Matkapuhelimen paikantaminen on teknisesti helppoa. Paikannus on kytketty suoraan hätäkeskuksen tietojärjestelmäominaisuuteen: paikka ilmestyy yhdellä klikkauksella kartalle, ja tapahtuma vie korkeintaan kymmenen sekuntia.

Riittää, että puhelimessa on virta päällä. Jollei ole, hätäkeskus saa teleoperaattorin kautta selville, mihin tukiasemaan puhelin on ollut viimeksi liittyneenä. Myös prepaid-liittymän paikannus onnistuu, mikäli liittymällä on soitettu hätänumeroon tai hätäkeskuksessa tiedetään numero muuten. Jos taas prepaid on suljettuna olevassa puhelimessa, numeron avulla voidaan selvittää, minkä operaattorin prepaidista on kyse ja operaattorille faksataan paikannuspyyntö.

Sim-kortittoman puhelimen paikantaminen on lähtökohtaisesti lähes mahdotonta. Jos kuitenkin puhelimesta olisi soitettu hätänumeroon ja puhelimen tietoja saataisiin selville, voitaisiin operaattorin kautta saada tietoja, minkä verkon kautta puhelu on ohjautunut hätälinjaan ja selvittää puhelimen sijainti monen mutkan kautta, kuvaa Pohjanmaan hätäkeskuksen johtaja Kari Pastuhov. Tällainen on kuitenkin äärimmäisen harvinaista.

Tarkkuus paras taajamassa

Matkapuhelimen paikantaminen perustuu tukiasematietoihin. Taajamassa paikannustarkkuus on muutamia kymmeniä metrejä, haja-asutusalueella se voi heittää useita kilometrejä. Kari Pastuhov muistuttaa kuitenkin, että esimerkiksi liikenneonnettomuustilanteessa soittaja ei aina edes tiedä, minkä kunnan alueella on, joten paikannuksesta on selkeää hyötyä.

Jo pelkkä soitto hätänumeroon 112 luo perusteen paikantamiselle, sanoo Pastuhov.

- Toinen tilanne on se, että hätäkeskus paikantaa puhelimen vaikka siitä ei olisi soitettu, jos päivystäjälle tulee perusteltu käsitys siitä, että matkapuhelimen haltija on ilmeisessä hädässä tai välittömässä vaarassa, kuvaa Pastuhov.

Pohjanmaan hätäkeskukseen tulee vuosittain noin 200 000 soittoa hätänumeroon. Paikannuksia tehdään useita päivässä. Marjastajien tavoittamisessa paikannusta käytetään arviolta kymmenen kertaa kesässä.

Kotkassa tiistaina kaapattu 8-vuotias tyttö onnistuttiin löytämään matkapuhelinpaikannuksen avulla.

Kokkolassa reilut 200 lasta kisasi lauantaina partiotaitokisassa, mikä innosti toimittajan kokeilemaan omia selviytymistaitojaan ilman partiokokemusta.

Ensimmäisenä vastaan tuli kasvitunnistustesti. Siinä piti tunnistaa kaksitoista suomalaista kasvia ja vielä määrittää, onko kasvi syötävä vai myrkyllinen.

Rasti osoittautuikin kinkkiseksi. Toimittaja tunnisti helpot melko varmasti eli nokkosen, voikukan, ratamon ja niittyleinikin. Mutta myrkyllinen ja syötävä -jaottelu teki tiukkaa. Testistä irtosi vain 2,7 pistettä täydestä 6 pisteestä.

Partiotaitokisan kisanjohtaja Sini Liukkonen lohduttaa.

– Yleensä lapset voittavat kasvitestissä aikuiset. Mutta kyllä 7–12-vuotiaat vetivät tunnistuksen keskimäärin paremmin kuin sinä, Liukkonen analysoi.

Auringon vaarat haltuun?

Seuraava rastilla punnitaan ensiaputaitoja. Hoidettavaksi tulee auringonpistoksesta kärsivä matkalainen. Rastimiehelle pitää kertoa, kuinka potilasta hoidetaan. Apuna voi käyttää myös omia varusteita.

Tämä sujuu jo paremmin.

Toimittaja muistaa viedä potilaan varjoon, antaa juotavaa, vähentää kuumuudesta kärsivän vaatteita sekä asetella pään koholle. Yksi tärkeä asia unohtuu.

– Potilasta pitää rauhoitella ja tilaa seurata. Se on kyllä vaikeaa vielä sudenpennuillekin. Ja potilas jäi sinun hoidolla kuitenkin henkiin, rastimies huojentaa toimittajaa.

Basaari-rastilla piti tunnistaa sokkona 10 laatikossa olevaa esinettä. Nyt toimittaja pääsee loistamaan. Hän tunnistaa seitsemän esinettä vaaditussa ajassa.

Uniikkeja tehtäviä: lanttukukkoa ja suklaapoppareita

Luontotuntemuksen lisäksi hyvin usein partiokisoissa tai leireillä kisataan kätevyystehtävissä, kertoo Sini Liukkonen.

– Yleisin rakennusmateriaali on puu, mutta joskus käytetään myös metallia tai vuolukiveä.

Ruoanlaittotaitojen mittauksesta on tullut suosittua ja vaatimustaso on välillä eräolosuhteisiin aika kova.

– Voidaan vaatia lanttukukon, kevätkääryleiden, täytekakun, pizzan tai suklaapopcornien valmistamista. Kerran eräissä kisoissa paistettiin lanttukukkoa nuotiolla neljä tuntia. Puoli yötä siinä meni, mutta valmista tuli, kehaisee Liukkonen.

Työkaluihin törmää väkisinkin partiopiireissä. Tutuksi tulevat ainakin kirves, vasara ja saha, eikä lähtötaitoja välttämättä tarvita.

– Kun eka kerran saa puukosta sormeen, niin osaa ottaa ainakin varovaisemmin, heittää kisanjohtaja.

Sini Liukkosella on itsellä takana partioelämää noin 10 vuotta. Kahdeksasluokkalaisesta asti Liukkonen on vetänyt jotain ryhmää. 

– Vastuun saaminen ja muiden johtaminen ovat opettaneet sujuvaksi diplomaatiksi. Partiosta voi ponnistaa hyväksi pomoksi! uskoo Liukkonen.

Kirjamyynti kuihtuu tilastojen mukaan jo kolmatta vuotta. Yhä harvempi lukee, mutta ne, jotka lukevat, tekevät sitä kahden edestä. E-kirjojen suosio kasvaa hissukseen, sitä vauhdittavat kirjastojen parantuvat valikoimat  sekä tablettien kasvava myynti.

Mutta se joukko, joita kirjat eivät kiinnostaa lainkaan, kasvaa koko ajan.

Kumpaan joukkoon sinä kuulut? Onko kirja sinulle välttämätön paha tenttikirjan muodossa vai suuri innoituksen ja irtioton lähde?

Punkkibussissa ennakoidaan vilkasta rokotuskevättä. Keski-Pohjanmaan Hoitopalvelun bussi kiertää länsirannikkoa Kristiinankaupungista Kemiin toukokuun alusta  alkaen.

Puutiaisaivotulehdukselta suojaavaa rokotetta on tilattu hiukan edellisvuotta enemmän, kuten tavallisesti. Vuosittain bussissa rokotuksen tai tehosteen käy ottamassa 6000-7000 ihmistä. Vilkkainta on kaupunkikeskuksissa.

- Kysyntä on hyvin tasaista, vilkkainta se on rannikon kaupungeissa Vaasasta  Kemiin. Toisaalta rokotteista täytyy muistuttaa ihmisiä, muuten he unohtavat tehosteet, sanoo terveydenhoitaja Terttu Niemelä.  

Niemelän mukaan suurin  rokotteiden hankkimiseen on punkkien lisääntyminen.

 - Ihmiset pelkäävät niiden aiheuttamia riskejä ja tulevat rokotukseen.

Punkkirokotteen hinta on bussissa sama kuin apteekeissa. Bussissa rokotteen saava ei kuitenkaan tarvitse lääkkeelleen erillistä reseptiä.

Viime vuonna punkkirokote loppui kesken, kun kaksi lääke-erää pilaantui matkalla Suomeen. Koko maassa kiertää kolme punkkibussia: kaksi länsirannikolla, yksi Lappeenrannan lähellä itärajan tuntumassa.

Täysi suoja kolmessa vuodessa

Punkkirokotesarjan aloittava käy ensin lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa rokotuksessa ja seuraavana vuonna kerran. Siitä lähtien tehoste on haettava alle 60-vuotiailla 5 vuoden välein ja yli 60-vuotiailla 3 vuoden välein.

Ohjeistus kertoo, että ensimmäisen piikin jälkeen suoja on noin 45-prosenttinen. Toisen rokotteen jälkeen suoja on 95-prosenttinen. Suoja on täydellinen vasta vuoden päästä, kun kolmaskin rokote on saatu. Suojan voimassaoloon tarvitaan säännölliset tehosterokotteet.

Jos pelkää uusintarokoteajan unohtuvan muistista, apua löytyy netistä: punkkiklinikka.fi  sivulta voi saada tilattua itselleen muistutuksen.

Rokote suojaa puutiaisaivotulehdukselta eli TBE:ltä. Punkki voi kantaa myös borrelia-bakteeria, tätä infektiota vastaan ei ole rokotetta, mutta sitä voidaan hoitaa antibiooteilla.

Kokkolan ja Vaasan alueen jakelupäällikkö Jouni Männistö sanoo, että jakelun kannalta keskittämisessä on järkeä.

– Kun postinkantaja avaa ja sulkee noin 600–700 laatikon kantta päivässä, on esimerkiksi korkeudella suuri merkitys. Jakelun on tapahduttava luontevasti ja oikealla korkeudella. Jos joutuu väärässä asennossa kurkottelemaan, se näkyy aika pian olkapää- sekä tuki- ja liikuntaelinvaivoina. Varsinkin jakajien ikähaitarin yläpäässä.

– Pihoilla tapahtuu pahimmillaan noin tuhat liukastumista vuodessa. Sellainen on jakajalle paha juttu ja saattaa pahimmillaan johtaa jopa työkyvyttömyyseläkkeelle.

Postilta ohjeet

Kokkolassa laatikkosouvi alkoi huhtikuussa, jolloin, omakotialueille jaettiin ensimmäinen tiedote. Vapun jälkeen postin edustajat kiertelivät alueilla keskustelemassa ja jakamassa ohjeita.  Nyt osalla alueita on jo tehty tarkastuksia. Kokkolassa on kuusi aluetta, joita postilaatikkojen keskittäminen koskee.

– Odotettua paremmin on mennyt, jo lähes puolet huhtikuussa ilmoituksen saaneista on siirtänyt laatikkonsa. Aikataulut pitävät hyvin.

Jouni Männistö silmäilee pienellä kierroksella yhden omakotialueen laatikostoja.

– Ihmiset ovat tehneet hyvä telineitä. Jakajan kannalta laatikot on valittu onnistuneesti. Korkeus on oikea, jos tulee autolla tai pyörällä, reilun metrin korkeus hyvä.  Asukkaathan joutuvat itse tekemään nämä jalustat. Posti ei siihen puutu, mutta antaa vinkkejä.

Ei suurempia nurinoita

Ihmisten päivittäinen postinhakumatka jatkuu nykyisestä portinpielestä, taajama-alueella maksimimatka saa olla 50 metriä.

Jouni Männistön mukaan suurempia protesteja ei ole ollut.

– Tietysti saattaa harmittaa, jos joutuu aamulla pukemaan päälle postinhakureissua varten. Mutta yleensä ihmiset eivät ole pahemmin valittaneet.

Myöskään naapurien huonot välit eivät estä laatikoiden keskittämistä.

– Ihmisiähän me kaikki olemme. Kun laatikot ovat yhteinen ponnistus, saattaa olla hieman hankalaa. Olemme valinneet alueille kiertelemään ihmisiä, jotka neuvovat, osaavat sovitella ja saavat hommat hoitoon. Joskus on tarvittu muutama yhteinen pohdintatuokio, ennen kuin asiat on saatu selviksi. 

Salamajärven kansallispuistossa on oltu täydessä touhussa jo pitkään, vaikka virallisia kesäkauden avajaisia vietetäänkin vasta lauantaina 16. toukokuuta. Metsäpeuroistaan tunnetussa puistossa valmistaudutaan aiempaa vilkkaampaan kesään, muun muassa parempien palveluiden ja markkinoinnin ansiosta.

– Aiemmasta poiketen luontotupa ja kahvio ovat kesä-, heinä- ja elokuussa auki joka päivä. Palvelua on saatavilla myös aukioloaikojen ulkopuolella, esimerkiksi majoituksen suhteen. Myös markkinointia on pyritty parantamaan, ja pikkuhiljaa tieto on alkanut kulkea, kertoo Koirasalmen luontotuvan yrittäjä Maari Kirvesmäki.

Tarjolla apua ja opastusta

Kirvesmäellä on parin vuoden kokemus luontotuvan pyörittämisestä, ensin osuuskunnassa ja sitten yrittäjänä. Hän uskoo vuonna 1982 perustetulla kansallispuistolla olevan paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.

– Tämä on ehkä elänyt aiemmin hieman hiljaiseloa. Tehokkaammalla tiedottamisella esimerkiksi luontotuvan kävijämäärä nousi viime kesänä 70 prosenttia edelliskesään verrattuna, Kirvesmäki kuvailee.

Yksi edellytys kävijämäärän nousulle on yrittäjän mukaan palveluiden helppo saatavuus.

– Kyllä täällä pitää olla paikalla ihminen, jolta saa tietoa ja apua. Monelle voi olla suuri kynnys lähteä kansallispuistoon yksikseen.

Tuntematon puisto

Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakuntien rajalla sijaitseva Salamajärven kansallispuisto on reilun 60 neliökilometrin kokoinen ja sieltä löytyy noin 70 kilometriä merkittyjä reittejä. Maarit Kirvesmäki on huomannut, että puisto tunnetaan varsin huonosti.

– Aktiiviset luontoharrastajat kyllä tuntevat tämän, mutta suuri yleisö ei niinkään. Olimme hiljattain Jyväskylässä matkailutapahtumassa, ja siellä moni ei ollut koskaan kuullutkaan tästä.

Kirvesmäki uskoo kuuluisimpien kansallispuistojen jättävän muita varjoonsa.

– Metsähallituksen pienenevät resurssit uppoavat helposti Nuuksioon ja muihin tunnettuihin puistoihin. Salamajärvellä reitit ovat hyvässä kunnossa, mutta teiden kunnossapidosta olemme saaneet taistella.

Edullista matkailua

Luontotupayrittäjä uskoo luonnossa liikkumisen olevan kasvussa.

– Luonnossa liikkumisen terveysvaikutuksista on puhuttu niin paljon. Ja onhan se paljon edullisempaa kuin muu matkailu.

Kirvesmäki kannustaa myös kokemattomia eränkävijöitä uskaltautumaan kansallispuiston poluille.

– Reitit ovat helppoja ja selkeitä, ja niiden pituus vaihtelee kahdesta kilometristä 58 kilometriin. Jokainen pystyy patikoimaan pari kilometriä. Petojakaan ei tarvitse pelätä: olemme asuneet täällä vuoden, emmekä ole nähneet petoja.

Ylivieskan seutukunnassa mopoilu on monin paikoin sallittu maantien suuntaisilla ja niitä risteävillä kevyen liikenteen väylillä. Nyt mopoilua rajoitetaan turvallisuussyistä. Ely-keskuksen mukaan mopot aiheuttavat kevyen liikenteen väylillä muita nopeampina ja painavampina muille kulkijoille toistuvia vaarallisia tilanteita.

Eniten mopo-onnettomuuksia sattuu liittymissä risteämis- ja kääntymistilanteissa, joissa toisena osapuolena on moottoriajoneuvo.

Muutosten jälkeen Ylivieskassa, Alavieskassa, Kalajoella, Oulaisissa ja Sievissä saa mopoilla pyöräteillä lähinnä vain taajaman ulkopuolella valta- ja kantateiden vasilla. Samalla mopoille sallitus väylät selkeytetään niin, ettei tulkinnanvaraisuutta jää.

Käytännössä mopoille sallittuja pyöräteitä vähennetään poistamalla pyörätiemerkkien yhteydestä Sallittu mopoille -lisäkilvet. Myös muihin liikennemerkkeihin tehdään lisäyksiä niissä kohdissa, joissa mopoilijoiden pitää siirtyä ajoradalle.

Mopon tulo ajoradalle vaatii asennemuutosta

Mopojen määrä on lähes kolminkertaistunut Ylivieskan seudulla kymmenessä vuodessa. Samalla mopo-onnettomuuksissa loukkaantuneiden määrä on kasvanut 2,5-kertaiseksi. Kasvu on kovempaa kuin maassa keskimäärin.

Kokkolassa mopo-onnettomuuksien määrä lähes puolittui sen jälkeen, kun mopot häädettiin pääosin pois kevyen liikenteen väyliltä.

Ely-keskuksen mukaan muutos selkeyttää mopon paikkaa, joka on ajoradalla. Autoilijoiden on aiempaa tärkeämpää ottaa mopoilijat huomioon – se taas vaatii ely-keskuksen mukaan asennemuutosta molemmilta osapuolilta.

Verkko Korpelan häiriökarttapalvelusta voi tarkistaa sähkönjakelun häiriöt ja niiden laajuuden. Siitä selviää myös huoltotöiden aiheuttamat keskeytykset.

Vaikka netistä selviääkin sähkökatkosten laajuus, toivoo verkkoyhtiö edelleen yleisöltä tarkempia tietoja häiriöiden aiheuttajista, esimierkiksi sijaintitietoja linjojen päälle kaatuneista puista. Niitä voi soittaa numeroon 06-873 222.

Häiriöpalvelu toimii myös matkapuhelimilla, sen osoite on https://keskeytyskartta.korpelanvoima.fi/.

Missio Kokkolan hallituksen puheenjohtaja Kalevi Jyrkän mukaan kokkolalaiset katsoivat oman yhdistyksen perustamisen aiheelliseksi muun muassa sen vuoksi, että Nokia on kaukana. Jyrkkä luonnehtii toimintaan haasteelliseksi, sillä yhdistys kattaa omat kulunsa kolehtien ja kymmenysten tuotolla. Aktiivijäseniä on 20-30, mutta kokouksiin osallistuu enemmän väkeä.

Yhdistys järjestää viikottain puolenkymmentä hengellistä tilaisuutta ja uskoo jäsenmääränsä kasvavan tulevaisuudessa.

Muualla Suomessa Nokialta lähteneen herätysliikkeen synnyttämät seurakunnat ovat organisoituneet Nokia Church-kirkkokunnan alaisuuteen, sillä Nokia Missio ry keskittyy lähtystyöhön ja sillä on enää yksi palkattu työntekijä. Kokkolalaislähtöinen Markku Koivisto ei viime aikoina ole osallistunut toimintaan.

Nokia Church-kirkkokunnalla on noin 400 jäsentä ja viikottain tilaisuuksissa käy 600-700 ihmistä. Kirkkokunnan taloustilanne on nyt valoisampi kuin syksyllä.

Alkuvaiheessa Nokia Mission suurkokouksiin saattoi osallistua jopa pari tuhatta ihmistä, mutta viime aikoina enimmillään 300. Uusi yhdistys ei järjestä enää vuokratuissa tiloissa suurkokouksia kalliiden kustannusten takia.

Sään aiheuttamien vahinkojen korvaaminen vakuutuksesta tulee mieleen vasta, kun tuho osuu omalle rakennukselle, autolle tai kohdistuu perheenjäseneen. Kuluneella viikolla myrsky on kaatanut puita pitkin maakuntaa ja vaurioista ovat kärsineet ainakin talot, autotallit ja autot. Marjo Päivärinta Tapiolan Kokkolan konttorista kertoo, että kotivakuutus korvaa, jos puu kaatuu talon päälle.

- Jos puu kaatuu esimerkiksi auton päälle ja vahingoittaa samalla leikkimökkiä, niin mökin vahingot korvataan kotivakuutuksesta ja auton vauriot puolestaan auton kaskovakuutuksesta, täsmentää Päivärinta.

Myös salaman aiheuttamat tulipalot vakuutus korvaa. Ne kuuluvat jopa suppeimpaan turvaan, johon sisältyy palo-, noki- ja myrskyvahingot. Mikäli raekuuro pommittaa auton lommoille, korvaus tulee jälleen kaskovakuutuksesta.

Sadevesien vahingot kinkkisempiä

Rankkasateiden aiheuttamissa vahingoissa vakuutusyhtiöt ovat tarkempia. Putkiston tai viemärikaivon tulviminen ei kuulu vakuutusyhtiöiden korvauslistalle, Päivärinta kertoo. Sen sijaan ukkosen käräyttämät sähkölaitteet, esimerkiksi televisiot, digiboksit ja tietokoneet, kuuluvat korvattavien vahinkojen piiriin.

- Korvauspäätökset tekee kuitenkin viime kädessä korvauskäsittelijä. Tarkemmat korvausehdot kannattaakin aina tarkistaa oman kotivakuutuksen ehdoista. Sen, minkä toinen vakuutusyhtiö korvaa, voi jäädä muualla korvaamatta, Päivärinta muistuttaa.

Tällä viikolla asiakkaat ovat hakeneet erityisesti salamaniskun aiheuttamia vahinkoja korvattavaksi. Myös metsänsä aikoinaan vakuuttaneet metsänomistajat ovat huokaisseet helpotuksesta, sillä metsän palo- tai myrskyvahingoistakin voi saada korvausta. Vakuutusyhtiö käyttää korvauksen perusteena yleensä metsähoitoyhdistyksen arviota tuhoista.

Vakuutuksen ottajina suomalaiset ovat kuuliaista kansaa. Lähes jokaisesta kotitaloudesta löytyy vähintään minimivakuutus, joka korvaa palo-, myrsky- ja nokivahingot.

Kun parikymmentä kokkolalaisnaista kokoontui alkuvuodesta ensimmäiselle yhteislenkille, oli tavoite ja lähtötaso selvillä.

– Koko porukka ponnisti nollasta. Seassa oli vaihtelevasti liikuntaa harrastavia, mutta ryhmä pinnisti yhteispäätöksellä eteenpäin nollasta. Muutaman kerran viikossa liikkuvia oli joukossa pari, taas nollatasoista veti enemmän sohva kuin lenkkipolku, naurahtaa ohjaaja ja opettaja Holmbäck.

Ensimmäinen lenkki tammikuussa oli mieleenpainuva.

– Tavoitteena oli juosta neljä minuuttia puolen minuutin pätkissä neljän kilometrin lenkillä. Pelkkä lämmittely meinasi alussa olla nollakuntoiselle liikaa. Sitten vain vuoroteltiin kävelyä ja juoksua sopivassa tahdissa, muistelee voimisteluseura Nodranin juoksuryhmää vetävä Holmbäck.

Ohjaaja taiteili erikuntoisten kanssa parhaansa mukaan. Mielenkiinnon ylläpitäminen kävi välillä työstä.

– Yritin kannustaa yksilöllisestikin, kaikki saivat palautetta esimerkiksi askelluksesta, joita olin videoinut.

Treenijakson puolivälissä ohjaaja hyppäsi pyörän selkään.

– Niin ohjauksen ja kannustushuudotkin sai jaettu tasapuolisesti. Samalla kuuntelin juoksijoiden askellusta ja huusin palautetta juoksutekniikasta, Holmbäck naurahtaa.

Matka jatkuu ja etappeja kertyy

Puolet kokkolalaisporukasta on pudonnut matkan varren pois. Samalla tahti on tiivistynyt ja lenkkipituus venynyt.

– Kun ryhmä ensimmäistä kertaa jaksoi juosta seitsemän kilometriä, näkyi loppumetreillä voittajafiilis.

Ohjaaja nauttii työvoitosta, mutta myös juoksijoiden omasta innosta. Lenkkien lisäksi harjoitteluun on sisältynyt lihashuoltoa ja lihaskuntoakin.

– Kotitehtäviä tuli kevään aikana tiuhaan. Määräsin venyttelyä, mutta harrastamaan muutakin liikuntaa: tanssia ja pyöräilyä.

Toiveissa on jatkaa samalla ryhmällä vielä kesän jälkeenkin. Holmbäck jo haaveilee tulevista etapeista.

– Kokkolassa järjestetään elokuussa venetsialaismaraton ja reittivalikoimassa on myös kymppi, joten ehkä sinne. Ja keväällä on puolimaraton, jos lähtijöitä olisi, haaveilee ohjaaja.

Painavatko taustalla lapsuuden traumat, kivulias porauskokemus, puudutuspiikki vai kavereiden yleisesti lietsomat hirveät sattumukset lääkärintuolista?

Kipu, hajut vai ihan kaikki? Se, että kajotaan suuhun, eikä kykene kesken toimenpiteen lääkärille puhumaan?

Jos fobia ja jännitys ovat kovat, voiko sellaista pelkoa selättää? Kerro meille oma tarinasi ja pelkosi syy.

Kun UV-indeksi nousee yli kolmen, olisi iho suojattava auringon UV-säteilyltä. Suomessakin arvo ylittyy herkästi aurinkoisena kesäpäivänä.

Suojautumiseen on tarjolla voiteta, mutta asiantuntijat sanovat vaatteiden olevan paras suoja. Kauppojen hyllyille on viime vuosina ilmestynyt retkeilyvaatteita, joiden luvataan tarjoavan UV-suojakertoimen.

UV-suoja saadaan aikaan kemiallisesti

Markkinointisuunnittelija Hanna-Liisa Erkeheikki Haltilta sanoo, että kaikki kangas suojaa säteilyltä, mutta korostaa samalla, että UV-suojaa tarjoavat erikoisvaatteet on käsitelty kemiallisesti.

- Näihin tuotteisiin valitaan materiaali, joka on luonnostaakin tiivis. Lisäksi kangas käsitellään kemikaalilla, joka parantaa kankaan kykyä heijastaa pois UV-säteitä.

Kemikaali on sisällä kankaan rakenteessa, siksi ei voida puhua kalvosta. Erkheikki sanoo, että kankaalle annettava UPF- eli suodatusarvo perustuu kansainväliseen standardiin.

Suomen Syöpäyhdistyksen viestintäpäällikkö Satu Lipponen ei täysin niele markkinointilauseita.

- Ihan ohut puuvillapaitakin suodattaa noin 90 prosenttia UV-säteistä.

Lipponen muistuttaakin aurinkosuojauksessa maalaisjärjen käytöstä.

Haltin markkinointisuunnittelija Hanna-Liisa Erkheikkikään ei väitä puuvillapaidan suojauskykyä vastaan, mutta korostaa testien merkitystä.

- Paitoja ja materiaalejakin on monenlaisia ja niitä pitää standardoida, sanoo Erkheikki.

UV-Suojaus ei ole ikuinen

UV-suojaus ja UPF-arvo näkyy myös vaatteen hinnassa. Erkheikki selittää hintaeroa käsittelyn tuomalla ylimääräisellä työllä.

Ikuinen vaatteen UPF-arvo ei ole. Ajan myötä sen tehokkuus lähenee siis tavallista vaatetta. Haltin käyttämä suojaus heikkenee noin kymmenessä pesussa. Aivan jatkuvasti kallista UV-suojapaitaa ei siis kannata pestä. Vaatettaan voi säästä myös välttämällä konepesua ja tyytymällä kevyeen huuhteluun tarvittaessa.

Moni työnantaja kannustaa työntekijöitä harrastamaan liikuntaa, jotta työkyky säilyisi. Onko oikein, että työntekijältä ikään kuin vaaditaan tällaista ponnistusta vapaa-ajalla?

Sanotaan, että hyvä työyhteisö voi auttaa kestämään painetta. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Helpottaako pelkkä asioista puhuminen vai voiko työkaveri jeesata muullakin tavalla?

Tällä viikolla vietetään Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviikkoa. Valokeilassa ovat stressi ja työelämän psykososiaaliset riskit. Pitkän taantuman varjossa eurooppalaisilla työpaikoilla stressiä synnyttää pelko irtisanomisista ja työn loppumisesta. Onko mielestäsi ehkä turhaa miettiä työpaikan stressiä, jos yhä useampi onkin kokonaan vailla työtä?

Punkkibussissa ennakoidaan vilkasta rokotuskevättä. Keski-Pohjanmaan Hoitopalvelun bussi kiertää länsirannikkoa Kristiinankaupungista Kemiin toukokuun alusta  alkaen.

Puutiaisaivotulehdukselta suojaavaa rokotetta on tilattu hiukan edellisvuotta enemmän, kuten tavallisesti. Vuosittain bussissa rokotuksen tai tehosteen käy ottamassa 6000-7000 ihmistä. Vilkkainta on kaupunkikeskuksissa.

- Kysyntä on hyvin tasaista, vilkkainta se on rannikon kaupungeissa Vaasasta  Kemiin. Toisaalta rokotteista täytyy muistuttaa ihmisiä, muuten he unohtavat tehosteet, sanoo terveydenhoitaja Terttu Niemelä.  

Niemelän mukaan suurin  rokotteiden hankkimiseen on punkkien lisääntyminen.

 - Ihmiset pelkäävät niiden aiheuttamia riskejä ja tulevat rokotukseen.

Punkkirokotteen hinta on bussissa sama kuin apteekeissa. Bussissa rokotteen saava ei kuitenkaan tarvitse lääkkeelleen erillistä reseptiä.

Viime vuonna punkkirokote loppui kesken, kun kaksi lääke-erää pilaantui matkalla Suomeen. Koko maassa kiertää kolme punkkibussia: kaksi länsirannikolla, yksi Lappeenrannan lähellä itärajan tuntumassa.

Täysi suoja kolmessa vuodessa

Punkkirokotesarjan aloittava käy ensin lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa rokotuksessa ja seuraavana vuonna kerran. Siitä lähtien tehoste on haettava alle 60-vuotiailla 5 vuoden välein ja yli 60-vuotiailla 3 vuoden välein.

Ohjeistus kertoo, että ensimmäisen piikin jälkeen suoja on noin 45-prosenttinen. Toisen rokotteen jälkeen suoja on 95-prosenttinen. Suoja on täydellinen vasta vuoden päästä, kun kolmaskin rokote on saatu. Suojan voimassaoloon tarvitaan säännölliset tehosterokotteet.

Jos pelkää uusintarokoteajan unohtuvan muistista, apua löytyy netistä: punkkiklinikka.fi  sivulta voi saada tilattua itselleen muistutuksen.

Rokote suojaa puutiaisaivotulehdukselta eli TBE:ltä. Punkki voi kantaa myös borrelia-bakteeria, tätä infektiota vastaan ei ole rokotetta, mutta sitä voidaan hoitaa antibiooteilla.

Kokkolassa reilut 200 lasta kisasi lauantaina partiotaitokisassa, mikä innosti toimittajan kokeilemaan omia selviytymistaitojaan ilman partiokokemusta.

Ensimmäisenä vastaan tuli kasvitunnistustesti. Siinä piti tunnistaa kaksitoista suomalaista kasvia ja vielä määrittää, onko kasvi syötävä vai myrkyllinen.

Rasti osoittautuikin kinkkiseksi. Toimittaja tunnisti helpot melko varmasti eli nokkosen, voikukan, ratamon ja niittyleinikin. Mutta myrkyllinen ja syötävä -jaottelu teki tiukkaa. Testistä irtosi vain 2,7 pistettä täydestä 6 pisteestä.

Partiotaitokisan kisanjohtaja Sini Liukkonen lohduttaa.

– Yleensä lapset voittavat kasvitestissä aikuiset. Mutta kyllä 7–12-vuotiaat vetivät tunnistuksen keskimäärin paremmin kuin sinä, Liukkonen analysoi.

Auringon vaarat haltuun?

Seuraava rastilla punnitaan ensiaputaitoja. Hoidettavaksi tulee auringonpistoksesta kärsivä matkalainen. Rastimiehelle pitää kertoa, kuinka potilasta hoidetaan. Apuna voi käyttää myös omia varusteita.

Tämä sujuu jo paremmin.

Toimittaja muistaa viedä potilaan varjoon, antaa juotavaa, vähentää kuumuudesta kärsivän vaatteita sekä asetella pään koholle. Yksi tärkeä asia unohtuu.

– Potilasta pitää rauhoitella ja tilaa seurata. Se on kyllä vaikeaa vielä sudenpennuillekin. Ja potilas jäi sinun hoidolla kuitenkin henkiin, rastimies huojentaa toimittajaa.

Basaari-rastilla piti tunnistaa sokkona 10 laatikossa olevaa esinettä. Nyt toimittaja pääsee loistamaan. Hän tunnistaa seitsemän esinettä vaaditussa ajassa.

Uniikkeja tehtäviä: lanttukukkoa ja suklaapoppareita

Luontotuntemuksen lisäksi hyvin usein partiokisoissa tai leireillä kisataan kätevyystehtävissä, kertoo Sini Liukkonen.

– Yleisin rakennusmateriaali on puu, mutta joskus käytetään myös metallia tai vuolukiveä.

Ruoanlaittotaitojen mittauksesta on tullut suosittua ja vaatimustaso on välillä eräolosuhteisiin aika kova.

– Voidaan vaatia lanttukukon, kevätkääryleiden, täytekakun, pizzan tai suklaapopcornien valmistamista. Kerran eräissä kisoissa paistettiin lanttukukkoa nuotiolla neljä tuntia. Puoli yötä siinä meni, mutta valmista tuli, kehaisee Liukkonen.

Työkaluihin törmää väkisinkin partiopiireissä. Tutuksi tulevat ainakin kirves, vasara ja saha, eikä lähtötaitoja välttämättä tarvita.

– Kun eka kerran saa puukosta sormeen, niin osaa ottaa ainakin varovaisemmin, heittää kisanjohtaja.

Sini Liukkosella on itsellä takana partioelämää noin 10 vuotta. Kahdeksasluokkalaisesta asti Liukkonen on vetänyt jotain ryhmää. 

– Vastuun saaminen ja muiden johtaminen ovat opettaneet sujuvaksi diplomaatiksi. Partiosta voi ponnistaa hyväksi pomoksi! uskoo Liukkonen.

Kolmatta vuotta järjestettävät Voimaa vanhuuteen -ohjelman kurssit ovat täyttyneet joka vuosi Kokkolassa. Kurssin käynyt voi perustaa oman senioreja liikuttavan ryhmän tai vierailla vaikka palvelutaloissa hoitohenkilökunnan apuna.

Kursseja järjestetään syksyllä kaksi - molemmille pääsee kymmenen henkilöä. Mitään pohjakoulutusta kurssille ei vaadita, kertoo Kokkolan liikuntapalveluiden liikunnanohjaaja Anne Raatikainen.

Raatikaisen mukaan kelpoisuudeksi riittää, jos itse on aktiivinen liikkuja, joka haluaa myös liikuttaa muita.

- Voi lähteä liikuttamaan läheisiään: isovanhempiaan tai vanhempiaan. Tai sitten voi lähteä avuksi ystäväpalveluun tai palvelutaloihin liikuttamaan vanhuksia. Koulutuksen käynyt voi myös perustaa esimerkiksi kuntosaliryhmän, jota voi ohjata.

Saliryhmät täynnä

Vastaavia kuntosaliryhmiä on vedetty Kokkolassa Tervakartanon ja Kuusikummun palvelutaloissa jo vuoden ajan. Vastaanotto on ollut hyvä.

- Syksyn ryhmät ovat täynnä, paljastaa Raatikainen.

Kokkolassa on tällä hetkellä noin 3 500 yli 75-vuotiasta ikääntynyttä. Vaiva tai sairaus pistää usein ikääntyneen ulkoilulle stopin. Ohjaukselle on todellakin tarvetta.

- Ulkoiluttamiseen tarvitaan vapaaehtoisia koko ajan lisää. Samalla ikääntynyt saa voimaa ja tasapainoharjoittelua, Raatikainen huomauttaa.

Pelkkä kestävyysliikunta ei vanhuksellekaan riitä. Lihasvoiman ja tasapainon parantamisesta on tutkitusti eniten hyötyä.

- Eniten ikääntyneen toimintakykyä nostaa selvästi säännöllinen voima- ja tasapainoharjoittelu. Esimerkiksi kolmen kuukauden jakso, jossa kaksi kertaa viikossa tehdään voima- ja tasapainoharjoittelua, kantaa selvästi hedelmää, kertoo Raatikainen.

Palkinnon on myöntänyt Skepsis-yhdistys. Se ilmoittaa edistävänsä tieteellisen tiedon hankintamenetelmien opetusta sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta.

Palkinnon myöntämisperusteissa yhdistys maalaa Magneettimedian toimittamisesta ja sisällöstä värikkään kuvan.

-Magneettimedian toimittajat ovat erikoistuneet mielikuvituksellisten tarinoiden kirjoittamiseen. Lehden toimitukselta puuttuu paitsi taito lähdekritiikkiin, myös halu pysyä hyvissä journalistisissa käytännöissä.

-Magneettimedian artikkelit ovat lähinnä uutisiksi naamioitua uskomushoitojen mainontaa sekä mielikuvituksellisia salaliittoja kehitteleviä kolumneja. Erityisen valitettavaa on, että lehti antaa täysin väärän kuvan uskomushoitojen vaikutuksista.

Skepsis ry:n mielestä yleisön on voitava odottaa ilmaisjakelulehdiltäkin vastuuntuntoa sisällön suhteen, erityisesti silloin, kun liikutaan niinkin tärkeän aihepiirin kuin terveyden parissa.

Verkkosivujen lisäksi Magneettimedia-lehteä jaetaan yli 330 000 kappaletta Oulun, Kokkola-Ylivieskan ja Lahden seuduille.

Sadan parhaan joukossa ovat myös Haapajärven ja Kannuksen lukiot. Pietarsaaren suomenkielisen lukion sijoitusnumero on 150 , kokkolalaislukioista paras on Yhteislyseon lukio, jonka sijoitus on 183.

Vertailu perustuu ylioppilastutkinnon neljän pakollisena kirjoitettavan aineen pistemäärien keskiarvoon tänä keväänä.

Tilanne alkoi ravintolassa 15.00 maissa, kun mies oli puhunut ravintolassa olleelle seurueelle repussaan ollevasta esineestä, ”jolla voi räjäyttää paikan ilmaan.”   

Poliisin mukaan yksi seurueen jäsenistä oli poiminut repusta käsikranaatin. Tässä vaiheessa kranaattirepun omistaja oli paennut paikalta.

Poliisi tavoitti hänen myöhemmin, otti kiinni ja toi Kokkolan poliisivankilaan. Puolustusvoimille toimitettu käsikranaatti on todettu vaarattomaksi.