja käytettiin Trumpin presidenttikampanjan hyväksi – Pitääkö Facebookin käyttö nyt viimeistään lopettaa?

Käyttäjätietokohu riipii Facebookia, osakekurssi tipahti – mutta missä luuraa Zuckerberg?

Kohuttu analytiikkayhtiö hyllytti toimitusjohtajansa Facebook-skandaalin vuoksi

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump oli jättänyt huomioimatta turvallisuusneuvonantajiensa kehotuksen olla onnittelematta Venäjän presidentti Vladimir Putinia vaalivoitosta. Asiasta kertoi lähteisiinsä viitaten Washington Post -lehti.

– ÄLÄ ONNITTELE, oli lukenut isoilla kirjaimilla papereissa, jotka oli annettu Trumpille ennen puhelinsoittoa.

Trump kertoi tiistaina onnitelleensa Putinia valinnasta neljännelle presidenttikaudelle.

Trumpin esittämät onnittelut ovat herättäneet Yhdysvalloissa kritiikkiä siitä, että presidentti suhtautuu lepsusti kilpailevaan suurvaltaan, jota tutkitaan Yhdysvaltain vaaleihin sekaantumisesta.

Esimerkiksi republikaanisenaattori John McCain on arvostellut Trumpin sanavalintaa.

– Yhdysvaltojen presidentti ei ole Vapaan maailman johtaja, jos hän onnittelee diktaattoria tekovaalien voitosta.

McCainin mukaan teollaan Trump solvasi venäläisiä äänestäjiä, jotka eivät saaneet tehdä valintaansa rehellisissä vaaleissa ja päättääkseen maansa tulevaisuudensuunnasta.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin vaalitarkkailijat ovat sanoneet, että Venäjän sunnuntaiset presidentinvaalit eivät olleet aidot vaalit. Vaalitarkkailijoiden mukaan venäläiset äänestäjät eivät voineet tehdä todellista valintaa, sillä kilpailuasetelmaa ei ollut.

Tarkkailijat havaitsivat myös, että äänestäjiä paikoitellen jopa painostettiin, minkä he katsovat suurentaneen äänestysprosenttia.

Puhelusta uupuivat vaikeat aiheet

Puhelun aikana presidentit keskustelivat Korean niemimaan jännitteistä ja kriisin rauhanomaisesta ratkaisusta. He puhuivat myös Syyriasta, Ukrainasta sekä yhteistyöstä kilpavarustelun hillitsemisessä ja terrorismin vastaisessa taistelussa. Puheissa oli myös presidenttien mahdollinen tapaaminen.

Kremlin mukaan presidentit keskustelivat tavoitteista asevarustelun rajoittamiseksi ja taloudellisen yhteistyön lisäämiseksi.

Venäjän ja Britannian välit ovat pakkasen puolella Salisburyssa myrkytystapauksen vuoksi. Britannia syyttää Venäjän olevan ex-vakooja Sergei Skripalin ja tämän tyttären myrkytyksen takana. Venäjä on kiistänyt syytökset.

Kremlin ja Valkoisen talon mukaan Trumpin ja Putinin välisessä puhelussa ei puhuttu sanaakaan tapauksesta. Valkoisen talon mukaan myöskään Yhdysvaltojen viime viikolla määräämistä uusista pakotteista Venäjää vastaan ei ollut puhetta.

Kielten opiskelun suosio on laskenut jo vuosia, englannin kieltä lukuun ottamatta. Esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa se on pitänyt pintansa suoritettavien aineiden joukossa. Sen sijaan ruotsin kielen suorittavia on lähes puolet vähemmän kuin runsaat kymmenen vuotta sitten. Ranskan ja saksan kielen kohtalo on Ylioppilastutkintolautakunnan tilastojen mukaan samankaltainen.

Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtajan mukaan kielten opiskelun suosion hiipumisen seurauksia voi vasta arvailla.

– Käytännössä emme vielä tiedä vaikutuksia, joita sillä on vaikkapa Suomen talouteen. Työnantajapuoli on kuitenkin jo tuonut voimakkaasti esille sitä, että kielitaitoisia työntekijöitä on vaikea löytää, puheenjohtaja Sanna Karppanen sanoo.

Vaikutukset näkyvät jo työpaikoilla

Yksi kielitaitoisten työntekijöiden tarvitsijoista on lukitusvalmistaja Abloy. Yrityksen toiminta ulottuu jo lähes sataan maahan.

Toistaiseksi kielitaitoista työvoimaa on löytynyt. Toistuvasti tulee kuitenkin eteen tilanteita, joissa muutoin pätevä hakija jätetään valitsematta siksi, ettei kielitaito riitä.

– Se on raadollinen totuus. Rekrytointi keskeytyy, jos haastattelutilanteessa toteamme, ettei suullinen ja kirjallinen vieraan kielen käyttö suju, kertoo henkilöstön kehittämispäällikkö Kirsi Parviainen.

– Jos tarvitsemme nopeasti töihin kielitaitoisen henkilön, niin eipä siinä ole vaihtoehtoja. Kielitaito ei kehity hetkessä. Menee useampi vuosi, että kielenkäyttö on sujuvaa. Kielen opettamiseen alkeista lähtien meillä ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta.

Myydä pitää asiakkaan kielellä, se asia ei ole muuttunut mihinkään. Riitta Pyykkö

Pääkieli Abloyn liiketoiminnassa on englanti. Lisäksi tarvitaan espanjan, venäjän, saksan, ranskan ja ruotsin kielen taitavia työntekijöitä.

Turun yliopiston vararehtori, professori Riitta Pyykkö vahvistaa Kirsi Parviaisen näkemyksen kielitaidon tärkeydestä.

– Myydä pitää asiakkaan kielellä, se asia ei ole muuttunut mihinkään, Pyykkö toteaa.

Kunnat ja oppilaitokset hereille

Vientiyrityksillä on suuri merkitys Suomen kaupankäynnissä ja kehittymisessä, ja siksi Pyykkö patisteleekin eri tahoja havahtumaan kielitaidon tarpeellisuuteen. Pyykkö otti asian esille joulukuussa julkistamassaan selvityksessä (opetus- ja kulttuuriministeriö), jossa käsiteltiin Suomen kielivarantoa, siis sitä, millainen kielitaito kansalaisilla on, ja miten koulutusjärjestelmä tuottaa kieliosaamista.

– Kuntien ja niiden elinkeinojen kautta pitäisi pohtia, mitkä kielet ovat kullakin alueella tärkeitä. Sen perusteella kunnat voisivat sitten kehittää kouluissa tarjottavaa kieliopetusta, professori Riitta Pyykkö ehdottaa.

Abloyn henkilöstön kehittämispäällikkö Kirsi Parviainen luo myös katseet oppilaitosten suuntaan.

– Teemme tiivistä yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Keskustelemme kieltenopettajien kanssa ja yritämme tehdä kielitaidon merkitystä selväksi. Opiskelijoille yritämme saada sitä viestiä perille, että lukekaa edes sitä englantia!

Englannin rinnalle muitakin kieliä

Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtajan Sanna Karppasen mukaan englannin kieli ei oikeastaan enää ole vieraan kielen taito vaan kansalaistaito. Ranska ja saksa olisivat hänen mielestään varsin tärkeitä hallittavia kieliä, eikä venäjääkään voi Suomessa väheksyä.

Professori Riitta Pyykkö arvelee, että syitä englannin kielen asemalle opiskelijoiden suosikkikielenä on useita.

– Uskotaan liikaa siihen, että englanti on maailmankieli eikä muita tarvita. Usein syytetään sitä, että kunnat eivät tarjoa muita kieliopintoja. Mutta eiväthän kunnat tarjoa, jos muita kieliä ei kysytä. Ratkaisut ovat vanhempien ja myöhemmin opiskelijoiden itsensä tekemiä.

Professori Riitta Pyykkö arvelee myös, että esimerkiksi lukiolaiset kokevat paineita monesta suunnasta. Matematiikkaa korostetaan, kenties muitakin aineita, eivätkä kielet yksinkertaisesti mahdu lukujärjestykseen.

Kielitaidolle painoarvoa korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa

Professori Riitta Pyykkö ehdottaa, että korkeakouluopiskelijoilta edellytettäisiin vähintään kahden vieraan kielen taidon osoittamista. Kielitaito pitäisi myös ottaa huomioon korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Samaa konstia suosittelee Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtaja Sanna Karppanen.

– Jos ja kun yliopistoihin ja korkeakouluihin haetaan tulevaisuudessa entistä enemmän ylioppilastodistuksen perusteella, on vaarana, että kielten opiskelu loppuu, jos opinnoista ei saa lisäpisteitä, Karppanen pelkää.

Huonoin seuraus olisi se, että parinkymmenen vuoden päästä heräämme siihen, miksi meillä ei enää kukaan osaa muuta kuin englantia ja kehnosti ruotsia. Riitta Pyykkö

Sama pelko on professori Riitta Pyyköllä.

– Huonoin seuraus olisi se, että parinkymmenen vuoden päästä heräämme siihen, miksi meillä ei enää kukaan osaa muuta kuin englantia ja kehnosti ruotsia.

Lapset ja nuoret oppivat muita kieliä paitsi koulussa, myös pelaamalla, matkoilla, internetissä ja harrastusten kautta. Tätä osaamista ei professori Riitta Pyykön mielestä huomioida riittävästi.

– Se on iso tekijä motivaation kannalta. Korkeakouluopiskelijatkin korostavat sitä, että kieli on väylä toiseen kulttuuriin ja maahan. Miten kieltä voi käyttää ja millaisia mahdollisuuksia se avaa, Pyykkö pohtii.

GTK:n tutkijat tekivät kymmenen vuotta sitten pienessä pohjoissavolaisessa kunnassa erittäin arvokkaan löydön. He etsivät Rautalammin Kiviniemessä kuparia, mutta törmäsivätkin Euroopan suurimpaan ja maailmanlaajuisesti ainutlaatuiseen skandium-esiintymään. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan sen arvo on jopa 34 miljardia euroa.

Yksi esiintymän ongelmista on se, miten sitä pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja tehokkaasti. Ratkaisuja on etsitty Itä-Suomen yliopistossa ja ensimmäisiä lupaavia tuloksia saatiin ensimmäisen kerran vuosi sitten.

Nyt yliopiston tutkijat uskovat, että heidän kehittämänsä menetelmän avulla skandium pystyttäisiin ottamaan talteen merkittävästi aiempaa ympäristöystävällisemmin.

– Ympäristörasitus pieneni monestakin syystä. Esimerkiksi malmi sisältää useita mineraaleja, jotka erotetaan murskauksen jälkeen perinteisten painovoima- ja magneettisen erottelun avulla omiksi jakeikseen, jotka laitetaan jatkojalostettavaksi. Kyseessä on siis jätteen määrän minimointi, tarkentaa kemian professori Jouko Vepsäläinen Itä-Suomen yliopistosta.

Jos skandiumin talteenotossa käytettäisiin yliopiston kehittämää menetelmää, olisi talteenottomateriaali Vepsäläisen mukaan kierrätettävissä kymmeniä kertoja.

Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat kehittäneet N100-materiaalin, jonka avulla skandium saadaan talteen. Malmi liuotetaan happoon, ioninvaihtomateriaali sekoitetaan joukkoon ja skandium imeytyy siihen.

Uusi menetelmä olisi myös turvallisempi

Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen alkuperäisenä tavoitteena oli selvittää skandiumin tehokkaan talteenoton lisäksi sen ympäristöystävällisyyttä verrattuna nykyisiin menetelmiin. Esimerkiksi usein käytetyn uuttomenetelmän ongelma on sen monivaiheisuus ja se, että siinä syntyy paljon orgaanista jätettä.

Uuttomenetelmässä happoliuosta käsitellään veteen liukenemattomalla orgaanisella liuottimella, joka sisältää lisäaineita, johon skandium tarttuu. Orgaanisten liuottimien käyttö aiheuttaa niiden paloherkkyyden vuoksi tulipaloriskin.

– Kehittämämme menetelmä on osoittautunut myös muita turvallisemmaksi. Se ei ole yhtä tulipalonherkkä kuin esimerkiksi uuttomenetelmä. Myös eri vaiheiden määrä on pienempi ja talteen otettujen kemikaalien määrä suurempi kuin uuttomenetelmässä, kertoo Vepsäläinen puolentoista vuoden aikana saatuja tutkimustuloksia.

Nyt yritämme tehdä kilon skaalassa ja katsoa toimiiko se myös silloin. Tällöin saamme kokonaisvaltaisemman kuvan kustannuksista ja siitä, paljonko erilaisia aineita on mahdollista saada talteen.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että uudella menetelmällä saadaan rauta ja alumiini eristettyä happoliuoksesta ennen skandiumin talteenottoa. Kaikkiaan tutkimuksissa on saatu Vepsäläisen mukaan lupaavia viitteitä uuden menetelmän tehokkuudesta.

Tutkimukselle annettiin hiljattain puoli vuotta lisää jatkoaikaa. Seuraavaksi kokeet siirretään suurempaan mittakaavaan.

– Olemme tehneet tätä 10 gramman skaalassa. Nyt yritämme tehdä kilon skaalassa ja katsoa toimiiko se myös silloin. Tällöin saamme kokonaisvaltaisemman kuvan kustannuksista ja siitä, paljonko erilaisia aineita on mahdollista saada talteen.

Itä-Suomen yliopiston tutkimushanketta rahoittaa Pohjois-Savon liitto.

Kaivostoiminnan loputtua jäljelle jäisi pelkkä soramonttu

Rautalammin esiintymän suhteen ympäristöstä huolissaan olevia Vepsäläinen haluaa muistuttaa siitä, että Kiviniemen esiintymä on alueeltaan esimerkiksi Talvivaaraan verrattuna huomattavasti pienempi.

– Louhos olisi 300 metriä, kun Talvivaara on kilometrien mittainen. Täällä ei ole myöskään raskasmetalleja kuten arseenia tai uraania. Riski vesistön pilaantumiselle on äärimmäisen pieni.

Kaivoksen loputtua Kiviniemessä olisi soramontun näköinen paikka, jonne voisi tehdä vaikka kirjolohialtaan tai kaivosteatterin. Jouko Vepsäläinen

Vepsäläisen tietoon ei ole tullut suurta määrää yhteydenottoja Rautalammin esiintymän ja mahdollisen tulevaisuuden kaivoshanketta koskevan huolen vuoksi. Alueen pienen koon vuoksi kaivos ei tulisi kuitenkaan välttämättä edes juuri näkymään ulkopuolisille.

– Jos työt tehtäisiin täsmälouhintana, niin ne eivät näkyisi järven suuntaan. Syntyvät murskeet jaoteltaisiin ja eri jakeille on osittain löydetty jo hyödyntäjiä. Skandiumin lisäksi pyrittäisiin siis hyödyntämään kaikki, mitä sieltä tulee, selittää Vepsäläinen.

Koko kaivostoiminta olisi Vepsäläisen arvion mukaan mahdollista tehdä niin, ettei jälkiä juuri jäisi jälkipolville.

– Kaivoksen loputtua Kiviniemessä olisi soramontun näköinen paikka, jonne voisi tehdä vaikka kirjolohialtaan tai kaivosteatterin, heittää Vepsäläinen.

Tukes myönsi viime vuonna kanadalaiselle Scandium International Mining Corporationille valtausoikeuden alueelle. Yritys voi hakea malminetsintälupaa GTK:n karenssiajan päätyttyä ensi kesänä.

Itse kaivoshanke on kuitenkin vielä kaukana tulevaisuudessa. Vepsäläinen uskoo, että kaivoksen saamiseksi alueelle kuluu aikaa vähintään 20 vuotta tai jopa enemmän.

Merkittävä osa suomalaisista tuntee melko huonosti Suomen työeläkejärjestelmän kannustinpiirteitä.

Eläketurvakeskuksen tekemän kyselytutkimuksen perusteella suomalaisten eläketietoudessa on suuria eroja.

Vain joka viides vastaaja osasi arvioida oman eläkkeensä, tunsi elinaikakertoimen vaikutuksen ja tiesi työn jatkamisen merkityksen eläkkeeseen. Yhtä monella tilanne puolestaan oli päinvastainen.

Näistä kolmesta mittarista huonoiten tunnettiin elinaikakertoimen vaikutus. Vastaajista lähes 60 prosenttia kertoi, ettei ollut tietoinen sen vaikutuksesta. Elinaikakertoimesta tietoisistakin yli puolet oli aliarvioinut sen vaikutuksen.

Työssä jatkamisen merkitys eläkkeen kertymiseen tunnettiin paremmin. Noin kaksi kolmesta koki tietävänsä, miten työssä jatkaminen vaikuttaa omaan eläkkeeseen. Parhaiten vaikutuksen tunsivat korkeita työtuloja saaneet ja yli 60-vuotiaat.

Alle puolet vastaajista osasi antaa arvion siitä, kuinka suuren eläkkeen itse saa.

Elinaikakerroin tai lykkäyskorotus vaikuttavat harvan aikeisiin

Kysely kertoi, että töissä jatkamisen kannustimet koetaan yleisesti kannustaviksi, mutta omiin aikeisiin ne heijastuvat vain harvoin. Vastaajista peräti 85 prosenttia kertoi, ettei elinaikakerroin tai lykkäyskorotus vaikuta heidän suunnittelemaansa eläkeikään.

Vain 15 prosenttia koki eläkettä leikkaavan vaikutuksen olevan taustalla aikomuksessa jatkaa töissä yli vanhuuseläkkeen alaikärajan. Useimmin näin ajattelivat ne, joiden terveys oli hyvä, joilla ei ole puolisoa ja jotka arvioivat taloudellisen toimeentulonsa eläkeaikana jäävän korkeintaan kohtalaiseksi.

Vastaajista 56 prosenttia arvioi jäävänsä eläkkeelle täsmälleen omassa eläkeiässään. Ennen omaa eläkeikäänsä eläkkeelle arvioi siirtyvänsä 17 prosenttia ja vasta oman eläkeiän jälkeen 27 prosenttia vastaajista.

Kyselyyn vastasi 2 179 vuosina 1954–62 syntynyttä suomalaista, jotka eivät vielä ole siirtyneet eläkkeelle.

Lue myös:

Haaveiletko eläkkeestä? Katso laskurista, milloin eläke alkaa ja kauanko se kestää

Lääkeostokset eivät kaikissa apteekeissa enää sujahda kassalla tuttuun vihreä-valkoiseen apteekin muovikassiin. Esimerkiksi Kokkolan Kälviän apteekissa päätettiin lakata tarjoamasta asiakkaille muovikassia aktiivisesti, kertoo apteekkari Elina Hakkarainen.

– Meneekö ihan näin, mahtuuko sinne kassiin? Tällä tavalla kun kysytään, niin asiakkaan ajatus kääntyy sille kannalle, että enhän minä sitä muovipussia nyt tarvitsekaan. Jos kysyttäisiin, että "haluatko kassin", niin vastaus olisi aika automaattisesti, että "no voinhan minä sen ottaa".

Apteekkariliitosta kerrotaan, että parisataa apteekkia kaikista maan noin 800:sta on sitoutunut erityyppisiin ympäristöohjelmiin. Sen lisäksi apteekit ovat muuten vain lähteneet vähentämään muovin käyttöä toiminnassaan.

Apteekkariliitto on vähitellen käynnistämässä työtä, jossa se seuraa muovipussien käytön vähentämistä jäsenapteekeissa, kertoo viestintäproviisori Elina Aaltonen.

Sanallinen ohjailu näyttää tehoavan

Jo lyhyen kokemuksen perusteella sanallinen ohjailu auttaa.

– Ihan selkeästi vähemmän niitä otetaan nyt. Kun kysymyksen asettelee johdattelemalla vähän ostoksia jo taskuun tai omaan kassiin, niin asiakkaat pyytävät vähemmän kasseja, summaa apteekkari Elina Hakkarainen Kälviältä.

Jos kysyttäisiin, että "haluatko kassin", niin se vastaus olisi aika automaattisesti, että "no voinhan minä sen ottaa". Elina Hakkarainen, apteekkari

Pietarsaaren Bothnia apteekissa tilastot kertovat myös, että kysymyksen muotoilu auttaa. Apteekki on pari vuotta toteuttanut ympäristösertifikaatin ohjelmaa, jossa muun muassa pidetään lukua muovikassien ja -pussien määrästä.

Seuranta kertoo, että muovipussien kulutus tippui toissavuoden 60 000:sta 45 000:een eli neljänneksen viime vuonna vertailuajanjaksolla.

Apteekkari Helena Leikkosen mukaan tähän on päästy, kun asiakkaille ei aktiivisesti tarjota muovikassia. Lisäksi reseptilääkkeet pakataan yleensä paperipusseihin ja pienemmät lääkelähetykset vetoketjulliseen kestopussiin.

Kun pussi maksaa, se jää ottamatta

Kokkolan Keskusapteekissa siirryttiin maaliskuun alussa maksullisiin muovikasseihin. Kassalla olevassa kyltissä kerrotaan, että muovikassi maksaa 20 senttiä.

Apteekkari Birgitta Måsabacka kertoo, että suurin osa asiakkaista on uudistuksen huomattuaan todennut, että muovikassia ei edes tarvita. Osa on reagoinut toisin.

– On tullut jokunen kommentti siihen suuntaan, että kun ihminen ostaa useampia lääkkeitä, kyllä muovikassi pitäisi saada ilmaiseksi. Me olemme sitten kertoneet, että emme me tällä rahastamaan pyri, vaan vähentämään muovin käyttöä.

Minä laskin, että tilaamieni tuhannen kestokassin hinnalla saisin muovikassit apteekkiin kolmeksi vuodeksi. Elina Hakkarainen, apteekkari

Kokkolan Keskusapteekissa on ennen kassin maksullisuutta vältetty automaattisesti tarjoamasta muovikassia kassalla. Kassan luona on ollut lisäksi ilmoitus, jossa on kerrottu apteekin vähentävän muovikassien käyttöä.

Mikromuovi juomavedessä herätti

Kälviän apteekki on solminut niin sanotun Green deal -sopimuksen, jossa sitoudutaan vähentämään muovikassien käyttöä. Sopimuksen mukaan ensimmäisen vuoden aikana asiakkaita on valistettava muovin vähentämisestä ja vasta vuonna 2019 pussit laitetaan maksullisiksi. Vuonna 2020 muovipusseista luovutaan kokonaan. Siirtymäaika on ehkä hyväksi.

– Pelkkä maksulliseksi laittaminen ilman opastusta saattaa yllättää asiakkaan, joka ehkä ajattelee, että nyt halutaan vain rahastaa, miettii Elina Hakkarainen.

Apteekkari haluaa vähentää muovin käyttöä työpaikallaan, vaikka se ei niin sanotusti lyö leiville.

– Me olemme pitkään miettineet ympäristöasioita. Esimerkiksi omat evääni kulkevat lasisissa astioissa ja vedet hörpätään muovisten pullojen sijaan lasipulloista. Viimeisin sykäys Green deal -sopimuksen solmimiseen oli kuitenkin tieto useista tutkimuksista, joissa todetaan mikromuovien päätyvän jopa juomaveteen.

Onko kestokassi ratkaisu?

Bothnia apteekissa Pietarsaaressa pohditaan kestokassien jakamista asiakkaille. Perinteikkään apteekin varastossa on liuta vanhoja työtakkeja, joista kangaskasseja voisi ehkä ommella.

Kälviän apteekissa on jo harpattu kestokassien maailmaan. Apteekkari on tilannut 1000 kestokassia, joita jaetaan vähitellen vakioasiakkaille.

Pienessä kyläyhteisössä kestokassien jakaminen toimii ehkä paremmin kuin suuressa kaupungissa: Kälviällä asiakas palaa asioimaan varmemmin kuin kaupungissa, jossa on monia apteekkeja. Eri asia on tietenkin, muistaako tuttukaan kyläläinen kantaa kestokassia mukanaan.

Elina Hakkarainen on huomannut, että ympäristöajattelu sotii hiukan yritysmaailman lakeja vastaan, sillä biohajoavat kertakäyttöastiat, paperipussit tai kestokassit ovat kalliimpia kuin muoviset.

– Laskin, että tilaamieni tuhannen kestokassin hinnalla saisin muovikassit apteekkiin kolmeksi vuodeksi. Minusta tuntuu, ettei tässä maailmassa mikään ekologinen ole ollut halvemmalla ostettavissa kuin se epäekologinen.

Muovia ja taas muovia

Apteekkialan on vaikea luopua muoveista täysin. Moni lääke pakataan muovisiin purkkeihin ja painopakkauksiin.

Sen sijaan asiakkaille jaettaville muovipusseille ja -kasseille on tarjolla paperisia vastineita, jos apteekki on sellaiset valikoimaansa päättänyt ottaa. Pienimmät reseptilääkkeet pakataan usein jo paperipusseihin. Isolle erälle on tarjolla kahvallisia paperikasseja, vaikka ihan kaikkiin tilanteisiin ne eivät käy.

– Oikein isoja eriä ja tiettyjä, painavia artikkeleita ei voi pakata paperisiin kasseihin. Ne laitetaan edelleen muovikasseihin. Nämä reseptilääkkeiden kassit eivät edelleenkään ole maksullisia, vaikka me kassalla muovikassista maksua pyydämmekin, toteaa apteekkari Birgitta Måsabacka Kokkolan Keskusapteekista.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin odotetaan tänään kertovan uusista Kiinan-vastaisista tulleista ja sakoista. Ne voisivat maksaa Kiinalle jopa 40 miljardia euroa vuodessa.

Trumpin kaavailut lisäävät pelkoja, että kaksi maailman mahtavinta taloutta päätyvät kauppasotaan.

Syynä toimiin on Trumpin mukaan Kiinan epäreilu kauppapolitiikka. Trump syyttää Kiinaa teknologian ja liikesalaisuuksien varastamisesta, mikä on viranomaisten mukaan vienyt amerikkalaisyhtiöiltä miljardien dollarien tuotot ja vienyt tuhansia työpaikkoja.

New York Times kertoo, että sanktiot koskisivat sataa tuoteryhmää kengistä ja vaatteista kulutuselektroniikkaan. Myös kiinalaisten Yhdysvaltoihin suuntautuviin investointeihin tulisi rajoituksia.

Trumpin odotetaan määräävän rajoituksia myös Kiinan kunnianhimoisimpia teollisuudenaloja kuten tekoälyä ja mobiiliteknologiaa vastaan.

Trump on nimennyt Kiinan taloudelliseksi viholliseksi, joka on käyttänyt Yhdysvaltoja hyväksi enemmän kuin kukaa muu historiassa. Presidentinvaalikampanjassaan hän lupasi kovia toimia Kiinaa vastaan, jonka kaupataseen ylijäämä Yhdysvaltoihin on huikea .

Teknologiaan kohdistuvien tullien odotetaan saavan laajan tuen toisin kuin terästullien, joita on vastustettu Trumpin omassakin puolueessa.

Kiina vastaiskuun Trumpille tärkeillä alueilla

Kiina lupaa vastata tulleihin. Kiinan kauppaministeriö totesi lausunnossaan, että Kiina ei seuraa toimettomana vierestä kun maan laillisia oikeuksia ja intressejä vahingoitetaan.

Wall Street Journal -lehden mukaan Peking varautuu iskemään tulleilla takaisin Trumpin vahvoilla kannatusalueilla. Se tarkoittaisi muun muassa amerikkalaisten maataloustuoteiden verotusta.

Kiina toivoo rakentavia neuvotteluja Yhdysvaltain kanssa kauppakiistojen ratkaisemiseksi kahden maailman suurimman talouden välillä, ulkoministeirön tiedottaja Hua Chunying sanoi tiedotustilaisuudessa Pekingissä.

Kiina on pitkään koettanut todistella, että molemmat hyötyvät kiinalaisen rahan virtaamisesta Yhdysvaltoihin. Kiina korostaa, ettei se halua kauppasotaa ja että taloudelliset sidokset maiden välillä ovat alentaneet hintoja amerikkalaiskuluttajille.

Kiinan talous ei ole enää yhtä riippuvainen viennistä kuin kymmenen vuotta sitten. Kotimaan kuutus on noussut. Kiinalaisyhtiöt ovat varsin kestäviä, arvioi ekonomisti Alicia Garcia Herrero Natixis-pankista Reutersille. Informaatiotekonologia olisi kuitenkin haavoittuva ala.

Yhdysvalloissa kuluttajat kärsivät enemmän uusista Kiinan tulleista kuin laajemmista teräs- ja alumiinitulleista, arvioi Joseph Parilla Brookings-instituutista.

Kauppasodat ovat hyviä ja helppoja voittaa, arvioi Trump tviitissään aiemmin.

Edessä voi olla monen rintaman kauppasota. Teräs- ja alumiinitullien on määrä tulla voimaan huomenna perjantaina.

EU pyrkii vielä saamaan vapautusta tulleista.

Aiheesta muualla:

U.S. Businesses Brace for a Backlash as Trump Turns Up the Trade Pressure on Beijing

Suomalaisten suosituimmat etunimet ovat vaihdelleet suuresti eri vuosikymmeninä. Tietyt kestosuosikit kuitenkin pysyvät suosituimpien nimien listoilla vuodesta toiseen.

Yle sai Väestörekisterikeskukselta tiedot suomalaisille annetuista ensimmäisistä etunimistä 1900-luvulta nykypäivään. Kaikkein suosituimmiksi suomalaisiksi etunimiksi osoittautuivat Matti ja Anna.

Nimilista näyttää hyvin erilaiselta kuin Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun lista kaikista etunimistä, jossa ovat mukana myös toiset ja kolmannet etunimet. Tuon listan kärkisijoilta löytyvät Juhani, Johannes, Olavi sekä Maria, Helena ja Johanna.

Lista ensimmäisistä etunimistä antaa paremman kuvan siitä, miten suomalaisten nimimuoti on vaihtunut eri vuosikymmeninä, huomauttaa Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.

Hänen mukaansa kaikkein suosituimmat nimet ovat yleensä niin sanotusti ikivihreitä kestonimiä.

– Ne eivät ole tulleet muotiin yhtäkkiä, vaan ne ovat usein todella vanhoja, esimerkiksi keskiajalla kristinuskon myötä Suomeen omaksuttuja nimiä, jotka ovat jääneet ja niitä on annettu sukupolvelta toiselle.

Saarelma-Paukkalan mukaan noin kahdella kolmasosalla suomalaisista onkin kristillisperäinen etunimi, josta on kansan suussa muotoutunut suomalainen nimiasu. Esimerkiksi Matti on tullut Matiaksesta tai Matteuksesta ja Timo Timoteuksesta.

Suosituimpien ensimmäisten etunimien listalla ovat hyvin edustettuina etenkin suurten ikäluokkien suosikkinimet 1940-luvulta.

Sotien jälkeen paljon samoja nimiä

Saarelma-Paukkala selittää, että sotien jälkeen nimen antaminen oli paljon yhtenäisempää kuin nykyaikana, jolloin lapsille halutaan antaa mahdollisimman erikoisia nimiä. Esimerkiksi 1950-luvulla Kari-nimen sai lähes 20 000 poikalasta.

Saarelma-Paukkalan mukaan 1960-luvun lopussa Mika- tai Sari-nimen sai jopa yli seitsemän prosenttia ikäluokasta.

– Sotien jälkeen ajateltiin, että lapsen pitää olla kunnon suomalainen tyttö tai poika, ja annettiin paljon samanlaisia nimiä.

Mistä tulivat 50- ja 60-lukujen megasuosikit Jari ja Kari?

1950- ja 1960-lukujen miesten suosikkinimet Jari ja Kari näyttävät pompanneen suosioon yhtäkkiä lähes tyhjästä. Jareja ja Kareja ei ollut ennen vuotta 1940 juuri lainkaan, mutta vuonna 1950-luvulla Kari nousi suosituimmaksi miesten nimeksi ja 1960-luvulla Jari oli miesten nimien ylivoimainen ykkönen.

– Esimerkiksi Jari-nimeä on selitetty Aino Räsäsen Helena-kirjoilla, joiden miespäähenkilö oli Jari, Saarelma-Paukkala kertoo.

Kari on todennäköisesti saanut alkunsa esimerkiksi Sakarin ja Oskarin lempinimistä, hän jatkaa.

1960-luvun top 5 -listalla ovat Karin lisäksi Jari, Ari ja Sari. Mistä tämä johtuu?

– Rakenteeltaan samantyyppiset nimet ovat usein samaan aikaan suosittuja, Saarelma-Paukkala selittää.

Pojilla enemmän samoja nimiä kuin tytöillä

Pojille on perinteisesti annettu enemmän samoja nimiä kuin tytöille. Esimerkiksi 1980-luvulla poikien suosituimpia nimiä eli Mikkoja annettiin yli 12 000, kun tyttöjen suosituimpia nimiä Heidejä annettiin vain runsaat 8 000.

Saarelma-Paukkalan mukaan pojalle valitaan yleensä perinteisempi nimi kuin tytölle.

– Ajatellaan, että pojat ovat niitä suvun perinteen kantajia. Sen takia pojille on annettu isien ja isoisien nimiä, perinteisempiä nimiä. Tyttöjen nimien kanssa on enemmän leikitelty. Tytöille on annettu kaikenlaisia uusia muotinimiä ja erikoisempia etunimiä.

Megasuosikkeja ei enää synny

Nimien yhtenäistyminen alkoi sotien jälkeen ja oli huipussaan 1960-luvulla.

– Sitten tulivat kansainväliset vaikutteet, populaarikulttuuri ja televisio. Nimimaailma, jonka keskellä ihmiset elivät, alkoi tulla monimuotoisemmaksi, Saarelma-Paukkala selittää.

Saarelma-Paukkalan mukaan nykyisin ei enää muodostu samanlaisia jättisuosikkeja kuin sotien jälkeen.

Mitkä ovat tulevaisuuden trendit?

Saarelma-Paukkala uskoo, että nimenannon yksilöllistyminen jatkuu vielä lähitulevaisuudessa.

– Suomalaiset elävät entistä enemmän tällaisessa maailmassa, jossa ollaan enemmän tekemisissä ulkomaalaisten kanssa ja meille tulee maahanmuuttajia koko ajan aiempaa enemmän.

Nimet muotiin sykleissä

Nimet tulevat Saarelma-Paukkalan mukaan uudelleen muotiin noin 80–100 vuoden välein.

1900-luvun alun suosikkinimistä esimerkiksi Eino, Toivo, Väinö, Anna ja Helmi ovat nykylapsilla hyvin suosittuja.

Onko seuraavaksi siis näköpiirissä 1930-luvun suosikkinimien uusi tuleminen? Nähdäänkö 2020- ja 2030-luvuilla paljon pieniä Penttejä, Erkkejä, Ritvoja ja Raileja?

– Jos jotakin haluaa ennustaa, niin ennustaisin, että näistä nimistä jotkut tulevat nousemaan, mutta eivät välttämättä kaikki. Sieltä poimitaan joitakin sellaisia, jotka istuvat siihen nimimakuun, joka on kahdenkymmenen vuoden kuluttua nuorilla vanhemmilla.

Nähdäänkö Matin kaltaisia massasuosikkinimiä vielä joskus?

– Jos tulisi sellainen tilanne, että tulee ulkoisia uhkia ja Suomi joutuu vaikeaan tilanteeseen, jossa kansa haluaa olla yhtenäinen, silloin se varmasti heijastuisi myös nimistöön jollakin tavalla.

Yle teki jutun viikko sitten Iines-koiran kuolemasta. Isomman koiran hyökkäys pikkukoiran kimppuun oli yllättänyt lemmikkejään ulkoiluttavat omistajat.

Maaliskuun alkupuolella tapahtuneen kahakan surullinen lopputulos oli, että pieni Iines-koira kuoli vammoihinsa. Tapauksesta nousseen keskustelun vaikutukset näkyvät parhaillaan euralaisen turvasumutteita myyvän yrityksen tilauskannassa. Puhelin soi jatkuvasti.

– Yllättävintä on se, että soittajat eivät ole kiinnostuneita vain yrityksen tuotteista, vaan heillä on valtava tarve avautua koirilleen sattuneista vaaratilanteista.

Turvakerroin Oy:n toimitusjohtaja Tomi Viren kertoo jopa sadoista puheluista. Hän on häkeltynyt puhelutulvasta ja niiden sisällöstä.

– En osaa edes antaa selitystä sille, miksi ihmisillä on niin kova tarve kertoa tarinansa minulle, vieraalle ihmiselle, hän ihmettelee.

Ihmiset pelkäävät naapuririitoja

Siitä huolimatta Tomi Viren on kulkenut viime päivät kännykkä korvallaan ja kuunnellut tarinoita. Aihe on ilmeisen herkkä. Kun koirat ottavat yllättäen yhteen ja satuttavat toisiaan, on se aina omistajillekin hankala tilanne.

– Joku pelkää esimerkiksi aiheuttavansa naapuririitoja, jos alkaa kauheasti ottamaan kantaa alueen koirien käyttäytymiseen.

Turvasumutinkauppa on kuitenkin räjähtänyt. Yrittäjä kertoo, että tuotteita menee nyt tuhannen sumuttimen päivävauhdilla, kun aiemmin myyntiä laskettiin muutamissa kymmenissä sumuttimissa viikossa.

– Onkin aika erikoista, että kun pitäisi tilata uutta materiaalia ja järjestää työntekijöitä paikalle, kuuntelenkin asiakkaiden koiratarinoita, Viren kertoo.

Hyödyllinen – kunhan ei vahingoita

Koirien käyttäytymistä tutkinut tutkija ja yrittäjä Katriina Tiira ei myöskään osaa antaa selitystä, miksi ihmiset haluavat avautua ahdistavista tilanteista. Hänellä ei ole tuntumaa, että ongelmat koirien kanssa olisivat lisääntyneet.

– Tällaisten tilanteiden ehkäisyssä ensiarvoista on oikea rodunvalinta ja koiran kouluttaminen. En oikein usko, että vain sumutin olisi ratkaisu aggressiivisiin tilanteisiin, Katriina Tiira arvioi.

Hänelle sumutin on vieras tuote.

– Mutta jos sumutin pelastaa koiran hengen, eikä vahingoita sumutettua koiraa, voi se jossain tilanteessa olla ihan hyödyllinen, Tiira pohtii varovaisesti.

Mentolintuoksuista sumutinta suihkutetaan koiran kuonolle ja kirsulle.

– Vähän tulee myös mieleen, että toivottavasti tuotteen käyttäjällä ei ole niin sanotusti liipaisinsormi liian herkässä, ettei sumutetta käytetä varmuuden vuoksi, kun ylitulkitaan vieraan koiran käytöstä.

Tiira on aktiivinen ollut koiraihminen jo 30 vuotta.

– Pari kertaa minulle on sattunut koiran kanssa aggressiivinen tilanne, joten kovin yleisiä ne eivät ainakaan minun näkökulmastani ole.

Rovaniemen hovioikeus antaa tänään torstaina ratkaisun Talvivaaran ympäristörikosjutussa. Lue tästä tiivistetysti, miten tilanteeseen on tultu.

1. Ketkä ovat syytettyinä?

Syytettynä ovat konkurssiin menneen Talvivaara Sotkamo Oy:n entiset toimitusjohtajat Pekka Perä ja Harri Natunen sekä kaivoksen entinen kaivosjohtaja sekä metallitehtaan osastopäällikkö.

2. Kuka teki ensimmäisen rikosilmoituksen?

Ensimmäisen tutkintapyynnön poliisille, eli rikosilmoituksen Talvivaaran kaivoksen massiivisista natrium-, sulfaatti- ja mangaanipäästöistä, teki Kainuun ELY-keskus jo vuonna 2011 – reilu vuosi ennen Talvivaaran kipsisakka-altaan vuotoa. Myöhemmin tutkintapyyntöjä tekivät myös useat muut tahot. Pitkän esitutkinnan jälkeen syytteet nostettiin neljää syytettyä kohtaan syksyllä 2014 Kainuun käräjäoikeudessa.

3. Mitä syyttäjät vaativat?

Juttua lähti ajamaan poikkeuksellisesti kaksi syyttäjää. Syyttäjät vaativat käräjillä neljälle syytetylle törkeästä ympäristön turmelemisesta ehdollisia vankeustuomioita, joiden pituus vaihteli kahdeksasta kuukaudesta vuoteen. Lisäksi syyttäjät vaativat neljää syytettyä ja Talvivaara Sotkamoa korvaamaan valtiolle yhteisvastuullisesti 13,3 miljoonaa euroa rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä. Yhtiölle vaadittiin myös 850 000 euron yhteisösakkoa.

4. Mitä käräjäoikeus päätti?

Kainuun käräjäoikeudessa syyttäjän vaatimukset pääosin kaatuivat toukokuussa 2016. Kolmelle Talvivaara-pomolle määrättiin sakkotuomiot ja rikosnimike lieveni ympäristön turmelemiseksi. Lisäksi yhden syytetyn syytteet hylättiin kokonaan. Lisäksi käräjäoikeus hylkäsi kokonaan Pekka Perän oman, erillisestä tapahtumasta saaman, syytteen ympäristön turmelemisesta.

Yhtiölle vaadittu yhteisösakko pieneni 300 000 euroon. Yhteisvastuulliseksi ajettu rikoshyödyn korvaaminen supistui 3,5 miljoonaan euroon ja jäi ainoastaan yhtiön kontolle. Konkurssiin ajautuneen Talvivaara Sotkamon julkisselvittäjä ilmoitti kuitenkin heti, että konkurssipesä ei maksa yhteisösakkoa tai rikoshyödystä määrättyä korvausta.

5. Ketkä valittivat tuomiosta?

Käräjäoikeuden tuomiosta valittivat hovioikeuteen tuomitut johtajat, syyttäjä, Kainuun ELY-keskus ja yksityishenkilö. Lisäksi syyttäjä valitti osastopäällikön vapauttavasta tuomiosta, minkä vuoksi myös osastopäällikkö teki vastavalituksen hovioikeudelle.

6. Mitä syyttäjät vaativat hovioikeudessa?

Hovioikeudessa syyttäjät uudistivat vaatimuksensa lähes entisenlaisina. Syyttäjät vaativat neljälle syytetylle ehdollisia vankeusrangaistuksia törkeästä ympäristön turmelemisesta. Lisäksi Pekka Perää, kaivoksen entistä johtajaa ja konkurssiin mennyttä Talvivaara Sotkamoa vaaditaan korvaamaan valtiolle yhteisvastuullisesti 13,3 miljoonaa euroa rikoshyötynä.

Talvivaara Sotkamolle vaaditaan edelleen 850 000 euron yhteisösakkoa.

Syytetyt ovat kiistäneet kaikki syytteet.

7. Voiko oikeuskäsittely vielä jatkua?

Hovioikeuden päätöksestä voidaan valittaa korkeimpaan oikeuteen, mikäli se myöntää valitusluvan. Muutoin päätös jää voimaan.

Ympäristöoikeuden professori Vesa Majamaa arvioi viikkoa ennen päätöksen antoa, ettei korkeimpaan oikeuteen mennä.

– En usko, että korkein oikeus antaa valituslupaa. Kyllä nämä asiat on niin selkeästi ja seikkaperäisesti tullut käsiteltyä. Tietysti korkein oikeus voi myöntää rajoitetusti valitusluvan johonkin pieneen yksityiskohtaan, jos se katsoo, että siellä olisi ennakkopäätöksen paikka.

Mikäli valituslupaa haetaan, korkein oikeus päättää valitusluvan myöntämisestä tai eväämisestä viimeistään 60 vuorokauden kuluessa.

8. Miten Talvivaaralta vaadittujen korvausvaatimuksien käsittely jatkuu?

Hovioikeuden päätös jää voimaan mikäli sen käsittely ei jatku korkeimmassa oikeudessa. Silloin ympäristövahingoista korvauksia vaatineet voivat halutessaan jatkaa korvausvaateiden hakemista oikeusteitse. Konkurssiin menneeltä Talvivaaralta tai sen, myös konkurssissa olevalta, emoyhtiöltä korvauksia ei kuitenkaan saa. Valtiokaan ei ole aikonut raottaa rahapussiaan, joten on epäselvää, kuka korvaukset maksaisi.

Lue lisää:

Talvivaaran ympäristörikosjuttu alkaa hovioikeudessa – käräjillä puolustus toi 1 000 sivua yllätystodisteita

Talvivaaran ympäristörikosasian käsittely jatkuu Rovaniemen hovioikeudessa

Talvivaaran oikeustaistelu jatkuu hovioikeudessa – puolustus valittaa, syyttäjä vielä harkitsee

Talvivaaran johdolle sakkotuomioita ympäristörikoksesta – yhtiölle yhteisösakko

Tuomiopäivä – syyllistyivätkö Talvivaara-pomot ympäristörikokseen? Massiivinen oikeusjuttu pähkinänkuoressa

Poikkeuksellisessa Talvivaara-oikeudenkäynnissä annetaan tuomio perjantaina

Talvivaara-esitutkinnassa kuulusteltiin 25 rikoksesta epäiltyä

Ympäristöministeriö EU-komissiolle: Talvivaaran valvonta kunnossa