Linnunpesätyöpajan pöydällä on pahvilaatikossa haapapuukuitua, korissa villahahtuvia ja muovipussissa savea. Näillä materiaaleilla valmistuu pienenkin lapsen käsissä linnunpesä. Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo tarjoaa vaihtuvien näyttelyiden yhteydessä työpajaa, jolloin lapsiryhmille tarjoutuu katselun lisäksi myös tekemisen mahdollisuus.
Puukuidusta muotoillaan kupin mallinen pyöreä pesä. Sen tiiveys ja koko vaihtelevat luonnossa linnun mukaan.
– Linnut yleensä nyppivät itsestään joitain untuvia ja höyheniä tai löytävät jotain muuta pehmikettä, kertoo työpajanohjaaja biologi Zandra Fagernäs.
Vuoraus suojaa munia rikkoontumiselta ja myös lämmittää munia, jos muninta tapahtuu viileään aikaan. Pajassa vuoraamiseen käytetään villahahtuvia, myös värillisiä. Luonnossa väritys on Fagernäsin mukaan yksitoikkoisempi.
– Lintujen pohjauntuvat tapaavat olla aika samanvärisiä, joten suuria värieroja ei taida olla.
Käypä linnunpesä ei haise ihmiseltä
Jos itsetehdyn linnunpesän haluaisi viedä luontoon, kannattaisi se sijoittaa luonnolliseen pesän paikkaan ja kiinnittää vaikka narulla pesän pohjasta, vinkkaa Fagernäs. Se silti tuskin houkuttelisi lintua pesimään, sillä ihmisen rakentama linnunpesä ei ole normaalisti linnun mieleen.
- Koska tässä pesässä on todella paljon ihmisen hajua, niin luultavasti se ei tässä pesisi. Toisaalta ihmisen lähellä elävät linnut eivät niin paljon piittaa ihmisen hajusta, kertoo biologi.
Ainakin pesän materiaaleja lintu voisi omaan pesäänsä käyttää. Tältä kesältä pesien teko on kuitenkin linnuilta ohi.
Savimunat kruunaavat
Linnunpesäpajassa tehdään pesään savimunat. Linnunmunia on luonnossa hyvin eri värisiä riippuen siitä, mihin lintu tekee pesänsä. Kolopesijät eivät tarvitse munille suojaväriä, joten munat ovat enimmäkseen valkoisia. Jos taas lintu pesii vaikka maahan veden äärelle, tarvitaan enemmän suojaväriä.
– Savimunista voi tehdä luonnollisen täplikkäitä tai vaikka mielikuvituksellisen raidallisia, mutta ensin pitää antaa niiden kuivua, toppuuttelee biologi Zandra Fagernäs.