Mitä ihmettä!

Museossa Firenzessä yllättää mallinukke, joka on puettu muhkeisiin turkiksiin. Miehen kotipaikaksi on karttaan merkitty Pohjois-Suomi.

Lasin takana on esillä saamelaisnaisen sarvilakki.

Miten on mahdollista, että Suomesta liki kadonnut, erittäin harvinainen päähine löytyy täältä, Italian helteestä?

Se on kaukana kotoa.

Maailman museot notkuvat aarteita, jotka eivät ole siellä, mistä ne ovat aikojen saatossa löytyneet.

Minne ja kenelle esineet oikeasti kuuluvat, on tällä hetkellä polttava ja mielipiteitä jakava aihe ympäri maailmaa.

Kiinnostus ja vaatimukset esinepalautuksista ovat lisääntyneet.

– Asia on hyvin ajankohtainen, sanoo Suomen kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila.

– Keskustelu on tällä hetkellä vilkasta, sanoo intendentti Eero Ehanti.

Entisten siirtomaavaltojen maailmankuuluissa museoissa palautuspyynnöt eivät ole aiheuttaneet riemunkiljahduksia.

Kreikkalaiset haluaisivat Parthenonin marmoriset koristeveistokset alkuperäiselle paikalleen Akropolis-kukkulalle Ateenaan. Kreikan hallitus on vaatinut niiden palauttamista British Museumista Lontoosta. Tuloksetta.

Jokainen British Museumissa vieraillut tietää, että sen egyptiläinen osasto on mykistävä.

Yksi museon suurimmista vetonauloista on yli 2 000 vuotta vanha Rosettan kivi, jonka Napoleonin sotajoukot raahasivat mukanaan Egyptistä. Siihen hakattujen merkkien avulla on selvinnyt hieroglyfien arvoitus.

Rosettan kivi on vain yksi niistä esineistä, joita Egyptin valtio on vaatinut palautettavaksi, mutta laihoin tuloksin.

Egyptiläiskuningatar Nefertitin kauneus lumoaa Saksassa. Hänestä tehtyä rintakuvaa voi ihailla Neues Museumissa Berliinissä. Sen palauttamista egyptiläiset ovat toivoneet jo 1920-luvulta lähtien.

– Esineet ovat arvokkaita ja niillä on suurta kansallista symboliarvoa. Siksi ne haluttaisiin takaisin, Eero Ehanti toteaa.

Jopa 90 prosenttia afrikkalaisesta kulttuuriesineistöstä uskotaan olevan eurooppalaisissa museoissa ja kokoelmissa.

Vauhtia palautuksille antoi Ranskan presidentti Emmanuel Macron viime vuoden lopulla. Niin sanotussa Macronin raportissa päädyttiin suosittelemaan siirtomaakaudella Afrikasta anastettujen esineiden palauttamista niiden alkuperäisille omistajille.

Nigerian puolella oleva Benin City on kuuluisa arvokkaista pronssiveistoksistaan. Niitä löytyy museoista eri puolilta Eurooppaa. Nigerian valtio on elättänyt toiveita esineiden palauttamisesta itsenäistymisestään, vuodesta 1960 lähtien.

Nyt British Museum on myöntynyt lainaamaan kokoelmansa pronssiesineitä Nigeriaan. CNN:n artikkeli aiheesta.

Myös alkuperäiskansat Australiassa ja Yhdysvalloissa ovat kiinnostuneet pyhistä esineistään, jotka ovat kulkeutuneet museoihin eri puolille maailmaa.

Lokakuun lopussa yhdysvaltalainen Illinois State Museum palautti aboriginaaleille Australiaan sille 1940-luvulla päätyneet 42 esinettä.

Ostetut, lahjoitetut ja anastetut aarteet

Kun Kokoelma- ja konservointikeskus Vantaalla sai vieraita Australiasta, heille esiteltiin Kansallismuseon kokoelmiin aikoinaan ostettuja bumerangeja ja pyhiä esineitä. Ne tekivät ryhmässä olleisiin alkuperäiskansan edustajiin suuren vaikutuksen.

– Esineet eivät olleet heille vain esineitä, vaan paljon enemmän, Eero Ehanti sanoo.

Hän ei kiellä, etteikö Suomelle joskus vielä voisi tulla pyyntö saada esineet takaisin Australiaan.

Jokaisella aarteella on oma tarinansa. Niitä on päätynyt museoiden kokoelmiin ostamalla, vaihtamalla, tutkimusmatkailijoiden ja lähetyssaarnaajien tuomisina.

Osa on hankittu hyvinkin kyseenalaisin keinoin kuten ryöstämällä.

– Esineet, mitkä on epäoikeudenmukaisesti viety tai varastettu, täytyisi tottakai ensitilassa palauttaa, Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila sanoo.

Hän painottaa, että yleensä esineet ovat kuitenkin päätyneet museoihin täysin laillisesti.

Kansainvälinen museoneuvosto ICOM on antanut museoille ohjeet esineiden palautuksista. Eero Ehanti on neuvoston Suomen komitean puheenjohtaja.

– Palautukset ovat monimutkaisia asioita. Museoetiikka kuitenkin velvoittaa suhtautumaan niihin positiivisesti. Ainakaan niistä ei pidä suoraan kieltäytyä.

Elina Anttilan mukaan Kansallismuseossa pyyntöjä pohditaan tapauskohtaisesti.

Parhaillaan museo valmistelee saamelaisesineiden palauttamista Inarissa sijaitsevaan saamelaismuseo Siidaan. Kokoelmassa on 2600 esinettä.

– Siellä ne ovat lähempänä saamelaisia, Anttila sanoo.

Ainutlaatuisen Mesa Verde -esineistön luovuttamisesta takaisin alkuperäiskansalle Yhdysvaltoihin uutisoitiin lokakuun alussa presidentti Sauli Niinistön vierailun yhteydessä.

Ensi vuonna lähetyssaarnaajan tänne tuoma pala pyhää kiveä lähtee kotimatkalle Namibiaan.

Mitä olisi tapahtunut, jos Australian alkuperäiskansan bumerangi ei olisi päätynyt eurooppalaismuseoon?

Olisivatko monet aarteet lainkaan säilyneet, jos niitä ei olisi kuljetettu sodan melskeistä talteen?

Eero Ehanti haastaa myös pohtimaan, olisiko mosaiikki säilynyt ilmansaasteisessa Kreikassa samoin kuin British Museumin valvotuissa olosuhteissa.

– Suurin osa esineistä ei olisi säilynyt, elleivät keräilijät ja museot olisi niitä säilyttäneet ammattimaisesti, Elina Anttila vastaa.

Lopuksi ratkeaa lakin arvoitus

Firenzen matkan jälkeen tutkin museossa ottamiani valokuvia.

Samassa nurkkauksessa, jossa sarvilakkikin oli, on ahkio. Olen kuvannut siihen kiinnitetyn pienen kyltin, jossa lukee, että kyseessä on "pulka". Tekstin mukaan se on S. Sommierin kokoelmasta vuodelta 1885.

Internettiä selaamalla selviää, että italialainen kasvitieteilijä ja antropologi nimeltään Stephen Sommier (1848-1922) teki matkan Lappiin vuonna 1885.

Hän kirjoitti kokemuksistaan teoksen Talvimatka Lappiin. Siinä Sommier kertoo poroajeluistaan tuntureilla, saamelaisista ja heidän tavoistaan.

Niin selviää, miten sarvilakki päätyi Italian helteeseen.

26-vuotiaan Hanna Koivulahden piina alkoi viime vuoden marraskuussa. Koivulahti meni nukkumaan hyvinvoivana ja heräsi kutinaan. Seuraavan aamun rasvaus helpotti olotilaa ja illalla iho oli jo hyvässä kunnossa, mutta yön aikana ihottuma palasi. Sama toistui seuraavana päivänä. Ja seuraavana. Ja seuraavana.

Seinäjoella asuva Koivulahti pohti oireiden aiheuttajaksi monia allergioita, jopa luteita, mutta nettisivuilta löytyi oireiden aiheuttaja: nokkosihottuma eli urtikaria.

Urtikarian oireet kestävät yleensä muutaman päivän tai viikon. Koivulahdella kuitenkin oireet vain jatkuivat.

– Sitä ilmestyi aina yön aikana ja päivisin iltaa kohden helpotti. Seuraavana aamuna ihottuma oli taas noussut.

Akuuteissa, muutaman päivän tai muutaman viikon pituisissa nokkosihottumissa oireen laukaisijana on tavallisesti virus. Moni saa nokkosihottuman juuri talvipakkasten alkaessa.

Ihoon kohdistuva ärsytys, kuten paine, hankaus tai hikoilu, laukaisee oireet viidenneksellä urtikariaa sairastavista. Muutamalla prosentilla oireet johtuvat yliherkkyydestä lääkkeelle tai ruoka-aineelle.

– Monilla on väärinkäsitys, että akuutti urtikaria olisi aina allergian aiheuttama, vaikka se on yleensä infektion laukaisema. Tämä väärinkäsitys voi johtua siitä, että sitä hoidetaan usein allergialääkkeillä, kertoo ihotautilääkäri Carl Kyrklund Ihosairaalasta.

Nokkosihottumaa on joka viidennellä suomalaisella jossain elämän vaiheessa, mutta sen krooninen, yli 6 viikkoa kestävä muoto on harvinainen ja hankalasti hoidettava vaiva. Sitä esiintyy yleensä aikuisilla, ja siitä kärsii noin prosentti väestöstä.

Antihistamiinia ja kortisonia

Hanna Koivulahti sai ensimmäiset urtikarian oireensa vuosi sitten marraskuussa, ja alkoi hoitaa ihottumaa allergialääkkeillä.

Monella juuri antihistamiini tuo helpotuksen urtikariaan. Toisin kuin usein luullaan, allergialääkkeitä voi Kyrklundin mukaan käyttää turvallisesti isompiakin määriä.

– Antihistamiinia syödään yleensä allergiassa yksi tabletti päivässä. Nokkosihottumassa voi Käypä hoito -suosituksen mukaan syödä jopa neljäkin tablettia päivässä. Se on ykköshoito, jolla aloitetaan.

Koivulahti aloitti ensin yhdellä tabletilla päivässä, mutta oireiden jatkuessa hän hakeutui tammikuussa lääkäriin ja annostus nostettiin neljään tablettiin päivässä.

Alussa antihistamiini helpotti, mutta sitten teho loppui. Koivulahti kokeili viittä eri allergialääkettä, ja myös niiden yhdistelmiä, mutta oireet vain jatkuivat.

Vajaan puolen vuoden sairastamisen jälkeen Koivulahti sai kroonisen urtikarian diagnoosin. Nokkosihottuman pitkäaikaisemman muodon saa vain prosentti sairastuneista.

Vaikka iho-oireiden aiheuttaja selvisi, se ei tarkoittanut, että oikea lääkehoito olisi löytynyt helposti.

Ainut mikä piti ihottuman siedettävänä oli suuri annos kortisonia. Kun annosmäärää yritettiin kokeilumielessä tiputtaa, oireet muuttuivat sietämättömiksi.

Pitkäaikainen kortisonin käyttö ei ollut myöskään hyväksi. Sairauden takia liikunta väheni, ja yhdessä lääkityksen kanssa Koivulahti lihoi 15 kiloa.

– Painonnousu vaikutti tosi paljon itsetuntoon. Onneksi lisämunuaisen kuori ei sanonut itseään irti syömäni kortisonimäärän takia.

Jos antihistamiini ei tehoa, krooniseen urtikariaan voidaan määrätä myös injektiona annettavia omalitsumabi-ruiskeita.

Iso vaikutus elämänlaatuun

Allergia-, Iho- ja Astmaliiton varatoiminnanjohtaja ja sairaanhoitaja Sirpa Pajusen mukaan urtikaria vaikuttaakin pahimmillaan elämänlaatuun, itsetuntoon, nukkumiseen ja töissä jaksamiseen.

– Monilla esimerkiksi muodostuu paukamia kämmen- ja jalkapohjiin, jotka voivat olla todella kivuliaita, Pajunen kertoo.

Koivulahdelle haasteet ovat tuttuja. Hän joutui lähtemään kotiin ruokakaupasta, festivaaleilta ja kavereidensa luota yhtäkkiä ilmenneiden iho-oireiden takia. Töistäkin kertyi sairauspoissaoloja.

Vuosi sitten julkaistu laaja tutkimus vahvistaa, että krooninen urtikaria vaikuttaa voimakkaasti työ- ja siviilielämään. Sairaus haittasi merkittävästi monen toimintakykyä ja aiheutti poissaoloja.

Tutkimukseen osallistui yli 4000 kroonista urtikariaa sairastavaa potilasta 21 maasta.

Yleisesti potilaat olivat tyytymättömiä saamaansa hoitoon ja sairaus todettiin alihoidetuksi. Hoidon tavoitteena pitäisi olla oireiden kuriin saaminen, mutta tämä onnistuu tutkimuksen mukaan liian harvoin. Moni olikin luovuttanut, ja lakannut käymästä lääkärillä oireiden jatkumisesta huolimatta.

Useat kokevat vähättelyä

"No, onks se ny muka niin paha?"

“Laita siihen nyt vain jotain rasvaa. Kyllä se sillä paranee.”

Koivulahti on kokenut vähättelyä ja kummallisia katseita oireidensa vuoksi, jopa hoitohenkilökunnalta. Pajusen mukaan ihosairauksissa kaivattaisiinkin asennemuutosta. Onneksi on päästy kuitenkin ajatuksesta, että urtikaria olisi kakkosluokan sairaus.

– Urtikaria on vakavasti otettava sairaus, joka voi olla hengenvaarallinenkin. Esimerkiksi kurkunpään turvotus ja hengitysteiden ahtautuminen ovat harvinaisia, mutta vaarallisia oireita.

Nokkosihottumassa esiintyy pahimmillaan myös verenpaineen laskua ja voimakkaita suolisto-oireita. Koivulahti kärsi sydänoireista ja rytmihäiriöistä.

– Sykkeet kohosivat todella korkeiksi, vaikka makasin vain sängyssäni.

Urtikariaan liittyy myös angioödeema, eli iholle tai limakalvoille ilmaantuva äkillinen ja paikallinen turvotus. Koivulahti vietti monia iltoja päivystyksessä, koska kasvot paisuivat tunnistamattomaksi.

Vuoden aikana hän on kokeillut allergialääkkeitä, kortisonia neljällä eri vahvuudella, pistettäviä lääkkeitä ja ihokeliakian hoitoon tarkoitettua lääkettä. Rahaa niihin ja lääkärikäynteihin on mennyt reilut tuhat euroa.

Koivulahdella ei ole ollut oireita nyt kahteen kuukauteen.

– Olen saanut luvan lopettaa kortisonin ja pistän kerran kuussa kotona ihonalaiskudokseen biologista lääkettä, joka nyt onneksi näyttäisi pitävän oireet kurissa.

Silti ei voi sanoa varmasti, että tauti olisi poissa. Krooninen urtikaria voi puhjeta tulevaisuudessa uudestaan.

ILULISSAT/NUUK Suulut Geisler kantaa lasten turvaistuinta mäkeä ylös. Hän auttaa toisella kädellään vanhempaa poikaansa pääsemään pyörällä eteenpäin. Geislerin puoliso Gerdaaraq työntää vieressä lastenrattaita, joissa heidän kuopuksensa istuu.

On myöhäinen sunnuntai-iltapäivä, ja Länsi-Grönlannissa Ilulissatin kaupungissa liikkeellä on paljon perheitä. Geisler erottuu joukosta muita vahvempana. Hän on yksi Grönlannin tunnetuimpia voimalajien urheilijoita.

31-vuotias Geisler on syntynyt ja asunut lähes koko elämänsä Ilulissatissa. Hän haluaisi kilpailla itsenäisen Grönlannin edustajana.

– Heti, kun olemme taloudellisesti riippumattomia, meidän pitää itsenäistyä, hän sanoo ilman epäilyksen häivää.

Elokuussa koko maailma hätkähti, kun presidentti Donald Trump ehdotti Tanskan pääministerille Grönlannin myymistä Yhdysvalloille. Geisleristä se meni täysin väärin.

– Eihän Tanskalla ole oikeutta myydä meitä. Heidän pitäisi kysyä asiaa meiltä, Geisler sanoo.

Hänen mielestään Grönlanti ei ylipäänsä ole kaupan.

– Trump voi puolestani tulla ostamaan tänne kalaa ja katkarapuja, mutta minä en usko, että kukaan voi ostaa maata tai kansaa.

Ostotarjous nosti Grönlannin joka tapauksessa hetkessä maailmanpolitiikan valokeilaan.

Suulut Geislerin lisäksi moni muukin Grönlannissa pohtii, miten tilanteesta saisi hyödyn irti.

Nuukin lukion aulassa on läkähdyttävän kuuma. Modernissa rakennuksessa on valtavat ikkunat, joista aurinko paahtaa. Oppilaat istuvat pöydillä t-paidoissa, toppatakit ovat mytyissä penkeillä.

Seinillä on esillä ryhmätöitä. Oppilaat ovat saaneet tehtäväkseen miettiä, miltä Grönlannissa näyttää vuonna 2050.

Yhtä sinistä kartonkia koristaa valtava torni, Trump Tower. Nuukin rauhallisesta pääkadusta on tehty pilvenpiirtäjien reunustama väylä. Toisessa työssä lukee selvin sanoin: "Trump on ehkä ostanut Grönlannin".

Lukiolainen Kiki Godtfredsen hieroo jalkaansa. Siihen sattui käsipallossa, hän kertoo.

– Siitä meni polvi. Koska pystyn kävelemään, sille ei tehdä mitään. Se ei ole tarpeeksi pahasti rikki, hän sanoo.

Kiki haluaa jalkansa kuntoon. Hän haluaa Grönlantiin paremman terveydenhuollon.

Nykyiset, pääosin kalastuksesta saatavat tulot eivät riitä pyörittämään hyvinvointivaltiota. Grönlannilla ei ole varaa perusterveydenhuoltoon kaikissa kaupungeissa. Monet sairaudet huomataan liian myöhään.

Grönlanti on riippuvainen Tanskan tulonsiirrosta, joka on yli 600 miljoonaa euroa vuodessa. Jos saarella haluttaisiin pärjätä ilman tanskalaisten apua, asukkailta pitäisi tuoreen laskelman mukaan periä 75 prosenttia veroja.

Terveydestä puhuvat myös läheisen yliopiston opiskelijat. Ruokala on täyttynyt lounasaikaan, ja lämmin ruijanpallas höyryää lautasilla.

Pöydässä istuva Paneeraq Nielsen miettii hetken, mitä hän haluaa tulevaisuudelta.

– Meillä on ongelmia terveydenhuollossa. Se pitäisi korjata ensin. Meillä on myös paljon sosiaalisia ongelmia. Monet eivät ole kouluttautuneet, hän sanoo.

Monia ongelmia voisi ratkaista ja ihmisten elintasoa nostaa, jos suurvaltojen kiinnostus Grönlantiin toisi uusia tuloja.

Niitä voisi saada varsin nopeasti kasvavasta matkailusta, kun Grönlannin historian suurin rakennushanke, uudet lentokentät, saadaan pyörimään.

Lentokenttiin tiivistyy myös suurvaltojen kilpajuoksu.

Kun Grönlantiin matkustaa, kone laskeutuu Kangerlussuaqin kentälle. Se on ainoa lentokenttä, jolla on tarpeeksi pitkä kiitorata Yhdysvalloista tai Euroopasta lentäville koneille. Sieltä matka jatkuu potkurikoneilla muihin kaupunkeihin, myös pääkaupunkiin Nuukiin.

Nyt Grönlantiin ollaan rakentamassa yhtä uutta lentokenttää, ja kahta ollaan laajentamassa.

Hanketta varten päätettiin pyytää tarjous myös Kiinalta. Tanska tuli kuitenkin väliin kesken tarjouskilpailun. Se sekä investoi hankkeeseen että takaa siihen lainan.

Poliitikot ja asiantuntijat spekuloivat, tuliko aloite Kiinan estämisestä sittenkin Washingtonista eikä Kööpenhaminasta.

– Kyllä se on Kiina-kummitus, joka on saanut Yhdysvallat liikkeelle Grönlannissa, sanoo Maria Ackrén. Hän on kotoisin Ahvenanmaalta ja toimii arktisen politiikan tutkijana Nuukin yliopistossa.

Kiina tulee vauhdilla arktiselle alueelle. Grönlannissa se investoi muun muassa kaivosprojektiin Etelä-Grönlannissa. Aluetta pidetään mahdollisesti maailman rikkaimpana harvinaisten maametallien esiintymänä ja kuudenneksi suurimpana uraaniesiintymänä.

Kiinalainen raha voisi tulla Grönlantiin helpolla. Saarella on kuitenkin ymmärretty, että jos Yhdysvalloilta halutaan turvatakuut, Kiinan kanssa ei voi olla liian läheisiä suhteita.

Tästä saatiin maistiaisia jo viime toukokuussa Suomessa, kun Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo syytti Kiinaa ja Venäjää aggressiivisesta toiminnasta alueella. Sellaista puhetta ei arktisten maiden kokouksissa ole ennen kuultu, ainakaan julkisesti.

Pompeo lausui samalla ääneen Yhdysvaltojen kannan: arktisen alueen kysymykset on jätettävä vain niille maille, jotka sijaitsevat alueella.

Lausunnolla viitataan Kiinaan, joka haluaisi pitää itseään arktisena maana.

Yhdysvallat ei jätä Grönlantia rauhaan, vaikka se ei saarta pystynyt itselleen ostamaan.

Kongressi on pyytänyt puolustusministeriötä selvittämään, minne Yhdysvallat voisi perustaa satamia arktisella alueella. Grönlannissa valmistaudutaan siihen, että valinta voi osua saareen.

Silloin pitäisi olla mietittynä, mitä Grönlannissa halutaan vastineeksi.

Grönlantilaisten poliitikkojen toive on saada lisää sananvaltaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, joka on laajennetusta itsehallinnosta huolimatta Tanskan käsissä.

– Yksi mahdollisuus voisi olla, että Grönlanti voisi solmia kahdenvälisen sopimuksen Yhdysvaltain kanssa, tutkija Maria Ackrén sanoo.

Hän on varma, että Yhdysvallat tulee rahoittamaan nykyistä enemmän myös Grönlannin tutkimusta, koulutusta ja opiskelijavaihtoja. Tarkoituksena olisi päästä ihmisten sydämiin niin sanotulla pehmeällä diplomatialla grönlantilaisia loukanneen ostotarjouksen jälkeen.

Emämaa Tanska puolestaan on luvannut Grönlannille, että sitä kuullaan aiempaa enemmän Tanskan uuden arktisen strategian laatimisen yhteydessä.

Grönlantilaiset poliitikot ovat vaatineet tarkkaa tietoa siitä, missä vaiheessa heitä kuullaan, mutta sitä Tanska ei ole vielä kertonut.

Tutkija Ackrén sanoo, että Tanska tulee satsaamaan lisää Grönlantia koskevaan turvallisuuspolitiikkaan. Puolustustakin tullaan vahvistamaan.

Nykypanostukset ovat pieniä. Merivoimien työtä tekee laajennettu rannikkovartiosto. Ilma- tai maajoukkoja ei Tanskalla Grönlannissa ole, ainoastaan 12 hengen koiravaljakkopartio.

Nuukissa lokakuussa järjestetyssä ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden kokouksessa todettiin, että Tanska on nyt herännyt Grönlannin suhteen Ruususen unesta. Analyytikko, majuri Steen Kjærgaardin kommentti päätyi lehtiin niin Grönlannissa kuin Tanskassa:

– 2019 on vuosi, jolloin rauhanomainen aikakausi päättyi arktisella alueella.

Grönlannissa tällaista pohtivat toistaiseksi kuitenkin lähinnä poliitikot, tutkijat ja sotilaat.

Nuukin hiekkarannalla lapset leikkivät. He yrittävät saada nostettua merestä jäävuoresta irronneita pieniä lohkareita ilman, että jalat kastuvat. Kun lapset saavat kiinni lohkareesta, he laittavat ne muovikassiin.

– Me viemme palat kotiin ja pesemme ne. Sen jälkeen syömme jään. Se maistuu hyvältä, he kertovat.

Kylmältä ja hieman suolaiselta.

Lue myös:

Lunta ei riitä leikkeihin kuten ennen ja jääkarhut tulevat lähemmäksi – Grönlantilaiset nuoret ovat jo nähneet ilmaston muuttuvan

Kymmenen kuvaa Grönlannista: Nämä maisemat muuttuvat, kun ilmasto lämpenee – merijää haurastuu, koiravaljakot katoavat, jäävuoret kutistuvat

Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen käy läpi papereitaan. Alkamassa on taas yksi ammattiyhdistysliikkeen kokouksista. Mies koputtaa olkapäähän ja kysyy Rytköseltä:

– Minkäs ikäinen se sinun pienin lapsi olikaan? Kuka sitä nyt hoitaa kun sinä olet täällä?

43-vuotias Millariikka Rytkönen johtaa 160 000 hoitoalan ammattilaisen Tehyä, joka on toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n suurin jäsenliitto. Tehyläisistä noin 90 prosenttia on naisia.

Kun hoidin kätilönä kolmivuorotyössä synnytyksiä kukaan ei lässyttänyt siitä, kuka hoitaa sinun pientä lasta. Millariikka Rytkönen

Rytköselle on karttunut vuosien mittaan kokemusta tehyläisistä käytännön töistä. Hän on koulutukseltaan kätilö, mutta työskennellyt myös lähihoitajana, lastenhoitajana, sairaanhoitajana ja osastonhoitajana.

– Silloin kun olin yksinhuoltajana ja kätilönä kolmivuorotyössä, niin kukaan ei kysynyt minulta tai lässyttänyt siitä, että kuka nyt hoitaa sinun pientä lasta, kun sinä hoidat täällä näitä synnytyksiä yöllä ja illalla ja viikonloppuna ja jouluna. Sitäkin tapahtui, että lapsi oli avaamassa joululahjoja ja minä hoidin synnytyksiä, Rytkönen muistelee.

Rytkönen kertoo tulevansa tasa-arvokuplasta, lapsuudenkodista, jossa hän oppi, että naisten tasa-arvo on itsestään selvä asia. Siksi häntä hämmentää ja ottaa aivoon, että järjestötyössä edelleen törmää tytöttelyyn.

Hän sanoo olevansa häkeltynyt siitä sovinismin määrästä jota kohtaa. Naiset eivät siitä uskalla puhua.

– Tuon tämän julki, koska minua niin risoo se, että sitä tehdään tarkoituksenmukaisesti. Siinähän yritetään pistää sillä tavalla ruotuun, että minun pitäisi äitinä olla jotain iltasatua lukemassa.

Kysyykö kukaan Riku Aallolta, kuka teillä siivoaa? Millariikka Rytkönen

Hän korostaa, että kyse ei ole kaikista miehistä. Ympärillä on myös paljon uutta asennetta ja hyvää yhdessä tekemistä.

– Väitän, että yksi syy miksi naiset ei hakeudu johtotehtäviin on se, että meitä ruvetaan vetämään alta kölin tietyssä vaiheessa, kun me edetään. Se tulee just tämmöisenä kuka sun lapsia hoitaa heittoina.

Kuinka monelta mieheltä tälläistä kysytään, Rytkönen ihmettelee.

– Kysyykö kukaan Riku Aallolta, että kuka teillä siivoaa? Kysyykö kukaan Jorma Maliselta, että kuka sun lapsia hoitaa? Ei – mutta minulta kysytään.

Tosi outoa, hän sanoo.

Riku Aalto on Teollisuusliiton puheenjohtaja, Malinen johtaa toimihenkilöitä edustavaa ammattiliitto Prota.

Rikon jotain kirjoittamatonta koodia ay-liikkeen sisältä kun puhun siitä, että meillä on edelleen ne hyvä veli-verkostot. Millariikka Rytkönen

Millariikka Rytköstä on kutsuttu ay-liikkeen Peppi Pitkätossuksi tai Pikku Myyksi. Osin sen takia, että hänen punainen nutturansa erottuu kokousväen seasta kuin poiju merellä. Mutta myös siksi, että hän on tunnetusti rohkean suorapuheinen.

Yhtäläisyyden Myyhyn huomasi presidentti Tarja Halonenkin, jonka johtamassa 100 tasa-arvotekoa -toimikunnassa Rytkönen istui.

Sosiaalidemokraatti Rytköstä ei tunnu pelottavan sekään, että niille, jotka haastavat ay-liikkeen napamiehet, voi käydä huonosti. Kuten kävi SDP:n puheenjohtajan paikalta pudotetulle Jutta Urpilaiselle, joka ei kuunnellut heitä riittävästi.

Nuoret sanovat, että ay-liike näyttää sellaiselta eläkeikää lähestyvien vanhojen äijien eläkeläiskerholta. Millariikka Rytkönen

– Näistä asioistahan ei saisi puhua ääneen. Rikon jotain kirjoittamatonta koodia ay-liikkeen sisältä, kun puhun siitä, että meillä on edelleen ne hyvä veli -verkostot tai että meillä edelleen tapahtuu sitä, että asioita sovitaan pienen piirin kesken tässä meidän työmarkkinaskenessä.

Rytkösen mielestä on täysin käsittämätöntä, että Suomessa 2010-luvun kynnyksellä on olemassa naisvaltaisen alan liittoja, joissa ei ole koskaan ollut naispuheenjohtajaa.

– Ay-liikkeen on pakko muuttua – joko se muuttuu ajassa tai sitten se ei enää säily hengissä.

Meidän nuoret jäsenet sanovat, että ay-liike näyttää sellaiselta eläkeikää lähestyvien vanhojen äijien eläkeläiskerholta.

Tehyn puheenjohtaja puhuu kirjoittamattomien koodien murtamisesta. Keväällä hän aikoo yrittää sitä Lähihoitajaliiton Superin Silja Paavolan kanssa. He aikovat ylittää miesvaltaisten liittojen palkankorotukset. Se on temppu, jota on etukäteen pidetty mahdottomana.

Ay-toverien solidaarisuus on koetuksella

Hoitoalan järjestöt Tehy ja Super vaativat yhdessä hoitoalalle sopimusta, joka nostaisi palkkoja 1,8 prosenttia vuodessa yli miesvaltaisten alojen. Sillä kurottaisiin kiinni kymmenessä vuodessa hoitoalan naisten palkkakuoppa.

Järjestöt laskevat, että tyytymällä aiempien tasa-arvoerien tahtiin erot miesvaltaisiin aloihin saataisiin kiinni aikaisintaan vähän ennen ensi vuosisataa, vuoteen 2090 mennessä.

Rytkösen mielestä nyt esitettyä ohjelmaa voi sitäkin pitää aika hitaana, koska tilanteen korjaantumista odotetaan siinäkin mallissa kymmenen vuotta.

Suomessa sairaanhoitajan keskipalkka on noin 2 500 euroa. Eroa miesvaltaisten teollisuusalojen keskipalkkoihin on viitisensataa euroa.

– Me olemme hyvin realisteja Superin kanssa siitä, mikä on Suomen taloudellinen tilanne. Tiedän, että meillä on rivissä taatusti jäseniä, jotka sanovat, että se 500 euroa ja heti. Ei sellainen ole mahdollista.

Hoitajien vaatimukset ja aikainen liikkeellelähtö ovat ärsyttäneet paitsi työnantajapuolella myös omien joukossa, muissa palkansaajajärjestöissä.

Jos teknologianeuvottelujen tulos sovitaan katoksi, se on tupo uusissa vaatteissa. Millariikka Rytkönen

Vientialoja edustavat Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus neuvottelevat parhaillaan sopimuksista, joista pitäisi muodostua niin sanottu yleinen linja, katto myös muiden alojen palkankorotuksille.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on selvästi näreissään siitä, että yksityisen tai vientisektorin korotuksista tulisi jonkinlainen astinlauta julkisen sektorin hoitajapalkoille.

Hän kuittaili Rytköselle loppukesästä twitterissä, että mitä jos Tehy menisi ja avaisi kierroksen, niin ei ole tuota ongelmaa.

Rytkönen sanoo, että suhteet Riku Aaltoon ovat kunnossa twitter-kuittailusta huolimatta eikä teollisuusalojen julkinen palaute ei ole myöskään pelästyttänyt hoitajien johtoa.

– Jos teknologianeuvottelujen tulos sovitaan katoksi, se on tupo uusissa vaatteissa. Liittokierroksella pitää ottaa huomioon kunkin alan erityispiirteet. En ymmärrä, miten teknologiateollisuus pystyisi määrittelemään sotealan erityispiirteet. Ei, se ei todellakaan meille käy.

Palautetta on tullut myös kuntapöydässä omilta, muilta palkansaajajärjestöiltä. Tehy ja Super rikkovat niiden mielestä kirjoittamatonta koodia siinä, että sanovat näin aikaisin ääneen konkreettisen tavoitteen, prosentit ja paljonko se maksaa.

Epäilyistä huolimatta Rytkönen toivoo muilta liitoilta solidaarisuutta matalapalkkaisille naisaloille.

Hallitus joutuu vastaamaan tasa-arvohuutoonsa

Samaan aikaan kun Tehy ja Super sparraavat jäsenistöään kevään asetelmiin, monet kunnat painiskelevat talousvaikeuksien ja säästökuurien kanssa.

Uusi hallituksen hoitajamitoitus tarkoittaa, että hoitajia on palkattava lisää. Hoivayksiköissä on oltava kymmentä vanhusta kohti seitsemän hoitajaa. Laskut lankeavat tulevina vuosina kunnille.

Hallituksen kannattaisi korvamerkitä rahat budjettiin, koska Kuntatyönantajien Markku Jalosella ei sitä rahaa ole. Millariikka Rytkönen

Kuntatyönantajat on ilmoittanut, että Tehyn ja Superin vaatimasta 1,8 prosentin vuosittaisesta korotuksesta yleisen linjan päälle lankeaisi kunnille kymmenessä vuodessa kahdeksan miljardin lisälasku.

Tehy ja Super puhuvat itse vuosittaisesta kustannuksesta, joka olisi 100–150 miljoonaa.

Rytkösen mielestä se pitäisi hoitaa valtionosuuksina.

– Hallituksen kannattaisi korvamerkitä rahat budjettiin, koska Kuntatyönantajien Markku Jalosella ei sitä rahaa ole. Kuntatyönantajat tarvitsevat avun valtiolta, hän sanoo.

Mistä hallitus sitten rahat ottaisi? Rytkönen kysyy vastakysymyksen, miksi Tehyn puheenjohtajan täytyy miettiä, mistä raha on pois. Mutta on hän silti sitäkin miettinyt.

– Kyllä minä ihmettelen, miksi nämä yritystuet on edelleen jotenkin sellainen pyhä könttä, mihin ei voi koskea.

Yritystukiin käytetään vuosittain noin neljä miljardia euroa. Tukia on usean hallituksen, viimeksi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) aikana yritetty karsia tuloksetta. Siitä huolimatta, että isoa osaa niistä pidetään markkinoita vääristävinä ja tehottomina.

– Sieltäkö ei löydy sitä sataa miljoonaa, mitä tähän tarvittaisiin.

Rytkösen mielestä poliittiset päättäjät tekevät keväällä arvovalinnan, joka vaikuttaa kaikkiin suomalaisiin. Hän on toiveikas pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen suhteen.

Hallituksen ministerit ovat ilmoittaneet, että Suomi haluaa olla tasa-arvon kärkimaa. Hallituksen ohjelmassa mainitaan yli seitsemänkymmentä kertaa sana tasa-arvo. Hallituksen ohjelmassa pyritään palkkatasa-arvoon.

Hallituksessa on ennätysmäärä puolueita, joilla on naispuheenjohtaja. Li Andersson (vas.), Katri Kulmuni (kesk.) ja Maria Ohisalo (vihr.) edustavat uutta poliitikkosukupolvea. Anna-Maja Henrikssonin (r.) puolue on profiloitunut naisten aseman parantamisella.

Rinne itse kiitteli runsaasti viime talvena suomalaista hoitohenkilökuntaa ja saamaansa hoitoa vakavan sairastumisen yhteydessä. Lisäksi hän sanoo ymmärtävänsä hoitajien palkkauksestaan kokemaa epäoikeudenmukaisuutta.

Ei ihme jos hoitajat ajattelevat, että nyt jos koskaan poliittinen tähtikartta tuntuu olevan oikeassa asennossa matalapalkkaisten naisten kannalta.

Halutaan maailman paras terveydenhoito, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan. Millariikka Rytkönen

Rytkönen tuntuu luottavan, että hallitus toteuttaa asettamansa tavoitteet ja hallitusohjelman kirjaukset.

– Kyllähän he itse ovat tätä peliä avanneet, ei pelkästään me. Minua hämmentää se, että sotealan työtä kehutaan ja meitä muistetaan juhlapuheissa, mutta kun tulee tosi paikka, kaikki hienot korulauseet unohtuu.

Työtaistelusta hän ei halua puhua vaan sanoo järjestöjen pyrkivän sopimukseen. Hoitajat ovat olleet lakossa neljä kertaa aiemmin, 1968, 1983, 1995 ja 2007. Vain 2007 työtaistelun tuloksia on pidetty osin onnistuneina.

Tehyn puheenjohtajan mielestä hoitoalan palkkojen ja työolojen korjauksissa samoin kun soteuudistuksessakin on kysymys lopulta isommista asioista kuten siitä, millaista hoitoa on tarjolla ja ketä hoidetaan.

– Halutaan maailman paras terveydenhoito, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan, Rytkönen sanoo.

Tehy ja Super teettävät jäsenkyselyitä ja ovat niiden avulla perillä siitä, mitä kenttä ajattelee. Palkkatasa-arvon ajamiselle löytyy tukea. Kyselyissä myös näkyy, että hoitajien mitta on täysi sotesotkuja ja kikytunteja.

Sotealan ongelmat näkyvät Rytkösen mukaan tilastoissa hoitajien työuupumuksena.

Twitterissä on moitittu, että hoitajien vaatimukset ovat epärealistisia ja vievät Suomen ja kunnat konkurssiin. Nämä näkemykset todennäköisesti vahvistuvat kun edetään kohti kevättä.

Kaupassa ja kadulla Rytkösen olkapäähän koputetaan ja toivotetaan tsemppiä.

ADHD:n tai muun neuropsykiatrisen oireilun vuoksi tutkimuksiin hakeutuvien alakouluikäisten määrä on rajussa kasvussa. Hoitolähetteiden määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) Ylelle kokoama tilasto paljastaa, että viime vuonna Suomessa kirjoitettiin ADHD/ADD:n tai autismikirjon häiriöiden, kuten Aspergerin oireyhtymän epäilyn vuoksi yli 66 000 lähetettä 6–13-vuotiaille lapsille. Vuonna 2014 näitä lähetteitä kirjoitettiin alle puolet tästä.

Lääkärit ovat huolissaan lasten selviämisestä aikuisten ja koulumaailman asettamien muutosten keskellä. Huoli nykykoulun kyvystä vastata lasten kehitystarpeisiin on THL:n mukaan perusteltu.

Oulun yliopistollisen keskusairaalan lastenpsykiatrian yksikön apulaisylilääkäri Päivi Lindholm jakaa huolen.

– Lähetteiden määrän pääasiallinen kasvu kohdistuu erilaisiin neuropsykiatrisiin pulmiin, kuten ADHD ja autismikirjo sisältäen Asperger-piirteisyyden, Lindholm kertoo.

Murhetta liittyy myös eriasteisia kielenkehityksen ja oppimisen vaikeuksia omaavien lasten psyykkiseen oireiluun.

Lindholmin mielestä kyse ei kuitenkaan välttämättä ole siitä, että lapset itsessään olisivat yhtään sen erityispiirteisempiä kuin aiemmin. Sen sijaan lasta ympäröivä yhteiskunta ja aikuisten lapsille asettamat vaatimukset ovat muutoksessa.

Lindholm sanoo, että lasta ympäröivän maailman muutoksia tarkasteltaessa, huomio kiinnittyy väistämättä koulumaailmaan ja tänä syksynä laajan keskustelun kohteena olleeseen uuteen opetussuunnitelmaan sekä sen tulkintatapoihin.

Uusi opetussuunnitelma otettiin alakoulujen osalta käyttöön vuonna 2016.

Jutussa esiintyvät lainaukset ovat Facebookin vertaistukiryhmistä pyydettyjä anonyymeja vanhempien kommentteja.

"Erityisopettaja ehdottaa lääkityksen hankkimista lapselle, vaikka sille ei ole tarvetta koulun ulkopuolella eikä lastenpsykiatrikaan ole ehdottanut. Lähikoulussamme on ilmiöoppimista, ryhmätöitä ja luokkien sekoittamista. Kauhulla odotan, kun uusi koulu monitoimitiloineen valmistuu." Kommentti vertaistukiryhmässä

Itseohjautuvuus ja avoimet oppimisympäristöt luovat haasteita

Uudessa opetussuunnitelmassa on Lindholmin mukaan paljon hyvääkin.

– Sen korostaman itseohjautuvuuden ja yhdessä oppimisen tulkinnat ovat kuitenkin johtaneet tilanteeseen, jossa erityisesti itseohjautuvuuden sekä sosiaalisten vuorovaikutustaitojen osalta liian nuorilta odotetaan kovin paljon.

Samaan aikaan koulumaailmassa ollaan menossa yhä enemmän avointen oppimisympäristöjen suuntaan, eli perinteiset luokat korvataan yhtenäisillä isoilla tiloilla.

Avoimet oppimisympäristöt erilaisine ääni- ja näköärsykkeineen ovat Lindholmin mukaan erityisen haastavia neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaaville lapsille, mutta myös ihan kenelle tahansa.

"Avoimissa oppimisympäristöissä keskittyminen omaan tekemiseen on hankalaa, kun ympäröivät "rajat" puuttuvat. Sen sijaan tulee seuratuksi koulun tapahtumia ja ohikulkijoita." Kommentti vertaistukiryhmässä

– On muistettava, että esimerkiksi kuuloyliherkkyyttä esiintyy myös osalla ihan tavanomaisesti kehittyvistä lapsista – ja myös aikuisista.

Myös kavatustieteen professorit ovat kritisoineet avoimia luokkatiloja niiden rauhattomuuden vuoksi. Avoimissa luokkatiloissa ja ns. solukouluissa ei luokkia enää eroteta toisistaan seinillä ja ovilla, vaan erilaisilla verhoratkaisuilla. Avoimessa, yhtenäisessä tilassa voi olla useita kymmeniä, jossain kouluissa jopa lähes 100 oppilasta.

Kunnat päättäävät itsenäisesti, miten opetussuunnitelma otetaan huomioon uudessa tai remontoitavassa koulurakennuksessa. Enää ei kuitenkaan rakenneta kouluja, joissa pitkien käytävien varrella on luokkahuoneita.

“Lapset hakeutuvat hoitoon entistä lievemmillä erityispiirteillä entistä oireilevimpina”

Tilanteen karuus näkyy Lindholmin mukaan yliopistosairaalassa siten, että yhä useampi lapsi ohjautuu tutkimuksiin ja hoitoon yhä lievemmin neuropsykiatrisin erityispiirtein, koska ei yksinkertaisesti selviä arjessaan. Hoitoon hakeudutaan autismikirjon tai vaikea-asteisen ADHD:n epäilyn vuoksi ja apua yritetään saada tunne- ja käyttäytymisongelmiin.

– Nämä lapset ovat niitä, jotka ovat aiemmin selviytyneet ilman tarvetta lastenpsykiatriselle erikoissairaanhoidolle.

Huolestuttavaa on myös jo hoitosuhteessa ja kuntoutuksessa olevien lasten koulutilanteiden toistuva kriisiytyminen.

– Tämä on johtanut siihen, että meidän odotetaan terapian ja lääkkeiden avulla paikkaavan tilannetta, vaikka lapsi on liian kuormittunut ulkoapäin tulevien vaatimusten vuoksi, Lindholm sanoo.

Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy Lindholmin mukaan usein erilaisia aistiyliherkkyyksiä. Kun aistiärsykkeitä tulee paljon ja samanaikaisesti eri aistikanavien kautta, lapsi kuormittuu ja samalla oppimismahdollisuudet heikentyvät. Tämä on erityinen haaste avoimissa oppimisympäristöissä.

– Lapsella kuluu enemmän ja enemmän aikaa siihen, että hän yrittää hallita fysiologista olotilaansa, mikä puolestaan vaikuttaa osaltaan tunne- ja käyttäytymisen säätelyyn. Samalla erilaisten ääni- ja visuaalisten ärsykkeiden massan päälle tulee suuressa ryhmässä ylimääräistä sosiaalista kuormittumista.

– Vaikka lapsia jaetaan koulupäivän aikana pienempiin ryhmiin, tämä ei tilannetta helpota, jos ryhmien kokoonpano vaihtuu pitkin päivää eikä työtila ole riittävän rajattu ja rauhallinen, Lindholm painottaa.

"Ryhmäkoot ovat valtavia ja tuen tarpeisia ei välttämättä muisteta tai ehditä ohjaamaan tarvittavalla tavalla. Lapselle jää liikaa vapautta ja vastuuta." Kommentti vertaistukiryhmässä

Päivästä muodostuu oppilaalle Lindholmin mukaan helposti raskas ja oppiminen jää taka-alalle, jos keskittyminen menee oman käytöksen hallintaan.

– Meillä kaikilla on tietyn kokoinen kuormituskuppi, ja se täyttyy eri ihmisillä eri aikaan. Koulupäivän voi vielä jaksaa pinnistellä, ja kuppi kaatuu vasta kotona. Osalla kuppi kaatuu jo koulupäivän aikana.

“Onko joku näkökulma mennyt muutoksen suunnittelijoilta ohi?"

Lindholm patistaa kaikkia asian äärellä olevia tahoja pysähtymään vakavasti miettimään valtakunnan tasolla, miten pitäisi jatkaa eteenpäin. Hän painottaa, että tilastot osoittavat, ettei kyse ole mistään pienestä marginaalista oireilevien oppilaiden kohdalla.

Lääkäri kertoo perehtyneensä uuden opetussuunnitelman taustalla oleviin oppimisteorioihin. Hän toivoo, että saataisiin nopeasti käytännön kokemuksia ja tutkimustietoa siitä, miten näiden jalkauttamisessa käytäntöön on onnistuttu.

– Olisi tärkeätä saada lasten ja vanhempien sekä käytännön työtä tekevien opetusalan, oppilashuollon ja terveydenhuollon ammattilaisten kokemukset kuuluville, LIndholm toivoo.

"Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen"

Lastenpsykiatrian linjajohtaja Anita Puustjärvi Kuopion yliopistollisesta sairaalasta on samoilla linjoilla Lindholmin kanssa sen suhteen, että lapset, jotka pärjäsivät perinteisessä oppimisympäristössä, oireilevat nyt herkemmin. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että modernit oppimisympäristöt ja -tavat eivät tue erityistarpeista lasta.

– Avoimet oppimisympäristöt sopivat osalle oppilaista hyvin ja osalle taas eivät sovi, mutta jos ei ole huolella mietitty, mihin toimintoihin niitä käytetään ja montako lasta tiloihin sijoitetaan, joudutaan ongelmiin, Puustjärvi sanoo.

– Osa lapsista hyötyy siitä, että voi tehdä töitä esimerkiksi jumppapallon päällä istuen tai tehtäviä lattialla mahallaan pötköttäen. Tiloihin tulee kuitenkin lisää häiriötekijöitä, kun osa oppilaista vaihtaa jatkuvasti paikkaa ja tulee ja menee. Kysymys onkin siitä, miten minimoida häiriötekijät ja maksimoida hyödyt.

"ADD-lapseni toiminnanohjaus on heikkoa. Lääkitys on, mutta silti keskittyminen tunneilla on onnetonta ja hän lähinnä piirtelee vihkoonsa. Lapsi ei myöskään ymmärrä itse pyytää apua, hänen pitäisi tosiaan itse osata sitä apua hakea koulussa." Kommentti vertaistukiryhmässä

Puustjärvi muistuttaa, että itseohjautuvuudesta uusissa oppimistavoissa puhuttaessa olisi avattava, mitä sillä tarkoitetaan.

– Itseohjautuvuus ei tarkoita oppilaan itsenäistä opiskelua, vaan sitä, että opettaja asettaa raamit, joiden sisällä oppilas voi valita joistakin asioista ikätasonsa mukaisesti. Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen, tämä saattaa unohtua kouluissa. Lapsella toiminnanohjauksen taidot ovat kehittymässä ja valmiita vasta päälle kaksikymppisenä.

Puustjäven mukaan on aivan tyypillistä, että esimerkiksi tarkkaavaisuuden ja keskittymisen häiriötä eli ADHD:ta sairastava lapsi ei pysty vapaamuotoisessa, isossa ryhmässä hallitsemaan käyttäytymistään. Silloin ADHD:n oireet vahvistuvat ja toimintakyky romahtaa.

Osaa neuropsykiatrista oireilusta on mahdollista lieventää lääkkeillä. Esimerkiksi ADHD:n oireiden helpottamiseksi on kehitetty stimulanttilääkitystä, joka auttaa lasta selviämään läpi koulupäivän.

– On totta, että sama oppilas, joka saattaisi pärjätä pienemmässä ryhmässä ilman lääkettä, voi isossa oppilasryhmässä hyötyä lääkityksestä, koska lääkitys auttaa lasta selviämään suuressa ääni- ja näköärsykkeiden tulvassa.

Puustjärvi kuitenkin muistuttaa, ettei lääkitys ole ainoastaan negatiivinen asia.

– Emmehän pidä myöskään negatiivisena sitä, jos diabetesta sairastava tarvitsee insuliinia, hän huomauttaa.

“Nyt putoavat sellaiset, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla”

Suomen Vanhempainliiton yhdenvertaisuusasiantuntija Aslak Rantakokko pohtii, miksi lasten neuropsykiatristen ongelmien kiistaton käsiin räjähtäminen pitäisi hiljaa hyväksyä ja yrittää korjata ongelmaa lisäämällä resursseja kouluihin.

– Yritetään saada lisää opettajia, lisää kuraattoreita ja lisää psykologeja. Hyvä sekin on, mutta eikö tämä ole pohjimmiltaan ongelman hyväksymistä? Miksi Suomessa ei käydä avointa keskustelua ilmiön juurisyistä, Rantakokko kysyy.

Vanhemmilta saamiensa viestien perusteella Rantakokko yhtyy lääkärien sanomaan siitä, että koulujärjestelmästä putoavat nyt sellaisetkin, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla.

– Suuri osa, varsinkin neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten vanhemmista, ei pidä hyvänä luokattomia, kirjattomia ja kohta ilmeisesti lukujärjestyksettömiäkin kouluja, Rantakokko sanoo.

"Lapsellamme on Asperger ja aistiyliherkkyyttä. Hän käy moduuliopetuskoulua ja touhu on hämmentävää. Lukujärjestys vaihtuu yhtenään, luokkia vaihdetaan joka aineessa, luokat ovat monessa rakennuksessa ja aina eri opettaja. Henkilökohtainen avustaja on pakollinen." Kommentti vertaistukiryhmässä

– Nämä lapset tarvitsevat välttämättä toimintansa ohjausta ja struktuuria arkeensa. Eli selkeää päiväjärjestystä ja tarkkoja ohjeita siitä mitä teen, kenen kanssa teen, kauanko tekeminen kestää ja koska tekeminen päättyy.

Rantakokko sanoo, että asia on taatusti tiedossa, mutta oppilaiden saama tuki näyttää vaihtelevan valtavasti kuntakohtaisesti ja koulujenkin välillä samassa kunnassa.

– Itse en yhdenvertaisuuden asiantuntijana ymmärrä ollenkaan sitä, että vähätellään vanhempien huolta. Meidän kaikkien vanhempien vastuulla on varmistaa, että lapsi pärjää tässä maailmassa, eikä asettaa lastaan koekaniinin asemaan seurauksista välittämättä, Rantakokko huomauttaa.

Aiheesta aiemmin:

Koulu aloitti huippumodernin opetuksen, jossa opettajat päivystävät "torilla" ja lapset opiskelevat yksin – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua

12-vuotiaan tytön tarina nykykoulusta nosti kohun – lasten liian suuri valinnanvapaus kerää rajua kritiikkiä: "On menty liian pitkälle"

Nykykoulujen menetelmiä tutkitaan oppilaiden aivoaaltoja mittaamalla – joensuulaiskoulussa uusien luokkatilojen suosituin paikka on luola

Opettajat Ylen kyselyssä: Uusi opetussuunnitelma ei vie opiskelua oikeaan suuntaan – "Teknologian palvontaa"

Laulaja ja taidemaalari Anne Mattila perusti vuonna 2013 taidekahvilan ja ateljeen Karvian kuntaan.

Koska sopivia tiloja oli tarjolla vähän, hän osti pari vuotta sitten vanhan pohjalaistalon hirsikehikon kahvilansa käyttöön. Nyt, kun tilaa tarvitaan lisää, tontille kasataan jo toista kaksikerroksista pohjalaistaloa.

– Tottakai mietin, olisiko ollut helpompi rakentaa uusi hirsirakennus, mutta onneksi päädyin vanhaan. Näissä taloissa on oma tunnelmansa ja historia, jota ei saa mistään.

Mattila haluaa omalta osaltaan olla pelastamassa vanhoja rakennuksia. Vanha rakennuskulttuuri ja talojen ulkonäkö ja historia miellyttävät häntä.

– Kun ensimmäinen talo tuotiin tänne, tuli sellainen mahtava fiilis, että tämän talon historia jatkuu täällä. Rakennuksen noustessa porakivien päälle, tuntuu siltä, että tämä on se ainut oikea tapa rakentaa, naurahtaa Anne Mattila.

Siirtäminen on viikkojen työ

Hirsiveistäjä Markku Hakala on purkanut ja kasannut vuosikymmenten aikana 15 pohjalaistalon hirsikehikkoa ja lisäksi lukuisia muita pienempiä hirsikehikoita, jotka on ostettu muualle Suomeen.

Hän ei osaa sanoa mitään yksiselitteistä syytä vanhojen hirsikehikkojen suosiolle.

– Hirrethän on hienoja sisältä. Onkohan siinä entisajan romantiikkaa?

Syyskuun alussa Hakala purki kaksifooninkisen talon Alahärmän Vakkurissa. Sama kehikko nousee parhaillaan Anne Mattilan tontille.

Kehikon purkaminen kestää 3-4 viikkoa ja kasaaminen 6-7 viikkoa. Kovin työ on ulkolaudoituksen irrottamisessa, sillä ne on aikoinaan laitettu kiinni isoilla mustilla nauloilla. Rimat pitää irrottaa käsityönä, ja se on kovaa repimistä.

Suunnittelu tärkeää

Kaikki kehikon siirtämiseen liittyvät vaiheet suunnitellaan tarkasti. Rakennus muun muassa kuvataan. Hirsikehikko pitää tarkastaa, että se on siirrettävässä kunnossa.

Ennen kuin taloa voidaan ryhtyä purkamaan, sille pitää olla myönnettynä purkulupa ja uudessa kohteessa rakennuslupa.

– Jos talossa on hyvä katto, se kertoo siitä, että hirret ovat pysyneet hyvinä. Yleensä alimmat hirsikerrokset joudutaan kuitenkin uusimaan, koska ne ovat pehmenneet, Hakala kertoo.

Purkutyön aluksi rakennuksesta otetaan ikkunat pois, sitten katto.

Laudoituksen poistamisen jälkeen jokainen hirsi merkitään. Hirret irrotetaan yksitellen kiertämällä runkoa ja niitä ei saa rikkoa, että kasaaminen onnistuu.

Rakennusta kasattaessa hirret jätetään yleensä sisältä näkyviin ja ulkopuolelle tehdään uusi laudoitus.

Ennen kasaamista tummentuneet hirret pestään painepesurilla, niiden annetaan kuivua ja hirsien väliin laitetaan pellavatiiviste.

– Hirsiä ei saa hiekkapuhaltaa, koska ne rikkoutuvat helposti. Rakennus kannattaa myös kasata mahdollisimman nopeasti uuteen paikkaan, koska numeroinnit saattavat haalistua ja se tekee kasaamisesta vaikeampaa, Hakala sanoo.

Rakennus puretaan ja kasataan nosturin avulla. Käsityönä se on raskasta puuhaa.

Nuoret aikuiset haluavat - saisivat haluta enemmänkin

Markku Hakalan mukaan pohjalaistalojen hirsikehikoita viedään eniten Etelä-Suomeen. Asiakaskunta koostuu pääasiassa noin 35-vuotiaista pariskunnista, jotka ovat koulunsa käyneet ja hyvissä ammateissa.

Samaa mieltä on tutkija Matti Mäkelä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

– Minulla on samanlainen tuntuma. Nuorempi talonhankkijasukupolvi niitä ostaa. Laatu ja ekologisuus ovat vaikuttavia tekijöitä pohjalaistalon rungon ostamiseen. Myös kulttuuriperinnön säilyttäminen, käsityötaito ja puun patina saattavat vaikuttaa.

Matti Mäkelän mukaan talojen hirsirakenteita voitaisiin siirtää maakunnan sisälläkin, että rungot saataisiin säilymään.

– Pohjalaistalot edustavat sellaista rakennuskulttuuria ja rakentamisen laatua, että ekologisesti on hyvin vaikea päästä niiden kanssa samalle tasolle. Pohjalaistalot ovat oikeastaan tämän päivän mallitaloja, Mäkelä sanoo.

Vanha rakennuskulttuuri on ollut aikoinaan sellaista, että tutkijaa ei ihmetytä kiinnostuksen lisääntyminen taloja kohtaan.

– En ole pätkääkään yllättynyt, että niitä ostetaan. Ne ovat sen ajan taloja, jolloin Pohjanmaalla oli valtaisan hieno puunkäsittelytaito. 1700- ja 1800-luvuilla laatu ei ollut pelkästään rakentamisessa vaan myös puun laadussa.

"Hetkeäkään en ole katunut"

Anne Mattilan tontin ensimmäinen hirsirakennus siirrettiin Ylihärmästä. Nyt rakenteilla oleva tulee Alahärmästä.

Koska Mattila maalaa suurikokoisiakin tauluja, tilaa tarvitaan. Nyt rakenteilla olevaan hirsitaloon tulee myös muuta tilaa, kuten konserttitila, johon mahtuu 200 hengen yleisökin.

Kun hirsiseinät ja katto saadaan ikkunoineen paikalle, alkaa rakentaminen sisällä. Anne Mattila aikoo vetää päälleen rakennusvaatteet ja osallistua töihin. Samoin kuin edellisessä talossa.

– Kun on pitänyt kädessään mikrofonia ja muut ajat maalaa tauluja, niin on mukava tarttua ruumiilliseen työhön. Kun miehet saivat lattianiskat laitettua edelliseen kahvilaan, minä laitoin harvalaudoituksen, tuulensuojalevyt, villoitin ja bitumipaperit päälle.

Hirsirunkojen purkamisessa ja kasaamisessa on tuplatyö ja sisätilojen rakentamisessa oma hommansa. Silti Anne Mattila on tyytyväinen, että hankki pohjalaistalot.

– Päivääkään tai hetkeäkään en ole katunut. Jos rakentaisin omakotitalon nyt, siirrättäisin ehkä vanhan hirsirungon siihenkin.

Aiheesta aiemmin:

Nuoripari etsi unelmiensa perinnetaloa: "Monesti hirsitalon sielu oli mädäntynyt ja pilattu" – Nyt pohjalaistalojen siirtoon on tehty eettiset ohjeet

Talovanhus pelastetaan museoksi – Wirkkalan suvun taiteilijoiden perinnettä esille

Pohjalaistalon sisätilat saattavat olla kaukana perinteistä – "Kaikkea ei tarvitse lähteä mestaroimaan"

Espanjan hallitus auttaa ilmastoaktivisti Greta Thunbergia matkustamaan Yhdysvalloista YK:n ilmastokokoukseen Madridiin.

– Rakas Greta, olisi hienoa saada sinut paikalle Madridiin. Olet tehnyt pitkän matkan ja auttanut meitä kaikkia lisäämään tietoisuutta, avartamaan mieltä ja vahvistamaan toimintaa. Me autamme sinua mielellämme ylittämään Atlantin, kirjoitti Espanjan ympäristö- ja ilmastoministeri Teresa Ribera Twitterissä. Asiasta uutisoi espanjalaislehti El Pais.

Alun perin ilmastokokous oli tarkoitus järjestää Chilessä. Maa kuitenkin vetäytyi kokouksen isännöimisestä levottomuuksien vuoksi.

Elokuussa New Yorkiin ilmastokokoukseen purjehtinut Thunberg huomasikin pian olevansa jumissa väärällä puolella maapalloa. Niinpä hän pyysi perjantaina Twitterissä apua päästäkseen Atlantin valtameren yli Espanjaan.

– Näköjään olen matkustanut maailman toiselle puolen, väärään suuntaan. Jos joku voisi auttaa minua löytämään kulkuneuvon, olisin todella kiitollinen, Thunberg tviittasi Los Angelesista.

Ministeri jäi odottelemaan Thunbergin yhteydenottoa, mutta tarjouksesta ei kuitenkaan käynyt ilmi, kuinka matkanteko käytännössä tapahtuisi. Thunberg kieltäytyy lentomatkoista päästöjen takia.

Thunberg ei lauantai-iltana ollut vielä kommentoinut espanjalaisten kutsua sosiaalisessa mediassa.

YK:n ilmastokonferenssi on vuosittain järjestettävä YK:n jäsenmaiden välinen kokous. Madridin kokous on 25. laatuaan.

Aiheesta lisää:

Greta Thunberg huomasi olevansa väärällä mantereella: "Matkustin väärään suuntaan" – YK:n ilmastokokous järjestetään Chilen sijaan Espanjassa

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnot Tanskaan ja Norjaan – Greta Thunberg kieltäytyi saamastaan ympäristöpalkinnosta

Greta Thunberg kohtaamastaan vihasta: Voisin käyttää kaiken aikani salaliittoteorioiden kumoamiseen, mutta ne eivät silti loppuisi

Hoitoalan naisten palkkakuoppa umpeen kymmenessä vuodessa, vuotuisin palkankorotuksin. Tässä kiteytettynä Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn puheenjohtajan Millariikka Rytkösen viesti tänään Ylen haastattelussa.

Viesti saa varovaista ymmärrystä muilta ammattiyhdistysliikkeen johtajilta.

Tehy kuuluu keskusjärjestö STTK:hon. Puheenjohtaja Antti Palola ei halua ottaa suoraan kantaa Tehyn tavoitteeseen, vaan se on hänen mielestään liittojen neuvotteluissa ratkaistava kysymys.

Palola kuitenkin ajattelee, että samantasoisen koulutuksen saaneiden naisten ja miesten ammateissa arvostusero näkyy palkassa. STTK on laskenut, että jos verrataan naisten ja miesten keskipalkkoja, naisten palkka on 83,4 prosenttia miesten keskipalkasta. Se tarkoittaa, että teoriassa naisten palkanmaksu päättyisi marraskuun 3. päivänä.

– Ei se minun mielestäni ole oikein. Palkkojen vertaaminen on aina vaikeaa, mutta lähtökohdan pitäisi mielestäni olla, että vastaavaa koulutusta saaneet henkilöt jotka työskentelevät eri aloilla, saisivat suunnilleen samansuuruista palkkaa, Palola sanoo.

Palveluita ja hoivaa ei arvosteta riittävästi eikä siitä olla valmiita maksamaan Annika Rönni-Sällinen

Myös puheenjohtaja Sture Fjäder korkeakoulutettujen keskusjärjestöstä Akavasta arvioi tavoitteita vain yleisellä tasolla.

–Tasa-arvo on enemmän kuin tärkeä asia. Hyvä että siitä puhutaan. Akavalla on omat hyväksytyt ja toimivat tasa-arvolinjaukset.

Tulevaa neuvottelukierrosta hän ei arvioi.

–Nyt on liittokierros ja annan työrauhaa sopimusosapuolille heidän tärkeässä työssä, Fjäder vastaa tekstiviestitse.

Palvelualojen ammattiliitto PAM on myös naisvaltainen. Se edustaa esimerkiksi kaupan ja ravintoiden työntekijöitä. Puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen sanoo arvostavansa hoitajien työtä. Mutta muillakin aloilla työehdoissa on kehitettävää. Hänen mielestään pitää katsoa kokonaisuutta laajemmin.

– Meidän pitäisi keskustella, millaisesta työstä olemme valmiita maksamaan ja mitä me yhteiskuntana arvostamme. Tällä hetkellä ehkä palveluita ja hoivaa ei arvosteta riittävästi eikä siitä olla valmiita maksamaan, Annika Rönni-Sällinen sanoo.

JHL: Hoitoalan matala palkka vaarantaa hoitoketjun

Niin julkisilla aloilla kuin yksityisen puolen naisvaltaisilla aloilla tavoite palkkakuopasta nousemiseksi on ollut pitkään sama.

Sak:laisen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine huomauttaa, että kyse ei ole vain sairaanhoitajien tai lähihoitajien asemasta vaan hoitoalalla palkkataso on yleisesti matala.

Tämän takia osaan sairaaloita ei saada Niemi-Laineen mukaan riittävästi laitos- ja välinehuoltajia. Laitoshuoltaja muun muassa siivoaa leikkaussalit leikkausten välillä.

– Näen tämän koko potilasturvallisuusketjun näkökulmasta. Yliopistosairaaloissa joissa olen käynyt, ei saada laitoshuoltajia. Löytyykö tätä väkeä, se on palkkauskysymys meidän näkökulmasta.

Suomen "kvasijulkinen" vientiteollisuus?

Julkisen alan työntekijöiden - esimerkiksi kuntien yli 400 tuhannen työntekijän - palkkakuoppia on perusteltu sillä, että julkisella puolella työnantajan maksukyky riippuu verotuloista, eikä sitä voi siksi nostaa. Vientialalla maksetaan taas kärjistäen sen perusteella, paljonko rahaa tulee sisään.

Tehyn Millariikka Rytkönen kyseenalaistaa tämän logiikan. Hän viittaa yritysten neljän miljardin euron vuotuisiin tukiin, jotka maksetaan myös verorahoista.

Samansuuntaisesti ajattelee JHL:n Niemi-Laine. Hän kuvailee Suomen vientisektoria vain puoliksi yksityiseksi, "kvasijulkiseksi", koska se toimii osana julkisin palveluin rahoitettua yhteiskuntaa, ja saa verorahoista tukea.

– Pitää olla rehellinen: meillä on kvasijulkinen vientiteollisuus, se on aivan selvä. Se tarkoittaa käytännössä, että julkisen rahan osalta kukaan ei voi pestä käsiään, Niemi-Laine arvioi.

–Yhteiskunnassa on sovittu poliittisilla sopimuksilla eli laeilla, kuka tekee mitäkin, ja samalla siitä rahoituksesta. Olemme kaikki Suomessa kansakuntana naimisissa toistemme kanssa ja tuetaan julkisilla rahoilla sitä että yksityinen onnistuu ja julkinen onnistuu, Niemi-Laine kuvailee.

Siistiin tummaan pukuun pukeutunut hieman alle nelikymppinen mies kävelee huoneeseen rauhallisin ja vakain askelin. Vihertävät silmät katsovat lämpimästi kohti, kun mies tulee lähelle ja kättelee tervehdykseksi.

– Hei, minä olen Juhani.

Juhani on tullut Helsingin Sexhibition -erotiikkamessuille Tampereelta. Hän on luvannut kertoa ajatuksiaan nautinnosta ja seksistä. Niissä Juhani on asiantuntija, sillä päivätyönsä lisäksi hän tarjoaa maksua vastaan seuralais- ja seksipalveluja naisille ja pareille. Hän kuvailee palvelujaan asiakkaan päänsisäisen maailman kutitteluna.

– He kaikki tulevat hakemaan kohtaamista. Sitä, että joku näkee heidät juuri sellaisena kuin he ovat. Hetkeä, jolloin heidän ei tarvitse feikata mitään.

Aito kohdatuksi ja nähdyksi tuleminen on Juhanin kokemusten mukaan tärkeää kaikenlaisille ihmisille, myös sosiaalisesti lahjakkaille. Hän kutsuu blogissaan tätä tarvetta huomiotyhjiöksi. Kun tyhjiö on saanut täytettä, on ihminen valmiimpi etsimään seksuaalista nautintoa. Se puolestaan voi olla melkein mitä vaan maan ja taivaan väliltä.

– Nautinto voi olla kaikkea kumisaappaista varpaanvälien hipsutukseen tai johonkin tuoksuun tai ruokaan. Nautintoja on monentyyppisiä, ja ne sulautuvat toisiinsa.

Hyvä seksi lisää hyvinvointia

Miksi nautintoa sitten kannattaa opetella ja eri keinoin tavoitella? Yksinkertaisesti siksi, että se on paitsi hauskaa myös terveellistä. Seksuaaliterapeutti Veera Uusoksa pohtii asiakkaiden kanssa nautintoa harva se päivä. Hän työskentelee paljon muun muassa orgasmivaikeuksista kärsivien naisten kanssa.

– Kehollinen nautinto on ihan elintärkeää ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Voidaan lähteä ihan aistinautinnoista, kaikesta mikä juuri sinusta tuntuu hyvältä, mikä hellii tai jyskyttää jossain sopivassa kohdassa.

Meistä jokaisen seksuaalisuus ja nautinto ovat erilaisia. Ei ole kahta ihmistä, jotka pitäisivät täysin samoista asioita. Juhani suhtautuu kohtaamiinsa uusiin ihmisiin tutkimusmatkailijan uteliaisuudella.

Jokaisen asiakkaan kanssa täytyy lähteä liikkeelle melkein nollasta. Silloin nautinnon tavoittelu alkaa puhumalla.

– Joku voi kertoa, että tykkää käsivarren hivelystä. Silloin aloitan siitä ja kuuntelen miten hän reagoi. Vähitellen sitten teen jotain muuta. Lähdetään jostain kauhean viattomasta liikkeelle ja päädytään vaikka minne, Juhani kuvailee.

Kosketus ja läheisyys rentouttavat, ja panevat mielihyvähormonit hyrräämään, mikä puolestaan saattaa jopa parantaa vastustuskykyä. Niinpä myös Maailman seksuaaliterveysjärjestö vaatii nautinnon nostamista näkyvämmin esiin lainsäädännössä, terveydenhoidossa ja seksuaalikasvatuksessa (järjestön julistus englanniksi). Järjestö muistuttaa, että nautinnollinen ja turvallinen seksielämä on jokaisen ihmisen perusoikeus.

Suomessa on viime vuosina pikku hiljaa alettu puhua enemmän nautinnosta, mutta enemmänkin siitä saisi puhua, arvioi Veera Uusoksa.

– Seksuaalikasvatuksessa voi miettiä, haluanko että lapseni nauttii seksistä vai haluanko että hän pelkää seksiä. Turvallisuus ja nautinto eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan me voimme heittäytyä nautintoon turvallisesti, Uusoksa painottaa.

Irti häpeästä, kohti nautinnon iloa

Seksiin liittyy yhä paljon häpeää. Häpeä voi kohdistua omaan kokemattomuuteen, ulkonäköön tai kummalliselta tuntuviin haluihin ja fantasioihin. Juhanin mukaan seksuaalinen hyvinvointi on meillä myös aliarvostettua.

– Luulen, että se johtuu yhteiskunnan nuivasta suhtautumisesta seksiin ja seksuaalisuuteen. Ajatellaan, että seksi on jotenkin likaista ja piilotettavaa ja tuhmaa.

Hän arvioi, että melkein kaikki ihmiset häpeilevät tai nolostelevat jotain omassa seksuaalisuudessaan. Joku on saattanut piilotella omia halujaan vuosikausien ajan.

Juhani kertoo nähneensä paljon tilanteita, joissa ihminen löytää ensimmäistä kertaa jonkin pienen asian, josta pitää tai ottaa pienen askeleen kohti aitoa itsensä ilmaisua. Nähdyksi ja hyväksytyksi tuleminen on kaikille tärkeää, mutta erityisen merkityksellistä se voi olla niille, jotka ovat tavalla tai toisella piilotelleet jotain puolta itsestään.

– Voi olla elämää muuttava kokemus saada yksi kipinä sen ymmärtämiseen, että itselle tärkeä asia on ok ja sitä voi toteuttaa. Minulle on kuin valmentajan tähtihetki nähdä kun ihminen herää ja puhkeaa kukkaan.

Sooloseksi opettaa nautintoa turvallisesti

Seksuaaliterapeutti Veera Uusoksa painottaa, että omaan nautintoon tutustumisen ei tarvitse heti tarkoittaa seksitekoja. Rentoutuminen, mietiskely ja kehon helliminen antavat hyvää tietoa siitä, mistä se pitää.

Kun alkaa olla valmis seksuaalisiin tekoihin, on aika rakastella itseään. Uusoksa kutsuu itseään suureksi itsetyydytyksen kannattajaksi.

– Itsensä kanssa seksin harrastaminen ja harjoittaminen kaikkein turvallisinta. Siinä voi tehdä täsmälleen mitä haluaa ja olla välittämättä muista.

Myös Juhani pitää itsetyydytystä tärkeänä osana jokaisen ihmisen omaan seksuaalisuuteen tutustumista. Kumppanin tai kumppanien kanssa seksiä harjoitettaessa Juhani kannustaa unohtamaan tiettyyn päämäärään tähtäämisen ja keskittymään yhteiseen nautinnolliseen matkaan.

Hänen tärkein toiveensa kuitenkin on, että muistaisimme antaa huomiota sekä itsellemme että kumppanillemme. Laitetaan siis se kännykkä syrjään ja kosketetaan toisiamme. Täytetään sitä kaikissa meissä asuvaa huomiotyhjiötä.

Lue myös:

Rikasta seksielämää voi viettää myös tietokoneruudun ääressä – Uudenlainen ihmissuhdeterapia heittää häpeän nurkkaan

Avustaja Jannina Tallberg on vieressä, kun Miika ja Raila Riikonen harrastavat seksiä: "Pystyn sulkemaan itseni pois siitä tilanteesta"

– Siideriä tai olutta ei ole näkynyt, vaan aina kirkkaita, 16-vuotias tamperelaisnuori kertoo.

Kaveriporukka ympärillä ostoskeskuksen käytävällä nyökyttelee.

– Kun liian nuoret saavat ostettua mitä vain ja menevät ihan sekaisin, onhan se väärin, toinen nuori kertoo

Nuoret ostavat nyt alkoholia ja tupakkaa Snapchatista. Nuorten itsensä mukaan somen viinanmyynti ei ole enää outoa tai uutta, vaan niin tavallista, ettei viinatarjontaa osaa edes ihmetellä. Myyjät ovat usein toisia nuoria tai nuoria aikuisia. Viina on yleensä virolaista.

Nuorten mukaan viinanmyynti Snapchatissa on yleistynyt nopeasti, ja viimeisen vuoden aikana alkoholimainoksia on alkanut ilmestyä sosiaalisen median julkaisuvirtaan säännöllisesti. Etenkin viikonlopun kynnyksellä Snapchat alkaa täyttyä erilaisilla tarjouksilla.

Ylen haastattelemista nuorista suurin osa ei itse juo. Silti heidänkin somensa vilisee myyntitarjouksia tuttujen tai tutun tuttujen kautta.

Yle haastatteli sovituissa tapaamisissa sekä kaduilla ja ostoskeskuksissa 12:ta tamperelaista ja helsinkiläistä 15–20-vuotiasta nuorta. Koska jutun aihe on arka, julkaisemme nuorten haastattelut poikkeuksellisesti nimettöminä.

Snapchat-myynnin kaava on usein samanlainen. Myyjät laittavat vaikkapa tietyn vodkatuotteen esille hintoineen. Sitten sovitaan kaupoista ja hausta yksityisviestillä. Yksi myynti-ilmoitus voi olla esillä samalla kertaa esimerkiksi sadoille Snapchat-käyttäjille.

Snapchatissa julkaisut näkyvät vain hetken tai enintään vuorokauden. Sitten ne katoavat. Juuri tähän perustuu se, että Snapchatissa on helppoa myydä jäämättä kiinni.

– Jos jotain tahtoo, sille löytää aina Snapchatin kautta myyjän tai vähintään jonkun, joka hakee tuotteen alaikäiselle kaupasta, 16-vuotias tyttö kertoo.

– Riskinä tietysti on, mitä vieraalta ostettu pullo oikeasti sisältää, hän lisää.

Rahat viedään, mutta mitään ei saa

Riskinä kaupoissa nuorten mukaan on myös se, että hakutilanteessa myyjä ei välttämättä odotakaan ostajaa viinapullojen kanssa, vaan vie vain rahat. Ja koska nuori on laittomilla ostoksilla, asiasta ei kerrota aikuisille.

Myynti voi olla ammattimaista ja kysyntä varmistaa tuoton. Se perinteinen hakupalkka voidaan ottaa jo tuotteen hinnasta. Ammattimaiseen myyntiin viittaa myös se, että nuorille kaupataan varsinkin Virosta tuotua viinaa. Useissa mainoksissa vodkaa myydään 15 eurolla.

Nuoret tietävät myyjiä, jotka käyvät kauppaa hyvinkin nuorten lasten kanssa. Etenkin nuuska tuntuu kiinnostavan jo alakouluikäisiä.

– Tiedän tyyppejä, joilta 11–12-vuotiaat ovat ostaneet nuuskaa. Ehkä näin pieniä pitäisikin vähän huijata, oppisivat vähän varomaan, yksi nuorista kertoo.

On ihan paskapuhetta, että nuoret eivät enää juo. 17-vuotias nuori

Suurin osa Ylen jututtamista nuorista vierastaa somemyyntiä, koska sääntöjä ei ole. Toisaalta aina joku toinen nuori Snapchatissa voi tietää myyjän jotain kautta.

– Jos viinaan vaikka sekoitettaisiin myrkyllistä ainetta, myyjä olisi helpompi saada kiinni kuin joku kadulta löydetty tyyppi, 15-vuotias nuori miettii.

Julkisuudessa ja tutkimuksissa kerrotaan usein, että nuoret eivät enää juo yhtä humalahakuisesti kuin ennen. Miten Snapchatin yleistyvä viinanmyynti sopii tähän?

– On ihan paskapuhetta, että nuoret eivät enää juo. Tai jos he eivät juo, ollaan jo siirrytty kovempiin aineisiin, 17-vuotias helsinkiläisnainen kertoo.

Hänen mukaansa etenkin pääkaupunkiseudulla kaupitellaan Snapchatin kautta myös kovia huumeita. Nainen näyttää puhelimestaan Snapchat-julkaisun, jossa myydään ekstaasia.

– Myös myyjinä toimii aivan liian nuoria tyyppejä, lähes lapsia. Kyllä tämä on asia, josta kannattaa huolestua, hän toteaa.

Päihteiden saaminen on pelottavan helppoa. 16-vuotias nuori

Nuorisoryhmä istuu sohvilla ja selaa puhelimestaan myynti-ilmoituksia. 18-vuotias nuori nainen kertoo, että myös kannabismyynti on alkanut yleistyä Snapchatin puolella. Nuorten mukaan hinta on usein 20 euroa grammalta. Kannabis on siis halpaa ja sitä on usein ja paljon tarjolla.

– Tästä on tullut meille uusi normi. Kyllähän sitä miettii, mihin se johtaa. Kun hyvin nuorten some vilisee pilveä ja viinaa, siitä tulee liian tavallista. Että miksi minä en ostaisi, kun se kuitenkin on niin perusjuttu, hän miettii.

Nuorten mukaan on erittäin outoa, etteivät vanhemmat tiedä ilmiöstä, vaikka se on nuorille jo arkipäivää.

– Uskomatonta, että aikuiset eivät tiedä tästä. Ne ajattelevat, että ei meidän kullannuppu, mutta kyllä, kaikille on tarjolla kaikkea.

Nämä nuoret toivoisivat, että vanhemmat ja opettajat tietäisivät, mitä alaikäisten arjessa tapahtuu.

– Päihteiden saaminen on pelottavan helppoa. Kyllä vanhempien pitäisi siitä tietää. Jo siinä on riskinsä, millaisiin piireihin voi päätyä, kun kaupanteossa tutustuu tietynlaisiin porukoihin, 16-vuotias tyttö toteaa.

Tampereen kaupungin sosiaalityöntekijä Jenni Vadén tekee työtä alaikäisten rikoksentekijöiden parissa. Hänelle somemyynti on nuorten puheista ja rikosilmoituksista tuttua.

Aiemmin nuoren piti tuntea joku löytääkseen huumeita tai laillisia päihteitä.

– Nyt ei tarvitse kuin avata puhelin, Vadén toteaa.

Ilmiö on tuttu myös pääkaupunkiseudun nuorisotyöntekijöille.

– Snapchatin myyntitarjouksia näkyy nykyisin entistä enemmän myös pääkaupunkiseudulla eli kyllä se näyttäisi yleistyvän, projektityöntekijä Sauli Taipale Nuorisotyö raiteilla -hankkeesta kertoo.

Verkkokauppaa mahdoton valvoa

Poliisitarkastaja Pekka Heikkinen Poliisihallituksesta kertoo, että poliisin on vaikea valvoa sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa alkoholikauppaa.

Snapchatissa kauppaa tehdään usein yksityisillä tileillä, eikä ulkopuolinen voi nähdä, mitä yksityisprofiilissa tai -viesteissä tapahtuu.

Hänen mukaansa poliisilla ei ole juuri Snapchat-myynnistä ja -mainonnasta tarkkaa tietoa, vaan poliisin resurssit kuluvat laajemmin esimerkiksi anonyymin verkon huumekaupan kitkemiseen.

– Sen me tiedämme, että nuoret eivät enää pörrää Alkon ympärillä etsimässä hakijaa, vaan kaiken saa verkosta jollakin tapaa, Heikkinen vahvistaa.

Myöskään Sisä-Suomen poliisilla ei ole antaa tarkkoja tietoja Snapchatin viinanmyynnistä. Sisä-Suomen poliisin rikoskomisario Arto Partanen kertoo, että jo hyvin nuoret ostavat ja myyvät jo kovia huumeita pimeän verkon puolella.

– Verkko on kuin karkkikauppa huumeiden osalta. Miksei sitten alkoholinkin, Partanen toteaa.

Lue lisää:

Nuorten pitkään jatkunut raitistuminen pysähtyi – humalaan juodaan kavereiden kanssa ja koska “se tuntuu kivalta päässä”

Näin otat Snapchatin haltuun – tai ainakin tiedät mitä lapsesi snäppäilee

Yle tutki: Kännykkäsovelluksen avulla myydään kovia huumeita – nettikauppaa käyvät myös alaikäiset

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tavoite maansa eteläisen rajan vahvistamisesta uuden aidan avulla ei näytä täysin onnistuneen. Washington Post -sanomalehden rajaviranomaisilta keräämien tietojen mukaan Meksikon vastaiselle rajalle pystytettävä uusi aiempaa korkeampi aita on osoittautunut melko helposti ohitettavaksi.

Rajan yli toimivat huumeiden ja ihmisten salakuljettajat ovat tehneet metallipilareista tehtyyn aitaan aukkoja esimerkiksi noin sadan dollarin arvoisilla leikkureilla.

Ihmisen mentävä aukko syntyy vähällä vaivalla, sillä metallipilarit on kiinnitetty toisiinsa yläosastaan. Koska pilarit ovat 5,5–9 metriä pitkiä, on niiden taivuttaminen sivuun melko helppoa.

San Diegon alueella salakuljetusliigojen kerrotaan naamioineen käyttämänsä reitit taivuttamalla pilarit välillä takaisin paikoilleen.

Lehden mukaan aita on myös ylitetty tikapuiden ja köysitikkaiden avulla. Salakuljetusliigat ovat Washington Postin uutisen mukaan rikkoneet aitaa toistuvasti viime kuukausien aikana.

Muuri vaihtui korkeaan aitaan

Aitaan on tarkoitus liittää sensoreita, jotka hälyttävät rajavartijat paikalle heti, jos aitaa rikotaan. Salakuljettajien nyt rikkomissa aidoissa ei tällaisia sensoreita ole aina ollut. Lisäksi aidan rikkominen vie vain minuutteja, joten rajavartijat eivät välttämättä ehdi riittävän nopeasti paikalle.

Donald Trump on aiemmin väittänyt, että uuden raja-aidan läpi olisi mahdotonta mennä. Trump on toistellut lupausta rajalle rakennettavasta muurista vaalikampanjastaan alkaen.

Yhdysvaltain sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön asiantuntijoiden suosituksesta hän kuitenkin taipui metalliaidan rakentamiseen. Rajaviranomaiset suosittelivat tällaista aitaa muun muassa sen vuoksi, että se ei peitä näköalaa rajan toiselle puolelle.

Uudenlaista aitaa on pystytetty rajalle nyt noin 120 kilometrin matkalle. Pystyttäminen on meneillään noin 250 kilometrin matkalla.

Lisää aiheesta:

Pentagon siirtää 3,6 miljardia dollaria Meksikon rajamuurin rakentamiseen

Yhdysvaltain korkein oikeus päätti rahoituksen myöntämisestä rajamuurin rakentamiselle – Trump: “Suuri voitto”

Trump kävi katsastamassa raja-aitaa Kaliforniassa – aidassa hopeinen Trump-kyltti

Yleinen käsitys on ollut että peruskouluun siirtyminen 1970-luvulla oli valtiojohtoinen Ruotsista lainattu projekti. Käsitys romutetaan Markku Niemen kirjassa Peruskoulun unohdetut alkuunpanijat.

Kirjan päähenkilöt ovat Satanahka Oy:n omistaja Aarne Hellemaa ja entinen Harjavallan nuorisopastori Onni Niemi. Miehet perustivat Satakuntaan Kiukaisiin kokeiluoppikoulun vuonna 1956.

– Se oli ensimmäinen oppikoulun pohjalle perustunut kokeilukoulu ja se lähti liikkeelle paikallisen nahkatehtailijan eli valistuneen patruunan esityksestä, Markku Niemi sanoo.

Friitalan nahkatehtaan perustajan Arthur Hellmanin poika Aarne Hellemaa oli kiinnostunut Kiukaisten kehittämisestä hankittuaan paikallisten tilallisten omistaman nahkatehtaan osake-enemmistön.

400 työntekijää pienellä paikkakunnalla työllistäneen tehtaanpatruunan sana myös painoi ja tahdolla oli vaikutusta.

Kansanvalistus alkoi kansalaisopiston perustamisella. Sen vt. johtajaksi löytyi opetusalasta kiinnostunut Harjavallan nuorisopastori Onni Niemi.

Niemi oli opintojensa yhteydessä kuullut kouluhallituksen pääjohtajana toimineen Arvi Poijärven luentoja ja sai siitä herätteitä uudenlaiseen kouluun.

Suomen koulutetut joukot olivat pienet, ja Poijärvi oli diplomi-insinööri Aarne Hellemaan tuttu jo opiskeluajan laulukuorosta. Poijärvi kutsuttiin Kiukaisiin kuultavaksi ja kouluidea täsmentyi.

Tuumasta siirryttiin toimeen omalla ja vekselirahoituksella. Koulu aloitti vuokratiloissa, mutta pian rakennettiin uudet koulurakennukset.

Kaikille mahdollisuus oppikouluun

Rinnakkaiskoulujärjestelmässä lapset kävivät seitsemänluokkaisen kansakoulun. Ne, joilla oli lukupäätä ja taloudellisia mahdollisuuksia pääsivät neljänneltä luokalta oppikouluun. Oppikoulut olivat pääasiassa yksityiskouluja.

Uudistajien ajatuksena oli, että kaikilla olisi mahdollisuus käydä oppikoulua, ja että sen tulisi vastata enemmän käytännön vaatimuksiin.

– Hellemaa oli omiin kokemuksiinsa nojaten sitä mieltä, että koulu pitää tuoda lähemmäksi käytännön elämää. Kiukaisten kokeiluoppikouluun tuli perinteisen oppikoulun oheen kaupallinen ja tekninen linja, Markku Niemi kertoo.

Kiukaisissa kokeiltiin jo kansa-, kansalais -ja oppikoulun yhdistämistä 1950-luvulla, jo ennen kuin valtion Kouluohjelmakomitea sai valmiiksi mietinnön yhtenäiskouluun siirtymisestä.

Vuonna 1959 valmistunut mietintö hyväksyttiin täpärästi. Tasan menneessä äänestyksessä komitean puheenjohtajana toimineen Reino Oittisen (sd.) ääni ratkaisi.

Vasemmisto kannatti ja oikeisto vastusti peruskoulua. Keskustassa oltiin molempaa mieltä.

Peruskoulu-uudistus jämähti vuosikymmeneksi.

Paikkakuntalaiset hyljeksivät koulua

Kiukaisten oppikoulua vastustettiin paikkakunnalla. Lapset laitettiin mieluummin naapurikuntiin kuin patruunan kouluun.

Onni Niemi oli muistellut, kuinka eräskin isäntä, jonka lapset kävivät naapurikunnassa oli sitä mieltä, ettei kaikkien “räkänokkien” tarvitse oppikoulua käydä.

Myös paikalliset kansakoulunopettajat taktikoivat koulua vastaan antamalla muihin oppikouluihin hakeutuville parhaat lähtöpisteet.

Oppilaspulan takia Kiukaisten koulu avattiin ulkopaikkakuntalaisille. Oppilaita tuli eri puolilta Suomea ja heille järjestettiin asunnot. Moni muuten yleissivistävää koulutusta paitsi jäänyt sai uuden mahdollisuuden.

Ensimmäisenä lukuvuonna oppilaita oli 58, mutta muutamassa vuodessa määrä nousi noin kolmeen sataan.

Koulu toimi aluksi viisiluokkaisena, mutta sitten tarvittiin myös lukio. Lupaa ei meinannut hellitä, mutta tehtailija Aarne Hellemaa käytti verkostojaan. Valtioneuvosto kokoontui loma-aikana ylimääräiseen kokoukseen, jonka ainoana asiana oli Kiukaisten koulun laajentumislupa kahdeksanluokkaiseksi. Se myönnettiin 9.7.1957.

Turun silloisessa yksityisessä yliopistossa Hellemaata kuunneltiin nöyrästi ja hänen aikomuksiaan tuettiin. Friitalan nahkatehtaan perustanut suku oli lahjoittanut yliopistolle huomattavia summia rahaa.

Koulu-uudistajat näkivät myös opettajien koulutustarpeet. Turun yliopisto saatiin mukaan peruskoulun opettajakoulutukseen. Rauman seminaarissa järjestettiin ensimmäinen kansakoulunopettajien kielikurssi vuonna 1964.

Kristilliset arvot kokeilun takana

Turun yliopistosta valmistunut oppikoulun liikunnanopettaja Anneli Savolainen aloitti Kiukaisissa vuonna 1965.

– Oppilasaines oli epäyhtenäistä ja se vaati opettajilta enemmän. Matematiikkaan ja kieliin tulikin sitten tasokurssit, Anneli Savolainen muistelee.

Koulussa vaadittiin hyvää käytöstä ja kaikkia kunnioitettiin.

Koulun perustajilla oli vahva kristillinen arvopohja. Jokaista lasta piti tukea ja koulun piti olla ilmaista, jotta kaikilla olisi mahdollisuus mennä oppikouluun ja elämässä eteenpäin.

– Suhtautumisen tuloksena Kiukaisten lukiosta kaikki, vain kahta lukuun ottamatta, pääsi ylioppilaaksi, Anneli Savolainen sanoo.

Jos keväällä reputti, koe uusittiin syksyllä. Myös syksyllä valmistuneille järjestettiin vastaavia ylioppilasjuhlia kuin keväällä lakitetuille.

– Vuosienkin jälkeen opettajanhuoneessa moni on käynyt kiittämässä koulua.

Koulu-uudistajat pitivät koko ajan tärkeänä jatkokoulutusmahdollisuuksia.

– Niemi sanoi aina, että umpiperiä ei koulutuksessa saa olla. Vaikka lopettaa peruskoulun, pitää olla seuraava kouluaste mahdollinen ja sen jälkeen vielä korkea-aste mahdollinen. Tähän on päästy, Anneli Savolainen summaa.

Kiukaisten yhteiskoulussa ja lukiossa oli enimmillään yli 400 oppilasta. Koulu lopetettiin vuonna 2017. Nykyisin tiloissa järjestetään kansalaisopiston kursseja.

Toiminta laajeni valtakunnalliseksi järjestöksi

Koska peruskoulua vastustettiin kansakouluissa ja oppikouluissa eikä poliittista yhteisymmärrystä syntynyt, päättivät Kiukaisten miehet perustaa Helsinkiin rekisteröidyn Koulu-uudistus ry:n vuonna 1962. Yhdistys perusti myös Koulusuunnittelutoimiston, joka aloitti työnsä Väestöliiton tiloissa.

Sodasta oli vasta parikymmentä vuotta aikaa. Siirtoväen asuttaminen, sotakorvaukset ja uudelleenrakennus olivat vieneet paljon valtion voimavaroja

– Koulu-uudistajat näkivät, mitä yhteiskuntakehityksessä tarvitaan. Siinä ei ollut puoluepolitiikka mukana, Markku Niemi kertoo.

.

Järjestössä tehtiin myös talkootyötä. Välillä kun lainaa tarvittiin pankista, takaajana oli Aarne Hellemaa omasta ja omistamansa Satanahka Oy:n puolesta.

Yhdistys teki suunnitelmia, kun yhteiskunnalla ei ollut varaa

Väestöliiton tiloihin syntyi kansalaisjärjestön voittoa tavoittelematon konsulttitoimisto suunnittelemaan peruskoulun toteutusta, kun yhteiskunnalta puuttui yhteinen visio, eikä ollut riittäviä resursseja valmistelutyöhön.

Valtionhallinnossa uudistusta valmisteli vain muutama henkilö, paljon vähemmän kuin järjestön perustamassa suunnittelutoimistossa. Yhdistyksessä oli nelisenkymmentä jäsentä ja suunnittelijoita sen koko toiminnan aikana oli yli 20.

Valtionhallinnolle laadittiin suunnitelmat koulutusjärjestelmän uudistamiseksi koko valtakunnan osalta.

Kuntakohtaisissa suunnitelmissa käsiteltiin kaikkea kunnassa annettavaa ja kunnan ulkopuolelta tarvittavaa opetusta parin vuosikymmenen tähtäimellä. Suunnitelmat laajenivat alueellisiksi.

Esimerkiksi Onni Niemi laati peruskoulun käynnistymiseen johtaneen Lapin läänin alueellisen koulusuunnitelman kuusikymmentäluvun lopulla.

Vuonna 1968 eduskunta hyväksyi peruskoulujen puitelain. Lapissa siirryttiin peruskouluun ensimmäisenä lääninä Suomessa vuonna 1972.

Koulu-uudistuksen lakiin siirtynyttä sisältöä määriteltiin Kiukaisten ja muiden kokemusten mukaan. Päätöksentekijöitä informoitiin eli nykykielellä lobattiin peruskoulun kannattajiksi.

Markku Niemi nostaa keskeiseksi vaikuttajaksi uudistajien vuonna 1964 julkaiseman ohjelman Todellisen uudistuksen tie. Siinä oli viisi kirjoittajaa, joista uudistuksen kasvoina ulospäin esiintyi Väestöliiton Jaakko Itälä. Muut kirjoittajat: Onni Niemi, Pekka Aukia, Erkki Äyrynen ja Eero Teerijoki, halusivat pitää matalaa profiilia.

Kansalaistoiminta kiritti peruskoulun maaliin

Ruotsissa peruskoulu-uudistus toteutettiin aiemmin. Yhteyksiä siihen suuntaan oli poliitikoilla ja asiantuntijoilla. Ruotsin esimerkki innoitti myös Kiukaisten uudistushaluisia henkilöitä, mutta Suomen valtiovallan hitaus ärsytti.

Markku Niemi sanoo Suomen peruskoulu-uudistuksen toteutuneen kotikutoisena.

– Tässä oli tehtailija puuhamiehenä. Hän peilasi kokemuksia omaan yritystoimintaansa. Nämä peruskoulun alkuunpanijat olivat aikaansa edellä.

He ymmärsivät, että tulevaisuudessa tarvitaan paljon laajempaa koulutuspohjaa ja osaamista, kuin mitä vanha järjestelmä tarjosi. Ilman Kiukaisten kokeilukoulua ja kansalaisjärjestöjen työtä peruskoulu olisi toteutunut, mutta paljon myöhemmin, Markku Niemi arvioi.

Markku Niemi on Kiukaisten kokeilukoulun käytännön toteutuksesta vastanneen Onni Niemen poika. Peruskoulun unohdetut alkuunpanijat- kirjan lähteinä on käytetty muun muassa Onni Niemen kotiarkistossa säilyneitä Koulu-uudistus ry:n ja Koulusuunnittelutoimiston asiakirjoja.

Saudi-Arabia ilmoitti sunnuntaina, että öljy-yhtiö Saudi Aramco listautuu Riadin pörssiin.

Listautumisannista saattaa tulla maailman suurin. Yhtiön arvoksi on arvioitu vähintään 1,5 biljoonaa euroa. Yksi biljoona on tuhat miljardia. Aramco tuottaa noin kymmenen prosenttia maailman öljystä.

Nesteen energia-asiantuntija Lauri Kärnä sanoo Ylelle, että listautumisen tavoitteena on monipuolistaa Saudi-Arabian taloutta.

– Heillä on voimakas tarve monipuolistaa maansa taloutta ja investoida muuhun kuin öljyyn, muun muassa petrokemiaan.

Petrokemia on kemian haara, joka tuottaa ja tutkii öljy- ja maakaasupohjaisia kemikaaleja.

– Saudi-Arabia tarvitsee rahaa. Maan budjettitasapaino edellyttäisi tänä vuonna noin 86 dollarin öljyn tynnyrihintaa. Tynnyrihinta on ollut pitkään noin 60 dollaria eli he joutuvat syömään koko ajan omia valuuttavarantojaan, Kärnä toteaa.

Asiantuntija: Listautuminen ei vaikuta öljyn hintaan

Öljy-yhtiön omistaa Saudi-Arabian valtio. Kruununprinssi Mohammed bin Salman on ajanut pörssiinlistautumista jo useamman vuoden, mutta se on lykkääntynyt toistuvasti.

Saudi Aramco on valtava yhtiö.

– Kyllä se on erittäin merkittävä. Se tulee olemaan suurin pörssiyhtiö, Kärnä sanoo.

Hän kertoo, että tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla Saudi Aramco tuotti noin 47 miljardia dollaria liikevoittoa. Seuraavaksi suurin öljy-yhtiö Exxon Mobile tuotti vähän reilut 5 miljardia dollaria.

Kärnän mukaan listautuminen ei vaikuta öljyn maailmanmarkkinahintaan eikä näy kuluttajien arjessa.

– Öljy on niin suuri hyödyke ja sitä tuotetaan joka puolella maailmaa, joten siihen ei yksittäisen yrityksen toiminta sinällään vaikuta.

Lue lisää: Saudi-Arabian energiaministeri Ylelle: Saudit tulossa mukaan Venäjän arktisen alueen maakaasuntuotantoon

Syyskuun lennokki-iskut voivat vaikuttaa osakkeiden kysyntään

Saudiomisteisen uutiskanava Al-Arabiyan mukaan Saudi Aramco julkaisee listautumisesitteensä 10. marraskuuta. Uutistoimisto AFP:n mukaan osakkeiden myynnin odotetaan alkavan joulukuun puolivälissä.

AFP:n lähteiden mukaan Aramcon odotetaan myyvän viisi prosenttia osakkeistaan. Lähteiden mukaan kaksi prosenttia osakkeista tulisi tarjolle Riadin pörssiin joulukuussa. Loput kolme prosenttia osakkeista olisi määrä myydä ensi vuonna ulkomaisessa pörssissä.

Aramcon listautumista on odotettu mielenkiinnolla, sillä yhtiön arvoksi on arvioitu 1,5–2 biljoonaa dollaria, mikä tekisi siitä maailman selvästi suurimman yhtiön.

Talousuutisia julkaisevan Bloombergin mukaan vuonna 2018 Aramcon nettotulos oli suurin piirten sama kuin teknologiayhtiö Applen ja Googlen sekä energiayhtiö Exxon Mobilen yhteensä.

Listautumisen viivästymisen syyksi on arvioitu Saudi-prinssin odotuksia, että yhtiön arvo olisi kaksi biljoonaa.

Viime syyskuun lennokki-iskut Aramcon tuotantolaitoksiin voivat vaikuttaa osakekysyntään, jos sijoittajat pohtivat turvallisuutta ja poliitiisia jännitteitä. Iskut supistivat yhtiön öljyntuotantoa tilapäisesti.

Lue lisää: Analyysi: Isku suoraan Saudi-Arabian sydämeen – se ei pysähtynyt, mutta haavoittui pahasti

Kun keskustassa käytiin puheenjohtajakamppailua alkusyksystä, pidettiin elinkeinoministeri Katri Kulmunia puolustusministeri Antti Kaikkosta ”vasemmistolaisempana” vaihtoehtona puoluejohtajaksi.

Analyysit punamultaisesta Kulmunista ja keskustan käänteestä vasempaan ovatkin olleet varsin suosittuja toimittajien ja politiikan kommentaattoreiden keskuudessa. Niitä on hellitty myös Kulmunin valinnan jälkeen.

”Kulmunin valitsemalla keskustalaiset ilmaisevat tahtoa muuttaa puoluettaan keskustavasemmistolaiseksi”, kirjoittavat esimerkiksi Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi tuoreessa kirjassaan Antti Rinne – Koko tarina (Into, 2019).

”Politiikka ottaa pari piirua vasemmalle”, kirjoitti puolestaan Talouselämän päätoimittaja Jussi Kärki ja nimesi Kulmunin johtaman puolueen ”pehmokeskustaksi”.

Kun Kulmunin johtajataipaleen ensimmäisiä askelia katsoo, piirtyy aivan toisenlainen kuva. Kulmuni vaalii ulostuloissaan edeltäjänsä Juha Sipilän linjaa – ja se saattaa aiheutta hallituksen sisällä vielä kovaa vääntöä.

Kulmuni itse on myöhemmin kuitannut median kuvailun omasta vasemmistolaisuudestaan toimittajien arvioiksi.

Todisteena Kulmunin vasemmistolaisemmasta linjasta on käytetty esimerkiksi hänen vaalikonevastauksiaan. Iltalehden mukaan Kulmuni ja Kaikkonen olivat Alma Median vaalikoneessa eri mieltä vero- ja finanssipolitiikan linjoista.

Kulmuni oli vastannut, että hänen mielestään esimerkiksi pääomatuloveroa voisi kiristää. Toisaalta Kulmuni ajatteli, ettei valtion velkaantumista pidä vähentää etuuksia leikkaamalla.

Kulmuni itse on myöhemmin kuitannut median kuvailun omasta vasemmistolaisuudestaan toimittajien arvioksi. Viime aikoina hän onkin puhunut mielellään esimerkiksi paikallisen sopimisen edistämisestä. Ylen Politiikkaradion haastattelussa tällä viikolla elinkeinoministeri puolusti edellisen hallituksen politiikkaa ja kilpailukykysopimusta, joka hiertää parhaillaan käynnissä olevalla palkkakierroksella.

Kulmuni on monissa kysymyksissä Juha Sipilän kannoilla.

Keskusta on vaatinut, ettei yrittämisen tai omistamisen verotusta kiristetä. SDP taas on halunnut hallituksen tekevän uusia menolisäyksiä. Kummatkin saavat helpommin haluamansa, jos työllisyystavoitteeseen päästään.

Antti Rinteen (sd.) hallituksen on sanottu nousevan tai kaatuvan työllisyystavoitteensa mukana. 75:n prosentin työllisyystavoite onkin hallituksen koossapitävä liima.

Keskusta on vaatinut, ettei yrittämisen tai omistamisen verotusta kiristetä. SDP taas on halunnut hallituksen tekevän uusia menolisäyksiä. Kummatkin saavat helpommin haluamansa, jos työllisyystavoitteeseen päästään.

Työllisyystavoite on kuitenkin ollut tärkeämpi juuri keskustalaisille. Kun purkuun kaavaillun aktiivimallin vaikutuksia perjantaina esiteltiin, kiirehti valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) jo jonkinlaista ”aktiivimalli 2.0:aa”, ettei 75 jäisi vain tyhjäksi numeroksi.

Moni palkansaajaliikkeen ekonomisti, joita esimerkiksi SDP mielellään kuuntelee, on jo pidempään kritisoinut työllisyysastetta mittarina talouden kehitykselle. Voikin olla, että jos työllisyystavoitetta ei saavuteta tai jos Suomi ei luisu taantumaan, edessä on vielä paitsi kiista tavoitteen pitävyydestä myös siitä, miten taloutta sitten tasapainotetaan.

Silloin joko menolisäyksistä on luovuttava, verotusta kiristettävä tai velanottoa lisättävä.

Demareilla on pitkä vero-ohjelma, jonka toimenpiteistä vain harva on päätynyt Rinteen hallituksen ohjelmaan.

Pääministeripuolue SDP:ssä haluttaisiin todennäköisesti säätää mieluummin verotusta. Demareilla on pitkä vero-ohjelma, jonka toimenpiteistä vain harva on päätynyt Rinteen hallituksen ohjelmaan. Paine saattaa kasvaa. Työministeri Timo Harakka (sd.) pohti Ylen Ykkösaamussa 12. lokakuuta, että listaamattomien yritysten osinkojen verohelpotukseen olisi ehdottomasti puututtava. Asiaa voisi hänen mielestään tarkastella hallituksessa, jos työllisyystavoitteeseen ei päästä.

Keskustalle tämä ei käy. Katri Kulmuni totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa, että nyt tehdyt menolisäykset perutaan, jos työllisyystavoitteeseen ei päästä. Siis leikataan mieluummin kuin korotetaan veroja.

Vaikka vaalikonevastauksissa Kulmuni oli myönteisempi pääomatulojen verotuksen kiristämiselle, on hän nyt todennut, ettei yritysten tai yrittämisen verotus saa kiristyä. Tämä koskee myös listaamattomien yritysten osinkojen verohuojennusta, hän totesi Politiikkaradion haastattelussa.

Helsingin Sanomien tuore juttu maalaakin kuvan SDP:stä, joka on jäänyt keskustan panttivangiksi omistamisen ja yrittämisen verotukseen liittyvissä kysymyksissä.

Voi olla, että juuri veroista riidellään kiivaimmin, jos työllisyyden kehitys ei vastaa odotettua.

Brexit-puolueen puheenjohtaja Nigel Farage ei asetu ehdolle Britannian joulukuun parlamenttivaaleissa. Farage kertoi BBC:n haastattelussa tänään sunnuntaina keskittyvänsä oman vaalikampanjansa sijaan kampanjoimaan pääministeri Boris Johnsonin neuvottelemaa brexit-sopimusta vastaan.

– Olen harkinnut tätä hyvin tarkasti. Haluanko yrittää itse saada paikan parlamentista vai ajanko asiaa [brexitin toteuttaminen] paremmin matkustamalla Britanniaa laidasta laitaan tukemassa 600 ehdokasta. Olen päättänyt, että jälkimmäinen on oikea tapa, Farage perusteli päätöstään.

Farage, joka aiemmin johti Ukip-puoluetta, on pyrkinyt Britannian parlamenttiin jo seitsemän kertaa, mutta jäänyt joka kerta valitsematta. Europarlamentissa hän on istunut vuodesta 1999 lähtien.

– En halua olla politiikassa loppuelämääni, Farage sanoi BBC:n haastattelussa.

Brexit-puolue sai toukokuun europarlamenttivaaleissa Britannian puolueista suurimman kannatuksen, ja sen arvioidaan saattavan syödä Johnsonin konservatiivipuolueen kannatusta merkittävästi joulukuun 12. päivä järjestettävissä vaaleissa.

Brexit-puolueen kannatus on vaihdellut mielipidetiedusteluissa 7–13 prosentissa. Konservatiiveille eri mielipidetiedustelut povaavat 36–42, työväenpuolueelle 21–29 ja liberaalidemokraateille 14–20 prosentin kannatusta.

Lisää aiheesta:

Eurooppa-kirje: Brexitistä tuli suuri kurpitsapiirakka, joka lässähti – Britannia on yhä EU:n jäsen

Britannian jouluvaalit voivat muuttaa brexitin radikaalisti tai johtaa jopa EU-eron perumiseen – vai päädytäänkö taas pattitilanteeseen?

Britanniaan ennenaikaiset vaalit joulukuun 12. päivä

Heräät hätkähtäen keskellä yötä, kylmä hiki otsallasi. Sydämesi pamppailee kiivaasti ja sinulta kestää hetki hahmottaa missä olet. Ajatuksissasi olet yhä vaarassa, juokset karkuun pitkin loputonta käytävää etkä koskaan pääse perille. Vähitellen rauhoitut: se oli vain painajaisuni.

Tuntuuko tutulta? Me kaikki näemme joskus painajaisia. Jotkut näkevät niitä useammin kuin toiset. Painajaisten biologisesta perustasta on nyt saatu uutta tutkimustietoa.

Kansainvälinen geenitutkimus osoittaa, että painajaisiin vaikuttavat osin samat geenit kuin moniin mielenterveysongelmiin tai unettomuusoireisiin. Löydöt ovat ensimmäisiä todisteita siitä, että yksilöiden geneettiset vaihtelut ovat yhteydessä painajaisten näkemiseen.

– Tämän tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että depressiiviset tai neuroottiset piirteet sekä unettomuusoireet lisäävät painajaisten määrää, tutkija Hanna Ollila kertoo.

Painajaisilla on yhteistä geeniperustaa myös esimerkiksi väsymyksen, yleisen hyvinvoinnin, mielialanvaihteluiden sekä erilaisten kipujen kanssa. Tutkimuksen mukaan geenimuunnokset altistavat mieliala- ja unihäiriöille, jotka taas lisäävät painajaisten näkemistä. Sen sijaan painajaiset eivät tämän tutkimuksen mukaan aiheuta mielenterveyshäiriöitä ja univaikeuksia.

Painajaiset voivat tehdä myös hyvää

Kaikki näkevät painajaisia joskus, eikä niistä tarvitse huolestua. Painajaisunilla voi olla myös hyviä vaikutuksia ja ne voivat valmistella ihmistä edessä oleviin ponnistuksiin.

– Tyypillisesti vaikka ennen tärkeää koetta siitä saattaa nähdä painajaisia. Tai jos on päivän mittaan kokenut jotain stressaavaa, niin aivot käsittelevät tapahtunutta vielä yöllä unina ja joskus painajaisina.

Osa ihmisistä näkee painajaisia hyvin usein. Arviolta alle viisi prosenttia ihmisistä näkee painajaisia lähes viikoittain. Naiset ja lapset ovat miehiä ja aikuisia alttiimpia näkemään painajaisia.

Käytössä laaja geeniaineisto

Suomen molekyylilääketieteen instituutissa työskentelevän Hanna Ollilan lisäksi tutkimuksen tekemiseen osallistui tutkijoita Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Helsingin ja Turun yliopistoista sekä Stanfordin, Harvardin ja Michiganin yliopistoista.

Tutkijoiden käytössä oli kolme aineistoa, joissa on ollut mukana yhteensä noin 30 000 ihmistä Suomesta ja Yhdysvalloista. Niissä tutkittavilta on kysytty heidän unistaan ja otettu geeninäytteet. Aineistoina olivat suomalaiset Finriski- ja kaksostutkimukset sekä Genes for Good -geeniaineisto.

Unihäiriöille lisää huomiota

Tehokkuutta ja kiirettä ihannoivassa yhteiskunnassamme nukkumisen ja levon merkitystä aliarvioidaan usein. Pitkittyessään univaikeudet voivat altistaa monille sairauksille. Hanna Ollila uskoo, että univaikeuksiin olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota muun muassa terveydenhuollossa.

– Yksi tapa on, että uni otettaisiin selkeämmin yhdeksi kriteeriksi, jota arvioidaan esimerkiksi masennuksen tai muiden mielenterveyden ongelmien hoidossa.

Entä näkeekö unitutkija itse painajaisunia? Ollila nauraa kysymykselle hersyvästi.

– En ainakaan tästä haastattelusta! Näen yleensä aika mukavia unia, toki myös painajaisia. Jos välillä näkee painajaisia, niin niistä ei kannata huolestua.

Aiheesta lisää:

Sadat tuhannet suomalaiset näkevät usein painajaisia – kaamos lisää kauhunäkyjä

Kysyimme suomalaisten työunista: vastauksissa näkyy stressi – tutkijan mukaan painajaisunien määrä on lähtenyt kasvuun 2000-luvulla

Painajaiset ja unettomuus ovat suomalaisille tuttuja yövieraita – entistä harvempi kokee nukkuvansa tarpeeksi

Himoitsetko vanhoja Arabian astioita tai taidelasia? Neljä keräilijäkonkaria vinkkaa, miten teet arvokkaita löytöjä

"Keräily on kuin kalastamista – koskaan ei tiedä mitä saa", sanoo esineaarteitaan esittelevä keräilijä. Helsinkiläismuseossa on näyttely Keräilijät ja kokoelmat, joka esittelee arvokkaita taide- ja käyttöesineitä yksityishenkilöiden varastoista. Kysyimme neljältä keräilijältä heidän parhaat vinkkinsä.

THL: Suomalaisten käsitykset sisäilmaongelmista ovat liioiteltuja

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansallisen sisäilmakartoituksen mukaan ihmiset kokevat erityisesti sisäilmaan liittyvät terveysriskit usein suurempina ja vakavampina, kuin mitä ne tutkimustiedon perusteella ovat. Monissa kysymyksissä suomalaisten käsitykset poikkesivat merkittävästi tutkitusta tiedosta.

Pikamuoti on kasvattanut vaatejätteen määrää: "Siinä vastuullisuus lentää romukoppaan" – testaa, tiedätkö pikamuodin vaikutukset

Keskustelu pikamuodista on käynyt kuumana sen jälkeen, kun puolalaisyritys avasi uusia muotiliikkeitä kauppakeskus Triplassa.

Tytöillä ja pojilla on erilaiset aivolohkot ja roolileikit ovat vaarallisia – Esitys uudeksi opetussuunnitelmaksi suututti koulutusalan ammattilaiset Virossa

Opetusministeriö laati suunnitelman varhaiskasvatuksen tulevasta sisällöstä kuulematta alan asiantuntijoita. Yksi suunnitelmaa kritisoineista varhaiskasvatuksen asiantuntijoista on tallinnalaisen Tammetõrun päiväkodin opintopäällikkö Evelyn Neudorf. Hänen mukaansa työversiossa on useita perustavanlaatuisia puutteita.

Liikaa vastuuta liian varhain? "Nykykoulussa järjestelmästä putoavat sellaiset, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla"

ADHD:n tai muun neuropsykiatrisen oireilun vuoksi tutkimuksiin hakeutuvien alakouluikäisten määrä on rajussa kasvussa. Hoitolähetteiden määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Erityisen huolestuttavana nähdään jo psykiatrisessa hoidossa olevien lasten koulutilanteiden toistuva kriisiytyminen.

Poliisiauto ajoi henkilöauton perään Helsingin Töölössä kolmen jälkeen sunnuntai-iltapäivällä.

Silminnäkijähavaintojen mukaan hälytysajossa ollut poliisiauto ajoi pillit päällä Runeberginkatua pitkin ja törmäsi kovassa vauhdissa toisen auton perään risteyksessä Töölöntorin kohdalla.

Helsingin poliisin mukaan kukaan ei loukkaantunut onnettomuudessa. Poliisi kolaroi harvoin muun liikenteen kanssa, mutta silloin tällöin tällaista tapahtuu varsinkin hälytysajossa, kerrotaan Helsingin poliisista.

Myös Sastamalassa Pirkanmaalla poliisiauto oli osallisena kolarissa sunnuntaina iltapäivällä.

Teuvan kirkossa Etelä-Pohjanmaalla on Tove Janssonin maalaama alttaritaulu.

Kymmentä neitsyttä kuvaava alttaritaulu on ainoa, jonka Jansson on maalannut. Se on tehnyt kirkosta kuuluisan.

– Kauimmaiset turistit tulevat katsomaan sitä Japanista asti, sanoo Teuvan seurakunnan kirkkoherra Lauri Annala.

Alttaritaulu paremmin esille

Tove Jansson maalasi alttaritaulun – tai -maalauksen – vuonna 1953, kun Teuvan nykyinen kirkko valmistui. Edellinen kirkko oli palanut talvella 1950.

Uusi kirkko rakennettiin lahjoitusvaroin, sillä inflaatio söi seurakunnan saamat vakuutuskorvaukset. Tove Janssonin työn ja asumisen kustansi teuvalaissyntyinen liikemies.

Viime vuodet kirkossa on tehty peruskorjausta, joka valmistuu pääsiäiseksi 2020. Peruskorjauksen ajan alttaritaulua on suojeltu tarkoin. Restauroitu sitä ei tässä yhteydessä kuitenkaan ole.

– Alttaritaulun värit ovat säilyneet hyvin. Joitain kultauksia on ajan myötä entisöity. Kun peruskorjauksen myötä valaistusta lisätään, saamme varmasti alttaritaulun esille paremmin pienillä tempuilla, Annala sanoo.

Jansson maalasi taulun kiviseinälle ja vaakatasoon.

– Hänen omintakeinen tapansa maalata näkyy taulussa.

Suojelu oli teuvalaisten tahto

Teuvalaiset halusivat suojella kirkkonsa ja anoivat suojelua kirkkohallitukselta. Se saatiin, ja nyt Museoviraston edustaja on läsnä kaikissa peruskorjaukseen liittyvissä kokouksissa.

Peruskorjaus toteutetaan yhteistyössä viraston kanssa nykytoiminnan vaatimukset huomioiden.

– Emme halua pelkkää museota, vaan toimivan kirkon, Annala sanoo.

Kirkkohallituksen vt. yliarkkitehti Kristiina Koskiahon mukaan kirkkolain mukaisen suojeluperusteen pitää olla lähtökohdiltaan rakennustaiteellinen ja kulttuuriperintöön perustuva.

Suomen noin 800 kirkosta noin 550 on suojeltu. Kirkkolain mukaan suojeltuja ovat kaikki ennen vuotta 1917 valmistuneet kirkot. Se, että seurakunta itse hakee suojelua, on harvinaista.

– Teuvan osalta suojelua puolsivat sekä Museovirasto että Lapuan tuomiokapituli. Kirkkohallituksen päätös suojelusta oli yksimielinen, Koskiaho sanoo.

Teuvan kirkko edustaa sotien jälkeisen jälleenrakennusajan asiallista ja niukkaa, mutta 40-luvun historismiin suunnattua romanttista arkkitehtuuria. Se syntyi aikanaan tyylisuunnaksi ja vastapainoksi sota-ajasta toipumiselle.

Peruskorjausta toteutettaessa on pyritty ottamaan huomioon sen suunnittelijan Elsi Borgin näkemykset. Peruskorjaus muun muassa kirkastaa Borgin luoman, ajan tummentaman värimaailman entiselleen.

Naisten kirkko

Teuvan kirkon toteutuksessa ovat naiset olleet mukana ehkä tavallista näkyvämmin.

Kirkon suunnittelija Elsi Borg suositteli alttaritaulun maalaajaksi Janssonia, joka oli vuonna 1953 julkaissut neljä muumikirjaa. Jansson oli valittu juuri vuoden taiteilijaksi.

– Avarakatseinen rakennustoimikunta katsoi hänet hyväksi tekemään työn. Radanvarsi toi tuohon aikaan paljon sivistystä tänne, Annala miettii.

Kirkon yhteydessä olevassa seurakuntasalissa on tekstiilitaiteilija Kaarina Heikinheimon taideteos. Peruskorjauksen suunnittelusta vastaa Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen.

Kirkkoherra Annala naurahtaakin kirkon olevan "naisten kirkko".

– Naiset ovat olleet täällä monella tavalla toteuttamassa sellaista pehmeää näkyä seurakunnasta. Mutta kyllä tämä kirkko on meille miehillekin lempeä tulla, Annala sanoo.

Lue lisää:

Muumi-fanit tutustuivat Teuvalla Tove Janssonin tekemään alttaritauluun

Tove Janssonin alttaritaulusta onkin kolme luonnosta

Tove Janssonin ainoasta alttaritaulusta löytyi harvinainen luonnos

Japanilaisturisteja houkutellaan Alvar Aallon ja Tove Janssonin jalanjäljille