Yhdysvaltain oikeusministeri William Barr puolustaa tapaansa käsitellä erikoissyyttäjä Robert Muellerin laatimaa raporttia tutkinnasta, joka selvitti presidentti Donald Trumpin kampanjakoneiston Venäjä-kytköksiä.

Maaliskuussa valmistunut raportti keskittyi Trumpin presidentinvaalikampanjaan ja siihen, oliko presidentti yrittänyt estää oikeuden toteutumista ja tutkintaa.

Barr piti lausunnossaan kiinni aiemmasta näkemyksestään, jonka mukaan raportti sisältää salassapidettävää tietoa. Siksi sitä ei hänen mielestään ole syytä julkaista sellaisenaan suurelle yleisölle.

Kongressin demokraatit vaativat saada koko raportin ja siihen liittyvän aineiston nähtäväkseen. Barr on aiemmin ilmoittanut julkaisevansa raportin muokattuna huhtikuun puolivälissä, mutta se ei riitä demokraateille.

Demokraatit aikovat saada raportin haltuunsa kokonaisuudessaan tarvittaessa oikeusteitse.

Mielenosoituksia raportin julkistamiseksi

Eri puolilla Yhdysvaltoja järjestettiin perjantain vastaisena yönä Suomen-aikaa mielenosoituksia koko raportin julkistamiseksi. Mielenosoituksia on tarkoitus jatkaa lähipäivinä.

Barr antoi lausuntonsa sen jälkeen kun hänen toimiensa arvostelu kiihtyi Yhdysvalloissa. Kiistan keskiössä on Barrin laatima ja julkisuuteen toimittama nelisivuinen tiivistelmä raportista. Tiivistelmää on arvosteltu raportin päätelmien kaunistelusta ja siistimisestä presidentti Trumpin hyväksi.

Osa Muellerin tiimin tutkijoista on kertonut Barrin kuvanneen raportin päätelmiä tiivistelmäkirjeessään puutteellisesti, kertoo yhdysvaltalaislehti New York Times. Tutkijoiden mukaan raportin Trumpia koskevat päätelmät ovat raskaampia kuin mitä Barr on antanut ymmärtää.

Barrin on arvioitu kaunistelleen etenkin kohtia, joissa arvioitiin, estikö Trump oikeuden toteutumista ja tutkintaa. Barr on sittemmin todennut, että hän ei tarkoittanutkaan lyhyttä tiivistelmäänsä kattavaksi selonteoksi raportin löydöksistä.

Barr antoi tiivistelmänsä toissa viikolla kaksi päivää sen jälkeen kun hän sai loppuraportin Muelleriltä. Alkuperäinen raportti oli 400 sivua pitkä, ja julkisuudessa on epäilty, että oikeusministeri olisi jättänyt tiivistelmässään kertomatta keskeisiä tutkinnan löydöksiä.

Tiivistelmän mukaan Venäjä pyrki vaikuttamaan Yhdysvaltain vaaleihin, mutta tutkinta ei löytänyt pitävää näyttöä siitä, että Trump ja hänen kampanjatiiminsä olisivat tietoisesti vehkeilleet venäläisten kanssa.

Barrin mukaan Trump ei myöskään syyllistynyt oikeuden estämiseen eikä ollut riittävästi todisteita, jotta Trumpia vastaan voitaisiin nostaa syyte.

Lue myös:

Yhdysvaltain oikeusministeri Barr julkaisee toimitetun version Muellerin raportista huhtikuussa

Trump riemuitsi Mueller-tutkinnasta mutta ei päässyt siitä täysin kuiville – lisäselvityksiä yhä luvassa

Toimittajalta: Muellerin Venäjä-tutkinnan johtopäätöksistä tuli hyvä päivä Trumpille – ja Yhdysvalloille

Vaikka kuvasta voisi äkkiä niin päätellä, ei kyseessä ole Game of Thrones -fantasiasarjan Muuri. Sen sijaan kyseessä on lahtelaisen Martti Valtosen otos Päijänteeltä.

Valtonen otti kuvan varaslähdön ottaneista jäistä Asikkalan Karisalmen rannalta maaliskuun lopussa. Nyt muodostelma on luultavimmin muuttanut muotoaan lämpimien päivien seurauksena. Mittaa muodostelmalla on melkein miehen verran. Valtonen arvio näkemäänsä vallia keskimäärin 150 senttimetrin korkuiseksi.

Jäävalleista kiinnostuneilla pitää suhtautua luonnon ilmiöön kunnioituksella. Valtonen neuvoo jääbongareita varovaisuuteen, sillä jää liikkuu valtavalla voimalla ja valli voi kaatua päälle, ellei ole valmiina hyppämään nopeasti sivuun. Jäille ei ole muutenkaan enää asiaa Etelä-Suomessa, joten jäämuodostelmia kannattaa katsella jalat rannan puolella.

Lähetimme otoksen Ylen radion luonto-ohjelmien tuottajalle Asko Hauta-aholle. Hän kertoo nähneensä monenlaisia jäämuodostelmia, mutta yhtä järjestelmällistä jäävallia ei ole hänen kohdallaan tullut aiemmin vastaan.

Jään pakkautuminen rantoihin kuuluu kevääseen, mutta usein jää muotoutuu epäsymmetriksi kasoiksi. Ilmiö on seurausta lauhasta ajanjaksosta, sitä seuranneesta myrskytuulesta ja pakastumisesta.

– Merellä ahtojää voi nousta jopa kymmeneen metriin, Hauta-aho mainitsee.

Oletko sinä nähnyt vaikuttavia jäämuodostelmia tänä keväänä? Lähetä kuvasi osoitteeseen lahti@yle.fi.

Lue myös:

Jäätä vain vähän – Lunta, vettä ja sohjoa reiteen asti: Suomen järvien jäätilanne heikoin vuosikymmeniin

Näin Suomen kevät etenee – katso Yle Luonnon kevätseurannan upeat kuvat paikkakunnittain!

Helsingistä Tampereelle ja Turkuun suunnitteilla olevat, 7,5 miljardin euron tunnin junayhteydet voivat toteutua 2030-luvun alkupuolella.

– Turun tunnin junan suunnitelmat ovat pidemmällä, joten se voi olla valmis ensin, ennakoi talouskehitysyksikön johtaja Sanna Ruuskanen liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Matka-ajan lyhentäminen olisi mahdollista osin myös nykyisellä rataverkolla, ja tilaakin riittäisi uusille matkustajille.

– Turun suuntaan tarvitaan uudet raiteet, sillä nykyinen rata on liian pitkä tunnin junille. Uusi Espoo–Salo-oikorata lyhentää välimatkaa yli 30 kilometrillä, laskee raideliikenneasiantuntija Antero Alku.

Alku on ollut mukana mm. Tampereen raitiotie -hankkeessa, ostanut raitiovaunuja Suomeen ja tutkinut joukkoliikenteen kehitystä.

Tampereelle on Alkun mukaan mahdollista ajaa tunnissa nykyisilläkin raiteilla.

– Päärataa ei ole tehty yli 200 kilometrin tuntinopeuksille, mutta se on mahdollista korjata niin, että tunnin juna toteutuu.

Alku laskee, että korjaus maksaisi noin 200–300 miljoonaa, uusi rata miljardeja.

Tunnin juna ei ehdi pysähtyä

Tunnin junista hyötyvät pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku.

– Tunnin juna ei voi pysähtyä kahden kaupungin välillä, siihen ei aika riitä, eli tunnin junasta ei ole hyötyä niille asukkaille ja paikkakunnille, jotka ovat kaupunkien välissä, Antero Alku sanoo.

Liikenneministeriö ennakoi, että uudet radat mahdollistavat paremmat palvelut myös väliasemille, kun liikenne avataan kilpailulle ja tulee uusia operaattoreita. Niillä voi olla halua parantaa palvelua.

– Esimerkiksi Tampereen radalla olisi jo nyt mahdollista ajaa nopeammin Hämenlinna–Helsinki-välillä, mutta VR ei ole halunnut tällaista palvelua tarjota, vaan priorisoi pitkän matkan liikennettä enemmän, johtaja Sanna Ruuskanen selvittää.

VR lupaa parannuksia

VR:llä on halua lisätä vuoroja, mutta se edellyttäisi uusia raiteita.

– Mielellämme ajaisimme lisävuoroja, mutta radalle ei mahdu, tarvittaisiin lisäraiteet, VR:n suunnittelujohtaja Juho **Hannukainen** sanoo.

Hämeenlinna–Helsinki-välillä Hannukainen lupaa palvelun paranevan.

– Olemme tilanneet lisää vaunuja, ja joulukuun puolivälissä tavoitteena on nopeuttaa yhtä Hämeenlinna–Helsinki-vuoroa. Lisäksi keskipäivään ja iltaan suunnitellaan lisää vuoroja, Hannukainen kertoo.

Tilaa riittää

Suomessa rataverkon käyttöaste on aika alhainen.

– Junamäärä on lähellä maksimia vain Keravan Kytömaan ja Helsingin Pasilan välillä muutamana vilkkaimpana tuntina.

Mutta sielläkin on mahdollista lisätä muutama juna ja laittaa lisää vaunuja junien perään, raideliikenneasiantuntija Antero Alku selvittää.

Alku on laskenut, että lisäämällä vaunuja junien perään matkustajamäärän voisi nykyisestä tuplata.

– Esimerkiksi Tampere–Helsinki-välillä, jos laitettaisiin kaikki aukot junia täyteen ja ajettaisiin junat maksimipituisina, voitaisiin kapasiteettia lisätä 80 prosenttia, Alku laskee.

Myös liikenneministeriön mukaan nykyisilläkin raiteilla riittää tilaa, mutta uusien raiteiden tarvetta perustellaan nopeilla yhteyksillä.

Radat rapakunnossa

Junaliikennettä ja aikatauluissa pysymistä haittaa rataverkon huono kunto. Ratojen korjausvelka on jo lähes miljardi euroa. VR:n mukaan radoilla on tällä hetkellä 107 tilapäistä nopeusrajoitusta.

– Nykyisten ratojen kuntoon saaminen on meille ykköstavoite, VR:n suunnittelujohtaja Hannukainen katsoo.

Esimerkiksi Helsinki–Tampere-rataosuudella on vain muutama kohta, jossa juna voi ajaa maksiminopeutta. Kaikilla pääreiteillä on useita tilapäisiä nopeusrajoituksia.

Helposti herää kysymys, miten on varaa miljardien uusiin ratoihin, jos sitä ei ole nykyisen rataverkon kunnossapitoon.

– Erittäin vakava kysymys, samoista rahoista rakennetaan uudet ja korjataan nykyiset radat. Pidetään ensin huolta nykyisistä ja rakennetaan vasta sitten uutta, raideliikenneasiantuntija Antero Alku ehdottaa.

Huikeita suunnitelmia

Tunnin junien toteutus Helsingistä Turkuun ja Helsingistä Tampereelle maksaa noin 7,5 miljardia.

Turun tunnin juna edellyttäisi kaupunkiradan rakentamista Helsingistä Espooseen. Lisäksi pitäisi rakentaa oikorata Espoon ja Salon välille ja parantaa rataosuutta Salon ja Turun välillä. Näiden toimien hinta olisi noin kaksi miljardia.

Tunnin juna Tampereelle edellyttää, että Helsingistä rakennetaan suora yhteys Helsinki-Vantaan lentokentälle ja lentokentältä uudet raiteet Tampereelle. Hinta olisi 5,5 miljardia euroa.

Tunnin junien lisäksi on tarkoitus nopeuttaa matkantekoa itään. Helsingin ja Kouvolan välisen Itärata-osuuden korjaus maksaa noin 1,7 miljardia.

Pisararata on Helsingin sisäinen ratahanke, ja sen tarkoitus on siirtää kaukojunien matkustajat Pasilasta maan alla Helsingin rautatieasemalle. Hinta-arvio on reilu miljardi euroa.

Lapissa on selvitetty Suomen ja Norjan välisen jäämerenradan toteuttamista. Esillä on ollut viisi linjausvaihtoehtoa.

Esimerkiksi Rovaniemi–Kirkkoniemi-linjauksen arvioitu kokonaiskustannus olisi noin 2,9 miljardia, josta noin kaksi miljardia olisi Suomen osuus. Hanketta ei pidetä kannattavana, eikä sitä viedä ainakaan nyt eteenpäin.

Lisäksi on vielä vireillä Tallinna-tunneli, joka kulkisi Helsinki-Vantaan lentokentän ja Tallinnan lentokentän välillä. Sen hinta-arviot liikkuvat 15 miljardissa.

Lainoja maksetaan kymmeniä vuosia

Tunnin junien tarvitsemat uudet radat aiotaan rahoittaa uudella hankeyhtiömallilla. Valtion budjetista miljardeja ei löydy.

Hankeyhtiöiden perustamisesta on tähän mennessä neuvoteltu Tampereen, Turun, Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupunkien sekä lentokenttäyhtiö Finavian kanssa. Myös muilla kaupungeilla on mahdollisuus tulla mukaan yhtiöihin.

Liikenneministeriön laskelmien mukaan hankeyhtiöt olisivat kannattavia vuonna 2060. Hankeyhtiöiden tarvitsemien lainojen takaisinmaksu kestää ministeriön mukaan vuosikymmeniä. Esillä on myös vaihtoehto, että yhtiö ei maksaisi lainoja pois lainkaan, vaan uusisi niitä ja maksaisi vain korot.

Lisätty 5.4 klo 14.43 jutun ensimmäiseen lauseeseen sana: euron.

Syyttäjä ei nosta syytteitä niitä kahta naista vastaan, joita haastateltiin vuoden 2017 lopulla MOT-ohjelmassa ja jotka kertoivat, kuinka he ovat antaneet lapsilleen juotavaksi hopeavettä.

Äitejä epäiltiin pahoinpitelystä. Syyttäjä on päättänyt jättää syytteet nostamatta, koska ei ole selvitystä siitä, että lasten terveyttä olisi vahingoitettu tai vaarannettu.

– Tässä tapauksessa oli kyse pahoinpitelyepäilystä. Emme saaneet näyttöä siitä, että lasten terveyttä olisi vahingoitettu tai siitä olisi ollut edes riskiä, sanoo johtava kihlakunnansyyttäjä Peter Levlin Pohjanmaan syyttäjänvirastosta.

Levlinin mukaan ratkaisu ei ollut lopulta vaikea.

– Oikeasti oli suhteellisen helppo ratkaisu, kun koko aineisto oli käytettävissä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Syyttäjän päätöksestä on vielä mahdollisuus kannella valtakunnansyyttäjälle.

Hopeaveden myyminen sisäisesti nautittavaksi on kielletty EU:ssa. Viranomaiset ovat muun muassa puuttuneet mainostamiseen, jossa suositellaan hopeaveden käyttöä sisäisesti.

Toinen naisista muutti kertomustaan

Syyttämättäjättämispäätöksen mukaan toinen naisista on kertonut samoin kuin tv-ohjelmassa antaneensa lapselleen kolme kertaa pienen määrän hopeavettä. Vaikka hän on itse uskonut, että hopeavesi on hyödyksi, syyttäjän mukaan hän on silti ollut tietoinen terveysriskeistä ja antanut siltikin hopeavettä. Nainen on kertonut, ettei ole näiden kertojen jälkeen enää antanut hopeavettä.

Toinen naisista muutti täysin kertomustaan tv-esiintymisen ja poliisitutkinnan välillä. Toisin kuin haastattelussa, hän kertoi poliisille antaneensa hopeavettä lapselle vain kerran, ja silloin pari tippaa korvaan, ei sisäisesti. Syyttäjän mukaan totuutta on vaikea saada selville, mutta on selvää, ettei hopeavettä enää anneta.

Kummassakaan tapauksessa lapselle ei ole tehty lääkärintarkastusta. Poliisin tutkinnassa saamien tietojen mukaan näin pienet määrät eivät ole voineet vahingoittaa lapsia.

Juttua täydennetty 5.4.2019 kello 16.04: Kerrottu tarkemmin syyttämättäjättämispäätöksen sisällöstä.

– Hän oli erittäin kurinalainen ja keskittyi siihen, mitä hän halusi saada aikaan. Hän vaati kuukausien harjoituksia ennen kuin he menivät studioon tekemään levyä. Hän oli hämmästyttävän ahkera.

Näin Nirvanan manageri Danny Goldberg kuvailee yhtyeen edesmennyttä laulaja ja kitaristi Kurt Cobainia The Washington Post -lehden haastattelussa.

Cobainin kuolemasta tulee tänään kuluneeksi tasan 25 vuotta.

Goldberg on julkaissut kirjan Cobainin kuoleman vuosipäivän alla. Serving The Servant: Remembering Kurt Cobain -kirjaan Goldberg on koonnut omia muistojaan sekä haastatellut muun muassa Cobainin leskeä Courtney Lovea ja Nirvanan basisti Krist Novoselicia.

The Washington Postissa Goldberg kertoo kuinka nopeasti bändi nousi suureen suosioon.

– Bändin ollessa kiertueilla, he joutuivat nukkumaan ihmisten lattioilla, koska heillä ei ollut varaa hotellihuoneisiin. Nirvana oli nuori punkbändi, joka uskoi omaan tekemiseensä ja alakulttuuri kunnioitti heitä. Heidän musiikkinsa soi kuukauden MTV:ssä ja teki heistä tunnetun miljoonille ihmisille. Siitä tuli maailmanlaajuinen ilmiö uskomattoman nopeasti.

Kuolema järkytti koko maailmaa

Grunge rockia soittanut Nirvana vaikutti voimakkaasti 1990-luvun populaarimusiikkin. Vuonna 1991 julkaistua ja yhdysvaltalaisyhtyeen äkilliseen suosioon nostanutta Nevermind-albumia on myyty 30 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Sen tunnetuin kappale on Smells Like Teen Spirit.

Yhtyeen maine ja median Cobainille asettama status sukupolvensa äänenä aiheuttivat hänelle suuria paineita. Ennen kuolemaansa Cobain käytti huumeita ja kärsi masennuksesta.

Cobain teki itsemurhan kotonaan 5. huhtikuuta 1994 vain 27-vuotiaana. Kuolema oli suuri järkytys hänen faneilleen.

South China Morning Post -lehden haastattelussa Goldberg kertoo kuoleman olleen musertava.

– Pitkän aikaa se oli liian kivuliasta minulle. Ikävöin häntä, rakastan häntä edelleen. Toivoisin hänen elävän edelleen, mutta olen iloinen, että sain ylipäätään tuntea hänet.

Kirjallaan Goldberg haluaa muistuttaa ihmisiä siitä, millainen ihminen Kurt Cobain oli. Goldberg toivoisi ihmisten muistavan Cobainin hänen elämästään ja musiikistaan eikä pelkästään hänen kuolemastaan.

Goldberg muistuttaa, miten Cobain puolusti muun muassa naisten ja homojen oikeuksia.

– Toivon voivani kirjallani valaista hänestä sellaisia puolia, jotka ovat jääneet pimentoon. Jotta ihmiset näkisivät mielessään hänen hymynsä, kuten minä näen sen, Goldberg sanoo Washington Postille.

Katso myös:

YleX videot: Kurt Cobainin palvonta pelottaa (14 min)

Kioski: Kurt Cobain - TLDRDEEP (8 min)

Lasse Pöysti tunnetaan Suomisen Ollina, Pikku Kakkosen satusetänä ja lukuisista rooleistaan teatterilavoilta. Vähemmän tunnettua sen sijaan on se, että Pöysti ohjasi ja juonsi Suomen ensimmäisen televisiolähetyksen 24. toukokuuta 1955.

Pöystin päätyminen television historialliseen ensimmäiseen lähetykseen oli sattuma. Juontaja-ohjaajaksi oli kaavailtu jotain ihan toista henkilöä, mutta syystä tai toisesta suunnitelmat muuttuivat viime hetkellä.

– Minulle soitettin ja pyydettiin apuun. Aikaa oli vähän. Suostuin, vaikka putosin tehtävään vähän kuin puusta, Lasse Pöysti muisteli vuonna 2004.

Ensimmäinen televisiolähetys oli runsaan tunnin mittainen. Ohjelmassa oli muun muassa Kipparikvartetin musiikkia, säätiedotus, ruotsinkielinen parodia sekä hypnotisointiesitys.

– Oli Watson-niminen hypnoosiparantaja. Hänellä oli spiraalikiekko, joka pyöriessään keräsi katseen, ihmisen "sielun" yhteen pisteeseen. Harjoiteltiin ja kaikki meni hyvin kunnes joku keksi: mitä jos kaikki ihmiset vastaanottimien ääressä hypnotisoituvat? Millä kaikki saadaan herätettyä!

Joukkohypnoosilta tiettävästi vältyttiin, eikä kovin montaa herätettävää olisi ollutkaan. Televisiovastaanottomia Suomessa oli ensimmäisen lähetyksen aikaan kokonaista 15 kappaletta.

Muutenkin lähetys meni putkeen ja siitä jäi Pöystille hyvät muistot. Tunnelmaa ei himmentänyt edes Hufvudstadsbladetissa julkaistu televisioarvostelu, luonnollisesti ensimmäinen laatuaan.

– Sain haukut, kun en katsonut kameraan. Elokuvanäyttelijän ensimmäinen oppi on se, ettei saa katsoa kameraan. Noudatin sitä ja pieleen meni. Teeveessä kun juontajan nimenomaan pitää katsoa kameraan.

Pöysti innostui uudesta välineestä siinä määrin, että osallistui Yleisradion kaikkien aikojen ensimmäiselle teeveetyön kurssille. Homma meni jopa niin pitkälle, että Yle tarjosi Pöystille television fiktiolähetysten päällikön paikkaa.

– Olisin saanut oman työhuoneen ja työpöydän. Hurmaannuin hirveästi ajatuksesta. Olin kuitenkin yhä Lilla Teaternissa ja ehdotin, josko voisin välillä myös näytellä siellä. Ylen vastaus oli selkeä: Jos me ostamme Pöystin, hän ei saa maleskella missään nurkkateattereissa.

Televisiojohtajan ura tyssäsi siihen, mikä ei jälkikäteen ajatellen ollut tappio ainakaan teatterille.

Lisää 90 vuotta täyttävän mestarinäyttelijän ajatuksia Yle Teemalta tulevassa harvinaisessa henkilökuvassa Lasse Pöysti Omassa persoonassa.

Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän nuoruudessa oli tapana rakentaa taloja talkoilla. Käsistään kätevä nuorimies tiesi hakeutuvansa insinööriksi ja haaveili yrittäjän työstä ukkinsa esimerkin mukaan.

Juha Sipilä kertoo Marja Sannikan haastattelussa, että hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että jonain päivänä hän päätyisi keskustan puheenjohtajaksi saatika Suomen pääministeriksi. Mutta puolue tuli valittua jo hyvin varhain.

– Keskustalaisuus lähti jo siitä, että isäni oli aktiivinen keskustatoimija Kainuussa. Itse olin sitten lukiossa oppilaskuntavaaleissa keskustanuorten ehdokkaana.

Juha Sipilä nousi eduskuntaan vuonna 2011 Oulun vaalipiiristä. Ikää oli tuolloin ehtinyt jo kertyä 50 vuotta, ja tuoreella parlamentaarikolla oli takanaan menestyksekäs ura liikemiehenä.

Jo seuraavana vuonna Sipilä valittiin keskustan puheenjohtajaksi, ja 2015 hän siivitti joukkonsa vaalivoittoon ja itsensä pääministeriksi. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, Sipilä sanoo, että vastuu on painanut välillä raskaastikin.

– Kyllä se on painanut ja mietityttänyt. Täytyy myöntää, että olen myös öitä valvonut tämän vastuun edessä. Lähinnä sen edessä, että tehdään pitkällä aikavälillä ylisukupolvisesti vaikuttavia päätöksiä, vaikka se lyhyellä aikavälillä näkyisi kannatuksessa ja tulisi tyytymättömyyttäkin.

"Epäluonnollinen ja väärä järjestys"

Pääministeri Sipilän johdolla hallituksen tekemiä päätöksiä on arvosteltu köyhien kyykyttämisestä. Sipilä sanoo, että arvostelu on välillä sattunutkin.

– Kyllähän sitä sitten on oppinut käsittelemään. Tulee nyt sitten aika vähän seurattua tiedotusvälineitä ihan tarkoituksellakin.

Ylen viimeisimmässä puoluekannatusmittauksessa perussuomalaiset syrjäytti keskustan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Etumatkaa paalupaikkaa pitäviin demareihin oli lähes kuusi prosenttiyksikköä.

Jos tuulet eivät muutu vaalien loppumetreillä keskustan kannalta huomattavasti suotuisammiksi, Sipilä joutunee luopumaan pääministerin salkustaan. Hän toteaa siihen, että "sitten kalenteri muuttuu vähän eri näköiseksi."

– Jos pääsen eduskuntaan, tietenkin jatkan töitäni kansanedustajana ja teen sitten töitä siinä roolissa, mikä kohdalle sattuu.

Sipilä muistuttaa kuitenkin, että ensin käydään vaalit.

Neljän vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa hän kiersi vaalikenttiä henkilökohtaisen surun varjostamana. Vain kaksi kuukautta ennen vaaleja hänen nuorin poikansa Tuomo menehtyi leikkauksen jälkiseurauksiin. Juha Sipilä sanoo, että pahinta, mitä vanhempi voi kuvitella tapahtuvan, on oman lapsen menettäminen.

– Se järjestys on jotenkin epäluonnollinen ja väärä. Sitä on hirveän vaikea hyväksyä. Mutta kyllä sen kanssa vaan pitää oppia elämään.

– Tuomon kuva on kännykän taustakuvana ja sillä tavalla hän mukana kulkee.

Katso Juha Sipilän haastattelu tämän artikkelin videosta. Perjantai-illan Sannikka & Ukkola TV1:ssä kello 20:00 sekä jatkojen kanssa Areenasta.

Artikkeli on osa Sannikka & Ukkola -ohjelman puheenjohtajien henkilökuvasarjaa, jossa haastatellaan puolueiden puheenjohtajia heidän henkilöhistoriansa ja poliittisten valintojensa näkökulmasta.

Lue ja katso myös:

Petteri Orpo: "Olen aivan aito poliittinen broileri" – Kipinä poliitikon ammattiin syttyi kun kaikki ovet aukesivat opiskelijapoliitikolle

Sari Essayah someraivosta: "Olen nähnyt kollegoja todella uupumisen ja itkun partaalla"

Sampo Terho: "Työttömyys oli masentavaa ja raivostuttavaa" – Vaikutti myös hänen poliittisiin valintoihinsa

Li Andersson: "Puheenjohtajaksi tulo pelotti" – Vasemmistolaisuus ei tullut kulttuurivanhempien perintönä vaan kaveripiiristä

Anna-Maja Henriksson: "Koin nelivuotiaana, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön" – Ruotsinkielisenä potilaana oli vaikeaa selittää hoitajille, mikä oli hätänä

Jussi Halla-aho: "Jollain perverssillä tavalla saan kiksejä siitä, että minua haukutaan" – Uudelle poliitikolle ihmisten jyrkät mielipiteet aiheuttivat kriisin

Pekka Haavisto vaikeasta ajasta ennen puheenjohtajuuttaan: "Syksyllä saimme lukea, että tähän loppuu vihreiden historia"

Antti Rinne: "Koviksen maailma oli se, jolla suojautui muutosta vastaan" – Nahkatakkijätkä ei loistanut koulussa mutta suojeli kiusattua

Lue Ylen parhaat vaalijutut

Tutustu ehdokkaisiin Ylen vaalikoneessa

Pahimmillaan sairaala tappaa.

Näin kävi nigerialaiselle muotisuunnittelija Folake Oduyoyelle.

Folake Oduyoyen aviomies Adeyemi Oduyoye kertoi perheensä tarinan Broadly-julkaisulle.

Elokuun lopussa vuonna 2014 Oduyoye synnytti neljännen lapsensa keisarileikkauksella. Leikkaushaava tulehtui pahoin, ja hän joutui valtion sairaalaan hoitoon. Lokakuun lopussa Folake Oduyoye oli vihdoin valmis kotiutettavaksi.

Pitkä hoitojakso teho-osastolla oli nostanut sairaalalaskun lähes 1,4 miljoonaan nairaan eli noin 3 500 euroon.

Adeyemi Oduyoye kertoo, että perheellä ei ollut koko laskuun varaa, joten sairaala kieltäytyi päästämästä Folake Oduyoyea kotiin.

Aviomiehen mukaan vaimo siirrettiin vartioidulle osastolle, josta hän ei saanut poistua. Hoitoa siellä ei saanut. Osastolta puuttui vessa, sähkö ja moskiittoverkot.

Adeyemi Oduyoye kertoi Broadlylle vaimon olleen vangittuna lähes 1,5 kuukautta. Aviomies yritti koko tämän ajan sopia sairaalan kanssa osamaksuohjelmaa siinä onnistumatta.

Joulukuussa vaimo alkoi yskiä. Hän kuoli lapsivuodekuumeeseen ja keuhkokuumeeseen pari päivää myöhemmin.

Tapauksia yli 30 maassa

Tarinoita sairaaloihin vangituista potilaista on paljon. Tarkkaa tietoa ongelman laajuudesta tai yleisyydestä ei ole, mutta sen epäillään koskettavan jopa miljoonia.

Ongelman luonnetta ja laajuutta vuonna 2017 kartoittanut tutkimuslaitos Chatham House arvioi raportissaan, että joka vuosi sadattuhannet potilaat eri puolilla maailmaa jäävät vangiksi sairaalalaskujensa vuoksi. Raportin mukaan todellinen luku on todennäköisesti tätä suurempi.

Aihepiiriä tutki viime vuoden lopulla myös uutistoimisto AP. Se löysi todisteita sairaaloiden harrastamista pidätyksistä yli 30 maasta Afrikassa ja Aasiassa, mutta myös esimerkiksi Liettuassa ja Bulgariassa.

Kongon demokraattisessa tasavallassa AP vieraili 20 sairaalassa. Niistä vain yksi ei vanginnut potilaitaan. Asiakkaan pidättäminen sairaalassa maksamattomien laskujen vuoksi on Kongossa laitonta.

Harvardin yliopiston maailman terveysinstituutin johtaja Ashish Jha arvioi AP:lle, että vangitseminen laskujen vuoksi vaikuttaa luultavasti "satojentuhansien, ellei miljoonien ihmisten" elämään.

Syytöksiä seksillä kiristämisestä

Chatham Housen raportissa käytiin läpi tutkimusraportteja ja lehtiartikkeleita. Ne ja AP:n selvittämät tapaukset kertovat karuja tarinoita siitä, mitä voi tapahtua, jos ihmisellä ei ole varaa maksaa sairauttaan.

Usein vankeuteen päätyy äiti, jonka synnytyksessä onkin tullut ongelmia ja hoito monimutkaistunut. Myös onnettomuuksien uhrien tai syöpäpotilaiden laskut voivat nousta koviksi.

Pidätettyjä saatetaan kohdella huonosti ja nöyryyttävästi. Esimerkiksi Keniassa sairaaloita – ja samalla potilaita – vahtivat aseistetut vartijat.

AP:n haastatteleman Kenian ihmisoikeuskomitean varapuheenjohtajan mukaan Nairobissa sijaitsevassa Kenyattan sairaalassa on saatettu pitää potilaita vankina jopa kaksi vuotta.

Hänen mukaansa käy järkeen epäillä, että sairaalassa saatetaan pitää kerralla satoja potilaita, jotka eivät pysty maksamaan laskujaan.

Sairaalan edustajat eivät halunneet kommentoida asiaa AP:lle.

Sairaalan työntekijöiden on myös syytetty kiristäneen naisilta seksiä vastineeksi laskujen maksamisesta.

Sakset vatsaan, käsiraudoilla sänkyyn

Keniassa kahden synnyttämään menneen naisen tapaukset päätyivät muutama vuosi sitten oikeuteen asti.

Syyskuussa 2010 Maimuna Awuor Omuya synnytti kuudennen lapsensa Pumwanin synnytyslaitoksella Nairobissa. Koska Omuya ei pystynyt maksamaan laskuaan, hän päätyi yli 60 muun naisen kanssa osastolle vangiksi.

Omuya joutui nukkumaan märällä lattialla tulvivan vessanpöntön vieressä. Häntä pidettiin osastolla lähes kuukausi. Apu koitti vasta, kun ystävä vetosi paikalliseen pormestariin, AP kertaa.

Pari kuukautta myöhemmin Pumwaniin saapui Margaret Oliele. Hänen keisarileikkauksensa epäonnistui surkeasti: lääkärit unohtivat hänen vatsaansa sakset. Ne piti poistaa toisella leikkauksella. Oliele sai myöhemmin muun muassa virtsarakon repeämän ja verenmyrkytyksen.

Koska laskuun ei ollut varaa, myös Oliele päätyi pidätettyjen osastolle. Hän yritti paeta, mutta jäi kiinni portilla. Sen jälkeen hänet kahlittiin käsiraudoilla sänkyyn, Oliele muisteli AP:lle.

Ihmisoikeusjärjestö Center for Reproductive Rights kuuli naisista ja auttoi heitä viemään tapauksensa oikeuteen. Lopulta, vuonna 2015 naiset voittivat. Oikeus kuvasi kohtelua paitsi perustuslain vastaiseksi, myös julmaksi, epäinhimilliseksi ja alentavaksi.

Suureen muutokseen ratkaisu ei johtanut.

Pari vuotta myöhemmin Omuyan nuorempi veli sairastui ja joutui hoidettavaksi sairaalaan. Kun rahaa laskuun ei löytynyt, veli vangittiin osastolle.

Pahimmillaan hoito jää välistä kustannusten pelossa

Vankeus tarkoittaa myös, että potilaan köyhyys voi entisestään pahentua.

Työt jäävät hoitamatta, sukulaisilla on paineita auttaa laskuissa ja jonkun täytyy pitää huolta lapsista, jos vaikkapa yksinhuoltajaäiti on pidätettynä sairaalassa. Jos sukulaisia ei ole tai he kääntävät selkänsä potilaalle, tilanne voi olla lohduton.

Joskus ilo lapsen parantumisesta kääntyy paineeksi saada lapsi sairaalasta ulos.

Kenialaisessa Eldoretin kaupungissa sijaitsevassa sairaalassa työskentelevä lasten syöpälääkäri kertoi AP:lle, että hänen sairaalansa pitää osastoilla säännöllisesti lapsia, joiden syöpähoidot ovat loppuneet, mutta joiden vanhemmat eivät pysty maksamaan laskua. Lapsia saatetaan pitää "panttina" osastolla viikkoja tai kuukausia.

Pelko kovista laskuista tarkoittaa pahimmillaan, että ihmiset lopettavat hoidot tai eivät edes hakeudu sairaalaan.

Chatham House siteeraa kenialaiskyselyä syöpään sairastuneiden lasten perheistä, joilla ei ole sairausvakuutusta: sen mukaan hiukan yli puolet perheistä sanoi jättäneensä syöpähoidot kesken kustannusten vuoksi.

Kysely tehtiin vain yhdessä sairaalassa, mutta se kuvaa hyvin, miten raakojen valintojen eteen köyhät perheet voivat joutua.

"Ei kukaan palaa maksamaan"

Sairaalat käyttävät pidättämistä paitsi laskujen karhuamiseen, myös pelotteena.

– Emme voi vain antaa ihmisten lähteä maksamatta, kongolaisen sairaalan hallintovirkailija Leedy Nyembo-Mugalu sanoi AP:lle.

Hänen mielestään kyse ei ole ihmisoikeuskysymyksestä, vaan tavasta hoitaa liiketoimintaa.

– Ei kukaan palaa kuukauden tai kahden päästä maksamaan laskuaan.

Pitäiskö kehitysapua ohjata enemmän julkisen terveydenhoidon kehittämiseen? Oletko jopa itse törmännyt vastaaviin ongelmiin matkustaessasi ulkomailla? Aiheesta voi keskustella jutun perässä klo 18 asti Yle-tunnuksin.

Ukrainan presidentin kyynärtaipeeseen työnnetään neula suorassa lähetyksessä. Pian toimenpide toistetaan toiseen käsivarteen.

Petro Porošenko on suostunut verikokeeseen haastajansa vaatimuksesta. Tv-kasvo Volodymyr Zelenskyi on asettanut huume- ja alkoholitestin ehdoksi osallistumiselleen julkiseen vaaliväittelyyn.

Verikoe tehtiin Porošenkolle Ukrainan olympiastadionilla perjantaina, paikassa, jossa Zelenskyi on halunnut järjestää vaaliväittelyn.

Myös haastaja antoi verikokeen

Zelenskyi kävi itse perjantaiaamuna huumetestissä yksityisellä terveysasemalla, vaikka Porošenko kutsui myös Zelenskyin tekemään testin olympiastadionilla.

– Siellä ei ole laboratoriota. Kukaan ei tiedä, että siellä olisi lääketieteellinen testilaboratorio. Siksi kutsu on outo, Zelenskyi vastasi kutsuun.

Kolme ehtoa

Zelenskyi asetti julkiselle vaaliväittelylle kolme ehtoa: Ensinnäkin, väittely käytäisiin olympiastadionilla. Toiseksi, se televisioitaisiin suorana lähetyksenä "kaikilla tv-asemilla". Kolmas ehto oli, että molemmille ehdokkaille tehtäisiin huume- ja alkoholitesti.

Brittilehti The Guardianin mukaan aluksi oli epävarmuutta siitä, oliko Zelenskyin esittämä kutsu verikokeeseen vitsi. Porošenko torjui tuoreeltaan ehdotuksen, mutta lopulta suostui siihen.

"Ole mies"

Zelenskyi on väistellyt julkisia esiintymisiä, ja ehdokkaat ovat viestineet toisilleen lähinnä videoiden välityksellä. Porošenko vetosi vastaehdokkaaseensa, ettei tämä asettaisi lisää ehtoja väittelylle.

– Ole mies. Osallistu väittelyyn. Jos kerran stadion on se paikka, tehdään se sitten stadionilla, Porošenko vastasi videolla Zelenskyille.

Porošenko sanoi olevansa tyytyväinen siihen, että Zelenskyi vihdoin suostuisi julkiseen vaaliväittelyyn.

–Se on täysin välttämätöntä, koska vaalit eivät ole show eikä performanssi, Porošenko sanoi ukrainalaisen uutistoimisto Unianin mukaan.

Alustavat testitulokset negatiivisia

Verinäytteestä tehdyn pikatestin tulos oli negatiivinen, yksi lääkäritiimin jäsenistä, Volodymyr Yaryi kertoo.

Lääkäreiden mukaan Porošenkolta, 53, otettiin näytteet veren lisäksi virtsasta ja hiuksista. Niiden testitulokset valmistuvat myöhemmin.

Zelenskyi ilmoitti, että hänen testituloksensa tulisi kolmen päivän kuluessa.

– Minulta otettiin verta. Minut imettiin kuivaksi. Sitä on paljon, nuorta vertani, 41-vuotias Zelenskyi vinoili 12 vuotta itseään vanhemmalle Porošenkolle.

Zelenskyi voitti selvin luvuin ensimmäisen erän

Zelenskyi sai presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella noin 30 prosenttia äänistä, kun Porošenko joutui tyytymään noin 16 prosentin ääniosuuteen.

Vaalien toinen kierros käydään sunnuntaina 21. huhtikuuta.

Päivitetty kello 15:41. Lisätty kappale testituloksista.

Lue lisää:

Tv-koomikko Zelenskyi johtopaikalla Ukrainan presidentinvaaleissa – yli puolet äänistä laskettu

Tv-koomikko, suklaakuningas vai kaasuprinsessa: Ukraina äänestää sunnuntaina maalle uuden presidentin, ja kisaa johtaa tv:stä tuttu yllättäjä

Syksyllä 2007 Romaniasta alkoi tulla romanikerjäläisiä Suomeen. Tämän mahdollisti Euroopan unionin vapaa liikkuvuus. Kerjäämisestä ja kerjäläisistä tuli myös suosittu puheenaihe eduskunnassa.

Perjantain vieraana tänään nähdään eduskunnan jättävä kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk). Hänen mielestään perusturvan pitäisi olla sellainen, että Suomessa ei kenenkään tarvitsisi kerjätä.

– En anna rahaa kerjäläiselle. Jos yhdelle annat, niin pitäisi kaikille antaa. Yritän auttaa heitä muilla tavoin esimerkiksi tukemalla auttavia järjestöjä, kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila sanoo.

"Romaneista luullaan paljon, mutta tiedetään vähän. Tietoa on myös saatavilla vähän, koska heiltä itseltään ei koskaan kysytä mitään." Kimmo Oksanen

Valtaosa ei anna rahaa

Perjantai kysyi Instagramissa, oletko antanut rahaa kerjäläiselle. Yli 250 vastaajasta valtaosa, 86 prosenttia, vastasi kieltävästi.

Syiksi rahan antamatta jättämiseen mainittiin muun muassa, ettei usko rahan menevän kerjäläiselle itselleen. Moni epäilee romanikerjäläisten taustalla jonkinlaista huijausta, mafiaa ja ihmiskauppaa.

Toimittaja Kimmo Oksanen ja valokuvaaja Heidi Piiroinen ovat seuranneet romanialaisen Mihaela Stoican, hänen perheensä ja sukunsa elämää yli kymmenen vuoden ajan. Tuttavuudesta syntyi kirja Ohikuljetut, erään kerjäläisperheen tarina.

– Mihaela perheineen ja sukulaisineen ovat tavallisia köyhiä eurooppalaisia ihmisiä. Tämän tajuaminen johti meidät Heidin kanssa tekemään kirjan yksilöistä, ei niinkään romaneista tai kerjäläisistä.

– Romaneista luullaan paljon, mutta tiedetään vähän. Tietoa on myös saatavilla vähän, koska heiltä itseltään ei koskaan kysytä mitään. Jokaisella ihmisellä on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Me olemme yrittäneet kuunnella ja katsoa, Kimmo Oksanen sanoo.

"Romanien ongelmien taustalla on pitkäaikainen sorto." Kimmo Oksanen

"En tiedä, miten heitä voisi auttaa"

Rahan antaminen kerjäläiselle ei ratkaise köyhyyden ongelmaa, mutta Oksanen ei näe myöskään mitään syytä olla antamatta. Poliisi on lukuisia kertoja todennut julkisuudessa, ettei väitettyä yhteyttä niin kutsuttuun mafiaan Suomessa ole havaittu.

– Romanien ongelmien taustalla on pitkäaikainen sorto. Heidän kotimaissaan ei juuri kenelläkään ole minkäänlaista halua panna romanien asioita kuntoon, kuten asumista, terveydenhuoltoa, koulutusta, työllisyyttä ja infraa. En tiedä, miten heitä voisi auttaa.

– Romaneja tulee tänne koko ajan enemmän, autamme tai emme, koska heillä ei ole elämän mahdollisuutta omissa kylissään. Jokainen kerjätty euro on heille satakertainen meidän euroomme nähden, Oksanen muistuttaa.

Perjantaissa tänään: Miksi kerjääminen häiritsee? Vieraina kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila ja toimittaja Kimmo Oksanen. Perjantai-dokkari: Meitä hävettää kerjätä. Ohjelma Yle TV1:llä klo 21.05. Ohjelma on nähtävissä myös suorana Yle Areenassa ja tallenteena lähetyksen jälkeen täällä:

Ohjelma uusintana TV1:ssä sunnuntaina klo 15.05 ja tiistaina klo 01.00.

Pienistä ydinreaktoreista odotetaan yhä kiivaammin apua energiantuotannon päästöjen leikkaamiseen. Kehitys käy vauhdilla, ja tuotantokäytössä ratkaisuja saatetaan nähdä tulevina vuosina.

Suomessa mielenkiinto kohdistuu nyt varsinkin pienten ydinreaktoreiden mahdollisuuksiin tuottaa lämpöä nykyisiä tuotantotapoja merkittävästi pienemmillä päästöillä. Pienet reaktorit voisi rakentaa tehtaassa lähes valmiiksi ja kuljettaa sen jälkeen sijoituspaikalle.

Pienissä reaktoreissa pyritään sekä hyödyntämään uusia innovatiivisia ratkaisuja ja sarjatuotantoa että laajentamaan ydinenergian käyttömahdollisuuksia uusiin sovelluksiin, kuten kaukolämmön ja teollisuuden prosessilämmön tuotantoon.

Reaktoreiden kehitykseen kohdistuu sen verran runsaasti mielenkiintoa ja odotuksia, että Suomen Ekomodernistit -yhdistys järjesti aiheesta Helsingissä seminaarin, jossa paikalla oli myös useita ulkomaisia reaktoritoimittajia esittelemässä hankkeidensa etenemistä ja tulevaisuuden näkymiä.

Osalla pienydinreaktoreita kehittävistä yrityksistä on vahva näkemys siitä, että teknologian saaminen kaupalliseen käyttöön on jo hyvinkin lähellä.

– Jos tästä esityksestä jotain jää mieleen, muistakaa, että teknologiamme kaupallistaminen on kahden vuoden päässä, ei vuosikymmenten, painotti kanadalaisyritys Terrestrial Energya Helsingissä edustanut Canon Bryan.

Terrestrial Energy kehittää pientä reaktorityyppiä, jota sanotaan sulasuolareaktoriksi. Reaktorityyppi on etenemässä kohti varsinaista lupaprosessia Kanadassa.

Kiina voimalakehityksen etulinjassa

Amerikkalaisyhtiö NuScale Power ei yhtä tarkkaa ennustetta reaktorinsa kaupallistamiselle antanut, mutta sekin on jo lupaprosessissa Yhdysvalloissa. Yhtiö on myös viime syksynä valinnut World Nuclear Newsin mukaan reaktorille valmistajan. NuScalella on lisäksi aiesopimuksia ainakin Kanadaan, Jordaniaan ja Romaniaan.

Pienreaktorien kehitys etenee kenties pisimmällä Kiinassa. Alalla on mielenkiinnolla odotettu tietoja Kiinasta, jossa pitäisi näinä aikoina käynnistyä sähköntuotannon kuulakekoreaktorissa, eli 210 megawattia sähköä tuottavassa laitoksessa.

VTT:n tutkimusryhmäpäällikkö Ville Tulkki sanoo, että laitoksen toiminnasta odotetaan tietoa, jota Kiinasta ei aina nopealla vauhdilla kansainväliseen mediaan saakka päädy. Kiinassa on lisäksi rakenteilla kaukolämmön tuotantoon keskittyvä pienreaktori.

– Kevytvesiteknologiaan pohjautuvia pienydinreaktoreita luvitetaan jo Yhdysvalloissa ja Kiinassa, ja monessa muussakin maassa konseptien kehitys on käynnissä, Tulkki toteaa.

VTT on mukana koordinoimassa EU-hanketta, joka pyrkii edesauttamaan pienydinreaktoreiden leviämistä Euroopassa selvittämällä ja ratkomalla niiden käyttöön oton mahdollisia esteitä.

Suomessa reaktoritekniikkaa tutkitaan Lappeenrannassa, jossa teknillinen yliopisto on rakentanut koelaitteistoa pienten modulaaristen ydinreaktorien tekniikan testaamiseen.

Pienreaktorien kokoluokka liikkuu muutamista kymmenistä megawateista enintään kolmeen sataan megawattiin. Vertailun vuoksi: Olkiluodon vanhojen reaktorien sähköteho on vajaat 900 megawattia reaktoria kohden, tulevan kolmannen reaktorin 1 600 MW.

Pieni laitos, pienempi investointi

Ydinvoima-alalla on viime vuosina käännetty katsetta pienempiin laitoksiin, kun suurten rakentaminen on osoittautunut vaikeaksi eikä sille monessa maassa ole ollut poliittista tukea. Poikkeuksen tekevät Venäjä ja Kiina, joissa on edelleen rakennettu isoja kevytvesilaitoksia.

Suomessa Olkiluotoon nousevan reaktorin hinta on kiivennyt arvioidusta reilusta kolmesta miljardista eurosta noin kymmeneen miljardiin ja käyttöönotto viivästynyt yli kymmenen vuotta.

Pienissä laitoksissa erona suuriin olisi niiden sarjatuotanto tehtaassa ja investointikustannuksen pieneneminen. Sarjatuotanto laskee kustannuksia. Pienreaktoreiden turvallisuus pohjautuu usein niin kutsuttuihin passiivisiin turvallisuustoimintoihin, jotka toimivat luonnon prosessien kuten painovoiman voimalla. Näin sähkökatko ei aiheuttaisi voimalassa vakavaa turvallisuusuhkaa.

Kaukolämpö päästöttömäksi pienydinvoimalla?

Vaikka pientä ydinreaktoria ei vielä voi mistään tilata, alalla on vahvasti uskoa siihen, että ensi vuosikymmenellä tilanne on toisin.

Ekomodernistien seminaarissa julkaistiin myös seminaaria järjestäneen ja tietokirjailijana tunnetun Rauli Partasen työstämä selvitys ydinvoiman mahdollisuuksista Suomen kaukolämmön tuotannossa.

Selvityksessä todetaan, että noin puolet Suomen kaukolämmön tarpeesta voitaisiin tuottaa pienillä, vain lämpöä tuottavilla reaktoreilla. Pienreaktorit tarjoaisivat mahdollisuuden lopettaa fossiilisten polttaminen kaukolämpöä tuotettaessa, mikä poistaisi kaukolämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt.

Yksi pienreaktori riittäisi esimerkiksi tuottamaan keskisuuren kaupungin koko lämmön tarpeen. Kaukolämmön ohella pieniä reaktoreita voisi hyödyntää teollisuudessa, jossa tarvitaan korkeita lämpötiloja.

Yle kävi viime keväänä läpi Helsinkiin aiemmin kaavailtuja ydinvoimavaihtoehtoja.

Kaukolämpö voisi tulla myös datakeskuksista tai syvältä maasta

Energiayhtiöissä kehitystä seurataan luonnollisesti tarkkaan. Seminaarissa puheenvuoron käyttänyt Fortumin Eero Vesaoja muistutti, että energia-alalla tapahtuu koko ajan monella saralla.

Pienten ydinreaktoreiden etenemisen ohella energia-alaa muuttaa tuuli- ja aurinkovoiman nopea hinnanlasku, kuten myös sähkön varastoinnin ja lämpöpumpputeknologian vauhdikas kehittyminen.

Pienreaktorien ohella tulevaisuuden kaukolämmönlähteitä voivat olla datakeskusten tuottama lämpö ja syvä geoterminen energia. Kun kaikki kehittyvät nopealla vauhdilla, tuskin kukaan tietää, mikä on energiayhtiön näkökulmasta kannattavin tuotantomuoto vaikka 60 vuoden kuluttua.

Fortumilla ei tällä hetkellä ole suunnitelmia investoida pieniin ydinreaktoreihin. Niitä kuitenkin seurataan VTT:n koordinoimassa hankkeessa ja Fortumilla on oma pienydinreaktoreiden tutkimusprojekti.

Ydinvoima herättää yhä tunteita

Vaikka pienydinreaktoreiden kehitys etenisi vauhdilla ja taloudellisesti houkuttavia ratkaisuja tulisi lähivuosina tarjolle, niiden rakentaminen varsinkin asutuksen läheisyyteen tullee herättämään ärhäkän keskustelun niin puolesta kuin vastaan.

Tämä mietityttää myös reaktoritoimittajia. Yhdysvaltalaisen NuScalen edustaja totesi seminaarin keskustelussa, että vaikka voimme tehdä täydellisiä ydinvoimaratkaisuja insinööriosaamisella, ovat viestinnälliset ongelmat ja ihmisten tunteet ja pelot vaikeampi pala ratkaista.

Kanadalaisen Terrestrian Energyn edustaja totesi, että osin on ydinvoima-alan itsensä vika, etteivät kansalaiset tunne alan toimijoita ja teknologiaa kohtaan esiintyy pelkoja. Hän toivoi myös ihmisten opiskelevan, mistä sähkö tulee.

Lue myös:

Uusi laskelma: Asumisen päästöjä voisi leikata selvästi energiatehokkuudella, samalla lämpölasku pienisi jopa kolmanneksen

Tiesitkö, että Suomi on maailman huippuosaaja ydinjätteen jatkokäsittelyssä? Kokosimme vastaukset kuuteen kuumaan kysymykseen

Ydinvoimalan voi pian koota rekkaan mahtuvista moduuleista – Pienreaktorit mullistavat ydinvoimabisnestä

Onko uraani vaarallista, paljonko se maksaa? Kuusi kysymystä Terrafamen uraanista

Uutista päivitetty kello 09.12: Korjattu Partasen rooli seminaarin järjestämisessä.

Ympäristöministeriö on päättänyt palauttaa Malmin lentokentän rakennussuojelua koskevan päätöksen takaisin käsiteltäväksi Uudenmaan ely-keskukseen.

Ympäristöministeriön tiedotteen mukaan päätös palautettiin takaisin käsiteltäväksi, koska ely-keskuksen päätöksestä ei käy ilmi, miten se on soveltanut päätöksessään lakia rakennusperinnön suojelemisesta.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että ely-keskuksen on käsiteltävä rakennusperintölain soveltamista ja ratkaistava, tuleeko asiaa vielä selvittää lisää ennen uuden päätöksen antamista.

Automaattisesti ympäristöministeriön päätös ei tarkoita koko Malmin lentoaseman kohtalon uudelleenarviointia, vaan tämä jää ely-keskuksen harkintaan, ministeriöstä painotetaan.

Kaupunki suunnitellut asuntoja 25 000 hengelle

Helsingin kaupunki on suunnitellut Malmin lentokentän alueelle 25 000 asukkaan uutta kaupunginosaa. Jos rakennussuunnitelmat toteutuvat tässä laajuudessa, ilmailutoimintaa ei voida kentällä jatkaa.

Malmin lentokentän alue on ollut vaarantamiskiellossa vuodesta 2017.

Malmin lentoaseman ystävät ry:n puheenjohtaja Timo Hyvönen kertoo yhdistyksen tiedotteessa olevansa ministeriön palautuspäätöksestä helpottunut. Hänen tulkitsee päätöstä niin, että keskustelu Malmin lentoaseman tulevaisuudesta palaa lähtöruutuun.

– Asia on nyt täysin avoin. Vaarantamiskielto turvaa rakennukset ja ympäristön, ja toivomme kaupungin nyt sallivan kulttuuriympäristöön oleellisesti kuuluvan ilmailutoiminnan jatkuvan tilanteen näin muututtua, Hyvönen toteaa tiedotteessa.

Helsingin kaupungin yleiskaavapäällikön Rikhard Manninen ei ole Hytösen kanssa samoilla linjoilla. Mannisen mukaan kaupunki pystyy yhteensovittamaan asuntorakentamisen ja kulttuuriympäristölliset arvot, eikä palautus muuta kaupungin suunnitelmia.

– En näkisi, että mikään on varsinaisesti muuttunut. Alueen suunnittelu jatkuu siltä osin kuin on mahdollista. Ei tämä varsinaisesti hidasta alueen suunnittelua ja kaavoitusta, Manninen toteaa Ylelle.

Hän tulkitsee ministeriön päätöksen tarkoittavan ainoastaan sitä, että ely-keskuksen pitää perustella ratkaisunsa perusteellisemmin suhteessa lainsäädäntöön.

Suojelu joko kaavoituksella tai rakennusperintölain nojalla

Malmin lentoaseman ystävät ry esitti vuonna 2015 Malmin lentoasemaa rakennuksineen ja kiitorata-alueineen suojeltavaksi rakennusperintölain nojalla. Yhdistys perusteli suojeluesitystä sillä, että Malmin lentoasema on yhdistyksen mukaan todettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Uudenmaan ely-keskus hylkäsi suojeluesityksen kesäkuussa 2018.

Ympäristöministeriön tiedotteessa todetaan, että valtakunnallisesti merkittävää kohdetta voidaan suojella asemakaavalla tai lailla rakennusperinnön suojelemisesta.

Ministeriön mukaan ely-keskus ei perustellut päätöstään molempien mahdollisuuksien kannalta eikä esittänyt arviota tiedossaan olleiden kaavoitusratkaisujen valossa.

Ely-keskuksessa yritetään laatia uusi päätös Malmin lentokentän suojeluasiassa jo tänä keväänä

Ympäristöministeriön tämänpäiväinen päätös palauttaa Helsingin Malmin lentokentän suojeluasia takaisin Uudenmaan ely-keskukseen asettaa tämän ennen kokemattoman tilanteen eteen.

– Meidän täytyy keskustella talon sisällä, tarkoittaako se sitä, että meidän pitää korjata päätöksen perustelua vai avata (asia) kokonaan uudestaan. Minulla ei ole ollut tällaista ikinä edessäni, eikä meidän talossakaan, sanoo ylitarkastaja Henrik Wager Uudenmaan ely-keskuksesta.

Ely-keskus hylkäsi kesäkuussa 2018 Malmin lentoaseman ystävät -yhdistyksen tekemän suojeluesityksen eikä määrännyt Malmin lentoasemaa rakennuksineen ja lentokenttäalueineen suojeltavaksi. Ely-keskus totesi, että rakennusperintölaki ei mahdollista käyttötarkoituksen suojelemista.

Ministeriö perusteli asian palauttamista sillä, että ely-keskuksen päätöksessä ei käy riittävästi ilmi, miten se on päätöstä tehdessään soveltanut lakia rakennusperinnön suojelemisesta.

Automaattisesti ympäristöministeriön päätös ei tarkoita koko Malmin lentokentän kohtalon uudelleenarviointia, vaan tämä jää ely-keskuksen harkintaan, kertoo hallitussihteeri Matleena Haapala ympäristöministeriöstä.

Ely-keskus tutkii seuraavaksi ministeriön ratkaisun ja sen perustelut ja tekee sen jälkeen uuden päätöksen mahdollisimman pian, mahdollisesti jo tänä keväänä, kertoo johtaja Satu Pääkkönen Uudenmaan ely-keskuksesta.

Aiheesta aiemmin:

Malmin lentokentän säilyttämistä vaativa kansalaisaloite tyrmättiin valiokunnassa

Museovirasto haluaa ilmailun jatkuvan Malmilla – Ely-keskus päättää kuitenkin itsenäisesti

Helsinki-Malmin lentokentältä aloitetaan säännöllinen helikopteriliikenne Nord Stream 2 -kaasuputken rakennustyömaalle

Malmin lentokenttäaktiivi: Pyyhettä ei ole heitetty kehään – kentällä tarvetta tulevaisuudessa

Hillevi Joutjärvi painaa multaan kuopan, peittelee mustan siemenen maakerroksen alle ja kaataa vettä päälle.

Jos kaikki menee hyvin, syksyyn mennessä pieni siemen on muuttunut pesusieneksi – tai useammaksi.

– Pesusienikurkun annetaan kasvaa isoksi. Sitten se kuivataan ja paloitellaan. Siitä tulee ihan oikea pesusieni, jota voi käyttää peseytymiseen, Joutjärvi hymyilee.

Kukat vaihtuivat hyötykasveihin

Hillevi Joutjärvi innostui kasveista jo lapsena, kun naapuri toi päivänsini-köynnöksen kasvamaan hänen ikkunansa ympärille.

– Näin kesän aikana, miten köynnös kasvoi ja siihen tuli nuput, jotka aukesivat valtaviksi kukiksi. Siitä lähti rakkauteni kukkiin ja kasvattamiseen.

Parikymppisenä kukkaharrastus alkoi paisua. Joutjärvi innostui ensin sinisistä, sitten vaaleanpunaisista, violeteista, tummanpunaisista, valkoisista, keltaisista ja oransseista kukista. Värikkäät perennapenkit kukoistivat omakotitalon pihassa.

Sitten eteen tuli muutto. Joutjärvi ajatteli, ettei vanhaan pihaan enää kannattanut istuttaa uusia kukkia. Silloin kuvaan astuivat hyötykasvit.

– Sain puolisoltani pienen kasvihuoneen äitienpäivälahjaksi. Ostin sinne muutaman tomaatintaimen, melonintaimen ja kurkkuja. Sen kesän aikana innostuin ihan hirveästi siitä, että sain hakea itsekasvatettua ruokaa perheelle.

Nälkä kasvaa syödessä

Nyt Joutjärven ikkunoiden ääressä kasvaa 80 erilaista tomaattilajiketta. Paprikarivistöstäkin erottuu jo yksi iso raakile.

– Puutarhahulluus lähti ihan käsistä, kun pari vuotta sitten muutimme maalle. Olen ihminen, joka tykkää kokeilla kaikkea uutta. Puutarha luo loputtomat mahdollisuudet siihen.

Pesusienikurkku on yksi Joutjärven tämän vuoden kokeiluista. Ainoa eksoottinen kasvi se ei ole. Kiwano-hedelmien taimet ovat kasvaneet jo parikymmensenttisiksi. Pihavarastossa persikkapuu loistaa vaaleanpunaisen kukkahunnun alla, ja aprikoosi kehittelee hedelmää. Sokeri- ja vesimelonien siemenet ovat juuri päässeet multiin, ja maissi odottaa kylvöä.

– Erikoiskasveissa viehättää se, että aina pitää opetella jotain uutta, eikä pääse sammaloitumaan sen oman harrastuksen kanssa. Jos ei onnistu ensimmäisellä kerralla, niin otetaan opiksi ja seuraavana vuonna yritetään uudestaan. Se tunne on ihan paras, kun on monta kesää yrittänyt kasvattaa jotakin kasvia, ja lopulta se onnistuu.

Hillevi Joutjärvi ei ole ainoa nuori aikuinen, jonka kasvit ovat imaisseet maailmaansa.

Chili maistuu miehille

Puutarhaliiton mukaan pari-kolmekymppiset ovat viime vuosina innostuneet hyötykasveista – ja erityisesti erikoisista sellaisista.

– Innostus liittyy osittain ruokaharrastukseen ja lähiruoan suosioon. Moni tykkää tehdä ruokaa hyvistä raaka-aineista. Ilmiön vanavedessä on tullut se, että osa tuotteista halutaan viljellä itse, kertoo Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori.

Kun Joutjärvi parikymppisenä innostui puutarhaharrastuksesta, lähipiiristä ei löytynyt muita harrastajia. Nyt tilanne on toinen.

– Nykyään kasveja on hyvin saatavilla, ja ihmiset innostuvat niistä. Kasvattamisella ei ole enää sellaista mummokaikua.

Hillevi Joutjärvi uskoo, että myös sosiaalisella medialla on ollut oma merkityksensä suosion kasvussa.

– Siellä jaetaan paljon kuvia kasveista ja onnistumisista. Uskon, että myös kasvien värikkyys vaikuttaa kiinnostukseen. Enää ei ole pelkästään perinteistä oranssia porkkanaa ja keltaista perunaa, joita voi kasvattaa.

Puutarhaliiton teettämien tutkimusten perusteella innostus on kasvanut erityisesti nuorten miesten keskuudessa. Timo Taulavuoren mukaan chili on pitänyt pintansa miesten suosikkina.

– Jossain vaiheessa ajateltiin, ettei nörttimiessukupolvi jaksa kiinnostua viljelyasioista ollenkaan, mutta siellä kiinnostus on lähtenyt ihan uuteen spurttiin.

Taulavuoren mukaan etenkin maissi on tällä hetkellä erikoiskasvien viljelijöiden suosiossa.

– Myös tomaatit jaksavat edelleen innostaa. Hedelmäpuita ostetaan enemmän ja enemmän. Myös yrtit kiinnostavat, ja pieni piiri kasvattaa syötäviä kukkia.

Persikat omasta puusta

Hillevi Joutjärvi ottaa pienen siveltimen käteensä ja kyykistyy persikkapuun viereen. Vaaleanpunaiset kukat ovat sävy sävyyn naisen hiusten kanssa.

– Olen pölytellyt persikka- ja aprikoosipuita kovasti. Toivoisin, että saisin nähdä ja kokea hedelmien kasvamisen ja maistamisen. Vielä ei tiedä, onko pölytys onnistunut vai ei.

Joutjärven mukaan erikoislajikkeet on joskus vaikea saada onnistumaan, koska niiden kasvattamisesta ei löydy kovinkaan paljon tietoa.

Vinkkejä saa kuitenkin muilta harrastajilta. Joutjärvi kirjoittaa puutarha-aiheista blogia, jossa hän jakaa kokemuksiaan toisten puutarhaihmisten kanssa.

– Kaikkia virheitä ei tarvitse tehdä itse, kun saa tietoa muilta.

Vaikka kaikkien kokeiluiden onnistuminen ei varmaa olekaan, Joutjärvelle jo tutut lajit tuottavat vuosittain valtavasti satoa. Suurin osa siitä päätyy perheen pöytään tuoreena, mutta nainen valmistaa myös hilloja, soseita, keittoja ja suolakurkkuja.

– Tärkeintä minulle on se, että saan opetettua lapsilleni, että ruokaa voi kasvattaa itse. Ja että tiedän tasan tarkkaan, mitä lapset syövät ja mitä itse syön.

Sijaisperhe on apuna silloin, kun lapsi ei ole turvassa biologisessa kodissaan. Syinä voivat olla esimerkiksi vanhempien päihde- ja terveysongelmat tai lapsen oma käyttäytyminen. Pula sijaisperheistä on jatkuvaa, ja joskus lapset joutuvat odottamaan kuukausitolkulla sopivan kodin löytymistä.

Yhden vanhemman sijaisperheitä on yhä enemmän, ja nykyään myös sateenkaaripareja koulutetaan toimimaan sijaisperheinä. Laaja perhevalikoima on tärkeää, jotta lapselle voidaan löytää juuri hänen tarpeisiinsa ja tilanteeseensa sopiva koti. Viime vuosina lapsia on sijoitettu ensisijaisesti perheisiin, ei laitoksiin.

Tässä jutussa kolme vanhempaa kertoo polustaan sijaisperheenä. Tapaamme ahtaasta homokuvastosta irti pyristelevän sateenkaariperheen, sattumalta sijaisvanhemmaksi päätyneen poikamiehen ja 13 vuotta sijaisäitinä toimineen naisen, jonka pitkäaikainen liitto päättyi vastikään avioeroon.

Petri ja Jani: kahden isän perhe ei sovi mihinkään lomakkeeseen

Petri ei oikeastaan koskaan uskaltanut haaveilla isäksi tulemisesta. Se kuvasto, jossa homomies Petrin lapsuudessa esitettiin, ei kertonut tarinaa vanhemmuudesta.

Ensin oli vain riutuvia aids-homoja ja myöhemmin bilettäviä seurapiiriklubbailijoita. Petri päätteli, etteivät lapsen saaminen ja perheellistyminen kuulu homon elämään.

Niin on päätellyt moni muukin. Kun Petri ja hänen puolisonsa Jani lähtivät sijaisperhekoulutukseen viitisen vuotta sitten, lähipiiri kummastui. Oho, hämmästelivät myös sateenkaarikaverit.

Päätös oli kuitenkin tarkkaan punnittu. Jo 2010-luvun alussa Petri ja Jani alkoivat elätellä ajatusta lapsesta, ensiksi leikillään. Sitten ajatus kypsyi tosielämän toiveeksi.

Miespareille perheellistyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Sijaissynnytys olisi ollut taloudellisesti iso askel. Vanhemmuuden jakaminen toisen parin kanssa olisi kenties ollut luontevampaa, mutta siten Petristä ja Janista ei olisi tullut lähivanhempia.

Sijaisvanhemmuus tuntui oikealta ratkaisulta. Koulutuksen käytyään Petri ja Jani jonottivat yli vuoden.

– Ajattelimme, että ei sieltä mitään kuulu, ei tämä ole meille otollista. Tiedostimme, että mahdollisuutemme on erilainen kuin heteroparilla, jolla olisi samat ominaisuudet kuin meillä. Mutta toisin kävi. Meille sijoitettiin lapsi, Petri kertoo.

Aluksi elämä lapsen kanssa tuntui oudolta ja jännittävältä. Kahdesta tuli yhtäkkiä kolme. Muutaman vuoden päästä kolmesta tuli neljä. Lähitulevaisuudessa neljästä saattaa tulla viisi. Sitten perheen lapsiluku on täynnä.

Sateenkaariperheiden vahvuutena ovat tutkimustenkin mukaan sitoutuneet, tukevat ja kannustavat vanhemmat sekä lasten ja vanhempien keskimääräistä luottamuksellisemmat välit. projektipäällikkö Heidi Puustinen

Lapsille kaksi isää ei ole ollut Petrin mukaan ongelma. Kun perheen nuorimmainen kutsuu iskää, sekä Petri että Jani vastaavat.

Heikkoina hetkinään perheen teini saattaa karjaista, että “te olettekin tuommoisia homoja”. Silloin Petri ei provosoidu vaan kysyy, haluaako lapsi puhua aiheesta. Yleensä keskustelu jää siihen.

Jossain vaiheessa perheen toinen lapsi häpeili sijaisperhettään. Sitten tuli vaihe, jossa hän kysyi, tietävätkö kaikki huostaanotosta.

– Joku alkaa varmaan miettimään, onko lapsen edun mukaista, että häpeää perhettään ja asuu kahden miehen kanssa. Sitten voi miettiä, että kyllä lapset häpeävät myös omia biologisia vanhempiaan tietyssä iässä. Pitää vain osata varustaa lapsi hyvällä itsetunnolla ja argumentointitaidolla, Petri pohtii.

Petrin tiedossa ei ole, että lapsia olisi kiusattu kahdesta isästään. Kouluikäisen suurimmat murheet liittyvät tällä hetkellä siihen, kuka jätti kenet välitunnilla ja kenen moposta loppui bensa.

Petri ja Jani eivät ole kohdanneet räikeitä ennakkoluuloja vanhemmuudessaan. Neuvolassa pakka menee kuitenkin sekaisin, kun selviää, ettei perheessä ole äitiä. Kahden isän perhe ei sovi oikein mihinkään lomakkeeseen.

Lisäksi lastensuojelun ammattilaiset saattavat vaivihkaa kysyä, hallitseeko miespari tyttölapsen palmikon letityksen ja osataanko arkeen järjestää glitteriä ja barbeja.

– Näen, että meillä on ihan tarpeeksi kaikkea. Hyvä kysymys on myös, onko niin kauhean huono juttu, jos tyttö rassaisikin vaikka mopoja? Petri huokaisee.

Sijaisperheissä pitäisi olla valikoimaa läpileikkaavasti koko yhteiskunnasta ja kaikenlaisista perheistä. Petri

Sateenkaariperheiden Väriä perhehoitoon -hankkeen tarkoituksena on paitsi lisätä perhehoitoon pääsevien lasten osuutta, myös valjastaa käyttöön sateenkaariperheiden potentiaali sijaisperheenä toimimisessa.

Sateenkaariperheiden hankkeen projektipäällikkö Heidi Puustisen mukaan sateenkaariperheissä on ymmärrystä monimuotoisuudesta ja kyky tarjota hyväksyvä kasvuympäristö esimerkiksi omaa seksuaalisuuttaan pohtivalle nuorelle.

– Sateenkaariperheiden vahvuutena ovat tutkimustenkin mukaan sitoutuneet, tukevat ja kannustavat vanhemmat sekä lasten ja vanhempien keskimääräistä luottamuksellisemmat välit. Nämä ovat tärkeitä asioita myös sijaisvanhemmuudessa, Puustinen muotoilee.

Puustisen tiedossa on parikymmentä sijaisperheenä toimivaa sateenkaariperhettä, mutta hän arvelee, että perheitä saattaa olla Suomessa vielä toinenkin mokoma. Tällä hetkellä neljä perhettä on sateenkaari-ihmisille suunnatussa sijaisperhevalmennuksessa.

– Maailma on moninainen, ja se on oikeasti arkipäivää. Sijaisperheissä pitäisi olla valikoimaa läpileikkaavasti koko yhteiskunnasta ja kaikenlaisista perheistä, Petri perustelee.

Erilaiset perheet ja perhetilanteet vastaavat lasten erilaisiin tarpeisiin, mutta myös kertovat yhteiskunnastamme. Suomessa on yhä enemmän lapsiperheitä, joiden vanhemmat ovat eronneet. Seuraavaksi tutustumme sijaisäitiin, josta avioeron myötä yksinhuoltaja.

Sirpa: avioero järisyttää arkea ja haastaa sijaisperheen talouden

Elämässä ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu. Silti shokki oli melkoinen, kun Sirpan 30 vuotta kestänyt parisuhde kariutui.

Silloin alkoi ajanjakso, joka ravisutti myös perheeseen pitkäaikaisesti sijoitettujen lasten elämää. Yhtäkkiä Sirpan piti perheen ainoana vanhempana venyä sekä äidiksi että isäksi.

Ensimmäinen sijoitettu lapsi asettui kotiin vuosikkaana, toinen vain muutamien viikkojen ikäisenä. Kun avioero tuli reilu vuosikymmen myöhemmin, lasten sijoittamista toiseen perheeseen ei edes harkittu. Oli selvää, että Sirpa jatkaa lasten äitinä, sillä kiintymyssuhde oli vahva molemmin puolin.

Vuosien mittaan Sirpa on ollut äiti yli 40 lapselle, joista osa on viipynyt vain yön, osa joitakin kuukausia ja jotkut jopa vuosia. Lapsia on tuotu ovelle vain tuntien varoitusajalla.

Osa kasvateista on voinut palata biologiseen perheeseensä ja osa löytänyt pysyvän kodin toisaalta. Välillä lapsesta luopuminen on ollut vaikeaa.

– Sitä ajattelee, että minä olen taas yksi ihminen, joka rikkoo tätä lasta hänestä luopuessani, Sirpa sanoo.

Keskellä intensiivistä pyöritystä aikuiseksi ovat kasvaneet myös Sirpan biologiset pojat, jotka ovat edelleen äitinsä apuna erityisesti illan tullen. Öisin Sirpa käy töissä kodin ulkopuolella.

– Kun meitä oli kaksi aikuista, pystyin olemaan kotona lasten kanssa. Nyt kun olen yksin, minun on käytävä töissä. Suunnittelen työvuorot niin, että ne palvelevat lapsia parhaiten. Jos olen aamulla poissa, kouluun lähtö ei välttämättä onnistu. Jos olen illalla poissa, se on ahdistavaa lapsille. Siksi on hyvä, kun isoveljet voivat olla kotona yöaikaan, Sirpa kertoo.

Minulla on jäänyt pois jopa ystäviä, koska he eivät ole ymmärtäneet, miksi saan rahaa sijoitetuista lapsista. Sirpa

Sijaisperhe saa hoidettavasta lapsesta hoitopalkkiota vähintään 799,84 euroa kuukaudessa (sosiaali- ja terveysministeriö). Jos lapsella on erityistarpeita, palkkio on enemmän. Lisäksi perhe saa lapsesta kulukorvauksia vähintään 420 euroa kuukaudessa.

Sijaisperheet pitävät palkkioita pieninä, sillä työ on ympärivuorokautista vuoden jokaisena päivänä. Tuntipalkoille ei pääse, ja esimerkiksi eläkettä kertyy vain hoitopalkkiosta. Sijoitus ja lapsen tilanne voivat myös vaatia vanhempia jäämään pois työelämästä.

Palkkiot ovat myös jonkinasteinen tabu: rahasta puhuminen voi tuntua ristiriitaiselta, kun sijaisvanhemmuus on yhtäaikaisesti kovaa työtä ja kutsumustehtävä. Palkkiot herättävät myös kateutta.

– Minulla on jäänyt pois jopa ystäviä, koska he eivät ole ymmärtäneet, miksi saan rahaa sijoitetuista lapsista. Tätä työtä ei tehdä kuitenkaan rahasta, sen verran haastavia tilanteita tulee arjessa vastaan, Sirpa huokaisee.

Siis esimerkiksi minkälaisia?

– Lapsi saattaa toistuvasti oksentaa ruokapöytään. Hän saattaa pissata matolle tai sohvalle ja katsoa samalla tiukasti silmiin. Siinä testataan sijaisvanhemman rakkautta. Lapsi kysyy käytöksellään, hylkäätkö minut, kun toimin näin, Sirpa sanoo ilme rävähtämättä.

Sitä ajattelee, että minä olen taas yksi ihminen, joka rikkoo tätä lasta hänestä luopuessani. Sirpa

Reilu vuosi sitten Sirpa ja lapset muuttivat kaupunkiin. Perhe-elämä on löytänyt uudet uomansa kerrostaloasunnossa kaupungin sykkeessä, ja pikku hiljaa perhe toipuu myös avioeron aiheuttamasta shokista. Sekä äiti että lapset ovat saaneet apua ja tukea kriisissään.

Sirpan kohdalla elämä teki hänestä yhden vanhemman sijaisperheen. Jotkut kuitenkin aloittavat yksin. Seuraavaksi tapaamme Petrin, joka päätyi sijaisvanhemmaksi sattumalta.

Pete: yksin elävästä miehestä viiden pojan sijaisisäksi

Psykologit olivat varmoja, ettei teinipoika pärjäisi muualla kuin laitoshoidossa eikä varsinkaan yhden miehen perheessä.

Eskarissa ihmeteltiiin, miten voi olla mahdollista, että yksinäiselle miehelle on sijoitettu niin pieni lapsi.

Sijaisisyyteen liittyvät ennakkoluulot ovat toistuvia, kertoo yhden vanhemman sijaisperhettä luotsaava Pete.

Yksin elävä Pete päätyi sijaisvanhemmaksi puoliksi vahingossa. Vielä 90-luvulla parikymppinen mies paiski hommia vesilaitoksella ja ajatteli, ettei hän ainakaan lasten kanssa haluaisi työskennellä.

Vuosituhannen vaihteessa päihdeongelmaiset tuttavat soittelivat Petelle ja pyysivät hakemaan leikki-ikäistä poikaa hoitoon. Pete haki, useammankin kerran. Lopulta häntä pyydettiin pojan viralliseksi tukihenkilöksi.

Tuettavia lapsia tuli lopulta useita, niin paljon Pete työstään innostui. Liki vuosikymmenen ajan Pete harrasti, jutteli ja auttoi kotiläksyissä. Sitten häntä pyydettiin osallistumaan perhetyöntekijöiden koulutukseen.

Jo ennen kuin valmennus loppui, Peteä pyydettiin sijaisvanhemmaksi teini-ikäiselle nuorelle. Pete teki kolmivuorotyötä vesilaitoksella ja epäröi toden teolla. Hän antoi kuitenkin sosiaalityöntekijälle ja nuorelle luvan tulla käymään luonaan.

– Sosiaalityöntekijä siinä kahvipöydässä kysyi nuorelta, jäisikö hän luokseni. Nuori nyökytteli ja minä mietin mielessäni, että “et kyllä jää, ei onnistu huonostikaan”, Pete muistelee nauraen.

Joskus tuntuu, että vanhempana tekisi mieli nostaa kädet pystyyn. Silloin ajattelen, että tämä on työ, jonka haluan hoitaa mahdollisimman hyvin. Pete

Pete kuitenkin lupautui tapaamaan poikaa seuraavana keskiviikkona. Jo perjantaina nuori seisoi oven takana ja ilmoitti, että tulisi viikonlopuksi kylään.

– Kuukauden päästä hän jo muutti. Niin vaan nuori halusi tulla kotiini asumaan, Pete tuumaa.

Sittemmin yhteensä viisi lasta on kasvattanut Peten huomassa elämälleen siivet ja juuret.

Ensimmäinen lapsista on jo lentänyt pois pesästä opiskelujen perässä. Vielä kotona asuvista vanhin on juuri ostamassa omaa kotia, ja sijaisisä takaa lainan. Nuori on innoissaan uudesta elämänvaiheesta ja myös Peteä hymyilyttää, vaikka olo tuntuu myös haikealta.

– Nykyään minusta tuntuu, että osaisinko enää itsekseni ollakaan. Minulla on ollut perhe seitsemän vuotta. En varmaan pärjäisi ilman heitä, Pete pohtii.

Helppoja vuodet eivät missään nimessä olleet. Taustojensa vuoksi sijoitukseen tuleva lapsi ei välttämättä ole lainkaan omalla ikätasollaan. Kymmenvuotias ei välttämättä osaa esimerkiksi ajaa polkupyörää tai luistella. Joskus opetellaan ihan vain puhumista.

– Joskus tuntuu, että vanhempana tekisi mieli nostaa kädet pystyyn. Silloin ajattelen, että tämä on työ, jonka haluan hoitaa mahdollisimman hyvin.

Sosiaalityöntekijä siinä kahvipöydässä kysyi nuorelta, että jäisikö hän luokseni. Nuori nyökytteli ja minä mietin mielessäni, että “et kyllä jää, ei onnistu huonostikaan”. Pete

Kun Pete kymmenisen vuotta sitten kysyi sosiaalityöntekijöiltä, voisiko yksinäinen mies toimia sijaisperheenä, vastaus oli selvä. Lain puitteissa kyllä, mutta käytännössä lapsia ei juurikaan sijoiteta yhden aikuisen perheiseen. Nykyisin yhden vanhemman sijaisperheitä on kuitenkin yhä enemmän.

Pete arvelee, että perhemallissa on myös etunsa. Talossa on Pete mukaan aina ollut "ukkovalta".

– Päätöksenteko on helpompaa itsekseen, kun ei ole monia näkemyksiä asioista. Minusta tuntuu, että lasten ja nuortenkin on helppoa olla siinä tilanteessa. Rajojen etsiminen on suoraviivaisempaa, Pete luonnehtii.

Entä haaveileeko Pete omista lapsista?

– Kun ensimmäinen tuettava lapsi tuli kuvioihin, ei enää ole ollut tarvetta miettiä, että tulisko omia lapsia. Taitaa riittää tätä työnsarkaa, kun auttaa muiden lapsia, Pete hymyilee.

Tässä jutussa vanhemmat esiintyvät vain etunimillään sijoitettujen lasten suojelemiseksi.

Laskennallisesti suomalaiset ovat kuluttaneet osansa luonnonvaroista tänään perjantaina 5. huhtikuuta, kertoo WWF Suomi.

Koko maailman ylikulutuspäivä on viime vuosina osunut elokuulle, eli suomalaiset saavuttavat päivän neljä kuukautta aikaisemmin.

Ylikulutuspäivänä luonnonvarojen kulutus ylittää laskennallisesti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa.

– Nykyinen ylikulutuksemme on luonnon kannalta täysin kestämätöntä, sillä suomalaiset elävät koko loppuvuoden velaksi luonnolta, toteaa WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder tiedotteessa.

Suurimmat syyt ylikulutukseen ovat energiantuotanto, liikenne ja ruuantuotanto.

Aiheesta lisää:

Keskustelu turpeesta nosti kierroksia Ylen ilmastotentissä: kiivaimmat väittelyt Sanna Marinin ja Matti Putkosen välillä – Lue kooste liveanalyysistä

LVM esittää fossiilisten polttoaineiden veronkorotuksia sekä 8 muuta keinoa autokannan uudistamiseksi – Mitä mieltä autoala on keinoista? Lue tästä

Ruotsalaislehti: Kaukojunissa matkustus kasvoi ennätysvauhtia, huoli ilmastosta vei kotimaanlentojen suosiota

Lopettaisinko juuston syömisen vai vaihtaisinko sähköautoon? Kokeile Ylen ilmastolaskurilla, mitkä teot sopivat sinulle ja mikä vaikutus niillä on päästöihin

Tampereella tutkittujen seksuaalirikosten rikosnimikkeet ovat muuttuneet.

Ensimmäisen teon epäillään tapahtuneen tiistaina 2. huhtikuuta aamulla hieman ennen kello kahdeksaa Kalkussa ja toisen noin kello 15.30 Tesomalla. Molemmissa tapauksissa kohteena on ollut alakouluikäinen tyttö.

Tesoman tapausta tutkitaan tällä hetkellä törkeänä raiskauksena. Kalkussa tapahtunutta ei tutkita enää raiskauksena.

Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Joni Länsipuro kertoo, että tapaaminen Tesomalla oli sovittu sosiaalisessa mediassa etukäteen. Poliisi kertoo tämän tiedon, että alueella asuvien vanhempien ei tarvitse pelätä jonkun vaanivan polulla.

Epäilty törkeä raiskaus tapahtui metsäalueella.

Epäiltyä ei ole saatu kiinni. Poliisin tämänhetkisten tietojen mukaan tekijöitä on yksi ja hän on täysi-ikäinen.

Sosiaalisen median anonyymiyden takia poliisilla ei ole tiettyä epäiltyä. Poliisi kumoaa huhut siitä, että olisi näyttöä siitä, että tekijä on ulkomaalainen.

– Sosiaalisessa mediassa on levinnyt laajasti väite, että tapauksiin liittyisi ulkomaalaisia henkilöitä. Poliisin tämänhetkisten tietojen mukaan tämmöisille väitteille ei ole mitään perusteita, toteaa Länsipuro.

Toisessa tapauksessa ei epäillä enää raiskausta

Tutkinnassa on selvinnyt, että Kalkun epäillyssä rikoksessa ei epäillä enää raiskausta, ja poliisi selvittää, onko kyseessä seksuaalirikoksen yritys tai jokin muu rikos.

– Yhtenä tutkintalinjana on myös se, että ei ole tapahtunut mitään rikosta. Selvitämme tätä parhaillaan, toteaa tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Joni Länsipuro.

Tutkinnassa on vahvistunut poliisin mukaan, että näitä epäiltyjä tapauksia ei yhdistä muu kuin sama päivämäärä.

Tuntomerkit yleisiä

Poliisi on kuullut uhreja, mutta ei ole saanut selviä tuntomerkkejä. Tuntomerkit ovat niin yleisiä, että ne sopivat Länsipuron mukaan tuhansiin ihmisiin. Havaintoja tulisi niin paljon, että ne vaikeuttaisivat tutkintaa, jos poliisi julkistaisi nämä tuntomerkit.

Poliisi jatkaa uhrien kuulemista. Havaintoja on kysytty myös esimerkiksi bussi- ja taksikuljettajilta, mutta toistaiseksi poliisilla ei ole tiedossa epäiltyä tai epäiltyjä.

Koska tapaus puhuttaa nyt lapsia ja nuoria Tampereella, kaupunki on julkaissut verkkosivuillaan tiedotteen, jossa ohjeistetaan mihin lapset ja vanhemmat voivat ottaa yhteyttä mieltä painavissa asioissa. Tiedotteen voit lukea täältä.

Lue lisää:

Poliisi kertoo, miksi Tampereen epäillyistä seksuaalirikoksista on tiedotettu niukasti: "Vanhemmat eivät lue ensin lehdistä"

Uutta tietoa Tampereella koulutyttöihin kohdistuneista seksuaalirikoksista: Tutkitaan raiskausta ja raiskauksen yritystä, kolme avointa kysymystä

Poliisi tutkii kahta epäiltyä lapsiin kohdistunutta seksuaalitekoa Tampereella – molemmissa tapauksissa kohteena alakouluikäinen tyttö

The Hole in the Ground -kauhuelokuvassa nuori äiti alkaa epäillä, että hänen poikansa ei ole hänen oikea lapsensa. Englanninkielisen elokuvan pelottavimpiin kohtauksiin lukeutuu Kati Outisen näyttelemän hahmon hyökkäys perheen autoon. Irlannissa kuvatussa kauhuelokuvassa on Outisen lisäksi taustajoukoissa useita suomalaisia.

Osatuottaja Ulla Simonen kuvaa elokuvaa kansanperinnetarinan uudelleentulkinnaksi. Vaihdokastarina on tuttu niin Suomessa kuin Irlannissakin.

– Kävi ilmi, että Irlannissa on samanlaisia kertomuksia kuin meilläkin. Joku vie lapsen ja vaihtaa hänet. Toki tarussa on juuret synnytyksen jälkeisessä masennuksesta, mutta meidän elokuvamme ei nyt kerro siitä, sanoo Simonen.

Outinen pelottelee katsojia

Simonen työskenteli elokuvan ohjaajan Lee Croninin kanssa lyhytelokuvassa, joten kaksikko jatkoi yhteistyötä ohjaajan ensimmäisessä pitkässä elokuvassa. Samalla mukaan tuli muita suomalaisia. Cronin ei ollut aluksi uskoa, että saisi Aki Kaurismäen luottonäyttelijän Outisen elokuvaansa.

Outisen sivuosan hahmo on riivatunnäköinen nainen, jota muut pitävät mielenvikaisena. Paljon jää kuitenkin katsojan pääteltäväksi.

Puvustaja Saija Siekkinen puki Outisen likaiseen yöpaitaan.

– Puvustus on aika rouheaa, realistista ja maanläheistä. Kati Outinen nähdään likaisessa yöpuvussa. Hahmo on pitänyt sitä jo ikuisuuden. Hän ei enää välitä muiden mielipiteistä.

Kiittävä arvio kiihdyttää elokuvan myyntiä

Elokuvaa on kiitelty erityisesti arvostetun The Guardian -lehden elokuva-arviossa. Neljän tähden arvio on merkittävä etenkin The Hole in the Ground -elokuvan levitykselle. Elokuvaa on levitetty maaliskuun alusta Britanniassa, Irlannissa ja Yhdysvalloissa.

– Arvio merkitsee paljon. Koko ajan tulee lisää maita, joihin elokuva päästään levittämään. Arvostelu lisäsi teattereita englanninkielisillä alueilla ja pidensi aikaa, jonka elokuva pysyy teattereissa.

Elokuvan budjetti oli alussa 2,3 miljoonaa euroa, mutta kasvoi lopulta 3 miljoonaan. Erityisesti tässä irlantilainen elokuvantekotapa poikkesi suomalaisesta tavasta. Simosen mukaan on harvinaista, että Suomessa elokuvan loppuvaiheeseen saadaan lisää rahaa. Elokuvaan kuvattiin myös lisämateriaalia, kun Yhdysvalloista saatiin merkittävä levittäjä mukaan.

Suomalaistiimi pisti merkille myös sijaisnäyttelijän ahkeran käytön.

– Lapsinäyttelijällä oli koko ajan sijaisnäyttelijä. Hän sijaisti näyttelijää ne ajat, kun kuvausta järjesteltiin. Näyttelijä tuli aina paikalle vasta kuvatessa, sanoo Siekkinen.

Night Visions -elokuvafestivaali järjestetään Helsingissä 10.-14.4.2019.

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Sillä ajatuksella ihmiskunta on viime vuosikymmeninä onnistunut saastuttamaan meren muovilla ja ilmakehän kasvihuonekaasuilla – ja planeettamme ympäristön avaruusromulla.

Avaruuteen on lauottu maapallolta tavaraa kuuden vuosikymmenen ajan. Planeettamme ympärillä viuhtoo vinhaa vauhtia jo aikamoinen kaatopaikka, ja lisää uhkaa tulla.

Elämänmenomme perustuu yhä enemmän satelliitteihin, mutta kuinka kauan niitä mahtuu turvallisesti romun sekaan?

Suurimpana romuna avaruudessa rapautuu yli kolme tuhatta toimintansa lopettanutta satelliittia. Viime viikolla Intia näytti sotilasmahtiaan hajottamalla yhden omistaan ohjuksella.

Ohjuksista ei ole ratkaisuksi, sillä rikki räsäytetyn satelliitin sirpaleet lähtevät omille teilleen aiheuttamaan lisää vaaraa. Intia vastasi arvostelijoilleen satelliitin olleen niin matalalla, että Maan vetovoima siivoaa romun pian ilmakehään, jossa se tuhoutuu.

Selitys ei kelvannut esimerkiksi Yhdysvaltain avaruushallinnolle Nasalle, joka havaitsi, että romua sinkoutui sittenkin myös poispäin Maasta. Niissä korkeuksissa on muun muassa kansainvälinen avaruusasema ISS.

Suomi panostaa romun ehkäisemiseen

Kuolleiden satelliittien kalastamiseksi on kehitteillä keinoja verkosta harppuunaan, lassosta robottivarteen, mutta sitäkin tärkeämpää on estää uuden romun synty.

Suomalaisten avaruustutkijoiden huippuyksikkö pyrkii siihen kahdella tavalla: satelliittien käyttöikää pidentämällä ja niiden hallitulla ohjaamisella ilmakehään, kun ikä on loppumassa.

Ilman uutta ajattelua ja uusia keinoja maapallon kiertoradoista tulee ennen pitkää käyttökelvottomia. Sen estäminen on kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön tärkein tavoite, sanoo yksikköä johtava Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professori Minna Palmroth.

Suomen Akatemian rahoittaman huippuyksikön suunnittelemista kolmesta tutkimussatelliitista ensimmäinen, Foresail-1, on jo testattavana. Se pyritään saamaan laukaisuvalmiiksi tänä vuonna, ja matkalleen sen on määrä lähteä ensi vuonna.

Viime vuonna aloittaneessa kahdeksanvuotisessa huippuyksikössä ovat Helsingin yliopiston lisäksi mukana Turun yliopisto, Aalto-yliopisto ja Ilmatieteen laitos.

Maapallon ympärillä kiertää jo yli viisi tuhatta tonnia romua. Toisiaan kolhiessaan kappaleet hajoavat ja romu leviää entistä laajemmalle.

Euroopan avaruusjärjestön Esan mukaan halkaisijaltaan yli sentin mittaisia romunkappaleita on noin 900 000 ja yli kymmensenttisiä 34 000. Pienimmätkin mukaan luettuna päästään pian pariin sataan miljoonaan.

Tilanne on juuri ja juuri hallinnassa, sanoo Minna Palmroth.

Avaruuden kaatopaikka koostuu kuolleiden satelliittien lisäksi muun muassa kantorakettien osista ja paljosta muusta isosta ja pienestä, vaikkapa avaruusasemaa korjanneen astronautin kädestä avaruuskävelyllä kimmonneesta ruuvista.

Jo millimetrin hitunen irronnutta maalipintaa on uhka kiitäessään avaruudessa yli seitsemän kilometrin sekuntivauhtia. Palmroth vertaa vaikutuksia nyrkinkokoisen kiven osumiseen auton tuulilasiin täydessä vauhdissa moottoritiellä.

Huonoimmassa tapauksessa se riittää tappamaan isohkonkin satelliitin.

Palmrothilla on toinenkin moottoritievertaus: kuollut satelliitti on kuin kuljettajaton rekka, jonka kaasu on hirttynyt kiinni. Niiden, joilla ohjaus yhä pelaa, ei auta kuin yrittää väistää.

Kahden satelliitin törmäys on jo tapahtunut: epäkuntoinen venäläinen sotilassatelliitti ja yhdysvaltalainen kommunikaatiosatelliitti kolaroivat vuonna 2009.

Säteily tappaa satelliitteja

Avaruuden säteilyolosuhteet vaikuttavat keskeisesti romun syntyyn. Mitä korkeampi rata, sitä hankalampi säteily-ympäristö. Lähes valon nopeudella kulkevat varatut hiukkaset tappavat satelliitteja.

Normaali neljän millimetrin alumiinikuori ei kykene estämään hiukkasia tunkeutumasta sisään satelliittiin ja vaurioittamasta komponentteja.

Kuorta paksuntamallakaan ongelma ei ratkea kokonaan, sillä joitakin hiukkasia vastaan kuorella on käytännössä mahdoton suojautua, sanoo Turun yliopiston avaruusfysiikan professori Rami Vainio.

Komponenttien heiketessä niiden tehonkulutus kasvaa. Samaan aikaan aurinkopaneelien tehontuotto laskee. Jossakin vaiheessa sähköä ei enää ole tarpeeksi ja satelliitti kuolee, Vainio summaa vaikutukset.

Yksittäiset säteilyhiukkaset aiheuttavat myös muun muassa muistivirheitä ja piirien ylikuumenemista, ja kun elektroneja tunkeutuu satelliitin eristekerroksiin, sieltä voi tulla sähköpurkauksia, jotka vikaannuttavat elektroniikkaa, Vainio kertoo.

Kosminen säteily vie tehoa ja tuo muistivirheitä

Yhdeksi esimerkiksi kosmisen säteilyn vaikutuksista Vainio ottaa sen, miten Euroopan ja Yhdysvaltain yhteisen suuren aurinkoluotaimen Sohon aurinkopaneelien tehontuotto on heikentynyt mission alusta eli vuodesta 1995 viime vuoden loppuun.

Tehontuotto on laskenut koko ajan, ja siinä on ollut myös jyrkkiä pudotuksia, jotka johtuvat auringon voimakkaista säteilypurkauksista.

Näin siitä huolimatta, että Sohon aurinkopaneeleissa on huippusuojaus säteilyä vastaan. Monen luotaimen paneelit olisivat kärähtäneet jo ajat sitten, Vainio sanoo.

Myös Soho muistivirheistä kertova käyrä ja kosmisen säteilyn käyrä kulkevat rinta rinnan, ja auringonpurkaukset näkyvät siinä korkeina virhepiikkeinä.

Pahaan paikkaan sattuva muistivirhe voi vikaannuttaa sähkö- tai muun kriittisen järjestelmän niin, että satelliitti jopa menetetään, Vainio kertoo.

Pate selvittää säteilyvöiden dynamiikkaa

Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön kaikkiin kolmeen satelliittiin tulee säteilynmittauslaite. Ensimmäisenä matkaan lähtevässä satelliitissa se on partikkeliteleskooppi Pate, jota ollaan parhaillaan rakentamassa.

Paten anturit mittaavat niihin osuvien hiukkasten laadun ja energian. Siten on määrä selvittää säteilyvöiden dynamiikasta ja Auringon hiukkaskiihdytyksestä asioita, joita nykyinen kalusto ei pysty kertomaan.

Mittausteknologia sinänsä on jo tunnettua ja koeteltua, mutta nanosatelliitilla, joka pannaan pyörimään kiertoradalla juuri oikealla tavalla, pystytään mittaamaan hiukkasvuon suuntariippuvuus, Rami Vainio selittää.

Satelliitin on tajuttava syntyneet viat

Seuraava Foresail-satelliitti suuntaakin sitten sinne pahaan säteily-ympäristöön, lennolle kaikkein vaikeimpien, erittäin nopeasti vaihtelevien säteilyolosuhteiden läpi.

Se vaatii satelliitilta älykästä suojautumista. Jos jotakin menee pieleen, satelliitin on tajuttava se ja osattava ottaa käyttöön toinen systeemi, joka tekee samaa asiaa, Vainio sanoo.

Suurimmat ongelmat tulevat hänen mukaansa juuri siitä, etteivät satelliitit tajua olevansa vikaantuneita.

Haasteesta tulee jännittävä myös siksi, että ankarimpien säteilyvöiden lävitse ei ole koskaan ennen lennetty yhtä pienellä satelliitilla, sanoo Aalto-yliopiston avaruustekniikan ja kaukokartoituksen apulaisprofessori Jaan Praks.

Säteilypommitus on sellaista, etteivät edes satojen miljoonien eurojen satelliitit pysy kauan hengissä, vaikka niitä voi verrata panssarivaunuihin ja huippuyksikön kehittämiä satelliitteja polkupyöriin tai skoottereihin, lisää Rami Vainio.

Jos nanosatelliitit saadaan selviämään noiden vöiden lävitse, sellaisella tekniikalla pystytään olemaan lähikiertoradalla helposti vuosikymmeniä, Praks täydentää.

Suomesta tuli kaksi vuotta sitten avaruusvaltio, kun Aalto-yliopiston ensimmäinen nanosatelliitti laukaistiin Maan kiertoradalle. Viime vuonna Suomi sai myös avaruuslain säätelemään alan liiketoimintaa.

Ihmiskunnan ensimmäinen satelliitti oli Neuvostoliiton vuonna 1957 laukaisema Sputnik. Kylmän sodan aikana avaruuteen ammuttiin noin 150 satelliittia vuodessa.

2000-luvun alussa keksittiin nanosatelliitit, joilla on kokoa maitopurkin verran. Toissa ja viime vuonna laukaistujen satelliittien määrässä loikattiin yhtäkkiä satoihin, luettelee Jaan Praks.

Nykyiset nanosatelliitit rakennetaan samoista komponenteista kuin kännykät, tietokoneet, autot tai vaikkapa pesukoneet. Rakentaminen on edullista, eikä rakettikyytikään maksa enää valtavasti, kun avaruuteen viedään kerralla kymmeniä tai satoja nanosatelliitteja, tulevaisuudessa ehkä tuhansia, Praks ennustaa.

Tällaisella kehityksellä on totta kai myös kestävyysongelmia, mutta samalla pienet satelliitit ovat eturintamassa avaruusromuongelmien ratkaisemisessa, Praks sanoo.

Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön ratkaisu itsensä avaruudesta siivoavaan satelliittiin on Ilmatieteen laitoksella kehitetty plasmajarru. Sen ansiosta vauhti hidastuu ja satelliitti painuu yhä alemmksi, kunnes päätyy ilmakehään ja leimahtaa siellä hengiltä.

Jarru on jo testattavana Aalto-yliopiston opiskelijasatelliitissa, joka laukaistiin avaruuteen toissa vuonna. Aalto-1:n mukana lentää myös Turun yliopistossa tehty säteilymittauslaite.

Plasmajarru on ihmishiusta ohuempi pitkä johdin, johon laitetaan korkeajännite, Jaan Praks kuvailee. Tuosta lieasta tulee jarru, kun sähkökenttä alkaa vuorovaikuttaa avaruuden plasman kanssa.

Aalto-1:n liekakela ei ole rullannut toivotusti, Praks myöntää. Hän on kuitenkin yhä toiveikas, sillä kaikkia korjausvaihtoehtoja ei ole vielä kokeiltu.

Aurinkopurje antaisi huiman vauhdin

Jos jarru saadaan toimimaan, Aalto-1:n pitäisi vajota sen avulla ilmakehään muutamassa kuukaudessa. Omia aikojaan putoaminen vie pari vuotta.

Periaatteeltaan yksinkertaisella ja kustannuksiltaan edullisella plasmajarrulla on onnistuessaan kaupallista potentiaalia – etenkin jos kaikilta pieniltä satelliiteilta aletaan piankin vaatia, että ne on voitava tuoda ohjatusti alas.

Tieteellisesti koe luo pohjaa huippuyksikön kolmannen satelliitin kokeelle, jossa samaa instrumenttia testataan aurinkopurjeena.

Jos se onnistuu, suomalainen purje antaa avaruusluotaimille nopeamman vauhdin kuin yksikään ihmiskunnan tähän saakka keksimä menetelmä.

Lue myös:

Avaruus avautui myös pienille maille – Suomella on satelliitteja, Ruotsilla pian rakettejakin

Poliisilla on syynsä olla niukkasanainen Tampereen epäillyistä seksuaalirikoksista. Syyt liittyvät uhrien ikään ja siihen, että tekijä tai tekijät ovat karkuteillä, kertoo tutkinnanjohtaja Joni Länsipuro Ylelle.

Sisä-Suomen poliisi jatkaa tällä viikolla Tampereella tapahtuneiden epäiltyjen seksuaalirikosten tutkintaa. Rikosnimikkeinä on tällä hetkellä Kalkun epäillyssä rikoksessa raiskauksen yritys ja Tesoman epäillyssä rikoksessa raiskaus.

Molemmat uhrit ovat olleet poliisin mukaan sairaalassa tutkimusten takia.

Ensimmäisen teon epäillään tapahtuneen tiistaina 2. huhtikuuta aamulla hieman ennen kello kahdeksaa Kalkussa ja toisen noin kello 15.30 Tesomalla. Molemmissa tapauksissa kohteena on ollut alakouluikäinen tyttö.

Tekijää tai tekijöitä ei ole saatu vielä kiinni.

Tuntomerkit yleisiä

Poliisi on kuullut uhreja, mutta ei ole saanut selviä tuntomerkkejä. Tuntomerkit ovat niin yleisiä, että ne sopivat Länsipuron mukaan tuhansiin ihmisiin. Havaintoja tulisi niin paljon, että ne vaikeuttaisivat tutkintaa, jos poliisi julkistaisi nämä tuntomerkit.

Lapsille on yleensä vaikeaa määritellä esimerkiksi epäillyn ikä.

Poliisi jatkaa uhrien kuulemista. Havaintoja on kysytty myös esimerkiksi bussi- ja taksikuljettajilta, mutta toistaiseksi poliisilla ei ole tiedossa epäiltyä tai epäiltyjä.

Poliisi kertoo aina ennen tiedottamista uhrien vanhemmille, mitä se aikoo kertoa.

– Vanhemmat eivät näitä juttuja lue ensin lehdistä, Länsipuro sanoo.

Asian tiedottamista on hidastanut se, että yhden vanhemmista kanssa päästiin keskustelemaan vasta torstaina iltapäivällä.

Länsipuron mukaan poliisi tiedottaisi nopeasti, jos lapsilla olisi välitön vaara.

Poliisin riskiarvion mukaan alueella liikkuvien lasten tai aikuisten ei ole syytä ryhtyä erityisiin toimiin esimerkiksi lasten koulumatkojen järjestämisen osalta.

Mihin tällainen riskiarvio perustuu?

Länsipuron mukaan poliisilla on vahva näkemys siitä, etteivät tapaukset liity toisiinsa. Tutkinnallisista syistä poliisi ei voi kertoa, mihin tämä arvio perustuu. Tekijä tai tekijät ovat yhä karkuteillä, Länsipuro muistuttaa.

– Hekin lukevat lehtiä, Länsipuro kertoo.

Poliisi tekee tiivistä yhteistyötä muun muassa Tampereen kaupungin kanssa asian selvittämiseksi.

Lue lisää:

Uutta tietoa Tampereella koulutyttöihin kohdistuneista seksuaalirikoksista: Tutkitaan raiskausta ja raiskauksen yritystä, kolme avointa kysymystä

Poliisi tutkii kahta epäiltyä lapsiin kohdistunutta seksuaalitekoa Tampereella – molemmissa tapauksissa kohteena alakouluikäinen tyttö

Britannia hakee EU:lta jatkoaikaa EU-erolle kesäkuun loppuun saakka. Samalla Britannia alkaa tehdä valmisteluja osallistuakseen toukokuun eurovaaleihin.

Jos Britannia osallistuu vaaleihin, europarlamentin paikkajakoon ei tule sovittuja muutoksia. Sen mukaan Suomen meppien määrä olisi noussut 13:sta 14:ään.

Uutistoimistojen mukaan Britannian ehdotukset käyvät ilmi pääministeri Theresa Mayn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Donald Tuskille osoittamasta kirjeestä.

Mayn painottaa kirjeessä, että Britannia haluaa lähteä EU:sta jo ennen kesäkuun loppua, mikäli parlamentti onnistuu ratifioimaan erosopimuksen ennen sitä.

Britannian konservatiivien ja opposition labour-puolueen on määrä jatkaa neuvotteluja EU-eron läpiviemisestä.

May kutsui alkuviikosta työväenpuolueen neuvottelupöytään sen jälkeen, kun Britannian parlamentti oli kolmesti hylännyt Britannian ja EU:n neuvotteleman erosopimuksen.

Huippukokous ratkaisee, tuleeko lisäaikaa

Suomalaisten mukaan Britannian osallistuminen vaaleihin riippuu nyt täysin siitä, hyväksyykö EU:n huippukokous ensi viikolla Britannian toivoman eron siirtämisen myöhemmäksi. Edellisessä huippukokouksessa pidettiin tiukasti kiinni 22:sta toukokuuta juuri edessä olevien eurovaalien vuoksi.

Jos huippukokous hyväksyy Britannian eron siirtymisen myöhemmäksi, Britannian on osallistuttava vaaleihin ja se pitää nykyiset 75 paikkaa.

Britannian EU-eron vuoksi parlamentin paikkajakoa on sovittu vähennettäväksi 751:stä 705:een. Osa briteiltä vapautuvista paikoista on sovittu jaettavaksi nykyisten jäsenmaiden kesken ja osa jätetään odottamaan mahdollisia uusia jäsenmaita.

Suomen ohella lisäpaikkoja on luvattu myös mm. Espanjalle, Ranskalle, Ruotsille ja Tanskalle.

Tusk: Vuoden lykkäys?

Donald Tuskin kerrottiin aiemmin päivällä olevan aikeissa ehdottaa vuoden lykkäystä Britannian EU-eroon. Asiasta kertoi Britannian yleisradioyhtiö BBC.

BBC kertoi EU-lähteen perusteella, että Tusk olisi valmis tarjoamaan Britannialle 12 kuukauden joustavaa lykkäystä. Britannia voisi lähteä EU:sta aiemminkin, mikäli parlamentti onnistuu ratifioimaan erosopimuksen.

Jäsenmaiden johtajien on hyväksyttävä mahdollinen uusi jatkoaika ja sen pelisäännöt huippukokouksessa ensi viikolla.

Jos uudesta jatkoajasta ei päästä sopuun, Britannian EU-ero ilman sopimusta astuu voimaan perjantaina 12. huhtikuuta.

Sekä Britannian että EU:n johto haluavat välttää sopimuksettoman EU-eron. PääministeriMay haluaa mahdollisen lykkäyksen olevan niin lyhyt kuin mahdollista.

Britanniassa konservatiivien ja työväenpuolueen olisi päästävä lähipäivinä yhteisymmärrykseen seuraavista parlamentin äänestykseen tuotavista ehdotuksista. Ehdotuksista olisi äänestettävä ennen ensi keskiviikon EU-huippukokousta.

Täydennetty klo 15.05 parlamentin paikkajakoa koskevilla tiedoilla.

Lue myös:

Analyysi: Parlamentti hokee "ei" kuin vanhan sketsin ritarit – samaan aikaan Britannia lipuu kohti sopimuksetonta eroa

Angela Merkel lupasi EU:n tukea, jotta Irlanti välttäisi kovan rajan

May ja Corbyn kävivät ”rakentavia keskusteluja” brexitistä

Yksi ääni ratkaisi: Britannian parlamentti hyväksyi lain brexitin pitkittämisestä – valtiovarainministeri kehottaa varautumaan eurovaaleihin