Robert Gabriel Mugabe syntyi 21. helmikuuta 1924 maassa, jota ei enää ole.

Nykyisin Zimbabwena tunnettu maa tunnettiin silloin nimellä Etelä-Rhodesia. Nimensä se oli saanut brittiläisen siirtomaaherran Cecil Rhodesin mukaan, ja maa kuului Britannian imperiumiin.

Taistelusta tätä imperiumia ja sen jälkeensä jättämää epäoikeudenmukaisuuden perintöä vastaan tuli Mugaben elämäntehtävä.

Hän oli kiistatta yksi Afrikan merkittävimmistä vapaustaistelijoista.

Ja hänestä tuli kiistatta yksi maanosan pahamaineisimmista diktaattoreista.

Valkoisten vähemmistövalta kaatui, Mugabe nousi valtaistuimelle

Mugabe suoritti nuoruudessaan useita yliopistotutkintoja eri puolilla Afrikkaa, muiden muassa Etelä-Afrikassa ja Ghanassa. Hän opiskeli kasvatus- ja taloustieteitä.

Mugabe omaksui marxilaisen ideologian, ja sen ideaali sortovallan alaisuudesta vapautuvasta kansasta yhdistyi Mugaben ajattelussa taisteluun siirtomaavaltaa vastaan.

Mugabe oli merkittävässä roolissa Zimbabwen itsenäistymiskamppailussa. Hän toimi vuodesta 1960 alkaen lukuisissa poliittisissa ja aseellisissa liikkeissä, joiden tarkoituksena oli lopettaa Rhodesian valkoisten vähemmistövalta.

Hän ihaili kolonialismin vastaisen taistelun ikoneja, kuten Ghanan Kwame Nkrumah'aa ja Tansanian Julius Nyerereä, ja unelmoi panafrikkalaisesta valtiosta.

Siirtomavallan vastainen taistelu vei Mugaben, kuten monet muutkin vapaustaistelun ikonit, vankilaan.

Hän käytti 12 vuoden vankilatuomionsa opiskellen. Mugabe johti Zimbabwen afrikkalaisen kansallisen unionin Zanun armeijaa sisällissodassa valkoista rotusortohallintoa vastaan.

YK:n pakotteiden ja sissikapinan johdosta Zimbabwessa järjestettiin vuonna 1979 ensimmäiset vapaat vaalit. Voittoon nousi Mugaben edustama Zanu-PF-puolue, ja Mugabe otti hoitaakseen pääministerin tehtävät.

Mugaben ja miljoonien zimbabwelaisten unelmat kävivät toteen, kun Britannia myönsi Zimbabwelle itsenäisyyden vuonna 1980.

Mugabe nousi maan ensimmäiseksi mustaksi johtajaksi. Hän toimi aluksi pääministerinä ja vuodesta 1987 eteenpäin presidenttinä.

Kuherruskuukausi ei kestä pitkään ja alkaa "Gukurahundi"

Mugaben hallinnon alkuvuodet 1980-luvulla olivat verrattain menestyksekkäitä monella mittarilla. Cecil Rhodesin siirtomaavaltaa symboloivat patsaat kaatuivat ympäri maata, ja maan pääkaupunki Salisbury nimettiin Harareksi.

Uusi uljas Zimbabwe sai valtavat määrät kehitysapurahaa länsimailta, ja Mugabe investoi aiempaa hallintoa enemmän opetukseen ja terveydenhuoltoon.

Köyhyys väheni tuntuvasti, ja kansalaisten lukutaito nousi Afrikan kärkikastiin.

Mugabe ei kuitenkaan sietänyt sitä, että demokratiassa hänen politiikkaansa arvosteltiin ja kyseenalaistettiin. Vuonna 1983 hän käynnisti yhden maan historian synkimmistä aikajaksoista, niin kutsutun Gukurahundin. Se on shonankielen sana, joka tarkoittaa "tuulta, joka kuljettaa roskat pois ennen sateita".

Sisäisissä puhdistuksissa kuoli kymmeniätuhansia siviilejä.

Mugaben hallinto ei koskaan hyväksynyt itselleen vakavia haastajia. Opposition edustajia pahoinpideltiin ja murhattiin toistuvasti.

Mugaben ja Zanu-PF:n voittamat vaalit on todettu vilpillisiksi useaan otteeseen.

Maaliskuussa 2007 pahoinpidellyksi joutui myös tärkeimmän oppositiopuolueen, Demokraattisen muutoksen liikkeen MDC:n johtaja Morgan Tsvangirai. Mugabe syytti puoluetta veljeilystä länsimaiden kanssa.

Mugaben hallinnon tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista joutuivat kärsimään myös muut kuin poliittiset vähemmistöryhmät. Mugabe kehotti 1990-luvun puolivälissä viranomaisia pidättämään homoseksuaalit, joita hän ei voinut hyväksyä.

Vuonna 1987 Mugabe keskitti lisää valtaa itselleen. Maahan luotiin uusi presidentti-instituutio, joka johti maata, sen hallitusta sekä sen armeijaa.

Mugabe sai nyt hajottaa parlamentin koska vain halusi, julistaa sotia ja jatkaa presidenttinä niin pitkään kuin itse halusi. Hän alkoi pian johtaa Zimbabwea käytännössä diktaattorin ottein.

– 1990-luvun puoliväliin mennessä Mugabesta oli tullut äkkipikainen ja kärttyinen diktaattori, joka ei sietänyt arvostelua ja joka halveksi oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksia. Hänet ympäröi ryhmä hännysteleviä ministereitä, jotka eivät piitanneet ympärillä vallitsevasta epäpätevyydestä ja korruptiosta, Mugaben elämänkerran kirjoittanut Martin Meredith kirjoittaa.

Vilja-aitan maatalous ajautui ahdinkoon

Osana siirtomaakauden valtarakenteiden purkua, Mugabe halusi jakaa viljelymaan uudelleen.

Vielä itsenäistymisen aikoihin noin 6 000 etupäässä valkoiseen vähemmistöön kuulunutta maatalousyrittäjää omisti lähes puolet Zimbabwen viljelykelpoisesta maasta.

Mugabe halusi saada omien sanojensa mukaan "maan valkoiset asukkaat, eli sen todelliset viholliset, kauhun valtaan".

Hän määräsi 1990–2000 -luvuilla valkoisten omistamat maat mustien käyttöön. Kokeneiden ja taitavien maanviljelijöiden maita jaettiin maattomille perheille, joilla ei ollut aiempaa kokemusta maataloudesta.

Usein maita jaettiin myös palkintoina Mugaben lähipiirille.

Tällä oli katastrofaaliset seuraukset.

Maatalousvaltaisen Zimbabwen talous romahti, ja entisestä Afrikan vilja-aitasta tuli elintarvikkeiden nettotuoja.

Vuonna 2009 kolme neljäsosaa zimbabwelaisista eli ruoka-avun varassa.

Mugabe syytti talouskriisistä entistä siirtomaaisäntää Britanniaa ja sen länsiliittolaistensa kanssa Zimbabwelle asettamia pakotteita.

Sadan biljoonan dollarin setelit ja maailmanennätysinflaatio

Mugaben hallinto kamppaili 2000-luvulla maailmanennätysinflaation kanssa. Hintojen vuosittainen nousuvauhti kiihtyi jopa sataantuhanteen prosenttiin.

Vuosina 1998–2002 rahaa paloi satojen miljoonien eurojen edestä myös Kongon demokraattisessa tasavallassa käytyyn sotaan, johon Zimbabwe oli monen muun afrikkalaisen maan tavoin lähettänyt joukkoja. Samaan aikaan Zimbabwen talous osoitti jo selviä hiipumisen merkkejä.

Maa kärsi elintarvikepulan lisäksi jopa 80 prosentin massatyöttömyydestä.

Sadattuhannet zimbabwelaiset pakenivat maan talousahdinkoa ulkomaille, etupäässä Etelä-Afrikkaan.

Osoituksena maan ahdingosta zimbabwelaisten naisten odotettavissa oleva elinikä laski Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vain 45 vuoteen, miesten 42 vuoteen.

Kansa seisoi leipäjonoissa, Gucci-Grace shoppaili

Mugaben korruptoitumisen symboliksi nousi lopulta hänen ja hänen lähipiirinsä tuhlaileva elämäntyyli aikakautena, jolloin suuri osa kansasta eli ruoka-avun varassa.

Silmätikuksi joutui erityisesti Mugaben toinen vaimo, häntä 41 vuotta nuorempi Grace Mugabe.

Hän rakennutti julkisilla varoilla itselleen kaksi palatsia, joista ensimmäinen sai lempinimen Gracelands. Perhe osti kiinteistöjä Hong Kongista, ja Gracen arvellaan tienanneen mittavia rahasummia timanttibisneksellä.

Grace Mugabe sai mediassa lempinimen Gucci-Grace, kun hänet nähtiin usein länsimaiden pääkaupungeissa shoppailemassa luksustuotteita.

Hän saattoi käyttää yhden kauppareissun aikana yli satatuhatta euroa, ja lopulta Euroopan Unioni asetti hänet vuonna 2002 pakotelistalle, koska koki sen olevan tehokas tapa vaikuttaa Zimbabwen johtoon.

Grace Mugabe ei sulattanut suunnitelmia miehensä vallastasyöksemistä. Syyskuussa 2017 hänellä oli ratkaiseva rooli Zanu PF -puolueen puhdistamisessa ja varapresidentti Emmerson Mnangagwan erottamisesta virasta.

Grace Mugabe kertoi aikeistaan pyrkiä Mnangagwan tilalle, mutta silloin oli jo myöhäistä. Hänen miehensä lähtölaskenta oli alkanut.

Ensin lähti valta, sitten terveys

Lopulta jopa Robert Mugaben lähipiiri sai tarpeekseen hänen itsevaltaisesta tavastaan hallita.

Vielä vuonna 2016 puhuessaan YK:n yleiskokouksessa, Mugabe sanoi hallitsevansa Zimbabwea kunnes "Jumala kutsuu luokseen".

Maan asevoimien johto ei jäänyt odottamaan Jumalan kutsua vaan syrjäytti vanhan presidentin sotilasvallankaappauksessa marraskuussa 2017.

Mugabelle annettiin tuntuva summa rahaa, oma talo ja 23-jäseninen palvelusväki.

Osuvana vertauskuvana hänen vallanhalulleen, Mugaben terveys alkoi heiketä pian hänen vallastasyöksemisensä jälkeen. Mies vailla valtaa oli vain varjo entisestään.

Hän sai usein sairaanhoitoa Singaporessa, missä hän lopulta tänään menehtyi 95-vuoden iässä.

Robert Mugabe hallitsi Zimbabwea 37 vuotta. Hän oli yksi Afrikan pisimpään hallinneista valtionpäämiehistä.

Minkälaisen perinnön Mugabe jättää taakseen? Mistä hänet muistetaan?

Mugaben ja Zimbabwen tarina on Afrikan tarina pienoiskoossa.

Siirtomaavallan vastaista taistelua seurasi itsenäistyminen ja sen mukanaantuoma tunne vapaudesta sekä usko valoisaan tulevaisuuteen.

Siirtomaavallan luomat vallan ja hyväksikäytön rakenteet eivät kuitenkaan hävinneet minnekään. Etnisten ryhmien väliset kiistat nousivat pintaan ja korruptio alkoi kukoistaa.

Valta korruptoi ja niin toden totta kävi Zimbabwessa ja monessa muussa entisessä siirtomaassa. Maanosa on täynnä johtajia, jotka eivät halua luopua vallasta.

Mugabe oli heistä häikäilemättömin.

Hänet tullaan muistamaan johtajana, jonka valta sokaisi niin perinpohjaisesti, ettei hän nähnyt oman kansansa köyhyyttä, nälkää ja kurjuutta.

Mugaben kestävin perintö on viesti, jonka hänen vallasta syöksemisensä lähettää diktaattoreille ja itsevaltiaille muissa Afrikan maissa ja ympäri maailman.

Kukaan ei hallitse ikuisesti.

Jutun toinen kirjoittaja, Petri Burtsov, työskenteli Yleisradion Itä-Afrikan avustajana Ugandassa vuosina 2010–2012.

Ylitorniolla tapahtuneen juna-ampumisen tutkinnassa on paljastunut, että laukauksia on ilmeisesti ammuttu paitsi junaa kohti, myös valtatie 21:n suuntaan. Poliisi kertoo tiedotteessaan, että pohjoisen suuntaan matkalla olleen auton tuulilasiin tuli kaksi osumaa ja ikkunaan jäi jälki.

Tapaus sattui Ylitornion ja Pellon välisellä tieosuudella tiistaina iltapäivällä. Autossa olleet henkilöt eivät osanneet kertoa tarkkaa tapahtumapaikkaa. Muuta liikennettä tapahtumapaikalla ei tuolloin ollut.

Ylitorniolla tiistai-iltana etelään matkalla olleen matkustajajunan kahteen vaunuun tuli osumia, kun junaa kohti ammuttiin. Poliisi pitää todennäköisenä, että junaa kohti ammuttiin pienihaulisella aseella. Osumajäljet viittaavat 3–5 millimetrin kokoisiin hauleihin. Ampumaetäisyys junasta on ollut noin 30 metriä.

Poliisi kertoi torstaina pitävänsä mahdollisena, että juna on saanut osumia metsästyksen yhteydessä.

Poliisin mukaan todistajien puhutteluissa on käynyt ilmi, että juna-ampumisen tapahtumapaikka voi olla Aavasaksanvaaran kohdalla ennen Raanujärventien kohtaa pohjoisen suunnasta tultaessa.

Asiaa tutkiva Lapin poliisilaitos kiittää aiemmista havainnoista, mutta kaipaa edelleen havaintoja tapahtumista puhelinnumeroon 0295466458 tai 0295466229. Havaintoja voi lähettää myös sähköpostitse osoitteeseen meri-lappi.tutkinta.lappi@poliisi.fi.

Lisää aiheesta:

Poliisi epäilee: Etelään matkalla ollutta junaa kohti ammuttiin aseella Ylitorniolla

Poliisi pyytää havaintoja Ylitornion juna-ampumisesta – laukaukset mahdollisesti metsästysaseesta

Ranuan eläinpuistoon keväällä saapuneelle susiparille on valittu nimet. Naarassutta kutsutaan nyt Ruskaksi ja urossudesta tuli Routa.

Eläintenhoitajien mielestä Ruska sointuu naarassuden väritykseen ja syksyyn. Uroksen erottaa tummemmasta väristä ja eläintenhoitajille tulikin mieleen tumma routainen maa. Niinpä nimeksi valikoitui Routa.

Ranuan eläinpuisto pitää eläinten nimeämistä tärkeänä, sillä nimet auttavat eläintenhoitajia vaihtamaan kuulumisia eläinten voinnista.

Ruska ja Routa -nimet keksi Päivi Kelloniemi Kempeleestä.

Omega ja Alfa, Minttu sekä Ville

Nimikilpailussa ehdotuksia tuli yli 7 300. Eläinpuiston raati kävi ne kaikki lävitse.

Odotetusti suosituimpia nimiehdotuksia pariskunnille olivat Hannu ja Kerttu, Miina ja Manu, Minttu ja Ville, Bonnie ja Clyde, Hilma ja Onni sekä Omega ja Alfa.

Ranualla suosittua Hillaa oli ehdotettu naarassudelle 105 kertaa ja urossudelle odotettu suosikki, Hukka, 163 kertaa.

Eläinpuistosta kerrotaan, että suosittuja nimiehdotuksia naaraalle olivat myös Luna, Lumi, Saana, Sissi ja Usva. Urossuden kotimaa Ruotsi innoitti vastaajia ehdottamaan ruotsalaisia nimiä Gunnaria, Håkania ja Kaarlea. Suomalaisista nimistä suosittuja olivat Matti, Pekka ja Otto.

Susikilpailu käynnistyi keväällä samoihin aikoihin kun Suomi voitti jääkiekossa MM-kultaa, joten moni ehdotti myös Mörköä urossuden nimeksi.

Suomen historian tuhoisimmasta sisävesionnettomuudesta tulee 7.9.2019 kuluneeksi tasan 90 vuotta.

Höyrylaiva Kuru kaatui syysmyrskyssä Tampereen edustalla. Sadat silminnäkijät katselivat rannoilta voimattomina kun valtava määrä ihmisiä sai surmansa Näsijärven hyisissä aalloissa.

Miksi uppoamattomaksi ja merikelpoiseksi mainitun Kurun kaatamiseen riitti kolme aaltoa ja miksei enempää apua saatu ajoissa paikalle?

Yle Uutiset Pirkanmaan erikoislähetys hyödyntää uutta teknologiaa pureutuessaan onnettomuuspäivän kulkuun ja haaksirikon syihin.

Yle Areenasta löydät myös Kurun tuho -dokumentin, jossa laivalta pelastuneet muistelevat haaksirikkopäivää 50 vuotta myöhemmin.

Juttua muokattu: Uhrilukua muutettu. Useimpien lähteiden mukaan kuolleita oli 138, mutta tuorein tutkimus puhuu 136 hukkuneesta.

Turkin varapresidentti Fuat Oktay on toistanut viestin, joka mukaan Turkki on valmis päästämään Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset jatkamaan matkaansa. Oktayn mukaan rajat avataan, ellei Euroopan unioni lisää tukeaan Turkille. Turkki ja EU sopivat keväällä 2016 järjestelystä, joka pysäytti Kreikkaan suuntautuvan pakolaisliikkeen lähes täysin.

Turkin mielestä se ei ole saanut sovun yhteydessä luvattuja rahoja täysimääräisinä, ja se on useaan otteeseen uhannut irtaantua ratkaisusta.

Eilen presidentti Recep Tayyip Erdoğan sanoi, että Turkki voi joutua avaamaan rajansa pakolaisten päästämiseksi maasta, ellei se saa riittävästi apua pakolaistilanteen hoitamiseksi. Turkki haluaisi perustaa turvavyöhykkeen Pohjois-Syyrian kurdialueelle. Presidentti Erdoğanin mukaan Syyriaan voitaisiin lähettää miljoona pakolaista. Muun muassa asuntojen rakentamiseen tarvittaisiin ulkopuolista apua. Suurin osa Turkkiin tulleista pakolaisista ei ole kotoisin alueelta, jonne Turkki suunnittelee turvavyöhykkettään.

Turkki painostaa EU:ta ja Yhdysvaltoja

Turkki on käynyt keskusteluja Yhdysvaltain kanssa turvavyöhykkeen valvonnasta ja laajuudesta. Syyrian kurdit ovat olleet arvokkaita liittolaisia Yhdysvalloille ääriliike Isisin vastaisessa taistelussa. Turkin mielestä Pohjois-Syyrian kurdihallinto on sidoksissa Kurdistanin työväenpuolueeseen (PKK), joka käy aseellista taistelua Turkissa.

Viime viikkoina Kreikan Egeanmeren saarille saapuvien siirtolaisten ja pakolaisten määrä on lähtenyt kasvuun, mutta Turkki sanoo edelleen valvovansa merirajaansa tarkkaan. Viime viikolla Egeanmeren saarille saapui Turkista yli 2 300 pakolaista ja siirtolaista. Elokuussa saarille saapuneiden määrä oli suurin sitten kevään 2016.

Turkissa on noin 3.5 miljoonaa syyrialaispakolaista ja ainakin 170 000 afganistanilaista.

Lehden kannessa on suuri maapallo. Maapallon vieressä on iloisen näköinen vauva, jonka päällä on ruksi. Kannessa lukee: mitä sinä voit tehdä?

Tieteen Kuvalehden uusimmassa numerossa (13/2019) esitellään eri keinoja, joilla omaa hiilijalanjälkeä voi pienentää. Esiteltyjä keinoja ovat lihansyönnin lopettaminen, autosta luopuminen, lentämisen välttely ja lapsen hankkimatta jättäminen.

Sivun mittaisessa jutussa kerrotaan, että paras henkilökohtainen ilmastoteko on olla hankkimatta lapsia.

Joillekin tämä oli liikaa.

Oulun vaalipiirin keskustan kansanedustaja Pekka Aittakummun (kesk.) kirjoittaa tuohtuneena tiedotteessaan, että kyseinen Tieteen Kuvalehti pitäisi piilottaa kaupoissa, kirjastoissa ja kioskeissa. Soitimme Aittakummulle ja kysyimme, miksi hän vaatii lehtien piilottamista?

– Minusta on menty liian pitkälle, kun annetaan viestiä, että lapsi on päästölähde. Lapsille ja nuorille luodaan mielikuva, että he olisivat taakka, minusta se on kamala ajatus, Aittakumpu kertoo Ylelle.

Ennen kansanedustajan uraa Pekka Aittakumpu on työskennellyt muun muassa vanhoillislestadiolaisen liikkeen Päivämies-lehden päätoimittajana. Hän on myös kirjailija ja pappi.

Myös kristillisdemokraattien ryhmäjohtaja Päivi Räsänen kommentoi asiaa Facebook-tilillään.

Yle ei tavoittanut Tieteen Kuvalehteä kommentoimaan uusimman lehden herättämää keskustelua. Lehti ilmestyy Suomen lisäksi myös muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Emme tiedä, onko artikkeli herättänyt närää muissa maissa.

Myös Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta muutama viikko sitten. Jutun kirjoittanut ilmastokirjeenvaihtaja Piia Elonen kertoo saaneensa jutusta keskimäärin enemmän palautetta kuin yleensä.

– Palautetta tuli sekä puolesta että vastaan. Osa sanoi, että viimeinkin tästä aiheesta kirjoitetaan ja osa, että olen ekofastisti. Paljon kysyttiin myös minun omaa ja Helsingin Sanomien linjaa asiasta.

Perinteinen lapsikortti

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen muistuttaa, että tiede tuo toisinaan esiin asioita, jotka voivat johtaa moraalisiin kysymyksiin.

– Kannen kysymys, mitä sinä voit tehdä, on kuitenkin eri asia kuin se, mitä sinun pitää tehdä. Joku voi nähdä otsikon niin, että näin sinun pitää tehdä ja suuttua siitä.

Suomessa syntyvyys on tällä hetkellä historiallisen alhainen ja myös siitä syystä herkkä aihe.

Tilastokeskuksen huhtikuussa julkaiseman tilaston mukaan vuonna 2018 syntyvyyttä mittaava kokonaishedelmällisyysluku oli kaikkien aikojen matalin, 1,41 lasta naista kohti. Syntyvyys laski selvästi edellisvuodesta, jolloin luku oli 1,49.

Teivaisen mukaan nyt käydyssä keskustelussa Pekka Aittakumpu ja Päivi Räsänen vetivät esiin perinteisen lapsikortin, joka on vetoava tapa argumentoida.

Teivainen sanoo, että lapsikortti tulee tässä tapauksessa esiin kahdella tavalla: siinä vedotaan ihmisten mieleen sillä, että lapsi ei saa jäädä syntymättä ilmaston vuoksi, sekä sillä, että ilmastonmuutoksesta puhuminen ahdistaa lapsia tarpeettomasti.

"Suomi ei voi vetäytyä vastuustaan"

Pari vuotta sitten julkaistun ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan lapsen tekemättä jättäminen on suurin ilmastoteko, jonka voi tehdä.

Lundin yliopiston tutkimus on saanut myös paljon kritiikkiä usealta eri taholta. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jáchym Judlin mukaan lasten saaminen ei tarkoita automaattisesti suurempaa hiilijalanjälkeä (Suomen ympäristökeskus).

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen sanoo, että mitä vähemmän Suomessa syntyy lapsia, sitä parempi se on maailman kokonaiskantokyvylle. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei tämä tarkoita, että lapsien tekeminen olisi moraalisesti väärin.

– Lasten tekemiseen liittyy monenlaista eettistä harkintaa. Suomi ei kuitenkaan voi vetäytyä vastuustaan perustelemalla asiaa niin, että olemme pieni kansa, jonka syntyvyydellä ei ole merkitystä maailmanlaajuisesti.

Saako lapsen hankkimisen ilmastopäästöistä mielestäsi kirjoittaa? Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka.

Lue myös:

Suomessa väki harmaantuu ja vauvat vähenevät – Yle kysyi kaikilta puoluejohtajilta, mitä asialle pitäisi tehdä

Nämä naiset eivät tee lapsia, koska haluavat pelastaa maapallon – “En synnytä yhtään kuluttajaa lisää”

Reetta Rädyn kolumni: Onko liioittelua olla haluamatta lapsia ilmastokriisin takia?

Naamioitunut hyökkääjä tunkeutui aikaisin perjantaiaamuna Venäjän keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Ella Pamfilovan kotiin Moskovan lähistöllä. Venäjän sisäministeriön mukaan hyökkääjä pahoinpiteli Pamfilovan etälamauttimella, joka laukaistiin useita kertoja.

Hyökkääjä pääsi rakennukseen rikkomalla ikkunan. Poliisi tutkii tapahtunutta ryöstönä.

Venäjällä pidetään viikonloppuna paikallis- ja aluevaalit eri puolilla maata. Moskovassa vaalien alla on esiintynyt mielenosoituksia, sen jälkeen kun vaaliviranomaiset estivät useita oppositiopoliitikkoja asettumasta ehdolle.

Punkalaitumella mökkitontiltaan häädetty Esko Huhta jäi ilman korvauksia kiinteistön kauppaa koskevassa poikkeuksellisessa oikeuskiistassa.

Huhta joutui kesäkuussa tyhjentämään tontin sille rakentamistaan ja siirtämistään rakennuksista, koska hän ei omistanutkaan ostamaansa tonttia. Kiinteistölle oli ilmestynyt toinen omistaja vuosikymmenten takaa.

Tuhannen neliömetrin tontilla oli mökki, sauna ja varastoja. Huhta vaati oikeudessa kiinteistön myyjältä 55 000 euron korvauksia.

Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi Huhdan vaatimuksen kiinteistön arvoa korottaneista ja kiinteistöön laitetuista kustannuksista.

Samalla oikeus purki kiinteistöä koskevan kaupan ja määräsi myyjän palauttamaan Huhdalle 500 euron kauppahinnan korkoineen.

Huhta on pettynyt ja haluaa valittaa tuomiosta.

– Miten ihmiselle voi tehdä tällaista? Huhta kysyy.

Huhdan mukaan omistussotku on vienyt hänen terveytensä ja tuomio pahentaa terveydentilaa entisestään.

Huhta aikoo vaatia korvauksia myös kunnalta ja kaupanvahvistajalta.

Oikeus: Huhta otti riskin

Oikeuden mukaan Huhta ei saa korvauksia, koska hän alkoi rakentaa kiinteistölle ennen kuin hänellä oli lainhuuto kiinteistöön ja ennen kuin rakennusluvan ehdot täyttyivät.

Oikeus katsoo, että Huhta on ottanut riskin siitä, että hänelle ei myönnetäkään lainhuutoa ja hän menettää kiinteistön jollekin toiselle.

Huhta ihmettelee oikeuden perusteluja. Huhta sanoo, että hän oli saanut Punkalaitumen kunnalta luvan aloittaa rakennustyöt ja että lainhuudon hakemiseen oli aikaa puoli vuotta.

Myyjä, vuonna 1937 syntynyt maatalon emäntä, ja hänen asioitaan omistuskiistassa hoitava tyttärensä eivät ole halunneet tulla nimellään julki asian käsittelyssä.

Myyjän asianajaja Heikki Rantanen sanoo, että tuomio on sellainen kuin he toivoivat.

Rantanen kertoo, että myyjä myönsi oikeudessa, että kaupan purkamisen edellytykset täyttyvät. Myyjä on valmis palauttamaan 500 euron kauppasumman Huhdalle.

Toinen omistaja haki lainhuudon viime hetkellä

Ratkaiseva seikka koko sopan syntymisessä on se, että Huhta ei tarkastanut kiinteistön lainhuutoa juuri ennen kaupantekoa. Tämän vuoksi häneltä jäi huomaamatta, että myyjä ei ollutkaan kaupanteon hetkellä tontin omistaja.

Huhta teki kaupat kiinteistöstä 7.7.2015. Lainhuutotodistus oli tulostettu 10.6.2015. Tässä välissä Oy Pro Ictus Ab -niminen yritys kuitenkin haki lainhuudon kiinteistöön, jonka se oli ostanut jo 20 vuotta aiemmin.

Tämän vuoksi kiinteistön omistus ei voinut kaupanteossa siirtyä myyjältä Huhdalle.

Huhta kuvitteli kuitenkin kaiken olevan kunnossa muun muassa siksi, että Punkalaitumen rakennusvalvonta näytti vihreää valoa rakennusluvan saamiselle. Rakennusvalvonnallakaan ei ollut tietoa toisesta omistajasta.

Huhta haki rakennuslupaa 4.6.2015 ja rakennuslupa myönnettiinkin lopulta 3.9.2015.

Oikeusjutut veivät yöunet

Joulukuussa 2015 mökki oli jo rakennettu, kun Esko Huhdan maailma mullistui. Punkalaitumen kunta kehotti keskeyttämään rakennustyöt omistusoikeuden selvittämisen ajaksi. Pro Ictus oli ilmoittanut kunnalle, että se omistaa kiinteistön.

Alkoi yöunet vienyt oikeudenkäyntien sarja, jonka lopputuloksena Huhta joutui tyhjentämään tontin tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä.

Omistussotkun siemenet kylvettiin jo vuonna 1995. Silloin Pro Ictus teki kaupat kiinteistöstä. Yritys ei kuitenkaan hakenut kiinteistölle lainhuutoa kaupan jälkeen.

Lainhuuto oli hakematta vuosikausia, kunnes myyjä vuonna 2011 haki lainhuutoa yli kymmenen vuotta aiemmin myymäänsä tonttiin. Maanmittauslaitos myönsi lainhuudon, koska sillä ei ollut tietoa siitä, että kiinteistö oli aikaisemmin myyty eteenpäin.

Kun Huhta osti tontin vuonna 2015, myyjä siis myi saman tontin jo toiseen kertaan.

Kesäkuussa Yle kysyi Pro Ictusilta, miksi yritys haki lainhuutoa vuonna 1995 tehtyyn kauppaan vasta kesällä 2015. Yrityksen edustaja Börje Juhani Heikkilä vastasi näin:

– Vastataan vastakysymyksellä, että entäpä jos emme olisi olleet ajoissa asialla niin olisi kaupan myyjän kaksoisluovutus/petos jäänyt silleensä.

Huhta valmistelee uutta tonttikauppaa

Häädön hetkellä Huhdalle ilmestyi yllättävä auttaja. Huhta sai siirtää rakennukset paikallisen maanviljelijän Ilkka Mäkelän omistamalle tontille. Huhta ei tuntenut Mäkelää ennestään.

– Ihan itku tuli, kun on tällaisia ihmisiä, Huhta sanoo.

Mäkelän tontilla oli jo ennestään mökki, jossa Huhta asuu nyt vuokralla.

Huhta kertoo, että aikoo ostaa tontin Mäkelältä. Rakennuslupa tontille on jo kiikarissa.

Lue lisää:

Esko Huhdan tontille ilmaantui toinen omistaja vuosikymmenten takaa ja nyt hänet häädettiin rakennuksineen – uusi käänne toi apua läheltä

Harvinainen omistussotku: Esko Huhdan tontille ilmestyi toinen omistaja vuosikymmenten takaa – nyt hänellä on 12 päivää aikaa tyhjentää tontti

Toisen ihmisen puhelimen tutkimisesta luvatta voi saada tuntuvat sakot. Poliisi saa joka vuosi tutkittavaksi satoja tapauksia, joissa rikosnimikkeenä on viestintäsalaisuuden loukkaus.

Kysymys on samasta asiasta kuin pitkään laissa ollut kirjesalaisuus. Nykyään sama laki suojaa kirjeiden lisäksi myös sähköistä viestintää: sähköposteja, puheluita, tekstiviestejä, sosiaalisen median yksityisviestejä ja jopa verkkoselailutietoja. Luottamuksellisen viestinnän suoja on siis tavallaan laajempi kuin ennen.

Ylen tilaamista oikeuden ratkaisuista selviää, että teon rangaistavuus on tullut joissakin tapauksessa yllätyksenä tuomitulle. Mutta se mikä tekijöille on uteliaisuutta, on uhrille usein ahdistavaa yksityisyyteen kajoamista.

Viestintäsalaisuuden loukkauksesta rapsahtaa yleensä sakkoja sekä 200–800 euron korvaukset uhrille. Törkeimmissä tapauksissa tekijä voi saada jopa kolmen vuoden vankeusrangaistuksen.

Tässä jutussa voit lukea kolmesta tapauksesta viime vuosilta. Niissä on kyse rikoslain mukaisista rikoksista – viestinnän luottamuksellisuuden rikkominen voi olla epäkohteliasta tai loukkaavaa silloinkin, kun se ei ole laitonta.

1. Ex-miehen lahja olikin Troijan hevonen

Se alkoi lahjoitetusta älypuhelimesta. Naisen entinen puoliso oli antanut hänelle uuden kännykän, joka oli vieläpä asennettu käyttövalmiiksi.

Puhelimen uusi omistaja tuskin epäili mitään. Jälkeenpäin hän sanoi tosin huomanneensa, että kännykkä oli kuumentunut oudosti iltaisin ja öisin.

Puoli vuotta myöhemmin ex-mies tuli tapaamaan lapsiaan. Silloin paljastui, että valvontalaitteiden parissa työskentelevä mies tiesi entisen vaimonsa elämästä asioita, joita nainen ei ollut mielestään varmasti kertonut tälle.

Mies vaikutti tietävän esimerkiksi valokuvasta, jonka naisen uusi puoliso oli lähettänyt hänelle. Nainen vakuutti myöhemmin oikeudelle, ettei hän ollut edes näyttänyt kuvaa kenellekään.

Kun nainen oli kertonut oudoista tapahtumista asianajajalle, tämä pudotti uutispommin. Asianajajan mukaan heidän toimistonsa nettisivulla oli samana päivänä vierailtu vakoiluohjelman kautta. Hän päätteli, että vakoiluohjelma oli asennettuna naisen kännykkään, jonka selaimella tämä oli katsonut asianajotoimiston tietoja.

Tapahtumat pelottivat naista ja hän kertoi myöhemmin kärsineensä unettomuudesta ja painajaisista.

Oikeudessa mies myönsi asentaneensa vakoiluohjelman naisen puhelimeen hetken mielijohteesta. Hän kuitenkin puolustautui väittämällä, ettei muutaman kymmenen euroa maksanut ohjelma ollut toiminut eikä hän ollut saanut sen avulla mitään tietoa.

Lisäksi väitetystä vakoiluohjelmasta ei enää poliisitutkinnassa löytynyt jälkeäkään. Asiantuntijana kuullun poliisin mukaan ohjelman pystyy kuitenkin poistamaan toiselta laitteelta käsin niin, ettei siitä jää todisteita vakoiltuun laitteeseen.

Käräjäoikeus katsoi miehen syyllistyneen viestintäsalaisuuden loukkaukseen, kun hän oli ilman lupaa hankkinut haltuunsa uhrin ja kolmannen osapuolen välisiä viestitietoja ja viestejä. "Mielijohteesta" asennettu vakoiluohjelma tuli maksamaan hänelle sakkojen, uhrille maksettavien korvausten ja oikeudenkäyntikulujen jälkeen yhteensä yli 10 000 euroa.

Ratkaisu ei ole lainvoimainen, sillä mies on valittanut saamastaan tuomiosta hovioikeuteen, eikä juttua ole vielä käsitelty siellä.

2. Isä asensi "poliisin luvalla" tyttären puhelimeen kuuntelusovelluksen – tuomittiin silti

Eräänä päivänä perheen tytär huomasi puhelimensa näytöllä oudon punaisen täplän. Se tuntui tulevan näkyviin aina, kun tytär puhui puhelimessa äitinsä tai tämän uuden miehen kanssa. Vanhempien avioliitto oli päättynyt eroon ja huoltajuuskiistaan.

Punaisen täplän paljastuminen avasi vyyhdin, jonka taustalla oli tyttären isä. Hän oli asentanut alaikäisen lapsensa puhelimeen puheluita tallentavan sovelluksen.

Oikeudelle mies kertoi kysyneensä jopa poliisilta lupaa tyttären puheluiden tallentamiseen. Hän oli kuitenkin jättänyt kertomatta poliisille, että aikoi tallentaa salaa myös ex-vaimonsa ja tämän uuden miehen puheluita tyttären kanssa.

Syytettynä mies sanoi halunneensa vain suojella tytärtään äidin häiritseviltä puheluilta lastensuojelulain mukaisesti. Oikeuden mukaan lastensuojelulaki ei kuitenkaan anna lupaa kuunnella puheluita, kuten mies oli tehnyt. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos isällä olisi ollut esimerkiksi perusteltu syy epäillä lapsensa käyttävän huumeita.

Poliisin vastoin parempaa tietoa antama neuvo ei poistanut miehen syyllisyyttä – kuten ei sekään, ettei miehen voitu todistaa todella kuunnelleen tallentamiaan puheluita.

Hovioikeus muistutti puhelinsalaisuuden olevan suojattu perustuslaissa. Se tuomitsi miehen ex-vaimonsa sekä tämän uuden puolison viestintäsalaisuuden loukkaamisesta sakkoihin. Korvausten ja oikeudenkäyntikulujen jälkeen maksettava summa nousi tässäkin tapauksessa tuhansiin euroihin.

3. Mies sanoi avanneensa naisen sähköposteja vahingossa – oikeus ei uskonut

Tässä tapauksessa nainen oli jo avioliiton aikana huomannut, että hänen sähköpostiviestejään oli avattu ennen kuin hän oli ehtinyt niitä itse lukea. Mutta kun sama touhu jatkui eron jälkeen, nainen päätti ilmoittaa asiasta poliisille.

Oikeudessa mies myönsi lukeneensa ex-vaimonsa sähköpostiviestejä, mutta ei mielestään ollut tehnyt mitään rikollista. Miehen mukaan heillä oli avioliiton aikana ollut käytäntönä, että kumpikin saa lukea toisen sähköposteja, eikä nainen ollut kieltänyt tekemästä niin eron jälkeenkään. Nainen oli eri mieltä.

Miehellä oli oikeudessa muitakin selityksiä teolleen. Hän sanoi avanneensa ex-vaimonsa sähköpostitilin vahingossa, kun käyttäjätunnus ja salasanat olivat tallentuneet yhteiselle koneelle. Oikeus ei uskonut: olihan erosta kulunut jo kaksi vuotta.

Lisäksi mies puolusteli tekemistään kertomalla, että salasana oli aikanaan ollut kaikkien saatavilla kirjekuoren päälle kirjoitettuna. Oikeuden mukaan sillä ei kuitenkaan ole väliä, miten käyttäjätunnus ja salasana päätyvät vääriin käsiin. Kun niitä käyttää viestien lukemiseen ilman lupaa, kyse on viestintäsalaisuuden loukkaamisesta.

Miehen oma perustelu toiminnalleen oli se, että hän halusi etsiä ex-vaimonsa sähköpostista tietoja vain itsestään ja tyttärestään. Hän hankki tietoa kuitenkin laittomin keinoin ja joutui maksamaan siitä lähes 3 900 euroa sakkoina, korvauksina ja oikeudenkäyntikuluina.

Onko sinulla kokemuksia siitä, että joku on rajoittanut elämääsi jutussa mainittujen kaltaisilla keinoilla? Voit kertoa kokemuksistasi toimittajalle: veli-pekka.hamalainen@yle.fi. Emme julkaise mitään kertomaasi sopimatta siitä erikseen.

Lue myös:

Astronautti kävi salaa katsomassa entisen kumppaninsa tilitietoja ollessaan kansainvälisellä avaruusasemalla

Tästä huoleton kerrostalokolmio puistonäkymin, mainostaa tarra joensuulaisen kerrostalon ikkunassa.

Sitkeästä markkinoinnista huolimatta tarra on ehtinyt olla ikkunassa jo viisi vuotta.

Joensuussa on takana vilkas asuntobuumi, minkä seurauksena yksittäisiä asuntoja on jäänyt myymättä.

Aaltoilevalla rakennusalalla se ei ole mitenkään poikkeuksellista.

Kun netin asuntovälityssivuston hakukoneeseen syöttää kymmenen Suomen suurinta kaupunkia, pitkään myynnissä olleita uudisasuntoja löytyy lähes kaikista kaupungeista.

Entistä isompi osuus uusista asunnoista myydään valmiina

Rakennusteollisuuden kokoamista tilastoista käy ilmi, että valmiiden myynnissä olevien asuntojen määrä on kasvanut selvästi vuoden takaisesta.

Viimeisin kysely on toukokuulta (pdf). Tuolloin myynnissä oli 7 055 asuntoa, joista valmistuneita oli noin kuudesosa.

Rakennusliikkeet yrittävät vauhdittaa kauppaa erilaisin tarjouksin. Ostajan puolesta saatetaan esimerkiksi maksaa vastikkeet useamman vuoden ajalta.

Lisäksi uusia asuntoja annetaan suoraan myytäväksi kiinteistönvälittäjille.

Heidänkin tilastot kertovat, että uusien asuntojen kauppa on hidastunut. Kiinteistön­välitys­alan keskusliiton mukaan tammi–heinäkuussa uudisasuntoja myytiin 11 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana.

Rakennusteollisuuden ekonomisti Jouni Vihmon mukaan valmiina myytävien asuntojen osuus on edelleen maltillinen, eikä varsinaisesta ylitarjonnasta voida puhua vielä missään kaupungissa.

Vuosia tyhjänä olleet uudet asunnot ovat yksittäistapauksia.

Kauppa voi tyssätä monesta syystä

Rakennusliike Soimu on rakentanut Joensuuhun kokonaisen kerrostalokorttelin. Viidessä vuodessa vanhan poliisitalon tontille on noussut viisi kerrostaloa.

Toimitusjohtaja Petri Kahelin käyttää muistisääntönä Aku Ankan auton rekisterinumeroa: asuntoja on 313 ja autopaikkoja 131.

Kahta asuntoa lukuun ottamatta kaikki asunnot ovat menneet kaupaksi. Tosin kymmenen asuntoa rakennusliike myi lopulta sijoitusyhtiölle, joka vuorostaan yrittää myydä niitä.

Kahelin luettelee liudan syitä, miksi jonkun asunnon myyminen voi viedä vuosia. Ennakkosuunnittelu on epäonnistunut, asunto on tehty väärään aikaan tai väärään paikkaan. Asunto voi olla liian iso tai väärän mallinen.

Jos ostajaa ei löydy heti, myyntiaika venyy helposti vuosiin.

– Asiakas ajattelee, että kun asunto ei ole kelvannut toiselle, niin ei se kelpaa minullekaan, Kahelin sanoo.

Toisinaan rakennusyhtiöt antavat pitkään myynnissä olleita asuntoja vuokralle. Tällöin asunnon myyntihinta kuitenkin putoaa.

Mikäli asunto annetaan vuokralle, pitää sen tuoton olla riittävä. Pitkään myynnissä olleet asunnot ovat tyypillisesti kolmioita ja neliöitä, joille on vähemmän kysyntää vuokramarkkinoilla kuin yksiöille tai pienille kaksioille.

Maakuntakeskuksissa asuntoja rakennettu enemmän kuin väkiluku kasvaa

Asuntotuotannon nyrkkisääntö on yksinkertainen: uusia asuntoja tarvitaan, mikäli väestö ja talous kasvavat.

Mikäli kehitys kulkee toiseen suuntaan, on olemassa riski, että asuntoja rakennetaan liikaa.

Pellervon taloustutkimus nosti vuosi sitten Joensuun, Seinäjoen ja Rovaniemen esimerkeiksi kaupungeista, joissa uusia asuntoja on rakennettu enemmän kuin asukasluku on kasvanut (PTT).

Ekonomisti Jouni Vihmon mukaan tästäkään ei voi vielä päätellä, että asuntoja olisi rakennettu liikaa.

Kaupungeissa voi olla tarpeita, joiden takia asuntojen rakentaminen on järkevää. Esimerkiksi väestön vanheneminen on syy rakentaa lisää kerrostaloja lähelle palveluja, vaikka väestön määrä ei lisääntyisi. Sinkkutalouksien lisääntyminen taas lisää pienten asuntojen tarvetta.

"Emme levitä kaupunkimattoa"

Rakentamisen perusteena voi myös olla kaupungin halu kehittää keskustaa ja tiivistää asutusta.

Tämä pätee Joensuussa, missä kaupunki on määrätietoisesti kaavoittanut uutta asutusta keskustaan ja sen liepeille.

– Emme enää levitä kaupunkimattoa, vaan rakennamme asuntoja sinne, missä on entuudestaan palveluja, toteaa Joensuun kaavoituspäällikkö Juha-Pekka Vartiainen.

Joensuussa on kuntaliitosten kautta useita maaseututaajamia, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana väkiluku on kasvanut voimakkaasti juuri kantakaupungissa.

– Joensuun väkiluku on kasvanut viisi prosenttia, mutta keskustan kaupunginosissa kasvu on ollut 19 prosenttia, Vartiainen laskee.

Kaavoituksella kaupunki on pitänyt huolen, että asuntoja riittää, eikä niiden hinta nouse liian korkeaksi.

Pelkästään viime vuonna valmistui lähes 900 uutta asuntoa. Vartiaisen mukaan ennätyksellistä asuntobuumia selittää Savonlinnan opettajankoulutuksen ja noin 700 opiskelijan muutto Joensuuhun.

Asuntorakentaminen hiipuu

Teoriassa asuntoja voidaan rakentaa liikaa, mutta ekonomisti Jouni Vihmo ei usko, että näin käy käytännössä.

Vihmo vakuuttaa, että Suomessa rakennusliikkeet seuraavat hyvin tarkasti kohteidensa kannattavuutta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että samalla kun valmiina myytävien asuntojen määrä on kasvanut, uusien rakennuslupien määrä on romahtanut.

Lähivuosina asuntorakentamisen tahti siis hiipuu.

Rakennusliike Soimun toimitusjohtaja Petri Kahelin arvioi, että Joensuussa asuntotuotanto puolittuu viime vuoden 900 asunnosta. Täysstoppia ei kuitenkaan tule.

Syykin on yksinkertainen: asunnot kuluvat.

Mitä pitkään myynnissä olleille uusille asunnoille pitäisi tehdä? Voit keskustella aiheesta kello 22:een asti.

Lue lisää:

Suomeen on rakennettu ennätystahtiin uusia koteja – pian vauhti hiipuu, sillä rakennusluvat sukeltavat jo jyrkästi

Tamperelainen koodaaja Tuomas Salo, 40, väsyi vajaat neljä vuotta sitten VR:n hitaisiin verkkosivuihin. Jos junasta halusi valita paikan, sen valitseminen kesti ja kesti.

Salo käy välillä Helsingissä työmatkalla ja menee mieluiten junalla.

VR:n verkkokaupan hitaus liittyi vanhentuneeseen Flash-tekniikkaan, jota ilman paikkaa ei saanut varattua. Tekniikkaa pidetään yleisesti myös tietoturvan kannalta ongelmallisena.

Salo ei jäänyt vain voivottelemaan.

– Koodaan työkseni ja harrastuksekseni. Ajattelin kokeilla, pystynkö koodaamaan tähän paremman ratkaisun, Salo sanoo Ylelle.

Nyt VR on ottanut Salon ohjelmapätkän käyttöön.

Asiasta kertoi ensin Ilta-Sanomat. Aiemmin myös Tietoviikko kertoi asiasta.

Usean viikon työtunnit

VR:n aiemmassa verkkokaupassa ladattiin yksi vaunu kerrallaan, joten paikan valitseminen kesti ja kesti.

Tuomas Salon koodissa koko juna esitetään kerralla, minkä takia vaunusta toiseen on nopea selata.

Kuinka kauan koodaaminen kesti?

– Harrastuksessa ei lasketa työtunteja, mutta useamman viikon työtunnit siihen meni. Se oli tosi hauskaa hommaa.

Greenpeace ei voi ottaa vastaan VR:n rahaa

Salo jakoi työnsä avoimena lähdekoodina kaikkien käytettäväksi vajaat neljä vuotta sitten. Hän vinkkasi ratkaisusta silloin myös VR:lle, mutta junayhtiö ei tarttunut siihen silloin. VR kertoi, että heillä on uudistus tekeillä.

Tuomas Salo piti epätodennäköisenä, että VR ottaisi hänen koodinsa käyttöön. Tänä syksynä junayhtiön mieli kuitenkin muuttui.

VR kertoi tällä viikolla Twitterissä, että se ottaa Salon flashittoman paikanvalinnan käyttöön.

– Uutta vr.fi:tä odotellessa Tuomas Salo koodasi meille keinon flashittomaan paikanvalintaan, VR kertoo.

VR lahjoittaa Salon puolesta rahaa Greenpeacen ilmastotyöhön. Lisäksi VR palkitsee Salon perheen autojunapaketilla Lappiin.

Salo on tyytyväinen siihen, että hänen koodinsa menee käyttöön. Hän tarttui mieluummin toimeen kuin vain valitti.

–VR:n verkkokaupassa on ongelmansa. Pelkän kritisoinnin sijaan oli mahtavaa näyttää, että joitain asioita voi korjata melko helpostikin.

VR on tekemässä suurta uudistusta verkkokauppaan, mikä poistaa Flashin tarpeen kokonaan.

Greenpeace vastasi Twitterissä VR:lle, ettei se voi ottaa lahjoitusta vastaan.

– Sääntöjämme mukaan otamme vastaan rahaa vain yksityishenkilöiltä.

VR vastaa Twitterissä etsivänsä rahoille toisen kohteen.

Lue lisää:

Monen tietokoneessa yleinen Flash-ohjelma päivitettävä heti – Viestintävirasto: Hyökkäyksiä jo tehty

Olkiluodon kolmosreaktorin piti valmistua 10 vuotta sitten, mutta toistaiseksi laitos on tuottanut lähinnä uutisia viivästyksistä.

Tämä ei lannista Teollisuuden Voiman edustajia varsinkaan nyt, kun loppusuora häämöttää. Uusimman tiedon mukaan polttoaineen lataus Olkiluoto 3:een alkaa tammikuussa 2020.

Sähköä laitos alkaa tuottaa huhtikuussa.

Kansan suussa Olkiluodon valmistumisen lykkääntyminen on jo kauan sitten alkanut maistua vitsiltä. TVO:n viestintäpäällikölle Pasi Tuohimaalle irvailu sosiaalisessa mediassa on varsin tuttua.

– Eihän se kivaa ole, mutta ei se nyt satuta. Saarella tiedetään, että projekti etenee ja loppu lähenee.

Tuohimaan mukaan viivästykset ovat myös lyhentyneet viime aikoina. TVO kertoi viimeksi heinäkuussa, että tuotannon käynnistymistä pitää odotella puoli vuotta lisää.

– Se hiukan ihmetyttää, että moni ajattelee, että ydinvoimalan rakentaminen on kuin saunan sisäkaton panelointia, Tuohimaa kärjistää ja muistuttaa ison koneiston vaatimista turvallisuustestauksista.

Viivästyksistä tiedottaminen on Tuohimaan mielestä hyvin helppoa. Koska TVO:n omistajissa on pörssiyhtiöitä, kaikki tiedot aikataulunmuutoksista on annettava heti julki.

Omat velvoitteensa tiedottamiseen tuo sekin, että TVO:n sähkö menee pohjoismaiseen sähkömarkkinaan.

Yhtiö ei sure imagoaan

Viestintäpäällikkö Pasi Tuohimaan mielestä ydinvoima on ilmastokeskustelun ansiosta hyväksytympää kuin pitkään aikaan. Myös yhtiön maine on hänen mielestään kunnossa.

– Kun tulemme (sähkö)verkkoon, positiivinen uutisointi puhdistaa vanhoja myöhästymisiä aika tavalla.

TVO:n yhteiskuntasuhdepäällikkö Juha Poikola vahvistaa, että yhtiön mainetta on mitattu eikä mitään ongelmia ole.

– Erityisesti maailmalla on mukava liikkua, kun olemme ainoa paikka, jossa on myös loppusijoitusratkaisu olemassa. Suomi on positiivinen esimerkki eikä viivästyminen tule ensimmäisenä vastaan.

Osa asukkaista epäilee yhä aikataulua

Eurajokelaisia on kymmenen vuoden odottelun jälkeen vaikea vakuuttaa siitä, että laitos viimeinkin valmistuu.

– Koko projektin tilanne on jotain naurettavan ja koomisen välimaastosta, sanoo kesäasukas Matti Niittymäki.

– Taitaa olla maailman historian kallein rakennus. Historiaan peilaten ei pitäisi uskoa, että on valmis ensi vuonna. Mutta haluan olla optimisti ja uskoa siihen.

Svenska Yle uutisoi viime vuonna, että Olkiluoto 3 on maailman toiseksi kallein rakennus.

Eurajokelainen Sirpa Kallioniemi ei usko, että laitos tuottaa ensi kesänä sähköä.

– Sitä on niin monta vuotta rakennettu, että se on jo vanha kohta. Ehkä se kymmenen vuoden päästä tuottaa sähköä. Vähän epäilen, onko se edes ajanmukainen enää.

Pauli Olkinuora on melkein yhtä epäileväinen.

– Jos meillä telakalla olisi laivatilaus kymmenen vuotta myöhässä, emme kehtaisi sitä edes luovuttaa, Olkinuora sanoo.

Alun perin Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktori piti ottaa käyttöön vuonna 2009. Reaktorin rakentaminen alkoi Eurajoella vuonna 2005.

Lue lisää:

Olkiluodon uusi ydinvoimala sähköntuotantoon vasta vuoden kuluttua

Olkiluoto 3:n käyttöönotto viivästyy edelleen – TVO: "Luonnollisesti pettymys"

Professori: Ydinvoimalat tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa – vihreistäkin alkanut löytyä ydinvoiman kannattajia

Analyysi: Ydinvoimayhtiöllä ei ole aikomustakaan tuottaa voittoa, siispä yhteisöverojakaan on turha odotella

Yhä syvenevään brexit-kaaokseen ajautuneessa Britanniassa on ainakin yksi taho, joka hyötyy yhä kiharaisemmaksi muuttuvasta EU-eron käsittelystä. Britannian yleisradioyhtiön BBC Parliament -televisiokanava on saanut enemmän katsojia kuin kertaakaan yli 20 vuoden lähetyshistoriansa aikana, uutisoi muun muassa Radio Times -lehti.

Tiistaina kanavaa katsoi peräti 1,5 miljoonaa ihmistä, mikä on uusi päiväkohtainen ennätys.

Pitkin kuluvaa vuotta kanava on kertonut kasvavista katselijamääristä. Esimerkiksi heinäkuussa BBC raportoi suoria lähetyksiä parlamentin istunnoista lähettävän kanavan lisänneen katsojamääräänsä ainoana yhtiön kanavista.

Alkuvuodesta BBC Parliament puolestaan haali enemmän katsojia kuin tosi-tv-ohjelmiin nykyisin keskittyvä MTV-kanava, raportoi The Guardian tammikuussa. Tuolloin BBC Parliamentin päiväkohtainen katsojamäärä oli 293 000 ja MTV:n 251 000.

The Guardian -lehdessä parlamentaarikkojen edesottamuksia seuraavaa lähetysvirtaa verrataankin Big Brother -ohjelmaan ja reaaliajassa edenneeseen 24-jännityssarjaan.

– BBC Parliament muistuttaa yhä suuremmassa määrin tositelevisiota. Se on kuin Big Brotherin livestriimaus, kirjoittaa tv-kriitikko Stuart Heritage The Guardianissa.

BBC Parliament -kanavalle kasvavat katsojaluvut ovat elintärkeitä, sillä vielä viime vuonna kanavaa uhkasivat suuret leikkaukset.

Lisää aiheesta:

Britanniassa oikeuden ratkaisu: päätös parlamentin istuntotauosta on laillinen

Britannian ylähuone käsittelee brexit-lakiesitystä – Johnson ei halua hakea lykkäystä EU-erolle: "Makaan mieluummin kuolleena katuojassa"

Toimittajalta: Britannian oppositio ei lähde ennenaikaisiin vaaleihin sillä “pääministeriin ei voi luottaa” – ja syytöksissä on perää

Laki antaa kirjeille ja sähköiselle viestinnälle vahvan yksityisyyden suojan, jota ei lähtökohtaisesti saa rikkoa. Esimerkiksi perheiden sisällä ja työpaikoilla tapahtuvaan viestintään liittyy kuitenkin poikkeuksia, joissa toisen ihmisen viestinnän yksityisyyteen saa kajota.

Yle kertoi aiemmin kolmesta oikeusjutusta, jossa perheenjäsenen uteliaisuus oli tullut lopulta kalliiksi, kun hänet oli tuomittu viestintäsalaisuuden loukkaamisesta.

Pyysimme tietosuojan ja viestintäoikeuden asiantuntijoita ratkaisemaan viisi esimerkkitapausta arkielämästä. Suurin osa esimerkeistä pohjautuu todellisiin oikeustapauksiin viestintäsalaisuudesta. Esimerkkejä on kuitenkin muokattu, jotta ne vastaisivat paremmin lukijoiden arkitilanteita.

Kysymyksiin vastasivat tietosuojaan erikoistunut asianajaja Eija Warma-Lehtinen asianajotoimisto Castrén & Snellmanista ja julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvonen Tampereen yliopistosta.

Kysymys: Posti toi minulle naapurille kuuluvan kirjeen. Avasin kirjeen, koska halusin nähdä, onko kirje tärkeä vai voiko sen heittää roskiin. Minusta se ei ole minun vikani, jos kirje on tuotu minulle. Voinko joutua tästä oikeuteen?

Vastaus: Toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin avaaminen oikeudettomasti on rangaistava teko. Oikeudettomuus tarkoittaa, että kirjeen vastaanottaja tai lähettäjä ei ole antanut lupaa avaamiseen eikä avaaminen perustu laissa säädettyyn oikeuteen.

Kuten suurin osa muistakin rikoksista, tämäkin teko on rangaistava tahallisena. Vahingossa kirjeen avaaminen ei ole rikos, jos pyrkii minimoimaan avaamisen vaikutukset, eikä levitä tietoa eteenpäin. Tässä esimerkissä teko on tahallinen, joten jos kirjeen oikea saaja haluaa tehdä rikosilmoituksen, se on mahdollista ja voi johtaa oikeudenkäyntiin.

Vaikka lain suoja koskee myös sähköistä viestintää, oikeuteen asti päätyneissä viestintäsalaisuuden loukkauksissa kyse on yleisimmin kirjeiden avaamisesta. Tyypillisessä tapauksessa toisten kirjeitä avataan henkilötietojen toivossa. Osalla verkkokaupoista ja luottoyhtiöistä on niin heikko tietoturva, että esimerkiksi pelkällä toisen ihmisen henkilötunnuksella ja osoitteella voi tilata tavaraa luvatta.

Kysymys: Kahdeksasluokkalainen lapseni ei suostu kertomaan, kenen kanssa hän viestittelee netissä. Olen huolissani: entä jos hänen nettituttavuutensa on joku saalistaja? Saanko lukea hänen Insta-tilinsä viestit vaikka väkisin?

Vastaus: Luottamuksellisen viestinnän suoja ja viestintäsalaisuus kuuluvat myös lapselle. Huoltajalla on kuitenkin velvollisuus huolehtia lapsesta (tai muusta holhottavasta), mikä antaa oikeuden ja joskus jopa velvollisuuden puuttua viestinnän suojaan.

Turun hovioikeuden toissavuotisessa ratkaisussa luonnehditaan hyväksyttäviksi syiksi muun muassa aiheellinen epäily lapsen huumeidenkäytöstä tai sekaantumisesta "moraalittomasti sopimattomiin julkaisuihin".

Lapsen kehitystasolla on luonnollisesti väliä. 7-vuotiaan lapsen tapauksessa aikuisella on laajemmat oikeudet ja velvollisuudet puuttua lapsen sosiaalisen median käyttöön kuin 17-vuotiaan lapsen tapauksessa. Lapsen viestintäsalaisuutta on käsitelty laajemmin tässä vuonna 2017 julkaistussa Ylen jutussa.

Esimerkkitapauksen ongelmaa ei olisi ehkä syntynytkään, jos sosiaalisen median käyttö olisi perheessä avoimempaa. Netissä tapahtuvista seksuaalirikoksista keskustelemiseen lapsen kanssa annetaan neuvoja esimerkiksi tässä Ylen vuorovaikutteisessa jutussa.

Kysymys: Puolisoni oli unohtanut kirjautua ulos Facebook-tililtään perheemme yhteisellä tietokoneella. Kun huomasin hänen saaneen viestin vieraalta naiselta, avasin viestiketjun. Teinkö väärin? Haluan vain varmistua, että puolisoni on uskollinen.

Vastaus: Vahinko tai huolimattomuus eivät riitä syiksi lukea toisen ihmisen sosiaalisen median yksityisviestejä ilman lupaa. Lukitulle kännykän näytölle ponnahtava viesti on eri juttu – silloin viestin on voinut lukea luvatta, mutta ei tieten tahtoen. Fiksuinta on sopia kumppanin kanssa, missä viestinnän yksityisyyden raja parisuhteessa menee.

Kysymys: Epäilen, että palkkaamani työntekijä vuotaa liikesalaisuuksia kilpailevalle yritykselle. Saanko tarkistaa hänen sähköpostinsa, jotta voin selvittää, onko epäily aiheellinen?

Vastaus: Suomessa työntekijän viestintäsalaisuus on useimpia muita maita vahvempi, eikä työnantaja saa lähtökohtaisesti lukea alaisensa sähköposteja. Tietyissä tilanteissa työnantajalle on kuitenkin kirjattu lakiin mahdollisuus rikkoa viestintäsalaisuus.

Poikkeustilanteita voi tulla esimerkiksi työntekijän sairastumisen tai loman yhteydessä. Olennaista on, että tilanteet ovat yrityksen toiminnalle tärkeitä ja asiat kiireellisiä. Esimerkiksi tyytymättömyys työntekijän toimintaan ei riitä syyksi.

Epäily liikesalaisuuden vuotamisesta ei myöskään anna työnantajalle oikeutta tarkistaa työntekijän sähköposteja. Työnantaja voi kuitenkin ilmoittaa epäilynsä poliisille, jolla on oikeus käydä tarvittaessa läpi epäillyn työntekijän sähköposteja.

Työntekijä voi myös antaa suostumuksensa työsähköpostinsa lukemiseen. Lisäksi yritys on voinut kohutun Lex Nokian jälkeen saada oikeuden tarkastella työntekijöiden sähköpostiliikennettä esimerkiksi juuri liikesalaisuuksien vuotamisen varalta. Oikeus koskee kuitenkin vain viestitietojen, kuten lähettäjän ip-osoitteen ja vastaanottajan selvittämistä ja vaatii ennakkoilmoituksen tietosuojavaltuutetulle.

Kysymys: Sain mielestäni asiattoman vastauksen, kun valitin eräälle yritykselle saamastani huonosta palvelusta. Julkaisin saamastani sähköpostista kuvakaappauksen Twitterissä, jotta muutkin näkisivät, miten törkeästi yritys käsittelee asiakaspalautetta. Nyt yritys uhkaa haastaa minut oikeuteen. Olenko rikkonut lakia?

Vastaus: Lähtökohtaisesti kummallakin osapuolella on oikeus tehdä viestillä, mitä haluaa. Yrityksellä ei myöskään ole samankaltaista luottamuksellisen viestinnän suojaa kuin yksityisellä ihmisellä.

Jos kuvakaappaus on totuudenmukainen eikä julkaisussa ole mitään loukkaavaa, haasteella pelottelu on turhaa. Julkaistavalla viestillä, saatesanoilla ja asiayhteydellä on kuitenkin väliä: joissakin tapauksissa julkaisija saattaa syyllistyä kunnianloukkaukseen tai yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.

Antti Rinteen (sd.) hallituksessa tiede- ja kulttuuriministerinä aloittanut, perhevapaalla oleva keskustan kansanedustaja Annika Saarikko kertoi Ylelle, että hän ei aio hakea puolueen puheenjohtajuutta vuoden 2020 puoluekokouksessa Vantaalla.

Saarikko on joutunut mediassa kovaan ryöpytykseen ilmoitettuaan aiemmin tällä viikolla kannattavansa puheenjohtajaksi nykyistä puolustusministeriä, Antti Kaikkosta (kesk). Hänen tukensa motiiveja on kyseenalaistettu ja lehtien mukaan hän on esimerkiksi yrittänyt pedata Kaikkosta tukemalla “omaa vaikutusvaltaansa keskustassa”.

Tänään Yle Radio 1:n Ykkösaamussa pitkäaikainen keskustalainen ja entinen ministeri Tytti Isohookana-Asunmaa pohti Saarikon tuen motiiveja. Hän totesi Saarikolla “olevan poliittisia tavoitteita".

– Arvelen, että hän saattaa ajatella tulevansa varsin nopeasti takaisin esille. Varsinkin, kun puolue on näin vaikeassa tilanteessa ja kannatuksen nostaminen on elinehto, niin emme voi odotella aikaa, jolloin hän tulisi takaisin.

Isohookana-Asunmaa myös totesi Saarikon ulostulon olleen pitkään keskustassa toimineille, erityisesti naisille, shokki. Hänen mukaansa keskustaa on leimannut pitkään “yhden vahvan naisen aikakausi”.

– Onneksi meillä on puolueessa nyt monia vahvoja naisia. Tässä tilanteessa tarvitaan naisten keskinäistä solidaarisuutta, se on todella tärkeää tulevaa menestystä ajatellen, Isohookana-Asunmaa toteaa.

Saarikko kertoo, ettei hän osannut arvata hänen ulostulonsa johtavan tällaiseen keskusteluun tuen motiiveista. Saarikon mukaan “siellä täällä hyppii salaliittosammakoita”, ja tilanne vaatii selventämistä.

– Vaikka tuemme (Isohookana-Asunmaan kanssa) eri henkilöitä, uskon meidän kaikkien haluavan puolueen parasta.

Saarikon mukaan hän sitoutuu tukemaan tulevaa puheenjohtajaa, Kaikkosta tai elinkeinoministeri Katri Kulmunia (kesk.), parhaansa mukaan.

– En halua, että minusta jää lymyilevää varjoa uudelle puheenjohtajalle. Siksi haluan tehdä selväksi, että minä en aio asettua ehdokkaaksi puheenjohtajakilpailuun Vantaan puoluekokouksessa kesällä 2020.

Kun Juha Sipilä kertoi luopuvansa keskustan puheenjohtajan paikalta, Saarikkoa pidettiin tulevan puheenjohtajakilpailun ennakkosuosikkina. Saarikko jättäytyi pois puheenjohtajakilpailusta perhesyihin vedoten.

"Puheenjohtajakilpailu ei ole sukupuolikysymys"

Saarikon mukaan keskustalla ei ole naiskysymyksessä sellaista todistustaakkaa kuin esimerkiksi kokoomuksella, koska keskustalla on ollut nainen puheenjohtajana kahteen kertaan.

– Mies keskustan puheenjohtajana ei heikennä naisten asemaa puolueessa, Saarikko pohtii.

Hän kannattaa Kaikkosta, koska kokee hänen olevan kokenut, aikaansaava ja sovitteleva yhteistyöpoliitikko. Saarikko toteaa häntä harmittavan, miten paljon politiikassa on tänä päivänä tahallista ja tahatonta väärinymmärtämistä.

– Omaa ehdokasta saa kehua julkisesti ilman, että se tarkoittiaisi minun olevan toista ehdokasta vastaan.

Saarikon mukaan tällä hetkellä keskustalle olisi parasta saada pitkäaikainen puheenjohtaja. Tämä on viesti, jota hän on omien sanojensa mukaan tuonut esille jo toukokuusta lähtien.

Hänen mukaansa keskustan tuleva puheenjohtaja ansaitsee koko puolueväen tuen. Sekä voittajalla että häviäjällä on Saarikon mukaan suuri vastuu esimerkiksi kannatuksen nostamisessa.

– Tuleva puheenjohtaja ansaitsee koko puoluekentän tuen. Olen itse käytettävissä ja valmis tekemään kaikkeni tukeakseni tulevaa puheenjohtajaa niissä tilanteissa, joissa hän apuani toivoo.

Keskustan on sanottu olevan historiansa vaikeimmassa kohdassa. Ylen tuoreen kannatuskyselyn mukaan keskustaa kannattaa tällä hetkellä 11.6% suomalaisista.

Vaikka kannatuslukemat ovat historiallisen alhaiset, Saarikko näkee keskustan kiinnostavan edelleen niin ihmisiä kuin mediaa. Tästä kertoo esimerkiksi viime viikkojen spekulaatiot ja laaja keskustelu puolueen puheenjohtajakilpailusta.

– Vaikka gallupeissa kannatus on notkahtanut, puolue kiinnostaa ja puhuttaa edelleen. Se on puolueemme vahvuus, Saarikko kiteyttää.

Lue lisää:

Keskustan puheenjohtajavaalin ehdokkaiden takana kuplii linjariita – Kouvolassa äänestetään tulevaisuuden lisäksi myös menneestä Sipilän kaudesta

Pohjanmaan käräjäoikeudessa on käsitelty tällä viikolla erikoista kiristysvyyhtiä. Vaasalainen mies on syytettynä törkeästä kiristyksestä sekä kymmenistä kiristyksistä ja kiristyksen yrityksistä.

Syyttäjä vaatii miehelle kolmen vuoden ja kuuden kuukauden vankeustuomiota teoista, jotka ajoittuvat vuosiin 2014–2017. Syytetty lähestyi miehiä teksti-tv:n ja netin deittipalveluiden kautta esittäytyen yleensä ensin 18-vuotiaaksi. Tämän jälkeen hän viestitti olevansa nuorempi tyttö ja lähetti asianomistajille kuvia ja viestejä.

Seuraavaksi hän esiintyikin tytön vanhempana ja alkoi kiristää miehiä ilmiantamisen uhalla. Osa tapauksista jäi yrityksiksi, mutta usealta asianomistajalta syytetty sai kiristettyä rahaa erikokoisia summia, enimmillään 15 000 euroa. Maksut suoritettiin paysafe-maksukorteilla, joiden pin-koodit kiristetyt luovuttivat syytetylle.

Asianomistajia on kaikkiaan 70 eri puolilta Suomea ja syytekohtia lähemmäs 80. Osassa tapauksista syytettynä on myös toinen mies, jolle vaaditaan 9 kuukauden vankeustuomiota.

Tuomio jutussa annetaan 7.10.

Sosiaali- ja terveysministeriö on ottanut poikkeukselliset keinot käyttöön yrittäessään saada päätöksestään tietoa savolaiselle rengasfirmalle.

Ministeriö on kieltänyt iisalmelaista Vannetukkua myymästä tiettyä kuorma-auton renkaille tarkoitettua rengaskonetta. Kielto ei voi kuitenkaan astua voimaan, ennen kuin se on todistetusti saatu toimitettua perille yritykseen.

Ministeriöstä kerrotaan, että kiellosta on lähetetty ensin kuulemiskirje tavanomaisessa postissa. Tämän jälkeen kieltopäätös on yritetty saada perille postitse saantitodistuksella eli siten, että vastaanottaja on kuitannut saaneensa kirjeen.

Sen jälkeen päätös on annettu haastemiehelle toimitettavaksi. Kun tämäkään keino ei auttanut, ministeriö on julkaissut yleistiedonannon Virallisessa lehdessä ja maakuntalehti Savon Sanomissa. Tiedon katsotaan tulleen perille seitsemän päivää ilmoituksen julkaisemisen jälkeen.

– On hyvin harvinaista, että tällaiseen joudutaan. Tämä asia pyöri haastemiehillä pitkään. Puhutaan kuukausista, jopa vuodesta, sanoo yli-insinööri Kari Seppänen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Seppäsen mukaan vastaavaa on tapahtunut hänen kahdeksan vuotta kestäneellä urallaan vain kerran aiemmin. Silloinkin kohteena oli Vannetukku.

– Yleensä kirjeet löytävät normaalisti perille.

Yrittäjä: "Täysin valhetta, haastemieskin on meidän asiakas"

Ministeriöllä ja Vannetukun toimitusjohtaja Jukka Heiskasella on hyvin erilaiset kertomukset siitä, mikä poikkeukselliseen tiedonantoon on johtanut. Heiskanen asuu ulkomailla, mutta hänen mielestään tiedon olisi pitänyt tulla perille kotimaassakin.

– On täysin valhetta [ettei päätöstä ole saatu toimitettua]. Meillä on kolme kiinteää toimipistettä Suomessa. Posti tulee joka päivä ja haastemieskin on meidän asiakas.

Lain mukaan tiedoksianto on toimitettava asianosaiselle. Koska tässä tapauksessa kyse on yrityksestä, sen olisi voinut luovuttaa myös liikettä toimitusjohtajan poissa ollessa hoitaville henkilöille, "jos he ovat suostuneet ottamaan tiedoksiannon vastaan".

Ylen tiedossa ei ole, kenellä Vannetukussa on lain tarkoittama oikeus ottaa tiedoksianto vastaan toimitusjohtajan sijasta. Myöskään ministeriöstä ei saatu tähän varmaa tietoa perjantaina.

Yleensä kirjeet löytävät normaalisti perille. Kari Seppänen

Heiskasella on oma teoria siitä, mihin erikoinen tapaus liittyy.

Hän kokee saaneensa aiemmin ministeriöstä väärin perustein määrätyn kiellon, josta hän sittemmin kanteli. Tämän seurauksena ministeriö on alkanut Heiskasen mielestä kohdella Vannetukkua eri tavalla kuin muita. Sosiaali- ja terveysministeriöstä tämä kiistetään.

– Meidän maahantuomat koneet ovat ainoita, jotka tarkastetaan, vaikka me olemme hyvin pieni toimija tällä toimialalla. Onko se sattumaa? Heiskanen sanoo.

10 000 euron sakko uhkaa

Nyt Heiskasen yritystä odottaa joka tapauksessa rengaskoneen myyntikielto ja 10 000 euron uhkasakko, ellei hän toimita ministeriöön tiettyjä selvityksiä laitteen toiminnasta. Hän sanoo kuitenkin aikovansa tehdä ministeriön vaatimat muutokset.

– Nyt kun tiedän, mitä ne ovat, hän lisää.

Rengaskoneessa havaitut ongelmat eivät ministeriön mukaan ole sellaisia, jotka vaarantavat käyttäjän turvallisuuden. Kyse on puutteista asiakirjoissa, laitemerkinnöissä ja käyttöohjeissa.

– Jotta jotain tuotetta voi Suomessa myydä ja markkinoida, sen täytyy olla EU:n ja Suomen vaatimusten mukaisia, yli-insinööri Kari Seppänen sanoo.

Veronmaksajille yrittäjän ja ministeriön välinen pallottelu on jo joka tapauksessa ehtinyt maksaa: onhan sitä käsitelty ministeriössä, käräjäoikeudessa, aluehallintovirastossa ja sanomalehden ilmoituspalstalla ainakin kolmen kalenterivuoden aikana.

Vannetukku on ollut julkisuudessa aikaisemminkin muun muassa oikeustaisteluistaan kilpailijayhtiö Nokian Renkaiden kanssa, vähäpukeisten naisten käyttämisestä markkinointiin ja viimeisimpänä työpaikkakiusaamisesta.

Samaan aikaan se on tehnyt tasaisesti noin 20 miljoonan euron liikevaihtoa hyvällä liikevoittoprosentilla. Yhtiö työllistää Suomessa noin 80 ihmistä.

Liikenne- ja viestintäministeriö patistaa Itä-Suomen kaupunkeja etsimään yhteistä säveltä kaavaillun uuden junaradan suunnasta. Pääministeri Antti Rinne on luvannut, että uuden radan yleissuunnittelu alkaa jo tällä hallituskaudella, siitä on merkintä myös hallitusohjelmassa luvattu.

Helsingistä itään lähtevälle uudelle junaradalle on kolme vaihtoehtoa.

Ensimmäinen vaihtoehto, itärata, kulkisi Helsingistä lentokentän kautta Porvooseen ja sieltä Kouvolaan.

Toinen vaihtoehto, itäinen rantarata, veisi Helsingistä Porvooseen ja edelleen rantaa pitkin Kotkaan ja sieltä Lappeenrannan kupeeseen Luumäelle.

Kolmas vaihtoehto kulkisi Lahdesta Mikkeliin.

Itä-Suomen suurilla kaupungeilla on suuri usko siihen, että uusi itärata voisi pysäyttää tai ainakin hidastaa väestökatoa. Toiveena on, että ihmiset voisivat asua Itä-Suomessa, mutta kävisivät töissä vaikka Vantaalla tai muualla pääkaupunkiseudulla.

Kaikilla ratavaihtoehdoilla on muhkea hintalappu.

Vauhtia päätöksentekoon

Koska kaikkia kolmea rataa ei varmasti rakenneta, on liikenne- ja viestintäministeriö pyytänyt Itä-Suomen kaupunkeja päättämään, mitä reittiä ne kannattavat. Jos kaupungit eivät päätöstä saa aikaiseksi, tekee ministeriö esityksen.

Kuopio, Mikkeli, Iisalmi, Joensuu ja Lappeenranta kannattavat Porvoon kautta Kouvolaan kulkevaa reittiä eli niin sanottua itärataa.

Kotka taas haluaisi radan jatkuvan Porvoosta Kotkaan saakka.

Lahdesta Mikkeliin kulkeva linjaus ei ole saanut kannatusta. Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen on kertonut, ettei uutta rataa kannata rakentaa ollenkaan, vaan sen sijaan pitäisi parantaa nykyisiä rataverkkoja.

Myös Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen on puhunut nykyisten raideyhteyksien parantamisen puolesta. Parhaillaan tekeillä on junaradan parannus Luumäen ja Imatran välillä, mutta sen pitäisi Karjalaisen mukaan jatkua Imatralta Joensuuhun saakka.

Kaksi jäljellä

Jos kaupungeilta kysytään, on linjausvaihtoehtoja käytännössä jäljellä kaksi: itärata Helsingistä lentokentän kautta Porvooseen ja sieltä Kouvolaan sekä itäinen rantarata Helsingistä Porvooseen ja rantaa pitkin Kotkaan ja edelleen Lappeenrannan kupeeseen Luumäelle.

Kouvolan kaupunginjohtaja Marita Toikan mukaan Kouvolan kautta kulkeva reitti on selkeästi paras vaihtoehto.

– Itäradan kannalla on viisi maakuntaa. Kymmenen kaupunkia tekee työtä, että rata kulkisi Porvoosta Kouvolaan.

Toikka muistuttaa, että Kouvolan kautta kulkevan radan varrella on miljoona ihmistä, mutta itäisen rantaradan vaikutusalueella vain 400 000 ihmistä.

Kymenlaakson isoista kaupungeista Kouvola ja Kotka ovat asiassa täysin eri mieltä. Kotka haluaisi itäisen rantaradan Porvoosta Kotkaan.

Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviön mukaan yhteistä säveltä on vaikea löytää.

– Kyllä siinä oma haasteensa on. Ihan täysin mahdottomana en sitä pitä, mutta se edellyttää kaikkien vaihtoehtojen perusteellista tarkastelemista.

Sirviö kertoo, että tekevät kovasti töitä radan saamiseksi Kotkaan saakka.

– Nykyisissä selvityksissä rataa on pohdittu pääasiassa henkilöliikenteen kannalta. Kun otetaan tavaraliikenne selvitykseen mukaan, se muuttaa asiaa oleellisesti.

Kotkan ja Loviisan kaupunkien mukaan itäinen rantarata kytkisi pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueeseen täysin uusia alueita.

Joka tapauksessa Sirviön mukaan päätös raiteesta pitäisi saada jo tällä hallituskaudella.

Väestö paikoilleen

Itä-Suomen maakunnat ovat perustelleet nopean junayhteyden tarvetta väestöennusteilla. Väki vähenee, kun ihmiset muuttavat työn perässä pääkaupunkiseudulle.

Harras toive on, että nopea junayhteys saisi ihmiset asumaan maakunnissa ja käymään junalla töissä esimerkiksi Vantaalla.

Uusi raide parantaisi myös yhteyksiä viiden miljoonan asukkaan Pietariin ja sieltä edelleen Aasiaan saakka. Junayhteys Helsingin ja Pietarin välillä olisi itäradan myötä enää kolme tuntia.

Jos raide toteutuu, päästäisiin sitä rakentamaan 2030-luvulla.

Lue seuraavaksi: Junayhteys voisi olla ratkaisu idän kaupunkien hätään – maksaisi 1,7 miljardia euroa

Porvoon ampumisten tutkintaa johtava Kimmo Huhta-aho sanoo Ylelle, että teollisuusalueen yrittäjät ovat väsyneet ihmisiin, jotka kyselevät jatkuvasti Porvoon ampumisista.

– Kyllä heitä alkaa pikku hiljaa nyppiä, kun joka päivä tulevat samat kysymykset ja tarinat. Yrittäjät ovat väsyneitä vastailemaan täysin ulkopuolisten kysymyksiin.

Huhta-ahon mukaan poliisi tekee edelleen teknistä tutkintaa teollisuusalueella, ja tämä saattaa kiinnostaa kansalaisia.

– Me teemme siellä tonteilla ja teiden varsilla teknistä tutkintaa. Meillä on edelleen tarve käydä siellä teknisesti tarkistamassa tiettyjä asioita. Tämän lisäksi alueella pyörivät myös normaalit partiot.

Huhta-aho sanoo, että poliisilla on teollisuusalueella edelleen kalustoa. Mutta mitä kalustoa, sitä Huhta-aho ei suostu kertomaan.

Yritykset eivät liity tutkittaviin rikoksiin millään tavalla

Poliisi epäilee, että ruotsalaisveljekset Richard ja Raymond Granholm ampuivat poliisipartiota Porvoon teollisuusalueella.

Veljekset on vangittuina kahdesta murhan yrityksestä.

Ampumiset tapahtuivat teollisuusalueella Koneistajantie 1 -osoitteessa.

Poliisin mukaan kyseisen osoitteen yritykset eivät liity ampumisiin millään tavalla.

– Ihan turhaan ihmiset spekuloivat näillä rikoksilla ja tapahtumapaikalla. Tämän alueen yrityksillä ja tällä teolla ei ole mitään yhteistä, sanoo tutkinnanjohtaja Kimmo Huhta-aho.

Poliisin mukaan media on kiertänyt ahkerasti teollisuusalueen yrityksissä.

Myös yritysten liikekumppanit ja asiakkaat pommittavat jatkuvasti alueen yrityksiä.

– Osa uteliaisuuttaan. Ja osa kuvittelee, että näihin yrityksiin liittyisi jotain mystistä näiden tekojen kautta. Kyselyt voi lopettaa. Yrityksiin liittyvillä henkilöillä ei ole sen syvällisempää tietoa tapahtumista kuin muillakaan ihmisillä Porvoossa, jotka eivät olleet paikalla ampumisten aikana.

Poliisi korostaa, että teollisuusalueen yritykset toimivat asianmukaisesti.

– Siellä on kunniallisia yrityksiä ja työpaikkoja. Niiden tilanne ei ole muuttunut näiden tekojen myötä mitenkään. Ei ole syytä leimata tätä aluetta, Huhta-aho toteaa.

Huhta-ahon mukaan Porvoon ampumisten tutkinta etenee suunnitelmien mukaan.

– Tutkinnassa on nyt se vaihe, että yksityiskohdat täsmentyvät ja asiat tarkentuvat, Huhta-aho sanoo.

Poliisi vaikenee edelleen motiivista

Viime päivinä Hymy ja Alibi sekä Ilta Sanomat ovat uutisoineet, että ampumisten taustalla olisi suvun kosto.

Huhta-aho toteaa motiiviarveluista näin.

– Sanotaanko näin, että minä olen tähän mennessä kuullut kymmenkunta erilaista teoriaa mahdolliselle motiiville. En lähde näitä mitenkään kommentoimaan julkisuuteen.

Lue lisää:

Porvoon ampumisista epäillyt veljekset vangittiin, poliisi edelleen vaitonainen, Yle seurasi hetki hetkeltä

Britannian parlamentin ylähuone on antanut hyväksyntänsä opposition brexit-lakiesitykselle. Lain on määrä estää sopimukseton ero EU:sta.

Laki velvoittaa hallituksen hakemaan lykkäystä lokakuun lopun takarajaan, jos erosopimus ei mene läpi alahuoneessa lokakuun 19. päivään mennessä.

Brexit-laki käy vielä maanantaina parlamentin alahuoneessa, mutta pääministeri Boris Johnsonin tappio näyttää varmalta.

Ero lokakuun lopussa on ollut konservativiipääministeri Johsonin ehdoton tavoite.

Lue lisää

Toimittajalta: Britannian oppositio ei lähde ennenaikaisiin vaaleihin sillä “pääministeriin ei voi luottaa” – ja syytöksissä on perää

Eurooppa-kirje: Toimittaja livahti Finlandia-taloon – Pääministeri antoi idolinsa jälkeläiselle potkut puolueesta