Valviran selvittämät tapaukset liittyvät kilpirauhasen vajaatoiminnan tai sitä muistuttavien oireiden hoitoon niin sanotulla T3-monoterapialla. Valvira kiinnittää selvityksessään huomiota potilaiden alkututkimuksiin sekä siihen, onko potilaita seurattu riittävän kattavasti T3-hoidon aikana.

Aiheeseen liittyvällä Facebook-sivulla vastustetaan "Valviran aikomusta estää ei-tavanomaisten kilpirauhasongelmien hoito Suomessa". Valviran lääkintöneuvos vastaa kritiikkiin muistuttamalla, että Valviran tehtäviin ei kuulu estää tai edistää tiettyjen lääkkeiden määräämistä ja käyttöä. Lääkkeiden myyntiluvista ja turvallisuudesta vastaa Fimea.

Minkälaisia ajatuksia kilpirauhasongelmien hoito ja siitä käytävä keskustelu sinussa herättävät?

Päävalmentaja Tommi Tiilikaisen johdolla Kokkolan Tiikerit on voittanut kaksi Suomen mestaruutta ja yhden hopean.

Tiikerit tiedotti samalla yhdestä pelaajavalinnasta. Endewin Herrera siirtyy Kokkolaan Pielaveden Sammon riveistä.

Tiikereiden ensi kauden joukkueesta puolet on nyt koossa. Joukkueenjohtaja Janne Heikkilän mukaan joukkue on kokonaan kasassa syksyn kautta varten kesä-heinäkuun aikana.

Päällikkö
Hannele Haanpää-Holappa
+358405059797
hannele.haanpaa-holappa@yle.fi

Uutispäällikkö
Jukka-Pekka Tyhtilä
+358405469292
jukka-pekka.tyhtila@yle.fi

Tuottaja
Petri Kuikka
+358403580676
petri.kuikka@yle.fi

Toimittaja
Helena Mehtälä
+358408099681
helena.mehtala@yle.fi
 

Toimittaja
Raila Paavola
+358408099685
raila.paavola@yle.fi

Toimittaja
Sari Vähäsarja
+358408682664
sari.vahasarja@yle.fi

Toimittaja
Ismo Vähäsarja
+358408099687
ismo.vahasarja@yle.fi

Kokkotyösäätiöllä on ollut usean vuoden ajan yhteistyössä Ekoroskin kanssa vaatekeräysastioita Pietarsaaren seutukunnassa. Nyt pöntöt leviävät myös Kokkolaan, ensimmäinen saapui pari viikkoa sitten Hakatorin parkkipaikalle.

- Sinne voi viedä puhtaita, pussitettuja vaatteita, jotka tulevat kierrätysmyymälään myyntiin, kertoo Kokkotyösäätiön toimitusjohtaja Margita Lukkarinen.

Vaatteiden kierrätys on monella vielä hakusessa. Usein käyttämättömät vaatteet heitetään roskiin, minkä jälkeen ne ovat kelvotonta kierrätykseen.

- Tekstiiliä tulee Ekoroskille todella, todella paljon. Myös sellaista, joka joutaisi kierrätykseen, mutta sen jälkeen, kun se on tuotu Ekoroskille, sitä ei voi enää kierrätykseen saada. Sen takia tuodaan näitä keräysastioita kaupunkiin.

Lähemmäs asiakasta

Tänä päivänä uusia vaatteita hankitaan enemmän, kuin käyttöä olisi. Tällöin vanhat jäävät nurkkiin pyörimään, ja toivon mukaan päätyvät kierrätykseen.

– Ihmisten käytöstavat ovat muuttuneet vaatteiden suhteen. Hankitaan useammin uusia ja kierrätetyt on suosittuja. On hyvä, että saadaan ne talteen ja kiertoon.

Lukkarinen kiittelee kokkolalaisten kierrätysintoa, mutta aiempana ongelmana on ollut se, että vaatteita on tuotu milloin mihinkin.

– Monet tuo tänne kierrätysmyymälän aukioloaikojen ulkopuolella, ja pussit jää ulos, joskus sateeseen. Me katsoimme paremmaksi, että tulemme lähemmäs asiakkaita ja tuomme näitä kontteja eri puolille kaupunkia.

Astiat omasta pajasta

Nyt kokkolalaisten kierrätystä helpottaa yksi vaateastia. Lukkarinen lupaa uusia astioita heti kun niitä valmistuu.

– Työvalmennuksessa olevat henkilöt tekevät itse nämä keräysastiat metallipajassa. Sitä mukaa, kun niitä valmistuu, niitä tulee lisää.

Keräyspisteitä ei sijoiteta pelkästään keskustan läheisyyteen. Kierrätys on myös monelle kauempana asuvalle hankalaa.

- 2-4 tulee tämän vuoden aikana lisää, myöskin periferiaan, mistä on pitempi matka ja korkeampi kynnys lähteä tuomaan kierrätyskeskukseen!

Kokkolalaisjoukkueen urheilupuoli on ymmärrettävästi nousupuheista innoissaan. Onhan joukkue asettanut Mestiksen tavoitteekseen viimeistään kaudelle 2016- 2017. Hermeksen urheilutoimenjohtaja Pasi Tuukkanen:

– Mestis-nousu on kaupungille ja Hermekselle iso juttu ja tuo paljon positiivista näkyvyyttä ja lisäboostia jääkiekkorintamalle.

Sen sijaan seuran varapuheenjohtaja ja varojenkeruuta hoitava Markku Mattila suhtautuu varovaisemmin.

– Hermes on tehnyt pitkäjänteistä työtä sen eteen, että noustaan. Alkukaudesta me haimme villi kortti -paikkaa. Jääkiekkoliitto tutustui halliin, infraan ja talouteen ja meille tehtiin auditointi. Niiltä osin asiat ovat kunnossa.

Mutta sekä Mattila että seuran tuore puheenjohtaja Hannu Myllymäki toteavat, että ensin on tutkittava sarjanousun taloudelliset edellytykset.

– Yhteistyökumppaneiden sitoutuminen selvitetään. Se olisi pitänyt tehdä jo viime vuonna, mutta joukkue oli tuolloin jopa putoamassa sarjasta. Nyt meillä on takana hyvä urheilullinen vuosi. Selvitettävänä on Mestis-joukkueen hinta versus nykyisen joukkueen hinta, tiivistää puheenjohtaja.

Lisäaikaa toivottiin

Jääkiekkoliiton ilmoitus Mestis-noususta tuli seuran kannalta liian aikaisin. Hermeksessä toivottiin, että kartoitusta ehditään tehdä rauhassa ainakin vappuun asti. Nyt nousua jouduttiin kommentoimaan ikään kuin kesken matkan.

– Pääyhteistyökumppanit ovat näyttäneet vihreätä valoa, mutta me haluamme pelata varman päälle. Hermes tulee julkisuuteen viimeistään toukokuun alussa ja sitten ilmoitetaan, mitkä realistiset mahdollisuudet on pelata Mestiksessä, toteaa Mattila.

–  Me haluamme hoitaa urheiluseuraa kuin yritystä. Jos yrityksellä ei ole varoja tulevaan projektiin, niin se ei vain onnistu. Talous edellä edetään.

Etuajassa Mestis-projektissa

Hermeksen urheilutoimenjohtaja Pasi Tuukkanen kertoo, että Mestis-suunnitelmia on tehty pitkään:

– Vähän ollaan tässä etuajassa, koska urheilun puolella otettiin askeleita oikeaan suuntaan. Ennen kaikkea tehtiin huikea tason nosto viime kauteen verrattuna.

Valmentaja Antti Karhula jatkaa ensi kaudella tehtävässään. Ensimmäisiä uuden joukkueen pelaajia julkistetaan Tuukkasen mukaan huhtikuun aikana. Mestiksessä budjetti asettuisi 500–600 000 eurin tienoille.

Vaikka nykyinen joukkue on saavuttanut Suomi-sarjassa hopeasijan, uusia pelaajia tarvitaan.

– Lähtöajatus on koko ajan ollut sellainen, että tästä ryhmästä löytyy jatkuvuutta myös Mestikseen ja uuden joukkueen runko. Noin puolet jatkaa ja puolet vaihtuu.

Kasvava lihasmassa tai timmi kroppa saa monen rehkimään kuntosalilla. Luonnossa kuntoilu on yhdelle elämäntapa ja kolmas ei voi elää ilman jalkapallopelin jälkeisiä pukuhuonejuttuja hyvässä porukassa.

Yksi haluaa liikkua yksikseen, toinen tarvitsee välttämättä kumppanin kirittäjäksi tai seuraksi muuten vaan.

Toisaalta joku pyöriskelee kotisohvalla huonoa omatuntoa potien, sosiaalinen painekin saattaa saada kuntoilemaan. Mikä saa sinut liikkumaan?

Kirjamyynti kuihtuu tilastojen mukaan jo kolmatta vuotta. Yhä harvempi lukee, mutta ne, jotka lukevat, tekevät sitä kahden edestä. E-kirjojen suosio kasvaa hissukseen, sitä vauhdittavat kirjastojen parantuvat valikoimat  sekä tablettien kasvava myynti.

Mutta se joukko, joita kirjat eivät kiinnostaa lainkaan, kasvaa koko ajan.

Kumpaan joukkoon sinä kuulut? Onko kirja sinulle välttämätön paha tenttikirjan muodossa vai suuri innoituksen ja irtioton lähde?

Kokkolan Hermeksen puheenjohtaja Hannu Myllymäen mukaan tarvittavat rahoittajat Mestistä varten on löydetty. Kaikki ei ole kuitenkaan kiinni rahoittajista, muistuttaa Myllymäki.

– Iso merkitys on myös ottelujen tulevalla yleisömäärällä.

Jo maaliskuussa Jääkiekkoliitto ilmoitti, että se aikoo nostaa Kokkolan Hermeksen uudelle sarjatasolle. Uutinen ei heti alkuun herättänyt seurassa pelkästään innostusta. Seuran puheenjohtajan mukaan sarjanousun taloudelliset edellytykset on pitänyt tutkia tarkkaan, sillä yhteistyökumppaneiden etsiminen ja sitouttaminen vie aina aikaa.

Hermeksen budjetti ensi kaudelle on satoja tuhansia euroja, lähemmäs 500 000 euroa. Suomi-sarjassa Hermes on saavuttanut hopeasijan.

Hermeksen tie Mestikseen avautui niin sanotulla villillä kortilla. Jääkiekkoliitto on ilmoittanut, että se odottaa seuran rahoituksen olevan kunnossa Mestis-pelejä varten.

Liitto vahvisti tiistaina kaikkiaan 12 seuran liigalisenssit eli kaikille paikkaa hakeneille irtosi lisenssit. Kalajoen JHT Tuki yhdistykselle irtosi lisenssi Suomi-sarjaan.

Palkinnon on myöntänyt Skepsis-yhdistys. Se ilmoittaa edistävänsä tieteellisen tiedon hankintamenetelmien opetusta sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta.

Palkinnon myöntämisperusteissa yhdistys maalaa Magneettimedian toimittamisesta ja sisällöstä värikkään kuvan.

-Magneettimedian toimittajat ovat erikoistuneet mielikuvituksellisten tarinoiden kirjoittamiseen. Lehden toimitukselta puuttuu paitsi taito lähdekritiikkiin, myös halu pysyä hyvissä journalistisissa käytännöissä.

-Magneettimedian artikkelit ovat lähinnä uutisiksi naamioitua uskomushoitojen mainontaa sekä mielikuvituksellisia salaliittoja kehitteleviä kolumneja. Erityisen valitettavaa on, että lehti antaa täysin väärän kuvan uskomushoitojen vaikutuksista.

Skepsis ry:n mielestä yleisön on voitava odottaa ilmaisjakelulehdiltäkin vastuuntuntoa sisällön suhteen, erityisesti silloin, kun liikutaan niinkin tärkeän aihepiirin kuin terveyden parissa.

Verkkosivujen lisäksi Magneettimedia-lehteä jaetaan yli 330 000 kappaletta Oulun, Kokkola-Ylivieskan ja Lahden seuduille.

Kämmenet hikoavat, kädet tärisevät. Mitä minä muka osaan juhlakansalle sanoa? Tuttu tilanne monille, mutta koulutuspäällikkö Sari Lehto Yliopistokeskus Chydeniuksen avoimesta yliopistosta Kokkolasta vakuuttaa, että kaikki voivat oppia pitämään hyvän puheen.

- Jotkut syntyvät paremmilla puhelahjoilla varustettuna, mutta kaikista voi tulla hyviä puhujia. Eikä kukaan ole valmis, aina voi tulla paremmaksi.

Lehdon mukaan hyvän puheen valmistaminen lähtee asennetarkistuksella. Pääsenkö vai joudunko pitämään puheen, kun asenne on kohdallaan, puheen valmistelu on jo hyvässä vauhdissa. Seuraava askel on puheen valmistelu. Harjoittelu tekee mestarin ja apua saa kurssittamalla itseään, esimerkiksi avoimesta yliopistosta löytyy paljon aihetta käsitteleviä opintoja.

Ole läsnä!

Yksi onnistuneen puheen elementeistä on ajanhallinta eli puhe on tilaisuuteen sopivan pituinen tai mahtuu annettuun aikaan. Rakenne on puheen selkäranka. Aloitus on tärkeä, keskiosa etenee hyvin ja loppu jää kuulijoiden mieleen. Mitä pidempi puhe, sen tärkeämpi on puheen rakenne.

- Ole läsnä tilanteessa! Älä pidä puhetta itsellesi, puhe on vuorovaikutteinen tilanne. Katso kuulijoita, puhu kuulijoille. Kannattaa käyttää retorisia tehokeinoja, puhuttele kuulijoita ja viittaa kuulijoihin. Etenkin jos puhujalla ja yleisöllä on yhteisiä aiemmin koettuja elämyksiä tai näkemyksiä, niin niihin viittaaminen tuo kuulijalle tunteen, että tämä on tarkoitettu juuri minulle, opastaa Sari Lehto.

Jännitystä voi lieventää fyysisellä aktiivisuudella. Ennen puhetta voi esimerkiksi pyöritellä takahuoneessa olkapäitä ja käsiä sekä hieman hypähdellä. Tämä avittaa myös äänen tuottamista.

- Jännittäminen on myös asennekysymys. Jännittämisen voi kääntää sopivaksi vireystilaksi. Ketään ei ole jännittämisen vuoksi myöskään erotettu suvusta, lohduttaa Lehto.

Yllätysperunoita, limaista tillilihaa ja kelmeää kanaviilokkia. Moitteita kouluruuasta on kuultu paljon, mutta itse kouluruokailu on muutakin kuin menu. Se on sosiaalisuutta, seremonia, toisille ahdistava tilaisuus ja pakkoperuna.

Ruuan hakeminen keittolasta luokkiin, vohvelikankaiset ruokaliinat ja näkkärin syönti ulosmenoa vältellessä...? Vai  pikku vilunki, jolla pääsee maistamisesta helpoimmalla? Jono, jossa kalapuikot loppuivat aina sinun kohdallasi?

Mitä kouluruokailusta tai -ruuasta sinulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen? Jaa omat muistosi.

Syrjäytymisvaarassa olevia yläastelaisia auttavista Jopo-luokista on saatu hyvä tuloksia ympäri maan. Esimerkiksi Kokkolassa, Nivalassa ja Ylivieskassa kaikki luokan käyneet ovat saaneet päättötodistuksen – osa myös jatko-opiskelupaikan.

Ylivieskan Jokirannan yläkoululla kolmatta vuotta toimiva joustava perusopetus on täyttänyt paikkansa. Tukitoimesta on pelkkää hyvää sanottavaa.

– Jokainen jopo-luokkalainen on saanut käteensä päättötodistuksen ja päässyt vielä jatko-opintoihinkin. Sen parempaa tulosta ei voi toivoa, iloitsee koulun rehtori Paula Hartikainen.

Jopo-luokille ohjataan nuoret, jotka ovat vaarassa syrjäytyä ja jäädä ilman peruskoulun päättötodistusta.

Toiminta alkoi kymmenisen vuotta sitten. Tällä hetkellä jopo-oppilaita on Suomessa yli 1800 ja ryhmiä noin 180.

Valtion tuki ei mene aina jopolaisten hyväksi

Opetusneuvos Jussi Pihkala Opetusministeriöstä vahvistaa jopo-toiminnan toimivuuden.

– Virallista tilastoseurantaa tuloksista ei ole, mutta kentältä kantautunut palaute on ollut todella positiivista. Toiminnalla on suuri merkitys nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä, Pihkala kertoo.

Ainoa miinuspuoli on valtionavun ohjautuminen välillä muualle kuin jopo-toimintaan.

– Kunnat saavat yhdestä jopo-oppilaasta noin 3 000 euroa per vuosi, mutta käyttökohteen rahalle kunnathan saavat päättää itse, koska tuki ei ole korvamerkittyä.

Valtion budjetista toiminta saa joka vuosi noin 6 miljoonaa euroa.

– Silti se on hintansa väärti. Yksi koulupudokas maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle noin miljoona euroa, arvioi Opetusministeriön Pihkala.

Työssäoppimista, retkiä ja leirejä

Jopo-luokalla opitaan toiminnan ja käytännön kautta, esimerkiksi vieraillaan enemmän työpaikoilla kuin normaaliperuskoulussa sekä tehdään retkiä ja leirejä. Ryhmät ovat pieniä, noin 10 oppilaan luokkia.

Kokkolassa Kiviniityn yläkoulussa toimii "mopo-luokka" eli eri kieli- ja kulttuuritaustaisten ryhmä. Mopo-luokka valmentaa jopo-periaatteella, mutta ryhmä on tarkoitettu maahanmuuttajille.

Opettaja Eeva-Liisa Kiiskilän mukaan opiskelumotivaation lisäksi luokalla kohenee myös itsetunto.

– Opetus vahvistaa myös nuoren elämisen perustaitoja, kuten miten junalla kuljetaan tai mitä vaikuttaminen on. Sellaisia asioita ei kirjan sivuilta opita, Kiiskilä huomauttaa.

Vaikka tahti on viime vuosina hieman laantunut, poliisin löytötavaratoimistoon Kokkolassa kertyy tavaraa muutaman esineen päivävauhtia.

–  Ihmiset hukkaavat avaimia, lompakoita, puhelimia, silmälaseja ja pyöriä. Osa lompakoista on tyhjiä, enimmäkseen niissä ovat rahat ja kortit tallella. Osassa ovat jäljellä vain kortit, sanoo toimistosihteeri Tarja Korkiala Kokkolan poliisilaitokselta.

–  Moni tuo myös löytämiään rahoja. 20 euroahan on sellainen summa, että sen alle jäävää määrää ei tarvitsisi tuoda. Ihmiset haluavat  kuitenkin jättää rahat, siltä varalta, että joku kysyy.

Lain mukaan löytötavaraa säilytetään kolme kuukautta, sen jälkeen löytäjä saa hakea rahat itselleen. Jos kukaan ei kaipaa tavaroitaan, esimerkiksi silmälasit luovutetaan edelleen hyväntekeväisyyskeräyksiin ja vähempiarvoinen tavara hävitetään. Kellot, korut ja muu tavara, jolla on arvoa, myydään poliisin huutokaupassa. 

Tekninen kehitys on tehnyt esimerkiksi puhelimesta paljon henkilökohtaista tietoa sisältävän laitteen. Niinpä arvokkaampi omaisuus, puhelimet, muistikortit ja -tikut sekä kamerat tuhotaan poliisilaitoksella. Niitä ei anneta löytäjälle, eikä kaupata edelleen.

Varasto pullistelee pyöriä

Kolmen kuukauden sääntöön ovat poikkeuksena polkupyörät. Kokkolan poliisilaitos huutokauppaa varastonsa tyhjäksi keväällä, loppukesästä ja vielä syksyllä.

Tarja Korkialan mukaan ihmisillä saattaa olla sellainen käsitys, että kadonnut kulkuväline on varastettu edelleen myytäväksi ja viety kaupungista. Aina näin ei kuitenkaan ole.

 – Nyt varastoa täyttävät syksystä asti kertyneet pyörät, joita erityisen paljon. Varsinkin nuorten  kannattaisi tulla katsomaan, kadonnut pyörä saattaisi löytyä täältä.

Tavaravirta hiljentynyt hieman

Korkialan näppituntuma on kuitenkin, että löytötavaroita ei kerry poliisin huostaan aivan entiseen tahtiin. Yksi syy saattaa löytyä kaupan muuttuneesta markettien jatkuneesta aukiolosta.

– Kauppoihin unohtuneet tai tippuneet esineet kulkeutuvat markettien infopisteisiin, jotka ovat auki maanantaista sunnuntaihin melkein aamusta iltaan. Voi olla, että se vaikuttaa täällä, arvioi toimistosihteeri Tarja Korkiala.

Kun parikymmentä kokkolalaisnaista kokoontui alkuvuodesta ensimmäiselle yhteislenkille, oli tavoite ja lähtötaso selvillä.

– Koko porukka ponnisti nollasta. Seassa oli vaihtelevasti liikuntaa harrastavia, mutta ryhmä pinnisti yhteispäätöksellä eteenpäin nollasta. Muutaman kerran viikossa liikkuvia oli joukossa pari, taas nollatasoista veti enemmän sohva kuin lenkkipolku, naurahtaa ohjaaja ja opettaja Holmbäck.

Ensimmäinen lenkki tammikuussa oli mieleenpainuva.

– Tavoitteena oli juosta neljä minuuttia puolen minuutin pätkissä neljän kilometrin lenkillä. Pelkkä lämmittely meinasi alussa olla nollakuntoiselle liikaa. Sitten vain vuoroteltiin kävelyä ja juoksua sopivassa tahdissa, muistelee voimisteluseura Nodranin juoksuryhmää vetävä Holmbäck.

Ohjaaja taiteili erikuntoisten kanssa parhaansa mukaan. Mielenkiinnon ylläpitäminen kävi välillä työstä.

– Yritin kannustaa yksilöllisestikin, kaikki saivat palautetta esimerkiksi askelluksesta, joita olin videoinut.

Treenijakson puolivälissä ohjaaja hyppäsi pyörän selkään.

– Niin ohjauksen ja kannustushuudotkin sai jaettu tasapuolisesti. Samalla kuuntelin juoksijoiden askellusta ja huusin palautetta juoksutekniikasta, Holmbäck naurahtaa.

Matka jatkuu ja etappeja kertyy

Puolet kokkolalaisporukasta on pudonnut matkan varren pois. Samalla tahti on tiivistynyt ja lenkkipituus venynyt.

– Kun ryhmä ensimmäistä kertaa jaksoi juosta seitsemän kilometriä, näkyi loppumetreillä voittajafiilis.

Ohjaaja nauttii työvoitosta, mutta myös juoksijoiden omasta innosta. Lenkkien lisäksi harjoitteluun on sisältynyt lihashuoltoa ja lihaskuntoakin.

– Kotitehtäviä tuli kevään aikana tiuhaan. Määräsin venyttelyä, mutta harrastamaan muutakin liikuntaa: tanssia ja pyöräilyä.

Toiveissa on jatkaa samalla ryhmällä vielä kesän jälkeenkin. Holmbäck jo haaveilee tulevista etapeista.

– Kokkolassa järjestetään elokuussa venetsialaismaraton ja reittivalikoimassa on myös kymppi, joten ehkä sinne. Ja keväällä on puolimaraton, jos lähtijöitä olisi, haaveilee ohjaaja.

Suomen laissa todetaan, että etunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton, tai jonka käyttö voi muutoin aiheuttaa ilmeistä haittaa. Pojalle ei saa antaa naisen nimeä, eikä tytölle miehen nimeä.

Silti Suomessa on Keijo-nimeä kantavia sekä naisia että miehiä. Tämä on mahdollista, koska noista lainpykälistä voidaan poiketa uskonnollisen tavan vuoksi, kansalaisuusasioiden, perhesuhteiden tai muun erityisen seikan perusteella.

1900-luvun alkuvaiheella on Suomessa lapselle annettu nimeksi Homo. Voisiko sellaisen nimen antaa nyt lapselle, Kokkolan maistraatin ylitarkastaja Mika Lankila?

- Tuohon on vaikea ottaa kantaa. Tarkastelisin asiaa, mikäli esitettäisiin tällaista. Perehtyisin historiaa tarkemmin. Pyytäisin ehdotuksesta oikeusministeriön alaisen nimilautakunnan arvion, muotoilee Lankila.

Hella, Salama, Parsa ja Luumu

Väestörekisterikeskuksen sivuilta etsimällä löytää, millaisia nimiä Suomessa lapsille on annettu tai mitä etunimiä on otettu. Ja seuraavia erikoisuuksia viime vuosilta löytyy:

Dick, Leksa, Nalle, Lintu , Sana , Hella, Salama, Barbie, Parsa, Karhu , Luumu, Omena, Reisi, Rinta, Mikro, Hannibal, Puna, Valko, Kemi, Maissi, Olvi, Musta, Pato, Pupu, Herkku, Tassu, Kangas ja Villi.

Ylitarkastaja Mika Lankila makustelee listaa ja toteaa, että nimikäytäntö on viime vuosina kovasti liberalisoitunut. Osa kuulosti Lankilasta sellaisilta, että ne ehkä ovat ulkomaalaisilla käytössä.

Lankila toteaa, että selvästi erikoiset nimiehdotukset ovat lisääntyneet viime aikoina.

- Ihmiset haluavat ehkä yksilöidympiä nimiä. Ehkä se (erikoinen nimi) kuvaa heidän lastansa paremmin heidän mielestään. Tai ehkä halutaan erottua.

Myös televisio ja muu media rikastuttaa nimikirjoa, kuten Taru sormusten herrasta tai Kauniit ja rohkeat. Mika Lankila:

- Kyllä tällaisia tilanteita on ollut. On esitetty jopa numeroita, jotka pohjaavat kirjallisuuteen. Siis lapsen nimeksi on numero nimen omaan numeroin esitettynä. On esitetty muoti-ilmiöihin tai ajankohtaisiin ilmiöihin liittyviä nimiä.

Lapsen nimenä 1 ei tiettävästi ole mennyt läpi. Useimmissa tilanteissa ollaan yhteydessä ehdotuksen tehneisiin, jos nimiehdotus on kovin erikoinen.

Tienraivaaja Strassbourgista

Erikoinen nimiehdotus hyväksytään nykyään helpommin varsinkin etunimen osalta. Siihen voi olla ylitarkastaja Lankilan mukaan monia syitä. Yhteiskunta on liberaalimpi nykyään. Hyväksytyt ennakkotapaukset ovat myös helpottaneet muidenkin käsittelyä.

Erityisesti vuoden 2007 tapaus on toiminut tienraivaajana. Tuolloin oli haettu etunimeä Axl, jota ehkä aiemmin ei olisi hyväksytty. Asia kävi läpi pitkän prosessin ja lopulta päätyi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strassbourgiin, jossa ihmisoikeustuomioistuin totesi, että nimi on sopiva. Tämän seurauksena osin meillä on etunimikäytäntö liberalisoitunut.

Entä jos vanhemmat ehdottavat lapselleen Karhu-nimeä? Millainen prosessi ehdotusta odottaa? Mika Lankila:

- Ensin pyörittelen sitä, miltä se kuulostaa. Yksilöikö se sukupuolta, kuten nimilaki edellyttää eli tytölle tytön nimi ja pojalle pojan nimi? Pohdin, tarkoittaako nimi jollain muulla kielellä jotain ikävää asiaa. Pohdin historiallisia käsityksiä, sanan merkitystä, mistä se on tullut, tutkin aineistoa ja materiaalia, mitä nimestä löytyy, listaa Lankila.

Viranomainen toivoo harkintaa

Yhdysnimet saattavat olla hankalia. Osaset voivat olla hyviä erikseen, mutta ovatko hyväksyttäviä yhdessä. Ja entä etunimi yhdistettynä sukunimeen, voisiko koko nimestä tulla negatiivinen mielleyhtymä.

Kokkolan maistraatin ylitarkastaja Mika Lankila toivoo, että vanhemmat harkitsisivat nimikysymystä tarkkaan. Joskus hankalia rajanvetotilanteita syntyy siitä, millainen nimi kenenkin mielestä aiheuttaa haittaa ja millainen ei. Usein nimiehdotusten takana on tarkkaa perustelua ja harkintaa.

Lankilalle on muodostunut mielikuva, että ihan aina asiaa ei ole ajateltu riittävän tarkasti. Vastaan tulee tilanteita, joissa henkilö haluaa muuttaa nimensä joksikin vähemmän huomiota herättäväksi.

Jostain syystä Karhu on kelvannut suomalaisen ihmisen nimeksi, mutta Tiikeri ei. Ylitarkastaja ei tunne tapausten taustaa, mutta arvioi, että ehkä karhu on suomalaisille tutumpi eläin kuin tiikeri.

Erikoiset nimiehdotukset päätyvät lopulta oikeuministeriön alaisen nimilautakunnan pöydälle. Nimilautakunnan puheenjohtajana on Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas ja lautakunnassa on eri alojen asiantuntijoita. He muun muassa ottavat kantaa nimenmuutoksiin, joihin maistraatti haluaa pyytää lausuntoa.

Kirjamyynti kuihtuu tilastojen mukaan jo kolmatta vuotta. Yhä harvempi lukee, mutta ne, jotka lukevat, tekevät sitä kahden edestä. E-kirjojen suosio kasvaa hissukseen, sitä vauhdittavat kirjastojen parantuvat valikoimat  sekä tablettien kasvava myynti.

Mutta se joukko, joita kirjat eivät kiinnostaa lainkaan, kasvaa koko ajan.

Kumpaan joukkoon sinä kuulut? Onko kirja sinulle välttämätön paha tenttikirjan muodossa vai suuri innoituksen ja irtioton lähde?

Meillä suomalaisilla on taakkanamme vuosisatainen käsitys siitä, että iloinen ihminen on pinnallinen ja jotenkin epäuskottava. Silti huumori kukkii mitä erilaisimmilla tavoilla työmaaruokaloissa ja kahvihuoneissa.

Nauretaanko sinun työpaikallasi navanalushuumorille, tiannekomiikalle vai jollekin ihan muulle?

Valviran selvittämät tapaukset liittyvät kilpirauhasen vajaatoiminnan tai sitä muistuttavien oireiden hoitoon niin sanotulla T3-monoterapialla. Valvira kiinnittää selvityksessään huomiota potilaiden alkututkimuksiin sekä siihen, onko potilaita seurattu riittävän kattavasti T3-hoidon aikana.

Aiheeseen liittyvällä Facebook-sivulla vastustetaan "Valviran aikomusta estää ei-tavanomaisten kilpirauhasongelmien hoito Suomessa". Valviran lääkintöneuvos vastaa kritiikkiin muistuttamalla, että Valviran tehtäviin ei kuulu estää tai edistää tiettyjen lääkkeiden määräämistä ja käyttöä. Lääkkeiden myyntiluvista ja turvallisuudesta vastaa Fimea.

Minkälaisia ajatuksia kilpirauhasongelmien hoito ja siitä käytävä keskustelu sinussa herättävät?

Puolustusvoimien Pohjanmaan aluetoimisto havahtui viime vuonna siihen, ettei kaikilla maakuntakomppanian miehillä kunto riittänyt kovissa kertausharjoituksissa. Juoksentelu täysissä varusteita vaatii ja kuntoa ja kovapanosammunnoissa turvallisuus menee kaiken edelle. Heikkokuntoisimpien lisäksi myös vähiten harjoituksiin osallistuneet siivottiin komppanian vahvuudesta pois.

- Jotkut saivat lähtöpassit, vaikka eivät halunneet. Annoimme myös mahdollisuuden siihen, että kun kuntoa kohottaa, voi päästä takaisin maakuntakomppaniaan ja saa jälleen kuitata nämä varusteet kotiinsa, kertoo komentajakapteeni David Prosi Puolustusvoimien Pohjanmaan aluetoimistosta.

Maakuntakomppanian jäsenet säilyttävät varusteita kotonaan aseita lukuun ottamatta.

Maakuntakomppaniaan vaaditaan 45-vuotialta vähintään 2 200 metrin suoritusta Cooperin testissä, 24-vuotiaiden on juostava 12 minuutissa 2 700 metriä.

- Ihan normaalikunnolla pärjää. Mutta tietysti kunnon kohentaminen ei ole koskaan huono asia. Varusteet painavat ja täällä liikutaan kuten asiaan kuuluu, sanoo Vattajalla harjoitellut reservin sotilasmestari Vesa Isokangas Kannuksesta.

Säästöt karsivat harjoituksia

Puolustusvoimien säästöohjelma tuntuu myös maakuntakomppanioiden toiminnassa. Keski-Pohjanmaan komppanialle osui Pohjanmaan aluetoimiston vuoden ainoa kertausharjoitus. Lisäksi miehet osallistuvat myös maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämille kursseille.

- Kertausharjoituksia on huomattavasti vähemmän. Tämäkin harjoitus on Pohjanmaan aluetoimiston osalta ainoa tänä vuonna. Vuonna 2015 kun organisaatiouudistus astuu voimaan, tarkoitus on lisätä näitä harjoituksia, sanoo komentajakapteeni David Prosi.

Vesa Isokankaalta maanpuolustusharrastukseen kuluu 15-20 päivää vuodessa.

- Maanpuolustus on meidän jokaisen etuoikeus - ei velvollisuus. Tämä on minun tapani olla hommassa mukana. Tietysti tämä on hyvä harrastus ja poikkeaa arkirutiinista.

Etelä-Pohjanmaan maakuntakomppania aloitti pilottina toimintansa vuonna 2005, vuotta myöhemmin perustettiin Keski-Pohjanmaalle ja Pohjanmaalle omat komppaniat. Maakuntakomppanioiden tärkein tehtävä on kohteen suojaaminen, niitä voidaan käyttää myös jalkaväen taisteluihin.

Jalkapallovaikuttajat arvioivat, että kokkolalaisen naisjalkapallon alamäki on monen asian summa. Suurimpana syynä ongelmiin pidetään seuraorganisaation kehittymättömyyttä. Pelaajia olisi, taustavoimia ei. Joukkueen toimiminen vaatii pitkäaikaista suunnittelua.

– Liigatasolla pelaaminen on kovaa työtä. Se vaatii ennen kaikkea paljon seuraihmisiä. Pari henkilöä hoitamassa rahankeruuta ja järjestämässä koko organisaation kahvituksineen ja linja-autoineen ei riitä. Sitten kun itseltä loppuu voimat ja jaksaminen, toimintaan tulee ikäviä asioita taustalle ja se vaikuttaa kokonaisuuteen ja joukkueeseen, muun muassa FC Unitedia mestaruusvuosina valmentanut Keijo Paananen toteaa.

Kokkola F10:n ex-puheenjohtaja ja vahva taustavoima Peter Haldin myöntää, että vaikeata on ollut. Liigalisenssin epäämistä hän silti ihmettelee.

– Viime vuonna teimme aivan hyvän tuloksen, mutta edellinen vuosi oli tosi raskas. Muutama talousprojekti epäonnistui ja antoi meille takamatkaa. Tilanne ei ole missään nimessä katastrofaalinen taloudellisesti. Sen vuoksi olin tosi pettynyt, että lisenssiä ei myönnetty. Perusteita lukiessani olin vielä enemmän pettynyt, Peter Haldin kertoo.

Söivätkö seurat toisiaan?

Etukäteen arveltiin, että kaksi kokkolalaisjoukkuetta ylimmällä sarjatasolla on riski. Porrastus olisi mahdollistanut keskittymisen ja nuorten pelaajien kehittymisen. Nyt osa lopetti ja osa siirtyi toisiin seuroihin.

– Varmasti yhteistyön hedelmä olisi järkevämpi ratkaisu. Kokkolassa on hyviä pelaajia ja juniorivalmennuksessa on tehty hyvää työtä. Uskon, että yksi joukkue olisi taannut liigapaikan vielä tänäkin päivänä, Keijo Paananen miettii.

Peter Haldin kritisoi myös Palloliittoa.

– Sekä me että GBK teimme useampana vuonna huonoja ratkaisuja, kun emme tehneet yhteistyötä missään muodossa. Pikkuisen joutuu myös Palloliiton suuntaan heittämään, että siellä aika aktiivisesti ohjataan pelaajia muihin seuroihin. Sehän ei tietysti ole aivan korrektia, mutta näin se menee, Haldin harmittelee.

Kaikki lähtee juniorityöstä

Kokkola F10 on valittanut liigalisenssipäätöksestä Urheilun oikeusturvalautakuntaan. Jos valitus ei mene läpi, seura pelaa tällä kaudella Naisten ykköstä.

– Meillä on moraalinen vastuu, että jatketaan. Sekä nykyisille pelaajille että tuleville junioripelaajille, Haldin painottaa.

Keijo Paananen korostaa juniorityön merkitystä.

– Omasta tuotannosta täytyy tulla vuosittain omia pelaajia edustusjoukkueeseen. Uskon, että sponsoritkin tykkäävät paljon enemmän siitä, että meillä on oman kaupungin pelaajia joukkueessa. Myös talkoovoimia saadaan paremmin, kun on omia pelaajia seuroissa. 

Paanasen mukaan liigakriteerejä voisi myös höllentää.

– Suomessa on paljon seuroja, joissa riittäisi voimia pelata liigassa, vaikka talous ei ole ehkä aivan liigakriteerien edellyttämällä tasolla. Uskon, että laji, peli, pelaajat, itse fiilis ottelussa ovat paljon tärkeämpiä kuin kuppi-istuimet tai hienot katsomot, jotka eivät kuitenkaan täyty katsojista. Suuret vaatimustasot eivät vie lajia eteenpän, vaan peli, pelaajat ja yleisö, joka viihtyy otteluissa.