Pohjois-Pohjanmaalla on todettu kahdeksan uutta koronavirustartuntaa.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Juha Korpelainen toteaa, että varmistetut tartunnat ovat kuluneen viikon ajalta, eivätkä yhden päivän tuloksia, eli tautitilanne maakunnassa on sinänsä edelleen maltillinen.

– Kun tarkastellaan tartuntalukuja viikossa tai kahdessa, niin mitään jyrkkää nousua ei ole nähtävissä.

Korpelainen muistuttaa, että tartunnat kertovat kuitenkin siitä, että virusta on liikkeellä, ja ihan kotoperäisesti.

– Kaikkien uusien tartuntojen tartuntalähdettä ei enää tiedetä, noin 70 prosentissa tapauksista se tiedetään.

Kolmannes tartunnoista on siis tapauksia, joissa tartuntalähdettä ei saada selville.

Tartunnanlähde johtaa noin 40 prosentissa tapauksista ulkomaille. 20 prosenttia tapauksista juontaa kotimaan matkailuun ja isoihin yleisötapahtumiin. Kymmenesosa tartunnoista johtuu perhealtistuksesta.

Sairaanhoitopiirin alueella tehtiin elokuussa 46 000 koronavirustestiä.

Tästä jutusta voit lukea tuoreimmat tiedot koronavirustilanteesta Pohjois-Pohjanmaalla.

Lisää Pohjois-Pohjanmaan uutisia Yle Areenassa. Kuuntele, katsele ja lue mitä lähelläsi tapahtuu.

Valko-Venäjällä on jälleen pidätetty kymmeniä presidentti Aljaksandr Lukašenkan eroa vaatineita opiskelijoita. Uutistoimistojen mukaan naamioituneet miehet nappasivat opiskelijoita kesken mielenosoitusten kaduilta.

Uutistoimisto Tassin mukaan ainakin 30 ihmistä pidätettiin lauantain mielenosoituksissa.

Valko-Venäjää on kutsuttu Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi. Nyt maassa kuohuu jo neljättä viikkoa. Kansa on noussut kaduille vastustamaan Valko-Venäjää jo 26 vuotta itsevaltiaan elkein hallinneen Lukašenkan uudelleenvalintaa kiistanalaisissa presidentinvaaleissa.

Tuhannet naiset marssivat Minskin halki

Opiskelijaprotestien lisäksi Minskin kaduilla marssi myös tuhansia naisia. He huusivat iskulauseita kuten ”näpit irti lapsistamme”. Protestoijat vastustivat myös pidätysten yhteydessä raportoituja väkivaltaisuuksia.

Ensimmäistä kertaa mielenosoituksiin osallistui myös näkyvästi sukupuolivähemmistöjen edustajia.

– LGBT-yhteisö vaatii vapautta. Olemme kyllästyneet elämään diktatuurissa, jossa meitä ei yksinkertaisesti ole olemassa, sanoo sateenkaarilippua marssilla kantanut Anna Bredova uutistoimisto AP:lle puhelimitse.

Lukašenka huolissaan turvaväleistä mielenosoituksessa

Presidentti Lukašenka on aiemmin vähätellyt koronapandemiaa ja kutsunut tilannetta ”psykoosiksi”, joka voidaan selättää juomalla vodkaa ja saunomalla, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mukaan presidentti omaksui lauantaisessa televisiopuheessaan uuden linjan. Hän soimasi mielenosoittajia taudin levittämisestä, sillä turvavälien noudattaminen ei Lukašenkan mukaan onnistu mielenosoituksissa.

Lue myös:

Valkovenäläistoimittaja uskoo kotimaansa muuttuneen pysyvästi – "Presidentti Lukašenkaa kutsutaan torakaksi ja psykopaatiksi"

Venäjän ja Valko-Venäjän yhteydenpito yhä tiiviimpää: ministerit sukkuloivat tapaamisissa, yhteistä sotaharjoitusta valmistellaan

Valko-Venäjän kouluvuosi alkoi mielenilmausten merkeissä – Miliisit pidättivät opiskelijoita

Suurten pörssiyhtiöiden osakekurssit ovat kestäneet pääosin hyvin päättyneen kesän tuloskauden jälkeisen ajan. Heti tulosjulkistuksen jälkeen eniten nousseet osakkeet ovat jatkaneet nousuaan.

Yle kävi läpi Helsingin pörssin 25 suurimman yhtiön kurssikehityksen tulospäivää edeltäneen päivän tasolta tulospäivän päätöskurssiin. Lisäksi alkutilannetta verrattiin vielä viikkoja myöhempään tilanteeseen eli syyskuun kolmannen päivän päätöskurssiin.

Oheiseen kuvioon on otettu OMXHelsinki25-listalta tulospäivän nousijayhtiöistä kuusi eniten noussutta ja vastaavasti kuusi eniten laskenutta yhtiötä.

Nokiaa lukuun ottamatta nousijayhtiöiden kurssit ovat nousseet lisää, eräät jopa huomattavasti. Nokiakin oli nousua jatkaneiden joukossa jonkin matkaa, mutta syksy on kääntänyt suunnan.

Toisessa päässä kuviota ovat ne kuusi yhtiötä, jotka tulospäivänä kokivat suurimman kurssipudotuksen.

Tässä joukossa myöhempi kurssikehitys on käynyt kahtaalle. Elisan ja Valmetin kohtalona on ollut laskun jatkuminen entistä voimakkaampana, kun taas Kone ja Sampo ovat paikanneet tulospäivän notkahduksen ja menneet siitä jopa reilusti yli.

Koronavirus hermostuttaa

Pörssiyhtiöiden tulosjulkistuksiin on kohdistunut tänä vuonna erityistä mielenkiintoa, koska koronavirus on haitannut pahoin monien yritysten liiketoimintaa. Epävarmuus on heijastunut myös osakekursseihin tulosjulkistuspäivinä.

– Sijoitusmarkkinoilla on tiettyä hermostuneisuutta, kun yritetään löytää merkkejä siitä ollaanko menossa ylös- vai alaspäin. Moni sijoittaja on lähtenyt etsimään mahdollisia merkkejä laskusta. Huonoon uutiseen on sitten voitu ylireagoida, pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri sanoo.

Lounasmeri arvioikin, että esimerkiksi vahvasti kansainväliset Neste ja Huhtamäki kärsivät tulospäivän heikosta yleistunnelmasta Yhdysvaltain osakemarkkinoilla, koska yhtiöiden myöhempi kurssikehitys on ollut vahvaa.

– Sijoittajat eivät innostuneet heti ensimmäisenä päivänä täysmääräisesti näistä yhtiöistä, kun siellä [Yhdysvalloissa] oli negatiivisempi yleistalouden vire taustalla. Sitten vähitellen näiden yhtiöiden kurssikehitys on parantunut ihan merkittävästi, Lounasmeri sanoo.

Pörssissä osakkeilla käyvät kauppaa sekä suuret institutionaaliset suurisijoittajat sekä yksittäiset piensijoittajat. Periaatteessa jokainen sijoittaja on tasavertaisessa asemassa tulospäivänä, kun tulos julkistetaan tiettynä kellonlyömänä. Mutta vain periaatteessa.

Pörssirobotitkin voivat erehtyä

Suurilla sijoittajilla on käytössään tietokoneet, jotka pystyvät sekunnin murto-osissa konelukemaan tulosraportin ja reagoimaan sen sisältöön automaattisina osto- tai myyntikäskyinä.

Kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä, kun tavallinen ”farkkusijoittaja” on vasta ehkä availemassa tulosraporttia tietokoneeltaan.

– Piensijoittajan ei kannata yrittääkään reagoida samalla sekunnilla koneiden kanssa. Joskus käy niin, että koneiden tekemä ensimmäinen tulkinta menee vikaan, ja tulosraportin tarkempi tulkinta muuttaa oletuksia osakkeen arvosta. Piensijoittajan kannattaa katsoa vähän pidemmälle ja miettiä, miltä näyttää yhtiön tulevaisuus, Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri sanoo.

Kaikkineen Helsingin pörssin 25 suurimman yhtiön osakkeet kallistuivat tulospäivänään vajaan prosentin tulosta edeltäneestä päivästä. Syyskuun kolmannen päivän päätöskurssin mukainen nousu oli jo 2,6 prosenttia yritysten tulospäivää edeltäneen päivän tasosta.

– Ihmiset innoittavat nyt toisiaan. Tavalliset valkovenäläiset inspiroivat minua vähintään yhtä paljon kuin minä heitä, sanoo Valko-Venäjän opposition symbolinen johtaja Svjatlana Tsihanouskaja, joka pakeni elokuussa Valko-Venäjältä Liettuaan.

Valko-Venäjällä mielenosoitukset itsevaltaista presidenttiä Aljaksandr Lukašenkaa vastaan jatkuvat jo neljättä viikkoa putkeen.

Oppositio vaatii Lukašenkan eroa sekä rehellisiä vaaleja ja perustuslain uudistamista.

Mutta säilyykö ihmisten taistelutahto tilanteessa, jossa opposition merkittävimmät johtohahmot ovat joko maanpaossa tai vangittuina?

Tsihanouskaja ei usko protestien loppuvan ennen kuin uudet vaalit järjestetään.

– Mielenosoituksia ei organisoida ylhäältä, vaan ihmiset järjestäytyvät omaehtoisesti. Vaikka minusta on tullut muutoksen symboli, taistelu jatkuu ilman minuakin, Tsihanouskaja kertoo Ylelle hotellissa Vilnan keskustassa.

Lue lisää: Miksi Valko-Venäjällä kuohuu ja mihin se voi johtaa? Tässä lyhyet vastaukset

Naisten esiinnousu kertoo uudesta ajasta

Aljaksandr Lukašenka on hallinnut Valko-Venäjää diktatorisesti vuodesta 1994 saakka, ja häntä vastaan on protestoitu aiemminkin. Tsihanouskajan mukaan tämän vuoden mielenosoitukset poikkeavat kuitenkin aiemmista.

– Protesteja ei ole vain pääkaupungissa Minskissä, vaan pienissäkin kaupungeissa. Ihmiset kaikkialla ovat heränneet, ja tällä kertaa poliittinen muutos on väistämätön, hän sanoo.

Myös naisten vahva rooli Valko-Venäjän protesteissa on hänen mukaansa uutta. Tsihanouskaja sanoo, että naisten esiinnousun seuraaminen on ollut kaikkein inspiroivinta tässä kriisissä.

– Naiset ovat ymmärtäneet, ettemme kuulu keittiöön, vaan olemme taistelijoita. Voimme seisoa vahvojen miestemme rinnalla, mutta myös heidän edessään.

Painostettiinko Tsihanouskaja maanpakoon?

Pian Valko-Venäjältä lähtönsä jälkeen Tsihanouskaja julkaisi YouTubessa videon, jossa hän selitti lähtönsä syitä. Videolla Tsihanouskaja vaikutti järkyttyneeltä ja lannistuneelta, mikä sai monet miettimään, millä keinoilla hänet oli painostettu lähtemään maasta.

Tsihanouskaja myöntää, että päätös lähteä oli vaikea. Hän pelkäsi, että valkovenäläiset pitäisivät häntä sen takia petturina.

– En voi kertoa päätökseeni johtaneista yksityiskohdista tarkemmin. Lähteminen oli kuitenkin oman ja lasteni turvallisuuden vuoksi ainoa vaihtoehto, Tsihanouskaja kertoo.

Tsihanouskajan aviomies, oppositiopoliitikko ja aktivisti Sjarhei Tsihanouski on parhaillaan pidätettynä Valko-Venäjällä. Tsihanouskaja kertoo pitävänsä mieheensä yhteyttä pari kertaa viikossa.

– Hän on valkovenäläisessä vankilassa, joten en voi sanoa, että hän olisi turvassa. Toistaiseksi hän on kuitenkin terve ja kunnossa.

Tsihanouskaja suunnittelee Liettuassa Valko-Venäjälle uusia, demokraattisia vaaleja. Työn jatkumisen kannalta Liettuaan pakeneminen on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi.

– Olisin mieluummin oman kansani luona, mutta täällä pääsen tapaamaan kansainvälisiä johtajia ja keskustelemaan heidän kanssaan. Se ei olisi mahdollista, jos olisin jäänyt Minskiin.

Sekaantuuko Venäjä kriisiin?

Svjatlana Tsihanouskaja ei edusta omien sanojensa mukaan enää Valko-Venäjän oppositiota vaan enemmistöä. Ylivoimainen valtaosa valkovenäläisistä vaatii uusia, rehellisiä vaaleja, ja poliittinen muutos on vain ajan kysymys.

Aljaksandr Lukašenkalla on kuitenkin edelleen käsissään virallinen valta ja maan turvallisuus- ja väkivaltakoneistot.

Huolta on herättänyt myös Venäjän mahdollinen sekaantuminen kriisiin. Venäjän presidentti Vladimir Putin on luvannut lähettää tarvittaessa poliisivoimia presidentti Lukašenkan tueksi.

– Se, että Lukašenka pyytää apua Venäjältä kertoo siitä, että hän pelkää oman maansa kansalaisia, Tsihanouskaja sanoo.

Iso kysymys on, onko Putin valmis toistamaan Ukrainan vuoden 2014 vallankumousta seuranneet tapahtumat ja ryhtymään samanlaisiin toimiin kuin Krimillä ja Itä-Ukrainassa.

Venäjän turvallisuuspolitiikan asiantuntija Keir Giles arvioi elokuussa Ylen haastattelussa, ettei Venäjän sotilaallista väliintuloa voi sulkea pois tilanteessa, jossa se yrittää turvata asemaansa naapurimaissa.

Venäjän suurin pelko on Gilesin mukaan se, että Valko-Venäjä kääntyisi lännen puoleen ja Venäjä menettäisi otteensa maahan.

Tässä mielessä Valko-Venäjän tilanne eroaa kuitenkin olennaisesti Ukrainan kansannoususta. Toisin kuin Ukrainassa, Valko-Venäjän protesteissa ei heilu EU:n lippuja.

Valkovenäläisten tavoite ei ole ajaa maataan osaksi länttä tai vastustaa Venäjän vaikutusvaltaa, vaan kyselytutkimusten mukaan jopa 70 prosenttia kansasta kannattaa nykyisenlaista tiivistä suhdetta Venäjään.

Sotilaallisen väliintulon onkin arveltu tärvelevän kansalaisten ystävällisen suhtautumisen Venäjään.

Tavoitteena demokraattinen yhteiskunta

Myös Svjatlana Tsihanouskaja painottaa, ettei Valko-Venäjän kansannousussa ole kyse Venäjä-vastaisuudesta.

– Protestimme kohdistuvat vain yhteen ihmiseen, Aljaksandr Lukašenkaan. Meillä valkovenäläisillä on vain yksi toive: elää vapaassa ja turvallisessa maassa, jota Lukašenkaei enää hallitse.

Tsihanouskaja kertoo olevansa kiitollinen tuesta ja huomiosta, jota Valko-Venäjä on saanut kriisissä EU:lta ja muilta länsimailta.

– Demokraattiset maat ymmärtävät, mitä haluamme. Me haluamme vapaan maan, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan, Tsihanouskaja sanoo.

Liettualaiset rohkaisevat naapurimaan kansalaisia: "Pysykää vahvoina"

Liettua on tarjonnut pääkaupunkinsa Vilnan valkovenäläisen opposition tukikohdaksi.

Myös tavalliset liettualaiset ovat osoittaneet tukensa naapurimaalle muun muassa muodostamalla elokuussa kymmenien tuhansien ihmisten ketjun, joka jatkui Vilnasta Valko-Venäjän rajalle saakka.

Lue miten Liettua on tarjonnut pääkaupunkinsa valkovenäläisen opposition tukikohdaksi

– Seuraamme joka päivä naapurimaan uutisia, ja joka päivä pelkään, että valkovenäläiset menettävät toivonsa. En tiedä, menettäisinkö itse, jos olisin heidän tilanteessaan, sanoo vilnalainen Vaiva Mickieviciene.

Mickievicienen aviomies Artautas Mickevicius vertaa naapurimaan kansannousua Liettuan tilanteeseen kolmekymmentä vuotta sitten.

– Historiamme takia ymmärrämme valkovenäläisiä hyvin. Toivon, että he jatkavat taistelua vapautensa puolesta, hän sanoo.

17-vuotias Anika Vaitiekunaite oli mukana elokuun ihmisketjussa.

– Ainoa mitä voimme nyt tehdä, on tukea Valko-Venäjää osoittamalla mieltämme kaduilla ja kertomalla avoimesti, miten pettyneitä olemme heidän johtoonsa, hän sanoo.

Vilnalainen Aiste Marion kertoo nähneensä Facebookissa järkyttäviä kuvia ja videoita ihmisten pidätyksistä ja pahoinpitelyistä Valko-Venäjällä. Hän uskoo naapurimaan muutokseen mutta pelkää, että muutos tapahtuu hitaasti.

– Valta ei vaihdu hetkessä. Tarvitaan jatkuvia mielenosoituksia ja jatkuvaa painostusta. Se voi viedä jopa vuosia.

Lisää aiheesta:

Kirjeenvaihtajan analyysi: “Vihreät miehet” voivat pian turvata Venäjän aseman Minskissä, mutta Kreml tuntuu vielä harkitsevan vaihtoehtojaan

Tsihanouskaja soittaa nyt puheluja ympäri maailmaa — Liettua on tarjonnut pääkaupunkinsa valkovenäläisen opposition tukikohdaksi

Pavel, 22, pidätettiin Valko-Venäjän mielenosoituksissa ja kertoo nyt kohtelustaan Ylelle: "He löivät pampulla kovaa, päähän myös potkittiin"

Kirjeenvaihtajalta: Valkovenäläiset näyttävät voittaneen pelkonsa, ja silloin paluuta vanhaan ei enää ole

Miksi piispat ovat olleet koronakriisissä niin hiljaa?

Koronakriisi on ollut täynnä tiedotustilaisuuksia. Lääkärit ja elämäntapafilosofit ovat lieventäneet ihmisten pelkoja, mutta missä ovat olleet luterilaisen kirkon piispat? Onko kirkon sivurooli julkisuuden näköharha vai oikeasti totta? Kansallisten kriisien aikana kirkon läsnäolo perinteisesti on ollut itsestään selvää. Kysyimme asiaa kymmeneltä piispalta ja kolmelta asiantuntijalta.

Tulospäivien isot hintaheilahtelut ovat osin ylireagointia

Suurten pörssiyhtiöiden osakekurssit ovat kestäneet pääosin hyvin päättyneen tuloskauden jälkeisen ajan. Heti tulosjulkistuksen jälkeen eniten nousseet osakkeet ovat jatkaneet nousuaan. Myös moni arvoaan menettäneistä osakkeista on sittemmin noussut jopa plussalle. Isot heilahtelut ovat asiantuntijan mukaan osin ylireagointia yritysten tulosjulkistuksiin.

Yle tapasi Valko-Venäjän oppositiojohtajan Liettuassa

Naisten esiinnousu on ollut kaikkein inspiroivinta tässä kriisissä, sanoo Valko-Venäjälle uusia vaaleja vaativa Svjatlana Tsihanouskaja. Mielenosoitukset jatkuvat maassa jo neljättä viikkoa. Tsihanouskajan mukaan hän ei enää edusta oppositiota vaan kansan enemmistöä.

Kulttuurivieras Max Seeckiä ei nolota kaupata dekkareitaan

Max Seeck on käynyt kymmenillä cocktailkutsuilla Hollywoodissa ja jakanut satoja käyntikortteja. Voi kuulostaa hauskalta, mutta Seeckin mukaan se on raadollista työtä. Nykyään Seeck on kuumimpia suomalaiskirjailijoita maailmalla ja hänen dekkarinsa pohjalta valmistellaan tv-sarjaa Hollywoodissa. Tie kirjailijaksi ei ole ollut suoraviivainen – hän kartteli pitkään luovaa ammattia.

Epävakaa sää jatkuu

Sunnuntaina sadekuuroja tulee ja menee koko maassa, eikä maanantai tuo muutoksia kuvioon. Tiistaiksi Suomeen saapuu lännestä rintama-alue sateineen.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Vasemmistoliiton puheenjohtajana toimiva Li Andersson ilmoitti viime keskiviikkona olevansa raskaana. Hän kertoi pyrkivänsä hoitamaan opetusministerin tehtäväänsä joululomaan asti, mutta kevään ajaksi tehtävään valitaan sijainen.

Vasemmistoliiton puoluehallitus kokoontuu tänään sunnuntaina etsimään sijaista Anderssonille. Puoluehallitus tekee esityksen eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteiskokoukselle. Yhteiskokouksen ajankohta ei ole vielä tiedossa.

Lue lisää:

Analyysi: Li Anderssonin ilmoitus äitiyslomasta avasi seuraajaveikkailut vasemmistoliitossa – Saramo, Arhinmäki ja Sarkkinen vahvoilla ministeriksi

Opetusministeri Li Andersson on raskaana

Yhdysvaltain vaalien postiäänestyskeskustelusta on syntynyt se mielikuva, että postiäänestys hyödyttää demokraatteja. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että presidentti Donald Trump on kritisoinut postiäänestämistä rajusti. Postiäänestyksen katsotaan myös nostavan äänestysaktiivisuutta, mikä yleensä sataa demokraattien laariin.

Asia ei kuitenkaan ole niin suoraviivainen.

– Postiäänestyksen tyyppiset joustavat tavat aktivoivat ennen kaikkea niitä, jotka jo lähtökohtaisesti ovat hilkulla äänestää. Eivät ne vaikeasti tavoitettavia ryhmiä saa sen enempää liikkeelle. Siinä tavallaan nurinkurisesti käy niin, että se vain syventää kuiluja, yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass Helsingin yliopistosta sanoo.

Demokraattien kannattajakunnasta merkittävän osan muodostavat etniset vähemmistöt, joiden joukossa on paljon alhaisen äänestysaktiivisuuden ryhmiä.

– Näillä äänestysmuodoilla on pystytty poistamaan konkreettisia esteitä, mutta eivät ne vaikuta silloin, jos ihmisellä on jotain kognitiivisia esteitä. Eli onko ihminen esimerkiksi kiinnostunut, tai miten hän pystyy investoimaan aikaa ja vaivaa poliittiselle osallistumiselle?

Yhdysvalloissa äänestysprosentit ovat länsimaisessa vertailussa alhaisia. Yksi syy tähän on se, että Yhdysvalloissa täytyy rekisteröityä etukäteen äänestäjäksi.

Äänestämiseen liittyy muitakin hankaluuksia. Perusongelmiin kuuluu se, että vaalipäivä on aina tiistai, eikä se ole yleinen vapaapäivä. Monien on siksi vaikea irtautua työstään äänestämään.

Tilannetta pahentaa se, että joillakin alueilla äänestyspaikkoja on melko harvassa ja niille muodostuu pitkät jonot, mikä tekee äänestämisestä monen tunnin prosessin.

Tämä korostaa sitä vinoumaa, että äänestämään päätyvät ne, joilla on erityistä intoa äänestää.

Lue lisää:

Yhdysvaltain postilaitoksen 25 miljardin tukipaketti hyväksyttiin edustajainhuoneessa, mutta tuskin menee läpi senaatissa

Yhdysvaltain posti keskeyttää muutossuunnitelmansa – 20 osavaltiota on kasaamassa oikeusjuttuja vaalipostin viivästyttämisestä

Yhdysvaltain demokraatit haluavat varmistaa postiäänestyksen onnistumisen: edustajainhuone kutsutaan kesälomalta äänestykseen

Trump väläyttää presidentinvaalien lykkäämistä postiäänestyksen takia – republikaanitkin tyrmäävät ajatuksen

Erittäin voimakas trooppinen hirmumyrsky Haishen lähestyy Japanin eteläisiä saaria. Voimakkaita tuulia ja rankkasateita aiheuttavaa myrskyä kutsutaan kansainvälisissä viestimissä supertaifuuniksi. Myrskyn odotetaan katkovan sähkötolppia ja kaatavan autoja.

Haishenin odotetaan iskevän ensimmäiseksi Amamin alueen saarille Kyushun lähistölle sunnuntaina iltapäivällä paikallista aikaa.

Japanin meteorologisen laitoksen ennusteen mukaan taifuunin odotetaan liikkuvan Kyushun länsirannikkoa pitkin ja saapuvan maanantaina Etelä-Koreaan.

Yli 200 000 Kyushun saaren asukasta on neuvottu hakeutumaan hätämajoitukseen. Paikallismedian mukaan osa ihmisistä on koronaviruksen pelossa vältellyt hätämajoituksia ja kirjautunut hotelleihin.

Yli 500 lentoa alueella on peruttu. Toyotan tehtaat alueella ovat sulkeutumassa, ja Canonin ja Mitsubishin tehtaissa valmistaudutaan samantyylisiin varotoimenpiteisiin.

Okinawan ja Amami Oshiman saarilla tuhansien kotitalouksien sähköt ovat poikki. Kahden ihmisen loukkaantuminen on tähän mennessä vahvistettu.

Japanin rannikkovartiosto on myrskyn vuoksi joutunut keskeyttämään aiemmin viikolla uponneen karjalaivan miehistön etsinnät.

Haishen-taifuuni kulkee Maysak-taifuunin jäljessä. Torstaina Maysak iski Korean niemimaahan, jossa ainakin kaksi ihmistä kuoli.

Lue lisää:

Lähestyvä taifuuni vaikeuttaa kadonneen karja-aluksen etsintöjä Japanissa – toinen miehistön jäsen löytyi elossa perjantaina

Koreoiden niemimaalla on satanut paikoin jo 45 päivää putkeen – koronapandemia ja peltojen tulviminen saattavat lisätä tuhoja

Yhdysvalloissa New Yorkin osavaltion oikeusministeri on kertonut kokoavansa suuren valamiehistön selvittämään Daniel Pruden maaliskuista kuolemaa.

Mustaihoinen Prude kuoli sairaalassa sen jälkeen, kun poliisit olivat pidätystilanteessa pukeneet hänen päähänsä sylkyhupun ja painaneet hänen kasvojaan maahan kahden minuutin ajan.

Kuolemansyytutkijan mukaan kyseessä oli henkirikos, jonka aiheuttivat "hapenpuutetilan komplikaatiot fyysisen aloillaan pidon yhteydessä". 41-vuotias Prude vietiin tilanteen jälkeen ambulanssilla sairaalaan, jossa hän kuoli noin viikkoa myöhemmin, kun hänet irrotettiin elintoimintoja tukevista laitteista.

Video tapahtumista tuli julki tällä viikolla. Oikeusministerin päätöksestä kertoo muun muassa Washington Post. Sen mukaan suuren valamiehistön tulkinnat tapahtumista voivat johtaa esimerkiksi rikossyytteiden nostamiseen.

– Pruden perhe ja Rochesterin kaupungin yhteisö ovat kokeneet suurta tuskaa ja ahdistusta. Toimistoni asettaa suuren valamiehistön toimimaan osana tätä laajaa tutkintaa, oikeusministeri Letitia James sanoi lausunnossa.

Poliisi puhui yliannostuksesta

Washington Postin mukaan Pruden perhe on syyttänyt viranomaisia tapauksen peittelystä. Paikallinen poliisi on kiistänyt tämän.

Poliisi tosin käsitteli Pruden kuolemaa yliannostuksena, sillä tämän elimistöstä löytyi ruumiinavauksen yhteydessä PCP:tä eli taannoin anestesialääkkeenä käytettyä ja nykyään päihteeksi laskettavaa fensyklidiiniä.

Tarina saavutti myös Rochesterin pormestarin Lovely Warrenin, jonka mukaan paikallinen poliisipäällikkö kertoi hänelle pian tapahtumien jälkeen miehen kuolleen yliannostukseen poliisin huostassa. Warren puhui asiasta tällä viikolla.

Pruden veli on kertonut soittaneensa poliisit apuun Pruden mielenterveysongelmien vuoksi. Päivää ennen kohtalokasta pidätystä hän kertoo vieneensä veljensä sairaalaan arviota varten, mutta tämä oli lähetetty kotiin.

Seitsemän tilanteeseen liittynyttä poliisia on sittemmin pidätetty viroistaan.

Monet reagoivat protestein

Rochesterin kaupungissa on osoitettu Pruden kuoleman vuoksi mieltä. Mielenosoitukset jatkuivat lauantai-iltana paikallista aikaa jo neljättä päivää, kertoo muun muassa paikallinen tv-asema WHAM. Perjantaina protestien kerrottiin muuttuneen osin väkivaltaisiksi. Esimerkiksi paikallisten ravintoloiden sisustusta ja irtaimistoa tuhottiin.

Oikeusministerin päätöstä suuresta valamiehistöstä pidetään viranomaisten yrityksenä vahvistaa tapauksen tutkintaa. Esimerkiksi New Yorkin osavaltion demokraattikuvernööri Andrew Cuomo kiitteli päätöstä tuoreeltaan Twitterissä. Hän vertasi oikeuden toteutumisen lykkääntymistä sen kieltämiseen kokonaan.

– New Yorkin asukkaat ansaitsevat tietää totuuden, Cuomo tviittasi.

Yhdysvalloissa on protestoitu osin väkivaltaisestikin lähes koko kesän ajan poliisin harjoittamaa väkivaltaa ja rakenteellista rasismia vastaan. Laajojen mielenosoitusten alkusysäyksenä oli mustan George Floydin kuolema pidätystilanteessa toukokuussa. Floydin kuoleman jälkeen Yhdysvalloissa on noussut esiin lukuisia tilanteita, joissa poliisi on esimerkiksi ampunut mustaa ihmistä.

Lue lisää:

Musta mies tukehtui pidätystilanteessa USA:ssa keväällä – poliisit pidätettiin vasta nyt virasta

Alimman kerroksen terassilla on jotenkin seisahtunut tunnelma.

Metsän vehreys ja raikkaus tuntuvat iholla. Viereisen päiväkodin pihalta kuuluu lasten leikkejä.

Muuten on aivan hiljaista.

Jos perhehoitaja Krista Tapionkaski ei olisi sairauslomalla vastaanottoperheen sijaisvanhemman tehtävästä, talo pursuaisi elämää: Eteinen olisi täynnä takkeja ja kenkiä. Asunnossa kulkisi teinejä nenä kiinni puhelimessa. Siellä syötäisiin aamupalaa, tehtäisiin läksyjä ja vähän myös varmaan riideltäisiin.

Elämä lyhytaikaisessa sijoituskodissa on elämää jatkuvan kriisin keskellä. Noin kymmenen vuoden aikana Tapionkasken luona on käynyt kääntymässä satoja siipeensä saaneita nuoria.

– Kyllähän täällä on joka päivä joku teinikriisi tai täishow meneillään. Ja eihän tämä ole sellaista tavallista arkea, jota normaaliperheessä eletään, kertoo Tapionkaski istuessaan levollisena terassin pehmustetulla tuolilla.

Tapionkasken luona asuu yleensä yhtä aikaa kolmesta neljään, usein kiireellisesti sijoitettua, 12–17-vuotiasta nuorta.

Nuoret kiidätetään pahimmillaan puolen tunnin varoitusajalla erilaisista perheistä, joissa kriisitilanne on kärjistynyt: on päihde- ja mielenterveysongelmia, koulupudokkaita ja entistä enemmän peliriippuvaisia.

Perheessä asuu välillä ainoastaan maahanmuuttajataustaisia nuoria. Tapionkasken mukaan he ovat usein islaminuskoisten vanhempien tyttäriä, joiden tilanne äityy kotona väkivaltaiseksi kavereiden ja poikaystävien tullessa kuvioihin.

Jotkut nuoret odottavat Tapionkasken luona kotiin palauttamista, laitokseen tai pitkäaikaiseen sijaisperheeseen sijoittamista muutaman päivän, jotkut jopa muutaman kuukauden.

Nuoret ovat hoitajan mielestä paljon huonokuntoisempia kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten, ja heillä on yleensä monia ongelmia yhtä aikaa.

– Jotkut nuoret tottelevat paremmin, toiset huonommin. Kyllä täällä välillä huudetaan, ei sitä voi estää, mutta kyllä minun pitäisi pystyä pitämään työn ammatillisuus yllä.

– Sehän tämän työn yksi haaste onkin, että tämä on kotini, mutta minun pitäisi toimia esikuvana ja ammattilaisena. Ja kun sitä pitää tehdä 24 tuntia vuorokaudessa, niin totta kai tulee hetkiä, että joutuu lähtemään tilanteesta pois keräämään itseään.

Korona neljän teinin kanssa kotona väsytti sijaisvanhemman

Kun koronapandemia iski, Tapionkasken kodissa asui ne tavalliset neljä murrosikäistä. Etäkoulua käytiin kotona, osa lapsista myös sairastui ja sai flunssan oireita. Koronatesteissä ei käyty. Koronakeväänä alla oli lähes kymmenen vuotta elämää sijoitettujen teinien kanssa.

– Vaikka koen olevani tarmokas, niin puhti loppui kesken, hoitaja kuvailee kevättä.

– Lapset olivat tosi tarvitsevia, myös peloissaan koronasta. Siihen liittyi niin paljon kaikenlaista, ja tein aika pitkän pätkän ilman minkäänlaista taukoa, Tapionkaski puhuu väsymykseensä johtaneista syistä.

Kun talo on ollut kesän ajan tyhjä, on ollut aikaa miettiä.

– Se on ihan pöyristyttävää, että joku ihminen tekee tällaista työtä 365 päivää vuodessa miinus 24 vapaapäivää, Tapionkaski puhuu itsestään kuin ulkopuolisen silmin.

– Nyt kun olen ollut sairaslomalla, niin nyt vasta huomaan, kuinka naurettavaa se oikeasti on.

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus omiin ihmissuhteisiin

Lain mukaan vastaanottoperheessä yhden hoitajan täytyy olla kotona ilman päivätyötä eli yksinelävän perhehoitajan pitää olla kotona käytännössä kaiken aikaa.

– Kyllähän jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus hoitaa omia ihmissuhteita, parisuhteita tai vanhemman ja lapsen välisiä suhteita, Tapionkaski miettii.

– Lähes kaikilla perhehoitajilla on myös biologiset lapset, jotka ovat tässä mukana. Kyllä se vapaa-aika olisi todella merkittävää, hän sanoo.

Tapionkasken oma tytär on juuri lentänyt pesästä pois, miesystävää ei ole. Omiin menoihin tämä alle nelikymppinen nainen pääsee muutaman kerran vuodessa.

Vastaanottoperhetoiminnan johtava sosiaaliohjaaja Susa Markovaara Helsingin kaupungilta on samaa mieltä siitä, että vastaanottoperheessä vapaa-aikaa pitäisi olla enemmän. Työn luonne on aivan erilaista kuin pitkäaikaisessa sijoituksessa eli sijaisperheissä, joissa lapset elävät pitkään tai pysyvästi osana perheen normaalia arkea.

Johtoportaan mukaan syy vastaanottoperheiden tukaliin olosuhteisiin on kuitenkin vanhentunut perhehoitolaki, ei kaupunki. Laki ei määrää enempää vapaa-aikaa vastaanottoperheissä toimiville hoitajille kuin pitkäaikaisten sijaisperheiden hoitajille, vaikka vastaanottoperhetoiminta on laajentunut ja käynyt entistä vaativammaksi.

Vastaanottoperheen vanhempi on töissä 24/7

Vaikka Krista Tapionkaski on töissä ympäri vuorokauden, virallisesti hän on työtön.

Sijoitettujen teinien hoitaminen on ympärivuorokautista hommaa, ja muuta työtä ei voi vastaanottaa, koska vastaanottoperheissä jonkun pitää olla kotona aina. Ja koska Tapionkaskella ei ole puolisoa, hän vastaa yksin kaikesta.

Tapionkaski ja monet muut perhehoitajat toivovat paitsi vapaa-aikaa, sosiaaliturvaa ja tukea myös sitä, että heidän epämääräinen asemansa yhteiskunnassa selkenisi, koska he tekevät raskasta, yhteiskunnallisesti merkittävää työtä.

– Olemme kaiken ulkopuolella. Emme ole työntekijöitä tai yrittäjiä, emme mitään. Meillä ei ole mitään roolia tai statusta tässä yhteiskunnassa. Kyllä tuen puute näkyy ihan kaikkien meidän jaksamisessa.

Hoitajat tekevät kaupunkien kanssa toimeksiantosopimuksen hoidettavista lapsista. He saavat palkkioita ja kulukorvauksia, eivät palkkaa. He eivät siis ole työsuhteessa kaupungin kanssa.

– Eihän mikään työehto sallisi sitä, että teemme töitä 24 tuntia vuorokaudessa, Tapionkaski sanoo.

– Kyllä tätä työtä voi tehdä toimeksiannoillakin, mutta työn pitäisi olla sellaista, että sitä jaksaa tehdä, hän jatkaa.

Tapionkaski pelkää, että jos hän ei jaksaisi enää tehdä hoitajan työtä, hän putoaisi toimeentulotuelle. Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta hän ei voi saada, sillä virallisesti hän on ollut työtön kaikki sijaisvanhemmuusvuodet.

Jos hän haluaisi kouluttautua uuteen ammattiin, hän ei saisi aikuiskoulutusrahaa, koska ei ole ollut virallisesti töissä.

Harvalla hoitajalla tosin on yhtä monta lasta, vieläpä teiniä, yksin hoidettavanaan. Tapionkaski kuitenkin tietää, että moni muukin perhehoitaja uupuu – nopeastikin.

Tapionkaski on juuri valittu Uudenmaan sijaisperheet ry:n puheenjohtajaksi. Hänen mukaansa monet hoitajat ovat sitä mieltä, että olisi kaikkien etu, että perhehoitajat pysyisivät samoina.

– Minä keskittyisin ennaltaehkäisyyn, jotta perhehoitaja jaksaisi. Väsynyt perhehoitaja ei ole lasten etu.

Koulusta saatetaan soittaa, että nuori viiltelee itseään vessassa

Kahdenkymmenen neljän vapaapäivän lisäksi perhehoitajalla on oikeus käyttää viisi tuntia ulkopuolista lastenhoitajaa kuukaudessa.

Vastaanottoperhetoiminnan johtava sosiaaliohjaaja Susa Markovaaran mukaan vapaa-aikaa voi käyttää periaatteessa mihin tahansa, kuten vaikka kuntosalikäyntiin. Kysyttäessä, voiko lastenhoitoapua pyytää, jotta voisi käydä lasillisella baarissa, vastaus on ei.

Tunnit kuluvatkin yleensä lasten asioiden hoitamiseen, kuten lastensuojeluneuvotteluihin.

– Ongelma on siinä, että hoitajia on vaikea saada, vaikka olemme korottaneet palkkioita, Markovaara sanoo.

Kun Tapionkaski tarvitsee hetken vapaata käydäkseen asioilla, apuun tulee ystävä, joka on tehnyt samanlaista työtä pitkään. Tapionkaski ei uskaltaisi jättää nuorisojoukkoa yksin kotiinsa oikeastaan hetkeksikään.

– Tuon ikäiset teinit voisivat keksiä vaikka mitä, alkaa varastella tai jotain, hän sanoo.

Vaikka nuoret käyvät päivisin koulussa, ei hoitaja voi silloinkaan rentoutua tai mennä vaikkapa omiin harrastuksiin.

– Koulusta saatetaan soittaa kesken päivän, että nuori viiltelee itseään vessassa tai hän ei ole ollenkaan saapunut kouluun.

Sijaisvanhempi: Mainoskampanjat antavat liian ruusuisen kuvan arjesta

Kaupungit ja järjestöt houkuttelevat parhaillaan lisää perhehoitajia riveihinsä, sillä aina joku lopettaa ja uusia tarvitaan lisää.

Tänä syksynä uusille sijaisvanhemmille voi tulla tarvetta nopeastikin, sillä koronatilanne on kärjistänyt monien perheiden ongelmia. Lastensuojelussa uskotaan, että koronan vaikutukset alkavat näkyä kiireellisten sijoitusten lisääntymisenä.

Uusi hoitajia vastaanottoperheiksi houkutellaan Tapionkasken mielestä liian lipevin sanankääntein erilaisilla mainoskampanjoilla ja työstä annetaan liian ruusuinen kuva.

– Mielestäni mainoskampanjat antavat ihan väärän viestin siitä, että tämä työ olisi jotakin ihanaa harrastetoimintaa ja tässä saa pelastaa jonkun lapsen, kun se todellisuus ei vastaa sitä ollenkaan.

–Totta kai tämä työ antaa tosi paljon, mutta kyllä minua vähän häiritsee, että järjestetään tunteisiin vetoavia kampanjoita, Tapionkaski sanoo.

Hänen mukaansa perhehoitajiksi on päätynyt myös liian idealistisia maailmanparantajia sillä ajatuksella, että he saavat pelastaa jonkun ihanan lapsen alkoholistiperheestä.

– Mutta totuus on se, että jotkut lapset levittävät ulostetta seinään tai heillä on luteita tullessaan tai he oireilevat tosi pahasti, Tapionkaski sanoo suorasukaiseen tyyliinsä.

Helsingin kaupungin lastensuojelusta vakuutetaan, ettäperheiden valmennus hoitajiksi on pitkä, puolen vuoden prosessi, eikä työstä ei ole tarkoitus antaa liian auvoisaa kuvaa.

– Jos valmennuksen aikana käy ilmi, ettei perheellä ei ole riittävästi voimavaroja työhön, sille voidaan ehdottaa vaikkapa kevyempää auttamistyötä, kuten tukiperheenä toimimista, sanoo Helsingin johtava sosiaalityöntekijä Alli Uusijärvi.

Vaikka vastaanottoperheenä toimiminen voi olla vaativaa, työtä voi toki valita tehdä hieman kevyemminkin. Harva perhehoitaja asuu yksin ja hoitaa kaiken yksin kuten Krista Tapionkaski.

Vastaanottoperheeseen voi myös ottaa vähemmän lapsia, ja hoitaja voi määritellä itse ikähaarukan. Perhe voi ottaa hoitoonsa vaikkapa yhden vauvan teinilauman sijaan.

Sijaisvanhempi: Tykkään tästä työstä ja tykkään nuorista

Pehmeää laskua vastaanottoperheen arkeen sairauslomalta toipuvalle Tapionkaskelle ei ole luvassa.

Hän ei vielä tiedä, millaisia nuoria ovesta astuu sisään, mutta uskoo, että koronan takia nuoret ovat entistä huonokuntoisempia.

Erityisesti koulupudokkaat kevään etäkoulurumba on saattanut syöstä entistä pahempaan jamaan.

– Kyllä töitä on tulee olemaan ihan riittävästi. Täytyy vain yrittää etsiä keinot jaksaa ja jatkaa sen työstämistä, että meilläkin olisi joku status tässä yhteiskunnassa. Se olisi mahtavaa.

Miksi Tapionkaski tekee työtä, joka vie kaiken vapaa-ajan, vaatii sitoutumista vieraisiin nuoriin ja vaatii elämään oman kodin sisällä keskellä jatkuvaa kriisiä?

– Vihaan kysymystä, että miksi teet tätä työtä. Sehän on ammatinvalintakysymys, hän sanoo.

– Jos joku antaa koko elämänsä tällaiselle työlle, niin kyllähän siinä on paljon hyvää. Sen takia yritän viedä asioita eteenpäin ja muuttaa asioita, koska tykkään tästä työstä ja tykkään nuorista.

Juuri teini-ikäiset ovat Tapionkasken sydäntä lähellä, koska hänen mukaansa perhehoito on heille hyväksi ja tarve on todella suuri.

– Jonninjoutava oleskelu ei ole minun juttuni. Tässä työssä tapahtuu koko ajan jotakin. Siksi varmaan olen valinnut lyhytaikaisen perhehoidon pitkäaikaisen sijaan.

Mutta mitä tapahtuu aina silloin, kun nuori lähtee Tapionkasken luota? Huokaako hän helpotuksesta vai jääkö ikävä?

Kokenut perhehoitaja sanoo oppineensa tulemaan tunteidensa kanssa toimeen pitkän työhistoriansa aikana, eikä jää roikkumaan niihin.

– Pahimpia tilanteita ovat ne, kun nuori joutuu palaamaan takaisin kotiin ja kun minä tiedän, että kotona asiat ovat tosi huonosti, mutta sitä ei voida näyttää toteen, että siihen voitaisiin puuttua, Tapionkaski sanoo.

Tämä nainen on nähnyt satoja siipeensä saaneita helsinkiläisnuoria.

He ovat käyneet hänen elämässään, tulleet ja menneet.

Lue myös:

Lastensuojelussa vain puolet tarvittavista työntekijöistä – lastensuojelun kriisissä tarvitaan ensin apua kuntiin, toteaa työryhmä

Yle seurasi päivän lastensuojelun arkea – yllättävä tieto puhelimessa sai jähmettymään: “Onhan tämä työ henkisesti raskasta”

Koronakriisiä on Suomessa eletty puolisen vuotta. Julkisuudessa on totuttu poliitikkojen ja virkamiesten tiedotustilaisuuksiin, lääkärit ja elämäntapafilosofit ovat lieventäneet ihmisten pelkoja ja ahdistusta. Mutta tuntuu, että kirkosta ja piispoista emme ole kuulleet juuri mitään.

Onko kirkon sivurooli julkisuuden näköharha, vai oikeasti totta? Selvitimme asiaa kolmella piispoille lähetetyllä kysymyksellä. Kaikki kymmenen evankelisluterilaisen kirkon piispaa vastasivat. Lisäksi kysyimme asiaa kolmelta asiantuntijalta.

1. Ovatko piispat vaienneet?

Kysyimme piispoilta, miksi he ovat olleet niin hiljaa. Ovatko he kokeneet, ettei heillä piispoina ole ollut syytä liittyä koronakeskusteluun.

Piispat eivät koe olleensa hiljaa. Päinvastoin – monet kertoivat useista esiintymisistä mediassa ja siitä, että haastattelupyyntöihin on vastattu myöntävästi.

Ja totta. Piispojen mediaesiintymisten ja muiden ulostulojen listauksia lukiessa tulee selväksi, että monenlaista julkisuutta on ollut.

Monet piispat muistuttivat myös aktiivisuudestaan sosiaalisessa mediassa ja siitä, että he ovat tehneet paljon työtä, jotta seurakunnat voivat hoitaa perustehtäväänsä poikkeusoloissa.

Piispojen näkemys saa tukea Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksestä. Sen mukaan seurakunnat reagoivat nopeasti koronakriisiin. Jo kriisin ensimmäisten viikkojen aikana ne siirsivät toimintaansa verkkoon ja lisäsivät keskusteluapua sekä ruokakassien jakelua.

Kuopion piispa Jari Jolkkonen sanookin, että piispojen onnistumista tulee arvioida ennen kaikkea sen mukaan, miten he onnistuvat tukemaan ja ohjaamaan seurakuntia vaikeassa tilanteessa.

– Se on piispan varsinainen tehtävä.

2. Mistä sitten syntyy vaikutelma piispojen hiljaisuudesta?

Arkkipiispa Tapio Luoma arvioi, että vaikutelma piispojen hiljaiselosta tuntuu kertovan enemmänkin mediakentän pirstoutumisesta ja siitä nousevasta vaikeudesta saada viestiä läpi laajalle yleisölle.

Helsingin piispa Teemu Laajasalo sanoo, että kokemus hiljaisuudesta on tärkeä kuulla.

– Se kertoo siitä, että toivetta ja tarvetta piispojen puheille on ja toisaalta siitä, että nämä toiveet ja tarpeet eivät ole tulleet täytetyksi.

Laajasalo sanoo kokemuksen hiljaisuudesta pistävän hänet miettimään, onko niissä hetkissä onnistunut, kun kanava on ollut auki: Onko hän onnistunut avaamaan kanavaa vastaanottajan korviin ja sydämeen.

– Hypoteeseja on kaksi, joko määrä ei ole riittävä tai sitten laatu ei ole riittävä, Laajasalo sanoo.

Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass on tarkastellut kirkollisia kysymyksiä politiikan tutkimuksen näkökulmasta.

Hän sanoo, että piispojen hiljaisuus koronakriisissä ei ole mikään poikkeustilanne, vaan kyse on laajemmasta kirkon identiteettikriisistä.

– Kirkossa ei ole ihan selvää, mikä sen rooli yhteiskunnassa on. Huoleni on, että jos teologista ydintä työnnetään taka-alalle, silloin kirkolta häviää koko pohja. Kirkko muuttuu miellyttämisenhaluiseksi sosiaalipalvelujen tarjoajaksi, joka ei varmaan ärsytä ketään, mutta siihen ei myöskään ole tarttumapintaa. Se menettää kiinnostavuuden, koska sen omaleimaisuus häviää.

3. Eikö mediaa kiinnosta, mitä sanottavaa piispoilla on?

Muutama piispa sanoo, että heidän on ollut vaikea saada viestiään läpi tiedotusvälineissä.

Kysymyksemme oli, ovatko piispat yrittäneet saada viestinsä lävitse, mutta se ei ole julkisuudessa levinnyt.

Oulun piispa, Jukka Keskitalo kertoo, että valtakunnallinen media ei ole ollut kiinnostunut hänen käsityksistään koronaan liittyen, yhtä haastattelua lukuunottamatta. Hänen kantaansa homoparien avioliittoasiaan on kyllä kyselty.

– Kyse on siis myös median prioriteeteista. Paikallis- ja maakuntamediassa viestini on levinnyt hyvin, Keskitalo toteaa.

Samaa toteaa myös Mikkelin piispa Seppo Häkkinen.

– Kokemukseni pitkältä ajalta on se, että valtakunnan medioihin ei täältä ”maakuntahiippakunnista” tahdo saada viestiään läpi.

Turun piispa Kaarlo Kalliala pohtii, että kokemusta piispojen hiljaisuudesta selittää enemmän median kiinnostuksen suuntautuminen muualle kuin se, että piispat olisivat vaienneet.

– Suoranaista kokemusta siitä, että olisin turhaan yrittänyt saada oman viestini lävitse, minulla ei ole.

Toisaalta Kalliala myös sanoo myös, että olisi pitänyt pystyä parempaan, jos näyttää ja tuntuu siltä, että vallitsevaa on ollut hiljaisuus.

– Varmaankin olisi ollut hyvä tarjoutua aktiivisesti monenlaiseen mediaan, Kalliala pohtii.

Espoon piispa Kaisamari Hintikka on samoilla jäljillä.

– Varmastikin olisin voinut olla oma-aloitteellisempi.

4. Aiemmin kansallisissa kriiseissä kirkko on ollut näkyvämmin läsnä

Kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara muistuttaa, että ulkopuolinen ei voi tietää, missä määrin kirkko itse on ollut aktiivinen tarjoamaan piispan sanottavaa medialle.

– Joka tapauksessa on syntynyt vaikutelma, että koronakriisiin liittyvää arvokeskustelua sellaisessa muodossa, että kirkon piispat olisivat olleet siinä mukana ja tuoneet siihen kirkon uskosta nousevia näköaloja, ei ole muodostunut.

Yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass sanoo olevansa huolestunut siitä, jos kirkko osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun vain silloin, kun kysytään. Arastellaan “tunkea kaiken maailman” keskusteluihin.

– Kirkolla pitää olla yhteiskunnallinen rooli, Wass sanoo.

Wassin mielestään kirkon ei myöskään pidä tyytyä siihen, että se on mukana keskustelemassa vain aiheista, jotka hyväksytään kirkolle kuuluvaksi. Näitä tyypillisesti ovat esimerkiksi kysymykset köyhyydestä tai sosiaalipolitiikasta.

– Koronakriisissä oli varmaan hämmennys, mikä on kirkon näkökulma julkisessa keskustelussa. Vaikka toisaalta voisi ajatella, että siinä olisi ollut mahdollisuus harrastaa monenlaista nurkanvaltausta ja tuoda kristillistä näkökulmaa esille.

Samaa sanoo emeritapiispa Irja Askola, joka oli piispa-aikanaan paljon median kanssa tekemisissä. Hän kummeksuu piispojen näkymättömyyttä, suorastaan mykkyyttä korona-aikana. Kansallisten kriisien aikana kirkon läsnäolo perinteisesti on ollut itsestään selvää.

– Eikä kirkon kannata syyttää mediaa. Jos on selkokielistä sanottavaa ja viestintäosaamista, sanottavalle löytyy paikka. Nyt paikkoja oli, jotka jäivät käyttämättä. Kirkko katosi julkisuuskuvasta, vaikka sillä on avaimia käsitellä pelkoon ja ahdistukseen ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä.

Hän sanoo, että kirkolla olisi ollut mahdollisuus pitää myös globaalia näkökulmaa esillä. Median viestintä on ollut Suomi-keskeistä. Muu Eurooppa on osittain mahtunut mukaan, mutta näkökyky ei ole juuri yltänyt Välimeren tuolle puolen.

5. Mitä piispat haluavat sanoa nyt?

Koronavirus muutti suomalaisten jokapäiväisen arjen. Työn jatkuminen, raha ja läheisten tai oma sairastuminen ja kuolema huolettavat monia. Ihmiset kaipaavat takaisin normaaliin elämään, jossa olisi vähemmän rajoituksia, enemmän ystävien ja työkavereiden tapaamista ja arkisia rutiineja.

Kysyimme lopuksi, mitä piispat haluavat sanoa suomalaisille tässä tilanteessa?

Arkkipiispa Luoma sanoo, monen muun piispan tavoin, haluavansa pitää esillä kristinuskosta nousevaa toivon ja luottamuksen näkökulmaa.

– Rakastava Jumala voi antaa toivoa ja luottamusta siihen, että vaikeiden aikojen yli päästään ja uusiin tilanteisiin sopeudutaan. Kristillisen uskon mukaan kuolemakaan ei saa sanoa viimeistä sanaa.

Piispa Hintikka muistuttaa siitä, että nyt on mahdollista miettiä, mikä on todella tärkeää. Kysyä itseltään, onko koronan varjossa oppinut jotain uutta, jota haluaa vahvistaa.

Hän sanoo, että myötätunnon Jumala kutsuu meitä myös myötätuntoon toisiamme kohtaan.

– Jumala on kaiken tämän keskellä jatkuvasti läsnä, myötätuntoisesti, uskoimme hänen läsnäoloonsa tai emme.

6. Ennen seksuaalisuus oli yksityisasia, nyt uskonto on se, josta ei osata keskustella

Hanna Wassin mukaan kirkon hiljaisuuden kokemuksessa on kyse siitä, että emme kykene keskustelemaan uskonnosta ja uskon kieltä nolostellaan. Uskonto on siirtynyt yksityiselle alueelle samaan aikaan kuin monista, ennen yksityisyyden piiriin kuuluneista asioista, kuten mielenterveyden häiriöistä tai seksuaalisesta orientaatiosta, keskustellaan hyvinkin avoimesti.

– Kirkossa ei ehkä tulla ajatelleeksi, että se puhuu huonosti avautuvilla, symbolisilla, teologisesti latautuneilla käsitteillä, joita vain kirkon ydinporukka ymmärtää.

Ilmiö on hänen mukaansa samankaltainen kuin on nähtävissä Yhdysvalloissa. Kun presidentti Donald Trump sanoo jonkun käsitteen, se saattaa joillekin vaikuttaa neutraalilta ulospäin, mutta ydinkannattajat ymmärtävät heti, mitä se tarkoittaa. Tietyt sanavalinnat avaavat sen.

– Kun uskonnollinen lukutaito yhteiskunnassa on ohentunut, niin kirkollinen puhe muuttuu yleiseksi korukieleksi ja itsessään sisältörikkaat sanat eivät entisessä määrin avaudu, Hanna Wass sanoo.

Voit keskustella aiheesta 7. 9. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Intiassa ja Brasiliassa lähes yhtä paljon koronatartuntoja, Yhdysvalloissa koronakuolemien määrä voi nousta yli kaksinkertaiseksi

ÅRHUS Kolmen pajun ryhmä kasvaa ruohikon keskellä Gellerupissa.

Haris Islam tuli tänne pikkupoikana usein äitinsä, isosiskonsa ja pikkuveljensä kanssa. Koko perhe pitää lukemisesta, ja niinpä eväskoriin pakattiin naposteltavan ja juotavan lisäksi kirjoja.

Pajupuiden varjossa oli hyvä olla, vaikka tämä Århusin kaupunkiin kuuluva alue on yksi Tanskan pahimmiksi kutsutuista ”ghetoista”.

– Poliitikot kutsuvat tätä ghetoksi, me kutsumme tätä paikkaa kodiksi, Haris Islam sanoo.

Tanskan hallitus pitää listaa alueista, jotka se määrittelee ghetoiksi. Listalle joutuu, jos alue täyttää muun muassa seuraavat kriteerit: Asukkaista yli puolet on maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään. Samoin esimerkiksi asukkaiden koulutus ja työllisyys sekä mahdolliset rikostuomiot vaikuttavat listalle päätymiseen.

Tällä hetkellä ghettolistalla on 28 aluetta. Hallitus haluaa päästä niistä eroon kymmenen vuoden kuluessa.

Ghetto-ohjelman tavoitteena on vähentää alueiden välisiä taloudellisia, sosiaalisia ja etnisiä eroja, mutta keinot ovat kovat.

Tanskan hallitus on kehottanut purkamaan kunnallisia vuokrataloja ja rakentamaan tilalle asumisoikeus- ja omistusasuntoja. Purettavien talojen asukkaat pakkosiirretään joko alueen sisällä tai kokonaan muille alueille.

Purkutalojen asukkaat saavat jäädä omalle asuinalueelleen, mikäli heillä on koulutus- tai työpaikka. Jos he ovat yhteiskunnan tukien varassa, heidät muutetaan toiselle alueelle.

Ghetto-ohjelman käynnisti Tanskan edellinen, keskustaoikeistolainen hallitus. Sen tukipuolueena toimi maahanmuuttovastainen Tanskan kansanpuolue.

Nykyinen sosiaalidemokraattien vähemmistöhallitus on jatkanut ohjelman toteuttamista, vaikkei se tarvitse enää kansanpuolueen tukea päätöksilleen.

Tanskan hallituksen tavoitteena on siirtää ainakin 11 000 ihmistä ghetoista vuoteen 2030 mennessä.

Ongelma-alueiksi listatuissa paikoissa kuten Århusin Gellerupissa suunnitelmat aiheuttavat suurta hämmennystä ja kiukkuakin tulevasta.

Humayum Islam

Lääkäri Århusin sairaalassa. Kotoisin Islamabadista Pakistanista. Asunut Gellerupissa 14 vuotta. Asuu purkulistalla olevassa talossa.

“Totta puhuakseni kuulin sanan ghetto ensimmäisen kerran Tanskassa. Kaikki alkoivat puhua siitä, joten googletin, mitä se merkitsee. Tämäkö on ghetto! Olemme tyytyväisiä elämäämme ja siihen, minkä panoksen annamme yhteiskunnalle. Joten meille ghetto ei ole häpeäksi.

En ole aiheuttanut sellaista häiriötä, että minut pitäisi siirtää tältä alueelta. Me pidämme tästä alueesta. Meillä on hyviä naapureita ja autamme usein toisiamme.

Tämä suunnitelma ihmisten siirtämisestä on hyvin yllättävä. Juuri tällä hetkellä on epävarmaa, mitä tapahtuu. Puretaanko tämä talo ja siirretäänkö meidät muualle? Jos he päättävät siirtää meidät vuoden tai kuuden vuoden päästä, totta kai meidän pitää lähteä. Mutta kokonaisten kortteleiden purkaminen ei ratkaise ongelmaa.

Gellerup ei ole kovin laaja alue. Poliitikot ja Tanskan ammattimainen poliisi voisivat helposti ratkaista alueen ongelmat. Mekin haluamme ratkaista ne.

Suurin osa ihmisistä elää rauhallisesti. Jos ulkona seisoo sata ihmistä ja 98 heistä on hiljaa, mutta kaksi heistä rummuttaa, niin niiden kahden rummutus kuuluu kovimmin. Siirtäkää heidät muualle.

Lyhyesti sanottuna: Olen pettynyt poliitikkoihin, poliisiin ja muihin viranomaisiin. Heidän pitäisi ratkoa ongelmat."

Gellerupin betonikerrostalot olivat huippumoderneja, kun ne rakennettiin vuosina 1968–1970. Tavallisin asuntotyyppi oli viisi huonetta ja keittiö. Taloihin muutti alun perin työläisiä ja toimihenkilöitä. Pian alueelle alkoi tulla myös siirtotyöntekijöitä ja 1980-luvulla pakolaisia.

Nykyään Gellerupissa asuu runsaat 5 000 ihmistä. Etnisiä ryhmiä on viitisenkymmentä. Suurimmat ryhmät ovat libanonilaiset, somalialaiset ja tanskalaiset.

Gellerup siis täyttää Tanskan hallituksen määritelmän ghetosta selvästi.

Yli 80 prosenttia asukkaista on ei-länsimaalaisia maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään. Koko Tanskassa vastaava luku on noin yhdeksän prosenttia.

Lähes puolet Gellerupin asukkaista on työttömiä, ja runsaalla 80 prosentilla on pelkkä peruskoulutus. Keskimääräinen bruttotulo on 54 prosenttia koko Århusin keskiarvosta.

'

Gellerupia muutetaan nyt kovin ottein, mutta alueen kehitysohjelmasta vastaava virkamies muotoilee asian toisin. Hänen mielestään alueen uudistamisessa ei ole kyse asukkaiden etnisestä taustasta, vaan asukaspohjan muuttamisesta ylipäätään monimuotoisemmaksi.

– Pyrimme sellaiseen asukaspohjaan, joka heijastaa koulutukseltaan ja työllisyydeltään muuta Århusia. Kyse on asukkaiden sosioekonomisesta asemasta, Gellerupin kehitysohjelman vetäjä Per Frølund sanoo Ylelle nettipuhelussa.

Århusissa halutaan tietoisesti kulkea sitä kehitystä vastaan, jossa alueista tulee entistä jakautuneempia. Koulutetut ja hyväpalkkaiset ihmiset hakeutuvat omille alueilleen, kouluttamattomat ja pienituloiset omilleen.

– Haluamme tänne ihmisiä, joilla on koulutusta ja töitä. Yritämme luoda sellaisia asuinympäristöjä, joissa he haluavat asua. Tällä hetkellä tämä alue ei ole sellainen. Ei vain ole.

Gellerupia alettiin kehittää jo ennen kuin Tanskan hallitus julkaisi ghetto-ohjelmansa. Kaupunginosaan on rakennettu uusia teitä, toimistorakennuksia ja viheralueita. Ghetto-ohjelman myötä kehitys on vauhdittunut entisestään.

Alueelle on tarkoitus rakentaa niin perheille kuin nuorisollekin suunnattuja asuntoja. Suunnitelmiin kuuluu uusi korkeakoulu, koulu ja kirjasto. Lisäksi harrastusmahdollisuuksia kehitetään.

– Jos pelkästään remontoimme asuntoja ja teemme sosiaalisia satsauksia, asukkaiden yhteiskunnallinen asema ei muutu. Kaupunginvaltuusto haluaa alueesta kirjavamman, ja silloin meidän pitää tehdä enemmän, ohjelman vetäjä Per Frølund sanoo.

Se tarkoittaa myös asukkaiden pakkosiirtoja. Ensimmäisiä asukkaita on jo siirretty, ja lisää on luvassa. Tutkimuksia siirtojen vaikutuksista yksilöihin ei ole vielä tehty.

Århusissa, kuten koko Tanskassa, vallassa ovat sosiaalidemokraatit. Puolueella on noin kolmasosa valtuustopaikoista. Maahanmuuttovastaisella Tanskan kansanpuolueella on vain kaksi valtuuston 32 paikasta.

Nahed al Baba

Työtön, asunut Gellerupissa 14 vuotta. Kotoisin Beirutista Libanonista. Asuu purku-uhan alla olevassa talossa.

“Elän valtion tuella, ja siksi en saa jäädä tänne, kun taloni puretaan. Haluaisin mielelläni tehdä töitä, jotta saisin jäädä.

Tyttärenikin haluavat jäädä tänne. Alue on hyvä, ja minulla on täällä paljon ystäviä. Teemme usein ruokaa yhdessä.

Työteko on ollut vaikeaa, koska minulla on selässä välilevynpullistuma. Huomenna menen kuitenkin juttelemaan harjoittelupaikasta. Jos joudun muuttamaan muualle, en tunne siellä ketään."

Tanskan hallitus esitteli ghetto-ohjelmansa maaliskuussa 2018, kun vallassa oli keskusta-oikeistolaisen pääministerin Lars Løkke Rasmussenin johtama hallitus.

– Tanskassa asuu nyt lähes puoli miljoonaa ihmistä, joilla on ei-länsimainen tausta. Se on kymmenen kertaa enemmän kuin minun nuoruudessani, pääministeri Rasmussen sanoi tuolloin johtamansa Venstre-puolueen Facebook-sivulla.

Hallituksen ghetto-ohjelma oli kädenojennus maahanmuuttovastaiselle kansanpuolueelle. Kun Tanskan kansanpuolue toimi maan hallitusten tukipuolueena vuosina 2001–2011 ja 2015–2019, muut puolueet lähestyivät sitä maahanmuuttopolitiikassa ja suhtautumisessa muun muassa rikollisuuteen ja turvallisuuteen. Näin sanoo populistipuolueisiin perehtynyt tutkija Ruotsista.

– Tanskan kansanpuolueella on ollut suuri vaikutusvalta Tanskan politiikkaan, kertoo apulaisprofessori Ann-Catherine Jungar Tukholman Södertörnin korkeakoulusta Ylelle puhelimitse.

Tanskan puolueet ovat solmineet useita sopimuksia ghettoalueista valtakunnallisesti. Tärkeimpiä kysymyksiä on lasten integroituminen Tanskan yhteiskuntaan ja tanskan kielen oppiminen.

Ghettojen lapset halutaan esimerkiksi päiväkotiin yksivuotiaina, ja peruskoulun aloittaville oppilaille tehdään kolme kielitestiä ensimmäisen oppivuoden aikana. Mikäli perheet eivät noudata hallituksen ohjeita, ne voivat menettää lapsilisänsä.

Anett Sällsäter Christiansen

Työntekijä asuntoyhtiössä. Kotoisin Tukholmasta, tanskalainen isä. Asunut Gellerupissa 27 vuotta. Ei tiedä talonsa kohtalosta.

“Nämä talot ovat betonitaloja, ja niissä on hyvät rakenteet. Ei niissä ole mitään perustavanlaatuista vikaa. Keittiötä pitää ehkä päivittää tai ilmastointia tehostaa.

Täältä aiotaan purkaa 200 asuntoa, mutta ei kerrota, mitkä 200. Mitä minun asunnolleni käy? Kuka tietää! Kuka haluaa enää muuttaa tänne? Voiko täällä asua, voiko lapseni käydä päiväkotia tai koulua täällä? Missä vanhempani voivat asua?

Pahinta on asua asunnossa, joka aiotaan purkaa. Ei silloin tee mieli ostaa uusia verhoja tai mattoja. Se on väsyttävää. Aiemminkaan ei voi muuttaa, vaan pitää odottaa, että saa virallisen irtisanomisilmoituksen. Asukkaat ovat jumissa.

Ghetto-ohjelmassa ei ole mitään järkeä! Ajatellaan vain, että puretaan taloja ja rakennetaan uusia. Sitten koulutetut ja töissä käyvät tanskalaiset saavat asua niissä. Purkutalojen asukkaat voivat saada samalta alueelta uuden asunnon, jos he toimivat yhteiskunnassa hyvin. Mitä jos he muuttavatkin pois? Silloin alueesta tulee entistä epätasa-arvoisempi.

Aloitin asukasyhdistyksessä samoihin aikoihin, kun ensimmäinen kokonaissuunnitelma esiteltiin. Yhtäkkiä istuin kokouksissa pormestarin, poliitikoiden ja poliisipäälliköiden kanssa. Minusta se oli hauskaa. Voin antaa itselleni luvan olla vähän töykeä. He eivät tiedä todellisuudesta mitään.

Kyse on siitä, ettei heidän pitäisi vain hallita meitä ylhäältä päin. Meidän pitää saada olla mukana."

.

Tanskan ghettopolitiikka on pohjoismaisittain poikkeuksellista ja suomalaisesta näkökulmasta vierasta, toteavat suomalaiset lähiötutkijat. He oudoksuvat Tanskan politiikkaa ghetto-sanan käytöstä lähtien.

– Tuntuu vieraalta. En usko, että missään muussa Pohjoismaassa toimittaisiin näin, toteaa vanhempi tutkija Mats Stjernberg tutkimuslaitos Nordregiosta.

– Tulee sellainen olo, että peli on menetetty. Näilläkin alueilla suurin osa ihmisistä on aivan tavallista, arkisessa elämässään eteenpäin pyrkivää väestöä, sanoo puolestaan kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara Helsingin yliopistosta.

Kumpikaan ei vähättele sitä, että Tanskassa on alueita, joille on kasautunut huono-osaisuutta. Tutkijat pitävät kuitenkin keinoja tilanteen ratkaisemiseksi erittäin kovina.

Alueiden leimaaminen ghetoiksi vaikuttaa siihen, miten ihmiset itse mieltävät oman asuinalueensa ja miten ympäröivä yhteiskunta suhtautuu niihin.

Stjernberg pitää erikoisena myös sitä, että ghettoja määritellään ei-länsimaalaisten maahanmuuttajien ja rikoksesta tuomittujen asukkaiden perusteella.

Kaupunkipolitiikka, maahanmuuttopolitiikka sekä sosiaali- ja kriminaalipolitiikka sekoittuvat Tanskassa eri tavalla kuin missään muussa Pohjoismaassa.

– Vaikea ajatella, että se auttaisi alueita tai niiden asukkaita, Stjernberg sanoo.

Kumpikin tutkijoista arvioi, että Tanskan poikkeuksellisuutta selittää vahva oikeistopopulismi. Tanska on kiristänyt maahanmuuttopolitiikkaansa huomattavasti viime vuosikymmenen aikana.

– Ajatellaan, että ongelma on alueiden ja siellä asuvien ihmisten, eikä esimerkiksi työllisyyden, koulutuksen tai kielitaidon, Vaattovaara huomauttaa.

Suomessa ei ole alueita, joita voisi verrata Tanskan ghettoihin.

– Ei ole lähellekään sellaisia alueita. Varoittaisin kuitenkin alikehityksen kierteestä. Näyttää siltä, että kehitys kulkee tasoittavasta suunnasta eriyttävään suuntaan, Vaattovaara sanoo.

Stjernberg arvoi, että Suomessa on parikymmentä aluetta, joissa maahanmuuttajien osuus on yli 20 prosenttia asukkaista. Tanskan ei-länsimaalaisten maahanmuuttajien luvuista ollaan hyvin kaukana.

Suomessakin on kuitenkin korkean työttömyyden, matalan tulotason ja heikon koulutuksen alueita.

– Jos ihmisen asema määrittyy sen mukaan, missä on syntynyt tai asunut lapsena, niin se on ristiriidassa pohjoismaisen hyvinvointivaltioajattelun kanssa, että kaikilla pitäisi olla tasavertaiset edellytykset päästä eteenpäin elämässä, Stjernberg sanoo.

Haris Islam

Lukiolainen. Syntynyt Islamabadissa Pakistanissa. Asunut Gellerupissa 14 vuotta. Asuu purkutalossa.

"Lukiooni menevä bussi pysähtyy kadun toisella puolella. Pääsen kouluun noin viidessä, kymmenessä minuutissa. Minulla on koulukavereita, joiden koulumatka kestää tunnin. En ymmärrä, miksi muuttaisimme muualle.

Tämä on pieni ja tiivis yhteisö, eikä se ansaitse nimitystä ghetto. Jos minun pitäisi kuvailla Gellerupia, sanoisin, että se on perheystävällinen yhteisö. Asumalla täällä olen oppinut useita kieliä: oman kielemme, tanskan, arabian, englannin ja vähän saksaa.

Hallitus sanoo, että tämä alue on odansk, ei-tanskalainen. Elämme kuitenkin kansainvälisessä maailmassa. Tätä aluetta ei pitäisi leimata vain sen takia, että täällä asuu paljon muitakin kuin tanskalaisia. Sen ei pitäisi olla ongelma. Kun hallitus luokittelee alueen epätanskalaiseksi, se sanoo käytännössä, ettei halua vaikutteita ulkomailta.

Miksei ulkomaisia vaikutteita nähdä etuna? Integraatio ei tarkoita sitä, että luovumme kokonaan omasta kulttuuristamme ja tanskalaistumme täysin. Minun perheessäni me näemme itsemme pakistanilaisina, mutta ei se tarkoita, ettemmekö myös näkisi itseämme ihmisinä, jotka asuvat Tanskassa.

Hallitus ei välitä siitä, mitä täällä asuvat ihmiset ajattelevat. Me asumme demokratiassa ja meille pitäisi antaa mahdollisuus valita. Me emme saa valita, meille vain kerrotaan mitä meidän pitää tehdä.

Lue myös:

Unelmien Japani paljastui ompelija Guolle painajaiseksi, sillä tarjolla on vain "orjatyötä" – "Tilanne alkoi Pohjoismaista", syyttää populisti

Nuoren miehen kapea selkä katoaa ilta toisensa jälkeen saunapolulle. Tulet vesipadan ja kiukaan alle syttyvät jo rutiinilla. Pian ohut savuvana nousee piipusta loppukesän tyyneen iltaan.

Pihakeinussa pihlajien varjossa istuu ukki. Työntelee hiljalleen jalallaan maasta vauhtia keinuun. Mitä lie pohtii saunalle katsellessaan?

Muisteleeko kaikkia kesiä, jolloin saunan lämmitys oli hänen yksinoikeutensa ja kunniatehtävänsä? Sitä kesää, jolloin lämmitti saunan erityisen lempeäksi, koska siellä kylpi elämänsä ensimmäisissä löylyissä tuo samainen nuori mies, silloin parin kuukauden ikäinen vauva?

Sauna koskettaa. Saunan lämmitys on ikivanha tapa pitää huolta, koskettaa, lohduttaa. Monessa perheessä lämmitys on sukupolvesta toiseen ollut miesten tehtävä.

Minulla on ollut etuoikeus saada koko ikäni nauttia kesämökkisaunan löylyn kosketuksesta. Saunaa ovat lämmittäneet ukit, papat, enot, aviomiehet ja nyt oma poika.

Lauteilla istuessani olen lukemattomat kerrat kokenut, että lempeästi hartioilleni osuva löyly on suuren rakkauden osoitus.

Jokaisella elämäni miehellä on ollut oma tapansa luoda lämmin kosketus. Siinä missä ukki oli insinöörimäisen tarkka puiden asettelusta ja sopivasta saunomisen aloittamislämpötilasta, vietti isä saunatuvassa aikaa pitkän kaavan mukaan lukien ja radiota kuunnellen samalla kun kiuas hitaasti lämpeni risuilla ja kävyillä.

Kukaan heistä ei koskaan saunonut ensimmäisenä.

Minä olin usein se, joka pääsi nauttimaan tuoreista löylyistä ilta-auringon vielä lämmittäessä saunan kuistia. Siellä lauteilla istuessani olen lukemattomat kerrat kokenut, että lempeästi tai kipakasti hartioilleni osuva löyly on suuren rakkauden osoitus. Se on saunan lämmittäjän tapa koskettaa läheisiään, pitää heitä hyvänä ja kertoa rakkaudestaan.

Siksi hetkeen, jolloin saunan lämmittäjä vaihtuu, sisältyy suuria tunteita. Suurempia kuin väittely siitä, ovatko kävyt lämpöarvoltaan lainkaan sopivia saunan uuniin, tai saako sytykkeenä käyttää paljon tuhkaa tuottavaa sanomalehteä.

Kun alkuillasta saunapolulle lähteekin ukin sijaan poika, kääntyy molempien elämässä uusi lehti.

Viestikapula vaihtuu sukupolvelta toiselle. Silloin mielen voi täyttää yhtä aikaa haikeus ja suru omasta vanhenemisesta ja asioista luopumisesta, ja toisaalta ilo ja ylpeys nuorempien taidoista.

Teatteriohjaaja Eino Saari on sukeltanut eri-ikäisten miesten kosketuskokemuksiin kirjassaan Miehen kosketus. Moni keski-ikään ehtinyt mies muisteli lämmöllä isovanhempiaan, jotka kaiken työn ja puuhastelun lomassa ehtivät silittämään pikkupojan päätä tai ottamaan polvelle ratsastamaan.

Tällaisia hetkiä saunan lämmittämisen lomaan mahtuu kuin itsestään. Tulta kun ei voi liiaksi hoputtaa, sillä on oma tahtinsa. Vähän samalla tavalla kuin rakkaudella.

Rakkaus tarvitsee saunan lämmittämistä ja puukiukaan ilmaan sihauttamaa kosteaa höyrysuudelmaa iholle.

Hyvinvointivalmentaja Teemu Syrjälä puolestaan järjestää miesten viikonloppuja, joissa miehet harjoittelevat löytämään ja hyväksymään omat vaikeatkin tunteensa. Metsän keskellä järjestetyillä miesten voimaantumisleireillä huudetaan, kiroillaan, itketään ja halataan – sekä tietysti saunotaan ja käydään avannossa. Kosketetaan siis sanoilla, käsillä ja löylyllä.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Mieli, tunteet ja keho ovat jatkuvasti monin tavoin yhteydessä toisiinsa. Tuo yhteys voi myös katkeilla ja reistailla vaikeiden elämänkokemusten takia.

Rakkaudessa ei riitä, että sanoo rakastavansa. Rakkaus tarvitsee myös kosketusta ja tekoja. Rakkaus tarvitsee saunan lämmittämistä ja puukiukaan ilmaan sihauttamaa kosteaa höyrysuudelmaa iholle.

Havahdyn mietteistäni, kun nuori mies astuu tupaan, joutuu hieman kumartumaan matalassa ovenpielessä. Vetää ohimennen pari kertaa leukoja oven karmeihin ruuvatussa metallitangossa roikkuen. Kevyesti ja ilmavasti.

Laskeuduttuaan katon rajasta takaisin maahan hän sanoo: ”Saunaan saisi nyt mennä.”

Otan yöpukuni ja saunajuomani ja laskeudun mökiltä kapeaa polkua pitkin järven rantaan.

Nuori mies on tehnyt myös lämpimät pesuvedet valmiiksi vatiin. Samaan vatiin, johon hän pienenä mahtui kokonaan istumaan, ja johon vedet oli sekoittanut valmiiksi hänen ukkinsa.

Sielussani läikähtää. Näin tämän pitääkin mennä. Vanha sukupolvi tekee tilaa nuoremmille ja elämä jatkaa kiertokulkuaan. Ja sauna lämpiää yhä uudestaan.

Paula Tiessalo

Kirjoittaja on helsinkiläinen terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, joka saunoo Kainuussa. Hän luottaa saunan lämmityksessä kuivaan koivutuoheen.

Blogista voi keskustella 7.9. klo 23.00 asti.

Britannian poliisin mukaan useita ihmisiä puukotettiin sunnuntain vastaisena yönä maan toiseksi suurimman kaupungin Birminghamin keskustassa.

Asiasta kertoo West Midlandsin poliisilaitos Twitterissä sekä julkaisemassaan tiedotteessa.

– Voimme vahvistaa, että noin kello 00.30 sunnuntaina saimme tiedon puukotuksesta Birminghamin keskustassa. Muita puukotuksia raportoitiin pian tämän jälkeen samalla alueella, poliisi sanoo.

Poliisin mukaan useampia ihmisiä on loukkaantunut, mutta heidän tilanteestaan tai tarkasta lukumäärästään ei ole tällä hetkellä varmaa tietoa.

Poliisi kertoo suorittavansa edelleen tutkintaa, ja että tilannekuva tapahtumista ei ole täysin muodostunut.

– Näin varhaisessa vaiheessa ei ole syytä spekuloida tapauksen syitä, poliisi sanoo tiedotteessa.

Uutinen päivittyy.

Koronarajoitusten takia Tavastia-klubille saa tällä hetkellä ottaa vain kolmasosan yleisökapasiteetista, mikä tarkoittaa reilua kahta ja puolta sataa henkeä.

Tämän takia Suomen suosituimpiin pop-artisteihin kuuluva Sannikin esiintyi kahden päivän aikana peräti kuusi kertaa. Keikkaputki alkoi torstaina ja päättyi lauantaina. Yle Uutiset tapasi Sannin perjantaina, ennen kolmannen konsertin alkamista.

– Toisen keikan loppupuolella huomasin, että nyt alkaa kyllä olla jo hieman hapoilla. Katsotaan sitten sunnuntaina, miltä kehossa oikein tuntuu, Sanni toteaa.

Korona söi lähes kaikki tulot

Mikael Gabrielin, Anna Abreun ja monen muun kotimaisen muusikon tavoin Sanni teki elokuun alussa liki puoli vuotta kestäneen tauon jälkeen paluun esiintymislavoille Turun Aurafestissä.

– Se tuntui maailman ihanimmalta asialta, ihan kuin olisi tullut kotiin. Oli mieletöntä, että sai tehdä taas sitä, mitä rakastaa kaikkein eniten. Minulle koko keikka oli pelkkää euforiaa.

Sannin kaltaisia artisteja – kuten koko kotimaista tapahtumateollisuutta – korona on kohdellut kaltoin.

– Käytännössä korona-aika on syönyt suurimman osan tämän vuoden tuloistani, koska esiintymispuoli ja kiertueet muodostavat nykyisin niin ison siivun artistin kakusta. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti – että jossakin vaiheessa tuo kaikki tulee vielä takaisin.

Ongelmallisuutta esiintyvien artistien kohdalla lisää sekin, että tautitilanne elää jatkuvasti. Kukaan ei tiedä, millaisia rajoituksia – tai helpotuksia – on lähiaikoina tulossa.

– Totta kai tämä tilanne on hyvin huolestuttava kotimaisen tapahtumateollisuuden kannalta. Sormi on koko ajan pulssilla: pystytäänkö seuraavan viikon keikkoja ylipäänsä tekemään. Itse pyrin keskittymään nyt siihen, että saan hoidettua lähitulevaisuuteen liittyvät asiat mahdollisimman hyvin.

Kun Sannin kalenteri tyhjeni, hän ryhtyi monen muun muusikon tavoin tekemään uusia lauluja.

– Alkuperäinen, hieman vitsikäs idea oli, että nyt tehdään albumi, jonka teemana on maailmanloppu. En kuitenkaan ole sellainen artisti, joka tekisi lauluja globaaleista asioista. Varmaan tulevasta musiikissa kuuluu se, kuinka itse koen maailman tällä hetkellä, mutta koronabiisejä en kuitenkaan ole tehnyt.

Artistilta vaaditaan nyt enemmän

Syyskuun alussa konsertit uudelleen aloittaneen Tavastia-klubin rock-tunnelmaa uudet keikkajärjestelyt ovat muuttaneet radikaalisti: kaikille pitää löytyä istumapaikka, ja lavan edessä oleva tanssilattia on rajattu nauhatolpilla, jottei syntyisi isoja ihmisryppäitä. Salin keski- ja takaosa on täytetty pöytä- ja tuoliarmadalla.

Iltavastaava Mika Hartikaisen mukaan tämänhetkisissä ohjeistuksissa ei ole klubin kannalta ollut mitään epäselvää.

– Olemme aina tehneet asioita viranomaisten ohjeiden mukaan, koska toimintamme on luvanvaraista. Eiväthän nämä tietenkään mieluisia määräyksiä ole – Tavastia-klubilla on nyt meneillään 50-vuotisjuhlavuosi, ja paikka muistuttanee tällä hetkellä pikemminkin konserttisalia kuin rock-klubia.

Hartikaisen mukaan artistilta vaaditaan ehkä nyt enemmän tunnelman luomiseksi.

– Vuorovaikutus on kaiken a ja o, mutta täytyy sanoa, että Sannin kohdalla siitä ei esimerkiksi eilen tingitty.

Jos ihmisiä kuitenkin pakkautuu salin etuosaan liian tiiviiksi ryppäiksi, keikka saatetaan jopa keskeyttää.

– Tällainen kauhuskenaario käydään läpi myös artistin kanssa. Suomalaiset ovat kuitenkin niin kuuliaista kansaa, ettei näin järeisiin toimenpiteisiin ole tarvinnut ryhtyä. Kaikki on mennyt tähän asti uusien säädösten tiimoilta hienosti, Mika Hartikainen toteaa.

Keikkoja on ollut ikävä

Yleisölle uusi tilanne vaatii hieman totuttautumista – mutta tärkeintä on, että keikalle on päästy. Essi ja Elsa kävivät keikalla viimeksi ennen koronakevättä.

– Kyllä keikkoja on ollut ikävä ja nyt oli korkea aika päästä nauttimaan taas livetunnelmasta, Essi sanoo.

Aluksi uuteen uskoon pistetyn Tavastian näkeminen ehkä hieman oudoksutti, mutta Sini Lehtosen ja Sonja Leimun mukaan on kuitenkin hyvä, että asiat on järjestetty tällä tavoin.

– Tämä kaikki vaikutti aluksi erikoiselta ja vaati totuttautumista, mutta tämä tarkoittaa sitä, että ihmisistä pidetään huolta, Lehtonen toteaa.

– On hyvä, että terveysriskit huomioidaan. Ainakin itselleni tästä tulee turvallinen olo, Leimu jatkaa.

Sannilla taas on faneilleen – ja kaikille muillekin – selkeä viesti.

– Ollaan kärsivällisiä ja pysytään turvassa, kyllä me vielä päästään elämään täysillä.

Lähihoitaja Juho Tiainen pukee ylleen suojatakin, maskin ja visiirin, desinfioi kädet sekä ujuttaa kertakäyttöhanskat käsiin.

Hanskojen kanssa on hankalaa, koska käsidesi kostuttaa kuumuudesta muutenkin nihkeät kädet.

– Tänne hankittiin hiukan liian isoja hanskoja, joten ne saa vedettyä helpommin käsiin, näytteenottoon valmistautuva Tiainen kertoo.

Hanskat vedetään tarkasti hihansuiden päälle, jotta suoja on täydellinen.

Tiainen kipaisee keskipohjalaisen sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavan Soiten infektiovastaanoton ovesta ulos ja tervehtii näytteenottopisteeseen autolla saapunutta asiakasta.

Näytteenotossa asiointi on nopeampaa kuin hampurilaisketjun autokaistalla: ikkuna auki, testipuikko nenänieluun ja siitä kuljetusputkeen. Muutaman minuutin kohtaamisessa tarkistetaan henkilötunnus, annetaan ohjeistus ja napataan virusnäyte vanutikulla.

Asiakkaan kaasutellessa drive in -pisteestä eteenpäin, näytteenottaja kiirehtii eteisaulaan viemään näyteputkea. Putki puhdistetaan ja pussitetaan mahdollista Oulun-matkaa varten.

Tuhannet työtehtävät vaihtuivat

Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestöstä Tehystä arvioidaan, että tuhannet sote-alalla työskentelevät joutuivat tai saivat koronan vuoksi siirtyä perehdytyksen jälkeen totutusta poikkeaviin työtehtäviin keväällä.

Hammashoitajia, suuhygienistejä ja varhaiskasvatuksen lähihoitajia siirtyi työskentelemään ikäihmisten kotihoitoon, sairaanhoitajia koronanäytteenottoon, fysioterapeutteja ja toimintaterapeutteja vanhuspalveluihin ja leikkaussaleissa työskenteleviä sairaanhoitajia perehdytettiin teho-osastotyöhön.

Terveydenhoitajia siirrettiin puhelinpalveluun, kotisairaanhoitoon ja osastotyöhön.

Jos oma yksikkö koronan vuoksi suljettiin, työntekijälle oli taloudellisesti edullisempaa siirtyä perehdytyksen kautta muihin töihin kuin joutua lomautetuksi.

Se, että itse saa tartunnan töistä tai tartuttaa läheisensä, oli todellinen pelko. Mervi Flinkman

Tehyn työvoimapoliittinen asiantuntija Mervi Flinkman lisää, että esimerkiksi näytteenotossa, puhelinpalvelussa ja tartuntojen jäljityksessä on ollut paljon toisista tehtävistä siirtyjiä.

– Se oli iso mullistus ammattihenkilöille ja monelle raskasta aikaa. Epävarmuus painoi ja nopeasti piti oppia uusia tehtäviä. Tehylle tuli keväällä paljon kysymyksiä henkilösuojaimista, sillä niitä oli liian vähän tai niiden pelättiin loppuvan. Myös riittämätön perehdytys herätti huolta. Se, että itse saa tartunnan töistä tai tartuttaa läheisensä, oli todellinen pelko, varsinkin riskiryhmiin kuuluvilla.

Kuuntele seuraavaksi: Koronatestaaja ei ehdi murehtia tartuntaa

Tuuraus jatkuu ja jatkuu

Vajaan 4000 työntekijän keskipohjalaisessa Soitessa sadat työntekijät siirtyivät keväällä työskentelemään toiseen työpisteeseen koronan vuoksi.

Siihen oli mahdollisuus, sillä ei-kiireellistä toimintaa ajettiin alas koko Soiten alueella. Myös sosiaalipuolen väkeä perehdytettiin uusiin työtehtäviin.

Vt. johtajaylihoitaja Piia Kurikkala korostaa, että massasiirtoja ei tehty, vaan siirtyvien ihmisten kanssa keskusteltiin aina erikseen mahdollisesta siirrosta osaamiseen perustuen. Työntekijät saivat perehdytystä ja tarvittaessa lisäkoulutusta.

Teho-osastokoulutus annettiin kaikkiaan 50–60 työntekijälle.

Tulin oikeastaan vain viikonlopputuuraamaan, mutta täällä ollaan vieläkin puolen vuoden jälkeen. Juho Tiainen

Juho Tiainen työskenteli vielä alkuvuodesta terveyskeskuksessa Kokkolassa. Maaliskuussa työnantaja tiedusteli halukkuutta siirtyä koronatöihin infektiovastaanotolle.

– Ajattelin, että siellä voidaan tarvita apua ja halusin siirtyä. Nyt olen saanut tehdä mieluisia hommia, sillä tykkään tehdä töitä käsillä ja tutkia paljon potilaita. Tulin oikeastaan vain viikonlopputuuraamaan, mutta täällä ollaan vieläkin puolen vuoden jälkeen.

Nyt Tiaisen työhön kuuluu koronanäytteiden otto ja potilaan tutkiminen. Hän myös arvioi, tarvitseeko potilaalta ottaa koronanäyte. Infektiovastaanotolla työskentelevät vuorottelevat päivän mittaan näytteenotossa ja puhelinneuvonnassa.

Virusta pahempi on kuumuus

Soitessa on puolen vuoden aikana todettu laboratoriotestein ainoastaan kolmisenkymmentä positiivista koronatapausta. Näistä seitsemän on Juho Tiaisen ottamaa. Näytteen ottaja saa aina tietää, mikä tulos hänen ottamassaan näytteessä on.

Infektiovastaanoton konkarityöntekijä ei koe työtään erityisen vaarallisena, vaikka hän työskentelee tarttuvan viruksen parissa.

– Kyllähän se aina takaraivossa on, mutta tiedän, että meillä on hyvät suojavaatteet ja koulutus käyttää niitä. Minusta täällä on vähemmän vaarallista kuin yksiköissä, joissa jokaista potilasta kohdatessa ei suojauduta. Täällä suojaudutaan, Tiainen sanoo.

Työvuorojen haittapuoli ei siis olekaan virus, jota vastaan taistellaan. Haitta on paljon käytännöllisempi, nimittäin kuuma suojavarustus.

– Pahinta ainakin aluksi oli kuumuus, sillä varsinkin kesällä suojavaatteissa on yllättävän kuuma olla. On inhottavaa olla vesimärkä. Onneksi ihminen tottuu nopeasti.

Minusta täällä on vähemmän vaarallista kuin yksiköissä, joissa jokaista potilasta kohdatessa ei suojauduta. Täällä suojaudutaan. Juho Tiainen

No entä käsien jatkuva desinfioiminen? Esimerkiksi näytteenotossa kädet desinfioidaan lukemattomia kertoja.

– Joskus kädet kuivuvat, mutta siihen tottuu. Ja desinfiointi menee jo rutiinilla. Se käytiin alkuun niin monta kertaa läpi, että nyt se tulee ajattelematta, selkärangasta. Joka käänteessä käsi sujahtaa desinfiointialtaan alle.

Tyytyväinen työntekijä

Soitessa ei virustartuntojen tai altistusten jäljittämistä ole tarvinnut juurikaan tehdä, mutta neuvontapuhelimeen soitetaan paljon.

– Soiten koronahoitaja tässä hei. Olit soittanut, kaikuu lukemattomia kertoja päivässä infektiovastaanoton toimistotiloissa.

Juho Tiainen on yksi soittajista. Yhteen puheluun menee viidestä kymmeneen minuuttia.

Puhelun aikana selvitetään, millaisia oireita asiakkaalla on ja kuinka kauan niitä on ollut. Mahdollinen matkustelukin selvitetään. Puhelun aikana hoitaja päättää, kannattaako asiakkaan tulla testeihin tai tutkimuksiin.

Kaksi vuotta sitten lähihoitajaksi valmistunut Tiainen opiskelee työn ohella sairaanhoitajan AMK-tutkintoa englanniksi. Ehkä jatkossa voisi työskennellä ulkomailla, vaikka Kanadassa. Tällä hetkellä työ infektiovastaanotolla kiinnostaa kuitenkin sen verran, että työ siellä jatkuu niin kauan kuin vastaanottoa tarvitaan.

Mistä sijaiset tällä kertaa?

Valtaosa koronan vuoksi uudenlaisiin työtehtäviin siirtyneistä ammattihenkilöistä on palannut omiin töihinsä.

Moni siksi, että päiväkodeissa, kouluissa, leikkaussaleissa, neuvoloissa ja vammaisyksiköissä työt jatkuvat koronakeskeytyksen jälkeen entiseen tapaan. Samalla nyt puretaan kevään aikana kertyneitä jonoja. Myös lomautukset ovat pääosin päättyneet.

Tämä onkin ongelma, sillä koronatilanne voi äkkiä muuttua ja väkeä tarvitaan taas kiireesti viruksen torjunnassa.

Tehyn työvoimapoliittinen asiantuntija Mervi Flinkman tietää, että esimerkiksi HUS tavoittelee koronanäytteenoton merkittävää tehostamista, mikä vaatisi satoja työntekijöitä lisää. Heitä ei kuitenkaan voi vetää muista hoitoalan töistä yhtä helposti kuin keväällä.

– Lisäksi työntekijöiden täytyy nyt jäädä herkästi pois töistä oman tai lapsen sairastumisen vuoksi, jolloin tarvitaan sijaista. Alalla on ollut jo pidempään hankala saada ihmisiä lyhyisiin sijaisuuksiin. Eläkkeelle siirtyneitä ammattihenkilöitä saattaa pelottaa vakavamman koronataudin riski, joka kohoaa iän myötä. Se voi osaltaan vähentää keikkailuhalua.

Lue seuraavaksi:

Sairaanhoitaja Marika Nyqvist on nähnyt, kuinka pelko saa koronapotilaat sulkeutumaan – “On hirveää, että pystyimme viettämään potilaiden kanssa vain vähän aikaa”