– Meillä sataa silminnähden reilummin kuin muualla, mutta että ihan Suomen sateisin paikkakunta, sitä en osannut kuvitella, tuumaa emäntä Johanna Kallenautio Juupajoelta.
Pari viime viikkoa on Juupajoellakin hurahtanut auringonpaisteessa, tosin perjantaina ripsui sadetta ja se teki hyvää.
– On sitä jo kaivattu, leppeätä sadetta kylvöjen iloksi, jatkaa Kallenautio.
Kallenautio on Juupajoen suosituimman ja oikeastaan ainoan nähtävyyden, Kallenaution kestikievarin opas. Hän on myös Kallenaution tilan yhdeksäs emäntä.
Kallenaution kestikievari sijaitsee valtatie 66 varrella Ruoveden ja Oriveden puolivälissä.
Ei mökkiläisiä, mutta mutterikirkko löytyy
Kallenaution kestikievarissa vierailee suunnilleen 17 000 ihmistä kesässä. Pahemman sorttinen sadekesä verottaa kävijöitä muutamalla tuhannella.
Matkailijoiden määrä on kymmenkertainen suhteessa kunnan väkilukuun. Juupajoella asuu noin 1 900 ihmistä.
Kunnanjohtaja Pirkko Lindström puhuu mielellään teollisuudesta ja sahoista. Matkailu ei ole Juupajoen heiniä.
– Ei meillä ole edes sen suurempia nähtävyyksiä, hän tokaisee.
Hetken miettimisen jälkeen hän listaa kahdeksankulmaisen mutterikirkon Kopsaman kylässä, Koskenjalan kenkä- ja nahkamuseon ja veden uurtaman raviinirotkon.
– Ei meillä edes ole oikein järviä, eikä kauheasti mökkiläisiäkään, jatkaa kunnanjohtaja.
Pandoista vetoapua
Ähtärin eläinpuiston pandat saattavat kasvattaa kestikievarin kävijämäärää. Kokemusta tästä ei vielä ole, toivoa kylläkin.
Menneen ajan kulkijoista tunnetuimmat lienevät Sakari Topelius ja Johan Ludvig Runeberg, jotka kumpikin ovat poikenneet kestikievarissa.
Sateella kotimaan turistit ovat laiskempia liikkumaan Johanna Kallenautio
Suomen sateisimman kesäkunnan titteli herättää Juupajoella naurunpurskahduksia. Emäntä Johanna Kallenautiokin hyrähtää ja tuumaa, että näin se varmaan on.
– Meistä etelään, vähän ennen Orivettä kulkee kylmän raja, kuvaa Kallenautio.
Sadesäätä saadaan Juupajoellakin odottaa vielä tovi.Petri Lassheikki / Yle
Ulkomaan turistia sade ei haittaa
Juupajoella siis sataa paljon. Ilmatieteen laitoksen 30 vuoden tilasto kertoo, että kesäsadetta tulee kolmen kuukauden aikana keskimäärin 249 mm.
– Sateella kotimaan turistit ovat laiskempia liikkumaan eivätkä viitsi lähteä autostaan kestikievariin. Ulkomaan turisteja sää ei haittaa. He tulevat, kun ovat niin etukäteen ajatelleet, kertoo Kallenautio.
Suven sateisimmat paikkakunnat löytyvät maan etelä- ja keskiosien sisämaa-alueilta. Vähäsateisimpien kuntien joukkoon kuuluvat esimerkiksi Inkoo ja Utsjoki.
Kuva sateiden riivaamasta Juupajoesta muuttuu, kun katsotaan Ilmatieteen laitoksen tilastoja kokonaiselta vuodelta. Vuosien 1981–2010 tilastojen mukaan sateisinta on Lounais-Suomessa ja kuivinta Pohjois-Lapissa.
Vuoden mittaan eniten vettä sataa Kemiönsaaressa, sitten Turussa ja Lohjalla.
Järvenpään lukion opettaja on irtisanottu epäasiallisen käytöksen takia. Toukokuun alussa tehdyn irtisanomispäätöksen perusteena on muun muassa se, että lehtori on toistuvasti syyllistynyt opiskelijoiden ja kollegoiden seksuaaliseen ja muuhun häirintään. Tämän katsotaan loukanneen opiskelijoiden oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön.
Yhteensä 11 koulun ex-opiskelijaa kertoi helmikuussa STT:n jutussa, että uusmaalaislukion opettaja otti muun muassa vastaan sylitansseja opiskelijoilta abiristeilyllä ja lähenteli heitä. STT ei tuolloin kertonut koulun nimeä, koska tiedot opettajan toiminnasta olivat suppeampia kuin nyt.
Koulu ja kaupunki alkoivat selvittää asiaa jutun jälkeen. Lukion rehtori ja koulutusjohtaja ovat haastatelleet yhteensä 16:ta ihmistä. Haastatellut kertoivat, että opettaja on häirinnyt opiskelijoita tunneilla suullisesti ja tekstiviestein ja esittänyt Facebookin välityksellä seksuaalisia tai epäasiallisia kommentteja opiskelijoille ja kollegoille. Osa on toimittanut koululle viestejä.
Kaupungin selvitysmuistion mukaan opettaja on uhannut yhdessä viestissä opiskelijaa maineen menettämisellä viime vuonna. Kaupunki on tehnyt tutkintapyynnön poliisille opettajan toiminnasta.
Opettaja kiistää epäasiallisen käytöksen, muistiossa olevat väitteet ja myös uhkailuviestin lähettämisen.
Opiskelijat kertoivat pelosta
Muistiossa todetaan, että opettajan on kerrottu myös viettäneen opiskelijan kanssa yön laivan hytissä, minkä opettaja niin ikään kiistää.
– Opettaja on puhunut abiturienteille häiritsevään sävyyn esimerkiksi kommentoimalla naispuolisten opiskelijoiden ulkonäköä ja vartaloita. Haastateltujen mukaan opettajalla on lisäksi ollut hytissä yön yli seuranaan ainakin yksi naispuolinen oppilas eräällä risteilyllä ja opettaja on kieltänyt muita opettajia tulemasta kyseiseen hyttiin, työnantajan muistiossa kerrotaan.
Selvityksessä haastatellut opiskelijat ovat kokeneet opettajan kommentit epäasiallisina ja epämukavina. He ovat myös useaan kertaan tuoneet ilmi, että pelkäävät opettajaa. Muun muassa tämän takia he eivät ole uskaltaneet tuoda asiaa aiemmin työnantajan tietoon.
Epäasiallinen käytös ulottuu haastateltavien kertoman mukaan vuoden 2007 pikkujouluristeilyihin. Opettajalle annettiin ensimmäinen varoitus opiskelijoiden kohtelusta vuonna 2013. Se koskee koulussa perinteeksi muodostuneita penkkarijuhlia. Muistion mukaan opettaja olisi penkkarijuhlissa lähennellyt useita opiskelijatyttöjä tanssilattialla.
Irtisanottu opettaja Sami Tamminen (kok.) on naapurikunta Tuusulan kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston jäsen. Hän on myös pyrkinyt Tuusulan pormestariksi viime vuonna. STT julkaisee hänen nimensä poliittisen aseman takia. Tamminen on pitänyt opetustyötä esillä vaalityössään.
Tamminen itse kertoi työnantajalle kokevansa, ettei ole millään tavoin vaarallinen eikä opiskelijoiden tarvitse häntä pelätä.
"Liioittelua ja valehtelua"
Tammisen mukaan syytösten taustalla ovat hänen ja rehtorin huonot välit ja häntä on kohdeltu väärin. Hän kertoo, että on saanut ihan toisenlaisia viestejä opiskelijoilta.
– He sanovat, että oppilaat liioittelevat ja valehtelevat suorastaan. Olen miettinyt, että mistä se gäppi tulee. Varmaan se tulee osittain siitä, miten kukin kokee ja näkee asian. En ole syyllistynyt mihinkään tuollaisiin asioihin. Minua on nöyryytetty.
Tamminen kertoo, että selvitysten ollessa käynnissä poliisi vei häneltä luvallisen pistoolin. Hänen mukaansa tämä johtuu siitä, että koulun rehtori olisi mennyt soittamaan poliisille ja vaatinut aseen viemistä. Rehtori kiistää tehneensä ilmoituksen poliisille.
Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin on kerrottu kritisoineen Kiinaa Etelä-Kiinan merellä omanaan pitämien alueiden "jatkuvasta sotilaallistamisesta".
USA:n reaktio on vastaus China Daily -sanomalehden lauantain uutiseen, jonka mukaan Kiinan ilmavoimat olisi tehnyt ensimmäisiä kertoja laskeutumis- ja nousuharjoituksia joltakin kiistellyltä saarelta H-6K-pommittajallaan.
Kiina on perinteisesti vastannut olevansa oikeutettu puolustamaan alueitaan. Myöhään perjantaina Kiinan puolustusministeriön antamassa lausunnossa ei kerrottu harjoituksen tarkkaa paikkaa eikä aikaa. Ministeriön mukaan useilla pommikoneilla tehtyyn harjoitukseen kuului simuloituja pommituksia ennen laskeutumista tekosaarelle.
Yhdysvaltain kritiikin ei kerrota perustuvan aluevaatimuksiin vaan liikkumisen vapauteen ja asian rauhanomaiseen ratkaisemiseen ilman pakkoa tai voimakeinoja.
– Kiinan jatkuva, kiistanalaisten alueiden militarisointi Etelä-Kiinan merellä vain lisää jänniteitä ja horjuttaa aluetta, sanoo Pentagonin edustaja, merijalkaväen everstiluutnantti Chritopher Logan.
Kiinan toimintaa merellä seuraavan Asia Maritime Transparency Initiative -ajatushautomon mukaan kiinalaiset sosiaaliseen mediaan tehdyt päivitykset osoittavat sijainniksi Woody Islandin, joka on Kiinan laajin tukikohta Paracelsaarilla. Saariryhmän herruutta ovat havitelleet myös Vietnam ja Taiwan.
AMTI:n mukaan saarelta käsin toimiessaan noin 3 500 kilometrin toimintasäteen H-6K-pommittajan on mahdollisuus saavuttaa koko Kaakkois-Aasia.
Henkilöliikenteessä on käynnistymässä vallankumous.
Uutisissa kerrotaan lähes päivittäin Googlen, Uberin ja Teslan itseohjautuvista robottiautoista. Robottibussit ovat jo aloittaneet liikennöinnin Suomen teillä. Tutkijoiden mukaan ajokortti ja ajoneuvon omistaminen ovat pian katoavaa kansanperinnettä.
Kenties autoilija päästää mieluusti irti ratista ja syventyy automatkan ajan hyvään kirjaan, mutta mitä tulevaisuudella on tarjottavana moottoripyöräilijälle?
Hän ei varmasti ole halukas päästämään otetta ohjaustangosta ja siirtymään matkustajan paikalle.
– Istuisin mieluummin autossa, kuin hytisisin moottoritiellä pyörän päällä, jota en edes itse ohjaa, moottoripyörätutkija Janne Saarikoski sanoo.
Liikenneturvan moottoripyöräseminaariin kokoontunut yleisö on pukeutunut nahkaan ja goretexiin. Moni nyökyttelee. Eihän itseohjautuvassa moottoripyörässä olisi mitään mieltä.
Kehitystyö on kuitenkin käynnissä.
AutoRD
Brittiyhtiöt AutoRD ja AB Dynamics kehittivät itsekseen liikkuvan moottoripyörän BMW C1 -skootterin rungolle (video) . Yhtiöt uskovat tämän kaltaisten laitteiden löytävän käyttäjiä Aasian ylikansoitetuista suurkaupungeista.
Suuremmat pyörävalmistajat eivät ole työntämässä kuljettajaa takasitsille, mutta niidenkin visioissa pyörät kulkevat itsekseen. Honda esitteli muutama vuosi sitten moottoripyörän, joka seuraa omistajaansa kuin koira (video). Vastaavasti Yamahan Motodroidia (video) on kutsuttu hevoseksi, jolla on renkaat.
Sähkömoottoripyörä pysyy pystyssä tekoälyn kouluttaman painonsiirtojärjestelmän avulla, ja selviää jopa lempeästä töytäisystä.
Motodroid on Yamahan visio tulevaisuuden moottoripyörästä.Yamaha Motor Co
Tällaisia pyöriä ei saa kaupasta tänään eikä vielä pitkään aikaan. Sitä ennen moottoripyöräilijät pääsevät nauttimaan parantuneesta turvallisuudesta.
Turvallisuus ensin
Saksalaisen Boschin vuonna 2014 markkinoille tuoma MSC-teknologia oli pitkä askel moottoripyörien turvateknologioissa.
Lyhenne tulee sanoista motorcycle stability control. Kyseessä on ajonvakautusjärjestelmä, jonka liikeanturit mittaavat moottoripyörän kallistuskulmaa sekä kiihtyvyyttä ja säätävät jarrutusta ja voimansiirtoa sen mukaisesti. Toisin kuin perinteisellä ABS-jarrulla, uudella järjestelmällä saattoi tehdä voimakkaita jarrutuksia myös kaarteessa.
Ensimmäiseksi tekniikan otti käyttöön itävaltalainen KTM. Perässä tulivat saksalainen BMW sekä italialainen Ducati.
Tämän vuoden huhtikuussa Ducati kertoi tarjoavansa järjestelmää tulevaisuudessa kaikkiin pyöriinsä. Ducati kertoi myös tuovansa vuoteen 2020 mennessä markkinoille moottoripyörän, jossa on tutkat tarkkailemassa liikennettä sekä pyörän edessä että takana. Moottoripyörätutkija Saarikosken mielestä kyse on merkittävästä avauksesta.
– Ehkä tästä syntyy se ensimmäinen ensimmäisen automaatiotason moottoripyörä.
Ensimmäisellä automaatiotasolla Saarikoski viittaa autoinsinöörien viisiportaiseen malliin, jolla he kuvaavat kehitystä kohti täysin automaattista liikennettä. Nollatasolla kuljettaja tekee itse kaiken, viidennellä tasolla hän voi vaikka nukkua.
Käytännössä Ducati voi tutkalaitteiden avulla toteuttaa edellä liikkuvan ajoneuvon nopeuteen sopeutuvan vakionopeudensäätimen. Luvassa on mediatietojen mukaan myös järjestelmiä, jotka varoittavat peilien kuolleessa kulmassa olevista ajoneuvosta sekä peräänajovaarasta.
Nämä ovat kuitenkin vasta ensimmäisen automaatiotason ominaisuuksia, joita on jo 1990-luvulta lähtien asennettu kalliimman hintaluokan henkilöautoihin.
Janne Saarikoski on moottoripyöräilyn tulevaisuudesta kiinnostunut entinen liikennekouluttaja, joka tutkii nykyisin meriliikenteen digitalisaatiota.Janne Saarikoski
Saarikoski sanoo, että automaatio ja turvalaitteiden kehitys laahaa moottoripyörissä kaukana autojen jäljessä.
– Hyvä esimerkki on lukkiutumattomat jarrut. Autoissa ne ovat olleet pakollisia jo viisitoista vuotta, moottoripyörissä vasta viime vuoden alusta lukien.
Saarikosken mukaan tilanne johtuu jo siitä yksinkertaisesta syystä, että autossa on enemmän tilaa. Kun BMW sovitti kolmisenkymmentä vuotta sitten lukkiutumattomat jarrut ensimmäiseen moottoripyöräänsä, järjestelmä oli kaikkea muuta kuin kevyt ja huomaamaton.
– Autoteollisuuden pitää tehdä paljon kehitystyötä, ennen kuin uusi teknologia saadaan sopimaan moottoripyörän kokoiseen pakettiin.
Toinen jälkeenjääneisyyden syy liittyy pyörämarkkinoihin. Moottoripyöriä myydään eniten Intian, Kiinan, Indonesian ja Vietnamin kaltaisissa kehittyvissä maissa, joissa se on edullinen työkalu eikä huipputekninen harrasteväline.
Lisäksi kyse on asenteista. Perinnetietoisten motoristien mukaan automaatio etäännyttää kuljettajan aidosta ajokokemuksesta.
– Monet harrastajat haluavat ajokin olevan yksinkertainen. He haluavat itse hallita kaiken, vaikka samaan aikaan tallissa on tuliterä auto, jossa on kaikki mahdolliset välineet, Janne Saarikoski sanoo.
Perinnemotoristienkin harrastus muuttuu kuitenkin jatkossa entistä turvallisemmaksi, sillä autojen tekniikka kehittyy nopeasti.
Vuosina 2011–2017 sattuneista moottoripyöräilijöiden kuolemaan johtaneista onnettomuuksista yli puolet johtui erilaisista törmäyksistä muiden ajoneuvojen kanssa. Mikäli muut ajoneuvot havaitsevat moottoripyörät jatkossa entistä paremmin, moottoripyöräilijä välttyy monelta vaaratilanteelta.
Kuolemaan johtaneet moottoripyöräonnettomuudet Euroopassa, miljoonaa asukasta kohdenJuha-Matti Mäntylä / Yle
Robotti näkee moottoripyörän...
Viime vuonna Janne Saarikoski vieraili Teknologian tutkimuskeskus VTT:n koeajoradalla Tampereella testaamassa, näkeekö robottiauto moottoripyörän. Tapahtumia seurannut Motouutiset-lehti kertoi, että pienen ajoneuvon havaitseminen oli robottiautolle hankalaa.
Anturit kertoivat moottoripyörän olevan kauempana, kuin se todellisuudessa oli.
Saarikoski uskoo, että tästä ei synny ongelmaa.
– En olisi huolissani antureiden havainnointikyvystä, se kehittyy huimin harppauksin.
Tämä näyttää pitävän paikkansa. Toukokuussa VTT kertoi, että sen Marilyn-auto on varustettu uudella lidar-järjestelmällä, joka näkee jopa sumun läpi.
VTT:n robottiauto Marilyn ja Ducati Supersport 939Janne Saarikoski
Ajoneuvojen havainnointikykyä parantaa jatkossa myös se, että ne ovat verkon yli yhteydessä toisiinsa. Vaikka yksi auto ei havaitsisi moottoripyörää, se voi saada tiedon toisilta tienkäyttäjiltä.
Ajoneuvojen välistä viestintää kehitetään myös moottoripyöriin. BMW, Yamaha ja Honda aikovat tuoda markkinoille vuoteen 2020 mennessä moottoripyöriä, jotka viestivät muun liikenteen kanssa. Moottoripyörävalmistajien yhteiseen Connected Motorcycle Consortium -organisaatioon ovat liittyneet myös Ducati, KTM, Suzuki ja Kawasaki.
... mutta ymmärtääkö robotti ihmistä?
Tulevaisuuden itseohjautuvat ajoneuvot havaitsevat moottoripyörän. Toinen kysymys on, ymmärtääkö robottiauto moottoripyörän kuljettajaa.
– Antureiden sijasta ongelmia voivat tuottaa ohjelmistot, joiden on opittava ennakoimaan moottoripyöräilijän inhimillinen käytös. Ihminen voi käyttäytyä robottiauton näkökulmasta hyvin epäloogisesti, Saarikoski sanoo.
– Sitä voikin pohtia, päästetäänkö prätkiä tulevaisuuden hyvin automatisoituneen liikenteen sekaan – vai onko odotettavissa sääntelyä ja kieltoja.
Tämän mahdollisuuden on tunnistanut moni muukin. Yhdysvalloissa puuhataan aiheesta jo draamaelokuvaa. The Last Motorcycle On Earth -elokuvan ohjaaja Eric Ristau väittää, että näköpiirissä on kulttuurisota, jonka osapuolia ovat "ne, jotka haluavat ajaa itse ja ne, jotka haluavat robotin ajavan".
"The Great Escape" on BMW:n visio moottoripyöräilyn tulevaisuudesta.BMW Motorrad
Janne Saarikoski valmisteli viime vuonna väitöskirjaa, jonka oli määrä kartoittaa moottoripyöräilyn tulevaisuutta.
Se hanke jäi hyllylle, sillä moottoripyörätutkimukselle oli Suomessa kovin vaikea löytää kaupallisia kumppaneita. Tänään Saarikoski työskentelee Merikotka-tutkimuskeskuksessa ja paneutuu meriliikenteen digitalisaatioon.
Mikä on siis moottoripyörän paikka maailmassa, jossa robotit valtaavat tiet?
BMW julkisti pari vuotta sitten yllä olevassa kuvassa näkyvän konseptilaiteen, jonka on määrä luoda uskoa moottoripyöräilyn tulevaisuuteen. Seuraavan 30 vuoden aikana turvallisuus viedään automaation avulla niin pitkälle, ettei kuljettaja tarvitse enää kypärää.
The Great Escape on täydellisen tietoinen ympäristöstään. Se opettaa heikkoa kuljettajaa ja auttaa kokeneempaa saavuttamaan maksimaalisen ajonautinnon.
BMW Motorradin pääsuunnittelija Edgar Heinrichin mukaan tulevaisuuden läpikotaisin digitaalisessa maailmassa moottoripyöräily on yksi suurista analogisista kokemuksista.
Perussuomalaiset haluaa irrottautua iskulauseista ja lähteä seuraaviin vaaleihin asiapuolueena. Timo Soinin puheenjohtajakaudelta tutuksi tulleita sutkauksia ei enää kuulla entiseen tahtiin.
Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho otti lauantaina perussuomalaisten puoluevaltuustossa valtion kirstunvartijan roolin. Hän syytti löysästä taloudenpidosta sekä hallitusta että suurinta oppositiopuoluetta SDP:tä.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lupaili vappupuheessaan enemmän rahaa eläkeläisille. Sata euroa kuukaudessa. Halla-aho pitää Rinteen lausuntoja löysinä vaalipuheina.
– Vertasin Rinteen puheita nigerialaiskirjeisiin. Kaikki tietävät, että sosiaalidemokraatit ei vaalien jälkeen nosta eläkkeitä, Halla-aho sanoo.
Halla-ahon mukaan häntä on usein neuvottu puhumaan enemmän eläkkeistä ja sosiaaliturvasta ja eläkkeistä ja keskittyä vähemmän maahanmuutosta "öyhöttämiseen".
– Voisinhan minä liittyä Rinteen kuoroon ja vaatia lisää rahaa kaikille ja kaikkeen hyvään. Minä en kuitenkaan pidä valehtelusta ja epärehellisyydestä.
"Oma kansa ensin"
Veronmaksajien rahoja ei pidä Halla-ahon mukaan käyttää muodikkaisiin asioihin, kuten maahanmaahanmuuttajien elättämiseen.
– Keskeisissä maahanmuuttajaryhmissä työllisyysaste on ollut jo vuosikymmeniä alle 20 prosenttia. Miten kukaan voi vakavalla naamalla puhua sosiaaliturvasta eikä maahanmuutosta?
Halla-aho kertoi haluavansa avata äänestäjille enemmän asioiden syy-yhteyksiä. Perussuomalaisten kovalta näyttävää politiikkaa hän perusteli säästölinjalla.
– Emme kannata niin sanottua kovaa politiikkaa ilkeyttämme. Kannatamme sitä siksi, että muuten meillä ei ole edellytyksiä tehdä pehmeää politiikkaa siellä, missä sitä tarvitaan.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho antoi kyytiä myös hallitukselle. Hän ei usko, että sote-uudistus säästää rahaa.
– Tarkoituksena ei ole parantaa terveyspalveluja, vaan avata veronmaksajien kukkaro monikansallisille terveysjättiläisille, jotka usein eivät edes maksa verojaan Suomeen.
Keskusta puolestaan sai Halla-aholta moittelta maakuntahallinnon hellimisestä. Vaikka perussuomalaiset kannattaa lähivaikuttamista, maakuntahallinnosta uhkaa Halla-ahon mukaan tulla himmeli, "jonka tehtävänä on generoida suojatyöpaikkoja ja kokouspalkkiota".
Halla-ahon mukaan perussuomalaiset kannattaa taloudessa terveen järjen politiikkaa. Sen toteuttamisessa nykyinen hallitus on Halla-ahon mukaan joutunut hakoteille. Talous on parantunut, mutta se johtuu maailmantalouden parantumisesta, ei hallituksen toimista.
– Kaikkien viime vuosien hallituksille miljardit ovat pikkurahoja, kun puhutaan maailmanparantamisesta tai maahanmuutosta. Meille oma kansa tulee ensin.
Brysselistä eduskuntaan palaavan Paavo Väyrysen käynnistämään tuolien vaihtoon saadaan tänään lisäselvyyttä. Väyrysen tilalle europarlamenttiin siirtyy kansanedustaja Mirja Vehkaperä (kesk.), jonka paikan eduskunnassa ottaa Eija Nivala (kesk.).
Nivala on kuitenkin ilmoittanut hakevansa vapautusta kansanedustajan työstä, jos hänet valitaan Ylivieskan kirkkoherraksi. Kirkkoherran vaali pidetään tänään. Seuraavana jonossa Arkadianmäelle on Hanna-Leena Mattila (kesk.) Raahesta.
Pariskunta vannoi vihkivalansa ja vaihtoi sormuksia noin 600 kutsuvieraan edessä, minkä jälkeen Englannin kirkon tärkein johtaja, Canterburyn arkkipiispa Justin Welby julisti heidät aviopuolisoiksi.
Windsorin linnan tiluksille oli poikkeuksellisesti kutsuttu 1200 vierasta juhlistamaan Harrya ja Meghania. Se oli kuningashuoneen osoitus halusta olla avoimempia ja modernimpia.
Windsorissa häitä seuranneen Yleisradion toimittaja Pasi Myöhäsen mukaan häät olivat kaikin puolin onnistuneet. Hääjuhlassa nähtiin paljon uutta ja erilaista verrattuna aikaisempiin kuninkaallisiin häihin.
– Häävalasta jätettiin pois vanhahtavia lauseita, joissa korostetaan kuuliaisuutta aviomiehelle. Meghanille tasa-arvo on tärkeää, kertoo Myöhänen.
– Morsian Meghan Markle eli tuore Sussexin herttuatar modernisoi kuningashuonetta jo itsessään. Hän on eronnut, monikulttuurisesta taustasta tuleva yhdysvaltalainen näyttelijä, kun usein kuninkaalliset morsiamet ovat tulleet pienistä eliittiympyröistä, sanoo Ylen toimittaja Pasi Myöhänen.
Hääpäivän päätteeksi Harryn isoäiti kuningatar Elisabeth emännöi vastaanottoa Windsorin linnassa 600 häävieraalle.
Illalla prinssi Charles isännöi yksityistä vastaanottoa hääparin ystäville ja perheenjäsenille. Iltajuhla on huomattavasti päivän juhlallisuuksia pienempi, sillä kutsuvieraita on vain parisataa.
Katso hääjuhla ja lue kaikki hääpäivän käänteet tästä:
Kiistellyt sote- ja maakuntalait jumittavat koko kevään eduskunnassa valiokuntien mankeloitavana. Valiokunnilta uhkaa loppua aika kesken, sillä lakien pitäisi olla valmiina ennen kuin kansanedustajat lähtevät kesälomille.
Uudistuksen uhkana on myös se, että hallituksen rivit hajoavat, kun sotesta viimein äänestetään. Esimerkiksi hallituspuolue kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki on jo ilmoittanut, että hän vastustaa sote-esitystä ja aikoo äänestää sitä vastaan.
Maakuntien muutosjohtajat arvioivat Ylelle, että sote-palvelujen uudistaminen jatkuu maakunnissa, vaikka sote-uudistusta ei saataisi maaliin. Muutosjohtajien mukaan paluuta entiseen ei ole.
Pirkanmaan sote-projektin johtaja Jaakko Herrala lataa suoraan, että ratkaisuksi ei käy se, että mitään ei tehdä.
– Paluuta entiseen ei ole, Herrala sanoo.
Suuren uudistuksen tarkoituksena on varautua tulevaisuuden haasteisiin. Ikääntyminen nostaa terveydenhoidon kustannuksia ja muuttoliike tuo omat ongelmansa.
– Palvelut karkaavat pikkukunnista taajamiin ja kaupunkeihin ja kustannukset kasvavat, Herrala summaa.
Maakunnat ovat jo nyt uudistamassa palvelujaan
Muutosjohtajat sanovat, että maakunnat ovat tehneet uudistuksia jo lähes kaksi vuotta ja löytäneet todella paljon kehittämistä.
Hoitoketjujen tiivistämistä ja toimintojen integroimista on valmisteltu jo perusteellisesti. Ne voitaisiin toteuttaa esimerkiksi kunta- tai kuntayhtymäpohjalla, vaikka sote-uudistus kaatuisi.
– Nykyisiltä kunnilta ja kuntayhtymiltä vaaditaan joka tapauksessa aktiivisia otteita, koska jotain on tehtävä palvelujen turvaamiseksi, Herrala sanoo.
Sote-uudistuksen kaatuminen ei näkyisi välittömästi
Sote-uudistuksen kaatuminen ei juuri näkyisi tavallisen kansalaisen elämässä. Esimerkiksi nykyiset sote-kuntayhtymät jatkaisivat toimintaansa vanhaan malliin.
–Välittömästi ei varmasti mitenkään, koska kyllähän palvelut pelaa nytkin, Herrala toteaa.
– En ole huolissani, että tässä mitään äkillistä romahtamista tapahtuisi. Kansalaisen näkökulmasta voi olla rauhallisin mielin.
Kunnat kiinnostuneita palvelujen ulkoistamisesta
Muutosjohtajien mukaan palvelut pyritään turvaamaan joka tapauksessa tavalla tai toisella. Mikäli sote-uudistus kaatuisi, kunnat lisäisivät palvelujen ulkoistamisia.
– Mielenkiinto palvelujen kokonaisulkoistuksiin varmasti lisääntyisi, Herrala sanoo
Herralan mukaan ulkoistukset ovat yksi keino turvata pienten ja syrjäisten paikkakuntien palvelut.
Muutosjohtajien mukaan sote-uudistuksesta saataisiin laajemmat hartiat palvelujen järjestämiseen myös pienille ja syrjäisille paikkakunnille.
– Olisi tärkeää, että palvelut olisivat yhdenmukaiset koko maassa, Herrala toteaa.
– Lait toisivat mukanaan myös sääntelyä.
Etenkin pienet kunnat saattaisivat pyrkiä entistä innokkaammin turvaamaan palvelut ulkoistamalla.
Hallitus on vastikään kiristänyt ulkoistuksiin liittyvää lainsäändäntöä, mutta erimielisyyttä on siitä, voidaanko ulkoistuksia rajoittaa jatkossa, jos sote-uudistus kaatuu.
Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut, että jos sote kaatuu, ei ole mitään tietoa siitä, mitä tulee tilalle. Näin ollen rajoituksistakin voitaisiin luopua.
Esimerkkinä jättimäisestä ulkoistuksesta on Meri-Lapin kuntien päätös, jossa sairaanhoitopiiri valitsi terveyspalveluyritys Mehiläisen hoitamaan sote-palvelunsa. Sopimuksen arvo on 1,1 miljardia euroa.
Valinnanvapautta tarvitaan, mutta se on osa kokonaisuutta
Muutosjohtajien mukaan sote-uudistus on välttämätön.
Muutos- ja maakuntajohtajat korostavat, että Suomen kansantalous, palvelujen yhdenvertainen saatavuus ja hallinnon rakenteiden kehittäminen sekä uuden uuden teknologian hyödyntäminen edellyttävät, että jo kymmenen vuotta valmisteltu sote-uudistus on saatava maaliin.
Käytännössä tämä tarkoittaisi palvelujen järjestämistä nykyistä suuremmissa yksiköissä. Mikään sote-malli ei tuo parempia palveluja, jos se jää puolitiehen tai ei koskaan valmistu.
– Siellä missä nyt on vaikea päästä lääkäriin, niin siellä ei jatkossakaan pääse, Varsinais-Suomen maakuntajohtaja Kari Häkämies sanoo.
– Valinnanvapautta tarvitaan, mutta se on vain osa kokonaisuutta, Häkämies selventää.
Maakunta- ja sote-uudistuksen tavoitteena on muun muassa koota eri organisaatioiden toimintoja yhteen. Näitä ovat maakuntaliittojen ja ely-keskusten aluekehityksen, kasvupalvelujen, alueidenkäytön ja ympäristöhallinnon toimintoja.
Jos uudistus kaatuu, tavoiteltuja synergiaetuja ei saavuteta.
Paine veronkorotuksiin kasvaisi
Osa muutosjohtajista on valmis antamaan suurille ja varakkaille Uudellemaalle, Pirkanmaalle ja Varsinais-Suomelle mahdollisuuden omaan malliin, jos maakunnissa on siihen kykyjä.
Esimerkiksi Keski-Suomessa on jo kokeiltu paljon keskustelua herättänyttä valinnanvapautta. Kokeilusta on kyselyn mukaan saatu hyviä kokemuksia.
Pitemmällä aikavälillä kustannusten kasvun ja ikääntyvän väestön palvelutarpeen ennakoidaan kiristävän verotusta. Kansalaisten palvelujen kannalta yhdenvertaisuus maakunnan sisällä ei edistyisi niin hyvin kuin nyt soten suunnittelijat ovat ennakoineet.
Verotuksen kiristämiselle on vain yksi vaihtoehto: leikata palveluita.
Yle tavoitti kymmenen maakunta- tai muutosjohtajaa.
Yhdysvaltojen valtiovarainministeri Steven Mnuchin vahvistaa, että Yhdysvallat ja Kiina ovat sopineet, etteivät ne määrää toisilleen ylimääräisiä tuontitulleja.
Kiinan varapääministeri Liu He kertoi sovun synnystä kiinalaiselle uutistoimisto Xinhualle aiemmin sunnuntaina.
Trump ilmoitti maaliskuun alussa määräävänsä kovat tullit teräkselle ja alumiinille ja sanoi, että halvan teräksen tuonti Kiinasta haittaa amerikkalaisia tuottajia ja kansallista turvallisuutta.
Ilmoituksesta alkoi kauppasotaa enteilevä kierre, jossa Kiina ja Yhdysvallat uhkailivat toisiaan aina vain uusilla tuontitulleilla.
Mnuchin sanoi Fox Newsin haastattelussa, että kauppaneuvotteluissa edistyttiin, ja maiden välille on saatu puitesopimus, jota aletaan nyt toteuttaa. Sen ajaksi tullit pannaan jäihin.
– Kauppasota on nyt pantu jäihin, Mnuchin sanoi.
Hänen mukaansa Kiina on luvannut, että Yhdysvaltojen kauppavaje pienenee olennaisesti. Kauppaministeri Wilbur Ross matkustaa seuraavaksi jatkamaan neuvotteluja.
Mnuchinin mukaan Yhdysvallat odottaa, että esimerkiksi Kiinan maataloustuotteiden tuonti kasvaa jo tämän vuoden aikana 35–40 prosenttia. Lisäksi energian vienti pitäisi saada tuplattua.
Jos Kiina ei tottele, Trump voi määrätä tuontitullit voimaan
Valtionvarainministeri Mnuchin ei kertonut tarkkoja tavoitteita kauppavajeen kuromisesta mutta vakuutti, että niitä on määritelty joka sektorille erikseen.
– Presidentti (Donald Trump) voi aina määrätä tuontitullit voimaan, jos Kiina ei kunnioita sitoumuksiaan, sanoi Mnuchin.
Maat neuvottelivat kauppasuhteistaan perjantaina ja lauantaina Washingtonissa korkean tason poliitikkojen kesken. Kiinan varapääministeri Liu johti Kiinan valtuuskuntaa ja tapasi vierailullaan myös Trumpin.
Neuvottelujen jälkeen maat kertoivat päässeensä yhteisymmärrykseen toimista, joilla tasapainotetaan niiden välistä kauppaa.
Maiden mukaan Kiina aikoo lisätä huomattavasti yhdysvaltalaisten tuotteiden tuontia, minkä tarkoituksena on pienentää Yhdysvaltain kauppa-alijäämää Kiinaan nähden.
Nelivuotias ojentaa kättään Tampereen Hakametsän jäähallin pysäköintipaikalla ihan oma-aloitteisesti.
Halli on avattu varta vasten, jotta Jerry pääsisi mittelemään taitojaan Tapparan maalivahdin Christian ”Chrisu” Heljankon kanssa. Jää on jo sulatettu, mutta se ei hidasta Jerryn tahtia. Hänellä on mukanaan niin isänsä Sami Järvensivun Stiga-jääkiekkopeli kuin oma pieni maila ja maali.
– Missä Heljanko on, Jerry kysyy ja kirmaa juoksuun kohti pukukoppia.
Sitten hän pysähtyy kuin seinään.
– Ooksää Kääriäinen, hän kysyy hallissa kävelevältä mieheltä.
Ja onhan hän.
Tapparan suosikkikuuluttaja Petri Kääriäinen on saapunut paikalle varta vasten Jerryä tapaamaan, hänkin. Jerryä ei hämää edes se, että kuuluttajaidoli on Tapparan tappion jälkeen joutunut luopumaan niin hiuksista kuin parrastakin.
”Sää oot hyvä maalivahti”
Kuulutusten vuoro tulee myöhemmin. Nyt on kiire kaikkein pyhimpään, Tapparan pukuhuoneeseen ja Heljankon luo.
Reitti on tuttu – Jerry on päässyt tänne kerran aikaisemminkin. Silloin paikalla oli koko joukkue, tällä kertaa Jerryn toivomuksesta maalivahti Christian Heljanko.
– Tiiäkkö, sää oot niin hyvä maalivahti, että mää luulen etten pysty tekeen yhtään maalia, Jerry avaa keskustelun.
- Koska mennään pelaamaan? Jerry Järvensivun yksi unelma täyttyy, kun hän pääsee Hakametsän halliin tositoimiin.Ville Hakonen
Sitten katse osuu pelaajien nimetyille paikoille. Jerry luettelee nimet ajatusta nopeammin:
– Ojamäki, Järvinen, Karjalainen, Nurmi, Peltola, Järvinen, Kuusela, Záborský, Lehtonen, Kemiläinen, Vittasmäki, Mikkola, Elorinne,Rantakari, Rouhiainen, Salonen, Luoto, Rauhala, Henkka (Haapala), Utunen ja Levtchi. Mää tiedän kaikki Tapparan pelaajat, hän sanoo.
Osaako nelivuotias lukea?
Jerryn vanhemmat Kaisa ja Sami Järvensivu pidättelevät naurua pukuhuoneen oven takana. Hyvänen aika, osaako nelivuotias siis lukea?
– Eilen Jerry katsoi lääkärin nimilappua ja sanoi: Sää olet lääkäri ja sun nimi on se ja se, Sami Järvensivu sanoo.
Mutta onko se lukemista? Kaisa Järvensivu uskoo, että kyse on ennemminkin kuvamuistista. Ellei sana tai nimi ole ennestään tuttu, Jerry ei osaa lukea sitä.
- Arvoisa yleisö, tänä iltana Tapparan junioreiden Jerry Järvensivu kohtaa Tapparan senioreiden Christian Heljankon, Petri Kääriäisen kuulutus kajahtaa Tampereen Hakametsän hallissa.Ville Hakonen
Se, miten Jerry oppii kaiken, ei ole selvinnyt vanhemmillekaan. Kaisa-äiti kertoo, että Jerry on ainoa lapsi, joten vertailukohdetta perheessä ei ole.
– Ensimmäinen asia, mitä ihmettelimme, oli laulun sanat. Jerry oli alle kaksivuotias, kun hän lauloi Antti Tuiskun version Sadasta salamasta, hän muistelee.
Kaisa kuvasi Jerryn esityksen ja postasi sen Antti Tuiskun facebook-sivulle. Loppu on historiaa: videota on katsottu yli 600 000 kertaa.
Yli miljoona katselukertaa
– Suurempi oli toinen video, jossa Jerry luettelee pelaajien nimiä. Jääkiekkofanihahmo Lärvinen jakoi sen omilla sivuillaan ja Instagramissa. Hän on kertonut, että videolla on yli miljoona katselukertaa, Kaisa Järvensivu sanoo.
Silti julkisuus ei ole missään vaiheessa ollut tavoite, pikemminkin yllätys.
Yksi asia on johtanut toiseen: Jerry osallistui Viasatin suoraan lähetykseen Jokereiden pelistä ja pääsi parin minuutin kameran edessä esiintymisen jälkeen palkinnoksi peliin ja pukukoppiin. Toisella kertaa hän vieraili tv-kanava Nelosen Ruudun lähetyksessä ja tapasi pelaajia ja selostajat.
– Nämä ovat elämyksiä, mitä me emme edes rahalla pystyisi Jerrylle järjestämään. Jerryn vanhempina olemme yrittäneet mennä se edellä, että osallistutaan vain ja ainoastaan sellaisiin juttuihin, joista Jerry on saanut ihan mahtavia kokemuksia, Kaisa muistelee.
Harmittaako Tapparan häviö?
Jerry keskittyy pukuhuoneessa hetkeen. Hakametsän halli, Petri Kääriäinen ja Christian Heljanko ovat hänelle ykkösnimiä.
– Onks tossa Peltolan paikka? Se pitää pistää pois kun Peltola lähtee KHL:ään. Miks sun nimi on Christian Heljanko? Harmittaako sua ny ihan kun Tappara hävis, hän tykittää Chrisulle.
– No harmittaahan se, mutta tiedätkö, vaikka haluaisi voittaa niin aina ei voi, Heljanko vastaa.
- Ha, haa, mitäs Heljanko nyt sanot? Jerry Järvensivu haastaa Tapparan maalivahti Christian Heljankoa.Jyrki Lehtonen / Yle
Sitten autiossa Hakametsän hallissa kajahtaa.
– Oikein mukavaa jääkiekkoiltaa arvoisa yleisö. Tänä iltana Tapparan juniori Jerry Järvensivu kohtaa Tapparan senioreiden Christian Heljankon, Petri Kääriäinen kuuluttaa.
Parivaljakko kiitää jäättömälle jäälle ja kohti sen keskelle asetettua Stiga-jääkiekkopeliä. Paitsi, että Jerry juoksee sen ohi ja kohti kentän laidalla odottavaa pientä maaliaan.
”Haastatko mut myllyyn?”
Kotona Jerry pelaa yksin ”pöytälätkää” ja hoitaa kaikki roolit: pelaajat, kuuluttajan, tuomarin, väliaikamusiikin ja jopa mainokset. Pelin jälkeen hän esittää sekä haastattelijaa että haastateltavaa pelaajaa.
Kaisa on varoittanut etukäteen, että Jerry ei ole lahjottavissa, ellei joku asia huvita. Leikit loppuvat usein lyhyeen, kun äiti lähestyy kameran kanssa.
Nii, miten nii, Heljanko, Jerry Järvensivu huudahtaa laukaistuaan ensimmäisen maalin.Ville Hakonen
Nyt Jerryä huvittaa laukoa maaleja. Ja painia.
– Haastatko mut myllyyn, vai, Chrisu nauraa ja lähtee leikkiin mukaan.
– Tuomari tulee väliin, tuomari tulee väliin – molemmat jäähylle, Jerry kajauttaa.
Pitkään hän ei jaksa jäähyllä olla.
– Koska mä pääsen jäähyltä? Jerry kysyy Chrisulta.
– Tämä on viiden minuutin rangaistus, Chrisu vastaa.
Pieni tietovisa maajoukkueesta
Aika riittää pieneen tietovisaan maajoukkueen pelaajista. Chrisu kysyy, ja Jerry vastaa.
– Millä numerolla pelaa Miro Heiskanen?
– 41.
– Entäs Sebastian Aho?
– 20.
– Kuka on Suomen numero 74?
– Antti Suomela.
– Entäs numero 12?
– En muista.
– Pelaa Jokereissa?
– Marko Anttila.
– Kyllä.
Kiekkohullu jo parikuisena
Kaukalon laidalla Jerryn vanhemmat kertovat, että poika käy kotona pelaajien kokoonpanoja läpi ja keräilee liigakortteja. Jos vastaan tulee vieraat kasvot, hän kysyy nimen. Ja muistaa sen.
Ei, kyseessä ei ole ”sukuvika”, he vakuuttavat. Ja vaikka Sami Järvensivu onkin pelannut jääkiekkoa ”ikänsä”, sitä ei ole pojalle tuputettu.
- Mää tiedän kaikki Tapparan pelaajat, Jerry Järvensivu sanoo. Hän luettelee myös Leijonat sutjakkaasti Christian Heljankon tentissä.Jyrki Lehtonen / Yle
– Jerry oli parikuinen, kun Suomi pelasi olympialaisten pronssista. Samilla oli samaan aikaan oma peli, joten tallensin ohjelman ja huomasin, että Jerry seurasi sitä tosi pitkään, Kaisa muistelee.
– Sitä samaa pyöri digiboxilta varmaan vuoden ja Jerry jaksoi aina vaan katsoa sitä. Se oli monen pienen hetken pelastus, hän nauraa.
Alle vuoden ikäisenä Jerry tarttui ensimmäisen kerran Sami-isän varpajaislahjaksi saamaan pieneen jääkiekkomailaan.
– Siitä asti kaikki on ollut pelkkää pelailua. Muut leikit, autot tai Legot eivät Jerryä innosta. Hän haluaisi olla aamusta iltaan maila kädessä, liiankin kanssa, Kaisa Järvensivu hymähtää.
”Mikä susta tulee isona?”
Kaukalossa Christian Heljanko pyyhkii hikeä otsaltaan.
– Mulla ei viime kaudella ollut monta kertaa niin hiki kuin nyt, hän sanoo Jerrylle ja kysyy, mikä Jerrystä tulee isona.
– Jääkiekkoilija, Jerry vastaa.
– Mihin joukkueeseen?
– Tapparaan.
- Kärpät, 55, Miikka Koivisto, kaksi minuuttia, väkivaltaisuus, Jerry Järvensivu imitoi kuuluttajaidolinsa Petri Kääriäisen sylissä.Jyrki Lehtonen / Yle
Jerryn vanhemmat korostavat, etteivät aio ohjata poikaansa väkisin mihinkään suuntaan.
– Hänestä saa tulla, mitä ikinä haluaa. Mutta ellei kiinnostus jääkiekkoon ala hiipua, voi toki sitäkin yrittää, Kaisa pohtii.
Miten peli päättyy?
Tällä hetkellä Jerry seuraa tarkkana jääkiekon maailmanmestaruuskisoja. Ongelma on, että moni peli finaalia myöten pelataan niin myöhään, että Jerryn pitää tyytyä katsomaan ne tallennuksena. Hän tietää kuin apteekin hyllyltä, miten pelit ovat päättyneet ja kuka on tehnyt maalit, äiti kertoo.
Hakametsän jäähallin kaiuttimista kajahtaa taas:
– Ja illan jännittävä peli on päättynyt, Petri Kääriäinen aloittaa loppukuulutuksen.
Mutta mihin lukemiin? Se selviää katsomalla oheinen video.
Perjantai: Lätkäunelmia. NHL-legenda Teppo Numminen, U18-maailmanmestari Kaapo Kakko, olympiapronssimitalisti Linda Välimäki ja aivovamman saanut ex-kiekkoilija Tommi Kovanen. Perjantai-dokkarissa Tapparan nainen seurataan hevostalliyrittäjä Henna Hieta-aron mukana kevään liigafinaaleja. Katso koko lähetys täältä.
Ruotsin uusi poliisiylijohtaja Anders Thornberg painottaa, että maahan tarvitaan tuhansia uusia poliiseja, kertoo Ruotsin televisio SVT. Thornbergin arvion mukaan kaikkiaan jopa 22 000 työntekijää on palkattava vuoteen 2024 mennessä.
Poliisiylijohtaja perustelee lisämiehityksen tarvetta muun muassa rikollisuuden lisääntymisellä ja väestön määrän kasvamisella.
– Ihmiset jäävät eläkkeelle ja liikkuvuus on suurta. Jos haluamme 10 000 poliisia enemmän vuoteen 2024 mennessä, meidän on palkattava 20 000 – 22 000 uutta työntekijää, Thornberg.
Thornberg osallistui sunnuntaina ensimmäiseen SVT:n haastatteluun uuteen virkaan siirtymisen jälkeen. Hän ei halunnut kommentoida sitä, antavatko tiedotusvälineet ja puolueet liian synkän kuvan Ruotsin rikostilanteesta.
– Joidenkin rikosten määrät ovat laskeneet ja toiset puolestaan ovat lisääntyneet. Jengirikollisuus ja seksuaalirikokset ovat lisääntyneet, ryöstöt ja väkivaltarikokset ovat laskeneet. Ruotsi on pohjimmiltaan suhteellisen turvallinen maa, mutta rikoksen uhrien asema on edelleen huolenaihe, hän sanoi.
Lapissa odotellaan lisää rahaa maanteiden kunnossapitoon. Lapin ely-keskuksen mukaan teitä pitäisi kunnostaa noin kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna, jotta ne eivät pääse rapistumaan.
Valtakunnallisen tieverkon kunnostushankkeet saavat rahoituksensa valtiolta. Viime vuosina rahaa on tullut niukasti. Liikenneasioista vastaava johtaja Jaakko Ylinampa toivoo, että seuraava hallitus korjaisi tilanteen.
– Tarpeita on paljon. Pääteillä suurimmat tarpeet on valtateillä 4 ja 21 [Torniosta Kilpisjärvelle] sekä kantatiellä 82 [Vikajärveltä Sallaan]. Toivottavasti parlamentaarisen työryhmän esitys menee läpi, että lisärahoitusta olisi tulossa.
Teitä pitäisi päällystää kaksinkertainen määrä, jotta ne kestävät
Pääteiden lisäksi pitäisi kunnostaa paljon pienempiäkin teitä, jotta niiden rakenne ei pääse vaurioitumaan esimerkiksi roudan takia. Tällä hetkellä Lapissa päästään päällystämään noin 160 kilometriä vuodessa, kun tarve olisi Ylinamman mukaan kaksinkertainen.
– Pienempien kohteiden kunnostamiseen on liian vähän rahaa käytössä. Jos puhutaan päällystämisestä, niin meidän pitäisi kaksinkertaistaa nykyinen määrä. Se olisi meidän mielestä riittävä taso, että voidaan pitää nykyiset päällysteet siinä kunnossa, että ne kestävät.
Ylinampa arvioi, että Lapissa puute korjautuisi suhteellisen pienellä rahalla. Mutta kun otetaan huomioon koko valtakunta, summa kasvaa luonnollisesti moninkertaiseksi.
– Lapin osalta puhutaan vuositasolla pelkästään päällysteiden osalta useiden miljoonien eurojen lisärahoituksesta.
– En sensuroinut mitään. He halusivat kertoa kaiken, ja nyt oli sopiva aika.
Kesäkuussa 2016 kirjailija Petri Pietiläisellä oli edessään lista nimiä. Tarkoitus oli lähteä kiertämään maata ja kerätä yhteen jalkaväkirykmentti 1:ssä (JR 1) taistelleiden sotaveteraanien tarinat. Listalla oli kaikkiaan 70 nimeä.
Pietiläinen ja rykmentin perinnekillan edustaja Jonny Gestranius hakivat Fonectasta jokaisen nimen ja soittivat kaikille.
– Jos numero ei ollut käytössä, päättelimme että veteraani on kuollut. Joskus joku vastasi kolmekin kertaa, mutta vastauksesta ei saanut mitään selvää. Ihminen oli selvästi hyvin huonossa kunnossa, Pietiläinen kertoo.
Elossa olevia, puhekykyisiä veteraaneja löytyi lopulta 30. Kukaan heistä ei kieltäytynyt haastattelusta.
– Jotkut heistä eivät olleet puhuneet sodan tapahtumista koskaan edes perheelleen. Nyt kun olimme JR1:n asialla, he tunsivat hirveän voimakasta yhteenkuuluvuutta rykmentin kanssa.
Vihollisena aika
Talteen saatiin 22 haastattelua, joiden pohjalta syntyi todennäköisesti viimeinen veteraanien omin sanoin kertomiin tarinoihin perustuva sotateos Yksi rykmentti, sata tarinaa. Pietiläisen pahin vihollinen oli aika, minkä vuoksi hän hyödynsi myös veteraaneista aiemmin tehtyjä tallenteita. Erään talon vintiltä hän penkoi kymmenittäin vanhoja kirjeitä. Lisäksi löytyi sotilaiden päiväkirjoja ja muistelmia, joita hän käytti hyväkseen.
– Useampi veteraani ehti kuolla prosessin aikana. Lahdessa yritimme haastatella erästä satavuotiasta kolmeen otteeseen, mutta hän nukkui aina kun kävimme siellä. Helsingissä emme ehtineet haastatella erästä veteraania, koska hän meni kuukaudessa hyvin huonoon kuntoon ja kuoli. Kilpailimme kuolemaa vastaan.
Oven avasi yleensä hyvin vaatimaton veteraani, joka kertoi heti alkuun, ettei hänestä mitään sankaritarinaa saa. Pietiläinen sanoo, että vanhojen miesten tarinat särkivät hänen sydämensä.
– Muistot saivat monet heistä purskahtamaan itkuun. Olimme hyvin vaikuttuneita heidän avoimuudestaan. He uskalsivat haukkua Mannerheimia ja omia komentajiaan ja kertoivat tarinoita johtajista, jotka menettivät hermonsa ja meinasivat ampua kaikki omat miehensä.
Miehet esittelevät neuvostoliittolaisilta vallattua sotakalustoa.Viktor Platanin kokoelma
Ylimieliset upseerit
JR 1:n miehet saapuivat Valkeasaareen etulinjaan toukokuun puolivälissä vuonna 1944, kun toinen rykmentti lähti sieltä pois. Sotilaat ihmettelivät, miksi puolustusasemat oli jätetty niin surkeaan kuntoon, vaikka suurhyökkäyksestä oli saatu tiedustelutietoa pitkin kevättä.
Lisäksi osa asemista sijaitsi aukealla paikalla vihollisen alapuolella, jolloin neuvostoliittolaisilla oli myös suora sihti asemiin.
Veteraanien mukaan upseerit suhtautuivat miehistöön ylimielisesti. Monien mielestä pataljoonien komentajat kilpailivat eri rykmenttien sisällä aivan turhaan ja jopa epäterveesti siitä, kuka saisi kunnian olla paras komentaja. Esimerkiksi hyökkäysvaiheen aikana vauhtia pyrittiin pitämään luonnottoman tiukkana.
Marsalkka Mannerheim oli veteraanien mukaan hyvin heikosti perillä Valkeasaaren tapahtumista.
Kukaan ei ottanut vastuuta
Veteraanien muistot Valkeasaaren tapahtumista poikkeavat myös siitä, mitä JR 1:n johtoportaan antamissa selvityksissä ja virallisissa sotapäiväkirjoissa on kerrottu. Rykmentin sotapäiväkirjoissa kerrotaan hyvin organisoidusta puolustustaistelusta ja järjestelmällisestä perääntymisestä esimerkiksi seuraavasti:
Veteraanien kertomuksissa kontrolli loistaa poissaolollaan. Hengissä säilyneet sotilaat kertovat paniikista, pakokauhusta ja kaaoksesta, jonka keskellä kukaan ei ottanut vastuuta. He odottivat vetäytymiskäskyä, jota ei koskaan tullut.
Monessa tarinassa nousevat esiin ne päällystön jäsenet, jotka menettivät paineessa järkensä.
Pietiläinen pitää veteraanien kertomuksia luotettavina, koska heidän tarinansa tapahtumista olivat hyvin samanlaisia.
– Kaikki kertoivat pelkästä pakokauhusta loppuvaiheessa. Että siellä minä olin yksin eikä kukaan tullut kertomaan, että nyt pitää vetäytyä. Kukaan ei johtanut joukkoja. Viimeiset eloonjääneet lähtivät yksitellen siinä vaiheessa, kun venäläinen panssarivaunu oli korsun päällä.
Perääntyminen on alkanut.SA-kuva-arkisto
Rykmentin sotapäiväkirjat jäivät rintamalle. Viralliset päiväkirjat kirjoitettiin kolme viikkoa suurhyökkäyksen jälkeen, koska oikeita päiväkirjoja ei ehditty ottaa mukaan. Pietiläinen suhtautuu jälkikäteen kirjoitettuun tekstiin epäillen.
– Ovatko ne historiallisesti tarkkaa tietoa? Missä on totuus? Enemmän luotan ihmisen kertomukseen siitä, miten hän pelkäsi, miten hän tärisi ja odotti, että joku tulisi sanomaan: lähde karkuun. Ne, jotka jäivät odottamaan vetäytymiskäskyä, ovat nyt siellä Valkeasaaren hiesumaassa kuolleina.
"Näin sitä ryssää tapettiin"
Veteraanit avautuvat kirjassa myös tekemistään sotarikoksista. Etenkin hyökkäysvaiheen alussa vihollisvankeja ja taistelussa haavoittuneita neuvostoliittolaisia surmattiin säälittä.
Esiin nousee esimerkiksi tapaus, jossa sotilaille oli annettu lupa surmata neuvostoliittolaisia sotavankeja sen jälkeen, kun neuvostoliittolaiset olivat ensin aiheuttaneet pahat tappiot suomalaisille.
Missä on totuus? Enemmän luotan ihmisen kertomukseen siitä, miten hän pelkäsija odotti, että joku tulisi sanomaan: lähde karkuun. Petri Pietiläinen
Sotilaat käyttäytyivät tilanteessa hyvin eri tavalla. Jotkut ottivat kaksikin vankia ja kehuivat, että näin sitä ryssää tapettiin. Monet kuitenkin kertovat, että tehtävät kuvottivat heitä. Esimerkiksi tykkimies, alikersantti Aarne Aaltonen sanoo, ettei hänen moraalinsa antanut tappaa.
– Hän oli sitä mieltä, ettei näin saisi tehdä edes sodassa. He eivät kuitenkaan syyttäneet toisiaan, koska tilanne oli kaikille sama. Minusta on hyvin kiinnostavaa, että he pystyivät kertomaan hyvin vaikeista moraalisista kysymyksistä ja pohtimaan, miksi näin tapahtui, Pietiläinen toteaa.
Haavoittuneet sotilaat tukivat kotimatkalla toisiaan.SA-kuva-arkisto
Kirjoissa ei kerrota pakokauhusta
Perinteisessä sotakirjallisuudessa yksittäisen sotamiehen tuntemuksia ja ajatuksia ei ole nostettu esiin. Myös suomalaisten kannalta ikävät asiat on jätetty herkästi mainitsematta. Esimerkiksi suomalaissotilaiden tekemät neuvostoliittolaisten sotavankien teloitukset on jätetty maininnan tasolle.
– Niistä ei mielestäni ole vaiettu, mutta ei myöskään pidetty kovaa melua. Kesän -44 ikävistä lieveilmiöistä puhuttaessa pitää muistaa, että vastapuolikin harrasti niitä, sanoo sotilasprofessori Janne Mäkitalo Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitokselta.
Myös Mäkitalon ja Jukka Vainion omassa, vuonna 2013 ilmestyneessä Valkeasaaressa läpimurto – jalkaväkirykmentti 1 jatkosodassa -teoksessa ikävät asiat jäävät taka-alalle. Mäkitalon mukaan veteraanien haastatteluilla täydennettiin tietoja, joita ei virallisista lähteistä löytynyt.
– Sotapäiväkirjat kertovat asiat omalla tavallaan ja virallinen sotahistoria omallaan. Pyrin muodostamaan kokonaiskuvaa. Lisäksi meillä oli myös kova kiire saattaa kirja veteraaneille luettavaksi. Jos olisin nostanut näitä asioita esiin huonossa valossa, se ei olisi tehnyt kunniaa heille.
Niistä ei mielestäni ole vaiettu, mutta ei myöskään pidetty kovaa melua. Janne Mäkitalo
Mäkitalo on Pietiläisen kanssa eri mieltä siitä, että veteraanien kertomukset olisivat ristiriidassa esimerkiksi rykmentin sotapäiväkirjojen kanssa. Hän sanoo, että sotapäiväkirjat eivät anna kuvaa suunnitelmallisesta viivytystaistelusta tai suunnitelmallisesta vetäytymisestä.
– Sitä, mitä veteraanit kertovat pakokauhusta, sotapäiväkirjaan ei tietenkään laitettu. Niissä kuitenkin kerrotaan, että linjat murtuivat, joukot siirtyivät tukilinjalle puolustamaan ja joutuivat sieltäkin irtautumaan vihollisen painostuksen takia.
Vaikenemisen kulttuuri murtuu
Veteraanit ovat viime vuosina puhuneet aiempaa avoimemmin omista kokemuksistaan sodissa. Esiin on noussut muun muassa sotilaiden huumeidenkäyttö etenkin kaukopartioissa ja mielenterveysongelmat, jotka riivasivat monia sodan jälkeen.
– Huumeongelmista eli pervitiinin käytöstä vaiettiin, samoin siitä, mitä tapahtui, kun neljä vuotta väkivaltaisissa tilanteissa taistellut mies räjähti kotioloissa. Sitten 60-luvun glorifioidut sankaritarinat peittivät ne alleen, Pietiläinen toteaa.
Vaikenemisen kulttuuri liittyy kylmään sotaan ja suomettumisen vuosiin. Sotilasprofessori Janne Mäkitalon mukaan veteraaneja syyllistettiin, kun he toivoivat pääsevänsä esimerkiksi kuntoutukseen yhteiskunnan tuella.
– Sanottiin, että mitäs sinne läksitte. Se ei rohkaissut muistelemaan sodanaikaisia asioita. Sama koskee lottien muistelmia. Lottapuvut ja kunniamerkit pidettiin piilossa.
Perääntymisvaiheessa sotilaat olivat hyvin uupuneita.SA-kuva-arkisto
Ilmapiiri alkoi vapautua 1980-luvulla. Nyt ollaan siinä pisteessä, että esimerkiksi JR 1:n riveissä taistelleet veteraanit uskaltavat arvostella myös sotakoneistoa ja päällystöä.
– Johtajista on tehty kirjoja ja he ovat kirjoittaneet kirjoja, joissa he valkopesevät omaa toimintaansa. Mikrotason historia, tavallisen yhden ihmisen kokemusmaailma on tullut tärkeäksi vasta viime aikoina. Harmi, että se tapahtuu näin myöhään, sanoo Pietiläinen.
Sotilasprofessori Janne Mäkitalon mukaan ikävien asioiden mainitsematta jättäminen tai syyn vierittäminen muiden niskoille on yleinen piirre muistelmakirjallisuudessa. Omia onnistumisia korostetaan ja välillä otetaan jonkun toisen ansiot omaan piikkiin.
– Jo 1950-luvulla eräs upseeri kirjoitti, että on kyllästynyt lukemaan korkeampien upseerien muistelmia. Ne kertoivat tapahtumista niin värittyneesti ja esittivät päähenkilön niin positiivisessa valossa, ettei sillä ole sotahistoriallisen totuuden kanssa mitään tekemistä, Mäkitalo toteaa.
Mäkitalo suhtautuu myös veteraanien kertomuksiin pienellä varauksella, koska miehet ovat hyvin iäkkäitä ja tapahtumista on aikaa.
– Muistitieto sisältää usein itse koetun lisäksi muualta kuultua ja luettua tietoa. JR1:n veteraani ei millään muotoa siinä omassa ryhmässään ole voinut kuulla tai kokea kaikkea, mistä hän haastattelussaan puhuu. Ei 20 v-vuotias sotilas Valkeasaaressa miettinyt Päämajan hukattuja kuukausia, hän oli sen tulijyrän alla. Sodan jälkeen hän on sitten kuullut näistä asioista veteraanitapaamisissa tai lukenut sotateoksia.
– Amerikkalaisilla on vuoden -45 jälkeen ollut muutama muu sota, jota he voivat muistella. Ymmärrän hyvin, että Suomessa ollaam kiinnostuneita sodista etenkin nyt, kun saamme vielä hetken nauttia viimeisten veteraanien kertomuksista.
Sodalla on kauaskantoiset vaikutukset kansakunnan identiteettiin, vaikka yhtäjaksoista rauhanaikaa olisi takana sata vuotta.
– Paasikivi taisi sanoa aikanaan, että kansakunta joka ei pysty puolustautumaan ei ansaitse itsenäisyyttä. Me olemme olleet jääräpäinen kansa koko historiamme ajan. On monia esimerkkejä taisteluista, joissa on tiedetty käyvän huonosti ja siitä huolimatta puolustettu sitä, mikä on meille omaa. Euroopassa on joitakin kansoja, jotka ovat tehneet toisenlaisen ratkaisun: vastarinta on ollut tosi lyhyttä tai sitä ei ole aloitettukaan.
Myös Petri Pietiläinen kertoo joskus ajatelleensa, että Suomessa on jääty ikään kuin jumiin sotiin.
– Nyt ajattelen, että jokaisella kansakunnalla pitää olla isoja kertomuksia. Sotiin jumiin jääminen on huonosti sanottu, koska se on myös historian läpikäymistä. Nyt on päästy tasapainoon ja alettu kertoa asioista niin kuin ne ovat. Ei se ole jumiin jäämistä. Kyllä asioita pitää käsitellä.
Venezuelan presidentinvaalien voittajaksi on julistettu maan itsevaltainen hallitsija Nicolás Maduro.
Istuva presidentti voitti jatkokauden lähes 68 prosentilla äänistä, Venezuelan vaalikomissio ilmoittaa. Lähin haastaja, opposition ehdokas Henri Falcon sai noin 21 prosentin ääniosuuden.
Maduro aloittaisi näin ollen toisen kuuden vuoden presidenttikauden.
Venezuelan oppositio on kuitenkin syyttänyt valtapuolue sosialisteja epäselvyyksistä eikä pidä vaalitulosta uskottavana. Oppositio boikotoi vaaleja.
Falconin mukaan hallitus oli pakottanut ihmisiä äänestämään Maduroa.
Äänestysaktiivisuus oli vaaleissa noin 46 prosenttia. Viime presidentinvaaleissa vuonna 2013 80 prosenttia äänioikeutetuista kävi uurnilla.
Kiina sanoo testanneensa pitkän kantaman pommittajia ensimmäistä kertaa Etelä-Kiinan meren saarella, kertoo uutiskanava CNN.
Kiinalainen pommikone pystyy saavuttamaan lähes 1 900 meripeninkulman eli 3 500 kilometrin säteen. Asiantuntijoiden mukaan kaksimoottoristen H-6K koneiden lentäminen saarilta merkitsisi sitä, että koko Kaakkois-Aasia olisi taistelualueen sisällä.
Pekingin näkemys sotilaallisesta läsnäolosta saarialueella on ristiriidassa naapurimaiden ja Washingtonin kanssa. Etelä-Kiinan meri on yksi maailman kiistanalaisimmista alueista. Useat maat, kuten Filippiinit, Malesia, Brunei ja Vietnam ovat eri mieltä siitä, mille valtiolle alueen saaret kuuluvat. Asiantuntijoiden mukaan Kiinalla on tällä hetkellä erittäin vahva asema Etelä-Kiinan merellä.
Huhtikuun puolivälissä Kiina teki suurimman valtiollisen harjoituksensa Etelä-Kiinan merellä. Siihen osallistui 48 laivastotukialusta ja 76 taistelukärkeä kahden päivän aikana.
Aiemmin tässä kuussa Trumpin hallinto varoitti, että Kiinan kasvava sotilaallinen valmius aiheuttaisi "lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia seurauksia". Tuolloin arvion antoi Valkoisen talon lehdistösihteeri Sarah Sanders.
Kaksikymmentäyksi päivää. Siinä on pisin jakso, jonka Kuopion yliopistollisen sairaalan anestesiasairaanhoitaja Olli Lotila muistaa tehneensä ilman varsinaista vapaapäivää.
– Mutta kieltämättä se tuntui kropassa, varsinkin kun ikää rupeaa olemaan 50 vuotta, hän naurahtaa.
Lotilan työaika kertyy suunnitelluista työvuoroista, varallaolosta kotona ja niiden päälle tulevista ylimääräisistä hälytysvuoroista. Kun häly tulee, miehen on oltava työpaikalla työvaatteissa puolen tunnin sisällä.
Ai miksi? Jos sanon suoraan, niin rahan takia. Olli Lotila
Kun Yle vertaili ylitöiden määrää eri aloilla, sairaanhoitajista ylitöitä teki joka kuudes, keskimäärin neljä tuntia viikossa. KYSissä eniten ylitöitä tekevät hoitajista ensihoidon ja anestesiatoimintojen sairaanhoitajat, kuten Lotila.
KYSin anestesiahoitaja Olli Lotila tekee ylitöitä omasta halustaan.Matti Myller / Yle
Vieläkin enemmän ylitöitä tekevät lääkärit. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna ylitöitä teki 19 prosenttia lääkäreistä, keskimäärin kuusi tuntia viikossa.
– En voi pudottaa lapasia kesken potilaan hoidon ja jättää häntä seuraavalle lääkärille. Pyrin hoitamaan hänen asiansa siihen pisteeseen, että hänet voi siirtää toiselle ilman että tulee haittaa tai katkoa. Tosi moni asia jäisi hoitamatta, jos ei koskaan tekisi ylitöitä, neurologi ja lääkäreiden luottamusmies Anne-Mari Kantanen sanoo.
Hän ottaa esimerkin omalta erikoisalaltaan. Sairaalassa on neljä lääkäriä, jotka osaavat tehdä aivovaltimotukoksen poistoja. Heidän on joskus oltava lomallakin, joten päivystysvastuu napsahtaa usein ja ylityötunteja kasautuu.
– Mutta lääkärit haluavat tehdä näin. He eivät kestä sitä ajatusta, että ihminen, joka tarvitsee hoitoa, ei saa sitä koska lääkärit eivät jousta, Kantanen sanoo.
Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.
Yle
Päivästä toiseen samaa työaikaa tekevä ei ehkä tule ajatelleeksi, miten esimerkiksi juuri sairaalat pyörivät ylityötä tekevien yksilöiden varassa.
Tänä vuonna joustamattomuudesta saatiin makua muuallakin, kun koko hoitoala ryhtyi ylityö- ja vuoronvaihtokieltoon. Moni sairaala joutui vaikeuksiin. Esimerkiksi Kuopiossa muutamia leikkauksia peruttiin ja töihin kysyttiin eläkkeelle jääneitä hoitajia.
– Ihmiset eivät tajua, kuinka paljon sairaalassa ihmiset joutuvat venymään, että tämä systeemi pyörii, anestesiahoitaja Olli Lotila myöntää.
Me otettaisiin lisää henkilökuntaa jos olisi tarjolla. Olli Lotila
Hän kuitenkin lisää, että jokainen alalle tuleva tietää tilanteen. Hänen työyhteisössään ketään ei ole pakotettu ylitöihin, vaikka käytännössä tilalle olisi hyvin vaikeaa löytää hoitajia, jos vakiokaarti ryhtyisi vastustelemaan.
– Me otettaisiin lisää henkilökuntaa, jos olisi tarjolla. Ja kun miinuksella ollaan, niin ylitöillähän puuttuvat ihmiset korvataan.
Lääkärien luottamusmies, neurologi Anne-Mari Kantanen ymmärtää hoitajien huolen. Myös lääkäreistä tuntuu joskus, että tekijöitä on liian vähän. Heidän ammattikunnassaan lähtökohta on kuitenkin toinen, koska lääkärillä on muun muassa erilainen juridinen vastuu potilaan hoidosta. Se velvoittaa joustamaan.
– Eihän se ole oikein, että ylitöillä pyöritetään sairaalaa, mutta lääkäreinä olemme sopimustasolla hyväksyneet sen, että päivystetään, jotta palvelua saadaan virka-ajalla ja sen ulkopuolella. Emme voi ajatella, että työnantajan pitäisi tästäkin potilaasta vastata, kun se ei pysty sitä tekemään. Asiantuntijoita ei saada yhtäkkiä lisää.
Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.
Yle
Pyysimme Kantasta ja Lotilaa avaamaan toteutuneet työvuoronsa yhden viikon ajalta. Ne kertovat, miten vähän puhdasta vapaa-aikaa lopulta jää suunniteltujen työvuorojen, ylityötuntien ja erilaisen päivystysvelvollisuuksien jäljiltä.
Molempien tapauksissa tässä jutussa esitellyt työvuorot edustavat tavallista arkea. Kantanen ei ole laskenut työtunteihinsa esimerkiksi koulutustunteja eikä työsähköpostien kirjoittamiseen käytettyä aikaa. Silti kuuden päivän ajalle kertyi yli 50 työtuntia sairaalassa ja 24 tuntia kotona päivystämässä.
– Puhelinpäivystyksessä pitää olla sairaalassa ja sitten tavoitettavissa puhelimen kanssa kotona, olinpa sitten saunassa, vessassa tai roskia viemässä. On se silti enemmän lepoa kuin sairaalassa olo, Kantanen miettii.
Jos siihen tulee vielä valvottuja öitä, niin sehän on kuin olisi käynyt baarissa mutta ilman iloa. Anne-Mari Kantanen
Lotilalla esimerkkiviikolle ei sattunut yhtään sellaista päivää, jolle tavallisen työvuoron lisäksi osuu yksi ylityönä tehty lisävuoro. Sellaisiakin tulee anestesiahoitajan arjessa vastaan silloin tällöin. Kaikki eivät halua niitä tehdä, mutta Lotila on ottanut vastaan ylimääräisiä työvuoroja välillä muidenkin edestä.
– Ai miksi? Jos sanon suoraan, niin rahan takia. Tottakai olen rahan takia töissä. Ja olen ollut täällä niin pitkään, että työ ei enää jännitä ja koen, että osaan tämän etu- ja takaperin, hän perustelee.
Lääkäreille ylityöt eivät ole samalla tavalla tulokysymys kuin hoitohenkilöstölle. Neurologi Anne-Mari Kantanen palaa tässäkin lääkärien vastuukysymyksiin: ylitöitä tehdään, koska se kuuluu ammattiin.
"Ihminen ei jaksa, jos kova ylityökuorma on jatkuvaa"
Jossain vaiheessa niin lääkärille kuin hoitajallekin tulee raja vastaan tehtyjen työtuntien määrässä. Kantanen ja Lotila luettelevat oireita, joista rajan tunnistaa: energiatasot eivät palaudu, pinna kiristyy helposti, tekemättömät kotityöt kertyvät, mielenkiinto työtä kohtaan hiipuu.
– Ihminen ei jaksa, jos kova ylityökuorma on jatkuvaa. Ja jos siihen tulee vielä valvottuja öitä, niin sehän on kuin olisi käynyt baarissa mutta ilman iloa, Kantanen sanoo.
Kuopion yliopistollisessa sairaalassa hoitajilla on työaikapankki, josta he voivat halutessaan pitää ylitöitä pois lyhyitä vapaita. Lääkäreiden ylityötunnit puolestaan tarkistetaan kahteen kertaan vuodessa. Jos niitä on jäänyt pitämättä yli 30 tuntia puoleen vuoteen, työnantaja puuttuu asiaan ja yhdessä sovitaan, hyvitetäänkö pitämättömät tunnit vapaina vai rahana.
Aarre on maannut museon kätköissä ja varastoissa vuosikymmenet. Se on kerännyt pölyä ja tuholaisia. Odottanut, että ilmestyy joku, joka ymmärtää sen arvon.
Todennäköisesti hyönteisten keräämisestä innostunut lääketieteen ja kirurgian tohtori, lastentautien sekä hermo- ja mielitautien erikoislääkäri, maan luonnonsuojelun isänä pidetty professori Torild Brander kokoelman arvon ymmärsi.
Lounais-Hämeessä vaikuttanut Brander piti visusti huolen siitä, että hyönteiskokoelma karttui. Kartuttamista varten piti olla hyönteisten kerääjiä, ja niitä hän löysi, kun sai ajoittain melkoisia joukkoja lounaishämäläisiä innostumaan keräilystä.
Parhaina aikoina Branderilla oli leegio ihmisiä koluamassa maita ja mantuja haavien kanssa. He kiikuttivat löytönsä professorille, joka osasi määrittää, dokumentoida, kiittää ja kannustaa.
Biologi Iiro Kakko avasi aarteen
Hyönteiskokoelma makasi näihin päiviin entisen Forssan luonnonhistoriallisen museon, nykyisen luontomuseon kätköissä, kunnes aarrearkun avasi ja toi päivänvaloon biologi, hyönteistutkija Iiro Kakko.
Kakko kertoo, että materiaali on kerätty pääosin 1960-luvulla. Hyönteisiin ei ole juurikaan sen jälkeen koskettu.
Kakon kädet ovat voimakkaat, varovaiset ja taitavat kuin kirurgin kädet. Hän vaalii tarkasti mukaansa pakkaamiaan suuria mustia jätesäkkejä.
Iiro Kakolla on käsissään mittava työ.Eeva Hannula / Yle
Säkistä biologi nappaa kämmenelleen hyönteislaatikon toisensa perään, katselee pikkiriikkisiä kaksi- ja monisiipisiä hetken tarkkaan ja tunnistaa heti jokaisen. Ilman nimilappujakin.
Kakko on tarkastanut hyönteiskokoelmat ja katsonut, onko hyönteisiin iskenyt tuholaisia.
– Kun hyönteinen on pyydystetty ja tunnistettu, se tavallisesti neulataan, jolloin ne ovat kuivanäytteitä, joita ei ole käsitelty kemikaaleilla. Näin on vaarana, että ne tulevat toisten hyönteisten syömiksi. Jos tuholaiskuoriaiset kokoelmiin pääsevät, niin voi olla, ettei siellä sitten ole muuta kuin tyhjiä kuoria, pölyä ja neuloja.
– Kävin lävitse kokoelmat, putsasin ja pakastin hyönteisiä. Pakastaminen on helpoin tapa puolustaa tällaista kokoelmaa, kertoo Kakko.
Kokoelman digitoinnissa on suuri työ
Iiro kakko kertoo, että eniten aikaa kuluu hyönteisten digitointiin. Koko tieteelliselle maailmalle on merkittävää Torild Branderin ajatus siitä, että kuka tahansa maailmassa pystyy selvittämään, mitä hyönteisiä esimerkiksi juuri Lounais-Hämeessä on ollut. Mitä on löydetty vaikkapa Urjalasta tai Ypäjältä .
Erittäin tärkeää on ollut se tieto, mistä päin löytyy jotain tiettyä lajia.
Hyönteisiä on joka tapauksessa kymmeniä tuhansia. Iiro Kakko
Kakko on tehnyt satoja ja taas satoja tiedostoja, joissa on hyönteisen tieteellinen nimi, löytöpaikka, kuka hyönteisen on kerännyt ja kuka sen on määrittänyt.
– Ne tallennetaan tietokantoihin, ja sillä tavalla jaetaan luontomuseon tieteellistä informaatiota.
– Tällä hetkellä on vielä todella vaikea vastata siihen, kuinka laajasta materiaalista on kyse. Hyönteisiä on joka tapauksessa kymmeniä tuhansia. Niitä saattaa olla jotain sadan tuhannen ja neljännes miljoonan välillä.
– Olen nyt vuoden käsitellyt kokoelmia, eikä loppua ole näkyvissä, sanoo Kakko.
Forssan kokoelmat pelastavat uhanalaisarviointia
Iiro Kakko on ihminen, joka osaa arvioida sitä, mitä kokoelma merkitsee hyönteistutkimukselle maassa, jossa parhaillaan tehdään monien lajien valtakunnallista uhanalaisarviota.
Kakko selvittää, että 1960-luvulta aina 1990-luvulle hyönteisten kerääminen oli todella epämuodikasta. Sitä harrastettiin hyvin vähän.
Suomessa on hyvin vähän informaatiota tietyistä lajeista monien vuosikymmenten ajalta. Koska Lounais-Hämeessä professori Torild Branderin lietsomana kerättiin hyönteisiä toisin kuin muualla maassa, tallessa on tietoa siitä, mitä hyönteisiä 1960, -70, -80 ja -90-luvuilla ylipäätään oli.
Eeva Hannula / Yle
Branderin tallenttamien tietojen avulla tänä päivänä voidaan saada selville jopa metrin tarkkuudella, mistä hyönteinen on aikoinaan löydetty.
– Jos tietty kovakuoriainen esiintyy vain tietyn ikäisellä lahoavalla haavalla, on hyvin tärkeää tietää, missä kyseinen haapa on ollut. Näin pystytään seuraamaan, miten sen kanta muodostuu tai uudistuu.
– Kun Forssan luontomuseon kokoelmista löydetään esimerkiksi sellainen tieto, että useamman kunnan alueella on ollut hyönteisestä havaintoja, voi heti kysyä, miksi emme ole Etelä-Suomesta löytäneet yhtään sen lajin yksilöä. Tätä kautta päästään sitten uhanlaisuuteen käsiksi, huomauttaa Kakko.
Hyönteisiä pitää myös määrittää uudelleen
Forssan luontomuseon kokoelmien hyönteisiä on määritetty jo 60 vuotta sitten. Lajit ovat pysyneet koko lailla samoina, mutta lajinimet ovat muuttuneet.
Osa museolla olevista yksilöistä joudutaan myös määrittämään uudelleen.
Kukaan ei tiedä, miten vuonna 2078 joku katsoo hyönteistä uusin silmin. Iiro Kakko
– Kun hyönteinen on nyt määritetty uudelleen, laitan sen oheen pikkiriikkisen lapun, johon kirjoitan, millä perusteella se on määritetty.
– Kukaan ei tiedä, miten vuonna 2078 joku katsoo hyönteistä uusin silmin. Mielenkiintoista olisi tietää esimerkiksi se, millä niitä tuolloin määritetään. Silloin saattaa olla käytössä vaikkapa vain skanneri, jonka lävitse hyönteinen ajetaan viivakoodijärjestelmällä ja viivakoodi tunnistaa lajin.
Kerääjien joukosta löytyy myös maisterin, Eero Nylundin nimi
Hyönteisten nimilapuissa on paljon tietoa, ja myös esimerkiksi hyönteisen löytäneen kerääjän nimi. Monissa lapuissa nimet toistuvat, ja monesta kerääjästä on sittemmin tullut esimerkiksi maineikas biologi.
Ahkera hyönteisten kerääjä oli myös eräänlainen entinen forssalainen kuuluisuus, puistojen mies Eero Nylund. Nylundin kaverit kutsuivat miestä maisteriksi, koska katsoivat, että tämä tiesi paljon muun muassa biologiasta.
Forssalaiset muistavat Nylundin useimmiten siitä, että häneen törmäsi torilla tai linja-autoasemalla, missä hän tuli pyytämään rahaa.
Nylund oli iso mies, jolla oli suuret kourat, joihin kymmenpenninen upposi näkymättömiin. Sellaisillakin käsillä pystyi pienen pieniä hyönteisiä keräämään.
Noin kolme vuotta sitten oululainen Fanny Riekki asteli teatterilavalle. Alastomana.
Kyseessä oli Suuri Peto -näytelmä, joka käsitteli okkultisti Aleister Crowleyn elämää. Näytelmään kuului seksikohtauksia ja alastomuutta. Riekki esitti näytelmän naispääosan Crowleyn Rose-vaimona.
Näytelmällä oli Riekin elämään käänteentekevä vaikutus. Vielä muutamaa vuotta aiemmin hän ei olisi voinut kuvitellakaan näyttäytyvänsä kenellekään alastomana, vähiten kokonaiselle teatteriyleisölle.
24-vuotias Riekki sairastaa tulehduksellista suolistosairautta, Crohnin tautia. Sairauden oireisiin kuuluu esimerkiksi se, että vatsa on sekaisin lähes koko ajan. Fyysisten oireiden lisäksi myös Riekin henkinen puoli on ollut koetuksella.
– Sairaus vaikutti itsetuntooni etenkin naisena. Vatsaoireet eivät ole tietenkään kenellekään helppoja, mutta jotenkin annetaan sellainen kuva, etteivät naiset käy kakalla.
Jatkuva ripuli ei ole kuitenkaan ainoa kiusa, jonka Crohnin tauti saa aikaan. Sen Riekkikin sai huomata pian sairastumisensa jälkeen.
Kahden vuoden odottelu
Vatsaoireet alkoivat, kun Fanny Riekki oli 14-vuotias. Maha oli sekaisin joka päivä riippumatta siitä, mitä hän oli syönyt.
Riekki kävi useita kertoja lääkärillä, mutta jäi ilman apua. Nainen koki, etteivät lääkärit ottaneet häntä tosissaan. Avuksi tarjottiin laktoosittoman ruokavalion aloittamista ja ravintoterapiaa.
Oireet jatkuivat kaksi vuotta. Nuoren naisen voimat ehtyivät päivä päivältä, ja lopulta hän ei muistanut edes koulumatkoistaan mitään. Kun Riekin sääriin ilmestyi kyhmyruusuja, alkoivat lääkärit ottaa oireet tosissaan.
– Lääkäri sanoi, että tämähän johtuu selvästi jostain suolistollisesta ongelmasta. Vasta silloin pääsin tutkimuksiin.
Riekki joutui painimaan kaksi vuotta kipujen kanssa ennen diagnoosia. Crohnin taudin nopea diagnosointi on Helsingin yliopistollisen sairaalan vatsakeskuksen osastonlääkäri Pauliina Molanderin mukaan tärkeää.
Mitä nopeammin sairaus löydetään, sitä vähemmän syntyy komplikaatioita.
– Jokainen pahenemisvaihe lisää komplikaatioiden riskiä. Myös alkuvaiheen leikkaushoidon tarvetta voidaan vähentää, kun diagnoosit tehdään ajoissa.
Fanny Riekin ensimmäinen ajatus diagnoosin saamisen jälkeen oli helpotus. Nyt sairaudella oli viimeinkin oikea nimi, eivätkä oireet olleet mielikuvituksen tuotetta.
Helpotuksen jälkeen tuli pelko. Pelko siitä, että sairaus tulee kulkemaan mukana koko loppuelämän.
– Elin kuin sumussa. En ajatellut sairauttani hirveästi, koska olin niin kipeä. Sen kanssa vain eli.
Kaksi vuotta diagnoosin jälkeen Riekin sairaus paheni.
Naiseus koetuksella
Crohnin tauti saattaa aiheuttaa tulehduksen leviämisen suolen seinämän läpi muodostamalla käytäviä eli fisteleitä esimerkiksi intiimialueelle. Fistelit voivat vuotaa nestettä tai aiheuttaa paiseita (Crohn ja Colitis ry).
Fisteleitä ilmaantuu noin 25 prosentille Crohnin tautia sairastavista ihmisistä. Fanny Riekki kuuluu tähän ryhmään. Vuonna 2012 hän joutui useaan fistelileikkaukseen.
– Silloin minun itsetuntoni romuttui täysin, koska fistelit olivat niin hankalassa paikassa.
Sairauden pahimpina aikoina Riekki oli hyvin masentunut. Ystävien kehotuksesta hän hakeutui terapiaan.Timo Nykyri / Yle
Tyypillisesti fistelit puhkeavat peräaukon lähettyville, mutta näin ei ollut Riekin tapauksessa. Hänelle fistelit tulivat sinne, minne "nainen voisi niitä vähiten toivoa".
– Kun toistuvia leikkauksia tehtiin niin hankalalle alueelle, koin itseni silvotuksi. Se oli se, mikä romutti minut.
– En ollut enää normaali nainen, vaan jollain tapaa vajavainen.
Leikkausten jälkeen Riekki oli vuodepotilaana noin viisi kuukautta. Toipumisen aikana Riekki pysytteli kotona, jossa ystävät kävivät tervehtimässä häntä. Muuta sosiaalista elämää hänellä ei tuolloin ollut.
Mieli alkoi mustua.
– Pahimpina aikoina toivoin, että jäisin rekan alle. Onneksi pystyin kertomaan siitä ystävilleni, ja heidän opastamanaan hakeuduin terapiaan.
Suomalainen arvomaailma ei tue kroonikkoa
Fyysiset oireet ja kivut ovat osa kroonisesta sairaudesta kärsivän arkea. Sairaus myös nakertaa itsetuntoa. Siihen on monia syitä, mutta yksi niistä liittyy työterveyspsykologi Vojna Tapolan mukaan vahvasti suomalaiseen arvomaailmaan.
– Suomessa ihmiset arvostavat itsenäisyyttä, kovaa työn tekoa ja yksilönvastuuta. Kroonista sairautta sairastava on riippuvainen muista ihmisistä. Jos arvot eivät tue sitä, että avun pyytäminen on sallittua, saattaa ihminen kokea häpeää ja syyllistää itseään.
Krooniset sairaudet alkavat myös helposti määritellä ihmisen identiteettiä. Ihmisen aiempi persoona ikään kuin korvautuu sairaan identiteetillä.
– Ihminen ei ole kuitenkaan sairautensa, vaan hänessä on paljon muutakin. Joskus sairastunut ei välttämättä enää tiedä, kuka hän on. Ja se tulee rakentaa uudelleen, Tapola kertoo.
Sitä kunnioitettiin, että ihmisillä ei ollut vaatteita päällä. Fanny Riekki
Kroonista tautia sairastavalle tulisikin tarjota automaattisesti apua myös henkiseen jaksamiseen.
– Terveydenhuollossa tilanne tulee nähdä kokonaisuutena ja tarjota apua. Ei pitäisi odottaa, että asiakas itse pyytää lähetettä psykologille. Jos hoitoa tarjotaan, niin kyllä ihmiset siihen usein tarttuvat, Tapola sanoo.
Sairastumisen jälkeiset neljä vuotta olivat Riekille vaikeimmat. Sairaus oli hänenkin kohdallaan pitkälti ainoa asia, mikä määritteli hänet ihmisenä ja naisena.
– Minulla oli toipumisvaiheessa kausi, jolloin esittelin itseni sanomalla: "Moi, olen Fanny ja minulla on Crohnin tauti". Se piti saada nopeasti kerrottua, jotta ihminen sai päättää heti, haluaako hän lähteä vai jäädä elämääni.
Teatteri vapautti
Riekki käsitteli sairautensa aiheuttamia itsetunto-ongelmia terapiassa vajaan vuoden. Lopullinen läpimurto tuli vasta teatterissa ja Suuri Peto -näytelmän naispääosassa.
Riekki haki Oulun ylioppilasteatterin (OYT) näytelmään ystävän kehotuksesta. Aiempaa näyttelijätaustaa naisella ei ollut – koulunäytelmiä lukuun ottamatta.
Riekki kertoo castingin olleen jännittävä. Näytelmään hakijat kävelytettiin haastateltavien eteen huput päässä ja heiltä kysyttiin kysymyksiä, kuten mitä on rakkaus ja mitä on magia.
Riekki näytteli myös Noitavasara-näytelmässä, joka on jatko-osa Suureen Petoon.Heidi-Maria Huotari
Myöhemmin samana päivänä Riekki odotti muiden hakijoiden kanssa roolien jakoa. Kun kuului huuto: "Fanny Riekki, Rose Kelly!", alkoivat kaikki taputtaa.
– En ollut vielä tuolloin perehtynyt Crowleyn maailmaan, joten kysyin kuka Rose on. Joku vastasi minulle, että naispääosa. Olin todella yllättynyt, mutta onnellinen.
Teatteria parempaa paikkaa itsensä ja oman kehonsa hyväksymiseen ei Riekin mukaan olisi voinut olla. Alastomuutta kokeiltiin aluksi teatterin treeniporukan kanssa suomalaisittain perinteisessä ympäristössä, saunassa.
– Alastomuus pelotti aluksi. Mutta treenikaudella asia hoidettiin tosi hyvin. Sitä kunnioitettiin, että ihmisillä ei ollut vaatteita päällä.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Riekki seisoi teatterin lavalla. Vapautuneena.
– Se oli sellainen paikka, että piti hyväksyä oma keho uudelleen. Oikeasti hyväksyä. Ja se olikin sitten hyvä juttu.
Seurustelu tuntui mahdottomalta
Nyt Fanny Riekki on näytellyt kolmessa OYT:n näytelmässä. Teatteri on ollut äärettömän hyvä väylä käsitellä vaikeita asioita.
– Olemme vitsailleet treeneissä, että teatteri on sellaista köyhän miehen terapiaa.
Teatterin avulla hän kertoo myös haastavansa itsensä – nyt kun niin voi taas tehdä.
– Kun selvisin leikkauksista ja muista syövereistä, minulle tuli sellainen olo, että minulla on jotain annettavaa. Piti saada ulos jotain.
Tein henkisesti itse omat muurini ja esteeni. Fanny Riekki
Poikaystävänsä Riekki tapasi sairastumisensa jälkeen. Aluksi seurustelu tuntui mahdottomalta ajatukselta. Riekki koki, ettei voisi kelvata kenellekään.
– Olin erilainen, koska minulle oli tehty leikkauksia. Koin, että ne vaikuttivat naiseuteeni niin paljon, etten voinut kuvitellakaan päätyväni parisuhteeseen.
Terapia ja teatteri kuitenkin auttoivat ymmärtämään, että hän on ihminen ja nainen, ja että hänellä on oikeus olla parisuhteessa.
– Ja onneksi tapasin ymmärtävän ihmisen.
Henkiset rajoitteet olivat pahimmat
Yleensä Crohnin taudin tuomat rajoitteet ovat fyysisiä. Fanny Riekin pahimmat rajoitteet ovat kuitenkin olleet henkisiä.
– Tein henkisesti itse omat muurini ja esteeni.
Sairaudella on ollut myös positiivisia vaikutuksia Riekin elämään. Hän kertoo tutustuneensa uusiin ihmisiin, tulleensa tietoisemmaksi, mitä suuhunsa laittaa ja kuuntelevansa paremmin kehoaan.
– Sairaus on opettanut sellaista hyvää itsetietoisuutta.
Riekki on aloittanut uuden biologisen lääkityksen, jonka ansiosta hänen vointinsa on nykyään hyvä.Timo Nykyri / Yle
Tärkeintä sairastumisen hyväksymisessä on Riekin mielestä se, että antaa itselleen aikaa ja on kärsivällinen. Kaikki lääkkeet eivät toimi kaikille ja ikävistä oireista saattaa joutua kärsimään pitkäänkin.
– Itsensä hyväksyminen on ehkä tärkeintä. Eihän meillä ole muuta kuin oma itsemme.
Krooninen sairaus voi pahimmillaan sekoittaa koko elämän. Myös Riekille niin kävi hetkeksi, mutta tällä hetkellä hänen suunnitelmansa tulevaisuudelle ovat selvät. Hän aikoo jatkaa teatterin parissa ja hakee tänä keväänä Teatterikorkeakouluun.
Tällä hetkellä tilanne myös sairauden kanssa on hyvä. Uusi lääkitys toimii, eikä sairaus rajoita kovinkaan paljon.
– Nyt minä elän sairauden kanssa juuri sellaista elämää kuin sen kanssa kuuluisikin elää.
Kiinan on laukaissut Queqiao-tietoliikenneluotaimen Kuun kiertoradalle maanatain vastaisena yönä, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen tehtävänä on avustaa myöhemmin tänä vuonna Kuuhun laukaistavaa kiinalaista Chang 4-laskeutujaa.
Laskeutuja ja sen kyydissä oleva mönkijä pyritään saamaan kraateriin kuun pimeälle puolelle, josta signaalit eivät ilman tietoliikenneluotainta kulkisi Maahan, kirjoittaa Tähdet ja avaruus -lehti.
Kiina haluaa merkittäväksi avaruusmaaksi Venäjän ja Yhdysvaltain rinnalle vuoteen 2030 mennessä. Se aikoo käynnistää oman miehitetyn avaruusaseman rakentamisen ensi vuonna.
Kiina on kehittänyt avaruusohjelmaansa voimakkaasti viime vuosina. Se teki ensimmäisen miehitetyn avaruuslentonsa vuonna 2003.
