Vuonna 2017 joensuulaisen Shähla Idikutin puhelin piippaa. On meneillään lukioiden välinen jalkapallo-ottelu, ja Idikut on mukana kannustamassa. Iloinen tunnelma synkkenee hetkessä, kun hän lukee äitinsä lähettämän viestin:

”Setäsi on viety”.

Idikutin niskakarvat nousevat pystyyn ja hän soittaa heti kotiin. Äiti on sokissa ja itkee vuolaasti.

– Se oli kamala kokemus. Äiti kertoi sitten yksityiskohtaisemmin, mitä Kiinassa asuvalle sedälle tapahtui, Idikut kertoo nyt.

Pidätyksen syynä oli Kiinan poliisin mukaan sedän tietokoneessa ollut vika. Idikut uskoo, että poliisi viittasi hartaana muslimina tunnetun sedän uskonnollisiin videoihin.

Suurempi syy pidätykseen on todennäköisesti se, että setä on uiguuri, kuten Idikut ja koko hänen sukunsa. Sitä, mihin setä vietiin, ei tiennyt kukaan. Sukulaiset kuitenkin arvelivat, että määränpäänä oli vankilaa muistuttava pahamaineinen ”uudelleenkoulutusleiri”.

Uiguurit ovat Kiinan muslimivähemmistö, joka asuu pääasiassa Luoteis-Kiinassa Xinjiangin maakunnassa. Heitä on arvioitu olevan noin 11 miljoonaa, mutta myös suuremmista määristä on puhuttu.

Uiguurit eroavat uskonnon lisäksi kulttuuriltaan ja kieleltään Kiinan valtaväestöstä eli han-kiinalaisista.

Uudelleenkoulutusleirejä on verrattu esimerkiksi keskitysleireihin. Pidätettyjä uiguureja on leireillä painostettu luopumaan uskonnostaan ja vannomaan uskollisuutta kommunistiselle puolueelle.

Helsingin Sanomien mukaan on vahvoja epäilyksiä, että uiguureilta on ryöstetty väkisin sisäelimiä leireillä.

Tavallinen lukiolainen, mutta suuret huolet hartioilla

Kaksi vuotta sedän katoamisen jälkeen Shähla Idikut, 18, muistelee tapahtumia tyynesti.

Sedän kohtalosta ei ole vielä tänäkään päivänä mitään tietoa. Idikutin perhe on pyytänyt apua Suomen suurlähetystöltä, Punaiselta ristiltä ja muilta kansainvälisiltä järjestöiltä, mutta mikään ei ole auttanut. Sedän kuva ja tiedot on myös julkaistu internetissä.

Nyt Idikut elää aivan tavallista lukiolaisen arkea, johon kuuluu tunteja, läksyjä ja vapaa-aikaa. Hän opiskelee abivuottaan Joensuun lyseon lukion kansainvälisellä luokalla. Tähtäimenä on lääketieteelliset opinnot, mieluusti jossain Iso-Britannian maineikkaassa yliopistossa.

Kirjoitukset teettävät töitä ja kiirettä, mutta Idikutin harteilla on myös huolia, jotka ovat aivan erilaisia kuin monen muun abin.

Idikut on asunut Suomessa jo vuodesta 2013. Tuolloin hän muutti Kiinan Xinjiangin maakunnasta perheensä kanssa Joensuuhun. Isä oli saanut töitä yliopistolta jo pari vuotta aiemmin. Idikut oli tuolloin 12-vuotias.

Nyt hän puhuu jo lähes täydellistä suomea, jossa kuuluu myös hersyvä Pohjois-Karjalan murre. Idikuti on Pohjois-Karjalan ainoa uiguuri, sillä muu perhe muutti puoli vuotta sitten pääkaupunkiseudulle. Tytär jäi Joensuuhun suorittamaan tutun lukion viimeistä vuotta.

– Mietin tosi paljon sitä, että ovatko Kiinassa asuvat kaverini vielä onnellisia. Ulkoapäin katsottuna kotimaakuntani on häkki, josta ei saa katsoa ulos eikä sisään, hän sanoo.

Leirille joutuneiden kohtalo on kova

Uiguurien uudelleenkoulutusleireistä tiedetään jo enemmän kuin Idikutin sedän katoamisen aikaan. Niistä on tihkunut tietoa esimerkiksi leiriltä pois päässeiden ja maasta paenneiden uiguurien kertomana. Kiina on perustellut voimatoimiaan uiguureja kohtaan terrorismin torjunnalla.

YK arvioi, että Kiina on pidättänyt jopa miljoona uiguuria. Leiriltä vuodetuissa kuvissa uiguurit ovat esimeriksi sidottuina ja silmät peitettyinä.

– Olen kuullut leireiltä pakoon päässeiltä uiguureilta, että siellä tapahtuu sisäelinten myynnin lisäksi esimerkiksi raiskauksia ja pahoinpitelyitä. Lapsia on myös viety pois äideiltään, Idikut kertoo.

Idikutin mukaan Kiina painostaa ulkomailla asuvien uiguurien sukulaisia monin tavoin. Hän piti yhteyttä Kiinassa asuviin kavereihinsa WeChat nimisen sovelluksen avulla. Se muistuttaa länsimaissa tunnetumpia WhatsAppia ja Facebookia. Idikutilla oli 120 kaveria sovelluksessa.

Yhtäkkiä kaverit alkoivat poistaa Idikutia kontakteistaan. Jäljellä olevat eivät vastanneet enää viesteihin.

– Sitten kuulimme, että muutaman kaverin isä oli joutunut poliisin puhutteluun, jossa oli sanottu, että ulkomaihin ei saa pitää yhteyttä. Uiguuriperheet säikähtivät tätä, hän sanoo.

Idikutin mukaan leirin ulkopuolelle jääneitä naimattomia uiguurinaisia on pakotettu naimisiin han-kiinalaisten kanssa. Tuoreen tiedon mukaan Kiinan puoluevirkailijat ovat ängenneet vainottuihin perheisiin asumaan ja jopa samaan sänkyyn nukkumaan (HS).

– Perimmäisenä tavoitteena tuntuu olevan uiguurien oman etnisyyden hävittäminen. Yritetään poistaa oma kulttuuri, kieli ja uskonto, Idikut sano

Kiinassa asuttiin omassa ”kuplassa”

Kun Idikutin koko perhe asui vielä Kiinassa, isä opetti työkseen alueen yliopistossa. Opetuskielenä ei kuitenkaan saanut käyttää oppilaiden äidinkieltä eli uiguuria, vaan kiinaa.

Osa oppilaista oli myös kommunistisen puolueen jäseniä. Heidän tehtävänsä oli tarkkailla opettajia ja raportoida viranomaisille kaikki epäilyttävä toiminta.

Myös Idikutin isän luona vieraili poliiseja, jotka kyselivät tietoja oppilaista, perheenjäsenistä ja itsenäisyyttä kannattavista uiguurijärjestöistä.

Pian tämän jälkeen Idikutin isä lähti ulkomaille opettamaan ja myöhemmin Suomeen tekemään väitöskirjaa. Tuolloin lähteminen oli vielä mahdollista, mutta enää se ei ole yhtä helppoa, Idikut sanoo.

–Lapsena luulin, että elämämme Kiinassa oli aivan mahtavaa, koska netti, uutiset ja kaikki muu oli sensuroitua siellä, hän kertoo.

Länsimaissa tunnetut internet-palvelut, kuten Youtube, Facebook ja Google eivät Kiinan sensuurin vuoksi toimineet. Idikutin mukaan uiguurit elävät Kiinan luoman kuplan sisällä.

– Ei se nyt aivan Pohjois-Korea ollut, mutta ei ollut vapautta etsiä kaikkea haluamaansa tietoa.

Kiinassa propaganda jylläsi – Suomessa silmät avautuivat

Idikut opiskelee nyt Suomessa ahkerasti ylioppilaskirjoituksia varten, mutta se ei hänen mukaansa ole mitään verrattuna koulunkäyntiin Kiinassa. Siellä koulupäivät olivat pidempiä, ja lasten niskaan kasattiin kovia paineita.

– Kiinassa esimerkiksi kokeiden arvosanat luettiin ääneen luokan edessä, ja parhaimmat pisteet saaneet oppilaat pääsivät luokan eteen istumaan. Pidin sitä normaalina, kuten montaa muutakin asiaa, Idikut kertoo.

Kommunistinen propaganda tuli vastaan kaikkialla. Esimerkiksi Neuvostoliiton ensimmäinen johtaja Vladimir Lenin oli arvostettu henkilö ja Kiinaa diktaattorina hallinnut puhemies Mao Zedong suorastaan palvottu. Leniniä kutsuttiin sedäksi ja Maoa isäksi.

Historioitsijat ovat arvioineet Maon olevan vastuussa tai osasyyllinen ainakin noin 30 miljoonan kiinalaisen kuolemaan 1900-luvulla.

Suomessa Idikutin silmät alkoivat avautua.

– Ei se tapahtunut yhdessä hetkessä. Mutta nopeasti huomasin, että esimerkiksi uutiset olivat erilaisia, hän kertoo.

Hätkähdyttävä hetki Idikutille oli myös Suomen lipun nosto koulussa. Kiinassa kyseinen seremonia suoritettiin joka maanantai, ja noston aikana oppilaat lauloivat ylistyslaulua Maolle. Idikutilla ja muilla oppilailla oli nuorten pioneerien punainen huivi kaulassa.

– Se oli niin erilaista Suomessa! Ja lippua ei nosteta edes joka maanantai, hän naurahtaa.

Uiguurien keskuudessa elää vahvana ajatus itsenäisyydestä ja omasta valtiosta. Idikutin mukaan tällä hetkellä toiveena on kuitenkin demokratia ja ihmisoikeudet. Lisäksi uiguurit ovat alueen alkuperäiskansaa, kun taas Kiinan mukaan kyseessä on vain etninen vähemmistö Kiinan alueella.

– Olemme identiteetiltämme uiguureita emmekä kiinalaisia. Mutta huomasin jo lapsena sen, että omalla kielellä ei Kiinassa pärjää. Oli opeteltava kiinaa, Idikut kertoo.

Itsenäisyyttä vaatineita ja Kiinan toimia arvostelleita uiguureita on suljettu vankiloihin, jopa eliniäksi.

Lisäksi alueelle on jo aiemmin säädetty useita lakeja, jotka kieltävät muun muassa pukeutumisen huiviin, äärimielisen puheen ja käytöksen sekä kieltäytymisen kuuntelemasta valtiollisia TV- ja radiolähetyksiä.

Mummon kohtalo huolettaa – yksi puhelinsoitto aiheutti ongelmat

Tällä hetkellä Idikutin mieltä painaa erityisesti Kiinaan jääneen mummon kohtalo. Perhe ei ole saanut yhteyttä häneen maaliskuun jälkeen. Mummo on jo 90-vuotias, eikä hän pärjää arkiaskareissa ilman apua.

Ongelmat alkoivat puhelinsoitosta, jota Idikutin mukaan Kiinan poliisi todennäköisesti kuunteli. Mummo soitti tyttärelleen eli Idikutin äidille ja halusi puhua rahasta. Hän aikoi jättää tyttärelleen perinnön.

– Heti sen puhelun jälkeen poliisi tuli käymään. He sanoivat mummolleni, että ulkomaisista rahasiirroista ei saa puhua. Sitten puhelin vietiin pois, Idikut sanoo.

Hän kuuli tapahtumista sukulaiseltaan, joka piti mummosta huolta. Poliisit käskivät mummoa olemaan myös valmiina, jos tytär soittaisi uudelleen.

– Hänen olisi pitänyt kysyä äidiltäni hänen passinsa numero ja Suomen osoite. Näin poliisit epäsuorasti uhkailivat mummoani, Idikut kertoo.

Tämän jälkeen mummo ei ole uskaltanut vastata lastensa soittoihin. Myös sukulainen totesi Idikuteille, että hänelle ei kannata enää soittaa.

– Sen jälkeen mummosta ei ole kuultu mitään, Idikut sanoo hiljaa.

Mummo tunsi uiguurien ruuat ja kulttuurin

Mummo on Idikutin mielessä usein. Lapsuudessaan hän vietti viikonloppuja ja kesälomia mummon luona.

– Hän joutui ikänsä vuoksi usein sairaalaan, ja koska setä ja äiti olivat töissä, minä pidin hänestä huolta.

Mummo kertoi Idikutille usein tarinoita menneistä ajoista, kuten ajasta ennen kommunistien valtaa Kiinassa.

Idikutin ukki oli ollut tuolloin hyvin toimeentuleva liikemies, joka joutui siksi kommunistien vainon kohteeksi. Hän joutui Idikutin mukaan vankilaan 9 vuodeksi ja menetti varallisuutensa.

– Olin niin nuori, että en kovin tarkkaan jaksanut kuunnella. Nyt hieman harmittaa, Idikut sanoo.

Mummolle oli tärkeää uiguurien oma ruoka ja kulttuuri.

– Uiguureilla on tosi paljon eri ruokalajeja, ja mummu osasi valmistaa niitä kaikkia. Meillä on esimerkiksi vähän samanlainen ruoka kuin suomalainen tippaleipä, mutta isompi, sangza nimeltään, Idikut kertoo.

Kiinan vaikutusvallan kasvu pelottaa

Idikut kertoo, että Kiinan valtio on sortanut hänen sukuaan jo neljässä sukupolvessa. Isovanhemmat ja heidän vanhempansa menettivät varallisuutensa ja osa joutui vankilaan kommunistien vainoissa. Idikutin vanhemmat puolestaan asuvat Suomessa, eivätkä voi palata Kiinaan.

– Minua taas pelottaa tulevaisuus, jossa Kiinan rikkaus ja sitä myöten valta kasvavat. Pelkään, että esimerkiksi uiguuritaustani hankaloittaa töiden saantia tulevaisuudessa, hän sanoo.

Vaikka Kiinan talous on osoittanut hyytymisen merkkejä viime aikoina, on se silti edelleen yksi maailman suurimmista talouksista, jonka on ennustettu kasvavan maailman suurimmaksi. Moni pitää Kiinaa maailman toisena supervaltana Yhdysvaltojen lisäksi.

Idikut on päättänyt kuitenkin puhua uiguurien kärsimyksistä, vaikka siitä voisi aiheutua vaikeuksia hänelle.

– Joskus mietin, että miksi juuri minä pääsin pois ja turvaan Suomeen. Mitä kavereilleni tapahtuu? En voi olla vain hiljaa, vaan minun täytyy tehdä jotain, hän toteaa.

Koska hän on Joensuun ainoa uiguuri, on mielenosoitusten järjestäminen mahdotonta. Vaihtoehdoksi jää siis medialle puhuminen. Myös Idikutin isä ja äiti ovat olleet yhteydessä mediaan. He toivovat, että Suomi yrittäisi auttaa uiguureja ja ottaisi tiukemmin kantaa Kiinan toimiin.

Idikut sanoo, että uiguurien halu itsenäistyä voi olla syynä kahnauksiin Kiinan valtion kanssa.

– Mutta nyt ei ole enää kyse itsenäisyydestä, vaan ihmisyydestä. On aivan sietämätöntä kuunnella, mitä uiguureille tapahtuu Kiinassa, hän sanoo.

Lue myös:

Vakoojalinnut lentävät Kiinan rajaseudun taivaalla – Yle kävi maakunnassa, jossa miljoona ihmistä on viety leireille vannomaan uskollisuutta puolueelle

Kiina virallistaa "uudelleenkoulutusleirit" – jopa miljoona ihmistä määrätty saamaan ideologista oppia ja käyttäytymisen ohjausta

BBC: Kiina erottaa uiguurilapsia vanhemmistaan – "vaikuttaa kulttuuriselta kansanmurhalta"

EU:n Saharov-palkinto tunnetulle uiguuritutkijalle Ilham Tohtille – istuu elinkautista Kiinan arvostelusta

Yhdysvaltain senaatti pyrkii puuttumaan Kiinan uiguurien kohteluun

Brittiläisen nuorukaisen kuoleman vaatineesta kolarista ja sen jälkeisistä tapahtumista Valkoisessa talossa on ilmennyt uusia tietoja.

19-vuotias britti kuoli elokuussa, kun yhdysvaltalaisdiplomaatin vaimo ajoi väärällä puolella tietä ja törmäsi nuorukaiseen kohtalokkain seurauksin. Turman jälkeen nainen palasi Yhdysvaltoihin ja vetosi diplomaattiseen koskemattomuutensa. Britannia on vaatinut diplomaatin vaimon palauttamista takaisin Britanniaan.

Uhrin vanhemmat Charlotte Charles ja Tim Dunn matkustivat lokakuussa Yhdysvaltoihin vaatimaan oikeutta pojalleen. He tapasivat Valkoisessa talossa presidentti Donald Trumpin, ja ovat kuvailleet jälkikäteen tapaamista monella tapaa sopimattomaksi.

Vanhempia edustava Radd Seiger kertoo PA Median haastattelussa, että Trump tarjosi heille rahallista korvausta tragediasta. Seiger sanoo, että tapaamisen päätteeksi Trump totesi, että valtiovarainministeri Steven Mnuchin ”on valmiina kirjoittamaan šekin”. Vanhemmat kieltäytyivät. He olivat myös tyrmistyneitä siitä, että Trump yritti saada heidät tapaamaan viereiseen huoneeseen kutsutun yliajajan.

Vanhemmat kertovat tehneensä presidentille selväksi, että he ovat valmiita tapaamaan yliajajan, mutta että tapaamisen täytyy tapahtua Britannian maaperällä.

Tapaamista seuraavana päivänä Trump kommentoi toimittajille kolaria sanoen, että ajaminen Euroopassa on ”vaikeaa, jos olet kotoisin Yhdysvalloista.”

Diplomaatin vaimo on pyytänyt tragediaa anteeksi. Tapaus on kiristänyt Yhdysvaltain ja Britannian välejä.

Britannian pääministeri Boris Johnson on vaatinut oikeutta uhrille.

– Diplomaattista koskemattomuutta ei pitäisi käyttää tähän tarkoitukseen, sanoi Johnson hiljattain.

Presidentti Trumpin mukaan diplomaatin vaimoa ei palauteta Britanniaan oikeudenkäyntiä varten.

Muutettu kello 16.40 otsikon muotoilua.

Lue myös:

Huffington Post: Parents Of Teen Motorcyclist Killed By Envoy’s Wife Say Trump Offered Them A Check

The Guardian: Harry Dunn parents say they rejected Trump offer of cheque

Yhdysvaltalaisen diplomaatin vaimoa vaaditaan Britanniaan vastaamaan teostaan – Muhiiko diplomaattinen kriisi kulman takana?

Suora kuvayhteys tapahtumaan on viranomaistenkin tavoitteena yhä useammin. Droonit pörräävät helposti taivaalla, mutta pystytäänkö niiden välittämää kuvaa siirtämään tarpeeksi laadukkaasti?

Oulun yliopiston vetämä Priority-projekti tutkii ja kehittää viranomaisille ja etäyrityksille suunnattuja toiminnan kannalta kriittisiä viestintäratkaisuja. Mukana tutkimuskonsortiossa on tutkimuslaitoksia (Centria- ja Turun ammattikorkeakoulut), VTT, viranomaisia (mm. Puolustusvoimat ja pelastustoimi) sekä yrityksiä.

Mukana ovat esimerkiksi Airbus, Digita, Keysight, Exfo ja Bittium.

Tavoitteena on löytää uusia innovaatioita, millä 4G- ja käyttöön tulevaa 5G-teknologiaa pystytään hyödyntämään. Nykyisen Virve-verkon rinnalle tulee langattomissa 4G- ja 5G-verkoissa toimiva järjestelmä, joka hyödyntää laajakaistan dataominaisuuksia.

Oulun yliopistossa on huippuosaamista tietoliikenteen ja sen turvaamisen kehittämisestä. Tutkimuspäällikkö Harri Postin mukaan nyt selvitetään, miten kaupallisia verkkoja voidaan käyttää turvallisesti eri puolille Suomea, missä ja milloin viranomaiset sitä kulloinkin tarvitsevat.

– Viranomaisilla on kärjistettyjä tarpeita esimerkiksi turvallisuuden, saatavuuden ja luotettavuuden suhteen, jotka eivät ole yhtä tiukkoja tavallisessa tietoliikenteessä. Tutkimus selvittää nyt, miten 4G- ja 5G-teknologia täyttää nämä viranomaisten tarpeet, Harri Posti kuvaa yli seitsemän miljoonan euron projektia.

Sama ongelma halutaan ratkaista ympäri maailmaa, sillä riittävien tiedonsiirtojärjestelmien tarve kasvaa koko ajan myös yritysmaailmassa.

Verkkoyhteyksien toimivuuden ratkaisee liikenteen määrä

Harri Posti ottaa esimerkiksi syrjäseudulla rautatien tai valtatien varrella tapahtuvan suuronnettomuuden. Kaupalliset operaattorit eivät välttämättä ole rakentaneet tuollaisille alueille verkkoa, joka riittäisi palvelemaan viranomaisten vaatimaa tilapäistä tarvetta.

– 5G-verkko tuo lisää taajuuskaistaa, lisää kapasiteettia, suurempia datanopeuksia, joita voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös koneiden välisessä viestinnässä, Harri Posti sanoo.

Priority-projekti tutkii nyt niitä mahdollisuuksia, miten voidaan nopeasti luoda riittävän kyvykäs laajakaistayhteys kriisitilanteisiin.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin johtava asiantuntija Heidi Himmanen sanoo, että ongelmana on myös se, että mobiiliverkot on suunniteltu käytettäväksi maasta käsin eikä ilmasta. Niitä ei ole suunniteltu tukemaan droonikäyttöä.

Mobiiliverkkojen toimivuus ja laatu arvioidaan tällä hetkellä puolitoista metriä maanpinnasta.

Himmasen mukaan drooni voisi myös toimia tilapäisen tukiaseman alustana.

– 4G-verkot kattavat nyt 99 prosenttia väestöstä ja pitkälti tiestöä. Syrjäseuduilla tämä peittoalue ei ole yhteneväinen, ja joillain alueilla verkon kapasiteetista kilpaillaan, kun käyttäjiä on paljon, Heidi Himmanen sanoo.

Näitä laajakaistan toimivuuteen liittyviä kysymyksiä ratkotaan nyt. Kun viranomaisviestintä siirtyy kaupallisiin verkkoihin, sille on varattu oma viipaleensa laajakaistasta, mutta sen riittävyys halutaan taata myös kriisitilanteissa.

5G ja esineiden internet

Ensi vuosikymmenellä laajeneva 5G-teknologia mahdollistaa myös koneiden ja tavaroiden välisen nopean viestinnän. Tavallisen kansalaisen arkeen tämä ei ehkä tuo mullistavaa uutta, mutta jo nyt kaupalliset operaattorit ovat rakentaneet suljettuja 5G-verkkoja esimerkiksi satamiin ja tehtaisiin.

Priority-projektissa on mukana myös Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, sillä maatiloilla tarve toimivaan tietoliikenteeseen kasvaa koko ajan. Lehmien elämää ja peltojen kasvua seurataan digitaalisesti.

MTK:n kehitysjohtaja Markus Lassheikki odottaa, että hanke tuottaa ratkaisuja, miten biotalouden yritysten kannalta riittävän välityskykyinen laajakaista voidaan luoda teknisesti ja kustannustehokkaasti alueille, minne laajakaistan normaali rakentaminen ei ole näköpiirissä.

Omien mikroverkkojen rakentaminen ei kuitenkaan onnistu, koska taajuudet on luovutettu kaupallisille operaattoreille.

– Nyt keskustellaan siitä, voitaisiinko varata taajuuksia myös paikalliseen toimintaan muidenkin kuin kaupallisten matkaviestinoperaattorien käyttöön, Heidi Himmanen sanoo.

Tästä on kokemuksia muista maista ja Oulun yliopiston tutkimuspäällikkö Harri Posti pitää ajatusta harkinnan arvoisena.

– Tekniset ratkaisut, mitä tutkimme ja luomme viranomaisten käyttöön, ovat paljolti käytettävissä myös kaupallisella puolella.

Tällä hän tarkoittaa myös tietoliikenteen turvallisuutta koskevia ratkaisuja.

– Turvallisuushan on aika moniulotteinen asia. Se on luotettavuutta, saatavuutta ja dataturvallisuutta, Posti kuvailee.

Lue myös

Verkkokaupan menestys ei katso paikkaa, kunhan netti toimii – maaseudun laajakaistaverkkojen työllisyysvaikutukset jäävät arvailun varaan

Junasta saa yhteyden nettiin pian kaikkialla Suomessa, kun katvealueet kitketään pois – tahmeus ei silti lopu, koska operaattoreilla on tärkeämpiäkin rahareikiä

Tekoälyn ohjaama drooni hälyttää metsäpalosta? Tutkijat uskovat, että teknologia voi pelastaa meidät valtavilta maastopaloilta

Valokuitu vai 5G? Kysyimme DNA:lta, Elisalta ja Telialta, miksi kuluttajille myydään nyt kallista kuitua nettiyhteydeksi, jos kohta kaikilla on 5G

Oulun 5G-testiverkko muutettiin avoimeksi verkoksi

Vuokratyöala on jatkanut kasvuaan. Osuus työvoimasta on silti pieni, viime vuonna kaksi prosenttia. Vuokratyötä teki keskimäärin 43 000 henkilöä.

Vuokratyö on monesti keikkaluontoista ja osa-aikaista, tosin ala sanoo tarjoavansa yhä useammin myös vakituisia työsuhteita.

Esimerkiksi alan suurin yritys Barona kertoo, että sen vuokratyösuhteessa työtä tekevistä työntekijöistä vuosittain noin 3 000 työskentelee vakituisissa täysiaikaisissa työsuhteissa

Entä jos yhden henkilöstövuokraajan keikkatyöt eivät tarjoa riittävästi työtunteja? Voiko vuokratyöntekijä täyttää kalenterinsa muidenkin yritysten keikoilla kuten parhaaksi näkee?

Yle kysyi asiaa kymmeneltä suurimmalta henkilöstövuokraajalta. Yksikään vastanneista kahdeksasta yrityksestä ei nähnyt monia työsuhteita ongelmaksi.

Alan yrityksille sopii, että työntekijä tekee useita työsopimuksia eri henkilöstövuokraajien kanssa, ja haalii yrityksiltä sellaisia keikkoja, joita pitää itselleen parhaiten sopivina.

Moni vastanneista yrityksistä tosin painotti, että ne pyrkivät järjestämään itse lisää tunteja niille työntekijöille, jotka niitä haluavat. Myös työntekijän jaksamiseen kiinnitettiin huomiota.

ManpowerGroupin vastauksessa todettiin, että toisinaan henkilöstövuokrausta ostava yritys haluaa kieltää työskentelyn esimerkiksi samalla alalla toimiville muille yrityksille. Tällöin työntekijän valittavaksi tulee, kenelle hän työskentelee.

Päivä toimistotöitä, illaksi kaupan hyllyjä täyttämään

Henkilöstöpalveluyritysten liiton (HPL) viime vuonna tekemän kyselytutkimuksen mukaan joka viidennellä vuokratyöläisellä on työsuhde useamman kuin yhden työnantajan kanssa. Kyselyyn vastasi yli 7 000 vuokratyöntekijää.

Nina Rantaniitty on yksi heistä, joilla on ollut useita työnantajia. Hän on pitänyt vaihtelusta ja siitä, että samalla voi haastaa itseään kehittymään.

– Vuokratöitä olen tehnyt ensin kahviloissa, sen jälkeen kaupan töissä ja logistiikka-alalla. Nykyisin olen vakituisessa työssä rahoitusalalla, mutta teen silloin tällöin vielä vuoroja kaupassa vuokratyöyrityksen kautta, Rantaniitty kertoo.

Hän pitää toimistotyön istumiselle hyvänä vaihteluna ajoittaisia kaupan vuoroja, joissa työ on fyysisempää.

– Teen näitä kauppavuoroja myös taloudellisen turvan takia. Jos tietää että tulee ennakoitua enemmän kuluja, voi niitä kattaa ottamalla enemmän kauppavuoroja viikonlopuille, Rantaniitty kertoo.

Tämäntapaiset syyt vievät monia muitakin vuokratyön tekijöiksi.

Joustavuutta arvostetaan

HPL:n kyselyyn vastanneet vuokratyöntekijät pitivät mahdollisuutta saada ylipäänsä töitä tärkeimpänä syynä olla vuokratöissä, mutta toiseksi tärkein syy oli mahdollisuus itse valita työaika ja -paikka.

– Tutkimusten kautta nähdään, että työ pistaloituu. Yhä useamman työ tulee muodostumaan eri tyyppisistä työn tavoista ja menetelmistä, ennakoi ManpowerGroupin toimitusjohtaja Matti Kariola.

Hän näkee työkeikkojen hakemisen useista eri paikoista myös yhteydessä siihen, että vuokratyötä käytetään paljon aloilla, joissa osa-aikaista työtä tehdään muutenkin. Näitä aloja ovat esimerkiksi majoitustoiminta, ravintola-ala ja kaupat.

– Lähes puolet ManpowerGroupin vuokratyösuhteessa olevista on alle 25-vuotiaita. On paljon opiskelijoita, omaa työuraansa aloittelevia ja muita, joille joustava tapa saada itselleen toimeksiantoja ja töitä on oman elämäntilanteen mukaista, Kariola kuvailee.

Kariola aloittaa vuoden vaihteessa Henkilöstöpalveluyritysten liiton hallituksen johdossa. Hän toivoo, että ala nähtäisiin nykyistä laajempana.

– Perinteisen henkilöstövuokrauksen lisäksi monet yritykset tarjoavat rekrytointipalveluita, osaamisen kehittämistä ja ulkoistuspalveluita. Ala monipuolistuu koko ajan, ja asiakkaiden tarpeet joustaville työvoimaratkaisuille ja henkilöstön saamiselle kasvavat, Kariola toteaa.

PAM: Työsuhteen kestoon liittyvät etuudet ongelmallisinta

Ala on pyrkinyt kirkastamaan mainettaan, ja yritykset ovat kampanjoineet muun muassa vastuullisuudella. Liitto on kehittänyt ohjeita ja ohjausta. Huonoa mainetta tuovat ylilyönnit halutaan välttää.

Palvelualojen ammattiliitto PAM näkee henkilöstövuokrauksen ykkösongelmaksi työsuhteiden kestoon liittyvistä etuuksista luistamisen, jos työ on ollut pätkittäistä.

– Ei ole harvinaista, että joku on tehnyt vuokratyön kautta kolme tai neljäkin vuotta töitä, mutta ei ole saanut talvilomaa, sillä työsuhteissa on ollut katkoja, kertoo neuvontapäällikkö Juha Ojala PAMista.

Joitain yhteydenottoja PAM on saanut myös siitä, että vuokratyön tekoa useassa eri yrityksessä olisi yritetty rajoittaa. Tällä saralla ongelmia on kuitenkin ollut vähän.

Mahdollisuus tehdä työtä useille työnantajille vaihtelee alakohtaisesti. Työntekijää koskee myös lojaliteettivelvoite, johon kuuluu esimerkiksi työnantajaa vahingoittavan tiedon salassapitovelvollisuus ja kielto tehdä kilpailevaa sivutyötä.

Näin alan suuret yritykset vastasivat Ylen kyselyyn

Näitä kysyttiin:

– Onko teillä sääntöjä/rajoitteita sille, voiko työntekijänne työskennellä samaan aikaan muissa yrityksissä?

– Jos rajoituksia on, millainen ristiin työskentely ei ole sopivaa ja miten tätä valvotaan?

Barona: Baronassa vuokratyö nähdään samanlaisena työsuhteena kuin mikä tahansa muukin työsuhde. Vuokratyönhän erottaa muista työsuhdetyypeistä vain se, että palkan maksaa eri yritys kuin missä työntekijä päivittäin työskentelee. Baronalla vuokratyösuhteessa työtä tekevistä työntekijöistä vuosittain noin 3 000 työntekijää työskentelee vakituisissa täysiaikaisissa työsuhteissa ja loput määräaikaisissa ja/tai osa-aikaisissa työsuhteissa.

Mikäli työsuhde on täysiaikainen, niin muussa työsuhteessa työskentely tulisi arvioitavaksi lähinnä työntekijän jaksamisen kannalta. Mikäli työsuhde on osa-aikainen, niin kyselyiden perusteella noin 20% Baronan työntekijöistä on useamman alan yrityksen listoilla ja joillakin toimialoilla, esim. ravintola-alalla, tämä luku on jopa 30%. Muissa yrityksissä työskentely ei ole mitenkään ei-toivottua, vaan hyvin ymmärrämme, että erilaisten työkokemusten kerryttäminen varsinkin uran alkuvaiheessa on tärkeää.

Barona: Toisessa yrityksessä työskentelyä ei ole mitenkään rajoitettu. Rajoitukset tulisivat kyseeseen ainoastaan tapauksessa, jossa asiakasyritys haluaa yrityssalaisuuksia suojatakseen tehdä työntekijän kanssa tätä koskevan sopimuksen. Tällöinkään rajoitus ei koske toisessa yrityksessä työskentelyä vaan kyseisen yrityksen yrityssalaisuuksien suojaamista sopimusteitse. Toisessa yrityksessä työskentelyä on käytännössä mahdotonta valvoa, emmekä ole nähneet sille mitään tarvettakaan.

VMP Group ja Smile Henkilöstöpalvelut: Ei ole minkäänlaisia rajoituksia. Toki pyrimme tarjoamaan työntekijöillemme työtilaisuuksia niin paljon kuin heillä on valmius ja halu tehdä, jotta heidän ei tarvitsisi sen takia hakeutua muihin yrityksiin. Arviomme mukaan isoissa kaupungeissa runsas kolmannes vuokratyöntekijöistä on ainakin jossain vaiheessa ollut töissä muissa alan yrityksissä, joten useammassa yrityksessä työskenteleminen on melko yleistä.

On huomattava myös, että merkittävä osa vuokratyöntekijöitä tekee vuokratöitä opiskelun / muun päätyön ohella, jolloin vuokratyön on tarkoitus tarjota mahdollisuuksia lisäansioihin pääasiallisen toimeentulon lisäksi ja oletuksena on silloin työskentely useammassa yrityksessä. Vuokratyö perustuu pitkälti joustavuuteen työntekijänkin näkökulmasta, joten kysymyksen tarkoittamat rajoitukset olisivat sen suhteen selkeässä ristiriidassa. Emme siis näe missään olosuhteissa tarkoituksenmukaisena luoda tällaisia sääntöjä/rajoituksia.

Staffpoint: Suurena työnantajana yksi StaffPointin vahvuuksista on se, että pystymme tarjoamaan vuokratyöntekijälle työvuoroja saman asiakkaan, esim. ketjuyrityksen, eri toimipaikoissa. Ravintola-alalla tämä tarkoittaa esimerkiksi eri ravintoloita. StaffPointin tuntityöntekijänä voi myös rakentaa työkalenterisi usean eri asiakasyrityksen tarjoamista työvuoroista. Tämä on mahdollista esimerkiksi kaupan alalla; asiakkainamme on paljon kaupan alan tehtäviä tarjoavia yrityksiä.

Työsuorituspaikan vaihtelevuus ja mahdollisuus rakentaa itse työkalenterinsa ovat keskeisiä henkilöstövuokrauksen tuomia etuja ja toimivat erityisesti aloilla, joilla on jatkuvaa kysyntää osaajista. Vuokratyöntekijän viikoittaista maksimityötuntien määrää sääntelevät alan työehtosopimukset. Henkilöstöpalveluyritys toimii samojen työehtojen mukaan kuin muutkin työnantajat.

Staffpoint: Periaatteessa mikään ei estä StaffPointin palveluksessa olevaa vuokratyöntekijää tekemästä vuokratyötä myös toiselle henkilöstöpalveluyrityksille. Työnantaja ei valvo, eikä sillä ole työkaluja valvoa työntekijän ristiintyöskentelyä. Joskus ristiintyöskentely saattaa tulla ilmi esim. työhyvinvointiin tai jaksamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Adecco Finland Oy: Suurin osa vuokratyöntekijöistämme työskentelee kokoaikaisesti asiakasyrityksissämme eikä heidän tarvitse etsiä lisätunteja muista yrityksistä. Toisinaan työntekijät työskentelevät omasta halustaan osa-aikatyössä eikä meillä ole rajoitteita siihen etteivätkö he voisi työskennellä myös muissa yrityksissä. Vaikkemme rajoita työntekijöiden työllistymistä muille työnantajille, niin meille työntekijöidemme hyvinvointi, työn tekemisen turvallisuus ja tekijöiden jaksaminen on kaiken toiminnan prioriteetti. Tarjoamme hyvin kattavan työterveyspalvelun työntekijöillemme, ja meidän varhaisen välittämisen mallia sovelletaan aktiivisesti jos huomaamme esimerkiksi väsymystä työntekijöillä.

Mehiläinen: Suomessa jokaisella on perustuslaillinen oikeus tienata elantonsa valitsemallaan tavalla. Mikäli työntekijämme tekee työaikansa ulkopuolella muita töitä, emme sitä lähtökohtaisesti voi tai halua rajoittaa.

ManpowerGroup: Me tuemme aina työntekijän työskentelemistä Manpowerin kautta useammassa eri asiakasyrityksessä, jos työ on osa-aikaista. Joskus eri työehtosopimusten alla työskenteleminen aiheuttaa lähinnä ongelmia palkanlaskennassa, mutta juridisina esimiehinä tuemme aina henkilöiden työllistymistä. Toki niin, että kokonaistyöaika pysyy työaikalainsäädännön sisällä.

ManpowerGroup: Valitettavasti joissain asiakasyrityksissä halutaan kieltää henkilöiden työskentely esim. samalla alalla toimiville muille yrityksille, jolloin työntekijän valittavaksi tulee kenelle hän työskentelee. Tätä yritämme konsultteina haastaa niin paljon kuin mahdollista, mutta on edelleenkin valitettavasti olemassa rekrytoivia esimiehiä, jotka kieltävät työntekijöitään tekemästä muille töitä, vaikka eivät laillisia työnantajan esimiehiä olekaan. Työsuhdelainsäädännössä huomioidaan kilpailevan toiminnan kielto, mutta vuokratyössä tässä on oma ulottuvuutensa, koska työntekijä ei ole työsuhteessa kahteen asiakasyritykseen, jotka ovat samalla, keskenään kilpailevalla toimialalla. Silloinhan on ymmärrettävää, että asiakasyritys ei aina halua työntekijän olevan meidän kautta kilpailijalla töissä. Myös liikesalaisuuksien varjeleminen voi aiheuttaa halun kieltää työ kilpailevalla asiakasyrityksellä.

Academic Work: Academic Workilla ei ole rajoitteita. Lähes kaikissa työpaikoissamme on tietty minimituntimäärä, joka takaa tekijälle tietyt tunnit viikko- tai kuukausitasolla. Jokaiseen työpaikkaan pyritään hakemaan henkilö, jonka elämäntilanteeseen ko. tuntimäärä sopii eikä näin ollen tarvitsisi hakea muuta työtä rinnalle. Esimerkiksi opintojen alkuvaiheessa olevat opiskelijat pystyvät yleensä tekemään hiukan vähemmän viikkotunteja kuin opintojansa lopettelevat hakijat.

Meillä on kuitenkin myös henkilöitä, jotka työskentelevät useammalle kuin yhdelle työnantajalle esim. kausiluonteisissa projekteissa.

Academic Work: Academic Workilla ei ole tähän rajoituksia, mutta luonnollisesti suorille kilpailijoille samankaltaisessa roolissa työskentely etenkään asiantuntijatasolla ei ole mahdollista salassapitosopimusten vuoksi. Käytännössä tämänkaltaisia tilanteita ei ole ollut.

SOL Henkilöstöpalvelut: Vuokratyötä koskeva henkilö voi työskennellä myös muissa yrityksissä, jos ammattitaito sen mahdollistaa. Henkilöstöneuvottelijoita, jotka toimivat vuokratyöntekijän esimiehenä, pyydetään tässä tilanteessa kiinnittämään huomiota henkilön työssäjaksamiseen ja vaitiolovelvollisuuteen asiakasyritysten liikesalaisuuksista.

Näin kysely tehtiin: Yle lähetti viikolla 42 kysymykset sähköpostilla kymmenelle suurimmalle henkilöstöpalvelualan yritykselle. Osaa vastauksista on lyhennetty.

Lue myös

"Yhden kerran huomautetaan, sitten poistetaan työmaalta" – Isot rakennusfirmat ottavat työturvallisuuden vakavasti, pienemmillä toimijoilla riittää parannettavaa

Suomessa on nyt huutava pula ravintola-alan työntekijöistä – ravintoloitsija lupasi Facebookissa 400 euroa sille, joka löytää työntekijän

"Tämä on suuri stressin aihe", sanoo yli 65 työsopimusta tehnyt parikymppinen palomies – neljä tarinaa pätkätyöstä Suomessa

Mustikoita vai munkki? Lohta vai makkaraa?

Päivästä toiseen toistuessaan tällaisilla valinnoilla on vaikutusta lievään tulehdukseen, joka voi kyteä elimistössä oireettomana.

Lievä tai toiselta nimeltään matala-asteinen tulehdus on yksi riskitekijä monen sairauden synnyssä. Se voi osaltaan vaikuttaa esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien, tyypin 2 diabeteksen, syövän ja muiden pitkäaikaissairauksien kehittymiseen.

– Lievä tulehdus on kroonisten sairauksien synnyssä ja etenemisessä kuin yksi palapelin osa, laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen sanoo.

Lievä tulehdus on kehon kudosten tai solujen pitkäkestoinen ärsytystila. Kehon oma puolustusjärjestelmä toimii hiukan liian aktiivisesti ja kudokset erittävät tulehdusta lisääviä aineita.

Ulospäin se ei usein anna itsestään merkkejä. Ainoa näkyvä piirre voi olla se, että rasvamassaa on kertynyt paljon. Silloin lievä tulehdus on tavallista todennäköisempi. Myös ikääntyessä lievä tulehdus usein lisääntyy.

Vaikka lievä tulehdus ei näy, sen mittaamiseen on keinoja. Sitä voidaan mitata esimerkiksi niin sanotulla herkällä CRP-mittauksella.

4 ruokavaliota, joilla lievä tulehdus vähenee

Hyvä asia on se, että lievää tulehdusta voi ehkäistä tai hillitä omilla elintavoilla, esimerkiksi arkisilla ruokavalinnoilla.

Lievältä tulehdukselta suojaa yleisesti ottaen kasvikunnan tuotteisiin ja juokseviin kasviöljyihin painottuva ruokavalio, jonka tiedetään edistävän terveyttä muutenkin.

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen listaa neljä esimerkkiä ruokavalioista, joilla lievää tulehdusta voi vähentää.

1. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa painotetaan kasvikunnan tuotteita, kuten kasviksia, marjoja, hedelmiä, palkokasveja ja täysjyväviljoja. Ruokavaliossa painottuvat myös kasviöljyt, kala, siipikarjan liha sekä rasvattomat tai vähärasvaiset maitotuotteet. Voit lukea suomalaisista ravitsemussuosituksista tarkemmin täältä.

Suomalaisille suositeltu ruokavalio vastaa pitkälti korkean verenpaineen hoitoon käytettyä niin sanottua DASH-ruokavaliota. DASH:ista on tehty paljon tutkimusta, ja sen on todettu vähentävän lievää tulehdusta.

2. Perinteinen välimerellinen ruokavalio

Myös perinteisestä välimerellisestä ruokavaliosta mallia ottava ruokavalio alentaa lievää tulehdusta. Suomalaisiin ravitsemussuosituksiin verrattuna ruokavalioon kuuluu olennaisesti ekstraneitsytoliiviöljy ja marjojen sijaan korostuu hedelmien syöminen. Suomalaisista suosituksista se eroaa myös siten, että maitotuotteiden käyttöä suositellaan vain rajatusti. Juomaksi käy pieni annos viiniä.

Voit lukea lisää perinteisestä välimerellisestä ruokavaliosta täältä (teksti englanniksi).

3. Vegaaniruokavalio

Täysin kasviksista koostuvan ruokavalion yhteydestä lievään tulehdukseen on tehty vasta vähän tutkimusta. Reijo Laatikaisen mukaan tutkimukset ovat kuitenkin antaneet myönteistä näyttöä. Siihen kuuluvissa elintarvikkeissa on juuri niitä aineita, joiden tiedetään vähentävän tulehdusta.

– Ruokavaliossa on vihanneksia, hedelmiä, marjoja, täysjyväviljoja ja palkokasveja. Rasvavalintojen ohella ne vaikuttavat keskeisesti lievään tulehdukseen, Reijo Laatikainen sanoo.

Niin kuin muissakin ruokavalioissa, myös vegaaniruokavaliossa kannattaa välttää sokerin ja vähäkuituisten hiilihydraattien, esimerkiksi valkoisen vehnän, runsasta käyttöä. Voit lukea lisää vegaaniruokavaliosta täältä.

4. Kun ylipainoa on runsaasti: Mikä tahansa laihduttava ruokavalio

Jos ylipainoa on kertynyt hyvin paljon, millä tahansa selvästi laihduttavalla ruokavaliolla saa vähennettyä lievää tulehdusta. Silloin laihtumisella on niin merkittävä vaikutus lievään tulehdukseen, ettei ruuan laadulla ole sen kannalta väliä.

– Lihavan ihmisen kohdalla laihtuminen lyö alleen melkein kaikki muut ruokavaliovaikutukset. Mutta vielä vähän paremman vaikutuksen saa, jos laihtuu ja lisäksi syö terveellisesti, Reijo Laatikainen sanoo.

Jopa niin sanotut pussikuurit eli erittäin niukasti energiaa sisältävät ENE-dieetit tai esimerkiksi ketogeeninen ruokavalio vähentävät tulehdusta painoa tiputtavan vaikutuksen vuoksi. Ilman painonpudotusta ketogeeninen ruokavalio voi Reijo Laatikaisen mukaan kuitenkin jopa lisätä lievää tulehdusta.

Ruokavalio, josta lievä tulehdus innostuu

Millainen ruokavalio sitten lisää lievää tulehdusta? Siitä hyvä esimerkki on länsimainen pikaruokaan painottuva ruokavalio, joka on tunnetusti epäterveellinen muutenkin.

Pikaruokapainotteinen ruokavalio

Lievä tulehdus saa lisää potkua ruokavaliosta, johon kuuluu paljon tyydyttynyttä, kovaa rasvaa, lisättyä sokeria ja niin sanottuja höttöhiilareita.

Tällöin ruokavalinnat sisältävät toistuvasti esimerkiksi voita, kermaa ja prosessoitua lihaa, kuten leikkeleitä ja makkaraa. Lautasella on myös isoja annoksia höttöhiilareita eli valkoista pastaa, valkoista riisiä, perunaa tai sokerisia herkkuja ja juomia. Kasvikset sen sijaan puuttuvat.

– Aterian jälkeistä lievää tulehdusta pahentaa pomminvarmasti iso annos tyydyttynyttä rasvaa, vaikkapa kermaa. Niin myös iso annos sokeria tai puhdistettua viljaa eli valkeaa riisiä, valkeaa pastaa tai perunaa. Mitä suurempi annos ja mitä huonompi ihmisen sokeriaineenvaihdunta, sitä suurempi on myös tulehdusvaste, Reijo Laatikainen sanoo.

Täsmävalintoja: mustikat, appelsiini, lohi, ekstraneitsytoliiviöljy

Yksittäiset ruoka-aineet eivät Reijo Laatikaisen mukaan ole mullistava ratkaisu lievään tulehdukseen, vaan ruokavalion kokonaisuus ratkaisee.

Monien elintarvikkeiden myönteisestä vaikutuksesta on kuitenkin saatu tutkimustietoa.

Lievän tulehduksen alentamisessa marjat ovat ykkösluokkaa. Mustikkaa on tutkittu paljon, ja mustikoiden syömisen on todettu alentavan lievää tulehdusta. Monilla muillakin marjoilla on samankaltainen vaikutus.

Hedelmistä on tutkittu esimerkiksi appelsiinia ja granaattiomenaa, ja niiden on todettu alentavan lievää tulehdusta. Samansuuntainen vaikutus on todettu esimerkiksi valkosipulilla, kurkumalla ja inkiväärillä.

Myös ekstraneitsytoliiviöljyn ja esimerkiksi rasvaisen kalan, kuten lohen käytöstä on saatu myönteisiä tuloksia.

Aina ei tarvitse syödä kunnolla

Lautasen sisällön lisäksi elämäntavoilla on muutenkin vaikutusta lievään tulehdukseen.

Uni on tärkeää elimistön palautumisen kannalta, ja sillä on yhteyttä myös lievään tulehdukseen. Myös liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia. Samoin näyttää vaikuttavan pitkäkestoisen stressin välttäminen.

Reijo Laatikainen painottaa, ettei itselleen kuitenkaan kannata olla liian tiukka. Syömisessäkin ruuasta nauttiminen on tärkeää.

– Kun suurin osa aterioista pysyy kondiksessa, aina ei tarvitse syödä kunnolla.

Lähteenä myös Reijo Laatikainen: Taltuta lievä tulehdus, 2019 (Kirjapaja)

Lue lisää:

Me syömme ja stressaamme itsemme sairaiksi – Maria Borelius kieltäytyi voimasta huonosti ja etsi paremman elämän reseptin

Puolukka voi kumota rasvaisen ruoan vaikutuksia: pistää kampoihin sydäntauteja ja diabetesta aiheuttavalle tulehdustilalle

Tiesitkö tämän mustikasta?

Sivellin uppoaa vesilasiin.

Veteen piirtyy sinisiä pyörteitä, jotka liukenevat pian osaksi vihertävää nestettä. Jykevän puupöydän ylle kumartunut nuori nainen naputtaa liiat vesipisarat siveltimestä.

Alva Fontell painaa siveltimen maaliin. Sormet ovat puristuneet tukevasti siveltimen ympärille, kun hän ryhtyy varjostamaan naisen profiilia. Pyöreiden silmälasien takana tummat silmät katsovat maalausta herkeämättä.

Sitten lihasnykäys vavisuttaa kehoa. Sivellin painautuu tahattomasti paperiin jättäen paperille piirtyvän naisen poskelle kolme sinistä täplää.

Alva Fontell puhaltaa hiljaa ilmaa nenästään.

Hän laskee siveltimen pöydälle ja painuu vasten pyörätuolinsa selkänojaa.

Hyvä ennuste kääntyi päälaelleen

8-vuotiaana Alva Fontell pyörtyi kiipeilytelineen juurelle koulun välitunnilla.

Lääkärit ihmettelivät, miksi näin kävi perusterveelle lapselle. Tutkimusten jälkeen Fontellilla diagnosoitiin epilepsia, joka lääkärien mukaan katoaisi itsekseen teini-iässä.

Näin ei käynyt. Kahden seuraavan vuoden aikana Alva Fontellista tuntui, hänen kehonsa oli vallannut jokin tuntematon asia.

– Minulla ilmeni uusia oireita, kuten lihasten nykimistä. Käteni heikkenivät ja kirjoittaminen vaikeutui.

Fontell oli intohimoinen luistelija ja osa muodostelmaluistelujoukkuetta. Oudot oireet alkoivat näkyä pian myös jäällä.

– Jalkani heikkenivät, samoin tasapainoni ja koordinaatiokykyni. Järkytyin, kun yhtäkkiä luistelu oli paljon vaikeampaa.

Tyttö vietiin uudelleen lääkäriin. Kävi ilmi, että aiempi diagnoosi oli ollut virheellinen. Kyseessä olikin EPM1-tyypin myoklonusepilepsia.

Se on perinnöllinen keskushermoston rappeutumissairaus, joka kuuluu progressiivisiin eli eteneviin epilepsioihin. Taudin neurologisia oireita ovat lihasnykäykset eli myokloniat sekä epileptiset kohtaukset.

Kohtaukset saadaan usein hallintaan lääkkein. Ajan mittaan paheneville lihasnykäyksille ei kuitenkaan ole löydetty sopivaa hoitoa tai ennaltaehkäisykeinoa.

"Rakastamani asia vietiin minulta pois"

Alva Fontell kuuli mitä lääkäri sanoi, mutta ei ymmärtänyt sitä. Järkytys laskeutui hitaasti koko kehoon.

– Lapsena oli vaikea käsittää, mitä tarkoittaa että sairaus on sinulla lopun ikääsi. Silloin sain sairaudelleni nimen, mutta ymmärrys seurasi vasta myöhemmin.

Sairauden vaikutukset arkeen konkretisoituivat nopeasti. Fontell alkoi entistä pahemmin menettää jalkojensa kontrollin muun muassa riviluistelun aikana.

Vuoden sinnittelyn jälkeen jäljellä oli vain yksi vaihtoehto.

– Minun täytyi lopettaa luistelu ennen kuin minulle tai muille tapahtuisi jotain. Tuntui, että rakastamani asia vietiin pois ilman hyvää syytä.

Seitsemän vuotta kestäneen harrastuksen kautta saatu yhteisö hajosi harrastuksen myötä. Alva Fontellille jäi kuitenkin toinen rakas harrastus: teatteri. Sen kautta löytyneet ystävät pysyivät rinnalla.

Noihin aikoihin sairaus alkoi näkyä enemmän myös ulkopuolisille.

Ensikosketus ennakkoluuloihin

Luokkatoverit alkoivat karttaa tyttöä.

– He jättivät minut ulkopuolelle, koska olin heidän silmissään outo. En usko heidän välttämättä tajunneen, miltä se minusta tuntui.

Kuudennella luokalla Fontell vaihtoi koulua. Hän päätti, ettei kerro sairaudestaan kenellekään – kunnes eräänä päivänä hänen jalkansa pettivät alta.

– Siitä alkoi välttely. Minun käskettiin pysyä poissa, jotten tartuttaisi muita. Kun tulin huoneeseen, muut juoksivat pois.

Fontellin mielestä luokassa ei vallinnut minkäänlaista kuria.

– Ymmärrän, miten kiusaaminen pääsi tapahtumaan – en miksi, mutta miten.

Koulukiusaaminen oli Fontellin ensikosketus sairauden aiheuttamiin ennakkoluuloihin. Hän ei vielä tiennyt, kuinka paljon niitä tulevina vuosina kohtaisi.

Pako mielikuvitusmaailmoihin

Vapaa-ajallaan Alva Fontell luki ja kirjoitti. Niiden kautta aukesi uusia maailmoja, jotka auttoivat unohtamaan kaiken muun.

– Luin valtavia määriä, kaikkea Bilteman mainoslehdistä raakoihin aikuisten romaaneihin. Kirjoista ikään kuin sai kavereita, vaikkei heitä oikeasti ollutkaan olemassa.

Hän alkoi vuodattaa tunteitaan myös piirroksiin ja maalaamiseen. Hän maalasi kasvoja, joista heijastui erilaisia tunteita. Hän maalasi kirkasta jäätä, jolle hän haikaili takaisin.

Hän maalasi kuvan aivoista, joista heijastuu maa ja vesi.

– Epilepsia on neurologinen sairaus aivoissa, ja niiden maalaaminen herätti kiinnostuksen myös sairauden tätä puolta kohtaan.

Vaikka maalaaminen rauhoittaa mielen, Fontell huomasi pian että liika käsien käyttäminen uuvuttaa ja pahentaa joitakin sairauden oireita.

Lihasnykäykset näkyvät myös joissakin maalauksissa – kuten sinisinä täplinä nyt työn alla olevan naisen poskessa.

Tukea uusista ystävistä

Kuudennen luokan jälkeen koitti uusi alku. Alva Fontell oli odottanut yläasteen alkua malttamattomana.

– Löysin rinnalleni ihmisiä, jotka eivät välittäneet sairaudestani. Se tuntui aivan mahtavalta.

Oireet kuitenkin pahenivat. Hänen jalkansa olivat heikot, ja lihasnykäysten vuoksi ne saattoivat pettää täysin yllättäen.

Kahdeksannella luokalla Alva Fontell sai pyörätuolin.

Aluksi hän käytti sitä vain aika ajoin. Lukioon mennessä pyörätuolista tuli ongelma, koska sitä ei mahtunut käyttämään lukion käytävillä.

Fontell tukeutui ystäviinsä.

– He auttoivat minua siirtymään luokasta toiseen. Lisäksi jouduin kulkemaan myös paljon ottamalla tukea seinistä. Koulun henkilökunta tahtoi auttaa, mutta rakennuksen pienuuden takia paljoa ei ollut tehtävissä.

Tänä keväänä hän valmistui ammattiopisto Spesiasta kuvallisen ilmaisun linjalta. Koska hänen sairautensa pahenee kuitenkin vääjäämättä, jatko riippuu hänen omasta jaksamisestaan.

"Haluan tehdä asioita nyt"

23-vuotias Alva Fontell asuu Helsingin keskustassa. Kaverit tuntevat hänet rempseästä huumorista ja tarttuvasta naurusta. Hän ei halua ottaa itseään liian vakavasti.

– Olen oppinut, että vaikka olen erilainen, voin olla samaan aikaan hyvinkin tavallinen nuori.

Hän pitää itsestään huolta pysymällä aktiivisena ja näkemällä ystäviään, mutta myös kuuntelemalla kroppaansa. Sairaus on opettanut elämään hetkessä.

– Koska tulevaisuuteni on täysin auki, haluan tehdä asioita nyt. En kuitenkaan tahdo vaatia itseltäni liikoja.

Nykyään Alva Fontell käyttää pyörätuolia lähes koko ajan. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä. Unelmia hänellä on – esimerkiksi sosiaali- tai kulttuuriantropologian opiskelu.

Toinen suuri haave liittyy vakavaan sairauteen.

– Haluaisin kiertää kouluissa puhumassa ennakkoluuloista, joita olen kohdannut ja siitä, miten niiden ohi voi nähdä. Tuntuu mahtavalta, kun voi auttaa toista ymmärtämään.

Vaikka Alva Fontellista huokuu aurinko, se peittää alleen paljon. Hän on huomannut, että kaikki eivät ole valmiita näkemään pyörätuolia syvemmälle.

"Osa ei enää vastannut, kun sai tietää sairaudestani"

Alva Fontellin sormet hypistelevät kullanväristä kaulakorua, jossa roikkuu pieni pöllö. Ne vapisevat.

Tummat kulmat ovat painuneet mietteliäästi alas.

– Jotkut tuntuvat ajattelevan, että pyörätuolissa istuvan aivokapasiteetti ei voi olla täysin normaali.

Sairauden vuoksi Fontellin ääni tärisee, kun hän puhuu. Hänen olemuksensa on kuitenkin päinvastainen, levollinen.

Hän kertoo olleensa jonkin aikaa Tinderissä. Deittailusovelluksen avulla toiseen pystyy tutustumaan ensin viestien välityksellä ilman, että he näkevät vain ihmisen pyörätuolissa.

– Osa ei enää vastannut, kun sai tietää sairaudestani. Moni ei sanonut mitään. Eräs sanoi kerran suoraan, ettei taida pystyä olemaan kanssani. Vaikka minusta se ei ole kunnon syy, ainakin se on jotain.

Toisaalta Fontell on deittailusovelluksen ulkopuolella törmännyt myös toiseen ääripäähän.

– Tuntuu, että jotkut kiinnostuvat minusta vasta kun saavat tietää pyörätuolistani.

Hän on miettinyt, onko se sääliä. Vai haluavatko he sanoa kavereilleen, että tuntevat jonkun joka on pyörätuolissa?

– Vai olenko minä itse vain pessimisti, kun oletan näin?

Tietämättömyys lietsoo pelkoa

Häpeää, salailua ja huolta siitä, auttaako kukaan.

Osa epilepsiaa sairastavista joutuu miettimään muiden suhtautumista päivittäin esimerkiksi ulkona liikkuessaan tai töitä hakiessa. Alva Fontelliltakin vedettiin TET-harjoittelupaikka alta 8.-luokalla.

Paikka kirjakaupan varastossa oli jo sovittu, kun Fontellin sairaus tuli puheeksi. Työnantajan suhtautuminen muuttui täysin.

– Minua ei kuulemma olisi voinut jättää yksin varastoon. Yritin selittää, että en saa kouristuskohtauksia, mutta he olivat eri mieltä ja pysyivät päätöksessään, Fontell kertoo.

Vaikka tapahtumasta on jo vuosia, äänestä kuuluu yhä epäuskoista huvittuneisuutta. Ehkä siksi, että hänen kokemuksensa ovat valitettavan tuttuja monelle sairastuneelle.

– Monesti kuulee, että jo pelkkää epilepsia-sanaa kavahdetaan. Osassa se herättää pelkoa, mikä johtuu usein tietämättömyydestä, kertoo Epilepsialiiton toiminnanjohtaja Virpi Tarkiainen.

Epilepsian moninaisuus hämää jopa asiantuntijoita

Epilepsiasta puhuttiin ennen “kaatumatautina”, ja termiin törmää välillä edelleen. Lastenneurologian erikoislääkäri, emeritusprofessori Matti Iivanainen on arvioinut, että nimitys on peräisin keskiajalta. Tuolloin uskottiin, että sairaus tarttuisi muihin hengitysilman kautta.

Sairauteen liitetään usein ajatus kouristuskohtauksista, vaikka kohtauksia on erilaisia. Moni ei vain tunnista niitä.

– Esimerkiksi poissaolokohtauksen aikana ihminen voi vaikuttaa päihtyneeltä, eikä häntä uskalleta lähestyä. Se voi aiheuttaa vaaratilanteita kaikille, Virpi Tarkiainen Epilepsialiitosta toteaa.

Epilepsia voi johtua lukuisista eri syistä ja ilmetä monin eri tavoin. Oireiden moninainen kirjo saattaa hämätä jopa asiantuntijoita. Osa ajattelee virheellisesti, että oireet kuuluvat epilepsiaan lääkityksestä huolimatta.

– Hälytyskellojen pitäisi soida, jos oireita ei saada kuriin asianmukaisella lääkityksellä, neurologian professori Reetta Kälviäinen Kuopion yliopistollisen sairaalan Epilepsiakeskuksesta toteaa.

Hänen mukaansa jotkut potilaat jäävät pitkäksi aikaa hankalaan tilanteeseen, jossa heidän kohtauksiinsa kokeillaan useita eri lääkkeitä.

– Tärkeintä on selvittää, missä epilepsian syy todella piilee.

Moni asia pahentaa epilepsiaa sairastavien oireita

Alva Fontell on annostellut lautaselleen salaattia, juustoa, oliiveja ja maissia.

Haarukka on jo koskettaa hänen suutaan, kun se kirpoaa kädestä lihasnykäyksen voimasta. Juomalasi liukuu pitkin pöytää, salaattia on pudonnut syliin.

Fontellin silmissä pilkahtaa pahoitteleva katse.

– Nämä säpsyt ovat välillä vähän rajumpia.

Vilkkuvat valot, kovat äänet. Kylmyys, mutta toisaalta myös kuumuus. Pimeys, mutta myös auringon kirkkaus. Monet asiat pahentavat EPM1-epilepsiaa sairastavan oireita.

Ärsykkeitä ovat myös väsymys, stressi tai alhainen verensokeri. Säännölliset ruoka-ajat ovat välttämättömiä.

– Rapea halloumi on heikkouteni, Fontell kertoo ja väläyttää leveän hymyn.

Hän noukkii maissinjyvät pöydältä takaisin lautaselleen ja jatkaa syömistä. Tällä kertaa kasvot kumartuvat miltei kiinni lautaseen, kun hän ohjaa haarukan suuhunsa.

Sairauden uhmaaminen tuo vain pettymyksiä

Miksi juuri minä?

Alva Fontell uskoo, että jokainen vakavasti sairastunut ajattelee joskus näin. Niin hänkin.

– Katkeroituminen olisi varmasti hyvin helppoa jos tuntee, että yhtäkkiä on viety mahdollisuus elämään.

Fontell on käsitellyt tunteitaan yhdessä psykologin kanssa. Suurin työ hänen on kuitenkin pitänyt tehdä itse: päästää irti nuorena rakennetusta haaveista.

Se on ollut vaikeaa. Ystävät hänen ympärillään opiskelevat, käyvät töissä ja etsivät itseään eri tavoin.

Nuorempana Fontell halusi kokeilla sairautta uhmaten muun muassa klubilla käymistä. Hän ajatteli kestävänsä vilkkuvia valoja ja kovia ääniä. Ilta päättyi pettymykseen lähes saman tien, kun hänelle tuli huono olo.

– Olen ymmärtänyt, että minun ei kannata edes luulla pystyväni elämään samanlaista elämää kuin kaverit ympärilläni. Joinakin päivinä osaan olla asian kanssa sinut, toisina se ärsyttää suunnattomasti.

Yksi klubikerta auttoi Fontellia myös ymmärtämään, että hän viihtyy mieluummin kotona kuin juhlimassa. Silti mieleen luikertavat välillä “mitä jos” -ajatukset.

– Ero on siinä, että muilla on ollut mahdollisuus valita. Minulla ei.

Tulevaisuus tulee aina olemaan auki

Alva Fontell muistaa, miten yläasteella opettajat kannustivat oppilaita pohtimaan, mitä he haluavat tehdä aikuisina. Hänelle se oli vaikeaa silloin, ja on yhä.

– En tiedä, missä tilanteessa olen sairauteni kanssa muutaman vuoden kuluttua.

Hän syö päivittäin useita lääkkeitä. Niistä huolimatta on päiviä, joina hän ei pääse tärinän vuoksi sängystä ylös.

Sairaus ei välitä, vaikka päivä olisi kuinka tärkeä.

Juuri sairauden pahenevan luonteen vuoksi EPM1-tyypin epilepsiaan liittyy monesti masennusta. Sairastuneilla ei mene muisti, vaikka lihasnykäykset pahenevat ajan mittaan.

– Rajujen oireiden takana he ymmärtävät ympäristöstään ja tilanteestaan paljon. Koska he eivät aina pysty kunnolla kertomaan tätä tätä, heihin saatetaan suhtautua vähätellen, kertoo professori Reetta Kälviäinen.

Alva Fontell ei ole sairastunut masennukseen.

– Tiedän, ettei pelkkä positiivinen asenne estä masennusta, mutta minua se on auttanut. Tai sitten olen ollut vain onnekas, omalla tavallani.

Kohti hyväksyntää

Siristyneet silmät ovat tuijottaneet maalausta jo hyvän tovin.

Alva Fontellin huulet ovat mutristuneet, pää on kallistunut arvioivasti miltei kiinni oikeaan olkapäähän.

Siniset läikät ovat jo alkaneet kuivua kiinni maalauksen naisen profiiliin.

Fontellin käsi hapuilee siveltimen käteen, ja tarttuu siihen jämäkästi.

– Itse asiassa… nuo pisteet eivät näytä ollenkaan huonoilta.

Tärisevä käsi upottaa siveltimen veteen. Lasi keinahtaa, muttei kaadu. Alva Fontell sipaisee siveltimeen lisää maalia, tällä kertaa keltaista.

Hänen huulensa ovat kääntyneet hymyyn, kun hän jatkaa varjostusten tekoa.

Työmarkkinasyksyn palkkaneuvotteluja on vaikeuttanut kysymys kilpailukykysopimuksen lisätyötuntien kohtalosta.

Kun liittokierroksen ensimmäisiä sopimuksia puserretaan kasaan, tunnelmaa häiritsee uusi kiista siitä, olivatko työajan lisäykset kaikille työntekijöille edes laillisia.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus ratkaisi kysymyksen viime maanantaina työntekijän eduksi. Oikeus totesi päätöksessään, että työntekijän oman työsopimuksen työaikakirjausta ei olisi saanut ohittaa kikyn mukaisella työehtosopimuksella. Työnantaja määrättiin korvaamaan teetetty lisätyö jälkikäteen.

Tuomio ei ole lainvoimainen, ja työnantajayritys vie asian hovioikeuteen.

Kyseessä oli Insinööriliiton jäsenen oikeusjuttu. Liitto arvioi nyt Ylelle, että pelkästään ylemmissä toimihenkilöissä on kymmeniä tuhansia vastaavanlaisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Siis sellaisia, joiden oma työsopimus määrittää tietyn työajan ilman sidosta alan työehtosopimukseen.

Insinööriliiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksa painottaa, että tarkkaa lukumäärää ei tiedä kukaan.

– Meillä on näppituntuma, miten keskusteluja on käyty ihmisten kanssa, ja määrä on merkittävä. Se voi olla ylemmistä toimihenkilöistä jopa puolet, mikä tarkoittaa kymmeniä tuhansia työsopimuksia.

"Keskustele työnantajan kanssa ja kysy liitosta"

Insinööriliiton Petteri Oksa toteaa, että jos työntekijä haluaa kiky-tuntinsa jälkikäteen riitauttaa tai viedä asian vaikka oikeuteen, kyseessä on työsopimuskiista yksittäisen työntekijän ja työnantajan välillä.

– Tämä on yksilöiden juttu, eikä liiton juttu ensisijaisesti. Pitkän tien joutuu jokainen käymään, jos haluaa riidellä. Kannattaa miettiä, että kuinka merkittävästä asiasta omalta kohdalta on kyse.

Oksa neuvoo työntekijöitä kuitenkin keskustelemaan työnantajansa ja ammattiliiton kanssa, jos katsoo kiky-lisätuntien loukkaavan oman työsopimuksen työaikaehtoja.

Itä-Suomen yliopiston työoikeuden dosentti Jaana Paanetoja sanoo, että Suomen lainsäädännön näkökulmasta asetelma on selvä.

– Jos työsopimuksessa on sovittu paremmin asiasta eli tällaisessa tapauksessa lyhyemmästä työajasta, niin sen jälkeen solmittava työehtosopimus ei meidän lainsäädännön perusteella voi vaikuttaa siihen yksilötason sopimukseen.

Suuressa osassa suomalaisia työsopimuksia työaika on toki sidottu alan työehtosopimukseen, jolloin kiky-lisätuntien teettäminen on ollut täysin laillista.

Työnantajat eivät usko kanneaaltoon

Käräjäoikeuden tuomio kiky-tuntien korvaamisesta jälkikäteen koski Teknologiteollisuus ry:n jäsenyritystä. Liiton neuvottelujohtaja Jarkko Ruohoniemi katsoo, että kiky-tuntien lisääminen kaikille työntekijöille näiden omista sopimuksista riippumatta oli laillista, eikä tarvetta uusiin tulkintoihin ole.

Ruohoniemen mukaan asiasta sovittiin keskusteluissa palkansaajapuolen kanssa, kun kilpailukykysopimusta tehtiin. Ruohoniemi muistuttaa, että Insinööriliitto oli hyväksymässä kilpailukykysopimusta muiden mukana.

– Näin on nimenomaisesti sovittu, että kaikkien työaika pitenee. Keskusteltiin myös nimenomaan siitä, että meillä on paljon näitä ihmisiä, joilla on 37,5 tuntia työaika, että (työajan pidennys) koskettaa myöskin heitä.

Ruohoniemi toteaa, että käräjäoikeuden päätös ei ole lopullinen, vaan asia katsotaan todennäköisesti korkeimpaan oikeuteen asti. Ruohoniemi perustelee kantaansa myös työtuomioistuimen lausunnolla, jonka se antoi kesällä Varsinais-Suomen käräjäoikeudelle, jossa on käynnissä toinen, samantyyppinen riita kikyn mukaisten lisätyötuntien laillisuudesta.

– Siinä päädyttiin siihen, että kiky-sopimuksella voitiin nimenomaisesti kaikkien työaikaa pidentää.

Ruohoniemi ei usko, että asian saama huomio johtaa suureen joukkoon uusia korvausoikeudenkäyntejä. Hän kehottaa liiton jäsenyrityksiä pitämään työajan pidennyksistä kiinni, vaikka joku tai jotkut työntekijät asian riitauttaisivat.

– Minä en usko, että tämä johtaa siihen, että näitä juttuja tuolta viriää kentältä. Minä antaisin neuvon kaikille, että otetaan nyt jäitä hattuun.

Mahdollisilla kanteilla alkaa sitä paitsi olla jo kiire. Työaikasaatavien osalta kanneaika on kaksi vuotta, ja kiky astui voimaan vuoden 2017 alussa.

Fuengirolan lähellä sijaitsevalla karavaanareiden suosimalla camping-alueella alkaa olla täyttä. Syksyn kuluessa Suomesta on tullut kymmeniä matkailuautoja ja talven viettoon jääviä suomalaisia.

– Tänä syksynä on tullut paljon uusia suomalaisia Fuengirolaan, täällä on käynnissä sukupolvenvaihdos, kun juuri eläkkeelle siirtyneet alkavat lomailla Aurinkorannikolla, sanoo Camping Suomi Village Fuengirolan yhteyshenkilö Kaija Kähmi.

Camping-alueella on huomattu monien, jopa kymmenen talvea lomailleiden suomalaisten jääneen kotimaahan sairauden tai muun syyn takia. Mutta samaan aikaan uusia karavaanareita on tullut niin paljon, että camping-alueella on alkamassa laajennus.

– Lämpö houkuttaa ja monilla eläkkeelle siirtyneillä on suhteellisen hyvin tuloja, joten he pystyvät matkustamaan ja sijoittamaan asuntoautoon, laskee Kähmi.

Yksi syy caravan-alueiden ruuhkaisuuteen on se, että aivan Fuengirolan kaupungin tuntumassa oleva alue on suljettu remontin takia. Tällä hetkellä kaupungissa on huutava pula matkailuautojen pysäköintipaikoista.

Yksi ensimmäistä talvea Fuengirolassa camping-alueella viettävistä on Kouvolan Valkealasta tullut pariskunta Kaija ja Seppo Hongisto.

– Aiemmin hiihdin paljon Lapissa, mutta kun vammautumisen takia kaikki Suomen talveen liittyvä jäi pois, niin tämä on vaihtoehto ja samalla toteutuu monivuotinen haave, sanoo Seppo Hongisto.

Hongistojen haave talvesta Aurinkorannikolla toteutui, kun Sepon tytär suostui ajamaan asuntoauton Suomesta Espanjaan. Muutaman päivän kuluttua tuli puhelinsoitto Valkealaan, että sopiva camping-alue oli löytynyt. Kaija ja Seppo lensivät perässä Malagaan.

Hongistot laskevat elämisen tulevan selvästi halvemmaksi Espanjassa kuin kotona Kymenlaaksossa. Erityisesti ruoka on edullisempaa.

– Kaikki on tähän asti sujunut erinomaisesti. Teemme täällä normaaleja kotiaskareita, sanoo Kaija Hongisto.

Pieni suomalaisyhteisö myös auttaa toisiaan ja järjestää säännöllisesti ajanvietettä.

– Kun tulimme tänne, ensimmäiseksi piti saada ilmatäytteinen etuteltta pystyyn. Emme olleet koskaan sitä koonneet, mutta saimme apua, ja teltta oli hetkessä pystyssä, kertoo Seppo Hongisto.

Viisikymppisille suomalaisille töitä Aurinkorannikolla

Espanjan Aurinkorannikolla asuu talvisin arviolta 30 000 suomalaista. Määrä on kasvussa, sillä Fuengirolaan on siirtynyt useiden suomalaisyritysten puhelin- ja asiakaspalvelu, ja uusia yrityksiä perustetaan jatkuvasti. Monet uusista Aurinkorannikolle tulevista etsivät myös työtä talvikuukausien ajaksi.

Tänä vuonna Fuengirolassa on avautunut yksityinen Aurinkorannikon työvoimatoimisto.

– Tällä hetkellä Fuengirolassa töitä olisi tarjolla 60-70 suomea puhuvalle. Ja mikä merkittävää, yli 50-vuotiaat ovat haluttua työvoimaa, sanoo työvoimatoimiston perustaja Kai Hahl.

Tänä talvena Aurinkorannikolla on ensimmäistä kertaa suomalaisille enemmän avoimia työpaikkoja kuin tekijöitä. Se myös nostaa palkkatasoa.

Matkailuautossa asuminen on vaihtoehto kalliille kaupunkiasumiselle Fuengirolassa. Pienestä kaupunkiasunnosta peritään jopa 700 euron vuokraa kuukaudessa. Se on paljon, kun keskipalkka jää 1200 euroon. Monet asuvatkin ahtaasti kimppakämpässä.

– Asuntojen vuokrat laskevat puoleen, kun Fuengirolan rantakadulta on valmis siirtymään muutaman kilometrin vuoriston suuntaan, sanoo Hahl.

Terveys kuntoon Aurinkorannikolla

Lappeenrantalainen Jorma Karjalainen hoitaa Fuengirolassa terveyttään kävelemällä. Päivittäinen lenkki kestää tunnista puoleentoista. Kävelykeppejä liikkumiseen tarvitseva Karjalainen ei kotona Lappeenrannassa pääsisi talvella kovinkaan usein ulos.

– Lappeenrannassa oli viime talvenakin metritolkulla lunta, ja keppien kanssa kävely olisi ollut vaikeaa, kun jalkakäytävillä oli lunta, sanoo Jorma Karjalainen.

Fuengirolaan on syntynyt pieni lappeenrantalaisten lomailijoiden yhteisö, joka tapaa lappeenrantalaisen yrittäjän omistamassa paikallisessa ravintolassa. Siellä näytetään esimerkiksi kotikaupungin jääkiekkojoukkueen SaiPan ottelut.

– Tuntuu välillä, että puolet Lappeenrantaa on täällä. Täällä tapaa tuttuja, joita ei käytännössä näe Lappeenrannassa talven aikana ollenkaan, sanoo Jorma Karjalainen.

45-vuotias salolainen Maria Kallio havahtui lapsihaaveisiin myöhään.

Ajatukset lapsista tulivat ja menivät kertaalleen jo kolmikymppisenä, kun hän oli naimisissa. Avioliitto kuitenkin päättyi ja lapsihaaveet sen mukana.

Kun nykyinen mies astui Kallion elämään vuonna 2010, pariskunta ei puhunut juuri lapsista.

– Minulla ei ollut hirveää vauvakuumetta. Vasta nelikymppisenä tajusin, että olisi kauheaa, jos en saisi lasta.

Suomalaiset tulevat vanhemmiksi yhä myöhemmällä iällä, ja naiset saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin hieman yli 29-vuotiaana.

Myös niin sanottujen riskisynnyttäjien määrä on kasvanut, kun synnyttäjistä yhä suurempi osa on yli nelikymppisiä. Viime vuonna 40-vuotiaita tai sitä vanhempia synnyttäjiä oli 4,6 prosenttia. Yli 35-vuotiailla naisilla on enemmän riskejä raskauksiin liittyen kuin nuoremmilla.

Tässä jutussa kolme naista kertoo, miksi ovat päätyneet hankkimaan lapsia nelikymppisinä, ja miltä pikkulapsiarki heidän iässään tuntuu.

Maria Kallio, 45: "Haluan, että joku kutsuu minua äidiksi"

Maria Kallio päätti lopulta ottaa miehensä kanssa selvää, oliko lapsen saaminen 41-vuotiaana enää edes mahdollista. Tutkimuksissa selvisi, ettei sille ollut periaatteessa estettä, mutta lääkäri oli Kallion iän vuoksi skeptinen. Hän totesi heti, ettei Kalliolla olisi muuta vaihtoehtoa kuin luovutettu munasolu.

Tässä vaiheessa oman lapsen saamisesta oli tullut Kalliolle entistä tärkeämpää.

– Olin pystynyt elämään itsekästä elämää pitkään. Sitten alkoi tuntua, että haluan, että joku kutsuu minua äidiksi.

Hedelmöityshoitoa kokeiltiin vuoden ajan hänen munasoluillaan, mutta se ei tuottanut positiivista tulosta. Pari alkoi jonottaa luovutettua munasolua.

Pian parilla oli jo tiedossa heille sovitun luovuttajan pituus sekä hiusten ja silmien väri. Hedelmöitys sovittiin muutaman viikon päähän, ja Kallion oli tarkoitus enää vain ilmoittaa klinikalle, milloin hänen seuraavat kuukautisensa olisivat.

Niitä ei kuitenkaan jostakin syystä kuulunut, joten Kallio päätti tehdä raskaustestin. Se näytti positiivista.

– Kiljuin vessassa. Se oli todella tunteikas hetki. Olin jo luopunut toivosta ja tehnyt surutyön siitä, ettei meille tule omaa lasta, Kallio kertoo.

Esikoinen syntyi, kun Kallio oli 43. Viime kesänä pari sai vielä toisen tytön, jota Kallio alkoi odottaa yrittämättä ja yllättäen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Reija Klemetin näkemyksen mukaan ensimmäinen lapsi olisi hyvä saada terveydellisistä syistä nykyistä aikaisemmin.

Lapsen hankinnan lykkääminen neljänkympin kieppeille on Klemetin mukaan riskialtista, koska tällöin odotusaikaan ja synnytykseen liittyvät riskit ovat jo 1,5–3-kertaiset.

Yli 40-vuotiailla naisilla esimerkiksi raskausajan diabeteksen, raskausmyrkytyksen ja sikiön kromosomipoikkeavuuksien riskit ovat suuremmat. Myös synnytyksen käynnistämisiä ja keisarinleikkauksia joudutaan tekemään synnytyksissä useammin.

Oulu yliopistollisen sairaalan äitiyspoliklinikan osastonylilääkäri Hilkka Ijäs on kuitenkin sitä mieltä, että riskeistä huolimatta lapsihaaveita kannattaa toteuttaa nelikymppisenäkin.

– Raskaus ja synnytys voivat mennä aivan hyvin. Gynekologilla tai raskaudensuunnittelukäynnillä voidaan kartoittaa riskejä, jos ne huolestuttavat. Asiantuntijoilta saa myös neuvoja riskien ehkäisyyn.

Kallion mukaan hänen raskausaikansa ovat menneet hyvin, vaikka hänellä oli molemmilla kerroilla raskausdiabetes. Hän myös kärsi hermosäryistä sekä käsien ja jalkojen tunnottomuudesta, mutta uskoo keliakian ja kilpirauhasen vajaatoiminnan olleen osasyy näihin oireisiin.

Kallio uskoo olevansa nyt kärsivällisempi ja rennompi äiti kuin olisi ollut nuorempana. Lasten kiukuttelua jaksaa nyt kuunnella eri tavalla, eikä oma jaksaminen huoleta.

– Minulle on luonnollista mennä lapsen leikkeihin mukaan. En osaa ajatella, etten jaksaisi, hän sanoo.

Kallio kuitenkin näkee, että lapsen hankkiminen olisi mennyt helpommin, jos ajatus lasten hankinnasta olisi tullut mieleen aikaisemmin. Hän toivoo, etteivät hänen omat lapsensa lykkää sitä aikanaan yhtä pitkään.

– En sanoisi missään nimessä kenellekään, että odota, kunnes olet neljäkymmentä.

Suvi Tuoriniemi, 41: "Ajattelin olevani se, joka ei tule tekemään lapsia"

Helsinkiläisellä Suvi Tuoriniemellä, 41, ei ollut paloa tulla vanhemmaksi. Päinvastoin uranainen vannoi ikisinkkuuden ja vapaan elämän nimeen.

Hän ei kaivannut lasta elämäänsä, jonka kuvitteli täyttyvän töistä, matkustelusta, kavereista ja kolmesta kissasta.

– Ajattelin olevani se, joka ei tule tekemään lapsia. En ole koskaan ollut lapsi-ihminen.

Kun Tuoriniemi tapasi nykyisen puolisonsa viisi vuotta sitten, alkoivat ajatukset hiljalleen muuttua. Pariskunnasta tuntui, että lapsi olisi hyvä lisä yhteiseen elämään ja täydentäisi heidän perhettään.

Yllätys oli suuri, kun raskaustesti näytti positiivista tulosta jo reilun kahden kuukauden yrittämisen jälkeen.

– Kun tärppäsi nopeammin kuin odotin, se oli totta kai positiivinen juttu.

Raskausaika meni pääasiassa hyvin, mutta 30. raskausviikolla lapsi laskeutui liian alas. Tuoriniemi joutui jäämään sairauslomalle. Synnytys sujui kuitenkin ongelmitta, ja hän sain terveen tyttölapsen 39-vuotiaana.

Nyt Tuoriniemi odottaa toista lastaan. Tällä kertaa raskaaksi tuleminen otti kaksi pitkää vuotta.

Raskaaksi tuleminen voi olla nelikymppisenä vaikeampaa. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan hedelmällisyys alkaa pikku hiljaa laskea jo 25 ikävuoden jälkeen ja raskaaksi tulo vaikeutuu selvästi 35 ikävuoden jälkeen.

Vanhemmuus on tuntunut Tuoriniemestä ihmeelliseltä ja erilaiselta kuin hän etukäteen ajatteli. Tuoriniemi käy edelleen töissä, mutta enää se ei tunnu elämän tärkeimmältä sisällöltä.

– Olin aika työorientoitunut aikaisemmin. Nyt olen tajunnut, etten olekaan uraihminen, vaan minusta on ihan kiva olla kotona ja leikkiä lapsen kanssa.

Hän ei kadu, ettei ole hankkinut lapsia aikaisemmin. Elämäntilanne on lapsille nyt parempi, kun hänellä on vakaa parisuhde.

– Olen paljon kärsivällisempi ja rauhallisempi kuin nuorempana. Enää ei tarvitse mennä ja nähdä kaikkea uutta.

Tarja Vaalivirta, 44: "Minusta tuli ulkopuolinen"

Helsinkiläinen Tarja Vaalivirta, 44, ei meinaa välillä vieläkään uskoa olevansa kaksivuotiaan pojan äiti. Kylpyhuoneen lattialla lojuvat kumiankat saavat hänet liikuttumaan edelleenkin, eikä hän raaski siivota niitä pois. Talossa asuu lapsi, ja se saa näkyä.

Lapsen hankkiminen ei ollut Vaalivirralle tietoinen valinta – asiat vain lopulta menivät niin.

Elämän aikana parisuhteet eivät edenneet lastenhankintaan. Kun yksi suhde oli siinä pisteessä, Vaalivirta ei tullut raskaaksi. Asia ei kuitenkaan silloin erityisemmin haitannut häntä.

Nelikymppisenä se iski – hän ei saisi lapsia. Lähes kaikilla tuttavilla oli lapsia, mikä korosti omaa lapsettomuutta entisestään. Samoihin aikoihin muut ihmiset lakkasivat kyselemästä Vaalivirralta tämän lapsihaaveista.

– Kun kyseleminen loppui, minusta tuli ulkopuolinen.

Vaalivirta suri asiaa yksin, kunnes pääsi sinuiksi asian kanssa. Hän päätti ajatella sitä, mitä hänellä oli, eikä sitä, mitä ei ollut.

Nykyinen miehen astuminen elämään mullisti hänen elämänsä ratkaisevalla tavalla. Oltuaan pari vuotta yhdessä pari päätti kokeilla, saisivatko he lasta.

Noin puolen vuoden jälkeen Vaalivirta tuli raskaaksi, mutta raskaus päättyi keskenmenoon.

Vaalivirta ei ole ikävän asian kanssa yksin. Kun odottavan äidin ikä on yli 40 vuotta, keskenmenojen ja ennenaikaisen synnytyksen riski kasvavat. Vauva syntyy siis todennäköisemmin pienipainoisena ja saattaa joutua teho- tai valvontahoitoon useammin kuin nuorempien äitien vauvat.

Kun raskaustesti näytti muutaman kuukauden päästä jälleen positiivista, se oli Vaalivirrasta ihanaa, mutta myös pelottavaa.

Vaikka odotusaika meni lopulta hienosti, kasvaneet riskit hirvittivät häntä. Pelkojen vuoksi hänelle tehtiin keisarinleikkaus.

Lapsen synnyttyä olo oli epätodellinen. Hänestä on ihanaa olla jollekin tärkeä. Kun lasta on halunnut kovasti, ei arki tunnu raskaalta.

– En ole kahteen vuoteen ollut yhtään iltaa poissa kotoa. En siksi, ettenkö olisi voinut olla, vaan siksi, ettei ole paikkaa, missä olisin ollut mieluummin kuin nukuttamassa lastani.

Vaalivirran mukaan kaikki läheiset ovat suhtautuneet uuteen elämäntilanteeseen kannustavasti. Toisin oli silloin, kun ihmiset eivät tienneet parin yrittävän ja odottavan lasta. Tällöin ympärillä puhuttiin siitä, että vanhana lapsensa hankkivat ovat itsekkäitä.

– Millä tavalla tämä olisi yhtään sen itsekkäämpää kuin tehdä lapsia nuorena. Ihan samoista syistä kaikenikäiset hankkivat lapsia.

Hän kuitenkin myöntää, ettei ole helppoa tulla äidiksi ensimmäistä kertaa yli nelikymppisenä. Jos olisi ollut mahdollisuus, hän olisi tehnyt lapsia jo aiemmin. Vaalivirta on esimerkiksi murehtinut, ettei ehkä ehdi nähdä lapsenlapsiaan ja että on vanha äiti, kun hänen poikansa on teini-ikäinen.

– Toisaalta, vaikka olisin nuorempi, ei minulla olisi mitään takeita siitä, että olisin hengissä, kun poikani tekee lapsia. Jos hän edes haluaa lapsia.

Vaalivirta on päättänyt olla murehtimatta ikäänsä ja nauttia vanhemmuudesta.

– Minä nautin tästä ihanasta pienestä pojasta ja kaikesta mitä se tuo tullessaan.

Herättikö aihe ajatuksia? Keskustele kello 22:een saakka!

On kulunut seitsemän vuotta ilman Jussia.

Jussi Peltola vietti kavereineen mökkiviikonloppua Äänekoskella lokakuussa 2012. Kaverit heittivät löylyä vielä aamuyöllä lauantaina. He kuulivat Jussin riitelevän puhelimessa tyttöystävänsä kanssa.

Aamuneljän jälkeen saunojat huomasivat, että musta farmari-Citroën oli kadonnut mökin pihasta. Myös ajokortiton Jussi puuttui. Kukaan ei tiedä, minne 18-vuotiaalla miehellä oli matka.

Tieto Jussin katoamisesta kiiri perheen korviin iltapäivällä. Jussia ei tavoitettu koko viikonlopun aikana, ja huoli alkoi muuttua epätoivoksi. Maanantaina Peltolat tekivät pojastaan katoamisilmoituksen.

Kului viikkoja, kuukausia, vuosia. Miestä – saati autoa, jolla hän lähti – ei ole vieläkään löydetty. Jussia kaipaavat isä, äiti, sisko ja veli.

– Meidät on opetettu siihen, että kun vanhemmat tulevat vanhoiksi, he kuolevat. Tällaiseen ei ole valmisteltu ollenkaan. Jussi tulee mieleen joka päivä. Varsinkin nukkumaan mennessä mietin ratkaisua asiaan, sanoo Juha Peltola, Jussin isä.

Noin 10 suomalaista jää kateisiin vuosittain

Juha Peltola kävelee sateen liukastamilla pitkospuilla Riihimäen Hatlamminsuolla. Tänne Jussillakin oli tapana tulla. Hän harrasti taistelulajeja, ja suon yllä juokseminen harjoitti tasapainoa.

Isä kuvailee poikaansa vahvaksi, määrätietoiseksi ja itsepäiseksi. Jussi olisi nyt 25-vuotias.

– Jussi saattaisi hyvinkin olla urheiluhommissa vielä mukana. Ja turvallisuusalalla, jota opiskeli, Juha Peltola pohtii.

Jussi Peltolan tiedot löytyvät Keskusrikospoliisin (KRP) rekisteristä, johon kadonneet kootaan. Rekisterissä on noin 400 ihmisen tiedot – he ovat jääneet kateisiin.

Luku ei ole tarkka, sillä rekisteriin tehtävät muutokset täytyy kirjata käsin. Se on kuitenkin ainoa koottu tieto suomalaisista, jotka ovat kadoksissa. Rekisterin vanhin tapaus on vuodelta 1955.

KRP:n rikosylikomisarion Mika Ihaksisen mukaan määrä on hienoisessa kasvussa. Vuosittain kymmenkunta suomalaista katoaa.

– Tilastojen perusteella eniten pitkäksi ajaksi katoaa hieman alle 40-vuotiaita miehiä, Ihaksinen kertoo.

Kun ihmistä ei löydetä kuukauden aikana, hänestä kerätään rekisteriin hammastiedot, sormenjäljet ja DNA:ta. Tunnistaminen tapahtuu näillä tiedoilla, jos esimerkiksi vain luita löytyy.

– Viime vuonna löytyi luuranko, joka oli vuonna 2016 kadonneen henkilön, kertoo rikosylikomisario Mika Ihaksinen.

KRP ei tavallisesti tutki kadonneita henkilöitä, vaan ne ovat paikallisten poliisilaitosten vastuulla. KRP:lle tulee yleensä tutkintaan vain sellaisia katoamistapauksia, joissa henkilön epäillään joutuneen henkirikoksen uhriksi.

Poliisi saa vuosittain jopa 20 000 kadonneisiin henkilöihin liittyvää hälytystehtävää. Katoamisilmoituksia tehdään tuhatkunta vuodessa. Valtaosa kadonneista löytyy hyväkuntoisina muutaman tunnin tai päivän sisällä katoamisesta.

• Lue myös: Poliisi etsii kadonneita muistisairaita päivittäin – Tiedätkö, miten toimia, jos kohtaat eksyneen?

Tarkoituksella kadonneen olinpaikkaa poliisi ei kerro

Raskainta on jo seitsemän vuotta jatkunut odottaminen, Juha Peltola kertoo. Perhe ei voi saada lopullista rauhaa, ennen kuin Jussin kohtalo selviää.

– Vastausta tässä odotellaan, että saisimme varmuuden onko Jussi kuollut vai elääkö hän jossain omaa elämäänsä. Kohtalon selviäminen olisi helpotus kaikille, Juha Peltola sanoo.

Hän ei ole sulkenut mielestään vaihtoehtoa, että poika olisi vielä hengissä.

– Jussi oli katoamishetkellä 18 ja pystyi tekemään omat päätöksensä. Hän on voinut haluta kadota tietoisesti.

Täysi-ikäisellä ihmisellä on oikeus kadota Suomessa. Rikosylikomisario Mika Ihaksinen KRP:stä muistaa uraltaan tapauksen, jossa ihminen katosi omasta tahdostaan.

– Suomalainen mies erkaantui ulkomaanmatkan aikana seurueesta. Hän oli vuosikausia kateissa mutta ilmaantui takaisin. Hän halusi aloittaa elämänsä uudestaan, eikä pitänyt mitään yhteyttä Suomeen.

Jos omasta tahdostaan kadonnut löytyy, poliisi ilmoittaa omaisille henkilön olevan kunnossa. Mitään muuta poliisi ei kerro.

Mika Ihaksisen mukaan viranomaisten ulottumattomissa eläminen on vaikeaa.

– Se tarkoittaisi yhteiskunnan ulkopuolella olemista. Maksukorttien ja passin kautta viranomainen kyllä löytää.

Todennäköisempää on, että kadonnut on menehtynyt. Esimerkiksi vesillä tai vaeltamassa sairaskohtauksen saanutta ihmistä ei aina löydetä.

”Kukaan muu ei tiedä, miltä se tuntuu”

Muutama vuosi Jussin katoamisen jälkeen Juha Peltola ajoi autonsa tien sivuun Riihimäellä. Kadulla käveli aivan Jussin näköinen nuori mies. Peltola nousi autosta, pysäytti miehen ja kysyi tämän nimeä. Hän ei ollut Jussi.

Juha Peltola kertoo pysyneensä rauhallisena hätkähdyttävässä tilanteessa.

– Olen oppinut käsittelemään asiat niin, ettei tunnetaso nouse millään tavalla. Sitten kun asiaan löytyy ratkaisu, on aika tunteille. Sen aika ei ollut silloin.

Oman pojan katoaminen on muuttanut Juha Peltolaa ihmisenä. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan koulutuksessa hän huomasi haluavansa olla tekemisissä ongelmanuorten kanssa.

– Auttaja minussa on noussut enemmän pintaan Jussin katoamisen jälkeen. Olen koettanut antaa neuvoja Jussin ikäisille kavereille.

Peltolan perheen seitsemän vuotta jatkunut epävarmuus on tuonut heitä lähemmäs toisiaan.

– Tämä on tiivistänyt suhdetta muiden lasten ja vaimon kanssa entisestään. Kukaan muu ei tiedä, miltä se tuntuu. Ilman keskustelua ja itsekseen hautomalla sotkee vain oman päänsä.

Itävallan vihreät ilmoittavat olevansa valmiita virallisiin hallitusneuvotteluihin entisen liittokanslerin Sebastian Kurzin konservatiivipuolueen kanssa.

Jos neuvottelut onnistuvat, kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun vihreä puolue nousee Itävallan hallitukseen.

– Se on uskalias yritys, kartalle ei ole merkittynä tietä sinne. Tämä on pioneerityötä, vihreiden johtaja Werner Kogler sanoi Kurier-lehden mukaan.

Kurzin johtama Itävallan kansanpuolue ÖVP sai syyskuun parlamenttivaaleissa 37,5 prosenttia äänistä ja vahvisti asemiaan Itävallan liittopäivien suurimpana puolueena. Kurz tarvitsee silti liittolaisen muodostaakseen hallituksen.

Vihreät olivat vaalien toinen suuri nousija 13,9 prosentin äänisaalillaan. Se on liittopäivien neljänneksi suurin puolue.

Vaalien suurin häviäjä oli Kurzin konservatiivien edellinen hallituskumppani, oikeistopopulistinen Itävallan vapauspuolue FPÖ.

Vapauspuolueen korruptioskandaali johti toukokuussa Kurzin hallituksen hajoamiseen. Ibiza-tapauksen ryvettämä puolue menetti vaaleissa 20 paikkaa liittopäiviltä.

Myös Itävallan toiseksi suurin puolue, sosiaalidemokraatit, kärsi tappioita. Lisäksi liittopäiville nousi liberaali NEOS-puolue.

Erimielisyydet ovat suuria

Neuvotteluista ei tule helppoja, sillä Kurzin johtamalla Itävallan kansanpuolueella ÖVP:llä ja vasemmalla kallellaan olevilla Itävallan vihreillä on jyrkästi eroavat poliittiset ohjelmat.

Kompastuskiveksi voi muodostua ilmastonmuutoksen vastainen politiikka.

Vihreät vaativat Itävallan verotusjärjestelmän muuttamista, jotta se ottaisi huomioon hyödykkeiden ympäristövaikutukset.

Liike-elämän ja maanviljelijöiden tukema Kurz on sanonut, että ympäristönsuojelu ei saisi aiheuttaa ylimääräisiä kuluja itävaltalaisille, varsinkaan autonomistajille.

Erimielisyyttä on myös maahanmuutosta, jossa Kurz on ajanut kovaa linjaa ja vihreät liberaalimpaa otetta. Myös sosiaalipolitiikkaa koskevissa näkemyksissä riittää soviteltavaa.

Kurzin odotetaan ilmoittavan virallisista neuvotteluista maanantaina neuvoteltuaan muun puoluejohdon kanssa.

Aiheesta muualla:

Kronen Zeitung: Einstimmig: Grüne wollen mit ÖVP regieren 10.11.2019

Kurier: Grüne einstimmig für Koalitionsverhandlungen 10.11.2019

Aiheesta aiemmin:

Sebastian Kurzista odotetusti vaalivoittaja Itävallassa, oikeistopopulistit romahtivat – Kirjeenvaihtaja: Kurz voi vapaasti valita hallituskumppaninsa 29.9.2019

Itävallan nuori kansleri tajusi ajan hengen ja teki itsestään vahvan johtajan – Vaalit tänään voittavan Sebastian Kurzin takana on piilomiljoonilla voideltu koneisto 29.9.2019

Itävallan maaseudulta löytyy syy oikeistopopulistien suosioon – Kun Jörg Haider veti ylleen ruskean perinnetakin, ei Eurooppa ollut enää ennallaan 27.9.2019

Itävallan korruptioskandaalin ajoitus haiskahtaa vaalivaikuttamiselta – nämä viisi seikkaa sinun kannattaa tietää asiasta 21.5.2019

Itävallan hallituskriisi kärjistyy – Vapauspuolue kävelee ulos hallituksesta 20.5.2019

Toimittajalta: Salaliitto Ibizalla osui Itävallan vapauspuolueen omaan nilkkaan – Mitä tapaus kertoo oikeistopopulistien mielenmaisemasta? 19.5.2019

"Menen sintsille kirjokantta tähystelemähän."

Italialainen Marcello Ganassini oli juuri saapunut Äänekosken maisemiin Keski-Suomeen vuonna 2001, ja päättänyt vakaasti puhua paikallisten kanssa suomea. Niinpä hän lausui sanat majatalon isännälle ja emännälle.

Oli vain yksi pieni mutta: nykysuomen sijaan Ganassini puhui 1800-lukulaista "museokieltä", sillä hänen kielitaitonsa oli peräisin suoraan kansalliseepos Kalevalasta. Siitä Ganassini oli opiskellut kielen sana sanalta kotona Italiassa, eepoksen saksan-, italian- ja suomenkieliset versiot nenänsä edessä.

Italialaisilla on ollut erityinen suhde Kalevalaan jo teoksen syntyvuosilta saakka, ja viimeisin kiinnostus on jatkunut pikkuhiljaa vuosien ajan. Parhaillaan Italian markkinoille ollaan työstämässä paria eri Kalevalaa koskevaa tekstiä sekä italiaksi käännettyjä kalevalaisia tarot-kortteja.

Italialaisille kelpaa myös suomalainen proosa. Viime vuosien aikana Marcello Ganassini onkin keskittynyt kääntämään suomalaista kertomakirjallisuutta; juuri nyt hän kääntää Aino Kallasta italiaksi, ja Antti Tuurin Ikitien käännös tuli julki vastikään.

Mutta siitä ei nuori Ganassini voinut vielä tietää mitään. Onneksi hänen valitsemansa majatalon isäntä ja emäntä hymyilivät lempeästi keskusteluyritykselle ja ymmärsivät, mitä kolmekymppinen italialaismies halusi: hän tahtoi ulos katsomaan tähtitaivasta.

Vuonna 2010 ilmestyi Ganassinin oma italiannos Kalevalasta. Oli kulunut tasan sata vuotta ensimmäisestä italiankielisestä Kalevala-käännöksestä, ja Ganassini oli päättänyt, että italialaisyleisöt ansaitsevat tuoreemman version.

Kirjokannen tähystäminen Keski-Suomessa oli tuottanut tulosta.

Museokielellä tulee toimeen Suomessa

Ganassini oli 28-vuotias kun löysi Kalevalan isoisänsä kirjahyllystä Italiassa. Se aiheutti hänessä "fennomanian pamahduksen", välittömän suomenkiihkon syntymisen.

– Kiinnostukseni nousi, kun tilasin seuraavana vuonna Suomesta Kalevalan peruspainoksen ja aloin opiskelemaan suomea, hän kertoo.

Hän myös lauloi runoja itsekseen ja äänitti niitä. Lopulta lukeminen ei enää riittänyt, ja hän päätti matkustaa Suomeen.

Kolmikymppinen Ganassini lensi keskelle Suomi-neidon helmaa juuri Äänekoskelle siksi, että oli löytänyt majatalojen luettelosta 1700-luvun puolivälissä perustetun pirtin. Siellä hän halusi nukkua ainakin yhden yön.

Öitä kertyi lopulta paljon enemmän. Ganassini souti päivisin järveä, luki ja imi itseensä kansallismaisemaa.

Katsoessaan sammalta hän koki näkevänsä siinä koko ympäristön pienoiskoossa. Mutta järvien välissä oli vanha männikkö, jossa maisema yhtäkkiä tuntui suurenevan valtaisaksi.

– Se oli niin iso, että se näytti vähän Milanon tuomiokirkolta, Ganassini sanoo.

Luonnon ihastelun lisäksi hän pyrki luomaan vuorovaikutusta paikallisten kanssa omalla kalevalaiskielellään. Se nauratti majatalon isäntää ja emäntää. Kun Ganassini halusi soittaa äidilleen, hän kertoi emännälle menevänsä haastamaan emonsa telefooniin.

– Se oli varmaan jotakuinkin kidutusta yleisölle, mutta askel askeleelta opin myös yleiskielen, Ganassini sanoo.

Italialaisälymystö vaikuttui suomalaisista

Tuli tuhmaksi rupesi. Fuoco folle di furore.

Helsingin yliopiston tutkija, sardinialais-suomalainen Vesa Matteo Piludu vertailee Kalevalan yhdeksännen runon säettä suomeksi ja italiaksi. Vanhassa italiannoksessa on käytetty alkusointuja kuten alkuperäisessä Kalevalassa, mutta runot onkin sovitettu italialaiseen runomittaan, ottonarioon.

Ottonarion päälle ymmärtänee aika harva suomalainen, mutta alkusoinnut tulevat selkäytimestä. Kaikkihan meistä tahkoivat Kalevalaa alakoulussa raivokkaasti tavuja painottaen: Va-ka van-ha Väi-nä-möi-nen!

Piludu on väitellyt karhunpeijaisista, ja Kalevala ja sen italiankieliset versiot ovat tuttua maastoa. Eli: miksi juuri Italiassa, suhteellisen kaukana Suomesta ja Karjalasta, syttyi Kalevala-innostus?

– Asia menee historiallisesti aika syvälle, Piludu aloittaa.

Siirrytään siis hetkeksi 1800-luvulle, sillä italialaiset hurahtivat Kalevalaan jo varhain.

Ensimmäinen italiankielinen käännös valikoiduista Kalevalan runoista ilmestyivuonna 1874 (Kalevalaseura), vajaa 40 vuotta Lönnrotin Kalevalan ensijulkaisusta. Samalla kun Italia haikaili yhdistymisestä, suomalaiset yrittivät kirjallisuuden ja kulttuurin avulla saavuttaa itsenäisyyttä Venäjän tsaarikunnasta.

Ajatus kantautui mitä ilmeisimmin Italiaan saakka. Piludun mukaan suomalaisten aikeet tekivät vaikutuksen italialaiseen älymystöön, joka oli myös kiinnostunut oman kansansa identiteetistä.

Lönnrotin Kalevala julkaistiin ensi kerran 1835.Italia yhdistyi 1861.

Italian suuri kansallissankari, itsenäisyystaistelija Carlo Cattaneo rakastui Kalevalaan. Piludu kertoo, että tämä jopa rinnasti Elias Lönnrotin Homerokseen, Ilias ja Odysseia -teoksen sepittäjään.

– Cattaneo vertasi Tuonelan jokea Kreikan mytologian Styks-virtaan, Louhea Juno-jumalattareen ja jopa Sampsa Pellervoista Saturnus-jumalaan, Piludu listaa.

Kansallinen sympatia oli selvästi molemminpuolista. Piludu kertoo, että Italian yhdistäjänä tunnetun Giuseppe Garibaldin joukoissa taisteli tiettävästi kaksi suomalaismiestä.

Lopulta 1900-luvun alkuvuosina filosofi ja lingvisti Paulo Emilio Pavolini aloitti Kalevalan kääntämisen suomen kielen harjoitustyönään (Kalevalaseura). Vuonna 1910 Kalevala koko komeudessaan tärähti julki italialaisyleisöille hänen kääntämänään (Kalevalaseura).

Klassikkoja Italian markkinoille vaikka väkisin

Tätä nykyä italialaiset saavat nauttia Kalevalan lisäksi myös suomalaisesta kaunokirjallisuudesta ja proosasta. Siitä on kiittäminen muun muassa italialaista mikrokustantamoa Vocifuoriscenaa, jonka yksi omistajista Marcello Ganassini on.

Ganassinin olohuone Helsingissä toimii myös työhuoneena silloin kun hän on Suomessa. Käännöksiä suomalaisesta kirjallisuudesta syntyy oranssilla kankaalla päällystetyn tietokonetuolin ja läppärin äärellä. Välillä perheen kissa Edith Veikkolainen käy tarkastelemassa, mitä isäntä oikein puuhaa.

Ganassinin yhdeksän vuotta vanha Kalevala-käännös myy edelleen tasaiseen tahtiin, mutta viimeiset kymmenisen vuotta hän on kääntänyt proosaa.

– Kalevalan jälkeen päätin, että klassikoiden maailma on pakko työntää Italian markkinoille vaikka väkisin. Ne ovat jättimäinen aarre, josta ei tiedetä yhtään mitään, Ganassini toteaa.

Hänen aivojensa ja läppärinsä kautta maailmalle on lähtenyt muun muassa Santeri Ivaloa, Minna Canthia ja Eino Leinoa italiaksi.

Opittuaan aikanaan ensin kalevalaista suomea Ganassini kävi lopulta myös yleiskielen kimppuun. Ensimmäisen Suomen matkansa aikoihin hän luki Seitsemän veljestä. Vuoteen 2004 mennessä hän pystyi lukemaan jo miltei kaikenlaista kirjallisuutta suomeksi. Yleiskielen oppimista auttoivat paitsi matkat Suomeen, myös suomalaisen kanssa avioituminen.

Vaikka Kalevala vaihtuikin kertomakirjallisuuteen, Ganassinikin on pistänyt merkille sen, että Italiassa kaivataan suomalaista kansanrunoutta.

– Se on viime vuosikymmeninä noussut aika lailla, hän toteaa.

Tutkija Vesa Matteo Piludun mukaan jonkinasteisia Kalevala-buumeja on kuplinut Italiassa aika ajoin. Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana vanhoja Kalevalan käännöksiä on julkaistu uudelleen, ja sekä Italiassa että Suomessa on järjestetty esitelmiä, näyttelyitä ja taidetta aiheesta. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalakin on käännetty italiaksi.

Tämä viime vuosikymmenien intoilu kuulostaa olevan pitkälti muutaman ihmisen ansiota.

35 vuotta Italiassa asunut Eija Tarkiainen, kirjailija ja kulttuuritapahtumien ideoija, kertoo tehneensä uutterasti vaikutustyötä Italiassa kalevalaisen perinteen suhteen. Hän on verkostoitunut esimerkiksi kokonaisvaltaisen lääketieteen ja terveysmatkailun aloilla.

Tarkiainen tekee yhteistyötä emeritusprofessori Juha Pentikäisen kanssa, jonka kalevalaisia teoksia on jo joitakin vuosia sitten laitettu italiaksi markkinoille. Nyt on luvassa uutta säpinää, sillä Tarkiainen on työstämässä yhteistyökirjaa Kalevalasta, jonka on määrä ilmestyä italiaksi ensi vuoden lopussa.

Sokerina pohjalla ovat Kalevala-aiheiset tarot-korttipakka ja selitysteos. Ukon Pakka-niminen kokonaisuus julkaistiin Suomessa jo toissavuonna (Salakirjat), mutta nyt Tarkiainen ajatteli, että on aika saada kortit italialaisyleisöille. Pakan tekijä Susanna Salo kertoo parhaillaan etsivänsä apurahaa korttien ja niiden ohjekirjan käännöstyöhön – kustantaja on jo löytynyt Italiasta.

Lisäksi Vesa Matteo Piludu kertoo työstävänsä uutta laitosta Kalevalasta, joka sisältäisi vanhan Pavolinin käännöksen lisäksi selitystekstejä myyttisistä hahmoista ja paikoista mytologianjanoisille italialaisyleisöille.

Sillä välin kääntäjä Marcello Ganassini puolestaan keskittyy muihin klassikoihin. Kalevala ei kuitenkaan ole unohtunut miehen mielestä. Kun Ganassinilta kysyy haastattelun viimeisiä kysymyksiä, hän toteaa yllättäen:

– Voisinko ehdottaa tässä kansanrunouden istuntoa, jos minä laulaisin?

Ehdottomasti. Ganassini palaa suomen kieleen, minkä taisi jo parikymmentä vuotta sitten Äänekoskelle saapuessaan, ja Kalevalan ensimmäiseen runoon.

Mieleni minun tekevi / aivoni ajattelevi / lähteäni laulamahan / saa'ani sanelemahan.

Lokakuun toisella viikolla ne ilmestyivät. Harmaasävyisellä taustalla vakaina ja asiallisina puhuvat kirjamainokset. Isänä minäkin muka haluan lahjaksi sotakirjoja ja välipalaksi huippu-urheilijan elämäkerran. Mutta miten ne liittyvät isyyteeni?

Isänpäivä tuo mieleeni isät, joilla ei ollut tilaisuutta olla lastensa luona. Heidät, joilla ei ollut vapautta valita isyyttä sodan takia.

Kuten monen muunkin isoisä, myös molemmat minun isoisäni kokivat nuo sodat.

Teini-iässä tajusin sen konkreettisesti vasta vaarini hautajaisissa. Veteraanin iltahuudon aikana huomasin itkeväni syystä, jota en ymmärtänyt. Kollektiivinen suru yhdisti hautajaisväen “Hoivatkaa”-kertosäkeen toistuessa.

“Kertokaa lastenlapsille lauluin”, kehottaa kappale. Veteraanin iltahuudon avulla aikuiset puhuivat ääneen siitä, millaisen uhrauksen minunkin vaarini oli puolestamme tehnyt. Sellaista kunnioittavaa vakavuutta en ollut ennen tuntenut vaarini ympärillä, enkä nytkään oikein löydä sille sanoja.

Siihen asti olin nähnyt vaarini vain vanhenevana miehenä, jonka karhumaisen nyrkin sisässä oli vaapukoita lapsenlapsille. En minä häntä sotilaana ajatellut, vaan hurjan kilttinä ihmisenä, joka osasi liudan erilaisia asioita kuten ajaa traktorilla , nostaa perunoita ja täyttää Seuran ristikoita.

En halua ajatella niitä traumaattisia asioita, joita hän todennäköisesti oli nähnyt. Haluan pitää hänet mielessäni nostalgisena vanhan ajan miehen mallina.

Eihän tasa-arvo ole vain sitä, että naiset liikkuvat kodin ja uran välillä, mutta moni mies saa edelleen vain uran.

Sotien muistelu voi kuitenkin auttaa ymmärtämään nykypäivän miehuutta, isyyttä ja perheitä. Kun puhumme Suomesta tasa-arvon mallimaana, keskitymme enimmäkseen naisten mahdollisuuteen olla sekä äitejä että luoda uraa. Se on toki tärkeää ja miesten tulisi ottaa nykyistä suurempi vastuu naisten asemasta työelämässä.

Silti ihmettelen, missä ovat kotiin liittyviä oikeuksiaan penäävät miehet, kun yrityksissä ja politiikassa edistetään perhe- ja työelämän tasapainottamista.

Eihän tasa-arvo ole vain sitä, että naiset liikkuvat kodin ja uran välillä, mutta moni mies saa edelleen vain uran. Mikseivät useammat miehet ole barrikadeilla tämän tasa-arvon organisoimiseksi?

Suuri syy siihen, että osa ihmisistä ei uskalla perustaa lapsiperhettä, on työ- ja perhe-elämän yhdistämisen haasteissa. Osasyy näihin haasteisiin on asenteissamme.

Vaikka Kela kuinka tukisi valinnanvapautta vanhempainvapaissa, vauva jää helposti tekemättä, jos työnantaja kohottelee kulmiaan miehen väläytellessä ideaa koti-isyydestä. Vaatii aikamoista pokkaa kulkea vastavirtaan, jos kahvihuoneen naiset puhuvat siitä, ettei mies nyt osaa tuttipulloa pestä ja miehet taas siitä, että vauvaa hoitava isä on tossun alla. Enemmän tai vähemmän vitsillä jostain voi pulpahtaa yhä kommentti: “Ei olisi Suomi pysynyt sodissa itsenäisenä, jos miehet olisivat jääneet kotiin lapsia hoitamaan”.

Hyväksyvä katseesi jää lapsesi ihon alle ja määrittää sen, miten hän katsoo itseään peilistä aikuisena. 

Mutta arvaa mitä, isä. Vauvaasi ei kiinnosta osaatko hiihtää kuin isoisoisäsi 40-luvulla. Taaperollesi on täysin yhdentekevää minkä merkkiset kurarukkaset olet pystynyt hänelle hankkimaan, jos sinä olet vieressä osoittamassa lehtikasan värejä.

Hetki, jonka lapsesi sinusta muistaa on, kun istuit alas hänen tasolleen ja rakensitte legoista dinon.

Te onnistutte tai ehkä epäonnistutte yhdessä ja nauratte itsellenne. Hyväksyvä katseesi jää lapsesi ihon alle ja määrittää sen, miten hän katsoo itseään peilistä aikuisena.

Aikamoinen valta pienen ihmisen tulevaisuuteen.

Mutta jos palaamme hetkeksi isoisäni hautajaisiin ja yhteisölliseen tunteeseen. Veteraanin iltahuuto symboloi monelle hiljaista tietoa siitä, kuinka eräs isäsukupolvi joutui tekemään tekoja, joihin moni meistä ei pystyisi.

Laulun sanat eivät kannusta toistamaan aiemman sukupolven poissaoloa. Ei suomalaista sankaria kuvaava hahmo laulanut:

“Sotikaa” tai “Ihannoikaa kovuutta ja poissaoloa perheenne luota”.

Vaan edelleen: “Hoivatkaa”.

Kun luemme sodasta ja muista historian vaiheista kertovia isänpäivälahjojamme ja koemme tarvetta sankaruuteen, on hyvä muistaa, että moni meistä voi olla lapsensa sankari olemalla läsnä. Nykyajan syyt vanhempien poissaoloon ovat erilaisia kuin ennen, mutta asenteillaan ja teoillaan jokainen voi vaikuttaa isien mahdollisuuksiin osallistua lapsensa elämään.

Ehkä sodassa olleita miehiä kannatteli myös toive tulevaisuudesta, jossa isillä ja isäksi aikovilla olisi mahdollisuus valita?

Susi Nousiainen

Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva kulttuuri- ja kasvatusalan sekatyöläinen, transmies sekä kahden lapsen isä, joka uskoo empatiaan ja dialogiin.

Aiheesta voi keskustella 10.11. klo 18.00 asti.

Lue myös

Pekka Juntin kolumni: Jokaisen tulisi kasvattaa lapsi

Tommi Kinnusen kolumni: Isän syli

Kun lasten äiti kuoli, Hermanni Hyytiälä, 40, kantoi koko perheen surun ja rakensi uuden arjen – hänet palkittiin Vuoden isänä

Vuoden isä -palkinto myönnettiin tällä viikolla kolmelle isälle. Yksi heistä on Hermanni Hyytiälä. Palkitsemiskriteereissä nostettiin esille turvallinen isyys vaikeissa elämäntilanteissa.

Suomalainen naudan- ja sianliha punaiselle listalle Ruotsissa – Luonnonsuojelujärjestö WWF näkee puutteita eläinten hyvinvoinnissa

Ruotsin WWF on päivittänyt lihansyöntiä käsittelevän oppaansa. Parhaat arviot saa Ruotsissa tuotettu luomuliha, mutta suomalaista lihaa kehotetaan varomaan ja jopa välttämään. Suomen WWF:n pari vuotta vanha vastaava opas ei näe eroa ilmastovaikutuksessa suomalaisen ja ruotsalaisen lihan välillä.

Juha Peltolan poika katosi 7 vuotta sitten kesken mökkiviikonlopun, eikä edes autoa ole löydetty – "Hän on voinut haluta kadota"

Jussi Peltola katosi selittämättömästi vuonna 2012. Hänen isänsä kertoo, miten raskasta on jo seitsemän vuotta jatkunut odottaminen ja epävarmuus pojan kohtalosta. Eniten Suomessa jää kateisiin hieman alle 40-vuotiaita miehiä.

Uusi fantasiasarja esittelee suomalaisnäyttelijän ja noidan nimeltä Pekkala – BBC:n ja HBO:n jättisatsaus saa ylistävät arviot

Suoratoistopalvelu HBO:n kehutussa uutuussarjassa His Dark Materials on mukana suomalainen näyttelijä Pasi Remsu. Remsu kertoo ehdottaneensa ohjaajalle, että hänen roolihahmonsa puhuisi suomea.

Tuija Siltamäen kolumni: Ei ole nykynuorten röyhkeydellä mitään rajaa: he eivät enää edes osta asuntoja, vaikka siihen on selkeästi kehotettu

Ensiasunnon ostajien määrä on jämähtänyt pieneksi. Syyt siihen ovat kuitenkin jossain aivan muualla kuin löyhässä moraalissa, kirjoittaa Tuija Siltamäki. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.

Australian viranomaiset ovat varoittaneet Sydneyn aluetta katastrofaalisten palojen mahdollisuudesta. Kyseessä on maasto- ja pensaspaloista annettava vaarallisimman tason uhkaennuste.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun Sydneylle annetaan tämän tason varoitus. Se merkitsee, ettei esimerkiksi taloja ole suunniteltu kestämään tämän tason paloja, kirjoittaa The Guardian. Uhkaluokitus otettiin käyttöön vuosikymmen sitten.

Viranomaisten mukaan Suur-Sydneyn alueelle ennustetaan tiistaiksi korkeita lämpötiloja, voimakkaita tuulia ja alhaista ilmankosteutta.

Viikonlopun aikana ainakin kolme ihmistä on kuollut ja tuhansia on jouduttu evakuoimaan yhä laajemmalle levinneiden pensaspalojen vuoksi. Tuhannet asukkaat Queenslandissa joutuivat viettämään yön väliaikaisessa majoituksessa. Ainakin 150 taloa on tuhoutunut paloissa. Sunnuntaina Uudessa Etelä-Walesin ja Queenslandin osavaltioissa oli yli sata yhtäaikaista pensaspaloa.

Australian pääministeri Scott Morrison sanoi eilen lauantaina, että sotilaita saatetaan lähettää auttamaan 1 300:aa palomiestä, jotka taistelevat paloja vastaan kahdessa osavaltiossa.

– Olosuhteet jatkuvat vaikeina, elleivät jopa pahempina kuin koimme perjantaina. Tulipalot leviävät yhä laajemmille alueille ja uhkaavat myös suuria asutuskeskuksia, kuten Sydneytä, varoittavat Uuden Etelä-Walesin paloviranomaiset BBC:n mukaan.

Suomen Ilmatieteen laitos julkaisi sunnuntaina Twitter-tilillään satelliittikuvan Australian paloista.

Vaikka maastopalot ovat jokavuotinen riesa Australiassa, ei pahin maastopalokausi ole vielä edes alkanut.

Asiantuntijat uskovat, että vaikein on vielä kokematta: ilmastonmuutoksen vauhdittamat pätsimäiset lämpötilat, kova tuuli ja rutikuiva maasto ovat tappava yhdistelmä.

Täsmennetty kello 16.24 otsikon muotoilua ja kerrottu tarkemmin uhkaluokituksesta.

Käytettyjen tuotteiden jälleenmyyntiarvo on alkanut ohjata kuluttajien ostopäätöksiä aiempaa enemmän. Asia selviää Helsingin yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.

Yhä useampi merkkituote löytää uuden omistajan sosiaalisen median kirpputorien tai käytettyjä luksustuotteita välittävien sivustojen kautta.

Käytettyjen lastenvaatteiden myynnistä Facebookin kirpputoreilla on puhuttu jo pitkään. Nykyisin myös arvokkaiden luksusmerkkien kuten esimerkiksi Chanelin, Louis Vuittonin ja Celinen käsilaukkuja ja vaatteita ostetaan aiempaa useammin käytettynä.

Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan moni käytetyn luksustuotteen ostaja ajattelee olevansa vain yksi useista omistajista tuotteen elinkaaren aikana.

Jälleenmyyntiarvotietoisuudesta on tullut uusi ostotyyli, kertoo käytettyjen luksustuotteiden kauppaa tutkinut Helsingin yliopiston tutkijatohtori Linda Turunen.

Turusen mukaan jälleenmyyntiarvotietoisuus ilmenee siten, että ihmiset uskaltavat ostaa uutena tai käytettynä hintavia ja laadukkaita brändituotteita, koska he tietävät voivansa myydä ne myöhemmin järkevään hintaan esimerkiksi Facebook-kirpputorilla.

Suomalaiset innostuivat Facebook-kirppareista

Hyvä jälleenmyyntiarvo voi olla innoittaja, joka mahdollistaa käytettyjen luksustuotteiden heräteostokset. Turusen mukaan ostopäätös käytetystä tuotteesta pitää usein tehdä nopeasti, koska myynnissä on monesti vain yksi kappale.

– Se saattaa olla jopa heräteostos. Mutta se ei haittaa second hand -kentällä, koska aika usein ihmiset kokevat, että jos ostos meneekin vähän hutiin, niin se voidaan myydä myöhemmin uudelleen, Turunen sanoo.

Facebook-kirpputorit ovat erityisesti suomalainen ja pohjoismainen innostus. Kaikki eivät kuitenkaan uskalla ostaa käytettyjä merkkituotteita sosiaalisen median kautta väärennösten pelon vuoksi.

Turunen kertoo, että esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa ihmiset ostavat käytettyjä merkkituotteita mieluummin yritysten kautta. Markkinoille on tullut käytettyjä luksustuotteita välittäviä ulkomaisia nettikauppoja kuten Vestiaire Collective ja RealReal.

– Ne ovat erikoistuneet erityisesti luksustuotteiden second handiin. He autentisoivat sen tuotteen. Eli he vahvistavat ostajalle, että kyseessä on aito tuote.

Turusen mukaan jälleenmyyntiarvolla on merkitystä muodin lisäksi monissa muissakin tuotekategorioissa. Esimerkiksi design-huonekalut, astiat ja kellot ovat tuotteita, jotka monesti säilyttävät arvonsa.

Käytettyä ostamalla voi ilmaista olevansa ekologinen

Aiemmin käytettyjen tavaroiden ostamiseen saatettiin liittää mielikuvia köyhyydestä. Turusen mukaan nykyisin tilanne on muuttunut ja käytetyn tavaran ostamiseen yhdistetään myönteisiä mielikuvia.

Monet haluavat ilmaista identiteettiään kuluttamisen kautta. Turunen arvioi, että luksustuotteiden kuluttamisen katsotaan olevan sallitumpaa, jos tavara on ostettu käytettynä.

– Näkisin, että vastuullisuuskeskustelu ja sosiaalinen hyväksyttävyys on vaikuttanut siihen, että meillä se on erityisesti kasvussa.

Turusen mukaan ihminen viestii ymmärtävänsä laadun ja ekologisuuden päälle, kun hän ostaa pitkäikäisiä, laadukkaita tuotteita käytettynä.

Helsingin yliopiston tutkijat haastattelivat 22 kuluttajaa, jotka olivat ostaneet luksustuotteita toisilta kuluttajilta. Monet heistä olivat tuotteen toisia tai kolmansia omistajia, ja aikoivat jossain vaiheessa myydä tuotteen vielä eteenpäin.

Haastateltavat olivat suomalaisia 25–40 -vuotiaita naisia. Tutkijat ottivat heihin yhteyttä luksusvaatteisiin- ja asusteisiin keskittyvän Facebook-kirpputorin kautta.

Sri Lankan presidentti Maithripala Sirisena on armahtanut kuolemaan tuomitun miehen, joka surmasi 19-vuotiaan ruotsalaisnaisen vuonna 2005.

Poikkeuksellinen armahdus on aiheuttanut maassa epäuskoa ja raivoa. Presidentti päätti armahduksesta vain viikkoa ennen tehtäviensä jättämistä.

Tuomittu Jude Jayamaha on varakkaan ja tunnetun perheen poika. Hänet päästettiin vapauteen lauantaina.

Jayamaha hakkasi Sri Lankassa lomalla olleen 19-vuotiaan ruotsalaisnaisen kuoliaaksi yksityisasunnossa pääkaupungissa Colombossa vuonna 2005. Surmaa edelsi riita. Oikeusasiakirjojen mukaan uhrin kallo oli murtunut 64 osaan hakkaamisen seurauksena.

Alun perin Jayamaha tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen. Jayamaha valitti tuomiosta korkeampaan oikeusasteeseen, joka kuitenkin langetti hänelle kuolemantuomion. Korkein oikeus vahvisti kuolemantuomion vuonna 2014.

Uhrin sisko kirjoitti Facebookissa, ettei Jayamaha ole koskaan osoittanut minkäänlaista katumusta teostaan.

Srilankalaiset tuomitsivat sosiaalisessa mediassa laajalti presidentin armahduspäätöksen.

– Hirvittävä päätös epäonnistuneelta presidentiltä, kirjoitti eräs Twitter käyttäjä.

– Tämä uutinen saa minut voimaan pahoin, totesi toinen.

Jotkut ovat spekuloineet, että armahduspäätöksellä presidentti testaa mahdollisuuksiaan mahdolliselle toiselle kuolemaantuomitun armahdukselle. Kyseisen tuomitun perhe omistaa radio- ja televisioasemia, jotka ovat tukeneet presidenttiä.

Muutettu kello 14.29 toisen sitaatin kirjoitusasua.

Australiassa Uuden Etelä-Walesin ja Queenslandin osavaltioissa on tänään julistettu hätätila yhä leviävien maasto- ja pensaikkopalojen vuoksi. Alkuviikosta odotetaan "katastrofaalista" ja tiistaina tilanteen uskotaan olevan pahimmillaan.

Tähän mennessa näissä osavaltioissa on kuollut kolme ihmistä ja ainakin 150 taloa on tuhoutunut. Tuli on tuhonnut jo 850 000 hehtaaria peltoja sekä pensaikko- ja metsäalueita.

Maan suurin kaupunki Sydney vältti vielä viikonloppuna pahimman katastrofin, mutta alkuviikosta lämpötilan odotetaan nousevan 34 asteeseen. Tuulet ovat lisäksi kovia ja kuivia, mikä pahentaa tilannetta.

Viiden miljoonan asukkaan Sydneyn ympärillä on laaja pensaikkovyöhyke ja tilanteen uskotaan tällä viikolla olevan kautta aikojen vaarallisin pensaikkopalojen aiheuttama.

Aiheesta lisää:

Australiaan Sydneyn alueelle annettiin ensimmäistä kertaa varoitus katastrofaalisten maastopalojen uhasta

– Minun on edelleen vaikea uskoa sitä, sanoo ääni väristen tamperelainen Ira Vihreälehto.

Hän etsi viisi vuotta isoisänsä, entisen neuvostoliittolaisen sotavangin jälkiä. Ja lopulta löysi ne.

– Hänen nimensä oli Ivan Anashkin. Hän oli syntynyt vuonna 1923 ja asui Petroskoissa. Hän joutui vangiksi jatkosodan aikana syksyllä 1941. Hänet lähetettiin töihin Otavan koulutilalle Mikkelin lähelle. Siellä hän tutustui vuonna 1943 isoäitiini Lempiin.

Kielletty rakkaus

Paikallisten asukkaiden ja neuvostovankien suhteista seurasi ikävyyksiä. Laki kielsi ne. Siksi Ivan ja Lempi tapailivat salaa. Keväällä 1944 karjalaissyntyinen entinen neuvostosotilas joutui uudelleen rintamalle, tällä kertaa Suomen armeijan heimopataljoonan riveissä. 18. kesäkuuta Ivan katosi. Rakastavaiset eivät enää koskaan tavanneet toisiaan.

– Isoäiti synnytti juhannuksena isäni Juhanin. Sen jälkeen hän joutui piilottelemaan viranomaisilta pari vuotta, jottei joutuisi selittämään, mistä lapsi oli tullut. Tilanne rauhoittui vasta vuonna 1946, kun hän meni naimisiin suomalaisen miehen kanssa.

Juhanille selvisi vasta isoäidin kuoltua vuonna 1968 perunkirjoituksesta, että hän oli sotavangin poika. Lempi ei eläessään puhunut koskaan asiasta, mutta säilytti joitakin valokuvia. Yhdessä niistä oli kolme miestä. Alareunasta oli repäisty pala ikään kuin olisi haluttu hävittää nimikirjoitus.

– Arvelen, että yksi näistä kolmesta miehestä on isoisäni, sanoo Ira Vihreälehto.

Pitkä etsintä

Ira otti tehtäväkseen löytää keinolla millä hyvänsä tietoja isoisästään ja tämän sukulaisista.

– Tein sen ennen kaikkea isäni vuoksi. Hän murehti sitä, ettei tiennyt, kuka oli hänen oikea isänsä.

Etsinnät kestivät useamman vuoden. Ira tutki eri vaihtoehtoja, pari kertaa osui harhaan, kunnes palasi valokuvaan kolmesta miehestä. Hänelle vinkattiin, että oikeanpuolisen miehen ruumiinrakenne ja kasvojen muoto muistuttivat Juhania.

– Sain selville, että miehen nimi oli Ivan. Sympaattinen ja miellyttävä. Kerrottiin, että hänellä oli hyvä maine, ja ajattelin, että jos isoäiti on rakastunut johonkuhun, niin nimenomaan tällaiseen ihmiseen.

Jäljellä oli vaikein osa etsintää – löytää Anashkinin sukulaisia ja tehdä DNA-testi. Etsintä kesti pitkään, mutta sitten tapahtui ihme.

Kohtalo vai pelkkä sattuma?

Suomessa asuva Maria Gurina matkusti Petroskoihin tapaamaan äitiään ja näki sattumalta Karjalan television suomenkielisen lähetyksen, jossa Ira Vihreälehto kertoi isoisänsä etsinnästä.

– En edes pidä televisionkatselusta, mutta silloin päätin katsoa, koska siellä puhuttiin suomea. Ja yhtäkkiä tällainen tarina. Ajattelin heti, että minun täytyy auttaa tätä naista, muistelee Maria.

– Otin häneen yhteyttä, ja sovimme, että yritän saada tietoa Anashkinista venäläisen sosiaalisen median kautta. Ei kulunut kuin muutama päivä, kun Ivanin sukulaiset löytyivät.

Kävi ilmi, että Ivanin nuorempi veli, 88-vuotias Nikolai Anashkin oli vielä elossa. Nikolain sukulaiset vastasivat ja ehtivät ottaa häneltä DNA-testin ennen hänen kuolemaansa.

– Se on hämmentävää, sanoo Maria Gurina.

– Hänen vaimonsa oli kuollut kolme vuotta aikaisemmin, ja hän kuoli samana päivänä. Tuntuu kuin Nikolai olisi pysytellyt hengissä viimeiset vuotensa vain, jotta ehtisi vahvistaa sukulaisuuden ennen poismenoaan.

– Niin, tulokset auttoivat minua kokoamaan palapelin, sanoo Ira.

– Löysimme isoisän.

Rakkaus ei jättänyt rauhaan

Ivan Anashkinin viimeisistä vuosista ei ole paljonkaan tietoa. Joutuiko hän leirille vai välttikö rangaistuksen, joka odotti monia neuvostoliittolaisia sotavankeja? Tiedossa on ainoastaan, että sukulaisten hämmästykseksi hän asettui asumaan aivan Suomen rajan tuntumaan. Ehkä hän toivoi, että raja aukeaisi ja hän näkisi uudelleen oman Lempinsä.

Vähän myöhemmin hän meni naimisiin paikallisen suomalaistytön kanssa, ja heille syntyi Ira-tytär (Irina). Taaskin ihmeellinen sattuma! Ikävä kyllä Ivanilla ei kuitenkaan ollut onnea elämässään. Sodanjälkeiset vuodet olivat rankkoja, eivätkä kaikki kyenneet keventämään omaa henkistä taakkaansa. Ivan käytti runsaasti alkoholia ja kuoli 1960-luvulla umpisuolentulehdukseen.

Ira sanoo, että tutustuisi mielellään venäläisiin sukulaisiinsa, tätiin ja serkkuun. Toistaiseksi he ovat kirjoitelleet toisilleen internetin kautta ja suunnitelleet tapaavansa ja menevänsä yhdessä Ivanin haudalle.

Suomessa on muutama sata neuvostoliittolaisten sotavankien lasta

Ira Vihreälehto arvelee, että Suomessa on kolmisensataa neuvostoliittolaisten sotavankien jälkeläistä. Hän on avannut heitä varten sivun Facebookissa.

– Se on eräänlainen tukisivu, koska asiasta vaiettiin pitkään ja neuvostoliittolaisten sotavankien lapset pyrkivät salaamaan syntyperänsä, koska se oli häpeällistä. Toivon, että tämäkin sivu sota-ajan historiassamme tullaan lopultakin valaisemaan täysin. Hallitsijat taistelivat, mutta tavalliset ihmiset, sellaiset kuten Ivan ja Lempi, tulivat hyvin toimeen ja rakastuivat toisiinsa. Tällaisesta täytyisi kirjoittaa, kun puhutaan sodasta.

Unohtumaton isänpäivä

Sunnuntai vuonna 2019 on erityinen päivä Ira Vihreälehdon ja Juhani Kautiaiselle. He menevät ensimmäistä kertaa hautausmaalle viemään kynttilän Ivan Anashkinin muistolle. Oman isän ja isoisän, jota he niin kauan etsivät.

– Olen erityisen iloinen isäni puolesta. Näen, miten tärkeää tämä on hänelle. Tiedämme nyt, keitä olemme ja missä ovat juuremme.

Novosti Ylen venäjänkielisestä jutusta Внучка советского военнопленного нашла своего дедушку kääntänyt Heidi Zidan.

Lue myös:

Sotavanki-isoisää etsimässä: "Ei löydykään mitä toivoo, vaan mitä pelkää"

Summasten keittiössä, isä ja poika. Isä kokkaa, vitsailee ja laulaa. Tämän tästä hän houkuttelee poikaa katsomaan.

– Katos Pietro, tämä käännetään näin!

Petteri Summanen (50) sanoo, ettei muista isän kokkausohjeista oikeastaan mitään. Tärkeintä oli se, että isä kutsui aina välillä Pietroksi kutsumansa pojan lähelleen, viereensä katsomaan. Olemaan yhdessä.

Upseeri-isä ja poika jäivät kahdestaan, kun Summasen vanhemmat erosivat ja äiti muutti perheen tyttären kanssa toiselle paikkakunnalle. Petteri-poika oli tuolloin vasta 3-vuotias.

Kaikki ei aina mennyt ohjesäännön mukaisesti parivaljakon puuhissa. Isä-Summanen heitti töiden jälkeen univormunsa naulaan ja lähti opettamaan alaikäistä poikaansa ajamaan autolla Rovaniemen kasarmialueen sivuteille. Viikonloppuna isä saattoi lähteä metsälle äijäporukassa. Poika otettiin joukon jatkoksi, kukas häntä olisi kotona kaitsenut.

– Kyllähän siinä tuli nähtyä vähän erilaista meininkiä, kuin lillerilalleri-piirien lapset, Summanen naurahtaa.

– Minua kuitenkin kohdeltiin aina lämpimästi ja rakastavasti. En koskaan kokenut olevani uhattuna tai hyljättynä.

Isän rennossa otteessa Petteri Summasesta kasvoi hyvällä itsetunnolla varustettu mies. Itsetunto rohkaisi hänet yleisön eteen nuorisoteatterissa ja kriittisen raadin eteen Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa. Ja kun sattuma heitteli mahdollisuuksia tarttua uusiin haasteisiin uran varrella, hän uskalsi tarttua niihin. Se johti siihen, että Summanen on tänä päivänä näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittaja-kehityspäällikkö.

Tarhapäivän Antti Pasasella on arki hukassa

Ensimmäinen kiinnitys ammattiteatteriin oli ikimuistoinen. Summanen napattiin Tampereen Työväen Teatteriin viittä vaille valmiina suoraan koulusta kesken viimeisen lukukauden. Elettiin 90-luvun laman syvimpiä vuosia ja naps, vakipaikka!

Summanen huomasi, että rekrytointi ei ollut kaikkien mieleen, vaan herätti ymmärrettävää kateutta erityisesti tamperelaisissa näyttelijäopiskelijoissa. Silloisella teatterinjohtajalla Jussi Helmisellä oli kuitenkin selkeä näkemys ja valta vetäistä untuvikko näyttämölle.

– Toistelin itselleni, että olin kuin olinkin tehnyt sen. Päässyt teatterikouluun ja saanut heti työtä suuresta ammattiteatterista. Liksa oli 4800 markkaa kuussa ja siitä piti lyhentää vuodesohvaa ja pesukonetta. Silti tuntui, että kaikkea oli riittävästi.

Summanen näyttelee välillä yhä, vaikka päätyö tuotantoyhtiö Zodiak Finlandin kehitysjohtajana nieleekin suurimman osan ajasta ja energiasta.

Häntä nähdään enää harvoin teatterin lavalla ja tv-viihdekin on nähty. Sen sijaan elokuvarooleja kertyy vielä.

Eve Hietamiehen kirjaan perustuva Yösyöttö-perhekomedia oli vuosien 2017-2018 katsotuimpia elokuvia. Nyt leffalle on tehty jatko-osa, Tarhapäivä. Se saa ensi-iltansa 15. marraskuuta. Summanen esittää molemmissa elokuvissa perheenisä Antti Pasasta. Yösyötössä Pasanen jää yksin vastasyntyneen vauvan kanssa, kun lapsen äiti häipyy omille teilleen suoraan synnytyslaitokselta. Tarhapäivässä Pasasen poika on eskari-ikäinen. Yhteys pojan äitiin on olemassa, mutta tämä on masentunut. Pasanen yrittää leikkiä kotia naispuolisen ystävänsä kanssa ja siitä seuraa monenmoista.

Summanen suostui Pasaseksi toiseenkin otteeseen, sillä tarinan jatkuminen tuntui luontevalta. Edellinen elokuva oli saanut hyvin yleisöä, Hietamiehen kirjat olivat kehitelleet aihetta jo valmiiksi eteenpäin. Lisäksi ohjaajaksi tuli entuudestaan näyttelijänä tuttu Tiina Lymi.

– Tiinalle on kertynyt nopeaan tahtiin kokemusta ja varmuutta pitkien elokuvien ohjaamisesta ja tausta näyttelijänä takaa, että kommunikaatio pelaa.

Sen sijaan Pasasen sujuvuudessa on huomattavia puutteita. Summanen käyttää termiä kömpelyys, muttei tarkoita portaissa kaatuilua.

– Kömpelyys on esimerkiksi sitä, että emme opettele kunnolla asioita, joita teemme päivittäin. Silloin ihan normaalit arjen rutiinit ja päivärytmi voivat tuntua ahdistavilta.

Pasasen tapauksessa arki kääntyy häntä vastaan. Hän on kaikkialta myöhässä, päiväkodin vasu-keskustelu unohtuu kymmenennen kerran, lautasella on aina makaronilaatikkoa ja yksinäisyys kalvaa.

Kun hän saa viimein järjestettyä vapaaillan, koomakänni iskee ja seuraavana päivänä sekä janottaa että kaduttaa. Summanen pyörittelee Pasaselle päätään, vaikka myöntää, ettei hänkään muistanut omien lastensa päiväkodin opettajien nimiä ja koululaisten Wilma-viestintäkin lankeaa vaimolle.

– Minä olen kuitenkin se, joka tulen päivän päätteksi ruokakassien kanssa kotiin. Ja olisihan minun otettava se kouluviestintäkin haltuun, jos olisin yksinhuoltaja. Pasanen vain säheltää.

Summanen pohtii, että jos Pasasen tarina olisi yksinhuoltajaäidin elämästä, sitä pidettäisiin surullisena ja säälittävänä, mutta kun häslääjä on mies, hänelle nauretaan ja tarinasta syntyy komediaa. Elokuva leikkii luutuneilla sukupuolirooleilla ja pakkohan katsojankin on myöntää, että näitä on Suomi täynnä, Pasasia.

Isä sortui juomaan – poika nousi näyttämölle

Petteri Summasen oma lapsuus loppui ennen lukioikää. Isän kanssa oli siihen asti jotensakin eletty, mutta pikkuhiljaa kaikki muuttui. Isän humalahakuinen juominen lisääntyi ja isä sairastui alkoholismiin.

Kun isän uusi puoliso muutti miesten talouteen, pojalle tuli tunne, että on hyvä hetki lähteä.

Lappeenrannasta löytyi hyvä koulu ja kodin tarjosi sukulaisperhe. Summasesta ratkaisu oli siinä tilanteessa hyvä.

– Se, miten jälkikasvu selviää vanhemman alkoholismista, on hyvin yksilöllistä. Minut oli kasvatettu pärjäämään ja tulemaan toimeen. Ei se romahdus tuntunut niin suurelta. Äidillä oli uusi ero päällä, eikä hän voinut ottaa vastuuta minusta, mutta sukulaiset ottivat kopin.

– Olen jutellut näistä sekä ammatti-ihmisten että kavereiden kanssa. Lukiossakin löytyi aina joku kaveri, jolle kertoa. Hiljalleen koko asia lakkasi kiinnostamasta itseänikin ja se vain jäi.

Petteri Summanen kävi Lappeenrannassa lukion ja alkoi harrastaa teatteria. Hän kertoo koukuttuvansa lajeihin, joihin liittyy adrenaliinipaukku. Lapsena hän purjehti, myöhemmin nyrkkeili. Teatterissa pääsi jännittämään.

– Tajusin siellä nuorisoteatterissa, että tässähän kulkevat psykologia ja emootiot rinnakkain. Sitten siinä ovat ne kanssanäyttelijät ja ohjaaja joiden kanssa esitystä tehdään. Samaan aikaan taustalla teksti ja oma rooli siinä. Siinä oli niin valtavasti tasoja.

Isän homma ei ole lymytä autotallissa tai väijyä sohvalla

Lappeenrannassa Summanen kohtasi myös tulevan vaimonsa. He tapasivat kaksikymppisinä ja vähän alta kolmekymppisinä heistä tuli pienen pojan vanhemmat.

– Olimme seurustelleet jo pitkään ja ajattelin, että me olemme pariskunta, joka pysyy yhdessä. Toimeentulo tietysti mietitytti, mutta kun sain kuulla, että odotamme vauvaa, olin kertakaikkiaan hurmaantunut siitä, Summanen kertoo.

Pojan syntymäpäivänä Summanen juoksi synnytyslaitokselta Kansallisteatteriin Seitsemän veljeksen näytäntöön. Sinä iltana hänen tulkitsemansa Timo oli harvinaisen herkkä.

Työrintamalla Petteri Summasella oli monta rautaa tulessa. Hän oli irtisanoutunut Tampereelta päästäkseen kokemaan Kansallisteatterin ja näytelläkseen Suomenlinnan kesäteatterissa. Kavereiden kesken syntynyt viihdeohjelma Studio Julmahuvi lähti laukkaan.

Summanen tarttui rivakasti myös isän rooliin. Kotityöt olivat tulleet tutuiksi kahden miehen taloudessa isän kanssa, mutta hän tiedosti myös, että lapseen liittyy paljon kaikkea uutta, vauva valvottaa, äiti saattaa masentua synnytyksen jälkeen, lapsi vaatii paljon huomiota.

– Onhan se pelottavaa ajatella, että toinen vanhemmista olisi kömpelö kodin hommissa. Kuin turisti omassa kodissaan.

– Semmoisia perheitä on, joissa mies ei osaa mitään ja nainen ei luota mieheen. Lopulta nainen pyrkii kantamaan koko vastuun vauvasta, eikä mies keksi, mitä tuon kanssa edes voisi tehdä. Silloin siinä juostaan autotalliin karkuun vaihtamaan renkaita, vaikka ne tuli jo eilen vaihdettua, hymähtää Summanen.

Summasen perheeseen syntyi vielä kaksi lasta lisää. Petteri Summasesta on sääli, jos ihmiset valitsevat lapsettomuuden sosiaalisten paineiden, ilmastonmuutoksen tai talouden kehityksen vuoksi. Paljon on kiinni siitä, miten kukin on kasvanut suhtautumaan epävarmuuteen, hän tuumaa.

Media tarjoaa runsaasti tarinoita, joissa kaikki menee pieleen, tulee sairastelukierre, jaksaminen loppuu, työttömyys uhkaa ja velkaannutaan.

– Siihen me sitten sijoitamme itsemme ja kysymme, haluammeko elää tuollaista elämää.

– Välillä tuntuu, ettei kaikkea kannata tehdä järjen kautta. Pitäisi vain luottaa hormoneihin. Jos ei odota liian pitkään, hormoneilta voi huhuilla apua tähän hommaan, Summanen neuvoo ja nauraa.

Varuskunnan sankarit ja antisankarit palaavat mieleen

Summanen kertoo olleensa se autolla kuskaava harrastusiskä. Jääkiekkopojan kanssa on ajettu satoja kilometrejä vuodessa, välillä kolmesta seitsemään tapahtumaan viikossa.

Autossa on tullut juteltua syntyjä syviä. Ne hetket ovat olleet hyvää yhdessäoloa, mutta onhan moinen rahtaaminen aikamoista, jos tarkemmin ajattelee.

– Onhan se vähän hullua, että juostaan illat palvelemassa lapsen tarpeita, jotka vanhempi on ehkä itse rakentanut.

– Nyt on tullut muotiin vähän chillaavampikin meno. Ollaan vaan ja pötkötellään. Laitetaan ruokaa ja retkeillään, käydään näyttelyyissä.

Summasen perheessä kuskaaminen mahdollistui, kun isä ei ollut teatterissa töissä ja illat vapautuivat. Kun lapset olivat pieniä, perheen äiti oli kotona. Hän on nyt palannut hiljalleen työelämään.

Summanen kertoo pyrkineensä tietoisesti järjestämään aikaa perheelle. Keväät ovat olleet monesti työntäyteiset, mutta urakat ovat taanneet pitkän kesäloman, joka on vietetty perheen kesken kotona ja mökillä. Mökillä, jonka rakentamiseen oma isä on antanut ison panoksen.

– Isä sai vähän paremman otteen elämästään, kun olin jo aikuinen. Hän opiskeli uuden ammatin, työskenteli rakennuksilla ja oli luottamusmiehenäkin. Meille hän rakensi saunamökin ja osallistui isomman mökin rakentamiseen.

Petteri Summasen lapset oppivat tietämään, että se Rovaniemeltä tuleva hauska vieras oli oma isoisä.

– Mutta ensin meidän täytyi käydä menneet läpi ja puhua asiat halki. Olihan se isällekin hirveä häpeä joutua sellaiseen jamaan.

Isä ja hänen työnsä upseerina on askarruttanut Summasta viime aikoina. Hän muistaa kuinka isä tuskaili, miten tahmeaa on valaa maanpuolustustahtoa vastahakoisiin alokkaisiin. Tuolloin elettiin 1980-lukua ja rauhanliikkeen aikaa.

Osa tuskasta on siirtynyt Pientä laittoa -tv-sarjan käsikirjoitukseen. Summanen on ollut mukana parhaillaan Ylessä pyörivän sarjan työryhmässä. Sarjan päähenkilö on kantapeikko kapteeni, joka saavuttaa niin suuren turhautumispisteen, että saa aivoinfarktin.

– Olihan siellä varuskunnassa sankareitakin pikkupojalle. Naapurin lentäjä kaarsi autolla rivarin eteen tyyliin, just lensin hävittäjällä ja nyt sit ajelen tässä. Kyllä sitä katsottiin suu auki.

– Ja oli isäkin idoli. Hän luki ja kuunteli musiikkia, oli monipuolinen ja lahjakas. Hän ymmärsi, että pojan pitää saada vaihdepyörä ja opetti vielä ajamaan sitä selkä menosuuntaan, Summanen sanoo hellyys äänessään.