TUKHOLMA Södermalmilla sijaitsevan kerrostalon ovessa lukee Arell ja Räms. Hyväntuulinen Arell avaa oven valoisaan läpitalonhuoneistoon, jossa voisivat asua tavalliset keskiluokkaiset svenssonit.

Kodista puuttuvat kaikenlaiset viittaukset isännän asemaan. Olemme sentään Ruotsin suurimman taidemuseon, Nationalmuseumin, entisen pääjohtajan kotona.

Yhdellä seinällä on ranskalaisen valokuvataiteilijan Bettina Rheimsin kookkaita mustavalkokuvia naisten alusasuihin pukeutuneesta transsukupuolisesta. Toista seinää koristavat ortodoksiset ikonit.

Arell on kääntynyt ortodoksiksi myöhemmällä iällään. Tukholman suomalainen ortodoksinen kirkko sijaitsee kivenheiton päässä, ja siellä entinen museonjohtaja käy rauhoittumassa.

Suomesta Ruotsiin yli kuusi vuotta sitten muuttanut Arell, 58, vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä.

Toista oli reilut viisi vuotta sitten. Silloin entinen miesystävä hakkasi häntä.

”Kävelin ovea päin”

Viitisen vuotta sitten Arell aloitti tavallisen työpäivänsä Ruotsin kansallismuseossa. Ensi töikseen hän tapasi museon johtoryhmän, eli keskeiset työtoverinsa.

He katsoivat ihmeissään Arellia, joka tuli kokoukseen silmät mustina.

– Nyt on vaikea ymmärtää sitä tilannetta, koska kukaan ei sanonut silloin mitään, Arell muistelee tilannetta hämmentyneenä.

Ainoastaan kaikkein lähimmät työtoverit uskalsivat kysyä myöhemmin asiasta, ja heille museonjohtaja kertoi törmänneensä oveen.

Muutettuaan Tukholmaan talvella 2012 Arell tapasi miehen, johon hän rakastui. Tämä oli yli kaksikymmentä vuotta Arellia nuorempi. Miehet muuttivat kesällä yhteen.

Ensimmäinen isku tuli syksyllä, ja Arellin laskujen mukaan miesystävä hakkasi hänet vuoden sisällä kuusi kertaa.

Kerran Arell joutui väkivallan seurauksena sairaalaan, kun kylkiluita oli mennyt poikki.

Alkoi itsesyytösten ja häpeän aika. Arell tajusi ensimmäisen lyönnin jälkeen, että suhde pitää lopettaa, mutta siitä ei tullut mitään.

Arell ajatteli, että väkivalta on vain tilapäistä ja menee ohi.

Väkivaltaiseksi muuttunut suhde päättyi vasta yli vuoden seurustelun jälkeen, kun Arellin miesystävä muutti opiskelemaan Kööpenhaminaan ja jäi kiinni pettämisestä.

Silloin Arell pani välit poikki.

Sitten alkoi tapahtua. Arellin väkivaltaisen ex-miehen ystävä soitti Arellille ja kertoi, että mies puhuu uhkaavasti Arellista. Ystävä vaati, että Arell ottaa hetimmiten yhteyttä poliisiin.

Miesten välinen parisuhdeväkivalta on tabu

Ulostulosta poliisille alkoi pitkä toipumisen prosessi, johon liittyi alussa paljon häpeää.

Parisuhdeväkivallasta kertominen tuntui erityisen vaikealta, koska kyse oli kahdesta miehestä. Asia on tabu.

On kiinnostavaa, että Ruotsissa media ei ole tarttunut aiheeseen, vaikka se on ollut tarjolla.

– Se ei sovi täällä kerta kaikkiaan kuvaan, Arell puuskahtaa.

Häneen kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta kertoi ensin suomenruotsalainen media.

Entinen museonjohtaja löytää syyn ruotsalaisesta yhteiskunnasta.

Se ei ole Arellin mukaan aivan sellainen kuin me suomalaiset luulemme: suvaitsevainen, ymmärtäväinen ja avoin.

– Ruotsalainen yhteiskunta ei ole sen kummempi kuin suomalainenkaan. Vaikeista asioista puhutaan täällä yhtä vähän, Arell sanoo.

Lisäksi hänen asemansa Kansallismuseon johtajana vaikutti asiaan.

Vanhojen kulttuurilaitosten ympärillä pyörii Arellin mukaan raharikas yläluokkainen eliitti, aristokraatit ja miljardöörit. Lisäksi kuningashuone on Arellin mukaan erittäin lähellä museota.

– Tällaisista asioista ei puhuta niissä piireissä.

Poliisikuulustelu aukaisi haavat

Arell luuli päässeensä parisuhdeväkivallan yli, kun suhde väkivaltaiseen mieheen oli päättynyt, mutta se ei ollut totta.

Poliisikuulustelu aukaisi kaikki mahdolliset haavat.

Kuulustelussa hän joutui käymään uudelleen läpi kipeät yksityiskohdat: Kuka löi ja milloin? Ja millä kädellä? Mihin lyönnit osuivat, ja mitä sen jälkeen tapahtui?

– Asioiden yksityiskohtaisuus oli raadollista. Silloin ymmärsin, että minun pitää saada puhua asiasta ammatti-ihmisen kanssa.

Siitä alkoi puolen vuoden mittainen terapia, jossa Arell kävi kahdesti viikossa.

Sinne hän löysi Rikosuhripäivystyksen kautta. Organisaatiolla oli erikseen asiantuntija, joka oli erikoistunut samaa sukupuolta olevien parisuhdeväkivaltaan.

– Olin epäilevä, mutta sain aivan loistavan naisterapeutin. Hän oli taitava, Arell kehuu.

Onnistuneesta terapiasta huolimatta parisuhdeväkivallan jättämä möykky ei lähtenyt Arellista.

Poliisikuulustelujen jälkeen hän joutui jännittämään, nostaisiko syyttäjä syytteen Arellin entistä miesystävää kohtaan. Aikaa kului melkein vuosi.

– Asia ei ollut minun päätettävissä. Piti vain odottaa, Arell sanoo.

Syyte nostettiin, painajainen syveni.

Kun poliisi kuulusteli Arellin entistä miesystävää, tämä väitti, että Arell oli hakannut häntä, eikä toisin päin.

Arell joutui taas poliisikuulusteluun, mutta pian kävi ilmi, ettei entisen miesystävän puheille ollut näyttöä.

Sekä poliisi että Arellin asianajaja kertoivat, että parisuhdeväkivaltatapauksissa tarina kääntyy usein toisinpäin, kun epäiltyä syyllistä aletaan kuulustella.

Oikeuden päätöksellä Arellin ex-mies passitettiin mielentilatutkimukseen ja diagnoosin jälkeen avohoitoon. Sen lisäksi mies sai yhdyskuntapalvelua sekä oikeudenkäyntikulut maksettavakseen.

Arell ei ole kuullut miehestä sen koommin. Oikeuden päätös tuli voimaan viime vuoden alussa.

– Kun seurustelimme, tiesin, että hän oli sairas, mutta en halunnut hyväksyä sitä, Arell toteaa.

Arellin ottamat selfiet päätyivät todistusaineistoksi oikeudenkäyntiin. Kuvissa hän poseeraa hakattuna. Selfiet hän otti alun perin selvittääkseen itselleen, voisiko töihin jo mennä, vaikka naama oli ruhjeilla.

– Nyt tiedän kokemuksesta, että menee ainakin pari kolme viikkoa ennen kuin mustelmat häviävät, Arell sanoo.

Oikeudenkäyntiin hän pyysi todistajaksi kollegansa Ruotsin kansallismuseosta.

Tämä kertoi tienneensä alusta asti, mistä Arellin mustelmissa oli kyse, vaikka työpaikalla ihmiset esittivät muuta.

”Suhteesta pitää lähteä heti”

Aurinko paistaa keittiön ikkunasta sisään, kun Arell keittää ruotsalaista suodatinkahvia.

Ikkunalauta on täytetty pienillä designesineillä.

Museonjohtajana uransa Suomessa ja Ruotsissa tehnyt Arell on poikkeuksellinen korkean tason virkamies, sillä hän on avannut yksityiselämäänsä julkisuudessa.

Arell kokee, että asemansa takia hänen on helpompi puhua parisuhdeväkivallasta kuin monen muun. Voisi kuvitella, että asia olisi juuri päinvastoin.

– Minulla on hyvä, taloudellisesti turvattu asema. Jos minä en uskalla kertoa tästä, niin kuka sitten uskaltaa, Arell kysyy.

Kun ensimmäiset jutut Arelliin kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta julkaistiin viime vuonna, moni vieras ihminen otti häneen yhteyttä. Heillä oli samanlainen tarina.

Arellin yllätykseksi myös lähipiiristä tuli yhteydenottoja.

– En itse ollut tiennyt niistä eli oma esimerkkini toimi juuri niin kuin toivoin, Arell sanoo.

Hän kannustaa parisuhdeväkivallan uhreja lähtemään suhteesta.

– Siitä pitää kävellä heti pois. Tilanne ei muutu takuulla ikinä paremmaksi. Väkivalta vain toistuu ja muuttuu yhä pahemmaksi, Arell toteaa.

Hän muistuttaa, että pitkään jatkunut väkivaltainen suhde voi alkaa tuntua normaalilta, koska oma kynnys ottaa iskuja vastaan madaltuu. Se on sairasta.

Arell haluaa esimerkillään osoittaa, että parisuhdeväkivallasta voi päästä ottamalla ohjat omiin käsiin. Helppoa se ei silti ole.

– Se oli elämäni tuskallisin asia. Sen ylipääsemiseen meni vuosia, Arell sanoo.

”Suomalaisen vaikea päästä sisään yhteiskuntaan”

Ruotsin kansallismuseon entisenä pääjohtajana Arelilla ei ole Ruotsissa hädän päivää. Hän voisi jäädä jo nyt eläkkeelle, mutta ei halua.

Hän tekee freelancerina töitä Fotografiskalle, Tukholman valokuvataiteen museolle, joka laajenee kovaa vauhtia maailmalle.

Arell tuottaa Fotografiskan uusiin museoihin näyttelyjä, jotka tehdään yhteistyössä tunnettujen ulkomaisten museoiden ja säätiöiden kanssa.

Kansallismuseon suomalaisena pääjohtajana hän joutui Svenska Dagbladetin silmätikuksi. Lehti nosti viime vuosina tämän tästä esiin Arellin toimintaan liittyviä epäselvyyksiä.

Ne koskivat museon sponsoriauton väärinkäyttöä, ystävien suosimista rekrytoinnissa sekä esimerkiksi matkabudjetin ylittämistä.

Arell kuittaa väitteet olankohautuksella.

Hänen mukaansa Svenska Dagbladet nosti esiin sellaisia pieniä yksityiskohtia hänen toiminnastaan, joilla oli vain vähän tekemistä kokonaisuuden kanssa.

– Sitä paitsi mikään budjetti ei paukkunut yli, Arell puolustautuu.

Hän uskoo, että joku museon sisältä ruokki tarkoituksella juuri Svenska Dagbladetia Arellille epäedullisilla jutuilla.

– Täällä on aika vaikea päästä yhteiskuntaan sisään suomalaisena, Arell sanoo.

Hän viittaa verkostoihin, jotka Ruotsiin muuttaneilta suomalaisilta puuttuvat Ruotsissa: esimerkiksi koulu-, armeija - ja opiskelukaverit.

Lisäksi johtajan asema on Ruotsissa erilainen kuin Suomessa.

– Ruotsissa päätöksenteko on kollegiaalista, mutta johtajalla on vastuu. Jos jokin asia ei toimi, muut sanovat, että se oli johtajan päätös, Arell toteaa.

Arellin kuuden vuoden pesti Kansallismuseon pääjohtajana olisi voinut jatkua vielä kolme ylimääräistä vuotta, mutta Ruotsin hallitus ei jatkanut sopimusta.

Peruskorjatun, uudistetun museon avaa lokakuussa Ateneumin johtaja Susanna Pettersson, joka valittiin Arellin seuraajaksi.

– Vuosi lisää olisi ollut hyvä, jotta olisin päässyt avaaman museon. En tosin ole ollut koskaan pitkään töissä yhdessä ja samassa museossa, Arell toteaa.

Kuusi vuotta Ruotsin kansallismuseossa on ennätys Arellin uralla museonjohtajana.

Kahvit on juotu ja jossain vaiheessa Arellin aviopuoliso, graafinen suunnittelija Mattias Räms tulee kotiin.

Miehet tapasivat yli kolme vuotta sitten sen jälkeen, kun Arell oli jättänyt väkivaltaisen miesystävänsä.

Naimisiin Arell ja Räms menivät viime syksynä.

Arell on itse asiassa osa suurperhettä, sillä hänellä on kolme lasta avioliitosta suomalaisen naisen kanssa.

Se liitto kesti melkein 20 vuotta, kunnes Arell päätti alkaa elää yhdessä miehen kanssa.

Se tapahtui 1990-luvulla, kun Arell oli Turun taidemuseon johtaja.

Arell puhuu humoristisesti ja lämmöllä aviomiehestään.

Räms on minimalisti, eikä oikein pidä siitä, että Arell on täyttänyt keittiön ikkunalaudan pikkuesineillä.

Riitaa siitä ei kuitenkaan synny.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) puolustaa hallituksen kehysriihessä tekemiä päätöksiä työntekijöiden aseman heikentämisestä.

Ylen pääministerin haastattelutunnilla Lahdessa Sipilä puolusti päätöksiä, joilla irtisanominen tehdään työnantajalle helpommaksi ja työttömiä nuoria voi palkata määräaikaisiksi ilman perusteita. Sipilä sanoo uskovansa, että työllistyminen helpottuu.

– Erityisesti nuorillla, kun työttömyysjakso on kestänyt kolme kuukautta, niin siinä on riski, että se muodostuu pitkäaikaiseksi. Sitä kautta alkaa tulla sitten kaikkia muunlaisia ongelmia.

– Ja tämähän tehdään kolme kuukautta työttöminä olleille nuorille, jotta olisi alempi kynnys palkata tällainen nuori ehkä ensimmäiseen työsuhteeseen, Sipilä perusteli.

Tavoitteena pysyvä työpaikka

SDP kertoi ennen viikonvaihdetta pitävänsä työehtojen heikennysesitystä kovana iskuna työntekijöiden ja työnhakijoiden asemaan ja oikeuksiin ja tekevänsä asiasta välikysymyksen.

Sipilän näkemys esityksestä on päinvastainen. Hänen mukaansa nuoren työehtoja ei heikennetä.

– Kolmen kuukaukauden määräaikaisuuden jälkeen tavoitteena on, että se muuttuu pysyväksi – ihan normaaliehdoilla.

Sipilä sanoi määräaikaisuuden olevan etu.

– Varsinkin valintatilanteessa nuori saisi pienen edun siitä, että hänet valittaisiin töihin.

Ei määräaikaisuuksien tulvaa

Sipilä sanoi, ettei hän näe sellaista varaa, että määräaaikaiset työsopimukset lisääntyisivät.

– Jos ajatellaan sitä työpaikkaa, johon nuori palkataan, niin mitäs järkeä siinä olisi, että työnantaja ottaisikin kolmen kuukauden määräaikaisuuden jälkeen sitten uuden kolme kuukautta työttömänä olleen – juuri kun työntekijä on töihinsä oppinut?

– Kaikkien etu on, että työhönsä oppinut saa jatkaa siinä tehtävässä ja silloin samoilla ehdoilla kuin kaikki muutkin, Sipilä toisti.

Ketjuttaminen olisi vältettävä

Naisten pätkätöiden ketjuttamisesta Sipilä kantoi huolta ja vakuutti ettei uusi esitys johda siihen. Ketjuttamisen lopettamiseksi hän toivoi löytyvän keinoja.

– Työelämä ei ole vielä tasa-arvoinen, Sipilä totesi.

Kyselyissä on todettu, kuinka syntyvyys pienenee entisestään, kun epävarmuus työmarkkinoilla lisääntyy. Pätkätyöt ovat olleet juuri nuorten naisten vitsaus.

– Isossa kuvassa juuri noin on ja niin siinä ei saa käydä. Tässä helpotetaan nyt työsuhteeseen astumista, ei ketjuttamista, Sipilä sanoi ja jatkoi, että kuten kaikkiin uudistuksiin, niin tähänkin "liittyy paljon pelottelua".

Työperäistä maahanmuuttoa pitäisi helpottaa

Sipilän mukaan työperäisen maahanmuuton tarveharkinnasta tulisi hiljalleen luopua väestön ikääntymisen ja työvoimapulan myötä.

– Lähden siitä, että tarveharkinnasta pitäisi asteittain luopua kokonaan. Juuri siitä syystä, että tarvitsemme Suomeen lisää työntekijöitä, jotta pystymme pitämään hyvinvointiyhteiskunnasta huolen.

Sipilä korosti, että jo nyt eri alojen erityisosaajia tulee EU:n ulkopuolelta nopeutetun järjestelyn turvin. Huolta hän kantaa erityisosaajien lisäksi myös pelloista ja kasvihuoneista.

– Kyllä mansikat jäisivät penkkiin ilman EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevaa työvoimaa.

Lue myös:

Hallitus kehysriihessä: työttömien nuorten määräaikaisia työsuhteita ei tarvitse perustella, irtisanomista helpotetaan

Analyysi: Hallitus muuttaa työelämää – pääset helpommin töihin, saat helpommin potkut

Professori hallituksen uusista työllistämiskeinoista: Aktiivimalli on vain muurahaisenpissaa tähän verrattuna

Hallituksen ajamat perusteettomat pätkätyöt nuorille voivat kaatua – "Kukaan ei kehtaisi esittää tällaista yli 50-vuotiaille"

Sami Borg työskentelee vaalitutkijana Tampereen yliopiston johtamiskoulutuskeskuksessa. Hän on myös Ylen pitkäaikainen vaaliasiantuntija.

– Luulen, että Harkimon hanke tyssää melko lyhyeen, Borg arvioi sunnuntaina.

Heikki A. Ollila oli kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1987-1995 ja 2003-2011. Ollila on myös ollut kokoomuksen varapuheenjohtaja ja puoluesihteeri. Viimeisin poliittinen urakka oli presidentinvaaleja varten perustetun Niinistön valitsijayhdistyksen johtaminen.

–Oli yllätys, että kaikki oli näin ilmassa. Olisin odottanut valmiimpia suunnitelmia, varsinkin kun Harkimo oli teettänyt tutkimuksia ja käyttänyt mainostoimistoa, Ollila listaa puhelimessa.

Vaaleihin vai ei?

Molempia oudoksutti se, ettei Harkimolla ja liikeen toisella perustajalla Mikael Jungnerilla ollut näkemystä esimerkiksi siitä, aikovatko osallistua seuraaviin eduskuntavaaleihin, ja jos kyllä, niin omilla ehdokkaillako puolueena vai valitsijayhdistyksenä..

– Jäi hyvin epämääräinen kuva, vaikka mediahuomiota oli kyllä aivan poikkeuksellisen paljon, Borg luonnehtii.

Ollilan mukaan Niinistön presidentinvaaliliikettä on vaikea verrata Harkimon hankkeeseen, sillä presidentinvaali oli selkeä projekti, joka päättyi vaali-iltaan. Ollila kertoo, että puolueiden ulkopuoliseen valitsijayhdistykseen päädyttiin, koska Niinistön kannatus oli niin selvästi suurempaa kuin esimerkiksi kokoomuksen.

.

Ollilan mukaan kansaliikkeen etuna on se, että toimintaan on helpompi tulla mukaan, koska siinä ei leimaudu.

– Ei tule sitä, että "mitähän muut sanovat ", Ollila kuvaa.

Ollila korostaa kuitenkin, että kansanliikkeessäkin on ensin oltava ajatus ja vasta sitten ruvetaan toimimaan. Harkimon liikeen neljän kohdan ohjelman ylimalkaisuutta Ollila ihmetteee. Ne kun voisi allekirjoittaa aivan jokaikinen.

–Mainostoimistokamaa, Ollila tuhahtaa.

Borg puolestaan jäi kaipaamaan että edes jossain olisi puhuttu tai kirjoitettu vastuunkannosta, joka poliittiseen toimintaan aina kuuluu.

Ei luo pelkoa puolueisiin

Kumpikaan ei usko viime päivien perusteella, että Harkimon liike aiheuttaisi erityistä painetta missään puolueessa, kokoomuksessakaan. Tilanne tosin muuttuu, jos liike asettaa ehdokkaita esimerkiksi Helsingissä tai Uudellemaalla. Ollila laskee, että silloin tilanteesta hyötyisi SDP.

Borg tulkitsee Harkimon eron kokoomuksesta ja uuden liikeen perustamisen kumpuavan klassisesta ensimmäisen kauden kansanedustajan turhautumisesta. Borgin mukaan Harkimon aiemmat ansiot yksinpurjehtijana ja isojen hankkeiden liikemiehenä ovat kiistattomat. Eduskunnan peräpenkki on kuitenkin kova koulu kenelle tahansa ensimmäisen kauden edustajalle.

– Harkimolle tämä on saattanut olla vielä monin kerroin turhauttavampaa, sillä hän on aiemmin toteuttanut omaa visiotaan. Politiikan kova ydin on kuitenkin yhteensovittaa intressejä, Borg luonnehtii.

Borgin mukaan Harkimo kumppaneineen osoittaa puolueista ja eduskunnasta oikean ongelman eli nihkeän suhtautumisen suoraan demokratiaan kuten kansanäänestyksiin ja kansalaiskeskusteluun.

– Puolueiden ja eduskunnan pitäisi avata työtään nykyisestä, sillä paljon tapahtuu yhä suljettujen ovien takana. Erityisesti eduskunnan työtavat ovat aika vanhanaikaiset. Kansanäänestyksiä vieroksutaan, koska on tullut tavaksi ajatella, että puolueet hoitavat politiikan. Kansalaisten aktiivisuutta kaivataan hyvin vähän, Borg luonnehtii.

Hänestä onkin nyt mielenkiintoista seurata miten Harkimon liike onnistuu kansalaisten osallistamisessa. Ja mielenkiintoista on seurata myös Harkimoa eduskunnassa.

– Hänhän ei ole loikkari, koska ei ole siirtynyt toiseen puolueeseen, vaan pikemminkin vetäytyjä. Kukaan ei pääse eduskuntaan pelkillä omilla äänillään, eli siinä mielessä voi ajatella että hän pettää omat äänestäjänsä. Mutta nyt on kiintoisaa nähdä miten hän toimii, Borg pohtii.

Korealaisen lentoyhtiön Korean Airin pääjohtaja Cho Yang-ho on joutunut jälleen pyytelemään anteeksi jälkikasvunsa käytöstä. Tällä kertaa skandaali virisi hänen nuoremman tyttärensä toimista yhtiön markkinointijohtajana.

– Tyttärieni epäkypsä käytös tuntuu minusta hirveältä niin Korean Airin johtajana kuin isänä, Cho Yang-ho sanoo julkistamassaan lausunnossa.

Pääjohtaja Cho Yang-hon mukaan hänen kaksi tytärtään menettävät asemansa yhtiössä.

34-vuotiaan Cho Hyun-minin epäillään käyttäneen asiattomasti liiketapaamisessa ja BBC:n mukaan muun muassa heittäneen vettä työtoverinsa kasvoille. Poliisi tutkii asiaa paikalla olleiden lausuntojen perusteella. Cho Hyun-min on pyytänyt anteeksi käytöstään, mutta kiistää veden heittämisen.

Isosiskon pahamaineinen "pähkinäraivo"

Pääjohtajan vanhempi tytär Cho Hyun-ah, 44, nousi neljä vuotta sitten maailmanlaajuiseen julkisuuteen "pähkinäraivona" tunnetun tapauksen myötä. Silloinen Korean Airin apulaisjohtaja oli vaatinut matkustamotyöntekijän poistamista koneesta, kun hänelle oli tarjoiltu pähkinöitä pussissa eikä lautasella.

Hän oli myös pakottanut kaksi työntekijää anelemaan polvillaan anteeksiantoa.

Cho Hyun-ah sai viiden kuukauden vankeustuomion lentoturvallisuuden vaarantamisesta ja vallan väärinkäytöstä. Hän palasi Korean Airiin vasta maaliskuussa sen omistaman hotelliyhtiön johtajaksi.

Aiemmin aiheesta:

Pussipähkinät raivostuttivat lentoyhtiön johtajan – kone palasi terminaaliin 9.12.2014

Porin kunnallispolitiikka on ajautunut viimeisimmän viikon aikana kriisiin. Keskipisteessä on kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja ja entinen ministeri Krista Kiuru (sd.).

Ylen useista lähteistä varmistamien tietojen mukaan porvarillisella puolella katsotaan, että Kiurulla ei ole enää luottamusta jatkaa valtuuston puheenjohtajana.

Tuulivoimasta kuuntelujupakkaan

Luottamus on kadonnut talven aikana muun muassa tuulivoimaa ja koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämistä koskevissa kiistoissa, mutta viimeinen niitti oli alkuviikosta julkisuuteen tullut kaupunginhallituksen kokousten kuuntelujupakka.

Kiurulla on valtuuston puheenjohtajana läsnäolo- ja puheoikeus kaupunginhallituksessa, mutta hän osallistui talvella useisiin kokouksiin puhelimen välityksellä niin, että iso osa kaupunginhallituksesta ei tiennyt hänen kuuntelevan kokousta.

Krista Kiuru itse on todennut, ettei ole mielestään tehnyt mitään väärää. Hänen mukaansa kuuntelusta oli sovittu Porin virkamiesten kanssa.

Vaatimus: Kiuru vaihtoon

Kovimmat julkiset uhkavaatimukset on antanut keskustan valtuustoryhmä, joka on ilmoittanut, että sosiaalidemokraattien on tehtävä nopeasti johtopäätökset tilanteesta tai muuten joudutaan turvautumaan hallinnollisiin tai oikeudellisiin jatkotoimenpiteisiin.

Ylen tietojen mukaan vastaavaa harkintaa käydään nyt myös kokoomuksessa, perussuomalaisissa sekä pienemmissä valtuustoryhmissä vasemmiston ulkopuolella. Käytännössä vaatimuksena on, että Kiuru eroaa valtuuston puheenjohtajan paikalta.

Jos Kiuru ja SDP eivät tähän suostu, edessä voi olla luottamusäänestys valtuustossa. Tiettävästi SDP:n valtuustoryhmä tukee ainakin tällä hetkellä Kiurua eikä ole valmis muutoksiin.

Aloitteen luottamushenkilön erottamisesta voi tehdä kuntalain mukaan neljäsosa valtuutetuista, minkä jälkeen perustettaisiin tilapäinen valiokunta pohtimaan asiaa. Käytännössä Kiurun kanssa pitäisi erottaa myös muu valtuuston puheenjohtajisto, minkä jälkeen tilalle valittaisiin uudet henkilöt.

Kiurulla yhä vankkoja tukijoita

Eroäänestyksen lopputulos olisi erittäin epävarma. Enemmistöä erottamisen taakse ei löydy, jos Kiurun valtuuston johtoon vuosi sitten nostanut vasemmistopuolueiden ja vihreiden enemmistö pysyy edelleen hänen takanaan.

Porvarit tuskin lähtevät koettamaan Kiurun kaatamista, jos lähipäivinä ei synny riittävän laajaa Kiurun vastaista koalitiota. Kulisseissa on käyty tiiviisti neuvotteluja asiasta.

Yhtenä vaihtoehtona esiin on noussut myös jonkinlainen valtuuston ja muiden Porin poliittisten elinten kokousten boikotointi. Tämä tosin voisi vain vahvistaa punavihreän enemmistön asemaa Porissa.

Kokouksia nopeaan tahtiin

Porin valtuustoryhmien puheenjohtajat kokoontuvat ylimääräiseen kokoukseen sunnuntai-iltana. Esillä on muiden asioiden ohella tällä viikolla kärjistynyt poliittinen epäluottamuksen ilmapiiri.

On epätodennäköistä, että kriisi ratkeaisi suuntaan tai toiseen vielä sunnuntaina.

Ratkaiseva päivä voi olla huominen maanantai. Jos SDP ei tuo omaa, tilannetta purkavaa esitystään kaupunginhallituksen kokoukseen, porvaripuolella on uhattu tehdä sen jälkeen omia päätöksiä painostustoimista.

Yle ei tavoittanut Krista Kiurua kommentoimaan asiaa.

Lisäys klo 21.21: Porin vihreiden valtuustoryhmä ilmoittaa tukevansa Kiurua.

Yrityksen tiloissa on laari toisensa perään täynnä C-vitamiinia. Marjaöljytuotteita valmistavan Aromtechin Tornion tiloissa tyrniä on jatkojalostettu jo 20 vuoden ajan. Yritys on mukana myös marjan tutkimustyössä.

– Meidän lähestymistapamme on, että kaikki on tutkittua, mutta luonnollista. Tyrniöljy on yksi niistä tehoaineista, joita meidän tuotteissa käytetään. Toki on muita lääkinnällisiin valmisteisiin sopivia tehoaineita, sanoo Aromtecin toimitusjohtaja Helena Korte.

Tyrniöljyä sisältäviä terveystuotteita ovat esimerkiksi silmäsuihke ja naisten limakalvojen kuivuuden hoitoon tarkoitettu voide.

.

Tehtaan raaka-aineen tarve on valtava. Vaikka tyrni kasvaa Suomessa luonnonvaraisena ja erilaisia viljelyhankkeita on vireillä, se ei pelkästään riitä. Marjaa hankitaan Tornioon villinä ja luomuna kahdeksasta maasta.

– Laskimme tehtaanjohtajan kanssa, paljonko meidän raaka-aine on muutettuna tuoreiksi marjoiksi, jos se levitetään tuohon pihalle. Saimme vastaukseksi 200 jalkapallokentällistä marjaa. Aikamoinen määrä, Korte toteaa.

Uutta tietoa löydetään koko ajan

Suomessa on tehty yliopistotasoista tutkimusta tyrnistä jo 1990-luvulta alkaen. Tyrnissä riittää silti edelleen löydettävää.

– Yliopistomaailmassa tutkitaan edelleen kiivaasti tyrnin koostumusta. Siitä on löytynyt uusia mielenkiintoisia sokereita ja vastaavia, mitä tutkitaan. Sitä mukaa kun analyysimenetelmät kehittyvät, marjasta löydetään uutta tutkittavaa, sanoo tyrnistä väitellyt Aromtechin tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Petra Larmo.

Turun yliopiston elintarvikealan emeritusprofessori Heikki Kallion mukaan useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on pystytty osoittamaan, että tyrnimarjalla on terveyttä ylläpitäviä vaikutuksia.

– Uusimpana on ymmärrys siitä, että tyrniöljy vähentää esimerkiksi kuivasilmäisyyden oireita niin suun kautta nautittuina kapseleina kuin suoraan silmiin käytettävänä suihkeena, Kallio sanoo.

Hän on kuitenkin varovainen lausunnoissaan, mitä tulee erilaisten tuotteiden markkinoimiseen.

– On tärkeää muistaa lainsäädännön vaatimukset ja rajoitukset tyrnituotteiden valmistuksessa ja markkinoinnissa. Sekä elintarvike- että lääkelainsäädännön keskeisiä tehtäviä on kuluttajansuojelu turvallisuuden ja epäasiallisen mainonnan osalta. Biologiset vaikutukset kulkevat omia teitään näiden säännöstöjen rajapinnalla, Kallio huomauttaa.

Tyrneissä on eroja

Elintarvikealan emeritusprofessori Heikki Kallio sanoo ravintosisällöissä olevan huomattavia eroja eri alkuperää olevien tyrnien välillä.

– Teollisia tuotteita valmistettaessa alalajien, lajikkeiden ja kasvupaikan aiheuttamat erot on otettava huomioon. Muun muassa Lapin viljelmillä fenolisten yhdisteiden ja C-vitamiinin määrät ovat korkeammat kuin vastaavilla lajikkeilla, joita viljellään eteläisessä Suomessa, Kallio toteaa.

Aromtechin tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Petra Larmo sanoo, että yhtiössä tämä on tiedossa.

– Me vakioimme sen monissa kliinisissä kokeissa näytetyn vaikuttavan koostumuksen, vaikka raaka-aine tuleekin eri puolelta maailmaa ja eri kasvuympäristöistä.

Lääkinnällisten tuotteiden saaminen markkinoille on ollut yhtiölle iso projekti.

– Ensin piti hankkia valmius, jotta saamme valmistaa Medical Device-luokan tuotteita. Ulkopuoliset auditoijat käyvät tarkistamassa raaka-aineen ja lopputuotteen laadun. Kliininen näyttö pitää olla ennen tuotteen päätymistä markkinoille, Larmo sanoo.

Pieni osa yhtiön liikevaihdosta tulee kosmetiikkatuotteista, joita yhtiö ei itse jatkojalosta. Torniossa uutettua tyrniöljyä saattaa siis kulkeutua jonkun ihmisen meikkipussissa takaisin Lappiin.

– Kosmetiikkapuolella meillä on erilaisia siemenöljyjä ja muita kasviuutteita, jotka leviävät ympäri maailmaa suurien kosmetiikkabrändien tuotteisiin. Niissä tuotteissa ei sitten Aromtech enää näykään, vaan tuotteissa lukee esimerkiksi, että sisältää mustikansiemenöljyä, toimitusjohtaja Korte kertoo .

Elokuvantekijä Jukka Vidgrén rakastui elokuviin jo varhain lapsena. Todellinen käännekohta tapahtui kuitenkin yhdeksänvuotiaana, kun hänen vanhempansa Espanjan lomalta tullessaan toivat hänelle videokameran. Yhtäkkiä Vidgrén pystyi tekemään elokuvia itse.

– Ajatus omista elokuvista oli niin huikea, että niitä tehtiinkin koko ajan ala- ja yläasteella.

Suvun paine ei ollut esteenä

Ajatus elokuvanteosta sinetöityi Vidgrénin kohdalla, kun hän haki Ouluun opiskelemaan elokuvian tuottamista. Sama ajatus täytyi alkuvaiheessa myydä myös vanhemmille.

Suvun omistama metsäkoneyhtiö Ponsse Oyj oli jo kasvanut kansainväliseksi yritykseksi, jonka palveluksessa Vidgrénin veljet olivat. Vidgrén uskoo isänsä Einarin kaavailleen häntäkin yhtiöön töihin.

Veto elokuvien pariin oli kuitenkin niin kova, ettei isä lopulta asettunut poikkiteloin. Vidgrén uskoo myös isä Einarin omien kokemusten vaikuttaneen suhtautumiseen.

– Ei hänen oma isänsä Jooseppikaan kovin innoissaan ollut, kun hän kuuli poikansa aikeista perustaa metsäkoneita valmistavan yrityksen.

Opinnäytetyö karkasi käsistä

Vidgrén teki ensimmäisen suuren mittakaavan elokuvatuotannon jo opiskeluaikanaan ammattikorkeakoulussa.

Opinnäytetyöksi tarkoitettu vuonna 2011 julkaistu Dr. Professors's Thesis of Evil -lyhyelokuva karkasi Vidgrénin mukaan täysin käsistä. Elokuvaa tehtiin lopulta kahden ja puolen vuoden ajan.

– Siinä pantiin kyllä kaikki peliin. Elokuvasta tuli niin massiivinen, että siihen haettiin rahoitusta jopa Suomen elokuvasäätiöstä.

Projekti oli käänteentekevä Vidgrénin uralla. Sen pohjalta syntyi oululainen videotuotantoyhtiö Mutant Koala Pictures, jonka tuottaja-ohjaajana Vidgrén edelleen toimii. Projektin aikana hän myös ystävystyi Juuso Laation kanssa, josta sittemmin tuli Vidgrénin luotto-ohjaaja ja yhtiökumppani.

Elokuvia muualtakin kuin etelästä

Elokuvateon ajatellaan perinteisesti vaativan asettumista pääkaupunkiseudulle. Merkittävä määrä elokuvaväestä asuukin Helsingissä.

Kotimaisia kokoillan elokuvien ohjaajia, käsikirjoittajia ja tuottajia asuu kuitenkin myös muualla Suomessa. Hyvinä esimerkkeinä muualla toimivista elokuvantekijöistä käyvät Timo Koivusalo, Markku Pölönen ja Miika J. Norvanto. Ja myös Jukka Vidgrén.

– Työn puolesta joudun toki paljon käymään Helsingissä, mutta yhteydet ovat nykyään niin hyvät, etteivät välimatkat ole ongelma, Oulussa asuva Vidgrén pohtii ja jatkaa:

– Lisäksi kun on tällainen ohjaaja kuin minä, joka kirjoittaa materiaalinsa itse, niin tietynlaisesta rauhasta on hyötyä.

Vidgrénin ja Laation ensimmäinen kokoillan elokuva Hevi reissu (2018) kypsyikin pohjoisessa rauhassa kuuden vuoden ajan. Vidgrén myöntää, että hänen ja Laation käsikirjoittaman ja ohjaaman komedian tuotanto venähti pitkäksi.

– Toisaalta se ei ole ihme, sillä kun puhutaan tekijöidensä ensimmäisestä pitkästä elokuvasta ja kun elokuvalla on vielä kaksi ohjaajaa, niin moisen paketin myyminen rahoittajille ei todellakaan ollut helppoa. Kokeneilta ja nimekkäiltä tekijöiltä sama urakka saattaisi hoitua vuodessa.

Haaveissa seikkailuelokuvan teko

Vidgrén mukaan seuraava hänen ja Laation pitkä elokuva siintää vasta vuosien päässä.

Elokuvanteko on lähes poikkeuksetta noin kolmen vuoden mittainen urakka, jonka aikana joutuu jatkuvasti puntaroimaan projektin mielekyyttä, hän toteaa.

Luopumisen tuska on tuttua Vidgrénille itselleenkin. Ennen Hevi reissua hän ja Laatio suunnittelivat science fiction -elokuvaa. Tekijät ymmärsivät hyvin pian, että nyt oltiin liian suuren projektin äärellä, liian aikaisin.

– Vaikka joku hanke joudutaankin hylkäämään, ei se silti tarkoita sitä, etteikö se voisi toteutua joskus tulevaisuudessa, Vidgrén kuitenkin lisää.

Vidgrénin henkilökohtaiset suosikkielokuvat tehtiin 1980-luvulla, nimenomaan seikkailuelokuvagenressä.

– Indiana Jonesin ja Paluu tulevaisuuteen -elokuvien hengessä voisi olla mukava tehdä seikkailuelokuva, haaveilee elokuvantekijä Jukka Vidgren.

Oulun yliopistossa 1960-luvulta 1990-luvulle saakka vaikuttaneen ortotopologi Aapo Heikkilän tarinaa siirretään valkokankaalle.

Muun muassa valeopettajana ja valepsykiatrina toiminut haapaveteläinen maatilan poika Aapo Heikkilä nousi uransa huipulle itse kehittämällään pseudotieteellä, ortotopologialla. Heikkilä alkoi toimia oppialansa "dosenttina" pian sen jälkeen, kun oli istunut luonnontieteiden luennoilla Oulun yliopistossa vuonna 1958. Varsinaisena opiskelijana hän ei kuitenkaan yliopistossa ollut.

Vaikka Aapo Heikkilä parodioi tiedettä, hän onnistui vakuuttamaan olemuksellaan ja persoonallaan yliopistoyhteisön puolelleen, ja hänelle järjestettiin yliopistolta jopa oma työhuone – kemian laitoksen siivouskomerosta.

Ryhmäluennoista isojen salien vetonaulaksi

Oulun yliopiston entinen rehtori Lauri Lajunen järjesti kemian professorina toimiessaan tutkimusryhmälleen kaksi kertaa vuodessa Aapo Heikkilän "dosenttiluennon". Samanlaisia luentoja pidettiin myös muissa tutkimusryhmissä.

Myöhemmin ylioppilaskunta otti Aapon asian omakseen ja varasi myös isoja luentosaleja ortotopologian luentoja varten. Niiden saaman suosion siivittämänä Heikkilälle sateli kutsuja myös muihin yliopistoihin esittelemään ortotopologiaa.

– Hänen kautta ihmiset saivat mahdollisuuden nauraa itselleen, Lauri Lajunen toteaa.

Suosiosta kertoo sekin, että luento nousi jopa tv-uutisten aiheeksi.

Tosin aivan kaikkia Heikkilän edesottamukset eivät miellyttäneet.

– Varsinkin sen jälkeen, kun Heikkilä oli noussut valtakunnallisiin uutisiin, jotkut professoreista pohtivat, onko tämä nyt se ainoa asia, josta Oulun yliopistoa tehdään tunnetuksi, Lajunen muistelee.

Tieteisromaanista parauniversumin teoria

Aapo Heikkilällä oli tapana liikkua yliopistolla ja jutella ihmisten kanssa. Samalla hän imi myös ideoita ikioman tieteenalansa kehittämiseen.

– Muistan, kun olin lukenut tieteisromaanin, jossa oli parauniversumi eli luonnonlait olivat toisin päin. Sanoin sitten Aapolle, että siinä olisi hänelle hyvä tutkimusaihe.

Aapon kautta ihmiset saivat mahdollisuuden nauraa itselleen Lauri Lajunen

– Aapo innostui, ja koko kesän hän kirjoitti kuulakärkikynällä omia kaavojaan, joissa oli viisin–kuusinkertaista integraalia ja intra- ja ultrafiltteriä ja moniulotteisia kuvia. Syksyllä hän sitten toi sen tutkimuksena minulle ja totesi, että tässä se on, Lauri Lajunen kertoo.

Youtubessa julkaistulla vuonna 1988 valmistuneella opiskelijoiden tekemällä videolla Aapo Heikkilä selitti ortotopologian koostuvan yleisistä ilmiöistä sekä matematiikasta, kemiasta ja fysiikasta.

– Se on semmoinen kansainvälinen nimitys tuosta olevaisesta. Orto tarkoittaa 'oikeaa' ja topos on 'paikka' ja logos tarkoittaa 'oppia', Aapo Heikkilä selvitti tieteenalansa nimen taustoja.

Viihdettä vai parodiaa?

Ortotopologia oli Aapo Heikkilän kehittämä näennäistiede, varjotiede, pseudotiede tai epätiede. Taiteen ja yrityshistorian puolella sitä voisi rinnastaa kuvataiteilija Alvar Gullichsenin 1980-luvulla kehittämään Bonk-taiteeseen, jossa kuvitteellisia koneita ja laitteita valmistaa kuvitteellinen suuryritys. Bonk-aate vetää yhä anjovissähkön voimalla.

Ortotopologia oli samalla myös viihdettä ja huvia, joka kokosi yliopiston salit täyteen kuuntelijoita, jotka seurasivat hymyssä suin, kuinka ortotopologian dosentti selitti mitä kummallisimpia elämän ilmiöitä matemaattisten kaavojensa avulla.

Ortotopologi ei vältellyt erikoisimpiakaan tutkimuskohteita. Laskelmia voitiin tehdä vaikkapa siitä, mikä on tontun pään koko tai miten sininen enkeli selviytyy para-avaruudessa.

Aapo Heikkilästä elämäkerran kirjoittanut Oulun yliopiston maantieteen emeritusprofessori Olavi Heikkinen on todennut, että ortotopologia suuntautui tieteenä para-avaruuden ilmiöihin.

– Aapo Heikkilä käytti taitavasti hyväkseen sitä, että hän oli ortotopologian "dosentti", mutta silti hän oli hirveän sydämellinen ihminen, Lauri Lajunen sanoo.

Elokuvasta tulossa enemmän tarina kuin dokumentti

Humpuukitieteen tekijästä kertovan elokuvan käsikirjoittaja on raahelainen Tomi Tuikkala. Hän on aiemmin ollut käsikirjoittamassa esimerkiksi Itse valtiaat -sarjaa Ylelle. Elokuvan tuottaa oululainen Klaffi Tuotannot.

Elokuvan alkuperäisidea on Lauri Salovaaran, joka esitteli sen tuottaja Kimmo Paanaselle. Tomi Tuikkala puolestaan sanoo vakuuttuneensa aiheesta heti sen jälkeen, kun hän oli perehtynyt Aapo Heikkilän elämäntarinaan.

Vaikka Aapo Heikkilän elämässä riittää aineksia hyvinkin monipolviseen kertomukseen, Tomi Tuikkala haluaa kirjoittaa Aapo Heikkilästä ennen kaikkea tarinallisen elokuvan, joka on silti uskollinen esikuvalleen.

Se on semmoinen kansainvälinen nimitys tuosta olevaisesta. Orto tarkoittaa 'oikeaa', ja topos on 'paikka' ja logos tarkoittaa 'oppia'. Aapo Heikkilä

– Tavoitteena on luoda sellainen elämänmyönteinen tarina, jossa olisi jotain samaa henkeä kuin esimerkiksi Forrest Gumpissa tai Prinsessa -elokuvissa, Tuikkala kertoo.

Vuonna 1931 syntynyt Heikkilä menehtyi junassa sairaskohtaukseen huhtikuussa 1993 ollessaan luentomatkalla Helsinkiin. Hänen kuolemastaan tulee sunnuntaina kuluneeksi 25 vuotta.

Aikansa ilmiö

Ortotopologia syntyi Oulun yliopiston alkutaipaleen aikana, jolloin yliopisto oli nykyistä selvästi pienempi yhteisö. Myös aika oli toisenlainen. Tänään samanlaisen ilmiön synty olisi Lauri Lajusen mielestä vaikeaa.

– Yliopistojen toiminta ja kulttuuri ovat muuttuneet niin paljon. Silloin esimerkiksi professorikunta oli paljon yhtenäisempi ja kaikki tunsivat toisena. Tänään he joutuvat vain puurtamaan niska limassa siellä omalla tontillaan, eivätkä kaikki varmasti edes tunne toisiaan, Lajunen sanoo.

Poliisi selvittää perjantai-iltana Turun keskustassa tapahtunutta joukkotappelua.

Nujakkaan osallistui 20–30 ihmistä, ja mukana oli poliisin mukaan niin sanottuja kantasuomalaisia ja ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, pääasiassa miehiä.

Tappelu tapahtui perjantaina iltayhdeksän aikoihin Auransillan kupeessa Itäisellä Rantakadulla lähellä ravintolalaiva Donnaa.

Poliisi pyytää mahdollisia todistajia ja asianomistajia ottamaan yhteyttä.

Poliisi on kiinnostunut myös mahdollisesta kuvamateriaalista. Yhteydenotot ja vihjeet voi lähettää sähköpostiosoitteeseen: vihje.turku.lounais-suomi@poliisi.fi.

Vanhusten kotihoito on Suomessa paikka paikoin pahasti retuperällä.

Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas antaa suoraan kysymykseen suoran vastauksen.

Jääkö Suomessa ikäihmisiä heitteille?

– Valitettavasti jää. Kotihoitojärjestelmä on liian kevyesti resursoitu. Se ei ole pysynyt hoivalaitosten purkamisen tahdissa.

Itä-Suomen yliopiston yhteydessä toimivan Hyvinvointioikeuden instituutin johtaja, oikeustieteen tohtori Anna Mäki-Petäjä-Leinonen on Suomen nykyjamasta Kankaan kanssa samaa mieltä.

– Vanhusten kotikuolemat ovat selkeitä merkkejä siitä, että ajoittain meillä ikäihmiset ovat heitteillä omassa kodissaan.

Kankaan tyly arvio: Shokeeraavat kotikuolemauutiset pian arkea

Vanhuspalvelulakia kiristettiin viimeksi kolme vuotta sitten, vuonna 2015. Hoivalaitokseen pääsy on nyt entistäkin vaikeampaa.

Urpo Kangas arvelee, että yksinäisiä vanhuksia koskevat shokeeraavat kuolinuutiset yleistyvät.

– Jos ja kun laitoshoivapaikkoja vähennetään rajusti eikä kotihoito pysy muutoksen perässä, epäinhimilliset yksinäisten ihmisten kotikuolemat muuttuvat arjeksi. Kohta niistä ei edes uutisoida.

– Äskettäin lehdistö kertoi tapauksesta, jossa ihminen kotiutettiin laitoksesta. Sanotaan, että tapahtui tietokatkos ja siksi kotihoitajat eivät käyneet vanhuksen luona. Vanhus löydettiin kotoaan kuolleena vasta useiden viikkojen jälkeen. Kamala kohtalo ihmiselle.

Omaiset uupuvat oikeustaisteluissa

Anna Mäki-Petäjä-Leinonen sanoo, että suuri joukko omaisia taistelee parasta aikaakin ympäri Suomea sairaan vanhuksensa puolesta.

– Laillisuusvalvojilla on jatkuvasti pöydällään omaisten tekemiä kanteluita siitä, että heikkovoimainen vanhus ehdottomasti tarvitsisi pitkäaikaista hoitoa mutta ei saa sitä. Joskus taas kotikäyntejä on ollut niin vähän, että vanhuksen elämä kotona on mennyt täysin ranttaliksi.

– Erityiseen riskiryhmään kuuluvat yksin asuvat muistisairaat ihmiset. Jos henkilö ei enää kykene tai ei muista esimerkiksi syödä tai ottaa lääkkeitään, niin kyllä hän tällöin ihan selkeästi on ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan tarpeessa.

Kangas: Sote vain pahentaa tilannetta

Emeritusprofessori Kangas pitää selvänä, että parasta aikaa työn alla oleva sote-uudistus vain pahentaa yksin asuvien ja sairaiden vanhusten tilannetta.

– Kun jo nyt paikallinen kuntatason sote jättää vanhuksia heitteille, kuka uskoo maakuntatason soten lempeyteen? Edessä on pelottava skenaario.

– Kuinka mahtaa toimia maakuntatason etsivä sosiaalityö? Kuinka maakuntabyrokratia poimii sen yksinäisen ihmisen Tikkurilan alakujan takasivukujan päästä hoivaansa?

Lue lisää samasta aihepiiristä:

Alkaako iäkäs läheisesi höperehtiä – mitä tehtävissä? (21.4.)

“Ei minua uskottu, kun sanoin, ettei äiti pärjää enää kotona” – Tutkija: Vanhusten omaan tahtoon vedotaan Suomessa irvokkaalla tavalla

Tämän ei pitänyt olla mahdollista.

Hilda, päivälleen 22 kuukautta, istuu syöttötuolissaan ja mutustelee tyytyväisenä kasvislihasosetta, jota äiti Saara Tolonen lusikoi hänen suuhunsa.

Kesäkuussa 2016 kukaan ei uskonut, että Hilda selviää hengissä. Saara muistelee kauhun hetkiä blogissaan Sinä olet ihme näin:

”Yöllä saimme kromosomitestin tulokset, joissa varmistui trisomia 18. Vauvalle annettiin elinaikaa parista päivästä pariin viikkoon. Olo oli musertunut… Järjestimme ristiäiset, hätäkasteen, jossa mukana olivat lastemme lisäksi molemmat mummot ja teho-osaston henkilökunta. Tyttö sai nimekseen Hilda Aino Lyydia. Perheenjäsenet kävivät hyvästelemässä Hildan".

Hildalla on trisomia 18 eli Edwardsin syndrooma, kromosomihäiriö, joka voi johtaa kuolemaan jo kohdussa. Elävänä syntyneistä trisomialapsista jopa 90 prosenttia menehtyy ensimmäisen elinvuoden aikana.

Ennusteen mukaan Hildan ei pitäisi olla elossa. Eikä ainakaan pystyä syömään ja kannattelemaan päätään.

– Sano kiitos, Hildan äiti Saara Tolonen kehottaa pyyhkiessään tyttärensä suupieliä.

– Kii, sanoo Hilda ja räpyttelee pitkiä, taipuisia ripsiään.

Lääkäri kehotti tekemään abortin

Saara kertoo kuulleensa sanottavan, ettei trisomialapsilla ole lainkaan aivotoimintaa. Tai, että he ovat kaikki sokeita ja kuuroja.

– Hilda todistaa, ettei todellakaan ole mikään aivoton tyttö. Hän kuulee ja näkee. On järkyttävää, että alussa ei uhrattu ajatustakaan sille, että Hilda voisi elää, Saara sanoo.

Ensimmäinen shokki tuli rakenneultrassa, kun Saara oli 20. viikolla raskaana. Sikiö oli pienikokoinen ja päässä näkyi kystia. Neuvolassa epäiltiin trisomia 18:aa tai Downin oireyhtymää, mutta varmuutta asialle ei saatu.

Lääkäri ehdotti lapsivesipunktiota ja huomautti, että raskauden keskeytyksen voi tehdä vielä viikolla 24.

– En suostunut edes juttelemaan abortista. Se ei ollut meille vaihtoehto, Saara sanoo painokkaasti.

Viikot kuluivat. Sitten magneettikuva näytti, että sikiön kystat ovat poissa ja aivotoiminta on normaalia.

Kuusihenkiseen uusperheeseen odotettiin lopulta tervettä tyttöä.

Viisi kuukautta myöhemmin Saara aloitti bloginsa Sinä olet ihme. Hän kirjoitti näin:

“Olen onnellinen, ettemme tienneet Hildan kromosomipoikkeavuudesta raskausaikana. Olen nimittäin kuullut, että kohtalotovereiltani on sikiön huonon ennusteen vuoksi lopetettu raskauden ylimääräiset tutkimukset, synnytyksessä ei ole tullut sektio kyseeseen ja jopa sydänääniä ei ole seurattu synnytyksen aikana. Siinä vaiheessa lääkäreitä on kiinnostanut vain ja ainoastaan äidin fyysinen hyvinvointi, vauvasta viis!”

Teho-osastolla kerrottiin elvytyskiellosta

Hildan synnytys käynnistettiin 38:lla raskausviikolla kesäkuussa 2016. Vauva painoi syntyessään vain 2080 grammaa ja oli 43 cm pitkä.

– Hän oli ihan hetken vatsani päällä. Ehdin tarkistaa, että kädessä ei ole Downin syndroomaan viittavaa nelisormipoimua. Sitten Hilda vietiin pois, tutkittavaksi. Olin edelleen siinä uskossa, että se tehdään pienen koon vuoksi ja että vauva on terve, Saara muistelee lähes kaksi vuotta myöhemmin.

Seuraavana päivänä Hildalta otettiin verikoe päästä. Iltaan mennessä oli selvillä, että tytöllä on trisomia 18.

– Lääkäri antoi eliniän ennusteeksi kahdesta päivästä kahteen viikkoon. Samalla kerrottiin, että näissä tapauksissa laitetaan myös elvytyskielto. Emme me osanneet sitä vastustaa. Me uskoimme, kun meille sanottiin, että Hilda kuolee, Saara kertoo.

Kului päivä, toinenkin. Hilda eli ja hengitys vahvistui. Kuudentena päivänä perhe pääsi kotiin.

Ensimmäinen etappi: kaksi viikkoa

Ensimmäinen etappi saavutettiin, kun tyttö täytti kaksi viikkoa.

– Tavallaan se oli pelottavaa, mutta sitten tuli oivallus: Hei, Hilda ei kuollutkaan, ehkä hän elää tästä vielä vähän pidempään, Saara hymyilee.

Aluksi Hilda sai Saaran pumppaamaa äidinmaitoa nenämahaletkun kautta. Kuukauden kuluttua sitä siirryttiin nauttimaan pullosta.

– Suurimpia hetkiä matkan varrella on olut, kun Hilda pääsi kokonaan nenä-mahaletkusta eroon. Hänen ei koskaan pitänyt oppia syömään, ja niin letku vaan lähti kokonaan pois.

Silti alku oli hankalaa: Jokainen pöpö tiesi paluuta sairaalaan, taudin ensimmäisestä päivästä viikkoon tai kahteen. Yöt olivat repaleisia ja perheen muut lapset antoivat leikeissään nukeille ja nalleille lisähappea.

– Kerroimme jo raskausaikana lapsille, että Hilda saattaa kuolla. Tällä hetkellä lapset eivät enää kauheasti kysele asiasta. Paitsi, jos Hildalle tulee joku tauti – silloin he saattavat kysyä, että kuoleeko Hilda tähän nyt, Saara kertoo.

Elvytyskiellosta perhe pääsi eroon vasta puolen vuoden taistelun jälkeen laatiessaan Hildalle hoitotahdon. Saara uskoo, että kielto vaikutti muun muassa siihen, että Hildan sydänkontrollit evättiin.

– Meille sanottiin aina, että elvytyskielto ei tarkoita mitään ja vain viimeiset teho-hoidot ovat poissuljettuja. Mutta meidän kokemuksemme on, että se eväsi paljon asioita, hoitoja, tutkimusta ja kuntoutusta matkan varrella, Saara harmittelee.

Hurraahuutojen paikka: Yksivuotispäivä

Ensimmäinen vuosi huipentui, kun tapahtui se, mitä ei koskaan pitänyt tapahtua. Hildan yksivuotispäivää juhlittiin kesäkuussa 2017. Saara riemuitsi myös blogissaan:

“Tänään on päivä, jota en vuosi sitten uskonut näkeväni. Tänään on ilon ja hurraahuutojen paikka, sillä kaikille niin rakas ilopilleri Hildamme täyttää tänään kokonaisen vuoden. Hilda on vuodessa kolminkertaistanut painonsa ja kasvanut parikymmentä senttiä pituutta.... Hän tuntee, hän näkee, hän kuulee. Hän on arvokas. Hän on täydellinen!”

Syntymäpäiväjuhlien jälkeen on tapahtunut paljon.

– Hildan ensimmäinen sana oli isä. Kun kello lähestyy neljää, Hilda alkaa hokea ”Isä, isä”. Sisäinen kello kertoo, että isä tulee kohta kotiin. Hilda on isän tyttö, Saara nauraa.

Kun Hilda ensimmäisen kerran sanoi äiti, Saara purskahti itkuun.

– Se oli niin lämmin tunne sydämessä, ettei sitä pysty sanoin kuvailla, hän muistelee.

Rakkaus, ilo, tyytyväisyys, Saara luettelee suurimmat asiat, mitä Hilda on perheelle antanut.

– Sitä hän on meille opettanut, iloa pienistä asioista, katseista, kosketuksesta ja sylistä. En halua ajatella aikaa, kun Hildaa ei enää ole, Saara sanoo.

– Silti mietin välillä, miten kauan Hilda elää. Mutta enemmän ajattelin sitä, mistä kaikesta hän jää paitsi. Joskus suren, etten koskaan tule hoitamaan Hildan lapsia, hän pohtii.

Moni vertaistukiryhmän lapsi kuollut

Saara on saanut paljon tietoa, vertaistukea ja apua trisomialasten vanhempien Facebook-ryhmästä.

Hildan elinaikana lähes kaikki muut ryhmän trisomialapset ovat kuolleet.

– Kaksi Hildaa vanhempaa lasta ovat elossa, muistaakseni kuusi- ja nelivuotiaat, Saara kertoo. Blogissa hän pohtii asian kääntöpuolta:

“Kun Hilda syntyi lähdin etsimään tietoa trisomiasta. Harvassa olivat ne lähteet, joissa kerrottiin asian tästä laidasta: siitä, että trisomia 18 ihmisiä ensinnäkin elää ja että he elävät ihan hyvää elämää. Aluksi uskoin lääkäreiden tietävän paremmin. Mitään toivoa ei annettu.”

Pikkuveli lähes saman kokoinen

Neljä kuukautta sitten Saara ja Jukka Toloselle syntyi kuopus, Iisak. Hilda ja pikkuveli ovat tällä hetkellä lähes saman kokoisia ja viihtyvät vierekkäin.

– Iisak on tuonut kehitystä myös Hildalle, joka on hyvin empaattinen. Jos Iisak itkee, Hilda kääntyy aina veljen puoleen ja alkaa silittää häntä, Saara sanoo.

Tamperelaisesta uusioperheestä on tullut kahdeksanhenkinen. Hildan ja Iisakin hoidossa auttavat Anton, 10, Samuel ja Iida, 8, ja Daniel, 6.

Hilda voi tällä hetkellä hyvin. Hän saa fysioterapiaa ja sydäntutkimuksissa on selvinnyt, että alkutaipaleella sydämessä havaitut reiät ovat umpeutuneet.

– Hän on koko perheen silmäterä. Hilda huomataan aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään henkeä uhkaavia asioita, mihin Hilda kuolisi. Hän kehittyy omalla tavallaan, mutta kehittyy koko ajan, Saara hymyilee.

Tällä viikolla tapahtuu taas pieni ihme:

“Hilda ja minä sairastuimme eilen oksennustautiin. Täytyy kyllä sanoa, että Hilda on ollut paljon reippaampi, kuin minä... Hilda on ollut hereillä ollessaan pääsääntöisesti iloisella tuulella, mutta nukkunut normaalia enemmän. Kuume nousi 39 asteeseen. Nyt näyttää siltä, että olemme voiton puolella. Toivottavasti muu perhe selviää ilman tautia. Iloitsen siitä, että vältyimme sairaalakeikalta, jota pelkäsin etukäteen.”

Lue Saara Tolosen blogi täältä.

Perjantai: Kehitysvammaiset. Vieraina malli Maija Mattila, Pertti Kurikan nimipäivien basisti Sami Helle sekä kansanedustajat Kristiina Salonen ja Simon Elo. Nyt Areenassa.

Lue myös:

Elli-enkelin elämä oli arvokas: "Miksi vanhemmille tyrkytetään aborttia?"

Vapun säätä aprikoidessa kauneus on hieman katsojan silmässä. Onko keskimääräinen vappusää ilon aihe vai harmin paikka?

Tätä on syytä pohtia, sillä Ylen meteorologilta Matti Huutoselta vappusäätä kysyttäessä vastaus on juuri tämä:

– Vapun sää on poikkeuksellisen keskimääräistä.

– Voi olla poutaa ja aurinkoistakin voi olla etelärannikolla, hän lohduttaa. Hän myös muistuttaa, että näin pitkälle ulottuvissa ennusteissa on aina paljon epävarmuustekijöitä.

Yllä olevasta animaatiosta voi nähdä kuitenkin tilanteen kehittymisen. Siitä näkee vappuaattoa eli ensi maanantaita edeltävän viikonvaihteen suihkuvirtauksen suunnan ja sijainnin. Se sanelee myös vappusään.

Matalapaine mataa paikallaan

Huutonen selittää tilannetta sillä, että ensi viikon puolella Suomeen levittäytyy lännestä laaja matalapaine – joka sitten jumahtaa paikoilleen.

Suomen eteläpuolella Tanska-Baltia -linjan alla mitataan hellelukemia, mutta Suomi-poloinen jää kevätsäiden kouriin.

Kesäsäistä ei ole vaaraa. Määritelmällisesti kesä alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on yli 10 celsius-asteen.

Vappuna Etelä-Suomessa voidaan päästä päivisin kymmenen asteen hujakoille, pohjoisessa nautitaan puolet vilpoisemmista päivälämpötiloista. Vappupäivänä etelässä voi vielä sataa ropsauttaa.

Keskimäärin on ollut hyvin?

Pohditaan vielä hetki keskimääräisen vappusään olemusta.

Sallittakoon, että siteraan omaa juttuani jotakuinkin tasan vuoden takaa:

"Mielikuva surkeasta vappusäästä on sitkeä, mutta se ei ole tosi. Ilmatieteen laitoksen keräämän vappudatan perusteella taivas on tarjonnut tasapuolisesti aivan kaikenlaista säätä. Taulukko vappupäivien säästä vuosilta 1961–2000 eli 40 vuoden ajalta kertoo, että esimerkiksi Helsingissä on ollut poutapäiviä 21 ja sadepäiviä 19. Ja mikä parasta: lunta on tullut vain viitenä vappuna."

Keskimääräisen tulkinnat ovat siis monet, eivätkä aina suinkaan lohduttomat.

Otetaan lopuksi vielä sitaatti Ilmatieteen laitoksen sivuilta viime vappuaaton sään kuvauksesta:

"Vappuaattona maan pohjoisosassa satoi lunta ja räntää, etelämpänä räntää ja vettä. Vappuyönä sää alkoi poutaantua ja seljetä lounaasta alkaen, mutta Lapissa lumisateita saatiin vielä vapunpäivänäkin. Lämpötila jäi sekä aattona että vapunpäivänä laajalti alle viiden asteen, maan etelä- ja itäosassa viiden ja kymmenen asteen välille."

Lunta ja räntää, räntää ja vettä! Tämän vuoden vappuaatosta on tulossa parempi.

Lue lisää: Vappumarssille ja puistopiknikille satoi tai paistoi – tilastot eivät tue mielikuvaa kurjasta vappusäästä

Viime vuoden marraskuussa Kotkan Sunilassa myytiin keittokomerollinen kaksio. Sen velaton hinta oli 9 500 euroa. Heinäkuussa yksiö keittokomerolla, kylpyhuoneella ja eteisellä lähti 18 000 euron hintaan. Tällä hetkellä kaupan on muun muassa 120-neliöinen huoneisto, jonka lähtöhinta on 49 000 euroa.

Se on ollut myynnissä jo useita vuosia, mutta ei ole mennyt kaupaksi.

Kaikki kiinteistöt ovat arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemia.

– Minusta tämä on kauheaa. Helsinkiläiset kollegani eivät usko korviaan, kun sanon että Aallon taloista myydään asuntoja tällä hinnalla. He luulevat, että puhun käsirahoista, kiinteistönvälittäjä Merja Sundberg huokaa.

Keskimääräinen myyntiaika Sunilassa on yli nelinkertainen Kotkan keskiarvoon nähden. Sieltä on jatkuvasti myynnissä asuntoja, jotka eivät mene kaupaksi. Alue ei houkuttele asukkaita kuuluisasta suunnittelijasta huolimatta.

''Asukaskunta on sellaista, että moni ei halua alueelle''

Alvar Aalto sai 1930-luvulla tehtäväkseen suunnitella Sunilaan sellutehtaan ja sen ympäristöön asuinalueen tehtaan työntekijöille. Sunilan alue on Suomen suurin Aallon suunnittelema kokonaisuus.

1980-luvulla tehdas luopui asuinrakennuksista. Alue hajosi moneksi asunto-osakeyhtiöksi.

– Kotkan kaupunki osti asuntoja ja niihin sijoitettiin vuokralle ihmisiä, joilla ei ollut mahdollisuuksia päästä muualle. Tämä aiheutti sen, että alueesta tuli rauhaton, kiinteistönvälittäjä Petteri Ampuja toteaa.

Kiinteistönvälitystoimisto Merikotkan pesän myyntineuvottelija Tuula Ekin kokemuksen mukaan alueella on edelleen rauhattomuutta. Hänen mukaansa moni välttelee aluetta juuri asukkaiden vuoksi.

– Asukaskunta on sellaista, että moni ei halua alueelle. Yksi vuokralainen lähti juuri sen takia pois, kun siellä vain örvelletään. Hänellä oli ihan siisti asunto. Mutta kun yläkerrassa örvelletään ja alakerrassa örvelletään. Hänen olisi pitänyt astua käytävään sammuneen ihmisen päälle, jos hän olisi halunnut jatkaa portaita, Ek kertoo.

Ekin mukaan taloissa voi olla hyvinkin erilainen asukaskulttuuri. Osassa taloista on pääasiassa sijoitusasuntoja, jotka ovat vuokralla. Osassa omistajat asuvat itse.

– Yleensä vuokranvälityksessä on niin, että mitä parempikuntoinen asunto, sitä parempikuntoinen vuokralainen. Jotkin sijoittajat ovat niin piinkovia, että olkoon mikä rötiskö tahansa, kunhan sinne joku juoppo saadaan. Vanhan ajan duunarikulttuuri on myös jäänyt ihmisten alitajuntaan. Paikkakuntalaiset ajattelevat, että se kulttuuri haisee makkarakastikkeelle ja kaljalle.

‘’Kuin olisi olisi astunut 30-luvun sotaelokuvaan sisään’’

Alueen ensimmäiset asunnot valmistuivat vuonna 1937 ja viimeiset 1954.

– Kävin Sunilassa ensimmäistä kertaa kiinteistönvälittäjänä 20 vuotta sitten. Asunnot olivat saneeraamatta ja alkeellisessa, primitiivisessä kunnossa. Käytävälle mennessä tuntui kuin olisi olisi astunut 30-luvun sotaelokuvaan sisään. Muistan sen tunteen.

Asunnoissa on sittemmin tehty mittavia remontteja, mutta ne eivät Ekin mukaan kaikilta osin vastaa vieläkään nykyajan tarpeita.

– Keittokomerot olivat hirveän pieniä, kun asunnot rakennettiin. Ne ovat epäkäytännöllisiä ja niitä on aika vaikea saada nykyihmisen tarpeiden mukaisiksi. Vahvoja seiniä on vaikea mennä muuttamaan.

Tehtaan työntekijät asuivat aikanaan asemansa mukaan eri taloissa. Työnjohtajille ja insinööreille oli omat rivitalonsa, työläiset asuivat omissa asunnoissaan.

Alueella oli yleiset saunat, joissa moni perhe peseytyi. Osassa pienistä asunnoista on ainoastaan wc, eikä varsinaisia pesutiloja.

– Nykyihminen ei voi olla ilman suihkua. Joissakin asunnoissa on putkiremontin yhteydessä otettu suihkulle tila jostakin nurkasta. Ennen asukkaat ovat käyneet kerran viikossa saunassa.

Ek näkee yhtenä asuntojen arvoon vaikuttavana tekijänä myös sen, ettei niiden arkkitehtuuria aina kunnioiteta. Talojen ulkosivut ovat Museoviraston suojelemia, mutta asuntojen sisätiloihin saa tehdä muutoksia.

– Alkuperäisiä komeroita on revitty auki ja sinne on lätkitty jotain halpoja tilalle. Asuntoihin on pistetty jotain hirveää tekopaneelilevyä ja muovilattioita ja tällaista. Sitten ne ovat menettäneet arvokkuutensa.

Huono maine korvien välissä

Merja Sundberg katselee ympärilleen remontoidussa asunnossa, jossa Aalto näkyy ainoastaan alkuperäisissä ovissa. Kaikki pinnat on uusittu. Kiinteistönvälittäjä pitää mahdollisena, että juuri kunnostus voi olla esteenä ostajan löytämiselle.

– Alvar Aalto -henkeä on kahdenlaista. Osa haluaa, että sen pitää olla ihan aitoa. Toisten mielestä sisälle voi tehdä oman mielensä mukaan muutoksia, kunhan rappukäytävät ja ulkoasu ovat sitä vanhaa ja hienoa.

Sundberg arvelee myös palveluiden puuttumisen ja huonojen liikenneyhteyksien vaikuttavan alueen suosioon. Hänkin tunnistaa Sunilaan liittyvän negatiivisen maineen, mutta ei pidä sitä ansaittuna.

– Sunila on jäänyt tehtaanvarjoalueeksi. Se on kotkalaisten korvien välissä. Alueenahan tämä on todella ainutlaatuinen, ei tällaisia ole. Jossakin muualla on joku Alvarin kirkko tai kirjasto, mutta tämä on koko kaupunginosa. Tämä on ihan huippu, kunhan vain osattaisiin tehdä asialle jotain ja alueesta sellainen, että se herättäisi ihmisissä kiinnostusta.

Kuin taivaaseen olisi päässyt

Helsinkiläinen arkkitehti Rurik Wasastjerna vieraili ystävänsä luona Kotkassa parikymmentä vuotta sitten. Hän näki paikallislehdessä ilmoituksia Sunilan vapaista asunnoista ja ihastui alueeseen välittömästi.

– Hämmästyin siitä, kuinka tyylikkään näköisiä ja halpoja talot ja asunnot olivat. Helsinkiläisittäin ne tuntuivat ihan ihmeellisiltä. Kävin katsomassa aluetta ja totesin, että tämähän on mitä mainioin paikka asua.

Nyt Wasastjerna on kotkalaistunut ja asuttaa jo kolmatta asuntoaan alueella. Sunilaan muutettuaan hän perusti Pro Sunila -yhdistyksen, joka pyrkii vaalimaan Alvar Aallon perintöä ja huolehtimaan Sunilan alueesta.

– Havaitsimme aikamoisen ristiriidan sen välillä, mikä Sunila on historiallisesti ja rakennustaiteellisesti ja mikä on sen maine ja suosio varsinkin paikallisesti. 80-luvun murroksen jälkeen sosiaaliongelmaisia asukkaita ja häiriöitä oli käsitykseni mukaan jonkun verran. Tilanne on parantunut siitä, mutta maine viipyy, arkkitehti Rurik Wasastjerna toteaa.

Wasastjerna on perehtynyt alueen historiaan. Hänen mukaansa Sunila oli ennen vanhaan arvostettu asuinalue.

– Jotkut sen ajan asukkaat ovat verranneet Alvar Aallon suunnittelemaan asuntoon muuttamista taivaaseen pääsyyn. Työ- ja asuinoloja sekä kaikkea yhtiön tarjoamaa sosiaalitoimintaa arvostettiin hyvin paljon ja muistetaan kaiholla. Tämä oli äärimmäisen tiivis yhteisö, jossa järjestettiin esimerkiksi urheilutapahtumia. Täällä oli myös seuratalo, jonne kokoonnuttiin yhteisiin juhliin.

Wasastjerna pitää suurimpana syynä kysynnän puutteeseen yleistä tilannetta Kotkan asuntomarkkinoilla.

– Kyllähän se ristiriitaiselta tuntuu, että asuntojen hinnat ovat niin alhaalla, mutta syrjäseudulla sijaitsevalla alueella kysyntä ei välttämättä ole valtavan suurta.

Wasastjernan mielestä alueena Sunila sopisi etenkin lapsiperheille. Niille soveltuvia asuntoja on kuitenkin rajallisesti.

– Täällä on laajat, turvalliset maisemat ilman liikennettä. Lapset voivat juoksennella vapaasti. Ongelma on se, että täällä on paljon pieniä asuntoja, koska suurin osa asujista oli aikoinaan työväkeä.

Wasastjerna pitää Aallon arkkitehtuurin kunnioittamista tärkeänä, mutta sallii kuitenkin muutokset asuntoihin.

– Itse tein ensimmäisessä Sunilan asunnossani suuren aukon kahden huoneen välille. Katsoin, että Alvar olisi varmaan hyväksynyt sen, koska se teki tilan avoimemmaksi. Yksiöitä ja kaksioita voi myös yhdistää. Se on mahdollista tehdä niin, ettei asunnon ilme ja arkkitehtuuri kärsi. Toivomme, että niin tapahtuisi, ja isoja asuntoja voitaisiin tarjota enemmän.

Wasastjerna näkee alueen myös potentiaalisena matkailukohteena.

– Helsingissä käy valtavat määrät vierailijoita esimerkiksi Aallon omassa asunnossa, ateljeessa ja Finlandia-talossa. Sunila ei ole Helsingissä, mutta tänne on helppo tulla. Sunila ei ole vau-kohde eikä avaudu yhdellä silmäyksellä. Arkkitehtuuri on hienovaraisempaa, ja täällä täytyy vaellella ja sulatella.

Uutta pontta Japanista

Kehitysyhtiö Cursor pyrkii kasvattamaan Sunilan suosiota tekemällä siitä kansainvälisen matkailukohteen. Yhtiö lähtee markkinoimaan aluetta japanilaisille sijoittajille ja matkailijoille.

Alueelle suunnitellaan hotellia, ja myös alueen asukkaita toivottaisiin majoitustoimintaan mukaan airbnb-hengessä.

– Huoneistoissa voitaisiin kokea aito suomalainen matkailuelämys, mutta ennen kaikkea aito Alvar Aallon design, projektipäällikkö Noora Kiili toteaa.

Kiili näkee japanilaiset erityisen potentiaalisena matkailijaryhmänä, sillä suomalainen muotoilu kiinnostaa Japanissa.

– Japanilaiset matkailijat ovat suurin Alvar Aallon kotitalon ja ateljee-museon kävijäryhmä. Heitä käy Helsingin kohteissa jo suomalaisia enemmän.

Kiilikään ei pidä alueen sijaintia pääkaupunkialueen ulkopuolella ongelmallisena.

– Sunila sijaitsee vähän yli tunnin ajomatkan päässä Helsinki-Vantaan lentokentältä, jonne kulkee lähes neljäkymmentä viikkoreittilentoa Japanin suurimmista kaupungeista.

Maailman suurinta havusellutehdasta Kuopioon suunnitteleva Finnpulp on saanut taakseen uuden rahoittajan. Kiinalainen pehmopaperivalmistaja Hengan International lähtee rahoittamaan hankkeen esisuunnittelua 11,7 miljoonalla eurolla.

Finnpulpin mukaan Hengan on Kiinan merkittävin pehmopaperivalmistaja. Hengan valmistaa muun muassa terveyssiteitä ja vaippoja. Sillä oli 2,9 miljardin euron liikevaihto talouslehti Forbesin viimevuotisen tiedon mukaan.

Olisimme toivoneet kotimaista ratkaisua, mutta siihen ei ollut kiinnostusta. Niilo Pellonmaa

Lisäksi Finnpulpin aikaisemmat omistajat, maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ja kotimainen sijoitusyhtiö Grizzly Hill Capital ovat kasvattaneet omaa osuuttaan yhtiöstä. Aiemmin Finnpulpiin on sijoittanut myös sijoitusyhtiö Ingman Finance.

Hengan omistaa nyt 36,5 prosenttia Finnpulpin osakkeista. Tulevaisuudessa sillä on mahdollisuus kasvattaa osuuttaan yhtiöstä 49 prosenttiin asti.

– Olisimme toivoneet kotimaista ratkaisua, mutta siihen ei ollut kiinnostusta. Hengan on tosi hyvä ratkaisu näissä olosuhteissa. Se on ykkösluokan yritys, joka käyttää paljon pitkäkuituista selluloosaa ja he halusivat integroitua tuotannossa kohti raaka-ainetta, taustoittaa Finnpulpin hallituksen puheenjohtaja Niilo Pellonmaa.

Kiinalaisjätti käyttäisi todennäköisesti itse osan kuopiolaisesta sellusta

Hengan Internationalin 11,7 miljoonan euron rahoitus on vain murto-osa tehtaan kokonaisuudessaan tarvitsemasta 1,4 miljardin euron rahoituksesta. Finnpulpin johto kuitenkin uskoo, että kiinalaisen rahan mukaantulo silottaa hankkeen tietä tästä eteenpäin.

Ensinnäkin Finnpulp saa nyt rahoitettua noin vuoden kestävän biotuotetehtaan esisuunnittelun Henganin sijoituksen turvin. Sen jälkeen yhtiö voisi tarvittaessa aloittaa tehtaan rakentamisen Sorsasaloon.

Toiseksi Finnpulpilla on kiinalaisessa pehmopaperijätissä valmiina iso asiakas, jos tehdas toteutuu.

– Se on suuri teollinen pörssiyritys, joka varmaan käyttää aikanaan itse suuren osan Kuopion sellusta. Uskoisin, että se on fakta, joka edistää myönteisen investointipäätöksen tekemistä tulevissa kuvioissa, Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredrikson sanoo.

Varsinaista investointipäätöstä odotetaan Finnpulpin mukaan ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Sitä ennen pitäisi saada ratkaisu muun muassa tehtaan ympäristölupaan, josta on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.

Tulemme ainakin selvittämään julkisen annin tekemistä. Niilo Pellonmaa

Sillä välin Finnpulp jatkaa uusien rahoittajien etsimistä. Henganilla on mahdollisuus kasvattaa omistustaan yhtiössä, mutta Finnpulpin hallituksen puheenjohtaja Niilo Pellonmaan mukaan yhtiö tarvitsee myös "uusia lähtöjä".

– Yksi vaihtoehto on, että osakkaiksi tulee muita teollisia toimijoita. Samoin tulemme ainakin selvittämään julkisen annin tekemistä.

Takana vuosien työ

Finnpulp on pitänyt jo useiden vuosien ajan hiljaista linjaa hankkeen rahoituksen kanssa. Se sai vuonna 2015 yhteensä 1,5 miljoonan euron alkurahoituksen, mutta sen jälkeen uusista rahoittajista ei ole kerrottu ennen tätä päivää.

Finnpulpin projektijohtaja Timo Piilonen kertoi Ylelle tammikuussa, että tänä vuonna tavoitteena on saada hankkeen toinen rahoituskierros valmiiksi. Sen jälkeen vuorossa on biotuotetehtaan perussuunnittelu, lopullisten kustannusarvioiden ja kannattavuuslaskelmien tekeminen ja valmiin rahoituspaketin hankkiminen.

Kesällä yhtiö odottaa Vaasan hallinto-oikeudesta päätöstä tehtaan ympäristöluvista tehtyihin valituksiin. Finnpulpin mukaan lainvoimainen ympäristölupa on edellytys hankkeen seuraavien vaiheiden toteutumiseen.

Tammikuussa yhtiö arvioi, että jos kaikki etenee sen suunnitelmien mukaan, tuotanto voisi alkaa Kuopion Sorsasalossa aikaisintaan keväällä 2021.

Kuopion Sorsasaloon suunnitellun tehtaan kustannusarvio on 1,4 miljardia euroa. Sen tuotantokapasiteetiksi on ilmoitettu 1,2 miljoonaa tonnia havusellua vuodessa. Lisäksi tehdas tuottaa mäntyöljyä ja muita biotuotteita. Tehtaaseen tulee myös suuri voimalaitos, josta toimitetaan valtakunnan verkkoon biosähköä.

Finnpulpin mukaan valmis biotuotetehdas toisi Pohjois-Savoon 1 500 vakituista työpaikkaa ja välillisesti koko maahan 3 400 työpaikkaa. Itse tehdasalueella työskentelisi 200 henkilöä.

Juttua täydennetty Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredriksonin ja hallituksen puheenjohtaja Niilo Pellonmaan kommenteilla 14.56.

Tänään voidaan Suomessa nauttia vielä pääosin poutaisesta päivästä. Huomenna tiistaina tilanne kuitenkin muuttuu, kun hajanainen sadealue leviää lännestä.

Loppuviikon sataa vettä tai räntää joka päivä jossain päin maata. Määrät eivät ole suuria, sade on kuuromaista.

– Päivälämpötilat ovat tällä viikolla Lapissa 0–5 asteen välillä, muualla maassa 0–10 asteen välillä. Lämpötilat ovat vuodenaikaan nähden keskimääräisiä varsinkin etelässä, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela.

Yöpakkasiakin esiintyy vielä, mutta ne ovat vähenemään päin.

Orvokki ei säikähdä pikkupakkasta

Mikäli viherpeukaloa syyhyttää kovasti talven jäljiltä, niin kotipuutarhurin kevätkauden saa polkaistua käyntiin näillä Marttaliiton vinkeillä.

Liiton johtava asiantuntija Asta Kuosmanen lupaa, että tetenarsisseja voi jo ihan huoletta istuttaa. Kunhan vain muistaa kastella kasvit ennen viemistä ulos.

– Myös orvokit ovat sellaisia, jotka kestävät alle viiden asteen pakkasen. Hyvä kastelu on tärkeää niissäkin, silloin saadaan kunnon nestejännitys, ja ne kestävät pikkuisen paremmin pakkasta.

Kuosmasen mukaan muita pikkupakkasia kestäviä kasveja ovat ainakin ruukussa myytävät sipulikukat, kuten helmihyasintti. Sipulikukat on syytä totuttaa kylmään muutaman päivän ajan.

Kasveja voi suojata yöpakkasilta myös kasvuharsolla.

– Ja jos näyttää siltä, että sitä pakkasta tulee enemmän, niin sitten voi laittaa harsoa useamman kerroksen. Jos harsoa ei ole, niin sanomalehtikin auttaa jonkin verran.

Herkempiä kukkia ja kasveja Kuosmanen ei istuttaisi ennen kesäkuun ensimmäistä viikkoa.

Punaisen maatalon pihapiiri on kuin puuhamaa. Tien varressa seisoo traktori, pihalla on parkissa keltainen pakettiauto. Navetasta kuuluu lampaiden määintä.

Keskellä pihaa on trampoliini, jonka edessä seisoo kaksi pikkutyttöä syömässä tikkareita – pelkät sukat jalassa.

Tyttöjen äiti Henna Leiramo rientää paikalle.

– No joko te ehditte ottaa kengät pois, hän nauraa ja patistaa tyttöjä – 5-vuotiasta Herttaa ja 6-vuotiasta Ruusaa – laittamaan ne takaisin.

Sisällä 8-vuotias Martta soittaa Für Eliseä. Pienemmät tytöt juoksevat sisään ja haluavat pukea päälleen balleriinamekot. Kikatus on melkoinen, kun he juoksevat ympäri taloa. Isosiskot, 15-vuotias Kerttu ja 19-vuotias Siiri, yrittävät pysyä perässä.

– Siiristä on ollut paljon apua lastenhoidossa sen jälkeen, kun tyttöjen isä kuoli, kertoo äiti Henna Leiramo.

Minulta meni paitsi yhteinen yritys ja työ, myös tapa elää. Henna Leiramo

Kohta koko perhe pelaa lentopalloa vappupalloilla. Kuopus Hertta esittelee pokaalia, jonka hän on voittanut juoksukilpailuista. Seuraava kisa on kohta edessä.

– Aion voittaa sen, hän ilmoittaa.

Joku mainitsee välillä isän, kohta joku toinen. Isä on koko ajan läsnä, vaikka häntä ei enää ole.

Käsiin jäi satapäinen karja

Viime keväänä Henna Leiramo osti yhdessä miehensä Arin kanssa vanhan rautatieaseman Iitin Kausalasta. He halusivat toteuttaa unelmansa: remontoida asemasta iittiläisten oman kulttuurikeskuksen, olohuoneen.

Asemalle oli tarkoitus avata kahvila ja pieni sisustus- ja lahjatavarapuoti, josta Henna oli haaveillut.

Sitten Ari kuoli.

Henna kertoo, että Ari alkoi yllättäen kärsiä kovasta päänsärystä ja joutui sairaalaan.

– Aloitettiin antibioottihoito, mutta syytä päänsärkyyn ei löytynyt.

Aria hoidettiin Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa. Lääkärit etsivät oireiden aiheuttajaa useita viikkoja. Kun se löytyi, mitään ei ollut tehtävissä.

– Kyseessä oli maaperässä elävä hyvin harvinainen homesieni, jota ei lääkärien mukaan ole koskaan aiemmin tavattu kenelläkään Suomessa. Lähtö oli hyvin nopea.

Yhtäkkiä Henna Leiramo oli kuuden tytön yksinhuoltaja. Käsiin jäi myös yhteinen maatila: satapäinen lauma lypsy- ja lihakarjaa, parikymmentä lammasta, pitkät siivut peltoa.

Kipeitä päätöksiä

Kaikki romuttui. Suurperheen 42-vuotias äiti oli äkkiä yksin vastuussa kaikesta. Vaikka Leiramon oma suru oli suuri, hän keskittyi olemaan lasten tukena.

– Hoin lapsille, että jos minä en jaksa, kukaan meistä ei jaksa. Elämä piti totaalisesti nollata ja alkaa rakentaa sitä uudestaan niin, että pystyin yksin ainoana aikuisena pitämään asiat kasassa.

Aluksi ratkottiin käytännön ongelmia maatilalla. Kevään peltotyöt – miten ne saadaan hoidettua? Ystävät ja muut kyläläiset riensivät apuun.

– Peltotyöt tehtiin talkoilla. Iittiläiset ovat täyttä kultaa. Yhteishenki oli valtava, se on jättänyt sydämeen ison jäljen.

Pian eteen tuli hetki, jolloin Leiramon oli pakko alkaa tehdä kipeitä päätöksiä.

Maatilan työt, satapäisen suomalaisen alkuperäiskarjan kasvattaminen sekä yhteisen sahan ja sekatavaraliikkeen pyörittäminen olivat suurperheen äidille liikaa.

Sahan toiminta loppui pian Arin kuoleman jälkeen. Myös karja myytiin ja pellot vuokrattiin pois.

– Päätöksiä on tehty hiljalleen yksi kerrallaan, eikä mikään ole ollut helppo. Minulta meni paitsi yhteinen yritys ja työ, myös tapa elää.

Seiniä purkamassa – surua purkamassa

Leiramo aloitti rautatieaseman remontin yksin. Samalla, kun hän on purkanut aseman seiniä, hän on purkanut omaa suruaan.

– Se on auttanut selviytymään. Olen puuhastellut siellä paljon ystävien kanssa. Tai sitten olen ollut tekemättä mitään ja tuijotellut seiniä. Samalla on voinut ajatella ääneen.

Elämä piti totaalisesti nollata ja rakentaa niin, että pystyin yksin ainoana aikuisena pitämään asiat kasassa. Henna Leiramo

Ystävät ja muu kylän väki ovat tarjonneet apuaan aina, kun sitä on tarvittu. He ovat hoitaneet pienimpiä tyttöjä ja kuskanneet heitä harrastuksiin. Niitä lapsilla riittää: ratsastusta, harmonikan ja pianonsoittoa, juoksua, lentopalloa. Vanhimmat tytöt pitävät liikuntakerhoa lapsille.

– Joskus ystävät vain ovat läsnä. Joko minulle, tytöille tai koko perheelle. He huomaavat nopeasti, kun minulla menee huonosti ja kysyvät, että lähdetäänkö repimään aseman seinistä pinkopahvia.

Pinkopahvi on hirsiseinän päällä käytettävää materiaalia, johon voi kiinnittää tapettia. Kausalan asemalla niitä on joskus revitty yötä myöten.

– Olin ensin ajatellut, etten remontoisi erästä huonetta ollenkaan. Yhtenä iltana sain päähänpiston ja soitin kaverilleni, että mennäänkö. Revimme seinät yömyöhällä seinät puhtaiksi.

Paljon apua on ollut paitsi 19-vuotiaasta Siiristä myös 17-vuotiaasta Veerasta, joka sai erikoisluvalla ajokortin jo tänä vuonna.

– 15-vuotiaalla Kertullakin on traktorikortti. Isosiskoista on ollut paljon apua, kun julkisia kulkuvälineitä Iitissä ei juuri ole.

Haave isosta perheestä toteutui

Henna Leiramo tiesi jo lapsena, että haluaa ison perheen.

– Oma perheeni oli hyvin pieni. Minulla oli yhdeksän vuotta vanhempi veli, joten olen kasvanut yksin. Nautin, kun menin ystäville kylään ja eteisessä oli röykkiö kenkiä.

Keravalta kotoisin oleva Henna ja Iitin Lyöttilässä kasvanut Ari Leiramo menivät naimisiin vuonna 1998. He asuivat aluksi Kuusankoskella Kouvolassa. Kuusankosken kotiin syntyivät kolme ensimmäistä tytärtä.

Oma perheeni oli hyvin pieni. Nautin, kun menin ystäville kylään ja eteisessä oli röykkiö kenkiä. Henna Leiramo

Vuonna 2002 he hankkivat maatilan miehen kotikylästä ja asettuivat sinne. He alkoivat kasvattaa suomalaista alkuperäiskarjaa. Puusepän koulutuksen hankkinut Ari ryhtyi pitämään maatilan ohessa sahaa.

Neljä vuotta sitten he perustivat sekatavaraliikkeen. Lisäksi Henna on toiminut useissa vapaaehtois- ja luottamustehtävissä kuten Lyöttilän Martta-yhdistyksen ja sittemmin lakkautetun Kymentaan koulun tukiyhdistyksen puheenjohtajana.

Leiramo ei silti ole koskaan ajatellut, että työntäyteiset päivät olisivat rasite.

– Meillä kaikilla on aikaa 24 tuntia vuorokaudessa. Olen halunnut käyttää oman aikani tuomalla yhteistä hyvää itselleni, lapsille ja naapureille. Se on löytynyt keksimällä tekemistä omasta yhteisöstä.

Leiramo muistuttaa, että maalla asuminen on aivan erilainen elämisen muoto kuin kaupungissa. Sitä on kaupungissa ikänsä eläneen vaikea edes kuvitella.

– Jos perhe asuisi kaupungissa, emme todellakaan olisi saaneet Arin kuoleman jälkeen näin paljon apua ja tukea.

Aseman naiset

Iitin kirkonkylällä, ihan tien vieressä, seisoo herttainen pieni kioski. Henna Leiramo ojentaa päivän viimeiselle asiakkaalle jäätelötuutin. Sen jälkeen hän vetää kioskin luukut kiinni ja sulkee oven.

– Tämä on hyvin perinteikäs, yli 50 vuotta vanha kioski. Se on meidän omistuksessamme nyt neljättä kesää. Kioski työllistää kylän nuoria ja tietysti minua.

Kioski näyttää jäätelöltä – ja sitä siellä pääasiassa myydäänkin. Seinät ovat vaaleankeltaiset, kioskin edusta karkkimaisen pinkki. Leiramo on maalannut kioskin itse.

Nainen käynnistää keltaisen pakettiautonsa ja suuntaa kohti Kausalan asemaa.

Yrittäjän kiireet ovat lisääntymään päin. Rautatieaseman kahvila on tarkoitus avata kesäksi. Sisustus- ja lahjatavarapuoti on avoinna satunnaisesti.

– Minun piti aluksi alkaa pyörittää sitä yksin, mutta kun Ari kuoli, perustin kahden ystäväni kanssa yrityksen. Aseman naiset pitävät puotia nyt kolmisin.

Itkin kaksi tuntia, se oli täydellinen yllätys. Kysyin lapsilta, että olenko ansainnut tämän. Henna Leiramo

Huhtikuun alussa – syntymäpäivänään – Henna Leiramo löysi postilaatikostaan tavallisen näköisen valkoisen kirjekuoren. Sen sisällä oli ilmoitus presidentti Sauli Niinistön myöntämästä kunniamerkistä, joka on tunnustus merkittävästä työstä kasvattajana.

– Itkin kaksi tuntia, se oli täydellinen yllätys. Kysyin lapsilta, että olenko ansainnut tämän. He sanoivat, että olen minä. Voi mikä onni, että olen ollut lasten ja iittiläisten mielessä näin.

Aloite kunniamerkin ehdottamiseen tuli kyläläisiltä, mutta hakemuksen tekivät lapset. Kirjoitustyön teki viime syksynä 17-vuotias Veera.

– Luin kysymyksiä eilen ja ihmettelin, miten tyttö on edes ymmärtänyt ne. Kysymykset olivat hyvin syvällisiä ja vaikeita.

Presidentti myöntää äitienpäivänä 33 äidille Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Palkintojuhlaan saa ottaa mukaan kaksi omaista, ja Leiramon mukaan lähtevät Veera ja oma äiti.

– Mutta Helsinkiin lähtee kuitenkin koko perhe.

Iloisia vauvauutisia

Arin kuolemasta on nyt vuosi.

– Viime keväänä ajattelin, että kun vuoden selviän, alan olla voiton puolella. Ei se niin mennyt. Nyt, kun olen huomannut lasten pärjäävän, tuntuu että voin antaa itseni surra.

Eteenpäin kuitenkin mennään koko ajan. Missään vaiheessa Leiramo ei ole antanut pimeyden voittaa.

– Päätin heti alussa, että valon pitää näkyä tunnelin päässä aina. Välillä menee pää pinnan alle, mutta aina noustaan ylös.

Yhteinen suru on liimannut perheen entistä tiiviimmin yhteen. Se yhteys kantaa pitkälle. Ja pian on yhteisen ilon aika: Hennan vanhin tytär Siiri saa pian perheenlisäystä.

– Olemme vuoden aikana lähentyneet paljon tyttöjen kanssa. Meistä on tullut tiivis seitsemän naisen joukko.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää toteaa, että kansanedustaja Krista Kiurun (sd.) nimen lisääminen Porin kaupunginhallituksen kokouslistalle jälkikäteen saattoi rikkoa lakia.

Ministerinäkin toimineella Kiurulla on Porin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana läsnäolo- ja puheoikeus kaupunginhallituksessa, mutta hän osallistui talvella useisiin kokouksiin puhelimen välityksellä niin, että iso osa kaupunginhallituksesta ei tiennyt hänen kuuntelevan kokousta.

Krista Kiurun nimi lisättiin kokouslistoille useita kuukausia jälkikäteen viime maanantaina, kun asiasta nousi poliittinen kohu. Lisäys tehtiin äänestyksen jälkeen: demarit, vasemmistoliittolaiset ja vihreät olivat nimen lisäämisen kannalla ja porvariryhmät tätä vastaan.

Virallisiin kokouspöytäkirjoihin on lisätty toteamus, että Kiurun nimen lisäämisessä on kyse "ilmeisen kirjoitusvirheen tai siihen verrattavan virheen" korjaamisesta. Kuitenkaan esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Diana Bergroth-Lampinen (sd.) ei omien sanojensa mukaan tiennyt Kiurun olevan puhelimen päässä.

Kuntalaki ei tunne puhelinläsnäoloa

Kuntaliiton lakimies Kai Ketelimäki toteaa, että kuntalain mukaan kokouksessa ei ole voinut olla läsnä pelkästään puhelinyhteydellä. Professori Olli Mäenpää on samaa mieltä.

Ketelimäen ja Mäenpään tulkinnan mukaan kuntalaki antaa mahdollisuuden sähköiseen osallistumiseen, mutta tällöin asiasta olisi pitänyt olla tieto muilla kokouksen osallistujilla ja lisäksi Kiurun olisi pitänyt olla läsnä myös videoyhteydellä.

Mäenpää toteaa, että Kiurun nimen merkitseminen kokouksen osallistujaluetteloon jälkikäteen saattoi olla lainvastaista, koska Kiuru ei ollut läsnä kokouksessa kuntalain edellyttämällä tavalla.

Mäenpää arvioi, että Kiurun puhelinkuuntelu ei kuitenkaan tee kokouksen päätöksiä mitättömiksi.

Porissa iso kohu

Porin porvaripuolueet ovat vaatineet Kiurun eroa kaupunginvaltuuston puheenjohtajan paikalta. Kiurulla on kuitenkin vielä toistaiseksi ollut SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden muodostaman valtuuston enemmistön tuki takanaan.

Krista Kiuru itse on todennut, että hän toimi täysin Porin kaupungin virkamiesten ohjeiden mukaan. Porin kaupunki puolestaan on todennut, että asiassa on toimittu kaupungin lakimiesten ohjeiden mukaan.

Lisätty klo 19.32: Porin kaupunginhallitus katsoo tehneensä päätöksensä Kiurun nimen lisäyksestä lain mukaan.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui tänään maanantaina puhelimitse Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa, kertoo tasavallan presidentin kanslia.

Presidentit keskustelivat kansainvälisestä poliittisesta tilanteesta. Keskustelussa nousi esiin erityisesti arktinen alue. Suomi toimii tällä hetkellä Arktisen neuvoston puheenjohtajana.

Niinistö sanoi Trumpille toivovansa, että Trumpin tapaamiset Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja Saksan liittokanslerin Angela Merkelin kanssa ovat tuloksellisia. Trump puolestaan toisti onnittelunsa Niinistön uudelleenvalinnasta.

Keskustelu käytiin Suomen aloitteesta.