Turkulainen Ina Virtanen on ainoa lapsi. Hän syntyi Porissa ja muutti opiskelemaan ja töihin Turkuun. Kolmekymppinen Virtanen on asunut yksin kymmenen vuotta.

– Viihdyn yksin, mutta toisaalta olen hyvin sosiaalinen. Vietän paljon aikaa kotini ulkopuolella. Mutta kun tulen kotiin, nautin siitä, että saan olla yksin omassa rauhassa, Virtanen sanoo.

Virtanen puuhailee vaaleassa kodissaan. Hän näyttää arvostavan sitä, että tavarat löytyvät samasta paikasta, mihin ne on laitettu.

– Oma tupa, oma lupa: hyvä puoli on se, että siisteys säilyy.

Hyvä puoli on se, että siisteys säilyy. Ina Virtanen

Kolmekymppisen Virtasen ystävät ovat alkaneet seurustella ja moni on muuttanut yhteen miesystävänsä kanssa. Hän uskoo, että apua kuitenkin löytyy, mikäli sattuisi esimerkiksi murtamaan jalkansa tai sairastumaan äkillisesti.

– Omiin vanhempiin voi turvautua ja minulla on laajat ystäväverkostot täällä Turussa.

Jo 44 prosenttia yhden hengen kotitalouksia

Yksinasumista käsitellään psykologisena ilmiönä, vaikka taustalla ovat väestön vaurastuminen ja kaupunkiin muutto. Ihmisillä on yksinkertaisesti nykyään varaa asua yksin.

Muutos etenee vauhdilla. Vuonna 2018 Suomessa oli 1,2 miljoonaa yhden hengen taloutta. Se on 44 prosenttia kotitalouksista. Vuonna 1985 yhden hengen ruokakuntia oli 28 prosenttia.

Määrällisesti sinkkutalouksia on eniten Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Viime vuonna yhden hengen talouksia oli Helsingissä 163 000, Tampereella 66 000 ja Turussa 55 740.

Sama kehitys on nähtävissä myös muissa korkean elintason maissa. Ruotsissa ja Alankomaissa yksinasuvien määrä on kasvanut Suomeakin nopeammin. Ruotsissa sinkkutalouksia on jo yli puolet.

Turussa jo yli puolet kotitalouksista on yhden hengen ruokakuntia. Tällaisia paikkakuntia oli viime vuonna Suomessa kymmenen.

Listan kärjessä on yhtä lailla suuria kaupunkeja (Turku ja Tampere) ja pieniä kuntia (Kuhmoinen ja Sysmä). Suurilla paikkakunnilla asuvilla sinkuilla ja maaseutujen poikamiehillä on kuitenkin hyvin vähän yhteistä.

Eniten kasvaa yksinasuvien vanhempien naisten osuus. Naiset elävät pitempään kuin miehet. Jo nyt yli 75-vuotiaista naisista 75 prosenttia elää yksin.

Suomalaiset sinkut eivät juuri muistuta amerikkalaisen Sinkkuelämä tv-sarjan räväkkää naisporukkaa. Sex in the City -sarjan päähenkilöt shoppaavat kuin viimeistä päivää ja etsivät sitä oikeaa Manhattanilla.

Poikamiehillä syrjäytymisvaara

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo oli mukana tekemässä Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle tutkimusta yksinasumisesta. Se valmistui vuosi sitten. Tutkimuksessa selvisi, että sinkut jäävät muita todennäköisemmin toimeentulotuen varaan.

– Kahdelle ihmiselle riittää yksi televisio, sähkölasku ja yleensä autokin, Hiilamo sanoo.

Yksineläminen näyttää olevan suurempi riski miehille.

– Miehillä tilanne on se, ettei löydetä kumppania ja ollaan syrjäytymisvaarassa keski-iässä. Naisilla kumppani kuolee ja elämän viimeiset vuodet eletään yksin, Hiilamo sanoo.

Naisilla kumppani kuolee ja elämän viimeiset vuodet eletään yksin. Heikki Hiilamo

Pian raportin tekemisen jälkeen hallitus hajosi, eikä aiheeseen ole sen jälkeen palattu. Ennen vaaleja puhuttiin lapsiperheiden, opiskelijoiden ja eläkeläisten toimeentulosta.

Varmaa on, että poliittiset päätökset vaikuttavat siihen, miten ihmiset asuvat. Yksi esimerkki tästä on asumistuki.

– Meillä on monia sosiaaliturvan piirteitä, jotka kannustavat asumaan yksin. 18-vuotias voi yhteiskunnan tuella muuttaa asumaan yksin, Hiilamo sanoo.

Vanhanpiian vero piinasi yksinasuvia

Suomessa oli sellainenkin aika, kun naimattomia rangaistiin vanhanpiian ja vanhanpojan verolla. Sitä perittiin eri muodoissa 1930-luvun puolivälistä vuoteen 1975 saakka. Kovin veroluokka oli naimattomille, toiseksi kovin lapsettomille pariskunnille ja lievin lapsiperheille.

Yksineläviä alettiin verottaa kovemmalla kädellä, kun mittariin tuli 24 vuotta. Näin kansalaisia kannustettiin menemään naimisiin ja hankkimaan lapsia.

Professori Heikki Hiilamo muistuttaa, että Pohjoismaiden hyvinvointimalli perustuu yksilöllisiin etuuksiin, ei perhe-etuuksiin.

Myös verotus on yksilöllistä, puolison tulot eivät Suomessa vaikuta veroprosenttiin.

Vaalien jälkeen Suomen tuntuu vallanneen väestöpaniikki. Poliitikoilta penätään kilvan keinoja, joilla suomalaiset saataisiin lisääntymään. Väkiluku on kääntymässä laskuun, eikä perheellistyminen enää kiinnosta nuoria entiseen tapaan.

Yhden hengen talouksista ei puhu enää kukaan. Yle otti yhteyttä tasa-arvoministeri Thomas Blomqvistiin (r. ). Ministerin avustaja ilmoitti, että mitään yksinasuviin liittyviä hankkeita ei ole menossa.

Lisää yhteisiä tiloja asuntoihin

Turkulainen Ina Virtanen ei kaipaa sinkkujen etujärjestöä tai puoluetta. Hän on tyytyväinen omaan elämäntilanteeseensa.

– Suomessa asiat ovat hyvin. Turussa hintataso on matalampi kuin pääkaupunkiseudulla ja yhden ihmisen on mahdollista ostaa tai vuokrata yksiö tai jopa kaksio.

Käytännössä leskinaisia, city-sinkkuja ja yksinasuvia maanviljelijöitä ei yhdistä juuri mikään. Yksinasuminen on kuitenkin asia, joka on jo pakko ottaa pikku hiljaa huomioon. Ihmiset elävät pitkään ja sairastavat. Vanhentuessa avuntarve kasvaa.

Professori Hiilamo kaipaakin muutoksia esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun.

– Tarvittaisiin entistä enemmän taloja, joissa on esimerkiksi yhteisiä tiloja. Yksin asuva ihminen ei ole välttämättä yksinäinen, mutta kun asuu yksin, on enemmän kiinnostusta sosiaalisiin kontakteihin.

Kalaa voi tulevaisuudessa olla lautasen lisäksi myös laastarina sormessa tai jopa voiteena kasvoilla.

Kalannahasta eristetystä gelatiinista voidaan nimittäin liottamalla, valamalla ja kuivaamalla valmistaa kalvoja, joista on mahdollista tehdä esimerkiksi pakkausmateriaaleja ja kosmetiikkatuotteita.

Raaka-ainetta on riittämiiin, sillä kaikesta Suomessa kasvatetusta ja pyydetystä kalasta vain noin puolet päätyy ihmisravinnoksi. Kalastuksesta ja kalankasvatuksesta kertyy runsaasti fileointijäännöksiä, kuten sisäelimiä, ruotoja, nahkaa ja suomuja. Vuosittain niitä kertyy yhteensä noin 20 miljoonaa kiloa.

Osa kalansaaliista ja fileointijäännöksistä käytetään sellaisenaan tai jauhettuna turkiseläinten, kalojen tai lemmikkien rehuksi, mutta osa perkuujäännöksistä päätyy yhä biojätteeksi kaatopaikoille.

– Esimerkiksi 60 miljoonaa kiloa silakkaa päätyy 16–18 sentin kilohinnalla vuosittain rehuksi. Jos silakasta jalostetaan bioaktiivisia peptidejä lisäaine- ja kosmetiikkateollisuuden käyttöön, kilohinta nousee satoihin euroihin, kertoo erikoistutkija Jaakko Hiidenhovi Luonnonvarakeskuksesta.

Koko kala hyötykäyttöön

Kalanruodoista saadaan kalsiumia ja rasvaisten kalojen lihasta sydämelle terveellistä kalaöljyä. Lisäksi kuhan, lahnan ja ahvenen mädit sisältävät runsaasti D-vitamiinia.

– Teoriassa kala on mahdollista jalostaa viimeistä suomua myöten. Käytännössä vähäisempikin jalostusasteen nosto parantaisi alan kannattavuutta ja lisäisi alan kiinnostavuutta, kertoo erikoistutkija Jaakko Hiidenhovi.

Nahasta erotetusta gelatiinista eli liivatteesta voidaan valmistaa vesiliukoisia geelejä ja kalvoja esimerkiksi lääketeollisuuden kapselointia vaativille tuotteille.

– Kalagelatiini soveltuisi erinomaisesti myös käytössä liukeneviin astianpesukoneen pesuainetabletteihin, sanoo Hiidenhovi.

Kalatalouden sivuvirroista kehitettävillä tuotteilla on Jaakko Hiidenhovin mukaan tulevaisuudessa mahdollista korvata osittain muovi pakkausmateriaalina.

– Kalaperäiset, biohajoavat pakkausmateriaalit voisivat säädellä hapen poistumista pakkauksesta ja suojata pakattua tuotetta ultraviolettisäteilyltä, mikä parantaisi tuotteen säilyvyyttä.

Kalaperäisiä pakkausmateriaaleja voisi käyttää esimerkiksi kalatuotteiden pakkaamiseen.

– Kalagelatiinistä kehitettyjen pakkausmateriaalien prototyypit saadaan parin vuoden sisällä. Nyt on vielä liian aikaista arvioida sitä, milloin tuotteita saadaan markkinoille.

Kalaperäistä gelatiinia voi erikoistutkija Jaakko Hiidenhovin mukaan laittaa jopa suojaksi haavan päälle.

– Haavasuoja ei tosin sovi kala-allergikoille, mutta kalagelatiinilla ei ole siasta tai naudasta saatavan gelatiinin eli liivatteen tavoin uskonnollisia rajoitteita.

Lompakoita ja liivejä

Suomen kalateollisuudessa määrällisesti eniten jätettä syntyy lohikaloista.

– Tulevissa tutkimuksissa tarkennetaan eri kalalajien gelatiinien soveltumista jatkojalustukseen ja jatketaan myös muiden kalastuselinkeinon sivuvirtojen jatkojalostuspotentiaalin kartoitusta, Hiidenhovi toteaa.

Suomessa kalannahasta valmistetaan vielä ainoastaan vaatteita, käsitöitä ja päällysteitä koriste-esineisiin.

Mikkeliläinen Kalaparkki Oy valmistaa kalannahakatuotteita ja parkitsee nahkoja jälleenmyyntiin.

– Päämateriaali on nykyään made, koska siinä on hieno kuvio ja sileä pinta. Valikoimissa on myös merilohen, kuhan ja hauen nahkoja ja niistä valmistettuja tuotteita, kertoo toimitusjohtaja Ossi Kumpulainen.

Valmiista tuotteista suurin menekki on Kumpulaisen mukaan lompakoilla ja erilaisilla liiveillä.

– Tähän saakka raaka-aineena on ollut värjäämätön kalannahka, mutta jatkossa aloitamme myös värjättyjen nahkojen tuotannon.

Jäännöksistä tuotteiksi

Kalastusjärjestö Österbottens Fiskarsförbundetin erikoisasiantuntija Guy Svanbäckin mukaan on sitä parempi, mitä enemmän kalasta saadaan hyödynnettyä.

– Kalastajan ja kalankasvattajan kalasta saama hinta nousee, jos sivuvirtoja saadaan jatkojalostukseen ja markkinoille.

Erikoistutkija Jaakko Hiidenhovi kertoo, että kalananahkojen, ruotojen ja perkuujäännösten jatkojalostuksen menetelmät ovat varsin yksinkertaisia, eikä jatkojalostus välttämättä vaadi edes suuria investointeja.

– Mitä enemmän erilaisia käyttökohteita kalatalouden sivuvirroille saadaan kehitettyä, sitä enemmän on vaihtoehtoja hyödyntää niitä taloudellisesti.

Kalatalouden keskusliitto ry:n toiminnanjohtaja Vesa Karttusen mukaan varsin kattavia tutkimustuloksia kalojen nykyistä monipuolisemmasta käytöstä on jo olemassa.

– Seuraavaksi olisi selvitettävä, miten tutkimustulokset saadaan käytäntöön. Samoin pitää selvittä, ovatko uudet innovaatiot taloudellisesti kannattavia ja löytyykö meiltä rohkeita yrittäjiä, jotka tuovat lopputuotteet markkinoille, pohtii Karttunen.

Kalajätteen hyödyntämistä pohtivat yhdessä Luonnonvarakeskus, Turun yliopisto, VTT, Österbottens Fiskarförbund, ja Aktion Österbotten, jotka ovat keskenään perustaneet Blue Products-kalastuksen innovaatio-ohjelman. Sen tarkoitus on parantaa kalastuselinkeinon kannattavuutta kehittämällä kalastuksen ja kalankasvatuksen sivuvirtojen jalostusta.

Lue myös:

"Suomeen tarvitaan lisää kirjolohen kasvatuslupia", sanoo jätti-investoinut yritys – Maailmanmarkkinahinta tempoo Norjan lohen tahdittamana

Helsingin poliisilaitos ei aloita esitutkintaa 1980–1990-luvulla esitetyistä tv-sarjoista, joista poliisi sai marraskuun aikana useita tutkintapyyntöjä. Poliisi kertoo asiasta tiedotteessaan.

Poliisi on arvioinut tutkintapyynnöt kiihottamisena kansanryhmää vastaan, mutta katsoo, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta.

Päätöstään poliisi perustelee sillä, että tutkintapyynnöistä "valtaosa on sisältänyt ainoastaan yleisluontoisen väitteen mahdollisen rikoksen tapahtumisesta". Tällöin kyseinen väite tai sitä koskevat olosuhteet eivät poliisin mukaan riitä perusteeksi esitutkinnan käynnistämiseen tai edes syyksi hankkia laaja-alaisesti vanhoja materiaaleja tarkistettavaksi ennen päätöksen tekoa.

Jonkin verran kyseisiä tv-sarjoja poliisi kuitenkin katsoi. Poliisi tarkasti sellaiset videoleikkeet, jotka oltiin yksilöity ja osoitettu tutkintapyynnöissä konkreettisesti. Poliisi sanoo, ettei esiselvityksessä tullut ilmi, että kulttuurituotteissa täyttyisi kiihottamisrikoksen tunnusmerkistö.

Poliisin tiedotteen mukaan "ei ole saatu selvitystä" siitä, että kulttuurituotteita olisi käytetty osana jotain muuta viitekehystä, jolloin ne yhdessä herättäisivät suvaitsemattomuutta, halveksuntaa tai jopa vihaa jotakin suojattua vähemmistöä kohtaan.

Näiden tv-sarjojen materiaaleja tutkittiin, mukana myös Pekka ja Pätkä-elokuva

Tutkinnan päätöksestä kertovasta asiakirjasta käy ilmi, että kaikkiaan kuusi henkilöä pyysi poliisia selvittämään, syyllistytäänkö vanhoissa tv-materiaaleissa rikokseen. Tutkintapyynnöissä mainittiin alla olevat tv-sarjat. Mukana on myös yksi elokuva.

Hymyhuulet-sketsisarja, jota tehtiin Yleisradiolla vuosina 1987-1988.

Pulttibois-sketsisarja, jota tuotettiin MTV:llä vuosina 1989-1991.

Pekka ja Pätkä neekereinä-elokuva vuodelta 1960.

Salatut elämät-tv-sarja, jota on tehty MTV:llä vuodesta 1999.

Lue lisää:

Helsingin poliisille tehty useita tutkintapyyntöjä vanhoista tv-sarjoista – pyydetään tutkimaan kiihottamista kansanryhmää vastaan

Pirkka-Pekka Petelius pyytää anteeksi saamelaisia pilkkaavia sketsejään: "Olen valmis keskustelemaan myös muiden vähemmistöjen kanssa"

Amcor Flexibles -yhtiö sulkee kaksi joustopakkauksia valmistavaa tehdasta Suomessa. Tehtaat sijaitsevat Euran Kauttualla ja Lieksassa ja ne suljetaan ensi huhti–kesäkuussa.

Irtisanottaviksi joutuu päättyneiden yt-neuvottelujen seurauksena 197 ihmistä. Näistä 127 on Kauttualta ja 70 lieksasta.

Amcor kertoo lakkauttamisen syyksi tehtaiden kannattamattomuuden.

– Olemme suunnitelleet kokonaisvaltaisen tukiohjelman, jolla edesautamme henkilöstömme uudelleentyöllistymistä. Tähän sisältyy myös yhteistyö paikallisten viranomaisten kanssa, Amcorin edustaja Lars Boettzau sanoo.

Amcorin Kauttuan ja Lieksan tehtaat valmistavat elintarvikkeiden joustopakkausmateriaaleja. Amcorille jää edelleen tehdas Valkeakoskelle.

Kauttualla tehdas on aiemmin toiminut muun muassa osana Ahlströmiä. Nykyinen omistaja Amcor on osa australialaista konsernia.

Pääluottamusmies: Vaikea työllistyä

Kauttuan tehtaan paperityöntekijöiden pääluottamusmies Jarkko Lindroos on pettynyt, vaikka päätös oli odotettu. Hänen mukaansa yt-neuvottelujen lopputulos oli käytännössä selvä jo etukäteen, vaikka Amcor perehtyi työntekijöiden tekemään vaihtoehtoiseen säästöesitykseen.

Lindroos arvioi, että nyt irtisanottavien työntekijöiden on vaikea työllistyä omalla alallaan Satakunnassa.

Kop kop, tai pikemminkin KOP KOP.

Joulu on jo ovella, mutta sitä ennen sisään astuu "musta perjantai" eli Black Friday, joulukaupan uusi starttilaukaus. Isot kirjaimet siksi, että päivä näkyy kaikkialla.

Mielihyväostajat odottavat käsi hiirellä. Järkiostajat ovat pantanneet hankintojaan ja kyttäävät hintoja. Kauppiaille koittaa viikkojen työn hikinen ja rahakas kliimaksi. Osaa kansasta ei kiinnosta pätkääkään, osa vastustaa kulutusjuhlaa avoimesti.

Gigantti-kodintekniikkaketjun Espoon Suomenojan-myymälässä tehdään viimeisiä valmisteluja eli puretaan satoja pahvilaatikoita kuormista varastoon.

Myymälän puolelle on jo nostettu kasoittain kampanjatuotteita, jotka on vielä kääritty mustaan muoviin. Torstaina muovit revitään ja kasat paljastetaan tavaroiden kimppuun ensin pääseville kanta-asiakkaille.

– Varasto on valmistautunut tähän jo viikkoja, ja ostopuoli oikeastaan viime joulukuusta asti. Yksittäisenä kauppapäivänä Black Friday on todella merkittävä, sanoo purkamista seuraava Gigantti-ketjun markkinointijohtaja Sami Särkelä.

Halpa vai ei, kas siinä pulma

Isoin kysymys on, onko musta perjantai oikeasti halpa.

Ruotsalaisen Prisjakt-hintavertailusivuston suomalaisversio Hintaopas varoittaa tiedotteessaan, ettei kyse ole kaikkien tuotteiden kohdalla isosta alennusjuhlasta, vaan jopa päinvastaisesta.

Hintaoppaassa on mukana yli 800 verkkokauppaa ja 227 000 tuotetta. Se vertaili viime vuoden hintoja niin, että mukana oli tuotteen hinta viikkoa ennen mustaa perjantaita ja hinta kampanjan aikana.

Tulos Hintaoppaan mukaan: kaikista tuotteista alennuksessa oli kahdeksan prosenttia, ja niissä keskimääräinen alennus oli 16 prosenttia. Tämä tarkoittaa jopa tuhansia alennustuotteita ja alennusprosentin isoakin vaihtelua.

Toisaalta verkkokauppojen suosituimmasta sadasta tuotteesta peräti 15:n hinta nousi mustan perjantain aikana. Niissä kaupoissa kuluttaja otti takkiin tavalliseen päivään verrattuna.

Prisjakt toimii erillään kaupan alasta. Sen omistaa norjalainen Schibsted-mediayhtiö.

Viime vuonna 70 ilmoitusta kuluttajaviranomaiselle

Jos samaa kysyy kauppiailta, vastaus on päinvastainen: asiakas voittaa.

Harkittujen täsmätuotteiden ostaja ja hintavertailija voikin voittaa, mutta satunnaisen kuluttajan hyöty voi jäädä pieneksi tai olemattomaksi. Tästä varoittelee myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV).

Se sai viime vuonna kuluttajilta 70 ilmoitusta Black Friday -epäselvyyksistä. Ilmoitukset koskivat alennusprosenttien keinotekoiseksi koettua pumppaamista, verkkokauppojen virheellisiä hintoja, tarjoustuotteiden loppumista ja toimitusvaikeuksia.

Määrä ei ole kaupanteon vilkkauteen suhteutettuna pöyristyttävä, mutta KKV:n erityisasiantuntija Saija Kivimäki huomauttaa, että moni myös jättänee havaintonsa ilmoittamatta. Hän suosittelee kiinnittämään huomioita muutamaan seikkaan, kun lähtee kaupoille:

– Kannattaa tietenkin vertailla eri myyjiä. Edullisia hintoja saattaa olla muulloinkin kuin kampanjoiden aikana. Alennusprosentti ei välttämättä kerro alennuksen todellista edullisuutta, vaan lopullinen hinta on merkittävin asia.

"Normaalihinta" hämärtyy, kun hinta muuttuu jopa päivittäin

Hintavertailun ongelmana on se, mihin alennushintaa pitäisi verrata.

Kaupan kenties suurin hintatrendi tällä hetkellä on dynaaminen hinnoittelu. Se tarkoittaa, että hinnat vaihtelevat jopa useita kertoja päivässä. Lentoliput ja hotellihuoneet ovat kalleimmillaan silloin, kun kysyntäkin on suurinta.

Dynaaminen hinnoittelu on luikerrellut moniin kuluttajatuotteisiinkin. Normaalihinta hämärtyy, koska normaalihintaa ei välttämättä näe juuri koskaan. Tämä tuo päänvaivaa myös kuluttajaviranomaisille.

Kuluttaja-asiamies pohtii nyt, mihin linjan alennusprosenttien määrittämisessä voisi vetää. Onko ok, että kauppa nostaa hintaa ennen kampanjaa vain siksi, että kampanja-alennus näyttäisi muhkeammalta?

– Hinnan nostaminen vaikkapa juuri päivää ennen kampanjan alkua kuulostaisi kielletyltä keinotekoiselta korottamiselta. Mutta mitään linjaa tähän ei ole määritelty, ja arvio on tehtävä tapauskohtaisesti, KKV:n Kivimäki sanoo.

Suomen Kuvalehti löysi viime vuonna jutussaan muutamia viitteitä alennusten manipuloinnista. Kaupat vetosivat asiassa virheisiin, eli siihen, että kun tuotteita on myynnissä suuri määrä, inhimillisiä erehdyksiäkin sattuu.

Jopa vuoden suosituin kauppapäivä

Mustasta perjantaista on tullut lyhyessä ajassa erittäin suosittu ostospäivä. Se alkoi kodintekniikkaan keskittyneenä kampanjana, mutta on laajentunut jo kaikkeen kauppaan.

– Pitää kysyä, onko millään toimijalla enää varaa jättäytyä siitä pois. Ympärillä on paljon ilmaista markkinointiviestintää: kaikki puhuvat siitä, media kirjoittaa ja kaupat viestivät, markkinoinnin professori Hannu Saarijärvi Tampereen yliopistosta sanoo.

Kampanja on muuttanut koko loppuvuoden markkinalogiikkaa.

Yle pyysi ja sai Elektroniikan tukkukauppiailta kodintekniikan myynnin kuukausitilastot kolmelta viime vuodelta. Niiden mukaan marraskuun myynti nousi viime vuonna lähes joulukuun tasolle, ja tänä vuonna marraskuu voi mennä jo edelle.

Kodintekniikkaketjuille musta perjantai on "pelipäivä", kuten Veikon Koneen toimitusjohtaja Panu Vainio ilmaisee. Ketjut ovat terottaneet taistelukirveensä ja kyttäävät toistensa tekemisiä, tuotteita ja hintoja herkeämättä.

Veikon Kone on varautunut viikkoon perustamalla tilannehuoneen, jossa viikkoa seurataan minuutti minuutilta. Edes verkkomyynnin tarkkaa aloitushetkeä ei vielä tiedetä. Tavallisesti kauppa on alkanut jo torstai-iltana.

– Katsotaan, koska peli käynnistyy isosti, ja ollaan sitten siinä mukana. Lähdetään isosta määrästä tuotteita, ja katsotaan mitkä pysyvät loppuun asti mukana. Poistamme ja lisäämme tuotteita kampanjan aikana kilpailutilanteen ja kysynnän mukaisesti, Vainio sanoo.

Viime vuonna mustan perjantain suosio pääsi yllättämään Veikon Koneen. Toimitukset ja asiakaspalvelu takkusivat. Vainion mukaan verkkokaupan myynti oli noin satakertainen normipäivään verrattuna. Hän vakuuttaa, että viime vuodesta on nyt otettu opiksi.

Ennen ja jälkeen on hiljaisempaa

Onko musta perjantai jo niin iso, että se kasvattaa merkittävästi koko vuoden myyntilukuja? Tästä ei ole näyttöä.

Vähintään viikko–pari ennen mustaa perjantaita ja viikot sen jälkeen ovat kauppiaiden mukaan hiljaisempia, eli kyse on sekä myynnin jakautumisesta uudella tavalla että joulumyynnin aikaistumisesta.

– Marraskuun Singles Day ja Black Friday sekä maanantain Cyber Monday tulevat peräkkäin tähän joulun alle. Siinä otetaan kuluttajien kysyntää etuvoittoisesti pois, markkinoinnin professori Saarijärvi sanoo.

Kauppaketjujen mukaan mustan perjantain voitto taotaan ennen kaikkea pienillä katteilla ja isoilla volyymeillä. Pienelläkin katteella saa ison voiton, kun myy tarpeeksi.

Mutta alennuksia on ympäri vuoden tarjolla useammin kuin takavuosina. Karnevalistiset kampanjat tarjoavat erityisesti hedonistisimmille kuluttajille elämyksiä, joista ei haluta jäädä syrjään.

– Elämyksellisyys, seikkailunhalu, jännitys. Aikapaineella pystytään ohjaamaan kuluttaja ostamaan juuri nyt, koska huomenna tarjousta ei ole enää voimassa. Siinä osoitetaan hyvin, kuinka me kuluttajat olemme alttiita herätteille, Saarijärvi sanoo.

Jouto-ostelu on menossa pois muodista

Älä osta mitään -päivä pidetään jälleen tänä vuonna samana päivänä kuin musta perjantai.

Sillä on vankka kannattajakuntansa.

Heinolassa toimivan itsenäisen Kodinkone Puolakan yrittäjä Ari Puolakka pitää mustaa perjantaita humpuukina.

– Se on yhtä tyhjän kanssa, hölynpölyä, Puolakka sanoo.

Jos keihäänkärki eli kodintekniikka jätetään pois luvuista, yhä useampi liike ilmoittaa tänä vuonna aktiivisesti kieltäytyvänsä mustasta perjantaista tai jopa sulkevansa verkkokauppansa päivän ajaksi. Lisäksi yhä useampi kauppa on keksinyt välimuodon eli mainostaa vihreää tai sinistä perjantaita: niissä lahjoitetaan siivu päivän myyntituotosta ilmasto- tai mertensuojelutyöhön.

Kulutuskriittisyys on nousemassa marginaalista osaksi arkipäiväistä ajattelua, professori Saarijärvi sanoo. Tarpeettoman uuden tavaran ostaminen voi alkaa näyttää vanhanaikaiselta.

– Jos kuluttaminen muuttuu siihen suuntaan, että on modernin kuluttajan merkki täyttää tarpeitaan lähtökohtaisesti käytetyillä tuotteilla uusien sijaan, niin kaupan alan logiikka muuttuu aika perustavanlaatuisella tavalla.

Ketjut ovat ristiriitaisen tehtävän edessä: tavaraa pitäisi myydä, mutta niin ettei tavararalli kuormita liikaa ilmastoa.

– On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan nämä tapahtumat kehittyvät seuraavien kymmenen vuoden aikana, Saarijärvi sanoo.

Oikeuskanslerinvirasto on saanut neljä kantelua omistajaohjausministeri Sirpa Paaterosta (sd.).

Kantelijat pyytävät oikeuskanslerinvirastoa esimerkiksi selvittämään, ylittikö ministeri toimivaltuutensa Postin lakkoon liittyvässä toiminnassa.

– Lisäksi pyydetään selvitystä joistakin ministerin julkisuudessa olleista lausunnoista ja siitä, onko ministeri puuttunut epäasiallisesti työtaisteluun, kertoo vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Minna Ruuskanen.

Ministeri Paateron kantelut ovat parhaillaan Ruuskasen työpöydällä. Ruuskanen on alustavasti katsonut kantelut.

– Huomenna tai ensi viikon alussa on tarkoitus tehdä arvio siitä, ryhdytäänkö toimiin kanteluiden perusteella eli pyydämmekö näistä kanteluista selvitystä ministeri Paaterolta, Ruuskanen sanoo.

Ministeri Paatero on ollut Postin lakon vuoksi runsaasti julkisuudessa viime päivinä ja viikkoina. Ministerin lausuntoja ja niiden ristiriitaisuuksia on ihmetelty tiedotusvälineissä.

Kantelut ministeristä ovat tulleet oikeuskanslerinvirastoon viime- ja toissaviikolla.

Postin lakolla saattaa olla vaikutusta myös siihen, onko virastoon tulossa lisää kanteluita.

– Voi hyvin olla, että osa kanteluista on ehkä juuttunut postiin, Ruuskanen pohtii.

Oikeuskanslerille voi kuka tahansa jättää kantelun.

Kantelun syynä voi olla epäily, että virkamies tai esimerkiksi ministeri olisi menetellyt virheellisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä.

Pääministeri Antti Rinteestä ei ole tullut kanteluita Postin lakkoon liittyen.

Ratkaisu Postin kiistassa syntyi eilen keskiviikkona, jonka seurauksena Postin lakko ja tukilakot päättyivät.

Lue myös:

Analyysi: Postin riita ratkesi, mutta edessä on jälkipyykki – Rinteen ja Paateron tarinat kohun eri vaiheista eivät kaikilta osin täsmää

Postilakko päättyy, oppositio vaatii demariministereitä tilille Posti-jupakasta: "Vaikuttaa vähintäänkin sekavalta"

Postilakon käänteet: Näistä hetkistä vääntö 700 pakettilajittelijan työehdoista muistetaan

Maidosta, maitotuotteista ja toisaalta maidontuottajien talousvaikeuksista on keskusteltu viime aikoina paljon. Yle näyttää nyt, millaista on arki tavallisessa suomalaisessa navetassa.

Yle lähettää tässä jutussa suoraa kuvaa navetasta torstaista 28. marraskuuta seuraavan viikon tiistaihin saakka. Käytössä on 360-kuvaa kuvaava kamera, jonka kuvakulmaa voi itse säädellä. Suoraa kuvaa näet alempana tässä jutussa.

Kamerat ovat Markus Heikkisen Mustola-nimisen tilan navetassa. Navetta on Kainuun Puolangalla, samalla vaaralla Paljakan laskettelukeskuksen kanssa. Vuonna 2012 valmistuneessa navetassa on yli 70 lehmää, eli tila on noin kaksi kertaa nykyistä keskiarvoa suurempi.

Yle on vienyt paikalle kuvaustekniikkaa, mutta muuten navetassa näyttää samalta kuin silloin kun Yle kävi tutustumassa siihen ensi kerran kuvauspaikkaa etsiessään. Myös navetan toiminta on kuvausaikana samaa kuin muutenkin arkisin.

Näet siis lähetyksessä, mitä lehmät tekevät pitkin päivää ja yötä, kuinka lypsyrobotti toimii, miten lehmiä ruokitaan. Näet, kuinka automaattinen rapsutuskone aiheuttaa päivittäin jonoutumista, kun lehmät käyttävät sitä arvojärjestyksessä. Lisäksi odotamme Lana ja Lupaus-nimisten lehmien poikivan striimauksen aikana. Poikivat lehmät ovat holstein-rotua ja hyvin samannäköisiä. Lana on hieman vaaleampiselkäinen, Lupauksella selässä on mustaa enemmän.

Jos sinulla herää kysymyksiä lehmistä tai maidosta, voit kysyä niitä artikkelin lopusta löytyvällä lomakkeella.

Huomautus: navetan tapahtumat näytetään suorana, joten esimerkiksi synnytys saattaa olla liian voimakasta materiaalia kaikkein herkimmille.

Suora 360-lähetys vasikkalasta

Suora 360-lähetys navetasta

Kameroiden toiminnassa on ollut teknisiä ongelmia, joita korjaamme. Lypsyrobotilta lähikuvaa kuvaava kamera on poistettu ainakin toistaiseksi huonon kuvanlaadun takia.

Markus Heikkinen on nyt 30-vuotias. Hän siirtyi isännäksi 21-vuotiaana, kun kotitilan vanha navetta paloi 2011. Palon jälkeen tilalle rakennettiin nykyinen navetta. Heikkinen on jo viides saman suvun isäntä Mustolassa.

Mustolan maitotilalla työskentelee 1–2 ulkopuolista työntekijää sekä robotteja, jotka hoitavat lypsyn, ruokinnan ja lannanpoiston. Työn luonne on muuttunut sukupolvessa raskaasta fyysisestä työstä tietotyöpainotteiseksi. Ulkopuolisten työntekijöiden ansiosta Heikkinen ehtii harrastamaan maastopyöräilyä, moottorikelkkailua, laskettelua ja matkustamista.

Tilalla on valmiina suunnitelmat investoida toiseen lypsyrobottiin ja lehmiin, eli käytännössä kaksinkertaistaa lehmämäärä. Kannattavuus on kuitenkin nyt niin heikko, ettei suunnitelmia laiteta käytäntöön ennen tilanteen selviämistä.

Onko Heikkisen tila iso vai pieni?

Vaikka Heikkisen navetta on iso, puolankalaiseksi navetaksi se on keskikokoinen, sanoo asiantuntija Minna Tanner Pro Agria Itä-Suomesta.

– Tämä on Kainuun maitopitäjä ja valtakunnallisestikin maidontuotanto on merkittävää.

Tilan kokoluokka on kuitenkin nopeasti painumassa keskiarvoon – uudet suomalaiset navetat ovat samankokoisia tai suurempia. Keskimääräisen maitotilan eläinmäärät ja viljelyala ovat reilusti kaksinkertaistuneet 2000-luvulla.

Tanner arvioi, että jos nykyaikaisen navetan perustaisi alusta alkaen, investointi voisi olla noin 3 miljoonaa euroa. Noin miljoona euroa maksavan navetan lisäksi rahaa tarvittaisiin eläimiin, peltoon, koneistukseen ja infrastruktuuriin – mutta niiden hinta riippuu niin monesta tekijästä, ettei tarkkaa hintaa voi yleisellä tasolla laskea.

Kainuussa on nyt jo neljä navettaa, joissa on yli 250 lehmää. Koko Suomessa näin suuria navetoita on Maataloustuottajien keskusliiton arvion mukaan noin 30. Suomen suurimmissa navetoissa on yli 600 lehmää.

Maitotilojen talous kuralla jo pitkään

Maitotilojen kannattavuus on ollut heikkoa koko 2000-luvun. Tilojen määrä on pienentynyt rajusti – kun vuonna 2000 maitotiloja oli lähes 20 000, tämän vuoden elokuussa niitä oli enää alle 6000.

Kuitenkin jäljelle jääneiden tilojen keskikoko on noussut niin, että maidontuotannon kokonaismäärä (Luonnonvarakeskus) ei ole juuri laskenut. Maitoa tuotetaan Suomessa lähes 2,3 miljardia litraa vuosittain. Se on noin 2 prosenttia koko EU:n maidontuotannosta.

2014 talous heikkeni erityisen nopeasti. Syynä oli tilojen ulkopuoliset muutokset maitomarkkinoilla: Venäjän valtasi Krimin vuonna 2014, ja sitä seuranneista pakotteista ja vastapakotteista aiheutui raju idänkaupan lasku, joka iski voimakkaasti juuri maitotuotteiden vientiin. Neljännes maitotuoteviennistä hävisi. Lisäksi vuonna 2015 maitokiintiöt poistuivat koko EU-alueelta, mistä seurasi tuotannon nousu ja hintojen lasku.

Yllä olevassa grafiikassa näkyy, miten maitotilojen keskimääräinen eläinmäärä ja peltoala kääntyisi laskuun vuoden 2019 ennusteessa. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Arto Latukka kuitenkin sanoo, että lopullinen vuoden 2019 tilakoko selviää vasta vuoden 2020 marraskuussa. Hän ei usko, että tilakokoon kasvu pysähtyy.

Maataloustuottajien keskusliiton maitoasiamies Marjukka Manninen kertoo, että mikäli notkahdus on todellinen, siihen on useita syitä. Heikon tuottajahinnan lisäksi muun muassa rahoituksen tiukentuminen heikentää investointihaluja. Lisäksi vanhojen viljelijöiden luopumistuen päättyminen lisäsi sukupolvenvaihdoksia vielä voimassa ollessaan.

Suurin syy hänestä on näkymien sumuisuus, koska investoinnit tehdään kymmeniksi vuosiksi.

– EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on uudistuksen alla, joten ei tiedetä tarkkaan maatalouspolitiikan sisältöä seuraaviksi vuosiksi. Se vähentää nyt investointihalukkuutta.

Huolimatta koon kasvusta keskimääräisen maitotilan talous ei ole juuri kohentunut, pikemminkin päinvastoin. Yrittäjävoitto on sukeltanut yhä syvemmälle pakkasen puolelle.

Jotta yrittäjävoittoa jäisi, tulisi tilan saada kolme talousasiaa kuntoon. Ensinnäkin kustannukset pitää saada peitettyä, toiseksi viljelijän tulisi saada tehdylle työtunnille palkka ja kolmanneksi tilaan sitoutuneelle pääomalle korkoa.

Artikkelista voi keskustella klo 22 saakka.

Lue lisää: Näin suomalaiset käyttävät maitotuotteita: Maitolasit häviävät ruokapöydistä, juustoa popsitaan enemmän kuin koskaan

Kello on neljä tiistai-iltapäivällä. Petteri Goltzin, 56, työpäivä on ohi.

Tai vasta puolessa välissä, se riippuu näkökulmasta. Seuraavaksi Goltz ajaa kotiinsa Kirkkonummelle, syö ja nukkuu muutaman tunnin. Yhdeltä yöllä hän herää ja lähtee taas töihin.

Öisin Goltz jakaa lehtiä. Päivisin hän kuljettaa laboratorionäytteitä terveyskeskuksista sairaaloihin.

Goltz aloitti kuljetushommat elokuussa 2018, eli hieman sen jälkeen kun hänen ja muiden Postin varhaisjakelijoiden työehtoja heikennettiin.

– Tämä työ oli lottovoitto. Tekemällä tätä kuljetushommaa pääsen vanhoihin ansioihini.

Onnekkuus on suhteellista. Goltzille "lottovoitto" on sitä, että 56-vuotias lehdenjakaja ylipäänsä saa töitä mistään. Ennen kuin Goltz sai kuljetushommat tuttavansa kautta, hän lähetti noin sata työhakemusta eikä saanut yhtäkään haastattelukutsua.

Eikä Goltz aja pakettiautoa ahkeruuttaan. Lisätöitä oli pakko saada, koska lehtiä jakamalla ei enää tule toimeen.

"Ajattelen tätä selviytymisen kannalta. Ei ole muuta mahdollisuutta". Petteri Goltz

Goltz pitää itseään esimerkkinä siitä, mihin Postin “työehtoshoppailu” eli työntekijöiden työehtojen heikentäminen on johtanut.

Uutisten tehoseurannassa viikkoja ollut Postin työkiista ratkesi keskiviikkona. Kiista koski 700 pakettilajittelijaa, jotka Posti halusi siirtää tytäryhtiöönsä (Posti Palvelut Oy) ja siten Teollisuusalojen ammattiliiton ja Medialiiton väliseen halvemman työehtosopimuksen piiriin.

Goltz ja 2 300 muuta Postin varhaisjakelijaa siirrettiin kyseisen työehtosopimuksen alle jo syksyllä 2017. Silloin Goltz arveli, että uudet työehdot pudottaisivat hänen palkkaansa 60 prosentilla, eli noin 2 300 eurosta alle tonniin kuukaudessa.

Kuinka tarkka arvio oli?

– Palkka varhaisjakelusta on pudonnut noin 50 prosenttia.

Yötyöstä saatu korvaus putosi useista euroista 80 senttiin per tunti. Varhaisjakelijat menettivät myös tukun muita etuuksia, kuten vuosien varrella myönnetyt palkanlisät. Ne kirpaisivat etenkin Goltzia, joka on jakanut sanomalehtiä 35 vuotta.

Vuonna 2017 Goltz arveli elämänsä pakan menevän kokonaan uusiksi. Näin on käynyt. Vuorokaudessa on nyt 12–14 tuntia töitä ja se ottaa veronsa. Päivätöidensä vuoksi Goltz ei voi olla kotona vastaanottamassa autistista tytärtään, jonka omaishoitaja Goltz on. Sosiaalinen elämä on jäänyt minimiin.

– Jaksan painaa niin kauan kun vauhti pysyy yllä. Kun menen kotiin, syön ruuan ja simahdan sitten täysin. Harrastuksia ei ole mitään. Työpäivän jälkeen ei ehdi eikä jaksa.

Muut varhaisjakajat ovat samassa tilanteessa, Goltz sanoo. Ja samassa mielentilassa.

– Tämä ei ole ihmisarvoista elämää.

Osa Postin varhaisjakelijoista on ratkonut ongelman kuten Goltz eli ottamalla lisätöitä varhaisjakelun päälle.

Osa varhaisjakelijoista on tehnyt toisenlaisen ratkaisun: he tekevät muutaman tunnin varhaisjakeluvuoronsa ja hakevat sen päälle soviteltua päivärahaa.

Kuvio huvittaa Goltzia.

– Ensin Posti tilittää valtiolle voittoa, ja sitten valtio tukee Postin työehtoshoppailua maksamalla työntekijöille tulonsiirtoa.

Goltz ei halua jättäytyä tukien varaan. Palkkatulot kerryttävät eläkettä soviteltua päivärahaa enemmän, hän tuumaa. Goltz myös epäilee, ettei häntä välttämättä hyväksyttäisi osa-aikaiseksi työntekijäksi, sillä hän tekee oman jakelupiirinsä päälle niin paljon ylimääräistä kuin voi.

Tukien hakeminen ottaisi myös luonnon päälle, Goltz sanoo.

"Minulla on se lapsellinen uskomus, että kun tekee työnsä hyvin, niin se palkitaan". Petteri Goltz

Postin pakettilajittelijoita uhannut siirto halvemman työehtosopimuksen piiriin on peruttu. Se ei ymmärrettävästi lämmitä Goltzia tai muita varhaisjakelijoita.

– Meillä on aika katkeraa väkeä talossa. Vuosikymmeniä lehtiä jakaneita, joilla ei ole mitään paikkaa mihin mennä.

Goltz myöntää olevansa katkera itsekin. Syitä riittää. Ylen MOT:n mukaan Posti on hukannut erilaisten liiketoimintaseikkailujen vuoksi jopa satoja miljoonia euroja.

– Onhan se täysin väärin, että meidän palkkoja lasketaan sen takia, että saadaan paikattua toisaalla tehtyjä tappioita.

Ja ennen kaikkea: miksi yhteiskunta seisahtui 700 pakettilajittelijan vuoksi, kun 2 300:n varhaisjakelijan työolojen kurjistaminen humahti läpi ilman tukilakkoja tai edes suurempaa mediahuomiota?

– Meistä ei ole julkisuudessa puhuttu tämän asian tiimoilta juuri yhtään. Kun meillä kaksi vuotta sitten oli lakko, Sanoman lehdissä ei ollut siitä yhtäkään juttua.Sanottiin vain, että jakelu on poikki.

Goltzin päässä pyörii kysymys: Miksi postilaisten liitto PAU asettui poikkiteloin työnantajan kanssa nyt, mutta hyväksyi surkeat työehdot jäsenilleen vuonna 2017?

Yksi vastauksista on se, että valtaosa maan lehtien varhaisjakelijoista oli Teollisuusliiton ja Medialiiton huonomman työehtosopimuksen piirissä jo ennen syksyä 2017. Silloin PAUssa epäiltiin, että jos Postin varhaisjakelijoiden huonompia työehtoja ei olisi hyväksytty, työt olisivat siirtyneet jakelun halvemmalla tuottaville Postin kilpailijoille.

– Sanoma on pitkään uhkaillut Postia siitä, että he irtisanovat jakelusopimuksen Postin kanssa, perustavat oman jakeluyhtiön ja ottavat halvemman työehtosopimuksen sinne käyttöön, väittää PAUn puheenjohtaja Heidi Nieminen.

Sanoma kiistää väitteen.

– Ei pidä paikkansa. Meillä on Postin kanssa 2000-luvun alkupuolelta jatkunut hyvään yhteistyöhön ja luottamukseen perustuva sopimussuhde pääkaupunkiseudun varhaisjakelusta, sanoo Sanoman viestintäjohtaja Hanna Johde.

Maahanmuuttajien vika?

Niemisen mukaan varhaisjakelijoiden vähäiseksi jääneessä työtaistelussa vaikutti myös se, että varhaisjakelijat ovat muita Postin ammattiryhmiä huonommin järjestäytyneitä.

– Silloin vuonna 2017 ei löydetty riittävän yhtenäistä rintamaa työtaistelutoimiin, Nieminen sanoo.

Goltz muistaa asian toisin.

– Olimme valmiita pitkään lakkoon. Mutta liitossa pohdittiin, onko varaa maksaa muutaman päivän edestä lakkoavustuksia.

Sen Goltz myöntää, että varhaisjakelijat ovat huonosti järjestäytyneitä. Työ on yksinäistä. Lehdenjakajat eivät tapaa toisiaan kuin hetkisen lehtiä hakiessaan. Järjestäytymistä vaikeuttaa myös se, että suuri osa varhaisjakelijoista on maahanmuuttajia, jotka eivät puhu suomea tai kuulu liittoon.

Goltz ei kuitenkaan syyllistä maahanmuuttajia kurjistuneista työoloista. Epätoivoisessa tilanteessa kuka tahansa ottaa työn vastaan ehdoista huolimatta, hän sanoo.

Ja moni maahanmuuttaja on Goltziakin huonommassa asemassa.

– Yksi kaveri meni toiseen yhtiöön jakamaan mainoksia päivällä. Hän sanoi, että sielläkin on palkat laskeneet, ja ettei kahdestakaan työstä saa niitä tuloja, mitä oleskelulupaan tarvitaan.

"Kolonialismi on ottanut uudet kasvot". Petteri Goltz.

Suunta huolestuttaa Goltzia. Työolojen kurjistuminen aiheuttaa sen, että kaikki pyrkivät töistä pois. Postin mukaan varhaisjakelijoista vaihtuu vuoden sisällä yli puolet.

Jäljelle jäävät ne, jotka eivät muuta työtä saa. Heillä ei ole halua, kykyä tai voimia työehtojen puolustamiseen ja parantamiseen, Goltz sanoo.

Goltz kertoo esimerkin: Postin varhaisjakelijat eivät tällä hetkellä voi parantaa työehtojaan paikallisen sopimisen kautta. Tämä johtuu siitä, että varhaisjakelijoilla ei ole luottamusmiestä, joka työehtoneuvotteluihin tarvitaan. Tämä taas johtuu siitä, että luottamusmiehen toimiin annettu aika on niin vähäinen, että kukaan ei halua ottaa tehtävää vastaan.

– Luottamusmies saisi kuukaudessa vapautuksen kolmesta varhaisjakeluvuorosta, jonka aikana pitäisi hoitaa tuhannen liiton jäsenen asioita.

Päättyneessä postikiistassa piilee kuitenkin myös mahdollisuus.

Varhaisjakelijoilla on mahdollisuus neuvotella itselleen nykyistä parempi työehtosopimus tammikuussa. PAUn Niemisen mielestä se olisi hyvä hetki neuvotella paremmat työehdot, kun postilaisten tilanne on jo saanut paljon julkisuutta.

– Tulemme kaikin keinoin tukemaan Teollisuusliittoa ja olemme valmiita tekemään kaikkemme, että varhaisjakajien osalta tilanne korjaantuu, Nieminen vakuuttaa.

Sitä odotellessa Goltz jakaa lehtiä ja ajaa pakettiautoa. Ja odottaa parempaa huomista.

– Minulla on edelleen sellainen lapsellinen usko, että tällainen vääryys korjataan.

Lue myös:

Postilakon päättyminen oli monelle helpotus: Juvan jakajat kiittivät neuvottelijoita ja painuivat jakamaan paketteja

Postin työriita ratkesi, voiko nyt huokaista helpotuksesta? 5 kysymystä ja vastausta siitä, mitä tästä kaikesta seuraa

Postin kiitos sanomalehdenjakajalle 33 vuoden työstä: palkasta pois 60 prosenttia

Postilakon käänteet: Näistä hetkistä vääntö 700 pakettilajittelijan työehdoista muistetaan

SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta on kuollut.

Hän kuoli eilen keskiviikkona pitkäaikaiseen sairauteen 51-vuotiaana.

Feldt-Ranta luopui keväällä 2019 kansanedustajaehdokkuudesta uusiutuneen vatsasyövän takia. Hän kertoi Helsingin Sanomien kuukausiliitteen haastattelussa toukokuussa, että syöpähoidot on lopetettu. Elinaikaa arveltiin tuolloin olevan joitakin kuukausia.

– Minun oli pakko hyväksyä, että tällä kertaa en enää voisi alkaa taistella syöpää vastaan, hän kertoi pari kuukautta myöhemmin Radio Suomen haastattelussa.

Feldt-Ranta sairastui vatsasyöpään vuonna 2009. Kahteen kertaan uusineesta syövästä huolimatta hän säilytti myönteisen elämänasenteen. Feldt-Ranta puhui sairaudestaan avoimesti useissa haastatteluissa, koska uskoi monien saavan siitä voimaa.

– Vaikka elämäni loppuu nyt, niin ei minulla ole sellainen olo, etten olisi ehtinyt elää. Minulla on ollut vaikeuksia, mutta myös iloinen ja valoisa elämä. Olen tyytyväinen, että olen ollut yhteiskunnallisesti hyödyksi, Feldt-Ranta sanoi Kuukausiliitteen haastattelussa.

Maarit Feldt-Ranta valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran keväällä 2007 Uudenmaan vaalipiiristä. Nykyinen Raaseporin kaupunki on Feldt-Rannan synnyin- ja asuinseutu. Karjaan lapsuuden kodin niukka talous, kannustava ilmapiiri ja isän sokeus kasvattivat tyttäriä vastuuseen.

Feldt-Ranta kiinnostui nuorena äitinä, 90-luvulla, politiikasta ja otti yhteyttä työväenyhdistykseen. Lautakuntatyöstä ja kunnallispolitiikasta tie johti myöhemmin vallan kammareihin Helsingissä.

Yhteiskunnallinen tasa-arvo, kaikille tarjolla oleva terveydenhoito ja koulutus pysyivät voimakastahtoisen Feldt-Rannan poliittisina tavoitteina. Hän kertoi ajatuksiaan hyvinvointiyhteiskunnasta sairaalakokemustensa jälkeen Länsi-Uusimaa-lehden 50-vuotishaastattelussa.

– Minulla oli hyvä työ, mutta sairaalassa minä ja miehet siltojen alta saimme samaa hyvää erikoissairaanhoitoa.

Vuonna 2003 Maarit Feldt-Rannasta tuli silloisen opetusministerin Tuula Haataisen (sd.) neuvonantaja. Hän kertoi, että paikallispoliitikon innokas työskentely oli pantu merkille puoluetoimistossa.

Käsipalloa ja suunnistusta harrastaneella Feldt-Rannalla oli hyvä pelisilmä myös politiikassa.

Hän toimi usean ministerin erityisavustajana Anneli Jäätteenmäen (kesk.) ja Matti Vanhasen (kesk.) hallituksissa. Vuonna 2005 hänet valittiin SDP:n puoluesihteeriksi Jyväskylän puoluekokouksessa.

Suurelle yleisölle vielä tuntemattoman puoluesihteerin työpariksi ja puolueen puheenjohtajaksi nousi Eero Heinäluoma. Heistä tuli läheisiä ystäviä ja toistensa tukijoita myös politiikan ulkopuolella. Feldt-Ranta ehti toimia seremoniamestarina ja bestmanina ystävänsä häissä marraskuussa 2018.

Maarit Feldt-Rannan äidinkieli oli suomi, mutta hänestä tuli täysin kaksikielinen. Ruotsin kieli ja pohjoismainen yhteistyö pysyivät läpi vuosien politiikanteon punaisena lankana ja sydämen asiana. Hän hoiti sekä puolueessa että eduskunnassa useita ruotsin kieleen tai Pohjoismaihin liittyviä luottamustehtäviä.

Maarit Feldt-Rannan viimeiseen julkiseen esiintymiseen liittyy myös pohjoismainen yhteys. Hän kertoi elämästään ja arvoistaan Radio Suomen kesäohjelmassa Kutsuvieras, joka noudattaa Feldt-Rannalle mieluista, Ruotsin radiosta tuttua Sommarprat-perinnettä.

Viimeisinä kuukausina politiikka jäi taustalle. Keskiössä olivat läheiset, kihlattu, toimittaja Vesa Kallionpää sekä omat aikuistuneet lapset ja entisen puolison tytär. Hän ehti myös iloita ensimmäisestä lapsenlapsesta.

Pitkät jäähyväiset kuten hän itse mennyttä vuosikymmentä kuvasi.

Kuultuaan vatsasyövän uusiutumisesta Maarit Feldt-Ranta kiitti Facebook-seuraajiaan saamastaan myötätunnosta sairautensa aikana. Viesti päättyi Feldt-Rannalle ominaisiin sanoihin: Muista rakentaa onnea ja oikeudenmukaisuutta myös yhteiskunnassa. Elämälle kiitos.

Juttua korjattu klo 15.15 Feldt-Ranta sairastui syöpään vuonna 2009, ei 2007.

Lisää aiheesta:

Tästä voit lukea Feldt-Rannan koko haastattelun Radio Suomen Kutsuvieraana-ohjelmassa ja tästä voit kuunnella ohjelman.

Suomalaiset asuvat yhä enemmän yksin. Tämä näkyy jo ruokakaupoissa. Sinkkutaloudet eivät halua jättipaahtoleipäpakkauksia, eivätkä puolentoista litran maitopurkkeja.

Kaupat eivät enää voi sivuuttaa 1,2 miljoonaa yhden hengen taloutta. Ruokahävikistä halutaan eroon, eivätkä yksinasuvat halua leipää homehtumaan ruokakaappiin.

Yle selvitti yhden hengen talouksien syömistä K-kaupoista ja SOK:lta.

Porilainen K-kauppias Niko Rantala omistaa kolme elintarvikeliikettä. Yksi sijaitsee lähiössä, toinen omakotialueella ja kolmas opiskelijoiden suosimassa korttelissa.

Kaupan sijainti vaikuttaa ratkaisevasti valikoimaan. Ostokset koostuvat pikkueristä.

– Opiskelija-alueella keskimääräinen ostos on kymmenen euroa. Näillä alueilla menee kolmioleipiä, pakasteita ja nuudeliannoksia, Rantala sanoo.

Aamulla opiskelijat ostavat limsaa, kahvia ja eväitä paistopisteistä. Illalla kaupasta haetaan pakastepizzoja ja makaronia.

Myös pullokoot ovat opiskelija-alueella erilaiset kuin omakotialueilla. Sinkkualueilla kaupaksi käyvät puolen ja puolentoista litran pullot.

Terveysbuumista huolimatta lohturuokaa ostetaan etenkin iltaisin töiden ja urheiluharjoitusten jälkeen.

– Iso osa liikevaihdosta tulee panimotuotteista, perunalastuista, virvoitusjuomista ja jäätelöstä, Rantala sanoo.

Uudet ruoka- ja juomavillitykset saapuvat yksinasuvien alueille pian ja vaihtuvuus on kovaa. Tämä koskee etenkin pienpanimo-oluita.

Muualla Suomessa kuluu piimää ja makkaraa

Maaseudulla ja pienissä kaupungeissa yksinasuvien ruokavalio näyttää aivan toisenlaiselta. Siellä yksin asuvat poikamiehet ja leskeksi jääneet naiset. 75 prosenttia yli 75-vuotiasta naisista asuu yksin.

Yle näytti yhden hengen talouksien kuntien kärkilistan SOK:lle. SOK:n analyytikot laskivat, mitä ostetaan Salesta ja S-marketeista pienillä paikkakunnilla.

Tällaisia kuntia ovat esimerkiksi Forssa, Hartola, Kemi ja Kuhmoinen. Niissä juodaan perinteiseen tapaan maitoa, piimää ja kotikaljaa.

Lihatuotteiden kärkipäässä olivat porsas, nauta, ruokamakkarat ja leikkeleet.

Kylmätiskistä ostetaan kalaa ja perinteiseen tyyliin: sillejä ja silakoita.

Pullaa menee ja pienillä paikkakunnilla leivotaan

Makea maistuu myös harvaanasutuilla seuduilla. Munkkeja ja pullia kuluu sekä tuoreena että pakasteina. Moni leipoo vielä myös itse ja ostaa vain tarvikkeet.

Työläämpiä ruoka-annoksia sekä suuret että pienet perheet kokkaavat lähinnä viikonloppuisin. Viikolla halutaan ruokaa, joka valmistuu nopeasti.

Lopputulema on, että se mikä käy kaupaksi Forssassa tai Sysmässä, ei ole välttämättä myyntivaltti Helsingin Kalliossa ja päinvastoin.

Lisää aiheesta:

Päättäjät puhuvat vain lapsiperheistä, vaikka sinkkujen määrä räjähtää: Näillä 10 paikkakunnalla puolet talouksista on yhden hengen ruokakuntia

"Perhe on vähän vanhanaikainen haave" – Ylen kone näyttää, kuinka moni ikäisesi asuu yksin

Sastamalan Sylvään koulun rehtoria syytetään virkavelvollisuuden rikkomisesta. Rehtori Jari Andersson kiistää STT:lle syyllistyneensä rikokseen. Anderssonin mukaan kyse on siitä, että hän muutti 16 oppilaan päättöarvosanaa.

Kyseisten oppilaiden opettaja oli oli vaihtunut peruskoulun viimeisenä vuotena. Anderssonin mukaan opettaja oli laskenut oppilaiden arvosanoja merkittävästi. Anderssonin mukaan oppilaat ja huoltajat valittivat opettajasta, eikä Andersson pitänyt arvosanojen laskemista perusteltuna.

Anderssonin mukaan hän puuttui asiaan arvioinnin objektiivisuuteen ja opetuksen tasoon liittyvien syiden vuoksi. Rehtori kertoo muuttaneensa 16 oppilaan arvosanat vastaavaan heidän aiempaa keskiarvoaan.

Aluehallintovirasto (avi) on tehnyt viime vuonna samasta asiasta ratkaisun.

Avin mukaan Andersson ei olisi saanut muuttaa arvosanoja omin päin. Kyse oli englannin arvosanoista.

Avin mielestä rehtori ei voi missään tilanteessa ryhtyä muuttamaan omatoimisesti opettajan tekemään päättöarviointia. Rehtori voi kuitenkin työnjohto-oikeutensa nojalla keskustella opettajan kanssa oppilaiden arvosanoista.

STT ei ole tavoittanut jutun syyttäjää. Syytettä käsitellään Pirkanmaan käräjäoikeudessa maanantaina.

Fuengirolan rantakadulla kohoaa vieriviereen rakennettujen hotellien rivistö. Hannu Hallamaa kaartaa Rafaelin aukion lähettyville ja huikkaa paikallisille taksikuskeille tervehdyksen: buenos días. Hallamaa on nähnyt hotellien rakentumisen ja sen, kuinka turistit alkoivat hiljalleen löytää aurinkoisen Andalusian.

– Ai mikä on muuttunut? Ihan kaikki!

Mies katsoo lapsuudesta tuttua maisemaa. Hän aloittaa uskomattoman tarinansa. Miten ihmeessä suomalainen perhe löysi tiensä Espanjan aurinkoisimpaan ja vielä tuntemattomaan kolkkaan 1940-luvun lopussa?

Syksyllä 1944 kotimaan hylkääminen oli ainoa vaihtoehto. Isä ja yli 700 muuta tiesivät liikaa.

Aamuhämärän turvin Pohjanlahden yli

Hannu Hallamaan isä, eversti Reino Hallamaa ja hänen kollegansa Aladár Paasonen olivat keskeisessä roolissa, kun radiotiedustelu aloitettiin Suomessa vuonna 1927.

Reino Hallamaan kehittämä tiedustelutaito antoi Suomelle etulyöntiaseman talvisodan mottitaisteluissa Laatokan Karjalassa ja Raatteentiellä. Olipa hänellä näppinsä pelissä myös siinä, että saksalaiset saivat syyskuussa 1942 tiedon liittoutuneiden suursaattueesta ja upottivat 13 rahtilaivaa, joiden lastina oli muun muassa panssarivaunuja ja lentokoneita.

Syyskuussa tuli tarkalleen 75 vuotta siitä, kun Hallamaat siirtyivät Ruotsiin osana Stella Polaris -operaatiota. Suomen tiedustelukalustoa vietiin turvaan tiedustelun jatkamiseksi siltä varalta, että Suomi miehitettäisiin.

Reino Hallamaan raskaana oleva Brita-vaimo haettiin pariskunnan vuokra-asunnosta kapsäkkiensä kera autolla Närpiöön, josta hän matkasi aamupimeän turvin laivalla Pohjanlahden yli länsinaapuriin. Vain pari päivää aiemmin Suomi oli allekirjoittanut Moskovassa rauhanehdot ja jatkosota päättyi.

Hallamaat eivät olleet ainoita lähtijöitä. Puulaatikoihin pakatun tiedustelukaluston, koodien ja arkiston mukana laivat veivät yli 700 tiedusteluun osallistunutta perheineen. Ruotsissa oli oletettu, että maahan tulee korkeintaan muutama kymmenen tiedustelujohtajaa. Stella Polariksen väki, stellistit, eivät halunneet riskeerata jättämällä taakseen ketään panttivangiksi kelpaavaa.

Kaluston, arkiston ja tiedustelijoiden avulla vastarintatoimintaa olisi voitu sissisotatilanteessa johtaa Ruotsista käsin. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Neuvostoliiton vakoilun jatkaminen Ruotsin maaperältä käsin kiellettiin, koska maan puolueettomuutta ei haluttu vaarantaa.

Ruotsin tiedustelu (FRA) palkkasi pienen joukon suomalaisia radiotiedustelijoita, jotka saivat Ruotsin passit ja uudet identiteetit. Sota- ja ilmailuhistorian asiantuntija Carl-Fredrik Geust kertoo, että suomalaisilta vaadittiin työaikana ruotsin puhumista, sillä sen uskottiin ehkäisevän polemiikkia suomalaisten ja ruotsalaisten välillä.

Kaikki eivät joko saaneet tai suostuneet ottamaan vastaan Ruotsin passia.

Suurin osa stellisteistä palasi takaisin kotiin kaikessa hiljaisuudessa talvella 1944–1945.

Johtohahmoille se ei ollut vaihtoehto.

Valtiollinen poliisi ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelu kintereillä

Hallamaa ja Aladár Paasonen kävivät kauppaa Aston-hotelliin piilotetuista tiedustelulaitteistoista ja -aineistosta muun muassa Ruotsin, Yhdysvaltojen, Saksan, Japanin ja Iso-Britannian kanssa. Aineistoa mikrofilmattiin hotellin kellarissa.

Kaupankäynnin tarkoituksena oli aluksi rahoittaa lähes tuhannen stellistin oleilu vieraassa maassa ja mahdolliset jatkotoimet, jos Ruotsin kanta stellistien piilotteluun muuttuisi.

Tieto Ruotsissa piilottelevista karkulaisista levisi suusta suuhun, mutta myös lehdissä.

Tuli meren yli matkanneen Brita Hallamaan aika synnyttää. Hannu Hallamaa syntyi Tukholmassa toukokuussa 1945 autuaan tietämättömänä siitä, että perheen tulevaisuus oli jälleen vaarassa. Neuvostoliitto hiillosti Ruotsia palauttamaan stellistit kotimaahansa.

Hallamaan ja Paasosen kaupankäynti kuumensi tunteita Suomessa, koska sen nähtiin vahingoittavan Suomen etuja.

Robert Brantberg kertoo kirjassaan Tiedustelueversti Hallamaa – Voiton avaimet, että toiminnan arvioitiin myös vaarantavan Suomen ja Ruotsin suhteet ja olevan samalla poliittista toimintaa. Myös amerikkalaisten kerrottiin raivostuneen stellistien yhteydenpidosta japanilaisiin. Pian kävi selväksi, ettei enää Ruotsikaan ollut stellisteille turvallinen.

Kommunistinen valtiollinen poliisi ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelu olivat operaatioon osallistuneiden kintereillä. Tiedustelijoiden palauttaminen Suomeen ja sitä kautta Neuvostoliiton armoille oli todellinen uhka.

Molotovin uhkaus

Hallamaat päätyivät Ruotsista Ranskaan Châteu de Belloy -linnan suojiin ja Ranskan tiedustelun palvelukseen.

Sinä aikana Hallamaan perheeseen syntyi toinen poika, Patrik. Perhe ehti viettää Ranskassa lähes kaksi vuotta ennen kuin Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov esitti ranskalaisille vaatimuksen suomalaisten sotilaiden palauttamisesta.

Neuvostoliitossa oli saatu vihiä, että Ranskan viranomaiset piilottelevat suomalaisia sotarikollisia.

– Siksi meidät lähetettiin ranskalaisten miehittämään saksalaiseen kaupunkiin. Siten Ranskassa pystyttiin vastaamaan Molotoville, että stellistit, suomalaiset sotarikolliset, eivät enää ole Ranskanmaalla, Hannu Hallamaa kertoo.

Stellistejä perheineen painostettiin silti jatkamaan edelleen matkaansa. Heidän turvallisuudestaan ei ollut vieläkään takeita.

Paasosen ja Reino Hallamaan tiet erosivat ja Paasonen jatkoi työtään Yhdysvaltain tiedustelupalvelun palveluksessa ja muun muassa haastattelemalla Länsi-Saksan loikkareita.

Ei sanaakaan sodasta

Hallamaat saivat tiedon Espanjan diktaattorin Francisco Francon aikeesta avata kulkuyhteydet Espanjan ja muun Euroopan välille. Perhe muutti Andalusiaan loka–marraskuussa 1947.

– Paikallisen attasean, eli lähetystöavustajan, mukaan Madrid oli maailmansodan ja sisällissodan jälkeen poliittisesti hyvin epävakaa paikka asua. Hän ehdotti, että siirtyisimme etelään – Málagaan. Se oli attasea Unto Ivaskan mukaan rauhallinen kolkka, jossa oli maailman paras ilmasto, Hannu Hallamaa kertoo.

Rauhaa kaipasi myös sotaisat ruuhkavuodet elänyt Reino Hallamaa.

Hallamaat asettuivat aloilleen ensin Marbellaan ja sitten pidemmäksi aikaa Torremolinoksen kylään vasta valmistuneeseen taloon. Brittiläiset ja ranskalaiset matkailijat löysivät kylän lomakohteekseen vasta 50-luvulle käännyttäessä, joten kalastajakylä oli vielä köyhä ja hiljainen.

Espanjassa Hannu ja Patrik saivat vielä pikkusiskon sekä -veljen.

– Tuossa vaiheessa elämää en tietenkään tajunnut, millaista kiertolaiselämää se oli. Ei silloin ollut tajua siitä, että olemme vieraassa maassa ja erikoisissa olosuhteissa. Se oli meille normaalia. Aina kun tulimme jonnekin, niin se oli meidän kotimme. Sillä siisti, Hallamaa sanoo.

Kotona ei puhuttu sanaakaan sodasta, tiedustelusta saati pakomatkasta. Kotikielenä puhuttiin suomea.

– Isä seurasi vanhoja perinnetietoja, joiden mukaan uuteen paikkaan saapuessa pitää hankkia maata viljelyyn tai karjanhoitoon. Torremolinoksessa oli talvisin paljon suolasumua, eikä se siksi se ollut maanviljelijän kannalta hyvä alue.

Hän osti maatilan Churrianan kylästä, joka sijaitsee Málagan lentokentän ja Torremolinoksen välimaastossa.

– Tänä päivänä se on ihan lähellä lentokentän kiitorataa, Hannu Hallamaa kertoo.

Pelto täynnä neilikoita

Entisestä everstistä tuli perunaa, maissia ja salaattia kasvattava maanviljelijä.

Myöhemmin hän matkusti Hollantiin, tutustui neilikanviljelyyn ja hankki pistokkaita. Viljelyn päästyä vauhtiin kauppa kävi hyvin ja Hallamaat perustivat oman kukkakaupan.

Kirjassa Tiedustelueversti Hallamaa – Voiton avaimet kerrotaan, että perheen neilikat saivat kunniamaininnan Madridin suuressa kukkanäyttelyssä 1950-luvun puolivälissä. Kun Etelä-Ranskaan iski halla ja alueen neilikkaviljelmät tuhoutuivat, Hallamaiden kukat tekivät kauppansa Ranskaa myöten.

Koko lapsuutensa ajan Hannu Hallamaa kuvitteli isänsä olevan maanviljelijä. Totuus oli toinen, sillä 16-vuotiaasta saakka armeijan harmaissa palvellut Reino Hallamaa opetteli viljelyn kantapään kautta alkuvuosinaan Espanjassa.

Hallamaat myivät neilikoita siihen saakka, kun kukat olivat kuluttaneet maan ja köyhdyttäneet sen luonnollisista ravinteista. Kun viljelyä ei voitu enää jatkaa, isä alkoi rakentaa taloja. Niistä ensimmäisiä oli perheen vuonna 1962 valmistunut uusi kotitalo.

Sen rakentamisen aikaan Hannu Hallamaa oli Suomessa käymässä koulua, sillä vuodet espanjalaisessa nunnaluostarissa ja sittemmin munkkien opetuksessa eivät olleet sitä, mitä perhe toivoi.

– Kävi ilmi, että munkkien pääasiallinen tehtävä minun kohdallani oli käännyttää minut protestanttisesta uskonnosta katolilaiseksi. Silloin vanhemmat tulivat tulokseen, että jos he eivät tee jotain, meistä kaikista lapsista tulee espanjalaisia ja unohdamme Suomen.

Hallamaa lähti Suomeen sisaruksista ensimmäisenä, vuonna 1955.

Ikimuistoinen lentomatka ja chateubriand

Hän ja Reino-isä lensivät Málagan sotilaskentältä Madridiin ja sieltä edelleen Barcelonaan.

Mallorcalla vastassa oli jyväskyläläisten Karhumäen veljesten, KAR-AIRIN, ensimmäinen turistilento, joka toi suomalaisia lomailemaan Espanjan saaristoon. Isä hyvästeli poikansa ja luotti hänet ystäviensä mukaan. Ennen Suomea oli vielä kaksi etappia.

Ranskassa Marseillessa 9-vuotiaan pojan lautasella köllötti chateubriand, mehukkain sisäfilepihvi, jota hän oli siihenastisen elämänsä aikana maistanut.

Koulupoika istui satamaravintolassa lentohenkilökunnan pöydässä ja ihmetteli kaikkea matkalla kokemaansa: Miltä tuntuikaan lentää vuoristojen solissa, istua turistikoneen ohjaimissa ja hyppiä tyhjän DC3-lentokoneen penkiltä toiselle! Nähdä Hampuri!

Matkanteko oli hidasta, koska kone ei jaksanut nousta Alppien yli ja polttoaine ei riittänyt pitkälle rupeamalle.

Koneen laskeutuessa Suomen kamaralle Hannu Hallamaa puristi kädessään tätinsä kuvaa. Hänet oli helppo tunnistaa. Kentällä ei ollut ketään muuta vastassa tyhjää konetta. Iltateellä hän kuuli tarinan, joka selitti sen, miksi poika oli syntymänsä jälkeen asunut neljässä maassa.

– Tätini mies tiedusteli, mitä everstille kuuluu. Minä en edes tiennyt, mitä sana eversti tarkoittaa.

Suomen sukulaiset kertoivat koko tarinan.

Hannu matkasi Helsingistä Sysmään, jossa hän vietti aluksi neljä talvea tätinsä hoivissa ja matkasi kesäksi Espanjaan. Perheen muiden sisarusten koulunkäynnin alkaessa Hallamaat ostivat Sysmästä talon, johon äiti Brita muutti lasten kanssa.

1960-luvulla Reino Hallamaan sotarikossyytteet kumottin ja hän pystyi vierailemaan Suomessa aina kun rakennustoiminnaltaan ehti.

Karhumäen veljesten lentotoiminta Suomen ja Espanjan välillä mahdollisti perheen liikkumisen pohjoisesta etelän lämpöön kesäksi.

Vuonna 1964 Hannu Hallamaa aloitti armeijan Lappeenrannassa ja sen jälkeen vuoteen 1968 hän opiskeli virvoitusjuomien tekemistä ja markkinointia Mallasjuoman tehtaalla.

Elokuussa 1968 Hallamaa palasi takaisin Espanjaan auttamaan isäänsä rakennustyössä.

Matkailu kasvoi ja Keihänen loi imperiuminsa yöelämään

Suomi-turismi alkoi kasvaa räjähdysmäisesti 70-luvulla ja Aurinkomatkat tarvitsi kielitaitoisia oppaita, joilla oli paikallistuntemusta.

– Äijällä kuin äijällä oli taloudelliset mahdollisuudet matkustaa Espanjaan, Italiaan, Kreikkaan ja tällä tavalla tutustua Välimeren maihin.

Vielä 1970-luvun alussa diktaattori Francisco Francon kädenjälki näkyi Espanjassa voimakkaasti. Francon valtakausi Espanjassa kesti lähes 40 vuotta ja häntä pidetään yhä yhtenä Euroopan historian raakalaismaisimmista yksinvaltiaista.

Hallamaa sen sijaan arvioi Francoa myönteisesti.

– Vaikka poliitikot tänä päivänä haukkuvat häntä pahaksi mieheksi, hän teki Espanjasta poliittisesti rauhallisen maan. Siksi turistit uskalsivat tulla tänne: ruoka oli hyvää ja halpaa, aurinko paistoi ja varsinkin 70-luvulla ihmiset tykkäsivät Espanjan yöelämästä, johon Keihäsmatkojen Kalevi Keihänen loi imperiuminsa.

Hallamaan mukaan ne olivat turismin osalta Espanjan kultavuosia. Suomalaisten rohkaistuminen matkailuun oli huikeaa seurattavaa.

Myös Reino Hallamaa ahersi turistien viihtymisen eteen ja sai samalla kaivattuja terveisiä Suomesta.

– Kun lennolla tuli vanhoja sotakavereita, eläkkeellä olevia upseereita, isä kävi hotellissa tapaamassa heitä.

Siten hän päivitti puuttuvat tiedot siitä, miten Suomi oli sodan jälkeen kehittynyt.

– Postin kulku oli niihin aikoihin varsin huonoa, mutta Karhumäen veljesten koneessa tulivat aina Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi. Niiden kautta isä pysyi kartalla Suomen uutisista, Hannu Hallamaa kertoo.

Piipahtipa Andalusiassa myös vanhoja stellistejä.

"Ei ole syytä lähteä kotoaan pois"

Reino Hallamaa kuoli vuonna 1979 ja Brita Hallamaa 10 vuotta sitten, vuonna 2009.

Lapset perivät isänsä aloittaman yritystoiminnan ja rakensivat, myivät ja välittivät 25 vuoden aikana satoja koteja uusille omistajille. Aurinkorannikolle muuttaneet suomalaiset tarvitsivat myös saunoja.

Nykyään turismi on vakiintunut. Ihmisiä tulee ja menee joka viikko tuhansittain.

Aurinkorannikolla vakituisesti asuvien suomalaisten tarkistettu määrä oli vuonna 2017 noin 20 500.

Suomesta Espanjan Aurinkorannikolle muuttaa vuosittain noin 100 henkilöä, joista puolet kirjautuu asumaan Espanjaan pysyvästi. Palvelut hammaslääkäristä kouluun ja kampaamosta kahvilaan löytyvät suomen kielellä. Lisäksi suomalaisväestöllä on omia kerhoja, yhdistyksiä, harrasteseuroja, kuoroja ja kaikkea, mitä kuvitella saattaa.

Eivätkä suomalaiset ole ainoita auringon perässä muuttavia.

Hannu Hallamaa on yksi alueen pitkäaikaisimmista suomalaisasukkaista. Hän ymmärtää niitä, jotka innostuvat tänäkin päivänä pakkaamaan laukkunsa ja rakentamaan elämänsä auringon alle. Vaikka perheen kohtalo oli kova, se kuljetti Hallamaat sinne, missä he viimein saivat rakentaa arkensa uudelleen – rauhassa.

Kaikki sisarukset asuvat edelleen Espanjassa.

– Täällä on tullut oltua yli 70 vuotta, eikä ole syytä lähteä kotoaan pois. Minulla on hyvät kontaktit suomalaiseen siirtokuntaan ja espanjalaisia ystäviä.

Aurinkorannikon suomalaiset ovat oppineet kääntymään Hannu Hallamaan puoleen remontti- ja rakennusasioissa, työntekijöiden hankinnassa tai kun kielitaitoa tarvitaan juristin kanssa asioimiseen.

– Tartun helposti pieniin projekteihin, jottei tarvitsisi vain makoilla sohvan pohjalla, Hallamaa kertoo.

Stella Polariksen ja tiedustelueverstin muisto

Osa Stella Polariksen materiaalista on edelleen kateissa tai tuhoutunut.

Mutta tuhosivatko ruotsalaiset materiaalin? Saatiinko se kuvattua ennen tuhoamista? Nämä kysymykset ovat edelleen avoinna, eikä niihin ole saatu varmaa vastausta.

Kiistatonta on se, että Neuvostoliittoa koskevaa arvokasta tietoa päätyi 75 vuotta sitten Stella Polariksen kautta Ranskan, Britannian, Yhdysvaltain sekä Japanin haltuun.

Sota- ja ilmailuhistorian asiantuntija Carl-Fredrik Geust kertoo, että sotien jälkeen suomalaiset yrittivät aktiivisesti unohtaa kokemansa ja näin ollen painaa myös koko salaisen tiedusteluoperaation ja siihen osallistuneet maamiehensä unholaan.

– Aluksi vasemmistolehdet kirjoittivat stellisteistä paenneina sotarikollisina, Carl-Fredrik Geust sanoo.

Monet ulkomaille asumaan päätyneet stellistiperheet eivät uskaltaneet käydä operaation jälkeen Suomessa vielä pitkään aikaan.

Tieto lisäsi kansan ymmärrystä siitä, millaisen urakan radiotiedustelijat sodan aikana ja taisteluiden jälkeen tekivät. Ymmärrettävästi kaikkea ei voitu heti tuoreeltaan kertoa koko kansalle.

– Pikkuhiljaa suurempi yleisö sai kuulla koodien murtamisesta ja salaisista operaatioista sekä siitä, että radiotiedustelu voi antaa ratkaisevan avun esimerkiksi mottitaisteluissa. Myös ilmavoimien lentäjille pystyttiin antamaan tiedustelun avulla tarkempia koordinaatteja, Carl-Fredrik Geust sanoo.

Operaatio Stella Polariksesta ja Reino Hallamaan vaikutuksesta Suomen tiedustelun kehitykseen on kirjoitettu vuosikymmenten aikana lukuisia teoksia.

Toimittaja ja kirjailija Johanna Parikka Altenstedt on tutkinut kirjassaan Operaatio Stella Polaris – Suuri suomalainen vakoilutarina paitsi itse operaatiota, myös perheiden kohtaloita.

Kirjassa esiintynyt Pertti Hänninen kertoi tarinansa myös Yle Vegalle. Ruotsissa kasvanut stellisti Einar Hännisen poika kiinnostui isänsä salatusta menneisyydestä ja alkoi selvittää hänen vaiheitaan Stella Polariksessa sekä FRA:n palveluksessa. Hänkin oli luullut isänsä olleen pelkkä vahtimestari (Ilta-Sanomat).

Liikkeellä on myös väärää tai muistinvaraista tietoa.

Viimeisin teos Stella Polariksen perintö (Docendo) julkaistiin lokakuun lopussa. Luettuaan opuksen, Carl-Fredrik Geust joutui puuttumaan hänen silmiinsä pompanneeseen tietoon (Helsingin Sanomat), jonka mukaan muumien äiti Tove Jansson olisi työskennellyt Suomen salaisessa tiedustelussa. Helsingin Sanomat uutisoi 4. marraskuuta Greustin huomiosta ja julkaisi kirjailijoiden kommentit kömmähdykseen. Kyseessä oli aivan toinen Tove Jansson. Kustantamo on sittemmin ottanut kirjasta toisen painoksen, jossa virhe on korjattu.

Hannu Hallamaa on lukenut kaiken käsiinsä saaman materiaalin isänsä vaiheista.

– Kaikki se mitä lehdissä ja kirjoissa on kirjoitettu isän vaikutuksesta itsenäisyyteen, on aivan sanoinkuvaamattoman hienoa.

Carl-Fredrik Geust tuntee myös Reino Hallamaan ansiot.

– Hän oli erittäin merkittävä henkilö, sillä hänen ansiostaan Suomen radiotiedustelu kehittyi ja oli kansainvälisesti erittäin tasokasta, Carl-Fredrik Geust sanoo.

Vuonna 1970 Reino Hallamaalle myönnettiin Puolustusvoimien kultainen ansiomitali.

Robert Brantberg kertoo kirjassaan, että eversti itse arvosti sitä vieläkin enemmän kuin muita kotimaassaan ja ulkomailla saamiaan kunniamerkkejä.

Eversti palasi pitkältä matkaltaan

Reino Hallamaa ehti olla haudattuna Espanjassa yli 30 vuotta. Ennen kuolemaansa Brita Hallamaa esitti toiveen. Hän halusi tulla haudatuksi kotimaansa multiin.

Lapset päättivät, että isä ja äiti ansaitsevat yhteisen viimeisen leposijan. He olivat pitäneet yhtä läpi hurjien koettelemusten. Monen mutkan kautta isän hauta avattiin, ruumis tuhkattiin ja tuhkat siirrettiin Sysmään.

– Tiedusteluosasto sai vihiä, että tuhkat ollaan tuomassa Suomeen. Puolustusvoimat osallistui isoon muistotilaisuuteen.

Upseerit osoittivat kunnioitusta pitkän matkan jälkeen takaisin Suomen maaperälle palanneelle everstille ja myös Tikkakosken Viestikoelaitos oli mukana siunaustilaisuuden järjestelyissä.

– Se vahvisti meidän tietoamme siitä, millainen arvostus puolustusvoimilla ja Suomella on ollut isää ja hänen työtään kohtaan. Se lämmitti sydäntä, Hannu Hallamaa sanoo.

Syksy on saapunut Espanjaan. Mies katsoo taas merelle, joka aaltoilee navakan tuulen voimasta ja vaahtopäät iskeytyvät rantaan. Pian on itsenäisyyspäivä, jota espanjansuomalaiset juhlivat joka vuosi näyttävästi – Hallamaan sisarukset joukossaan. Jaettu juhla vahvistaa sidettä pohjoisiin juuriin.

– Sisimmässäni olen ehdottomasti – ja sataprosenttisesti – enemmän suomalainen kuin espanjalainen.

Lue lisää elämästä Aurinkorannikolla:

Espanjansuomalaiset avasivat päiväkirjansa tunti tunnilta: Videot ja kuvat paljastavat, miltä näyttää karavaanareiden, sapattivapaan viettäjien ja perheiden arki

Suvi Kauranen joutui Espanjassa kuntapäättäjäksi, jaksoi pönötystä hetken ja sanoi politiikalle adiós – tämän hän oppi: "Olemme vieraana toisessa maassa"

Hongistot ostivat asuntoauton, laittoivat tyttären rattiin ja lensivät itse perässä – Fuengirolan keskusta tukkeutui karavaanareista

Britit ostavat Espanjasta kalliita asuntoja saadakseen "kultaisen viisumin" – takaa oleskeluluvan EU-alueelle Brexitin jälkeen

Lue lisää Suomen radiotiedustelusta:

Kaukopartiomiehiä, kapinaan nostattajia ja Naton vakoilijoita – tiesitkö tämän Suomen tiedustelusta?

Punaisten vakoilusta alkanut suomalainen sotilastiedustelu jalostui talvisodassa – Ruotsista viime hetkillä hankituilla radioilla oli tärkeä merkitys

Yle Areena: Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia

Lapin käräjäoikeus on tuominnut kolme Coronia Hoitoketjun naistyöntekijää sakkoihin heitteillepanosta. He työskentelivät yhtiön asumispalveluyksikössä vuonna 2017. Kullekin määrättiin 20 päiväsakkoa, joiden summa vaihteli 140-500 euroa, todistelukustannuksia kertyi jokaiselle 215,10 euroa.

Valvontakameran mukaan kolme naistyöntekijää oli ohjannut rollaattorilla muistisairasta, 78-vuotiasta naisasiakasta. Matkalla tapahtui välikohtaus, jonka seurauksena yksi työntekijöistä käänsi rollaattoria nopeasti ja vanhus menetti tasapainonsa. Hän kaatui lattialle ja oikeanpuoleisen reisiluun varsi murtui.

Syytteen mukaan yksi Coronaria Hoitoketju Oy: työntekijöistä auttoi asiakkaan istumaan, jonka jälkeen he poistuivat. Työntekijöiden esimies löysi liikuntakyvyttömän uhrin yhdentoista minuutin kuluttua kaatumisesta.

Käräjäoikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Postin hallituksen puheenjohtaja Markku Pohjola ei aio jättää tehtäväänsä, vaikka Postin johto sai tänään poikkeuksellisen jyrkkää kritiikkiä pääministeri Antti Rinteeltä (sd.).

Pohjola sanoi STT:lle, että yhtiön hallituksen kokoonpano on aina osakkeenomistajan päätettävissä ja osakkeenomistaja tekee siitä päätökset milloin parhaaksi näkee, normaalisti tavanomaisena yhtiökokouspäivänä. Hän huomautti, ettei voi tietää, mihin valtio asiassa päätyy.

– Ei se ole mikään itsestäänselvyys, ainakaan minulle, Pohjola sanoi.

Pääministeri Rinteen tiedotustilaisuudessa esittämä arvostelu ei tullut Pohjolalle yllätyksenä.

– Ei se yllättänyt. Siinä on kyse tietenkin myös siitä, että Rinteen täytyy jo asemansa puolesta puolustaa sitä, mitä hän on sanonut aikaisemmin, ja silloin näiden kysymysten esille ottaminen on ihan normaalia.

Pohjola vahvisti Rinteen kertoman tiedon, ettei pääministeri ole ollut suoraan yhteydessä Postin johtoon, mikä on myös valtion omistajaohjauksen toimintaperiaatteiden mukaista.

"Posti on informoinut ministeriä"

Pohjola oli perjantaina työmatkalla Ruotsissa, eikä ollut siksi ehtinyt tarkemmin seurata Posti-jupakan uusimpia käänteitä.

Postin perjantaiaamuna lähettämässä tiedotteessa hän sanoi, että Postille ei ole esitetty missään vaiheessa valmistelun aikana suullisesti tai kirjallisesti, että valtio-omistaja vastustaisi pakettilajittelun liikkeenluovutusta Posti Palveluihin.

Tämän tiedotteen sisältö on hänen mukaansa edelleen voimassa, eikä sitä ole tarvetta miltään osin muuttaa.

Pohjolan mukaan Postilla ja omistajaohjauksella on ollut jatkuva keskusteluyhteys, missä myös virkamiehet ovat olleet keskeisessä roolissa.

– Kuten julkisuudessakin on todettu, Posti on informoinut ministeriä liikkeenluovutusta koskevista suunnitelmista valmistelun aikana. Jos omistajalla olisi ollut eriävä kanta ja sellainen olisi tuotu esille, olisimme siihen ehdottomasti reagoineet, vaikka kysymys onkin hallituksen päätösvaltaan kuuluvasta asiasta, Pohjola korosti.

Omistajaohjausministeri esitti 3. syyskuuta aikalisää Postin työehtosopimusten muuttamisessa, mutta tämän jälkeen omistajaohjaus ei ole Pohjolan mukaan vaatinut liikkeenluovutuksen perumista.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on nimittänyt Kansaneläkelaitoksen (Kela) pääjohtajaksi sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Outi Antilan. Työt Antila aloittaa tammikuussa, kun Kelan nykyinen pääjohtaja Elli Aaltonen jää eläkkeelle.

Kelan valtuutetut esittävät Antilaa Kelan johtoon jo marraskuun alussa, mutta esitykselle tarvittiin kuitenkin vielä presidentin vahvistus, joka nyt tänään saatiin.

Antila oli ehdolla Kelan johtajan virkaan myös kolme vuotta sitten, mutta tuolloin valittiin nyt eläköityvä Elli Aaltonen. Tuolloin äänet menivät tasan Antilan ja Aaltosen välillä. Valinnan ratkaisi arpa.

Antila on oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari. Sosiaali- ja terveysministeriössä hän on työskennellyt vuodesta 2010 saakka, ennen ylijohtajan virkaa muun muassa osastopäällikkönä. Lisäksi Antila on toiminut muutoksenhakulautakuntien johto- ja esimiestehtävissä.

Kelan hallituksen jäsen Antila on ollut vuodesta 2017.

Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan virkaa haki 40 henkilöä, joista kuusi pääsi haastatteluun.

29.11.2019 Juttua korjattu: Täsmennetty Antilan nykyinen virka sosiaali- ja terveysministeriössä.

Lue lisää:

Outi Antila Kelan johtoon äänin 8–4 – SDP ja vasemmistoliitto äänestivät vastaehdokasta

Talvi- ja jatkosodan tai Lapin sodan haavat eivät välttämättä umpeutuneet yhdessä sukupolvessa. Jotkut siirsivät trauman lapsilleen vaikenemalla, toiset lyömällä. Monet tarttuivat pulloon. Surua ja heikkoutta ei saanut näyttää: pojat eivät itke!

Naiset kantoivat sota-aikana vastuuta arjesta. Myöhemmin he hoitivat lasten lisäksi myös murtuneita miehiään.

Miksi lottien sotatraumoista on puhuttu niin vähän?

Saivatko lapset vanhemmiltaan hellyyttä ja turvaa? Miten he myöhemmin kohtelivat ja kasvattivat omia lapsiaan: saman kaavan mukaisesti vai tietoisesti toisin? Millainen miehen ja naisen mallin syntyi, ja miten se on muuttunut?

Väitetään, että vasta neljäs sukupolvi on täysin vapaa sotien ylisukupolvisista traumoista. Se tarkoittaa sodan kokeneiden lastenlastenlapsia. Monet heistä ovat nyt nuoria aikuisia. Sota on heille kaukainen, historiallinen asia.

Millaista taakkaa sinun suvussasi on kannettu sukupolvelta toiselle? Onko kipeät kokemukset ja vaietut asiat onnistuttu kenties käsittelemään? Miten nuori sukupolvi suhtautuu menneisiin sotiin?

Oletko itse nuori? Kerro sinäkin ajatuksistasi!

Vuosia sitten lakkautetun huvipuisto Wasalandian rauniot ovat muodostuneet Vaasan kaupungille pitkäaikaiseksi murheenkryyniksi.

Rakennelma näyttää ikävältä, se on keskeisellä paikalla ja esimerkiksi ensimmäisenä satamasta tulevia laivaturisteja vastassa.

Wasalandia kukoisti alkuaikoinaan. Se perustettiin 80-luvun lopulla, jolloin vilkas laivaliikenne toi asiakkaita myös huvipuistoon. Uusi hyvipuisto kiinnosti ja täyttyi lapsiperheistä.

Wasalandia toimi kuitenkin rajatulla alueella, joten sen oli mahdotonta kasvaa. Asiakasmäärät alkoivat hiljalleen laskea. Alahärmään perustettu kilpaileva huvipuisto Powerpark puolestaan kasvoi pikku hiljaa suuremmaksi ja kauniimmaksi. Lopulta espanjalaisomistaja Aspro Parksin suomalaisyhtiö Puuharyhmä päätti laittaa lapun luukulle.

– Vuoden 2015 lopulla ilmoitin, ettemme voi jatkaa Wasalandian pyörittämistä. Seuraavat vuodet osoittivat, että päätös oli oikea. Säät olivat surkeita, satoi eikä ollut helteitä. Asiakasmäärät eivät olisi riittäneet, joten tuotto ei olisi kattanut kuluja, Puuharyhmän varatoimitusjohtaja Petteri Järvenpää kertoo.

Järvenpää korostaa, että huvipuiston perustaminen oli laivaliikenteen tax-free-kaupan aikaan oikea päätös. Verovapaa myynti lakkasi Merenkurkun laivaliikenteessä 1990-luvun lopussa.

Sopimusta ei saada purettua

Wasalandiaa perustettaessa tehtiin kuitenkin yksi iso virhe.

Huvipuistoon uskottiin niin vahvasti, että sille sorvattiin 50:n vuoden vuokrasopimus.

Sopimus siirtyi Puuharyhmälle, kun se 2000-luvulla osti huvipuiston Vaasan kaupungilta. Tuo sopimus pitää tällä hetkellä tyhjillään olevan huvipuiston edelleen paikoillaan. Vuokrasopimus ja se, etteivät Vaasan kaupunki ja Puuharyhmä ole onnistuneet neuvottelemaan sopimuksen purkamisesta.

Puuharyhmä maksaa alueesta kaupungille vuokraa noin 33 000 euroa vuodessa.

– Anoimme tonttivuokran kohtuullistamista vuonna 2016. Seuraavana vuonna kyselin asian perään, mutta emme saaneet siihen kaupungilta koskaan mitään vastausta, sanoo Järvenpää, joka kertoo arkistoineensa tarkkaan konfliktin jokaisen vaiheen.

Alueelle yritettiin ensin saada uutta toimintaa kuten esimerkiksi panimoalaan liittyvää teemapuistoa. Hankkeen kariuduttua, ovat osapuolet yrittäneet päästä sopuun ehdoista, jolla vuokrasopimuksen voisi purkaa.

Vaasan kaupunki tai Puuharyhmä eivät ole kumpikaan kertoneet paljoa neuvotteluiden yksityiskohdista.

Suurin ongelma tuntuu kuitenkin olevan huvipuiston rakennusten purkukustannukset.

Kaupungin mielestä Puuharyhmän tulisi siistiä alue ja palauttaa tontti omistajalleen siinä kunnossa kuin se oli ennen huvipuistotoiminnan aloittamista. Puuharyhmän mielestä on kohtuutonta vaatia, että he maksaisivat siitä, että purkavat rakennelmia, joiden rakentamisesta he ovat aikanaan maksaneet.

Kaupunki on arvioinut purku-urakan maksavan noin 400 000 euroa. Puuharyhmä uskoo hinnan olevan sitä pienempi.

Kaupunki vaatii alueen siistimistä

Vaasan kaupungilta kerrottiin viime vuoden keväällä tavoitteeksi, että Wasalandian kohtalo saataisiin ratkaistua vuoden 2018 loppuun mennessä. Neuvottelut kuitenkin tyssäsivät jo pian sen jälkeen, kesällä 2018.

Puuharyhmä ilmoitti jäävänsä tontille vuokralaiseksi, vaikka sillä ei toimintaa huvipuistossa enää olekaan. Vuokrasopimus on voimassa vuoteeen 2037.

Sittemmin Vaasan kaupunki on vaatinut Puuharyhmää siistimään alueen ulkonäköä ja pitämään huolta sen turvallisuudesta. Alueelle on tunkeuduttu jatkuvasti ja siellä on rikottu paikkoja. Kaupunki teki Wasalandiassa katselmuksen, jonka perusteella se kirjasi vaadittavia toimenpiteitä Puuharyhmälle.

Huvipuistoa ympäröivä aita on pitänyt vaihtaa, sen seinissä olleet graffitit poistaa, ikkunoiden lasit kunnostettava, rakennuksia on pitänyt maalata ja joitakin rakennuksista on määrätty poistettavaksi. Turvallisuusriskiksi kaupunki näki muun muassa jo osittain puretut huvilaiterakennelmat ja kenossa olleen lipputangon.

Turistit tulevat laivalta ja heitä vastaan tulee kuollut ja ränsistynyt huvipuisto. Millaisen kuvan se antaa kaupungista? Alue on saatava siistiksi. Paula Frank

Tänä vuonna elokuun lopussa Vaasan rakennus- ja ympäristölautakunta totesi, että alueen yleisilme on parantunut. Kaupunki ei kuitenkaan ollut kaikilta osin tyytyväinen tehtyyn työhön.

Lautakunnan mukaan Wasalandia edelleen rumentaa ympäristöä eikä se täytä turvallisuusvaatimuksia.

– Se on edelleen epäsiistin näköinen. Ei se käy. Turistit tulevat laivalta ja heitä vastaan tulee kuollut ja ränsistynyt huvipuisto. Millaisen kuvan se antaa kaupungista? Alue on saatava siistiksi, sanoo Vaasan kaupungin rakennustarkastaja Paula Frank.

Puuharyhmän mukaan alueen kunnostuksiin on käytetty kymmeniä tuhansia euroja.

Takaraja kunnostuksille ja sakkouhka

Elokuun kokouksessa lautakunta päätti antaa Puuharyhmälle lisäaikaa alueen siistimiseen maaliskuun 2020 loppuun asti. Kaupunki odottaa Puuharyhmältä suunnitelmaa toimenpiteistä vuoden loppuun mennessä.

Puuharyhmän Järvenpää yllättyy tiedosta. Hänen mukaansa kaikki kaupungin vaatimat toimenpiteet on tehty.

– Kuulen asiasta nyt ensimmäistä kertaa. Saan kuulla käänteistä aina median kautta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kaupunki tekee näin.

Järvenpää myöntää saaneensa Vaasan rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjan sähköpostilla. Pöytäkirjan mukaan Wasalandian alueella tehtävänä on vielä aidan ja ikkunoiden uusimista, maalauksia ja korjaustoimenpiteitä.

– Kaupungin vaatimukset ovat hyvin epämääräisiä. Meille ei ole tarkennettu, mitä pitäisi vielä tehdä. Meillä on kaupungin kanssa hyvin erilaiset käsitykset alueen kunnosta, Järvenpää toteaa.

Rakennustarkastaja Paula Frank väläyttää pakkokeinojen käyttämistä, ellei alue ole vaatimusten mukainen maaliskuun loppuun mennessä.

– Lautakunta voi päättää uhkasakosta, joka on tavallisesti noin 10 000 euron suuruinen. Summaa voi sitten nostaa, jos ei ala tapahtua, Frank sanoo.

Tarkastuskäynnit alkoivat neuvotteluiden kariuduttua. Niitä ei ole ennen tehty, eikä varsinkaan Wasalandian ollessa toiminnassa. Petteri Järvenpää

Useita tarkastuskäyntejä

Vaasan kaupungin rakennustarkastaja Paula Frank huomauttaa, että tähän asti kaupunki on yrittänyt edetä asiassa pehmein keinoin. Wasalandian alueella on tehty neljä katselmusta vuosien 2018-2019 aikana.

– Katselmusten jälkeen on kehotettu tekemään korjauksia ja sitten on taas käyty tarkistamassa alue sen jälkeen.

Järvenpää pitää kaupungin toimintaa epäilyttävänä.

– Tarkastuskäynnit alkoivat neuvotteluiden kariuduttua. Niitä ei ole ennen tehty, eikä varsinkaan Wasalandian ollessa toiminnassa. Kaupunki on samalla sekä vuokranantaja että viranomainen. Se ei ole ongelmatonta, Järvenpää sanoo.

– Meillä on velvollisuus tarkistaa esimerkiksi paikan turvallisuus, jos asia tulee vireille ilmiannosta. Kuka tahansa kuntalainen voi tehdä ilmiannon. Alueella on rikottu aitoja ja sinne on päässyt sisälle. Huvipuistolaitteet voivat olla turvallisuusriski, jos niillä kiipeillään ja puoliksi kaatunut lipputanko voi kaatua jonkun päälle, Frank perustelee.

Oikeustoimet edessä?

Rakennus- ja ympäristölautakunta kehottaa elokuun päätöksessään Puuharyhmää takaisin neuvottelupöytään kaupungin kanssa. Lautakunnan päätöksessä todetaan:

"Koska lautakunnan kehotuksen johdosta alueelle voi koitua huomattavia kustannuksia ja mahdollisuus alueen purkamiseen on myös olemassa, lautakunta esittää, että toimija käynnistää neuvottelut kaupungin kanssa joko vuokrasopimuksen purkamiseksi tai alueen käytön palauttamiseksi. Mikäli neuvottelut johtavat joko alueen purkamiseen ja siistimiseen tai käytön palauttamiseen ja sitä kautta alueen korjaamiseen ja siistimiseen, voidaan kehotusprosessi, mikä johtaa uhkasakkomenettelyyn, keskeyttää."

Tämän kappaleen Järvenpää näkee oikeudellisesti erityisen ongelmallisena. Hän kertoo olleensa jo yhteydessä etujärjestö MaRan oikeuspalveluihin.

– Tässä kappaleessa kaupungin kaksoisrooli korostuu. Tämä ei ole ok. Kaupunki laittaa viranomaisen tekemään vaatimuksia, jotka aiheuttavat kustannuksia ja vahinkoa vuokralaiselle. Ongelma on merkittävämpi kuin yksi maa-alue. Kyse on omaisuudensuojasta. Mikä on meidän mahdollisuutemme suojata omaisuuttamme.

Järvenpää ei kommentoi sen enempää mahdollisia oikeustoimia. Vaasan puoleltakin on aiemmin viitattu oikeuskäsittelyyn asian ratkaisemiseksi. Kaupungingeodeetti Osmo Ovaska totesi vuosi sitten kesällä, että jos aluetta ei pidetä hyvässä kunnossa, voisi se olla irtisanomisperuste. Ratkaisu sitä kautta edellyttäisi oikeuskäsittelyä.

Neuvotteluiden jatkuminen epätodennäköistä

Paluu neuvottelupöytään ei vaikuta tällä hetkellä todennäköiseltä kaupungin suosituksista huolimatta.

Järvenpää ei vastaa suoraan kysymykseen neuvotteluiden jatkamisesta, mutta antaa ymmärtää, että neuvottelut ovat hänen näkökulmastaan olleet toispuoleisia.

– Kaupungin ehdotus on hyvin yksipuolinen ja nyt sitä tehostetaan viranomaistoiminnalla. Haluamme minimoida kulumme ja Wasalandia on meille kulu. Siitä voi päätellä jotain kaupungin esittämästä ratkaisusta, että emme voineet sitä hyväksyä.

Mahdollisia pakkotoimia Järvenpää ei pelkää.

– Emme tule olemaan siinä tilanteessa. Kapungin on osoitettava, ettemme ole hoitaneet velvollisuuksiamme. Se on oikeusturvakysymys. Oletetaan jotain, mutta oikeusturvamme ei ole kunnossa, ellei meille täsmennetä, mitä alueella tulee tehdä.

Puuharyhmä toimii Vaasassa edelleen kylpylä Tropiclandiassa ja Vaskiluodon Top Camping -leirintäalueella. Top Campingin vuokrasopimus päättyy vuonna 2022, eikä kaupunki ole Järvenpään mukaan lupaillut yhtiölle uutta, ainakaan pitkäaikaista vuokrasopimusta.

Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsitellään harvinaista petosvyyhtiä, jossa on poikkeuksellisen paljon asianomistajia. Petoksen uhreina on lukuisia yksityisiä ihmisiä ja useita tunnettuja suomalaisia isoja yrityksiä. Yhteensä uhreja on noin 40.

Kahden miehen syytetään valmistaneen Tampereella ajokortteja ja käyttäneen niitä petoksissa. Rikoksen tekoaika on 1.11.2016–20.12.2016. Haastehakemus luettiin marraskuussa.

Tekijät ovat syyttäjän mukaan valmistaneet ajokortteja miehistä toisen asunnolla. Ajokorttien valmistuksessa on käytetty tietokoneita kuvankäsittelyohjelmineen, monitoimilaitteita, laminointikonetta ja korttipohjia. Väärennetyissä ajokorteissa on käytetty ulkopuolisten henkilöiden henkilötietoja sekä tekijöiden tai heidän rikoskumppaneidensa kuvia.

Poliisi teki kotietsinnän asuntoon, josta löytyi tuhansien ihmisten henkilötietoja, kuten henkilötunnuksia, osoitetietoja, puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita.

Syyttäjän mukaan syytetyt ovat väärentäneet ainakin 19 suomalaisen ajokortit.

Pääsyytetyt myöntävät

Molemmat pääsyytetyt ovat myöntäneet käyttäneensä vääriä ajokortteja. He käyttivät syyttäjän mukaan väärennettyjä ajokortteja muun muassa useiden puhelimien ja tietokoneen ostossa, auton vuokrauksessa ja eri tuotteiden ostamisessa useilla tuhansilla euroilla esimerkiksi urheilukaupoista.

Useimmissa tapauksissa petos onnistui. Ainakin kahdessa puhelinmyymälässä huijaus oli havaittu eikä puhelimia ollut luovutettu. Syytetyt tilasivat paketteja myös esimerkiksi Prismaan noudettavaksi, mutta tässäkin teko jäi yritykseksi, koska rikos paljastui.

Yksittäisellä ajokortilla on tehty syyttäjän mukaan jopa yli 1 800 euron petoksia. Tekijöillä ei ole syyttäjän mukaan ollut aikomustakaan maksaa kuluja.

Toista miehistä syytetään myös huumausainerikoksesta ja hampun viljelystä. Lisäksi tällä syytetyllä oli ollut huijausreissulla kääntöveitsi hallussaan.

Osassa petoksia pääkaksikolla on ollut syyttäjän mukaan rikoskumppaneita. Yhteensä petosvyyhdessä on viisi syytettyä.

Syyttäjä vaatii neljälle syytetyistä ehdotonta vankeusrangaistusta ja yhdelle sakkoja.

Kun viisufanit kuulivat Unkarin päätöksestä vetäytyä Euroviisuista ensi kertaa, moni harmistui ja pettyi.

Maa ja sen kansallinen viisukarsinta A Dal (suomeksi se biisi) ovat profiloituneet Euroviisujen modernissa ajassa uskaliaista, kantaaottavista ja nykyaikaisista kilpailukappaleista.

Vuonna 2013 Malmössä indiepoppari ByeAlex erottui eurodancen ja balkanilaisten balladien joukosta hurmaavalla Kedvesem-lurittelullaan.

Seuraavana keväänä Kööpenhaminassa András Kállay-Saunders sijoittui neljänneksi synkällä elektronisella drum and bass -kappaleella Running, joka kertoi hyväksikäytön uhreista. Live-esitys muistetaan koskettavasta ja raskaasta tanssiesityksestä, jolla kuvattiin lähisuhdeväkivaltaa.

Kiovaan 2017 Unkarin kansa lähetti romaniräppäri-laulaja Joci Pápain kappaleellaan Origo, jonka myötä katsomot ympäri Eurooppaa pääsivät tutustumaan nykyaikaiseen romanitaiteeseen.

Jo pikaisella historiakatsauksella voidaan sanoa, että Unkarin lähdön myötä Euroviisuista katoaa aimo annos taidetta ja ennen kaikkea hyvää musiikkia.

Monille vähemmistöille Unkarin poistuminen viisulavoilta lienee kuitenkin helpotus, mikäli lähdön syy on se, mikä se nyt näyttäisi olevan. Nimittäin brittilehti Guardianin tietojen mukaan poistuminen johtuu siitä, että Unkarin valtion oikeistokonservatiivinen johto ja maan yleisradioyhtiö MTVA pitävät viisuja liian "homomyönteisinä".

Unkarin hallitsevaa Fidesz-puoluetta lähellä oleva tv-juontaja András Bencsik iloitsi päätöksen jälkeen julkisesti siitä, että maa vetäytyy "homolaivueesta".

Hänen mielestään viisut vaarantavat mielenterveyden, koska niissä esiintyy "kirkuvia transvestiitteja ja parrakkaita naisia", viitaten 2007 Helsingissä kilpailleeseen ukrainalaiseen drag-taiteilijaan Vjerka Serdjutškaan ja 2014 Kööpenhaminassa voittaneeseen Itävallan Conchita Wurstiin.

Unkarin yleisradioyhtiö MTVA on kieltänyt syytökset kovaan ääneen. Se pitää lehtien syytöksiä etiikkaa ja lakia rikkovina.

MTVA:n mukaan päätöksen taustalla on halu edistää unkarilaisten artistien menestystä nimenomaan kotimaassaan. A Dal -kilpailun palkintona on jatkossa keikkoja Unkarissa.

Tiedä sitten, mitä artistit ajattelevat asiasta, mutta yleensä taiteilijat haluavat saada työlleen ja sanomalleen mahdollisimman suurta näkyvyyttä. Maailman katsotuinta musiikkiohjelmaa parempaa estradia ei siis oikein löydy.

Väitteet Unkarin päätöksen syistä ovat keskenään ristiriidassa ja täydellistä totuutta tuskin kovin moni tietää.

Aiheen nousu kahvipöytiin ympäri Eurooppan kulttuuripiirien osoittaa kuitenkin sen, että maanosassa on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, millaiset Euroviisujen tulisi olla.

Euroopassa on maita, joissa uskotaan, käyttäydytään, puhutaan ja esiinnytään eri tavoin. Erot arvopohjissa vaikuttavat väistämättä myös suhtautumisessa taiteeseen ja kulttuuritapahtumiin. Vahvistunut konservatiivinen liikehdintä on omiaan tukahduttamaan viisujen asemaa myös lännessä.

Väkivaltaa ja maanpetturuutta

Euroviisujen olemus seksuaalivähemmistöille tärkeänä tapahtumana nousee otsikoihin joka vuosi.

Kun viisut järjestettiin 2009 Venäjällä, pelättiin, onko maa turvallinen paikka matkustaa seksuaalivähemmistöön kuuluville faneille. Viisuja vaadittiin siirtämään toiseen maahan. Venäläiset HLBTI-aktivistit järjestivät kilpailun aikaan pride-marssin, joka hajotettiin poliisin voimakeinoin. 20 mielenosoittajaa vangittiin.

Kesällä 2013 Venäjällä hyväksyttiin laki, joka kielsi "homoseksuaalisen propagandan" levittämisen alaikäisille. Tällä tarkoitetaan kaikkea neutraalin tai positiivisen tiedon jakamista aiheesta. Iso joukko viisufaneja toivoo joka kevät Venäjän epäonnistumista kisassa, jotta viisuja ei viedä maahan.

Drag queen -alter egonaan Conchita Wurstina viisut 2014 voittanut Thomas Neuwirth on kohdannut valtavaa vihamielisyyttä sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät perusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista.

Kun seuraavana vuonna Venäjän viisuedustaja Polina Gagarina julkaisi Neuwirthin kanssa iloisen videon sosiaaliseen mediaan, Venäjän homopropagandalain arkkitehti, poliitikko Vitali Milonov totesi tämän pettäneen kotimaansa. Wurstia ei myöskään näytetty paljoa Venäjän suorassa lähetyksessä.

Kilpailun sääntöihin tyytymätön Turkki jätti viisulavat vuoden 2012 kilpailun jälkeen, mutta paluutakaan ei ole tiedossa. Maan yleisradioyhtiö on todennut, että vähemmistöihin kuuluvat artistit estävät Turkin osallistumisen jatkossakin.

Viimeisin kriisi syttyi viime vuonna, kun paljastui, että Romanian viisukarsintojen ennakkosuosikki, vasta 16-vuotias Laura Bretan esiintyi mainoksessa, jolla kampanjoitiin tasa-arvoisen avioliittolain perustuslailliseksi estämiseksi.

Bretan sijoittui karsinnoissa lopulta kolmanneksi, ja tuomaristoa, johon kuului useampi vähemmistön edustaja, syytettiin Bretanin tahallisesta syrjinnästä. Bretan oli yleisöäänestyksen ylivoimainen suosikki. Karsinnat voittanut Ester Peony ei päässyt viisuissa semifinaalistaan jatkoon.

Laki ei yksinään takaa turvallisuutta

Homous itsessään ei ole missään Euroviisuihin osallistuvassa maassa laitonta, mikäli Venäjän federaatioon kuuluvaa Tšetšenian tasavaltaa ei lasketa.

Venäjän lisäksi viisumaista muassa Armeniassa, Azerbaidžanissa ja Valko-Venäjällä seksuaalivähemmistöjen syrjintää ei ole kielletty laissa. Monissa muissa Euroopan maissa vain osa syrjinnästä on kiellettyä.

Ihmisten suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on Euroopassa monin paikoin hyvinkin kriittistä, vaikka laki jonkinlaiset perusoikeudet turvaisikin.

Kalifornialaisen Williams-instituutin raportin mukaan suuressa osassa maailmaa tavallisten ihmisten suhtautuminen vähemmistöihin on paranemassa, mutta on myös maita, joissa se on viime vuosikymmenten aikana heikentynyt. Euroopassa suhtautuminen on huonointa – ei niin yllättävästi – Itä-Euroopassa.

Tutkimuksen perusteella suunta on kääntynyt parin viime vuoden aikana laskuun myös Unkarissa.

Ihmisten suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on Euroopassa monin paikoin hyvinkin kriittistä, vaikka laki jonkinlaiset perusoikeudet turvaisikin.

On ymmärrettävää kaihtaa matkustamista sellaiseen maahan, jossa omia oikeuksia sorretaan niin laissa edessä kuin tavallisten ihmistenkin puolesta. Jos viisut ovat Venäjällä tai Azerbaidžanissa, paikan päälle saapuu vähemmän vähemmistöjen edustajia, kuin vaikkapa Suomeen tai Saksaan.

Jos kyseiset maat voittavat taas lähivuosina, tullaan ympäri Eurooppaa jälleen vaatimaan viisujen siirtoa ja järjestetään protesteja.

Viisut kohtaavat uhkia myös lännempänä

Venäjällä, Turkissa ja Balkanilla on valtavia joukkoja viisufaneja, joille kilpailu on tärkeä. Euroviisut on perinteisesti ollut kova juttu riippumatta siitä, miten suhtautuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

Kyseessähän on musiikkikilpailu. Viisut, kuten suuret urheilutapahtumatkin, saavat koko kansan pureskelemaan kynsiä nojatuoliensa reunoille, vaikka laji tai musiikki eivät itsessään niin paljon kiinnostaisikaan.

Tapahtuman luonne on aina ollut inklusiivinen. Euroviisut on perustettu rauhanprojektiksi, jolla on pyritty yhdistämään sodan runtelema maanosa. Juhlaksi, joka korostaa Euroopan kansojen moninaisuutta ja antaa kaikille luvan olla omia itsejään.

Kukaan tuskin yllättyy, että tällaisella tausta-ajatuksella syntynyt kansainjuhla vetää puoleensa kaikenlaisia ihmisiä kristityistä muslimeihin ja konservatiiveista liberaaleihin. Homoista heteroihin.

Oikeistokonservatiisen Laki ja oikeus -puolueen hallitseman Puolan voisi hyvinkin nähdä seuraavan Unkarin esimerkkiä.

Tällä hetkellä Euroopassa velloo vahva nationalistinen ja konservatiivinen liike, joka on syntynyt vastareaktiona lisääntyneelle globalisaatiolle ja liberalismille. Perinteiset arvot nostavat päätään, ja monet ihmiset uskovat, että elämä paranisi palaamalla vanhaan.

Euroopassa idän ja lännen rajalla pitkään tasapainotellut Unkari on valinnut suunnannäyttäjäkseen tämän liikkeen. Vetäytymistä viisuista ei siis voi pitää minään varsinaisena yllätyksenä, vaan se on suoraa jatkumoa politiikalle, jolla hallitaan kovakouraisesti mediaa, opetusta ja sananvapautta.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilan voi odottaa käyvän monissa Euroopan maissa lähivuosina tukalammaksi, kun liberalismia ja itsensäilmaisun vapautta kammoksuvat valtapuolueet pyrkivät ajamaan läpi omia lakimuutoksiaan.

Ei olisi mikään shokki, mikäli Unkarin lisäksi useampikin maa jättäytyisi lähitulevaisuudessa viisuista pois. Ainakin oikeistokonservatiisen Laki ja oikeus -puolueen hallitseman Puolan voisi hyvinkin nähdä seuraavan Unkarin esimerkkiä. Venäjä sitä tuskin tekee, sillä viisut on sille tärkeä pehmeän vaikuttamisen väline.

Euroviisut on tapahtuma, jonka merkitys on nähty sen rauhaa rakentavassa ja kansoja yhdistävässä voimassa. Nyt, kun jakolinjat Euroopan sisällä syvenevät, viisuilla voisi olla jälleen tärkeä rooli.

Lue lisää:

"Vetäytyminen homolaivueesta tekee hyvää mielenterveydelle" – Guardian: Unkari jää pois Euroviisuista, ja syynä on kilpailun homomyönteisyys

Ukrainan euroviisuedustaja vaihtoon, Maruv kieltäytyi olemasta "poliitikkojen työkalu"

Islanti sai sakkoja esiintyjänsä toukokuisesta protestista Euroviisuissa

Parrakas nainen liikaa Venäjälle – Conchitaa näytettiin vain vähän Venäjän viisulähetyksessä

Analyysi: Unkarilaiset antoivat Viktor Orbánille vapaat kädet keskittää valtaa – miten käy demokratian ja saako hän seuraajia muualla Euroopassa?

Taiteen edistämiskeskus Taike on juuri julkistanut tämän vuoden taiteen valtionpalkintojen saajat Suomen kansallisoopperassa Helsingissä. Yhteensä 14 alansa huippua palkittiin työstään suomalaisen taiteen areenalla.

Elokuvataiteen valtionpalkinto myönnettiinn ensimmäistä kertaa historiassa elokuvakriitikolle ja -toimittajalle, kun Kalle Kinnunen palkittiin. Elokuvataiteen valtionpalkinto on tyypillisesti jaettu ohjaajille, käsikirjoittajille ja näyttelijöille.

Kinnunen kertoo Ylelle tuntevansa valtionpalkinnosta suurta ylpeyttä.

– Olin hämmentynyt ja todella otettu, Kinnunen kuvailee reaktiotaan siltä hetkeltä, kun hän kuuli tulevansa palkituksi.

– Tämä tuntuu luottamuksen osoitukselta. Elokuvasta kirjoittavat kriitikot ja toimittajat eivät kuulu elokuva-alaan, joten tällainen kritiikin tärkeyden tunnustaminen tuntuu merkittävältä.

Kinnunen on Suomen Kuvalehden elokuvakriitikko, mutta hänen tekstejään on julkaistu myös ympäri muuta suomalaista mediakenttää, muun muassa Image-lehdessä, STT:llä ja Ylellä. Voit lukea Kinnusen Ylellä julkaistuja tekstejä täältä.

Kritiikki nähdään Kinnusen mukaan liian usein lähtökohtaisesti negatiivisena. Vaikka elokuvakriitikon tehtävä ei hänen mielestään ole elokuvataiteen edistäminen vaan yleisön palveleminen, niin vakava, kriittinen tai kannustava kirjoittaminen kuitenkin kehittävät taiteenalaa.

– Kirjoittamalla elokuvista ja käsittelemällä niitä mediassa elokuvat nousevat ylipäätään julkiseen keskusteluun, Kinnunen sanoo.

Kinnusen ylläpitämä Kuvien takaa -elokuvablogi valittiin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä Suomen parhaimpien blogien joukkoon vuonna 2013. Hän on Euroopan elokuva-akatemian jäsen ja toimi pitkään Filmiauran hallituksessa. Muuten Kinnunen on kunnostautunut muun muassa elokuvatietokirjailijana ja Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalin suunnittelijana.

Taiken audiovisuaalisten taiteiden toimikunta perustelee Kinnusen valintaa siten, että hänen työjäljessään näkyy riippumattomuuden lisäksi huolellinen taustatyö, taiteenalan yleisten käytänteiden ja lainalaisuuksien kuvaus ja niiden kyseenalaistaminen. Esiin nostetaan myös se, että Kinnunen on tehnyt elokuvakritiikistä ammatin aikana, jona kulttuurijournalismin resurssit ovat kokeneet suurta alasajoa.

Taike myönsi Kinnuselle jo vuonna 2016 kolmivuotisen taidejournalismin apurahan.

"On hienoa elää aikaa, jossa naiset ovat marssineet musantekijöinä esiin"

Yksi taiteen valtionpalkinnon saajista on PMMP:stä ja sittemmin Vesalana tunnettu artisti Paula Vesala. Muusikkoa kutsutaan "multitalentiksi visionääriksi, joka oman musiikkinsa lisäksi säveltää ja sanoittaa muille artisteille".

Vesala kertoo Ylelle pitävänsä saamaansa tunnustusta "hämmentävän hienona".

– Koen, että olen tekijänä vasta alussa, vaikka onhan sitä tullut kaikenlaista tehtyä. Haaveilen että musiikin tekemisessä säilyisi sama palo vielä pitkään. Tällainen on tietysti kannustava tunnustus, eikä toivottavasti mikään vahakabinettiin jäämisen etiäinen.

Palkintoperusteluissa Vesalan musiikin ja lyriikoiden kehutaan resonoivan nykyhetkessä, valloittaen ja haastaen pop-iskelmää. Hänen lyriikkansa ylistetään edustavan kirkkainta suomalaisen kirjallisen laadun perinnettä. Kipeiden teemojen käsittely kevyessä esitysmiljöössä luo Taiken mukaan Vesalan taiteeseen sävykästä, katkeransuloista voimaa.

Vesala on onnellinen ratkaisustaan lähteä soolouralle. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

– Huomasin joskus, että Ismo Alanko teki ensimmäisen soololevynsä vasta 30-vuotiaana, ja ajattelin että hitto, minäkin haluan ja hyvin ehtii. On ollut ihanaa aikaa musan parissa tämä soolotaival.

Artisti iloitsee naisten noususta musiikkialan parrasvaloihin. PMMP toimi pioneerina miesten hallitsemassa maailmassa.

– Kun PMMP alkoi, oli niin vähän naistekijöitä eturintamassa, että suorapuheisuudesta, vihaisuudesta, hikisyydestä, vitsikkyydestä, kaikesta lankesi feminismin ja edelläkävijyyden papukaijamerkkejä alun blondivitsien ja vähättelyn jälkeen, Vesala sanoo.

– On mielettömän hienoa elää nyt aikaa, jossa naiset ovat marssineet joka sektorilla musantekijöinä esiin, ja olla yhä mukana itsekin. Ensi vuonna tulee 17 vuotta Rusketusraidat-biisistä. Silloin saattoi välillä tuntua, että pitää miekkailla koko maailman kanssa. Nyt kun tekee musaa, ei tarvitse enää voittaa ketään muuta kuin itsensä, hän päättää.

Vesalan monipuolisuutta kuvaa muun muassa se, että hän ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen tuottavat yhdessä Kansallisoopperaan taiteellisia rajapintoja rikkovan Opera Beyond -esityksen kevääksi 2020. Siinä tullaan hyödyntämään immersiivistä teknologiaa. Vesala on jo aiemmin kokeillut keikoillaan virtuaali- ja lisättyä todellisuutta.

Näin YleX kirjoitti Vesalan lokakuisesta keikasta Helsingissä: Keikan jälkeen olo oli kuin terapeutin penkistä nousseella – kaikki toimi, paitsi se hiton appi

Myös sopraano Camilla Nylund saa musiikin valtionpalkinnon. Hän on esiintynyt muun muassa Pariisissa ja New Yorkin Metropolitan-oopperassa. Nylund on yksi Suomen kysytyimpiä oopperataiteilijoita ja Wienin valtionooppera myönsi hänelle tänä vuonna arvostetun kamarilaulajan arvonimen.

14 palkittua – tässä he ovat

Kaikki taiteen valtionpalkinnot jaettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhdessä tilaisuudessa.

Valtio palkitsi Kinnusen, Vesalan ja Nylundin lisäksi myös seuraavat henkilöt:

• Arkkitehtuuri: Maisema-arkkitehti Gretel Hemgård
• Muotoilu: Korutaideyhdistys ry
• Esittävät taiteet: Näytelmäkirjailija Heini Junkkaala ja tanssitaiteilija Liisa Pentti
• Kirjallisuus: Kirjailija Eeva Kilpi ja runoilija Cia Rinne (Kilpi oli Ylen kulttuurivieraana alkuvuodesta, voit lukea jutun täältä.)
• Lastenkulttuuri: Saamelainen rap-artisti Áilu Valle (Näin Valle kommentoi saamaansa tunnustusta.)
• Visuaaliset taiteet: Kuvataiteilija Jukka Korkeila, valokuvataiteilija Tiina Itkonen ja mediataiteen asiantuntija Perttu Rastas
• Monitaide: Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen

Taike on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto. Taiken asiantuntijoina toimivat valtion taidetoimikunnat päättävät valtionpalkinnoista vuosittain.

Palkinnon voi saada "taiteilija, taiteilijaryhmä, taidekriitikko, taidejournalisti tai taiteenalalla toimiva yhdistys tai muu yhteisö tunnustuksena kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistuneesta ansiokkaasta työstä tai suorituksesta tai pitkäaikaisesta, ansiokkaasta taiteellisesta urasta tai toiminnasta taiteen alan hyväksi".

Lastenkulttuurin valtionpalkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa ja monitaiteen 28 000 euroa. Muut palkinnot ovat 14 000 euroa. Palkinnot jakoi tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk).

Lue lisää:

Elokuvakriitikko selittää maailmaa, ja siksi ammatti on uhattuna maailmassa, jossa ihmiset rakastavat eniten omia tunteitaan (Kalle Kinnunen)

"Odottamaton kunnia" – lastenkulttuurin valtionpalkinnon saanut saamelaisräppäri haluaa työllään motivoida lapsia ja nuoria käyttämään uhanalaista kieltä

Saamelaisräppäri Ailu Vallelle lastenkulttuurin valtionpalkinto

Eeva Kilpi, 90, on järkyttynyt vanhusten kohtelusta: "Tästä miulla on sotaisat ajatukset, vaikka muuten en sotaa tahdo"

Arvojen löytöretkellä: Valokuvaaja Tiina Itkonen ihastui Grönlannin hiljaisuuteen (2014)

Yle Teeman elokuvafestivaali 2019