Sri Lankassa vuosia asunut tanskalainen Henrik Melder kertoo uutistoimisto Ritzaulle olleensa noin 500 metrin päässä yhdestä pommi-iskun kohteeksi joutuneesta kirkosta.

Hän oli ollut menossa srilankalaisen vaimonsa kanssa pääsiäisjumalanpalvelukseen pääkaupungissa Colombossa.

Paineaalto tuli vastaan matkalla kirkkoon

Melder kertoo olleensa ajamassa kirkkoa kohti, kun räjähdyksen paineaalto tuli vastaan.

– Sitten pamahti. Minä ajattelin vain, että nyt tässä on jotain hullusti. Nyt lähdetään kotiin, sanoin vaimolleni ja käänsin auton.

Kirkossa oli useita pariskunnan perheenjäseniä. Melderin lanko ja tämän puoliso haavoittuivat vakavasti ja pariskunnan kaksi lasta saivat surmansa.

Tanskalainen Halvor Hansen puolestaan oli puolisonsa kanssa colombolaisen hotellin aamiaisella.

– Kuulimme valtavia pamauksia ja sitten sireenejä. Koko alue suljettiin, Hansen kertoi Ritzaulle.

Tanskalaispari arveli ensin, että räjähdykset olisivat peräisin alueen rakennustyömailta, mutta uutisissa ja sosiaalisessa mediassa leviävät kuvat ja videot paljastivat pian, että kyseessä oli pommi-iskujen sarja.

Hansen kertoi, että pariskunta on vieraillut Sri Lankassa joka vuosi aina vuodesta 1997 asti, eikä ole koskaan kokenut mitään vastaavaa.

"Tämänkaltaiset iskut liiankin yleisiä"

Sri Lankassa vuosina 2016-2017 asunut kansainvälisen politiikan tutkija Milla Vaha kertoo Ylelle järkyttyneensä kuultuaan iskuista. Sri Lankassa on myllertänyt, mutta kyse on ollut poliittisesta liikehdinnästä ei väkivallasta.

– Järkytyin ja olin myös hieman yllättynyt. Vaikka viime maaliskuussa oli vähän levotonta niin ei tämmöistä systemaattista välkivaltaa kuitenkaan ollut, hän kertoo.

Vahan mukaan Sri Lanka on ollut kymmenen vuotta päättyneen sisällissodan jälkeen yllättävän rauhallinen ja ilmapiiri on ollut myönteinen – tulevaisuuteen uskova.

– Sri Lankan sisällissodasta on vasta 10 vuotta aikaa ja maa on toipumassa siitä. Huoltahan se herättää. Tämän kaltaiset iskut ovat nykymaailmassa liiankin yleisiä, mutta kuitenkin Sri Lanka on ollut sodan loppumisen jälkeen suhteellisen vakaa ja rauhallinen.

Kaikki valtauskonnot edustettuina

Iskujen mahdolliia tekijöitä tutkija ei halua lähteä arvailemaan.

– Vielä ei tiedetä, onko taustalla uskonnollista motiivia.

Sri Lankassa valtauskonto on buddhalaisuus. Toisiksi eniten on hinduja, sitten muslimeja ja vähemmistönä ovat kristityt.

– Kilometrin sisällä pääkaupungissa voi nähdä suunnilleen jokaisen maailman uskontokunnan kirkon tai kappelin, mikä on aika harvinaista maailmassa, Vaha toteaa.

SDP:n vaalivoitto ja nousu suurimmaksi puolueeksi tarkoittavat, että puolueen puheenjohtaja Antti Rinteestä tulee hallitustunnustelija.

Kun hallitus muodostetaan, puolueet joutuvat yleensä joustamaan osasta tavoitteitaan. Hallitustunnustelijana Rinne kuitenkin päättää, minkä puolueiden kanssa hän ensisijaisesti yrittää hallitusta muodostaa.

SDP pääsee tällöin linjaamaan, mitkä vaalilupauksista ovat sille tärkeimpiä.

Vaalilupauksia ja -tavoitteita demareilla riittää. Puheenjohtaja Antti Rinne on toistellut lupauksia vaalikentillä ja useita lisää löytyy SDP:n yli satasivuisesta eduskuntavaaliohjelmasta. Osa lupauksista on selkeitä ja kirjaimellisia, osa pidemmän aikavälin tavoitteita tai pyrkimyksiä.

Keräsimme kymmenen konkreettista asiaa, jotka demarit ovat luvanneet toteuttaa alkavalla vaalikaudella.

1. Sadan euron korotus pieniin eläkkeisiin

Eniten huomiota saanut SDP:n vaalilupaus julistettiin vappuna 2018. Tuolloin Antti Rinne lupasi vappupuheessaan sadan euron korotuksen alle 1 400 euron eläkkeisiin.

Rinne lupasi lisätä näihin eläkkeisiin “100 euroa nettona kuukaudessa” ohjelmalla, joka toteutetaan useamman vuoden aikana.

Lupaus toistuu lähes täsmälleen samoilla sanoin demarien vaaliohjelmassa. Ylen vaalitentissä Rinne lievensi lupaustaan sanoen muun muassa, että lupauksen toteuttamisen aikataulu riippuu talouskasvusta.

2. Tuhat uutta hoitajaa ja lääkäriä

Samassa puheessa Rinne lupasi myös 1 000 uutta työpaikkaa terveydenhuoltoon.

Myöhemmin tämä lupaus on täsmentynyt tarkoittamaan tuhatta uutta lääkäriä tai hoitajaa.

3. Sitova hoitajamitoitus vanhustenhoitoon

Antti Rinne vaatii, että lakiin kirjataan vanhustenhoidon hoitajamitoitukseksi 0,7.

Tämä on eräs vaalien vähiten kiistanalaisista lupauksista. Ylen uutisoi tammikuussa 2019 laajasti hoivakoteihin liittyvistä ongelmista. Tästä syntyneen kohun seurauksena lähes kaikki eduskuntapuolueet päätyivät vaatimaan hoitamitoituksen kirjaamista lakiin.

Poikkeus oli kokoomus, joka aluksi kieltäytyi tukemasta 0,7 hoitajan mitoitusta. Myöhemmin kokoomus on kuitenkin todennut, että mitoitus voi kelvata myös sille.

4. Seitsemän päivän hoitotakuu

Antti Rinne on luvannut parantavansa perusterveydenhuoltoa niin, että lääkäriin pääsee kiireettömässäkin tilanteessa viimeistään seitsemässä päivässä.

Terveydenhuollon lisätyöpaikat, vanhustenhuollon hoitajamitoitus sekä hoitotakuu ovat asioita, jotka Antti Rinne on erikseen julistanut SDP:n kynnyskysymyksiksi hallitukseen menolle.

5. Aktiivimallin leikkuri kumotaan

Keväällä 2018 Antti Rinne lupasi Aamulehden haastattelussa, että SDP peruu aktiivimallin tuoman “11 miljoonan euron leikkauksen heikoimmassa asemassa olevilta”.

Myös vaalien alla Rinne sanoi aikovansa perua aktiivimalliin kuuluvan työttömyysturvan leikkurin.

6. Toisen asteen koulutus maksuttomaksi

Antti Rinne vaati syksyllä 2018, että toisen asteen koulutuksesta tulisi tehdä kokonaan maksutonta. Vaalikentillä Rinne lupasi, että jokaiselle nuorelle tulee taata vähintään toisen asteen koulutus.

SDP:n vaaliohjelmassa asia muotoiltiin niin, että puolueen tavoitteena on oppivelvollisuuden pidentäminen myös lukioon tai ammatilliseen koulutukseen, ja oppimateriaalien ja ammatillisen koulutuksen työvälineiden maksuttomuus.

7. Korotus opintorahaan

SDP:n vaaliohjelmassa rahaa luvataan toisen asteen lisäksi muillekin opiskelijoille.

Vaaliohjelman mukaan demarit aikoo vaalikauden aikana nostaa opintorahan tason vuoden 2017 alun tasolle ja tehdä siihen vuosittain indeksitarkistuksen.

8. Maksuton varhaiskasvatus – ainakin osa-aikaisesti

Maaliskuussa 2019 Antti Rinne vaati Talouselämän haastattelussa pakollista ja maksutonta varhaiskasvatusta kaikille yli kolmivuotiaille lapsille.

Vaaliohjelmassa muotoilu on hieman lievempi: siellä vaaditaan, että jokaiselle yli kolmevuotiaalle lapselle tarjotaan maksuton osa-aikainen varhaiskasvatus.

9. Lisärahaa teille ja raiteisiin

SDP:n vaaliohjelma lupaa perusparantaa tieverkkoa koko Suomessa. Rapistuvan tieverkon kunnostamisen yhteydessä puhutaan korjausvelasta. Kuluneella vaalikaudella teiden korjausvelka kasvoi, vaikka hallitus panosti sen lyhentämiseen.

Vaaliohjelmassa vaaditaan myös panostuksia raideliikenteeseen. Antti Rinne on puolestaan luvannut, että SDP tukee Helsingin ja Tampereen, sekä Helsingin ja Turun välisten ratayhteyksien parantamista.

10. Kestävän kehityksen ALV

Vaaliohjelmassaan SDP esittää kestävän kehityksen arvonlisäveroa, joka ohjaa kulutusta ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan.

Ylen vaalikeskustelu herätti kiistan siitä, ajaako Rinne lihan verotuksen nostamista. Rinne kiisti tämän tulkinnan. Hän totesi Ylen vaalitentissä, että SDP haluaa, että “kevyempiä verokantoja sovelletaan puhtaaseen ruokaan”.

Vaalikeskusteluissa jäi epäselväksi, mitä kaikkia tuotteita vero täsmälleen koskisi, mutta Rinne lupasi, että mallia viedään selvitysten kautta eteenpäin.

Lue lisää:

Lue tästä askelmerkit, miten Suomi saa uuden hallituksen – Valmista toukokuun lopulla tai viimeistään juhannukseksi

Faktantarkistuksen haaviin jäi 36 kiistanalaista väitettä – ympäristökysymykset kuohuttivat eniten

Johan Olin ja Aamu Song ihastuivat japanilaiseen shiba inu -koirarotuun matkallaan Japanissa. He näkivät, kuinka vanha mies kulki yhdessä shiban kanssa toinen toistaan taluttaen, ja halusivat itselleen samaa.

Japanista koiran tuominen Suomeen olisi ollut liian hankalaa, joten pariskunta päätti hankkia shiban kotimaasta.

Shibojen suosio ja tunnettavuus on ollut hillityn tasaisesti nousussa Suomessa 2010-luvulta lähtien. Halukkaita ottajia on enemmän kuin pentuja ja keskimäärin pentua joutuu odottamaan vuoden verran.

Pitkä odotus

Puoli seitsemän ohjelmassa vierailleet muotoilijat Olin ja Song odottivat omaa pentua kaksi vuotta ja muuttivat koiran vuoksi myös asuinpaikkaansa.

– Kasvattaja ei ollut innostunut antamaan koiraa kerrostaloasuntoon Helsingin keskustassa, joten muutimme lähemmäs koirapuistoja ja hyviä ulkoilualueita, kertoo Johan Olin.

Hipsterishibat

Shiboja kutsutaan leikkisästi myös hipsterikoiriksi, sillä niitä on suhteellisen paljon juuri kaupunkilaisilla. Shiba on pienikokoinen koira, eikä se juurikaan hauku.

Helppo seurakoira se ei kuitenkaan ole, vaan omapäinen koira vaatii omistajaltaan paneutumista koulutukseen. Kaikki shibat eivät tule toimeen muiden koirien kanssa, ja älykäs rotu tarvitsee paljon aktiviteetteja ja liikuntaa.

Hyvinvointivastaava vähentää työstressiä

Olinin ja Songin Yaya-koira on kolmevuotias ja päivisin mukana pariskunnan työhuoneella. Olin kertoo muuttuvansa lähes läpinäkyväksi kulkiessaan Yayan kanssa, kun ihmisten huomio kiinnittyy väistämättä kettumaisen veikeään koiraan.

Yaya on tullut tunnetuksi myös pariskunnan lähistöllä olevassa kahvilassa. Henkilökunta tuo Yayalle oman tuolin, kun Olin ja Song pistäytyvät kahvilla. Yaya myös määrää työpäivien tahdin.

– Yaya on perheen pomo ja meidän hyvinvointivastaava toimistolla. Se päättää milloin on pidettävä töistä tauko ja lähdettävä kävelylle. Työstressi katoaa kun viettää aikaa koiran kanssa, kävelee meren rannalla tai metsässä, kertoo Aamu Song.

Perheen stara

Yaya on niittänyt mainetta myös kansainvälisesti.

Olin ja Song ovat tunnettuja muotoilijoita, joiden työmetodiin kuuluu muun muassa käsityömestareiden etsiminen ympäri maailmaa. Olin kertoo, että oli sopinut japanilaisen maineikkaan muotoilualan lehden kanssa haastattelusta, mutta lehteen päätyikin juttu Yayasta.

– Meidät rajattiin kuvista ulos ja minä heiluttelin erilaisia herkkuja.

Katso Johan Olinin ja Aamu Songin koko haastattelu Yle Areenasta.

Iskujen sarja Sri Lankassa alkoi pääsiäissunnuntain aamuna seitsemän jälkeen Suomen aikaa, ennen aamukymmentä paikallista aikaa.

Ensimmäiset räjähdykset tapahtuivat aamulla pääkaupunki Colombossa St. Anthony's Shrine -kirkossa ja Negombossa Colombon pohjoispuolella sijaitsevassa St. Sebastian's Church -kirkossa.

St. Anthony's Shrine on lähellä Colombon keskustaa sijaitseva Sri Lankan roomalaiskatolisten tunnettu pyhättö.

Tämän jälkeen poliisi kertoi iskuista kolmeen colombolaishotelliin ja kirkkoon Batticoloassa Sri Lankan itäosassa.

Tunteja myöhemmin päivällä tuntemattomat tekijät iskivät vielä hotelliin Colombon eteläpuolisessa Dehiwalan esikaupungissa lähellä Colombon eläintarhaa ja poliisiryhmään Orugodawattan lähiössä Colombon pohjoispuolella.

Yle seuraa Sri Lankan tapahtumia hetki hetkeltä tässä artikkelissa.

Paikallinen uutissivusto ColomboPage raportoi, että iskujen kohteeksi joutuivat Kingsbury-, Shangri-La- ja Cinnamon Grand Hotel -hotellit. Ne ovat uutistoimisto AP:n mukaan ulkomaalaisten matkailijoiden suosimia tasokkaita hotelleja.

Uutistoimisto AP on haastatellut Alex Agilesonia, joka oli iskujen aikaan lähellä St. Anthony's Shrine -kirkkoa. Agilesonin mukaan rakennukset ympäröivällä alueella vavahtelivat räjähdyksen voimasta.

Seitsemän epäiltyä pidätetty

Mikään ryhmä ei ole tunnustanut iskuja, eikä tekijöitä vielä tiedetä.

Sri Lankan puolustusministeri on kertonut uutistoimisto AP:n mukaan, että seitsemän epäiltyä on pidätetty.

Hallituksen mukaan suurin osa iskuista oli itsemurhapommittajien tekemiä.

Ulkomaisia uhreja joukossa

Poliisin tiedottajan mukaan iskuissa on kuollut 207 ihmistä ja haavoittunut 450.

Kuolonuhrien joukossa on 35 ulkomaalaista, kertoo poliisilähde AFP:lle. Joukossa on Yhdysvaltain, Britannian ja Alankomaiden kansalaisia sekä yksi kiinalainen ja mahdollisesti yksi portugalilainen. Haavoittuneissa on britannialaisia ja japanilaisia.

Tanskan ulkoministeriön mukaan uhrien joukossa saattaa olla kuolleita tai haavoittuneita tanskalaisia. Tietoa ei ole saatu vielä vahvistettua.

Ulkoministeriön viestintäpäivystyksestä kerrottiin sunnuntaina aamulla Ylelle, että Sri Lankassa on ainakin 81 suomalaista. Ulkoministeriön tiedossa ei ole, että uhrien joukossa olisi suomalaisia.

Sri Lankassa pieni kristitty vähemmistö

Noin kuusi prosenttia srilankalaisista on katolisia. Suurin osa on buddhalaisia. Katolinen usko nähdään Sri Lankassa kuitenkin yhdistävänä voimana, sillä katolisia on sekä enemmistökansa singaleeseissa että tamilivähemmistössä.

Sri Lankan poliisipäällikkö oli varoittanut mahdollisista itsemurhaiskuista reilu viikko sitten, selviää uutistoimisto AFP:n näkemästä asiakirjasta.

Varoituksen mukaan ääri-islamilainen Sri Lankan Thowheeth Jama'ath -ryhmä oli suunnitellut itsemurhaiskuja tunnettuja kirkkoja ja Intian Colombon-edustustoa vastaan.

Järjestö on kuitenkin tuominnut iskun sunnuntaina aamulla tehdyssä Facebook-päivityksessään.

Oletko paikalla Sri Lankassa? Voit ottaa yhteyttä ja lähettää kuvia tai videoita osoitteeseen yle.uutiset@yle.fi.

Lisää aiheesta:

Sri Lankan terrori-iskut tulivat järkytyksenä: "Kukaan ei edes uskaltanut aavistaa tällaista"

Ulkoministeriö: Mahdollisista suomalaisuhreista ei vielä tietoa – Sri Lankassa ainakin 81 suomalaista

Singaleesien ja tamilien Sri Lankassa kristityt ovat vähemmistö

• Etelä-Aasian Sri Lankassa on tehty kahdeksan iskua kirkkoihin ja hotelleihin.
• Iskuissa on kuollut noin 200 ihmistä ja haavoittunut satoja.
• Iskuja tehtiin pääsiäismessujen aikana kolmeen kirkkoon eri puolilla maata.
• Lisäksi kolme turistien suosimaa hotellia pääkaupunki Colombossa joutui iskujen kohteeksi.
• Seitsemäs isku tapahtui myöhemmin päivällä lähellä Colombon eläintarhaa, kahdeksas lähiössä poliisien tehdessä kotietsintää.
• Mikään ryhmä ei ole ilmoittautunut iskujen tekijäksi. Sri Lankan pääministerin mukaan kahdeksan epäiltyä on pidätetty.

Yle seuraa Sri Lankan iskuja tässä artikkelissa hetki hetkeltä. Täältä voit lukea tiivistyksen iskujen etenemisestä ja tärkeimmistä tiedoista.

Oletko paikalla Sri Lankassa? Voit ottaa yhteyttä ja lähettää kuvia tai videoita osoitteeseen yle.uutiset@yle.fi.

Lisää aiheesta:

Sri Lankan terrori-iskut tulivat järkytyksenä: "Kukaan ei edes uskaltanut aavistaa tällaista"

Singaleesien ja tamilien Sri Lankassa kristityt ovat vähemmistö

Ulkoministeriö: Mahdollisista suomalaisuhreista ei vielä tietoa – Sri Lankassa ainakin 81 suomalaista

Aurinko paahtaa kuumana mustalle kiitoradalle. Villikukat rehottavat värikkäinä Van Nuysin lentokentän poskessa. Los Angelesissa kevät on uhkeimmillaan poikkeuksellisen viileän ja sateisen talven jälkeen.

Peku Karu, 54, oikaisee Ray-Ban-aurinkolasejaan. Hän kaartaa mustan maasturinsa, vajaan vuoden vanhan Range Rover Sportin lentokentän portista sisään. Kenttätyöntekijä tulee saattamaan auton suuren suihkukoneen luo. Karu osti auringossa kiiltävän businessjetin eilen.

Nyt hänen puoliksi omistamallansa Starjet-lentoyhtiöllä on käytössään yhteensä kahdeksan suihkukonetta, joista kolme on omia.

– Eilen ostamani kone on tosi hyvä työjuhta. Huomenna lennätän sillä erään miljardöörin tyttöystävän Havaijille. Samalla jään itse Mauille sukeltamaan pariksi päiväksi.

Uutena Gulfstream G-IVSP suihkukone maksaisi 30–35 miljoonaa dollaria, mutta käytettynä Karu sai ostettua sen isolla alennuksella. Koneiden hinnat ovat tippuneet paljon viime vuosina.

Karu elää unelmaansa, jonka eteen hän on tehnyt omien sanojensa mukaan pirun paljon töitä.

Lentäjän poika ja ritarin pojanpoika

Karu laskee keltasiniraitaisen suihkukoneensa portaat alas. Kolmetoistapaikkaisen suihkarin leveät ja upottavat vaaleanahkaiset nojatuolit kutsuvat istumaan syliinsä. Keittiön mahonkipintaisessa baarikaapissa helmeilevät eri merkkiset samppanjat.

35 vuotta sitten, 1980-luvun puolessa välissä, Karu saapui Los Angelesiin parikymppisenä nuorukaisena lentolupakirja takataskussaan.

Nuoren miehen niskassa painoivat amerikkalaisesta lentokoulutuksesta kertyneet velat. Vuotta aiemmin hän oli päässyt Suomessa armeijasta, laskuvarjojääkärikoulusta ja miettinyt kotikaupungissaan Helsingissä, mitä elämällään tekisi.

– Kaverit lähtivät opiskelemaan lakia ja bisnestä, mutta mikään niistä vaihtoehdoista ei oikein puhutellut minua.

Karun eräs kavereista oli hoksannut ilmoituksen Helsingin Sanomissa ja vinkannut Yhdysvaltojen itärannikolla järjestettävästä lentäjäkoulusta. Kouluun haettiin skandinaaveja opiskelemaan. Valmistuneille luvattiin bonuksena kolmen vuoden työlupa.

– Lentokoulu oli tosi kallis, mutta se kiinnosti. Perheessämme on paljon lentäjiä, isäni Hannu ja veljeni Heikki ovat muun muassa lentäjiä. Isoisäni Veikko Karu oli Mannerheim-ristin ritari numero 98, laivueen komentaja.

Karu myi kaiken omaisuutensa, otti pankkilainan ja jätti kotimaansa. Hän ajatteli, ettei voi menettää muuta kuin rahansa.

Kitkuttelua yhdellä aterialla päivässä

Valmistuttuaan noin vuoden kestäneestä lentokoulusta Karu muutti Los Angelesiin. Yhdysvaltojen länsirannikko veti häntä puoleensa.

Hän onnistui saamaan töitä lennonopettajana, liikennelentäjäksi siihen aikaan oli erittäin vaikea päästä. Eikä Karulla ollut Yhdysvaltain kansalaisuutta, mikä vaikeutti myös huomattavasti lentäjän työn saantia.

Ensimmäiset neljä vuotta valmistumisen jälkeen hän kituutteli köyhyysrajalla.

Aluksi hänellä ei ollut varaa edes ruokaan. Karu käveli joka aamu seitsemän kilometriä töihin. Työpäivän jälkeen kotimatkallaan hän pysähtyi aina samaan ravintolaan syömään.

– Ravintolassa sai syödä niin sanotun happy hour -buffetin ilmaiseksi ostettuaan juoman dollarilla. Se oli aina päivän ainoa safka, jolla tankkasin kaloreita koko seuraavaksi vuorokaudeksi.

Lähtiessään hän huikkasi ravintolan henkilökunnalle: nähdään taas 24 tunnin kuluttua.

Karu jakoi vuokra-asunnon kolmen kämppiksensä kanssa. Puolitoista vuotta säästettyään hän sai kokoon 50 dollaria. Sillä hän osti käytetyn polkupyörän.

– Muistan aina sen hetken, kun sain hankittua pyörän ja pääsin sillä töihin. Se oli juhlaa, kun ei tarvinnut enää kävellä.

Karun mielestä on tärkeä muistaa tuollaiset hetket, jotta osaa pysyä kiitollisena siitä, mihin on päässyt.

Saatuaan perämiehen töitä Karun elämä hieman helpottui, mutta edelleen seuraavat viisi vuotta olivat hyvin vaikeita. Yli tuhat kertaa hän kysyi itseltään onko hänen hyväksyttävä se, ettei homma toimi ja muutettava takaisin Suomeen.

– Kotimaahan palaaminen olisi tarkoittanut periksi antamista. Pohdin asiaa vakavasti aina yrittäessäni saada vuokrarahoja kasaan. Päädyin kuitenkin aina samaan lopputulokseen: en perkele anna periksi.

Vihdoin ja viimein hommat lähtivät rullaamaan. Nykyisin Karun vakioasiakkaitansa ovat monet miljonäärit sekä elokuva- ja musiikkialan tähdet, kuten George Clooney, Jennifer Aniston, Al Pacino ja Snoop Dogg. Karu toimi pitkään myös edesmenneen Michael Jacksonin lentäjänä.

Jacksonin lähtemätön vaikutus

Peku Karu esittelee valkoisessa lentäjän kauluspaidassansa ja tummissa suorissa housuissansa suihkukoneen ohjaamoa. Vierekkäin on satoja eri nappuloita, valoja ja vipuja. Karu osaisi käyttää niitä vaikka unissaan, takana on tuhansia lentoja.

Yksi niistä on jäänyt erityisesti mieleen.

Oli vuosi 2002 ja Karu oli lennättämässä Michael Jacksonia Santa Barbarasta Miamiin. Kesken lennon Jackson oli tullut ohjaamoon ja istahtanut lentäjien väliin. Hän oli kysynyt Karulta, onko matkalla turbulensseja.

– Hän kertoi pelkäävänsä niitä. Vastasin, että ikävä kyllä turbulenssia tulee olemaan varsinkin Meksikonlahtea ylittäessämme. Kerroin tekevämme parhaamme mennäksemme kaikkien myrskyjen yli tai ohi.

Laulaja oli silloin yllättäen heittänyt Karulle kysymyksen, minne tämä haluaisi lentää. Karu oli vastannut vitsaillen lentävänsä kaikista mieluiten alapuolella sijaitsevaan kotiinsa, mutta kertoneensa myös Las Vegasin olevan hänestä aina hauska.

Jackson oli pyytänyt Karua lentämään Las Vegasiin ja soittamaan sitten hänelle, kun olisi hyvä sää jatkaa matkaa Miamiin. Karu oli tehnyt työtä käskettyä, ja kahden päivän kuluttua he olivat päässeet turvallisesti lopulliseen määränpäähänsä Miamiin.

Tapahtuman jälkeen Karu lennätti laulajatähteä monesti seuraavien kahden ja puolen vuoden aikana. Jackson pyysi usein lentäjäkseen miehen, jonka nimeä hän ei oikein osannut lausua.

– Kerran kysyin häneltä, miksi hän halusi aina minut lentäjäkseen. Olin kuulemma ihminen, joka ei ollut yrittänyt kusettaa häntä.

Karu oli kertonut Jacksonille olevansa suomalainen ja siksi rehellinen. Laulajatähti oli vastannut: Finnish people, good people. Now I know.

Karu teki töitä tuohon aikaan Xtrajet-lentoyhtiölle. Esimerkiksi vuonna 2003 hän lennätti Jacksonin Las Vegasista Santa Barbaraan (Turun Sanomat), jolloin Jackson antautui paikalliselle sheriffille. Laulajaa syytettiin sekaantumisesta alaikäiseen poikaan. Jacksonin Santa Barbaraan saapuminen oli valtava mediatapahtuma (CNN).

Eräs CNN:n toimittaja oli myöhemmin vitsaillut Karulle, että eikö hän ollut tyytyväinen, ettei mokannut laskeutumista. Heidän arvionsa mukaan uutisvideo Jacksonin lennon laskeutumisesta on yksi kaikkien aikojen katsotuimmista videoista.

Lennonopettajasta lentokapteeniksi

Karu esittelee suihkukoneen perällä sijaitsevaa vessaa, joka on isompi kuin monella kotona. Matkustamon vaalealla nahkasohvalla voi hyvin kuvitella Jennifer Anistonin oikaisemassa siroja sääriään kuplivaa juomaa siemaillen.

Karun suihkukoneissa on aina maljakoissa tuoreita kukkia ja ilmassa leijumassa vastapaistettujen suklaakeksien tuoksu.

– Mitä suurempi tähti on asiakkaana, sitä vähemmän hänellä on vaatimuksia. Ja jos miljonäärien vaimot ja äidit ovat tyytyväisiä lentoon sekä palveluun, ovat myös miljonäärimiehet, Karu virnistää.

Karu eteni 90-luvulla perämiehestä vihdoin lentokapteeniksi. Intohimoisesti lentämiseen suhtautuva Karu lensi paljon: keskimäärin 1 000 tuntia vuodessa, kun yleensä lennetään korkeintaan 400–500 tuntia.

Vapaapäivinään hän myös opetteli alan monet muut hommat, kuten koulutuspäällikön, alkoholi- ja huumetarkastajan, päälentäjän, lentotoiminnanjohtajan, mekaanikon, kirjanpitäjän ja myyntimiehen työt.

Kaiken sen, mikä liittyy lentoyhtiön pyörittämiseen.

Paikasta toiseen suhaava ja paljon lentävä suomalainen oli pistänyt pitkään erään miljardöörin silmään. Hän oli myös yksityislentäjä ja halusi perustaa oman lentoyhtiönsä.

– Howard Leight, kaveri, joka ansaitsi satoja miljoonia dollareita korvatulppayhtiönsä myymällä, tuli kysymään minulta voisinko perustaa hänelle lentoyhtiön. Sanoin, etten koskaan ole tehnyt sitä. Hän vastasi, että olet terävä kaveri, niin varmasti selvität sen.

Niin Karu teki vuonna 2000, ja monen mutkan kautta viisi vuotta myöhemmin hän lopulta osti perustamansa Starjet-yhtiön Leightiltä yhdessä yhtiön huoltopäällikön kanssa. Leight oli sittemmin kyllästynyt ilmailualaan ja halusi eroon yhtiöstään.

Karu eteni asemaan, jossa pystyi vapaasti valitsemaan paljonko haluaa lentää ja paljonko tehdä lentoyhtiön toimitusjohtajan hommia.

Suihkarilentojen hinnat pilvissä

Nykyisin Peku Karu lentää kuusi kertaa kuussa ja lopun ajan hän pyörittää lentoyhtiötään. Se on hänelle sopiva määrä.

– Molemmat hommat säilyvät näin mielekkäinä. Reittilentäjän työ on myös loistava, mutta itse tarvitsen enemmän vaihtelua ja haastetta.

Karulle on tärkeää, ettei lentämisestä ikinä tule "vain duuni".

Hän haluaa mahdollisimman monesta lennosta jäävän jonkin hauskan tai mielenkiintoisen muiston mieleen. Hän ei haluaisi lentää 10 000 lentoa, joista ei muistaisi mitään.

Karu tekee töitä noin 55 tuntia viikossa ja hän on aina tavoitettavissa. Heillä on palveluksessaan viisitoista lentäjää, joiden saatavilla hänen on aina oltava.

– Joku lentäjistämme saattaa soittaa keskellä yötä ja kysyä, että mitä kautta Sardiniassa saa halvinta polttoainetta. Minun täytyy olla aina valmiina vastaamaan tällaisiin puheluihin.

Karun mielestä hänen tekemänsä työtuntimäärä ei ole suuri. Hänestä isoin ero eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa työkulttuurissa on juuri työn määrä. Yhdysvalloissa tehdään hänen mielestään paljon enemmän töitä.

– Euroopassa keskitytään siihen paljonko on vapaa-aikaa, mutta täällä se on toisin päin. Täällä voi menestyä, jos on valmis tekemään paljon töitä.

Karu ei lennä omilla suihkukoneillaan tehdessään henkilökohtaisia matkojaan. Hän nauraa, ettei hänellä ole varaa itseensä.

Joskus hän saattaa lennättää ukrainalaisen vaimonsa omalla Cessna C-177B pienkoneellaan Catalinan lähisaarelle päiväretkelle. Muuten he lentävät reittilennoilla pääasiassa turistiluokassa, niin kuin monet muutkin.

Jo pelkkä polttoaine tekee suihkukoneella matkustamisesta erittäin kallista.

– Lento täältä New Yorkiin maksaa asiakkaallemme noin 62 000 dollaria. Emme mainosta ollenkaan, ettei tulisi turhia kyselyjä. He, jotka käyttävät koneitamme, kyselevät tutuiltaan ketä kannattaisi käyttää. He eivät googleta palvelua.

Starjetin liiketoiminnasta yli 90 prosenttia tulee suositusten kautta.

Haaveissa talo kukkulalta

Karu sammuttaa suihkukoneestansa virrat ja nostaa portaat takaisin paikoillensa. Hänellä ei näytä olevan kiire minnekään, hän ei vilkuile kännykkäänsä tai kelloonsa.

Suurin etu Karulle juuristansa on ollut kotimaansa imago.

– Suomea pidetään luotettavana. Kaikki, jotka kuulevat, että olen suomalainen ottavat sen positiivisesti.

Auringon valo alkaa taittua pehmeämmäksi, päivä alkaa kääntyä iltapäiväksi. Karu starttaa Range Roverinsa ja suuntaa takaisin highwaylle ennen iltapäiväruuhkia.

– Luksus ei minulle ole kovinkaan tärkeää, mutta autoni on yksi muutamasta pienestä poikkeuksesta, millä olen itseäni vähän palkinnut. Muuten yleensä säästän ja sijoitan ylimääräiset fyrkat.

Karu saattaa saada silloin tällöin työmatkoillansa pieniä palautumishetkiä, mutta parhaiten hän kertoo rentoutuvansa tekemällä lisää töitä. Lomamatkoillaankin hän toisinaan hoitaa läppärillään työasioita salaa vaimoltansa.

– Ihmiset sanovat olevani onnekas, kun olen päässyt tähän asemaan. Mutta totuus on, ettei onnella ole mitään tekemistä asian kanssa. Kaikki on yksinkertaisesti ainoastaan kovan työn tulosta, mikä on meille jokaiselle mahdollista.

Karu neuvoo uskaltamaan unelmoida, mutta olemaan myös valmis tekemään lujasti töitä unelmiensa eteen.

Auringon viipyilevät säteet silittelevät moottoritien vierellä vihreinä avautuvia Santa Monican vuoria. Toisella puolella tietä siintää viekoittelevana tummansininen Tyyni valtameri.

Karu haaveilee saavansa jonain päivänä ostettua kukkuloilta vaimonsa kanssa mieleisensä talon. Hän meni kolme vuotta sitten ensi kerran naimisiin, ja he toivovat myös muutaman vuoden päästä perheenlisäystä.

Mutta työtään hän ei mistään hinnasta vaihtaisi.

– Vaikka voittaisin Superlotossa 500 miljoonaa, niin haluaisin silti tehdä tätä duuniani. En tiedä mitä muuta tekisin.

Kun 32-vuotias lahjakas Carl Fabergén korusuunnittelija Alma Pihl saapui Venäjän vallankumouksen jaloista Suomeen, hän toi vähäisen omaisuutensa lisäksi mukanaan salaisuuden.

Salaisuus oli sitä luokkaa, että hän aikoi säilyttää sen kuolemaansa saakka.

Alma Pihl kätki sen sydämeensä ja eli hiljaiseloa Kuusankoskella, jonne hän asettui 1920-luvun alussa miehensä Nikolai Kleen kanssa.

Kuusankoski valikoitui asuinpaikaksi Kymijoen koskien ääreen nousseen Kymi-yhtiön takia. Nikolai oli ollut yhtiön palveluksessa jo sen Pietarin konttorissa.

Vaimo puolestaan sai töitä kaunokirjoituksen ja kuvaamataidon opettajana tehdasyhteisön ruotsinkielisestä koulusta, joka sekin oli Kymi-yhtiön ylläpitämä.

Alma Pihl halusi peitellä menneisyyttään leimautumisen pelosta ja ajan ilmapiirin vuoksi.

– 1920- ja 1930-luvun Suomessa ei ollut kovin muodikasta olla Venäjältä tullut henkilö, selittää kulttuurineuvos Eero Niinikoski, joka työskenteli aikoinaan Kymi-yhtiön ja UPM:n viestinnässäja markkinoinnissa.

Venäjältä tulleita Alma ja Nikolai rohkenivat olla vain kotinsa seinien sisäpuolella. Vain siellä myös tiedettiin, että Alma Pihl oli yksi maailman parhaista korutaiteilijoista.

Ja tätä jatkui vielä pitkään.

Eno huomasi nuoren Alman kyvyt

Alma Pihl syntyi Moskovassa 1888. Perhe oli kuitenkin suomalaistaustainen, sillä Alman isä Knut oli kotoisin läntiseltä Uudeltamaalta, Pohjan pitäjästä.

Jalokiviuralle Alma päätyi Pietarissa. Sinne hän oli muuttanut sisarustensa ja äitinsä kanssa, kun isä Knut kuoli Alman ollessa vain 9-vuotias.

Nuorena aikuisena Alma pääsi harjoittelijaksi ja arkistotöihin enonsa jalokivipajalle, jonka asiakas Carl Fabergé oli. Työnä oli piirtää ja arkistoida pajalla valmistettuja tuotteita.

Välillä jäi aikaa luonnostella paperille omiakin ideoita. Eno huomasi Alman kyvyt ja päätti tarjota nuoren sisarentyttärensä töitä asiakkailleen.

Alman suunnittelemat työt alkoivat nopeasti saada aikansa kansainvälisen huippubrändin, Fabergén, leiman kylkeensä.

Pääsiäislahjoja keisarinnoille

Alma Pihl ehti lyhyellä urallaan, ennen Venäjän vuoden 1917 vallankumousta, suunnitella noin 2000 arvoesinettä.

Näiden joukossa olivat sittemmin huippuarvokkaiksi ja maailmanmaineeseen nousseet jalokivikoristeiset tsaarien pääsiäismunat.

Talvimuna oli tsaari Nikolai II:n pääsiäislahja äidilleen leskikeisarinna Maria Feodorovnalle vuonna 1913. Alma Pihl sai idean pakkaspäivänä ikkunassa näkemistään jääkiteistä.

Tsaarin perhe ihastui Talvimunaan niin paljon, että Alma sai tehtäväkseen suunnitella myös seuraavana vuonna keisarillisen pääsiäismunan.

Alma Pihlin suunnittelutyöllä on valtava merkitys. Eero Niinikoski

Siitä tuli Mosaiikkimuna, jonka sai lahjaksi Nikolain puoliso, keisarinna Alexandra Feodorovna. Mosaiikkimunan innoittajana olivat ristipistokäsityöt.

Keisarilliset pääsiäismunat valmistettiin muun muassa timanteista ja platinasta.

Tsaariperheen kalleuksiksi päätyminen oli kuitenkin vasta pitkän matkan alku. Vuosikymmeniä myöhemmin ne päätyivät maailman muille hallitsijoille, ja niiden arvo nousi huikeisiin summiin.

"Tant Alma"

Alma Pihl toimi kaunokirjoituksen ja piirustuksen opettajana Kuusankosken ruotsinkielisessä koulussa lähes 25 vuoden ajan.

Suomenkielisessä ympäristössä ruotsinkieliselle opetukselle oli tarvetta, koska Kymi-yhtiön johdossa oli paljon ruotsinkielistä henkilökuntaa perheineen.

Oppilailleen Pihl oli Alma-täti eikä entinen korusuunnittelija. Espoolainen Maj-Britt Paro oli Alman oppilaana 1940-luvun lopulta alkaen.

Meidän piti laittaa tunteet peliin, kun piirsimme. Maij-Britt Paro

Paron mukaan kaikki rakastivat “Tant Almaa”.

– Hän oli ihastuttava ja hyvin inspiroiva.

Paron mukaan Alma Pihl, opettajana miehensä nimen mukaisesti Alma Klee, ei pahemmin piitannut piirtämiseen liittyvistä teknisistä asioista.

– Ei hän perspektiiveistä välittänyt. Meidän piti laittaa tunteet peliin kun piirsimme.

Paro muistelee, että tunnetta ja lennokkuutta Alma kaivoi oppilaistaan esiin käyttämällä ruotsista ja saksasta sekoitettua eräänlaista iskulausetta.

– Mera schwung, hän saattoi huudahtaa.

Entisille oppilaille Alma Pihlin lahjakkuuden ja luovuuden tausta selvisi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Silloin Pihlin töitä tutkinut Ulla Tillander-Godenhielm onnistui vanhojen luonnoskirjojen ja käsialanäytteiden perusteella todistamaan, että Alma Pihl todellakin oli työskennellyt maineikkaalle Fabergélle.

Tillander-Godenhielmin apuna oli Alma Pihlin ottotytär Lydia, jolle Alma oli lopulta paljastanut taustansa muutama vuosi ennen kuin kuoli vuonna 1976. Muita lapsia Almalla ja Nikolailla ei ollut.

– Olihan se uskomattoman sääli, ettei hän itse saanut nauttia menestyksestään. Vasta kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen koko hänen salaisuutensa paljastui, mietti Maj-Britt Paro vuonna 2008 esitetyssä Ilona Arosalon dokumenttielokuvassa.

Maailman kaunein taide-esine

Talvimunasta maksettiin kansainvälisessä taidehuutokaupassa 2000-luvun alussa lähes kymmenen miljoonaa dollaria. Taide-esine on viimeisimmän tiedon mukaan Lähi-idässä sijaitsevan Omanin sulttaanikunnan hallitsijan perillisten omaisuutta Lontoossa.

Mosaiikkimunan rahallisesta arvosta ei ole varmoja arvioita liikkeellä. Jotain esineen arvostuksesta kertoo se, että muna on ollut jo pitkään Englannin kuningatar Elisabet II:n kokoelmissa.

Carl Fabergén jalokivipaja tuotti aikoinaan noin 150 000 erilaista esinettä.

– Alma Pihlin suunnittelema Talvimuna on kansainvälisesti arvioitu Fabergén kauneimmaksi esineeksi. Kyllä hänen suunnittelutyöllään on valtava merkitys, sanoo Eero Niinikoski.

Pihl kuuluu myös niihin suuruuksiin, jotka tunnetaan paremmin ulkomailla kuin Suomessa. Siihen on yksinkertainen syy.

– Hänen korunsa tulevat aika ajoin myyntiin suuren maailman huutokauppoihin, jolloin hänen työnsä analysoidaan sikäläisissä huutokauppaluetteloissa, sanooUlla Tillander-Godenhielm.

Alma Pihlin työn arvoa ei tunnisteta kovin hyvin edes Kymenlaaksossa, jossa hän asui valtaosan elämästään.

Lasten kevätretki Alman kotitalolle

Alma Pihlin arkisesta aherruksesta kuusankoskelaiskoulun kaunokirjoituksen ja piirustuksen opettajana ei ole paljoa jälkipolville säilynyt. Jotain kuitenkin.

Alma taiteili oppilailleen opetustaulut, jotka ovat tallessa Kouvolan kaupunginmuseossa Poikilossa.

Kopiot niistä ovat Kuusankoskella sijaitsevassa ruotsinkielisessä koulussa, Svenska Skolanissa, joka nykyään toimii eri paikassa kuin menneinä vuosikymmeninä. Se on nykyään Kouvolan kaupungin ylläpitämä koulu.

2000-luvun lapsille on kerrottu koulussa, kuka Alma Pihl oli.

– Teemme yleensä toukokuussa keväisen kävelyretken Alman entiselle kotitalolle. Samalla sitten kerron Alman tarinaa, kertoo alakoulun luokanopettajana toimiva Sanna Eloranta.

Alma Pihlin entinen kotitalo on edelleen asuinkäytössä. Paikallinen kotiseutuyhdistys Kuusankoski-Seura kiinnitti talon seinään 2000-luvun alussa muistolaatat, jotka kertovat neljällä kielellä talon entisestä asukkaasta.

Alman tulevaisuus

Voisiko Alma Pihlistä tulla jatkossa nykyistä tunnetumpi myös Suomessa? Kouvolan kaupunginmuseo Poikilon vs. intendentti Mari Lehtosalo on hiukan epäileväinen.

– Korutaide ei ehkä ole kuitenkaan suurten joukkojen taidetta. Toki toivoisin, että ainakin Alman kotiseudulla hänet tiedettäisiin.

Kulttuurineuvos Eero Niinikoski on samoilla linjoilla.

– Hänen alansa, korutaide, lienee sen verran erikoinen, että suuren yleisön suosioon se ei ehkä nouse.

Hän myös kertoo aika ajoin kyselleensä eri yhteyksissä kymenlaaksolaisilta, kuka heidän mielestään on kaikkien aikojen kuuluisin kymenlaaksolainen.

– Moni on vastannut, että jalkapalloilija Sami Hyypiä. Hämmästys on ollut suuri kun olen kertonut, että minusta se on kyllä Alma Pihl, naurahtaa Niinikoski.

Jutussa on käytetty lähteinä Maj-Britt Paron kirjaa Tant Almas hemlighet, Anu Seppälän kirjaa Jääkukkia keisarinnalle - Alma Pihlin uskomaton elämä, Ilona Arosalon tv-dokumenttia Alma Pihl – Fabergén hurmaava koruseppä sekä Kouvolan kaupunginmuseo Poikilossa meneillään olevaa Myyntinmurtajia ja matkantekijöitä -näyttelyn Alma Pihliä koskevaa osuutta.

Maaliskuun lopussa uutisoitiin isosti useissa medioissa niin sanotun jättipunkin eli hyalomman tulosta Suomeen. Verta imettyään jättipunkit voivat paisua jopa 3-senttisiksi

Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus ECDC kertoo, että Suomesta hyalomma-punkkeja olisi tavattu kautta aikain yhdeksän. Ne ovat olleet muuttolinnuissa, ihmisissä ja Suomeen tuoduissa eläimissä.

Jättipunkin rantautuminen Suomeen ei yllättänyt ötökkäasiantuntijoita.

– Jättipunkin tulo Suomeen ei ollut mitenkään yllättävä uutinen. Maailmalla punkkeja on kymmeniä tuhansia lajeja. Lintujen mukana uusia lajeja kulkeutuu Suomeenkin, sanoo tutkija Juha Jantunen Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutista.

Asiantuntijoiden mukaan ei ollut oikein, että uudella punkkilajin tulolla lähes peloteltiin ihmisiä mediassa kuukausi sitten. Heidän mielestään punkeista ylipäätään on uutisoitu liian negatiivisesti viime vuosina.

– Se edustaa tätä nykyaikaista meininkiä. Se tapa, jolla 2000-luvulla on uutisoitu kotoisista punkkilajeista, on kärjistynyt viime vuosien varrella, kuvailee johtaja, filosofian tohtori Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutista.

Yle kertoi jättipunkista rantautumisesta Ruotsiin viime elokuussa.

Satunnainen kesävieras

Uusi Suomessakin tavattu jättipunkki on tutkijoillekin vielä melko tuntematon.

– Se on isompi kuin meidän perinteiset lajit, puutiainen ja taigapunkki. Sillä on värikkäät jalat, ja se on parempi liikkumaan kuin meidän heinänkorsilla jököttävät punkkimme, kertoo tutkija Juha Jantunen.

– Veri kelpaa sillekin oikein mukavasti eli siinä mielessä samanlainen kuin nämä kotoiset lajit.

Tutkijoiden mukaan jättipunkkia eli hyalommaa on tavattu satunnaisesti Suomessa ja Ruotsissa useamman vuoden aikana. Tutkijat rauhoittelevat ihmisiä sillä, että pakkastalvet vaikeuttavat punkin oloja pohjolassa.

– Suomessa on vielä pakkastalvia, joten punkki ei pysty täällä talvehtimaan. Se on sellainen satunnainen kesävieras.

"Joskus käy huono tuuri"

Vaikka sekä Kimmo Saarinen että Juha Jantunen molemmat tunnustautuvat todellisiksi hyönteisten ystäviksi, saavat punkit silti lähdöt, jos sellainen iholle istahtaa.

– Ei sitä pöljä tarvitse olla! Jos löytää nahkastaan punkin kiinnittyneenä, ei tarvitse silti vainoharhaiseksi ryhtyä, naurahtaa Saarinen.

Saarinen kertoo, että hän poistaa punkit punkkilassolla.

– Joka kesä olen lapsista useampiakin punkkeja ottanut irti, enkä punkkien takia ole menettänyt yöunia.

Saarinen on itse sairastanut borrelioosin. Borrelioosiin ei ole olemassa rokotetta, mutta sitä hoidetaan antibiooteilla. Saarinen ymmärtää, että myös huonommin voisi käydä.

Toinen kotoisten punkkien levittämä tauti on puutiaisaivotulehdus, joka aiheuttaa oireita noin 10–30 prosentille tartunnan saaneista. Oireisiin kuuluu kuumeilua, epämääräistä pahaa oloa ja sairauden tunnetta. Puutiaisaivotulehdukseen on olemassa rokote.

Kuolleisuus puutiaisaivotulehdukseen on hyvin pieni, noin 0,5–1 prosenttia, kertoo THL.

– Joskus käy huono tuuri. Yleensä punkista kuitenkin selviää pelkällä puremalla.

Liiskaa punkki!

Suomessa punkkialueina pidetyt Ahvenanmaa, Turun saaristo, Lappeenrannan seutu, Kotkan saaristo ja Kemi-Simon kuntarajan rannikkoalue ovat tunnettuja alueita, joissa on esiintynyt muuta Suomea enemmän puutiaisaivotulehdusta levittäviä punkkeja.

Nekään alueet eivät todennäköisesti saa ensi kesäksi uutta vierasta jättipunkista.

– Kyllä se niin harvinainen on, että pitää olla todella hyvä tuuri, jos sellaisen jostain löytää, Jantunen arvioi.

Vaikka hyönteistutkijat harvoin kehottavat tappamaan ötököitä, niin nyt on toisin. Mitä pitää tehdä jättipunkin tavattuaan?

– Pitää liiskata se, neuvoo Jantunen.

Toiminnanjohtaja Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutista muistuttaa, ettei punkki ole hyönteinen vaan kuuluu hämähäkkieläimiin. Hän antaa muistisäännön vielä liiskausoperaatioon.

– Kuusijalkaiset säästäkää, kaikkia kahdeksanjalkaisia punkkeja ei tarvitse säästää.

Lue seuraavaksi: Ruotsista löytyi uusi punkkilaji – voi paisua 3-senttiseksi ja juosta minuutteja uhrinsa perässä

Helsingin Etelärannassa satama-altaan samea vesi kiiltelee auringossa. Palacen edessä, laivalaiturin kupeessa, vedenpinnan alla, sijaitsee viemäriputken pää, josta purkautuu ajoittain puhdistamattomia jätevesiä mereen Helsingissä eniten.

– Jätevesi sekoittuu niin hyvin huleveteen, että palautetta vessapapereista tai pökäleistä ei ole tullut, kertoo jätevedenpuhdistuksen osastonjohtaja Mari Heinonen HSY:stä.

Kotitalouksien jätevesiä purkautuu ajoittain puhdistamattomina mereen Etelärannan lisäksi noin 50 eri paikassa Helsingin kantakaupungin alueella. Näin tapahtuu esimerkiksi rankkasateiden aikana, kun viemäriverkon kapasiteetti ei riitä kuljettamaan kaikkia jäte- ja hulevesiä puhdistamolle.

– Tapahtuma on ajoittainen, voimakas, hyvin paikallinen ja lyhytkestoinen, kertoo pääkaupunkiseudun vesistöjen tilaa seuraava tutkija Emil Vahtera Helsingin kaupungin ympäristöpalveluista.

Tutkija: Jätevesistä ei ole haittaa ihmisille

Kotitalouksien jätevedet ovat sitä itseään - virtsaa, ulosteita ja pesuvesiä. Ne sisältävät käytännössä orgaanista lika-ainetta, typpeä ja fosforia sekä taudinaiheuttajabakteereja.

– Jätevedessä on aina mukana myös taudinaiheuttajia, kertoo osastonjohtaja Heinonen HSY:stä.

Tästä huolimatta ylivuotopaikkojen välittömässä läheisyydessä ei tutkita vedenlaatua tai vaikutusta eläimistöön ja kasvistoon. Tutkija Emil Vahtera Helsingin ympäristöpalveluista kertoo, että syynä on resurssien vähyys. Vahteran mukaan merellä olevien seurantapisteiden tulosten perusteella jätevesien aiheuttamat haitat ovat kuitenkin vähäisiä.

Kaupunkirakenteita on hankala muuttaa. Esimerkiksi Eteläranta on lähes tulkoon pyhä alue. Mari Heinonen

– Kaikki kuormittavat tekijät huomioon ottaen, jätevesien ei ole todettu merkittävästi heikentävän vedenlaatua, eikä siitä ole ollut suoranaista haittaa ihmisille, sanoo tutkija Vahtera Helsingin kaupungin ympäristöpalveluista.

Vedenlaatua halutaan parantaa lisääntyneen virkistyskäytön vuoksi

Helsingissä jätevesiä pääsee vuosittain puhdistamattomina mereen noin 3000 kuutiota. Jos se lastattaisiin 10 kuutio säiliöautoihin, se tarkoittaisi 300 kuormaa jätevettä.

– Määrä vaihtelee vuosittain hieman. Se riippuu siitä, onko voimakasta lumen sulamista tai rankkasateita, kertoo osastonjohtaja Heinonen.

HSY:n jätevedenpuhdistuksesta vastaava johtaja pitää ylivuotamista pienenä ongelmana, mutta ymmärtää asian merkityksen paikallisesti.

– Olemme merellisen Helsingin keskustassa ja tahtotilamme on toteuttaa omistajan tahtoa, joka tarkoittaa sitä, että merellinen Helsinki on yhä enemmän kaupunkilaisten virkistyskäytössä.

Viemäriverkon eriyttäminen maksaa satoja miljoonia

Syy kotitalouksien jätevesien mereen johtamiseen löytyy reilu sata vuotta sitten rakennetusta kantakaupungin viemäriverkosta. Jätevedet ja hulevedet eli sade- ja sulamisvedet laitettiin kulkemaan samassa putkessa. Näin tapahtuu edelleen, koska viemäriverkon eriyttäminen on valtava urakka, joka maksaa paljon.

– Sekaviemäriverkot ovat yleisiä kaikkialla maailmassa. Niitä ollaan muuttamassa, myös Helsingissä, mutta siihen menee kymmeniä vuosia ja se maksaa satoja miljoonia euroja, arvioi osastonjohtaja Heinonen HSY:stä.

Jätevesi ja hulevesi eriytetään kantakaupungissa osastonjohtaja Heinosen mukaan pääasiassa silloin, kun vanhat viemärit vaativat muutakin kunnostusta.

– Viimeisten viiden vuoden aikana saatiin pois kaksi ylivuotopistettä pääministerin virka-asunnon lähellä Rajasaaressa. Se vaati suuren tunneli-investoinnin. Seuraavan viiden vuoden aikana poistuu myös muutama ylivuotopiste, kertoo osastonjohtaja Heinonen.

Aalto-yliopistossa tutkitaan paikallista käsittelyä

Viemäriverkon eriyttämisen lisäksi keinot vähentää kantakaupungin kotitalouksien jätevesien ylivuotamista mereen ovat Heinosen mukaan olemattomat. Jotain on kuitenkin tekeillä. Aalto-yliopistossa tutkitaan jätevesien paikallista käsittelyä, mutta sen toteuttaminen käytännössä, esimerkiksi Etelärannassa, tuntuu Heinosesta lähes mahdottomalta.

– Kaupunkirakenteita on hankala muuttaa. Esimerkiksi Eteläranta on lähes tulkoon pyhä alue. Jos haluaisit sijoittaa tänne puhdistuskontin, se olisi todella vaikeaa, sanoo osastonjohtaja Heinonen HSY:stä.

Lue lisää:

Presidentinlinnan edustalla löyhkää viemäri –"Ei näin saisi haista missään, varsinkaan Helsingin paraatipaikalla"

Kevään ensimmäinen kimalainen hyörii kasvua aloittelevan pihanurmikon yllä leskenlehden toivossa. Vielä viluttaa, mutta pörriäisellä on kiire kerätä mettä ja siitepölyä.

Kimalainen ahkeroi oman lajinsa eduksi, mutta samalla se on hyvin tärkeä eläin muidenkin lajien elämälle.

Ilman pölyttäjiä ja ennen kaikkia mesipistiäisiä – kimalaisia ja mehiläisiä – maapallon ravintoverkosto romahtaisi. Ihmiskunnan sadasta tärkeimmäistä viljelykasvista 70:n pölyttämisen hoitavat juuri mesipistiäiset.

Jos ne kuolevat, ensin loppuu ruoka kasvinsyöjiltä ja sitten niitä syöviltä lajeilta. Kauhuskenaarion päässä on maapallo, jossa maasto on kuivunut aavikoksi, koska kasvillisuus on kadonnut, ja nälkä ja jano tappavat eläinlajin toisensa jälkeen.

Turvassa ei ole silloin myöskään ihminen.

Kolmannes USA:n tarhamehiläisistä ei herää kevääseen

Pölyttäjien rajusta vähenemisestä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on uutisoitu jo vuosikymmenen ajan. Helpoimmin laskettavat tuhot koskevat tarhamehiläisiä.

Esimerkiksi Yhdysvaltain Virginian osavaltion maatalousviranomaiset kertovat, että vuosikuolleisuus on kasvanut kolmannekseen tarhamehiläispopulaatioista. Toissa talvi oli erityisen vakava: miltei 60 prosenttia Virginian tarhamehiläisistä kuoli.

Parin vuoden takainen ranskalaistutkimus totesi, että noin 30 prosenttia on keskimääräinen kuolinluku myös EU-maissa.

Kato koettelee tarhamehiläisten lisäksi myös villejä mesipistiäisiä, vaikka niiden kannoista onkin vaikeampi saada tietoa.

Uusin todiste julkaistiin muutama päivä sitten Journal of Insect Conservation -lehdessä. Kanadan peltomailla aikoinaan yleinen pohjoisamerikkalainen kimalainen Bombus pensylvanicus on aivan sukupuuton partaalla, kanadalaisen Yorkin yliopiston tutkijat toteavat ykskantaan.

Jäljellä on enää kymmenisen prosenttia määristä, joita havaittiin viime viime vuosisadan ja 2000-luvun alun laskennoissa.

Tutkimus: Mehiläinen osaa matematiikkaa
Tutkimukset olivat jo aiemmin osoittaneet, että mehiläinen ymmärtää, mitä nolla tarkoittaa, ja osaa laskea määriä viiteen saakka. Alkuvuonna julkaistun ranskalais-australialaisen tutkimuksen mukaan mehiläinen osaa myös ynnätä ja miinustaa. Sillä on kaksi laskutehtävien vaatimaa kykyä: sen pitkässä muistissa säilyvät säännöt, ja lyhyessä muistissaan se käsittelee kulloistakin tehtävää. Kokeissa ei sentään käytetty numeroita, vaan vähentämisen ja lisäämisen symboleina olivat värit.

Seuranta puuttuu

Näkyykö pölyttäjien väheneminen myös Suomessa? Siihen ei ole vastausta.

Tarhamehiläisistä on aika hyvät tiedot, mutta villien pölyttäjien voinnista tiedetään vähän, sillä pölyttäjäseurantaa ei ole, kertoo agroekologi Marjaana Toivonen.

Hän työskentelee Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n Biodiversitettikeskuksessa ja on viime aikoina tutkinut viljelykasvien pölytystä ja pölyttäjiä.

Ilman seurantaa tutkijat eivät tiedä, miten villien mesipistiäisten eli kimalaisten ja erakkomehiläisten tai kukkakärpästen kannat ovat mahdollisesti muuttuneet. Kukkakärpäsetkin ovat tärkeitä pölyttäjiä.

– SYKE:ssä on kyllä juuri alkanut hanke, jossa on tarkoitus laatia esitys kansallisesta pölyttäjäseurannasta. Samaan aikaan EU:ssa ollaan käynnistämässä EU:n laajuisen seurannan suunnittelua, Toivonen kertoo.

Heikot eivät kestä talvea

Suomessa ei ole havaittu sellaisia tarhamehiläisten joukkokuolemia kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa.

– Talvitappioita tulee. Ne ovat ihan normaaleja mehiläistarhauksessa. Talvessa 10–15 prosenttia mehiläisyhdyskunnista kuolee. Jos yhdyskunta on syksyllä pieni ja heikko, sen on usein vaikea selvitä talvesta, Toivonen kertoo.

Mehiläisiä tappavat taudit ja loiset. Erityinen riesa ovat varroapunkit, jotka imevät mehiläisistä ravintoa ja tartuttavat niihin viruksia.

– Kylmyys ei ole mehiläisyhdyskunnalle ongelma, mutta kosteus on. Ja jos on pitkä kylmä kevät, tarhamehiläiset voivat nälkiintyä.

Sekaviljely suosi pölyttäjiä

Ihminen tekee tehomaataloudellaan pölyttäjille pahaa, myös Suomessa.

Niin sanotut monokulttuurit tarkoittavat silmänkantamattomiin samaa viljelykasvia. Lentomatkoista tulee muuta kaipaaville pölyttäjille liian pitkiä – ja vaikka ravinto olisikin sopivaa, ruokapöytä tyhjenee nopeasti.

– Monokulttuurissa ravintoa on tarjolla yksipuolisesti ja epätasaisesti. Viljelykasvin kukinnan aikana on hetkellisesti tietyille pölyttäjille aivan ylenpalttisesti ravintoa, mutta kukinta-ajan ulkopuolella ei ollenkaan, ja silloin pölyttäjät näkevät nälkää, Marjaana Toivonen selittää.

Hänen mukaansa parasta olisivat monipuoliset viljelykierrot ja sekaviljely, jossa pellolla kasvatettaisiin samaan aikaan eri kasvilajeja.

– Sekaviljelyä voi tehdä seoksena tai kaistoina tai kerroksittain. Silloin pellolla on korkeita kasveja ja niiden alla aluskasveja.

_Tutkimus: Mehiläisten tanssi on universaali kieli
Pesään palanneet mehiläiset kertovat toisille tanssimalla, mistä suunnasta ja kuinka kaukaa ne ovat löytäneet ruokaa. Se on tiedetty jo 60 vuotta. Vaikka tanssissa on yksilöllisiä eroja, sanoma menee perille ja on jopa yleismaailmallinen: yhdysvaltalaiset mehiläiset ymmärtävät vaivatta brittiläisen lajitoverin viestin, havaittiin tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa._

Metsän reunassa on ruokaa

Marjaana Toivonen korostaa myös luonnon- ja puoliluonnontilaisten alueiden merkitystä peltojen välissä.

– Pelkästään peltojen varassa pölyttäjät eivät selviä. Tarvitaan pientareita, niittyjä, luonnonlaitumia, luonnonhoitopeltoja ja muita kasvipeitteisiä kesantoja. Myös metsien reunoissa on aika usein hyviä runsaskukkaisia alueita.

Koska villit kasvit ovat erilaisia ja kukkivat eri aikoihin, ruokaa on tarjolla monipuolisesti ja tasaisesti. Lisäksi löytyy pesäpaikkoja villeille pölyttäjille.

Pölyttäjälajeja on Suomessakin niin paljon, että yhtä lempiruokaa niille ei voi ruveta nimeämään. Kimalaislajeja tunnetaan 37, erakkomehiläislajeja miltei 200.

Osa on generalisteja eli niille käyvät hyvinkin monenlaiset kasvit. Toiset taas keskittyvät vain tiettyihin tai vaikkapa tietyn mallisiin kasvilajeihin, Toivonen kertoo.

– Esimerkiksi pitkäkieliset kimalaiset käyvät pitkätorvisissa kukissa.

Torjunta-aineet heikentävät

Monokulttuurit ovat huono uutinen pölyttäjille myös siksi, että yksilajisessa viljelykasvustossa tauti- ja tuholaisongelmat lisääntyvät. Niitä sitten torjutaan kemiallisesti.

– Torjunta-aineiden käyttöohjeissa kyllä pyritään siihen, että pölyttäjähyönteiset altistuisivat mahdollisimman vähän. Esimerkiksi niin, että pellot ruiskutetaan ennen viljelykasvin kukintaa, jotta pölyttäjiä olisi pellolla liikkeellä vielä mahdollisimman vähän, Marjaana Toivonen kertoo.

Hänen mukaansa altistusta ei kuitenkaan voi mitenkään estää kokonaan. Ainakin lievää altistustua koituu myös Suomessa.

– Se ei todennäköisesti johda suoraan pölyttäjien kuolemaan, mutta voi heikentää vastustuskykyä tai lisääntymistä tai aiheuttaa muutoksia käyttäytymiseen, mikä pitkällä aikavälillä heikentää pölyttäjäkantoja.

Toivonen korostaa, että Suomessa tiedetään vielä hyvin vähän siitä, minkä verran luonnonvaraiset pölyttäjät altistuvat torjunta-aineille ja miten ne vaikuttavat.

Ilmastonmuutos sotkee aikatauluja

Pölyttäjiä uhkaavat myös ilmastonmuutoksen seuraukset.

– Ilmastonmuutoksen takia kasvien kukinta-ajat aikaistuvat ja lämpimässä säässä kukinta voi olla hyvin nopeaa. Pölyttäjät eivät välttämättä pysy samassa tahdissa, Toivonen selittää.

Kasvit voivat siis kukkia pölyttäjien runsaushuipun kannalta väärään aikaan.

Ilmastonmuutoksen takia kasvi- ja eläinlajien levinneisyysalueet puolestaan hiipivät kohti pohjoista. Suomeenkin tulee etelästä uusia lajeja, ja vanhoja lajeja siirtyy aiempaa pohjoisemmaksi tai saattaa jopa hävitä uusien lajien tieltä.

Tutkimus: Hunaja on hyvä saastemittari
Kaupunkilaismehiläisten tuottamaan hunajaan tallettuu tieto sekä kaupungin saastumisasteesta että saasteiden lähteistä, kertoo tuore kanadalaistutkimus. Vancouverilaismehiläisten hunajasta analysoitiin muun muassa lyijyn, sinkin ja kuparin määriä sekä alkuperästä kertovia isotooppeja. Hunaja oli syömäkelpoista, mutta näytteissä näkyi muun muassa satamien ja isojen teiden läheisyys.

Anna rehottaa!

Miten pölyttäjiä voisi sitten auttaa? Peltomaata ei ole kovin monella, mutta pieni pihanpläntti voi olla.

Marjaana Toivoinen suosittelee jättämään osan pihasta hoitamattomaan tai ainakin puolittain hoitamattomaan tilaan.

– Se on helppo tapa. Ei niitetä nurmikkoa, tai niitetään viikatteella kerran kesässä.

Voikukkien rehottaminen nurmikolla ei ehkä harmitakaan, kun tietää niiden olevan pölyttäjien mieleen. Alku-, keski- ja loppukesän mesikasveja voi istuttaa myös tieten.

Innokkain voi myös nikkaroida pihalleen hyönteishotellin. Sinne voi saada vieraiksi koloissa pesiviä erakkomehiläisiä.

Erakkomehiläisille riittävät yhden hengen huoneet, sillä toisin kuin tarhamehiläiset ne eivät ole sosiaalisia. Isoa porukkaa ei siis ole tulossa. Hätistelemiseen ei ole syytä.

Hyvä pomo osaa motivoida alaistaan. Hyvä pomo antaa alaiselleen myös kokemuksen hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisesta sellaisena kuin tämä on. Huippupomo ymmärtää lisäksi, että työpaikan konfliktit johtuvat useimmiten ihmisten persoonallisuuseroista, toteaa Maanpuolustuskorkeakoulun suorituksen johtamisen ja työyhteisön konfliktinhallinnan dosentti Pia Lappalainen.

Lappalainen puhuu ”diversiteetin arvostavasta johtamisesta”. Diversiteettiä eli monimuotoisuutta on työpaikoilla ollut ennenkin, mutta käsitteenä diversiteetin johtaminen on melko uusi.

– Sen lähtökohtana on ajatus, että erilaiset ajattelu- ja toimintatyylit rikastuttavat työyhteisön toimintaa ja moninkertaistavat yhteisiä resursseja. Arvostava erilaisuuden johtaminen houkuttelee työyhteisön itsensä kehittämiseen. Myös persoonallisuuden osalta, Lappalainen toteaa.

Oikeastaan ajattelumalli on johtamisessa kokonaan uusi. Se perustuu aivotutkimuksesta saatuun tietoon, jonka mukaan persoonallisuus on muovautuva.

Lappalainen ottaa esimerkin arvostavasta johtamisesta.

– Jos rohjettaisiin antaa palautetta rakastavassa hengessä, niin voitaisiin houkutella ihmisiä henkilökohtaiseen kasvuun. Ihmisen täytyy kokea, että esimies ei yritä tehdä minulle väkivaltaa, dissata eikä väheksyä, vaan hän haluaa oikeasti auttaa kasvamaan ja kehittymään.

Hyvä johtaja ymmärtää, että jokainen työntekijä on kokonaisuus. Ei ole olemassa erikseen työpaikka- ja henkilökohtaista minää.

– Meillähän on ollut sellainen palautekulttuuri, että annamme palautetta pelkästään ihmisen tuotoksista. Ne palautteet kohdistuvat määrällisesti todennettaviin suoritteisiin tai saattavat liittyä työn laatuun, mutta eivät yleensä liity mitenkään ihmiseen itseensä.

Pomon kauniit sanat kantavat pitkälle

Pia Lappalaisen muistuttaa, että työmotivaation katoaminen liittyy usein sellaisiin hetkiin, jolloin työntekijä on kokenut, että häntä jollakin tavalla väheksytään.

Tuottavuutta ei nosteta kohtelemalla työntekijää pelkästään tuloksentekijänä, jonka arvo työyhteisössä mitataan matemaattisesti.

– On huomattu, että ihmisiä saattaa pitkäksi aikaa kannatella palaute, jossa esimies sanoo esimerkiksi, että sinä olet se liima, joka pitää tämän tiimin yhdessä. Ne ovat sellaisia palautteita, jotka menevät jo siihen persoonaan ja tapaan olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Pomoille uudenlainen palautekulttuuri voi olla aikamoinen mullistus. Pia Lappalaisen mukaan tyypillinen tilanne, jossa omaa vuorovaikutustaan kannattaa nöyränä tarkastella on, kun henkilöstön työtyytyväisyyskyselyn tulokset näyttävät pahalta.

– Yksi naisjohtaja sai aika huonot palautteet tiimiltään. Hän oli hirveän asiakeskeinen johtaja, ehkä hiukan tyly ja tympeä. Hän oli itse aivan shokissa, kun näki tulokset. Sitten hän alkoi työstää sitä, ja jokaisessa viikkokokouksessa puhua, että hän ei enää halua saada noin huonoja työtyytyväisyystuloksia.

Pia Lappalainen uskoo esimerkillä johtamiseen. On hyvä, jos johtaja pystyy puhumaan omista heikkouksistaan ja iloitsemaan vahvuuksistaan. Riskinä on tietysti, että pomo alkaa ampua yli.

– Se itsetuntemuksen osoittaminen kutsuu alaisetkin pohtimaan omaa rooliaan ja vuorovaikutustaan. Tällainen itsensä käsittely tulee olemaan entistä isompi juttu.

Fiksu ekstrovertti antaa muillekin puheenvuoron

Johtamistutkija Pia Lappalaista harmittaa, että ekstroverttien on työpaikan kasvokkain tapahtuvassa viestinnässä helpompi saada äänensä kuuluville. Työpaikan pelisäännöt pitäisi saada sellaisiksi, että myös hiljaiset huomioidaan samalla mitalla.

– Introvertit saattavat sanoa kokouksen jälkeen, että olisihan minulla ollut montakin asiaa ja olin vähän eri mieltäkin, mutta en ehtinyt mukaan keskusteluun. Introvertti odottaa kärsivällisesti sitä hiljaista hetkeä ja tuumailee senkin jälkeen vielä hetken. Siinä ajassa ne ekstrovertit ovat taas täyttäneet sen tilan.

Lappalaisen mukaan ekstrovertit voisivat kantaa sosiaalista vastuuta työpaikan introverteista.

Ekstroverttien pitäisi huomata, jos he dominoivat keskustelua. Hyvä tapa olisi esimerkiksi kysyä hiljaiselta työkaverilta suoraan, minkälaisia johtopäätöksiä hän on keskustelusta tehnyt. Fiksu ekstrovertti antaa introvertille tilaa.

– Se, että joku on paljon hiljaa ei tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi briljantteja ajatuksia, Lappalainen tietää.

Pomojen tulisikin viestiä, että työyhteisö tarvitsee myös heitä, jotka ovat yleensä hiljaa. Hyvä pomo kysyy introvertilta, onko hän aina saanut sanoa kaiken, mitä olisi halunnut.

– Otetaan härkää sarvista ja sanotaan, että ihanaa, että meidän tiimissä on niitäkin, jotka kuuntelevat. Kuunteleminen on tärkeä työelämätaito.

Samalla Lappalainen toivoo kuitenkin, että myös introvertit heittäytyisivät epämukavuusalueelleen ja rohkaistuisivat ottamaan aktiivisemman roolin työpaikan keskusteluissa.

Esimies on palveluammatissa

Pia Lappalainen kannustaa esimiestä kysymään alaisilta, miten hän voisi palvella heitä paremmin. Esimies voisi esimerkiksi kysyä, mitä alainen toivoo, miten hän kokee esimiehen johtamistyylin, miten hän näkee työpaikan tunnelman ja mitä havaintoja hän on tehnyt työyhteisön palautekulttuurista.

– Kysy, minkälaiset päivät saavat sinut tuntemaan, että voit kukoistaa täällä. Arvostava kyselytekniikka on tosi hyvä. Se on osallistavaa johtamista.

Hyvän pomon tunnistaakin siitä, että hän haluaa kysymyksillään selvittää, miten työpaikalla järjestettäisiin parhaat mahdollisuudet työntekoon ja mikä saa työntekijän motivoitumaan. Pomon tehtävä on ennen kaikkea sujuvoittaa työntekoa.

Lappalainen muistuttaa, että työntekijän kokemaan työn imuun ei siis pysty vaikuttamaan pelkästään työn järjestelyillä, vaan yksilön persoonallisuus vaikuttaa siihen vahvasti.

– Ei pitäisi niin hirveästi olla huolissaan maisemakonttorijärjestelyistä, vaan tuntea ihmisiä, heidän yksilöllisiä ajattelutyylejä, toimintatapoja ja motivaatiotekijöitä.

Pia Lappalaisen mukaan kaikkein selkein yksittäinen konfliktien juurisyy työpaikoilla on persoonallisuuserot. Konfliktien puolestaan tiedetään syövän tuottavuutta enemmän kuin minkään muun tekijän.

Johtamisen tutkijan mielestä töissä kannattaisi tehdä harjoituksia ja puhua tieteelliseen tutkimukseen pohjaten, miten persoonallisuudet voivat erota. Ja niitä erilaisia persoonallisuuspiirteitä on paljon.

– Erojen ymmärtäminen yleensä rauhoittaa tulehtuneen tilanteen ja mahdollistaa yhteisistä pelisäännöistä sopimisen.

Pia Lappalaisen yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa tekemästä tutkimuksesta ilmestyy tulevina viikkoina tieteellinen artikkeli International Journal of Productivity and Performance Management -lehdessä. Artikkelin teemana on, miten työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat työn imuun.

Lue myös:

Oletko vähän tyhmä? – Sinusta voi tulla hyvä pomo

Tutkija työilmapiiristä: Miten reagoit, kun työkaverisi kertoo hyvän uutisen?

Väitös: Hankala pomo on vähemmän hankala, jos saa tietää olevansa hankala

Suomalainen stressitutkimus: Arki saattaakin sotkea työtä – monilla stressitaso laskee työpaikalla

Tamperelainen Ida Lehtonen on koiravalokuvaaja. Hän on valokuvannut pienestä pitäen ja ollut kiinnostunut eläimistä. Koiravalokuvaajan ammatti tuntui siis luontevalta.

Omakin koira on, saksanpaimenkoira Olga.

–Oli rotu, koko tai ikä mikä tahansa, kaikista koirista on mahdollista saada hyviä kuvia.

Myös kotikuvaaja voi ottaa onnistuneita kuvia lemmikistään – kun ottaa käyttöön nämä Ida Lehtosen vinkit!

1. OPETA KOIRAA POSEERAAMAAN

Koirat eivät ymmärrä miksi omistaja heiluu musta laatikko kädessään ja antaa epämääräisiä ohjeita. Opeta siis koiralle ennen kuvaamista, mitä haluat sen tekevän. Esimerkiksi istu ja paikka -käskyt ovat todella hyödyllisiä kuvatessa. Kun koira osaa temput ilman kameraa, on helpompi lähteä harjoittelemaan kuvaamista.

2. TULKITSE KOIRAN ELEITÄ

Yleensä toivotaan, että koira näyttäisi iloiselta kuvassa. Ota siis huomioon, että koira voi herkästi kyllästyä, stressaantua, hermostua tai pelätä kuvauksen aikana.

3. PALKITSE KOIRAA

Muista tehdä kuvaamisesta kivaa ja kannattavaa myös koiralle. Selvitä, mikä on koiramallin lempiasia. Joillekin se on ruoka, toiset taas pitävät leluista. Muista palkita koiraa koko suorituksen ajan.

4. TUO KOIRA IRTI TAUSTASTA

Kun löydät kuvauksellisen seinän tai kauniin kukkapensaan, jonka edessä haluat kuvata koiraa, tuo koira reilusti irti taustasta. Näin kuvaan tulee enemmän syvyyttä ja koira tulee esiin taustasta.

5. OLE KÄRSIVÄLLINEN

Eläinten kanssa ei voi koskaan olla liian kärsivällinen. Jos joku kuva tai poseeraus ei onnistu tänään, yritä huomenna uudestaan. Eläimet myös aistivat ihmisten hermostuneisuuden, joten on tärkeää pysyä rauhallisena.

6. PÄÄTÄ KUKA OHJAA

Jos kuvaustilanteessa on kuvaajan lisäksi monia muita ihmisiä, päättäkää kuka on koiran ohjaaja. Monen ihmisen antamat käskyt yleensä vain hämmentävät koiraa. Jos vain yksi ihminen on äänessä kerrallaan, koira todennäköisemmin katsoo toivottuun suuntaan.

7. MENE KOIRAN TASOLLE

Eri kuvakulmia voi käyttää tehokeinoina, mutta perussääntö on, että koiria kuvataan niiden silmien tasolta. Koiran todellinen olemus pääsee paremmin esiin, kun sitä ei ole kuvattu yläviistosta. Ida Lehtonen kuvaa koiria paljon maassa maaten.

8. TEE HASSUJA ÄÄNIÄ

Kiinnitä koiran huomio itseesi erikoisilla äänillä. Useimmat aikuiset koirat ovat kuulleet elämänsä aikana jo kaikenlaisia ääniä, joten luovuus palkitaan. Useimmat koirat pysähtyvät ihmettelemään outoa ääntä ja jopa kallistavat päätään. Ole myös nopea, sillä ihmetys ei kestä kauan.

9. KUVAA MYÖTÄVALOON

Tuntuuko mustan koiran kuvaaminen haastavalta? Tarkista aina kuvatessa auringon suunta niin, että se tulee kameran takaa. Näin auringonvalo (myös se joka tulee paksujen pilvikerrosten lävitse) osuu koiran kasvoihin ja kuvassa näkyy muutakin kuin mustaa! Toimii kaiken värisillä koirilla.

10. KATSELE MUIDEN KUVIA JA KUVAA

Muiden kuvia katsomalla voi oppia paljon. Mitä enemmän katselet valokuvia ja kurkit maailmaa kameran etsimen läpi, sitä todennäköisemmin löydät upeita kuvauspaikkoja – vaikka omalta takapihalta.

Etelä-Aasian Sri Lankassa tehdyissä pommi-iskuissa kuolleiden määrä on noussut 290 ihmiseen, kertoo poliisi.

Pääosa uhreista oli srilankalaisia. Sri Lankan ulkoministeriön mukaan poliisi on löytänyt 27 ulkomaalaisen ruumiit.

Poliisi tutkii tietoja siitä, että tiedustelupalvelut olisivat epäonnistuneet iskuista varoittamisessa ja suunnitelmien paljastamisessa.

– Jotkut tiedusteluviranomaiset tiesivät tästä. Toiminnan aloittamisessa oli siis viiveitä, tviittasi viestintäministeri Harin Fernando.

Kansallisen integraation ministerin Mano Ganeshanin mukaan hänen ministeriönsä turvamiehet olivat saaneet varoituksen itsemurhapommittajista, joiden kohteena olisi poliitikkoja.

Kukaan ei kuitenkaan ole tunnustautunut iskujen tekijäksi, eivätkä poliitikot ole kertoneet arvioitaan iskujen tekijöistä.

Poliisi on ottanut kiinni 13 ihmistä epäiltynä teoista, mutta se ei ole kertonut heidän taustoistaan.

Sri Lankassa yöllä voimassa ollut ulkonaliikkumiskielto kumottiin maanantaina aamulla. Pian hallitus määräsi kuitenkin uuden ulkonaliikkumiskiellon iltakahdeksasta aamuneljään.

Yhdeksän räjähdyksen sarja

Sri Lankan suurimmassa kaupungissa Colombossa ja sen liepeillä tehtiin pääsiäissunnuntain aamuna lähes samanaikaiset iskut kahteen kirkkoon ja kolmeen loistohotelliin. Itäosassa Batticaloassa iskettiin niin ikään kirkkoon.

Myöhemmin päivällä Colombon lähellä tapahtui vielä kaksi iskua, joista toinen pienemmässä hotellissa ja toinen ylikulkusillan lähellä.

Lisäksi kolme poliisia kuoli, kun he olivat tekemässä kotietsintää terroristien epäiltyyn piilopaikkaan Colombon esikaupungissa ja asukkaat laukaisivat räjähteet välttääkseen pidätyksen.

Iskuista ainakin kuusi ensimmäistä olivat itsemurhapommituksia, joilla oli seitsemän tekijää. Tieto pohjautuu ruumiille tehtyihin tutkimuksiin, Sri Lankan hallituksen rikospaikkatutkija Ariyananda Welianga kertoi uutistoimisto AP:lle maanantaina. Muita iskuja tutkitaan vielä.

Maanantain vastaisena yönä poliisi löysi kotitekoisen pommin Colombon lentoasemalle johtavalta tieltä. Poliisi kertoi, että Sri Lankan ilmavoimat purki pommin onnistuneesti. Lentoasema on pidetty auki, mutta siellä on raskat turvajärjestelyt.

Lisää aiheesta:

Pääministerin mukaan kahdeksan on pidätetty, yli 200 uhrin joukossa tanskalaisia – Tämän tiedämme Sri Lankan tuhoisista pommi-iskuista

Kotkassa Kyminlinnassa paloi kemian alan yrityksen teollisuushallin katto. Finex Oy:n noin 1 500 neliön laajuisen hallin katto oli ilmiliekeissä ja kattorakenteista tuprusi sankasti mustaa savua.

Pelastuslaitos sai hälytyksen palopaikalle paria minuuttia ennen kello 17:ää. Paloa sammuttamaan hälytettiin 30 pelastuslaitoksen yksikköä Kotkasta ja lähiseudun kunnista, pelastuslaitos kertoo.

Paikalla olleen silminnäkijän Sasu Mäkisen mukaan hallin kattorakenteet olivat täyden palon vaiheessa pelastuslaitoksen saapuessa paikalle.

Finexin toimitusjohtaja Ari Leppänen kertoo, että palo on saatu sammutettua. Hänen mukaansa pelastuslaitos on siirtynyt jälkisammutukseen. Myös Kymenlaakson pelastuslaitos tviittasi, että palo on saatu hallintaan ja kohteessa jatkuvat jälkisammutustyöt.

Leppäsen mukaan palo ei ole aiheuttanut henkilövahinkoja. Pelastuslaitoksen mukaan palossa syntyi huomattavat aineelliset vahingot.

Finex on muoviaineita valmistava kemian alan yritys. Leppäsen mukaan tulessa ei ollut tuotantotilojen päärakennus vaan toinen, pienempi rakennus, jossa ei valmisteta kemikaaleja.

Viranomaiset selvittävät palon syttymissyytä ja -tapaa.

Juttua päivitetty kello 18.27 Finexin toimitusjohtajan tiedoilla.

KIOVA Sunnuntain vaaleissa nähtiin taas, miten äänestäjät hurmaantuivat haaveesta muutoksesta ja valitsivat innolla uuden presidentin.

Kun äänistä oli laskettu 95 prosenttia, istuva presidentti Petro Porošenko oli saamassa vain vajaat 25 prosenttia äänistä ja haastaja Volodymyr Zelenskyi ottamassa murskavoiton yli 73 prosentilla.

Tämä on kirvelevä tappio Porošenkolle itselleen ja varsinkin Ukrainan poliittiselle eliitille, johon kansa on väsynyt. Vaaleissa ei ilmennyt systemaattista vilpintekoa.

Tunnelma vaali-iltana muistutti viidentoista vuoden takaista. Tuolloin ukrainalaiset valitsivat oranssin vallankumouksen jälkimainingeissa yhtä suurella toiveikkuudella presidentikseen Viktor Juštšenkon.

Ennen pitkää tuli pettymys ja kiukku. Elämästä ei tullutkaan hetkessä iloisempaa ja parempaa, kuten jo Stalin aikanaan lupasi.

Tuli tavallinen kurja arki ja tunne siitä, että vallanpitäjät edelleen elävät omalla tasollaan ja niin sanottu tavallinen kansa omallaan, ilman suoraa yhteyttä heidän välillään.

Samoin käy nyt hyvin pian, ellei Volodymyr Zelenskyi pysty löytämään tapaa, jolla hän luo maahan tunteen siitä, että kaikki yhdessä tavoittelevat jotakin hyvää ja uhrausten arvoista.

Lisäksi hänen täytyy saada enemmistö vakuuttuneeksi siitä, että hankalatkin uudistukset johtavat elintason nousuun. Ei nopeasti eikä helposti, vaan yhdessä päämäärätietoisesti ponnistellen.

Varsinkin vanhemman sukupolven edustajien joukossa on paljon sellaisia, jotka odottavat jonkun vallanpitäjän muuttavan kuin taikasauvaa heilauttaen heidän elämäänsä paremmaksi. Nämä Neuvostoliiton lannistamat eivät ole tottuneet tekemään mitään yhteiskunnan hyväksi.

Onneksi on kasvamassa nuorten aikuisten joukko, joka on valmis omalla työllään ja panoksellaan muuttamaan käytäntöjä, jos heille vain annetaan siihen mahdollisuus.

Tällä hetkellä kansalaisten toivomuslista on pitkä. Zelenskyin pitäisi monen mielestä muun muassa lopettaa sota Itä-Ukrainassa, kukistaa korruptio, nostaa elintasoa, korottaa eläkkeet, lopettaa ulkomaisen velan ottoa, käynnistää uudelleen kotimainen teollisuustuotanto, luoda työpaikkoja, korjata tieverkostoa ja liittää Ukraina EU:hun.

Ympäri maata kuuluu yhä voimakkaammin mielipiteitä siitä, että Ukrainan on lähennyttävä uudelleen Venäjää.

"Ukrainan presidentin on matkustettava Moskovaan keskustelemaan presidentti Putinin kanssa", on kaupungeissa ja kylissä yhtä usein kuultu lause kuin "Emme elä, vaan yritämme selvitä hengissä".

Tällainen tapaaminen Moskovassa olisi Zelenskyille iso riski. Presidentti Vladimir Putin on ulkopolitiikan untuvikolle kerta kaikkiaan liian kova kundi.

Lisäksi Venäjän virallinen versio on koko Ukrainan sodan aikana ollut se, että Ukrainassa käydään sisällissotaa, jossa Venäjä ei ole osallisena.

Mikä silloin voisi olla keskustelujen lähtökohtana?

Ihmisillä on myös paljon vääriä kuvitelmia siitä, mitä kuuluu presidentin tehtäviin ja mitä hallituksen ja paikallisten päättäjien pitää hoitaa.

Vielä vähemmän kansa näkee, mitä kunkin itse kuuluisi tehdä. Neuvostoliiton perintönä usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on etenkin vanhemmalla väestönosalla hyvin heikkoa.

Juuri nyt Ukrainalle olisi äärimmäisen tärkeää, että kansaa kokoavat voimat olisivat voimakkaampia kuin hajottavat.

Zelenskyillä on lyhyt momentum, jonka aikana hän voi onnistua. Hänen täytyy hyvin nopeasti orientoitua ja ymmärtää, mitä presidentti työkseen tekee sekä miten muut poliittiset voimat voivat joko tukea tai häiritä hänen työtään.

Zelenskyin vahvuus on, että hän on henkilönä miellyttävän oloinen, älykäs ja avoin. Hän on kulkenut ympäri maata esiintymässä muun muassa sotilaille. Tämä Zelenskyin kuviteltu kansanomaisuus on hänelle hyödyksi.

Korruption vastaisen taistelun tulisi nopeasti näkyä jollakin konkreettisella tavalla Zelenskyin presidenttikauden alkuaikoina.

Yksikin näyttävä oikeudenkäynti, jossa joku vääryydellä suuria voittoja itselleen kerännyt tunnettu liikemies tai virkamies tuomitaan, nostaisi Zelenskyin myönteiseen valoon.

Äärimmäisen tärkeää on, että Zelenskyi kokoaa osaavat voimat ympärilleen, niin neuvonantajiksi kuin ministereiksikin. Lisäksi hänen on ehdottomasti luotava koko maata kattava verkosto, jolla hän voi aktiivisesti jatkaa hallinnon hajauttamista ja paikallisdemokratian kehittämistä.

On aivan varmaa, että vaalien häviäjä Petro Porošenko tekee kaikkensa vetääkseen maton voittajansa alta. Tähän hänellä on käytössään laaja puolueverkosto Blok Petro Porošenko ja oma tv-kanava.

Zelenskyin nuoruus, kokemattomuus, venäjänkielisyys ja se, että hän on juutalainen, nousevat todennäköisesti nopeasti kritiikin kohteeksi.

Kokeneet poliittiset vastustajat, etenkin Petro Porošenko mutta myös entinen pääministeri Julija Tymošenko, eivät kaihda keinoja yrittäessään päästä takaisin valtaan.

Lisää aiheesta:

Ukrainassa presidenttiä näyttelevästä koomikosta on tulossa oikea presidentti – Miksi kansa päätyi protestiehdokkaan taakse?

"Zelenskyin politiikka on täysi arvoitus" – 6 pointtia Ukrainan presidentinvaaleista

Sinisen kahdenkymmenen markan setelin päähahmo on Finlaysonilla työtä tehnyt kirjailija Väinö Linna. Setelin kääntöpuolella on tehtaiden, Finlaysonin ja Tampellan rajaama Tammerkosken maisema.

Kirjailija ja maisema ovat euroon siirtymisen jälkeenkin tamperelaisten ylpeydenaiheita. Ilman koskea ei olisi teollisuutta eikä koko kaupunkia.

Nyt Tampere avaa reitin "setelin sisään". Uusi maisemareitti päästää kulkijan lähelle virtaavaa vedenpintaa. Kosken itämuuriin on rakennettu kulkusilta koko matkalle.

Vapriikinraitilta avautuu kokonaan uusia näkymiä Tampereen ytimeen.

Tampellan kohdalla oli aiemmin huoltotaso. Nyt siihen rakennettu väylä alkaa Työnpuistosta ja jatkuu koko teollisuusalueen pohjoispäähän Aleksandra Siltasen puistoon saakka. Osuus Vapriikista pohjoiseen on ollut jo käytössä muutamia vuosia.

Valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön sormeilu on herkkää puuhaa.

– Tässä on ollut tarkat kriteerit. Museovirasto on valvonut kaiken aikaa, että kävelysilta ei saa tulla hallitsevaksi näkymäksi maisemassa. Asemakaavaan määriteltiin, että silta saa olla enintään 1,5 metriä leveä. Erityisesti sillan korkeusasema on tarkkaan suunniteltu, sanoo Tampereen kaupungin rakennuttajainsinööri Raija Tevaniemi.

Järeä portti piti asevarkaat loitolla

Historiaa on haluttu säilyttää myös yksityiskohdissa: samalla tavalla kuin Tampellan kyltti palautettiin jo aiemmin entisöitynä tehtaan katolle, on nyt myös rantasillan portti kunnostettu entiselle paikalleen.

Portissa on huomiota herättävän järeä suojaus: terävät ylänurkan hampaat ja koskenpuolelta raastavannäköiset rautakynnet.

– Tampellassa valmistettiin aikoinaan myös aseita. Alue oli tarkoin vartioitu, Raija Tevaniemi kertoo.

Kranaatinheittimien aika on ohi ja portit avataan vappuaattona. Sillalle pääsee kesäisin museokeskus Vapriikin aukioloaikoina.

Avattava yhteys on osa Tampereen viiden tähden keskustan rakentamista. Pyhäjärveltä Näsijärvelle parannetaan kevyen liikenteen, kävelyn ja oleskelun mahdollisuuksia.

Ratinan alue on jo valmiina. Työt jatkuvat Näsijärven puolella Ranta-Tampellassa tämän vuoden.

Keskustelu on avoinna 22.4. kello 22 saakka.

Aiheesta myös:

Koskiraitti vie Tammerkosken ylle – katso video (2015)

Jesse Teräsahteen pahin muisto liittyy koulukiusaamiseen. Hän oli 11–vuotias ja matkalla koulusta kotiin Lahdessa, kun isommat pojat alkoivat heitellä häntä kivillä. Sitten pojat saivat hänet kiinni.

– He pyörittivät minua pitkin nurmikkoa ja potkivat. Yksi otti reppuni ja kusi sinne. Kaikki koulukirjat ja vihkot menivät pilalle.

Kiusaaminen oli jatkuvaa. Etenkin koulumatkat olivat Teräsahteelle painajaista. Hän sai olla rauhassa ainoastaan viikonloppuisin. Koulupäivinä Teräsahdetta nimiteltiin ja hänen kimppuunsa käytiin usein myös fyysisesti.

Lapsuusajan kokemukset kaikuvat hänessä yhä. Nyt 31–vuotias Teräsahde taistelee kiusaamista vastaan aseenaan skeittilauta.

Nelisen vuotta sitten hän pyöräytti käyntiin Skeittaa! Älä kiusaa! –projektin. Sen vuoksi Teräsahde vierailee skeittirampeilla ja halleilla eri puolilla Suomea. Joskus mukana on maamme eturivin skeittareita.

Ei kertonut kenellekään väkivallasta

Miksi juuri hän valikoitui kiusantekijöiden kohteeksi?

– Mietin, että näytänkö joltain simpanssilta. En tajunnut, miksi he hyökkäsivät juuri minun kimppuuni.

Jesse Teräsahde ei puhunut kiusaamisesta vanhemmilleen, vaikka kotona muuten juteltiin monenlaisista asioista. Hänen omasta mielestään vaikeneminen ei johtunut pelosta.

– En kertonut kotona mitään, koska halusin pärjätä yksin.

Teräsahde uskoo, että koulussa ainakin osa opettajista silti arvasi, mitä oli meneillään. Siihen ei kuitenkaan puututtu. Lopulta kiusaaminen meni niin pahaksi, että hän kertoi siitä isoveljelleen.

– Isoveli otti asiasta vähän kuumaa. Hän alkoi hiukan katsoa minun perääni koulussa ja muutenkin.

Puhuessaan myöhemmin joidenkin ahdistelijoidensa kanssa selvisi, että hän erottui joukosta erilaisen pukeutumisensa vuoksi. Teräsahde kuunteli hiphoppia ja pukeutui tyylin mukaisesti monta numeroa liian isoihin vaatteisiin.

– Lentolupa niille kuteille olisi tarvittu.

Skeittaus pelasti

Äiti osti Jesse Teräsahteelle ensimmäisen skeittilaudan tämän ollessa 10–vuotias. Pian nuori mies uskaltautui skeittaamaan koulun pihalle, missä isommat skeittarit harjoittelivat temppujaan.

– Pelkäsin ja ihailin isompia skeittareita. En uskaltanut lähestyä heitä.

Teräsahde pysytteli sivummalla lautansa kanssa, mutta vanhemmat skeittarit ottivat nuoremman pojan pian siipiensä suojaan.

– He alkoivat opettaa minulle temppuja.

Skeittarijengissä Teräsahde koki olevansa turvassa. Hän näki koulun pihalla joskus piinaajiaan.

– Kovanaamat eivät uskaltaneet lähestyä nähdessään, että minulla on kavereita. Minua kiusattiin yhä, kun olin yksin.

Kiusatusta kiusaajaksi

Jossain vaiheessa tilanne kääntyi niin, että Teräsahde päätyi rettelöitsijöiden joukkoon. Porukka valitsi uhreja koulukavereista.

– Nälviminen kohdistui heikompiin. Luulin olevani vähän liiankin cool.

Teräsahde ei potkinut tai lyönyt. Öykkäröinti jäi haukkumiseksi. Hän epäilee yhdeksi syyksi rettelöimiselle sitä, että halusi kuulua joukkoon.

Jälkeenpäin hän on pyytänyt anteeksi lähes kaikilta, joita nuorempana simputti.

Osa piinatuista ei ollut pitänyt asiaa kovin vakavana. Heille se oli ollut normaalia poikien välistä läpänheittoa. Teräsahde kantaa silti huonoa omatuntoa.

– Minulla on yhä paska olo. Pienikin kiusaaminen on kiusaamista.

Myöhemmin Teräsahde on pohtinut paljon sitä, mitä hän kiusaamisella haki. Väkivallan kohteena oleminen synnytti raivon, joka purkautui heikompien kimppuun käymisenä.

– Kiusaaminen on vallan käyttöä. Hain voittajatunnetta.

Myöhemmin Teräsahde löysi saman tunteen skeittaamisessa. Uuden tempun opettelu kuohautti päähän saman endorfiiniryöpyn.

Kipinä kiusaamisen vastustamiseen syttyi bussissa

Lempäälässä elokuussa 2015 Jesse Teräsahde oli matkalla kotiin töistä rakennustyömaalta. Linja-autossa istuessaan hän huomasi muutaman pojan nahinoivan keskenään. Tarkemmin katsottuna se ei ollutkaan viatonta poikien välistä kisailua, vaan härnäämisen kohteena oli yksi muuta joukkoa nuorempi poika.

– Kuulin herjauksia ja homottelua. Pojan tavaroita viskottiin.

Teräsahde vaihtoi paikkaa pojan viereen. Kiusaaminen loppui kuin seinään.

– Sanoin: "Morjens äijä, miten menee?"

Aluksi poika pelästyi pitkäpartaista ja tatuoitua miestä. Teräsahde alkoi jutella niitä näitä. Poika ymmärsi, että vieras mies tuli apuun.

– Huomasi kuinka helpottunut poika oli, kun lippis ei enää lentänyt bussin lattialle ja reppu sai olla rauhassa.

Bussimatkan lopulla pojasta ja Teräsahteesta oli tullut kaverit.

– Lähtiessään bussista poika kysyi, näemmekö dösässä vielä uudelleen. Sanoin, että varmasti näemme - ja näimmekin.

He juttelivat aina linja-autossa törmätessään. Aikanaan puheeksi tuli myös kiusaamisen kohteeksi joutuminen.

– Annoin pojan itse valita, mistä hän halusi jutella. Ajattelin hänen kertovan, jos haluaa.

Jesse Teräsahde on miettinyt, miksi hän nousi paikaltaan ja istahti kiusatun pojan viereen.

– Näin pojassa itseni. Silloin kun minua kiusattiin, toivoin, että joku aikuinen istuisi viereen ja sanoisi jeesaavansa.

Skeittaa! Älä kiusaa!

Jesse Teräsahde päivitti bussimatkan tapahtumista Facebookiin ja tapahtumat alkoivat vyöryä. Hän sai lukuisia yhteydenottoja. Monet kertoivat kokemastaan koulukiusaamisesta. Osa tarinoista oli rumia.

Lempäälän bussimatkan tapahtumista tehtiin uutinenkin, asiasta kirjoitti muun muassa MTV uutiset. Se nauratti aluksi Teräsahdetta.

– Jälkeenpäin ajatellen on tosi hyvä, että julkisuutta tuli niin paljon. Se pisti pyörät pyörimään.

Skeittaaminen auttoi Teräsahdetta, joten hän alkoi miettiä voisiko sen yhdistää kiusaamisen vastustamiseen. Haaveissa oli jo vuosia ollut skeittikoulun perustaminen. Ensimmäinen askel oli ilmainen skeittikoulu silloisen kotipaikan Lempäälän nuorille.

Skeittari odotti paikalle pariakymmentä lajista kiinnostunutta koululaista, mutta heitä ilmaantui noin 120. Hän veti skeittikoulua kesän.

Parin vuoden kuluttua oltiin siinä pisteessä, että Teräsahde kiersi ympäri Suomea opettamassa nuorille skeittausta. Ilmaiseksi. Yhä edelleen hän useimmiten maksaa jopa matkakulunsa itse.

Skeittaa! Älä kiusaa! –projektin tarkoituksena on, että nuoret löytävät kavereita. Skeittikoulussa on nollatoleranssi kiusaamiselle ja rasismille.

"Kiusaaminen näkyy silmistä"

Skeittikoulussa jutustellaan kevyesti samalla, kun opetellaan temppuja rullalaudan kanssa. Nuori saa itse ottaa kiusaamisen puheeksi, Teräsahde ei yleensä tee aloitetta asiassa.

– Nuoret kertovat koviakin tarinoita koulukiusaamisesta. He kysyvät, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa.

Teräsahde kuuntelee ja antaa neuvoja. Hänelle on kehittynyt tarkka vaisto sen suhteen kuka on joutunut koulukavereiden vainon kohteeksi.

– Näen junnun silmistä, jos häntä kiusataan.

Hän sanoo tunnistavansa myös kiusaajat.

– Silloin katse on lievästi ylimielinen.

Itsensä pienituloiseksi luokitteleva Jesse Teräsahde tekee vapaaehtoistyötä edelleen ilman palkkaa. Toimeentulonsa hän sai pienyrityksestä, jonka hän omisti kaverinsa kanssa. Lahtelainen firma ostaa ja myy käytettyjä kuormalavoja. Lisäksi valmistetaan kuljetusalustoja mittatiluksesta.

Teräsahde myi juuri osuutensa yrityksestä. Nyt hän aikoo ainakin jonkin aikaa keskittyä Skeittaa! Älä kiusaa! –hankkeeseen.

Aate leviää tarroina dekin pohjassa

Toimintaa tukee muutama sponsori, joilta Teräsahde saa tavaralahjoituksia.

Akaassa sijatseva painofirma valmistaa ilmaiseksi kampanjatarrat. Yksi tarra on bongattu Youtube–videolla erään tunnetun amerikkalaisen skeittarin laudasta.

Taustavoimissa on mukana myös Suomen vanhimmaksi skeittikaupaksi itseään mainostava firma. Stand up–koomikkona tunnetun Mika Eirtovaaran yritys lahjoittaa Jesse Teräsahteelle skeittivarusteita.

– Annan aina vanhan skeittilautani jollekin junnulle, jolla on vähän huonot varusteet.

Skedelauta hallintaan rullaamalla

Jesse Teräsahteen opetukseen saapuu kaikenikäisiä skeittarin alkuja. Lahdessa sijaitsevassa kiipeily- ja skeittihalli Ladeossa paikalla on vajaat parikymmentä nuorta. Nuorimmat ovat 7–8 vuotiaita.

Teräsahteella on mukanaan muutama skeittilauta ja kaksi kypärää.

– Oppilaita tulikin tosi kivasti! Otin mukaan liian vähän kypäriä, harmittelee Teräsahde.

Hän sovittaa kypärää pitkätukkaisen pikkutytön päähän. Hetken kuluttua opetellaan jo laudalla liikkumista.

Muutaman kompuroinnin jälkeen rullaaminen laudan päällä seisten alkaa sujua nuorilta oppilailta. Siirrytään harjoittelemaan hyppyä laudan päälle niin, että alkuasennossa lauta on nurinpäin jalkaterien päällä.

Teräsahde on rauhallinen opettaja. Hän rohkaisee yrittämään uudelleen, jos oppilas tipahtaa laudalta. Pienempien opetellessa alkeita, hiukan vanhemmat pojat skeittaavat jo kovaa vauhtia toisella laidalla. Kolina ja räminä on kaikuu seinistä.

Haaveena oma reilun pelin skeittihalli

Kun nuorimmat lähtevät kotiin, Jesse Teräsahde jatkaa hetken skeittaamista 12-vuotiaiden poikien kanssa.

– Opetellaan ollieta ja kickflippiä, kertoo Teräsahde.

Jesse Teräsahteen haaveena on skeittihalli ja kauppa. Ja kirpputori, josta voi ostaa edullisempia varusteita.

– Ehkä kahvila tai ainakin kahvinkeitin, että junnut voisivat keittää kahvia.

Teräsahteen lisäksi olisi pari muuta vanhempaa skeittaria katsomassa, että kaikki käyttäytyvät reilusti. Hän ei haluaisi toiminnasta liian kaupallista.

– Skeittihallille voisi tulla kuka tahansa lapsi tai nuori. Riippumatta siitä, kuinka paljon kyhnyä lompakosta löytyy.

Kerätessään tavaroitaan kasaan, hän vie kävelee erään 12-vuotiaan lammilaisen Okko Heinosen luokse ja ojentaa tälle skeittilaudan.

– Katsoin, että skeittaat hyvin, mutta sulla on vähän huono lauta. Ole hyvä!

Heinonen katsoo ihmeissään.

– Siis mitä? Annatko sä tämän laudan mulle? hän kysyy.

– Joo! Skeittaa, älä kiusaa, naurahtaa Teräsahde ja nappaa ison kassin kainaloonsa.

Anatomian oppikirjojen mukaan ihmisellä on 206 luuta. Yhä useammalla meistä todellinen luku on 207 tai 208, sillä polven ylimääräinen luu, joka oli ihmiskunnassa katoamaan päin, on alkanut yleistyä uudelleen.

Fabella-luu, kuvaavasti "pieni papu", sijaitsee polven takana jänteessä, joka kiinnittää kaksoiskantalihaksen reisiluuhun. Yhdessä polvessa todettu fabella on 50 prosentin todennäköisyydellä myös toisessa.

Sata vuotta sitten fabelloja oli vain runsaalla 11 prosentilla ihmisistä, mutta nyt niitä on muodostunut 39 prosentille, kertovat brittiläisen yliopiston Imperial College Londonin tutkijat.

He kävivät läpi polvitutkimuksia 27 maasta 150 vuoden ajalta. Kaikkiaan syyniin otettiin miltei 21 700 röntgenillä, magneettikuvauksilla ja leikkaamalla tutkittua polvea.

Luurangon umpilisäke?

Monilla apinoilla on edelleen fabella antamassa polvelle vipuvoimaa kuin toinen polvilumpio. Myös meitä edeltäneillä ihmislajeilla oli tuo luu, mutta nykyihmisille sitä on pidetty aivan tarpeettomana muinaisjäänteenä. Niinpä sen luultiin jo olevan hyvää vauhtia katoamassa evoluution hämärään.

Vanhin maininta fabellasta löytyi lääketieteellisestä tutkimuksesta vuodelta 1875. Silloin luun arvioitiin olevan miltei 18 prosentilla ihmisistä. Sittemmin se harvinaistui edelleen – kunnes teki paluun kaikkialla maailmassa.

Siihen täytyy olla syy, mutta sitä ei voi kuin arvalla, sillä fabellan merkitystä ihmiselle ei ole koskaan selvitetty. Fabella saattaa hyvinkin osoittautua luuston umpilisäkkeeksi, sanoo lontoolaistutkimusta johtanut Michael Berthaume.

Tarpeettomuuteen viittaava vertaus ei välttämättä ole onnistunut, sillä umpilisäke on osoittautunut hyödylliseksi pussukaksi, joka säilöö hyviä suolistobakteereja.

Nysty saattaa kuluttaa rustoa

Yksi vahva olettamus tutkijoilla on: Fabellan muodostuminen vaatii, että se on perimässä, mutta ympäristötekijät ovat vaikuttaneet yleistymiseen.

Koska ihmiset syövät aiempaa enemmän ja ravitsevampaa ruokaa, he ovat yhä pidempiä ja painavampia. Sääriluut ovat venyneet ja pohjelihakset paisuneet. Siksi polviin ehkä tarvitaan painetta helpottava lisäpalikka, tutkijat ehdottavat.

Vinkkiä voi saada apinoiden lisäksi kissoista ja koirista, joilla fabella kuuluu vakiovarustukseen. Niillä sen sileä pinta helpottaa jänteen liukuvaa liikettä.

Valitettavasti fabellalla näyttää olevan hintansa ainakin ihmiselle. Ylimääräinen luu saattaa kuluttaa rustoa ja aiheuttaa siten nivelrikkoa.

Englantilaisilla nivelrikkopotilailla on kaksi kertaa todennäköisemmin fabellapolvet kuin ikätovereillaan. Tutkijat eivät silti ole valmiiita sanomaan, että juuri fabella on syyllinen. Saattaahan se olla syyn sijasta seuraus, he puntaroivat.

Silti on niitäkin asiantuntijoita, joiden mielestä fabella pitäisi leikata pois jo ennen kuin mitään kipuja ilmenee, jos luu havaitaan polvitutkimuksissa.

Imperial College Londonin tutkimus on julkaistu Journal of Anatomy -lehdessä

Reetta Kanniainen, 25, on ollut 26 viikkoa tiukalla kisadieetillä valmistautuessaan pääsiäsiviikonlopun Fitness Classic -kisoihin Helsingin kulttuuritalolla.

Kanniainen vetää puolentoista tunnin kuntosalitreenin raskailla painoilla viisi kertaa viikossa. Harjoituskauden aikana 176 senttiä pitkä nainen syö noin 3 000 kilokaloria päivässä, mutta kisadieetin aikana hän saa energiaa noin 2 200 kilokaloria. Kanniaisen rasvaprosentti on pudonnut dieetin aikana noin kahdestakymmenestä kymmenen hujakoille.

Vaikka Helsingin kisat ovat jo ohi, Kanniaisen dieetti ei pääty vielä. Hän voitti sunnuntaina oman sarjansa yli 172-senttisten bikini fitneksessä, joten kisakausi jatkuu vielä toukokuun puolelle. Seuraavaksi Kanniainen osallistuu Santa Susannan EM-kisoihin Espanjassa ja Budapestin Diamond Cup -kisoihin Unkarissa.

Tämän jälkeen alkaa palautuminen. Kanniainen ryhtyy syömään enemmän nostaakseen rasvaprosenttinsa kisoja edeltävälle tasolle. Se on tärkeää, että hormonitoiminta palautuisi normaaliksi. Aiemmasta kokemuksestaan hän tietää, että aluksi voi tuntua oudolta, kun peilikuvassa tapahtuu isoja muutoksia ja kovalla työllä saavutettu kisakunto häviää.

– Se voi harmittaa, kun huomaa, että kehoon tulee rasvaa, mutta siinä vaiheessa kun alkaa palautumaan normaalipainoon saa huomata, että on paljon energisempi olo. Se on hyvä juttu.

Kanniaista valmentaa hänen avomiehensä Juho Murtonen, joka kuuluu Finnish Physique Academyn valmentajatiimiin. Molemmat ovat huomanneet, että jotkut kilpailijat pyrkivät säilyttämään alhaisen rasvaprosentin myös kisakauden ulkopuolella.

– Yleensä siihen liittyy vääristynyttä syömiskäyttäytymistä. Ei ole terveellistä olla liian alhaisessa rasvaprosentissa yhtään sen kauempaa kuin siinä on tarvetta olla, Murtonen sanoo.

Urheilija tai edistynyt harrastaja tekee itselleen karhunpalveluksen, jos yrittää pysyä kisakunnon kaltaisessa tilassa ympäri vuoden. Samanaikainen rasvanpoltto ja lihasten kasvattaminen onnistuu ainoastaan ylipainoisella ihmisellä ja aloittelevalla kuntosaliharrastajalla.

– Jos on aliravittu jatkuvasti, madollisuudet saada uutta lihasmassaa ovat todella pienet. Lihaskasvun optimointi edellyttää, että syödään vähintään kulutuksen verran ja mielellään vähän yli, jolloin myös rasvaa kertyy vähän vartaloon, Murtonen kertoo.

Voi tulla kehonkuvan vääristymiä, jos urheilija pitää vaan tiukasta kiinni siitä, miltä hän näytti lavalla. Suomen Fitnessurheilu ry:n toiminnanjohtaja Ville Isola

Suomen Fitnessurheilu ry:n toiminnanjohtaja Ville Isola myöntää, että ulkonäkökeskeiseen lajiin liittyy omat riskinsä.

– Voi tulla kehonkuvan vääristymiä, jos urheilija pitää vaan tiukasta kiinni siitä, miltä hän näytti lavalla. Silloin tulee psyykkinen puoli mukaan.

Isolan mukaan tämä ei ole yleistä, mutta ongelmaa on lähdetty korjaamaan valmentajien koulutuksella. Yhdistys edellyttää, että kaikissa paikallisissa valmennustiimeissä on ainakin yksi valmentaja, joka on käynyt Suomen urheiluopiston kanssa yhteistyössä järjestetyn ykköstason fitness-valmentajakoulutuksen.

– Siinä käydään valmentajille näitä riskitekijöitä läpi, kuinka niitä ehkäistään ja varmistetaan, että urheilija saa oikean tiedon palautumisen merkityksestä ja oppii keinoja sen edistämiseen.

Tukimusten valossa tiedetään jo, että liian alhainen rasvaprosentti voi laskea kilpirauhashormonitasoa, mikä hidastaa perusaineenvaihduntaa ja aiheuttaa väsymystä. Estrogeenitason lasku puolestaan saattaa häiritä kuukautiskiertoa. Myös osteoporoosin riski voi kasvaa.

Isolan mukaan pieni rasvaprosentti voi heikentää myös fyysistä suorituskykyä.

– Voimatasot ja kestävyyskunto voivat laskea, kun energiansaanti on liian alhaista.

Tiukka dieetti voi vähentää arkiliikuntaa

Ville Isola haluaa tietää lisää fitness- ja kehonrakennusharrastuksen vaikutuksesta kehon ja mielen hyvinvointiin. Hän tekee parhaillaan aiheesta väitöskirjatutkimusta Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.

– Moni tietää omasta kokemuksesta, että pinna kiristyy, kun on energiavajeessa ja nälkäinen. Muun muassa tätä tutkitaan nyt fitness-urheilijoilla.

Tutkimuksen aikana seurataan myös sitä, väheneekö tiedostamaton fyysinen aktiivisuus dieetin aikana. Fyysinen aktiivisuus voi olla tiedostettua, kuten päätös lenkille lähtemisestä. Tiedostamaton fyysinen aktiivisuus on muuta toimintaa ja liikkeellä oloa, jota ei sen kummemmin ajatella.

– Muista tutkimuksista on vähän viitteitä siitä, että tiedostamaton fyysinen aktiivisuus vähenisi painonpudotuksen aikana. Se voi olla yksi syy siihen, että dieetit eivät toimi ja yksilö ei pysty laihduttamaan, kun arjessa ei jaksa liikkua normaaliin tapaan. Tämä pätee yhtälailla tavallisiin liikunnanharrastajiin kuin fitness-urheilijoihin.

Mikä on hyvä rasvaprosentti?

Fitnessbuumi nousi framille muutama vuosi sitten. Sosiaalisessa mediassa leviävät bikinikuvat vaikuttavat kauneusihanteisiin ja voivat aiheuttaa ulkonäköpaineita etenkin nuorille.

Isola huomauttaa, että tavallisilla ihmisillä, jotka eivät harrasta kilpaurheilua, rasvaprosentti voi olla juuri sellainen, johon he itse ovat tyytyväisiä. Ylipaino voi toki lisätä riskiä esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin sekä kakkostyypin diabetekseen. Toisaalta kisalavalla kuvatut fitness-kilpailijat eivät voi olla realistinen esikuva kenellekään. Kisakunto on vain hetkellinen olotila myös suurimmalle osalle kilpailijoista.

Virallista suositusta hyvälle rasvaprosentille ei ole, mutta Isolan mukaan se voi olla naisille 25–30 ja miehille 15–20.

Hän näkee fitnessbuumissa myös hyviä vaikutuksia. Säännöllinen treenaaminen ja syöminen sekä terveellinen ruokavalio edistävät kenen tahansa terveyttä, kun huolehtii samalla siitä, että saa riittävästi energiaa omaan kulutukseensa nähden.

Maaliskuussa Jyväskylän yliopistossa julkaistun tutkimuksen mukaan "fitnesselämäntapa" eli runsas määrä liikuntaa ja maltillinen syöminen vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Aktiiviharrastajien määrä kasvaa

Supertreenatun kehon rinnalle on sittemmin noussut kehopositiivisuudeksi kutsuttu ilmiö, joka kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä ja toisensa sellaisina kuin he ovat, painoon tai pituuteen katsomatta.

Samalla myös fitnesstyyppisen vartalon ihannointi ja tavoittelu on vielä tätä päivää. Isolan mukaan antidopingsopimuksen tehneiden aktiiviurheilijoiden määrä kasvaa vuosittain 200–300 henkilöllä. Nyt heitä on yhteensä pari tuhatta. Kilpailulisenssejä myönnetään vuosittain noin 600 urheilijalle.

Sinua arvioidaan ulkoisesti, mutta ei ihmisenä. Fitness-urheilija Reetta Kanniainen

Fitness on naisvaltainen laji. Noin kolme neljäsosaa kilpailijoista on naisia. Isola uskoo, että tämä johtuu juuri lajin ulkonäkökeskeisyydestä. Se saa aikaan kiinnostusta ja ristitriitaista keskustelua. Toisia fitnessin luoma kauneusihanne hirvittää, toisia se miellyttää.

Tämän kevään fitness-kisoihin osallistunut Reetta Kanniainen kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen joukkoon. Atleettinen vartalo puettuna säihkyviin bikineihin ja huikeisiin korkoihin on hänen mielestään esteettinen. Ulkonäkökeskeisyys ei häiritse häntä. Päinvastoin, hän nauttii lavalla poseeraamisesta ja päästää siellä karismansa valloilleen.

Silti Kanniainen tietää, että ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa.

– Kilpailuissa sinua arvioidaan ulkoisesti, mutta ei ihmisenä. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta ei siihen pidä suhtaua henkilökohtaisena loukkauksena. Se on vain ulkopinta, jota arvioidaan.

Lue myös:

Nana Heikkilä treenasi täysillä, kunnes terveys petti – Liian vähän ruokaa ja liikaa treeniä on hormonitoiminnalle myrkkyä

Miten lihas kasvaa ja rasva palaa? Lihastohtori kumoaa humpuukiväitteet treenistä ja ravinnosta

Mikä on hyvä rasvaprosentti? Laske täältä omasi