Se näyttää komealta kaukaa katsottuna, 90-vuotias höyryveturivanhus Kouvolan rautatieaseman vieressä. Siihenhän se katse lähes ensimmäisenä junan ikkunasta osuu – ainakin jos oma juna pysähtyy raiteelle numero 1.

Mutta ei tarvitse ottaa kuin muutama askel lähemmäksi, kun karu totuus ruosteläikkineen alkaa paljastua.

Lähes 50 vuotta kaupungin maamerkkinä palvelleesta höyryjuna-aikakauden symbolista näkee, että taivasalla seisonut veturi on kärsinyt säiden armoilla olemisesta.

Ja kunnostuksen puutteesta. Jos mitään ei tehdä, tämä näky kohtaa myös kesän asuntomessuille junalla saapuvia.

– On se aika rankka näky. Sen kunnostamisessa on kyllä iso työ.

Näin pohdiskelee luumäkeläinen Jaakko Hölsä, joka takavuosina veti VR:n eläkeläisten talkooporukoita. He pitivät kesäisissä talkoissaan säännöllisesti Ruuhveltti-veturia kunnossa. Tarvikkeet talkoolaiset saivat veturin omistajalta, Kouvolan kaupungilta.

– Semmoiset viidestä kuuteen äijää meitä yleensä oli talkoissa, muistelee lähes 40 vuoden työuran muun muassa veturinkuljettajana VR:llä tehnyt Hölsä.

Viime vuosina eläkeläisten ikäännyttyä voimat eivät enää ole talkootapahtumiin riittäneet, ja kunnostustyöt ovat unohtuneet.

Nyt Kouvolassa on ryhdytty miettimään, mikä on veturivanhuksen tulevaisuus.

Veturivanhus vetoaa tunteisiin

Historiallisen veturin epävarma kohtalo on nostanut tunteet pintaan Suomen tärkeimpiin rautatiekeskuksiin kuuluvassa kaupungissa.

Pohdinnassa on ollut veturin myyminen tai jopa romuttaminen.

Kouvolalaisille ajatus kaupungista ilman Ruuhveltti-veturia on sietämätön. Anita Lakka-Lepistö on seurannut Ruuhveltin ympärillä vellonutta keskustelua nykyisestä asuinpaikastaan Espanjasta.

– Se on rautateiden ja Kouvolan symboli viimeisen päälle. Kouvolan historia on myös rautateiden historiaa, Lakka-Lepisto sanoo.

Ylikäytävälle tullessa sain huudattaa junan pilliä veturinkuljettajana työskennelleen Topi-isän avustuksella Esa "Osku" Lakanaho

Muistomerkkiveturi on tärkeä myös Lakka-Lepistön veljelle, Esa “Osku” Lakanaholle.

– Se on yksi Kouvolan hienoimpia muistomerkkejä. Aina kun käyn Kouvolassa, käyn näyttämässä sitä lapsille, kertoo parikymmentä vuotta sitten Kouvolasta pois muuttanut, nykyisin Keski-Pohjanmaan Ullavalla asuva Lakanaho.

Risteysasemakaupungissa syntyneet ja kasvaneet sisarukset tietävät, mistä puhuvat.

Heidän veturinkuljettaja-isänsä nimittäin ajoi työurallaan juuri kyseistä Ruuhveltti-veturia. Lapsetkin pääsivät joskus isänsä mukana veturin ohjaamoon.

"Joskus sain lämmittää junaa"

Anita Lakka-Lepistö muistaa päässeensä Ruuhveltin ohjaamoon aivan pienenä koululaisena, kun isää saateltiin työvuoroon.

– Ihmettelin aina, miten iso se veturi oli. Ja miten isä sinne korkealle oikein pääsi? Töistä isä tuli usein mustana ja nokisena. Likaista ja rankkaa työtähän se oli, muistelee Lakka-lepistö.

Lakka-Lepistön veli Esa “Osku” Lakanaho muistelee päässeensä isän mukana höyryveturin ohjaamoon pari-kolme kertaa.

– Joskus sain jopa lämmittää junaa. Ja ylikäytävälle tullessa sain huudattaa junan pilliä, Topi-isän avustuksella tosin, kertoo Lakanaho.

Alle kymmenvuotiaalle pikkupojalle veturin kyytiin pääsy oli jännittävä kokemus.

– Joskus otin päiväunet ohjaamossa. Veturin työkalupakki oli päänalusena, muistelee Lakanaho.

Vain kaksi jäljellä

Tunteita herättävä vanha höyryveturi Kouvolan rautatieasemalla on muistomerkkinä harvinaisuus. Kyseessä on vuonna 1929 valmistunut tavarankuljetusveturi Tk3 eli Pikku-Jumbo.

Se on rautateiden historiassa merkittävä veturimalli, sillä niitä kulki aikoinaan Suomen kiskoilla eniten.

– Pikku-Jumboja on kyllä jonkin verran säilynyt, mutta näitä 1920-luvulla valmistuneita on säilynyt vain kaksi. Kouvolan yksilö on toinen niistä, kertoo kalustoamanuenssi Iiro Niemi Suomen Rautatiemuseosta.

Toinen sataa vuotta lähentelevistä Pikku-Jumboista sijaitsee Pieksämäellä.

Veturi on seissyt Kouvolan maamerkkinä rautatieasemalla vuodesta 1970 lähtien. Kolme vuotta myöhemmin kouvolalaiset nimesivät veturin Ruuhveltiksi, silloisen kaupunginjohtajan Eino Brofeldtin sukunimeä jäljitellen.

Kunnostustalkoot?

Kouvolassa on mietitty myös Ruuhveltin kunnostamista.

– Ei se ole yhtään arvoisensa näköinen tuossa kunnossa. Harmittaa, puhisee kouvolalainen Miia Witting.

Witting on myös Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen. Se päätti huhtikuun alkupuolella, ettei veturia kunnosteta vaan se siirretään ennen kesää ja tulevia Korialla pidettäviä asuntomessuja asemalta pois.

Witting (kok.) ei tyytynyt päätökseen. Hän on yhdessä perussuomalaisten kansanedustajaksi valitun Kristian Sheikki Laakson kanssa tehnyt talkoosuunnitelman, jonka he ovat esittäneet kaupungille. Talkooluvan odotetaan ratkeavan toukokuussa.

Veturivanhuksen kunnostamista ajavan Facebook -ryhmän keskusteluissa moni kouvolalainen epäili poliitikkojen aktiivisuutta eduskuntavaalitempuksi.

Samoihin aikoihin nimittäin myös kolmas kouvolalainen poliitikko laati kuntalaisaloitteen , jolla vaaditaan Ruuhveltin kunnostamista ja säilyttämistä Kouvolassa.

Muistomerkiveturit vitriiniin

Ruuhveltin kunnostus tarkoittaisi sen pintojen korjaamista, jotta veturivanhuksesta tulisi edustuskelpoinen.

– Peltitöitä kuten reikien paikkaamista ja maalaamista. Myöhemmin olisi toiveissa, että muistomerkin ympärille saataisiin talkoilla esimerkiksi lasivitriini ja katos. Siten Ruuhveltti ei olisi sään armoilla, Miia Witting sanoo.

Kouvolan kaupungilla on yhtenä ajatuksena ollut, että ränsistyneen Ruuhveltin paikalle rautatieasemalle pystytettäisiin iso ‘Kouvola’ -kyltti tai teksti, joka toivottaisi asuntomessuvieraat tervetulleeksi.

Miia Wittingin mielestä kunnostustalkoilla Ruuhvelttikin voisi toivottaa junalla saapujat tervetulleiksi vielä tänä kesänä.

– Talkoosuunitelmassa lähdetään siitä, että veturi huputetaan, kunnostetaan tässä omalla paikallaan, ja homma on valmis ennen asuntomessuja.

Suomessa viime vuosina kunnostetut vanhat veturit ovat pääsääntöisesti saaneet sääsuojan ympärilleen.

– Vitriinityyppinen ratkaisu on erittäin perusteltu, jos kunnostamiseen ryhdytään. Se suojaa myös ilkivallalta, jota nämä muistomerkkiveturit joskus kohtaavat, sanoo kalustoamanuenssi Iiro Niemi Suomen Rautatiemuseosta.

Vanhoja vetureita on kunnostettu muistomerkeiksi runsaat 30. Rautatiemuseon mukaan ainakin Tampereella, Kouvolassa, Riihimäellä ja Pieksämäellä muistomerkkivetureita on useampi kuin yksi.

Kouvolan toinen muistomerkiksi asennettu 1940-luvun höyryveturi sijaitsee sääsuojattuna kauppakeskus Veturin pihalla muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto toppuuttelee hallitustunnustelija Antti Rinteen (sd.) intoa tukea Kemiin kaavailtua metsäteollisuuden jätti-investointia.

Metsäteollisuuden tehdassuunnittelmat pitäisi sovittaa yhteen metsien järkevän käytön kanssa, Haavisto totesi vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa sunnuntaina.

– Rinteen lupaukset eivät ole meidän lupauksiamme. Nyt täytyy olla malttia kaikissa näissä järjestelyissä ja vaiheissa, hän sanoi tiedostustilaisuudessa.

– Ymmärrämme kaikkien investointihankkeiden osalta hyvät työpaikkauutiset. Tottakai Kemi ja Länsi-Lapin alue tarvitsevat kipeästi työpaikkoja. Se on yksi asia ja toinen asia on, että investointien täytyy olla kestävällä pohjalla myös ilmaston ja ympäristön näkökulmasta.

SDP:n puheenjohtaja Rinne totesi lauantaina Ylen Ykkösaamussa, että SDP olisi valmis tukemaan Metsä Groupin Kemiin suunnitteleman jättitehtaan toimintaa sillä, että tehtaan tarvitsemia vesi- ja tieväyliä parannetaan valtion rahoilla.

Haavisto: Emme peräänny ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä

Vihreiden puoluevaltuuskunta on sunnuntaina koolla Helsingissä. Aamulla kokouksessa riemuittiin puolueen historian parhaasta eduskuntavaalituloksesta. Puoluejohtaja Haaviston mukaan vihreät on valmis hallitukseen lunastamaan äänestäjille antamansa lupaukset.

Valtuuskunnan kokouksen avauspuheessaan Haavisto iloitsi siitä, että ilmastonmuutos on hallitustunnustelija Rinteen kysymyslistan kärjessä. Haavisto lupasi, että vihreät puolustaa omia kantojaan mahdollisissa hallitusneuvotteluissa.

– Vaikka neuvotteluissa joutuu aina tekemään myös kompromisseja, me vihreät emme näe ilmastonmuutoksen pysäyttämistä asiana, josta voisi perääntyä. Elämän jatkuminen maapallolla, hyvinvointimme, taloutemme on kokonaan riippuvainen ympäristöstämme. Tästä asiasta emme tingi, Haavisto linjasi.

Christophe Rousselot'n työhuoneen ikkunasta avautuu komea näkymä tien toisella puolella sijaitsevaan Notre Damen katedraaliin.

Viime maanantai-iltana näkymästä katosi katto ja kirkkoon 1800-luvulla lisätty puinen torni, kun valtava tulipalo oli tuhota katedraalin kokonaan. Toimisto evakuoitiin palon leviämisvaaran ja savun takia.

Sen jälkeen, katedraalin palopesäkkeiden vielä savutessa, Rousselot'n toimistoon iski rahan hyökyaalto.

– Ranskassa on tiukka erottelu kirkon ja valtion välillä. Normaalisti kirkkojen remontointiin on vaikea löytää rahaa. Yhtäkkiä tapahtui uskomaton katastrofi, ja se, mikä vaikutti mahdottomalta, muuttuikin mahdolliseksi. Se on mysteeri, sanoo Rousselot, joka johtaa Pariisin hiippakunnan yhteydessä toimivaa Notre Dame -säätiötä.

Ensimmäisen kymmenen päivän aikana säätiölle oli lahjoitettu yli 200 miljoonaa euroa katedraalin korjaamiseen. Kaksi kolmasosaa summasta on peräisin 4–5 isolta yritykseltä ja varakkaalta perheeltä, loput kymmeniltä tuhansilta pienlahjoittajiilta.

Notre Dame -säätiö on vain yksi lahjoituksia keräävistä tahoista. Yhteensä projektiin on annettu tai luvattu yli 800 miljoonaa euroa ennen kuin kellään on tietoa siitä, kuinka paljon kirkon remontti maksaa.

Suurin huomio on kiinnittynyt Ranskan rikkaimpiin kuuluvien miesten miljoonalahjoituksiin. Luksustuoteyritys LVMH:n suuromistaja Bernard Arnault ilmoitti lahjoittavansa 200 miljoonaa euroa yhdessä yhtiönsä kanssa. François-Henri Pinault, joka on vaurastunut samalla alalla toimivalla Kering-yhtiöllä, lupasi sata miljoonaa.

"En tiedä saavatko he paikan taivaasta"

Uutiset herättivät kysymyksiä miljardöörien motiiveista. Molemmat ilmoittivat pian, että he eivät aio hyödyntää verohelpotuksia, joihin jättilahjoitukset antaisivat mahdollisuuden.

Keskustelu hiipui, mutta kysymys jäi ilmaan.

– En tiedä saavatko he paikan taivaasta. Luoja päättää siitä. Mutta meiltä he saavat ainakin oikeuden pysyä ajan tasalla korjaustöiden etenemisestä, Christophe Rousselot vastaa kysymykseen siitä, mitä hyväntekijät saavat säätiöltä vastineeksi.

Yhteiskunnan vasemmalla laidalla suurlahjoituksiin suhtaudutaan epäluuloisesti. Tutkimuslaitos Odoxan kyselyssä valtaosa laitavasemmiston France insoumise -puolueen kannattajista piti miljoonalahjoituksia huonona asiana, vaikka koko kansasta kolme neljäsosaa kannatti niitä.

Kritiikkiä on tullut myös tahoilta, joilla on rahasta pulaa. Kuten asunnottomilta.

– Vuorokaudessa löytyi liki miljardi euroa Notre Damen kattoon, mutta rahaa ei riitä katon tarjoamiseen kodittomille, joita on maassamme yhä enemmän, sanoo pitkäaikainen vasemmistoaktiivi Jean-Baptiste Eyraud, joka edustaa Oikeus asuntoon -järjestöä.

– Olen sitä mieltä, että ihmisistä pitää pitää huolta ennen kuin vanhoista kivistä, hän jatkaa.

65-vuotias Eyraud on syntyperäinen pariisilainen ja sanoo järkyttyneensä itsekin palosta. Hän korostaa, ettei vastusta kirkon korjaamista sinänsä. Eyraud kuitenkin epäilee Arnault'n ja Pinault'n kaltaisten suurlahjoittajien motiiveja.

– Näillä miljardööreillä on paljon investointeja Pariisin luksusliikkeissä ja matkailussa. He ovat antaneet rahaa restaurointiin edistääkseen omia etujaan, Eyraud sanoo.

Hänen logiikkansa on se, että matkailun jatkuminen häiriöttä on suurlahjoittajien etu. Siksi he haluavat kirkon kuntoon mahdollisimman nopeasti. Asunnottomien edusmiestä ärsyttää sekin, että Arnault'n ja Pinault'n liiketoimet hankaloittavat vähäosaisten tilannetta Pariisissa: Matkailun kasvu nostaa vuokria, ja asuntoihin on entistä vaikeampi päästä kiinni.

Kodittomuus kasvussa

Samaan aikaan Ranskan hallitus on Eyraud'n mukaan vähentänyt rahoitusta järjestöiltä, jotka majoittavat kodittomia. Hätämajoituspaikkoja on kyllä tarjolla, mutta asukkaat palautetaan kaduille heti kun ilmat paranevat.

Pariisin alueella oli vuonna 2013 tehdyn laskennan mukaan noin 40 000 – 50 000 asunnotonta, mutta Eyraud'n mukaan kodittomien määrä on sen jälkeen kasvanut.

Kirkon tehtävä on perinteisesti ollut Ranskassa pitää osattomien puolta. Nykyisen Notre Damen katedraalin viereiselle tontille rakennettiin jo keskiajalla Hôtel-Dieu, Jumalan hotelli, josta vähäosaiset saivat sekä sairaanhoitoa että ruokaa ja suojaa.

Rakennuksessa toimii yhä valtion pyörittämä sairaala. Pariisin hiippakunta haluaa palauttaa rakennusta kohti sen alkuperäistä käyttötarkoitusta.

– Haluamme varmistaa, että sillä on sosiaalinen ulottuvuus. Vahvistamme uudelleen hyväntekeväisyystyön merkitystä, jota kirkko on tehnyt aina, Notre Dame -säätiön Christophe Rousselot sanoo.

Jääkö rahaa yli?

Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää myös kirkkopalon seurauksena säätiöön virtaavia miljoonia. Lisäksi rahaa voi riittää säätiön tukemille järjestöille, jotka tekevät käytännön työtä vaikeisiin tilanteisiin joutuneiden auttamiseksi.

Rousselot aikoo käynnistää neuvottelut tästä suurlahjoittajien kanssa lähiviikkoina. Notre Damen paloon saakka kirkkojen kunnostaminen oli vain pieni osa säätiön toimintaa.

Nyt tärkein ja kiireisin tehtävä on kuitenkin rakentaa uusi katto katedraalille. Urakan hintahaarukka on hyvin laaja. Asiantuntijat ovat alustavasti arvioineet, että rahaa tarvitaan ainakin 300–600 miljoonaa euroa, mutta muuttujia on paljon. Rousselot'n mukaan on varhaista sanoa, jääkö rahaa yli.

– Kukaan ei vielä tiedä, kuinka paljon rahaa remontti vaatii. Tehdäänkö kirkosta identtinen entiseen verrattuna, millainen torni siihen rakennetaan? Kukaan ei tiedä, Rousselot sanoo.

Ranskan hallitus aikoo järjestää kirkon uuden tornin rakentamisesta kansainvälisen arkkitehtikilpailun. Pääministeri Edouard Philippe on sanonut, että uuden tornin olisi vastattava "aikamme tekniikkaa ja haasteita".

Rousselot'n mukaan hieman yli puolet Notre Dame -säätiön lahjoittajista toivoo, että katedraali restauroitaisiin piirulleen entiselleen. Vanhaa tornia päivittäin toimistonsa ikkunasta katsellut johtaja itse ei tosin kuulu tähän enemmistöön.

– En ole koskaan pitänyt tornia kovin kauniina. Se vastasi 1800-luvun ajan uusgoottilaista tyyliä, mutta se oli toteutettu huonosti. En aio itkeä jos tornia ei rakenneta identtiseksi, Rousselot sanoo.

Lue lisää:

Poliisi otti yli sata keltaliiviä kiinni Pariisissa – Notre Damen saamat miljoonalahjoitukset kertovat protestojien mukaan Ranskan eriarvoisuudesta

Notre Damen tornista järjestetään kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu

Notre Damen täydellinen tuhoutuminen oli todella lähellä

Norjalaiset kalastajat kohtasivat hämmentävän näyn aiemmin tällä viikolla, kun heidän alustaan kohti ui maitovalas tiukoissa valjaissa.

Valjaiden sisäpuolella on teksti "Equipment of St. Petersburg" – varuste Pietarista, kertoo norjalaislehti Verdens Gang.

Asiasta uutisoi ensimmäisenä Norjan yleisradio NRK.

NRK:n jutussa kalastaja Joar Hesten sanoo, että valas vaikutti kesyltä ja vaikutti tulleen etsimään apua.

NRK:lle puhunut tutkija Martin Biuw arvelee, että valas voi olla karannut Venäjän laivastolta. VG:n haastattelema Norjan arktisen yliopiston professori Audun Rikardsen sanoo olleensa yhteydessä venäläisiin tutkijoihin, jotka epäilevät samaa.

Valaalle kävi sikäli onnekkaasti, että kalastusviraston henkilökunta ja paikallinen kalastaja onnistuivat vapauttamaan valaan valjaista.

NRK:n haastatteleman biologin mukaan Venäjällä kasvatetaan maitovalaita vankeudessa, ja joitain niistä on karannut luontoon.

Esimerkiksi huhtikuun alussa uutisoitiin tapauksesta, jossa Vladivostokin alueella toimiva yritys määrättiin vapauttamaan vankeudessa pitämiään maito- ja miekkavalaita.

NRK:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan valjaita on voitu käyttää siihen, että valaaseen on kiinnitetty kamera tai jokin muu laite.

Oikeansuuntaisia ja olennaisia kysymyksiä, kuuluu Ylen haastattelemien asiantuntijoiden arvio hallitustunnustelija Antti Rinteen (sd.) perjantaisesta listasta.

Yle kysyi kolmelta asiantuntijalta, millaisia haasteita Suomella on edessään seuraavalla hallituskaudella ja tarttuvatko Rinteen kysymykset juuri näihin teemoihin – vai menevätkö ne ohi.

– Talouskysymyksissä käsitellään tärkeimmät asiat. On työllisyyttä, julkisen talouden kestävyyttä ja myös tätä alueellista eroa kaupungistumisen myötä, arvioi Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus.

Mutta lisääkin olisi voinut kysyä. Esimerkiksi siitä, mitä tehdä, jos talous alkaakin kehittyä väärään suuntaan.

Brotheruksen mukaan Suomessa on ollut tapana leikata vaikeina aikoina ja jakaa hyvää hyvinä aikoina, vaikka hyvässä taloudenpidossa tulisi Brotheruksen mukaan toimia juuri päinvastoin.

– Olisi siis voitu kysyä, miten toimitaan julkisessa taloudessa, jos työllisyystavoitteeseen ei päästä tai jos julkisen talouden kestävyys ei korjaudu.

Miten ratkaista ilmastohaasteet reilusti?

Kun katse käännetään ilmastoon, johtava asiantuntija Saara Tamminen Sitrasta hahmottaa kolme haastetta.

Ensin pitäisi miettiä, miten hillitään ilmastonmuutosta siten, että lämpeneminen jää korkeintaan 1,5 asteeseen. Toisaalta olisi pohdittava, miten turvataan myös luonnon monimuotoisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö.

Lopuksi näihin haasteisiin olisi vastattava niin, että Suomen talous ja kilpailukyky pysyisivät elinvoimaisina.

– Kaikkiin näihin liittyen oli poimittu kysymyksiä, Tamminen arvioi.

Tammisen mukaan hallitusneuvotteluissa olisi syytä kuitenkin punnita myös sitä, miten tämä kaikki tehdään reilulla tavalla.

– Kun mietitään ympäristöön liittyviä toimenpiteitä, niin olisi syytä miettiä myös, miten ne tehdään ilman että eriarvoisuus kasvaa.

Ulkopolitiikkaa käsittelevät kysymykset eivät yllättäneet

Tutkija Matti Pesu Ulkopoliittisesta instituutista kiinnitti huomionsa Rinteen listassa Afrikkaa koskevaan kysymykseen.

Rinne kysyi, mikä rooli Euroopan on otettava yhteistyössä Afrikan unionin ja sen jäsenmaiden kanssa Afrikan kehittämisessä.

– Tämä ehkä heijastaa niitä odotuksia, mitä Afrikan tulevaisuuteen kohdistuu. Maanosan rooli on entistä tärkeämpi myös Euroopalle, hän sanoo.

– Afrikassa väestönkasvu on merkittävää. Jos maanosan taloustilanteessa ei tapahdu paranemista, voi syntyä siirtolaispaineita. Siksi EU:n ja Suomen Afrikka-strategia ja -politiikka ovat sellaisia, jotka väkisinkin nousevat seuraavilla hallituskausilla esiin.

Varsinaisia yllätyksiä Pesu ei usko ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiin tarjotuista vastauksista nousevan. Suomessa on perinteisesti oltu näissä asioissa melko samanmielisiä.

– Nämä kysymykset heijastelevat sitä, että näistä tuskin halutaan minkäänlaista kynnystä tuleviin hallitusneuvotteluihin.

Tarkemmin olisi Pesun voitu kysyä esimerkiksi hävittäjähankinnoista tai puolustusyhteistyön etenemisestä. Myös vaikkapa Kiinan kasvava asema maailmanpolitiikan näyttämöllä olisi syytä pitää mielessä.

– Suurvaltakamppailu näkyy tulevaisuudessa aiempaa enemmän.

Lue lisää:

Näin Antti Rinne väisteli kysymyksiä Ylen Ykkösaamussa: "Tässä tilanteessa en kerro mitään muuta kuin sen, että tavoittelen enemmistöhallitusta"

Analyysi: Näin luet hallitustunnustelija Antti Rinteen kysymyslistaa – SDP lupasi muutosta ja eriarvoisuuden vähentämistä

Tässä ovat hallitustunnustelija Antti Rinteen 11 kysymysteemaa puolueille – Alustavat talouskeskustelut lykkäävät neuvottelujen aloitusta

Analyysi: SDP ei pelkää lisävelkaa – taloudesta tulee hallitusneuvotteluiden kipukohta

Aina kun onnettomuus tulee puheeksi, filminauha alkaa pyöriä Veikko Sädesuon päässä. Se, kuinka bussi meni liian lujaa rampille. Kuinka se osui autoihin, törmäsi kaiteeseen ja putosi useita metrejä alas junaraiteelle. Se, kuinka kyytiläiset voimattomina odottivat, milloin tulee viimeinen rysäys.

Veikko näki kaiken, mutta vaimo Kirsti ei pystynyt katsomaan.

Kuopion tuhoisasta bussiturmasta on kulunut vajaa vuosi, mutta se ei ole jättänyt osallisia rauhaan. Neljä ihmistä kuoli, monelle tuli pysyviä vammoja. Jokainen sai vähintään trauman, jota kantaa mukanaan loppuelämänsä.

– Ne tuntemukset tulevat aina. Kuinka hirveä tunne oli, kun tiesi ihan varmasti, että nyt käy huonosti. Mutta mitään ei pystynyt tekemään, Veikko Sädesuo kertaa.

Kivut ja muistot kulkevat mukana

Sädesuot asuvat muiden turmassa olleiden suomalaistaustaisten karaokekerholaisten tavoin pienessä pohjoisruotsalaisessa Kalixin kunnassa. Idyllisen Perämeren ympäröimän asuinalueen rauhan rikkovat vain muistot.

Ja kivut.

Kirsti käy kävelyllä, vaikka se aiheuttaa yhä kipua jalkaan tulleen valtavan haavan vuoksi. Veikon toinen jalka on edelleen täysin turta, ja saattaa sellaiseksi jäädäkin. Olkapää sai tällin eikä sekään ole täysin toipunut.

Kirsti ja Veikko eivät silti korosta fyysisiä vaivojaan. Tiivistä lauluporukasta neljä menehtyi, yksi halvaantui ja jokainen kantaa eriasteisia vammoja mukanaan.

– Päässä pysyvät kaikki nämä ajatukset loppuiän, jos vain pää toimii, Veikko toteaa.

Vaikka muistot ovat synkät, löytyy Sädesoiden kotoa myös toivoa.

Karaokekerho kokoontuu jälleen

Turmasta selvinneet karaokekerhon jäsenet ovat jatkaneet viikoittaisia tapaamisiaan.

– Ainahan se tulee mieleen, että ketkä ovat poissa. Mutta pikku hiljaa mennään eteenpäin, Kirsti Sädesuo huokaa.

Kerhoillat on koettu tarpeelliseksi vertaistueksi, vaikka jokainen tapaaminen muistuttaa niistä neljästä, joita jäätiin kaipaamaan.

– On hirveän tärkeää, että pidämme yhteyttä toinen toisiimme, Veikko sanoo.

Veikko ja Kirsti Sädesuo toimivat elokuisen Kuopion reissun matkanjohtajina. Joskus jopa syyllisyyden tunteet kipuavat mieleen, vaikka järki tietääkin, ettei yksikään kyytiläisistä olisi voinut tehdä mitään kolarin estämiseksi.

He kuitenkin ajattelevat, että jonain päivänä tuntemukset eivät ehkä enää ole yhtä voimakkaita. Myös tieto kolariin johtaneista syistä helpottaa toipumista.

– Toivon, että nämä muistot haalenisivat. Eletään vain päivä kerrallaan, Kirsti toteaa.

Suoraan pelkoa päin – uudelle bussimatkalle

Sädesuot eivät aio jäädä paikoilleen murehtimaan, vaan sen sijaan menevät pahinta pelkoaan päin. He lähtevät pian uudelle ryhmäbussimatkalle, vaikka heti turman jälkeen pariskunta vannoi, ettei ikinä enää.

Toki mielessä on käynyt, että entä jos sama sattuu uudelleen.

– Mutta ei voi toista kertaa elämässä tapahtua samanlaista hommaa. Mennään semmosella tunteella, että koetetaan unohtaa edellinen bussireissu. Uskon, että kaikki menee hyvin, Veikko toteaa päättäväisesti.

Kirsti-vaimo nyökkää ja hymyilee.

Kahta Helsingin poliisilaitoksen poliisia vastaan on nostettu syyte virkarikoksista ja toinen poliiseista on pidätettynä virasta. Asiasta kertoi maanantaina Lännen Media, ja kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen vahvistaa tiedon Ylelle.

Virasta pidätetty poliisi on työskennellyt päällikkö- ja johtotehtävissä Helsingin poliisissa. Rikosnimikkeet asiassa ovat virkavelvollisuuden rikkominen, virkasalaisuuden rikkominen ja kunnianloukkaus.

Kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen Helsingin syyttäjänvirastosta kertoo Ylelle, että poliisin epäillään luovuttaneen salattua esitutkinta-aineistoa sellaiselle taholle, jolle sitä ei ollut oikeutta antaa.

Hämäläinen vahvistaa, että toinen epäillyistä poliiseista kuuluu päällystöön, toinen miehistöön. Molemmat työskentelevät Helsingin poliisilaitoksessa.

Syyttäjän mukaan asian käsittely alkaa toukokuun alussa Helsingin käräjäoikeudessa.

Yle tavoitti maanantai-iltana myös Helsingin poliisilaitoksen viestintäjohtajan, ylikomisario Juha Hakolan. Hän ei halunnut kommentoida asiaa millään tavalla.

Aiheesta muualla:

Kaksi poliisia saa syytteen virkarikoksista Helsingissä (Aamulehti 29.4.2019)

KHARTUM Ulkona on yli 40 astetta, mutta se ei pysäytä 20-vuotiasta Amel Yagopia. Hän istuu tuolilla, ja nuori mies aurinkolaseissa maalaa hänen poskeensa Sudanin lipun.

Vieressä eräs mies maalauttaa itselleen koko kasvot peittävän punamustavalkovihreän lipun.

– Sudan muuttui paremmaksi, mutta tarvitaan vielä lisää muutosta! Yagop sanoo leveästi hymyillen.

Yagop viittaa viime tapahtumiin Sudanissa. Polttoaineen ja leivän hinnannousuista joulukuussa alkaneet mielenosoitukset muuttuivat nopeasti vaatimuksiin pitkään vallassa olleen presidentti Omar al-Bashirin erosta.

Huhtikuun kuudentena päivänä mielenosoittajat asettuivat puolustusministeriön eteen. Viisi päivää myöhemmin armeija pakotti 30 vuotta vallassa olleen al-Bashirin eroamaan.

Kasvomaalauspaikan vieressä myydään sudanilaista minttuteetä ja vahvaa kahvia, johon on lisätty inkivääriä. Ilmassa tuoksuu hiekka ja suitsukkeet.

Sotilaat istuvat yhdessä siviilivaatteisiin pukeutuneiden ihmisten kanssa valtavan puun varjossa kuumuutta paossa.

Mielenosoitusalue on kilometrien pituinen. Koolla on kaikenikäisiä ja -näköisiä ihmisiä. Tunnelma muistuttaa enemmän valtavaa festaria kuin demokratiaa vaativaa mielenosoitusta. Rauhanomaisuus on myös vallankumouksen menestyksen salaisuus.

Naisia nöyryytettiin al-Bashirin aikana. Näin lähes kaikki sanovat, kun heiltä kysyy, mikä naisten asema oli entisen presidentin vallan alla.

Sara Hamid taistelee vallankumouksessa kahta taistelua: ensimmäinen on vapaamman Sudanin puolesta, toinen on hänen henkilökohtainen taistelunsa.

Omar al-Bashirin aikaan Sudanissa seurattiin tiukkaa islamin tulkintaa. Hamid on nyt jo muutamassa viikossa huomannut valtavan eron entiseen. Hän on esimerkiksi aina vastustanut huivin käyttöä.

– Aiemmin kulkiessani kaduilla ilman huivia sain aina kuulla kommentteja siitä. Lain mukaan poliisi saattoi pidättää minut, jos kuljin housuissa tai ilman huivia, 29-vuotias Hamid kertoo.

Kyseinen niin kutsuttu yleisen järjestyksen laki säädettiin al-Bashirin aikana. Se esti naisten osallistumisen päätöksentekoon ja rajoitti heidän vapauksiaan, kuten pukeutumista ja liikkumista.

Poliisi pidätti myös Hamidin toistuvasti huivitta liikkumisesta. Vielä nytkin ilman huivia kulkeva nainen on Sudanin katukuvassa harvinaisuus.

Etenkin köyhät ja haavoittuvassa asemassa olleet sekä nuoret naiset kärsivät laista.

Opettaja-aktivisti Hamidilla on tänään yllään hattu kuumuutta vastaan, rennot housut ja sininen paita.

Naisia syrjivä ja nöyryyttävä laki on toki edelleen voimassa. Sen kumoamien on yksi naisaktivistien päävaatimuksista.

– Naiset ovat olleet eturintamassa vallankumouksessa juuri sen tähden, miten al-Bashir meitä kohteli. Siitä tuli hänen loppunsa, hän sanoo.

Kun suurmielenosoitukset alkoivat kuudes huhtikuuta, lastenpsykologi ja yliopistonlehtori Sulaima Ishaq Sharif jätti kaiken ja tuli protestoimaan. Sen jälkeen hän on käynyt täällä joka päivä.

– Tämä ei ole mitään taikuutta. Ihmisten mielet eivät muutu hetkessä vain siksi, että hallitus vaihtuu. Patriarkaalinen ajattelu ei ollut vain hallituksen asia, vaan sillä on juuret syvällä yhteiskunnassa, hän sanoo.

Traumaterapeuttinakin työskentelevä Ishaq Sharif pitää hoitopistettä mielenosoitusalueella. Siellä kuunnellaan ja dokumentoidaan ihmisten kokemuksia sorrosta ja väkivallasta.

Taistelu on Ishaq Sharifin mukaan vasta alussa. Mukaan tarvitaan yhä sekä naisia että miehiä. Vallankumouksen alussa vanhempia miehiä oli vaikea saada mukaan osoittamaan mieltään. Naisia taas oli mukana kaikenikäisiä, ja nuoria kaikista sukupuolista.

– Nuoret ovat paremmin koulutettuja ja valveutuneempia kuin vanhempi sukupolvi. He ovat eläneet ainoastaan al-Bashirin alla ja haluavat muutosta. He ovat kärsineet väkivallasta ja haluavat näyttää, että voittaa voi myös rauhanomaisesti, Ishaq Sharif sanoo.

Ihmismassa jatkuu kilometri toisensa jälkeen. Vastaantulijat heittävät yläfemmoja ja tekevät etu- ja keskisormillaan rauhanmerkin. Valtavasta katumainoksesta roikkuu Omar al-Bashirin turvallisuusjoukkojen univormuja ja kypäriä.

Nuori mies kävelee hiljaa ohi kyltti käsissään. Siinä lukee arabiaksi "naisten oikeudet ovat kaikkien oikeuksia".

Ennen al-Bashirin eroa armeija asettui suojaamaan mielenosoittajia presidentin turvallisuusjoukoilta.

Nyt mielenosoittajat ja armeija yrittävät päästä sopuun vallanjaosta.

Vaikka mielenosoitukset saattoivat näyttää spontaaneilta, niiden synty ei ollut aivan sattuma. Mielenosoitusten taustalla vaikuttaa hieman ennen protesteja viime syksynä perustettu toimittajien, lakimiesten ja lääkäreiden liittojen kattojärjestö, Sudan Professionals Association, SPA.

Järjestö käy nyt neuvotteluja mielenosoittajien puolesta armeijan kanssa. Viimeisin uutinen oli, että neuvottelijat ovat päässeet alustavaan sopuun vallanjaosta. Molemmat haluavat kuitenkin olla enemmistönä väliaikaishallituksessa.

Mielenosoittajat vaativat maahan siirtymäajaksi siviilihallitusta. Siinä voisi olla vaalien järjestämiseen asti armeijan edustajia mukana, mutta armeijan enemmistöä mielenosoittajat eivät hyväksy.

SPA:n puhemies Ismail Eltag on pitkä ja hoikka mies. Harmaat rastat peittävät silmälasien sankoja.

– On vielä paljon asioita, joista meidän pitää sopia. Armeija haluaa kahdeksi vuodeksi väliaikaishallituksen ennen vaaleja. Me haluamme sen neljäksi vuodeksi, hän kertoo.

SPA perustelee neljän vuoden vaatimustaan sillä, että parissa vuodessa uudet puolueet eivät vielä ehdi kunnolla muodostua, vakiinnuttaa toimintaansa ja kerätä kannatusta.

Jos siirtymäaika on vain pari vuotta, on mahdollista, että rahakas vanha valtapuolue saattaa nousta jälleen valtaan. Niin on käynyt ennenkin. Nyt ei ole ensimmäinen kerta, kun valta vaihtuu protestien jälkeen Sudanissa.

Mutta silti jokin on nyt muuttunut entisiin aikoihin verrattuna.

– Naiset ovat olleet ratkaisevassa roolissa näissä mielenosoituksissa. Naiset ovat ottaneet jälleen paikkansa johtajina. Se on erittäin tärkeää, koska al-Bashirin aikana heitä nöyryytettiin, Eltag sanoo.

Naisten vahvistuneen roolin pitää näkyä myös vallankumouksen jälkeen, hän sanoo.

Naisilla tuntuukin nyt olevan uudella tavalla käsitys siitä, minkälaisia oikeuksia heillä on. Oikeuksiin on suurissa määrin myös miesten tuki. Sulaima Ishaq Sharif sanoo, että naiset eivät enää tule tyytymään vähempään.

– Olemme tehneet paljon töitä saadaksemme saman kuin miehet, emmekä suostu lopettamaan ennen kuin todella saavutamme sen, hän kuvaa.

Aurinko roikkuu kuin valtava appelsiini Khartumin yllä. Pian on pimeää, mutta lämpöä on edelleen noin 35 astetta. Se tuntuu helpotukselta päivän 42 asteen jälkeen.

Huulet kuivuvat kuumuudessa. Ilma on niin kuumaa, että tuntuu kuin sitä voisi napata kourallisen mukaan.

Kuumuuden hieman hellitettyä ihmiset ovat jälleen tulleet sankoin joukoin mielenosoitusalueelle. Näin on ollut joka ilta jo yli kolmen viikon ajan.

Turbaaniin ja perinteiseen sudanilaiseen valkoiseen kaapuun, jalabiyaan, pukeutunut mies heiluttaa vimmatusti Sudanin lippua ja huudattaa väkijoukkoa. Hänen olkapäillään istuu pieni lapsi oman lippunsa kanssa.

– Haluamme siviilihallituksen heti!

Eläkeikää lähestyvä nainen kävelee ohi tanssahdellen ja huutaa:

– Menestystä vallankumoukselle!

Väkijoukko hurraa.

Tämä ei ole mikään tavallinen protesti.

Sulaima Ishaq Sharif sanoo, että vallankumous on antanut korvaamatonta julkisuutta naisten taistelulle ja saanut ihmisiä muuttamaan mieltään hurjaa vauhtia. Mutta vallankumouksella on toki myös haasteensa.

Hänen mukaansa on olemassa riski, että vielä nähdään väkivaltaa. Että tapahtuu vastavallankumous. Hänen mielestään nyt on tärkeää kuunnella myös vastapuolen pelkoja.

– Sanat on aseteltava tarkkaan ja poliittinen viesti on kerrottava fiksusti. Tämä on kriittistä aika. Emme tiedä, kuinka moni yhä ajattelee kuten vanha hallitus, ja kuinka vahvoja nämä tahot ovat.

Jännitteitä on tietenkin vielä. Valtavan puolustusministeriökompleksin porteilla on mielenosoittajille selvä viesti: Tänne ei ole tulemista. Armeijan autojen lavoilla konekiväärien piiput osoittavat suoraan ihmisjoukkoon.

– Uskon että me naiset johdamme tämän loppuun asti, ja pidämme tapahtumat rauhanomaisina, Ishaq Sharif sanoo.

Lue myös:

Sudanin mielenosoittajien ja sotilaiden välille osittainen sopu vallanjaosta – Ylen toimittaja: "Mielenosoitus muistuttaa festareita"

Omar al-Bashir hallitsi Sudania kovin ottein kolme vuosikymmentä – Länsi-Darfurin konflikti toi syytteet kansanmurhasta

Neljä kuukautta protesteja, kaksi kaadettua johtajaa: Näin Sudanin tapahtumat ovat edenneet

Puurakenteinen omakotitalo on tuhoutunut tulipalossa Mikkelin Ihastjärvellä.

Pelastuslaitos sai hälytyksen palopaikalle kolmen jälkeen iltapäivällä.

Kaksi ihmistä loukkaantui tulipalossa lievästi. Kaksi kissaa on palon jäljiltä yhä kadoksissa.

Noin 100 neliömetrin kokoisen talon sammutustyöt ovat yhä käynnissä. Palon syttymissyystä ei ole vielä tietoa.

Vähintään kerran kuukaudessa Suomen meriliikenteen ohjauksesta vastaava VTS Finland on joutunut estämään karilleajon. Tapahtumia on riittänyt ympäri Suomen rannikkoaluetta, kaikkina vuodenaikoina.

– Tilanteita on tapahtunut niin ulkosaaristossa kuin avomerelläkin. Saaristossa liittyviin tilanteisiin tyypillistä on se, että laiva on joko ajamassa tai jo ajanut ulos turvalliselta laivaväylältä kohti matalikkoa, VTS Finlandin laatupäällikkö Kati Westerlund sanoo.

Meriliikenne turvalliseksi yhteistyöllä

Meriteiden säännöt eivät vaadi aluksia pysymään väylällä. Ne käsittelevät enemmänkin alusten välisiä väistämisvelvollisuuksia yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi.

Meriliikennekeskuksien ohjaus kattaa koko Suomen rannikon, Saimaan syväväylän sekä kansainvälisiä merialueita Suomenlahden pohjoisosassa ja Ahvenanmerellä. Yhteispelillä merenkulusta saadaan turvallisempaa.

Yli 24 metriä pitkien alusten on osallistuttava alusliikennepalveluun.

– Alukset ilmoittautuvat tietyissä pisteissä, ovat velvollisia kuuntelemaan VTS-alueen vhf-radiokanavaa sekä noudattamaan liikennöintiä koskevia säännöksiä. Näin meidän on helppo puuttua poikkeaviin tilanteisiin meriliikennekeskuksissa, Westerlund sanoo.

Digitaalisuus on ollut merenkulun arkea jo pitkään. Nyt myös älytekniikkaa on ryhdytty hyödyntämään turvallisen merenkulun takaamiseksi. Suomenlahdella, Helsingin eteläpuolella on älypoijuja.

– Poijuilla voidaan mitata muun muassa aallonkorkeutta tai veden virtausnopeutta.

Meriliikenteen ohjauksesta Suomessa vastaavan valtionyhtiö VTS Finlandin palveluksessa työskentelevien alusliikenneohjaajien valvovan silmän alla kulki viime vuonna lähes 30 000 alusta.

Kati Westerlund korostaa, että vaikka VTS ohjeistaa ja valvoo meriliikennettä taukoamatta, on silti vastuu aluksen navigoinnista aluksen päälliköllä.

Sinä yönä 17-vuotias Lea Joutsenlahti pelkäsi. Keskellä yötä yhteyspuhelin oli lakannut toimimasta ilmavalvontatornissa.

Yhtäkkiä nuori nainen puhkesi laulamaan. Laulava lotta laskeutui korkeuksista peloissaan. Äänekkäällä liikkumisella hän halusi luoda illuusion pimeisiin pusikoihin ja puiden varjoihin, että liikkeellä olisi useampi kulkija.

– Lauloin niin kovaa kuin osasin. En muista mikä kappale oli kyseessä, Joutsenlahti kertoo.

Valoton kilometrin mittainen kinttupolku vartiopaikalta yhteysasemalle tuntui Joutsenlahdesta tuona iltana tavallista pidemmältä.

– Tiesin olevani yksin tornilla. Matkalla takaisin ymmärsin, että puhelinlanka oli katkaistu. Se oli todennäköisesti desantin tekosia.

Desantit olivat venäläisiä laskuvarjosotilaita, jotka pudotettiin lentokoneesta Suomen puolelle vakoilu- ja sabotointitehtäviin.

Sota-aikana lottien varustukseen ei kuulunut asetta, mutta Joutsenlahdella oli takkinsa taskussa isänsä vanha Browning-pistooli varmistettuna. Ampumista nuori Joutsenlahti harjoitteli puihin.

– Isällä oli pistooli jo vapaussodan aikana takkinsa taskussa. Se oli minun turvani polulla. En kertonut aseesta muille lotille. Se oli minulla ikään kuin salaa mukana.

Harakanpesä

Lea Joutsenlahti kiipesi ensimmäisen kerran ilmavalvontatorniin kesällä vuonna 1941. Vartiopaikka sijaitsi hänen kotipaikkakunnallaan Virolahdella.

Mieli oli rauhallinen, vaikka torni oli hatara ja aika levoton.

– Torni oli todellinen hökkeli. Sinne kiivettiin puun viertä. Puhuttelimme sitä harakanpesänä, Joutsenlahti sanoo.

Vuonna 1941 Pyterlahden ilmavalvontatorni oli tiettävästi rakennettu osittain luonnonpuiden varaan. Tämä aiheutti sen, että se ei taannut samanlaista sirpalesuojaa kuin vakaammat pylväille rakennetut tornit.

Joutsenlahti kipusi torniin vapaaehtoisesti. Kiikaroimaan nousi iso osa alueen muistakin nuorista naisista. Joutsenlahti kertoo, että ilmavalvonta oli luonteva tapa olla avuksi.

– Valtaosa ilmavartioasemien henkilöstöstä oli lottia, maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian opettaja Jussi Pajunen kertoo.

Korkealla tornissa tähystyslaverin päällä ei ollut kattoa. Sateen sattuessa irtonainen peltiräystäs nostettiin päänsuojaksi. Toisessa kädessä piti pitää kiikareita, joilla havainnoitiin neuvostolentokoneita. Jalkoja pystyi lepuuttamaan matalalla jakkaralla.

– Ei meitä kauheasti opetettu. Osasimme tunnistaa pommikoneen ja punainen tähti koneen kyljessä kertoi, että pitikö reagoida, nyt 94-vuotias lotta Lea Joutsenlahti kertoo.

Kiikareiden lisäksi viholliskoneiden kuulemista helpotettiin sota-aikana kuulosuppiloilla, joita tosin ei Virolahdella käytetty.

– Ilmavartioasemien tehtävänä oli tähystämällä tai tarvittaessa kuuntelemalla selvittää lentokoneiden kansallisuus, määrä, lentosuunta, summittainen lentokorkeus ja tyyppi, sotahistorian opettaja Jussi Pajunen sanoo.

Pyterlahdella havainnoista ilmoitettiin ilmavalvontatornista lankapuhelimitse yhteysasemalle, joka sijaitsi noin kilometrin päässä.

– Puhelimella raportoitiin myös säästä. Esimerkiksi siitä, mistä suunnasta tuuli käy, Jotsenlahti lisää.

Vuonna 1941 ilmavalvontatornissa tuli olla aina kaksi lottaa kerrallaan valvomassa. Joutsenlahti muistaa, että tätä sääntöä ei aina noudatettu.

– Yövuorot olivat pidempiä kuin noin nelituntiset päivävuorot. Sai nukkua enemmän, jos yöaikaan valvontaa hoiti yksinään. Aamuyön tunnit olivat ikävimpiä hetkiä tornissa.

Ilmavalvontatornissa lotat altistuivat kovillekin olosuhteille. Taivaanrantaa tarkkailtiin kaikenlaisessa säässä. Korkeat tornit olivat alttiita salamaniskuille. Joutsenlahden torniin salama ei koskaan osunut. Läheiseen Miehikkälässä sijainneeseen ilmavalvontatorniin salama sen sijaan iski.

Ukkosen rytinässä toinen tornissa tähystämässä ollut lotta menehtyi ja toinen loukkaantui vakavasti. Ilmavalvontatehtävissä menehtyneiden lottien määristä on vähän tietoa.

Hyvä ampuja

Yöllisellä matkallaan mutkittelevalla kinttupolulla Lea Joutsenlahden ei tarvinnut koskaan käyttää pistooliaan. Kovaääninen laulu muuttui helpottuneeksi hyräilyksi, kun tutut yhteyspaikan valot alkoivat häämöttää.

– En ampunut aseella koskaan ihmistä kohti. Mutta varmasti olisin ampunut varoituslaukauksen, jos sellainen tilanne olisi tullut.

Pistooli on suvulla tallessa edelleen. Se on tarkoitus säilyttää sukuaarteena myös jatkossa.

94-vuotias Joutsenlahti naurahtaa kysyttäessä, oliko ampuminen hankalaa.

– 17-vuotiaana olin tarkka tähtäämään. Osaisin minä edelleen ampua, mutta näkö on vain mennyt vähän huonommaksi.

Vaikka lotat eivät kantaneet aseita, he pääsivät kuitenkin harjoittelemaan aseenkäsittelyä Virolahden ampumaradalla upseerien ohjauksessa.

Uusi torni Siipioravanvuorelle

Sota-aikana rakennettu ilmavalvontatorni purettiin Pyterlahdelta pois pian sotien jälkeen, koska se oli huonokuntoinen.

Nyt Lea Joutsenlahden ja muiden ilmavalvontatyöhön osallistuneiden lottien ja sotilaiden tekemää työtä on haluttu kunnioittaa rakentamalla samalle alueelle uusi ilmavalvontatorni.

– Torni on tarkoitettu kunnianosoituksen lisäksi virkistys- ja matkailukohteeksi, Pyterlahden Kulttuurikyläyhdistyksen jäsen Pekka Suurpää kertoo.

Pyterlahdelle Siipioravanvuorelle kohoava ilmavalvontatorni on rakennettu sota-aikaisten pohjapiirrosten mukaan. Rakennusmallia on haettu myös sota-aikaisista valokuvista.

Ilmavalvontatorni on rakennettu puupylväiden varaan.14-metrinen torni on noussut kevään aikana kallion laelle kymmenen hengen talkoovoimin.

– Ajatus ilmavalvontatornista lähti kiinnostuksesta paikkakunnan arvokkaaseen sotahistoriaan, Suurpää sanoo.

Tornin budjetti on ollut noin 50 000 euroa. Virolahden Siipioravanvuoren ilmavalvontatorni sai järjestöille myönnettävää kotiseutujen tukemiseen tarkoitettua EU-rahaa tämän vuoden alussa 36 500 euroa. Rahaa on käytetty rakennusmateriaaleihin.

Lotta Lea Joutsenlahti asuu yksin omakotitalossaan Virolahden keskustassa. Tämän hetkistä arkeaan hän kuvailee mukavaksi.

– Kun lapset ja lapsenlapset käyvät kylässä pelaamme Kymppitonnia. Siinä pelissä pärjään vielä ihan hyvin, Joutsenlahti hymähtää.

Joutsenlahti asuu kolmen kilometrin päässä Siipioravanvuoren uudesta tornista. Sota-ajan muistot eivät paina mieltä päivittäin.

– Ajattelen, että en koskaan saanut elää nuoruutta kunnolla. Ilmassa oli pelkoa ja rauhattomuutta, kun olin nuori. Huolettomuus oli silloin tiessään.

Uuteen Pyterlahden torniin hän ei enää jaksa kiivetä. Kunnianosoituksesta hän on kuitenkin otettu.

– On hyvä muistaa vanhat ajat, mutta toivottavasti kenenkään ei tarvitse enää sotamielessä siihen torniin kavuta.

Tornin viralliset avajaiset on tarkoitus pitää kesäkuussa.

Artikkelissa on käytetty lähteenä Timo Yrjölän vuonna 2016 julkaistua kirjaa Kahdeksan tornia.

Pohjois-Lappiin ryhdytään suunnittelemaan uutta maakuntakaavaa niin, että Jäämerenrata voi kulkea saamelaisalueen halki Pohjois-Norjaan Kirkkoniemeen. Lapin liitto päätti maanantaina sisällyttää Jäämerenradan pohjoisen reittivaihtoehdon kaavaan.

Lapin liitto pitää kiinni Jäämerenradasta, vaikka mitään rataa ei ole päätetty edes suunnitella. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriön teettämä konsulttiselvitys kertoo, että Jäämerenrata olisi taloudellisesti kannattamaton.

Saamelaisalueen ja pohjoisen poronhoitoalueen poikki kulkeva rata on herättänyt runsaasti arvostelua. Ratahanketta vastustavat niin saamelaiskäräjät kuin suunnitellun reitin varrella toimivat paliskunnatkin.

Lapin liitossa saamelaisten palaute otettiin huomioon silloin, kun kyse oli pienistä yksityiskohdista. Liitto ei kuitenkaan taipunut poistamaan Jäämerenrataa ja sen pohjoista reittivaihtoehtoa suunnitelmistaan.

Lapin liitto: Neuvottelujen ei tarvitse johtaa sopimukseen

Lapin liitto totesi saamelaiskäräjien lausunnosta, että saamelaisilla ei ole alkuperäiskansana veto-oikeutta eikä sen kanssa käytyjen neuvottelujen täydy välttämättä johtaa sopimukseen tai suostumukseen.

Myös Lapin liiton hallituksen varapuheenjohtaja Heikki Autto sanoo, että millään yksittäisellä taholla ei voi olla veto-oikeutta näin tärkeään hankkeeseen.

– Tämä on tulevaisuudessa yksi mahdollinen keskeinen logistinen yhteys, joka on tärkeä Pohjois-Lapille mutta myös koko Lapille, Suomelle ja Euroopan Unionille. Vielä emme tiedä, miltä maailma näyttää 2030- ja 2040-luvuilla, mutta kaavan puolesta meillä on nyt työkaluja kehittää tätä aluetta, mikäli radan rakentaminen on silloin ajankohtaista.

Autto ei hyväksy saamelaiskäräjien väitettä siitä, että junarata tuhoaisi toteutuessaan saamelaisten kulttuurin ja elinkeinojen perustaa.

– Itse alueen alkuperäisenä asukkaana näen, että on tärkeää turvata, että perheet voivat asettua myös saamelaisten kotiseutualueelle asumaan, löytää sieltä monipuolista työtä ja toimeentuloa, jolloin sieltä löytyy myös perinteisten elinkeinojen jatkajia – niitä perheitä, joissa saamen kieli ja kulttuuri säilyvät.

"Lapin liitossa on suljettu korvat ja menty kippuraan"

Toista näkökulmaa edustaa Lapin liiton hallituksen jäsen Henri Ramberg (vas.). Rambergin mukaan saamelaisia ei ole kuultu riittävästi maakuntakaavan valmisteluprosessissa eikä myöskään silloin, kun Lapin liitto toivoi Jäämerenrataa uudelta hallitukselta.

– Tässä tullaan perustuslaillisiin kysymyksiin saamelaisten kulttuurin osalta. Tämä olisi pitänyt haudata siltä osin kuin se kulkee saamelaisalueen halki. Tällä kaavalla me mahdollistetaan jo se, että rata voidaan rakentaa. Siitä seuraa se, että saamelaisalueen ihmisten kulttuurilta ja kulttuurin tulevaisuudelta voidaan ottaa pohja pois.

Edes viime hetken vetoomus Lapin liiton hallituksen kokouksessa ei muuttanut tilannetta.

– Meillä oli täällä saamelaiskäräjien edustaja tänään paikalla läsnä- ja puheoikeudella, ja hän esitti syvän huolensa siitä, että tätä ei rakennettaisi. Siinä oli viiden kohdan perustelut, ja silti meillä ei käyty asiasta minkäänlaista keskustelua. Tuntuu, että täällä ollaan suljettu silmät ja korvat siltä tosiasialta, mitä saamelaiskäräjät asiasta lausuu. Ollaan täysin menty kippuraan eikä kanneta mitään vastuuta siitä, mitä saamelaiskäräjät esittää saamelaiskulttuurin osalta.

Lue lisää

Suomen saamelaisnuoret haluavat Jäämeren radan pois maakuntakaavasta

Lapin liitto listasi tavoitteensa tulevaan hallitusohjelmaan – henkiin herätelty toive Jäämeren radasta herättää kiistaa

Maakuntajohtaja Riipi: Jäämeren rataa arvioitaessa on katsottava kauemmas tulevaisuuteen

Jäämeren radalle jäi ovi raolleen – Loppuraportti näyttää mitä pitää ottaa huomioon jatkosuunnittelussa, jos rataa edelleen edistetään

Kiistellyn Jäämeren radan kaava nähtäville – viiden kilon paperimöhkäleestä toivotaan kommentteja

Saamelaiskäräjät: Jäämerenrata pois maakuntakaavasta

Jäämeren ratalinjaus on huomioitava maakuntakaavassa – Poroisäntä: "Kaikki ratavaihtoehdot ovat huonoja"

Ministeriö: Jäämeren radan selvittäminen jatkuu Kirkkoniemen reitillä – hinta-arvio lähes kolme miljardia euroa

Riihimäen vankilan johtaja Pasi Oksa kiistää Ylelle Lännen Median tiedot, että pahoinpitelyt olisivat vankilassa lisääntyneet.

Hän kuitenkin kertoo, että vuodenvaihteen nurkilla sattui yksittäisiä pahoinpitelyitä, joita hän kuvailee "välienselvittelyksi".

– Meillä on iso laitos, aina välillä "kävellään oveen". Vaikka lievätkin pahoinpitelyt huolestuttavat, paniikkinappulaa ei ole painettu.

Vankilavirkailijoiden liiton puheenjohtaja Antti Santamäki kertoo, että esimerkiksi Riihimäen vankilassa pahoinpitelyt ovat lisääntyneet viime vuosina.

Lännen Median tietojen mukaan juuri Riihimäen vankilassa on tapahtunut tänä vuonna useita törkeitä pahoinpitelyitä, joiden taustalla on United Brotherhood. Riihimäelle on sijoitettu paljon jengin jäseniä.

Pasi Oksan mukaan Riihimäen vankilassa tapahtuu välienselvittelyitä määrällisesti vähän, jos vertaa muihin vankiloihin.

Viranomaisten mukaan liivijengi United Brotherhood on saanut niskaotteen useimmista maan suljetuista vankiloista. Jengi hallitsee vankiloiden huumekauppaa ja pakottaa vankien omaisia rikoksiin.

Jengin nykyisiä tai entisiä jäseniä ja muita sen vaikutuspiiriin kuuluvia henkilöitä istuu vankiloissa tällä hetkellä yli sata.

Vankiloissa tilastoidaan vuosittain 50–100 pahoinpitelyä.

Konfliktinratkaisujärjestö CMI on poistanut verkkosivuiltaan maininnan työntekijästään, SDP:n kansanedustajasta Hussein al-Taeesta. Myös al-Taee on poistanut CMI:n Twitter-profiilinsa tiedoista, kertoo Verkkouutiset.

Muutos on ilmeisesti tehty sunnuntaina illalla julkaistun israelilaisen Jerusalem Post -lehden artikkelin jälkeen. Lehden haastattelema ihmisoikeusjärjestö Simon Wiesenthal -keskuksen Jerusalemin toimiston johtaja, tohtori Efraim Zuroff kertoi pitävänsä Hussein al-Taeeta ”selvästi antisemiittinä”.

CMI perustelee Twitterissä al-Taeen nimen poistamista sillä, ettei hän tämä kansanedustajana ole enää töissä järjestössä.

STT:n mukaan al-Taee on kommentoinut hyvin kärjekkäästi Lähi-idän tilannetta Facebook-kirjoituksissa vuonna 2014. Hän oli kirjoituksissaan muun muassa vihjaillut, että Israel ja Yhdysvallat ovat kouluttaneet Isis-terroristeja.

– Haluan pyytää anteeksi sitä, että olen rinnastanut Israelin ja Isisin, koska se kommentti on yksiselitteisesti typerä eikä millään tavalla edusta omaa ajatteluani tai arvomaailmaani, al-Taee pahoitteli aiemmin STT:lle.

Lue lisää:

Hussein al-Taee nauttii edelleen CMI:n luottamusta

STT: Eduskuntaan valittu Hussein al-taee pyytää anteeksi vanhoja Facebook-päivityksiään – Rinnasti niissä Israelin ja Isisin

Google-hakukone on hyvä väline testattaessa puheen avaruuksia. Kaikilla erilaisilla oikeilla ja väärillä yhteen ja erikseen kirjoittamisen muodoilla ”työn ilo” tuotti vuoden 2019 pääsiäissunnuntaina 12 600 hakutulosta, mutta ”työ pahoinvointi” peräti 847 000 osumaa.

Tämä ei ole ihme, sillä juuri pahoinvointiin työn ja työterveyden asiantuntijat tuntuvat keskittyvän. Suomalainen työterveyshuolto on monessa mielessä maailmanluokkaa ja hieno esimerkki siitä, miten varmistetaan nopea hoito ja sujuva paluu sorvin tai läppärin äärelle. Suurin osa vaativan alan ammattilaisista ymmärtääkin roolinsa kansantaloudellisen merkityksen hyvin.

Mutta ihan kaikki osaajat eivät selvästikään ajattele näin. Heille toimi työhyvinvoinnin ja -terveyden parissa on ehkä tapa työstää omaa vieraantunutta suhdetta arkeen ja työelämään. Suomessa työtä ja työhyvinvointia tutkitaan erityisen ahkerasti ja hartaasti. Meillä on Työterveyslaitoksella kokonainen toimistokolossi täynnä alan asiantuntijoita.

Parhaiden työhyvinvoinnin ja terveyden asiantuntijoiden voimin on tuotettu monet mittarit, joita työpaikkojen terveydestä vastaavat ammattilaiset tunnollisesti käyttävät. Tutkijan silmin kyselyt herättävät nopeasti enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Seuraavat esimerkit ovat erään laadukkaaksi mielletyn työterveyspalveluiden tarjoajan säännöllisestä ja pakollisesta terveyskartoituksesta koko henkilöstölle. Alan kilpailevat toimijat toistavat pienin variaatioin samaa kaavaa.

”Tunnetko, ettei alakuloisuutesi hellitä edes perheen tai ystävien avulla?” Vastausvaihtoehtoina ovat: en lainkaan, jonkin verran, melko paljon ja erittäin paljon. Kun asteikko on kielteiseen päätyyn kallellaan, mitä tuloksia voimme odottaa?

”Tunnetko olevasi tyhjiin puserrettu työstäsi?” Vastausvaihtoehtoina jälleen: en lainkaan, jonkin verran, melko paljon ja erittäin paljon. Tämän kysymyksenasettelun jälkeen olo alkaa varmasti tuntua vähintään melko paljon tyhjiin puserretulta.

Sanoista tulee maailma, kuten sanonta kuuluu, eikä näistä muotoiluista takuulla synny hyvä tai rakentava työn maailma.

Jotta ankeuttaminen täydellistyy, koskee seuraava kysymys elämän suurempia fundamentteja: ”tuntuuko elämästä nauttiminen mahdottomalta?” Vastauksina tarjolla ovat jälleen: ei lainkaan, jonkin verran, melko paljon ja erittäin paljon. Aamuinen bussimatka oli tosiaan melko kuluttava, ja kahvikin oli painunutta. Ei tässä nyt elämästä voi ainakaan nauttia.

Lopulta on tappavan luodin paikka: ”tunnetko itsesi arvottomaksi?” Vastausvaihtoehdot ilmenivät jo edellä. Pitkällä kysymyslistalla kuka tahansa vastaaja on jo viritetty siihen henkiseen tilaan, että työelämä on tuskaa ja vähintäänkin luovuttamisen arvoista.

Kielteisten työterveyskysymysten virta jatkuu, mutta kaava on jo varmasti selvä. Sanoista tulee maailma, kuten sanonta kuuluu, eikä näistä muotoiluista takuulla synny hyvä tai rakentava työn maailma.

Kun kaikki torvet soittavat työelämän kamaluutta, kynnys jäädä pienelle saikulle pelkästään mielipahan ja arkiväsymyksen takia madaltuu.

Bisnestä varmasti syntyy, sillä näin herkällä kädellä viritetystä huonovointisuudesta hyötyy moni toimiala. Kun sairauspoissaolot nousevat, on helpompi myydä lohturuokaa sipseistä kaljaan. Samalla uutta työnantajien kalliisti maksamaa lisäkysyntää ohjautuu terveysalan palveluntarjoajille. Näiden kyselyiden jäljiltä yksikään ammattilainen ei ole enää kunnossa tai etäisestikään terve.

Moni kyselytutkimusten ammattilainen pitäisi edellisiä asteikkoja räikeän epätasapainoisina ja kysymysmuotoiluja vahvasti ohjaavina. Jokainen tutkijakonkari tietää, että säätämällä kysymyksiä ja manipuloimalla vastausasteikkoja saa juuri niitä tuloksia kuin toivoo.

Kielteisestä työelämäpuheesta ei voi syyttää pelkästään terveyden ammattilaisia. Professori Juha Siltalan vuonna 2004 paljon julkisuutta saanut tiiliskivi ”Työelämän huonontumisen lyhyt historia” rakensi jo alustan vakuuttavalla mutta hyvin valikoivalla faktojen käytöllään. Kun kaikki torvet soittavat työelämän kamaluutta, kynnys jäädä pienelle sairaslomalle pelkästään mielipahan ja arkiväsymyksen takia madaltuu.

Hyvin usein työssä jaksamisen todelliset haasteet liittyvät myös yksityiseen elämänpiiriin. Rakoileva avioliitto, kiukutteleva teini, pomon kriittinen palaute tai pensaassa roikkuvat ylikypsät karviaiset tarjoavat liian monelle syyn ottaa hieman ”saikkua”. Monessa tilanteessa ylin johto ei liioin toimi parhaana roolimallina. Jos pomo näyttää surkeaa esimerkkiä, tiimi toki seuraa.

Työssä on mustaa ja valkeaa sekä ennen muuta arjen harmaita sävyjä.

On toisenlaisiakin todellisuuksia. Monille meistä työ on tilaisuus loistaa ja onnistua. Jos muut elämän tukipuut horjuvat, työ voi olla tyydytyksen lähde ja saavuttamisen tunteen avain. Hyvää ja tasaista arkea viettäville työ voi tarjota vastapainoa kotielämälle. Ellei näin olisi, tuntuisi mahdottomalta ymmärtää niitä muutamia, jotka kömpivät puoliväkisin toimistolle kipsi jalassa ja kesken sairasloman.

Kysymys on siitä, miksi emme osaa käsitellä työtä tasapainoisesti. Työssä on mustaa ja valkeaa sekä ennen muuta arjen harmaita sävyjä. Kaikille työn tuntemisen ammattilaisille – myös itselleni – värirekisterin säännöllinen päivitys on tärkeää.

Lopulta on hyvä palauttaa mieliin työhön liittyvän onnen ja merkityksen suhde. Pohjois-Carolinan yliopiston professorin Barbara Fredricksonin tutkimuksessa peräti 75 prosenttia itsensä onnelliseksi kokeneista ei pitänyt työtään merkityksellisenä. Mielestäni paras neuvo sekä työnantajalle että työntekijälle on varmistaa, että työllä on tarkoitus ja mieli. Silloin sekä työ että tekijä nousevat paremmin arjen turhaumien ja pettymysten yläpuolelle.

Pekka Mattila

Kirjoittaja on Aalto EE:n toimitusjohtaja, valmentaja, kirjailija ja useiden hallitusten jäsen sekä työelämäprofessori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Aiheesta voi keskustella klo 16.00 asti.

Liikunnan terveysvaikutukset ovat kaikille tuttuja, mutta niiden periytymisestä vanhemmilta lapsille ei ole tutkittu yhtä paljon.

Kansainvälinen tutkijaryhmä on selvittänyt eläinkokeiden avulla, että liikunnan aikaansaamat kognitiiviset hyödyt periytyvät.

Tulokset on julkaistu PNAS-tiedejulkaisussa.

Tutkimus keskittyi uroshiiriin ja vertasi fyysistä rasitusta kokeneiden hiirien jälkeläisiä sellaisten hiirten jälkeläisiin, joiden ei annettu liikkua.

Tutkimustulokset osoittavat, että lasten aivojen kehitys sekä oppiminen, havainnointikyky ja ajatteleminen ovat kehittyneempiä, mikäli heidän isänsä on harrastanut liikuntaa.

Lue lisää:

Psychology Today: Fathers' Exercise May Aid Babies' Brains, Mouse Study Finds

Vihreät on vastannut hallitustunnustelija Antti Rinteen (sd.) kysymyksiin. Vihreät kertoo, että he ovat valmiita hallitukseen, jonka hallitusohjelma on vihreille riittävän kunnianhimoinen erityisesti ympäristön, koulutuksen, eriarvoisuuden ja köyhyyden torjumisen sekä Suomen kansainvälisen aseman vahvistamisen osalta.

Kaikki vastaukset ovat luettavissa vihreiden nettisivuilla.

Ympäristön osalta vihreät haluaa, että Suomen ilmastotavoitteita on kiristettävä ja luonnonsuojelua vahvistettava. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytölle pitäisi asettaa vihreiden mielestä eräpäivä. Kivihiilen, turpeen ja lämmitysöljyn energiakäytöstä luovuttaisiin vihreiden suunnitelman mukaan 2020-luvulla.

Liikenteen osalta vihreät alottaisi esimerkiksi tienkäyttömaksut mahdollistavan lainsäädännön valmistelun. Lisäksi vihreiden tavoitteiden mukaan uusien fossiilisia polttoaineita käyttävien polttomoottoriautojen myynti lopetettaisiin vuoteen 2030 mennessä. Vihreät haluaisi myös päästöperusteisen lentoveron.

Luonnonsuojeluun vihreät suuntaisi vuosittain 100 miljoonaa euroa lisää.

Lisää poliiseja ja perhevapaauudistus

Vihreät pitää suurimpana Suomen sisäisen turvallisuuden uhkana syrjäytymistä. Vastausten mukaan viranomaisten resursseja pitäisi suunnata enemmän ennaltaehkäisyyn. Lisäksi vihreät lisäisi poliisin vahvuutta 650 poliisilla, jolloin kokonaismäärä nousisi 7 850 poliisiin.

Perhevapaiden osalta vihreät pidentäisi ansiosidonnaista osaa ja molemmille vanhemmille olisi kiintiöitettävä yhtä suuri osa. Esimerkiksi kumpikin vanhempi viettäisi kotona lapsen kanssa kuusi kuukautta ja lisäksi vanhemmat voisivat jakaa keskenään yhden kuuden kuukauden pätkän.

Vihreät haluaa merkittäviä lisäpanostuksia myös koulutukseen. Lisäksi vihreät puuttuisi lapsiperheköyhyyden torjumiseen esimerkiksi korottamalla toimeentulotukea alaikäisten lasten kohdalta. Lastensuojeluun vihreät säätäisi sitovan henkilöstömitoituksen niin, että yhdellä työntekijällä olisi kerrallaan enintään 25 asiakasta.

Vihreät painottaa, että he eivät lähde mukaan hallitukseen, joka suhtautuu kielteisesti Suomen EU- ja eurojäsenyyteen. Vihreät ei myöskään sulata hallitusohjelmaa, joka edistää rajojen sulkemista tai rajoittaa yhteistyötä YK:n, EU:n tai Pohjoismaiden tasolla.

Puhtaan meren puolesta -yhdistys (PMP) aikoo vaatia Fortumin Porin Mäntyluodon tuhkanjalostamon toiminnan keskeyttämistä, ellei laitos ala käyttää suljettua kiertojärjestelmää.

Fortum sai huhtikuun puolivälissä aluehallintovirastolta ympäristöluvan Porin Mäntyluodon tuhkanjalostamolle ja sen toiminnalle. Aluehallintoviraston mukaan päästöjä on mahdollista rajoittaa tehokkaalla jätevedenpuhdistuksella. Puhtaan meren puolesta -yhdistyksessä asiasta ollaan eri mieltä.

– Olemme käyttäneet kahta asiantuntijaa, joista toinen on perehtynyt jätevesien sisältöön ja toinen suljettuihin kiertojärjestelmiin. He ovat todentaneet sen, että Fortumin luvuissa on selkeitä asiavirheitä, kertoo PMP:n varapuheenjohtaja Marja Tomberg.

Tombergin mukaan Fortum on esimerkiksi tehnyt laskelmia, joissa on ilmoitettu vain minimimääriä, ei todellisia tai maksimimääriä.

Fortumin mukaan Tombergin väite ei pidä paikkaansa, vaan ympäristölupaa varten tehdyt laskelmat perustuvat todellisiin määriin.

• Jyrki Kangas: Avin päätös Porin tuhkanjalostamosta on puolueellinen, eikä huomioi kansan mielipidettä

"Laskelmat eivät perustu käytäntöön"

PMP:n mukaan aluehallintoviraston myöntämässä luvassa on runsaasti virheitä. Yhdistys on esimerkiksi sitä mieltä, että Fortumin laskelmat perustuvat vain minimimääriin, eivätkä todellisiin lukuihin.

– Lisäksi virtauslaskelmat eivät perustu käytäntöön. Ne ovat pelkkiä arvioita, sanoo Uniluodossa asuva Tapio Hacklin.

Hacklinilla on vuosikymmenien kokemus jätevesiasioista.

Marja Tomberg ei usko Fortumin valehtelevan – tarkoituksella.

– Uskon, että Fortum on tehnyt hakemuksensa oman etunsa mukaan ja lainsäädännön puitteissa. Meidän asiantuntijamme näkevät asian sen mukaan, mikä on kansalaisten kannalta paras vaihtoehto.

Korjaus 29.4. kello 18.50: Lisätty Fortumin näkemys Marja Tombergin väitteestä. Poistettu tarkistamaton väite, että muualla Euroopassa vastaavia suoloja ei saisi laskea mereen. Lisäksi tarkennettu kuvatekstiä.

Lue lisää:

Fortum alkaa kokeilla suolojen talteenottoa Meri-Porin tuhkanjalostamossa

Fortumin putkisuunnitelmat poikivat kansalaisliikkeen Meri-Porissa: "On saatava valtakunnallinen haloo" – Reposaareen vaaditaan Porin kaupungin tuki

Indonesiassa pitkään pohdittu pääkaupungin siirtäminen on nytkähtänyt eteenpäin. Presidentti Joko Widodon kerrotaan maanantaina päättäneen siirtää pääkaupunki muualle.

Jakartan ongelmana ovat valtavat ruuhkat, saasteet, tulvat ja hallitsemattomasti kasvaneen kaupungin uppoaminen. Suur-Jakartan alueella asuu lähes 30 miljoonaa ihmistä.

Kaupunkisuunnitteluministeri Bambang Brodjonegoro kertoi hallituksen kokouksen jälkeen presidentti Widodon kannattaneen kolmesta vaihtoehdosta pääkaupungin siirtämistä Javan saaren ulkopuolelle. Aiheesta kirjoittaa muun muassa The Jakarta Post.

Kyseessä on useiden vuosien, mahdollisesti vuosikymmenen projektista, Brodjonegoro arvioi.

Muut vaihtoehdot olivat pääkaupungin pitäminen Jakartassa tai sen siirtäminen Jakartan lähistölle.

Pääkaupungin tulevaa sijaintia ei ole kerrottu, mutta vahvana vaihtoehtona on pidetty Borneon saarella olevaa Balangkarayaa.

Jakartan uppoaminen johtuu pohjaveden varastamisesta ja kontrolloimattomasta käytöstä. Vain neljä prosenttia kaupungin jätevesistä puhdistetaan, joten saastuminen on mittavaa.

Jos pääkaupunki tulevaisuudessa siirretään, säilyy Jakarta edelleen kaupan ja talouden keskuksena.

Lisää aiheesta:

Indonesia yrittää pysäyttää valtameren jättimuurilla, sillä Jakartan kaupunki vajoaa jo 25 senttiä vuodessa – ja se johtuu vesivarkaista

Kokkolalainen Sulo Salmela liikkui paljon: hiihti, juoksi, pyöräili, suunnisti ja pelasi lentopalloa. Verenpaine ja kolesteroli olivat matalat, eikä alkoholiakaan juuri kulunut.

Selkä hänellä kipuili, pahastikin. Närästystäkin oli.

Lääkärissä arveltiin pitkään, ettei miehellä ainakaan sydänsairautta voi olla. Rasitustestistäkin Salmela polki läpi lähes puhtain paperein.

Vähän myöhemmin rintakipu vei miehen ensiapuun. Varjoainekuvaus paljasti, että vasen sepelvaltimo oli 95-prosenttisesti tukossa.

– Lääkärit sanoivat, että jos olisi tullut infarkti, ei olisi ollut mitään tehtävissä, muistelee Salmela.

Sepelvaltimoiden tehtävä on kuljettaa happea ja ravintoa sydänlihakselle. Jos valtimossa on ahtauma, virtaus heikkenee ja sydänlihas kärsii rasituksessa hapen puutteesta. Se tuntuu rintakipuna, jota kutsutaan angina pectorikseksi.

Vasemman sepelvaltimon tukkeutuminen tapahtuu usein huomaamatta ja voi aiheuttaa äkkikuoleman. Sitä kutsutaan leskentekijäksi. Termiä käytetään myös vasemmasta sepelvaltimohaarasta itsestään. Kyseinen valtimohaara toimittaa verta suureen osaan sydäntä, ja siksi tukos voi johtaa massiiviseen sydänkohtaukseen.

Kun nakkasi pari nitroa suuhun, oli kuin olisi turboruuvia väännetty: lähti kulkemaan hyvin. Sulo Salmela

Lääketieteen lisensiaatti, kardiologiaan erikoistuva Matti Onnela Keski-Pohjanmaan keskussairaalasta ei ryhdy arvailemaan, kuinka usein rintakipua yhä hoidetaan närästyksenä. Kivut ovat hyvin samankaltaisia, eikä diagnoosin teko oli helppoa.

– Se on asia, jonka kanssa klinikoissa eri puolilla Suomea tehdään koko ajan töitä: onko tämän potilaan rintakivun taustalla sydänsairaus vai ei. Närästys pitää tutkia, ja mielessä pitää myös sydänperäiset syyt, erityisesti jos potilaalla on riskitekijöitä.

Sulo Salmelan terveyden rakoilu alkoi selästä. Selkävaivoja hoidettiin sekä työterveydessä että kipupoliklinikalla. Erilaisia lääkkeitä kokeiltiin, mutta mitkään eivät tahtoneet purra.

– Tuli rintakipua, ahdisti ja puristi. Oireet pantiin kipulääkkeiden syyksi.

Näin jatkui vuosia.

Eräänä talvi-iltana Salmela lähti vaimonsa kanssa tavalliseen tapaan iltakävelylle. Jo puolen kilometrin jälkeen syke huitoi yli 175 lukemissa. Pysähtyessä se laski nopeasti 120:een. Sama toistui, mutta mies jatkoi lenkin loppuun, vaikka henkeä ahdisti ja puhuminenkin oli vaikeaa.

Lappiin suunnitellun hiihtoreissun ehdoksi vaimo pisti rasitustestissä käymisen, josta oli puhunut jo pidempään. Vaimo myös varasi ajan.

Pyörätestin Salmela "polkaisi aivan hyvin". Tulos: ei estettä reippaammallekaan liikunnalle. Jotain merkkejä testi silti antoi, sillä miehelle kirjoitettiin varmuuden vuoksi pitkävaikutteiset nitrot. Hiihtolupa irtosi.

Tunturin noustessa rinnasta alkoi puristaa ja ahdistaa.

– Kun nakkasi pari nitroa suuhun, oli kuin olisi turboruuvia väännetty: lähti kulkemaan hyvin, muistelee Salmela.

Reissuviikon jälkeen lääkäri soitti ja sanoi, että hiihdot oli nyt hiihdetty. Sen sijaan lääkitystä oli luvassa lisää.

Neljä pallolaajennusta ja tahdistin

Yhtenä iltana Salmelaan iski kova horkka ja kurkkuun nousi voimakas palan tunne. Rintaakin aristi, ja vaimo vei miehen ensiapuun. Salmela oli jo aiemmin kertonut närästyksestä ja häiritsevästä refluksitaudista. Ultrattukin oli, mutta hyväkuntoisen miehen kohdalla ei ollut uskottu, että vaiva voisi olla peräisin sydämestä.

Ensiavussa mies sai muun muassa nitroa suoneen. Kotiutuksestakin puhuttiin, mutta visiitti venyi kuitenkin.

– Jäi käsitys, että lääkärit keskustelivat närästyksestä.

Salmela lähetettiin kodin sijasta Kuopioon Cordiaan. Siellä tutkimus paljasti 95-prosenttisen tukoksen sydämen valtasuonessa. Miehelle tehtiin pallolaajennus ja luvattiin viisi vuotta elinaikaa.

Nyt pian parikymmentä vuotta myöhemmin pallolaajennuksia on tehty kaikkiaan neljä. Tahdistimen Salmela sai vuonna 2004. Selkäkin alkoi voida paremmin.

– Ei tässä mitään. Mukavahan se on, että näinkin pitkään on saanut olla.

Rintakipu oireena voi olla hyvin vaarallinen, ja siksi on tärkeää tutkia se kunnolla. Lääketieteen lisensiaatti Matti Onnela

Suomessa tehdään vuosittain karkeasti arvioituna 15 000 – 20 000 pallolaajennusta. Miehiä potilaista on 80 prosenttia. Luvut muuttuvat, sillä yhä vaikeampia tapauksia voidaan hoitaa laajennuksilla, ja vastaavasti ohitusleikkausten määrä on ollut laskussa vuosia.

Kardiologiaan erikoistuva lääketieteen lisensiaatti Matti Onnela sanoo, että sepelvaltimotaudin diagnosointi ei ole helppoa, eikä sen sekoittaminen närästykseen ole harvinaista. Kivut ovat samankaltaiset.

– Sepelvaltimotaudista johtuva rintakipu voi tuntua juuri närästykseltä, ylävatsakipuna. Korostan, että rintakipu oireena voi olla hyvin vaarallinen, ja siksi on tärkeää tutkia se kunnolla.

Onnela muistuttaa, että sydänperäiselle kivulle on tyypillistä, että se tulee rasituksessa tai fyysisen tai henkisen stressin mukana ja helpottaa levossa tai nitraateilla.

Haastattelemalla ja kliinisesti tutkimalla diagnoosin teko on silti vaikeaa. Se vaatii usein konetutkimuksia, verikokeita, ehkä tähystyksiä.

Kuinka paljon vääriä diagnooseja tehdään, riippuu Onnelan mukaan siitä, missä lääkäri työskentelee ja millaista potilasainesta kohtaa. Itse ensiavussa ja sisätautiosastolla työskentelevänä hän miettii usein sydänvaivojen mahdollisuutta ja käy läpi potilaan riskitekijät.

Verenpaine, kolesteroli, tupakointi ja diabetes ovat tekijöistä niitä, joita voi hoitaa. Ikä, sukupuoli ja sukurasite taas eivät ole hoidettavissa, mutta voivat kertoa olennaisia asioita diagnoosin tueksi.

Onnela sanoo, että jos oire jatkuu lääkärissä käynnin jälkeenkin, ja potilas kokee, ettei diagnoosi ole oikea, asian selvittämistä pitää jatkaa.

– Sanon usein potilaalle, että asia kuin asia: yhden kerran tutkitaan perinpohjaisesti. Kun jokainen kivi on käännetty, voidaan olla tyytyväisiä.

Miehen tutkimista vaati vaimo

Sulo Salmela kiittää sairaalaa ja sydänammattilaisia hyvästä hoidosta eikä syytä ketään diagnoosin viipymisestä. Selän takia syödyt kipulääkkeet saattoivat peittää oiretta osin. Eikä mies itsekään ollut kovin innokas tutkituttamaan vaivojaan, vaan siihen tarvittiin vaimon patistusta.

– Eihän sitä kaikesta pienestä viitsi lähteä valittamaan.

Salmela kannustaa silti muita ainakin viidenkympin ylittäneitä lähtemään tutkimuksiin, jos rinnassa tuntuu. Varsinkin jos hyväkuntoiselle alkaa tulla poikkeavia oireita, oli se sitten vaikka närästyksen tunnetta.

Mies on jo pitkään ollut eläkkeellä, mutta ei malta vieläkään olla paikallaan olla. Suunnistus jäi, mutta tilalle tuli tanssi, joka on selälle hyvästä. Salmela tekee puutöitä, touhuaa ja liikkuu.

– Periksi en ole antanut. Kunto on sellainen, että sillä pärjää.