Espoossa asuva Katri, 23, on käynyt peruskoulun. Lukio on jäänyt kesken kaksi kertaa ja ammattikoulu kerran. Katri on saanut 18-vuotiaasta asti väliaikaista sairaseläkettä ja sitä ennen nuoren kuntoutusrahaa.

– Minulle myönnettiin se, kun todettiin, ettei minusta ole töihin eikä kouluun sillä hetkellä. Olen periaatteessa invalidi.

Katrilla diagnosoitiin viime syyskuussa terveyskeskuksessa fibromyalgia, joka aiheuttaa kroonista kipua ja uupumusta.

– En ole syrjäytynyt henkisesti, mutta fyysisesti olen jumissa. Olen Vamoksessa tai kotona kissan kanssa, mutta siinä se onkin.

Vamos Espoon palvelut on tarkoitettu 16–29-vuotiaille työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille. Nuorten kanssa työskennellään kohti työelämää ja koulutusta. Siellä Katri käy neljänä päivänä viikossa.

Useita syitä syrjäytymiselle

Katri ei ole ainut. Suomessa on lähes 66 000 syrjäytynyttä nuorta, arvioi ME-säätiö.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijan Tiina Ristikarin mukaan syrjäytyminen on monesta asiasta yhtä aikaa syrjään jäämistä. Se on palvelujen ulkopuolelle jäämistä, mielenterveyshaasteita sekä tunnetta siitä, ettei ole ihmisiä ympärillä. Myös oma perhetausta voi vaikuttaa syrjäytymiseen, sillä kaltoinkohtelu lapsuudessa voi jatkua koulumaailmaan.

Ristikarin mukaan syrjäytyneillä nuorilla on usein kiusaamisen kokemuksia taustalla.

– Saattaa olla mielenterveyden ja fyysisen terveyden yhtäaikaisia ongelmia. Ei nähdä enää tulevaisuutta valoisana. Alkaa mennä itseluottamus ja toimintakyky. Tällaisia tapauksia on useita, Ristikari sanoo.

Mutta mitä Katrille tapahtui?

Vuosia jatkunutta koulukiusausta

Palataan ajassa kymmenen vuotta taaksepäin. Silloin Katri oli 13-vuotias Kouvolassa yläastetta käyvä nuori, jota alettiin kiusata koulussa. Katri kertoo, että häntä esimerkiksi lyötiin ja haukuttiin.

Kiusaamiseen osallistui pahimmillaan parikymmentä ihmistä. Katri ei halunnut olla ihmisjoukkojen keskellä, koska pelkäsi kiusaajien lähtevän perään.

– Kun koulun jengi päätti, että mennään tuon perään, niin kaikki lähtivät siihen mukaan. Todella usein koulussa tapahtui jotain ikävää selkäni takana.

Muistan opettajan kommentin, kun kerroin, että minua on kiusattu. Opettaja sanoi: ”Se poika on kuin punatulkku. Se vaan pitää sinusta.” Katri

Katria muistuttaa kiusaamisesta kasvoissa oleva arpi.

– Minulla on hämärä muisto siitä, että minua revittiin hiuksista ja päätäni lyötiin betoniseinään. Kaikki tuollaiset asiat jäivät selkärankaan.

Kiusaaminen rikkoi henkisesti

Jo seitsemännellä luokalla koulukiusaaminen vaikutti Katriin henkisesti. Hän joutui puolen vuoden jälkeen vaihtamaan koulua ja oli siinä välissä psykiatrisella osastolla.

– Kiusaaminen rikkoi minut niin pahasti, että olin psykoottinen.

Koulua Katri kävi milloin osastolta käsin, milloin normaalisti koulussa.

Katri kertoo äitinsä tukeneen häntä. Katri kertoi kiusaamisesta myös koulun henkilökunnalle, mutta ainoastaan kuraattori huolestui.

– Muistan erään opettajan kommentin, kun kerroin, että minua on kiusattu ja hakattu. Opettaja sanoi: ”Se poika on kuin punatulkku. Se vaan pitää sinusta.”

Katrilla oli yläasteella muutamia kavereita, jotka olivat hänen kanssaan silloin, kun kukaan kiusaajista ei nähnyt. Katri kokee, että kaverit pelkäsivät tulevansa kiusatuiksi.

– Koin, että se oli minun vikani. Lukion toisella luokalla vaihdoin toiseen kouluun. Siellä olin täysin yksin.

Lukiossa koulukiusaaminen muuttui henkiseksi. Katri sanoo, että hänestä puhuttiin kuin esineestä, joka ei olisi ymmärtänyt muita.

Jos menin ulos, minulla oli huppu päässä ja kuulokkeet korvilla. Se oli oma turvallinen kupla. En nähnyt tai kuullut mitään. Katri

Myöhemmin Katri ei enää ollut psykoottinen, mutta epävakaa persoonallisuushäiriö ja itsetuhoisuus tulivat tilalle. 18-vuotiaana hän joutui keskeyttämään koulun, koska opiskelusta ei tullut mitään.

Katri muutti pian lukion keskeyttämisen jälkeen tyttöystävänsä perässä Espooseen. Siellä Katri uskalsi harvoin poistua asunnosta. Julkisilla matkustaessaan hän ei päästänyt ketään selkänsä taakse sen pelossa, että joku yllättää.

– Jos menin ulos, minulla oli huppu päässä ja kuulokkeet korvilla. Se oli oma turvallinen kupla. En nähnyt tai kuullut mitään.

Elämä muuttui

Sitten Katrin elämä muuttui. Kaksi vuotta sitten Katri pääsi dialektiseen käyttäytymisterapiaan.

– Kun alettiin hoitaa oikeita asioita, niin se alkoi muuttaa minua.

Katri kertoo, että nykyään ihmisten pelkääminen ja vihaaminen on jäänyt vähemmälle. Hän viihtyy Espoossa ja saa olla siellä rauhassa.

Nyt haasteena on viime vuonna diagnosoitu fibromyalgia, joka aiheuttaa hänelle voimakkaita kipuoireita ja väsymystä. Siksi hänen on ollut vaikeaa liikkua.

Ihmiset eivät sietäisi ruokavaliotani, koska syön joka päivä samaa. Katri

– Olen ollut välillä sänkypotilaana. Olen asunut neljännessä kerroksessa hissittömässä talossa ja käynyt ulkona 2–3 kertaa viikossa.

Arki koostuu kotona pelaamisesta ja kissan hoitamisesta. Hänen on usein tehtävä valinta siivoamisen ja syömisen välillä, koska ei jaksa suoriutua molemmista.

Katri syö joka päivä samaa ruokaa eli kananfilettä ja riisiä. Sitä valmistaessa ei tarvitse seistä yli viittä minuuttia.

– Ihmiset eivät sietäisi ruokavaliotani, koska syön joka päivä samaa. Ainakin syön jotakin.

Unelmana työ ihmisten parissa

Fyysisistä haasteista huolimatta Katrilla on unelmia. Yksi haaveammateista on tehdä töitä ihmisten parissa nuoriso-ohjaajana. Katria kiinnostaa myös kirjoittaminen sekä ohjelmointi ja peliala. Kevään yhteishaussa hän haki opiskelemaan datanomiksi.

– Minulle valmistuminen ja töihin pääseminen ovat saavutuksia. Haluaisin pystyä tekemään töitä kahdeksasta neljään ja maksaa veroja. Olen liian usein kuullut olevani yhteiskunnan loinen, vaikka haaveilen siitä kaurapuuron harmaasta tylsästä elämästä, josta niin moni valittaa.

Katri toivoo ihmisiltä ymmärrystä tilanteelleen. Hän kertoo saaneensa kommentteja, että hänen pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa. Kun Katri on yrittänyt ehtiä bussiin, bussikuski on ihmetellyt hänen hitauttaan.

– Ihmisellä voi olla ongelma, vaikkei sitä näe.

Nuori mies paloi töissä loppuun

Espoolainen Johannes Kukkonen, 25, on myös kokenut syrjäytymisen. Kukkonen on koulutukseltaan merkonomi ja sai harjoittelun myötä töitä päivittäistavarakaupasta. Siellä hän ehti työskennellä 19-vuotiaasta lähtien yli neljä vuotta. Työn aikana häntä alkoi kuitenkin ahdistaa.

– Tein työni hyvin, mutta olin stressaantunut. Kehoni oli jännittynyt.

Kukkonen meni juttelemaan työterveyteen ahdistuksestaan. Hänellä diagnosoitiin lievän ja keskivaikean masennuksen välimuoto.

– Olen vasta myöhään tajunnut, että minulla on ollut masennus jo yläasteella. Kokeilin kahta lääkettä, mutta kumpikaan ei auttanut, enkä siksi syö niitä.

Lopulta hän otti lopputilin kaupasta vuonna 2016. Irtisanoutuminen ei ollut hetken mielijohde, vaan pitkän harkinnan tulos. Kukkonen halusi matkustella, muttei pystynyt työn takia tekemään pidempää reissua.

– Sain burn outin, enkä kokenut työssä mitään uutta. Se oli sitä, että kävin töissä ja sitten istuin koneella. Kun tein aamua ja iltaa sekaisin, minulla ei ollut oikeastaan mitään rytmiä.

Lopputilin jälkeen Kukkonen reppureissasi esimerkiksi Thaimaassa ja Etelä-Koreassa. Kun hän palasi Suomeen, arki alkoi tuntua raskaalta.

– En tehnyt mitään muuta kuin istuin tietokoneella koko päivän.

Kavereita hän näki kaksi kertaa kuukaudessa ja koki olevansa yksinäinen. Samalla Kukkonen kärsi unettomuudesta.

– En saanut unta, eikä ollut mitään syytä mennä nukkumaan.

Miesten syrjäytymisen taustalla muuttuneet työmarkkinat

THL:n tutkija Tiina Ristikarin mukaan erityisesti miesten kohdalla syrjäytyminen voi johtua työmarkkinoiden muutoksesta. Moni syrjäytynyt voi jäädä peruskoulun varaan.

– 16-vuotiaana ei olla vielä valmiita siihen työelämään, mitä tänä päivänä on. Samalla Suomesta on kadonnut työpaikkoja, joilla pärjää peruskoulutuksen varassa.

Ristikarin mukaan myös uupuminen työelämässä voi olla syrjäytymisen taustalla.

Ei ole ihme, että erikoissairaanhoidossa ollaan helisemässä jonojen kasvaessa. THL:n tutkija Tiina Ristikari

– Ei oteta huomioon töissä tai sitten voi olla yhtä aikaa monta mielenterveyden ongelmaa.

Syrjäytyneiden määrä ei kuitenkaan Ristikarin mukaan ole kasvanut. Pikemminkin kyse on siitä, että nuoret osaavat tunnistaa ongelmia paremmin ja hakea apua ajoissa.

– Meillä pitäisi olla perusterveydenhuollossa enemmän matalan kynnyksen palveluja. Ei ole ihme, että erikoissairaanhoidossa ollaan helisemässä jonojen kasvaessa.

Vamoksesta apua

Johannes Kukkonen oli ehtinyt olla kotona kaksi vuotta, kunnes hän meni tänä vuonna alle 30-vuotiaita nuoria työllistymisessä tukevaan TE-toimiston Ohjaamoon ja sen jälkeen Vamokseen Espoossa. Kukkonen käy Vamoksessa neljä kertaa viikossa. Se on vaikuttanut myönteisesti unirytmiin.

– Menen aikaisin nukkumaan ja tulen tänne. Minulla ei ole niin paljon huonoja ajatuksia päässä ja arki rullaa paremmin. Jaksan nousta sängystä ylös ja tehdä asioita. Olen myös iloisempi kuin ennen.

Tulevaisuus näyttäytyy Kukkoselle toiveikkaana. Hän haki nyt yhteishaun kautta opiskelemaan tradenomiksi.

Koen nyt voivani paremmin kuin töissä. Johannes Kukkonen

– Minua ei pelota oikeastaan mikään. Haluaisin työn, jota jaksaisin monta vuotta, etten menisi sinne vain palkan vuoksi. En ole vielä löytänyt paikkaani.

Kukkonen on pärjännyt säästöillään ja työmarkkinatuella. Hän uskoo, että monella tukien varassa elävällä nuorella tilanne on vielä huonompi. Syrjäytymisellä on sanana negatiivinen leima, mutta häntä se ei hävetä.

– Koen nyt voivani paremmin kuin töissä. Jos joku sanoo, että sinun pitäisi lopettaa lusmuilu, vastaan, että ”ihan sama, enkä lopeta”. Silti näen tulevaisuudessa itseni koulussa ja töissä, Kukkonen kiteyttää.

Katri esiintyy jutussa aiheen arkaluontoisuuden vuoksi omasta pyynnöstään etunimellään.

Lue myös:

Teinien huoli työllistymisestä kasvaa, mutta siihen tuli juuri helpotusta – "juuri sitä mitä tarvitsen"

Kouluaikana suosittu tyttö ajautui yksinäisyyteen – "Parasta on, kun nuorisotyöntekijä vie minut kahville ja tarjoaa pullankin"

Syrjäytyneitä nuoria on Suomessa lähes 66 000 – Pojille lähes kaksi kertaa enemmän tehostettua tukea koulussa kuin tytöille

Miesten syrjäytyminen alkaa jo peruskoulussa – "On jumiuduttu kotiin jopa kahdeksi vuodeksi"

Nämä 4 tekijää ennustavat syrjäytymisriskiä jo vauvana – Vain peruskoulun käyneet maksavat yhteiskunnalle satoja tuhansia enemmän kuin kouluttautuneet

Jokilaakson pelastuslaitos Pohjanmaalla on pyytänyt virka-apua puolustusvoimilta yhä pahenevan tulvan torjumiseksi.

Pelastuslaitoksen mukaan tarkoitus on olosuhteiden salliessa varautua jääpatojen purkamiseen räjäyttämällä.

Virtaamien ja vesien maksimikorkeuksia ei kaikilta osin ole vielä pelastuslaitoksen mukaan saavutettu.

– Jäitä on liikkunut ja niitä on myös paikoillaan riskeiksi saakka. Tähän mennessä pelastuslaitos on suojannut alueella 11 rakennusta. Määrällisesti tapahtumia on ollut eniten Alavieskassa ja Pyhäjoella, Jokilaakson pelastuslaitoksen päivystävä päällikö Petteri Jokelainen kertoo pelastuslaitoksen tiedotteessa.

Tiedotteessa todetaan myös, että edelleen poikki menneiden teiden huomioiminen on aiheuttanut toimenpiteitä.

Valtatie 3 suljettu Kurikassa

Liikennevirasto kertoo, että valtatie 3 on suljettu Kurikan Jalasjärven kohdalla Etelä-Pohjanmaalla. Tulvavesi on noussut tielle noin sadan metrin matkalla. Liikenne ohjataan kiertotielle.

– Hyvää tässä tilanteessa on se, että juuri ennen tulvakohtaa ja sen jälkeen tiessä on rampit. Näin liikennehaittaa ei synny kovin paljon, kertoo päivystävä liikennekeskuspäällikkö Mika Jaatinen.

Tulvan arvioidaan kääntyvän Etelä-Pohjanmaalla laskuun viimeistään ensi yönä. Jaatisen mukaan tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä voi arvioida, milloin Kolmostiellä päästään jälleen ajamaan normaalisti.

Kolmostien lisäksi viisi pienempää tietä Etelä-Pohjanmaalla on suljettuna tulvavesien vuoksi. Ne sijaitsevat lähinnä Seinäjoen seudulla.

– Nämä ovat siis valtion tieverkon teitä. Niiden lisäksi varmasti myös kuntien ja yksityisteitä on suljettuina, tarkentaa Jaatinen.

Kelirikko aiheuttaa ongelmia

Tulvien lisäksi myös kelirikko on tuonut teille hankaluuksia. Illalla kello 19 paikkeilla oli lähes 300 soratielle eri puolilla Suomea määrätty painorajoituksia.

– Se on todella paljon, tämä on pahin tilanne moneen vuoteen. Kelirikkotiet on kuitenkin pystytty pitämään auki, kertoo Jaatinen.

Kyrönjoella avattiin tulvaluukkuja Etelä-Pohjanmaalla viime yön ja aamun vesisateet ovat nostaneet ainakin Kyrönjoen ja Lapuanjoen vedenkorkeutta.

Kyrönjoen tulvaluukkuja on ryhdytty avaamaan ja vettä päästämään pelloille Seinäjoella ja Ilmajoella. Kyrönjoen tulvahuippuja pyritään pienentämään myös johtamalla vettä alueen tekojärviin.

Edellisen kerran vettä johdettiin pengerretyille alueille Kyrönjoella viitisen vuotta sitten, huhtikuussa 2013.

Sen sijaan Lapuanjoella sade on nostanut vedenpintaa lähinnä joen latvoilla. Lapuanjoen varrella tulvaluukkujen avaaminen ei siis ole ollut tarpeen ainakaan tähän mennessä.

Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla tulvaveden ennakoidaan nousevan teille ensi viikolla, kertoo Jaatinen.

Lue lisää: Tulvaluukut avattiin Kyrönjoella Etelä-Pohjanmaalla – tulva katkaisi myös valtatien

Vedenpinta Kyrönjoella ylitti tänään lauantaina tulvarajan Ilmajoella. Tulvaluukut on avattu ja vettä juoksutetaan pengerrysalueille.

Myös Valtatie 3 suljettiin Jalasjärvellä liikenteeltä iltapäivällä tulvaveden noustua tielle. Liikenne ohjataan kiertotielle.

Tulvaluukuista juoksutetaan vettä pengerrysalueille sen verran kuin on välttämätöntä.

– On vaikea sanoa kuinka kauan ja kuinka isoja määriä. Ainakin osittain pengerrysalueita tullaan täyttämään vedellä, sanoo vesistöpäällikkö Liisa Maria Rautio.

Pengerrysalueiden käyttöönotto sulkee pienempiä teitä ilmajoella Tieksin ja Rintalan alueella. Muille Kyrönjoen yläosan pengerrysalueille vesi virtaa tulvakynnysten yli.

Päästämällä vettä pengerrysalueille suojataan asutusta Ilmajoella. Sillä myös pienennetään Kyrönjoen alaosan virtaamia ja tulvariskejä. Vettä johdetaan myös Kyrönjoen varren tekojärviin.

Viimeksi pengerrysalueet olivat käytössä viisi vuotta sitten. Tuolloin keväällä 2013 tulvajärvien pinta-ala oli suurimmillaan lähes 3000 hehtaaria ja veden kokonaismäärä noin 25 miljoonaa m3. Syystulvissa 2012 veden alle jäi noin pengerrysalueilla noin 2000 hehtaaria peltoa.

Tulvavesiä ihmettelemässä

Pohjalaiset muistavat Kyrönjoen tulvan vuodelta 1984. SIlloin tulvajärvi ulottui laajimmillaan Ilmajoen keskustasta Ylistaroon. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen mukaan veden peitossa oli yli 7000 hentaaria.

Vaikka tämänkin kevään tulva katkoo teitä, ihmisten mielissä on vertailukohtana juuri 1984 suurtulva.

– Nuorena miehenä päästeltiin jäitä tuolla yläjuoksulla. Se oli aika vaarallistakin, muistelee polkupyörällä Jalasjärven Komsin kylälle tulvia katselemaan tullut Jorma Kuoppamäki.

Komsin kylällä tulvavesiä ihmettelemässä olevat Aune ja Kauko Koskimäki sekä kylällä asuva Esko Haapamäki muistavat myös 1984 tulvan. Sen jälkeen tulvasuojaamista on tehty Jalasjärvelläkin.

– Ei nyt ole rakennuksia vaarassa. Vielä reilun metrin saa nousta – siihen asti on ollut tie veden alla, kun oli se pahin tulva, Esko Haapamäki muistelee kotikylänsä tulvakeväitä..

Keväistä tulvaa tavataan tulla katsomaan. Koskimäet tietävät kertoa Jalasjärven Kannonkylän tiestä, jossa vettä on ehkä noin 80 senttiä parin sadan metrin matkalla. Tulviville teille ei uskalla pyörällä mennä.

Esko Haapamäki toteaa ilman vähän viilentyneen. Ehkä se hillitsee vedennousua, jos ei sada.

– Voi [tulva] tänään vaikka vähän laskeakin, mutta kyllä sieltä vielä vettä tulemassa on, hän miettii.

Virtaamat yhä kasvussa

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesistöpäällikkö Liisa Maria Raution mukaan Kyrönjoen virtaamat Ilmajoki-Seinäjoki -välillä ja sen yläpuolella ovat yhä kasvussa.

Kyrönjoen pinta on noussut lauantaina kolmisenkymmentä senttiä. Yöllinen sade ja lämmin sää ovat kasvattaneet virtaamia. Kyrönjoen yläosalla on vielä luntakin sulamatta.

Raution mukaan lähiajan sääennuste näyttää kohtuulliselta. Keski-Pohjanmaalla on viileää, mikä on tulvien kehittymisen kannalta hyvä asia.

Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla saattaa olla luvassa jopa yöpakkasia eikä suuria sateita ole odotettavissa. Liisa Maria Rautio arvelee, että suurin jännitysmomentti liittyy maanantain ja tiistain väliseen yöhön, jolloin jo tulvivalle alueelle on ennustettu sadetta ja ehkä ukkostakin.

Asutusta yhä vaarassa kastua

Lapuanjoen vedenpinta on yhä nousussa, mutta tulvaluukkujen avaaminen ei Liisa Maria Raution mukaan ole vielä ajankohtaista. Myös Karvianjoella nousu jatkuu.

Vesi uhkaa asutusta erityisesti Kyrönjoen ja Laihianjoen yhteisellä tulva-alueella Mustasaaren ja Vaasan rajalla. Asuinrakennuksia on kastunut ja suojattu Laihianjoella ja Kyrönjoella. Myös Jalasjärvellä, Kauhajoella, Ilmajoella ja osin Seinäjoella, Lapuanjoen alajuoksulla ja Maalahdenjoella voi olla asuinrakennuksia kastumisvaarassa, kun vesi yhä nousee.

Pyhäjoella vesi on noussut teille ja Kalajoella pelloille. Kalajoella ja Pyhäjoella pelastuslaitos on aloittanut kastumisvaarassa olevien talojen suojaukset jääpatotilanteen vuoksi.

Ekaterina Kosonen pyyhkäisee pölyä puutyöpöydästä. Katse mittailee tilaa. Täällä, lakkautetun koulun teknisen työn luokassa, hän aikoo toteuttaa unelmansa.

Parin kuukauden päästä luokassa vietetään yhteisöllisen taidetilan avajaisia. Kolmen lapsen äiti on huolissaan paikallisten nuorten yksinäisyydestä.

– Monella nuorella aikuisella ei ole ystäviä Kotkassa. Muut nuoret ovat muuttaneet pois, kun ei ole tarpeeksi kivaa tekemistä tai opiskeltavaa. Sen oireena on yksinäisyys, jonka vuoksi lisää ihmisiä muuttaa täältä pois.

Kanvaasin idea syntyi appivanhempien saunassa, kun Kosonen pohti, kuinka voisi kehittää yhteisöllistä tekemistä Kotkassa.

– Haluan tuoda tänne sellaista, mitä omassa nuoruudessani ei ollut. Yhteisötaiteella on tarkoitus tuoda ihmisiä yhteen ja saada heidät huomaamaan, että maailmassa on paljon kauniita asioita joita saamme yhdessä aikaan. Yhteisöllisyys on tärkeää, koska yksinäisyys on ihmisille niin vaikeaa.

Kolmen lapsen äidin taistelu yksinäisyyttä vastaan pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa. Hän sai ensimmäisen lapsensa 24-vuotiaana eikä hänellä ollut enää kavereille aikaa entiseen tapaan.

– Nyt olen käynyt taaperoiän läpi jo kolme kertaa. Äidin sosiaalinen ympäristö alkaa laajentua siinä vaiheessa, kun lapsi on päiväkoti-iässä. Haluan edistää asioita, jotta tulevaisuudessa muilla on helpompaa.

Jos nainen alkaa odottaa lasta hyvin nuorena, hänestä saattaa tulla kaveripiirin ensimmäinen äiti. Mielenkiinnon kohteet muuttuvat, ja joskus kaveripiiri ei pysy perässä.

– Täytyy muistaa, että se on väliaikaista. Välillä ajatukset eivät ole olleet niin positiivisia. Itselläni on järki pysynyt päässä sillä tavalla, että olen elänyt päivän kerrallaan. Muutenhan siinä tulisi hulluksi, jos miettii liikaa sitä, mitä ei siinä hetkessä ole.

Oikeasti läsnä

Sininen viiva syöksyy vinhasti eteenpäin pienen pojan pitelemän tussin alla. Kuvio väistelee valkoiselta taululta kuvastuvia, jo hieman haalistuneita tekstejä.

– Katso äiti, mikä sammakko! Ota kuva, poika huudahtaa.

Kosonen kehuu lastaan vuolaasti ja nappaa tämän piirroksesta kuvan. Poika innostuu kehuista ja jatkaa puutyöpöytien keskellä roikkuvan tussitaulun kuvittamista.

Kanvaasi on vain yksi esimerkki Kososen yhteisöllisistä projekteista. Kososen mielestä yksinäisyys, kulttuurin määrä ja muuttoliike kytkeytyvät vahvasti toisiinsa.

Hän on hiljattain tarjoutunut maalaamaan Kymenlaakson keskussairaalan lastenosaston odotustilan seinän hyväntekeväisyytenä. Nuori äiti on myös toinen viime vuonna kaksi kertaa Kotkassa nähdyn, poikkitaiteellisen Joutomaa-festivaalin järjestäjistä.

– Halusimme näyttää, mihin joutomaata voi käyttää ja tuoda uutta elämää vanhoihin, tyhjiin tiloihin. Ihmiset ottivat kopin, ja mukaan tuli paljon vapaaehtoisia.

Joutomaa houkutteli mukaan hyvin erilaisia ihmisiä; taiteellisen uransa alussa olevia, harrastajia, ammattitaiteilijoita ja lapsiperheitä.

– Kaikille yhteistä oli, että he halusivat tehdä mahdollisimman paljon yhdessä. Taiteen kautta voi käsitellä itselleen vaikeita asioita, joita haluaa tuoda esille. Vanhempi, joka tuo lapsen tapahtumaan, on lapsen tulkkina. Se on hienoa, sillä lapsi saa uusia kokemuksia ja ajatuksia.

Ja ihmiset ovat oikeasti toistensa kanssa läsnä.

Some ei pysty kaikkeen

Kosonen pitää myös sosiaalisen median yhteisöjä hyvinä kanavina yksinäisyyttä vastaan taistelemisessa. Ne eivät kuitenkaan pysty kaikkeen.

– On tärkeää kokea myös sanatonta viestintää ja aitoa kohtaamista. Se tapahtuu silloin, kun ollaan kasvotusten. Esimerkiksi vammainen henkilö ei kuitenkaan välttämättä pääse helposti ulos kotoaan. Jos ei ole muuta mahdollisuutta, vertaistukiryhmät ovat oikein loistavia.

Nettikohtaamisten merkitys riippuu Kososen mielestä täysin ihmisistä.

– Pienikin kommentti somemaailmassa voi olla hyvin tärkeä jollekin ihmiselle, toiselle taas ei. Someyhteisöt eivät ole esteenä yhteisöllisten asioiden järjestämiselle.

– Rakastan dialogeja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kanssani eri mieltä. On hienoa, kun he avaavat asioita omilta näkökannoiltaan.

Rakkaus yhteisöllisyyteen syttyi luistimet jalassa

Kosonen ei innostunut yhteisöllisyydestä alun perin suinkaan taiteen vaan urheilun parissa. Berliinissä vierailleen nuoren taiteilijan silmiin osui roller derby-pelaajia esittänyt juliste. Kiinnostus lajia kohtaan heräsi.

Pian Kosonen kuuli, että Helsingissä asuva opiskelutoveri oli perustamassa lajin seuraa.

– Minua harmitti ihan kauheasti, etten asunut enää Helsingissä. Olisin halunnut aloittaa lajin.

Innostus jäi itämään, ja Kotkaan palattuaan Kosonen päätti perustaa oman lajiyhdistyksen. Kaupungista löytyi useita kiinnostuneita, ja pieni roller derby-yhteisö sai alkunsa.

– Siinä oli oma kulttuurinsa. Se ei ole pelkkä urheilulaji. Kaikki hyväksytään sellaisina kuin he ovat. Sain ensikosketuksen siihen millaista on toimia useiden ihmisten kanssa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kun Kosonen alkoi odottaa vauvaa, hän joutui jättäytymään pois seuran toiminnasta. Hän ei noussut luistinten päälle moneen vuoteen – kunnes viime kesänä häiden alla kaasot veivät hänet luistelemaan.

– Kyllä se vielä onnistui, Kosonen nauraa.

– Senkin pariin voisi joskus palata!

Maailman kautta takaisin kotiin

Kosonen on opiskellut kuvallista viestintää Kouvolassa, multimediaa Helsingissä ja kuvataidetta Italiassa. Maailmalla vierähti useampi vuosi.

– Se oli sellaista kokeilemista, elämänkokemusten haalimista ja itsensä hakemista.

Kosonen matkusteli ympäri Eurooppaa ja imi vaikutteita näkemästään. Hänelle kehittyi vahva taiteellinen tyyli. Spray-maalilla ja tussilla tehdyt teokset ottavat kantaa esimerkiksi tasa-arvon puolesta.

– Laitoin repun selkään ja lähdin reilaamaan pienellä rahalla. Yövyin teltassa. Matkustaminen itsessään avartaa paljon. Siinä pääsee laajentamaan omaa elämänkatsomusta.

Ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen Kosonen palasi kotikonnuilleen. Ympärille on vuosien saatossa kasvanut perhe, johon kuuluu mies ja kolme lasta. Oma pieni yhteisönsä sekin.

– Tiesin jo pienenä, että aikuisena haluan lapsia ja kivan perheen. Se on aina ollut minulle tärkeää.

Esikoinen on jo aloittanut koulutiensä, mutta 4- ja 1-vuotiaita lapsia Kosonen hoitaa kotona. Kotiäidin arki pyörii pitkälti lasten ehdoilla, kun mies käy päivätöissä. Omien teosten tekeminen on lasten myötä jäänyt paitsioon.

Vaikka lapsiperheen arki kuluttaa voimavaroja, se myös ruokkii niitä.

– Ammennan luovuutta arkisesta elämästä ja tunteista, siitä mitä ympärillä tapahtuu.

Kososen apuna on oma äiti, joka auttaa lastenhoidossa.

– Enhän minä tätä yksin tekisi. Minulla on hyvät tukijoukot, eikä ainoastaan läheiset vaan myös ne jotka ovat tulleet mukaan näihin projekteihin. Ympärilläni on ihania ihmisiä, jotka tukevat samanlaisia ajatuksia ja ihan vain tätä elämää.

Myös kaupunki on tukenut yhteisöllisiä projekteja alusta saakka. Taide ja tyhjien tilojen hyödyntäminen on noussut isoon rooliin kaupungin tavoitteissa.

– On ihanaa, että kaupunki huomaa mahdollisuudet. Meidät on otettu hyvin vastaan. Kaupunki alkaa yhteisöllisten kulttuuritapahtumien myötä kiinnostaa myös ulkopaikkakuntalaisia ihmisiä. Moni haluaa tulla käymään uudestaan.

Pian avattava Kanvaasi on herättänyt Kososen mukaan paljon kiinnostusta paitsi yksityisissä ihmisissä, myös kouluissa ja nuorten palveluissa. Moni on jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi ylläpitämään tilaa ja neuvomaan kävijöitä maalien ja muiden materiaalien käytössä.

Fanit, ystävät ja yhteistyökumppanit surevat laajalti ruotsalaistähti Aviciin kuolemaa. Aviciin tiedottaja kertoi perjantaina 28-vuotiaan dj–tuottajan löytyneen kuolleena Omanin pääkaupungista Muscatista, mutta hänen kuolinsyystään ei ole toistaiseksi kerrottu tietoa julkisuuteen.

Paikallisesta poliisista kerrotaan Ruotsin televisiolle SVT:lle, että poliisilla on tarvittavat tiedot tapauksesta.

– Tiedämme, mitä tapahtui, mutta emme julkista tietoja medialle, Muscatin poliisin edustaja sanoi SVT:n mukaan.

Samansuuntaisen vastauksen Omanista on saanut Aftonbladet-lehti.

Poliisi ei epäile rikosta

SVT kertoo, että Omanin poliisi ei epäile asiassa rikosta, ja poliisin osalta asia on loppuunkäsitelty. Ruotsin ulkoministeriö taas kertoo ruotsalaisviestimille olevansa tietoinen kolmikymppisen ruotsalaismiehen kuolemasta Omanissa, mutta ei kommentoi asiaa juuri enempää.

New York Times -lehden mukaan Aviciin yhdysvaltalainen agentti Diana Baron kertoo tähden olleen Omanissa tapaamassa ystäviään. Muscatissa sijaitseva hotelli on julkaissut muutama päivä sitten Instagram-tilillään kuvan hotellissa vierailevasta Aviciista.

Kuvassa myös poseeraava dj Maitrai Joshi kertoo norjalaiselle VG-lehdelle olevansa järkyttynyt Aviciin kuolemasta.

– En voi käsittää, mitä on voinut tapahtua. Hän oli täysin kunnossa ja iloinen, Maitrai Joshi sanoo VG:n mukaan.

Samaisen hotellin johto kertoi Instagramissa lauantaiaamuna saaneensa valtavan määrän tiedusteluja tapaukseen liittyen ja totesi, ettei voi kertoa vieraiden yksityisasioista. Hotelli kertoo kuitenkin Aviciin olleen hyväntuulinen ja ystävällinen.

Ruotsalaiset fanit järjestävät iltapäivällä Tukholmassa Sergelin torilla hiljaisen hetken Aviciin muistoksi. SVT aikoo välittää tapahtuman suorana verkkosivuillaan.

Lisää aiheesta:

Analyysi: Avicii oli nuorten ääni, vaikka viina ei sovi Instagram-aikaan

Avicii on poissa – näin häntä on muistettu

Ruotsalainen huippu-dj ja musiikkituottaja Avicii kuoli 28-vuotiaana

DJ Orkidea Aviciista: Hän vauhditti alakulttuurin murtautumista valtavirtaan

Väestö ikääntyy, ja samalla muistisairaiden tai muutoin toimintakyvyltään heikentyvien vanhusten määrä lisääntyy.

Kun ihminen ei pärjää edes arkisten askareiden hoitamisessa omin voimin, mitä on tehtävissä? Kenen on otettava koppi jopa omia etujaan vastaan toimivasta vanhuksesta?

Yle Uutiset pani tenttipenkkiin kaksi vanhuusoikeuden asiantuntijaa. Oikeustieteen tohtorit Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Urpo Kangas vastaavat.

1 §. Milloin omaisen on syytä olla huolissaan höpsöjä puhuvasta iäkkäästä läheisestään?

Mäki-Petäjä-Leinonen: Ikääntyminen sinänsä ei aiheuta höpsähtämistä sen enempää kuin mikään muukaan ikäkausi. Esimerkiksi etenevät muistisairaudet eivät kuulu normaaliin ikääntymiseen. Muistisairautta voi olla syytä epäillä, jos läheisen toiminta muuttuu verrattuna hänelle tyypilliseen toimintaan ja jos hänen arkiselviytymisessään on vaikeuksia. Silloin läheistä voi kannustaa hakeutumaan muistitutkimuksiin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa, sen parempi.

Kangas: Jos iäkäs ihminen on omalla persoonallisella tavallaan höppänä, siitä ei juuri kannata olla huolissaan. Sen sijaan jos puheet ovat aikaisempaan verrattuna muuttuneet aivan oudoiksi, silloin on aihetta jo tehdä muutakin kuin nostella kulmakarvojaan.

2 §. Mitkä ovat varmat merkit siitä, että lähiomaisen oikeudellinen toimintakyky eli oikeustoimikelpoisuus horjuu jo pahan kerran?

Mäki-Petäjä-Leinonen: Jos hän ei enää ymmärrä arkielämän järjestämisen eri vaihtoehtoja tai osaa arvioida niiden seuraamuksia. Esimerkiksi eurot ja markat saattavat mennä sekaisin tai laskujen maksu ei enää onnistu. Pankkikortin tai -tilin käytössä voi olla ongelmia, ja samoja hankintoja saatetaan tehdä useita kertoja muistamatta, että ne on jo tehty.

Kangas: Ulkoisesti havaittavia merkkejä ovat eksyminen, taloudellisten asioiden laiminlyönti, hygienian tason nopea heikkeneminen ja epäsäännöllinen ruokailu.

3 §. Kun tilanne on mennyt sekasortoiseksi, mitä omaisen on tajuttava tehdä ensimmäiseksi?

Mäki-Petäjä-Leinonen: Ensin olisi syytä keskustella tuon toimintakyvyltään heikentyvän läheisen kanssa hänen tilanteestaan. Olisi myös syytä selvittää, onko hän varautunut mahdolliseen tulevaan toimintakyvyttömyyteensä tekemällä esimerkiksi edunvalvontavaltuutuksen. Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole, kannattaa miettiä, olisiko sen tekeminen tässä vaiheessa vielä mahdollista. Tähän voidaan pyytää lääkärin arviota henkilön oikeudellisesta toimintakyvystä. Viimesijaisena keinona on edunvalvojamääräyksen hakeminen tuomioistuimesta.

Kangas: Silloin on aihetta selvittää, onko omainen itse huolehtinut edunvalvontavaltuutuksesta vai pitääkö hänelle määrätä edunvalvoja.

4 §. Jos vanhus on ehtinyt haaskata koko omaisuutensa turhuuteen tai tullut pahasti huijatuksi, onko enää mitään tehtävissä?

Mäki-Petäjä-Leinonen: Mikä on ”omaisuuden turhuuteen haaskaamista”? Se, mikä omaisesta voi tuntua haaskaamiselta saattaa olla vanhuksen aitoa, pätevää päätöksentekoa. Kuuluuko se ylipäätään omaiselle tai muulle läheiselle, mitä päätöksentekokykyinen vanhus omaisuudellaan tekee? Jos kuitenkin on suhteellisen selvää, että henkilö ei ole ymmärtänyt tekemäänsä oikeustoimea tai häntä on käytetty taloudellisesti hyväksi, oikeustoimet voidaan riitauttaa, viime kädessä tuomioistuimessa.

Kangas: Jos henkilö tuhlaa oman omaisuutensa, sille ei oikein voi tehdä mitään. Niissä tapauksissa, joissa ihmistä on huijattu esimerkiksi myymään oma asuntonsa alihintaisella kaupalla, kauppaa voi yrittää saada puretuksi tuomioistuimessa.

5 §. Mikä on viisain tapa varautua omaan vanhuudenheikkouteen jo ennakolta?

Mäki-Petäjä-Leinonen: Edunvalvontavaltuutuksen ja hoitotahdon tekeminen. Edunvalvontavaltuutuksessa henkilö valtuuttaa etukäteen jonkun luotetun henkilön huolehtimaan asioistaan sen varalta, että hän myöhemmin tulee kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Edunvalvontavaltuutus voi koskea sekä taloudellisten että esimerkiksi asumista koskevien päätösten tekemistä. Hoitotahdossa henkilö voi antaa määräyksiä hoidostaan ja hoivastaan. Siinä voi ilmaista myös elämänarvojaan, tottumuksiaan ja toimintatapojaan eli sellaisia itselle tärkeitä asioita, joita toivoo omassa hoivassaan ja hoidossaan otettavaksi huomioon.

Kangas: Oikeastaan ainoa tehokas juridinen keino on edunvalvontavaltuutus. Sen voi aktivoida siinä vaiheessa kun omat henkiset voimavarat ovat alentuneet sille asteelle, ettei enää voi itse hoitaa omia asioitaan. Sitä ennen kuitenkin kannattaa terveellä tahdolla tehdä testamentti. Elämän raihnaisen ehtoopuolen sairaanhoitoa varten voi olla viisasta laatia hoitotahto. Siihen voi kirjoittaa toiveekseen jopa sen, että minun on saatava ryyppy konjakkia joka ilta ja että hoito on lopetettava heti kun konjakki ei enää maistu.

6 §. Mitä sitten tehdään, jos omaiset viis veisaavat henkisesti riutuvan vanhuksensa asioiden hoitamisesta?

Mäki-Petäjä-Leinonen: Holhoustoimilain mukaan kenellä tahansa on oikeus ilmoittaa maistraatille edunvalvonnan tarpeesta, jos hän havaitsee, että henkilö ei enää kykene hoitamaan asioitaan ja on avun tarpeessa. Lisäksi kunnan sosiaalihuoltoon voidaan tehdä vanhuspalvelulain mukainen niin sanottu huoli-ilmoitus, jos vanhuksen havaitaan olevan palvelun tarpeessa.

Kangas: Meillä ei oikeastaan ole sellaista järjestelmää, jossa vastuu vanhusten hoidosta kuuluisi ensisijaisesti omaisille. Asioiden hoitamisesta periaatteessa vastaa tällaisessa tapauksessa vanhukselle määrätty edunvalvoja, jota maistraatti valvoo.

OTT Anna Mäki-Petäjä-Leinonen on Itä-Suomen yliopiston yhteydessä toimivan Hyvinvointioikeuden instituutin johtaja. OTT Urpo Kangas puolestaan on Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori.

Neuvottelet myyntityöpaikasta, jossa sinulle tarjotaan provisiopalkkausta. Lähdet toiveikkaana palkkaneuvotteluun ja päätät, että otat työn vastaan, jos saat myymistäsi tuotteesta 10 prosentin provision.

Neuvottelujen päätteeksi sinulle luvataan kahdeksan prosenttia. Ajattelet, että kaksi sinne tai tänne, mitä sillä on väliä. Otat työn. Vasta sen jälkeen tajuat, että saat viidenneksen vähemmän palkkaa kuin toivoit.

Prosenttiluvuissa on riskinsä. Otsikon esimerkki auton käytöstä on tyypillinen tapaus, miten numeroita hyödynnetään mielipidevaikuttamiseen.

Väitteen, että auto on 95 prosenttia ajasta pysäköitynä, käyttävät mielellään yhteiskäyttöautoja tarjoavat yritykset, jotka pyrkivät kertomaan, ettei omaa autoa kannata omistaa. Samaa viestiä hyödyntävät myös ympäristösyistä yksityisautoilulle vaihtoehtoja tarjoavat tahot.

Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen johtaja Päivi Timonen ymmärtää hyvin, miksi numeroita näin käytetään.

– Lähtisin itsekin näin kertomaan, jos olisin tekemässä sen puolen liiketoimintaa. Numerot ovat niin vahvoja ja ihan maagisia. Me olemme sitä mieltä, että numerot kertovat ihan kaiken maailmasta.

Puhujasta riippuen auto seisoo paljon tai vähän

Auton runsasta seisomisaikaa käyttävät liikenne- tai ilmastopolitiikan tukena puheissaan myös valtion virkamiehet ja poliitikot. Kun prosenttiluvuksi kerrotaan 90 tai enemmän, muodostuu kuuntelijalle helposti mielikuva, että oma auto on vajaakäytöllä.

Liikenneviraston mukaan seisontaluvut ovat eri maissa olleet 90 ja 95 prosentin välillä. Liikenne- ja viestintäministeriö taas käyttää lukua, jonka mukaan auton käyttöaste Suomessa on ”alle viisi prosenttia”.

Prosenttilasku vie kuitenkin ihmisiä harhaan. Kansainvälisesti usein käytetty 92 prosentin seisontaluku tarkoittaisi, että auto on ajossa keskimäärin 115 minuuttia eli lähes kaksi tuntia vuorokaudessa.

Suomessa useimmiten käytetty 95 prosenttia taas tarkoittaa, että autolla ajetaan 72 minuuttia päivässä. Mutta jos luku onkin 90 prosenttia, liikkuisi auto jo keskimäärin 144 minuuttia. Ja sehän onkin jo kaksinkertainen ajomäärä.

Liikennevirasto muistuttaa, että tutkimukset eri maissa päätyvät eri lukuihin riippuen siitä, mitä aluetta ja mitä varten asiaa tutkitaan. Ja luvut ovat tietysti keskimääräisiä. Osalla autoista ajetaan valtavasti ja osa seisoo pitkiäkin aikoja.

Nyt laiska autokin pistetään tuottamaan

Vaikka seisomisprosentit näyttävät numeroina suurilta, on auto suomalaisten omistamista tuotteista yksi eniten käytetyistä.

– Emmehän me käytä mitään tuotteita koko ajan. Ihmisillähän on kotona kymmeniä tuhansia tuotteita, joista käytetään päivittäin ehkä sataa. Ei siis prosenttiakaan tuotteista, Kuluttajatutkimuskeskuksen johtaja Päivi Timonen sanoo.

Timosen mukaan auton omistuskeskustelun taustalla onkin jakamistalouden nykytrendi. Pelkkä omistaminen ei ole nyt muodissa. Autokin pitäisi pistää kiertämään ja laiska pääoma tuottamaan.

– Kuluttajille on selvästi annettu tehtäväksi ylläpitää taloutta ja tehostaa toimintaa. Nyt se materiakin mikä meillä on, pitää ottaa tehostettuun toimintaan. Ei riitä, että olet omistanut, hankkinut ja sijoittanut, vaan nyt pitää vielä panna se tuottamaan.

Suomessa OP Ryhmä on laittanut autot tuottamaan. Autoja halutaan tarjota ennen kaikkea heille, jotka eivät omista autoa.

OP:n uusista liikkumisen palveluista vastaava hankejohtaja Sonja Heikkilä sanoo, että auton käyttöasteen vertaaminen muiden tuotteiden käyttämiseen on uusi tulokulma autojen omistamiseen käytyyn keskusteluun. Myös Heikkilä on sitä mieltä, että omistusautoa käytetään muihin tuotteisiin verrattuna erittäin paljon.

– Mutta autoilussa on tärkeää, mitä auto on tuotettaessa kuluttanut, miten auton arvo alenee myös silloin, kun se on käyttämättömänä ja paljonko se vie tilaa sillä hetkellä, kun se on parkkeerattu sekä paljonko suomalaisten varallisuutta on sitoutunut näihin autoihin. Tämän takia se käyttöaste on tärkeä.

Sonja Heikkilän mukaan Suomen vanhan autokannan uusimiseksi autoilla pitäisi ajaa nykyistä enemmän. Silloin järkevä vaihtoehto olisi, että omistamisen sijaan samalla autolla ajaisi mahdollisimman moni.

– Kun yhtä autoa ajetaan enemmän, se myös uusitaan nopeammin. Autoissa on joka vuosi enemmän turvavarusteluita, automatiikkaa ja ne ovat vähäpäästöisempiä. Silloin saadaan nopeammin nämä autot käyttöön.

“Hei John, sori, en pääse tänään”, luki WhatsApp -viestissä, jonka Pasi Remsu sai Costa Rican viidakkoon oudosta numerosta.

Remsu vastasi viestiin: “Pasi täällä ja minua ei haittaa ollenkaan. Mitä kuuluu?”

Hetkeä aiemmin hän oli pyytänyt universumilta merkkiä, pitäisikö toteuttaa älyttömältä kuulostava lapsuuden haave ja pyrkiä teatterikouluun Lontooseen.

– Tyyppi kertoi, että seuraavana päivänä ratkeaisi, saako hän BBC:lle oman ohjelman. Puhelin tippui kädestä ja katsoin taivaalle, että ehkä pienempikin vinkki olisi riittänyt, Remsu höhöttää.

Se, kuka viestittelijä oli tai, miten hän oli onnistunut sotkemaan brittiläisen liittymän +44-suuntanumeron costaricalaiseen +506-alkuiseen prepaid-liittymään ei koskaan selvinnyt.

Mysteerin ratkaisulla ei tosin ole mitään merkitystäkään. Tärkeämpää on, että väärään numeroon tulleen viestin ansiosta Remsu uskalsi seurata unelmaansa – ja nyt hän on matkalla Hollywoodiin. Aivan, kuten jo pikkupoikana Lapissa haaveili.

Oikea elämänkoululainen

Elämän mullistaneesta sattumasta on kulunut viisi vuotta. Nyt 42-vuotias Remsu asuu Lontoossa ja luo uraa näyttelijänä.

Rovaniemellä syntynyt Remsu on ensimmäiseltä ammatiltaan rakennusmies. Vasara pysyy kädessä edelleen, ja tällä hetkellä työn alla on Suomen suurlähetystön sauna Lontoossa. Remsun mielestä rakentaminen on hyvää vastapainoa vuorosanojen pänttäämiselle.

Tein niin kuin kaikki huippu-urheilijat ja lähdin Kanarialle juomaan. Pasi Remsu

Raksahommien lisäksi Remsu on luonut uraa thainyrkkeilijänä ja ravintoloitsijana. Hän on myös parantunut vakavasta sairaudesta, raitistunut ja melkein kuollut kaksi kertaa.

Remsu on vaihtanut suuntaa useammin kuin moni meistä koko elämänsä aikana. Maailmaa on tullut katseltua elon eri reunoilta, ja se jos mikä on avannut silmiä.

– On tullut lungiksi tämä elämä, kun ei tarvi enää olla oikeassa, mies virnistää.

Hän tarkoittaa ihmisrievun tapaa jankuttaa jääräpäisesti omaa asiaansa ilman, että edes yrittäisi ymmärtää vastapuolen näkökulmaa. Jääräpäinen jankuttaja Remsu on ollut itsekin. Hänelle maailma on kuitenkin opettanut, että ei ole olemassa yhtä totuutta, joten kannattaa välillä hypätä toisen saappaisiin.

– Vain sitä kautta voimme löytää rakkautta, Remsu sanoo.

Lapsi on luultavasti aivokuollut

Ensimmäisen kerran Pasi Remsu meinasi kuolla ala-asteella.

Pasi ja naapurin Kimmo pelasivat naapurissa pyörrytysleikkiä, kun Kimmo ei saanutkaan Pasia kiinni ja tämä löi päänsä kivilattiaan.

Pasin äidille oli kesken työpäivän tullut tunne, ettei kaikki ole kohdallaan. Kännyköitä ei 80-luvulla ollut, joten tarkistussoittoa ei voinut tehdä. Pasin äiti päätti luottaa vaistoonsa ja lähteä töistä kotiin kesken päivän.

– Äiti oli päässyt kämpille ja pistänyt kahvin tippumaan, kun puhelin soi: Kimmo tässä hei. Leikittiin Pasin kanssa ja se ei enää herää, Remsu selittää.

Äiti soitti ambulanssin ja juoksi naapuritaloon. Hänen saapuessaan kielensä nielaissut poika oli jo sininen. Pasi ei herännyt elvytykseen ja oli tajuttomana sairaalassa kahdeksan tuntia. Vanhemmille kerrottiin, että pitkään ilman happea ollut lapsi on luultavasti aivokuollut.

Sitten Pari heräsi. Sairaalasängystä, mutta aivan omana itsenään.

– Äiti katsoi minua ja kysyi, että Tiäks kuka mie oon? Vastasin, että no tyhmä, siehän oot minun äiti!

Viikon päästä poika oli jo jaloillaan.

Nykyään tapahtumasta uskalletaan jo vitsailla. Äiti saattaa poikansa touhuja seuratessaan huomauttaa, että joitain jälkiä pitkä tajuttomuus taisi kuitenkin jättää.

Sairaus vei kymmenen vuotta nuoruudesta

Teini-ikäisenä Pasi Remsulla diagnosoitiin vakava suolistosairaus. Kipuja riitti, mutta vähintään yhtä koville otti läheisten huolen näkeminen.

–Se oli tosi raskas sairaus. Välillä luulit saaneesi sen kuntoon. Sitten paskoit verta ja olit nollissa taas, Remsu sanoo.

Lääkkeiden avulla sairaus pysyi kausittain aisoissa, ja Remsu päätti elää elämäänsä kuin sairautta ei olisikaan. Vähitellen hän oppi myös kätkemään kipunsa. Nuorena miehenä Remsu pakkasi tavaransa ja muutti nyrkkeilyn perässä Thaimaahan.

Sisäoppilaitoksessa Remsu harjoitteli kurinalaisesti. Hän treenasi täysillä, mutta vihasi jokaista ottelua.

– Tiesin, että se sattuu. Ei se ollut rakkaudesta lajiin, vaikka silloin siltä tuntuikin. Se oli enemmän hyväksynnän hakemista.

Lääkärit kielsivät thainyrkkeilyn, mutta Remsu ei totellut.

Suomenmestaruuskisoissa hän pääsi loppuotteluun asti, mutta finaalitaisto jäi käymättä.

– Suoli prakasi. Päätin lopettaa urani. Tein niin kuin kaikki huippu-urheilijat ja lähdin Kanarialle juomaan, mies sanoo nyt päätään puistellen.

Perustetaan baari Kanarialle!

Kanarialle Pasi Remsu päätyi parikymppisenä sen jälkeen, kun oli päättänyt juhlia itsensä hengiltä. Teininä ilmennyt suolistosairaus nakersi itsetuntoa ja sai toimimaan hölmön rohkeasti.

– Päätin, että pidetään nyt ainakin hauskaa siihen asti, kun pystyy, Remsu muistelee.

Hän perusti ystävän kanssa baarin, jossa musiikkia soitettiin aluksi C-kaseteilta. Paikasta tuli nopeasti suosittu ja nuorilla miehillä oli bileet joka päivä.

Tulehtunut paksusuoli ei kestänyt tissuttelua ja sairaus paheni.

Päätin, että pidetään nyt ainakin hauskaa siihen asti, kun pystyy. Pasi Remsu

Muutaman rillutteluvuoden jälkeen poika soitti äidilleen Rovaniemelle, että sairaalaan on päästävä ja pian. Kuume oli noussut yli 40 asteeseen.

Suomessa Remsu laitettiin teho-osastolle. Lääkärien mukaan sairaalassa mitatuilla arvoilla ei pitäisi pystyä toimimaan, vaikka Remsu oli juuri pyörittänyt baaria Kanarialla.

Taas oltiin lähellä kuolemaa.

Remsu pääsi leikkaukseen, jossa tulehtunut paksusuoli poistettiin ja tilalle rakennettiin uusi.

– Pystyin jättämään kaikki lääkkeet pois ja kymmenen vuoden sairastaminen loppui kuin seinään.

Leikkauksen jälkeen mies mietti, että elämässä pitää olla muutakin kuin juhliminen. Hän palasi Kanarialle, myi oman osuutensa baarista ja muutti takaisin Rovaniemelle.

Lapissa Remsu järjesti lasten kulttuuritapahtumia ja kirjoitti lastenkirjoja, mutta vanhat tavat istuivat tiukassa. Illat kuluivat jälleen joko baarissa päissään tai kotona krapulassa, itseään soimaten. 33-vuotiaana Remsu hakeutui katkolle Lapualle.

Ei tarvitse katkerana kiemurrella

– Kun raitistuu, elämä on alkuun aika yksinäistä. Rehabin jälkeen on tullut kiskaistua muutama etsikkoralli, Remsu myöntää.

Vahingosta viisastuneena hän hoitaa riippuvuuttaan ja osallistuu edelleen päihderiippuvaisten tapaamisiin. Niiden suhteen on mistä valita, sillä Remsun mukaan Lontoossa järjestetään noin 280 vertaistukitapaamista viikossa.

– Siellä kun käy ja puhuu, niin ei tarvitse sinnitellä ja katkerana kiemurrella vanhoissa asioissa. Voi mennä elämässä eteenpäin.

Kun raitistuu, elämä on alkuun aika yksinäistä. Pasi Remsu

Remsu harmittelee päihderiippuvuutteen liittyvää häpeää, joka estää monia hakemasta apua.

– Tämä maton alle lakaisu ja salailun kulttuuri on varmasti tehnyt monen elämästä tuskallista elää, hän miettii.

Remsu haluaa puhua omista kokemuksistaan avoimesti, sillä se saattaa auttaa jotakuta toista.

– Menisin tänäkin päivänä innosta puhkuen töiden jälkeen tai viikonloppuna oluelle kavereiden kanssa ja ottaisin saunaoluen, mutta valitettavasti minun kohdalla se ei tuo mitään hyvää. Se vie kaiken hyvän pois.

Paluu Kanarialle

Lapualta katkolta päästyään Remsu palasi Kanarialle. Hän ryhtyi yrittäjäksi ja perusti Kanarialle ravintolan, kampaamon ja yökerhon.

Eräänä päivänä Remsun ravintolaan saapui suomalainen kuvausryhmä.

Mies riensi tuttuun tapaansa halaamaan suomalaisia ja pian selvisi, että porukka teki Riemuloma Kanarialla -tosi-tv-ohjelmaa. Puheliaana kaverina Remsu päätyi ohjelmaan ja sai kiitosta luontevuudestaan kameran edessä.

– Ohjelman kuvaaja kysyi, että mitä sie täällä baaria pyörität, kun sinun pitäisi olla näissä hommissa, Remsu kertoo.

Lapsuuden Hollywood-haave heräsi.

Turistikauden jälkeen Remsu pisti ravintolan ovet säppiin ja lähti Costa Ricaan. Hän halusi löytää uuden suunnan elämälleen. Viidakossa oli aikaa ajatella.

Joka aamu kello viisi Remsu käveli surffilauta kainalossa rannalle ja hyppäsi aaltoihin. Surffin jälkeen hän nautti paikallisen emännän valmistaman aamiaisen vuokraamassaan ravintolassa, teki töitä ja mietiskeli.

Sitten puhelimeen napsahti elämän suunnan muuttanut viesti. Se, jonka joku Lontoossa näpytti väärään numeroon.

– Vasta sen jälkeen uskalsin lähteä toteuttamaan unelmaani. Uskon siihen, että maailma antaa vastauksia, kun uskaltaa kuunnella, Remsu sanoo.

"Nyyhkytin ikkunaa vasten omasta valheestani liikuttuneena"

Nelikymppisenä Remsu haki näyttelijäkoulutukseen Lontooseen. Hän oli rakentamassa kattoa Lapissa, kun sai kutsun pääsykokeisiin.

Katto valmistui ja vasta sen jälkeen, muutama päivä ennen koetta, Remsu huomasi, että pääsykokeeseen pitäisi valmistella klassinen ja moderni puhe. Katujen kasvatilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä tehtävänanto mahdollisesti tarkoitti.

Remsu googletti klassisen puheen, löysi pätkän Shakespearen Romeota ja Juliaa ja alkoi harjoitella sitä. Lontooseen päästyään hän päätti viimeistellä valmistautumisensa piipahtamalla koululla, päivää ennen pääsykoetta.

Ostin kukkakaupasta niin paljon kukkia, kun jaksoin kantaa ja kiikutin ne koulun kansliaan. Pasi Remsu

– Ostin kukkakaupasta niin paljon kukkia, kun jaksoin kantaa ja kiikutin ne koulun kansliaan.

Siellä Remsu selitti, että jos hän on pääsykokeessa surkea, voi kanslian väki kertoa, että se Remsun Pasi on kuitenkin oikeasti aivan hauska ja mukava jätkä. Lähtiessään hän vielä huikkasi, että mikäköhän mahtaa olla kanslian väen mielestä moderni puhe, kun siitä on niin monta koulukuntaa.

– Nauroivat, että mitä koulukuntaa, sehän on mikä vaan 1960-luvun jälkeen julkaistu näytelmä. Vastasin, että kyllähän mie sen tiesin, Remsu hekottaa.

Seuraavana päivänä raksamies ja ravintolayrittäjä Remsu seisoi lontoolaisen teatterikoulun pääsykoeraadin edessä yhdessä espanjalaisen kokelaan kanssa. Nainen kertoi harjoitelleensa puheita koko kesän valmentajan ohjauksessa.

Kokelaita pyydettiin aluksi kertomaan itsestään ja niin Remsu kertoi lapsuudesta Lapissa, nyrkkeilyvuosista Thaimaassa, Kanarian rillutteluista, sairastamisesta, raitistumisesta ja vuodestaan viidakossa.

Puheenvuoron jälkeen raati kysyi espanjalaiselta, haluaako tämä kertoa itsestään, johon nainen vastasi, että eipä oikeastaan tuon tarinan jälkeen. Sitten tuli puheiden vuoro.

Remsu ilmoitti pokkana, että kuultu elämäntarina on moderni puhe, koska kaikki on tapahtunut hänen syntymänsä, vuoden 1975 jälkeen. Sitten mies tavasi harjoittelemaansa Shakespeare-pätkää, mutta ei muistanut sanoja.

Raati kysyi, osasiko kokelas Shakespearea suomeksi, johon Remsu vastasi siltä seisomalta osaavansa. Tuskin brittiraatikaan Shakespearea suomeksi osasi.

– Vuodatin kaikki rakkaustarinani, juoksin ympäri huonetta ja nyyhkytin lopuksi ikkunaa vasten omasta valheestani liikuttuneena, Remsu selostaa.

Pääsykoeraati arvosti heittäytymistä ja myöhemmin suomalainen sai koululta puhelun. Hänet oli hyväksytty opiskelijaksi.

Dinorauruselokuva Hollywoodiin, Lappi-näytelmä West Endiin

Kaksi vuotta sitten Pasi Remsu valmistui lapsuuden toiveammattiinsa lontoolaisen draamakoulun näyttelijätyön linjalta. Todistuksen eteen hän teki pari vuotta 16-tuntista koulupäivää. Kun opiskelijakollegat lähtivät koulun jälkeen pubiin, Remsu meni kotiin ja pänttäsi vuorosanoja iltamyöhään.

Remsu tunnustaa olevansa on-off-persoona, joka tekee kaiken joko täysillä tai ei ollenkaan.

– Tällaisia unelmia, kun lähtee tavoittelemaan, pitää antaa aika paljon. Jotkut sanoo sitä uhraamiseksi, mutta mie sanon sitä elämiseksi.

Teatterikoulun ovella lamppu syttyi. Tämän takia minun piti elää vähän rajumpi elämä. Pasi Remsu

Uuden uran kohokohtiin kuuluu Jurassic World -elokuvan jatko-osan kuvaukset, jossa Remsulla oli pieni rooli samassa kohtauksessa Chris Prattin kanssa.

Nyt mies työstää Lappi-komediaa, jonka toivotaan päätyvän Lontoon West Endin lavoille. Näytelmä perustuu Remsun kokemuksiin lappilaisena safarioppaana. Idea on Remsun ja näyttelijäkollega Juha Pihasen, käsikirjoittajina ovat koomikko-ohjaaja Mika Eirtovaara ja brittiläinen komediakirjoittaja Simon Corble.

– Teen edelleen välillä safarihommia luksusmatkailufirmassa Lapissa. Kun moderni ihminen pudotetaan keskelle lumista mettää kelomökkiin ilman älypuhelinta, voi tapahtua mitä vaan, Remsu kuvailee näytelmäideaa.

Lapland play -nimellä kulkevan näytelmän on määrä päätyä lontoolaislavoille vielä tänä vuonna.

Olet siellä, missä pitääkin

Remsu haaveili Hollywoodista jo pikkupoikana. Nyt unelma on lähempänä kuin koskaan. Helpoimman kautta ei ole kuljettu, mutta kilometrit ovat tuoneet näyttelijän työssä tarvittavaa karismaa ja kykyä eläytyä toisen asemaan.

– Teatterikoulun ovella se lamppu syttyi, että tämän takia minun piti elää vähän rajumpi elämä, koska mulla oli tämmönen haave, Remsu sanoo kaiken kokemansa jälkeen.

Remsu reissaa edelleen Lapin, Kanarian ja Lontoon välillä. Elämää ja olemista on kuitenkin rauhoittanut oivallus, jota mies toistelee tämän tästä.

– Olet aina siellä, missä sinun pitääkin olla, sillä muutenhan olisit jossakin muualla. Niin yksinkertaista se on.

Ranskassa turisten suosiossa oleva Mont Saint-Michelin luostarisaari on evakuoitiin sunnuntaina. Viranomaiset evakuoivat saaren varotoimena sen jälkeen, kun erään miehen kerrottiin uhanneen hyökätä poliisia vastaan.

Poliisilähteen mukaan miehestä tuli ilmoitus turistioppaalta ja useilta muilta ihmisiltä. Poliisi ilmoitti iltapäivällä, että saarelle on turvallista palata. Poliisi jatkaa miehen etsintää läheisissä kaupungeissa.

Poliisi jäljitti uhkailijaa valvontakameroiden perusteella, mutta kun hänen jälkensä katosivat, viranomaiset päättivät evakuoinnista. Saarelle ei päästetty turisteja ja hotellit tyhjennettiin.

Unescon maailmanperintökohteisiin kirjattu kalliosaari sijaitsee Normandian rannikolla. Se on Ranskan suosituin turistikohde Pariisin ulkopuolella. Siellä vierailee vuosittain yli miljoona ihmistä.

Uutista on päivitetty klo 18.04: Saari avattiin jälleen iltapäivällä, eikä etsittyä miestä löytynyt.

Khomdram Gambhir Singh, 66, elätti itseään katulaulajana ja kerjäämällä Länsi-Intian Mumbaissa. Paikallinen valokuvaaja kuvasi laulua YouTube-videolle, jolla oli kauaskantoiset seuraukset.

Lokakuussa julkaistulla videolla Singh laulaa vanhaa Bollywood-elokuvalaulua ja mainitsee olevansa kotoisin luoteisesta Manipurin osavaltiosta. Siellä, noin 3 300 kilometrin päässä sijaitsee pikkukaupunki nimeltä Imphal.

Imphalissa video päätyi mutkien ja naapureiden kautta Khomdram Kulachandra Singhin käsiin. Tämä hämmästyi: laulaja näytti hänen kadonneelta veljeltään, josta perhe ei ollut kuullut 40 vuoteen.

– En voinut uskoa silmiäni, kun veljenpoikani näytti videon minulle. Olimme menettäneet toivomme hänen [Singhin] näkemisestään elossa, hän kertoi The Hindu -lehdelle.

Sukulaiset liikuttuivat kyyneliin

Singhin henkilöllisyys varmistui Mumbain poliisin ja vanhojen valokuvien avulla, kertoo The Logical Indian -lehti. Poliisi auttoi etsinnöissä, ja perhe haki Singhin Mumbaista. Kaupunkilaiset auttoivat keräämään matkarahat.

Koskettava jälleennäkeminen tapahtui Imphalissa torstaina.

Intialaismedian ja uutistoimisto AFP:n mukaan sukulaiset puhkesivat kyyneliin ja kukittivat Singhin seppeleellä. Lentokentällä oli vastassa myös paikallisia ihmisiä tervetulokyltteineen.

Osassa kylteistä luki "Kiitos, poliisi" ja "Kiitos, YouTube".

– Unelmamme on toteutunut, veli Khomdram Singh sanoi AFP:n mukaan.

Pakeni onnetonta avioliittoa

Khomdram Singh on entinen sotilas ja vanhin kuudesta sisaruksesta. Hän lähti Imphalista vuonna 1978 ollessaan 26-vuotias. Hänen mukaansa syynä oli onneton avioliitto.

Perhe ei sittemmin kuullut Singhistä. Tämä ei ole kommentoinut medialle, miksi ei ottanut perheeseensä yhteyttä.

– Yritin kovasti tulla takaisin kotiin, mutta minulla ei juuri ollut vaihtoehtoja, hän sanoi uutistoimisto AFP:lle.

Tapaus on herättänyt huomiota Intiassa. Sekä poliisi että YouTube-videon tehnyt valokuvaaja Firoze Shakir ovat saaneet ihmisiltä kiitosta.

Shakir seurasi viestipalvelu Twitterissä Singhin matkaa perheensä luo. Tviitissä alla Singh nousee Imphalin-koneeseen.

– Tarina on toivonsäde. Jos video voi muuttaa ihmisen elämän, tätä suurempaa ihmettä ei voi olla, Firoze sanoi the Logical Indian mukaan.

Ilmastonmuutos on yksi synkimpiä pilviä tulevaisuuden taivaanrannassa. Kuinka uhkaava se on, siitä on erimielisyyttä niin kansan kuin tutkijoiden keskuudessa.

Maantieteen professori Jukka Käyhkö Turun yliopistosta toteaa, että monisyisessä ongelmassa on lukuisia muuttuvia, osin arvaamattomia tekijöitä. Lounais-Suomikin on erilainen paikka elää 30 vuoden kuluttua.

– Sen verran uskaltaa sanoa varmasti, että ilmasto on erilainen kuin tänä päivänä. Ilmasto on aina muuttunut riippumatta ihmisestä. Mutta nyt ihminen muuttaa ilmastoa, lämmittää sitä, ja kyllä me varmasti siirrymme Baltian ilmastoon pikkuhiljaa.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Vuoden keskilämpötilan arvioidaan Lounais-Suomessa nousevan 2,5 – 3,5 astetta. Pieneltä tuntuva muutos vaikuttaa olosuhteisiin huomattavasti, etenkin talvisin lämpötilan ollessa nollan vaiheilla.

Ilmaston lämmetessä valon määrä ei meillä muutu. Viljan tuottavuudelle se on hyvin merkittävä asia. Jukka Käyhkö

Käyhkön mukaan esimerkiksi Turun seudulla ollaan vain parin asteen päässä kriittisestä rajasta, joka ratkaisee pysyvän lumipeitteen kohtalon talvikuukausina. Lumen lapioimiseen työlääntyneitä omakotiasukkaita kehitys saattaa miellyttää, mutta ympäristölle vaikutukset voivat olla dramaattisia.

– Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Voi ajatella, että lämpeneminen on hyvä asia, kasvit tykkäävät lämmöstä. Mutta meillä on kasvilajeja, jotka saattavat kärsiä siitä. Kasvien menestyminseen vaikuttaa myös kilpailu, ja etelästä tulevat lajit saattavat syrjäyttää meidän lajejamme. Myös tuhohyönteiskannassa tapahtuu varmasti muutoksia.

Vieraslajien leviämistä on Jukka Käyhkön mukaan arvaamatonta ennustaa. Suomenlahden eteläpuolella ne elävät kuitenkin toisenlaisessa ympäristössä, eikä niiden vaikutuksia Suomessa voida suoraan päätellä nykytilanteesta.

Viljoja tarvitaan lämpenevän Pohjolan valoon

Viljelijöille tulevaisuus näyttäytyy hieman ristiriitaiselta.

– Uskaltaisiko sanoa, että lähtökohtaisesti viljelyn kannalta olennaiset asiat, kuten lämpösumma ja kasvukausi ovat paranemaan päin. Mutta siinä on sellainen haaste viljelijälle, että nykyiset lajit ja lajikkeet on kehitetty nimenomaan tähän ilmastoon, sanoo Jukka Käyhkö.

Siirtymäkaudella lajikkeiden vaihto voi olla riskialtista, sillä vuodet eivät edelleenkään ole veljiä keskenään. Keskiarvoja kylmemmät vuodet voivat viedä lämpimämmässä viihtyvät viljat.

Keski-Euroopassa nyt menestyvät viljat eivät välttämättä sellaisenaan ole siirrettävissä meidän muuttuviin oloihimme.

Myrskyjen kehittymistä tulevaisuudessa on vaikea arvioida, tuulet ovat kaikkein hankalin ennustettava. Jukka Käyhkö

Käyhkö kertoo kuulleensa maataloutta tarkemmin tuntevilta kollegoiltaan, että tulevaisuuden ilmastossamme pärjääviä lajikkeita ei vielä ole kehitetty.

– Ilmaston lämmetessä valon määrä ei meillä muutu. Viljan tuottavuudelle se on hyvin merkittävä asia, yön ja päivän pituuden vaihtelu. Vaikka tuntuisi, että tuodaan sitten etelämpää lajikkeita, niin sitä ei voida tehdä. Ne olisivat ihmeissään meidän valon määrämme kanssa.

Talvitulvat yleistyvät, tuulet arvaamattomia

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa varoitetaan usein ääri-ilmiöiden yleistymisestä Suomessakin. Nykyiset kevättulvat muuttuvat talvipainotteisemmiksi.

– Talvien lämmetessä ennusteiden mukaan lumisateet muuttuvat vesisateiksi, ja tämä johtaa talvitulviin. Lisäksi kylmällä ilmalla vesi ei pääse haihtumaan kuten kesällä, eivätkä lepotilassa olevat kasvit käytä vettä. Kaikki taivaalta tuleva vesi päätyy lopulta jokiin.

Talvitulvat ovatkin Jukka Käyhkön mukaan iso kysymys, etenkin kun siihen liittyy Itämeren rehevöitymiskehitys. Paljailta pelloilta ravinteet pääsevät esteettömämmin huuhtoutumaan vesistöihin.

Myrskyjenkin on ennakoitu yleistyvän. Tuulten yltymistä on kuitenkin vaikea ennustaa vuosikymmenien päähän.

– Keskimääräisen tuulisuuden muuttumisesta ei ole selvää käsitystä. Matalapaineet näyttäisivät olevan syvenemässä, ja niiden reitit saattavat muuttua. Myrskyjen kehittymistä tulevaisuudessa on vaikea arvioida, tuulet ovat kaikkein hankalin ennustettava.

Ilmastopakolaisuus voi aiheuttaa kansainvaelluksia

Yksi ilmastomallien heikoimpia lenkkejä maantieteen professori Jukka Käyhkön mukaan on Golf-virran arvaamattomuus. Tutkijat yrittävät saada jatkuvasti tarkempaa tietoa, kuinka lämpöä etelästä tuova virtaus tulevaisuudessa ailahtelee.

– Nythän kaikki ilmastomallit ennustavat, että napa-alueet lämpenevät nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Mutta jos Golf-virta heikkenisi tai peräti pysähtyisi, kuten ääriskenaarioissa arvellaan, virran Päiväntasaajalta tuoma lämpö ei yltäisikään meille. Silloin Pohjois-Eurooppa saattaisi jopa viilentyä.

En usko, että muutos eteenpäinkään on lopulta niin radikaali kuin tänään ehkä ajatellaan. Jukka Käyhkö

Ilmastopakolaisuus on päivänpolttava kysymys, joka saattaa entistä enemmän heijastua meillekin tulevaisuudessa.

Asia vaatii kuitenkin laajempaa tutkimusta, sillä tällä hetkellä on vaikea määritellä, ketkä lähtevät pakoon konflikteja, ketkä kuivuutta ja viljelysmaiden tuhoutumista. Ilmastopakolaisuudesta tehdään pienimuotoista tutkimusta Turun yliopistossakin.

Jukka Käyhkö arvelee, että laajamittaisia kansainvaelluksia olisi nähty jo 1970-luvulla Afrikan nälkäkriisin aikaan, jos liikkumismahdollisuudet olisivat olleet nykypäivän tasolla. Nyt kulkuvälineitä on eri mitassa niin maalla kuin merelläkin, ja ihmissalakuljettajat tarjoavat auliisti palvelujaan.

– On monimutkainen vyyhti, mikä lopulta ratkaisee, lähteekö perhe tai kyläyhteisö pyrkimään vähän matkan päähän vai Eurooppaan asti. Nämä ovat isoja kysymyksiä, joita meidän täytyy ymmärtää paremmin.

Synkkienkin tulevaisuuden näkymien keskellä professori Jukka Käyhkö muistuttaa, että kolmekymmentä vuotta on lopultakin lyhyt aikajänne ilmastoon liittyvissä asioissa.

– Jos ajatellaan vuotta 1988, niin kuinka paljon maailma on siitä muuttunut. En usko, että muutos eteenpäinkään on lopulta niin radikaali kuin tänään ehkä ajatellaan. Ehkä muoti muuttuu ja meidän vaatteemme näyttävät hölmöiltä! Yhteiskunnathan muuttuvat, mutta mikä on ilmaston rooli siinä, on todella kiinnostavaa nähdä.

Lue lisää:

Ylen tuoreimmat uutiset ilmastonmuutoksesta

Nuoren Pauli Karvisen mielessä koti häilyi eräänlaisena haavekuvana, jota hän pyöritteli mielessään paljon. Hänelle koti oli jotain pysyvää. Sellaisen kodin hän lopulta itselleen rakensi.

Hollolalainen Pauli Karvinen, 30, on kaveriporukastaan yksi niistä harvoista, jotka ovat kyenneet rakentamaan itselleen hyvän elämän. Itse asiassa Karvinen ei tiedä lastenkodissa asuneesta tiiviistä kaveriporukasta ketään toista, jolla olisi asiat nyt yhtä hyvällä tolalla.

Osa Karvisen lapsuuden ja nuoruuden ystävistä on kuollut kaksikymppisenä huumeiden yliannostukseen. Heitäkin löytyy, jotka ovat jo 25-vuotiaana maanneet sairaalassa, kun haima on pettänyt liiallisen alkoholinkäytön takia.

Lastenkodissa asui paljon kavereita, joissa oli valtavasti potentiaalia saavuttaa vaikka mitä. Ihan äkkiseltään ei tule mieleen heitä, jotka olisivat siihen yltäneet.

Useimmilla on taustalla monenlaisia rikoksia.

– Lastenkodissa asui paljon kavereita, joissa oli valtavasti potentiaalia saavuttaa vaikka mitä. Ihan äkkiseltään ei tule mieleen heitä, jotka olisivat siihen yltäneet.

Olisiko yhteiskunnan tiukempi ote näihin nuoriin pelastanut osan heistä? Lastensuojelun piirissä kasvaneista tehtyjen tutkimusten mukaan jako heihin, jotka selviytyvät ja heihin, jotka eivät pärjää tapahtuu vasta vähän yli parikymppisenä. Silloin lastensuojelu on jo päästänyt heistä irti.

Hyvä elämä tuntui karkaavan käsistä

Nuorena Karvisella oli ristiriitaiset mietteet tulevaisuudestaan. Hänellä oli hyvin vahva tunne siitä, että olemassa on vain pienen pieni mahdollisuus saavuttaa hyvä elämä.

Pelkän tavallisen arjen saavuttaminen tuntui kaukaiselta ajatukselta.

– Olisi ollut helppo tuudittautua siihen, että mahdollisuuksia ei ole ja antaa kaiken mennä päin persettä.

Toisaalta Karvisen päässä takoi vahva ajatus siitä, että tulevaisuudessa hän haluaa oman perheen, työpaikan ja kodin.

Olisi ollut helppo tuudittautua siihen, että mahdollisuuksia ei ole ja antaa kaiken mennä päin persettä.

Lapsena Karvinen mietti, että omakotitalossa asuneet kaverit olivat yläluokkaisia. Koti omakotitalossa oli vieras ajatus nuorelle miehelle, joka itse asui lastensuojelulaitoksessa. Karvinen ei uskonut, että hänellä olisi koskaan itse mahdollisuutta elää niin.

– Pohdin, että en ole lainkaan samalla viivalla näiden kavereiden kanssa! Jälkeenpäin olen tajunnut, että heidän vanhempansa olivat ihan perusduunareita. Omakotitaloissa asuvat perheet eivät olleetkaan niin ihmeellisiä kuin kuvittelin.

Kaveripiiri veti rotkon partaalle

Teini-ikäisenä Pauli Karvinen ei lähtenyt mukaan ihan kaikkeen sekoiluun, mihin kaveripiiri häntä houkutteli.

– Minulla oli jokin viimeinen jarru päällä silloinkin, kun muut olivat jo aivan rotkon reunalla.

Nuorena Karvisella ei ollut suunnitelmaa elämälleen. Silti hän tunsi, että jokin potki häntä etsimään uutta suuntaa. Oman jutun löytäminen oli tärkeää. Selvittää, mitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä. Lähteä opiskelemaan.

Minulla oli jokin viimeinen jarru päällä silloinkin, kun muut olivat jo aivan rotkon reunalla.

Matka kohti tavoitteita ei ollut suoraviivainen, vaan Karvinen eksyi sivuraiteelle useamman kerran.

Repsahdukset veivät pohjan kaikelta yhä uudelleen

Muuttaessaan omilleen lastensuojelulaitoksesta 18-vuotiaana Pauli Karvinen oli saanut luotua hiukan perustuksia paremmalle elämälle. Hänellä oli opiskelu-ja työpaikka, mutta ensimmäisen vuoden aikana kaikki lähti taas käsistä. Karvinen rälläsi luottotietonsa kuralle ja hankki itselleen melko näyttävän rikosrekisterin.

Hyvä elämä tuntui entistä kaukaisemmalta haaveelta.

– Miten helvetissä voisin mitään elämää rakentaa! Minulla on rikosrekisteri, kuka minua edes ottaa duuniin!

Karvinen tiesi, että hän ei saa mistään lainaa ja velkoja pitäisi maksaa pois. Vaikka velat saisi maksettuakin, menisi luottotietojen takaisin saamiseen monta vuotta.

Miten helvetissä voisin mitään elämää rakentaa! Minulla on rikosrekisteri, kuka minua edes ottaa duuniin!

Pauli Karvinen petasi jo itselleen surkeaa kohtaloa. Samaan aikaan hän silti näki, että mahdollisuus muutokseen on olemassa. Loppujen lopuksi siihen oli helppo tarttua.

– Ehkä nämä hölmöilyt eivät kuitenkaan niin paljon keinuttaneet venettä.

Kahden lapsen isä

Nyt Pauli Karvisen rikosrekisteri on puhdas. Hänellä on perhe ja koti. Karvisella on vaimonsa kanssa kaksi lasta, 5-vuotias poika ja 2-vuotias tyttö.

Karvinen tekee vuorotyötä Hollolan kunnan liikuntapaikkojen hoitajana. Pääasiassa hän työskentelee jäähallilla. Ay-toiminnasta innostunut Karvinen on Hollolan kunnan varapääluottamusmies..

Politiikkakin kiinnostaa. Karvinen on Salpakankaan Demareiden varapuheenjohtaja. Edellisissä vaaleissa hän pyrki kunnanvaltuustoon, mutta jäi varasijalle.

Ehkä nämä hölmöilyt eivät kuitenkaan niin paljon keinuttaneet venettä.

Pauli Karvinen potkii mielellään korttelifutista ja pelaa sählyä. Harrastusten ja yhdistystoiminnan vuoksi Karvinen on varsin paljon poissa kotoa. Se saa hänet joskus tuntemaan syyllisyyttä isänä.

– Kotona yritän olla mahdollisimman paljon läsnä lapsille. Kun minulla on iltavuoro, pidän mielelläni lapset päivän kotona, enkä vie päiväkotiin. Saan olla ainakin sen ajan lasten kanssa.

Isänä Pauli Karvinen pohtii paljon sitä, mitkä asiat vaikuttavat pienen lapsen psyykkeeseen. Hän kertoo yrittävänsä hiukan liikaa tehdä asiat juuri oikein. Hän toimii hyväksi todetun kaavan mukaan.

– Ehkä pitäisi päästää vähän irti näistä kaavoista ja olla vaan rennosti lasten kanssa.

Pitäisikö jälkihuoltoa jatkaa 25 ikävuoteen asti?

Pauli Karvisen vastoinkäymiset todistavat kuinka vaikeaa on nousta omille jaloilleen lastensuojelulaitoksessa vietetyn lapsuuden jälkeen.

Suomessa lastensuojelun parissa varttuneiden nuorten jälkihuolto jatkuu 21 ikävuoteen asti. Norjassa ja Tanskassa vastaavassa tilanteessa olevista pidetään huolta 23 ikävuoteen asti. Suomessa lastensuojelun ammattilaiset ovat keskustelleet siitä, olisiko meilläkin syytä nostaa jälkihuollon takarajaa muutamalla vuodella.

Johtava sosiaalityöntekijä Sirpa Lampinen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymästä korostaa, että jälkihuollossa kyse on aina yksilöistä. Jotkut nuorista pärjäävät hyvin ja toiset huonommin. Lampisen mielestä iän määrittely on vaikeaa.

– Joidenkin nuorten osalta 21 vuotta on ihan hyvä ikä lopettaa jälkihuolto. Toiset eivät tarvitse palveluja siihenkään asti.

Jos nuori tarvitsee tukea vielä täytettyään 21 vuotta, hänet siirretään aikuisille tarkoitettujen vastaavien palvelujen piiriin. Lampisen mukaan jälkihuollon ikärajan nostamista olennaisempaa on huolehtia siirtymästä.

– Tärkeintä on, että nuori ei missään vaiheessa tipahda palvelujen ulottumattomiin.

Hyvin pärjääviä on Sirpa Lampisen mukaan yhtä lailla pojissa ja tytöissä. Aivan kuten heitäkin, jotka eivät selviä ilman tukea.

Lastensuojelun lasten ei ole pakko ottaa vastaan jälkihuoltoa, mutta suurin osa heistä tulee jälkihuollon piiriin. Apua tarjotaan kaikenlaisissa arjen hallintaan liittyvissä asioissa. Näitä ovat asumiseen, koulutukseen, etuuksien hakuun ja työnhakuun liittyvät asiat.

– Huolehdimme siitä, että nuoren arki toimii.

Etenkin monet pitkään laitoksessa asuneista nuorista ovat menettäneet yhteydet omiin sukulaisiinsa. Jälkihuollon työntekijät saattavat olla tärkeimpiä aikuisia itsenäistyvän nuoren elämässä.

Mahdollisuudet asuvat ihmisissä

Pauli Karvinen ei muista merkittävää yksittäistä hetkeä, joka olisi kääntänyt hänen elämänsä suunnan. Mieleen on jäänyt eräs tilanne, kun Karvinen oli juuri aloittanut armeijan. Samaan aikaan alkoivat oikeuskäsittelyt hänen aiemmista rötöksistään.

Yliluutnantti pyysi Karvisen luokseen ja kertoi, että tälle on tullut kutsu oikeuden eteen.

– Seurasi ihan käsittämätöntä huutoa, kun yliluutnantti tivasi, kuinka monta kertaa aiot käydä täällä vielä tällä samoilla asioilla. Vastasin, että en kertaakaan enää.

Yliluutnantti totesi Karviselle tylysti nähneensä jo monta hänen kaltaistaan.

– Yliluutnantti huusi, että tulemme kyllä näkemään uudestaan. Hitto, kun en muista edes minkä näköinen se oli! Tekisi mieli käydä moikkaamassa ja sanoa, että eipä nähty samoissa merkeissä enää.

Lapsuus ja nuoruus laitoksissa opetti Pauli Karviselle sen, että ihmiset ovat täynnä mahdollisuuksia. Useimmissa ihmisissä on paljon mittaamatonta potentiaalia, kykyjä vaikka mihin.

Tärkein oppi on se, että kun ihmisessä on potentiaalia, täytyisi löytää keinot sen saamiseksi käyttöön.

Karvinen löysi omat mahdollisuutensa toisten ihmisten avulla, mutta moni muu ei pääse koskaan näyttämään kykyjään.

–Tärkein oppi on se, että kun ihmisessä on potentiaalia, täytyisi löytää keinot sen saamiseksi käyttöön.

Nyt samassa tilanteessa olevia nuoria pitäisi Pauli Karvisen mukaan kuunnella tarkoin korvin. Hänellä itselläänkin olisi ollut paljon kerrottavaa. Sellaistakin, mitä hän ei itse sillä hetkellä tiedostanut.

Nämä asiat olisivat löytyneet, jos joku olisi vähän kaivellut pinnan alta.

Karvisen mielestä nuoria pitäisi auttaa löytämään tiensä syvälle omiin ajatuksiin ja toiveisiin. Keinoja tähän on vaikea löytää. Nuorelle on helppo sanoa, että "älä hölmöile", mutta viesti menee harvemmin perille.

– Muistan kuinka meilläkin kävi laitoksessa joku siellä ennen asunut kolmekymppinen. Kyllä sen horinat tuntui silloin tosi typeriltä.

Kaveripiiri vie nuoren helposti

Pauli Karvinen muistuttaa, että vaikka nuorena ei lähtisi mukaan kaikkiin sekoiluihin, eivät kaverit silti välttämättä hylkää.

– Jos joku poistuu elämästäsi sen takia, että et lähde mukaan päihdesekoiluihin tai muihin hölmöilyihin, niin antaa mennä vain. Sellaisia kavereita ei tarvita. Oikeasti hyvien ystävien kanssa suhde säilyy aina.

Nyt kolmekymppinen Pauli lohduttaisi 15-vuotiasta, laitoksessa asuvaa Paulia sanomalla, että ei kannata murehtia liikaa.

Riittää, että jaksaa elää tätä normaalia arkea joka päivä.

Elämässä täytyy olla valmis tekemään koko ajan hiukan töitä. Elämä, josta nuori haaveilee, on mahdollista saavuttaa. Vaikka se nyt tuntuisi hankalalta, ei se loppujen lopuksi ole niin vaikeaa.

– Se ei vaadi edes ihan älyttömyyksiä. Riittää, että jaksaa elää tätä normaalia arkea joka päivä.

Mustavalkoinen lapanen osoittaa sairaalasiiven ylimmän kerroksen ikkunariviä. Siellä on Keski-Pohjanmaan keskussairaalan synnytysosasto. Työpaikka, johon kokkolalaisella Tarja Kovalaisella ei ole vuosikausiin ollut mitään asiaa.

Kaikki peruspilarit ovat poissa: unelmien työ, toimeentulo, terveys, normaali arki. Lapanen pyyhkäisee poskelta kosteaa.

– Pitäisi olla jo turtunut, mutta ottaa kipeää, kun en saa mitään enää takaisin, Kovalainen sanoo.

Kätilö on ollut nelikymppisestä työkyvytön. Homealtistus sairastutti hänet ja kolme kollegaa samalta osastolta.

Kattovuotoja 1990-luvulla

Kovalainen alkaa kertoa pissasangoista. Metalliset portatiivit, isot wc-pöntön korvikkeena käytettävät ämpärit, saivat usein uuden tehtävän. Niitä juoksutettiin ensiavuksi pitkin synnytysosastoa, kun vesi lirutteli tasakatosta sisälle.

Kovalainen muistelee, että ämpärit olivat osastolla lähes normaalia arkea 1990-luvulla. Niistä ja vesivuodoista tiesivät hänen mukaansa niin huoltomiehet kuin talon johto.

Samoihin aikoihin alkoi myös työntekijöiden oireilu, joka johti myöhemmin sairastumiseen ja työkyvyttömyyteen.

Kolme Keski-Pohjanmaan keskussairaalan kätilöä ja arkistotyöntekijä jättivät kanteen työnantajaansa vastaan elokuussa 2008. Haasteen mukaan home- ja kosteusvauriot olivat työnantajan tiedossa ainakin vuodesta 1997 lähtien, mutta niihin ei puututtu. Sairastuneiden mielestä työnantaja laiminlöi työturvallisuusvelvollisuutensa.

Kahdeksan vuoden oikeusprosessi päättyi pari vuotta sitten, kun korkein oikeus asettui työnantajan kannalle. Synnytysosaston kosteusvauriot eivät olleet työnantajan tiedossa, eivätkä sairastumiset ennakoitavissa ennen kuin Kovalainen työkavereineen sairastui pitkän oireilun jälkeen 2000-luvun alkuvuosina.

Korkeimman oikeuden tuomion mukaan kuntayhtymällä ei ollut aihetta ryhtyä korjauksiin tai erityisasiantuntemusta vaativiin selvityksiin, koska merkkejä tai epäilyjä terveyttä vaarantavasta kosteusvauriosta ei ollut. Työnantaja ei siten ollut huolimaton, eikä laiminlyönyt työturvallisuuslain vaatimia tarkkailu- ja ennakointivelvollisuuksiaan.

Professori: Olisi ollut suotavaa, että KKO olisi järjestänyt suullisen kuulemisen

Parituhatta oikeusjuttua urallaan hoitanut kätilöiden juristi Vesa Laukkanen sanoo, että tuomio oli dramaattisin, mitä hän on koskaan saanut mistään tuomioistuimesta.

Hän oli varma, että pari vuotta aikaisemmin saatu kätilöiden erävoitto, Vaasan hovioikeuden päätös, pitäisi korkeimmassa oikeudessa.

– Hovioikeus kuuli viittäkymmentä todistajaa ja asiantuntijaa. Se päätyi siihen, että työntekijöiden sairastuminen olisi ollut estettävissä, jos kuntayhtymä olisi ajoissa ryhtynyt aktiivisiin toimenpiteisiin, sanoo oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Vesa Laukkanen.

Hovioikeuden tuomion mukaan kuntayhtymä ei ollut näyttänyt toimineensa huolellisesti ja aktiivisesti työolosuhteisiin liittyvän terveysvaaran tutkimisessa, siitä tiedottamisessa, sen poistamisessa ja altistuksen lopettamisessa. Kuntayhtymä oli siten korvausvastuussa kantajille.

– Oli jo pelkästään ajatuksena mahdotonta, että korkein oikeus arvioisi näytön toisin. Näin kuitenkin kävi ja vielä ilman suullista kuulemista, Laukkanen kertoo.

Mies uskoo vakaasti, että homevirastojen ja -talojen Suomessa päätöksen taustalla kummitteli asian yhteiskunnallinen merkitys. Hänen mielestään työnantajien vastuiden kannalta olisi ollut suuri vaikutus, jos hovioikeuden päätös olisi jäänyt voimaan.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta ymmärtää Kovalaisen ja muiden sairastuneiden tyrmistyksen. Lain mukaan hovioikeudet eivät voi näytön arvioinnin perusteella muuttaa ratkaisua ilman suullista kuulemista. Korkeimman oikeuden säätely on väljempää, se katsoo itse onko suulliselle käsittelylle tarvetta vai ei.

– Olen Vesa Laukkasen kanssa samaa mieltä siitä, että kun näin merkittävässä asiassa muutetaan näin radikaalisti päätöstä, olisi ollut jo asianosaisten oikeusturvan kannalta suotavaa, että korkein oikeus olisi toimittanut suullisen käsittelyn, Matti Tolvanen sanoo.

Tolvasen mielestä ei saisi koskaan käydä niin, että näyttöratkaisua muutetaan niin radikaalisti, että se tulee osapuolille täysin yllätyksenä.

– Suullisella näytöllä yritetään välttää yllätykset. Kun sellainen pidetään, osapuolet tietävät, että ratkaisu voi olla kumpaan suuntaan tahansa. On varsin uskaliasta varsinkin henkilötodistuksiin perustuvassa jutussa tehdä täysin päinvastainen ratkaisu ilman suullista kuulemista.

Tolvanen on seurannut korkeimman oikeuden päätöksiä. Hänen mukaansa ainakin rikosjutuissa linja on näyttänyt olevan se, ettei KKO ole arvioinut näyttöä uudelleen ilman suullista käsittelyä.

Kymmenen lääkettä joka päivä

Homesairastunut Tarja Kovalainen kollegoineen on osa suurta joukkoa. Keväällä 2017 perustetun eduskunnan sisäilmatyöryhmän mukaan satoja tuhansia suomalaisia altistuu sisäilmaongelmille työpaikoillaan, kouluissaan ja kodeissaan.

Puhutaan jopa 800 000 ihmisestä. Luku perustuu ympäristöministeriön Kosteus- ja Hometalkoot -toimenpideohjelman arviointiin. Altistuneiden ja sairastuneiden tarkkaa lukua ei tässä maassa tiedä kukaan.

Tästä ei piru vie parane! Voisin ruveta homekoiraksi, koska oireilen pienimmästäkin. Tarja Kovalainen

Sisäilmatyöryhmä haluaa Suomeen terveet rakennukset. Tarkoituksena on myös parantaa sairastuneiden asemaa. Homesairaille tarvitaan oma tautiluokitus eli ICD-koodi. Se takaisi sisäilmasairastuneelle pääsyn sosiaaliturvan ja hoidon piiriin.

Kovalainen sai pitkien tutkimusten jälkeen Työterveyslaitokselta ammattitautiluokituksen: astma ja ODTS eli myrkyllisen pölyn aiheuttama oireyhtymä.

ODTS:n tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Sen on arvioitu olevan keuhkorakkuloiden tulehdus, jonka aiheuttajaksi epäillään homemyrkkyjä ja keuhkojen toimintakykyä heikentäviä bakteerien endotoksiineja.

Työterveyslaitoksen mukaan myrkylliselle homepölylle altistunut kärsii niveloireista, lämpöilystä, vilunväreistä, silmäoireista, äänen käheytymisestä ja korvien lukkiutumisesta.

Tarja Kovalainen avaa keittiössään laatikon, joka on täynnä astmapiippuja ja lääkepakkauksia. Hän nostelee esiin jokapäiväisen satsinsa: 10 erilaista lääkettä.

– Nämä pitävät röörini auki, että saan hengitettyä. Tämä on ollut arkeani sairastumisestani asti: 6 tablettia ja neljää erilaista suihketta joka ikinen päivä.

Huonona päivänä listalla on yksi lääke lisää ja monista korotettu annos. Myös kauppareissu tietää lisälääkitystä.

– Pystyn menemään ostoksille, kun suurennan neljän lääkkeen annosta. Vaikka kykenen käymään Kokkolassa vain yhdessä kaupassa ilman oireilua, ostosreissulla tuntuu, että saan edes hetken elää normaalia elämää.

Kovalainen sanoo, ettei kadehdi terveitä, mutta on vihainen ja katkera kohtalostaan.

– Ymmärrän, että niistä tunteista pitää päästä pois. Ne ovat vain haitaksi terveydelleni.

Entisen työpaikkansa pihalla seisova nainen ei näytä sairaalta. Keväisen talvipäivän aurinko on kullannut vaaleat hiukset ja pikkupakkanen puraissut punerruksen poskipäihin.

Sairaalan sisätiloissa tilanne olisi toinen. Jo vartin oleskelu rakennuksessa aloittaa oireilun. Tunti tarkoittaa Kovalaisen mukaan anafylaktisen, äkillisen yliherkkyysreaktion, vaaraa. Pahimmillaan henkeä uhkaava tila kuristaa kurkkua, laskee verenpainetta ja aiheuttaa rytmihäiriöitä.

Kovalainen oireilee, vaikka sairaalassa on vuosien saatossa tehty monia remontteja ja rakennettu myös uutta.

Sisäilmasairaiden Käypä hoito-suosituksen mukaan vakavasti sisäilmasairastuneet oireilevat laajasti ja voimakkaasti erilaisille altisteille eli ilmassa oleville kosteusvauriomikrobeille, niiden myrkyllisille aineenvaihduntatuotteille ja esimerkiksi erilaisille kemikaaleille ja hajusteille.

Käypä hoito-suosituksen mukaan herkistymistaipumus ei yleensä parane. Vakavasti sisäilmasairastuneilla jo vähäinen altistuminen aiheuttaa voimakkaita ja pitkäkestoisia oirejaksoja, jotka rajoittavat normaalia elämää huomattavasti.

Tarja Kovalainen hymähtää olevansa kuin oppikirjan esimerkki vaikeasti altistuneesta sisäilmasairaasta.

– Tästä ei piru vie parane! Elän rajoittunutta akvaarioelämää vankina omassa kodissani. Voisin ruveta homekoiraksi, koska oireilen pienimmästäkin, Kovalainen sanoo.

Vakuutusyhtiö maksoi muutaman kuukauden ajan 1800 euroa. Tarja Kovalainen

Sairaalasiiven ikkunarivin takana riittää vilinää. Vuonna 2017 Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa kirjattiin reilut 1 500 synnytystä. Kovalaisen ääni sortuu, kun hän muistelee työtään ja puhuu vanhoista työkavereistaan.

– Monikaan ei halua olla enää tekemisissä. Kaikki eivät edes tervehdi meitä käräjöimään lähteneitä. Se tuntuu jotenkin niin uskomattomalta. Meille käännettiin selkä ja meidät jätettiin.

Ääni katosi, hengitys vaikeutui

Työntekijöiden sairastelu alkoi Keski-Pohjanmaan keskussairaalan synnytysosastolla 1990-luvun loppupuolella epämääräisillä oireilla. Lämpöilyt, kurkkukivut, nuhat ja poskiontelotulehdukset menivät pitkään flunssan piikkiin. Vuosien saatossa mukaan tulivat iho-oireet, äänen käheytyminen ja nivelkivut.

– Välillä ääni meni täysin ja hoitelin synnytystä käsimerkeillä. Jatkuvasti väsytti. Lopulta hengenahdistus ja rintakivut avasivat silmät: tämän täytyy johtua sisäilmasta.

Oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan hengityselinsairaudet olivat vuonna 1999 yksi merkittävimmistä sairauspoissaolojen syistä koko sairaalassa.

Tarja Kovalainen työskenteli viimeisen kerran synnytysosastolla vuonna 2005. Seuraavana vuonna hän vielä yritti olla sairaalan ulkopuolella työkokeiluissa, mutta joutui kovan oirehtimisen takia keskeyttämään jokaisen kokeilun lääkärin määräyksestä.

Viimeisestä kerrasta Kovalainen ei pysty kertomaan itkemättä.

– Yritin vetää työkokeilut aina viimeisen päälle, että näkisin pärjäisinkö. Pieni poikani oli joka päivä kotipihalla odottamassa tuloani. Kun viimeisenä työpäivänä nousin autosta henki pihisten, hän kysyi: Voi äiti, ethän sä vaan kuole.

Kovalainen kuvailee, miten lapsen huoli kouraisi todella syvältä ja sai laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Terveys oli mennyt, oli aika myöntää se myös itselle.

– Minä ja kolme muuta sairastunutta kollegaani koimme, että sairastuimme, koska sairaala ei korjannut ajoissa vesivahikojen aiheuttamia vaurioita. Sairaala oli eri mieltä. Raastupa oli ainoa mahdollisuutemme, Kovalainen sanoo.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ottanut käsiteltäväkseen

– Jokainen oikeusaste myönsi työperäisen sairastumisemme. Vääntö käytiin siitä, oliko kuntayhtymä laiminlyönyt työsuojeluvelvollisuuksiaan ja velvollinen korvaamaan terveydellemme aiheutuneet vahingot, Tarja Kovalainen kertoo.

Kun kotimainen oikeustie oli käytetty loppuun, kätilöt päättivät vielä viedä asiansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen EIT:hen.

He toivoivat, että Ranskan Strasbourgissa sijaitseva EU-kansalaisten perusoikeuksien vartija päättäisi, loukattiinko kätilöiden ihmisioikeuksia, ja oliko kotimaan oikeusasteissa tapahtunut virhe.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Päätöksen teki niin sanottu yhden tuomarin kokoonpano. Sitä käytetään, jos asia arvioidaan heti sellaiseksi, ettei sitä oteta tutkittavaksi.

– Se oli lopullinen, lamaannuttava isku. Yhdellä ainoalla tuomarilla oli valta päättää niin monen muun kohtalosta. Eikä päätöstä tarvitse edes mitenkään perustella. Se on täysin epäoikeudenmukaista, Kovalainen puuskahtaa.

Tarja Kovalainen sanoo, että hänellä meni luotto oikeuteen.

– Pieni ihminen on hyttysenpaska meressä suurta koneistoa vastaan. Oirehtimisemme kuitattiin työpaikalla jopa vaihdevuosiksi. Tuntui, että suumme tukittiin. Eräs lääkärikollega sanoi, että älkää nyt vaan lähtekö ajamaan tätä asiaa, ettei mene meiltä muiltakin työpaikka, Kovalainen muistelee.

Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin silloinen johtaja Hannu Pajunpää on ehdottomasti eri mieltä.

– Kiellän, että olisi tietoisesti toimittu nurjasti. Johto yritti hoitaa asiat asioina. Toki pitkä prosessi herätti tunteita ja uuvutti.

Pajunpää jäi eläkkeelle ennen Korkeimman oikeuden ratkaisua, eikä välittäisi puida enää taakse jäänyttä juttua.

– Prosessi oli raskas kaikille, ja oikeus teki ratkaisunsa. Meillä oli lähtökohtana ajatus, että koska työnantajalla on vakuutus työntekijöille, se korvaa myös tällaisissa tapauksissa. Tuli yllätyksenä, että kätilöt eivät tyytyneet siihen vaan lähtivät oikeuteen, Pajunpää toteaa.

Hän painottaa moneen kertaan, että sairaala toimi saatavilla olevan tietämyksen pohjalta. Aina jonkun ongelman tullessa ilmi, siihen puututtiin ja se korjattiin.

Oikeudenkäyntiasikirjoista selviää, että synntysosastolla oli toimintansa alusta saakka vuosittain yksi tai muutama kattovuoto, joiden korjaamisesta vastasi kiinteistöhuolto.

Osastoa saneerattiin 1990-luvun loppupuolella toimintojen uudelleenjärjestelyjen takia. Remontin yhteydessä ei löydetty kosteusvaurioita.

Hannu Pajunpään mukaan työnantajan periaatekysymys oli, voidaanko edellyttää, että työntantaja voisi toimia nyt niiden tietojen perusteella, jotka olisivat saatavissa vasta viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

– Lähtökohtamme oli, että ei voi edellyttää, että työnantaja kykenisi ennakoimaan, mitä uutta tietoa asioista olisi kenties tulevaisuudessa tulossa.

Oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan työterveyslääkäri otti keskussairaalan johtoon yhteyttä 2002, koska arveli yhden synnytysosaston työntekijän oireilun olevan työperäistä. Työnantaja teetti seuraavana vuonna osastolla oirekartoituksen ja sisäilmakyselyn sekä sisäilman laatuun liittyviä tutkimuksia.

Ratkaisun tärkeydellä oli kuitenkin mielestämme niin iso valtakunnallinen yleinen merkitys, että jatkoimme loppuun asti. Hannu Pajunpää, Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin entinen johtaja

12.9.2003 päivätyn tutkimusselostuksen mukaan synnytysosaston yläpohjan ja ulkoseinän lämmöneristeistä sekä kattoikkunan ympäriltä oli löydetty sädesientä ja erilaisia kosteusvaurioon viittavien sukujen mikrobeja. Niiden todennäköisimpinä syntymissyinä pidettiin aikaisempia kattovuotoja.

Yläpohjan betonilaatassa oli myös paikoin reikiä. Savutestien perusteella ilma virtasi yläpohjasta sisätilan rakenteisiin, jolloin mikrobeilla oli pääsy osaston puolelle.

Synnytysosaston ylä- ja välipohjan saneerausremontit toteutuivat vasta, kun sairastuneet työntekijät olivat jo lopettaneet työskentelynsä sairaalassa.

Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä halusi katsoa riidan oikeudessa loppuun asti. Myös muut sairaanhoitopiirit ja sairaalat odottivat kiinnostuneina korkeimman oikeuden ratkaisua.

– Pitkän matkan varrella oli varmasti sellaisia ajatuksia, että maksetaan ja lopetetaan tähän. Ratkaisun tärkeydellä oli kuitenkin mielestämme niin iso valtakunnallinen yleinen merkitys, että jatkoimme loppuun asti, Hannu Pajunpää toteaa.

Viimeinen henkilökohtainen vääntö ohi

Kätilöitä edustanut varatuomari Vesa Laukkanen kertoo, että homeoikeudenkäynnit työnantajia vastaan ovat edelleen harvinaisia. Oikeusprosessi venyy pitkäksi, lopputulos on epävarma ja pahimmillaan maksaa hävinneelle maltaita.

Vaikka kuntayhtymä voitti oikeustaistelun, se joutui maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa. Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan kätiöiden joutuminen maksajiksi olisi ollut kohtuutonta.

– Taloudellinen epäsuhta oli valtava, kun vastakkain olivat kuntayhtymä ja tulottomat, työkyvyttömät kantajat, sanoo Laukkanen.

Kevättalven aamuna Tarja Kovalainen seisoo Keski-Pohjanmaan keskussairaalan pihalla jättämässä lopulliset hyvästit entiselle työpaikalleen.

Viimeinen henkilökohtainen vääntö on ohi. Vuonna 2005 työt lopettanut kätilö ei ole suostunut sanomaan itseään irti, eikä työnantaja ole suostunut irtisanomaan työntekijäänsä. Ratkaisu löytyi äskettäin. Työnantaja irtisanoi Kovalaisen maaliskuussa 2018 ja maksaa puolen vuoden palkan.

– Se on nollatuloiselle suuri asia! Mieheni on joutunut yksin elättämään koko perheen jo vuosikausien ajan. Se on raskasta. Olen onnellinen, että parisuhde on kestänyt kaiken, mitä olemme joutuneet ottamaan vastaan.

Kovalainen ei kadu, että lähti asiansa kanssa oikeuteen. Hän tuntee hävinneenäkin voittaneensa.

– Rehellisyys ja oikeus ovat ne arvot, jotka merkitsevät jotakin. Me lähdimme hakemaan oikeutta ja korvausta, mikä meille mielestämme olisi työperäisen sairastumisen takia ansionmenetyksinä kuulunut. Työnantaja ei joutunut pulittamaan mitään. Vakuutusyhtiö maksoi muutaman kuukauden ajan 1800 euroa.

Juristi Vesa Laukkanen sanoo, ettei koko oikeusprosessiin olisi tarvinnut edes lähteä, jos vakuutusyhtiö olisi suostunut korvaamaan kaikki ammattitaudista ja työkyvyn pysyvästä menetyksestä aiheutuneet ansionmenetykset.

Tarja Kovalaisella on sairaalan pihassa tunteet pinnassa. Itku ja nauru ovat yhtä herkässä. Olo on ristiriitainen, vaikka irtisanominen tuntuukin helpotukselta.

– Terveyden menetyksen olen jotenkin hyväksynyt. Oma työpaikka sairastutti, ja kaiken kukkuraksi työpaikka oli sairaala. En tule koskaan hyväksymään, että korkeimman oikeuden mielestä työnantaja ei ollut korvausvelvollinen. Uskon mieluummin edesmennyttä äitiäni, joka sanoi, että oikeus voittaa aina, tavalla tai toisella.

Ehkä tämä todella onnistuu, ajattelivat Pia Leinonen ja Joni Tiala sinä iltana.

He olivat juuri soittaneet Vellamo-duonsa kanssa keikan pienessä Doverin kyläkirjastossa Yhdysvaltojen Vermontissa toisen yhtyeen lämmittelijänä. Kylä oli niin pieni, että siellä ei näkynyt edes kauppaa. Odotukset eivät olleet korkealla.

Pienen kirjaston kaikki istumapaikat kuitenkin täyttyivät ja kirjastoa hoitanut setä lupasi kirjoittaa heistä suositukset.

– Ajattelin, että jos näin pienessä kylässä riittää kiinnostuneita, niin ehkä niitä riittää muuallakin, Leinonen kertoo.

Keikka oli Vellamon viides ulkomaankeikka heidän ensimmäisellä Yhdysvaltojen-kiertueellaan vuonna 2012. Nyt keikkoja Suomen ulkopuolella on kertynyt jo yli 200.

Yhdysvaltoja, Uutta-Seelantia ja Eurooppaa

Nämä ovat olleet mahtavia vuosia, Pia Leinonen sanoo kuusi vuotta myöhemmin kotonaan Kokkolan Ykspihlajassa. Leinonen ja hänen avopuolisonsa Joni Tiala ovat elättäneet itsensä musiikilla ja teatterilla nyt seitsemän vuotta.

Elannon on tuonut folk rock -duo Vellamon lisäksi kaksikon oma lastenteatteri Soiva Sammakko. Teatterin kanssa on esiinnytty pääosin kotimaassa, kun taas Vellamon matka on vienyt vuosittain kuukausiksi ulkomaille: Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Uuteen-Seelantiin.

Mikään suursuosikki Vellamo ei kuitenkaan ole maailmalla eikä kotimaassa. Yhtyeen kuunnelluimmalla kappaleella Spotifyssa on hieman yli 4 000 kuuntelua. Kiertäminen ulkomailla on silti mahdollista pienellä budjetilla.

– Minusta tuntuu, että tämä homma on ihan alussa vasta, sanoo Tiala.

– Mietimme aina, miten voisimme pidentää näitä reissuja. Nyt olemme olleet sellaisia kolmen kuukauden pätkiä matkassa, mutta olisi mahtavaa olla vaikka puolikin vuotta.

Vielä reilu kahdeksan vuotta sitten Tiala teki päivätöitä koneistajana, ja Leinonenkin on aiemmalta ammatiltaan laboratorioanalyytikko. Ensin tuskastui Leinonen.

– Tein laboratoriossa töitä ja siinä olisi varmaan ollut vakituinen työpaikka tiedossa, mutta sitten vain alkoi kurkkua kuristaa. Että ei tästä tule yhtään mitään.

Hän päätti jättää työt ja lähti opiskelemaan teatteria ja tanssia ensin Ilmajoen kansanopistoon vuonna 2005 ja vuotta myöhemmin näyttämötaidetta ammattikorkeakoulu Noviaan Vaasaan.

Vuonna 2010 Tiala taas lomautettiin. Sen jälkeen hän ei enää koneistajan työhön palannut.

Pakettiauton perällä sänky ja kaasuliesi

Merkittävä käänne Leinosen ja Tialan elämässä tapahtui heidän ollessaan matkalla Lontoossa vuonna 2010. Siellä he kävivät katsomassa yhdysvaltalaisen folk-duo Hungrytownin keikkaa ja päätyivät keikan jälkeen juttelemaan yhtyeen muodostavalle Rebecca Hallille ja Ken Andersonille.

Nelikko ystävystyi, ja vuotta myöhemmin Leinonen ja Tiala auttoivat amerikkalaispariskuntaa heidän Suomen-kiertueensa järjestämisessä. Kohta alettiin puhua suomalaisten vastavierailusta Yhdysvaltoihin.

Syksyllä 2012 Leinonen ja Tiala löysivät itsensä kiertämästä Yhdysvaltoja kahdeksan keikan verran Hungrytownin lämmittelijänä. Samalla matkalla äänitettiin myös yhtyeen ensimmäinen albumi nimeltä Vellamo.

– Rebeccan ja Kenin apu on ollut korvaamatonta. Emmehän me muuten olisi ikinä uskaltaneet lähteä. Heiltä on aina voinut kysyä apua, kun olemme olleet hermot riekaleina keikkojen buukkaamisen takia, Leinonen kertoo.

Keikkamatkoista ulkomaille on tullut tapa. Seuraavalla kiertueella Leinonen ja Tiala soittivat jo yli kaksikymmentä keikkaa Yhdysvaltojen eteläosissa. Syksyllä 2014 vuorossa oli lyhyt Euroopan-kiertue. Yhdysvaltoihin matka on vienyt vuosittain.

Kyse on ennen kaikkea elämäntavasta.

– Yhdysvalloissa olemme vuokranneet aina pakettiauton, jossa on perällä sänky ja kaasuliesi, Leinonen kertoo.

– Kun koko Amerikka pyörii kumipyörillä, olemme yöpyneet samoilla huoltoasemilla, joissa on paljon rekkakuskeja. Kun pihassa on hyvä valaistus ja sata körilästä nukkumassa samalla parkkipaikalla, se tuntuu jopa aika turvalliselta.

1 500 kilometriä Tulsaan turhan takia

Vuosittain vietettävät kuukaudet Yhdysvalloissa ovat olleet onnellisia. Yhtyeen pääosin suomenkielistä musiikkia pidetään eksoottisena ja kulujen minimoimisesta on tullut kaksikolle luontevaa.

Keikkojen välipäivät vietetään Starbuckseissa markkinointiin ja esiintymisten järjestämiseen keskittyen, koska ketjun kahviloissa on ilmainen langaton netti.

Merkittävä osa keikoista on kirjastoissa. Amerikkalaisella arvoasteikolla kirjastokeikat ovat kuitenkin korkeammalla kuin Suomessa.

– Siellä kirjastoissa on monesti aito konserttisali nousevalla katsomolla. Siellä saattaa olla talon puolesta äänimies ja valomies, ja kirjastotädit haluavat markkinoida tilaisuuksiaan hyvin. Ihmiset tulevat kuuntelemaan keikkoja keskittyen, Tiala kertoo.

Vastoinkäymisiäkin on toki tullut. Vuoden 2013 kiertueen keikoilla suurin osa keikoista oli taloudellisesti "hiton huonoja".

Esimerkiksi yhdelle Tulsan keikalle Leinonen ja Tiala ajoivat yli 1 500 kilometriä vain todetakseen, että lähes koko kaupunki oli menossa kiinni jäätävän sateen ja kovan tuulen vuoksi.

– Seuraavana aamuna, kun heräsimme huoltoaseman pihasta, auton päällä oli niin paljon loskaa, että sisällä oli pimeää. Ikkunat olivat peittyneet, Tiala kertoo.

"Jos alkaa tehdä taidetta työkseen, ei voi ostaa hienoa autoa"

Leinosen ja Tialan siirtyminen taiteilijaelämään ei järjestynyt sormia napsauttamalla. Aluksi Leinonen sai tuloja kasaan pätkätöillä radiossa ja teatterissa, kun taas Tiala kuvaa ensimmäistä reilua vuottaan poissa päivätöistä suunnittelemiseksi, kotona pyörimiseksi ja satunnaiseksi keikkailuksi.

Lastenteatterin he perustivat vuonna 2011 ja se on nykyään pariskunnan pääasiallinen tulonlähde. Kun sen aisaparina he alkoivat keikkailla myös Vellamolla, rahat ovat riittäneet elämiseen.

– Olen kuitenkin pitänyt sitä tietoisena valintana, että jos alkaa tehdä taidetta työkseen, koskaan ei voida ostaa hienoa autoa tai muuta sellaista, Leinonen sanoo.

Folk-keikkailuun Suomessa ei ole järkevää satsata. Vellamolle sopivia keikkapaikkoja on Suomessa vain kourallinen. Ulkomailla keikkamahdollisuudet folk-muusikoille ovat moninkertaiset, todettiin viime kesänä Ylelle myös Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksesta.

Pariskunnan tulot ovat edelleen epävakaat ja esimerkiksi Uuden-Seelannin kiertuettaan kaksikko nimittää kalliiksi harrastukseksi.

– Kuitenkin jos raha-asiat alkavat nykyään jännittää, sitä rauhoittaa itsensä sillä ajatuksella, että olemme pärjänneet jo monta vuotta ja töitä on ollut vuosi vuodelta enemmän, Tiala sanoo.

Pariskunta on myös käytännössä koko ajan yhdessä. Se on kuitenkin heille luontevaa.

– Ihailen Jonia taiteilijana. Se, milloin ihastun Joniin aina uudelleen, ovat ne hetket, kun esiinnymme yhdessä, Leinonen sanoo.

– Siinä sen aina näkee, että niin joo, on se aika hyvä soittamaan tuota kitaraa.

Keskiamerikkalaisessa Nicaraguassa keskiviikkona alkaneet eläkeprotestit näyttävät yhä kärjistyvän. Uusin käänne nähtiin myöhään lauantai-iltana, kun mielenosoituksista raportoinut toimittaja ammuttiin kesken suoran verkkolähetyksen. Tapaus sattui maan itärannikolla Bluefieldsin kaupungissa.

Verkkopalvelu Facebookissa käynnissä olleessa lähetyksessä toimittaja Angel Gahona lähestyi Bluefieldsin kaupungintaloa, kun yhtäkkiä kuului laukauksen ääni ja Gahona romahti maahan.

Uutistoimisto AFP:n mukaan Gahona kuvasi parhaillaan mielenosoittajien ja poliisin yhteenottoa. Gahonan kollegan Ileana Lacayon mukaan Gahona kuoli matkalla sairaalaan. Ampujasta tai hänen motiivistaan ei ole toistaiseksi tietoa.

Mielenosoituksissa on kuollut useita ihmisiä. Tiedot määrästä vaihtelevat eri lähteissä: Uutistoimisto AFP:n mukaan kuolleita on 11. Uutistoimisto AP:n mukaan paikallinen ihmisoikeusjärjestö kertoo kuolleita olevan ainakin 26. Nicaraguan Punaisen ristin tiedossa kuolleita on kuusi, mutta järjestön edustaja kertoo uutistoimisto Reutersille, että Punaisella ristillä ei välttämättä ole tietoja kaikkialta maasta.

Kymmeniä ihmisiä on loukkaantunut ja pidätetty. Toimittajat ovat kertoneet, että heidän työskentelyään on pyritty estämään, ja esimerkiksi torstaina neljän yksityisen tv-kanavan lähetykset katkaistiin.

Eläkkeitä leikataan ja eläkemaksuja korotetaan

Nicaraguan presidentti Daniel Ortega ja hänen hallituksensa ovat uudistamassa maan eläkejärjestelmää. Tarkoitus on paikata 76 miljoonan dollarin vaje sosiaaliturvajärjestelmässä.

Hallitus päätti keskiviikkona leikata eläkkeitä ja nostaa eläkemaksuja. Sadat eläkeläiset alkoivat osoittaa mieltään uudistusta vastaan saman tien eri puolilla Nicaraguaa. Pian mukaan liittyi tuhansia opiskelijoita ja yksityisen sektorin työntekijöitä.

Lauantaina Ortega lupasi neuvotella vielä yksityisen sektorin kanssa uudistuksista. Suurin työnantajajärjestö ilmoitti kuitenkin, ettei se neuvottele ennen kuin "poliisiväkivalta loppuu".

Ortega on sanonut uskovansa, että mielenosoituksia tukevat Yhdysvalloista rahoituksensa saavat hallituksen vastaiset järjestöt. Ortega on ollut vuodesta 2007 toista kertaa presidenttinä. Ensimmäisen kerran Ortega nousi valtaan 1979 vasemmistolaisten sandinistien sissijohtajana ja johti maata vuoteen 1990 asti.

Myös Suomen nicaragualaiset osoittivat mieltään

Sunnuntaina Nicaraguan suurlähetystön edustalle Helsingissä kokoontui pieni joukko Suomessa asuvia nicaragualaisia osoittamaan mieltään Nicaraguan nykyistä hallintoa vastaan. Mielenosoittajat sytyttivät suurlähetystön portille myös hautakynttilöitä viime päivinä Nicaraguan mielenosoituksissa henkensä menettäneiden muistolle.

Yksi Nicaraguan suurlähetystön ulkopuolelle kynttilän sytyttäneistä oli nicaragualainen toimittaja Shirlene Green. Hän kertoi Ylen ruotsinkielisille uutisille olevansa Nicaraguassa ammutun toimittajan Angel Gahonan entinen kollega.

– Tein vuosia töitä Angelin kanssa kotimaassani. Angelin viimeinen viesti meille toimittajille oli, että hän oli todella turhautunut ja väsynyt Nicaraguan tilanteeseen ja hän aikoi kertoa koko maailmalle, mitä Nicaraguassa tapahtuu. Ja niin hän teki, muistelee Green kollegaansa.

Uutista on päivitetty klo 16.15: Lisätty loppuun tiedot Suomen nicaragualaisten mielenilmauksesta.

Helsingin yliopistossa tohtoriksi väitelleen Olena Santangelin väitöstutkimuksessa on havaittu, että varhaislapsuudessa koettu stressi jättää aivoihin pysyvän molekyylijäljen.

– Tämä jälki vaikuttaa aivojen toimintaan vielä aikuisiällä ja voi johtaa uniongelmiin sekä masennukseen, Santangeli sanoo.

Aiemmin hän on valmistunut maisteriksi Ukrainan Harkovan kansallisen yliopiston fysiologian laitokselta.

Helsingin yliopistossa hän on tutkinut unen ja masennuksen kehitysmekanismeja molekyylitasolla. Tutkimuksessa aiheutettiin rotanpoikasille lievä trauma siten, että ne vaihdettiin väärille emoille.

Santangeli pyrki käyttämään sellaista mallia, jonka aiheuttama lievä stressitila voisi olla verrattavissa hankalissa kasvuympäristöissä varttuneiden ihmislasten stressaaviin kokemuksiin.

Myös unensäätelymekanismeissa ihmisillä ja monilla eläimillä on samankaltaisia tekijöitä, sanoo tutkimuksen johtaja ja väitöskirjan ohjaaja Tarja Stenberg.

– Unen perusmekanismit ovat varsin samanlaiset kaikilla niillä eliölajeilla, mitkä me tunnemme.

Se on kuin arpi aivoissa. Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan fysiologian dosentti Tarja Stenberg

Tutkimuksessa mitattiin aivojen hermosolujen toimintaa sääteleviä molekyylitason mekanismeja, kuten adenosiinia. Sen ansiosta aivot osaavat laskea unen tarpeen oikein, ja ihminen voi nukkua pitkään silloin, kun hän on valvonutkin pitkään.

Lisäksi tutkimuksessa mitattiin REM-unta. Se on vilkeunta, jonka aikana aivokuori on aktivoitunut. Yleensä noin viidennes yöllä nukutusta unesta on REM-unta.

Tutkijat eivät vieläkään tiedä, miksi ihmiset ja monet eläimet nukkuvat vilkeunta. Se kuitenkin tiedetään, että lapsilla ja masentuneilla ihmisillä sitä on paljon.

– Huomasimme, että varhaislapsuuden stressi voi johtaa univaikeuksiin ja REM-unen lisääntymiseen, mikä on myös yksi depressiivisillä potilailla havaittu tyypillinen unen muutos, Santangeli sanoo.

REM-unijaksojen määrä ja pituus kasvoivat myös aikuisilla rotilla, jotka oli poikasina altistettu lievälle stressille Santangelin tutkimuksessa. Tämä nähtiin merkkinä siitä, että aivojen normaali säätelyjärjestelmä oli häiriintynyt molekyylitoiminnan tasolla. Aivoihin jääneet muutokset olivat samantyyppisiä kuin depressiopotilailla on havaittu.

– Se on kuin arpi aivoissa. Jos lapsena traumalle altistunut stressaantuu voimakkaasti aikuisena uudestaan esimerkiksi avioeron tai potkujen vuoksi, hän saattaa vaipua depressioon, vaikka joku toinen vaan porskuttaa eteenpäin samanlaisessa tilanteessa, Stenberg sanoo.

Unen häiriintyminen on ensimmäisiä merkkejä masennuksen kehityksessä. Olena Santangeli

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös unihäiriöiden esiintymistä varhaisessa depression vaiheessa olevilla teinipojilla mittaamalla heidän unensa rakennetta.

Tällöin Santangeli huomasi, että masentuneilla pojilla hidasaaltounen purkautuminen oli madaltunut, mikä korreloi masennuksen vakavuuden kanssa. Hidasaaltouni on yön syvintä univaihetta.

– Tämä on tärkeä löydös, koska se kertoo, että unen häiriintyminen on ensimmäisiä merkkejä masennuksen kehityksessä. Lääkärit voisivat tiedustella klinikoilla, onko univaikeuksista kärsivillä potilailla masennusoireita. Näin masennukseen päästäisiin puuttumaan jo varhaisessa vaiheessa ja sen hoitaminen olisi helpompaa, Santangeli sanoo.

Jos nykyhetkestä ei löydy mitään syytä univaikeuksiin, voi alkaa miettimään niitä taustoja. Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan fysiologian dosentti Tarja Stenberg

Tutkimuksessa havaittiin, että uni on herkkä mittari sille, miten keskushermosto on stressaantunut vauvaiässä.

Voiko univaikeuksista kärsivä aikuinen ihminen tämän perusteella epäillä, että hän on kokenut lievän trauman varhaislapsuudessaan?

– Tietysti se on mahdollista, mutta univaikeuksiin on niin monia syitä, että ensin kannattaa katsoa lähemmin ympäristöään; mikä stressaa tällä hetkellä elämässä, onko väärä kumppani, väärä työ tai jotain muuta ikävää meneillään. Jos nykyhetkestä ei löydy mitään syytä univaikeuksiin, voi alkaa miettimään niitä taustoja, Stenberg sanoo.

– Se on kuitenkin varmaa, että varhaislapsuudessa stressiä esimerkiksi vanhempien laiminlyönneistä tai kaltoinkohtelusta kokenut lapsi on alttiimpi stressaantumaan aikuisena kuin sellainen ihminen, jolla on ollut turvallinen lapsuus, Santangeli toteaa.

Jutussa on käytetty lähteenä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan fysiologian dosentin Tarja Stenbergin ja tohtoriksi väitelleen Olena Santangelin haastatteluja.

Ulkomailla opiskelee vuosittain noin 8 000 suomalaista. Määrä on koko ajan lievässä kasvussa.

Tässä opetushallituksen vastaavan tietoasiantuntijan Linda Tuomisen neuvoja, jos olet kiinnostunut opiskelemaan ulkomailla.

Valmisteluvinkkejä saa myös muun muassa Maailmalle. net ja Studentum. fi -verkkosivustoilta. Opastusta tarjoavat myös koulutuspaikkojen verkkosivut ja opintotoimistot.

1. Valitse paikka ja suuntautumisala, vertaile ja ole kriittinen!

Valinta on iso päätös. Mieti siis tarkkaan, mitä haluat. Selvitä koulujen ja yliopistojen taustoja ja punnitse vaihtoehtoja, vaikkapa sitä, miten yliopisto tai koulu sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa.

Tarkista, että oppilaitos on kohdemaan koulutusviranomaisten valvonnassa.

Selvitä realistisesti kustannusarvio ja opiskeluajan kulut. Opiskelu on pääosin maksutonta Pohjoismaissa. Kelalta voi saada opintotukea myös ulkomaisiin opintohin.

2. Perehdy vaatimuksiin ja koepäivämääriin

Merkitse kalenteriin oikea valintakoepäivä, selvitä osoite ja varaa riittävästi aikaa matkoihin. Ole ajoissa.

Varmista myös todistusten, suositusten ja pääsymaksujen takarajapäivät. Verkkohaku on yleistymässä, mutta esimerkiksi taiteen ja kulttuurin alalla pääsykokeisiin kuuluu myös koe-esiintymisiä.

Joihinkin oppilaitoksiin, esimerkiksi Britannian lääketieteen alan koulutukseen, saattaa haku olla jopa vuotta ennen opiskelujen alkua.

Selvitä, millaisia eroja opiskelumaan ja Suomen tutkinnoissa on. Eroja voi olla esimerkiksi lääkärin tai sairaanhoitajan tutkinnoissa.

3. Laadi saatekirje

Kirjoita tarvittaessa saatekirje, jossa kerrot miksi, juuri sinut tulisi valita opiskelijaksi. Älä venytä tekstiä, ilmaise itsesi ja tavoitteesi nasevasti ja selvästi.

Korjaa kielioppi- ja tekstivirheet.

4. Varmista suositukset

Joskus tarvitaan suosituskirje. Voit pyytää sitä vaikkapa kyseisen aineen opettajaltasi. Varaudu myös siihen, että suosittelijalta kuluu aikaa tekstin kirjoittamiseen.

Jos esimerkiksi kesätyösi sivuaa alaa, voit pyytää suosituskirjettä työnantajalta.

5. Valmistadu kielikokeeseen

Oppilaitoksiin saatetaan vaatia todistusta kielitaidosta. Varaa aikaa mahdollisen kokeen suorittamiseen. Tarvitset kielikokeen tulokset alasta riippuen toisinaan jo ennen varsinaista oppilaitoshakua. Toisinaan todistus kielitaidosta riittää toimitettavaksi opiskelujen alkaessa.

Englannin kielitestejä ovat esimerkiksi opiskelijoiden suosimat IELTS- ja TOEFL.

6. Käännätä dokumentit huolellisesti vaaditulle kielelle

Opiskelumaa saattaa edellyttää dokumentteja, käännätä ne auktorisoiduilla kääntäjillä. Englannin lisäksi ranskaa ja espanjaa puhutaan useissa valtioissa. Saksalla olet vahvoilla myös Itävallassa ja Sveitsissä. Ruotsi auttaa pitkälle Pohjoismaissa.

Ylioppilastutkintolautakunnasta saa pyynnöstä maksullisen todistuksen käännettynä ruotsiksi tai englanniksi.

Dokumenttien kokoamisessa ja kääntämisessä kannattaa olla alusta alkaen tarkka. Oppilaitos saattaa pyytää puutteellisista asiakirjoista lisäselvityksiä. Täydennysdokumenttien lähettäminen vie aikaa.

7. Haastattelu voi ratkaista paljon

Tee selväksi itsellesi, miksi haluat juuri valitsemaasi opiskelupaikkaan.

Haastattelutilanteissa voi olla oma itsensä, innostus, kiinnostus ja perehtyneisyys auttavat eteenpäin.

8. Selvitä viisumikäytännöt

Selvitä viisumikäytännöt, ja ano viisumia, jota opiskelulaitoksen sijaintivaltio edellyttää. Tarkasta yksityiskohdat kohdemaan konsulaatista tai lähetystöstä. Liitä viisumiin todiste opiskelupaikan saamisesta.

Varaa aikaa viisumin saamiseen. Myös viisumit ovat maksullisia.

Onnea opiskeluun ja hyvää matkaa!

Tampereen Hervannassa innovaatioyritys Injeqin neuvottelutilassa tavallisen injektioneulan näköinen älyneula piippaa pitkään osuessaan suolaliuokseen. Hoitotilanteessa sairaalassa piippaus on merkki lääkärille siitä, että neula on perillä kudoksessa pistettäessä vaikka leukemialapsen selkäytimeen.

Älyneula tietää missä kohtaa kudosta ollaan.

Nyt lääkäri ohjaa sormituntumalla neulan leukemiapotilaan selkäydinkanavaan. Jos pisto menee liian syvälle, se saattaa aiheuttaa kudosvaurioita ja verenvuotoa, mikä saattaa levittää syöpää lisää. Noin joka viidennessä leukemian hoitopistoista on verenvuotoa. Akuutti lymfaattinen leukemia eli ALL on yleisin lasten sairastama verisyöpä, jonka ennuste Pohjoismaissa on kuitenkin hyvä.

Injeqin älyneula kertoo heti, kun neula koskettaa selkäydinnestettä ja näin vältytään liian syviltä pistoilta. Samalla lääkäri säilyttää kuitenkin pistoksen sormituntuman samaan tapaan kuin tavallisella neulalla pistettäessä. Lääkäreiden vastaanotto on ollut innostunut.

– Erityisesti leukemiahoidoissa tällä hetkellä lääkäripuolella odotetaan kovasti, että päästäisiin eteenpäin tämän meidän laitteen kanssa. Oletus on, että me aivan oikeasti pystytään parantamaan leukemialasten hoitoa ja hoidon onnistumista, Injeqin hallituksen puheenjohtaja Tommi Rasila kertoo.

Lisää kliinisiä tutkimuksia pohjoismaisissa yliopistosairaaloissa

Tuote on valmis, tuotantolinja on olemassa ja kliinisiä kokeita on jo tehty lukuisia. Hervannan toimipaikassa töitä tekee noin kymmenen ihmisen porukka. Tampereella ja Turussa on tehty vastasyntyneiden lannepistoja jo pari vuotta ja Helsingissä HUS:issa on otettu näytteitä sisäelimistä toissa kesästä alkaen.

Älyneulan hoidon tehokkuutta leukemiaa sairastavilla lapsilla ollaan valmiita testaamaan lisää kahdeksassa pohjoismaisessa yliopistosairaalassa. Suomesta mukana ovat kaikki viisi ja Ruotsista Tukholman Karoliininen sairaala, Norjasta Bergenin Haukelandin yliopistosairaala ja Kööpenhaminasta Rigshospitalet.

– Tämä on todella merkittävä asia ja siellä kyllä odotetaan hyviä tuloksia, Rasila sanoo.

Myyntilupa vielä tämän vuoden aikana

Injeqin johtokaksikko, toimitusjohtaja Rami Lehtinen ja hallituksen puheenjohtaja Mikko Rasila, uskovat älyneulan olevan Euroopan markkinoilla vielä tämän vuoden aikana.

Ongelmana on ollut myyntiluvan saaminen. Vielä pari viikkoa sitten yrityksessä ei ollut tietoa, mikä arviointilaitos myyntiluvan eli CE-merkinnän antaisi kolmannen riskiluokan lääkinnälliselle laitteelle. Kyse on laitteesta, missä terveydelliset riskit ovat suuremmat kuin muissa lääkintälaitteissa. Suomessa näitä arvioita ei tehdä: meillä on kaksi arviointilaitosta vain alemman riskitasojen, ykkösen ja kakkosen tuotteille.

Nyt Injeq on saanut tarjoukset kahdelta laitokselta Euroopassa ja yhtiössä huokaistaan jo helpotuksesta.

Rasila arvostelee, että pienten terveysteknologiayritysten mahdollisuus päästä arviointilaitosten asiakkaiksi vaikeutuu, koska Britannian brexitin takia moni niistä lopettaa toimintansa.

Jopa kolmannes arvointilaitoksista lakkaamassa brexitin takia

EU:ssa ilmoitettuja laitoksia on tällä hetkellä noin 60, ja uuden EU-asetuksen myötä määrän epäillään vähenevän jatkossa siirtymäajan jälkeen. Kaikki nykyiset laitokset joutuvat hakemaan uudelleen hyväksynnän nimeämistä, ja laitokset ovat jo jättäneet hakemuksensa.

Laitoksista ehkä noin kolmannes katoaa brexitin seurauksena. Osa Britannian arvointilaitoksista on siirtymässä johonkin EU-maahan ja sulautuu siellä jo toimivaan arviointilaitokseen. Suomalaisyritykset ovat osittain uuden tilanteen edessä.

Terveysteknologia ry:n toimitusjohtaja Saara Hassinen näkee, että tulevaisuudessa Injeqin kaltaisten pienten yritysten vienti voi olla vaikeuksissa.

– Se on viennin este siinä mielessä, että pienet yritykset eivät pääse kasvamaan. Uskon, että isoille tämä ei ole ongelma. Jos halutaan, että pienetkin kasvaisivat ja saataisiin sitä kautta uutta vientiä, niin siinä voi olla vähän vaikeuksia tulevaisuudessa.

Yritysten vaatimukset tiukentuvat

Uusi EU-asetus myös tiukentaa yrityksille asetettuja vaatimuksia. Uuden EU-asetuksen parin vuoden siirtymäajan puitteissa yrityksissä on oltava jatkossa sääntelystä vastaava henkilö yrityksen kokoon katsomatta.

Tämä lisää Hassisen mukaan yritysten kustannuksia ja herättää myös kysymyksen, löytyykö Suomesta riittävästi osaajia.

Suomen valvova viranomainen, Valvira, nimeää ja valvoo Suomeen sijoittuneita niin sanottuja ilmoitettuja laitoksia sekä on mukana arvioimassa muita eurooppalaisia laitoksia. Valvirassa ei uskota yritysten eriarvoiseen kohteluun.

– Vaatimukset erityisesti kolmannen riskiluokan tuotteille tulevat tiukentumaan, mutta tämä vaatimus koskee kaikkia valmistajia niiden koosta ja sijoitusmaasta riippumatta. Tämä saattaa myös nostaa rimaa suomalaisille yrityksille, ei ilmoitettujen laitosten kokonaismäärä, sanoo ryhmäpäällikkö Heikki Mattlar Valvirasta.

Mattlar sanoo, että yritysten kohtelu on nyt ja jatkossa tasavertaista niiden koosta riippumatta. Ratkaisevia tekijöitä ovat yrityksen oma osaaminen ja tietotaito sen toiminnalle ja tuotteille asetetuista vaatimuksista.

Taustalla kymmenen vuoden kehitystyö

Suomi on terveysteknologian viennissä hyvässä kasvussa. Viime vuonna kasvua oli 5,3 prosenttia edellisvuodesta, kertoo alan etujärjestö. Alalla on yrityksiä noin 300 ja niistä valtaosa on pieniä tai start-upeja. Suurin vientimaa on Yhdysvallat.

Injeqin älyneulan markkinoiden kokoa on yrityksen johdon mukaan vaikea määritellä, koska sitä ei käytetä aivan tavallisimpiin pistoihin, mutta hän arvioi markkinoiden olevan satoja miljoonia euroja.

Älyneulaa on kehitetty kymmenisen vuotta ja yritys sai alkunsa kahden naisen pohdinnasta. Hammaslääkäri Katja Paassilta tarvitsi diplomityön aihetta sähkötekniikan opintoihinsa Tampereen teknillisellä yliopistolla ja hän pohti nykyisen professorin Riitta Seppänen-Kaijansinkon kanssa, että lääkärin olisi hyvä tietää missä kohtaa kudosta neula etenee, jotta vaaratilanteilta ja vahingoilta voitaisiin välttyä varsinkin selkäydinpuudutuksissa.

Yrityksen rahoituksesta joukkorahoituksella on kerätty 1,65 miljoonaa euroa ja innovaation rahoituskeskus Tekesiltä se on saanut innovaatiotukea 800 000 euroa.

Korjaus klo 19.20: Korjattu Paassillan nimike lääkäristä hammaslääkäriksi ja Seppänen-Kaijansinkon nimike hammaslääketieteen professorista professoriksi.

Aseistettu mies ampui sunnuntaina neljä ihmistä kuoliaaksi vohveliravintolassa Tennesseessä Yhdysvalloissa. Kolme uhreista kuoli tapahtumapaikalla, neljäs myöhemmin vammoihinsa sairaalassa. Lisäksi mies haavoitti ainakin kolmea ihmistä.

Poliisin mukaan lähes alaston mies hyökkäsi vohveliravintolassa Nashvillen kaupungin laitamilla aamuyöllä paikallista aikaa ja alkoi ampua kohti asiakkaita, kunnes yksi asiakkaista oli onnistunut riistämään aseen miehen käsistä. Miehen käyttämä ase oli puoliautomaattinen AR-15-kivääri, jota on käytetty useissa joukkosurmissa Yhdysvalloissa.

Epäillyllä oli tekohetkellä yllään ainoastaan vihreä takki, jonka hän oli paetessaan riisunut. Alueen asukkaita varoitettiin miehen olevan aseistettu ja erittäin vaarallinen.

Tv-yhtiö CNN kertoo, että poliisin mukaan miehen motiivi vaikuttaa toistaiseksi sattumanvaraiselta.