Alamäki alkoi Niskalalla jotenkin salakavalasti: syvä masennus ja kova loppuun palaminen samaan aikaan. Mies painoi töitä liikaa, ja uupumus pääsi liian pitkälle.
- Tuli ajatuksia, että elämä ei ole enää mieluista. Olin paksussa sumussa, enkä nähnyt paikkaa, minne mennä. Paha olo hallitsi elämää.
Sitten tulivat pakkoajatukset, jotka hallitsivat jokaista päivää ja aamua.
- Halusin kuolla joka aamu, Niskala muistelee kymmenen vuoden takaista olotilaansa.
Itsemurhaa Niskala yritti useamman kerran. Ensin oli pienempiä kokeiluja lääkkeillä, sitten rajumpia yrityksiä ainakin kymmenkunta kertaa.
Pelastus osui paikalle aina kreivin aikaan. Rankin yritys oli mehulasiin sekoitettu valtava lääkemäärä. Silloinkin apua tuli paikalle ihmeen kaupalla.
- Tyttöystävä saapui töistä kotiin normaalia aiemmin, löysi minut tajuttomana ja soitti apua, muistelee Niskala.
Huomaamattomat vaaran merkit
Masennus ja ahdistus pääsivät pahaksi, koska Niskala ei tunnistanut vaaran merkkejä.
- Työt eivät maistuneet, vaikka ei ollut kuumetta, eikä sairauden tunnetta. En vain ymmärtänyt, että mielikin voisi niin pahasti sairastua.
Kun mies käveli hätänsä kanssa työterveyteen, passitti lääkäri Niskalan heti kriisipalveluun.
Siellä mies ymmärsi, miten huonoon jamaan oli joutunut. Mutta parantuminen ei lähtenyt sormia näpäyttämällä.
- Seuraavaksi upposin vielä syvemmälle. Jouduin sairaalaan kriisiosastolle ja itsetuhoisuus seurasi vielä pitkään. Elämänhalu kun oli mennyt kerta heitolla.
Moni kävi puhumassa, kannustamassa ja tsemppaamassa. Kuuluttamassa elämäniloa.
- Ei ollut toivoa, eikä halua yrittää. Myin jopa kirpputorilla omia tavaroitani ja tein luopumistyötä.
Toipumisen polulla
Tarkkaa käännekohtaa parempaan Niskala ei osaa tarkalleen nimetä.
- Olen saanut uskonnollisen kasvatuksen ja pyörinyt kristillisissä piireissä. Päätin hakea apua esirukouspalvelusta, mutta ei tepsinyt.
Jostain Niskala kuuli luennoitsija Päivi Niemestä, joka puhui avoimesti rankoista elämänkokemuksistaan ja masennuksesta.
- Meni tapahtumaan, jossa Päivi puhui ja hän pyysi nuorten leirille mukaan, jonne päädyinkin.
Pari ryhtyi seurustelemaan ja myöhemmin he päätyivät naimisiin. Niskala muutti Niemen perässä etelään ja hankki oman undergroud-levykaupan.
- Toipuminen alkoi siitä. Kaksi tai kolme kesää sitten ajattelin, että nyt taidan olla parantuneiden kirjoissa.
Toipumiseen meni Niskalalta lähes kymmenen vuotta. Sairastumisen syitä hän osaa vain arvailla.
- Kristillisestä yhteisöstä on tullut kaikenlaista turhaa mukaan, mikä on mua syyllistänyt. Olin kuin joulukuusi, johon oli tullut painavia juttuja lisää. Masennuksen aikana ravistettiin kaikki ylimääräinen pois. Nyt olen vapaampi.
Nykyistä elämäänsä mies kuvaa hyvin onnelliseksi.
- Liikun luonnossa ja valokuvaan paljon. Siitä on tullut intohimo, jopa näyttelyksi asti, mies kertoo.