Britannian Työväenpuolueessa leimahti eilen perjantaina äkillinen kriisi. Se sai alkunsa, kun puolueen vasemmistosiipeä edustavan Momentum-liikkeen johtaja Jon Lansman ehdotti, että puolueen varapuheenjohtajan tehtävä lakkautetaan.

Lansman on usein tukenut puolueen puheenjohtajaa Jeremy Corbyniä, joka myös kuuluu Työväenpuolueen vasemmistoon.

Puolueen jäsenille oli heti selvää, mihin Lansman pyrki. Varapuheenjohtajan tehtäviä on vuodesta 2015 saakka hoitanut kansanedustaja Tom Watson.

Hän on vannoutunut EU-jäsenyyden puolustaja. Hän on muun muassa vaatinut, että uusi kansanäänestys EU-erosta olisi järjestettävä jo ennen kuin maassa järjestetään uudet vaalit. Watsonin kannanotot ovat usein suututtaneet puolueen vasenta laitaa.

Puheenjohtaja Corbyn on ollut brexitin kannalla, mutta joutunut muokkaamaan kantaansa lähemmäs puolueen jäsenten enemmistöä. Kyselyjen mukaan enemmistö kannattaa EU:ssa pysymistä. Corbynin mielestä vaalit pitää kuitenkin järjestää ensin ja sitten vasta kansanäänestys.

Watson kiihdytti tunnelmia haukkumalla BBC:n haastattelussa Momentum-ryhmän.

Lansmanin aloitteesta leimahtanut kiista tuli hankalaan aikaan, koska puolue on juuri valmistautumassa Brightonissa pidettävään puoluekokoukseen. Siellä puolueen oli määrä esiintyä yhtenäisenä ja osoittaa valmiuttaan maan hallitsemiseen. On mahdollista, että seuraavien vaalien jälkeen Työväenpuolue on maan suurin puolue.

Työväenpuolueen ja erityisesti puheenjohtaja Corbynin linja brexitin suhteen on ollut sekava, eikä puolueen sisäinen kiistely paranna tilannetta.

Lansmanin aloite haudattiin joka tapauksessa nopeasti sen jälkeen, kun Corbyn puuttui asiaan. Lansman veti aloitteen takaisin. Vastineeksi Corbyn lupasi, että varapuheenjohtajan tehtävän tarpeellisuutta tutkitaan.

Ulkomaalaisen työvoiman palkkaamisen helpottamisesta on tullut suurin näkemysero oppositiopuolueiden välillä. Perussuomalaiset ei liittynyt kokoomuksen perjantaina jättämään välikysymykseen hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikasta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi TV1:n Ykkösaamussa, ettei kokoomus kutsunut heitä mukaan välikysymyksen laadintaan. Halla-ahon mukaan puolueilla on erittäin suuria näkemyseroja valtion talouden ongelmien ratkaisuista.

Hän sanoi kokoomuksella olevan "jos mahdollista, vielä suurempi kiima lisätä halpatyövoiman maahantuontia kuin vasemmistohallituksella". Yhtenä esimerkkinä Halla-aho nosti ulkomaalaisten työntekijöiden saatavuusharkinnan.

Saatavuusharkinnassa selvitetään ennen oleskeluluvan myöntämistä EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevalle työntekijälle, onko Suomessa jo saatavilla tehtävään sopivaa työvoimaa.

Meillä on aika iso byrokratia, joka nielee sekä virkamiesten aikaa että rahaa. Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ihmettelee Halla-ahon lausuntoa. Vaikka kokoomus on kannattanut saatavuusharkinnan poistamista, se ei esittänyt sitä välikysymyksessään.

– Tässä välikysymyksessä me emme esitä saatavuusharkinnasta luopumista vaan nimenomaan työperäisten oleskelulupien käsittelyn nopeuttamista. Ymmärsin, että Halla-ahokin oli sitä mieltä, että soisi nopeammin saada päätökset aikaiseksi.

Mykkäsen mukaan kokoomuksella ei ole tällä hetkellä "mitään erityisiä suunnitelmia" saatavuusharkinnan purkamiseksi.

– Mutta kokoomus sinänsä on lähtenyt pitkään siitä, että meidän olisi järkevämpää panostaa työehtojen toteutumisen valvontaan ja työnantajan nuhteettomuuden valvontaan kuin siihen, että meillä on aika iso byrokratia, joka nielee sekä virkamiesten aikaa että rahaa.

Mykkänen: Ei johtaisi halpatyövoiman käyttöön

Saatavuusharkinta ei koske tehtäviä, joihin palkataan yli 3 000 euroa kuussa ansaitseva korkeakoulutettu erityisosaaja. Ykkösaamussa Halla-aho sanoikin, ettei saatavuusharkinnan poistamisella olisi vaikutusta osaajien palkkaamiseen.

– Koska se ei tälläkään hetkellä koske osaajia, vaan nimenomaan heikosti koulutettua tai kouluttamatonta halpatyövoimaa, hän sanoi.

Saatavuusharkinnasta on myönnetty vapautuksia viime vuosina muun muassa rakennus-, sosiaali- ja terveys-, ravintola- ja siivousalalla.

Mykkänen on eri mieltä Halla-ahon kanssa siitä, että saatavuusharkinnasta luopuminen johtaisi halpatyövoiman käyttöön.

– Ei se ihan näin mene. Muistan tuoreen tapauksen Pohjanmaalta leipomoalan yrittäjältä, joka hakkasi päätään seinään, kun olisi halunnut palkata löytämänsä ulkomaalaisen työntekijän.

Mykkänen sanoo, että saatavuusharkinta esti yrittäjää palkkaamasta työntekijää ja toiminnan laajentamisen.

Tämä johtui Mykkäsen mukaan siitä, että elintarviketeollisuus lasketaan yhdeksi saatavuusharkintaluokaksi. Pohjanmaalla löytyy elintarvikealalle työntekijöitä, mutta yrittäjä ei löytänyt heistä tehtävään soveltuvaa, kertoo Mykkänen.

– Tämän tyyppisiä tapauksia kuulee vähän väliä. Viranomaisen toimiluokituksiin perustuva byrokratia istuu huonosti arkeen, jossa yrittäjät yrittävät nopeasti saada oikeanlaista työvoimaa silloin, kun ovat laajentamassa toimintaansa.

"Me luotamme rehellisiin työnantajiin"

Mykkäsen mukaan luvan saaminen venyy, kun alueellisesti pyritään arvaamaan, että missä työnimikkeessä on tarvetta ja missä ei.

– Siinä asiassa me luotamme rehellisiin työnantajiin ja yrittäjiin, että he itse mieluummin rekrytoivat aina läheltä, jos sellaista on saatavilla.

– Jos joku haluaa fuulata ja laskea palkkoja halpatyövoimalla, sellainen pitää estää huolehtimalla, että toimitaan työehtosopimuksen mukaan.

Mykkäsen mukaan saatavuusharkinta ei ole tähänkään asti pystynyt tehokkaasti estämään "vilunkipeliä".

– Siihen tarvitaan toisenlaisia jälkivalvonnan keinoja.

Lue lisää

Halla-aho: Saatavuusharkinnan poistaminen johtaisi halpatyövoiman käyttöön

Miltä kuulostaisi synnytys ilman mahdollisuutta kivunlievitykseen, sairaalan tiukasti määrittelemässä asennossa? Välilihasi leikattaisiin, halusit sitä tai et, oli sille tarvetta tai ei. Synnytyksen jälkeen vauvasi olisi sairaalan omaisuutta. Vauvan kapaloisi aina kätilö, joka myös hoitaisi vauvan syöttämisen sairaalan tarkkaan määrittelemässä rytmissä. Isällä ei missään nimessä olisi mitään asiaa synnytykseen, saati mahdollisuutta osallistua vauvan hoitamiseen.

Tämä oli todellisuutta 1960-luvulla, jolloin Suomessa oli siirrytty kotisynnytyksistä sairaalasynnytyksiin.

– Sairaalamaailma oli aika kurinalainen, erittäin lääkärivetoinen ja hierarkinen. Synnyttäjä astui siihen koneeseen ja hän todellakin toimi sairaalan säännöillä. Sängyssä oli synnytettävä eikä siitä saanut nousta, vaikka monesti synnyttäjille voi olla helpompi olla pystyasennossa, kertoo elokuussa julkaistun tietokirjan Suomi synnytti – Kätilöiden kertomaa kirjoittanut toimittaja ja kätilö Laura Kosonen.

Kirja kokoaa suomalaisen sairaalasynnytyksen historian yksiin kansiin ensimmäistä kertaa. Samalla se kertoo naisten aseman ja koko hyvinvointivaltion kehittymisestä hieman toisenlaisesta näkökulmasta.

Kirjaa kirjoittaessaan Kosonen hämmästyi, miten lyhyt tasa-arvon historia Suomessa on.

– Millaisessa yhteiskunnassa oma äitini on synnyttänyt ja kasvattanut lapsiaan. Ei puhettakaan, että isäni olisi ollut synnytyksessä mukana. Eikä tarvitse mennä kuin mummooni, joka on synnyttänyt isäni mökissä. Miten naisten asemasta on puhuttu ja millaisia asioita on pohdittu. Ei ole ihme, että meillä on vielä näiden asioiden kanssa puuhaa, kun tämä on todella niin tuoretta ja keskuudessamme on niin paljon ihmisiä, jotka ovat eläneet toisenlaisen ajan, Kosonen pohtii.

Kuuhunkin lennetään, mutta akat saavat huutaa kivusta

1960-luvulla keskusteltiin muun muassa ehkäisystä ja siitä, saako lapsilukua rajoittaa. Vuoden 1950 aborttilaki salli raskauden keskeytyksen jos äiti oli alaikäinen, raskaus oli alkanut raiskauksesta tai insestistä tai tuleva synnytys vaarantaisi äidin fyysisen tai henkisen terveyden.

Samaan aikaan pohdittiin myös naisen paikkaa, voiko nainen olla yhtä aikaa äiti ja käydä töissä. Käynnistyi ensimmäistä kertaa kotiäitiys vastaan uraäitiys -väittely, Kosonen kertoo kirjassaan, jossa on paljon lainauksia muun muassa sen ajan lehtikeskusteluista.

"He ovat ns. karriääri-naisia, joilla on elämässään eräänlainen miehinen roolihakuisuus, joka toisinaan saattaa olla hyvinkin tuskallista, jopa jotenkin pakonomaista ilman, että he itse sitä huomaavat." kirjoitti eräs erikoislääkäri Kätilö-lehdessä.

1960-luvulla uskottiin myös, että nainen voi oppia synnyttämään kivuttomasti kovan harjoittelun tuloksena. Synnytyskipua pidettiin vain opittuna reaktiona tai pelon aiheuttamana.

Muun muassa hengitystekniikoista tunnettua psykoprofylaktista menetelmää alettiin opettaa Kätilöopistolla 1960-luvun puolivälissä. Kivuttomia synnytyksiä ei menetelmällä kuitenkaan saavutettu.

"Eihän kukaan mene mihinkään toimenpiteeseen tai leikkaukseenkaan ilman kivunlievitystä." Kätilöliiton puheenjohtaja Marjo Lyyra

1970-luvulla epiduraalin käyttö synnytyksissä yleistyi Euroopassa ja siitä alettiin tehdä tutkimusta. Pian synnyttäjät alkoivat vaatia sen laajempaa käyttöä Suomessakin.

"Aikakaudella, jolloin lennetään kuuhun, siirretään sydämiä ja muuta vastaavaa, akat vain saavat huutaa lapsivuoteissaan kuin aina ennenkin. Ilmeisesti ei ole tarpeeksi arvokkaasta asiasta kysymys. Jos tässä miesten maailmassa miehet synnyttäisivät, kuinkahan olisi?" kysyi mielipidekirjoittaja Helsingin Sanomissa.

"On turha väittää, etteikö voitaisi keksiä vaaratonta synnytyskipujen poistajaa. Maailmassa on keksitty napalm, sähköhammasharja ja hiukkaskiihdytin. Kysymys on vain halusta, tärkeysjärjestyksestä." totesi puolestaan feministi ja kirjailija Kaari Utrio.

Kiivas sananvaihto sai eduskunnankin liikkeelle. 40 naiskansanedustajaa teki aiheesta kirjallisen kysymyksen vuonna 1977. Asia eteni kuitenkin hitaasti ja vielä vuonna 1980 epiduraalin käyttö oli hyvin vähäistä.

– Se nostaa vielä tänä päivänäkin karvat pystyyn. Eihän kukaan mene mihinkään toimenpiteeseen tai leikkaukseenkaan ilman kivunlievitystä. Kyllä se oikeus pitää olla synnyttämisessäkin, hämmästelee 100-vuotisjuhlavuottaan viettävän Kätilöliiton puheenjohtaja Marjo Lyyra.

Synnytyksen näkeminen tekee isästä impotentin

"Minusta olisi ollut pelkästään piinallista, jos mieheni olisi nähnyt minut hikeä valuvana, pöhöttyneenä ja hampaita kirskuttavana alkuihmisenä" totesi nainen Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 1967.

Monen 1960-luvun isän ensikontakti omaan lapseen tapahtui sairaalan lastenhuoneen pleksilasin läpi.

Isien merkitys synnytyksessä mainittiin Kätilöopistolla ensimmäistä kertaa julkisesti vuonna 1966. Asenteiden muuttuminen oli kuitenkin hidasta. Useimmille kätilöille isien mukaantulo oli järkytys ja moni vastusti uudistusta.

– Isä voi tulla impotentiksi jos osallistuu synnytykseen, se oli hyvin yleinen perustelu. Ensimmäiset isät tulivat mukaan synnytykseen Kätilöopistolla. Isien piti käydä hyvin perusteellinen valmennus ja pukeutua suojavaatteisiin. Heille laadittiin erilliset ohjeet, joissa neuvottiin välttämään kätilölle puhumista ja kiellettiin valokuvauskoneen käyttäminen. Siellä oltiin todella herran nuhteessa, Kosonen kertoo.

Isien läsnäolo synnytyksissä koki takapakin vuonna 1972. Kätilöopiston sairaalassa puhkesi vastasyntyneiden salmonellaepidemia, joka sairastutti kymmeniä lapsia. Syy vieritettiin aluksi isien harteille. Epidemian lähteeksi paljastui pian lomamatkaltaan tartunnan saanut lastenhoitaja, mutta silti isien pääsy takaisin synnytyksiin evättiin.

"Isien mukanaolo on kamala sirkus. Poikkeuksia tietenkin on. Mutta yleensä isistä on paljon harmia. Yksi haisee viinalle, yksi kysyy makuupaikkaa, yksi kysyy voileipiä." perusteli Kätilöopiston johtaja, professori Erkki Jäämeri, jonka mukaan isät ovat mukana "pelkästään sensaationhalusta".

Isät pääsivät takaisin Kätilöopiston synnytyssaleihin vasta joulukuussa 1976.

Kaikkiaan keskustelua isien osallistumisesta käytiin koko 1970-luvun ajan. Viimeisenä isien mukaan tulemisen salli Turun yliopistollinen sairaala vuonna 1981.

Isien kelpuuttamiseen lapsensa tasavertaiseksi hoitajaksi äidin rinnalla oli kuitenkin vielä pitkä matka.

– Vasta paljon myöhemmin isät pääsivät hoitamaan omaa vauvaansa lapsivuodeosastolle. Perhehuoneet tulivat laajemmin käyttöön vasta 2000-luvulla, Kosonen toteaa.

Älä koske minun välilihaani

Väliliha leikataan juuri ennen vauvan syntymää jos syntymää täytyy nopeuttaa vauvan voinnin vuoksi, jos vauva syntyy imukupin avustuksella tai jos kätilö arvioi välilihan sellaiseksi, että sen leikkaaminen pienentää riskiä pahempiin repeämiin.

Sairaalasynnytysten alkuvaiheessa välilihan leikkaamisesta tuli rutiinitoimenpide ja sen ajateltiin kuuluvan hyvään synnytykseen. Vielä 1980-luvun alussa kätilö leikkasi synnyttäjän välilihan lähes rutiininomaisesti.

– Kätilöopistolla kerrottiin, että joskus kätilö leikkasi välilihan hätäpäissään sen jälkeen, kun vauva oli jo syntynyt, ettei vaan tulisi moitteita, kertoo itsekin Kätilöopistolla työskennellyt Kosonen.

80–90-luvun taitteessa väliliha politisoitui. Sen leikkaamisesta tuli symboli vallankäytölle ja naisen oikeutta omaan kehoonsa väheksyvälle hoitokulttuurille.

– Samaan aikaan tutkimusnäytöllä todettiin, että rutiininomainen välilihan leikkaus synnytyksessä ei ole tarpeen, vaan sitä pitäisi tarkkaan harkita. Välilihasta tuli aktiivisen synnytyksen aallon symboli: älkää koskeko minun välilihaani, Kosonen sanoo.

Aktiivisen synnytyksen aallossa naiset alkoivat uhmaamaan perinteisiä synnytystapoja ja sairaalan käytäntöjä aiempaa ponnekkaammin. Naiset halusivat itse päättää, miten synnyttävät ja missä asennossa.

Se oli iso kulttuurin muutos, joka tosin eteni hitaammin kuin synnyttäjien toiveet, mutta se lopulta muutti myös kätilön työtä, Kosonen sanoo.

– Synnytykset oli totuttu hoitamaan tietyllä tavalla. Instrumentitkin olivat tietynlaisessa viuhkassa ja synnytyssairaalassa oli lähes sotilaallinen kuri. Yhtäkkiä tulikin synnyttäjät, jotka halusivat murtaa tämän. Kätilön tehtäväksi tuli tukea naista synnytyksessä sillä tavalla, kuin hän itse haluaa tulla tuetuksi.

Äiti sai viimein hoitaa vauvansa itse

Samaan aikaan myös lapsen asema muuttui: vauva ei enää ollutkaan sairaalan omaisuutta.

Vielä pitkälle 1980-luvulla äidit ja vauvat hoidettiin erillään toisistaan. Lastenhoitaja syötti vauvan neljän tunnin välein. Syöttöaikoina vauvat vietiin äitiensä rinnalle noin puoleksi tunniksi.

"Itku pusertui meidän äitiparkojen silmistä kun ensi kerran saimme esikoisemme luoksemme syömään. Lastenhoitaja tuikkasi kiireissään nyytin sängyn päälle ja meni menojaan." kertoi ensisynnyttäjä Kätilö-lehdessä vuonna 1961.

Vauvantahtisuus, perhekeskeisyys ja varhainen vuorovaikutus olivat vielä tuntemattomia käsitteitä. Äidin ja vauvan erottamista perusteltiin ennen kaikkea sillä, että synnyttäneen äidin täytyi saada levätä.

– Moni äiti saattoi lähteä synnytyssairaalasta ilman, että hän oli kertaakaan avannut vauvansa kapaloa. Voin kuvitella, että siinä on vähän epävarma olotila, Kosonen pohtii.

Vähitellen sairaalan oli aika luovuttaa vauva vanhemmilleen. 1990-luvun puolivälissä tiedettiin jo, että vauvan sopeutuminen kohdun ulkopuoliseen elämään on stressittömintä, kun hän saa olla ihokontaktissa äidin kanssa.

Tämäkään uudistus ei ollut helppo, etenkään lastenhoitajille, jotka olivat tottuneet huolehtimaan vauvojen hyvinvoinnista.

– Kätilöt opettelivat tekemään työtään lapsivuodeosastoilla kädet selän takana, jotta he eivät itse tehneet, vaan neuvoivat vanhempia siinä tekemisessä, Kosonen kertoo.

Synnytyspelko tunnistettiin 2000-luvulla

Vasta 2000-luvulla suomalaisissa synnytyssairaaloissa ymmärrettiin, että lääkärin tai kätilön näkemys synnytyksen kulusta ei ole ainoa oikea totuus.

– Otettiin todesta naisen oma kokemus synnytyksestä. Vaikka synnytys olisi mennyt hyvin lääketieteen ja kätilön näkökulmasta, niin synnyttäjän kokemus siitä saattaa olla ihan toinen ja se on ihan yhtä totta, Kosonen sanoo.

Myös synnytyspelko alettiin ottaa kunnolla todesta, Kosonen kertoo.

– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio.

Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.

Sairaalasynnytysten historiassa kiinnostavaa on Kososen mukaan se, että sama teema, naisen itsemääräämisoikeus, on tavalla tai toisella toistunut kaikkien eri vuosikymmenien keskusteluissa.

– Se on aina vain tullut vähän eri näkökulmista esiin ja ajalleen ominaisesti. Viime kevään keskustelut synnytysväkivallasta kertovat myös naisen itsemääräämisoikeudesta. Se liittyy #metoo -ilmiöön ja heijastelee sillä tavalla tätä aikaa.

"Etuoikeus olla läsnä niin ainutlaatuisella hetkellä"

Koko 17-vuotisen kätilön uransa 2000-luvulla tehnyt Kätilöliiton puheenjohtaja Lyyra arvelee, että isoimmat taistelut ovat nyt takana päin. Lyyran mukaan tällä vuosituhannella kätilön varsinainen työ ei ole enää kokenut kovin suuria muutoksia.

– Ihan urani alkuvaiheessa synnytykset hoidettiin vielä steriilisti. Kun lapsi rupesi syntymään, äidille laitettiin steriilit aluset, tehtiin alapesu ja kätilö odotti steriilit hanskat kourassa milloin lapsi syntyy. Sitten on tullut esimerkiksi erilaisia tarkempia laitteita, joilla sikiön vointia voi seurata, Lyyra muistelee.

Tänä päivänä kätilön rooli on olla kanssakulkija ja läsnäolija.

– Annat tukea, tietoa ja kannustusta ja olet siinä äidin vieressä. Äiti ja vauva hoitavat sen homman. Parhaimmillaan synnytyksen kulkuun ei tarvitse puuttua millään tavalla, Lyyra sanoo.

Alunperin toimittajana työskennellyt Kosonen opiskeli kätilöksi kolmekymppisenä. Kätilön töitä hän ehti tehdä melkein kymmenen vuotta.

Nyt hän on työskennellyt puolisentoista vuotta Ylellä Joensuun toimituksessa, mutta ikävöi ajoittain kovastikin kätilön työhön.

– Kätilön identiteetti on monilla tosi syvällä ja tosi vahva. Kätilön työssä on älytön etuoikeus olla läsnä niin ainutlaatuisella hetkellä. Joskus kun tuntuu, että joku kohtaaminen onnistui, se on tosi palkitsevaa.

Yhdestä onnistuneesta kohtaamisesta Kosonen kertoo muutaman vuoden takaa. Häntä oli aluksi harmittanut mennä iltavuoroon jouluaattona, kun muu perhe oli jäänyt viettämään joulua. Mutta sitten hän saikin kokea jotain ikimuistoista, jonka muisteleminen saa hänet yhä liikuttuneeksi.

– Ensisynnyttäjän lapsi syntyi joskus kahdeksan aikaan jouluaattoiltana. Synnytyssalissa paloi jouluvalot, tilanne oli rauhallinen, lapsi oli äitinsä rinnan päällä ja isä oli siinä vieressä. Sitten laulettiin Heinillä härkien kaukalon yhdessä perheen kanssa ja se oli jotenkin ihan hirveän liikuttava hetki.

Voit keskustella aiheesta klo 22.00 saakka.

Anna Vihervalli tapasi miehensä parikymppisenä. Se oli kuin leimahdus.

– Melkoinen salamaromanssi. Kolmannen tapaamisen jälkeen Pekka muutti Oulusta luokseni Helsinkiin yhden kassin kanssa.

Avioliitto kesti kolmetoista vuotta, mutta viimeiset ajat olivat vaikeita. Noin vuosi sitten pariskunta päätti pitkän harkinnan jälkeen erota. Samaa asiaa pohditaan monessa kodissa.

Avioerojen määrä on pysynyt Suomessa suunnilleen samalla tasolla parikymmentä vuotta. Vuosittain eroon päättyy 13 000–14 000 avioliittoa.

Tilastokeskuksen keräämien tietojen mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy eroon lähes 40 prosentin todennäköisyydellä.

Anna Vihervalli ei halua eritellä avioeron syitä tarkemmin.

– Ero on monen asian summa. Siihen liittyy kipeitä juttuja.

On vaikea päästää irti toisesta, kun on rakastanut häntä valtavasti ja kasvanut tämän rinnalla vanhemmuuteen.

– Mielessä käy joskus, oliko ero oikea ratkaisu.

Päätös mietityttää Anna Vihervallia myös siksi, että hän on kasvanut uskonnollisessa perheessä. Nurmijärvellä asuvat vanhemmat ovat helluntailaisia.

Tytärtä ei painostettu liittymään helluntaikirkkoon, mutta lapsuuden hengellinen ilmapiiri vaikuttaa edelleen.

– Pohdin paljon, mikä on oikein tai väärin. Mietin tätä jopa tatuointeja ottaessani.

Anna Vihervallilla ja hänen entisellä puolisollaan on kaksi lasta. Esikoistytär Inkeri syntyi kun Anna oli 23-vuotias. Hän oli ensimmäinen äidiksi tullut omasta kaveripiiristään.

Nyt Inkeri, 12, on kuudennella luokalla ja kuopus Oiva, 6, aloitti syksyllä esikoulun.

– Hassua, että he ovat jo näin isoja! Monet ystävistäni tekevät ensimmäistä lastaan.

Appiukko lähinaapurina

Nuorenparin haaveena oli asua maaseudulla isossa talossa. Vuonna 2015 he ostivat Hausjärveltä Karan kyläkoulun, johon kuuluu vanha puukoulu ja opettajien asuntola.

Valtava koulukiinteistö tuntui heti kodilta. Se toi myös huolia, jotka rasittivat parisuhdetta.

– Meillä ei ollut hajuakaan tällaisen paikan ylläpidosta tai lämmityskustannuksista. Jos olisimme tienneet, emme olisi ryhtyneet tähän.

Kaksi huoneistoa asuntolasta on vuokrattu ystäville ja yhdessä asuu Pekka Vihervallin eläkkeellä oleva isä.

Eron jälkeen Anna Vihervalli remontoi itselleen suurimman asunnon. Lapset ovat hänen luonaan joka toinen viikko.

Luulisi, että asuminen appiukon kanssa samassa rappukäytävässä pienkerrostalossa on kiusallista eron jälkeen. Ei se kuulemma ole.

– Pekan isä on yhä hyvä ystäväni.

Pekka Vihervalli jäi perheen entiseen asuntoon puukoulun toiseen päätyyn. Uusi asuinjärjestely tuntui luontevalta.

– Päätimme jatkaa tiiviinä perheyksikkönä erosta huolimatta. Kun asumme lähekkäin, lapset voivat juosta pihan yli asunnosta toiseen.

Molemmista tuntui raskaalta ajatus, että ei näkisi lapsia kokonaiseen viikkoon.

Vanhemmat hoitavat suurimman osan lasten asioista edelleen yhdessä. He käyvät kahdestaan vanhempainilloissa ja lomia vietetään perheenä.

Eksän naapurina on joskus piinallista

Varsinkin eron alkuhetkillä toisen kohtaaminen jopa useamman kerran päivässä teki kipeää.

– Vanhat tunteet ja eroon johtaneet fiilikset istuivat tiukassa.

Eron jälkeen ihminen joutuu rakentamaan oman identiteettinsä uudelleen. Se ei ole helppoa, kun entinen kumppani on koko ajan vieressä.

– En ole koskaan ennen asunut yksin, joten tämä on ollut minulle kasvun paikka.

Anna muutti pois kotoa 19–vuotiaana. Silloin hänellä oli kämppäkaveri. Heti perään hän muutti Pekan kanssa yhteen. Nyt hän on saanut tilaa itselleen.

– Nautin siitä, että on omat säännöt ja omat sotkut siivottavaksi.

Ei satunnaisia deittikumppaneita kotiin

Nyt vuoden kuluttua erilleen muuttamisesta Anna Vihervalli on kiitollinen siitä, että on pystynyt juttelemaan vaikeistakin asioista entisen puolison kanssa.

Jossain vaiheessa molemmat alkoivat tapailla uusia ihmisiä. Mustasukkaisuus nosti päätään. Deittailussa tarvitaan hienovaraisuutta, kun ex–kumppani asuu naapurissa.

– Kotiin ei voi tuoda hetken tuttavuuksia. Eikä voi riehaantua vastuuttomaksi sinkuksi.

Kummallakaan ei ole uutta rakastettua asuinkumppanina. Todennäköisesti se on jossain vaiheessa edessä.

Anna Vihervalli on joutunut miettimään rooliaan toisen ihmisen elämässä. Hän pohtii millaiseksi rooli muuttuu, jos ex–puolison luokse muuttaa uusi rakastettu.

Yhteinen haave vanhasta talosta maalla romuttui osittain eron myötä. Unelmasta on rippeet jäljellä, koska molemmat jäivät eron jälkeen asumaan koululle.

– Joutuu kasaamaan kaiken uudelta pohjalta, jos jompi kumpi tai molemmat löytävät kumppanin.

Vihervalli pohtii miltä tuntuu nähdä entinen puoliso ensimmäisen kerran uuden rakkaan kanssa yhteisellä pihalla.

– Kyllä siinä tilanteessa joutuu vähän itseään keräilemään.

Uudella kumppanillakaan ei tule olemaan helppoa. Kaikki eivät uskalla hypätä mukaan näin tiiviiseen perhekuvioon.

– Täytyy olla aika vahva tyyppi. Ei tähän sovi kovin tiukkapipoinen ihminen.

Jääkaappia ei tarvitse jakaa

Joskus parisuhteessa toinen ihminen ärsyttää tosi paljon. Kun päälle lastataan eroon liittyvät ristiriidat, toisen läsnäolo arjessa ei ole aina mukavaa. Onneksi on omat asunnot. Samalla jääkaapillä käyminen olisi vaikeampaa.

– Välimatkaa on muutama kymmenen metriä. Jos toinen ottaa kovasti päähän, voin lähteä kotiin ja laittaa oven kiinni.

Perheen lapset näyttävät sopeutuneen uuteen tilanteeseen. Inkeriltä kysyttiin vastikään kouluterveydenhoitajan vastaanotolla vanhempien erosta. Tyttö kertoi voivansa hyvin.

– Lapsista on ihanaa käydä perheenä retkellä, lähteä Lintsille ja grillata pihalla.

Eivätkä aikuiset riitele. Perhettä hajalle repinyt kireys on helpottanut.

– Kaikki on sujunut loppujen lopuksi ihmeen hyvin. Ei ole jouduttu kiristelemään hampaita.

Anna Vihervalli työskenteli aiemmin Hyvinkäällä käsityöopettajana. Hänen puolisonsa on erityisopettaja.

Tällä haavaa molemmat ovat töissä läheisessä pienryhmäkodissa, Anna ohjaajana ja Pekka opettajana. Eli nyt eron jälkeen he myös työskentelevät yhdessä.

– Kumpikaan ei vielä ole suunnitellut vaihtavansa työpaikkaa, jotta ei tarvitsisi viettää työpäiviä yhdessä.

Rakastavaisista kavereiksi

Elämänfilosofia ja musiikkimaku yhdistävät Anna Vihervallia ja hänen entistä miestään.

Molemmilla on kasvoissa lävistyksiä ja tatuointeja eri puolilla kehoa. He käyvät rokkikeikoilla ja muutama vuosi sitten koulun tiluksilla järjestettiin punkfestivaali.

Yhdistävät tekijät auttavat tulemaan toimeen.

Törmäyksiäkin tulee. Olivathan ristiriidat alun perin syynä siihen, että roihuavan rakkauden raunioille rakennetaan nyt kaverisuhdetta.

– Ilman konflikteja rakkaus olisi luultavasti kestänyt.

Romanttinen suhde päättyi, mutta molemmilla on vahva tahto pitää kiinni perheestä – ja ystävyydestä.

Menneisyys nostaa välillä pintaan ikäviä muistoja. Silti tuntuu hyvältä, että entistä elämää ei ole täytynyt jättää taakseen kokonaan.

Jonkinlainen luottamus on eron jälkeen edelleen tallella.

– Tuntuu turvalliselta, kun toinen on kaikesta huolimatta yhä vierellä.

Sampsa Sulonen ja Heidi Karnaattu käyvät mielellään retkeilemässä Suomen kansallispuistoissa, ja syyskuun alussa oli vuorossa Urho Kekkosen kansallispuisto Itä-Lapissa.

Pariskunta päätti ottaa hieman tuntemattomamman suunnan ja kulkea harvemmin vieraillun Nuortin retkeilyreitin. He ajattelivat, että alue voisi olla tavallista rauhallisempi, ovathan kansallispuistojen kävijämäärät kasvaneet viime vuosina valtaisasti.

Kuitenkin heti reissun alussa tuli vastaan ikävä, suuttumusta herättänyt yllätys, joka toistui useammalla pysähdyspaikalla vaelluksen aikana.

Ihmiset olivat jättäneet valtavasti jätteitään luontoon. Löytyi muun muassa tyhjiä oluttölkkejä ja viinapulloja, foliota ja väärin täytettyjä biojäteastioita.

– Heti kahlaamon ja ensimmäisen vastaantulleen laavun kohdalla oli kaikennäköistä roskaa. Risat sukat, röökiaskin kuoret ja kaljatölkkejä maassa. Se oli hieman yllättävä ensivaikutelma, Sampsa Sulonen kertoo puhelimitse.

Kamalin näky tuli eteen Saihon autiotuvalla, jossa edelliset matkailijat olivat kasanneet täyden sekajäteastian viereen roskavuoren. Eläimet olivat tämän jälkeen levittäneet niitä luontoon.

Mä en ymmärrä mitä jengi ajattelee, kun kaljatölkit heitetään notskiin. Sampsa Sulonen

– Oli lopulta enemmän sääntö kuin poikkeus, että jokaisella nuotiopaikalla oli kaikenlaista roinaa joko poltettu nuotiossa tai jätetty odottamaan seuraavaa retkeilijää. Nuotio oli ilmeisesti tulkittu roskikseksi. Mä en ymmärrä mitä jengi ajattelee, kun kaljatölkit heitetään notskiin, Sulonen jatkaa.

Sulonen retkeilee kansallispuistoissa useita kertoja vuodessa. Hänen mukaansa näyt Urho Kekkosen kansallispuistossa olivat tavallista pahempia.

– Foliota näkee jonkin verran, ja suosituissa, lähellä parkkipaikkaa sijaitsevissa paikoissa kuten Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa saattaa joskus löytyä paljonkin roskia. Mutta syrjäisemmillä alueilla näkee harvemmin ihan näin pahaa jälkeä, Sulonen kertoo.

Hän ei osaa sanoa, onko roskaaminen viime vuonna yleistynyt, mutta epäilee tilanteen johtuvan siitä, että Metsähallituksen rajalliset resurssit eivät riitä ylläpitämään puistoja kasvaneiden kävijämäärien takia.

Ei mitään ryypiskelyä vastaan, mutta käyttäytyä pitää

Sampsa Sulonen ei ole varma siitä, miksi ihmiset eivät viitsi siivota luonnossa jälkiään.

– Eihän kukaan nyt omalla kotipihallaan tuollaista tekisi. Ihmetyttää, miten joku voi noin tehdä.

Hänellä on kuitenkin omat epäilyksensä.

– Onko sitten vikaa vaan ihan kotikasvatuksessa tai jossain muussa. Joissain tapauksissa on varmasti kyse siitä, että alkoholin nauttimisen jälkeen ollaan välinpitämättömiä. Esimerkiksi yhdessä vieraskirjassa luki, että "on kiva, kun tuohon kanoottiin mahtuu niin paljon kaljaa mukaan, niin tultiin ryyppäämään tänne viikoksi", Sulonen kertoo.

– Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että kansallispuistoihin mennään ryypiskelemään, kunhan ei häiritse käyttäytymisellään muita ja tuo roskansa pois. Olen itsekin kantanut joskus olutpullon mukana retkelle, mutta sitten se on tuotu kotiin ja kierrätetty.

Sulonen pohti kumppaninsa Karnaatun kanssa sitä, kuinka roskaaminen puistoissa saataisiin loppumaan. Tulisiko esimerkiksi jätehuollon olla järjestetty autiotupien sijaan lähtöparkkipaikoilla. Isot astiat olisivat helpompia huoltaa. Tällöin ohjeistettaisiin, että kaikki roskat tulisi tuoda retkeltä mukanaan.

– Ilmeisesti nykytilanteeseen on kuitenkin menty siksi, että jos tuvilla ei voisi huoltaa jätteitä, ne jemmattaisiin tupien nurkkiin ihan miten sattuu, Sulonen sanoo.

– Ei siihen varmaan nyt auta muu, kuin tietoisuuden lisääminen ja riittävän hyvä ohjeistus ja informointi. Kaikki eivät välttämättä lue majoituspaikkojen ohjeistuskansioita, niin ihmiset eivät tiedä, että tuvista löytyy esimerkiksi uusia roskapusseja. Tästä voisi kertoa vaikkapa jäteastian vieressä.

Sulonen ja Karnaattu heittivät myös osittain huumorilla, että puiston parkkipaikalla voisi olla joku, joka katsoisi, kuinka monta hernekeittopurkkia ja oluttölkkiä retkeilijä oli viemässä mukanaan metsään.

Kun tämä lopulta palaisi parkkipaikalle, tarkistettaisiin, onko määrä edelleen sama. Jos ei, niin kipin kapin hakemaan.

– Olisi kyttääminen ehkä jonkunlainen ratkaisu, mutta hirveän ikävä sellainen.

Sulosen asiasta tekemässä alkuperäisessä Facebook-päivityksessä joku sanoi veikeästi, että kaljatölkeistä vaan sormenjäljet ja sitten rikosrekisteri. Samassa päivityksessä useat ihmiset epäilivät syyllisiksi kalastajia.

Sulonen pohti, että myös kalastajille kanootteja vuokraaville yhteistyötahoille voisi painottaa asiakkaiden ohjeistuksen tärkeyttä.

Metsähallitus: Roskaratsioita voitaisiin lisätä

Metsähallituksen aluejohtaja Jouni Aarnion mukaan luontokohteiden sotkemista ja roskaamista havaitaan eri määriä, riippuen paikkojen sijainnista ja kävijämääristä.

– Kun kävijämäärät kasvavat merkittävästi, lisääntyy myös roskaaminen, Aarnio sanoo.

STT kertoi elokuussa, että vierailut kansallispuistoissa ovat tuplaantuneet kymmenessä vuodessa. Vuonna 2018 kävijöitä Suomen 40 puistossa oli peräti 3,2 miljoonaa.

Kansallispuistoturistien sotkujen siivoaminen ei ole tietenkään ilmaista. Aarniolla ei ole antaa tarkkoja rahasummia, mutta kansallispuistoja kiertävältä henkilöstöltä kuluu siihen paljon aikaa, joka on sitten muusta pois.

Sotkut keskittyvät Aarnion mukaan selvästi taukopaikoille. Muovipussien heittäminen metsäpoluille on harvinaisempaa.

– Lähdemme siitä, että jos retkeilijä jaksaa kuljettaa jotain maastoon, hän jaksaa kuljettaa sen sieltä myös pois. Näin olemme opastaneet. Varsinkin reittien lähtö- ja päätepisteille on viety jäteastioita, joille voi roskansa jättää. Niitä on myös reittien taukopisteillä, mutta ei läheskään joka paikassa.

Lähdemme siitä, että jos retkeilijä jaksaa kuljettaa jotain maastoon, hän jaksaa kuljettaa sen sieltä myös pois. Jouni Aarnio, Metsähallitus

Aarnio uskoo, että Metsähallituksen tulee lisätä viestintänsä määrää, jotta sotkeminen saadaan laskuun. Kertoa, millä tavalla maastossa retkeillään luontoa säästämällä.

– Voi myös olla, että Nuuksion tyyppisiä roskaratsioita lisätään, Aarnio kertoo viitaten erätarkastajien tänä syksynä tekemään retkeen, jolla tarkastettiin kansallispuistossa tehtyjä rikkeitä.

Erätarkastajilla on metsissä poliisin valtuudet, eli muun muassa sakotusoikeus.

Myös kansallispuistojen kävijämäärien rajoittamista on mietitty, mutta lähtökohta on se, ettei niihin lähdetä puuttumaan. Käytöstä ohjataan mieluummin muin tavoin.

Urho Kekkosen kansallispuistossa törkeää roskaamista todistaneella Sampsa Sulosella on sotkijoille vain yksi pyyntö.

– Ottaisitte muut paremmin huomioon. Ei se varmasti teillekään ole mukavaa tulla tuvalle vapaa-aikaa viettämään, jos piha on kaatopaikan näköinen, Sulonen penää.

Tänään on maailman siivouspäivä. Ihmiset ympäri maailmaa pyrkivät omilla teoillaan pitämään ympäristön puhtaana. Voit lukea päivästä lisää täältä.

Keskustele aiheesta klo 22 saakka.

Lue lisää:

Tuhannet putsaavat ympäristöä maailman siivouspäivänä – On meidän vastuullamme auttaa luontoa, sanoo vapaaehtoinen

Laittomia nuotioita, vapaana juoksevia koiria, metelöintiä... Saako sikailusta sakkoja? Yle lähti erätarkastajien matkassa kansallispuistoon

Retkeilijät shoppailevat kansallispuistoja ja mukavuuksia: "Kävijät lähtevät lakanoiden välistä ja tulevat lakanoiden väliin"

Pessi-kissa on vaeltanut useammassa kansallispuistossa kuin moni ihminen – tavoitteena kiertää kaikki 40

Maatalousyrittäjä Pirjo Vanhala heräsi karmivaan näkyyn lauantaiaamuna Kouvolan Sippolassa. Vanhalan mennessä ulos miehensä kanssa, hän huomasi susiaidan sisällä neljä tapettua lammasta.

Syylliset seisovat kauempana pellolla.

– Kaksi sutta lähestyi minua noin 60 metrin päähän ja katseli siinä useamman minuutin. Siinä ne seiskoskelivat jonkun aikaa ennen kuin pakenivat takaisin metsään, kertoo Vanhala.

Vanhala oli herännyt jo yöllä laumanvartijakoiriensa valtaisaan haukuntaan ja noussut ylös katsomaan siihen syytä. Pimeässä hän ei kuitenkaan ollut nähnyt mitään poikkeavaa ja palasi takaisin nukkumaan.

Pirjo Vanhala arvioi, että kyseessä oli kaksi sutta. Eläimet tappoivat neljä tilan viidestä lampaasta. Yksi lammas löytyi syötynä ja kolme raadeltuna.

– Sudet olivat kaivaneet sähköistetyn petoeläinaidan alta kuopan, jonka kautta ne olivat päässeet lammasaitaukseen, kertoo Vanhala.

Tappaneet ennenkin

Tilalla on myös nautoja, mutta ne olivat eri aitauksessa. Nautojen kunto on tarkastettu, ja ne selvisivät tilanteesta säikähdyksellä. Yksi lammas oli aluksi kadoksissa, mutta löytyi sitten läheisestä rakennuksesta.

– Elinkeinon harjoittaminen käy aika toivottomaksi, kun pitäisi laiduntaa eläimiä mutta ei haluaisi susillekaan syöttää, toteaa järkyttynyt Vanhala.

Suomen riistakeskuksen Kaakkois-Suomen yksiköstä kerrotaan, että sudet – tai koirasudet – ovat pyörineet Kouvolan alueella jo pidempään. Muutamia viikkoja sitten ne tappoivat yhden lampaan Metsäkylässä, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Sippolasta.

– Ne ovat kytänneet ja tarkkailleet lampaita pidempään. Niistä on tehty havaintoja jo kesällä eri puolilla Kouvolaa. Ne pyörivät reviirillään ympyrää, kertoo Sippolan riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Mika Majander.

Majander uskoo, että kyseessä on kaksi koirasutta, koska ne tulevat niin lähelle asutusta. Hänen mielestään myös se, että eläimet ovat keksineet kaivaa kuopan sähköaidan alta, kertoo koiramaisista piirteistä.

– Ne ovat viisaita. Joko ne ovat saaneet aidasta ensin pienen tällin tai haistaneet sähköaidan. Ainakin jotkut koirat haistavat sähkön.

Lopetuspäätös on poikkeuksellinen

Poliisi on käynyt Pirjo Vanhalan pihapiirissä arvioimassa tilannetta ja tavannut riistanhoitoyhdistyksen asiantuntijoita. Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Tuomas Pöyhösen mukaan eläimet lopetetaan.

Päätös oli selvä perusteellisen tutkinnan ja riistanhoitoyhdistyksen kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Aamun kohtaaminen eläinten ja Vanhalan välillä oli ratkaiseva tekijä.

– Karkoitus on hankalaa tehdä ilman välineistöä ja kunnon keinoja. Niitä ei ole, koska susien metsästäminen ei ole muutenkaan sallittua.

Pöyhönen arvioi, että tapaus on melko poikkeuksellinen.

– Tila on asianmukaisesti suojattu ja aidattu, pihalla olivat omat koirat vahtina ja muutenkin liikettä, mutta siitä huolimatta eläimet uskaltautuivat pihapiiriin, sanoo Pöyhönen.

Suomen riistakeskuksen Kaakkois-Suomen yksiköstä kerrotaan, että susien lopettamispäätöksiä tehdään erittäin harvoin.

– Virolahdella oli joitakin vuosia sitten vastaava tapaus, jossa susi nähtiin liikkumassa ihmisten pihoilla. Silloin paljastui, että kyseessä oli koirasusi, sanoo petoyhdyshenkilö Mika Majander.

Majanderin mielestä poliisin nyt tekemä päätös oli oikea.

– Kun ne lopetetaan, tutkimuksissa saadaan selville ovatko ne koirasusia vai eivät.

Susia vai ei?

Poliisi uskoo, että kyseessä on kaksi sutta.

– Otimme yhteyttä Suomen Koirasusien ry:hyn ja tiedustelimme, olisiko alueella koirasusia karussa. Syyllisiä pidetään nyt susina, mutta tilanne varmistuu täysin vasta kun ne on saatu kiinni.

Eläimistä ei Tuomas Pöyhösen mukaan ole tässä kohtaa ole vaaraa lähiympäristössä asuville.

– Ne jolkuttelevat tällä hetkellä vatsat täynnä, mutta kannattaa metsässä silti kulkea silmät avoinna. Susille on tyypillistä raadella muitakin, vaikka vatsat ovat jo täynnä.

Viranomaiset iskivät talousrikoksista epäillyn Airiston Helmen tiloihin Turunmaan saaristossa tasan vuosi sitten, lauantaina syyskuun 22. päivänä.

Poliisi pidätti kolme henkilöä ja takavarikoi huomattavan summan rahaa sekä tietokoneita ja kovalevyjä.

Tutkinnanjohtaja Tomi Taskila keskusrikospoliisista sanoo, että poliisi käy parhaillaan läpi datamateriaalia ja tekee kansainvälistä yhteistyötä.

– Juttukokonaisuus on laaja ja siinä on monta kansainvälistä ulottuvuutta. Arvioin, että esitutkinnan valmistuminen menee pitkälle ensi vuoteen.

Uusin käänne Airiston Helmen tapauksessa tapahtui kuukausi sitten, kun yhtiö myi kaksi omistamaansa kiinteistöä turkulaiselle liikemiehelle.

Mies maksoi Hepokarista 250 000 euroa. Kolkan ja Tampankarin saaret maksoivat yhteensä 285 000 euroa. Hän ei halunnut kommentoida kauppoja eikä saarten tulevia käyttötarkoituksia Ylelle millään tavalla.

Miten on mahdollista, että talousrikoksista epäilty yhtiö voi myydä omaisuuttaan? Poliisin mukaan kotietsinnässä löytyneet 3,5 miljoonaa euroa kattavat asianomaisten vahingot, joten ei ollut syytä estää kiinteistöjen myyntiä.

– Toistaiseksi viranomaisilla ei ole ollut toimenpiteitä kiinteistöjä kohtaan, mutta se ei ole mitenkään poissuljettua, miten niiden osalta toimitaan, kun esitutkinta etenee, Tomi Taskila sanoo.

Kerrataan vähän. Mikä on Airiston Helmi ja miten tähän päädyttiin?

Syksy 2018

Turunmaan saaristossa puhalsi voimakas tuuli syyskuun 22. päivänä. Monissa kodeissa lauantaiaamu alkoi tutkimalla yöllisen myrskyn jälkiä.

Paraisten Ybbernäsissä Thomas Willberg meni tutkimaan, olivatko lehmälaitumen aidat kunnossa. Kun hän lähestyi tontinrajaa, kaksi naamioitunutta ja vahvasti aseistettua miestä hyppäsi ulos pakettiautosta.

Miehet kertoivat, että käynnissä on poliisioperaatio.

Reilun parinkymmenen kilometrin päässä Ybbernäsistä Leo Gästgivar heräsi mökissään Rymättylän Kattiluodolla.

Hän päätti mennä katsomaan, missä kunnossa hänen laiturinsa oli. Häntä odotti epätodellinen näky – 40 aseistettua miestä oli lahdella kahdessa RIB-veneessä.

Gästgivar luuli, että meneillään oli puolustusvoimien sotaharjoitus. Sitten hän näki iskujoukon nousevan maihin naapurisaarelle Säkkiluotoon.

Yläpuolella lenteli helikoptereita ja lentokoneita. Rajavartiolaitoksen aluksia näkyi horisontissa.

Samaan aikaan eri puolilla saaristoa yhteensä 400 ihmistä osallistui viranomaisten jättioperaatioon. Kotietsintöjä tehtiin useissa kohteissa. Mukana oli väkeä poliisista, puolustusvoimista, rajavartiolaitoksesta ja verohallinnosta.

Lauantaiaamun operaatio oli Airiston Helmen lopun alku.

Airiston Helmi

Airiston Helmi ilmestyi uutisraportteihin vuonna 2008, kun yhtiö sai rakennusluvan ensimmäiselle huvilalleen Paraisilla. Yrityksen symboliksi noussut Ybbernäsin loistohuvila helikopterikenttineen sai rakennusluvan vuonna 2011.

Yritys osti jatkuvasti lisää rakennuksia ja saaria sotilaallisesti strategisilta alueilta.

Maanmittauslaitoksen mukaan Airiston Helmi on ostanut ja myynyt Turunmaan saaristosta maaomaisuutta 9,2 miljoonalla eurolla vuosina 2007–2014.

Myyjät ovat kertoneet, että Airiston Helmi ei koskaan tinkinyt vaan maksoi aina pyydetyn hinnan. Myyjien mukaan rahat maksettiin aina nopeasti eikä kenellekään herännyt epäilyksiä rahojen alkuperästä.

He luulivat, että Airiston Helmi on matkailualalla toimiva yritys.

Airiston Helmi haki Paraisilta rakennuslupaa kymmenille rakennuksille. Laitureita rakennettiin, satamia ruopattiin ja uusia huviloita alkoi nousta saaristoon sitä mukaa kun yritys osti lisää tontteja.

Useat huvilat olivat hotellitasoa, mutta alueen asukkaat näkivät siellä harvoin ketään. Lautasantennit ja valvontakamerat erottivat ne selvästi alueen muista huviloista.

Airiston Helmi osti myös merivoimien vanhoja laivoja, jotka ankkuroitiin Ybbernäsin edustalle. Yhtiön yhteydet Venäjälle nousivat vuosien saatossa yhä useammin puheenaiheeksi. Syynä oli omistajan venäläistausta sekä tonttien ja huviloiden strateginen sijainti.

Pavel Melnikov

Airiston Helmen omistaja on venäläinen liikemies Pavel Melnikov. Hän on sanonut ihastuneensa purjehdusreissuillaan Turunmaan saariston kauniisiin näkymiin.

Selvitysten mukaan Melnikov omistaa useita yrityksiä Venäjällä ja Puolassa. Hänen pietarilainen yrityksensä myy lämminvesivaraajia ja vesijohtoja. Hän on mukana myös kiinteistöbisneksessä Moskovan alueella.

Melnikovilla on Maltan passi, ja hän ilmoittaa kotipaikakseen Unkarin. Yhtiökokouksia on pidetty Italiassa, jonne johtavat myös Airiston Helmen omistajajärjestelyt.

Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Pavel Melnikov selittää keräävänsä saaria samaan tapaan kuin toiset keräävät taidetta. Hän kertoo olevansa innokas uimari, joka tykkää uida saariensa ympäri.

Jo ennen viranomaisten suorittamaa iskua Airiston Helmen tiloihin ulkomaisten tonttiostot olivat herättäneet runsaasti keskustelua Suomessa.

Turvallisuuspoliittiset asiantuntijat, poliitikot ja puolustusvoimien nimettömät lähteet heristivät varoittavaa sormea. Kyse oli turvallisuuspoliittisesta uhasta.

Samaan aikaan kun turvallisuuspoliittinen keskustelu velloi, keskusrikospoliisi aloitti oman tutkimuksensa Airiston Helmestä.

Isku ja takavarikko

Poliisi epäili, että Airiston Helmen takana olevat tahot olivat pesseet rahaa miljoonien eurojen edestä ja syyllistyneet törkeään veropetokseen. Lisäksi rakennusten rakentamisessa oli käytetty pimeää työvoimaa.

Syyskuisen viikonlopun aikana pidätettiin kolme henkeä ja viranomaiset takavarikoivat 3,5 miljoonaa euroa käteistä rahaa. Poliisi takavarikoi myös tietokoneita, muistitikkuja ja kovalevyjä.

Yksi kolmesta pidätetystä vapautettiin nopeasti. 36-vuotiasta venäläismiestä epäillään törkeästä veropetoksesta. 51-vuotias virolaismies on epäiltynä avunannosta törkeään veropetokseen.

Kumpikin mies vapautettiin kuukausia kestäneiden kuulustelujen jälkeen. Venäläismies vapautettiin vasta helmikuussa 2019.

Tutkinnan keskiössä on Airiston Helmen omistaja Pavel Melnikov. Hänen asianajajansa Kari Uoti sanoo, että poliisi ei ole toistaiseksi kuulustellut Melnikovia.

Esitutkintalain mukaan KRP ei voi kommentoida asiaa – ei edes epäiltyjen henkilöiden tai yrityksen nimeä.

– En kommentoi nimiä. Datamateriaalia on käymättä vielä paljon läpi. Lisäksi odotamme verottajalta tarkempia laskelmia vältettyjen verojen määrään. Vasta näiden tietojen jälkeen on järkevää jatkaa kuulusteluja, sanoo tutkinnanjohtaja Tomi Taskila.

Tutkinnan yhteydessä on kuultu myös paraislaisia yrityksiä, jotka ovat tehneet yhteistyötä Airiston Helmen kanssa. Yritysten mukaan niillä ei ollut mitään syytä epäillä rahojen alkuperää.

Ylen Motin tekemä selvitys Airiston Helmen rahaliikenteestä kertoo, että kiinteistöjen ostoja rahoitettiin veroparatiisin avulla.

Ulkomaalaisten tonttikaupat

Airiston Helmeen kohdistuneen viranomaisiskun jälkeen keskustelu ulkomaalaisten tonttikaupoista ja turvallisuusuhkista sai uutta vettä myllyyn.

Lakimuutos ulkomaalaisten tonttikaupoista astuu voimaan 2020 alusta. Puolustusministeriö valmistelee lakia parhaillaan.

Muutos koskee EU- ja ETA-alueen ulkopuolisia tahoja. Käytännössä puolustusministeriö voisi estää tonttikaupat kansalliseen turvallisuuten vedoten. Valtiolla on jatkossa myös entistä paremmat mahdollisuudet pakkolunastaa strategisia alueita.

Heinäkuussa 2019 Airiston Helmi hakeutui selvitystilaan. Kari Uotin mukaan yrityksen pankkitilit on suljettu eikä mikään pankki halua avata yritykselle uutta tiliä. Käytännössä Airiston Helmen toiminta on lakannut.

Uoti kertoo myös, että Melnikov aikoo myydä kaikki Airiston Helmen kiinteistöt Turunmaan saaristossa.

Toistaiseksi kauppoja on tehty siis kaksi. Airiston Helmen ja Melnikovin asianhoitaja Kari Uoti sanoo Ylelle syyskuun puolivälissä, että myös kolmas kiinteistökauppa on sovittu tehtäväksi. Juttua kirjoitettaessa ei ollut tietoa, toteutuiko kauppa.

Tiettävästi kolme velkojaa perää yritykseltä yhteensä noin kahta miljoonaa euroa. Suurin velkoja on verohallinto, jonka vaatimus on 1,7 miljoonaa euroa. Kyseessä ovat maksamattomat verot. Työeläkeyhtiö Elo perii 110 000 euroa vakuutusmaksuja.

Jutun toinen toimittaja on Yle Åbolandin Niclas Lundqvist.

Lue lisää:

Airiston Helmen saarien myymisestä ei tule helppoa, uskoo yhtiön edustaja: "Tyypillisesti mökinomistaja ei tarvitse näin tukevia laitureita"

Analyysi: Mihin Paraisilla tarvittiin kommandopipoja ja konepistooleita? Airiston Helmi on ainakin viidestä syystä epätavallinen talousrikostutkinta

Airiston Helmen kiinteistökauppojen miljoonat tulivat veroparatiisista – ostaja ja myyjä olivat sama taho

Saaristotilalle saapui 9 vuotta sitten ostaja, joka kehui kirkasta hanavettä ja pyysi myyjiä leipomaan limppua – tällainen on mies Airiston Helmen takana

Israelin presidentti Reuven Rivlin esitti sunnuntaina maahan laajaa hallituskoalitiota. Hänen mukaansa vakaaseen hallitukseen pitäisi kuulua sekä täpärä vaalivoittaja sinivalkoinen vaaliliitto että pitkäaikaisen pääministerin Benjamin Netanjahun oikeistolainen Likud-puolue.

Suurta koalitiota ehdotti aiemmin myös vaa'ankieliasemassa oleva entinen puolustusministeri, Israel Beitenu -puolueen Avigdor Lieberman. Hänen mukaansa koalitiossa pitäisi olla mukana myös hänen oma puolueensa. Lieberman kuitenkin ilmoitti aiemmin sunnuntaina, ettei aio toistaiseksi tukea pääministeriksi kumpaakaan pääehdokkaista. Hänelle ei kelpaa myöskään yhteistyö sen enempää arabipuolueiden kuin ortodoksijuutalaistenkaan kanssa.

Rivlin tapaa knessetiin valittujen puolueiden edustajia vielä maanantaina ja nimeää hallitustunnustelijan neuvottelujen perusteella. Rivlinillä ei ole velvollisuutta valita hallitustunnustelijaksi eniten ääniä saaneen ryhmittymän puheenjohtajaa, vaan hän voi vastuuttaa tehtävään sen, jolla uskoo olevan parhaat mahdollisuudet hallituksen muodostamiseen.

Edellisten vaalien jälkeen hallitustunnustelijaksi valittu maan pitkäaikainen pääministeri Netanjahu ei saanut keväällä hallituskoalitiota kokoon, ja maassa järjestettiin uudet vaalit.

Nytkään ei ole mitään takeita siitä, että hallitusta saataisiin kursittua kokoon, vaikka paine puolueita kohtaan suuren koalition muodostamiseksi on kasvanut. Sitä kaipaili jo aiemmin Netanjahu, jonka Likud-puolue kärsi vaaleissa niukan ja katkeran tappion sinivalkoiselle vaaliliitolle. Vaaliliiton johtaja Benny Gantz on asettanut koalitiohallituksen reunaehdoksi sen, että hänen pitää olla itse pääministeri.

Kolmannet vaalit mahdolliset

Merkittävään asemaan saattaa neuvotteluissa nousta myös vaaleissa kolmanneksi tullut yhdistynyt arabilista. Perinteisesti arabipuolueet eivät ole tukeneet ketään pääministeriksi, mutta tällä kertaa ne tekivät poikkeuksen päästäkseen Netanjahusta eroon ja asettuivat Gantzin taakse. Asiasta kertoi listan puheenjohtaja Ayman Odeh mielipidekirjoituksessaan New York Timesissa.

Edellisen kerran arabipuolueet asettuivat pääministeriehdokkaan tueksi vuonna 1992, jolloin ne kannattivat myöhemmin palestiinalaisten kanssa Oslon sopimuksen allekirjoittanutta Jitzhak Rabinia.

Jos arabipuolueet asettuvat Gantzin taakse, hänellä on takanaan 57 knessetin 120 edustajasta, kun mukaan lasketaan häntä tukevat vasemmisto- ja keskustapuolueet. Netanjahua tukee puolestaan 55 edustajaa Likud-puolueesta ja pienemmistä oikeistoryhmittymistä.

Molemmat jäävät vajaaksi enemmistöstä, joten ilman molempia pääryhmittymiä hallituksen muodostaminen ei näyttäisi onnistuvan.

Mahdollisena pidetään sitäkin, että Israel ajautuu vielä kolmansiin vaaleihin, jos hallitusta ei taaskaan saada kokoon.

Tämä testi on osa juttusarjaa, jossa käsitellään läheisen menetystä ja surua.

Lue myös muut tarinat:

Voiko oman lapsen kuolemasta selvitä? Birgitta Kaartinen: “Jos juna tulee, hätkähdän aina”

Vaikka turkulaisen asunto-osakeyhtiö Kakolan Graniittilinnan asukkaat eivät ole vielä ehtineet edes muuttaa juuri valmistuneeseen kohteeseen, yksi asia on selvä: tässä taloyhtiössä ei Airbnb-vieraita tai muitakaan lyhytaikaisia asukkaita nähdä.

Taloyhtiön yhtiöjärjestyksessä lyhytaikainen vuokraaminen on lähtökohtaisesti kielletty. Aivan ehdoton kielto ei ole: osakkaan pyytäessä taloyhtiön hallitus voi myöntää määräaikaisen luvan vuokraamiselle.

Lyhytaikainen vuokraustoiminta ja siitä aiheutuneet riitatilanteet taloyhtiöissä ovat nousseet julkisuuteen yhä useammin sen jälkeen, kun majoituksen välityspalvelu Airbnb:n käyttö yleistyi Suomessakin joitain vuosia sitten. Palvelun kautta yksityishenkilöt voivat tarjota asuntojaan majoituskäyttöön, mutta majoitusta välitetään se kautta myös ammattimaisesti.

Kuka maksaa, jos asunnossa viikon punkkaava turisti rikkoo taloyhtiön omaisuutta? Kenen vastuulla on, jos jatkuvasti vaihtuvat vieraat aiheuttavat meluhaittaa tai muuta häiriötä taloyhtiön vakituisille asukkaille?

Tällaisten tilanteiden varalta turkulaisyhtiökin halusi yhtiöjärjestykseensä lyhytaikaista vuokrausta käsittelevän pykälän.

– Meille on kantautunut monesta yhtiöstä ongelmia siitä, että ihmiset eivät tiedä taloyhtiön sääntöjä, kun he tulevat lyhytaikaisesti majoittumaan. Näin saamme suojan taloyhtiölle ja naapureille. Ajatuksena on, että taloyhtiö pystyy kontrolloimaan, harkitsemaan ja tarvittaessa keskeyttämään lyhytaikaisen vuokraamisen, sanoo Kakola-yhtiöiden hallituksen puheenjohtaja Olli Ojala.

Kiinteistöliitto: Vain joitain Suomessa

Turkulaisyhtiön kielto on harvinaislaatuinen. Kiinteistöliiton vanhempi lakiasiantuntija Virpi Hienonen sanoo, että hänen tuntemansa tapaukset, joissa uudiskohteen yhtiöjärjestykseen on kirjattu lyhytaikaisen vuokraamisen kieltävä ehto, ovat laskettavissa yhden käden sormilla.

Tilastotietoa Airbnb-tyyppisen majoituksen kieltäneistä taloyhtiöistä ei ole.

– Pääsääntöisesti uudetkin yhtiöt perustetaan niin, että lyhytaikainen vuokraus on mahdollista. Ei ole ensimmäinen kuulemani tapaus, mutta ei niitä millään ilveellä voi yleisiksi väittää, Hienonen sanoo.

Jälkeenpäin lyhytaikainen vuokraustoiminta on vaikeaa kieltää, sillä se vaatii kaikkien osakkaiden suostumuksen. Käytännössä siis myös henkilön, jonka asunto on Airbnb-tyyppisessä käytössä, täytyisi suostua sen kieltämiseen.

Kun kielto kirjataan uudiskohteen yhtiöjärjestykseen, ei lain näkökulmasta mitään epäselvää ole. Asuntoa ostaessaan ostajat hyväksyvät taloyhtiön säännöt.

– Varmasti on käynyt niin, että joku asuntosijoittaja on tämän pykälän vuoksi jättänyt sijoituksensa tekemättä. Toisaalta ostajat, jotka aikovat itse asua asunnossa, ovat suhtautuneet hyvinkin positiivisesti. Kolikolla on kaksi puolta, riippuu kummasta suunnasta asiaa katsoo, Olli Ojala sanoo.

Graniittilinna on Kakola-yhtiöiden ensimmäinen kohde, jossa lyhytaikainen vuokraus on erikseen kielletty yhtiön säännöissä. Ojalan mukaan sama pykälä aiotaan ottaa yhtiön kohteisiin jatkossakin.

– Mahdollistetaan vuokraus tietyin ehdoin, mutta voidaan myös tarvittaessa kieltää – se on minun mielestäni hyvä tapa. Uskaltaisin väittää, että tällainen lisääntyy lähivuosina.

Taloyhtiöiden suhtautuminen ristiriitaista

Julkisuuteen nousevat ongelmat ja riitatapaukset, mutta valtaosassa taloyhtiöistä Airbnb-tyyppinen vuokraus sujuu ongelmitta, sanoo Kiinteistöliiton Virpi Hienonen. Samalla kuitenkin yhteydenotot lyhytaikaiseen vuokraukseen liittyvissä ongelmatilanteissa ovat lisääntyneet.

– Sanoisin, että yleisesti yhtiöiden suhtautuminen on varsin suopeaa. Sitten taas jos ongelmia on ollut, ratkaisujen löytäminen on koettu vaikeaksi, koska asiaan liittyy paljon epäselviä kysymyksiä siitä, miten taloyhtiö saa toimia ja miten pitäisi toimia, Hienonen sanoo.

Isännöintiliiton toimitusjohtaja Mia Koro-Kanervan kokemus on, että taloyhtiöiden suhtautuminen on jopa ristiriitaista.

– Kun kysytään, kuinka moni on itse käyttänyt tai haluaisi käyttää Airbnb-tyyppisiä palveluita, nousee paljon käsiä. Sitten kun kysytään, että kuinka monesta olisi hyvä että naapuri käyttäisi niitä, ei nouse yhtään kättä, Koro-Kanerva kuvailee.

Turkulaisyhtiön kirjausta Koro-Kanerva pitää tulkinnanvaraisena.

– Ensinnäkin, pitää määritellä, mikä lasketaan lyhytaikaiseksi vuokraamiseksi, joka on kiellettyä ja johon pitää pyytää lupa. Toiseksi kaikkien on tiedettävä pelisäännöt, joilla se lupa myönnetään. Pelisääntöjen on oltava yhdenvertaiset kaikille osakkeenomistajille. Siinä mielessä kuulostaa mielestäni sekä tulkinnanvaraiselta että myös monimutkaiselta systeemiltä.

Monta epäselvää asiaa

Kun lyhytvuokraus kielletään yhtiöjärjestyksessä, tilanne on taloyhtiön kannalta selkeä – ei vuokratoimintaa, ei ongelmia, naapurisopu säilyy.

Vuokranantajan kannalta Airbnb-tyyppiseen vuokraukseen liittyy kuitenkin monia kiistakysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi huoneiston käyttötarkoitukseen ja verotukseen.

Missä menee raja ammattimaisen ja satunnaisen vuokraustoiminnan välillä, eli onko toiminta arvonlisäveron alaista?

Onko jo yhden asunnon vuokraustoiminta ammattimaista, vai täytyykö asuntoja olla useita? Voiko asuinhuoneistoksi kaavoitetussa huoneistossa harjoittaa majoitustoimintaa?

Asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä on vielä varsin vähän, ja myös eri kaupunkien rakennusvalvonnan tulkinnat ovat poikenneet toisistaan. Kiinteistöliiton Hienosen mukaan kansallisia pelisääntöjä esimerkiksi lakiin kirjattuna tarvittaisiin.

– Olisi hyvä, että käytännöt olisivat selkeitä ja yhtenäisiä koko maassa, koska asiakokonaisuudessa on niin monta tulkinnanvaraista asiaa, Hienonen toteaa.

Lue myös:

Haluaisiko taloyhtiösi kieltää AirBnB-toiminnan? Se on mahdollista, mutta hyvin vaikeaa

Punavuorelainen Harri Nieminen tienaa turistien majoittamisella jopa tuhansia euroja vuodessa, mutta nyt Helsinki haluaa miettiä pelisääntöjä – "Minä en ymmärrä, mikä tässä on ongelma"

Airbnb nostaa vuokria ja lisää remuamista rapuissa – Kaupungit lisäisivät vastatoimia, mutta EU:n syytetään olevan jarruna

Pari vuotta sitten Pokémon Go -huuma valtasi maailman, ja puistoissa ja kaduilla toikkaroivat, virtuaalisia Pokémon-hahmoja metsästäneet ihmiset olivat yleinen näky suomalaisissakin kaupungeissa.

Tähän mennessä yli miljardi kertaa ladatun sijaintipohjaisen mobiilipelin kohdalla aika oli niin sanotusti kypsä ja monet asiat loksahtivat paikoilleen.

– Teknologia oli tuolloin kehittynyt tarpeeksi pitkälle. Applen vuonna 2008 lanseerattu 3G-puhelin oli tärkeä virstanpylväs kaupallistettujen sijaintipohjaisten pelien synnylle, mutta toki myös Nintendon Pokémon-lisenssillä on ollut merkitystä. Tämän lisäksi on syytä muistaa, että Pokémon Gon kehittäneellä peliyhtiö Nianticillä oli ollut vastaavia pelejä markkinoilla jo aiemminkin, tutkija Heikki Jungman Suomen pelimuseosta luettelee.

GPS-teknologia räjäytti pankin

Suurten massojen kaupallisia sijaintipohjaisia pelejä alkoi syntyä jo 2000-luvun alussa mobiili- ja GPS-teknologian sujuvoitumisen myötä. Pelimaailmaa ajatellen genre on vielä varsin nuori ja kokeellinenkin sekä riippuvainen alan teknologisesta kehityksestä.

– Sijaintipohjaisten pelien historiassa on nähtävissä samoja asioita kuin perinteisissä videopeleissä. Ne ovat lähteneet liikkeelle melko yksinkertaisista konsepteista ja kokeiluista ja sitten pikku hiljaa niihin on alkanut tulla yhä enemmän sisältöä, Heikki Jungman kertoo.

Yksi varhaisista sijaintipohjaisista peleistä on New Yorkissa vuonna 2004 kehitetty Pac-Manhattan. Yksi pelaajista pukeutui Pac-Maniksi, jota neljä muuta jahtasivat. Pelaajien sijaintia päivitettiin GPS:n sijasta tavallisilla mobiilipuhelinkeskusteluilla. Teknisesti vaatimattomasta pelistä tuli kuitenkin ilmiö, joka levisi kymmeniin muihin suurkaupunkeihin.

Sijaintipohjaisista peleistä innostuttiin etenkin Japanissa, jossa GPS-teknologiaa hyödyntänyt Mogi, Item Hunt -peli saattoi 2000-luvun alussa kerätä yli tuhat samanaikaista pelaajaa.

Uudempiin sijaintipohjaisiin peleihin kuuluu muun muassa Wayfinder Live, josta on kehitetty Suomen pelimuseon Pelikenttänä kaupunki -näyttelyä varten oma versiokin.

– Wayfinder Liven ideana on tutkia kaupunkikulttuuria. Siinä halutaan, että pelaaja katsoisi kaupunkiympäristöä uusin silmin. Koodeja, joita pelaaja etsii, on myös pistetty arkkitehtonisesti mielenkiintoisiin paikkoihin, Heikki Jungman kertoo.

Zombeista Netflixin scifikauhuun

Suomessa sijaintipohjaisiin peleihin on erikoistunut Next Games, joka toi viime vuonna markkinoille suosittuun yhdysvaltalaiseen televisiosarjaan perustuvan Walking Dead: Our World -zombirymistelyn.

Pelin keskiössä on kiltapelaaminen. Killan kanssa tehdään yhdessä tehtäviä ja kilpaillaan muita kiltoja vastaan.

Next Gamesin operativiisen johtajan Joonas Viitalan mukaan haasteellisinta tässä genressä on hyväksi koettujen konventioiden puute.

– Referenssipelejä ei maailmalla vielä hirveästi ole. Kun kehitimme Walking Dead: Our Worldiä, noihin aikoihin markkinoilla oli oikeastaan vain yksi menestynyt sijaintipohjainen peli. Jouduimme keksimään ja testaamaan erilaisia mekaniikkoja ja niiden toimivuutta. Nyt tilanne on hieman toisenlainen.

Viitalan mielestä sijaintipohjaisten pelien kohdalla ollaan vasta raapaistu pintaa.

– Tällaisiin peleihin on mahdollista tuoda uudenlaisia mekaniikkoja ja tarjota hyvinkin erilaisia pelikokemuksia. Teknologiaan liittyvät mahdollisuudet taas liittyvät 4G- ja 5G-verkkojen kattavuuden paranemiseen.

Sijaintipohjaisten pelien kohdalla yksi suuri tulevaisuuden kysymysmerkki liittyy mainontaan. Jos teknologia toisi mukaan mainokset, muuttaisi se alan toimintamalleja.

– Se mahdollistaisi pelintekijöiden ansaintalogiikan muutoksen mainostulopohjaiseksi ja tarjoaisi erilaisia kumppanuuksia esimerkiksi ravintoloiden ja kauppojen kanssa, Viitala toteaa.

Googlen kanssa yhteistyötä tekevän Next Gamesin strategia perustuu lisenssipohjaisiin peleihin. Ensi vuonna yhtiö julkaisee sijaintipohjaisen Stranger Things -pelin, joka perustuu kehuttuun Netflixin scifikauhusarjaan.

– Netflix suurena suoratoistopalveluna on meille tietenkin tärkeä yhteistyökumppani. Stranger Things edustaa meille luonteva suuntaa, ja olemme löytäneet Netflixin kanssa hyvän yhteistyömallin.

Eksytä ja löydä itsesi

Pokémon Go -huuman jälkimainingeissa sijaintipohjaisia pelejä on syntynyt lähinnä jo valmiiden ja tunnettujen populaarikulttuuri-ilmiöiden ympärille.

Viime vuonna päivänvalon näkivät muun muassa Ghostbusters World sekä Jurassic World Alive -pelit, tänä vuonna on syntynyt esimerkiksi Harry Potter: Wizards Unite -peli, joka on Nianticin käsialaa. Myös muumeille on kehitetty oma Moomin Move -pelinsä. Sijaintipohjaisissa peleissä lisenssit ovat yleinen normi.

– Se, että sijaintipohjaisissa peleissä on niin paljon isoja lisenssejä, voi johtua nimenomaan Pokémon Gon suosiosta. Se määritteli sijaintipohjaisten pelien kaupallistamista, ja ehkä tähän on sitten jatkossa tartuttu. Perinteisissä peleissä lisenssit eivät ehkä ole olleet yhtä tärkeässä roolissa – ne ovat enemmän kantaneet täysin omina maailmoinaan ja brändeinään, Heikki Jungman toteaa.

Mutta mikä sijaintipohjaisissa peleissä sitten ihmisiä kiehtoo?

– Jos ihmisille laittaa kartan eteen, niin kyllähän se oman sijainnin näkeminen suhteessa ympäristöön alkaa kiinnostamaan. Sijaintipohjaisissa peleissä on samoja elementtejä kuin aarteenetsinnässä, suunnistuksessa tai klassisissa leikeissä. Itsensä eksyttäminen ja löytäminen jaksavat viehättää, Heikki Jungman summaa.

Viime vuonna Emmyissä käytiin kiivasta taistoa etenkin Netflixin ja HBO:n välillä. Pidemmän korren veti HBO, ja parhaan draamasarjan Emmyn voitti Game of Thrones.

Sarjalla on tänä vuonna muhkeat 32 ehdokkuutta, mikä on kaikkien aikojen Emmy-ennätys. Edellistä ennätystä piti hallussaan 26:lla ehdokkuudellaan NYPD Blue vuonna 1994.

Game of Thrones on voittanut parhaan draamasarjan palkinnon vuosina 2015, 2016 sekä siis viime vuonna, ja esimerkiksi brittilehti The Guardian ennustaa saman tapahtuvan nytkin– etenkin kun sarjan edellisten vuosien pahimmat pahimmat kilpailijat, kuten HBO:n The Handmaid’s Tale ja Netflixin Stranger Things eivät tänä vuonna ole ehdolla.

The Guardianin mukaan Game of Thronesia uhkaavat kuitenkin muut, salakavalammat tahot. BBC American Killing Eve ja HBO:n Succession ovat tuoreita ja kriitikoiden arvostamia sarjoja, joista saattaa hyvinkin löytyä vastusta Seitsemän kuningaskunnan eeppisille tapahtumille. Haasteeksi saattaa tosin muodostua kyseisten sarjojen pienempi yleisö- ja fanipohja.

Amerikkalaisella Varietylla on suurinpiirtein samat otaksumat. Varietyn mukaan voittajaksi selviää epäilemättä Game of Thrones 32:lla ehdokkuudellaan. Killing Eve tallautuu auttamatta megasarjan jalkoihin, kun taas 1980-luvun LGBT- ja ballroom-kulttuuria tutkaileva FX:n Pose saattaa saada osakseen yllättävän paljon huomiota ja kannatusta.

Myös Los Angeles Timesin mukaan Game of Thrones on kiistämätön voittaja, viimeisen kauden epätasaisuudesta ja mokista huolimatta. Vastusta löytyisi lähinnä HBO:n ylistetystä Chernobyl-sarjasta, mutta se kilpailee toisessa, minisarjojen kategoriassa.

Komediasarjoista Los Angeles Times nostaa ykköseksi Amazonin 1950-luvulle sijoittuvan The Marvelous Mrs. Maiselin, joka voitti komediasarja-Emmyn viime vuonnakin. Myöskään Variety ei ihmettelisi, jos The Marvelous Mrs. Maisel voittaa – toisaalta julkaisulla on lujaa luottamusta poliittiista satiiria viljelevää Veep-sarjaa kohtaan, etenkin näyttelijä Julia Louis-Dreyfusin takia.

Samoilla linjoilla on The Guardian: Veepin viimeinen kausi ei ollut ykkösluokan kaliberia, mutta vaa'assa painaa paljon nimenomaan Louis-Dreyfusin suosio. The Marvelous Mrs. Maiselilla taas on sen verran vankkaa kannatusta Emmy-äänestäjäpiireissä, että se on varma voittaja.

Sekä The Guardianin että Los Angeles Timesin mielestä rintasyövästä toipunut Julie Louis-Dreyfus on selvä voittaja televisiokomedian naisnäyttelijöiden sarjassa. Hänet on jo aiemmin palkittu 11:llä Emmylla.

Tuleeko Westerosin suunnalta yllätyksiä?

Killing Even Sandra Oh on vahvoilla draamasarjojen parhaan naisnäyttelijäpalkinnon voittajaksi. Los Angeles Timen mukaan Greyn Anatomiasta tutun Ohin voitto kahisuttaisi myös historian siipiä: hän olisi ensimmäinen aasialaistaustainen voittaja tässä kategoriassa. Los Angeles Times laskee Ohin koviksi kilpailijoiksi niin ikään Killing Even Jodie Comerin sekä Game of Thronesin Emilia Clarken.

Myös The Guardian luottaa Sandra Ohin karismaan ja aavistelee pahimmaksi kilpasiskoksi Jodie Comeria. Variety on samoilla linjoilla, mutta maalaa taivaalle tummia pilviä: entäpä jos Ohin ja Comerin tasainen kilpailutilanne jakaa ääniä liikaa ja voittajaksi ponnistaakin Daenerys Targaryenia näytellyt Clarke?

Parhaaksi miespuoliseksi draamanäyttelijäksi The Guardian povaa Better Call Saulin Bob Odenkirkiä, joka on hävinnyt aiemmat kolme ehdokkuuttaan. Toisena varteenotettavana vaihtoehtona The Guardian pitää Posen Billy Porteria. Myös Westerosin suunnalta voi tulla yllätyksiä: Kit Harringtonia ei ole aiemmin palkittu Jon Snown roolistaan.

Los Angeles Times taas kallistuu muusikkonakin tunnettuun Porteriin, joka on voittanut aiemmin muun muassa Grammyn. Myös Variety luottaa Porteriin, jonka ympärillä on tänä vuonna kuhinaa riittänyt. Variety ennustaa, että etenkin draamasarjojen parhaan naissivuosan palkinnon kohdalla eletään jännittäviä hetkiä, koska ehdolla on peräti neljä Game of Thrones näyttelijätärtä: Maisie Williams, Sophie Turner, Lena Headey sekä Gwendoline Christie.

Parhaaksi miespuoliseksi komedianäyttelijäksi Los Angeles Times ennustaa mustaa huumoria pursuavan Barry-sarjan Bill Haderia. Varietyssa ollaan samaa mieltä ja The Guardian komppaa.

Entäpä sitten minisarjojen kategoria, jossa painii tämän vuoden kehutuimpiin kuuluva HBO:n Chernobyl? Ehkä sitä ei hehkutuksesta huolimatta palkitakaan niin avokätisesti:Variety esimerkiksi ennustaa kovaa kisaamista Chernobylin ja When They See Us -sarjan kanssa.

Emmy-palkinnot jaetaan 71. kerran. Gaala alkaa kello 03.00 Suomen aikaa Los Angelesissa. Emmyistä päättää joukko tv-alan ammattilaisia, joita on yli 25 000.

Matkayhtiö Thomas Cookin pelastusoperaatio on edennyt ratkaisuvaiheeseen. Kansainvälisten uutistoimistojen mukaan neuvottelut omistajien ja yhtiön velkojien kanssa ovat parhaillaan meneillään Lontoossa.

Tjäreborgista kerrotaan Ylelle, että sen järjestämillä matkoilla on nyt arviolta 3 400 suomalaista eri maissa. Tjäreborgin matkamyynnin kerrottiin jatkuvan normaalilla tavalla eikä Suomen yksiköstä haluttu kommentoida emoyhtiön ongelmia. Thomas Cookilla on toimintaa myös muissa Pohjoismaissa.

– Seuraamme tilannetta, mutta siinä kaikki, mitä tässä vaiheessa voimme sanoa, Tjäreborgin Suomen yksikön vetäjä, tuotepäällikkö Jessica Virtanen toteaa Ylelle. Tjäreborgilla on matkakohteita lähes 60 maassa.

Tjäreborg rauhoittelee asiakkaita

Tjäreborg julkaisi myöhemmin päivällä nettisivuillaan tietoa emoyhtiönsä rahoitusneuvotteluista ja sen mahdollisista vaikutuksista asiakkaisiinsa.

Tjäreborgin mukaan Thomas Cook -konsernin käymät rahoitusneuvottelut eivät vaikuta Tjäreborgin matkoihin.

– Asiakkaidemme pakettimatkat kuuluvat matkapakettilain ja vakuusrekisterin piiriin, joka suojelee asiakkaita mahdollisten poikkeustilanteiden osalta, yhtiön sivuilla todetaan.

Tjäreborg muistuttaa myös, että neuvottelut emoyhtiön rahoitusjärjestelyistä ovat loppusuoralla.

– Neuvottelut eivät vaikuta matkoihimme tai asiakkaisiimme ja tarkoituksena on taata konsernille uusia investointeja ja luoda vakaampi taloudellinen tilanne. Prosessi on monimutkainen ja mukana on monta osapuolta, Tjäreborgin nettisivuilla todetaan.

Konkurssilla olisi laajat vaikutukset

Thomas Cook on ollut pahoissa talousvaikeuksissa pitkään, ja yhtiö on joutunut etsimään jo usein uusia rahoittajia. Tällä kertaa yhtiö hakee noin 220 miljoonan euron hätärahoitusta toimintansa jatkamiseksi.

Muun muassa uutistoimisto Reutersin ja yleisradioyhtiö BBC:n tietojen mukaan matkayhtiön omistajat olisivat pyytäneet osittaista velkojen anteeksiantoa. Jos rahoitusjärjestelyt epäonnistuvat, matkayhtiön on arvioitu menevän konkurssiin jo lähipäivinä.

Thomas Cook -konserni on niin merkittävä toimija matkailualalla, että sen kaatumisella olisi laajempiakin seurauksia. Vaikutukset voisivat ulottua myös maailmanlaajuiseen lentobisnekseen.

Reutersin mukaan matkajätin järjestämillä matkoilla on tällä hetkellä noin 600 000 asiakasta.

Lue lisää:

Tjäreborgin emoyhtiö Thomas Cook neuvottelee viime hetken lisärahoituksesta konkurssin partaalla

Kun Maria Tuominen, 40, alkoi tehdä kaverinsa kanssa livevideoita Facebookin Naistenhuone-ryhmään, hän huomasi ikävän ilmiön.

Se oli jo arjesta tuttua, mutta nyt ennakkoluulot tulivat vasten kasvoja myös sosiaalisessa mediassa.

– Monet ihmiset olettivat, että kaikki romanit varastavat eivätkä käy töissä. Ajattelin, että ei voi olla totta. On vuosi 2019, eivätkä ihmiset tiedä tai tunne, miten romanit elävät suomalaisina Suomessa.

Tuomisen äiti on romani ja isä valtaväestön edustaja. Lisäksi hän on naimisissa romanin kanssa, joten kulttuuri on hänelle tuttu. Siksi hän päätti alkaa rikkoa ennakkoluuloja romaneista sosiaalisessa mediassa.

Keväällä Tuominen perusti Facebookiin Maria Live -ryhmän ja alkoi kertoa livevideoilla avoimesti romanien elämästä sekä vastata ihmisten kysymyksiin. Hän huomasi nopeasti, että samat, rasistiset kysymykset toistuvat.

– Minulta kysytään paljon sitä, onko romanihameen alla koukkuja ja taskuja, joihin voi hamstrata tavaraa kaupassa. Ei ole. Varastaminen ei muutenkaan kuulu romanikulttuuriin.

Toistuvat kysymykset turhauttavat välillä, mutta Tuominen pyrkii hälventämään ennakkoluuloja vastaamalla niihin sinnikkäästi.

– Tämä vaatii pitkäpinnaisuutta. Joidenkin kysymysten kohdalla sitä miettii, että tätäkö mieltä ihmiset todella ovat romaneista.

Maria Live -ryhmä on kerännyt lähes 5000 seuraajaa. Tuominen on huomannut, että romanikulttuuriin liittyviä väärinkäsityksiä on paljon. Hän haluaa korjata väärinkäsityksiä ja korostaa sitä, etteivät kaikki romanit elä samalla tavalla.

Kokosimme alle Tuomisen vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, joita häneltä kysytään.

Miten romanivaatteita käytetään?

Romaninaisilla on päällään röijy ja musta samettihame, kengät kukin valitsee käyttötarpeensa mukaan. Vaatteet tehdään itse tai ne teetetään. Jokainen valitsee haluamansa kankaan ja pitsit röijyynsä itse. Samettihame painaa 4–7 kiloa ja maksaa noin 300–800 euroa.

Naisella on usein vähintään kolme hametta: arkihame kotikäyttöön, vähän parempi hame arkisempiin menoihin ja usein juhlahame juhlallisempiin tilaisuuksiin.

Romanimiehellä on asuna suorat housut, paita, kravatti, tummat usein lakeriset kengät. Lapset pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin kuin pääväestönkin lapset.

Alle 18-vuotiaalla teini-ikäisellä tytöllä on käytössä pikkuhame. Paitana on peittävä normaali pusero. Romanityttö alkaa käyttää romanihametta ja röijyä vaihtelevasti. Toivottavaa on, että aikaisintaan 18-vuotiaana.

Jos romanit ottavat yhteen muiden kanssa, miksi käytetään aina puukkoa tai asetta?

Tämä on täysin urbaanilegenda. Mitkään aseet eivät ole leimallisesti romaneille ominaisia. Jotkut käyttävät aseita, mutta valtaosa ei. Myös nyrkkitappelut ovat yhtä yleisiä kuin muissakin väestöissä.

Meidän perheessä emme ainakaan pidä puukkoa, veistä tai muuta asetta vaatteidemme alla.

Seuraavatko vartijat liikkumistanne kaupoissa?

Ikävän usein romaniasuinen profiloidaan varkaaksi. Etenkin vierailla paikkakunnilla vartijat kulkevat perässä ja seuraavat.

Kerran eräs asiakas oli nähnyt, että olin muka varastanut. Kesken ostosten maksamisen minut vietiin takahuoneeseen. Mitään ei tietenkään löytynyt, koska en ollut varastanut mitään. Se oli todella nöyryyttävää. Ihan lapseni takia tuli paha mieli, koska hän ihmetteli, että mihin äiti lähti kesken kaiken.

Pienessä kotikaupungissa meidät yleensä tunnetaan niin hyvin, ettei seuraamista juurikaan ole.

Miksi romanit eivät tee töitä ja opiskele?

Tämä on yleinen harhaluulo. Valtaosa romaneista opiskelee nykypäivänä ammatin ja käy töissä. Romanien työllistymisessä on usein haasteita ennakkoluuloista johtuen.

Romanit kouluttautuvat kaikenlaisiin ammatteihin, kuten lääkäreiksi, rekkakuskeiksi, asianajajiksi, koulunkäynninavustajiksi, eri alojen maistereiksi, kokeiksi ja niin edelleen.

Romanilääkäriin tai asianajajaan törmää harvemmin, koska romaneita on vähemmän. Yhä useampi romani käy korkeakoulun.

Moni romaninainen on opiskellut esimerkiksi lähihoitajaksi. Romanimiehiä on kaikenlaisissa ammateissa, mutta nyt monilla tuntuu olevan kiinnostusta kuljetusalaan.

Tekevätkö romanimiehet kotitöitä?

Romanikulttuuriin kuuluu siisteys sekä kodin ja perheen arvostaminen. Perinteisesti romaninaiset ovat ylpeitä kodinhoidosta, laittavat ruokaa ja siivoavat, mutta toki romanimiehetkin tekevät näitä töitä. Se riippuu henkilöstä. On myös romanitaustaisia mieskokkeja.

Romanimiehiä on myös yksineläviä ja yksinhuoltajia, joten on selvää, että hoitavat myös niin sanottuja naisten töitä.

Saavatko romanit avioitua valtaväestön kanssa?

Kyllä. Osa kuvittelee, että tämä ei olisi hyväksyttävää ja että oma suku ei hyväksyisi naimisiinmenoa valtaväestön kanssa, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Valtaväestön edustajan ja romanin häissä on vieraita molemmin puolin sukua. Muut romanit kuin hääparin ikäluokka eivät osallistu häihin.

Romanit pukeutuvat romaniasuun. Yleensä kutsussa on esitetty pukukoodi, mutta jos näin ei ole, vieraat saavat pukeutua niin kuin haluavat. Emme yleensä puutu muiden vieraiden pukeutumiseen.

Millaisia ovat romanisäännöt?

Ei ole olemassa romanisääntöjä. On vain romaneille tyypillisiä tapoja, kuten vanhempien kunnioittaminen, teitittely ja kohteliaisuus vanhempia kohtaan sekä puhtaus- ja siisteyskäsitys. Romanit teitittelevät yleisesti itseään yli kymmenen vuotta vanhempia kohteliaisuudesta.

Osa tavoista alkaa myös jäädä pois. Tänä päivänä romanit tekevät paljon sellaisia töitä, joissa romaniasu ei ole sallittu. Esimerkiksi lähihoitajina työskentelevät voivat nykyään olla työasuissaan, mikä ei ennen ollut hyväksyttävää romanikulttuurissa. Töihin, joissa vaadittiin työasua, ei välttämättä hakeuduttu ennen.

Määrääkö vanhin romani muiden sukunsa romaneiden tekemiset?

Meillä ei ole olemassa sellaista suvun vanhinta, joka määräisi, mitä muu suku saa tehdä. Kunnioitamme vanhoja ihmisiä ja heidän mielipiteitään.

Romanikulttuurissa on asioita, joita ei ole kohteliasta puhua vanhempien romanien aikana, vaikka saman ikäluokan romanit voivatkin puhua näistä asioista keskenään. Näihin kuuluvat esimerkiksi intiimeistä ja hyvin yksityiset asiat. Tätä valtaväestö kuvittelee usein salamyhkäisyydeksi, vaikka kyseessä on kulttuurista juontuva tapa toimia.

Mistä ennakkoluulot johtuvat?

Varmaan siitä, kun meitä on vähemmän, niin asioita yleistetään koskemaan kaikkia romaneita. Vähemmistöä kohtaan on helppo yleistää.

Osa ennakkoluuloista voivat juontaa myös romanien kiertolaiselämään, joka loppui kymmeniä vuosia sitten. Nykyään on selvä asia, että romanit opettavat lapsilleen, että koulut pitää käydä, ammatti pitää lukea ja töihin on mentävä.

Vanhoja perinteitä on toki edelleen, mutta pikku hiljaa ehkä sulaudumme paremmin massaan.

On romaneita, jotka elävät romaniarkea ja heitä, jotka elävät valtaväestön tapaan. Valinta on vapaa. Muilta romaneilta olen saanut palautetta, että hyvä kun joku on lähtenyt tekemään tällaista avointa tiedonvälitystä.

Romaneihin kohdistuva syrjintä elää sitkeästi

Suomessa on arviolta 10 000 romania ja heistä lähes 70 prosenttia kokee syrjintää arjessaan. Naisiin kohdistuu hieman enemmän syrjintää kuin miehiin.

Rasismia historiallisesti näkökulmasta tutkineen Miika Tervosen mukaan romanivastaisuus on suomalaisen rasismin kovaa ydintä.

– Se puhetapa ja ajattelutapa, joka romaneihin liittyy, ei vaikuta juuri muuttuneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Siinä missä muihin vähemmistöihin liittyvät keskustelut ovat menneet monin tavoin eteenpäin, romanivastaisuus elää sitkeästi ja on myös huonosti tunnistettu rasismin muoto.

Suomen Romaniyhdistyksen projektipäällikkö Päivi Majaniemi uskoo, että osallistuminen ja osallistaminen ovat ainoita keinoja päästä iänikuisista ennakkoluuloista lopullisesti eroon.

– Romanijärjestöjen keskeisiä tavoitteita ovat esimerkiksi romaneiden työllistyminen ja korkeakoulutus, millä pyrimme edistämään yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnallista yhteen hiileen puhaltamista.

Oulun Romanit ry:n puheenjohtaja Angelica Hagert kannustaa kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen ennakkoluulojen hälventämiseksi.

– Uskon, että useamman kohdalla mielipide romaneista muuttuu positiiviseksi, kun meihin tutustuu. Valtaväestön tulisi rohkeasti uskaltaa ottaa romaneita töihin katsomatta kansallispukuun tai nimeen. Ennakkoluulot eivät pääse murtumaan, jos työllistymisessä ei anneta mahdollisuutta.

Tuomisen vastaukset on käynyt läpi myös Suomen Romaniyhdistys ry.

Aiheesta lisää:

Laura Hagert ei saanut työtä millään – vaihtoi sukunimensä, firmat vastasivat heti sähköposteihin

Romanit kertovat kohtaamistaan ennakkoluuloista Yle Kioskin videolla: “Kaikki romanit varastavat”

Tuhannen vieraan ja 900 työntekijän lentopäästöjen kompensointi, yksinomaan kierrätyspuun käyttö lavalla ja paperiset kutsukortit, joiden tekemiseen käytetty puu on FSC-sertifioitua eli peräisin vastuullisesti hoidetuista metsistä.

Tällaisin keinoin ranskalaisen muotijätti Keringin omistama luksusmerkki Gucci kertoo pyrkivänsä tekemään sunnuntaina Milanon muotiviikolla järjestettävän muotinäytöksensä hiilineutraaliksi.

Pyrkimys kestävyyteen puhuttaa yhä enemmän huippumuodin alalla, jota on pitkään kritisoitu kielteisistä ympäristövaikutuksista. Viime kuussa Ranskan Biarritzissa pidetyn G7-kokouksen yhteydessä 32 muotialan suuryritystä allekirjoitti julistuksen, joka kantaa nimeä Fashion Pact. Aloite tuli Ranskan presidentiltä Emmanuel Macronilta.

Julistuksen tavoitteet haettiin YK:n kestävän kehityksen tavoitteista, ja niihin kuuluu muun muassa kasvihuonepäästöjen nollaus ennen vuotta 2050, valtamerien suojeleminen muovimateriaalien käyttöä muuttamalla sekä luonnon monimuotoisuuden suojelu.

Fashion Pact antaa ohjenuoran, jonka avulla pyrkiä kestävyyteen, mutta ei velvoita allekirjoittajia toimiin. Muotilehti Vogue ehti kommentoimaan, että tavoitteisiin sitoutuminen vaatisi yrityksiltä valtavia investointeja.

Yksi saastuttavimmista aloista

Muotiteollisuutta on pitkään parjattu sen kielteisten ympäristövaikutusten vuoksi. Se onkin yksi maailman saastuttavimmista teollisuuden aloista: YK:n mukaan muotialan hiilijalanjälki on suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä. Muotiteollisuus on yksin vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä, ja päästöjen ennustetaan kasvavan yhä.

Samalla 15 viime vuoden aikana vaatteiden käyttöikä on lyhentynyt ja vaatteiden tuotannon arvioidaan kaksinkertaistuneen.

Siksi kestävyys on sana, joka on pyörinyt muotitalojen markkinoinnissa vuosikausia. Huippumuodissa on nähty paljon yksittäisiä ekotekoja. Gucci luopui turkiksen käytöstä vuonna 2017. Stella McCartney on luopunut PVC-muovin käytöstä ja käyttää muovipulloista tehtyä polyesteria. Useat vaatemerkit kertovat pyrkivänsä vähentämään vedenkulutusta ja siirtymään luomupuuvillan käyttöön tavallisen sijaan.

Kestävyyteen satsaaminen – tai ainakin siitä puhuminen – kannattaa yritykselle myös taloudellisesti, Rooman Luiss-yliopiston johtamisen ja markkinoinnin professori Michele Costabile kertoo.

– Kun luksusmerkki investoi hiilineutraaliuteen, se lisää yrityksen tiettyä symbolista arvoa. Tämä arvo vetoaa erityisesti millenniaaleihin ja post-millenniaaleihin, jotka ovat vauraita ja ympäristötietoisia.

Tämä kuluttajaryhmä on altis maksamaan ympäristöystävällisistä tuotteista suurempaa hintaa, sillä voi tuntea tällaisesta valinnastaan ylpeyttä, Costabile lisää.

– Näin luksusmerkin investointi kestävyyteen liittyvään markkinointiin palaa takaisin voittona.

"Pitää tuottaa vähemmän"

Monet asiantuntijat suhtautuvat muotitalojen ekologisuuspyrkimyksiin varsin kriittisesti. Kestävän muodin tutkija ja Kalifornian taideyliopiston muodin professori Lynda Grose muistuttaa, että yksittäiset ympäristöteot eivät riitä parantamaan kokonaistilannetta muotiteollisuuden kohdalla, sillä alan kulutus on maapallon rajoissa niin kestämättömän suurta.

– Lähtökulutustaso on niin kestämätön, että on oikeastaan naurettavaa sanoa, että pyrimme leikkaamaan tästä kymmenes- tai viidesosan. Ja samalla jatkaa samalla tahdilla uuden tavaran puskemista kuluttajille, Grose sanoo.

Monet brändit puhuvat kestävyydestä, koska ovat tehneet yksittäisiä muutoksia tuotannossaan. Niiden kokonaistoiminta ei kuitenkaan ole millään mittarilla kestävää, Grose sanoo. Hänen mukaansa muotitalojen yksittäisistä kestävyyteen tähtäävistä teoista ja markkinoinnista voi saada sellaisen kuvan, että teollisuus ottaa suuria harppauksia eteenpäin kestävyydessä, mutta tämä ei ole totuus.

– On helppoa mainostaa hiilineutraalia muotinäytöstä, mutta todellisuudessa monet indikaattorit näyttävät, että kokonaiskuvassa mennään huonompaan suuntaan ja kulutus vain kasvaa.

Grose sanoo, että kestävyyspyrkimyksiä voisi alkaa ottaa tosissaan, jos yritykset alkaisivat ottaa käyttöön kokonaan uudenlaisia bisnesmalleja, hyödyntäen esimerkiksi kiertotalouden periaatteita. Viime aikoina esimerkiksi amerikkalainen ulkoiluvaatemerkki Patagonia on ottanut käyttöön mallin, jossa asiakas voi palauttaa ostamiaan vaatteita kauppaan, minkä jälkeen ne myydään uudelleen.

– Tällä tavoin materiaalit tulevat käyttöön uudelleen ja uudelleen. Mutta niin kauan kuin yritykset ovat riippuvaisia yksittäisten vaatekappaleiden myynnistä ja sen kasvattamisesta sesonki sesongilta, muotitaloista ei voi tulla koskaan kestäviä.

Lue lisää:

Harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään

Minna Rautiolla on koira, auto ja Marimekon verhot – vuonna 2019 tavara ei kuitenkaan tarkoita, että olisi rahaa ruokaan

Miten 3,14 euroa riittävät lähes viikon ruokaan itselle ja lapselle? Minna Rautio kertoo siitä jutussamme. Suomalaiset ajattelevat herkästi köyhyyden olevan ihmisen omaa syytä, mutta sairastuminen voi heikentää rahatilanteen nopeastikin.

Google investoi miljoonia myös Suomeen – Mutta millainen mies on yhtiön toimitusjohtaja Sundar Pichai?

Kun Googlen nykyinen toimitusjohtaja Sundar Pichai oli lapsi, nelihenkinen perhe kurvaili Madrasin ruuhkissa skootterilla. Perjantaina hän tapasi Helsingissä pääministeri Antti Rinteen (sd.) ja kertoi yhtiön historian suurimmasta sopimuksesta uusiutuvan energian alalla.

Henrietta Kekäläinen kehittää kokkareita, jotka voivat niellä huomattavia päästöjä – Biohiili "ei ole ihmelääke", mutta siitä innostuttiin jo

Espoolaisen Henrietta Kekäläisen yritys pyrkii biohiilen valmistuksella rajoittamaan ilmakehään pääsevän hiilidioksidin määrää ja upottamaan sitä maaperään.

47-vuotias Mika Siirilä ei ole koskaan oppinut lukemaan – pääsi silti läpi peruskoulusta, valmistui maalariksi ja valittiin kunnanvaltuustoon

Mika Siirilällä on synnynnäinen vika, jonka vuoksi hän näkee sanat käsittämättöminä kirjainpötköinä. Siirilä kertoo tarinansa Perjantai-dokkarissa.

Laura Hallamaan kolumni: Vauvakato ei ole sukupolveni vika

Yhdessä yössä kaikki huolestuivat syntyvyydestä, vaikka meissä jo syntyneissäkin olisi huolehdittavaa, kirjoittaa Laura Hallamaa.

Helsingin rautatieasemalla amerikkalaispariskunta pysäyttää ja kysyy englanniksi neuvoa, miten löytää reitti "kuuluisan kiven sisään".

He haluavat nähdä Etu-Töölössä sijaitsevan Temppeliaukion kirkon.

Kallioon louhittu rakennus on yksi suosituimmista matkailunähtävyyksistä Suomessa. Tänä vuonna siihen on käynyt tutustumassa 770 000 vierailijaa. Turisteja saapuu ympäri maailmaa muun muassa Aasiasta.

Töölön seurakunnan palvelupäällikkö Heli Suhtala Uvalicin mukaan matkailijoita kiinnostaa rakennuksen arkkitehtuuri.

– Osa kertoo kokeneensa henkisen elämyksen, vaikka eivät kristittyjä olisikaan, hän kertoo.

Suurimman vaikutuksen tekee kirkon tunnelma. Turisti ihailevat kirkkosaliin ylhäältä tulvivaa valoa.

– Vierailijat kysyvät: kuka on keksinyt rakentaa kirkon, joka poikkeaa niin paljon perinteisistä kirkoista?

Ennennäkemätöntä arkkitehtuuria

Tie suosituksi vihki- ja konserttipaikaksi sekä matkailukohteeksi oli kivinen.

Kirkon suunnittelusta järjestettiin jo 1930-luvulla kaksi arkkitehtikilpailua. Ehdotuksia tuli runsaasti, mutta ensimmäinen palkinto jäi molemmissa kilpailuissa jakamatta.

Kolmanneksi tulleen suunnitelman pohjalta louhinta aloitettiin vuonna 1939. Talvisodan syttyminen keskeytti työt jo muutaman päivän päästä.

Seuraavan kerran asiaan palattiin vuosikymmeniä myöhemmin, kun suunnittelusta järjestettiin jo kolmas kilpailu.

Vuonna 1961 voittajaksi valittiin Timo ja Tuomo Suomalaisen arkkitehtitoimiston ehdotus Kivikirkko. Se oli jotain, mitä suomalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa ei aikaisemmin oltu nähty.

Veljekset suunnittelivat kupolikattoisen kirkon, joka on louhittu peruskallion sisään.

Kivi muistutti lapsuuden Suursaaresta

Timo ja Tuomo Suomalaisen rakkaus kiveen ja kallion muotoon oli peräisin lapsuudesta. He olivat syntyneet karussa, Suomenlahden itäosassa sijaitsevassa Suursaaressa, joka nykyisin kuuluu Venäjälle.

– Käsistään kätevillä veljeksillä oli tunteikas suhde kiveen. Voi sanoa, että he halusivat tuoda lapsuuden kivisen maiseman Suursaaresta Helsingin keskustaan.

Näin kertoo teoksen Temppeliaukio - kirkko Suursaaresta länteen (2003) kirjoittanut Maila Mehtälä. Kirjassa hän kertoo maailmankuulun rakennuksen vaiheista sekä arkkitehtiveljeksistä.

Maila Mehtälä on 91-vuotiaan, nykyisin hoitokodissa asuvan Timo Suomalaisen puoliso. Hän seurasi läheltä kirkon valmistumista suunnittelusta lähtien.

Kallion räjäytys oli "eläimen kesyttämistä"

Arkkitehtoimiston pöydällä oli kirkon suuri pienoismalli. Se oli niin suuri, että sen sisään saattoi työntää päänsä ja tutkailla, miltä sisällä näyttäisi ja minkälainen kirkko olisi tunnelmaltaan.

Arkkitehdit eivät halunneet kirkosta korkeaa ja kulmikasta, vaan ympäristöön sulautuvan. Kallioseinäiseen rakennukseen mennään sisään suoraan kadulta.

Rakentaessa jouduttiin tekemään vaativia räjäytystöitä. Timo Suomalaisesta kallion saaminen oikean muotoiseksi oli kuin "eläimen kesyttämistä".

– Kerran räjäyttäjät soittivat veljeksille toimistoon ja pyysivät tulemaan nopeasti työmaalle, koska kokonainen seinä oli sortunut ja heidän mielestään kirkko oli pilalla.

Maila Mehtälä muistaa, kuinka työmaalla odottikin iloinen yllätys.

– Timosta ja Tuomosta keskeneräinen kirkko näytti upealta. Kivilohkeama oli hienompi kuin he olivat odottaneetkaan. Alttariseinästä paljastui punertavaa kalliota. Esiin tulivat värit.

Arkkitehdit päätyivät käyttämään sisustuksessa graniitin sävyjä: punaista, violettia ja harmaata. 750 istumapaikan kirkko sai kuparisen kupolin. Samaa materiaalia on käytetty myös lehterissä.

"Miljoonahanke" vei rahat nälkäisiltä

Temppeliaukion kirkko oli aikansa parjatuimpia rakennushankkeita.

Myös kollegat vastustivat rakennusta, koska se poikkesi niin paljon totutusta. Suunnittelijoita syytettiin lisäksi plagioinnista.

– Kallioseinistäkin tuli kovasti kiistaa, koska sen ajateltiin hohkaavan kylmää talvella. Mutta eihän se niin ole, ne hohkaavat lämpöä. Kyllä siinä oli taistelua ja vääntöä joka asiasta, Maila Mehtälä sanoo.

Kirkko maksoi noin neljä miljoonaa markkaa. Hintaa ruodittiin julkisuudessa ja pidettiin liian kalliina ja suureellisena. Hanketta haukuttiin lehdistössä "miljoonakirkoksi" ja "piruntorjuntabunkkeriksi".

– Silloin oli paljon aikaavievää vääntöä ja vastustusta monelta taholta.

Joukko kristillisiä ylioppilaita maalasi valmisteilla olevan kirkon perustuksiin Biafra-graffitteja. Ne muistuttivat nälänhädästä Afrikassa ja siitä, että rahat olisi pitänyt antaa hätää kärsiville mieluummin kuin laittaa kirkkoihin.

– Kirkon mallia haukuttiin tosiaan pirun bunkkeriksi. Arvostelijoiden mielestä rakennus oli liian radikaali ja soti kirkon pyhyyttä vastaan. Heistä se oli liian maanläheinen ja vaatimaton.

Yksi Biafra-maalaus on edelleen olemassa. Se sijaitsee kirkon kellaritiloissa, mutta yleisö ei pääse sitä katsomaan.

Arkkitehtien karu kohtelu ei unohtunut

Kirkon vihkiäisiä vietettiin syyskuussa 1969.

Katso tästä arkistofilmi kirkon vihkiäistilaisuudesta ja mielenosoituksesta.

Timo ja Tuomo Suomalainen suunnittelivat yhdessä vielä useita kohteita, mutta Temppeliaukion kirkko säilyi tunnetuimpana.

Maila Mehtälä kertoo, että kirkkoon kohdistunut negatiivinen huomio jätti jäljet.

– He ottivat vastustamisen raskaasti ja ikään kuin vetäytyivät syrjään, eivätkä juurikaan enää osallistuneet kilpailuihin.

Veljekset olivat itse kirkkoonsa tyytyväisiä. Myös sen lopulta saama yleisösuosio lämmitti.

Temppeliaukion kirkko suojeltiin vuonna 2004. Museovirasto totesi esityksessään, että rakennuksessa käytetty graniitti luo pysyvän ja luonnonmukaisen vaikutelman, jota kuparikatto, ylälasinauha ja betoninen sisäänkäynti täydentävät.

Tuomo oli silloin jo kuollut, mutta Timo Suomalainen ilahtui suojelutiedosta. Hänen toiveenaan oli ollut, että rakennuksessa näkyisi suunnittelijoiden tyyli ja kädenjälki ja kirkko säilyisi mahdollisimman alkuperäisenä. Eikä kukaan kajoaisi siihen.

Töölön seurakunta juhlii 50 vuotta täyttävää kirkkoaan useissa tilaisuuksissa. Juhlamessu järjestetään 29.9. ja se televisioidaan.

Lue myös:

"Temppeliaukion kirkko kerännyt pääsymaksuilla yli miljoonan – "Emme aavistaneet saavamme niin paljon rahaa turismista"

Poliisi varautui terrori-iskuun – temppeliaukion kirkon eteen pystytettiin järeät betoniporsaat

Saksalaiset ilmastoasiantuntijat ja vihreän puolueen johto tyrmäävät maan hallituksen perjantaina esittelemän ilmasto-ohjelman.

Vihreät aikovat käyttää vaikutusvaltaansa maan parlamentin ylähuoneessa, liittoneuvostossa ja vaatia olennaisia tiukennuksia pakettiin.

Saksan hallitukselta valtava ilmastopaketti – päästöjen pienentämiseen käytetään yli 50 miljardia euroa

Liittoneuvosto edustaa Saksan 16 osavaltion hallituksia. Vihreät ovat hallitusvallassa yhdeksässä osavaltiossa, joten he voivat vaikuttaa yli puoleen liittoneuvoston edustajista.

Liittoneuvostolla on veto-oikeus lakeihin, joilla on vaikutusta valtion talouteen. Liittoneuvosto voi myös palauttaa lain uudelleen käsittelyyn.

– Aiomme käyttää kaikkia keinoja, jotta ilmastoa suojeltaisiin tehokkaammin, sanoi vihreiden toinen puheenjohtaja Annalena Baerbock Frankfurter Allgemeine Sonntagszeitung -lehdelle.

Baerbockin mukaan Saksan hallitus on "pettänyt nuoret sukupolvet".

Ongelmana hiilidioksidin hinta

Myös ilmastoasiantuntijat ovat hyvin pettyneitä hallituksen esitykseen.

– Tämä pohjapaperi on selkeä poliittinen epäonnistuminen, sanoi Spiegel-lehden haastattelema Potsdamin ilmastoinstituutin tutkija Anders Levermann.

– Emme kaipaa enää poliittisia kompromisseja, vaan [päästö]vähennyksiä.

Levermannin mukaan olennaisin ongelma on hallituksen määrittelemä hiilidioksidipäästöille asetettava hinta. Hallituksen esitys lähtee siitä, että CO2-tonnin hinta olisi vuonna 2021 kymmenen euron tasolla, josta se nousisi vuoteen 2025 mennessä vähintään 35 euroon.

Tämä ei asiantuntijoiden mielestä ole lainkaan riittävä hintataso, semminkin, kun eurooppalaisessa hiilipörssissä hiilitonnin hinta on jo nyt 26 euroa.

Asiantuntijoiden mukaan teollisuuden on saatava varmuus siitä, että hiilipäästöjen hinta tulee nousemaan nopeasti, mutta ennustettavasti. Tämä kannustaa teollisuutta tekemään päästöjä vähentäviä investointeja.

– Liike-elämä tarvitsee selkeän ilmoituksen poliittiselta taholta, että kasvihuonekaasuja hinnoitellaan, eikä niiden hinta enää laske, vaan nousee. Ilman tätä [tietoa] he eivät voi toimia, totesi Levermann.

– Hallitus toimii, ikään kuin meillä olisi aikaa 200 vuotta [estää ilmastonmuutos]. Jos olisi, niin toimenpiteet olisivat ihan hyviä, mutta meillä on vain 15 vuotta, sanoi RTL-kanavan haastattelema ilmastotaloustieteilijä Volker Quashning.

Saksan ilmastopäästöjen rajoittaminen riippuu paljolti siitä, kuinka maa pystyy irrottautumaan hiilivoimasta. Pelkästään maan kolme suurinta hiilivoimalaa päästävät ilmakehään 80 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Suomen koko päästöt ovat noin 55 miljoonaa tonnia vuodessa.

Asiantuntijat haluavat, että hallitus linjaa tarkemmin, kuinka hiilivoimasta luovutaan ja kuinka maahan saadaan lisää päästötöntä energiantuotantoa.

Lisää aiheesta:

Onko Saksan ilmastopaketti pettymys vai mullistus? Näin suomalaiset asiantuntijat vastaavat

Piripintaan täytettyjä kolpakoita, iloisia juomalauluja, perinteikkäitä nahkahousuja ja dirndl-mekkoja.

Näistä elementeistä koostuu Oktoberfest eli baijerilaisittain Wiesn, joka polkaistiin käyntiin lauantaina Münchenissä.

Tämänvuotinen Oktoberfest on jo järjestyksessään 186. olutjuhla.

Ensimmäistä kertaa kinkerit pidettiin vuonna 1810, jolloin Baijerin kruununprinssi Ludwig ja prinsessa Therese avioituivat. Tuolloin kaikki müncheniläiset olivat kutsulistalla.

Tapahtumapaikka kaupungin keskustassa sai prinsessan mukaan nimen, jolla se tunnetaan vielä tänäkin päivänä: Theresienwiese eli Theresen niitty.

Nykyään alue on pitkälti asvaltoitu, mutta nurmikkoalueet tarjoavat edelleen levähdyspaikan väsyneille juhlijoille.

Oktoberfest sekoittaa Münchenin muutamaksi viikoksi. Erityisjärjestelyjä tehdään niin liikenteessä, sairaaloissa kuin järjestyksen valvonnassa.

Vuosittain jopa kuusi miljoonaa oluen ystävää rynnistää paikalle kokeakseen maailmankuulun tapahtuman. Oluttuoppeja tarjoillaan parissa viikossa yli seitsemän miljoonaa.

Oluen hinta on jokavuotinen puheenaihe, sillä turistiryntäykset nostavat hintaa jatkuvasti. Tänä vuonna litran tuoppi maksaa 10,80–11,80 euroa.

Tarjoilijoille kaksi viikkoa kestävä Oktoberfest on todellinen hauisjumppa.

Pukeutuminen ja rekvisiitta ovat osa perinteistä Oktoberfestiä.

Syys-lokakuussa Oktoberfestin aistii jo Müncheniä kohti kiitävissä junissa. Lederhoseneja ja huopahattuja näkyy kaikkialla.

Naiset pukeutuvat dirndl-mekkoon, jota on perinteisesti pidetty erityisesti Itävallassa ja Baijerissa.

Kuusi miljoonaa ihmistä ja seitsemän miljoonaa oluttuoppia kertovat sen, mikä on sanomattakin selvää: järjestyshäiriöt ja alkoholimyrkytykset ovat jokavuotisia juttuja.

Kun Oktoberfest virallisesti avattiin lauantaina, lääkintähenkilökunta auttoi ensimmäistä juhlijaa kymmenen minuutin kuluessa.

Vuosittain raportoidaan myös kymmeniä tapauksia, joihin liittyy seksuaalista väkivaltaa tai ahdistelua. Viime vuosien tapauksista kertoo muun muassa Deutsche Welle.

Pääsääntöisesti juhlamieli pysyy kuitenkin korkealla.

Jos väkimäärä ja kaupallisuus olutjuhlan pääkallopaikalla ahdistavat, autenttista Oktoberfest-tunnelmaa voi hakea myös Münchenin ulkopuolelta. Etelä-Saksassa monella pikkupitäjälläkin on omat olutjuhlansa.

Konsepti on niin mukaansa tempaava, että Oktoberfest on kopioitu myös ulkomaille – niin Australiassa, Yhdysvalloissa kuin Suomessakin puetaan lederhosenit jalkaan ja kilistellään kolpakoita syksyn tullen.

Hervantalaisen Ompelupuodin vaaterekki notkuu tilauksia Tampereella. Töitä tehdään kolmen hengen voimin, mutta rekki täyttyy aina uudelleen.

Kun Päivi Korteniemi aloitti Ompelupuodin yrittäjänä pari vuotta sitten, hän ei arvannut, miten paljon ihmiset tarvitsevat korjausompelua.

– Kyllä yllätti, mutta iloisesti. Kahden kuukauden jälkeen minun oli palkattava itselleni apuvoimia, Kortemäki muistelee ja näyttää täyteen ahdettua varauskirjaa.

Nuoret miehet tuovat paljon farkkuja paikattavaksi, kun ne ovat niin rakkaita ja omalle vartalolle sopivat. Päivi Korteniemi

Yksi ryhmä työllistää ompelijoita erityisen paljon.

– Nuoret miehet tuovat paljon farkkuja paikattavaksi, kun ne ovat niin rakkaita ja omalle vartalolle sopivat. Eivät he halua mennä äitin ja tyttöystävän kanssa uusille farkkuostoksille, kun se on niin työlästä ja hikistä hommaa, hän nauraa.

Koko ikänsä vaatteiden tuunausta ja korjaamista harrastanut Kortemäki on huomannut, että vaatteiden laatu on selvästi heikentynyt. Niiden korjaaminen ei aina edes kannata.

Mutta vanhat ja rakkaat vaatteet päätyvät ompelijan pöydälle kerta toisensa jälkeen.

– Lempivaatteita tulee välillä vastaan jopa päivittäin. Silloin kun se vaate on rakas, ja vaikka siinä ei ole paljon muuta kuin saumat ja taskut jäljellä, niin sitä halutaan vielä muokkauttaa ja laittaa paikkaa paikan päälle.

Kova kysyntä pakotti palkkaamaan työntekijöitä

Päivi Korteniemen vetämässä Ompelupuodissa hurisee parhaimmillaan kolmekin ompelukonetta. Yhden takana töitä tekee vuosi sitten tekstiili- ja vaatetusalan ompelijaksi valmistunut Tatu Rintala.

Hän oli opiskeluaikanaan Ompelupuodissa harjoittelussa, ja päätyi koulun jälkeen sinne töihin.

– Kävi kyllä tuuri, että löytyi tällainen tapa tehdä vaatteita, koska vaatteiden muokkaus ja korjaus on minulle tosi mielestä puuhaa, hän toteaa.

Olen saanut tuottaa ihmisille iloisia yllätyksiä monet kerrat. Tatu Rintala

Erityisesti miesten pukuihin Rintala tarttuu mielellään. Liian suuri takki pienenee käyttäjälleen sopivaksi muutamalla ompeleella.

– Tällaiset muodistukset ovat todella tyypillisiä, ja itselleni mieluisia töitä. Olen saanut tuottaa ihmisille iloisia yllätyksiä monet kerrat.

Ompelupuodissa on töissä kaksi palkattua ompelijaa yrittäjän lisäksi. Miesompelijan mielipidettä pidetään erityisesti miesten keskuudessa arvossa.

– Monesti kysytään, mikä näyttää hyvältä. On hienoa antaa siihen asiantuntemusta.

Tekstiilijäte vähenisi korjaamalla

Suomalaiset tuottavat vuosittain tekstiilijätettä yli 13 kiloa henkeä kohti. Korjausompelulla voisi monelle tekstiilille antaa lisäaikaa ja vähentää jätteeksi päätymistä.

Tekstiilejä voi jo kierrättää joko erilaisiin vaatekeräyksiin, ja niitä voidaan hyödyntää myös teollisuuden tarpeissa.

– Itse olen päätynyt kierrättämään tekstiilini jotta jätekuorma pienenisi, sanoo Päivi Korteniemi.

Harva vaate käännytetään korjausompelijalta, jos asiakas on valmis maksamaan työstä.

– Pienet repeämät, rikkinäiset vetoketjut tai puuttuvat napit eivät ole syy vaatteesta luopumiseen.

Vaatteilla on myös taipumus "kutistua" kaapissa, mutta sekään ei Päivi Korteniemen mukaan ole mikään ongelma.

– No niillekin pystytään tekemään aika paljon, että ne saadaan otettua taas uudestaan käyttöön. Voidaan tehdä kiilaa, jos ei siitä vaatteen saumasta itsestään löydy kangasta, joka saataisiin otettua auki.

– On olemassa kiiloja, jatkopaloja ja resoreja ja kaiken näköistä vippaskonstia, millä saadaan se sitten sopivaksi, hän lohduttaa.

Miten sinä vähennät tekstiilijätettä? Keskustelu on avoinna kello 22 saakka.

Lue myös:

T-paidalla on ainakin 6 + 1 uutta elämää: sinun roskasi voi olla teatterin tai käsityöläisen aarre