Harrastajavalokuvaaja Arto Laitisella kävi joulupäivänä juuri tällainen uskomaton tuuri. Hän todisti kameroineen piilokojusta korppien leikkiä puhtaalla lumella. Jouluyön jälkeinen lumisade oli juuri väistynyt ja aamu valkeni Mäntsälässä kirkkaampana kuin aikoihin.
Valokuvauksen harrastaja Arto Laitinen pakkasi kamerat ja eväät reppuun ja lähti Mäntsälässä sijaitsevalle piilokojulle toiverikkaana. Tarkoituksena oli kuvata maakotkaa, joka oli nähty alueella. Yllätys olikin suuri, kun kojulle ilmaantui korppeja.
Kyllä lumipesu tekee poikaa joka korpille.Arto Laitinen
– Ne pyörivät kuin koiranpennut lumessa ja toisella oli jääpallo suussa. Aluksi luulin,että niillä on ruokaa, mutta ne pallottelivatkin jääköntillä. Välillä linnuille tuli pientä nahinaa ja sitten leikit jatkuivat.
Laitinen on kuvannut luontoa pian kolme vuotta harrastusmielessä, eikä hän koskaan ole nähnyt vastaavaa. Pikainen kuvahaku netissä paljastaa, että korppien leikeistä ei ole liikaa kuvia nähtävillä..
Korppi on viisas lintu ja tarkkailee ympäristöään jatkuvasti.
–Jos se näkee ukon tulevan piilokojusta ulos ilman, että on havainnut kenenkään menevän sisään, niin lintu voi vältellä aluetta parikin viikkoa, kertoo Arto Laitinen.
Jääpallo kelpaa korpille leluksiArto Laitinen
Hassuttelu on varislinnuille tyypillistä
Radio Suomen Luontoillan lintuasiantuntija Juha Laaksonen vahvistaa, että korpit ovat hyvin leikkisiä lintuja.
– Haaskaruokinnoilla pääsee seuraamaan parhaiten korppien puuhia. Ne ovat ovelia mutta myös uskomattoman leikkimielisiä. Hassuttelevat yksinään ja keskenään. Ne voivat painautua hankeen ja peseytyä niin että lumi pöllyää, Laaksonen kuvailee.
Sekä harrastajavalokuvaaja Laitinen että lintuasiantuntija Laaksonen ovat havainneet korppien “juttelevan keskenään”.
– Olen nähnyt kun ne leikkivät luilla ja kepeillä, ajavat toisiaan takaa ja selvästi keskustelevat ja vaihtavat kommentteja, Laaksonen sanoo ja lisää, että tällainen käytös on varislinnuille hyvin tyypillistä.
Korpit kommunikoivat ja näyttävät keskustelevan keskustelevan keskenään.Arto Laitinen
Tämä on hyvin helppo uskoa, vaikka kuunnellessaan Yle Areenasta Salatut eläimet sarjaa, jossa kerrotaan, että Hietaniemen hautausmaan korpit tekevät itse ruokansa.
– Korppi on viisas lintu. Jos se näkee ukon tulevan piilokojusta ulos ilman, että on havainnut kenenkään menevän sisään, niin lintu välttelee aluetta parikin viikkoa.
Naapuri ei ehtinyt kertoa karhusta
Arto Laitinen on pitänyt aina luonnossa liikkumisesta ja kuvausharrastus on vienyt miehen mennessään.
– Peurat, hirvet, mäyrät, supikoirat, pöllöt, haukat, kotkat… oikeastaan kaikki metsän eläimet ovat tulleet eteen jossain vaiheessa, Laitinen luettelee.
Listalta taitaa puuttua vain karhu!
– Pihamme liepeillä liikkui kesällä karhu, mutta naapurin maanviljelijä ilmoitti meille asiasta hiukan myöhään, Laitinen harmittelee. Villisioista ja ilveksestäkin on havaintoja lähialueilta.
En ole selvittänyt itselleni, menenkö luontoon siksi, että pääsen kuvaamaan vai kuvaanko siksi, että pääsen luontoon. Arto Laitinen
– Kuvaan niitä sitä mukaa kun näen, mies hymähtää. Arto Laitisen tyypillinen metsäretki kestää muutamasta tunnista neljään tuntiin.
– En ole selvittänyt itselleni, menenkö luontoon siksi, että pääsen kuvaamaan vai kuvaanko siksi, että pääsen luontoon.
Laitinen harmittelee, että piilokojulle pääsee käymään melko harvoin, sillä siellä on oltava auringonnoususta auringonlaskuun. Harrastus etenee perheen ehdoilla, mutta piilokojulla hengailun sääntöjä ei sanele vaimo, vaan eläimet.
Hillary Clinton huokaa syvään jyhkeän työpöytänsä takana Valkoisessa talossa. Suuri osa ensimmäisestä presidenttivuodesta tuntuu kuluneen kongressin kanssa taisteluun.
Aivan kuten edeltäjänsä Barack Obama, Hillary käyttää aikaansa estääkseen ne päätökset, jotka republikaanienemmistöinen kongressi on hänen ja hänen demokraattipuolueensa kannan vastaisesti tehnyt.
Jo Obaman presidenttikaudella kongressissa laadittiin noin 70 eri lakialoitetta, joiden tavoitteena oli kumota tai tehdä muutoin tyhjäksi suuri sairausvakuutusuudistus, Obamacare. Vaikka presidentti on vaihtunut, sama tahti jatkuu.
Hillary on saanut pari Obamacaren vastaista esitystä aina omalle työpöydälleen asti. Ne hän on joutunut torppaamaan käyttämällä veto-oikeuttaan.
Myöskään ympäristöasioissa Hillaryn presidenttivuosi ei ole tarkoittanut suuria muutoksia, vaan asiat ovat pysyneet ennallaan.
Obaman asettamat kiellot öljyputkien rakentamiselle pohjoisesta etelään pysyvät voimassa, samoin muut ympäristönsuojelumääräykset, joita Donald Trump oli vaalikampanjassaan luvannut kumota.
Koko maailman silmin tarkasteltuna Hillaryn vuosi on merkinnyt loppunäytöksen alkua pitkään kestäneessä ilmastonmuutosta koskevassa kiistassa. Enää ei ole vallankahvassa yhtään maailmanlaajuisesti merkittävää poliitikkoa, joka kiistäisi ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olevan totta.
Hillary ei ole ensivuoteensa pelkästään tyytymätön. Hän on kokenut myös merkittävän poliittisen voiton: korkeimman oikeuden tuomariksi on nimitetty jo Obaman asettama ehdokas Merrick Garland, jonka vahvistamista virkaan senaatti viivytteli lähes kymmenen kuukautta.
Yhdysvaltain poliittisessa järjestelmässä useimmat suuret poliittiset linjaukset viedään jossain vaiheessa korkeimpaan oikeuteen, joka ratkaisee, ovatko ne sopusoinnussa maan 230 vuotta vanhan perustuslain kanssa.
Hillary tietää erinomaisesti, että monet hänen vuoden aikana tekemistään päätöksistä eivät olisi menneet läpi, jos yksi yhdeksästä korkeimman oikeuden jäsenestä olisi Garlandin sijaan joku republikaaneille myötämielinen juristi.
Kun Hillary vannoi virkavalansa Yhdysvaltain kongressin edessä, moni kuvitteli, että presidentinvaalien voitto yhdistäisi demokraattisen puolueen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Puolueen aktivisteissa on monia, jotka eivät ole antaneet anteeksi sitä, että demokraattien presidenttiehdokkaaksi nousi Hillary eikä hänen radikaalimpi kilpakumppaninsa Bernie Sanders. Missä tahansa Hillary näyttäytyykin, siellä nähdään BERNIEKIN OLISI VOITTANUT -t-paitoja ja -kylttejä.
Äänestäjäkunnan väestöpohja liikkuu vasemmistohenkisen Sandersin kannalta suotuisaan suuntaan. Puolueiden presidenttiehdokkaistaan käymissä esivaaleissa hän sai alle 30-vuotiailta yli kaksi miljoonaa ääntä, kun Hillary ja Donald Trump saivat yhteensä vain alle 1,6 miljoonaa.
Sanders on pysynyt ehdokkuustaiston hävittyäänkin nuorten suurena sankarina, ja hän painostaa tämän tästä Hillarya edistämään lupauksiaan maksuttomasta korkeakoulutuksesta ja muista nuorille tärkeistä asioista.
Vaikka Yhdysvaltain talous kasvaa ja vuonna 2007 puhjennut finanssikriisi on ohi, se herättää yhä kuohuvaa vihaa monissa niistä vähäosaisista kansalaisista, joiden äänet olivat ratkaisevassa asemassa presidentinvaaleissa.
Heille Hillary on Wall Streetin pankkiirien ehdokas, jota on lupa äänestää korkeintaan nenäänsä pidellen, pienempänä pahana.
Sosiaalisessa mediassa kiertää yhä uudestaan tieto, että niiden puolentoista vuosikymmenen aikana, jotka kestivät Bill Clintonin presidenttikauden päättymisestä 2001 hänen vaimonsa presidenttikampanjan käynnistykseen 2015, Clintonin pariskunta nosti yli 153 miljoonaa dollaria palkkioita yksityisistä puhetilaisuuksista.
Niissä he esiintyivät pankkien, suuryritysten ja ajatushautomoiden johdolle. Goldman Sachs -pankilta Hillary laskutti 675 000 dollaria kolmesta puheesta vielä sen jälkeen, kun pankki oli tullut luokitelluksi finanssikriisin pääsyyllisten joukkoon.
Bernie Sandersin ohella Hillarylle aiheuttaa päänsärkyä myös toinen senaattori, Massachusettsin osavaltiosta valittu Elizabeth Warren. Hän on ulkomailla melko tuntematon, mutta Yhdysvalloissa eräs valtakunnallisesti näkyvimmistä demokraattisen puolueen poliitikoista.
Jos Warrenilla on jokin yksi viesti, se kuuluu, että pankkimaailma on moraaliton ja elää muun yhteiskunnan kustannuksella. Pankkiherrat on kerta kaikkiaan lyötävä maahan niin, etteivät he nouse pystyyn enää koskaan. Hillarylta kysytäänkin lähes jokaisessa lehdistötilaisuudessa, onko hän samaa mieltä Warrenin kulloisistakin uusimmista kannanotoista vai irtisanoutuuko hän niistä.
Hillary on juuri saanut kuulla ensimmäisen presidenttivuotensa lopun kannatusluvut. Hän ei ole erityisen suosittu verrattuna siihen, millaisia edellisten presidenttien kannatuslukemat ovat olleet virkakauden ensimmäisenä vuonna. Gallupin mukaan häntä kannattaa vuoden lopulla 48 prosenttia yhdysvaltalaisista.
Bill Clintonin lukema oli samassa virkakauden kohdassa aikoinaan 54 prosenttia ja Barack Obaman 51 prosenttia. Melko yleisesti uskotaan, että jos uuden presidentin kannatus ensimmäisen virkavuoden päättyessä on alle 50 prosenttia, se lupaa hänen puolueelleen huonoa vajaan vuoden päässä odottavissa välivaaleissa.
Niissä valitaan kongressin edustajainhuoneen kaikki 435 edustajaa sekä yksi kolmasosa sadasta kongressin toisen kamarin senaattorista, mutta ne toimivat samalla aina myös epäsuorana kansanäänestyksenä istuvan presidentin suosiosta.
Vaikka kausi on vasta alussa, Hillaryn on jo ajateltava jatkomahdollisuuksiaan. Vuoden 2017 vaaleissa hän symboloi jatkuvuutta, kun muut presidentiksi pyrkineet peräänkuuluttivat muutosta.
Hillaryn nosti presidentiksi pohjimmiltaan se, että puolet muutosta kaipaavista kannatti Trumpia ja puolet Sandersia. Jotta Hillary voisi olla varma valinnastaan toiselle kaudelle 2020, hänen pitäisi saada houkuteltua taakseen merkittävä osa niistä, jotka viimeksi tukivat jompaakumpaa näistä miehistä.
Vaikka Hillary onkin lukemattomia kertoja saanut kuulla erehtyneensä äänestäessään senaattorina Irakin sodan puolesta ja möhlineensä ulkoministerinä Libyan sisällissodan kanssa vuonna 2011, ulkopolitiikka ei nouse hänen presidenttiyttään hallitsevaksi asiaksi.
Syyrian sotaankaan hän ei pahemmin sotkeudu henkilökohtaisesti vaan delegoi vastuun enemmänkin Pentagonin kenraaleille.
Maailmanpoliittisesti Hillaryn vuosi on lopulta melko hiljainen verrattuna siihen, mitä se pahimmillaan olisi voinut olla.
Varsinkin kun hän uskoo lähes ex-presidentti George W. Bushin kaltaisesti ajatuskuvioon, jonka mukaan Yhdysvallat on hyvyyden ja idealismin puolesta toimiva voima, jolla on arvomaailmansa korkealuokkaisuuden ansiosta moraalinen oikeus yksipuoliseen voimankäyttöön maailmanpolitiikassa.
Hillary uskoo pehmeään valtaan, siihen että yhdysvaltalainen kapitalismi on historian oikealla puolella.
Keskeinen osa hänen ulkopolitiikkaansa on, että hän näyttäytyy mielellään Applen, Amazonin ja Facebookin kaltaisten teknologiayritysten johtajien seurassa, nimittää heitä talouspoliittisiin neuvonantajaraateihinsa ja nyökyttelee heidän puheilleen, joissa uusien innovaatioiden takaama utopia, yltäkylläisyys ja onni ovat aivan seuraavan nurkan takana.
Yhtä tärkeää kuin se, kuka Hillary on, on se, kuka hän ei ole. Silkka helpotus siitä, että Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ei ole päässyt johtamaan Donald Trump, on maailmalla suurta.
Vaikka Hillary ei vuotensa päätteeksi saakaan edeltäjänsä Obaman tavoin Nobelin rauhanpalkintoa, vedonlyöntitoimistojen matalat kertoimet osoittavat, että jopa sitä pidetään realistisena mahdollisuutena.
Hillary on eräs poliittisesti kokeneimmista henkilöistä, joka on koskaan toiminut Yhdysvaltain presidenttinä. Hänellä on takanaan kahdeksan vuotta presidentti Bill Clintonin poliittisesti aktiivisena puolisona, toiset kahdeksan vuotta senaattorina ja neljä vuotta ulkoministerinä.
Mikä Yhdysvalloissa on poliittisesti suosittua ja mikä epäsuosittua, on sinä aikana ehtinyt jatkuvasti muuttua. Hillaryn menneisyydestä löytyy omana aikanaan ymmärrettäviä kannanottoja, jotka arkistoista uudenlaisessa tilanteessa esiin kaivettuina syövät hänen suosiotaan omiensa parissa.
Yhdysvaltain sisäpoliittisessa keskustelussa eräs Hillaryn vuoden keskeisimmistä puheenaiheista on väkivaltarikosten hallinta- ja poliisitoimintalaki (Violent Crime Control and Law Enforcement Act); kolmenkymmenen miljardin dollarin lakipaketti, jonka kongressi sääti vuonna 1994 presidentti Bill Clintonin aloitteesta.
Se tiukensi rangaistuksia varsinkin uusintarikollisuudesta ja huumerikoksista, budjetoi 100 000 uutta poliisia ja käynnisti uusien vankiloiden rakennusohjelman.
Rikollisuus on kääntynyt voimakkaaseen laskuun, ja sen äänestäjissä herättämä huoli on nykyään minimaalista verrattuna 1990-lukuun.
Nykyään keskustellaankin siitä, miten oikeuslaitoksen ankara suhtautuminen rikoksiin on mittasuhteiltaan riistäytynyt käsistä ja miten sekä Bill että Hillary Clintonin innokkaasti ajama vuoden 1994 laki on eräs keskeinen symboli tälle kehitykselle.
Eräs hätkähdyttävä tilastoluku on esimerkiksi, että Yhdysvalloissa vankien määrä on yli viisinkertaistunut parissa sukupolvessa.
Tämä on alettu nähdä epäkohdaksi, johon on puututtava jo siksikin, että pitkät vankeustuomiot tulevat veronmaksajille niin kalliiksi.
Poliisiväkivallan vastainen Black Lives Matter -liike on lisäksi kääntänyt huomion siihen, miten Clintonien kovasta politiikasta on joutunut kärsimään suhteettomasti juuri musta väestö. Mustien käyttämistä huumeista esimerkiksi on annettu paljon ankarampia tuomioita kuin valkoisten suosimista.
Ainoa asia, jota Hillary pyytää vuotensa aikana julkisesti ja yksiselitteisesti anteeksi, on hänen ja Billin osallisuus 1990-luvun rikollisuudella ratsastavaan tapaan tehdä politiikkaa. Hän sanoo, että tarkoitus oli hyvä, mutta kyseessä oli silti virhe.
Aivan toisenlainen esimerkki siitä, miten Hillaryn kaukainen menneisyys palaa kummittelemaan hänelle, liittyy syksyllä nopeasti nousevaan kansainväliseen keskusteluun seksuaalisesta häirinnästä. Siitä syntynyt #metoo-kampanja asettaa Hillaryn erittäin epämukavaan välikäteen.
Toisaalta hän nousee maansa ensimmäisenä naispresidenttinä automaattisesti seksuaalisen tasa-arvon erääksi keskeiseksi symboliksi. Toisaalta hänelle on kuitenkin raskaana rasitteena muisto siitä, miten hänen oma miehensä Bill oli presidenttinä vähällä kaatua omaan seksiskandaaliinsa.
Kuten keskustelussa on monta kertaa todettu, vielä 1990-luvulla valtaa käyttävien keski-ikäisten miesten sallittiin käyttäytyä itseään nuorempia naisia kohtaan tavoilla, joiden julki tuleminen olisi nykyään heille tuhoksi.
Hillaryn on monta kertaa tehnyt mieli sanoa tämä ääneen julkisesti silläkin uhalla, että hän repii vanhat haavat auki. Mutta hän on toki ollut riittävän älykäs ollakseen tekemättä niin.
Jo Hillaryn vuoden alkaessa hänen työpöydällään on nippu erittäin salaisia papereita, jotka käsittelevät äärettömän räjähdysherkkää aihetta. Kyseessä on tutkinta siitä, miten Venäjä yritti vaikuttaa vuoden 2016 presidentinvaalien tulokseen, ja mikä oli republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin osuus asiaan henkilökohtaisesti tai avustajiensa välityksellä.
Eräät poliittisesti kauaskantoisimmista päätöksistä, jotka Hillary joutuu vuotensa aikana tekemään, liittyvät siihen, mihin suuntaan tutkintaprosessia viedään ja keiden johdolla.
Se, mitä salaisissa papereissa tarkkaan ottaen lukee ja mitä ei, tulee kuitenkin julkisuuteen vasta kauan sen jälkeen, kun Hillaryn ensimmäinen presidenttivuosi on jo turvallisesti päättynyt.
Teksti: Tommi Uschanov Trump-laatikot: Mika Mäkeläinen / Yle Grafiikka: Stina Tuominen / Yle
Donald Trumpin vuotta koskevien kuplien lähteinä käytetty mm.
– Näin ohjusvaroituksen ja ajattelin, että ei, ei tällaista voi tapahtua, sanoo Jaime Malapit Honolulussa.
Havaijin osavaltion pääkaupungissa kampaamon omistava Jaime Malapit kertoi uutistoimisto AP:lle kertoi saman tien peruneensa kaikki päivän varaukset. Hän sanoi luulleensa, että kyseessä on tsunamivaroitus, kun hän heräsi puhelimensa piipitykseen.
Tsunamin sijaan viestissä varoitettiin ohjuksesta suurin kirjaimin: "Havaijia uhkaa ballistinen ohjus. Hakeutukaa suojaan välittömästi. Tämä ei ole harjoitus."
Twitter
Honoluluun koulutukseen tullut Cherese Carlson soitti viestin saatuaan heti kotiin lapsilleen ja käski heidät sisätiloihin.
– Voi luoja, tässä se sitten oli. Jotain hirveää tapahtuu ja saatan kuolla, Carlson kertoo ajatelleensa.
Hälytyksen vääryys selvisi verkosta
Honolulussa niin ikään asuva Richard Ing oli hälytyksen saadessaan tekemässä rakennustöitä kotonaan. Ingin vaimo kertoi hänelle hälytyksestä ja hän huomasi itsekin saaneensa ilmoituksen kännykkään.
Televisiosta tai radiosta ei löytynyt lisätietoa, mutta viestipalvelu Twitteristä Ing huomasi, että kyseessä oli väärä hälytys. Samaan aikaan muu perhe valmistautui jo evakuoitumaan. Ing yritti löytää silti huumoria tilanteesta.
– Ajattelin, että jollakulla on varmaan viimeinen työpäivä tai joku suuttui esimiehelleen ja teki käytännön pilan. Vakavasti puhuen tämä osoittaa joka tapauksessa, että järjestelmässä on ongelmia, jotka voivat aiheuttaa paniikkia ja ahdistusta havaijilaisissa, sanoi Richard Ing.
Yle Uutisgrafiikka
Vahingossa pieleen mennyt testi?
Havaijin kuvernööri David Ige kertoi tiedotustilaisuudessa, että virheellinen viesti oli lähtenyt Havaijin hätätilavirastosta vuoronvaihdon aikana hieman aamukahdeksan jälkeen lauantaina paikallista aikaa, kun "työntekijä painoi väärää nappia". Igen mukaan väärän hälytyksen perumista varten ei ole automaattista järjestelmää.
Kuvernööri aikoo tavata osavaltion viranomaisia selvittääkseen, mikä meni pieleen. Hänen mukaansa ihmisten täytyy voida luottaa hälytysjärjestelmään.
– Olen pahoillani aiheutuneesta tuskasta ja hämmennyksestä. Minäkin olen järkyttynyt ja teen kaikkeni järjestelmän parantamiseksi, kuvernööri Ige sanoi.
Jatkossa hälytyksen lähettämiseksi aiotaan vaatia kahden työntekijän hyväksyntä. Hätätilaviraston mukaan tälläkin hetkellä hälytysviestin lähetyksessä on kaksi vaihetta. Toisessa vaiheessa tietokoneen näytölle ilmestyy teksti, jossa kysytään: "Haluatko todella tehdä tämän?"
Virastoa johtava Vern Miyagi sanoi tiedotustilaisuudessa, että viestin lähettänyt työntekijä luuli testanneensa järjestelmää ja ymmärsi tilanteen vakavuuden vasta saatuaan viestin omaan puhelimeensa.
Tapauksesta on informoitu myös Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia. Uutistoimisto AP:n mukaan viesti tavoitti Trumpin golfkentällä, ja Valkoisen talon mukaan presidentille kerrottiin kyseessä olevan "pelkkä osavaltion harjoitus".
Huippugolffaritkin hätkähtivät
Ohjushälytys säikäytti myös PGA-kiertueen osakilpailuun valmistautuvalla golfklubilla. Huippugolffarit eivät vielä olleet saapuneet kentälle, mutta työntekijät suojautuivat keittiötiloihin.
Useat golffarit hämmästelivät väärää hälytystä verkkopalvelu Twitterissä. Kiertueen vuoden parhaaksi pelaajaksi valittu Justin Thomas kyseli, onko todellakin sattunut tämän mittaluokan virhe ja naurahti iloitsevansa, että kaikki ovat sitten turvassa.
Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean johtajat ovat viime kuukausien aikana vuorotellen uhitelleet muun muassa "ydinasenapeillaan". Yhdysvalloissa on myös uutisoitu kiivaasti Pohjois-Korean ydinohjelman kehityksestä ja sen ohjusten kantomatkan pitenemisestä.
Uutista on täydennetty klo 9.53: Lisätty tieto siitä, että presidentti Trumpia oli informoitu väärästä ohjushälytyksestä.
Kello 18.25. Pieneläinsairaalan päivystykseen tulee labradorinnoutajanpentu Mocca. Mocca oli päässyt syömään sälekaihtimia, ja sen isäntä, helsinkiläinen Jaakko Klemettilä oli säikähtänyt tilannetta. "Meiltä loppui ymmärrys, mihin hän ylettyy. Hän on kasvanut niin kovasti", Klemettilä sanoo hoitohenkilökunnalle.
Eläinlääkäri Emma Lagerstedt tekee Mocalle yleistutkimuksen. Siinä ei havaita mitään poikkeavaa, myöskään röntgenkuvissa ei näy sälekaihtimien palasia. Kolmikuinen Mocca pääsee kotiin. Klemettilää kehotetaan tarkkailemaan sen vointia.
Kello 18.50. Tämä bullterrieri on ollut eläinsairaalassa tarkkailussa. Sillä oli ollut veristä ripulia ja se oli mennyt vaisuksi.
Viikissä bullterrieriä on nesteytetty ja se on muun muassa saanut antibioottia, eläinlääkäri Lagerstedt kertoo. Kolmessa tunnissa koira on piristynyt selvästi. Se jaksaa nyt nousta pystyyn ja heiluttaa häntää tuntemattomille.
Hoitaja ulkoiluttaa bullterrieripotilasta illan aikana.
Bullterrierin kaltaisia tapauksia saattaa tulla Viikkiin useitakin päivässä: pieneläinsairaalan potilaista noin kolmasosa on päivystyspotilaita eli ne voivat tarvita välitöntä hoitoa. Viime vuonna pieneläinsairaalassa hoidettiin liki 18 600:aa seura- ja harraste-eläintä.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteen opiskelijat harjoittelevat eläinsairaalassa käytännön työtä. Illan hiljaisina tunteina ehtii perehtyä tarkemmin yksittäisiin potilastapauksiin. Tässä tutkitaan kuvaa koiran vatsasta.
Sairaalan pukukoodi on selvä. Eläinlääkäreillä on kokovalkoinen asu, viidennen vuoden eläinlääkäriopiskelijoilla harmaa paita ja valkoiset housut. Hoitajien vaatteet ovat tummansiniset.
Kello 19.35. Kultainennoutaja Ruuti. Diagnoosi – kohtutulehdus. Ruuti on pian yhdeksänvuotias. Päivystyshuoneessa se on menossa häntä heiluen jokaisen vastaantulijan luo.
Iloinen Ruuti on niin hyväkuntoinen, että se päätetään leikata vasta seuraavana päivänä. Sen omistaja, helsinkiläinen Linnea Leinonen lupaa pitää Ruutia silmällä yön yli. Eläinlääkäri Emma Lagerstedtin mukaan päivystyksessä pyritään antamaan ensiapu ja tilan niin salliessa tutkimuksia jatketaan arkiaikaan. Silloin on paitsi enemmän väkeä myös halvempaa.
Kello 20.30. Pientä, parikiloista koiraa ollaan kotiuttamassa. Koira on ollut kaksi yötä teho-osastolla hoidossa, sillä se oli oksennellut kotona. Nyt se on taas virkeä ja sosiaalinen. Hoitaja tarkastaa koiran tietoja.
Kello 21.50. Tämä kissa oli viety paikallisen eläinlääkärin vastaanotolle kakomisen takia. Eläinlääkäri ei ollut havainnut mitään, mikä olisi selittänyt oireet. Lopulta kissa oli päätetty ohjata Yliopistolliseen eläinsairaalaan Viikkiin.
Kello 21.55. Kissa saa hengenahdistuksen ja tunnelma huoneessa sähköistyy. Kohtaus menee kuitenkin hetkessä ohi, mutta kissa jää päivystykseen tarkkailuun.
Pieneläinsairaalassa yhden potilaan keskimääräinen lasku oli viime vuonna hieman yli kolmesataa euroa.
Thomas Björkenheim on työskennellyt pieneläinsairaalassa vuodesta 2009. Mikä työssä on parasta? Ainakin monipuolisuus. "Ei ole yhtään samanlaista päivää eikä yötä. Mielenkiintoisia potilastapauksia on paljon", eläinlääkäri sanoo.
Kello 23.15. Pöydällä makaa pieni perhoskoira eli papillon Galla. Sillä on ollut kohtutulehdus ja se on leikattu aiemmin päivällä. Sen vointi on kuitenkin vielä huono, minkä vuoksi se on tuotu eläinsairaalan päivystykseen. Björkenheim sekä viidennen vuoden opiskelija Mariia Liljaniemi tutkivat potilasta.
Galla on yksi perheemme jäsenistä, espoolainen omistaja sanoo Ylelle. "Emme ymmärtäneet, mikä sillä on. Oireista ei osannut odottaa näin vakavaa tilannetta."
Kello 23.45. Perhoskoira on jäänyt sairaalaan yöksi. Se on viety teho-osastolle, jossa sen kuntoa tarkkaillaan jatkuvasti.
Aamuyöllä. Eläinsairaalassa joku valvoo aina. Tänä yönä puhelimitse on kysytty muun muassa sitä, mitä tehdä, kun koiralla on tärinäkohtaus.
Alusvaatteet ovat portaiden askelmasta löytyvässä vetolaatikossa ja teekupit rivissä lasiseinämässä. Reilun 15 neliön yksiöissä jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Tämä on tullut selväksi Vantaalle vastavalmistuneiden studiokotien uusille asukkaille.
– Minä muutin tänne tyttäreni kanssa Turusta ja täytyy myöntää, että tavaran määrä lähes puolittui. Esimerkiksi huonekaluja pistin kiertoon ja yksi tuoli on naapurilla, kun ei itselle mahtunut, kertoo Janina Riikonen.
Ensimmäistä kertaa yksi asuva Juho Kauppi puolestaan toi asuntoonsa vain tärkeimmät tavarat. Alakerrassa on kitara sekä vahvistin ja parvelta puolestaan löytyvät patja, yövalo ja kannettava tietokone.
– Täällä on kaikki tarvittava, eikä yhtään enempää. Ihmiset luulee, että 15,5 neliötä on sama kuin asuisi koirankopissa. Käydessään täällä he ovat kuitenkin yllättyneet positiivisesti, sanoo Kauppi.
Minikodissa jokaisella tavaralla on oma paikkansa.Jyrki Ojala / Yle
Monessa asunnossa televisio on löytänyt paikkansa parvelta ja vaaleita seiniä on koristeltu kasveilla sekä sisustustarroilla. Huonekaluja asunnoissa on vain muutamia ja persoonallisuutta on haettu tekstiileillä. Pienessä keittiössä myös mausteista tulee sisustuselementtejä.
– Ei ihminen lopulta tarvitse kovin paljon tavaraa ympärilleen. Oli oikeastaan aika helpottavaa käydä esimerkiksi vaatteet läpi ja säilyttää vain tärkeimmät, toteaa Riikonen.
Lauantaina asukkaat kiersivät toistensa kodeissa hakemassa sisustusvinkkejä. Käytävillä kaikuivat ihastuneet huuhdahdukset, kun ideoita napattiin mukaan.
”Pieni, mutta yllättävän toiminnallinen”
Kun asuntosijoitusyhtiö Sato aikoinaan esitteli idean minikodeista, ilmassa leijui kysymys, kuka haluaisi muuttaa näin pieneen asuntoon. Myös asuntojen 500 euron kuukausivuokraa pidettiin kovana, sillä se tarkoittaa yli 30 euroa neliöltä.
Asuntoihin tuli kuitenkin lopulta yli 700 hakemusta ja nykyiset asukkaat ilmoittavat yhteen ääneen, ettei vuokra tunnu lainkaan suurelta.
– Pienet asunnot ja yksiöt ovat Helsingissä ihan tuhottoman kalliita. Se, että 500 eurolla saa täysin uuden asunnon näin läheltä Helsingin keskustaa, on ennemminkin edullista, sanoo Ida Helman.
Ida Helman pitää miniyksiötä toimivampana kuin isompaa asuntoa huonolla pohjaratkaisulla.Jyrki Ojala / Yle
Helmanin mukaan vanha isompi asunto Töölössä oli paljon epäkäytännöllisempi kuin nykyinen pikkuyksiö.
– Vanhassa talossa oli paljon turhia hukkaneliöitä ja esimerkiksi hyvin pieni pesuhuone. Onhan tämä pieni asunto, mutta yllättävän toiminnallinen.
Ideana talossa on se, että asukkaat viettävät aikaa asuntojensa lisäksi myös talon yhteistiloissa. Ylimmässä kerroksessa on asukassauna ja alimmassa kerroksessa yhteinen oleskelutila.
– Asun yksin, koska lapset ovat jo aikuisia. Täällä ei kuitenkaan tarvitse olla yksinäinen. Eräs päivä menin alas pesemään pyykkiä niin nuoret pyysivät minut mukaansa shoppailemaan, naurahtaa Eija Palosaari.
Joku on saanut jo naapureilta apua sohvan kokoamiseen, kun taas toiselle löytyi naapurista uusi antenninjohto muutossa hävinneen tilalle. Myös suunnitelmia yhteisistä retkistä on jo tehty.
Eija Palosaari muutti Saton studiokoteihin, kun lapset muuttivat pois kotoa.Jyrki Ojala / Yle
Kaupunkien tiivis tunnelma houkuttelee pieniin neliöihin
Asumisväljyys on Suomessa lisääntynyt tasaisesti viime vuosikymmeninä. Nyt kasvu näyttää kuitenkin pysähtyneen tai ainakin hidastuneen pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa.
Keskimäärin suomalaisella on nykyään asumispinta-alaa noin 40 neliömetriä. Uudellamaalla asuva joutuu kuitenkin jo tyytymään vajaaseen 37 neliömetriin. Myös alueelliset erot asumisväljyydessä ovat kasvaneet.
Vantaan pieniin asuntoihin on haettu avaruutta valaisimilla.Jyrki Ojala / Yle
Asunnon koosta ollaan selvästi valmiita tinkimään keskeisen sijainnin vuoksi.
– Ihan viime vuosina on ollut nähtävillä, että nimenomaan sijainnista on tullut se ensisijainen tekijä asunnonvalinnassa. Samalla uusien rakennettujen asuntojen keskikoko on pienentynyt selvästi, sanoo ekonomisti Lauri Vuori Pellervon taloustutkimuskeskuksesta.
Pieniin asuntoihin houkuttelee sijainnin lisäksi myös asuinkustannusten nousu ja yksin asumisen lisääntyminen. Tämä näkyy etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta pienten asuntojen kysyntä on kasvanut myös muualla maassa.
Asiantuntijat odottavat nyt mielenkiinnolla säilyykö kuluttajien kiinnostus pieniä asuntoja kohtaan myös talouden elpyessä ja varallisuuden noustessa.
Zachris Topelius syntyi 14.1. vuonna 1818. Hänen tunnetuimpiin teksteihinsä kuuluvat muun muassa Maamme-kirja ja Välskärin kertomukset.
Testaa, kuinka hyvin tunnet hänen teostensa taustat!
Testi on koostettu yhdessä Svenska litteratursällskapet i Finland päätoimittaja Pia Forssellin, Itä-Suomen yliopiston kirjallisuustieteiden professori Risto Turusen sekä Pohjoisen oopperakomppanian taiteellisen johtajan Jenni Kinnusen kanssa.
Pitkään sinnitelleet lämpöiset säät ovat väistyneet ja nyt näyttää siltä, että alkanut pakkasjakso kestäisi koko tammikuun. Jopa ihan etelässä näyttää olevan pakkasta vielä useiden päivien ajan.
Tulevan viikon alku on kuitenkin hyvin tuulinen. Lisäksi tuuli alkaa koventua jo sunnuntaina varsinkin eteläisillä ja läntisillä merialueilla. Tuulisin päivä on tiistai, jolloin merialueilla voidaan puhua myrskystä. Myös aivan pohjoisessa voi tiistaina olla myrskypuuskia. Myrskytuulen raja on 21 metriä sekunnissa.
Sisämaassa tuulen nopeus pysyy navakkana. Sekin tekee ilmasta hyytävän, sillä pakkasta on Etelä-Suomeen luvassa paikoin jopa kymmenkunta astetta ja Lappiin hiukan enemmän.
Yle Uutisgrafiikka
Viikon puolivälin jälkeen satanee lunta
Ennusteen epävarmuutta lisää nyt Suomen yllä olevan korkeapaineen liikkuminen. Jos se antaa periksi, ja matalapaine pääsee vahvistumaan, niin ainakin Etelä-Suomeen voi sataa lunta viikon puolivälin jälkeen.
Ylen meteorologi Toni Hellinen muistuttaa, että loppuviikon sään ennustamista hankaloittaa juuri tuon korkeapaineen liikkuminen.
– Sanoisin silti, että lämpötila todennäköisesti pysyy muutamia asteita pakkasen puolella. Pohjoisessa on varsinkin loppuviikosta selvästi kylmempää.
Tietovuotaja Chelsea Manning pyrkii Yhdysvaltain senaattiin. Asia ilmenee Yhdysvaltain liittovaltion vaalivaliokunnassa torstaina kirjatusta asiakirjasta, jossa Chelsea Elizabeth Manning on listattu demokraattisen puolueen ehdokkaaksi Marylandin osavaltiossa.
Washington Postin mukaan 30-vuotias Manning haastaa marraskuun vaaleissa Marylandia senaatissa edustavan Ben Cardinin. Cardin on toiminut senaatissa kaksi kautta ja pyrkii jatkokaudelle syksyllä. Cardin on ylivoimainen ennakkosuosikki. Manning ei ole kommentoinut ehdokkuuttaan julkisesti.
Manning palveli Yhdysvaltojen armeijassa tiedusteluanalyytikkona, kun hänet pidätettiin vuonna 2010 epäiltynä satojen tuhansien asevoimien ja ulkoministeriön asiakirjojen luovuttamisesta. Asiakirjat sisälsivät tietoa Yhdysvaltojen toimista Irakissa ja Afganistanissa.
Obaman päätös johti vapautukseen
Manning tuomittiin vuonna 2013 yhteensä 35 vuoden vankeuteen salaisten asiakirjojen vuotamisesta Wikileaks-sivustolle. Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama päätti ennen kautensa päättymistä, että Manningin tuomiota lievennetään.
Vankeusaikanaan sukupuolenkorjauksen aloittanut Manning vapautettiin viime vuoden toukokuussa. Oklahomasta kotoisin oleva Manning aikoi silloin muuttaa Marylandiin.
Osavaltion vaalisääntöjen mukaan Manningin on henkilökohtaisesti ilmoittauduttava esivaaliehdokkaaksi helmikuun loppuun mennessä.
Suomen saamelaisnuorten yhdistyksen puheenjohtaja ja Suomen ylioppilaskuntien liiton varapuheenjohtaja Petra Laiti on ahkera sosiaalisen median käyttäjä. Hän twiittaa ja kirjoittaa blogia, jossa jakaa ajatuksiaan saamelaispolitiikasta ja maailman menosta.
Viikko sitten Helsingin Sanomat julkaisi Laitista henkilökuvan, jossa hän tuo esiin ajatuksiaan saamelaisten sorrosta. Laitin mukaan Tenon sopimus ja Jäämeren ratahanke vaarantavat saamelaisten perinteiset elinkeinot ja kulttuurin.
Henkilökuva kiinnosti myös lappilaista kansanedustajaa Mikko Kärnää (kesk.), joka jakoi kirjoituksen sosiaalisessa mediassa Facebook-seinällään.
Tällaista huomionosoitusta ei Petra Laiti ollut odottanut kansanedustajalta.
Petra Laiti blogge viššalit sámi áššiin. Helga West / Yle
– Ensimmäinen asia, jonka huomasin, oli että blogiini tuli liikennettä, vaikka en ollut kirjoittanut sinne mitään. Ajattelin, että sen täytyi johtua artikkelista, mutta sitten Twitter-tilillleni alkoi tulla paljon enemmän roskapostia kuin tavallisesti. Ja blogiini tuli myös hyvin paljon kommentteja ja lopulta jouduin sulkemaan kommentoinnin, koska sinne tuli niin paljon spämmiä.
Tässä vaiheessa Petra Laiti ei aavistanut, että hänen ajatuksiaan oli jaettu eduskunnan yhden innokkaimman somepoliitikon Facebook-seinällä.
Keskustapuolueen lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä ihmetteli Facebook-päivityksessään, että miten joku henkilö ylipäätään kokee olevansa sellaisessa asemassa, että kykenisi määrittelemään itse yhden etnisiteetin ja kulttuurin (saamelaiskulttuurin). Kärnä totesi myös, että Petra Laitin mielipiteet ovat Petra Laitin mielipiteitä eiväktä ne edusta yleismaailmallisesti saamelaisten kantoja, sillä saamelaisuus erityisesti on moninaista.
– Sitten kuulin kaveriltani, että minusta oli kirjoiteltu Facebookissa. Olen nähnyt, että mitä siellä on kirjoitettu.
Oli erikoista lukea, miten paljon heillä oli sanottavaa minusta. Petra Laiti
Laiti ihmettelee, miten henkilökuva herättikin niin vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa.
– Siitähän kehkeytyi pitkä väittely. En edes tunne suurta osaa niistä ihmisistä, jotka siellä keskustelevat minusta. Oli erikoista lukea, miten paljon heillä oli sanottavaa minusta ja ajattelinkin, että sen täytyy olla eri Petra, josta he keskustelevat, koska en tunnistanut itseäni kommenteista.
Laiti ei myöskään ollut valmistautunut siihen, että ihmiset reagoisivat niin voimakkaasti.
– Monet ovat lähettäneet minulle viestejä, joissa he toteavat, että minä tai saamelaiset valitamme liikaa. Minua on myös käsketty lopettamaan puhumasta saamelaisten oikeuksista ja minulle on tullut kommentteja, joissa epäillään, olenko puhdas saamelainen, koska minulla on vaaleat hiukset ja siniset silmät.
Laitin mielestä erikoista tässä keskustelussa on ollut, että ihmiset kommentoivat hänen persoonaansa, sukutaustaansa ja ulkonäköään julkisesti, eikä Facebook-sivua ylläpitävä kansanedustaja puutu keskusteluun riittävän jämäkästi.
– Kommenteissa on ollut persoonaan kohdistuvia asioita minusta. Osassa niistä ei ole totuuden häivääkään. Hän ei ota vastuuta kommenteista, joita sinne on kirjoitettu ja jotka ovat selvästi epäasiallisia, sanoo Laiti.
"Esimerkki tavasta, jolla saamelaisten ääni yritetään pyyhkiä yhteiskunnallisesta ja julkisesta keskustelusta"
Saamelaisen sananlaskun mukaan sääsken ääni ei kuulu taivaaseen. Sananlaskun voi tulkita myös niin, että saamelaisia ei kuulla julkisessa keskustelussa.
Kauppatieteiden maisteri ja tuore yhteiskuntatieteiden maisteri Pirita Näkkäläjärvi London School of Economicsista tutki omassa opinnäytetyössään saamelaisten sananvapautta.
Pirita NäkkäläjärviOula-Antti Labba
– Petra Laitin kokema somemyrsky on ilmiönä minulle tuttu henkilökohtaisesti ja opinnäytteeni kautta. Tämä on yksi esimerkki tavoista, joilla saamelaisten ääni yritetään vaientaa yhteiskunnallisests ja julkisessa keskustelussa, toteaa Näkkäläjärvi.
Näkkäläjärvi haastatteli tutkielmaansa saamelaisia aktivisteja, taiteilijoita ja poliitikkoja. Kaikissa 15 haastattelussa nousi esille sama teema, saamelaisten vaientaminen julkisessa keskustelussa, kertoo Näkkäläjärvi.
– Se oli ensimmäinen asia, joka tuli esiin Dissertation-työssäni, että saamelaiset kokevat vaientamista, josta tässäkin tapauksessa on kyse.
Näkkäläjärvi kertoo, että saamelaisia vaiennetaan monin tavoin: 1. Saamelaisista on lupa puhua miten sattuu eli vihapuheesta on tullut uusi normaali. 2. Retorisin keinoin kuten sanomalla “Sinun täytyy ymmärtää, että olemme aina eläneet täällä rauhanomaisesti”. 3. Hyökkäävällä kirjoittelulla, ahdistelemalla ja jopa tappouhkauksin. 4. Myös sisäistä vaientamista esiintyy.
Näkkäläjärvi toteaa opinnäytetyössään, että vaientamisella on yhteiskunnallista merkitystä.
– Sillä on suuri vaikutus Suomen puolen saamelaisiin, koska ihmiset alkavat pelätä ottaa kantaa. Se uhkaa saamelaisten sananvapautta Suomessa. Ihmiset alkavat harjoittaa itsesensuuria ja vaientaminen hiljentää myös sisäisen kritiikin, koska sitä voidaan käyttää kaikki saamelaisia vastaan. Tämä hidastaa saamelaisyhteisön sisäistä yhteiskunnallista kehitystä.
"Silloin kun julkisuuteen tullaan mielipiteineen, niin niistä on oikeus esittää kritiikkiä"
Kärnä on aktiivinen myös muilla sosiaalisen median alustoilla. Hänen Facebook-sivullaan on tämänkin viikon aikana keskusteltu monista eri aiheista, myös saamelaiset ovat olleet esillä pariinkin otteeseen. Ahkera sosiaalisen median käyttäjä nosti alkuviikosta myös Petra Laitista kirjoitetun henkilökuvan esille kärkkäin saatesanoin.
Kärnä puolustaa oikeuttaan keskustella julkisesti tärkeäksi katsomistaan aiheista.
– En missään nimessä ole kyseenalaistanut kenenkään oikeutta tuoda mielipiteitään julkisuuteen. Olen tuonut erilaisen katsontakannan mukaan tähän keskusteluun ja sanonut, että Petra Laiti ei itse noin yleismaailmallisesti edusta kaikkien saamelaisten mielipiteitä vaikka siitä Helsingin Sanomien artikkelista saakin sellaisen kuvan.
Kärnä muistuttaa, että sillä on merkitystä, että henkilö itse tulee julkisuuteen mielipiteineen.
– Petra Laiti meni itse mediaan, Helsingin Sanomiin, henkilönä. Totta kai kun tällaista artikkelia kommentoi, niin se henkilö, joka on mielipiteen esittänyt, nousee nimen tasolla esiin, mutta millään tasolla tässä ei ole sovellettu henkilöön käyvää argumentointia Petra Laitia kohtaan.
Mikä sitten on poliitikon vastuu sosiaalisessa mediassa ja onko hän vastuussa seuraajiensa käyttäytymisestä?
Mikko Kärnä toteaa, että on äärettömän ikävää, että jos jonkin yhteiskunnallisen kysymyksen esille nostaminen johtaa siihen, että henkilö saa epäasiallista palautetta. Omalta Facebook-seinältään Kärnä sanoo poistavansa epäasialliset kommentit.
– Tässä tapauksessa en osaa suoraan sanoa, mutta vajaat kymmenkunta kommenttia olen seinältäni joutunut poistamaan. Olen aina sanonut, että sivuillani keskustellaan asiallisesti, ei kohdenneta henkilöön käypää argumentointia, eikä mitään epäasiallisuuksia ja uhkauksia saa esittää.
Kärnän mukaan Laitin tapauksessa kommentoijat eivät ole uhkailleet, mutta epäasiallisia kommentteja on julkaistu.
– Ne olen poistanut ja laittanut tiedon kirjoittajille, Kärnä toteaa.
Politiikan tutkija: Päivitys tuo esiin aiheen ja persoonan
Yle Saame pyysi Lapin yliopiston valtiotieteen lehtoria ja politiikan tutkijaa Tapio Nykästä tarkastelemaan Mikko Kärnän Facebook-päivitystä, joka koski Suomen saamelaisnuorten puheenjohtajasta kirjoitettua artikkelia.
Sauli Antikainen / Yle
Tapio Nykänen tuo esiin pari huomioita.
– Päivityksen voi tulkita kahdella tavalla. Sen voi tulkita tavanomaiseksi poliittiseksi keskusteluksi, jossa poliitikko bongaa jostakin julkaisusta haastattelun, jonka hän nostaa esille ja kommentoi sosiaalisessa mediassa.
Toinen seikka, johon Nykänen tutkijana kiinnittää huomiota, on kirjoituksen tyyli.
– Ilmiö saa erilaisia ulottuvuuksia riippuen siitä, millainen kansanedustajan tai muussa korkeammassa poliittisessa valta-asemassa olevan henkilön päivitys on. Käydäänkö päivityksessä asioihin liittyvää debattia vai nostetaanko jollakin näkyvämmällä tavalla alkuperäisen kommentin esittänyt henkilö framille, Nykänen korostaa.
Keskustelu pyörii asioiden ympärillä, jossa arvioidaan jonkun henkilön saamelaisuuden astetta. Tapio Nykänen
Nykäsen mukaan keskustelunavauksessa on piirteitä molemmista.
– Kansanedustaja kävi siinä poliittista keskustelua aiheesta, josta hän on keskustellut monta kertaa aiemminkin. Toisaalta hän tosiaan nosti päivityksessä Petra Laitin henkilönä aika voimakkaasti esille ja toisteli nimeä pariinkin otteeseen.
Nykänen huomauttaa, että vaikka kirjoittajalla olisikin vilpitön halu käydä poliittista keskustelua, niin sosiaalisen median kyllästämässä maailmassa henkilön osoittaminen kritiikin kohteeksi saattaa tapahtua, vaikkei kommentoijalla sellaista aikomusta olisikaan.
– Varsinkin näin käy helposti jos päivitys korostaa henkilön persoonaa. Tästä kyseisestä jutusta voi löytää molempia ulottuvuuksia ja tämän tyyppiset päivitykset voivat helposti johtaa valitettavasti myös vihapostiin.
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusperiaate ja monenlaisia kärkkäitäkin mielipiteitä saa esittää. Nykänen toteaa, että poliitikon vastuun määritteleminen on monisyistä ja vastuukysymykset liittyvät lähinnä moraaliseen vastuuseen.
– Silloin pitää kysyä, että voidaanko olettaa poliitikon tienneen toimintansa seuraukset. Jos poliitikon voidaan järkevästi olettaa ymmärtäneen, että tällaistakin voi seurata, niin hän on jonkinlaisessa osavastuussa moraalisesti arvioiden.
Keskustelu saamelaisten oikeuksista on jatkunut vuosikymmeniä. Useat tutkijat ovat analysoineet keskustelua oman tieteenalansa näkökulmasta. Yhteiskuntatieteilijänä myös Tapio Nykänen on tutkinut aihetta muun muassa poronhoidon näkökulmasta. Nykänen on huomannut keskustelussa mielenkiintoisen piirteen joka näkyy tässäkin tapauksessa.
– Keskustelu pyörii asioiden ympärillä, jossa arvioidaan jonkun henkilön saamelaisuuden astetta, tai arvioidaan sitä, että onko hän juuri oikea ihminen puhumaan saamelaisyhteisön puolesta sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota saamelaisten kokemiin ongelmiin, joita ovat kielen, kulttuurin ja elinkeinojen elinvoimaisuus, Nykänen toteaa.
Keskustelu aiheesta jatkuu yhä somessa
Petra Laitin somemyrsky ei ole laantunut vieläkään, sillä Mikko Kärnän Facebook-sivulla aiheesta keskustellaan yhä vilkkaasti ja kommentteja sinkoilee puolin ja toisin. Sosiaalisessa mediassa saamelaisaktiivit ja Petra Laitin kannattajat ovat näyttäneet tukensa jakamalla päivityksiä aihetunnisteella #tuenPetraLaitia tai saamenkielisellä aihetunnisteella #mundoarjjunPetraLaiti.
Myös Suomen saamelaisnuoret on osoittanut tukensa puheenjohtajalleen julkaisemalla tiedotteen aiheesta. Tiedotteessaan yhdistys toteaa, että on hyvin arveluttavaa, että suomalainen kansanedustaja pyrkii kyseenalaistamaan saamelaisen Laitin tietoisuuden saamelaisyhteisön/tai yhteiskunnan kokemista haasteista ja hänen kokemuksensa saamelaisena.
Aihetta käsitellään Yle Saamen Dearvva! Tiõrv! Tiervâ! -lähetyksessä maanantaina 15. tammikuuta klo 11–13. Lähetys on kuunneltavissa myöhemmin Yle Areenassa Yle Saamen kanavasivulla.
14.1.2018 Klo 11:50 Tekstiä täydennetty sitaatein.
Lumi leijailee hiljalleen maahan. Suuren hallin pihalla on autoja jonoksi asti. Hallin oven avaa partasuinen mies, joka huikkaa kahvin olevan tippumassa. Kohta hänen on lähdettävä hakemaan vielä yhtä autoa korjaamolle.
Kiire painaa päälle, vaikka tänään piti olla vapaapäivä.
– Tämän päivän ihminen on sellainen, että auto pitäisi saada mieluusti laitettua heti, kertoo näyttelijä ja autokorjaamoyrittäjä Esko Vatula ja kehottaa tulemaan lumisateesta sisälle, hallin puolelle.
Vuonna 2013 perustetulla Telakan Autolla korjataan ja huolletaan kaikenmerkkisiä ja -mallisia autoja. Pienelle pajalle päätyvät yleensä iäkkäimmät autot, joita ei enää viedä merkkiliikkeisiin tai suurempiin korjaamoihin.
– Niitä on totta kai myös vähän helpompi laittaa, koska tekniikka on yksinkertaisempaa. Vanhoissa autoissa on vähemmän elektroniikkaa, kauhean isoja komponentteja ei tarvitse vaihdella, Vatula kertoo.
Kaikki pitäisi pystyä korjaamaan itse
Autokorjaamolla vastaan tulevaa partasuuta ei välttämättä yhdistetä heti teatteriin, vaikka 62-vuotias Esko Vatula on tehnyt pitkän uran Kainuun ainoan ammattiteatterin, Kajaanin kaupunginteatterin näyttämöllä.
Usein asiaa ihmetellään ääneen vasta, kun autoa on käytetty korjaamolla toisen tai kolmannen kerran.
– Samalla tavallahan minulle käy, kun kaupan kassat tulevat siviilissä vastaan. Joudun pitkään miettimään, kun tuntuvat niin tutulta ja morjestavat niin tuttavallisesti. Toki se on myös sitä, että kaikki tuntevat apinan ja apina ei ketään, Vatula naurahtaa.
Ensimmäisenä kysyn, mitä mieltä elektroninen tietokoneyksikkö on, mikä autossa on vialla. Esko Vatula
Mikä sai näyttelijän perustamaan autokorjaamon? Vatula hymyilee kysymykselle: se on melkein elämää suurempi – miksi olen, miksi elän?
– Kai se on jostain sellaisesta lähtenyt liikkeelle, että muksuna piti kaikki lelut purkaa ja koota. Kun olin 13–15 -vuotias, teki mieli laitella omaa mopoa, mutta silloin ei ollut työkaluja. Kai sitä silloin tuli tehtyä päätös, että kun olen iso, niin sitten minulla on.
Autokorjaamon seinällä on rivikaupalla erilaisia työkaluja. Osa on siististi paikallaan, osa on pöydän kulmalla odottamassa käyttöä.Elisa Kinnunen / Yle
Nyt Vatulalla on omien sanojensa mukaan kimpettä ja kampetta riittämiin. Korjaamon seinillä on rivitolkulla erilaisia työkaluja. Vuosien varrella myös taitoa on tullut lisää. Harrastus on lähtenyt hieman lapasesta.
– Olen joutunut perehtymään jopa sellaiseen asiaan, mitä ilman kuvittelin eläväni koko loppuelämäni: tietokoneisiin. Tänä päivänä mitään korjaustoimintaa ei voi tehdä ilman skannereita ja tietokoneita. Ensimmäisenä kysyn, mitä mieltä elektroninen tietokoneyksikkö on, mikä autossa on vialla, Vatula sanoo.
Autoja rassatessa vasta luova on oltava
Yli 30 vuotta kestäneen näyttelijän uransa aikana Esko Vatula on tehnyt lukuisia suuria päärooleja. Hän on esiintynyt muun muassa näytelmissä Eeli, shamaani (1985), Zorbas (1994), Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen (1995), Viulunsoittaja katolla (1997), Cabaret (1999) ja Huutavan ääni korvessa (2002).
Vatula nostaa itse esille Kajaanin kaupunginteatterin Tuntemattoman sotilaan (2016), missä hän esitti alikersantti Rokkaa. Tänä vuonna Vatula on mukana Mehiläiskoodissa ja maaliskuussa ensi-iltansa saavassa Meidän isä -näytelmässä (Kajaanin kaupunki).
Vatula sanoo, että hän on saanut kokea upeita tapoja tehdä teatteria, mutta jokin palo, tekemisen vimma on pikkuhiljaa hiipumassa.
– Teatteri on niin suuri mahdollisuus, mutta jos jotakin menee vikaan, se harmittaa suunnattomasti.
– Toisaalta taide on siinä mielessä jumalaista, että monta kertaa vikaan meno onkin sen jutun siunaus. Sitä ei vain tahdo enää millään jaksaa. Varmasti ikä tuo sen, että olen kärsimättömämpi, Vatula jatkaa.
Lapsuudessa kaikki lelut piti purkaa ja koota. Siitä Esko Vatulan vimma on lähtenyt liikkeelle: kaikki pitää saada korjattua itse. – Autokorjaamo lähti liikkeelle harrastuksesta, mutta kyllä se on pikkuisen lapasesta lähtenyt. Mutta, täällä mennään päivä kerrallaan, kukaan ei pysty sen enempään, Vatula kertoo.Elisa Kinnunen / Yle
Vatula katsoo puhuessaan tiivisti silmiin. Hän sanoo olevansa tolstoilainen ihminen. Vatulan pitää pystyä näpräämään vähän käsillään, mutta hän tarvitsee myös älyllisiä ja fyysisiä haasteita.
Kaikki nivoutuu yhteen, koska ihminen on kokonaisuus.
– Tämä on konkreettista. Pidän tärkeänä sitä, että ihminen osaa tehdä käsillään jotain. Käsityötä näyttelijän työkin viime kädessä on, mutta siinä luovuus on jossain mielessä ihan prosentuaalista. Rutiinit ovat kaiken perusta ja pohja. Tänä päivänä en pelkää mitään rutiineja, me tarvitsemme niitä, jotta pystymme saavuttamaan jonkinlaisen luovan mielentilan.
Taide on siinä mielessä jumalaista, että monta kertaa vikaan meno onkin sen jutun siunaus. Esko Vatula
Luovuutta tarvitaan myös autojen rassaamisessa. Ratkaisuteitä kun on heti alkuunsa rajaton määrä.
– Tämä vasta ajattelua vaatiikin, kun mennään tietokoneiden kautta auton elektroniseen tietokeskukseen. Se antaa klusterillisen vikakoodeja, joten järkikin jo sanoo, että kaikki ei voi olla yhtä aikaa rikki. Monesti kyse on mekaanisesta viasta.
– Kaikki ratkaisuhakuinen toiminta on mielestäni luovaa. Siihen tarvitaan vähän laiskuutta, rauhaa ja aikaa, jotta löytää helpoimman tavan ratkaista ongelma. Toki aina ei käy näin, joskus joudutaan menemään vaikeimman kautta ja se käy myös kaalin päälle, Vatula jatkaa.
"Paaliin vaan", isä ja poika nauravat
Autokorjaamon hallissa on työn alla yhtä aikaa kolme autoa. Autoasentaja Ali Magd Ali vaihtaa yhdestä autosta koiranluita, osakas Petri Piirainen työskentelee otsalampun valossa toisen auton alla ja Esko Vatula nostaa kolmannen auton konepellin ylös.
Autolla on ajettu 335 000 kilometriä. Sen moottori on puhdas, mutta kaipaa lisää puhtia. Vatula vie autosta suuttimen korjattavaksi paikalliseen liikkeeseen, mikä maksaa yhden kolmasosan uuden suuttimen hinnasta.
– Jos ostaisimme sen tehdaskunnostettuna, se tehtäisiin Latviassa halvalla ja saksalainen myisi sitä. Kaikki rahavirta olisi Suomesta ulospäin. Moni asiakas on kauhean mielissään, että ostamme suomalaista työtä, Vatula kertoo.
Autokorjaamon osakas Matti Vatula sanoo löytävänsä itsestään jatkuvasti yhä enemmän isänsä tapoja ja piirteitä. Etenkin, kun katsoo peiliin, sieltä näyttää katsovan isä takaisin.Elisa Kinnunen / Yle
Korjattavaa riittää. Kainuun autokanta on maan toiseksi iäkkäintä. Usein pieniin autokorjaamoihin tuodaan lähes 20-vuotiaita autoja, jotka on ostettu 300–500 eurolla.
– Sitten niihin pitäisi vaihtaa esimerkiksi iskunvaimentimet, ja kun mekin tarvitsemme siitä oman osamme, niin siitä tulee lähestulkoon auton hinta.
– Monesti sitä on tosi vaikea selittää asiakkaille, että näillä hinnoilla tänä päivänä huoltotyötä tehdään, Vatula jatkaa.
Ikääntyvän auton tappaja on ruoste. Vaikka tekniikka olisi kunnossa, pahasti ruosteista autoa ei Vatulan mukaan kannata harsia pellillä kokoon. Työmäärä olisi järkyttävän suuri.
Paaliin vaan, Vatula nauraa paikalle piipahtaneen korjaamon kolmannen osakkaan, poikansa Matin kanssa.
– Tänä päivänä ei ole varmoja autoja ja minusta tuntuu, ettei sellaisia ole tarkoitus edes tehdä. Autolle annetaan kuuden vuoden puhkiruostumattomuustakuu, ja 10 vuoden iässä se on valmis romuttamolle. Autoista on tullut 10 vuoden kertakäyttötavaraa, Esko Vatula jatkaa harmitellen.
Hänen mukaansa kainuulaiset ajavat autonsa aika lailla loppuun. Romuttamolle ne päätyvät noin 22-vuotiaina.
– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että se on ekoteko. Uuteen autoon käytetään niin paljon uusiutumattomia luonnonvaroja, että se ei ole koskaan mikään ekoteko, vaikka markkinamiehet voivat sen sellaiselta saada näyttämään, Vatula naurahtaa.
"Kuule, tämä auto on niin monivammainen"
Vatulat, isä ja poika, muistuttavat toisiaan. Puhe pulppuaa ja äänekäs nauru tarttuu. Molemmilla on törkyturpa, parrakkaat miehet veistelevät.
Nauru keskeytyy, kun isä-Vatulan puhelin soi. Autonsa korjaamolle jättänyt nainen ikävöi Passatiaan.
– Kuule, tämä auto on niin monivammainen, mutta me löysimme sellaisen perusvian, mikä sitä on varmaan vaivannut jo pidemmän aikaa. Ensinnäkin perän stefa vuotaa niin rajusti, että se on öljyyntynyt, mutta myös kampiakselin asentotunnistimen johto on sillä tavalla rikki, että se saa maakontaktin. Se aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä sähköisiä vikoja, Esko Vatula selittää puhelimessa ja jatkaa, että maanantaiksi kampiakselin asentotunnistin saadaan korjaamolle ja auto laitetaan kondikseen.
Puhelu päättyy ja Vatula heilauttaa kättään hallin viimeistä autopaikkaa kohden.
– Se on tämä punainen paholainen tässä.
Jos ihminen ei pysty tekemään näyttelijäntyötään, se tuntuu pahalta. Esko Vatula
Autoasentaja Ali Magd Ali on saanut sillä välin oman työnsä valmiiksi. Hänen mukaansa Irakissa autot – ja niissä olevat viat – ovat samanlaisia kuin Suomessa. Magd Ali hymyilee, ottaa auton avaimet pöydältä ja ajaa auton ulos hallista. Seuraava odottaa pihalla jo korjaamista.
– Ali on ollut seitsemän vuotta kiinteästi tässä mukana, mutta hän on nyt oppisopimuskoulutuksessa, koska tarvitsee todistuksen ammatistaan. Sitä kun mennään tänä päivänä sertifikaattien luvatussa maailmassa, Esko Vatula kertoo.
Vuonna 2009 Suomeen tullut Ali Magd Ali on Telakan Autolla oppisopimuskoulutuksessa. Hänen mukaansa Irakissa autot ja niissä olevat viat ovat samanlaisia kuin Suomessa.Elisa Kinnunen / Yle
Vatulan tarkoituksena on päästä itse käytännön korjaustoiminnasta pois, koska työt alkavat tuntua jo kropassa. Auton vierelle hän voi vielä kyykistyä, mutta epäilee, että kohta tarvittaisiin jo nosturia nostamaan miestä pystyyn.
– Järjestelisin työt niin, että täällä olisi aamulla varaosia. Niitä yritetään saada monta kertaa kissojen ja koirien kanssa, että ne olisivat oikeita, mutta ne ovat kuitenkin vääriä. Ranskalainen on siitä tosi ihmeellinen, että saman mallivuoden aikana voi olla neljää eri kokoonpanoa. Siinä on aina semmoinen arvauskisa, että onko osa oikea, Vatula kertoo.
Autoista on tullut 10 vuoden kertakäyttötavaraa. Esko Vatula
Kropassa tuntuvat myös muiden murheet. Vatula sanoo olevansa huolissaan kaupunginteatterin upeista, nuorista näyttelijöistä, jotka tuntuvat uupuvan työtaakkansa alla.
– Olen varmaan kehittänyt itselleni sellaisen teatteriruumiin, joka reagoi työkavereitten vaikeuksiin. Jos ihminen ei pysty tekemään näyttelijäntyötään, se tuntuu pahalta.
"Se on loputon tie"
Esko Vatula kehottaa korjaamon väkeä kahville, toinen pannullinen on jo tippunut. Kahvikuppinsa äärellä mies kertoo, kuinka "pappa" on vielä vanhoilla päivillään ruvennut opiskelemaan: yrittäjän ammattitutkintoa. Tosin tutkinnon nimeä pitää hieman hakea, se kun ei tule heti mieleen.
Esko Vatula pyrkii pitämään hyväntuulen ilmapiiriä yllä autokorjaamolla. Rento sutkauttelu sujuu puolin ja toisin.Elisa Kinnunen / Yle
Autokorjaamolla Vatula tuntuu olevan elämänsä roolissa. Hän sanoo toteuttavansa sitä, mikä on sytöksi pantu ihmiselle. Ja olevansa kauhean kiitollinen mahdollisuuksista ja siitä, että kipinää vielä riittää.
– Elää pitäisi tosissaan joka päivä, mutta ei mentäisi kauhean vakavasti. Nämähän ovat kaikki romuja, ne tulevat kuntoon tai eivät tule. Viime kädessä en näe muuta ammattitaitoa kuin oppimaan oppimisen. Se on loputon tie oikeaan ammattitaitoon.
– Samalla tavalla elämä on oppimaan oppimista. Ei kannattaisi ihan kauheasti luutua, vaan siinä pitää olla huumoria mukana. Muuten olemme ihan hukassa. Ja nyt puhun enemmän itselleni kuin sinulle, Vatula jatkaa hymyillen.
Yli viikon verran Itä-Kiinan merellä roihunnut säiliöalus on uponnut, kertoo Kiinan valtiollinen televisiokanava CCTV. Hetkeä ennen CCTV ehti kertoa, että iranilaisalus on vaarassa kaatua hetkenä minä hyvänsä.
Iranilaisviranomainen puolestaan kertoi maan valtiollisessa televisiossa, että miehistön jäseniä ei enää uskota löytyvän elossa.
Lauantaina kiinalaiset pelastustyöntekijät onnistuivat noutamaan säiliöaluksesta kaksi ruumista. Vainajat löytyivät pelastusveneiden lähistöltä. Maanantaina alukselta löydettiin yksi ruumis.
Pelastustyöntekijät yrittivät lauantaina päästä miehistön majoitustiloihin, mutta joutuivat kääntymään takaisin myrkkykaasujen ja kuumuuden takia. CCTV:n mukaan he onnistuivat kuitenkin noutamaan myös laivan mustan laatikon ja valvontakameroiden materiaalin.
Törmäsi kiinalaiseen rahtilaivaan
Iranilainen säiliöalus Sanchi paloi Itä-Kiinan merellä yli viikon sen jälkeen, kun se törmäsi kiinalaisen rahtilaiva CF Crystalin kanssa. Säiliöaluksen miehistöön kuului 30 iranilaista ja kaksi bangladeshilaista. Kiinalaisaluksen miehistö ei tiettävästi loukkaantunut.
Säiliöaluksen lastina on lähes miljoona tynnyriä öljyntuotannossa syntyvää kondensaattia. Lastista ei ole uskottu aiheutuvan laajaa öljyvuotoa, sillä erittäin kevyt kondensaatti palaa tai höyrystyy nopeasti tulipalossa.
Elokuvatuotannon mekassa Hollywoodissa kuohuttavat jälleen sukupuolten väliset palkkaerot. Filmitähtien palkkiot voivat tunnetusti olla tähtitieteellisiä, mutta miesten tilinauha tulee vielä aivan eri planeetalta kuin naisten.
Tuorein viihdemaailmaa ravistava tapaus koskee elokuvaa All the Money in the World eli vapaasti suomennettuna Kaikki maailman rahat. Elokuva jouduttiin kuvaamaan osittain uusiksi, kun pääosaa esittänyt Kevin Spacey haluttiin poistaa kuvista. Syynä olivat Spaceyyn kohdistuneet ahdistelusyytökset.
USA Today -lehti paljasti aiemmin viikolla, että elokuvan miesnäyttelijöihin kuuluvalle Mark Wahlbergille maksettiin lisäkuvauksista 1,5 miljoonaa dollaria eli noin 1,3 miljoonaa euroa. Naispääosaa esittävä Michelle Williams taas sai vain 80 dollarin päivärahaa eli yhteensä noin 1 000 dollaria (vajaat 900 euroa).
Sopimusten sisällöstä ei tarkkaa tietoa
Washington Post -lehti kertoi jo syksyllä, että Wahlberg agentteineen oli neuvotellut edullisen sopimuksen itselleen. Williams puolestaan on kertonut olleensa valmis mihin vain, että elokuva saadaan valmiiksi.
Toistaiseksi julkisuudessa ei ole ollut varmaa tietoa siitä, mitä näyttelijöiden sopimuksiin oli kirjattu uusintakuvauksista. USA Todayn mukaan elokuvan ohjaaja Ridley Scott kertoi joulukuussa, etteivät hän tai näyttelijät olleet vaatineet lisää palkkaa.
Elokuva-alaa seuraava Variety-lehti kertoo, että elokuvanäyttelijöiden liitto tutkii tapausta. Wahlbergia, Williamsia ja Scottia edustaa sama agenttitoimisto. Yhdysvaltalaisen talouslehti Forbesin viimekesäisen listauksen mukaan Wahlberg on tätä nykyä Hollywoodin parhaiten palkattu näyttelijä.
Lauantaina Mark Wahlberg kertoi tiedotteella ja verkkopalvelu Twitterissä, että hän lahjoittaa saamansa palkkion seksuaalisen ahdistelun uhreja tukevan Time's Up -kampanjan rahastoon – Michelle Williamsin nimissä.
Uudet rakennusmääräykset rajoittavat hanasta tulevan kuuman veden hyödyntämistä silloin, kun se vielä virtaa ja muhii putkistoissa.
Vuoden alussa voimaan tulleen asetuksen mukaan uusissa rakennettavissa kiinteistöissä ei saa olla lämpimän käyttöveden kierrossa lämpöä luovuttavia laitteita tai järjestelmiä.
Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa monesta kylpyhuoneesta tuttuja käyttövesikiertoisia rättipattereita ja pyyhekuivaimia.
Näiden pattereiden etuna on ollut, että ne ovat pitäneet märkätiloja kuivana silloinkin, kun talon varsinaisen lämmitysverkon kierto on ollut kokonaan katkaistuna, eli esimerkiksi kesäaikana.
Monessa taloudessa rättipatteri on myös saattanut olla ainoa riittävän kuuma paikka, jonka päällä on voinut turvallisesti kuivattaa vaikkapa hiihtolenkillä kastuneita pipoa ja lapasia.
Kiellolle vankat terveydelliset perusteet
Rättipatterissa kuuman käyttöveden lämpötila saattaa alentua niin paljon, että mikrobit, etenkin legionella-bakteerit, alkavat lisääntyä. Esimerkiksi suihkussa käydessä tai käsiä pestessä ilmaan nousevien pienenpienten pisaroiden mukana nämä voivat kulkeutua ihmisen keuhkoihin ja aiheuttaa hankalan keuhkokuumeen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa paljastuu vuosittain noin 15 legionella-bakteerin aiheuttamaa keuhkokuumetapausta. Vuosina 2014–2016 THL:n tilastoimista yhteensä 42 tapauksesta puolet oli saatu ulkomailla. Kotimaisista 21 tartunnasta 9 tapausta oli peräisin vesijohtovedestä.
Todennäköisesti sairastumisia on kuitenkin enemmän, sillä usein tauti tulee hoidetuksi tavallisena keuhkokuumeena.
Hanasta tulevan kuuman veden lämpötilan voi tarkistaa vaikkapa paistolämpömittarilla. Markku Pitkänen / Yle
– Euroopan alueella meillä on noin 7 000 tapausta vuosittain, ja monissa maissa on saatu huomattavan paljon enemmän näitä tapauksia kiinni kuin Suomessa, koska sitä ei niin usein tartunnan aiheuttajana selvitetä, sanoo THL:n erikoistutkija Jaana Kusnetsov .
Hänen mukaansa uusi asetus on legionellan torjunnan kannalta perusteltu. Jo aiemmin on kielletty lämpimän käyttöveden kierrolla toimivat lattialämmitykset. Uudiskohteiden rättipatterikielto on tälle luontevaa jatkoa.
Ilman rättipattereita on helpompi huolehtia siitä, että kuuman käyttöveden lämpötila pysyy määräysten mukaisella alueella eli 55–65 celsiusasteessa. Tuolloin vesi on legionellan lisääntymisen kannalta liian kuumaa, eikä bakteeriongelmaa muodostu. Toisaalta myös 65 asteen yläraja on palovammojen estämiseksi tärkeä.
LVI-alakin muutoksen takana
Myös putkiasennusalalla asetusta pidetään hyvänä.
– Itse pidän asiaa jopa aika fiksuna. Ihan sen takia, että puhutaan lämpimästä käyttövedestä. Se on kuluttajalle, ihmiselle tarkoitettua vettä, ei lämmitysjärjestelmän vettä. Lämmittäminen tapahtuu omalla järjestelmällänsä, toteaa erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen LVI-tekniset urakoitsijat ry:stä.
Ongelmana kuitenkin on, että myös kesäaikana kuumana pysyviä ja kunnolla kuivattamaan pystyviä vesikiertoisia pyyhekuivaimia ja rättipattereita varten tarvitaan jatkossa oma lämmityskattilasta tai lämmönvaihtimesta saakka vedetty kiertoputkistonsa. Tämä lisää rakentamiskustannuksia.
Toisaalta tarjolla on myös sähkökäyttöisiä pyyhekuivaimia ja lattialämmitysjärjestelmiä. Niiden haittapuoli on, että sähkön kulutus kasvaa.
Käyttövesi on kuluttajalle, ihmiselle tarkoitettua vettä, ei lämmitysjärjestelmän vettä, korostaa erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen LVI-Tekniset Urakoitsijat ry:stä.Tanja Heino / Yle
Pääsääntöisesti sähköllä tuotettu lämpö on myös esimerkiksi kaukolämpöä kalliimpaa. Lisäksi sähkölaskun maksaa yleensä asukas itse, kun taas käyttövesikierron lämmön hinta on saattanut sisältyä yhtiövastikkeeseen tai lämminvesimaksuuun.
Käyttövesikiertoisten rättipattereiden asennuskielto ei koske jo olemassaolevia ja remontoitavia kohteita. Niissä käyttövesikiertoon saa edelleen asentaa vanhan tilalle uuden patterin, kunhan kaikkien huoneeseen asennettavien pattereiden yhteenlaskettu lämpöteho on enintään 200 wattia.
Tavallisen rättipatterin asennus putkisaneerauksen yhteydessä voi siis olla sallittua, mutta niissä kylpyhuoneissa, joissa on ollut suuritehoisia käyttövesikiertoisia lämmittimiä voidaan joutua miettimään muita lämmitysratkaisuja. Kuivatuksen takia märkätiloja ei kuitenkaan liene hyvä jättää kylmiksi – ainakaan silloin, kun tilat ovat käytössä. Toisaalta, märkätiloja voi pitää kuivana myös riittävällä ilmanvaihdolla.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan presidentinvaalien lopputulos voi vaikuttaa hänen jatkoonsa keskustan johdossa.
Sipilä on todennut olevansa valmis jatkamaan keskustan puheenjohtajana, jos kentältä tulee tukea.
– Se on kokonaisuus ja presidentinvaalien tuloksella voi olla vaikutusta kentän tukeen. Se selviää huhtikuuhun mennessä, kun puoluevaltuuston kokouksessa viimeistään oman ilmoitukseni teen, Sipilä sanoi Yle Radio Suomessa Pääministerin haastattelutunnilla sunnuntaina.
Sipilä painotti keskustan puheenjohtajana, että puolueella on vaaleissa vain yksi ehdokas, vaikka mukana on myös puolueen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen kansanliikkeen ehdokkaana.
– Suomen keskustalla on vain yksi ehdokas presidentinvaaleissa ja hän on Matti Vanhanen, Sipilä sanoi pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa tehdyllä haastattelutunnilla.
Nykyiset gallupluvut ovat keskustan puoluejohdolle kiusallisia. Ylen viimeisimmässä gallupissa Vanhasen kannatus oli kaksi prosenttia, kun taas loppusuoralla mukaan liittyneellä Paavo Väyrysellä oli neljän prosentin kannatus.
Vanhasen tappio Väyryselle presidentinvaaleissa olisi keskustan puoluejohdolle suuri nöyryytys.
Sipilän mukaan Ylen vaalitentissä viime torstaina koettiin taitekohta Vanhasen presidentinvaalikampanjassa. Sipilä äityi kehumaan Vanhasen suoriutumista.
– Presidentinvaaleissa tehdään päätös aika viime tipassa, pääministeri lisäsi.
Sipilä aktiivimallikritiikistä: "Tämä ei ole mikään leikkaus"
Sipilää tentattiin myös kiistellystä työttömyysturvan aktiivimallista. Vuoden alussa voimaan tullessa aktiivimallissa työttömyysturvaa leikataan, jos työtön ei kolmen kuukauden jaksoissa osoita riittävää aktiivisuutta.
Aktiivimallia on arvosteltu rajusti muun muassa työttömien kyykyttämistä ja alueellista epätasa-arvoisuudesta. Aktiivimallia vastustavalla kansalaisaloitteella on jo yli 125 000 allekirjoittajaa.
Sipilä toisti eiliseen tapaan, että uudistuksiin liittyy turhaa pelottelua.
– Tavoitteena on se, että saisimme työttömän edes pieneksi ajaksi töihin työttömyysjakson aikana. Keikkaduuni, olipa se sitten mitä tahansa työtä, on askel kohti unelmaduunia. Kuten STTK:n pääekonomisti on todennut, tämä uudistus tuo lisää rahaa 70 prosentille työttömistä. Tämä ei ole mikään leikkaus, Sipilä muotoili.
– Tässä ei ole tarkoitus kyykyttää ketään, hän jatkoi.
Sipilä antoi viestin myös työnantajille.
– Mitä tämä tarkoittaa työttömän arjessa? Joka toinen viikko pitäisi löytää kolmen tunnin työjakso. Pidän meitä suomalaisia, joilla menee paremmin tai yrityksiä ja työnantajia kyllä lampaina, jos emme löydä 200 000 ihmiselle joka toinen viikko kolmen tunnin työjaksoa.
Suomen suurimman palkansaajajärjestön SAK:n hallitus on maanantaina koolla päättämässä mahdollista vastatoimista aktiivimallille. SAK on arvostellut mallia kovin sanoin. Sen mukaan aktiivimalli nöyryyttää työnhakijoita ja heikentää järjestön luottamusta hallitukseen sopijakumppanina.
– Haastan kaikkia suomalaisia siihen, että pelottelun sijaan lähdemme nyt hakemaan niitä malleja, joilla työtön saa aluksi kolmen tunnin työjakson kahden viikon välein, Sipilä sanoi.
Vuoden ensimmäinen haastattelutunti
Kyseessä oli vuoden ensimmäinen Pääministerin haastattelutunti. Toimittajilla riitti Sipilälle liuta kysymyksiä. Häntä tentattiin presidentinvaalien ja aktiivimallin lisäksi muun muassa EU-politiikasta, sotesta ja perustuslaista.
Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi keskiviikkona, että perustuslakituomioistuin saa tukea presidentti Sauli Niinistöltä. Presidentin mukaan tuomioistuimen perustamista pitää tutkia vakavasti ja rauhassa.
– Tämä on aika ajoin ollut esillä. Itse kannatan nykyistä mallia, perustuslakivaliokuntaa. Se on myös nopea malli. Jos joutuisimme odottamaan tuomioistuimen päätöstä jälkikäteen, se ehkä vaikeuttaisi isojen uudistusten käsittelyä.
Kauanko kestää toipua kansakunnan kokoisesta tragediasta? Todella kauan.
Sisällissodassa 1918 marinoitu työväestön ja porvariston epäluottamus on heijastunut suomalaiseen yhteiskuntaan monen sukupolven ajan. Heti sodan jälkeen voittanut osapuoli kielsi äärivasemmiston poliittisen toiminnan.
Kielto raukesi vasta neljännesvuosisata myöhemmin jatkosodan päätyttyä. Eripura ja epäluottamus jäivät silti henkiin.
Moneen vuosikymmeneen ”punikit” ja ”lahtarit” eivät mahtuneet samaan urheilu- tai nuorisoseuraan. Piti olla tarkkana, minkä liikkeen teatteriharrastukseen, sivistysseuraan tai veteraanitoimintaan otti osaa. Silläkin oli väliä, minkä värisen osuustoimintaliikkeen ruokakaupasta maitonsa osti.
Vieläkö valkoisten ja punaisten rintamalinja jakaa nykysuomalaisia? Mitä kansalaiset ajattelevat sata vuotta sitten tapahtuneen? Selvitimme asiaa yli tuhannen ihmisen kyselytutkimuksella.
Sisällissodan jakolinjat syöpyivät monen sukupolven muistiin.Vapriikin kuva-arkisto
Kumpi oli oikeassa?
Tutkimuksessa kysyttiin, kumpi sodan osapuolista oli enemmän oikealla asialla. Vastaukset jakaantuivat voimakkaasti. Tutkimuksen mukaan 33 prosenttia suomalaisista ajattelee, että sodan valkoinen puoli oli enemmän oikeassa. Vain 16 prosenttia sanoo punaisista samoin.
Poliittisen historian emeritusprofessori Seppo Hentilä sanoo, että vastausten jako heijastelee pitkään jatkunutta spekulointia siitä, mitä olisi tapahtunut, jos punaiset olisivat voittaneet sisällissodan.
– Meillä on ahkerasti toistettu sellaista tulkintaa, että punaisten voitto olisi johtanut sosialismiin ja jollakin tavalla neuvostotyyppiseen valtioon. Olisiko näin käynyt, se on hankala kysymys. Tieteellisen historiantutkimuksen menetelmiin sopii huonosti, että kuvitellaan, miten asiat olisivat voineet mennä, Hentilä sanoo.
Kumpi oli enemmän oikealla asialla? Professori Seppo Hentilä sanoo, että vastauksissa heijastuu spekulointi sillä, mihin punaisten voitto olisi voinut johtaa.Mårten Lampén / Yle
Voi olla, että myös iso osa kyselyyn vastanneista on tunnistanut samat tulkintavaikeudet. Peräti kolmannes (31 %) vastaa nimittäin, ettei osapuolten välillä ollut eroja: sekä punaiset että valkoiset olivat yhtä paljon oikealla asialla.
Vielä mielenkiintoisempaa on, miten ikä vaikuttaa vastaamiseen.
Yle Uutisgrafiikka
Nuoret (18–24-vuotiaat) ymmärtävät eniten valkoista osapuolta.
Iäkkäät (65–79-vuotiaaat) näkevät sodan osapuolet vahvemmin toistensa kaltaisina.
Tampereen yliopiston Suomen historian dosentti Marko Tikka arvelee, että nuoret eivät enää erota Suomen historian sotia toisistaan.
– Nuoret eivät hahmota vuoden 1918 sisällissotaa erillisenä tapahtumana. Se nähdään jotenkin talvi- ja jatkosodan legendojen kautta. Vanhemman sukupolven vastauksissa näkyy varmaan Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin vaikutus. Se inhimillisti sodan koko sille sukupolvelle, Tikka sanoo.
Miksi sota syttyi?
Akateemisen historiantutkimuksen näkökulmasta sisällissota syttyi, kun köyhien ahdinko ja juuri itsenäistyneen kansakunnan valtatyhjiö törmäsivät toisiinsa.
Maaseudulla eli paljon väkeä, jonka toimeentulo perustui torpparilaitokseen. Torppareiden oli tehtävä maanomistajalle työtä ja luovutettava heille osuudet tuotannostaan. Järjestely johti myös äärimmäisyyksiin, ja osa torppareista eli liki maaorjina.
Kaupungeissa asui toinen tyytymätön joukko: tehdaspaikkakuntien työläiset. Kun sosialismin aate ja vaatimukset työväestön oikeuksista valtasivat jalansijaa, kaikupohja löytyi sekä maaseudun että kaupunkien köyhälistöistä.
Kohtalokkaan yhtälön täydensi ensimmäinen maailmansota. Se heikensi Venäjää, josta Suomi pääsi itsenäistymään. Nuorella valtiollamme oli roppakaupalla sisäisiä jännitteitä, mutta ei omaa armeijaa tai poliisia – katastrofin ainekset olivat kasassa.
Kansalaiset sanovat, että sisällissodan syntyyn vaikutti voimakkaasti köyhien ahdinko.Vapriikin kuva-arkisto
Kansalaiset näkevät sodassa vallan ja köyhyyden yhteentörmäyksen
Kansalaisten käsitys sisällissodan synnystä seurailee nykytutkijoiden näkemystä.
Pyysimme laittamaan sotaan johtaneet syyt tärkeysjärjestykseen. Kyselyn mukaan sodan tärkein syy on kansalaisten mielestä köyhien ahdinko ja mahdottomat elinolot. 46 prosenttia on tätä mieltä. Vain 18 prosenttia ei pidä syytä merkittävänä.
Toiseksi tärkeimpänä nähdään omistavan luokan haluttomuus tehdä myönnytyksiä köyhille.
Yle Uutisgrafiikka
Väite ”sota johtui punaisten halusta kaapata valta ja sosialisoida Suomi” jakaa vastauksia tasaisemmin. Sitä pitää merkittävänä sodan syynä 37 prosenttia ja ei merkittävänä 32 prosenttia.
Tässä kohtaa luvut heijastelevat Hentilän mielestä paljolti suomalaisen puoluekentän nykyjakoa vasemmistoon ja oikeistoon.
– Sisällissodan vahvin ja pysyvin jakolinja on ollut, että vasemmisto sympatiseeraa punaisia ja oikeisto valkoisia, Hentilä sanoo.
Suomalaisten historianläksy
Esitimme vastaajille kymmenportaisen asteikon, jossa ykkönen tarkoitti täydellistä tietämättömyyttä vuoden 1918 tapahtumista, ja arvo kymmenen erittäin hyvää asiantuntemusta.
Yli puolet (56 %) suomalaisista antaa itselleen arvosanan seitsemän tai sitä korkeamman: 22 % arvosanan seitsemän, 20 % arvosanan kahdeksan, 10% arvosanan yhdeksän ja 4 % arvosana kymmenen.
Yllättävän korkeaksi arveltu asiantuntemus ei yllätä professori Hentilää.
– Ei arvosana turhaan niin korkea ole. Kyllä suomalaisilla on hyvä historiantaju, Hentilä kehuu.
Suomalaisilla on mielestään myös selkeä kuva kansalaissodan julmuuksista. Kysymykseen ”kumpi osapuoli kärsi sodassa enemmän vääryyttä”, 55 prosenttia vastaa ”punaiset”. Runsas neljännes (27 %) vastaa ”yhtä paljon” ja 5 prosenttia ”valkoiset”.
Vastaukset heijastelevat virallisen historiantutkimuksen lukuja.
Valtion tuella kerätty tietokanta Suomen sotasurmat 1914–1922 kertoo, että sisällissodan uhreja oli kaikkiaan yli 36 000. Lukuun sisältyvät punaiset, valkoiset, siviilit ja sotaan osallistuneet ulkomaiset joukko-osastot. Luku on suuri.
– Esimerkiksi yhtä pitkään kestäneessä talvisodassa Suomen tappiot olivat liki 10 000 kuollutta vähemmän, Hentilä muistuttaa.
Professori Hentilän mukaan Heikki Ylikankaan 1993 julkaistun tutkimuksen Tie Tampereelle jälkeen nimenomaan valkoisen osapuolen väkivaltaa on akateemisessa historiantutkimuksessa perattu liki suurennuslasin avulla.
– Tutkimuksen pontimena on paljolti ollut se, että valkoinen osapuoli ei koskaan joutunut vastuuseen omista julmuuksistaan, Hentilä sanoo.
Sisällissota oli Euroopan historian verisimpiä. Tarkoituksetonta väkivaltaa oli molemmin puolin ja tappaminen jatkui vielä sodan jälkeenkin.Vapriikin kuva-arkisto
Sisällissodan väkivalta oli molemmin puolin poikkeuksellisen raakaa ja tarkoituksetonta. Se myös jakaantui epätasaisesti. Valkoisia kuoli taisteluissa, teloittamalla tai muutoin runsaat viisi tuhatta. Punaisia kuoli yli 27 000, joista 20 000 teloittamalla tai tappamalla nälkään valkoisten vankileireillä.
– On hurjaa, että yli kaksi kolmasosaa punaisista uhreista tuli vasta, kun sota oli jo päättynyt, Hentilä sanoo.
Muisto tapahtuneesta näkyy kansalaisten vastauksissa. Kyselyn mukaan 63 prosenttia kansalaisista ajattelee, että valkoiset olivat vastuussa huomattavasta määrästä kuolleita teloittamalla ja nälkään näännyttämällä.
Kenen kantti kestää muistaa, mitä tapahtui?
Tammikuun lopussa sisällissodan alkamisesta on sata vuotta. Onko näin vanhoilla tapahtumilla enää väliä?
Näyttää olevan. Merkkejä siitä, että keskustelu kiihtyy, on ilmassa.
Viime keväänä kokoomuslainen valtiovarainministeri Petteri Orpo keskeytti itsenäisyyden juhlarahaprojektin, koska sen kuva-aiheeksi tarjottiin sisällissodanaikaista teloitusta.
Valtiovarainministerin mielestä kuva oli mauton, eikä se rakentanut itsenäisyyden juhlavuoden teemaa ”yhdessä”.
Vain viikko sitten Sinisen tulevaisuuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo ripitti SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen.
Rinne oli kuvannut lehtihaastattelussa palautetta, jota hän oli saanut työttömiltä niin sanotusta aktiivimalli-laista. Rinne sanoi, että palautteen mukaan tuntuu siltä, kuin haluttaisiin laittaa köyhät polvilleen ja antaa niskalaukaus.
Simon Elon mielestä oli tyrmistyttävää ja suorastaan vaarallista käyttää termiä ”niskalaukaus” samana vuonna, jolloin sisällissodasta tulee kuluneeksi sata vuotta.
Sisällissodan merkkipäivän lähestyminen alkaa näkyä julkisessa keskustelussa. Keväällä ministeri Petteri Orpo hikeentyi itsenäisyyden juhlarahan kuva-aiheesta. Viikko sitten Sinisen eduskuntaryhmän Simon Elo ripitti SDP:n puheenjohtajaa Antti Rinnettä kielenkäytöstä.AOP / Yle Uutisgrafiikka
Kansalaisilla näyttää olevan poliitikkoja enemmän kanttia kestää omaa historiaansa. Suuri enemmistö, 83 prosenttia, on Ylen kyselyn mukaan täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että on tärkeää pitää yllä tarkkoja tietoja ja muistikuvaa sisällissodan tapahtumista.
Mutta tietäminen lisää tuskaa. 68 prosenttia suomalaisista sanoo myös, että vuoden 1918 sota jakaa vieläkin ainakin jonkin verran suomalaisia.
Suomen historian dosentti Marko Tikka sanoo, että suomalaisilla on hyvä historian kulttuuri.
– Ihmiset haluavat tietää myös vaikeat asiat, sellaisetkin, joissa on ehkä tehty väärin. Silti ne halutaan nähdä niin kuin ne ovat tapahtuneet. Se on minusta terve käsitys historiasta, Tikka sanoo.
Tutkija Marko Tikka sanoo, että suomalaisilla on hyvä ja terve asenne historiaan.Antti Eintola / Yle
Sodan nimellä ei tehdä enää politiikkaa
Keskustelu sisällissodasta voi kiihtyä keväällä vielä lisää.
Tällöin muun muassa Yleisradio suunnittelee televisioivansa suorana vapaussodan päättymisjuhlan. Nähtäväksi jää, onko se myös tv-ohjelman lopullinen nimi. Juuri sodan nimillä kuten ”vapaussota” tai ”luokkasota” on käyty poliittista taistelua siitä, miten vuoden 1918 historiaa pitäisi muistaa.
Jos kansalaisten enemmistö saisi päättää, kiihkoilun sodan nimestä voisi jo lopettaa.
Ylivoimainen enemmistö (75 %) suomalaisista antaa kyselyn mukaan sodalle neutraalin, poliittisesta väristä siivotun nimen. Puolet (47 %) sanoo, että paras nimi sodalle on ”sisällissota” ja viidennes (23 %) valitsee neutraaliksi koetun ”kansalaissodan”. Pieni joukko (5 %) pitää parhaana termiä ”vuoden 1918 tapahtumat”.
Poliittista väriä tunnustavat nimiehdokkaat jäävät selvään vähemmistöön. Sodan valkoisen voittajaosapuolen suuhun sopinutta ”vapaussotaa” haluaa käyttää enää kymmenen prosenttia vastaajista. Hävinneille punaisille kelvannutta ”luokkasotaa” suosii viisi prosenttia.
Sisko ja sen veli. Tämä tuli Armi Toivasen mieleen, kun hän seurasi Cheekin ja hänen managerinsa Carla Ahoniuksen toimintaa lavan takana Ruisrockissa viime kesänä. Käynnissä oli Profeettojen eli Cheekin ja Elastisen keikka.
Ahonius auttoi suojattiaan vaihtamaan vaatteita. Syrjemmällä oleva Toivanen ei meteliltä kuullut, mitä nämä puhuvat. Se ei haitannut, sillä häntä hämmensi managerin ja räppärin saumaton yhteistyö myös ilman sanoja. Samanlaista meillä on kaksoissiskoni Alinan kanssa, Toivanen ajatteli.
Näyttelijä oli mukana kulisseissa, sillä hän valmistautui esittämään Carla Ahoniusta Cheekistä kertovassa elokuvassa Veljeni vartija.
Toivanen kiinnostui Ahoniuksesta jo ennen roolitarjousta luettuaan Ylen tekemän henkilökuvan managerista. Yhdistäviä tekijöitä oli monia: koulukiusaaminen, suuret unelmat ja niiden toteutuminen.
– Oli todella itsekäs lähtökohta ottaa rooli vastaan. Halusin tutustua Carlaan ja tietää hänestä enemmän, Toivanen sanoo.
- Kun Putous-huuma oli isoimmillaan, olin myös hirvittävän väsynyt. Silloin saattoi vahingossa kiukutella jollekin ja heti alkoi kiertää huhuja, että toi on vaikea. Sitä sai sitten paikkailla, huokaa Armi Toivanen.Jari Kovalainen / Yle
Kuka on oikea kaveri?
Armi Toivanen puhuu intohimoisesti näyttelijäntyöstä helsinkiläisen kahvilan pöydässä. Katse kuitenkin harhailee koko ajan ja hän on lyhyessä ajassa käynyt läpi kaikki vieruspöydissä istuvat.
Tätä hän on tehnyt lapsesta lähtien. Tutkinut ja tarkkaillut ihmisiä.
Tarkkasilmäisyyden taito nousi esiin suositussa Putous-sarjassa, jossa näyttelijä oli mukana 2012–2014. Toivanen riemastutti yleisöä sketsihahmoilla Leena Hefner o.s. Herppeenluoma, Sanna-Raipe Helminen ja Ymmi Hinaaja. Överit mutta tutulta tuntuvat hahmot syntyivät oikean elämän havainnoista.
Putous muutti Toivasen elämän. Sitä ennen hän oli ollut näyttelijänä lähes tuntematon. Yhtäkkiä hän oli miljoonayleisön edessä esiintyvä suosikki, jolle satoi työtarjouksia ja kutsuja kekkereihin.
Vaikka hyväksytyksi tuleminen tuntui nuoresta näyttelijästä hyvältä, suosiolla oli myös varjopuolensa. Epämääräisiä uusia kavereita alkoi tulla joka suunnasta.
– Syntyi hirvittävä epäilys kaikkia ihmisiä kohtaan. Minkä takia noi haluaa mun pöytään istumaan, kun ennen ketään ei voinut vähempää kiinnostaa. Tietyt kollegat, jotka eivät ennen edes katsoneet muhun päinkään, pitivät mua yhtäkkiä hauskana ja hyvänä tyyppinä, Toivanen muistelee.
- Samaistuin Carla Ahoniuksessa vahvuuteen, kiusaamiskokemukseen ja unelmointiin. Mahtavaa kun joku on tarpeeksi vahva, sanoo Armi Toivanen.Jari Kovalainen / Yle
Taide ei peittoa julkisuutta
“Mä olen siis Hippu Kylberg ja mä tulen Eirasta. Mä olen vasta 17, vaikka mä näytän paljon vanhemmalta… mä oon aina esiintyny ja laulanu tosi paljon kotona äidille ja isälle.”
Armi Toivasen hahmo Kingi-ohjelmassa (2014) oli laulajantaitoihinsa rajattomasti uskonut pissis, joka pyrki kuvitteelliseen julkkiskisaan.
Näyttelijä kertoo kuulleensa, että oikeassa elämässä Teatterikorkeakouluun pyrkii nuoria kuin X Factor -laulajakykykilpailuun. Taidoilla ei niin väliä, kunhan pääsee julkisuuteen.
Toivanen ei pidä tubetuskulttuurissa lahjakkuutena sitä, että videolle höpistään niitä näitä. Näyttelijä pohtii, mitä nuorille YouTube-tähdille tapahtuu iän myötä. Nuoruus ja kauneus kun ovat katoavaista.
– Luulen, että ihmiset tylsistyvät tuollaiseen jossain vaiheessa ja haluavat käsikirjoitettua sisältöä. Taide ei kuole koskaan. Kyllä me tarvitsemme fiktiota.
Toivanen sanoo käsi sydämellä, että julkisuus ei ollut se, miksi hän lähti näyttelijän uralle. Sisältä kumpuava tarve päästä näyttämölle tuli paljon syvempää.
“Teatteri oli pelastukseni”
Putous-huuman ollessa kuumimmillaan Armi Toivanen istui ratikassa ja hänet tunnistaneet lapset alkoivat supista takana. Toivaselle iski flashback.
– Ala-asteella retkellä bussiin astuminen oli painajainen. Ei kai kukaan nää mua. Ei kai kukaan kiusaaja hauku mua taas samalla haukkumanimellä. Silloin muutkin huomaavat. Ne näkevät kuka mä olen ja mä paljastun, Toivanen muistelee.
Nämä lapset eivät kuitenkaan tarkoittaneet samaa pahaa. Toivanen pääsi eroon ahdistavasta tunteesta kun hän vilkutti ja hymyili heille takaisin. Sen jälkeen lapset tulivat iloisiksi ja alkoivat jutella hänen kanssaan.
Teatteri oli Armi Toivasen pelastus. Siellä hän pääsi pakoon ikäviä asioita kuten koulukiusaamisen painolastia sekä isän kuolemaa.Jari Kovalainen / Yle
Ala-asteen kiusaamisen jälkeen Toivasella meni pitkään kerätä itseään. Hän oli lapsena varovaisesti sanonut, että näyttelijäntyöt kiinnostaisivat. Ujon ja aran tytön toiveeseen eivät monetkaan uskoneet. Kaveritkaan eivät olleet kiinnostuneet esittävistä taiteista.
Toivanen kävi silti katsomassa Tampereen ylioppilasteatterin esityksiä ja ihaili nuorten näyttelijöiden rohkeutta olla lavalla. Hän kävi lukion jälkeen näyttelijäntyön kursseilla, joilla hän tunsi olevansa todella huono. Silti taustalla oli hullu usko. Minä pystyn tähän.
Toivanen kävi monta kertaa Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa ja tie päättyi seinään. Läheiset sanoivat, älä enää satuta itseäsi.
Silti veri veti lavalle. Sama outo asia löytyy monelta esiintyvältä taiteilijalta: ujous ja lavakammo yhdistettynä esiintymishalukkuuteen.
Armi Toivanen on kokenut teatterin olleen hänen kutsumuksensa. Hän on välittäjäaines tarinan ja yleisön välillä.
– Kun pääsin ensimmäisen kerran tekemään tekstinpätkää, se oli niin kovaa huumetta ja addiktio välittömästi.
- Teatteri on aina ollut kutsumukseni. Ensimmäisellä kerralla kun sitä pääsi itse tekemään, se oli kuin huumetta, johon tuli addiktio, kertoo Armi Toivanen.Jari Kovalainen / Yle
Lopulta Toivanen pääsi teatterikouluun ja kohti unelma-ammattiaan.
Kaiken koetun jälkeen teatteri on ollut myös pakoa omasta arjesta. Vanhemmat kollegat opettivat Toivaselle: Kun suljet oven tullessasi teatteriin, ulos jää oma henkilökohtainen elämä.
– Teatteri oli minun pelastukseni. Elämässäni oli tapahtunut paljon pahaa ja esimerkiksi isäni kuolema. Teatteri oli paikka, jossa pystyin olemaan vapaa siitä kaikesta.
Hengitä syvään!
Saman tekeminen alkaa pitkän päälle puuduttaa. Näin kävi Armi Toivasella tv-hupailun kanssa. Oli aika tehdä jotain muuta.
Näyttelijän töitä on riittänyt esimerkiksi teatterissa. Viimeisimmäksi hän on tehnyt Kauheat lapset -näytelmän uusintavetoa Tampereella.
Pari vuotta sitten Toivanen teki irtioton ja lähti New Yorkiin opiskelemaan jotain uutta näyttelemisestä. Siellä hän innostui NYU:n professorin Scott Millerin kehittelemästä näyttelijäntyöntekniikasta, joka perustuu hengitykseen.
– Hengittäminen koetaan maailman yksinkertaisimpana asiana, mutta kaikki jotka esiintyvät, lakkaavat hengittämästä yleisön kohdatessaan. Jos haluaa elävää ja hetkessä tapahtuvaa aitoa kohtaamista, pitää hengittää.
- Lavalle menemistä pitää normaalin ihmisen pelätä. Miksi sinne pitäisi mennä ihmisten teloitettavaksi? ihmettelee esiintymiskammoisille luennoiva näyttelijä Armi Toivanen.Jari Kovalainen / Yle
Kerran Toivaselle iski lavalla paniikkikohtaus. Hän päätti puristavan kokemuksen jälkeen, että näyttelijän työt loppuvat tähän tai asia pitää selvittää läpikotaisin.
Avuksi tuli hengitys. Sen avulla hän pystyy hallitsemaan aavistavan paniikkikohtauksen. Sillä hän on pystynyt hallitsemaan myös lentopelkoaan.
Toivanen lähtee helmikuun alussa opiskelemaan lisää hengitystekniikkaa New Yorkiin. Hänellä on tavoitteena päästä joskus opettamaan asiaa muille. Näyttelijä on jo aiemmin pitänyt koulutustilaisuuksia esiintymisjännityksestä.
– Kun ihmiset jännittävät, hengitys ja koko kroppa salpaantuu. Sitten kun hengityksen saa rullaamaan, ihmiset kuulevat ja ymmärtävät, mitä sanot. Hengittäkää ihmiset!
- Hengittäminen koetaan maailman yksinkertaisimpana asiana, vaikka se ei sitä ole. Sen tietävät kaikki, jotka esiintyvät. Oikealla hengitystekniikalla olen päässyt eroon lentopelosta, kertoo Armi Toivanen.Jari Kovalainen / Yle
Jatko-osaa odotellessa
Carla Ahoniuksen vasta perustamassa manageritoimistossa on vielä keskeneräistä. Hän valmistautuu Cheekin jälkeiseen elämään ja seinät kaipaavat uutta väriä. Suurin rahasampo ja mageroitava Cheek lopettaa myöhemmin tänä vuonna.
Pöydän ääressä istuu myös Armi Toivanen. Ahonius ja hänen työntekijänsä käyvät Toivasen kanssa läpi tulevia viikkoja. Pian on Cheek-elokuvan ensi-ilta. Toivanen ja Ahonius ovat kuin vanhat ystävät.
Ahoniuksen mukaan oli mielipuolista nähdä itsensä valkokankaalla elokuvan ennakkokatselussa. Toivanen oli napannut managerin olemuksesta kaiken olennaisen intensiivistä katsetta myöten.
Cheekin managerin osuus elokuvassa on normaalia elämää pienempi. Toivasen mielestä Ahoniuksessa olisi ainesta omaan leffaansa.
– Carla on hirvittävän kiinnostava persoona. Vahvat naiset kiinnostavat aina, sanoo Armi Toivanen.
Eletään sodan jälkeistä aikaa Koivulahdessa, Pohjanmaalla. Roger Rabb leikkii perheensä Klinga-koiran kanssa. Koira on tärkeä eläinrakkaalle pojalle. Hän on viisivuotias.
Nyt, 70 vuotta myöhemmin, tekniikan tohtori istuu kotonaan Vaasan Gerbyssä omissa ajatuksissaan ja pohtii monimutkaisia matemaattisia ongelmia silittäen välillä norjalaista metsäkissaa, joka tuntee nimen Simba.
– Hän otti sen kiinni puolijäätyneenä ja vei saunaan. Siellä kissa itki Rogerin kanssa ja sitten heistä tuli erottamattomat ystävät, kertoo Rabbin vaimo Seija Kankaanranta.
Lentokone, auton moottori ja rautalanka
Metallin väsyminen, väsymisrajat, lujuus ja lujuuslaskennat. Asioita, joista Roger Rabb puhuu kuin talvirenkaiden vaihtamisesta tai kahvin keittämisestä – arkisesti ja tottuneesti. Tästä mies tunnetaan.
– Jokainen meistä toivoo lentokoneen tuolissa siiven värinää kymmenessä tuhannessa metrissä katsellessaan, että lujuuslaskijat ovat osanneet oikein mitoittaa sekä moottorit että kantavat rakenteet koneessa.
Roger Rabb pyöräilee edelleen joka päivä työpisteelleen Wärtsilässä.Antti Haavisto / Yle
Muita käytännön esimerkkejä arjen lujuuslaskennasta ovat esimerkiksi auton jakopään ketjun tai hihnan kestävyyden mitoittaminen. Jos ketju väsähtää ennen aikojaan, seuraukset käyvät kalliiksi.
Rabb puhuu lujuuslaskennasta ja teknillisestä mekaniikasta tavalla, joka pitää tietämättömänkin hereillä. Väsymättä ja lujaa. Ei tätä miestä syyttä pidetä yhtenä suomalaisen kone- ja laitevalmistuksen uranuurtajista. Todennäköisesti myös pelastajista.
Fyysisestä kunnosta talkoot eivät jää kiinni: miehen kunto on armeijaikäisen tasolla ja hänen tarmokkuutensa on kadehdittavaa. Rabb pyöräilee, lenkkeilee, ui, liikkuu paljon luonnossa ja lukee paljon sekä fiktiota että tiedekirjallisuutta.
Mies on mukana vaimonsa harrastamassa seurakunnan diakoniatyössä.
– Roger on aina sorretun ja köyhän puolestapuhuja, sanoo vaimo.
Työlleen omistautuva tiedemies
Roger Rabbin työllä on ollut iso merkitys teollisuusjätti Wärtsilän menestyksessä. Tämän vahvistaa Wärtsilän analyysijohtaja Hannu Tienhaara.
– Ilman Rogerin aloittamaa kehitystyötä Wärtsilän tietotaito moottoreiden mitoituksessa ei olisi sillä tasolla missä se nyt on. Maailmalla johtavat väsymisasiantuntijat tuntevat Rogerin ja hänen työnsä, ja tämä on myös osaltaan tuonut Wärtsilälle mainetta korkean teknologian yrityksenä.
Roger Rabb löysi paleltuneen metsäkissan ja pelasti sen kuolemasta. Kissa sai nimen Simba ja se viihtyy nyt tiiviisti matemaattisia ongelmia pohtivan Roger Rabbin sylissä.Antti Haavisto / Yle
Tienhaara aloitti Rabbin seuraajana Wärtsilän lujuuslaskentaryhmän päällikkönä 1999 kun Rabbista tuli kokopäivätoiminen tutkija Wärtsilässä.
Hän piirtää kuvan teoreettisesti lahjakkaasta lujuuslaskennan edelläkävijästä, joka uppoutuu mielellään matemaattisiin ongelmiin.
– Mietimme kerran ennen joulua, onko turboahtimen pyörimisestä aiheutuvalla hyrrämomentilla merkitystä sen dynamiikkaan, ja pitäisikö se ottaa laskelmissa huomioon. Roger tuli joulun jälkeen töihin ja esitti muutaman A3-kokoisen sivun, joissa hän oli joulun pyhien aikana pyöritellyt laskentakaavoja ja esitti päätelmän: hyrrämomenttia ei tarvitse ottaa huomioon.
Kommunisti-isän poikaa kiusattiin koulussa
Rabbin tie matematiikkaan uppoutuneeksi tutkijaksi ei ole ollut helppo. Koulu ei ainakaan sujunut ihan mutkitta.
Lukiossa hänen isänsä kommunistitausta herätti pahaa verta sodanjälkeisessä Vaasan ruotsalaisessa poikalyseossa, missä muut oppilaat olivat lähinnä virkamiesten lapsia.
Monet metallin väsymiseen liittyvät asiat selitettiin minusta huonosti alan kirjallisuudessa. Roger Rabb
Rabbia kiusattiin rankasti, eikä hän jaksanut opiskella ja selviytyi vain juuri ja juuri ylioppilaaksi.
– En uskaltanut hakea yliopistoon, vaan tyydyin Vaasan ruotsalaiseen teknilliseen opistoon.
Nykyään hän ajattelee, että elämässä täytyy tällaiset asiat vain antaa anteeksi.
Rabb on tunnetaan jääräpäisyydestään: hän on pitänyt päänsä silloinkin kun esimiehet eivät ole tukeneet.
Miehen syntymäkylässä Vassorissa tehdyn sukututkimuksen mukaan sukunimi tulee muinaisruotsin sanasta rabbig. Se tarkoittaa kivistä maata.
Suuri oivallus
Rabb valmistui opistoinsinööriksi 1968. Parin Rauma-Repolassa vietetyn vuoden jälkeen hän aloitti lujuuslaskijana Wärtsilässä. Jo tässä vaiheessa metallin väsymiseen liittyvät ristiriitaiset asiat ja tulkinnat alkoivat askarruttaa häntä.
– Monet metallin väsymiseen liittyvät asiat selitettiin minusta huonosti alan kirjallisuudessa.
Esimiehensä kannustuksesta hän opiskeli työn ohessa Tampereen teknillisessä yliopistossa diplomi-insinööriksi ja valmistui sieltä 1990.
Nokia yritti kosiskella Rabbia tutkimusjohtajaksi Saloon niihin aikoihin kun hän alkoi valmistella väitökirjaansa.Hän kävi haastattelussakin, mutta arvioi kuitenkin liian raskaaksi tehdä väitöskirjaa ja hoitaa uutta työpaikkaa. Tämä oli tietysti hyvä juttu Wärtsilän kannalta, joka muutti suhtautumisensa korkeakoulutukseen Rabbin valmistumisen jälkeen.Timo Sipola / Yle
– Silloin löysin viittauksia siihen, että todennäköisyysteoria ja tilastollinen ajattelu voisivat selittää metallin väsymiseen liittyviä ristiriitaisia asioita.
Rabb alkoi testata metallin väsymistä 1990-luvun puolivälissä ja havaitsi, että materiaalien lujuusominaisuuksissa oli tilastollista vaihtelua. Rabb oivalsi, että moottorin komponentit eivät väsy tasaisesti, vaan niiden kuormitus vaihtelee.
Kun hän alkoi soveltaa tilastomatematiikkaa väsymismitoituksiin, alettiin saada vastauksia moniin avoinna olleisiin kysymyksiin.
Hän ymmärsi että metallin väsymisraja on satunnaismuuttuja, ja että varmuuskerroin voidaan määritellä tilastollisin menetelmin. Ennen tätä oivallusta väsymismitoitus oli ollut ristiriitaista ja sekavaa. Esimerkiksi varmuuskertoimia voitiin määritellä neljällä eri tavalla ilman minkäänlaista logiikkaa.
Tällä saralla, Rabbin ansiosta, Wärtsilä on ollut hyvin edistyksellinen verrattuna muihin yrityksiin.
Wärtsilä pärjää hyvin maailmanlaajuisilla markkinoilla esimerkiksi laivan moottoreissa juuri siksi, että sen teknillisen mekaniikan osaaminen on maailman huippua.
Käännekohta
Suurin käännekohta Rabbin elämässä tapahtui 1997, kun hänen professorinsa Juhani Koski Tampereen teknillisestä yliopistosta vieraili Wärtsilässä ryhmänsä kanssa. Koski oli pyytänyt Rabbia pitämään vierailun yhteydessä esitelmän metallin väsymiseen liittyvistä tutkimuksistaan.
Esitelmän jälkeen hän sanoi, että nuo ovat niin edistyksellisiä tutkimuksia, että niistä voi tehdä väitöskirjan.
– Se oli melkoinen ahaa-elämys. Käsitin myös että minulla oli asiasta paras tieto itselläni silloin. Kolmen vuoden päästä väittelin tohtoriksi, Rabb muistelee.
Valtiovalta edellyttää, että sinulla on näyttää tuloksia: tutkimusta, tohtoreita ja niin edelleen. Silloin saat rahaa. Roger Rabb
Tuolloin Wärtsilässä elettiin vielä aikaa, jolloin iso osa johtoportaasta ei arvostanut korkeampia opintoja. Korkeillakin johtajilla saattoi olla vain opistoinsinöörin tutkinto.
Vuosi Rabbin valmistumisen jälkeen yhtiön linja muuttui ja sen jälkeen työntekijöitä on Wärtsilässä suorastaan kannustettu tohtoriopintoihin.
– Wärtsilä on unelmatyöpaikka nuorelle diplomi-insinöörille. Työvälineet ja kehittymismahdollisuudet ovat ensiluokkaiset.
Tutkimukset yksiin kansiin
Väitöskirjan jälkeen, eläkkeelle jäämisen yhteydessä, Rabb kirjoitti vielä alan perusteoksen Todennäköisyysteoriaan pohjautuva väsymisanalyysi. Vastaavaa tieteellistä julkaisua ei edelleenkään ole olemassa.
Roger Rabbin kirjoittaman alan perusteoksen ja hänen Oulun yliopiston dosentuurinsa lisäksi Wärtsilä on sitoutunut Oulun yliopiston käytännöllisen mekaniikan professuurin rahoittamiseen. Paikalle on tulossa Wärtsilän huippuosaaja. Kannustimena on tietysti saada sitä kautta uusia teknillisen mekaniikan osaajia yhtiöön. Timo Nykyri/ Yle
Oulun yliopiston pyynnöstä Rabb vielä laajensi kirjaansa, jotta siihen saatiin mukaan Rabbin uusin tutkimustieto, jonka ansiosta väsymisrajan määrittely on vielä entisestään tarkentunut.
Suomen Yliopistopainon loppuvuodesta 2017 julkaisemassa päivitetyssä versiossa on 160 sivua lisää. Sen nimeksi tuli Väsyminen ja todennäköisyysteoria.
Kirjassa Rabb esittelee modernin tavan käyttää hyväksi laboratoriomittauksista saatuja tuloksia vaativissa teollisissa mitoitus- ja laskentatehtävissä. Kirjan voi katsoa olevan alan edelläkävijän Wärtsilän kädenojennus yliopistoille ja koko alalle.
Jos hyvin käy, olen ainakin 80-vuotiaaksi mukana leikissä. Roger Rabb
Yleensä yritykset eivät anna kallista tutkimustietoa vapaasti muiden käyttöön, mutta Wärtsilän ympäristöteknologiajohtaja Juha Kytölän mukaan Wärtsilän logiikkana on pitää yllä etumatka kilpailijoihin. Siksi ei haittaa vaikka kilpailijatkin oppivat. Kokonaisuutena ala hyötyy.
Rabb pitää Wärtsilän avarakatseisuutta hyvänä asiana, mutta sanoo toisaalta, että tällaisen varaan ei voi pidemmän päälle laskea.
– Toisinpäinhän sen pitäisi olla. Kehitystyön pääpainon pitäisi olla yliopistoissa, sanoo Rabb.
Hän huolettaa teknillisen mekaniikan nykyinen alennustila Suomessa. Alan koulutusta on Oulun yliopistossa, Aalto-yliopistossa Espoossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
Suomen Yliopistopainon loppuvuodesta 2017 julkaiseman Rabbin laajennetun kirjan nimeksi tuli Väsyminen ja todennäköisyysteoria. Kirjassa on 620 sivua, mikä on 160 sivua enemmän kuin Wärtsilän julkaisemassa alkuperäisessä Todennäköisyysteoriaan pohjautuva väsymisanalyysi.Antti Haavisto / Yle
Näistä Oulun yliopistossa teknillistä mekaniikkaa on kohdeltu Suomessa kaikkein kurjimmin. Tällä vuosikymmenellä teknillisen mekaniikan professuurien määrä on tipahtanut olemattomiin.
Alan ahdingon on hänen mukaansa synnyttänyt yliopistojen rahoitusmalli, joka palkitsee tutkintojen määrästä ja tutkimustuloksista.
– Valtiovalta edellyttää, että sinulla on näyttää tuloksia: tutkimusta, tohtoreita ja niin edelleen. Silloin saat rahaa. Mutta teknillinen mekaniikka vaatii suuria investointeja ja erikoismiehiä. Pitää saada rahaa ensin, ennen kuin voi luoda tuloksia, sanoo Rabb.
Tehtävä Oulussa
Rabb silittelee Simba-kissaansa. Simba on muunnos kaulapannassa olleesta Simo-nimestä. Metsäkissan entisen omistajan omaiset olivat yrittäneet tappaa kissan ampumalla, mutta tämä oli onnistunut pakenemaan.
Eläinrakkaus yhdistää Roger Rabbin ja hänen puolisonsa Seija Kankaanrannan.Antti Haavisto / Yle
Rabbin vaimo kertoo, että kuolemalta pelastettuja kissoja on ollut välillä enemmänkin. Useimmat niistä ovat olleet eri tavoin invalidisoituneita. Roger Rabbille eivät kuitenkaan näytä vielä koittavan kokopäivätoimiset kissanrapsutuspäivät.
Mies on valmis jatkamaan Oulun yliopiston dosenttina ja opiskelijoiden ohjaajana niin kauan kuin terveys kestää tai niin kauan kuin katsotaan, että hänestä on hyötyä. Jos hänen tekemänsä tutkimussuunnitelma hyväksytään ja saadaan sille rahoitus, sekin kestää 3 vuotta.
– Anoimme Suomen Akatemiasta vuosi sitten rahoitusta, mutta silloin sitä ei saatu. Nyt yritetään saada siihen rahaa innovaatiorahoituskeskus Business Finlandista eli entisestä Tekesistä. Jos onnistumme saamaan rahoituksen, minä johdan tämän tutkimushankkeen osapäiväisesti. Jos hyvin käy, olen ainakin 80-vuotiaaksi mukana leikissä, sanoo Rabb.
Koulun liikuntapainotteinen luokka istui tietokoneluokassa kirjoittamassa. Olimme käyneet läpi perustelemistapoja sekä retorisia keinoja, vastamielipiteen kumoamista ja oman perustelun vahvistamista.
Tehtävänä oli laatia mielipideteksti jostakin sellaisesta asiasta, minkä tahtoisi omassa elämässään paremmaksi. Joku kirjoitti koulubussien ahtaudesta, toinen siitä, kuinka huonoa on nuorten saama asiakaspalvelu verrattuna aikuisten saamaan. Kuitenkin yhden aiheen toistuminen kiinnitti opettajan huomiota.
Tämän kaltaisen:
"Monena päivänä käy niin, että olen ensin aamutreeneissä, sitten koulussa. Sen jälkeen käyn kaupungilla syömässä ja lähden treeneihin. Vapaata on iltakymmenestä nukkumaanmenoaikaan asti."
Nuorten urheilijoiden kanssa jutellessa ei voi olla ihmettelemättä suomalaisten urheiluseurojen mielenterveyttä. Pyrittäessä maailman huipulle tunnutaan huoleti uhraamaan nuorten terveys sekä sosiaalinen elämä – sekä nuoruus.
Erikoistuminen lajiin aloitetaan varhain eikä treenien fyysistä tai psyykkistä kuormittavuutta valvo kukaan. Lopputulokset näkyvät kouluissa: luokassani huomaan, kuinka usein oppilailla on usein rasitusmurtumia, väsymystä tai turhautumista.
Itkuinen kasiluokkalainen kysyy, voisiko kirjan lukemisen sijaan katsoa vaikka elokuvan, sillä sellaisen ehkä saattaisi treenien jälkeen ehtiä, mutta kirjan lukemiseen kuudessa viikossa ei riitä millään aika.
Lupaavan tenniksenpelaajan polvet saattavat yksipuolisten liikeratojen vuoksi olla rikki jo kaksikymppisenä.
Biomekaniikkaan erikoistunut valmentaja Marko Yrjövuori moittiikin nuorten kilpaurheilun valmennusta vääränlaiseksi ja harjoittelultaan liian yksipuoliseksi: palautumiseen tai liikunnalliseen monipuolisuuteen ei kiinnitetä huomiota.
Siksi suomalaisnuorten harjoituksissa tunnutaan painottavan näin ulkopuolisen näkökulmasta vain toiston määrää, ei sisältöä. Esimerkiksi uimareilla on viikossa kahdeksasta yhteentoista kappaletta kahden ja puolen tunnin treenikertoja. Nuori siis kauhoo altaan mittaa jopa 27 tuntia viikossa.
"Treenimäärä on niin iso, ettei urheilu ole pitkään aikaan ollut kivaa."
Turun Sanomissa 14.12. uinnin nuorten Euroopan mestari kertoi, kuinka ajautui liikaharjoittelun vuoksi ylikuntoon. Kun hän oli keskellä treenien yrittänyt kertoa, ettei kaikki ole kunnossa, hänet oli leimattu motivoitumattomaksi, laiskaksikin. Että suu kiinni ja takaisin altaaseen.
Noin neljännes oppilaistani aikoo lopettaa kilpaurheilun. Moni saman päätöksen aiemmin tehnyt nuori on harmitellut sitä, että harva seura tarjoaa ryhmää niille, jotka tahtoisivat liikkua vain harrastuksen vuoksi.
Koulun opetussuunnitelmat vaativat liikkumisen iloa, mutta vapaa-ajalla ei sellaista ole tarjolla. Jos et kisaa, et ole mukana. Jos et jaksa seitsemää treenikertaa viikossa, vaihtoehtona on vain lopettaa. Työkaverini vei tyttärensä harrastamaan jalkapalloa, ja hämmentyi, koska jo viisivuotiailla oli reilun tunnin harjoituskertoja kolme kertaa viikossa.
Oma lisänsä on kilpailun muuttuminen turhan vakavaksi nuorilla, jotka saattavat samasta iästä huolimatta olla hyvinkin eri kasvuvaiheessa. Silloin urheilu muuttuu totiseksi puuhaksi, josta riemu on kaukana. On kurjaa olla se, joka pudotetaan joukkueesta liian kömpelönä, paksuna tai hitaammin kehittyneenä.
"Olen illalla kotona noin yhdeltätoista. Sitten pitäisi rauhoittua, että saa unta."
Muutama yhdistys järjestää mahdollisuuden pelkkään harrastamiseen, mutta niiden ryhmien valmentamiseen ei juurikaan riitä varoja.
Kun tuet eivät varmaankaan kasva, pitäisikö jossakin kohdassa miettiä, mitä nuorisoliikunnan tuloksissa kannattaa painottaa, urheilumenestystä vaiko kansanterveyttä? Tutkimuksen mukaan jo useampi kuin joka neljäs pojista on ylipainoinen. Tytöistäkin joka viides.
Nuorisotutkijoiden mukaan suomalainen järjestelmä ei tue kansanterveyttä eikä kehitä huippuja. Tutkimusten mukaan huippuja syntyy, kun lapsi erikoistuu lajiin myöhään, aikaisintaan noin 12-vuotiaana, sillä silloin lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harrastaa useita lajeja ja ei-ohjattua liikkumista huomattavasti enemmän kuin ohjattua harjoittelua.
Siksi esimerkiksi Norjassa lasten ja nuorten kilpa- ja huippu-urheilua on rajoitettu aina 13 ikävuoteen saakka, kun taas meillä osa valmentajista tahtoisi jopa kieltää toisen lajin harrastamisen.
Ei monotonisella suorittamisella synny mitään hyvää, jos samalla ei huolehdita intohimosta. On huimaa, jos kolmitoistakesäisen täytyisi itse ylläpitää innostustaan, jos jokainen päivä toistuu edellisen kaltaisena.
Myöhemminkin ehtisi, sillä tutkimusten mukaan jopa 15–17 vuoden iässä valittu laji saattaa johtaa huipulle. Moni huippu-urheilija on aloittanut urheilun jo pienenä mutta erikoistunut myöhään.
"Liikuntasaleja on vähän ja aikuisten ryhmät varaavat tilat ensin. Meidän treenivuoro on illalla yhdeksästä puoli yhteentoista asti."
Suomalainen tennistähti Jarkko Nieminen on kertonut, miten lapsena pelasi ensin koulun pihalla jääpalloa ja työpäivän jälkeen sählyä, juoksenteli metsissä ja kiipeili kallioille. Tennis löytyi vasta myöhemmin, ja sitä varten hän raivasi pois yhden luistelukerran viikossa, jotta pääsi myös niihin treeneihin. Samaan aikaan elämässä säilyivät luistelut, sählyt ja muut lajit.
Varhaista erikoistumista ei tue oikeastaan mikään tutkimus, joskin taitoluistelussa ja telinevoimistelussa on hyötyä siitä, että keskittyy aikaisin vain yhteen lajiin. Silti Suomessa toimitaan niin kaikkien kohdalla.
"En ikinä ehdi tapaamaan kavereita tai käymään keskustassa. Leffan näin viimeksi joskus syksyllä. En mä tajua, miksi mä tätä enää harrastan."
Yksikään urheileva nuori ei ole olympiamitaleita varten muokattavaa massaa. Hän ei ole lupaus, ei toivo, ei joku joka tulevaisuudessa tuo mitaleita ja iloa.
Hän on nuori, jonka tulisi saada elää nuoren elämää. Hänen kuuluisi kikattaa elokuvasalin hämäryydessä, niin että joku naapuririvillä hyssyttelee hiljaiseksi. Hänen kuuluisi saada nauraa kavereitten huonoille jutuille tai mököttää sohvannurkassa, kun huoltaja on tehnyt ihan väärää ruokaa.
Teinin kuuluu saada olla myös teini, eikä sellainen suorittaja, jonka tehtävänä on saada Porilaisten marssi soimaan radiossa.
Kannattaisiko Suomen kiinnittää enemmän huomiota liikuntamahdollisuuksiin ja vähemmän urheiluun? Kun yhä useampi liikkuisi ilon, nautinnon ja terveyden vuoksi, siitä laajasta joukosta myös nousisi myös niitä huippuja.
Tommi Kinnunen
Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.
Kolumnissa käytetyt lainaukset on muokattu oppilasteksteistä. Asiasisältö vastaa alkuperäistä, mutta lainaukset eivät ole suoria.
Turkkilainen matkustajakone luisui kiitotieltä melkein mereen Pohjois-Turkissa myöhään lauantaina. Kukaan ei loukkaantunut turmassa. Pegasus-yhtiön koneessa oli lähes 170 ihmistä.
Turma tapahtui, kun Ankarasta lähtenyt kone oli laskeutunut Trabzonin kentälle Mustanmeren rannalla. Boeing 737-800-tyyppinen kone luisui kiitotieltä metrien päähän merestä. Turman syystä ei ollut heti tietoa.
Yksi matkustajista kertoi, että matkustamossa puhkesi paniikki.
– Kallistuimme toiseen reunaan, etuosa oli alhaalla ja takaosa ylhäällä. Ihmiset huusivat ja kirkuivat, Fatma Gördü kertoi turkkilaiselle uutistoimistolle.
Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan Venäjän tulee olla kiitollinen Suomelle Valamon luostarin pyhäinjäännösten säilyttämisestä.
Uutistoimisto Tassin mukaan Putin kertoo asiasta Venäjän valtion tv-kanavalla sunnuntaina esitettävässä dokumentissa.
– Suomi on hyvä naapurimme. Ilman Suomea Valamon luostari olisi voinut lakata olemasta, sillä tiedämme, miten neuvostoviranomaiset kohtelivat uskonnollisia reliikkejä. Suomalaiset ovat säilyttäneet niitä ja antaneet ihmisten päästä vapaasti katsomaan niitä. Minusta näitä pyhäinjäännöksiä pitäisi ajatella meitä yhdistävinä asioina, Putin sanoo.
Laatokan rannalla sijaitseva, nykyisin Suomessa Vanhana Valamona tunnettu luostari evakuoitiin talvisodan aikana. Munkit saivat vietyä mukanaan myös suuren määrän irtaimistoa.
