Oona Airola on näyttelijä ja laulaja. Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat Oma maa ja Hymyilevä mies, josta hän voitti parhaan naissivuosan Jussi-palkinnon vuonna 2017. Airola tekee myös musiikkia nimellä Oona.

Airolan ratsastusharrastus alkoi jo kolmevuotiaana. Päivittäinen hevosharrastaminen alkoi, kun Airolan perheeseen hankittiin ensimmäinen hevonen. Siitä lähtien ratsastus on kuulunut hänen elämäänsä. Ensimmäisen oman ratsunsa hän sai 11-vuotiaana.

– Eipä siinä paljoa muuta elämään mahtunut. Niin kuin hevosihmiset tietävät, se on aika kokonaisvaltainen elämäntapa, kertoi Airola Puoli seitsemän haastattelussa.

Kahdeksanvuotiaana Oona joutui vakavaan hevosonnettomuuteen. Vaikka Airola tunteekin syntyneensä väärälle vuosikymmenelle, tai jopa vuosisadalle, hän ei olisi hengissä, jos olisi elänyt muulloin kuin nykyaikana.

"Siinä oli aika kriittiset hetket"

Airola kuvailee, miten hevosen kavioissa ollut hokinpiikki osui häntä suoraan reidessä olleeseen valtimoon. Hän oli hetkeä aiemmin menettänyt otteensa ohjaksista ja pudonnut hevosen selästä.

– Siinä oli aika kriittiset hetket. Siviilistä paikalla hälyytetty kirurgi ehti onneksi paikalle leikkaamaan.

Kokkolasta, missä Airolan perhe asui, ei olisi ehditty mitenkään sairaalaan Ouluun saakka.

– Tulevaisuus olisi mennyt aika toisella tavalla, jos jalka olisi jouduttu amputoimaan.

Airola tuntee olevansa onnellinen, että pystyy perusasioihin.

– Pystyn liikkumaan ja tekemään sitä työtä mitä haluan tehdä. Olen aika paljon peruskiitollisuuden äärellä.

Algerian kaupunkien kaduilla on nähty viimeisen viikon aikana poikkeuksellisia mielenosoituksia istuvaa presidenttiä Abdelaziz Bouteflikaa vastaan.

Kymmenet tuhannet ihmiset ovat vaatineet Bouteflikaa luopumaan vallasta. Joukossa on ollut niin nuoria kuin vanhoja ihmisiä.

– Katsokaa Algerian nuorisoa. He toivovat vain kunnollista presidenttiä, joka voi edes puhua kansalle, sanoi 45-vuotias virkamies Hamdane Salim.

Protesteissa on kuollut yksi ihminen ja haavoittunut kymmeniä.

82-vuotias presidentti ilmoitti helmikuussa halukkuudestaan viidennelle valtakaudelle. Bouteflika on 1950–60-lukujen Ranskan vastaisen itsenäisyyssodan veteraaneja ja on ollut vallassa jo 20 vuotta.

Mielenosoitukset harvinaisia

Algerian toiseksi suurimmassa kaupungissa Oranissa noin 8 000 ihmistä osoitti perjantaina mieltään presidenttiä vastaan, kertoo ranskalaislehti Le Monde.

– Kansa haluaa kaataa hallinnon, jotkut mielenosoittajista huusivat uutistoimisto Reutersin mukaan.

Iskulausetta käytettiin vuoden 2011 arabikevään mielenosoituksissa Egyptissä, Libyassa ja Tunisiassa. Niissä vaadittiin pitkään vallassa roikkuneita johtajia luopumaan vallasta.

Laajat julkiset protestit ovat kaksi sotaa läpikäyneessä Algeriassa harvinaisia. Pääkaupunki Alger'ssa mielenosoitukset on kokonaan kielletty, mutta laajoja mielenosoituksia on ollut nyt sielläkin.

"Hän on kuin kuollut"

Presidentti Bouteflika ilmoitti helmikuussa, että hän aikoo pyrkiä viidennelle kaudelle kevään vaaleissa.

Mielenosoittajien mielestä presidentin horjuva terveys ei salli enää uutta valtakautta. Bouteflika käyttää pyörätuolia ja on esiintynyt vain harvoja kertoja julkisuudessa saatuaan sairauskohtauksen vuonna 2013.

Parhaillaan Bouteflika on sairaalahoidossa Genevessä, raportoi sveitsiläislehti La Tribune de Genève.

Presidentin vastustajien mukaan valtaa käyttävät Algeriassa presidentin lähipiiri ja neuvonantajat.

– Hän on kuin kuollut. Hän ei pidä enää puheitakaan kansalle. On ymmärrettävää, että katkaisemme hiljaisuutemme ja lähdemme kaduille tässä tilanteessa, 23-vuotias Tahar sanoi Oranissa Le Mondelle.

Sotamenestys siivitti suosiota

Bouteflikan kannatus perustuu pitkälti hänen taustaansa itsenäistymissodan sankarina sekä siihen, että hän nujersi 1990-luvulla käyneen sisällissodan päätteeksi Algerian islamistisen vastarintaliikkeen.

Bouteflika on myös nauttinut tärkeiden eturyhmien, kuten ammattiliittojen ja yritysjohtajien tukea.

Algerian talous on viime vuosina kärsinyt maan merkittävimmän vientituotteen öljyn hintojen laskusta. Taloustilanteen heikkeneminen on todennäköisesti lisännyt vastustusta istuvan presidentin hallintoa kohtaan.

Lisää aiheesta:

Algerian ulkoministeri siirtolaisten karkotuksista Ylelle: "Olemme erittäin tarkkaavaisia kansallisen turvallisuuden suhteen"

Teollisuushallin ovessa lukee "Meinaamo". Mieleen tulee ajatus lukuisista suunnitteilla olevista tai aloitetuista projekteista, joista joku ehkä joskus toteutuu. Pääasia on, että tuumaillaan, yhdessä. Aivan väärässä en kuulemma ole, nauraa miesporukka, joka on antanut sen nimeksi omalle miesluolalleen. Teollisuushallissa fiksaillaan illat autoja ja puhutaan paskaa.

– Tämän poppoon nimi tulee aivan tästä meijän tyylistä tehä näitä hommia. Välillä tapahtuu enemmän, välillä ei tapahukaan sitten yhtään mitään, hymyilee Jani Karhula, yksi yhdeksästä innokkaasta autoharrastajasta.

– Alkujaan nimi lähti ihan sellaisesta yksittäisestä heitosta. Yksi kaveri sanoi, ettei hän ainakaan tuo autoaan tällaiseen meinaamoon. Sittenhän se lentävä lause lähti ihan käsistä, nauraa Jani Hakanen.

Nykyään kaikilla miehillä on Meinaamo-tekstillä varustettuja t-paitoja, huppareita, lippiksiä ja epävirallisia rekisterikilpiä.

– Meinaamo on mulle tietenkin tämä kaveriporukka ja sitten se idea, että pidetään hauskaa yhessä ja tehään autoja. Mitkä aikataulut? Ne kyllä venyy ja paukkuu monesti, tuumaa Lassi Räikkönen.

Melkein joka miehellä on bemari.

– Ei me hyvällä katsota, jos tänne jollain muulla autolla tullaan, Räikkönen vitsailee.

Ennen kuin astun miesten pyhättöön, mielessäni on hyvin stereotyyppinen kuva autoharrastajien miesluolasta: bensanhajua, olutta ja vähäpukeisten naisten kuvia seinillä. Kun astun sisään, huomaan, että joskus stereotypiatkin pitävät paikkansa.

– Jääkaappi, musiikkivehkeet ja tissikalenteri, että eihän se muuta tartte – niin ja totta kai autot. Siinä se tärkein, luettelee Christian Jokela.

– Kyllä me noudatetaan ihan täysin sitä stereotypiaa. Ei täällä hirviästi ole naisellista näkö... Mikä se nyt on? Nyt tuli blackout. Jätkät, mikä se on se semmonen naisellinen...?, Jokela heittää kysymyksen.

Minä tarjoan naisen kosketusta, mutta se aiheuttaa miehissä naurunremakan. Sellaista ei kuulemma kehtaa sanoa, ettei kotiväki suutu.

– No naisellista kosketusta, Jokela muotoilee.

Miksi jokainen tarvitsisi miesluolan?

Miesluolalle ei ole olemassa virallista, tarkkaa määritelmää. Se on paikka tai tila, jossa voi irtautua arjesta ja tehdä sitä, mistä tykkää yksin tai yhdessä.

– Miesluola on mielentila – enemmänkin henkinen kuin fyysinen tila, sanoo useisiin miesluoliin työnsä kautta tutustunut erätoimittaja ja kirjailija Jere Malinen. Hän on ollut mukana kirjoittamassa muutama vuosi sitten Helsingin Sanomissa julkaistua juttusarjaa miesluolista.

Miesluola voi olla ulkoisilta puitteiltaan melkein millainen tahansa:

– Niitä on ihan pienistä sopeista, tyyliin perhonsidontapenkki vaatekomerossa, kokonaisiin rakennuksiin, jotka on tehty metsästystrofeita varten. Yhdistävä tekijä miesluolissa on se, että niissä kuvastuu harrastajan intohimo ja rakkaus siihen tekemiseen, Malinen summaa.

Nimestään huolimatta miesluola ei ole Malisen mukaan mitenkään sukupuolisidonnainen paikka. Sellaisia ovat myös esimerkiksi naisten harrastehuoneet tai buduaarit. Kaikilla pitäisi olla sellainen.

– Miesluolaa tarvitaan taukoon omasta arjesta. Ei sen tarvitse olla mikään juhlava retriitti, jossa mennään moneksi viikoksi vaeltamaan. Riittää, kun on kotona oma nurkkaus, oma rajattu reviirinsä. Lukunurkkaus on yhden sortin miesluola, ei se sen kummempi ole.

Miesluolan pitäisi olla positiivisten ajatusten tyyssija mutta aina se ei sitä ole

Meinaamossa miehet ovat yksimielisiä siitä, että miesluola on heille henkisesti tärkeä juttu. Arjen kiireet saa huuhdottua pois, kun yhdessä kumarrutaan bemarin konepellin alle.

– Kun arki on aika paljon koti- ja työpainotteista, niin tänne pääsee vähän nollaileen, sanoo Christian Jokela.

– Perheelliselle tämä on rauhottumispaikka, että vaikka ei pääsisi kuin vartiksi käymään, niin se on kuitenkin aina semmonen oma hengähys- ja henkireikä, pohtii Jani Karhula.

Se, kuinka paljon miesluolassa tulee vietettyä aikaa, riippuu töistä, elämäntilanteesta ja autoprojektien määrästä.

– Silloin tulee käytyä, kun töiltä kerkiää ja emäntä päästää, Jokela tuumaa pilkettä silmäkulmassa.

– Mä oon varmaan yks niistä, joka viettää täällä eniten aikaa. Kyllä se on useampi kymmenen tuntia viikossa, tunnustaa Lassi Räikkönen.

Siis toistakymmentä tuntia viikossa? Onko sinulla kotona joku, joka odottaa, kysyn hämmentyneenä.

– Kyllä on. Hän suhtautuu yllättävänkin positiivisesti tähän. Saan tehä sitä juttua, mistä tykkään ja hän ymmärtää sen, Räikkönen sanoo.

Erätoimittaja Jorma Malinen sanoo, että näin sen pitäisikin olla: miesluolan pitäisi olla positiivisten ajatusten tyyssija, ei paikka, jonne paetaan ongelmia.

– Lähtöajatus on varmasti ollut se, että miesluola on kaiken hyvän lähde, kauniiden ajatusten ja levon paikka, mutta kyllähän miesluolaan voi kulminoitua myös kipupisteet. Pahimmassa tapauksessa siitä voi tulla vetäytymispaikka parisuhteen tai oman elämän ongelmista. Silloin miesluolan tarkoitus kääntyy päälaelleen. Sellaisiakin miesluolia olen nähnyt, joilla on surullista tarinaa kerrottavanaan.

Autounelmia, onnistumisia ja epäonnistumisia

Teollisuushallin uumenissa soi musiikki ja ilman täyttää työkalujen kilinä ja ääneen tuumailu. Yllättävän vähän, jos ollenkaan, kuuluu kirosanoja. Yksi yrittää korjata avoauton kattoa, toiset ahertavat auton takaikkunan vaihdon kanssa, yksi kuivaa juuri pestyä autoaan tunnollisen tarkasti.

Illan kuvio on usein jotakuinkin tällainen:

– Joku tekee aina jotakin, ja muut sitten siinä neuvoo parhaansa mukaan. Yhessä yritetään ratkaista ne ongelmat, Jokela sanoo.

– Kyllähän se on hienoo, ettei tartte aina kaikkea itse opiskella, vaan aina löytyy joku, joka on tehnyt jonkin asian ennenkin. Apua voi kysyä ja tyypit auttaa. Se helpottaa huomattavasti, sanoo Räikkönen.

Hän on uusinut vuoden -93 avo-BMW:ssään lähes kaiken.

– Tässä on nyt tosiaan ilma-alusta ja ahdettu moottori. Sisusta on tehty ja äänentoistoa parannettu. Tähän on mennyt paljon aikaa ja rahaa, mutta tällä hetkellä oon kyllä tyytyväinen. Nyt se on jotenkuten valmis tulevaan kesään, Räikkönen hymyilee.

Tänään miesluolassa on ollut poikkeuksellinen ilta, sillä kaikki projektit onnistuivat. Se on kuulemma ihme.

Jani Hakasen bemariin vaihtui takaikkuna. Toinen Jani, Karhula, oli tehnyt saman omalle autolleen jokin aika sitten, ja nyt miehet ajattelivat vaihtaa ikkunan näytösluonteisesti. Ensimmäinen virhe: koskaan ei saa olettaa mitään.

Muutaman vaikeuden kautta miehet kuitenkin saavat projektin onnistuneesti maaliin.

– Täyellinen, Hakanen huudahtaa ja hymyilee.

Dokumenttielokuva Seinäjoen arabikevät nähdään vielä Ylellä, uskoo vakaasti elokuvan ohjaaja Matti Reinikka. Hänen mukaansa elokuvan esityspäiväksi on tällä hetkellä suunniteltu 9. toukokuuta.

Yle pyrkii esittämään elokuvan, mutta julkaisupäätöstä ei ole tehty.

Tilaaja Erkki Astala Ylestä kertoo, että kyseessä on vasta yksi suunnitelluista esityspäivistä, eikä lopullista esityspäivää vielä ole. Elokuvan tuore leikkausversio on Ylen arvioitavana.

– Niin kuin kaikkien sisältöjen kohdalla, lopullinen julkaisupäätös voidaan tehdä vasta, kun sisältö on hyväksytty, Astala kertoo.

Rahoittajat eivät hyväksy elokuvan sisältöä

Seinäjoen arabikevät kertoo syksyn 2015 turvapaikanhakijakriisistä kolmen eri näkökulman kautta. Irakilaisen turvapaikanhakijan, vastaanottokeskuksen johtajan ja paikallisen maahanmuuttokriittisen aktivistin tarinat kohtaavat kolmen vuoden seurannan aikana.

Ohjaaja Matti Reinikka painottaa, että toisin kuin julkisuudessa on väitetty, elokuva ei ole islam- tai maahanmuuttovastainen.

– Ei missään nimessä. Pyrkimys on puhua vaikeista asioista ja kunnioitaen ihmisiä ja heidän vakaumuksiaan.

Ohjaajan mielestä elokuvan sisällössä ei ole mitään, miksi sitä ei voisi esittää.

– Elokuva on tasapuolinen, mielestäni jopa hyvin onnistunut ja sen käsikirjoituksen mukainen, jonka pohjalta sitä alunperin lähdettiin tekemään, hän sanoo.

Elokuvaosuuskunta Siperian tuottaman dokumentin rahoittajia ovat Suomen elokuvasäätiö, Yleisradio, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus (AVEK) ja Kirkon mediasäätiö. Ne julkaisivat perjantaina kannanoton, jonka mukaan eivät ole hyväksyneet elokuvan sisältöä.

Reinikka kiinnittää huomiota tiedotteen sanoihin, jonka mukaan rahoittajat eivät ole "tähän mennessä" hyväksyneet "elokuvan leikkausversiota".

– Tässä ei sanota, etteivät he hyväksyisi elokuvaa. Itse tulkitsen tämän niin, että elokuva on yhä arvioinnissa, hän sanoo.

Yle: "Elokuva ei ole vielä valmis"

Erkki Astala vahvistaa, että tuoreinta leikkausversiota ei ole vielä arvioitu. Matti Reinikka on toimittanut syksyn aikana elokuvasta Ylelle useita leikkausversioita, joita Yle ei ole hyväksynyt esitettäväksi.

Ohjaajan mukaan erimielisyyksissä on kyse pikkuasioista, jotka koskevat kolmea-neljää kohtausta.

Yleisradion Astala ei lähde erittelemään, kuinka suuria erimielisyydet ovat. Astalan mukaan Ylen lähtökohta on yhä se, että osapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen ja elokuva julkaistaan.

– Elokuva ei ole Ylen näkökulmasta valmis, ja me jatkamme sen arviointia ja keskustelua tuottajan kanssa, hän kertoo.

Äärioikeistoaktivisti jäi saapumatta lehdistötilaisuuteen

Dokumentista Seinäjoen arabikevät oli tarkoitus järjestää perjantaina lehdistötilaisuus Suomen elokuvasäätiön tiloissa. Säätiö perui tilaisuuden. Se järjestettiin lopulta Hotelli Arthurin kokoustiloissa Helsingin Kaisaniemessä. Paikalla oli tiedotusvälineitä, kutsuvieraita ja elokuvan päähenkilöitä.

Matti Reinikka oli kutsunut myös 36-vuotiaan, brittiläisen äärioikestoaktivistin ja maahanmuuttokriitikko Tommy Robinsonin.

Suomen elokuvasäätiö ilmoitti sanoutuvansa irti kaikista Robinsonin julkisesti esittämistä lausunnoista.

Reinikka vahvistaa, että Robinson on nyt Suomessa, mutta hän ei saapunut lehdistötilaisuuteen.

– Tommy Robinson on sairastunut ja hän ei tullut tänään paikalle. Kutsuin hänet henkilökohtaisesti puhumaan Englannin grooming-ilmiöstä, joka on siellä suuri ongelma.

Suomessa grooming-ilmiö nousi esille Oulussa paljastuneiden seksuaalirikosten yhteydessä.

Kaksi kolmesta eduskuntavaalien ehdokkaista korottaisi mieluummin ansiotuloverotusta kuin leikkaisi palveluita tai etuuksia, kertoo Uutissuomalainen. Asia selviää ehdokkaiden antamista vastauksista mediatalo Keskisuomalaisen lehtien ja sanomalehti Karjalaisen vaalikoneisiin.

Vahvimman tuen ansiotuloverotuksen korottamisella antavat vasemmistoliiton ja SDP:n ehdokkaat, kun suurinta vastustus on kokoomuksessa.

Ehdokkaat vastasivat vaalikoneen väittämään "on parempi leikata palveluita ja etuuksia kuin korottaa ansioverotuloa". Kaikki vasemmistoliiton ehdokkaat ja SDP:n ehdokkaista 95 prosenttia olivat eri mieltä vaalikoneen väittämän kanssa. Myös valtaosa vihreistä oli samoilla linjoilla.

Jyrkimmin ansioverotulon korottamista vastaan on kokoomus: kolme neljästä ehdokkaasta leikkaisi mieluummin palveluita ja etuuksia. Perussuomalaiset olivat jakautuneita, sillä puolet kannatti veroleikkauksia ja puolet vastusti.

Kristillisdemokraattien, Seitsemän tähden liikkeen, keskustan ja sinisten ehdokkaiden näkemykset osuvat lähimmäksi kaikkien puolueiden keskiarvoa.

Eduskuntavaalit on 14. huhtikuuta.

Kanada on aloittanut teknologiajätti Huawein rikoksista epäillyn talousjohtajan Meng Wanzhoun luovutusprosessin. Maan hallituksen mukaan oikeusministeriö on antanut luvan edetä asiassa.

Luovutusta Yhdysvaltoihin on määrä käsitellä oikeudessa keskiviikkona 6. maaliskuuta. Syyttäjät esittävät todisteita Mengiä vastaan ja antavat yksityiskohtaisia perusteluja hänen luovutukselleen. Prosessi saattaa kuitenkin kestää kuukausia tai jopa vuosia.

Kanada pidätti joulukuussa talousjohtaja Meng Wanzhoun Yhdysvaltojen pyynnöstä. Mengiä, Huaweita ja sen kahta kumppania epäillään Yhdysvaltojen Iran-pakotteiden rikkomisesta. Meng on Huawein perustajan Ren Zhengfein tytär, ja hänet on vapautettu takuita vastaan.

Yhdysvallat julkisti syytteet tammikuussa. Iran-pakotteiden rikkomisen lisäksi yhtiötä syytetään yrityksistä varastaa liikesalaisuuksia teleoperaattori T-Mobilelta.

Kiina reagoi syytteisiin voimakkaasti ja väitti niitä poliittisesti motivoituneiksi.

Pidätys kiristi Kanadan ja Kiinan välejä

Kanadan ja Kiinan välit ovat tulehtuneet Mengin pidätyksen vuoksi. Yhdeksän päivää pidätyksen jälkeen kiinalaisviranomaiset pidättivät vuorostaan kaksi Kanadan kansalaista. Lisäksi Kiina tuomitsi aiemmin vankeusrangaistusta istuneen kanadalaisen kuolemaan. Nämä on yleisesti nähty Kiinan kostotoimina Kanadaa kohtaan.

Kanadan pääministeri Justin Trudeau on vaatinut ulkopuolisia pitämään näppinsä erossa asiasta. Maan oikeusministeriö painotti lausunnossaan perjantaina, että Kanada on maa, jossa noudatetaan lakia.

Trudeau antoi tammikuun lopulla lähtöpassit Kanadan Kiinan-suurlähettiläälle, joka oli kritisoinut kiinankielisille tiedotusvälineille Yhdysvaltain Mengistä tekemää luovutuspyyntöä pahasti puutteelliseksi.

Seuraavana päivänä suurlähettiläs julkaisi tiedotteen, jossa hän pahoitteli kommenttejaan. Myöhemmin hän kuitenkin sanoi lehtihaastattelussa, että Kanadan kannalta olisi hienoa, jos Yhdysvallat luopuisi luovutuspyynnöstään.

Matti Nykäsen kuolema on koskettanut suomalaisia laajasti. Jyväskylässä Nykäsen muistokirjaan on kerätty satoja muistoja ja tuntoja Nykäsestä.

Mäkikotka siunataan viimeiselle matkalleen Jyväskylän vanhan hautausmaan kappelissa. Siunaustilaisuus on tarkoitettu vain Nykäsen omaisille ja lähipiirille, ja yleisön toivotaan kunnioittavan omaisten toivetta saada olla kappelissa omassa rauhassaan.

– Poliisin roolina on vain varmistaa tieverkkoa ja turvata yleinen järjestys. Toivottavasti ei tarvitse kappeliin mennä, sanoo komisario Jari Lindholm Sisä-Suomen poliisista.

Nykäsen hautajaissaattue lähtee liikkeelle Taulumäeltä kello 13. Reitti kulkee Saarijärventietä Palokkaan ja Ruokkeentien kautta Laajavuoreen.

Omaiset ovat kertoneet hautajaissaattueen reitin julkisuuteen, jotta halukkaat voivat ottaa osaa mäkisankarin viimeiseen matkaan.

– Arvio on, että ihmisiä voi tulla paljonkin, mutta määrä on ennalta-arvaamaton, sanoo Lindholm.

Omaisten ja poliisin toive on, että saattue etenee ilman häiriöitä.

– Toivomme tietenkin, että jos ihmiset haluavat Matti Nykäsen hautajaissaattoa kunnioittaa, he tulisivat katujen varsille, keskusta-alueelle ja Laajavuoreen jalkaisin. Näin vältettäisiin liikenteen ongelmat muistotilaisuuden jälkeen ja hautajaissaattueen aikana, sanoo komisario Juha Mäntynen Sisä-Suomen poliisista.

Matti Nykänen rakensi pohjan huikeille urheilusuorituksilleen Laajavuoren hyppyrimäissä. Moninkertaisen olympiavoittajan hautajaissaatto päättyy hänen mukaansa nimetyn hyppyrimäen juurelle.

– Laajavuoressa ei ole parkkipaikkoja, ja jos siellä pysäköidään miten sattuu, liikennekin pysähtyy, Lindholm toteaa.

Viimeisenä tervehdyksenä Matti Nykäselle Laajavuoressa pidetään minuutin hiljainen hetki.

Juttu on julkaistu Norjan yleisradion NRK:n sivuilla 27. tammikuuta. Voit lukea alkuperäisen norjankielisen jutun täältä.

– Olimme perinteisiä vanhempia. Emme halunneet, että Mats valvoisi kaiket yöt, Mats Steenin isä Robert Steen sanoo.

On elokuun 23. päivä vuonna 2018. Robert istuu työpaikkansa lähellä olevassa kahvilassa Oslon keskustassa ja kertoo pojastaan. Puhuminen sattuu, mutta tekee samalla hyvää, hän sanoo.

– Jälkikäteen ajatellen meidän olisi pitänyt kiinnostua enemmän Matsin pelaamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Emme kuitenkaan osanneet, ja siksi se maailma jäi meille oudoksi.

Tuntemattomat ystävät saapuivat hautajaisiin

Neljä vuotta sitten Robert seisoi poikansa arkun äärellä oslolaisella hautausmaalla ja piti muistopuhetta.

Sinisillä tuoleilla Robertin sanoja kuuntelevien perheenjäsenten ja Matsin hyvin tuntemien sairaalan työntekijöiden joukossa istui ihmisiä, joita perhe ei tuntenut. Vain Robert-isä oli tavannut heidät. Kerran, hautajaisia edeltävänä iltana.

Koska Mats oli viimeisten vuosiensa aikana tuskin poistunut perheen talon kellariasunnosta, tuntui oudolta, että hänen hautajaisiinsa tuli tuntemattomia ihmisiä.

Vielä oudompaa oli, ettei edes valkoisessa arkussa makaava Mats ollut koskaan tavannut näitä ihmisiä.

Mutta he eivät tunteneetkaan Matsia Matsina. He tunsivat hänet Ibelininä: ylhäissyntyisenä miehenä, viettelijänä ja etsivänä.

Nyt he olivat tulleet läheltä ja kaukaa suremaan menettämäänsä ystävää.

Myöhemmin yksi heistä puhuisi ja kertoisi, että nyt, juuri tällä hetkellä, ihmiset sytyttivät kynttilöitä Matsille joka puolella Eurooppaa ja muistivat häntä rakkaudella.

Elämän rajallisuus

Se oli kirjoitettu tähtiin, se oli koodattu hänen dna:hansa.

Mats, joka 4-vuotispäivänään kuljeksi kruunu päässään, joutuisi muutaman vuoden kuluessa vihattuun pyörätuoliin eikä nousisi siitä enää koskaan.

Robert ja Trude Steen saivat tietää Matsin sairaudesta toukokuussa 1993, kaksi kuukautta ennen pojan nelivuotispäivää.

Pienessä toimistossa Ullevålin sairaalan suuressa tiilirakennuksessa heille kerrottiin syy siihen, miksi heidän poikansa kaatuili, putoili keinusta ja satutti jatkuvasti itseään. Miksi hän ei halunnut kiivetä päiväkodin liukumäen portaita ylös, vaikka hän rakasti liukumäessä laskemista. Miksi hän nousi seisomaan kuin vanha mies, ottaen tukea polvistaan. Miksi hän ei juossut kilpaa muiden lasten kanssa.

Lääkärit kertoivat Robertille ja Trudelle, että Mats sairasti Duchennen lihasdystrofiaa; harvinaista sairautta, joka aiheuttaa pojilla etenevää lihasheikkoutta.

Matsin geeneissä esiintyi virheellinen koodi, joka estäisi hänen lihastensa normaalin kehittymisen.

Lopulta se tuhoaisi lihakset kokonaan.

– Sinä iltana laitoimme Matsin nukkumaan ja soitimme lääkärille, Robert kertoo.

– Meille oli luvattu, että voisimme soittaa milloin vain, jos meillä olisi kysyttävää.

Robert puhui lääkärin kanssa puhelimessa ja Trude istui hänen vieressään. Puolen tunnin keskustelun jälkeen Robert onnistui mielestään löytämään hieman valoa pimeyteen.

– Kysyin, että eihän hän tähän sentään kuole. Lääkäri oli toisessa päässä hetken hiljaa. Sitten hän sanoi, että kokemuksen mukaan harva potilas elää yli 20-vuotiaaksi.

Robert pitää tauon ennen kuin jatkaa.

– Nyt Mats eli 25-vuotiaaksi.

Kun Robert ja Trude yrittivät ymmärtää, mitä lääkärin sanat merkitsivät, tulevaisuuden käsite sai oslolaisessa kodissa uuden merkityksen.

Tulevia vuosia ei enää voinut odottaa toiveikkaana, vaan niistä tuli uhka.

Mats ei eläisi tavallista elämää. Hän ei harrastaisi urheilua eikä tapailisi tyttöjä. Hän ei näkisi maailmaa eikä pystyisi olemaan hyödyksi yhteiskunnalle.

Hän kuolisi nuorena. Hän ei saisi elää oikeaa ja kokonaista elämää.

Näin Robert ja Trude ajattelivat koko sen ajan, kun Mats eli: Mats vietäisiin heiltä, eikä hän pystyisi jättämään jälkeään tähän maailmaan.

Robert ja Trude olivat erehtyneet pahan kerran.

Uusi persoona ykkösistä ja nollista

Jos dna:han piirretty kartta määrittää, kuka meistä tulee jo ennen syntymäämme, millainen mahdollisuus meillä on valita, kuka haluamme olla?

Mats kykeni siihen. Hän loi itselleen uuden elämän.

Vuosituhannen vaihteessa Matsin perhe muutti rivitaloasunnostaan Østensjøstä esteettömään asuntoon Langhusissa Akerhusissa.

Vaikka 11-vuotias Mats sai koulussa luvan pelata Gameboyta välitunnilla, edes Super Mario ei karkottanut tunnetta siitä, että hän oli ulkopuolinen, erilainen.

Mats istui pyörätuolissa, ja avustaja seurasi häntä kaikkialle.

Kun luokkakaverit pelasivat jalkapalloa ja juoksivat ympäriinsä, Matsin vanhemmat pohtivat mitä poika pystyisi harrastamaan.

Lopulta syntyi ajatus. Voisivatko tietokonepelit kiinnostaa Matsia? Isä Robert antoi pojalle perheen koneen salasanan, ja silloin 11-vuotiaalle avautui kokonaan uusi maailma.

– Kymmenen viimeisen elinvuotensa aikana Mats pelasi 15 000–20 000 tuntia, Robert sanoi muistopuheessaan hautajaisissa.

– Se vastaa enemmän kuin kymmenen vuoden kokopäivätyötä.

Mutta kitkatonta pelimaailmaan uppoutuminen ei ollut.

Robert kertoo:

– Kun yöhoitaja saapui kello kymmeneltä illalla, Matsin piti olla jo sängyssä. Yöhoitajan työhön kuului ainoastaan Matsin unen valvominen, eivät nukkumisvalmistelut.

Mats esitti vastalauseita, tietysti, mutta suostui vastahakoisesti menemään sänkyyn aikaisin.

Matsista oli tullut pelaaja, eivätkä pelaajat mene nukkumaan iltakymmeneltä.

Oranssi tukka, lihaksikkaat käsivarret, notkea vartalo. Sellainen oli Matsin pääasiallinen pelihahmo Lordi Ibelin Redmoore.

IIbelininä tai toisena hahmonaan Jerome Walkerina Mats vietti tuhannet tunnit elämästään

Hän itse kirjoitti virtuaalihahmoistaan näin:

”Jerome ja Ibelin ovat oman minuuteni jatkeita. Ne edustavat eri puolia minussa.”

Niiden kautta Mats pystyi olemaan tärkeä osa muiden ihmisten elämää.

Mats pelasi alkuun monia erilaisia pelejä, mutta sitten hän alkoi yhä useimmin käydä Azerothissa, planeetalla World of Warcraft -pelissä.

Se on myyttinen fantasiamaailma maanosineen ja maineen, merineen ja metsineen. Siellä on valtavia vuoria, järviä ja lampia. Kallioita, tasankoja, kyliä ja kaupunkeja. Mats vietti enimmäkseen aikaa paikassa nimeltä Eastern Kingdoms.

Nettipelaaja oppii tuntemaan pelin maailman pala palalta, aivan samoin kuin ihminen oppii tuntemaan fyysisen maailmankin.

Molemmissa maailmoissa on erilaisia paikkoja, joihin voi suunnitella menevänsä. Molemmissa on tuttuja sekä tuntemattomampia seutuja ja kaupunkeja. Niissä on alueita, joita sietää varoa, kaupunginosia, joissa viihtyy parhaiten sekä paikallisia baareja, joissa voi tavata kavereita.

Sellainen maailma on. Sellainen Azeroth on.

Siellä Mats löysi laumansa. Hyvien ystävien laajan joukon. Mutta sitä ei voinut mitenkään tietää, jos ei itse ollut matkannut Azerothiin.

Näemmekö vai kuvittelemmeko näkevämme?

Seuraavan kerran Robert Steen, Oslon kaupungin rahoitusneuvos, kertoo pojastaan marraskuisena perjantai-iltapäivä.

Toimistossaan Oslon kaupungintalolla Robert kuvailee, miten hän näki Matsin elämän:

– Kävelin Matsin kellariasunnon ohi päiväsaikaan, ja verhot olivat kiinni. Muistan sen surun todella hyvin. "Uh", ajattelin, ”Hän ei ole vieläkään aloittanut päiväänsä.”

– Olin surullinen siitä, että hänen maailmansa oli niin rajallinen.

Mutta pelimaailmaan vihkiytymätön isä ei nähnyt kaikkea.

– Luulimme, että peleissä oli kyse pelkästään pelaamisesta. Että siinä oli kaikki.Luulimme, että pelaajat vain kamppailivat siitä, kuka voittaa, Robert sanoo.

Lisäksi pelaamiseen liittyivät riidat vuorokausirytmistä.

– Emme tajunneet, miten tärkeää Matsille oli saada olla netissä iltamyöhään ja öisin. Ihmisethän eivät pelaa aamuisin tai päivisin. Silloin suurin osa on koulussa tai töissä.

– Ymmärsimme sen vasta Matsin kuoltua. Halusimme viimeiseen asti, että hän menisi nukkumaan yhdeltätoista kuten "normaalit" ihmiset, Robert kertoo.

Kaikki alkoi hattuvarkaudesta Goldshiressä

Hollannin Bredasta kotoisin oleva 28-vuotias Lisette Roovers oli Matsin läheisempiä pelaajaystäviä. Hän osallistui myös Matsin hautajaisiin.

Nyt hän istuu Matsin toisen peliystävän, 40-vuotiaan Kai Simon Fredriksenin,sohvalla Oslossa ja muistelee Matsia.

– Tunsin hänet vuosien ajan. Matsin kuolema oli sokki, ja se jätti syvän jäljen.

Lisette oli vain 15-vuotias tavatessaan itseään vuotta vanhemman Matsin. Tai oikeammin: Lisetten pelihahmo Rumour tapasi Matsin pelihahmon Ibelinin.

Tapasimme Goldshiressa, Lisette kertoo.

– Nykyään Goldshire on ankeampi paikka, mutta tuolloin se oli mukava kylä, jossa saattoi törmätä uusiin ja kiinnostaviin hahmoihin. Etsin hahmoja, joiden kanssa voisin pelata, ja löysin joukon istumassa nuotion äärellä. Siellä oli myös hahmo, jonka opin myöhemmin tuntemaan nimellä Ibelin.

– Toimin ihan mielijohteesta – tai siis Rumour toimi. Hyppäsin pensaasta ja varastin hatun Ibelinin päästä. Seisoin siinä ja katsoin Ibeliniä hetken ennen kuin lähdin juoksemaan poispäin hatun kanssa, Lisette muistelee hymyillen.

Mats kirjoitti tästä ensitapaamisesta kirjoituksen blogiinsa. Sen otsikko oli ”Love”.

– Tässä toisessa maailmassa tyttö ei näe pyörätuolia eikä muutakaan erilaista. Hän näkee sieluni, sydämeni ja persoonallisuuteni, jotka olen voinut asettaa vahvaan ja komeaan kehoon. Virtuaalimaailmassa on se hyvä puoli, että jokainen hahmo on hyvännäköinen.

– Mats oli hyvä ystäväni. Ajoittain hän oli hyvinkin läheinen, Lisette kertoo.

– Kirjoitimme toisillemme kaikesta, mutta sairaudestaan Mats ei kertonut. Luulin, että hänen elämänsä oli samanlaista kun minunkin. Me molemmat esimerkiksi inhosimme koulua.

Yhdestä asiasta Mats ja Lisette olivat kuitenkin eri mieltä.

– Mats vihasi lunta. Minä puolestaan rakastan sitä. En vain ymmärtänyt, että hän vihasi lunta siksi, että hän istui pyörätuolissa. En tiennyt pyörätuolista mitään.

Toiset viihtyvät kaupungilla, toiset Elwynnin metsässä

Lisette vietti mielellään aikaa pelimaailmassa. Kun hänen siskonsa lähti iltaisin ulos ystäviensä kanssa, hän jäi kotiin pelaamaan. Vaikka Lisette viihtyi, vanhemmat huolestuivat.

Heidän mielestään pelaaminen häiritsi koulunkäyntiä ja kaverisuhteita.

Lopulta pelit alkoivat johtaa jatkuviin riitoihin. Vanhemmat päättivät rajoittaa Lisetten pelaamista.

– Oli vaikeaa olla ilman pelaamista ja yhteyttä pelimaailman, Lisette kertoo.

Mats ei kuitenkaan hylännyt ystäväänsä. Hän kirjoitti Lisettelle sähköpostia ja tekstiviestejä. Niin Lisette tiesi, että häntä ajatellaan ja kaivataan.

– Mats kirjoitti jopa vakavan kirjeen vanhemmilleni. Hän yritti saada heidät ymmärtämään, miten tärkeää pelaaminen minulle oli, Lisette kertoo.

– Mats kirjoitti vanhemmilleni, että hän on huolissaan minusta.

Kirje on Lisettellä vieläkin tallessa.

Mitä todellinen ystävyys on?

Matsin isä Robert sanoo, että vanhemmat tiesivät Lisettestä.

– Mats kertoi näistä pelihahmoista, mutta emme oikein osanneet kiinnostua niistä. Hän kertoi aika paljon tästä Rumour-hahmosta.

– Rumour, eli siis Lisette, lähetti Matsille syntymäpäivälahjojakin. Meistä se oli liikuttavaa, ja kiusasimme Matsia siitä. Silloin Mats punastui oikein kunnolla.

– Pidimme Lisetteä Matsin ystävänä. Lahjat olivat ystävyydestä kouraantuntuva todiste, Robert kertoo.

– Muita hänen pelikavereitaan emme osanneet pitää ystävinä. He olivat vain pelihahmoja.

Robert miettii hetken.

– Käsityksemme ystävyydestä oli hyvin perinteinen. Emme osanneet pitää oikeina ystävinä niitä, jotka näyttivät olevan olemassa vain digitodellisuudessa.

Kun oma porukka löytyy

World of Warcraftia voi pelata joko yksin tai liittoutumalla yhteen muiden pelaajien kanssa. Mats kuului Starlight-nimiseen liittoumaan, eli kiltaan, jossa oli noin 30 jäsentä.

Matsin isä kertoo, ettei Starlightin jäseneksi päässyt noin vain. Uuden jäsenen piti saada suositus vanhalta jäseneltä sekä läpäistä 1–2 kuukauden koeaika.

Starlight on ollut olemassa yli 12 vuotta ja se toimii edelleen. 12 vuotta on pitkä aika sellaisen ryhmän olemassaololle. Se on noin puolet Matsin eliniästä.

Robertin mukaan juuri Starlight-killan pitkäikäisyys on erityislaatuista.

– Se on myös yksi syy siihen, miksi jäsenten välinen ystävyys on niin syvää.

Starlight-kiltaa johtaa 40-vuotias Kai Simon Fredriksen, eli Nomine.

Kilta pitää joka vuosi Matsin kuolinpäivän tienoilla Ibelinin kunniaksi tilaisuuden, jossa jäsenet muistavat toveriaan. Ensimmäisen kerran muistohetki pidettiin Matsin kuoleman jälkeisenä sunnuntaina ja sen jälkeen se on järjestetty joka vuosi.

Viime vuoden muistohetkeä varten Kai Simon kirjoitti:

”Muistamme nyt yhdessä Lord Ibelin Redmoorea ja keskitymme juoksemiseen ja uimiseen.”

– Ibelin oli juoksija, Kai Simon selittää.

– Juokseminen oli hänelle tärkeää, ja hän halusi jakaa elämyksen juoksemalla muiden kanssa.

Puhuuko Kai Simon nyt Matsista vai hänen pelihahmostaan? Se tuskin on tärkeää, sillä fyysinen ihminen ja virtuaalinen hahmo alkoivat ehkä lopulta sulautua toisiinsa.

Pyörätuolilla Azerothissa

Kesällä 2013 Mats oli 24-vuotias. Hän oli elänyt jo neljä vuotta kauemmin kuin lääkärit olivat ennustaneet.

Steenin perhe oli lomamatkalla Mallorcalla, mutta Mats ei voinut poistua kellariasunnostaan.

Sinä kesänä Mats alkoi kirjoittaa blogia, jonka nimi oli Musings of life. Ajatuksia elämästä. Mats kirjoitti siihen yhden blogauksen elämästään Azerothissa. Sen otsikko oli My escape.

”Pelimaailmassa sairauteni ei merkitse mitään. Voin vapautua kahleistani ja päättää itse, kuka haluan olla. Silloin tunnen itseni normaaliksi.”

Mats antoi bloginsa luettavaksi Starlight-killan jäsenille, yksi kerrallaan. Niin pelikaverit saivat tietää Matsin sairaudesta.

Lisette kertoo, että teksti oli hänelle valtava yllätys.

– Minulle tuli huono omatunto siitä, että olin silloin tällöin kiusannut Matsia pelissä enkä ollut aina osannut olla hienotunteinen.

– Mietin, pitääkö minun alkaa käyttäytyä eri tavalla Matsia kohtaan. Päätin kuitenkin, että kohtelen häntä aivan samoin kuin ennenkin. Sitä Mats itsekin toivoi blogikirjoituksessaan.”

– Hänhän oli sama ihminen sairaudestaan huolimatta, Lisette lisää.

"Upea alusta ihmisten tapaamiselle"

Stralightissa hän on kova mutta rento Chit, Starlight-killan jäsen. Reaalimaailmassa hän on 65-vuotias Anne Hamill Englannin Salisburystä; työpsykologi ja intohimoinen pelaaja.

Annen mielestä on kiehtovaa, että Starlight toimii yhteisönä niille, jotka usein joutuvat "todellisen maailman" ulkopuolelle.

– Roolipeleissä kohtaamme vailla ennakkoluuloja. Siksi nekin, jotka tuntevat itsensä erilaisiksi, voivat kokea Starlightin turvalliseksi.

– Nettipelit ovat upea alusta ihmisten tapaamiselle ja ystävyyssuhteiden solmimiselle. Ne antavat mahdollisuuden tutustua toisen persoonaan ilman fyysiseen maailman kuuluvia stereotypioita, Anne sanoo.

– Vasta kun olemme oppineet tuntemaan toisemme hyvin, jaamme sellaisia tietoja kuin ikä, sukupuoli, mahdollinen vammaisuus ja ihonväri – jos se tuntuu hyvältä.

Hän lisää:

– Mielestäni Matsilla oli teknologian näkökulmasta onnea, kun hän eli meidän aikaamme. Jos hän olisi syntynyt 15 vuotta aiemmin, hän ei olisi löytänyt Starlightin kaltaista yhteisöä.

Synkkä aavistus

Noin puoli vuotta ennen kuolemaansa Mats ei kirjautunut World of Warcraftiin kymmeneen päivään. Muut pelaajat ihmettelivät, missä hän oli.

– Kymmenen päivää oli todella pitkä aika. Koska Mats oli aina paikalla, jos joku halusi pelata tai tarvitsi jonkun, jonka kanssa jutella, Anne sanoo.

Kun Mats palasi peliin, muut pelaajat saivat tietää hänen olleen sairaalassa.

Anne päätti lopulta kertoa Matsille sen, mitä hän ajatteli koko ajan.

– Kirjoitin hänelle: "Rakas Mats. Sinun täytyy huolehtia, että joku voi ottaa meihin yhteyttä, jos sinulle tapahtuu jotakin. Meidän pitää saada tieto siitä, jos et itse pysty kertomaan", Anne kertoo.

Anne siis pyysi, että Mats antaisi jollekin salasanansa peliin tai ainakin miettisi, miten muuten Starlightin jäsenet voisivat saada tietää, jos jotain vakavaa sattuisi.

Anne kirjoitti Matsille: "Olet meille tärkeä."

Mats vastasi: "Sanot noin vain siksi, että olet saanut tietää, että istun pyörätuolissa."

– Vastasin: "Ei Mats. Olet tärkeä ryhmälle. Olet mahtava kuuntelija. Pidät mielialamme korkealla."

Mats ei vastannut heti.

– Mutta ymmärsin, että hän sisäisti sen, Anne sanoo.

Silloin Matsin elämästä oli enää puoli vuotta jäljellä.

He tulivat liian myöhään

Mats kuoli äkillisesti 18. marraskuuta 2014.

Hänet oli viety sairaalan teho-osastolle, ja perhe oli jo pelännyt pahinta. Mutta lääkärit uskoivat, että vaikein vaihe oli ohi ja sanoivat, että hän pääsisi pian kotiin.

– Sitten meidät kutsuttiin kiireellisesti Akershusin sairaalaan. Hän makasi neljännessä kerroksessa käytävän kauimmaisessa päädyssä. Jokainen sekunti oli kallis. Käytävä oli niin pitkä, Robert sanoo.

He eivät ehtineet. Matsin vereen oli kertynyt niin paljon hiilidioksidia, että hän menehtyi.

Kuvassa jonka Robert otti pojastaan tämän kuolinvuoteella, näkyy kalpea nuori mies, jolla on tummat, taipuisat hiukset. Hänellä on hienopiirteiset silmät, jalo nenä ja suu, jonka ympärillä näkyy merkkejä hengitysmaskista. Näyttää siltä kuin hän nukkuisi.

Lisette piirsi tämän kuvan vuosia sitten.

Ibelin pitelee Rumouria sylissään, kaulaliina peittää nenän ja suun.

– Se tuli postissa, Robert kertoo.

– Nyt se on seinällämme kotona.

"En ollut koskaan ajatellut, että tarvitsisin hänen salasanansa"

Päivää Matsin kuoleman jälkeen Robert istui Langhusin talossa, keskellä minikaaosta, kuten hän sitä kutsuu.

– Kotona oli sellaista kuin kotona on, kun joku on vähän aikaa sitten kuollut: Ovikello soi, kukkalähetyksiä saapuu, naapurit tulevat käymään. Me itkimme.

Kaiken keskellä Robert mietti myös, keiden kaikkien pitäisi saada tietää tapahtuneesta. Hän ajatteli ihmisiä, joiden kanssa Mats oli pelannut ja mietti, kuinka ihmeessä hän saisi heihin yhteyden.

– Ennen Matsin kuolemaa en koskaan ajatellut, että tarvitsisin hänen salasanansa.

Mutta nyt hän tarvitsi.

– Silloin muistin hänen bloginsa, Robert kertoo.

Mats oli antanut isälleen bloginsa salasanan, jotta tämä voisi tarkistaa lukijatilastot ja seurata, kuinka moni oli käynyt lukemassa sitä.

Anne "Chit" Hamill antaa neuvon kaikille vanhemmille:

– Et tiedä, ketkä ovat lapsesi elämässä tärkeitä, jos et tunne hänen nettiystäviään. Sovi lapsesi kanssa, kuinka saat yhteyden hänen ystäviinsä netissä, jos jotakin tapahtuisi. Muutoin monet voivat joutua elämään epätietoisuudessa, jos heidän ystävänsä ei enää kirjaudukaan nettiin.

Matkan loppu

Perjantai-ilta laskeutuu Oslon kaupungintalon ylle. Poliitikot ja virkamiehet toivottavat toisilleen hyvät viikonloput ja lähtevät kohti kotejaan. Tähdet loistavat yönmustalla taivaalla Robert Steenin toimiston ikkunan takana.

Matsin kuoleman jälkeisenä iltana Robert istui kotisohvallaan ja kirjoitti poikansa blogiin ilmoituksen tämän kuolemasta.

Se on Matsin blogin viimeinen kirjoitus. Otsikko kuuluu: The journey has come to an end, matka on päättynyt.

Robert kirjoitti siihen Matsin elämästä. Tekstin loppuun Robert lisäsi perheen sähköpostiosoitteen.

– Itkin kirjoittaessani sitä. Sitten klikkasin julkaisupainiketta. En tiennyt, ottaako kukaan yhteyttä.

Robert antaa hengityksensä tasaantua ja jatkaa:

– Ensimmäinen sähköposti saapui parin tunnin kuluttua. Se oli sydämellinen osanotto Starlight-killan pelaajilta. Se teki minuun niin suuren vaikutuksen, että luin sen ääneen.

”It is with heavy heart I write this post for a man I never met, but knew so well.” [Kirjoitan raskain sydämin miehelle, jota en koskaan tavannut mutta jonka tunsin niin hyvin.]

Robertin mielestä se oli ihmeellistä.

– Että saimme näin yhteyden Matsin ystäviin, ja että he kirjoittivat niin kauniisti. Se oli...

”He transcended his physical boundaries and enriched the lives of people all over the world.” [Hän ylitti fyysiset rajoitteensa ja rikastutti monien ihmisten elämää ympäri maailmaa.]

– Minä halusin ennen kaikkea ilmoittaa poikani poismenosta. Ja sitten näitä tarinoita alkoi tulla.

”Mats’ passing has hit me very hard. I can’t put into words how much I’ll miss him.” [Matsin poismeno on koskettanut minua kovasti. En voi sanoin kuvata, miten kaipaan häntä. ]

Robert jatkaa raskaalla äänellä:

– Viesteistä alkoi muodostua kokonainen yhteisö. Se oli kuin pieni kansa, joka oli elänyt toisessa ulottuvuudessa eikä meillä ollut siitä mitään tietoa. Sähköposteja saapui päivä toisensa jälkeen. Ne kertoivat, millainen merkitys Matsilla oli muille ihmisille.

”I don’t believe that one single person is the heart of Starlight. But if one was, it would have been him.” [En usko, että kukaan yksittäinen ihminen on Starlightin sydän. Mutta jos olisi, se olisi ollut Mats]

Suruviestit toivat digitaalisen todellisuuden lähemmäksi fyysistä maailmaa, Robert sanoo.

Perheelle avautui uusi maailma

Kun Starlight sai tietää Matsin kuolemasta, sen jäsenet keräsivät rahaa yhteiseen pottiin. Näin nekin, joilla ei muuten olisi ollut varaa, pääsisivät Matsin hautajaisiin Osloon Norjaan.

Matsin perhe sai tietää keräyksestä. Tunnereaktio oli raju.

– Me itkimme ja itkimme – itkimme valtavasta ilosta, kun saimme tietää, millaisen elämän Mats todella oli elänyt. Hänellä oli aitoja ystäviä, tyttöystäviä, ihmisiä, jotka välittivät niin paljon, että halusivat lentää muista maista hänen hautajaisiinsa, vaikkeivät olleet koskaan tavanneet häntä. Se oli mahtavaa.

Hautajaisiin tuli Lisette Alankomaista, Anne Englannista, Janina Suomesta, Rikke Tanskasta, Kai Simon Høybråtenista Oslosta.

Hautajaisia edeltävänä iltana Robert söi illallista pelaajien kanssa ja sai tietää entistä enemmän siitä, kuka Mats oli ollut nettiyhteisössään.

– Matsin kuoleman jälkeisinä päivinä sekä hautajaisia edeltävänä iltana minulle avautui jotakin aivan uutta.

Anne kertoo pelitovereiden kuulleen, että hautajaisten yhteydessä näytettäisiin Matsista kertova video.

– Juttelimme siitä, olisiko oikein, että katsoisimme videon, koska Mats oli aina salannut fyysisen minänsä meiltä. Mutta menimme katsomaan sen ja näimme hänet sellaisena kuin hän oli todellisuudessa. Video ei vaikuttanut käsitykseemme hänestä, mutta se teki vaikutuksen.

Saattajat

Hautajaiset alkoivat kello 14.30 marraskuun 28. päivänä 2014 Vestren hautausmaan Uudessa kappelissa. Starlightin jäsenten puolesta pitämässään puheessa killan johtaja Kai Simon "Nomine" Fredriksen sanoi näin:

”Samaan aikaan, kun me olemme kokoontuneet tänne tänään, Matsille sytytetään kynttilä luokkahuoneessa Alankomaissa. Puhelinkeskuksessa Irlannissa palaa kynttilä, kirjastossa Ruotsissa on sytytetty kynttilä, häntä muistetaan pienessä kampaamossa Suomessa, kunnantoimistossa Tanskassa, monessa paikassa Englannissa. Kaikkialla Euroopassa muistamme Matsia, meitä on paljon enemmän kuin paikalla olijoita täällä.

"Tapasin Matsin maailmassa, jossa sillä kuka olet tai miltä näytät näppäimistön takaisessa todellisuudessa, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä, kuka olet valinnut olla ja miten käyttäydyit muita kohtaan. Merkitystä on sillä mitä sinulla on täällä (hän painaa kätensä ohimolleen) ja täällä (hän painaa kätensä sydämelleen)."

Kun Matsin arkku kannettiin kappelista, Lisette toimi yhtenä kuudesta kantajasta. Se oli ensimmäinen kerta, Kun hän oli fyysisesti Matsin lähellä.

– Yritin olla ajattelematta, miten kevyeltä arkku tuntui. Olin oppinut tuntemaan Matsin Ibelin Redmooren hahmon kautta. Ibelin oli iso ja vahva. Arkussa makaava ihminen ei puolestaan painanut juuri mitään.

Lisetten mukaan Mats jätti jälkeensä vahvan perinnön. Hän teki eläessään syvän vaikutuksen moneen ihmiseen.

Miten voi tulla ihmiseksi, jolla on väliä?

Mitä tarkoittaa olla ihminen maailmassa – ja miten tullaan juuri tietyksi ihmiseksi?

Blogissaan Mats kirjoitti tietokoneen ruudusta, jonka äärellä hän istui puolet elämästään.

It’s not a screen, it’s a gateway to wherever your heart desires.

[Ei se ole ruutu, se on portti kaikkeen, mitä kaipaat.]

Teksti: Vicky Schaubert, suomennos: Yle

Elementit-E Oy:n tehtaalla valmistetaan Espooseen uutta Aarnivalkean koulua. Sen sijaan että koulu rakennettaisiin paikan päällä, koulun rakennusosia eli moduuleja tehdään 150 kilometrin päässä Kouvolassa.

Kun osat lähtevät keväällä tontille, on koulu liitosten yhdistämistä ja viimeistelyä vaille valmis. Osien on oltava tarkkaan mitattuja, sillä muuten ne eivät sovi toisiinsa.

– Periaatteessa yksi 60- tai 80 -neliömetrin kokoinen moduuli on jo itsessään kuin pieni rakennus. Ne liitetään toisiinsa levyillä, jonka jälkeen talotekniikka yhdistetään toisiinsa. Silloin siitä saadaan suurempi kokonaisuus, kertoo puurakentamiseen erikoistuneen Elementit-E Oy:n johtaja, rakennusneuvos Veli Hyyryläinen.

Koulua voi pystyttämisen jälkeen siirtää, laajentaa tai pienentää.

– Liikkuva koulu on käsitteenä tuttu, eli että ihmiset liikkuvat, mutta tässä tapauksessa myös koulua voidaan siirtää sen elinkaaren aikana, Hyyryläinen sanoo.

Viime vuonna Elementit-E Oy valmisti kymmenkunta tällaista koulua. Yhteensä he ovat toimittaneet niitä useita kymmeniä.

– Liikuteltavuus on kustannustehokasta tilojen tarvitsijoille, sillä yhteiskunta muuttuu. Saattaa olla, että yhdellä alueella on ensiksi päiväkotilaisia, alakoululaisia ja yläkoululaisia, mutta väestön vanhetessa asutusalueet keskittyvät uuteen paikkaan. Silloin rakennus voidaan siirtää sinne, missä tarvetta on, Hyyryläinen toteaa.

Valmis koulu alle puolessa vuodessa

Moduuleista rakentaminen on teollista rakentamista. 3 000 neliömetrin suuruisen koulun rakentamiseen kuluu yhteensä neljästä viiteen kuukautta. Pääasiassa rakentaminen tapahtuu sisällä tehtaassa.

– Aina kun sääolosuhteet ovat huonot, ajattelen, että meidän tilanteemme on todella hyvä täällä sisätiloissa, rakennusneuvos Veli Hyyryläinen sanoo.

Rakennuksen varsinainen pystytys tontille kestää vajaan viikon, minkä jälkeen viimeistelyyn kuluu vielä noin kaksi kuukautta. Hintaa tämän kokoiselle koululle tulee karkeasti 6-7 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa.

Jos rakennusta halutaan jälkeenpäin siirtää, talotekniset laitteet irrotetaan takaperoisesti siten, että moduulit ovat kuljetettavissa erikseen. Uudella paikalla ne jälleen pystytetään ja talotekniikan järjestelmät palautetaan. Siirto on tehtävissä muutamassa kuukaudessa, esimerkiksi koululaisten kesäloman aikana.

– Aikaisemmin on ollut niin, että kunnat ovat hankkineet lyhyisiin ja vähän pidempiinkin tarpeisiin vuokrarakennuksia tai muita lyhytkestoisia ratkaisuja. Aika paljon on kuitenkin ollut epäonnistumisia erilaisten parakki- ja koppiratkaisujen takia, Veli Hyyryläinen sanoo.

Tähtäimessä 30 prosentin kasvu

Elementit-E Oy:n johtaja Veli Hyyryläisen mukaan pysyviksi jäävien tilojen kysyntä on kasvanut. Hänen mukaansa moduuleista rakennetun koulun käyttöikä on vähintäänkin 50 vuotta, jopa lähemmäs sataa.

Hän arvelee myös, että teollinen rakentaminen tulee kasvattamaan suosiotaan.

– Jos mietitään autoteollisuutta, niin ei kukaan enää vie kyläsepälle piirrustuksia ja sano, että tekisitkö minulle auton, vaan kyllä ne ovat tehtaalla tehtyjä. Uskoisin, että rakennuksetkin ovat yhä enemmän tehtaalla tehtyjä tulevaisuudessa.

Koulujen lisäksi Elementit-E Oy valmistaa moduuleista muun muassa päiväkoteja, hoivakoteja ja muita toimitiloja. Yritys avasi perjantaina uuden tehtaan Kouvolaan suuremman vierelle, mikä mahdollistaa tuotannon lisäämisen. Alihankkijat mukaan lukien se työllistää kaksikymmentä uutta työntekijää.

Uudessa tehtaassa keskitytään muun muassa WC-tilojen ja muiden enemmän aikaa tarvitsevien tilojen tekemiseen, mikä on tähän asti jarruttanut tuotantolinjalla.

Viime vuonna Elementit-E Oy:n tehtaalla valmistettiin noin 15 000 rakennusneliömetriä. Tällä hetkellä tuotantotahti on noin 1 600 neliömetriä kuukaudessa eli kuusi tilaelementtiä viikossa.

– Tavoitteemme tälle vuodelle on 20 000 neliömetriä, eli noin 30 prosentin kasvu, Veli Hyyryläinen kertoo.

Tuohon aikaan köyhyysrajan alapuolella elänyt helsinkiläinen työtön yksinhuoltaja Tinna Pehkonen oli toisena päähenkilönä Perjantai-dokkarissa Hyvä köyhä, joka esitettiin Perjantai-ohjelmassa tammikuussa 2018. Dokkari käsitteli muun muassa sitä, miksi yhteiskunta odottaa köyhiltä nöyryyttä.

Pehkonen saapui myös paikalle suoraan lähetykseen, jossa vieraana nähtiin kauppaneuvos, miljonääri Kyösti Kakkonen, joka tunnetaan muun muassa Tokmanni-ketjun entisenä omistajana.

Kakkonen arvosteli Pehkosen ja Perjantai-dokkarissa toisena päähenkilönä nähdyn tamperelaisen pitkäaikaistyöttömän Tarja Lahtisen elämää lähetyksessä kovin sanoin. Kakkosen mukaan ihmisen varallisuus riippuu hänen omista valinnoistaan.

– Kun katsoin tuota dokkaria teistä, minulle tuli mieleen joutilaisuuden sietämätön keveys. On ylellisyyttä, että voi paijata lastaan tai rapsutella koiraansa keskellä päivää, Kakkonen totesi.

Pehkonen tulistui Kakkosen sanoista niin että kahmaisi itselleen mikrofonin.

– Minä olen sitä mieltä, että Kyösti voisi tulla meille asumaan kuukaudeksi ja katsomaan masentuneen yksinhuoltajan elämää. Minusta tuntuu, että olet aika kaukana siitä elämästä, Pehkonen näpäytti Kakkoselle.

Voit katsoa koko kyseisen lähetyksen tästä, Pehkosen ja Kakkosen sanailu loppupuolella:

Pehkonen sai dokkarista ja esiintymisestään Perjantaissa paljon hyvää, mutta myös paljon kauheaa palautetta. Pehkonen joutui muun muassa tekemään saamistaan nettiviesteistä rikosilmoituksen.

Nyt Pehkonen saapuu uudestaan Perjantain suoran lähetyksen vieraaksi noin puolitoista vuotta Perjantai-dokkarin kuvaamisen jälkeen. Pehkonen nähdään tänään kello 21.05 Yle TV1:llä Perjantain erikoisjaksossa, jossa juhlitaan 100. suoraa Perjantaita.

Lähetyksessä myös sokea äiti, liian pelottava lapsi ja transnuori

Lähetykseen saapuu myös joukko muita kiinnostavia Perjantai-dokkareiden päähenkilöitä.

TTT-Klubilla nähdään muun muassa Perjantai-dokkarista Sokea äiti näkövammainen yksinhuoltajaäiti Meeri Korte, joka hankki kolme lasta keinohedelmöityksellä.

Paikalla on myös translapsi Mesi Kissaniitty, joka kertoi 12-vuotiaana Perjantai-dokkarissa Btw, mä en oo tyttö elämästään näin:

– Jos sä oot trans, sä et voi sille mitään. Tämä ei ole päätös. Kun se kolahtaa omalle kohdalle, se ei ole kivaa.

Kissaniitty on nyt 14-vuotias, ja hänen murrosikänsä on alkanut. Lähetyksessä saadaan tietää, mitä hänelle kuuluu nyt.

Suorassa lähetyksessä nähdään myös Perjantai-dokkarissa Liian pelottava lapsi kaikkien sydämet sulattanut nuori mies Eric Iljin, jolla on Touretten syndrooma, liikehäiriöitä aiheuttava dystonia ja kielivaikeuksia aikaansaava dysfasia.

Ericin levotonta mieltä ja kehoa rauhoittaa ihmeellinen lahjakkuus: hän opiskelee 29 kieltä.

– Arabia ja tamilin kieli ovat suosikkini. Ne ovat tarpeeksi vaikeita, Eric kertoo Perjantai-dokkarissa.

Kun dokkaria kuvattiin kesällä 2018, Eric kertoi joutuneensa pahasti koulukiusatuksi. Illan lähetyksessä kuullaan, mitä Ericille kuuluu nyt, kun hän pääsi vaihtamaan koululuokkaa.

Marzi Nyman ja Kari Tykkyläinen esiintyvät

Illan esiintyjävieraina nähdään kitaristi Marzi Nyman ja taiteilija, Youtube-tähti Kari “Tykylevits” Tykkyläinen.

Nyman on vastuussa Perjantain tunnusmusiikin sävellyksestä, sovituksesta ja esittämisestä. Tänään tunnari kuullaankin live-versiona. Tykkyläinen puolestaan tunnetaan muun muassa luomastaan erikoisesta kesälajista kukkamekkokorkokenkäsuohiihto. Voit katsoa tältä Perjantain videolta, miltä se näyttää:

Katso Perjantai 100 special Yle TV1:llä tänään kello 21.05 tai Yle Areenassa. Lähetyksen tallenne on katsottavissa Areenassa lähetyksen jälkeen täällä.

Lue myös:

“Saatanan paskaperse, tykkään sinusta” – 11-vuotias Eric puhuu kiinaa, tamilia ja arabiaa, mutta sai Touretten takia potkut päiväkodista

Yksinhuoltaja ja pitkäaikaistyötön elävät köyhyysrajan alapuolella jatkuvasti veitsen terällä: "Julmaa sanoa, että se on ihmisestä itsestään kiinni"

Sokea nainen hankki kolme lasta yksin ja haluaa nyt neljännen: ”Aika helpolla tässä pääsee”

Vastaanottokeskuksista yhä enemmän ilmoituksia henkilökuntaan kohdistuvista uhkauksista

Vastaanottokeskuksista tehdään yhä enemmän ilmoituksia henkilökuntaan kohdistuneista uhkauksista. Ilmoitukset turvapaikanhakijoiden tekemistä uhkauksista lisääntyvät, vaikka vastaanottokeskusten asukkaiden määrä laskee. Viime vuonna tehtiin 172 ilmoitusta. Poliisi ei kuitenkaan ole havainnut turvallisuustilanteessa merkittävää muutosta.

Matti Nykänen siunataan viimeiselle matkalleen Jyväskylässä

Helmikuun alussa menehtynyt mäkihyppylegenda Matti Nykänen haudataan tänään lauantaina Jyväskylässä. Siunaustilaisuuteen osallistuu vain Nykäsen lähipiiri, mutta sen jälkeen hautajaissaattue kulkee Jyväskylän Vanhalta hautausmaalta Taulumäeltä Laajavuoreen kello 13:n aikaan. Yleisö voi saapua hautajaissaattueen reitin varrelle muistamaan mäkikotkaa.

Suomelle kansainvälistä huomiota astmapotilaiden hyvästä hoidosta

Maailman arvostetuimpiin lääkietieteellisiin julkaisuihin kuuluva The Lancet kirjoittaa Suomen kansallisen astmaohjelman saavutuksista ja kehottaa muita maita ottamaan oppia Suomesta. The Lancet muistuttaa Suomen käynnistäneen kansallisen astmaohjelmansa aikana, jolloin joka viides astmapotilas kärsi vaikeista oireista. Vuonna 2016 heitä oli enää 2–5 prosenttia potilaista.

Eritrea sopi rauhasta, mutta diktatuuri ei hellitä – ja se näkyy Suomessa asti

Koko maailma yllättyi, kun Afrikan sarvessa vuosikaudet toisiaan kyräilleet naapurimaat Eritrea ja Etiopia solmivat rauhan viime kesänä. Myös Bethelihem Tedlasta tuntui, että tulevaisuus kirkastui kertaheitolla. Mutta nyt hän on pettynyt: tavallisten eritrealaisten arjessa mikään ei muuttunutkaan. Tapasimme Etiopiassa diktatuuria paenneita eritrealaispakolaisia.

Daruden viisubiisi valitaan tänään

Illalla selviää, mikä Daruden kolmesta kappaleesta lähtee edustamaan Suomea toukokuussa Israelin Euroviisuihin. Onko se Release me, Superman vai Look away? Viisufanit uskovat, että kisasta tulee kahden biisin välinen kamppailu. Viisuklubi OGAE:n puheenjohtaja Miksu Behm uskoo ennakkoon näkemänsä perusteella, että illan show'sta tulee spektaakkeli.

Lumipyryä ja hankalaa ajokeliä

Tänään lauantaina on monin paikoin luvassa hankala ajokeli lumisateiden takia.

Eniten lunta sataa Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, paikoin jopa yli kymmenen senttimetriä. Aivan etelässä lunta tulee vain muutamia senttejä. Kylmän yön jäljiltä lämpötila pysyy pakkasella melkein koko päivän etelää lukuun ottamatta. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Naudanlihasta ja lehmänmaidosta löytyneet uudenlaiset taudinaiheuttajat saattavat Saksan syöpätutkimuskeskuksen mukaan aiheuttaa ihmisissä kroonisia tulehduksia ja johtaa kohonneeseen riskiin sairastua ennen kaikkea paksusuolen syöpään, mutta mahdollisesti myös rinta- ja eturauhassyöpiin.

Uusista löydöksistä tiedottanut Saksan syöpätutkimuskeskus DKFZ on tutkinut jo vuosia BMMF (Bovine Meat and Milk Factors) eli naudanlihan ja maidon eri tekijöitä.

BMMF-tutkimusten johtohahmona on ollut virologi Harald zur Hausen. Hän sai vuonna 2008 Nobelin lääketieteen palkinnon löydöksistään papilloomaviruksen ja kohdunkaulansyövän yhteydestä. Nykytiedon valossa arviolta joka viides syöpä on peräisin viruksista, bakteereista tai loisista.

BMMF-tutkimuksessa ei olla vielä niin pitkällä, että nautaeläimien kantamien virusten ja ihmisten altistuksen välinen yhteys syöpien esiintyvyyteen olisi tarkasti arvioitavissa.

Tutkijat muistuttavat kuitenkin, että maailmanlaajuisesti tarkasteltuna paksusuolensyöpä on erittäin yleinen Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Argentiinassa ja Australiassa eli siellä, missä maitoa- ja naudanlihaa käytetään runsaasti ravinnoksi.

Vastaavasti Boliviassa tai Mongoliassa suoli- ja rintasyöpiä esiintyy vähän, vaikka lihatuotteita käytetään paljon. Havainnon taustalla uskotaan olevan, että näissä maissa nauta ei ole samanlainen kuin eurooppalainen lehmä ja sonni, vaan nautaeläimet ovat seebuja eli ryhähärkiä tai niiden risteytyksiä.

Tutkijat muistuttavat myös erillisenä havaintona, että rintasyöpä on harvinaisempi heillä, joilla on laktoosi-intoleranssi.

Äidinmaitoa vähintään 12 kuukautta

Saksan syöpätutkimuskeskus DKFZ varoittaa, että imeväisikäisille ei pitäisi antaa lehmänmaitotuotteita liian varhain.

Äidinmaidon sisältämät tietyt sokerit suojaavat lasta, kunnes lapsen immuunijärjestelmä on kehittynyt niin vakaaksi, että se tarjoaa paremman suojan useampia tulehduksia vastaan, tutkijat perustelevat.

Tiistaina Saksassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa puhunut Harald zur Hausen ohjeistaakin äitejä imettämään lastaan mahdollisimman pitkään, mielellään pitempään kuin 12 kuukautta. Pitkä imettäminen suojaa myös äitiä.

Suomessa imetyssuositus on 12 kuukautta tai perheen halutessa pitempään. Lehmänmaitoa saa suosituksen mukaan antaa lapselle vuoden ikäisestä alkaen, mutta hapanmaitotuotteita saa antaa jo kymmenen kuukauden iässä.

THL:n erikoistutkijan ja kansallisen imetyskoordinaattorin Riikka Ikosen mukaan Suomen ohjeistus ei kuitenkaan ole perustunut lehmien kantamiin taudinaiheuttajiin, vaan lehmänmaidon korkeaan proteiinipitoisuuteen. Sen katsotaan kuormittavan alle vuoden ikäisen munuaisia.

– Se on se lähtökohta. Maidonkorvikkeissa se proteiinipitoisuus ja rasvan laatu on muokattu erilaiseksi, jolloin se soveltuu imeväisen tarpeisiin. Korvikkeiden antaminen lopetetaan yksivuotiaana, jolloin lapsi voi siirtyä käyttämään tavallista rasvatonta maitoa.

Suomalaisasiantuntija: syy-seuraussuhde voi olla, mutta näyttö ei vielä riitä

Helsingin yliopiston ravinnon ja syövän asiantuntija, yliopistonlehtori Anne-Maria Pajari pitää ”ihan mielenkiintoisena” saksalaisten teoriaa, että nautaeläimien virusperäiset komponentit voisivat vaikuttaa elimistön solujen elämään ja sitä kautta syöpä- ja muidenkin kroonisten sairauksien riskiin.

Mutta paksusuolen syövän ja maidon yhteydestä Pajarilla on kansainvälisistä väestötutkimuksista kuitenkin toisenlaista tietoa.

– Maidonkulutus on käänteisessä suhteessa paksusuolensyövän insidenssin (ilmaantuvuuden) kanssa. Maitotuotteiden käyttö näyttää paksusuolen syövässä suojaavalta. Eturauhassyövässä se ei näytä hyvältä, ja jos tosi paljon käyttää maitotuotteita, niin on suurempi riski eturauhassyövälle.

Anne-Maria Pajari muistuttaa, että saksalaistutkijat ovat vasta hypoteesin asteella. Hypoteesi tarkoittaa teoriasta johdettua olettamusta ilmiön toimintamekanismista. Pajarin nopean analyysin mukaan saksalaistutkijoilla ei ole vielä sellaista näyttöä, että maidon ja syöpätautien välillä olisi syy-seuraussuhde.

– Mutta tosin voi sellainen ollakin. Se on vähän näin, että annos tekee myrkyn. Liikaan veteenkin voi kuolla.

Vauvat voisi mahdollisesti rokottaa

Saksalaisten BMMF-tutkimusta on seurattu myös maitotuotteita valmistavan Valion tutkimuspuolella.

Valion ravitsemusasiantuntijoiden mukaan Saksan syöpätutkimuskeskuksen tutkimus vaikuttaa sinällään olevan laadukkaasti toteutettu ja vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa julkaistu. Valio ilmoittaa kuitenkin, että se ei ole vielä päässyt tutustumaan DKFZ:n viimeisimpään tutkimustietoon.

– Olisi olemassa olevan tiedon valossa yllättävää, jos zur Hausenin esittämä hypoteesi osoittautuisi todeksi. Maailman syöpäjärjestöt ovat viime vuonna julkaisseet laajan katsauksen olemassa olevaan tutkimustietoon. Jos zur Hausenin esittämä hypoteesi olisi totta ja syy-yhteys maidon ja syöpätautien välillä olisi olemassa, se olisi ilmennyt myös aiemmissa tutkimuksissa ja/tai tutkimustuloksia yhdistävissä laajemmissa analyyseissa, Valion viestintäpäällikkö Aino Laakso vastaa sähköpostilla.

Aikuisena naudanlihasta tai lehmänmaidosta kieltäytymisellä ei nobelisti Harald zur Hausenin mukaan ole enää suurta merkitystä, sillä jokainen näitä tuotteita käyttänyt on kuitenkin jo altistunut taudinaiheuttajille.

Saksalaisvirologi zur Hausen arvioi, että BMMF voitaisiin suodattaa maidosta pois, nautoja voitaisiin rokottaa tai jopa vauvoille voitaisiin kehittää suojaava rokote.

Moni meistä on unohtanut oluet terassille talvipakkaseen tai kesähelteillä pakastimeen. Ensi harmistuksen jälkeen mieleen saattaa kiiriä epäillys, onko olut enää juotavaa.

Onko juoma pilaantunut, väljähtänyt tai maistuuko se metallille? Pitääkö oluttölkki tai -pullo sulattaa lämpimässä, jääkaapissa vai vesialtaassa?

Tästä pitää ottaa selvää, koska lopputalven pakkaset voivat vielä tehdä tepposet monelle hiihtolomalaiselle.

1. Pilaantuuko jäätynyt olut?

Ei.

Mikrobiologisesti tarkasteltuna jäätyminen ei pilaa olutta. Jäädyttämistä voidaan jopa käyttää hyväksi jääoluen valmistuksessa, mutta tuolloin juoma on vielä valmistussäiliöissä eikä pienissä pulloissa tai tölkeissä.

– Olut ei ole helposti pilaantuva elintarvike, ja se säilyy pitkiä aikoja oikein säilytettynä. Toki tölkkiä tai pulloa ei ole tarkoitettu pakastettavaksi, kertoo Ruokaviraston ylitarkastaja Merja Virtanen.

Olvin panimomestarin Silja Hylkisen mukaan oluen laatu voi heiketä jäätyessään.

– Jäätyminen ei ole tuoteturvallisuusriski, mutta olut voi olla normaalia sameampaa ja maistua hieman hapettuneelta ja oikeaa ikäänsä vanhemmalta. Myös oluelle tuttu terävyys pyöristyy, kun juoma jäätyy.

Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiska kertoo, että maltti on valttia, jos oluen olomuoto on päässyt vaihtumaan nesteestä kiinteäksi.

– Rauhallinen sulatus pelastaa jäätyneen juoman. Jos olut sulatetaan ajan kanssa välttäen suuria lämpötilaeroja, niin sen pitäisi olla edelleen saman makuista kuin aiemminkin, kertoo yli 30 vuotta alalla työskennellyt panimomestari.

Kangas-Heiskan mukaan panimolla on maistettu testin vuoksi viisi vuotta terassin alla vaihtelevissa lämpötiloissa ollutta olutta, joka maistui edelleen hyvältä.

2. Väljähtyykö sulanut olut?

Kyllä ja ei.

Hapot katoavat juomasta, jos sen avaa liian pian jäätymisen jälkeen. Ilmiö liittyy hiilidioksidin kykyyn sitoutua nesteeseen, kertoo fysikaalisen kemian professori Jouni Pursiainen Oulun yliopistosta.

– Vesi ja hiilidioksidi muodostavat oluen hiilihapon. Veden jäätyessä hiilidioksidille ei kuitenkaan ole enää tilaa yhdisteessä. Kiteinen jää on puhdasta, eikä siihen liukene muita aineita.

Eli oluen jäätyessä hiilidioksidi poistuu nesteestä. Kaasu pysyy kuitenkin edelleen ehjässä tölkissä tai pullossa, ja oluen sulaessa kaasu ja neste kohtaavat taas toisensa.

Professori Pursiainen naurahtaa, että hän ei ole asiaa tutkinut, mutta sulaneen veden ja hiilidioksidin pitäisi periaatteessa löytää toisensa.

– Systeemi pyrkii palaamaan tasapainoon, jos olosuhteet palautuvat ennalleen suljetussa tilassa eli tässä tapauksessa tölkissä tai pullossa.

3. Maistuuko sulanut olut metallille?

Ei ja kyllä.

Vanha totuushan on, että makuasioista ei kannata kiistellä mutta Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiskalle väite ei ole tuttu.

– Jos olut maistuu metallille, niin todennäköisesti siihen on joku muu syy kuin jäätyminen.

Myöskään Olvin panimomestari Silja Hylkinen ei ole kuullut jäätyneen oluen metallisesta mausta, mutta hänen mukaansa jäätyminen voi aiheuttaa juomaan metallin makua.

– Se voisi liittyä jäätyneen juoman hapettumiseen, jonka yksi tunnusmerkki on metallinen sivumaku.

4. Olut jäähtyy hangessa nopeammin kuin paljaalla tasolla

Kyllä.

Jäähtymisessä ja jäätymisessä on kyse lämmön siirtymisestä ympäristöön. Kaasu eli ilma ottaa lämpöä hitaammin vastaan kuin esimerkiksi tölkin ympärillä oleva hanki.

Fysikaalisen kemian professori Jouni Pursiainen saa avata jäähtymisprosessia hieman tarkemmin.

– Fysiikan ja kemian yksi pyhimpiä periaatteita on, että lämpö siirtyy aina lämpimästä kylmään päin.

– Lämpö siirtyy aineesta ja astiasta pois sen pinnan kautta, ja hangessa pintakontakti on kokonaisvaltaisempi kuin ilmassa ja lämmönsiirto on tehokkaampaa.

Jäähtymisnopeuden arviointi on hankalaa, koska siihen vaikuttaa moni muuttuja: nesteen lähtölämpötila, määrä, nestettä sisältävän pakkauksen muoto, alkoholivahvuus, ympäristö.

Fysikaalisen kemian professori Jouni Pursiainen neuvookin luottamaan empiirisiin tietoihin ja kokemuksiin tässä tapauksessa.

– Laskukaavoja, teorioita ja tietoa löytyy netistä, mutta nopein tapa selvittää sopiva oluttölkin jäähtymisnopeus on kokeilla itse, professori naurahtaa.

Tieteen nimissä asiaa oli siis kokeiltava kotona. 20 asteen pakkasessa kauppahyllylämmin pieni keskioluttölkki jäätyy noin kolmessa tunnissa. Vähäinen neste, joka tölkistä oli vielä kaadettavissa oli pari astetta pakkasen puolella.

5. Jäätynyt olut kannattaa sulattaa jääkaapissa

Kyllä ja ei.

Jääkaapille on muitakin vaihtoehtoja, mutta sulattamisessa kannattaa välttää isoja lämpötilan vaihteluja. Etenkin lasipullojen kohdalla rikkoutumisriski on huomioitava, kertoo panimomestari Tapio Kangas-Heiska.

– Jäätynyttä pakkausta ei kannata lähteä lämpimällä vedellä sulattamaan, vaan jättää juoma joko huoneenlämpöön tai jääkaappiin sulamaan. Lasipullojen kanssa kannattaa olla vielä varovaisempi kuin tölkkien, panimomestari muistuttaa.

Myös Olvin panimomestari Silja Hylkinen ohjeistaa huolelliseen sulattamiseen.

– Jäätynyttä tuotetta suurempi riski on jäätynyt pakkaus. Tölkkikin laajentuu jäätyneen nesteen mukana, ja korkin sauma voi pettää, Hylkinen muistuttaa.

Tölkki kestää jäätymistä kuitenkin huomattavasti paremmin kuin lasipullo, kertoo fysikaalisen kemian professori Jouni Pursiainen.

– Kiinteä jää vaatii enemmän tilaa kuin nestemäinen vesi, ja suljetussa tilassa jäälaajentumisen voima on hirmuinen. Metallirakenne pystyy kuitenkin joustamaan paremmin kuin lasipullo.

6. Sulanut olut on helppo erottaa tavallisesta oluesta

Ei.

Oluen jäätyessä ja sulaessa sen normaali molekyylirakenne muuttuu, myös makuun voi tulla selkeitäkin muutoksia.

Mutta kuinka helppoa sulanut olut on tunnistaa? Sen selvittämiseksi piti järjestää sokkotesti.

Kahdeksan testihenkilöä maistoi muutaman senttilitran saman olutmerkin sulanutta ja tavallista olutta. Juomien lämpötilat olivat lähellä toisiaan, ja henkilöiden piti arvioida makua ja arvata jäätynyt olut.

Makueroja ei juurikaan havaittu, mutta tuoksun perusteella kolme henkilöä arvasi oikein jäätyneen oluen. Testihenkilöiden mukaan sen tuoksu oli ohuempi ja heikompi.

Kahdeksan henkilön sokkotesti päättyi lopulta tasatulokseen 4-4.

Vaikka isoja eroja juomista ei löytynytkään, niin oluita ei edelleenkään kannata unohtaa tuntikausiksi pakkaseen, koska juomaa ja sen pakkausta ei ole tarkoitettu pakastettavaksi.

Nainen ja hänen koiransa menehtyivät iltapäivällä Espoon Kauklahdessa, jouduttuaan henkilöauton yliajamaksi.

Epäilty autonkuljettaja on otettu kiinni.

Länsi-Uudenmaan poliisi tutkii tapahtumaa.

Olen kuullut monen huokaavan, että politiikka on tylsää. Tuskin kukaan voi sellaista nyt väittää. Kotimaan politiikka on jännittävämpää, yllättävämpää ja oudompaa kuin elämä Twin Peaksissä.

Olisi toivottavaa, että tosielämän trilleri lisäisi vaalien alla kansalaisten luottamusta puolueisiin ja poliitikkoihin. Valitettavasti asia lienee päin vastoin.

Kuka tässä enää tietää, kehen politiikassa voi luottaa?

1. Hallitus toimii ikään kuin se olisi lain yläpuolella

Jo on aikoihin eletty. Maan hallitus kokee ilmeisesti olevansa lain yläpuolella. Se runnoo läpi keskeneräistä sote-pakettiaan sivuuttaen korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätökset ja oikeusoppineiden kannanotot.

KHO ilmoitti jo vuonna 2017, että sote-uudistuksessa on kohtia, joista pitäisi tehdä niin sanottu notifikaatio Euroopan unionille. Hallituksen olisi pitänyt varmistaa, että valinnanvapautta koskevat pykälät ovat Euroopan unionin säädösten mukaisia.

Näin ei ole tehty, eikä tehdä vieläkään, arvioi eurooppaoikeuden professori Juha Raitio.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hallituspuolueet junailivat oudon päätöksen puheenjohtajan ollessa poissa paikalta. Pikaisesti järjestetyssä äänestyksessä valiokunnan varapuheenjohtaja ajoi läpi kiistanalaisen menettelytapapäätöksen.

Sen mukaan valiokunta ei enää kuule ratkaisevissa kokouksissaan asiantuntijoita, kun se arvioi hallituksen sote-lakeihin tekemiä muutoksia. Massiiviseen lakipakettiin saattaa jäädä sen vuoksi perustuslain ja EU-sopimusten vastaisia kohtia.

Oppositiokaan ei ole syytön yllätyskäänteeseen. Yksi syy hallituspuolueiden rajuun tempaukseen on nimittäin niiden turhautuminen opposition valiokunnassa noudattamaan viivytystaktiikkaan.

2. SDP on salaillut Antti Rinteen sairauden vakavuutta

Pitkään vakavasta sairaudesta toipunut SDP:n puheenjohtaja, Antti Rinne ilmoitti viime viikonvaihteessa takaavansa, että hän pystyy pääministerin tehtävään, jos SDP voittaa vaalit.

Samassa yhteydessä hän kertoi pystyneensä tammikuun puolivälissä liikuttamaan vain ranteitaan.

– Nyt tilanne on se, että 150 metriä kävelen helposti.

Sairauteensa liittyvissä asioissa Rinteen muisti on palaillut pätkittäin. Myös puolueen tiedotus on ollut tässä asiassa harhaanjohtavaa.

Tammikuun 3. päivä julkaistu tiedote kertoi, että Espanjassa keuhkokuumeeseen sairastunut Rinne jää sairauslomalle, mutta on paranemaan päin. Puolue tiedotti Rinteen kunnosta useaan otteeseen samaan optimistiseen sävyyn kertoessaan muun muassa Rinteen sairausloman pituudesta ja Suomeen paluusta.

Puheenjohtajan todellinen teveydentila alkoi paljastua vasta 21. tammikuuta. Tuolloin Rinne kertoi Facebookissa sepelvaltimotukoksestaan, saamastaan sairaalabakteerista ja hänelle kotimaassa tehdystä pallolaajennuksesta.

Tämän viikon tiistaina Rinne täydensi sairaskertomustaan Iltalehdelle. Hän kertoi olleensa sairautensa aikana pakkonukutettuna 15 päivää. Hän myönsi myös, että infarkti oli vaurioittanut hänen sydänlihastaan.

Sairaudesta toipuminen oli alkanut paljon myöhemmin, mitä puolue oli tiedotteissaan antanut ymmärtää.

Antti Rinne palasi eduskuntatyöhön eilen, perjantaina. Hän aikoo lähteä täydellä höyryllä vaalikentille. Maallikon silmin vaikuttaa siltä, että hän on valmis riskeeraamaan terveytensä valtataistelussa.

Helsingin Sanomissa Rinne antoi kuitenkin ymmärtää, ettei riskejä ole.

– Lääkäri on todennut, että olen työkykyinen. Ja piste.

On selvää, että Antti Rinne joutuu vielä moneen kertaan vastaamaan sairauteensa liittyviin kysymyksiin. On selvää, ettei niille ei ole vielä pistettä pantu.

3. Ministerien muunnellut totuudet hämmentävät kansalaisia

Muuntuva totuus ja julkisuuden paineessa täydentyvät faktat ovat osa politiikan arkipäivää. Myös hallitusrintama antoi tästä näyttöjä viime viikolla, kun paljastui, että viestintä- ja liikenneministeri Anne Berner (kesk.) on ehdolla ruotsalaisen rahoituskonserni SEB:n hallitukseen.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja Berner kertoivat kohun eri vaiheissa eri tavoin, milloin he olivat saaneet tietää Bernerin ehdokkuudesta.

Lähes huomiotta jäi kysymys siitä, kuinka vastaavilta tilanteilta voitaisiin vastedes välttyä. Pääministeri Sipilältä kysyttiin eduskunnan kyselytunnilla, pitäisikö ministereille säätää samanlainen karenssi kuin korkeille virkamiehille. Pääministeri jätti vastaamatta kysymykseen ja puhui aiheen vierestä.

4. Vaalien lähestyminen aiheuttaa paniikkia ja suhmurointia

Vaalien lähestyessä erityisen ahdistuneita ovat poliitikot, jotka pelkäävät putoavansa kansakunnan kaapin päältä.

Ilmeisesti paniikki on iskenyt myös kahdeksassa hallituksessa istuneeseen tahtopolitiikan ruumiillistumaan, Paavo Väyryseen. Hän otti MV-lehden perustajan, Ilja Janitskinin seitsemän tähden liikkeen ehdokkaaksi sekä eduskunta- että eurovaaleihin.

Janitskin sai syksyllä 2018 käräjäoikeudelta vuoden ja kymmenen kuukauden vankeustuomion. Kuudentoista rikoksen lista sisälsi muun muassa törkeitä kunnianloukkauksia, kiihottamisia kansanryhmää vastaan ja tekijänoikeusrikoksia.

Eduskunnassa istuu nyt poikkeuksellisen paljon puolueloikkareita. Epätoivo kalvaa monia heistä. Gallupit osoittavat, että sinisille kansanedustajapaikan uusiminen on äärimmäisen vaikeaa.

Eduskuntaan perussuomalaisena valittu Jalonen on nyt sinisten eduskuntaryhmän jäsen. Vaaleissa hän käy ehdolle “sitoutumattomana” kokoomuksen ja rkp:n yhteislistalta. Jalonen eroaa nyt sinisistä, muttei puolueen eduskuntaryhmästä.

Kaikesta huolimatta Jalonen on ilmoittanut palaavansa sinisiin, jos hän tulee valituksi. Kokoomuksen mukaan näin ei tapahdu, jos mies tulee valituksi, vaan siinä tapauksessa Jalonen pysyy kokoomuksessa.

Ketä pitäisi uskoa? Keiden luottamuksen Jalonen uskoo vaalistrategiallaan voittavansa?

Ari Jalonen on myöntänyt, että hän haluaa operaatiollaan auttaa kokoomusta nousemaan maan suurimmaksi puolueeksi ja Petteri Orpoa pääministeriksi.

Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta Jalonen sanoo:

– En ole loikkari.

5. Kaksinaismoraali on puolueiden helmasynti

Vaalikuume nostaa esiin poliitikkojen raadolliset piirteet ja puolueiden moraalikäsitysten erikoisen suhteellisuuden. Näin käy helposti myös sellaisille puolueille, joiden kannatus on nousussa.

Perussuomalaiset on nostanut vaaliaseekseen Oulussa maahanmuuttajien tekemiksi epäillyt raiskaukset. Niiden seurauksena puolue on vaatinut ponnekkaasti, että raiskauksiin ja muihin vakaviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat pitää karkottaa maasta.

Sama puolue on ottanut eduskuntavaaliehdokkaakseen raiskauksesta tuomitun miehen, Matti Putkosen. Kampanjaa aloittaessaan ehdokas kertoi itse vuosikymmeniä sitten saamastaan tuomiosta.

Putkonen on rangaistuksensa kärsinyt aikapäiviä sitten. Muodollista estettä hänen ehdokkuudelleen ei ole. Tapaus pistää kuitenkin miettimään, suhtautuuko perussuomalainen puolue kantasuomalaisten tekemiin rikoksiin eri tavalla kuin maahanmuuttajien rikoksiin.

6. Hallitusrintamassa on pahempia repeämiä kuin miesmuistiin

Moni hallituspuolueiden kansanedustaja on ilmoittanut äänestävänsä eduskunnassa sosiaali ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanoa vastaan.

Uudistuksen vastustajia on sekä kokoomuksessa että sinisissä. Nuo puolueet koettavat pistää vastarannankiiskejään järjestykseen epätoivon vimmalla, jotta soteuudistus menisi läpi.

On epävarmaa, valmistuuko sotelakien paketti ajoissa ennen vaalikauden loppua, vaikka istuntokautta pidennetään nimenomaan soten maaliin saattamiseksi.

Kiihkeimmin uudistusta yrittää runnoa pääministeripuolue keskusta. Hankkeen valmistelua ovat johtaneet keskustan ministerit koko hallituskauden ajan. Jos sote kaatuu, keskusta voi menettää vaaleissa paljon ääniä.

Keskustan kannatus on pahassa luisussa muutenkin. Maaseudun Tulevaisuuden teettämä tutkimus kertoo, että tämän vaalikauden aikana keskustan kannatus on romahtanut viljelijäväestön piirissä.

Tuo keskustan perinteistä ydinkannattajakuntaa koskeva tutkimus enteilee merkittävää muutosta. Keskustalla saattaa olla edessään veret seisauttava vaalitappio.

Lue myös:

Satunnaisen vaalitarkkailjan analyysi: Kansan tuomio pelottaa – kokoomus teki lehmänkäännöksen vanhusten hoitajamitoitusta koskevassa kiistassa

Satunnaisen vaalitarkkailijan analyysi: Antti Rinne ei kerro kaikkea sairaudestaan – Tiedot pitäisi julkistaa, jos Rinne pyrkii pääministeriksi

Satunnainen vaalitarkkailija: Kansalaisten tuohtumus vanhustenhoidon ongelmista on oppositiolle oiva ase, sillä moni äänestää tunteella

Euroopan Unioni on valmis antamaan Britannialle lisää takuita siitä, että Irlannin rajan pitäminen auki olisi vain väliaikainen ratkaisu Britannian lähdettyä EU:sta, sanoo EU:n pääneuvottelija Michel Barnier perjantaina.

– Me tiedämme, että Britanniassa on ilmassa on pelkoja, että rajan auki pitäminen yhdistäisi Britannian ikuisesti EU:n, sanoo Barnier saksalaisen Die Weltin haastattelussa.

– Näin ei tule käymään. Olemme valmiita antamaan lisää takuita, vakuutuksia ja selvennyksiä, että rajan pitäminen auki on vain väliaikaista, sanoo Barnier.

Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajasta on tulossa brexitin myötä EU:n ulkoraja. Vielä on kuitenkin epäselvää, pysyykö raja auki erityissopimuksella vai palaavatko rajatarkastukset maiden välille.

Barnier sanoo Die Weltin haastattelussa, että hän ei usko EU-maiden johtajien vastustavan brexitin lykkäämistä maaliskuun 29. päivästä, niin kauan kuin Britannia on tosissaan etsimässä ratkaisua pattitilanteeseen. Hän lisää, että Britannian EU-eron siirtäminen myöhemmäksi vaatisi 27 EU-jäsenmaan johtajien yksimielisen suostumuksen maaliskuun 21. päivä järjestettävässä huippukokouksessa.

Väkivallan pelätään palaavan Pohjois-Irlantiin

Marraskuisessa brexit-sopimuksessa EU ja Britannia pääsivät sopuun niin sanotusta backstop-järjestelmästä, jonka tarkoituksena on taata, että raja pysyy auki, vaikka Britannia ja EU eivät onnistuisi sopimaan asiasta kahden vuoden siirtymäajan aikana.

Britannian parlamentin alahuone on kuitenkin vaatinut maan pääministeriä Theresa Maytä neuvottelemaan Brysselin kanssa vaihtoehdoista backstopille.

Jos Britannia irtautuu EU:sta ilman sopimusta, tulee Irlannin ja Britannian välille niin sanottu kova raja eli rajatarkastukset palaavat maiden välille.

Brexit-neuvotteluja EU:n puolelta vetävän Barnierin mukaan brexit-sopimuksessa mukana oleva backstop-lupaus on vain vakuutus pahimman tilanteen varalle – eli jos Irlannin rajasta ei päästä sopuun kahden vuoden siirtymäajan jälkeen.

Rajamuodollisuuksien paluun pelätään tekevän hallaa Pohjois-Irlannin rauhanprosessille. Britannia on varautunut mahdollisiin brexit-levottomuuksiin lähettämällä poliisivahvistuksia Pohjois-Irlantiin.

Lue lisää:

"Rauha perustuu siihen, että rajaa ei ole" – Herättäisikö sopimukseton brexit Pohjois-Irlannin uinuvat haamut?

Irlanti valmistautuu kovaan brexitiin, julkaisi lakipaketin pehmentämään iskua

Telegraph: Brexit and the Irish border explained: why the headache is not going away any time soon

Maailman onnellisimmaksi maaksikin julistettu Suomi kerää yhtenään kiitosta mitä moninaisimmista asioista. Lääketieteen saralla tuoreita uutisia ovat Suomen terveydenhuollon rankkaaminen yhdeksi Euroopan parhaista sekä kansallisen astmaohjelmamme tarina.

Astmaohjelmasta kirjoittaa maailman arvostetuimpiin lääkietieteellisiin julkaisuihin kuuluva The Lancet, joka kehottaa muita maita ottamaan oppia Suomen saavutuksista.

Kansallinen astmaohjelma oli käynnissä 1994–2004 ja allergiaohjelma 2008–2018 pitkälti jatkoi työtä.

The Lancet muistuttaa Suomen käynnistäneen kansallisen astmaohjelmansa aikana, jolloin joka viides astmapotilas kärsi vaikeista oireista. Vuonna 2016 heitä oli enää 2–5 prosenttia potilaista.

Myös sairaalapäivien määrä on vähentynyt. Tällä vuosituhannella vuoteen 2013 asti niiden määrä laski 46 prosenttia. Lasten osalta vähennys oli jopa tätä suurempi.

Tällä kaikella oli myös merkittävä taloudellinen vaikutus: vuonna 1993 astma maksoi yhteiskunnalle nykyrahaksi muutettuna 330 miljoonaa euroa vuodessa, mutta 2013 kustannus oli vain 191 miljoonaa euroa, vaikka samana aikana diagnosoitujen astmatapausten määrä nousi tasaiseen tahtiin.

Suomalainen malli merkitsi jalkatyötä

Vielä 1980-luvun lopulla suomalaiset poliklinikat ja teho-osastot olivat täynnä astmakohtauksesta kärsiviä ihmisiä, kuvailee professori, lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Mika Mäkelä Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.

Samoihin aikoihin kuitenkin ymmärrettiin, että astma on keuhkoputken limakalvon pinnalla oleva tulehdussairaus. Tuolloin käyttöön oli myös saatu sisäänhengitettävä kortisoni, joka tehosi hyvin astmaan.

Aiemmin käytössä olleet lääkkeet tehosivat kyllä oireisiin, mutta eivät alkusyyhyn. Keuhkolääkäri, nykyinen emeritusprofessori, Tari Haahtela pystyi osoittamaan, että aikuispotilaiden hoito kannatti aloittaa heti kortisonilla.

– Tämä oli peruskivi, jonka ansiosta Suomessa aloitettiin jo aikaisessa vaiheessa laajamittainen sisäänhengitettävän kortisonin käyttö, kertoo Mäkelä Ylen haastattelussa. Suomi oli tässä oivalluksessa ensimmäisten joukossa.

Keskeisessä asemassa oli tuonaikainen Tuberkuloosin vastustamisyhdistys, nykynimeltään Filha. Terveydenhuollon ammattilaisten yhdistyksenä Filhalle oli kehittynyt vankka osaaminen erilaisten ohjelmien läpiviemisessä.

90-luvulta lähtien yhdistyksen jäsenet alkoivat viemään astmatietoutta kaikkialle Suomeen ja kaikkiin terveyskeskuksiin. Tämän jalkatyön ansiosta jokainen ammattilainen oppi tuntemaan roolinsa ja osuutensa hoitoprosessissa. Kaikkia sidosryhmiä koulutettiin löytämään ja diagnosoimaan astma, hoitamaan astmapotilaita ja huolehtimaan, että he ottivat ajallaan lääkkeensä.

– Kansallinen astmaohjelma ei ollut yhden tai kahden ihmisen show, vaan kymmenien ihmisten yhteistyötä. He näkivät ongelman ja kokivat tehtävän tärkeäksi, toteaa Mäkelä.

Suomalaisia kuunnellaan nyt maailmalla

The Lancetissa, tai tarkkaan ottaen The Lancet Respiratory Medicinessä julkaistu artikkeli kertoo hyvin, kuinka paljon suomalaista astmaohjelmaa arvostetaan maailmalla.

Moni maa on hakenut Suomesta esimerkkiä ja innostusta. Mäkelä maintsee muun muassa Etelä-Korean, Puolan ja Irlannin. Irlannin terveysministeri kävi jopa Suomessa vierailulla asian tiimoilta.

– Uskaltaisin sanoa, että jopa kymmenet maat eri puolilta maailmaa ovat osoittaneet kiinnostusta. Kansainvälisissä kokouksissa Suomen menestykseen viitataan usein, Mäkelä kertoo.

Täälläkö sitten on kaikki hyvin?

Mäkelän mukaan meillä on potilaita, jotka eivät ole täysin kunnossa. Muutamalla prosentilla on vaikeamuotoinen astma. Kaikeksi onneksi heille on tarjolla uusia biologisia lääkkeitä.

Ennen jokaisessa terveyskeskuksessa oli astmahoitaja. Nykyisin hoitajilla on paljon muutakin vastuuta. Mäkelän mukaan on olemassa vaara, että kehitys kääntyy huonompaan suuntaan. Varsinkin kun resurssit ovat vähentyneet.

– Ylläpitäminenkin on aktiivista työtä, sanoo Mäkelä.

Kun tietoja rauhasta alkoi tihkua, Bethelihem Tedlasta tuntui, että tulevaisuus kirkastui kertaheitolla.

Koko maailma yllättyi, kun Afrikan sarvessa vuosikaudet toisiaan kyräilleet naapurimaat Eritrea ja Etiopia solmivat rauhan viime kesänä. Kaupunkien kaduilla juhlittiin. Matkustajille jaettiin samppanjaa ja ruusuja, kun ensimmäinen suora reittilento maiden välillä pariinkymmeneen vuoteen vihdoin pääsi matkaan.

Suorat puhelinlinjat avattiin, ja moni soitti heti rajan toiselle puolelle jääneille sukulaisilleen ja ystävilleen. Jotkut soittelivat umpimähkään silkasta ilosta, koska se oli taas mahdollista.

Bethelihem Tedla seurasi uutisia sisarustensa ja vanhempiensa kanssa Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa.

– Olimme todella optimistisia. Toivoimme, että kotona Eritreassa saadaan nyt paljon lisää vapautta, Tedla kertoo.

Pettymys oli suuri, kun niin ei käynytkään. Tavallisten ihmisten elämässä mikään ei ole muuttunut, hän sanoo.

Samoin ajattelee moni muukin eritrealainen. Kun Etiopian ja Eritrean välinen raja lopulta syyskuussa avattiin, he äänestivät jaloillaan. Rajan yli tuli heti tuhansia ihmisiä – ja tulee edelleen.

Ihmiset pakenevat diktatuurin komentoa ja jopa kymmeniin vuosiin venyvää niin sanottua kansallispalvelusta. Osa joutuu silloin armeijaan, osalle valtio sanelee työn, jota paiskitaan käytännössä ilmaiseksi.

Ei ihme, että Eritreaa on usein innostuttu vertaamaan Pohjois-Koreaan, vaikka niin sulkeutunut maa ei olekaan.

Tilanne on näkynyt Välimerellä ja Suomessa asti Eritreasta kauas pois pyrkivinä turvapaikanhakijoina.

Bethelihem Tedla lähti Eritreasta kolmisen vuotta sitten. Toisin kuin moni muu, hän ylitti rajan laillisesti. Koska hänen munuaissairauttaan ei pystytty hoitamaan kotimaassa, hallinnolta heltisi lupa matkustaa Sudaniin.

Kotiin Tedla ei enää palannut.

Nyt 29-vuotias Tedla istuu pienessä vaateputiikissa tornitalossa Addis Abeban keskustassa. Kulmaikkunoista avautuvat laajat näkymät miljoonakaupungin talojen yli vihreille vuorille.

Alhaalla kadulla kohtaavat vauras ja köyhä Etiopia. Ohi pyyhältää uusi raitiovaunu, kiinalaisten rahoittama ja harvinaisuus Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kerrostalon alaovilla ikäihminen kerjää rahaa.

Tedla on yksi Etiopian lähes 200 000 eritrealaispakolaisesta ja menestystarina: Addis Abebassa hän on onnistunut luomaan itselleen kokonaan uuden uran. Nykyään hän on itseoppinut vaatesuunnittelija.

Kotona Eritreassa Tedla työskenteli koulupsykologina. Sellaisena hän oli varsin hyvässä asemassa, olihan hän päässyt korkeakouluun ja ennen kaikkea saanut siistin sisätyön.

Käytännössä Tedla oli kuitenkin valtiolle miltei ilmaista työvoimaa. Hänen palkkansa vastasi noin kymmentä euroa kuukaudessa.

– Se ei ole yhtään mitään, hän sanoo.

Kyse oli pakollisen kansallispalveluksen suorittamisesta. Siitä maksettava korvaus ei edes rutiköyhässä maassa yleensä riitä säälliseen elämiseen.

Kansallispalvelus tarkoittaa Eritreassa järjestelmää, jossa täysi-ikäistyvät nuoret kulkevat karun sotilaskoulutusleirin kautta kohti valtion määräämää tulevaisuutta. Koulussa parhaiten menestyneet ohjataan jatko-opintoihin, joiden jälkeen valtio osoittaa heille siviilityön.

Heikoimmat oppilaat ja koulupudokkaat etenkin köyhältä maaseudulta päätyvät armeijaan. Sieltä heidät voidaan vuokrata työvoimaksi esimerkiksi julkisille tai yksityisille rakennustyömaille. Palvelustaan suorittavat voivat joutua raatamaan myös surkeissa oloissa kaivoksissa tai maatiloilla, jotka saattavat olla hallinnon tai armeijan avainhenkilöiden epäsuorassa omistuksessa.

Teoriassa palveluksen kesto on 18 kuukautta, mutta käytännössä se voi kestää vuosikausia.

Valittaa ei voi, sillä itsevaltaisen presidentin Isaias Afwerkin hallinnolla on kansalaisista tiukka ote. Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen ja YK:n mukaan Eritreassa ei ole sananvapautta, toimivia demokraattisia instituutioita eikä vapaata mediaa tai oikeuslaitosta. Kansalaisyhteiskunta on olematon.

Vapauksien puute on vain osa kurjuudesta. YK:n alainen tutkimuskomitea raportoi vuonna 2016, että Eritrean viranomaiset ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Komitean mukaan valtio orjuuttaa, sieppaa, kiduttaa ja murhaa kansalaisiaan järjestelmällisesti ja laajamittaisesti.

Komennon seurauksena Eritrea on tyhjentynyt vauhdilla: parinkymmenen vuoden aikana ainakin joka kymmenes eritrealainen on paennut ulkomaille. Pakolaisten tarkkaa osuutta on vaikea tietää, koska Eritrean nykyisestä väkiluvusta ei ole julkisissa lähteissä yksimielisyyttä. Arviot vaihtelevat 2,5 miljoonasta yli kuuteen miljoonaan.

– Siellä tuntuu kuin asuisi saarella ilman tietoa ulkomaailmasta. Elämässä on niin monia rajoitteita, Bethelihem Tedla sanoo.

Hän on kertonut elämästään aiemminkin ulkomaisessa mediassa ja uskaltaa siksi esiintyä tässä jutussa nimellään.

Ankaraa järjestelmää on perusteltu vihanpidolla Etiopian kanssa.

Pieni rannikkovaltio Eritrea itsenäistyi huomattavasti itseään suuremmasta Etiopiasta vuonna 1993. Itsenäistymistä edelsi vuosikymmenien taistelu.

Vuosina 1998–2000 naapurit kävivät rajasodan, jossa kuoli jopa satatuhatta ihmistä. Kiista Badmen rajakaupungista jäi ratkaisematta. Etiopia piti kaupunkia hallussaan, vaikka se sopimuksen mukaan kuului Eritrealle.

Sota jätti jälkeensä jäätyneen konfliktin, joka välillä leimahti yhteenotoksikin.

Eritrea jäi pysyvään hälytystilaan hellimään suomalaisille tutulta kuulostavaa narratiivia, jossa pieni maa taistelee itsenäisyydestä suuren naapurinsa kanssa. Se joutui vuosiksi kansainväliseen eristykseen, mikä sopi Etiopian pirtaan.

Pitkien vihollisuuksien jälkeen sopu näytti syntyvän viime kesänä nopeasti. Kulissien takana rauhaa oli hierottu huolella ulkovaltojen avulla, sillä lähentyminen ja koko Afrikan sarven vakaus on muun muassa strategisia etujaan ajavien Persianlahden maiden ja pakolaisista huolestuneen Euroopan intresseissä.

Eritrea on lämmittänyt suhteitaan myös muihin naapurimaihinsa. Marraskuussa YK poisti Eritrealta pakotteet, joita oli perusteltu tuella terroristijärjestö al-Shabaabille Somaliassa.

Etiopian kanssa tehdyn rauhan myötä tärkein Eritrean käyttämä peruste loputtomalle kansallispalvelukselle poistui.

Moni uskoi, että Etiopian nuoren pääministerin Abiy Ahmedin uudistusvimma tarttuisi myös Eritreaan. Ja että Eritrea laskisi, ettei sen talous enää kestä eristystä eikä nuorten ikäluokkien vuotamista ulkomaille.

Mitään muutoksia järjestelmässä ei ole kuitenkaan sen jälkeen havaittu, sanoo ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin tutkija.

– Kansallispalvelus kestää edelleen määrittelemättömän ajan ja mielivaltaisia pidätyksiä tapahtuu yhä, kertoo järjestön Afrikan sarveen erikoistunut tutkija Felix Horne puhelinhaastattelussa.

Samaa sanoo Ylelle ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tutkija Fisseha Tekle. Myös YK:n ihmisoikeuskomissaarin toimiston viesti lokakuun lopussa oli samansuuntainen.

Suljetusta maasta on vaikea saada riippumatonta tietoa, eivätkä ihmisoikeustarkkailijat ole sinne tervetulleita. Järjestöt saavat suuren osan tiedoistaan haastattelemalla Eritreasta paenneita. Tietojen uskottavuutta lisää se, että pakolaisten kertomukset ovat hyvin yhteneväisiä, Horne ja Tekle sanovat.

Moni ei osaa edes visioida, mitä voisi tapahtua. Human Rights Watchin tutkija Felix Horne

Joidenkin raporttien mukaan viime kesänä kansallispalveluksensa aloittaneille olisi ilmoitettu, että he vapautuisivat 18 kuukauden kuluttua. Human Rights Watchin Felix Hornen mukaan vapautumista ei voi pitää varmana, sillä vastaavia lupauksia on kuultu aiemminkin.

Laajat palveluksesta kotiuttamiset olisivat ylipäänsä Eritrealle hyvin hankalia, Horne sanoo. Hallitus takuulla laskee saavansa käsiinsä ruutitynnyrin, jos kaduille äkkiä vapautuisi suuri joukko sotilaskoulutuksen saaneita työttömiä.

Hornen mielestä on kuitenkin toivoa, että tilanne voi kehittyä parempaan suuntaan, syntyihän sopu Etiopiankin kanssa varsin nopeasti ja monelle yllätyksenä. Hänen on silti vaikea nähdä, miten Eritrea voisi muuttua, jos hallinto ei itse päätä avautua.

– Eritreassa ei näytä olevan liikehdintää, joka voisi muuttaa järjestelmää sisältäpäin. Kansalaisyhteiskuntaa ja mediaa on tukahdutettu niin pitkään, että moni ei osaa edes visioida, mitä voisi tapahtua, Horne sanoo.

Suihkukone jylisee matalalla ruskeiden kerrostalojen yli Addis Abeban esikaupungissa. Asuntojen ikkunanpieliä koristavat lautasantennit.

Näissä taloissa asuu paljon eritrealaisia – osa vasta tulleita, osa jo vuosia kaupungissa asuneita. Useampi ihminen ahtautuu täällä yhteen pieneen makuuhuoneeseen, sillä Addis Abeban vuokrat ovat pakolaisille korkeita.

He tekevät niitä töitä, joita hyvällä tuurilla ehkä sattuvat saamaan: rakentavat, siivoavat, tarjoilevat.

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n laskujen mukaan Addis Abebassa asuu vajaat 20 000 eritrealaispakolaista. Sen jälkeen kun Eritrean ja Etiopian raja viime syyskuussa avattiin, kaupunkiin on virrannut aiempaa enemmän eritrealaisia, kertoo Samuel.

Samuel on siistiin kauluspaitaan pukeutunut keski-ikäinen mies. Hän istuu ystävänsä Dawitin kanssa katukahvilan terassilla. Molemmat ovat paenneet Eritreasta. He eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään turvallisuussyistä, sillä kotimaassa on vielä sukulaisia.

– Eritreassa kaikki ovat epätoivoisia, Dawit sanoo.

He tietävät, mistä puhuvat, sillä yhteydet kotimaahan ovat tiiviit. Lisäksi uudet tulokkaat turvautuvat täällä useimmiten maanmiestensä verkostoon.

– Joskus huoneessamme on nukkunut kymmenen ihmistä. Heillä ei ole ketään muuta, kenen puoleen kääntyä, ja velvollisuutemme on auttaa heitä.

Viranomaislähteiden mukaan yli 30 000 eritrealaista on hakenut turvapaikkaa Etiopiasta sen jälkeen kun maiden välinen raja avattiin ja sen sai ylittää laillisesti. Suurin osa heistä on naisia ja lapsia, jotka haluavat jatkaa matkaa Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa jo olevien perheenjäsentensä luokse.

Viralliset luvut laahaavat kuitenkin väistämättä perässä. Kaikkia tulijoita ei ole rekisteröity eikä kokonaismäärästä siten ole varmuutta.

Kaikki rajan yli tulevat eivät myöskään ole pakolaisia. Osa tulee tapaamaan Etiopiassa asuvia sukulaisiaan ja palaa sen jälkeen takaisin.

Samuel ja Dawit pakenivat Eritreasta kolmisen vuotta sitten salakuljettajien avulla. Vaarallinen taival rajaseutujen halki maksoi runsaat puolitoista tuhatta euroa, he kertovat.

Sellaisiin summiin ei olisi mitenkään ollut varaa, elleivät ulkomaille asettuneet sukulaiset olisi tulleet hätiin.

Miesten selitys lähdön syistä kulkee tuttuja latuja: Valtio määräsi ammatin ja pakotti pysymään armeijassa.

– Sillä tavalla Eritrean hallitus saa ihmiset ulos. He tekevät sen tahallaan, haluavat nuorten lähtevän, koska silloin kukaan ei ole enää vaatimassa vastauksia kysymyksiin, Dawit syyttää.

Aina pakoyritys ei onnistu. Dawit kertoo istuneensa Eritreassa melkein kaksi vuotta vankilassa, koska jäi ensimmäisellä kerralla kiinni. Hän oli silti valmis yrittämään uudelleen.

Etiopian puolella rajaa Samuel ja Dawit päätyivät ensin YK:n pakolaisjärjestön leirille. Sieltä on teoriassa mahdollisuus päästä kiintiöpakolaisena eteenpäin, mutta käytännössä odottelu kestää vuosikausia eikä välttämättä johda mihinkään, he sanovat.

Samuel ja Dawit eivät jääneet odottamaan ihmeitä vaan jatkoivat matkaansa tuhansien muiden tavoin.

Se oli mahdollista, koska vihollisuuksista huolimatta Etiopia on halunnut kohdella eritrealaispakolaisia suopeasti: ortodoksiusko ja tigrinjan kieli yhdistävät rajan molemmin puolin. Eritrealaiset ovat saaneet muun muassa asettua asumaan pakolaisleirien ulkopuolelle, toisin kuin esimerkiksi Somaliasta ja Etelä-Sudanista tulleet.

Leiriltä poistumisen kääntöpuoli on, että sen jälkeen on omillaan, Samuel ja Dawit sanovat.

He kertovat, että suuri osa uusista tulijoista siirtyykin pian muihin lähimaihin, joista he toivovat löytävänsä työtä. Eläminen ainakin on halvempaa Sudanissa tai Ugandassa kuin diplomaattikaupunki Addis Abebassa, ajatellaan.

Nuorimmista osa lähtee salakuljettajien matkaan Saharan halki tähtäimessään Välimeren ylitys ja Eurooppa. Siitäkin huolimatta, että reitin vaaroista ja Libyan vankiloista tiedetään, kuten myös Euroopan maiden tiukentuneista asenteista pakolaisia kohtaan.

Samuelilla ja Dawitilla on töitä Addis Abebassa vain satunnaisesti, mutta parikymppisten riskinotolle heillä ei riitä ymmärrystä.

– Heitä kiinnostaa vain, onko jossakin joku tuttu, ja sitten heidän pitää vaarantaa henkensä päästäkseen sinne, Samuel sanoo.

Välimeren Italian-reitillä eritrealaiset olivat pitkään yksi suurimmista kansalaisuusryhmistä. Vilkkain vuosi oli 2015, jolloin Italiaan saapui Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan meriteitse lähes 40 000 eritrealaista.

Meren yli tulijoiden määrä on sittemmin romahtanut, kun salakuljetusta on EU:n tahdosta suitsittu. Libyan rannikkovartiosto on pyrkinyt pysäyttämään salakuljettajien veneitä, ja pakolaisia ja siirtolaisia on suljettu Libyassa pidätyskeskuksiin. Etelä-Euroopassa taas on suljettu satamia pelastusaluksilta.

Tästä huolimatta eritrealaiset olivat viime vuonnakin Italian-reitin toiseksi suurin ryhmä.

Tämä näkyy pienessä määrin myös Suomessa. Maahanmuuttoviraston mukaan Italiasta ja Kreikasta tuli Suomeen EU:n sisäisinä siirtoina 764 eritrealaista vuosina 2015–2017. Heistä lähes kaikki ovat saaneet Suomesta turvapaikan.

Niinpä Eritrean ja Etiopian rajan avaaminen viime syksynä on näkynyt myös Suomen Addis Abeban edustustossa. Perheenyhdistämiseen tähtäävien asiakkaiden jono on pidentynyt, kun turvapaikkapäätökset Suomessa ovat valmistuneet ja samaan aikaan perheenjäsenet ovat voineet tulla laillisesti Etiopiaan hakemaan oleskelulupaa Suomeen.

Eritrean raja ehti kuitenkin olla apposen auki vain kolmisen kuukautta. Joulukuun lopussa kaksi keskeistä rajanylityspaikkaa pantiin yllättäen kiinni jalankulkijoilta.

Kauppa rajan yli jatkuu entisellään, ja viranomaislähteiden mukaan UNHCR:n pakolaisleireille rekisteröityy yhä päivittäin parisataa eritrealaista. Helmikuun lukujen arvioidaan nousevan noin viiteentuhanteen, mikä on suunnilleen saman verran kuin joulukuussa.

Etiopia joutuu pähkäilemään, miten pakolaisten tuloon pitäisi suhtautua nyt, kun Eritrean kanssa ollaan taas hyvää pataa.

Lisäksi se on joutunut miettimään, miten selvitä pakolaisten isännöimisestä ylipäänsä, sillä käsillä on humanitaarinen kriisi. Etiopiassa on paitsi liki miljoona pakolaista naapurimaista, myös kolme miljoonaa sisäistä pakolaista, jotka ovat liikkeellä kuivuuden ja alueellisten levottomuuksien takia.

Ratkaisu on yrittää tehdä välttämättömyydestä hyve.

Parlamentti sääti tammikuussa uuden lain, jonka myötä pakolaiset saavat paljon lisää vapauksia. He voivat jatkossa muun muassa valita asuinpaikkansa sekä saada työluvan, virallisia todistuksia ja lapsensa kouluun.

Pakolaisjärjestöt ovat kiitelleet. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan Etiopia nousee siihen kärkimaiden joukkoon, jonka pakolaisia koskeva lainsäädäntö on linjassa kaikkien kansainvälisten sopimusten kanssa.

– Tämä toimii mallina koko maanosalle. Se on rohkea veto, jota ei tule pitää itsestäänselvyytenä, kehuu UNHCR:n Etiopian-edustaja Clementine Nkweta-Salami.

Aiemmin näin on ylistetty Ugandaa, joka on jo pitkään tukenut pakolaisia avokätisesti. Ugandan mainetta tosin tahrasi viime vuonna ilmi tullut tukien väärinkäyttö.

Mehän vähennämme siirtolaisuutta Afrikan sarvesta Eurooppaan. Etiopian apulaisvaltiovarainministeri Admasu Nebede

Etiopian pakolaislain motiivina on saada tulijat tukemaan talouskasvua. Jos heistä voidaan tehdä tuottavia, kohennetaan paikallista taloutta ja viime kädessä koko alueen vakautta, luettelee Etiopian apulaisvaltiovarainministeri Admasu Nebede Addis Abebassa.

Ministeri perää silti realismia: kansainvälisen yhteisön tukea tarvitaan.

– Mehän vähennämme siirtolaisuutta Afrikan sarvesta Eurooppaan, Admasu Nebede sanoo.

Omin avuin Etiopia ei tosiaankaan pakolaisia pysty työllistämään. Vaikka talouden kasvuluvut ovat Afrikan huippua, myös väestönkasvu on kova. Nykymenolla töitä ei riitä edes omille kansalaisille, sillä työmarkkinoille tulee joka vuosi kaksi miljoonaa uutta etiopialaista.

EU on tukenut Etiopiaa Afrikka-hätärahastosta, joka perustettiin vuoden 2015 siirtolaiskriisin jälkimainingeissa. Rahaston tarkoitus on puuttua muuttoliikkeen syihin luomalla työpaikkoja, joskin arvostelijoiden mukaan rahaa on pumpattu Euroopan omia etuja ajaviin pikakeinoihin kuten rajavalvontaan.

Etiopiassa EU rahoittaa kymmenillä miljoonilla euroilla muun muassa hanketta, jonka tavoitteena on luoda satatuhatta työpaikkaa Etiopiaan nouseviin teollisuuspuistoihin. Näistä kolmasosa pitäisi varata nimenomaan pakolaisille.

Avokätistä tukea tarvitaan jatkossakin, jotta pakolaiset pääsisivät todella nauttimaan heille luvatuista oikeuksista.

Addis Abeban keskustan vaateputiikissa Eritreasta paennut Bethelihem Tedla esittelee mallistoaan. Esillä on siisteiksi nyyteiksi kiedottuja valkoisia huiveja ja leninkejä, joihin on ommeltu käsin värikkäitä koristeita.

Osa kuoseista ammentaa perinteistä, jotka ovat yhteisiä Etiopialle ja Eritrealle, Tedla kertoo. Osa taas on omia visioita, lehtikuvien ja nettilöytöjen inspiroimia, kuten esimerkiksi naisen puvun miehustaan kirjottu lintukuvio. Sen nimi on National Geographic.

Perheen yhteisessä bisneksessä Tedla suunnittelee, yksi sisarista hoitaa kirjanpidon ja toinen on mallina. Kaikki ovat tulleet Etiopiaan jo vuosia sitten, samoin kuin vanhemmat.

Tedla toivoo, että pakolaisille luvatut oikeudet rohkaisevat monia etsimään töitä ja aloittamaan jotakin omaa. Tähän asti rajoituksia on ollut paljon: yritystä ei esimerkiksi voi perustaa omiin nimiinsä eikä edes pankkitiliä voi avata, vaan pakolaisten pitää toimia välikäsien kautta, hän kertoo.

– Silloin monesta voi tuntua, että pitää istua tyhjän panttina. Se on odottamista, ei elämistä, hän sanoo.

Hänellä itsellään ei ole juuri nyt muita suunnitelmia kuin seurata Addis Abebassa, mihin suuntaan oma yritys kehittyy ja mihin uuden ja vanhan kotimaan välit.

Eritreasta Tedla ei osaa kaivata juuri mitään. Paitsi yhtä asiaa: arki oli pienempää.

– Siellä perheemme tiivistyi. Täällä olemme hajallaan emmekä tapaa niin usein, Tedla sanoo.

– Mutta vasta sitten, kun Eritrea tekee rauhan Etiopian lisäksi myös oman kansansa kanssa, voin sanoa, että tämä on se rauha, jota toivoimme.

Toimittaja oli Etiopiassa ulkoministeriön Kehitysakatemian matkalla helmikuussa.

Lue myös:

Suurlähetystöjä, puhelinyhteyksiä, lentoliikennettä: Nyt Etiopian ja Eritrean maarajakin on auki – ensi kertaa 20 vuoteen

Yle tapasi Afrikan uudet kiinalaiset omistajat – "Etiopiasta voi tulla maailman tehdas"

Guardian: 'It's just slavery': Eritrean conscripts wait in vain for freedom

Le Monde: Dans les villes éthiopiennes frontalières de l’Erythrée, "l’affluence de réfugiés ne tarit pas"

Ylen saamien lukujen valossa turvapaikanhakijoiden turhautuminen purkautuu yhä useammin aggressiona henkilökuntaa kohtaan.

Vastaanottokeskukset raportoivat arjesta poikkeavat tapahtumat Maahanmuuttovirastolle. Viime vuonna tällaisia ilmoituksia tehtiin noin tuhat.

Vain osa ilmoituksista koskee jonkinasteista turvallisuusuhkaa. Viime vuoden ilmoituksista 173 koski jonkinasteista henkilökuntaan kohdistuvaa uhkailua.

Se on noin kaksi kertaa enemmän kuin toissavuonna, vaikka turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut tuhansilla.

– Osa ilmoituksista on voi sellaisia, että työntekijälle korotettu ääntä, on heitetty seinään jotakin tai sitten on uhattu, sanoo Maahanmuuttoviraston vastaanottotoiminnan tulosalueen johtaja Olli Snellman.

Snellmanin mukaan uhkailu on ollut sanallista.

– Missään nimessä tämän tyypppistä käytöstä ei pidä hyväksyä. Mutta sellaista ei ole tiedossa, että työntekijän kimppuun on käyty, hän sanoo.

Snellman tähdentää, että uhkailevaan käytökseen on syyllistynyt pieni osa asiakkaista. Suomen vastaanottokeskusjärjestelmässä on tällä hetkellä noin 10 000 turvapaikanhakijaa.

Muut vastaanottokeskuksista tehdyt ilmoitukset koskevat kaikkea mahdollista arjesta poikkeavaa turvapaikanhakijoiden välisestä kinastelusta onnettomuuksiin, sähkökatkoksiin, turvapaikanhakijoiden itsensä vahingoittamiseen tai sillä uhkaamiseen.

Poliisin mukaan turvallisuustilanteen heikentymisestä ei silti voi puhua. Vastaanottokeskukset eivät työllistä poliisia aiempaa enemmän.

– Poliisin perusnäkemys on, että hälytystehtävien määrä on pysynyt samanlaisena. Niitä tulee tasaiseen tahtiin, mutta ei millään tavalla poikkeavissa määrin, sanoo poliisihallituksen poliisitarkastaja Marko Heikkinen.

Heikkisen mukaan vastaanottokeskuksia koskevien hälytystehtävien osuus on marginaalinen. Sen vuoksi vuonna 2015 aloitettu vastaanottokeskuksia koskevien hälytysten seurantakin on lopetettu.

– Ei ollut syytä kiinnittää tähän erityistä huomiota. Mutta voi olla, että henkilökunta joutuu kokemaan nahoissaan kun ilmapiiri kiristyy.

"Perinteisesti vastaanottojärjestelmä on toiminut niin, että prosessilla on alku ja päätepiste. Nyt kaikilla sitä päätepistettä ei ole". Maahanmuuttoviraston tulosalueen johtaja Olli Snellman.

Ilmapiirin kiristymiseen on hyvät syyt.

Suuri osa vastaanottokeskusten asukkaista saapui Suomeen vuosina 2015–2016. Heistä enemmistö on saanut vähintään yhden kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa.

Kielteisen päätöksen saaneet tavallisesti valittavat päätöksistään tai tekevät uuden turvapaikkahakemuksen uusilla perusteilla. Näin aika vastaanottokeskuksessa pitkittyy. Suurin osa turvapaikanhakijoista on irakilaisia, joita poliisi ei tällä hetkellä voi väkisin poistaa maasta.

Lopputuloksena vastaanottokeskukset ovat täynnä konfliktimaista tulleita henkilöitä, jotka ovat eläneet vuosia laitosmaisissa oloissa, joilla on niukasti toivoa oleskeluluvan saamiseen, mutta jotka eivät kuitenkaan poistu maasta.

– Perinteisesti vastaanottojärjestelmä on toiminut niin, että prosessilla on alku ja päätepiste. Nyt kaikilla sitä päätepistettä ei ole ollut. Toiveet ei ole toteutuneet, mutta kotimaahan paluuta ei ole tapahtunut, sanoo Maahanmuuttoviraston Snellman.

Snellmanin mielestä on silti vaikea sanoa, onko vastaanottokeskusten ilmapiiri olennaisesti synkentynyt.

Uhkailusta tehtyjen ilmoitusten määrän kasvua voi selittää myös aiempaa matalampi kynnys ilmoitusten tekemiseen. Snellmanin mukaan Maahanmuuttovirasto päivitti alkuvuonna 2018 ilmoitusten tekemistä koskevaa ohjeistustaan.

– Se voi johtaa siihen, että ilmoituksia on tehty enemmän.

Posti on laajentanut vuoden alusta kokeiluaan, jossa osalla Postin työntekijöistä on mahdollisuus pitää perjantaina työpäivä vapaana tai kevennettynä.

Perjantain pitäminen vapaana tai lyhyempänä työpäivänä on mahdollista, kun osa jaettavasta postista siirretään muille jakelupäiville. Työntekijöiden viikkotuntimäärä on pysynyt samana, mutta työntekijät voivat tehdä jouston avulla pidempää työpäivää ja saada täten perjantain jopa kokonaan vapaaksi.

– Tämä koskee sellaista postia, jota ei tarvitse jakaa perjantaina. Jakelupäivät eivät siis vähene, vaan tuotteet ohjautuvat eri päiville, yleensä torstaille tai maanantaille. Esimerkiksi työntekijät jakelukeskuksissa lajittelevat muina päivinä enemmän ja perjantain tuotteita ohjataan muille päiville. Postin jakelussa taas, kun lehtiä tai muita posteja on vähemmän jaettavaksi, niin yksi jakaja pystyy ajamaan pidemmän jakelulenkin, kuvailee työaikajoustoa Postin jakelujohtaja Sami Reponen.

Kokeilu alkoi viime syksynä pääkaupunkiseudulla ja Kouvolassa. Nyt se on laajentunut vuoden alussa koko maata koskevaksi.

"Kaikki haluavat olla mukana"

Aloite kokeiluun tuli alun perin työntekijöiltä.

– Kokeilu sujui hyvin. Nyt on oikeastaan niin, että kaikki haluavat olla mukana tässä perjantai-joustossa, mutta eihän kaikki voi olla perjantaina kotona. Työntekijät ovat nyt vuorotellen käyttäneet tätä mahdollisuutta, kertoo Reponen.

Postin jakajilla on ennestäänkin eri pituisia päiviä. Työehtosopimuksen mukaan viikkotunteja on noin 38 tuntia.

Posti tiedotti tänään, että kirjeiden kulkunopeus hidastuu tästä päivästä alkaen. Syynä tähän on, että kuluttajakirjeet jaetaan nyt perille pääosin neljän työpäivän kuluessa. Aikaisemmin Posti toimitti kuluttajakirjeet 2–3 päivän sisällä. Samalla Posti lanseerasi uudenlaisen Plus-postimerkin.

Tämä uudistus ei liity työaikajoustoon, kertoo Reponen.

– Plus-merkillä varustettu kirje tai kortti on perillä toisena arkipäivänä postittamisesta, Plus-merkki on uutuus ja se tulee myyntiin huhtikuussa.

Posti päätti kesällä vuonna 2017, että se lopettaa kirjepostin jakamisen koteihin tiistaisin. Toisaalta Posti on laajentanut jakeluaikaansa iltaan.