Joka toinen suomalainen kärsii elämänsä aikana mielenterveyden oireista, jotka haittaavat toimintakykyä. Joka viides meistä kokee mielenterveyden häiriön.

Kelan kuntoutuspsykoterapian saajia on yli kolme kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

Psykoterapia on aivoihin ja mieleen vaikuttava hoito. Sen tulokset voivat olla hyviä tai olemattomia, mutta myös haitallisia.

– Vaikka psykoterapia pääsääntöisesti on hyvää ja hyödyllistä, sillä voi joskus olla myös vakavia haittoja, sanoo linjajohtaja Jan-Henry Stenberg, joka vastaa HUS:n psykoterapiahoitojen seurannasta aikuisten osalta.

Stenberg on yksi kirjoittajista Duodecimin tuoreessa julkaisussa Psykoterapian haitat – ei vain ruusutarhaa.
Artikkeli jakaa haitat hyvin vakavista vakaviin, keskivakaviin ja vähäisiin. Esimerkkejä haitoista ovat itsemurhat, sairauspoissaolot, poikkeukselliset riidat puolison kanssa ja lisääntynyt itkuisuus terapiassa.

Riskeistä ei puhuta

– Mikään hoito ei ole pelkästään hyvää, kaikkeen sisältyy riskejä. Niistä ei puhuta paljon, Stenberg summaa.

Hän yhtyy Terapiatakuualoitteen käsitykseen siitä, että psykoterapiaa tulisi olla tarjolla nykyistä useammalle ja ennen kaikkea nykyistä aikaisemmin.

Ongelma on, ettei haittavaikutuksia tunneta tarpeeksi ja keskustelusta puuttuu kriittisyys. Terapian tehoa ja mahdollisia haittavaikutuksia ei ole seurattu yhdessä.

Viime vuonna avattu kansallinen psykoterapian laaturekisteri saattaa Stenbergin mukaan olla ratkaisu ongelmaan. Kaikkien terapiahoitojen toimivuus tulisi jatkossa varmistaa rekisteristä.

Kerro meille kokemuksistasi

Yle Perjantai etsii kertomuksia siitä, kun terapia on mennyt pieleen. Haemme tarinoita sekä Perjantai-dokkariin että artikkeliin, joten voit kertoa kokemuksistasi luottamuksella myös kirjallisesti.

Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen perjantai@yle.fi.

Lue myös:

57 viestiä ennen psykoterapeutin myöntävää vastausta, huumetesteihin kuudeksi kuukaudeksi ilman hoitoa – kolme tarinaa, miksi kansalaisaloite keräsi niin nopeasti nimiä

”Ihmishenkiä pelastuisi” – kansalaisaloite haluaa muuttaa hoitoon pääsyä huomattavasti helpommaksi

Annika Forth eli lapsuutensa mielenterveysongelmista kärsivän äidin kanssa – nyt hän rakentaa omaa äitiyttään terapian avulla

Mielenterveyden keskusliitto: Mistä apua?

Kouvolan ja Kiinan Xi’anin välillä hiipuneen tavarajunayhteyden elvyttäjäksi saattaa nousta kiinalaisten ruokapöytiin matkalla oleva norjalainen lohi.

Suunnitelmia asiasta on Kouvolan kaupungin omistaman elinkeinoyhtiö Kinno Oy:n mukaan niin Norjassa kuin Suomessakin.

Uudesta rautateiden “lohireitistä” on parin viime kuukauden aikana ollut julkisuudessa liikkeellä tosin varsin epämääräisiä tietoja.

Epämääräiset, tai ainakin vanhentuneet , tiedot eivät ole olleet täysin vieraita viime kuukausina muutenkaan kun puhutaan Kouvolan ja Kiinan välisistä tavarajunista.

Kesällä selvisi , että Xi’anin ja Kouvolan välisiä tavarajunia ei kuljekaan kerran viikossa kuten kaupungin päättäjät ja veronmaksajat olivat luulleet vielä toukokuussa. Suuria odotuksia herättänyt yhteys oli hiipunut viiteen junaan koko alkuvuoden aikana. Myöhemmin kesällä Kinno arvioi koko vuoden saldoksi kertyvän kymmenen junaa.

Viisi tai kymmenen – se on järisyttävän vähän verrattuna siihen mitä on tavoiteltu.

Mutta olisiko Norjan lohesta oikeasti purskauttamaan ketsuppipullo auki, jotta Kiinan tavarajunayhteys saisi uutta vauhtia myös muille tavarankuljetuksille?

Teknisesti ja kalan säilyvyyden kannalta pitkäkin kuljetusmatka rautateitse ei näyttäisi olevan mahdoton ajatus. Avainsana on BluWrap -tekniikka , joka perustuu happimäärän hallintaan ja pakkausastioiden jäähdyttämiseen. Teknologiaa esitellään Kouvolan kansainvälisessä raideliikenneseminaarissa 26. syyskuuta.

Lohikuljetuksia jo lokakuussa?

Julkisuudessa on jo ehditty jo kertoa, että lohen vienti Kouvolan kautta alkaa, mutta ainakaan vielä kukaan ei tunnu tietävän milloin.

Norjalainen Fremover -sanomalehti uutisoi heinäkuussa, että vientiä rautateitse suunnitellaan Narvikista Haaparannan, Tornion ja Kouvolan kautta Kiinan Xi’aniin. Kuljetukset alkavat jo ennen joulua, lehti kirjoitti. Lehden jutun nosti esiin Facebook-sivuillaan kuvakaappauksena myös elinkeinoyhtiö Kinnon kuljetushanke Railgate Finland.

Pohjoissuomalaiset sanomalehdet, Lapin Kansa ja Kaleva , kertoivat norjalaislehden perässä samasta asiasta pari päivää myöhemmin.

Ja suunnitelmahan näytti vain etenevän mitä pitemmälle kesä kulki.

Hollantilainen rautatiekuljetuksiin erikoistunut verkkosivusto RailFreight.com kertoi kolmisen viikkoa viikkoa myöhemmin, että suunnitelmissa onkin aloittaa lohen junakuljetukset jo syys-lokakuussa tänä vuonna.

Muutama päivä tämän jälkeen, elokuun alussa, samaa tietoa levitti puolalainen kuljetusalaan keskittynyt Baltic Transport Journal -verkkosivusto.

Hyvin markkinoitu. Tietonsa kaikki edellä mainitut uutisvälineet perustivat elinkeinoyhtiö Kinnon tietoihin.

Elokuun lopussa Kinno Oy:n toimitusjohtaja Martti Husu tarkensi aikataulua kertomalla Ylen haastattelussa, että syys–lokakuussa lohen kuljetukset eivät ainakaan ala – vaan aikaisintaan loppuvuodesta.

Tuore tieto puolestaan on se, että Kinnon edustaja on menossa marraskuun lopulla Hollantiin kansainväliseen Kiinan kuljetusten silkkitieseminaariin kertomaan, millä tavalla lohen kuljetus Kouvolan kautta hoidetaan.

Kuulostaa suunnitelmalta.

Kouvola ei ole ainoa silkkitien reittipiste

Lohen vienti Norjasta Suomen kautta Kiinaan ei sinänsä ole mikään uusi juttu. Norjalaista kalaa kulkee lentorahtina Helsinki-Vantaan lentoasemalta Kiinaan kymmeniä tuhansia kiloja päivässä. Näistä lentokentälle menevistä kuljetuksista Kouvola haluaisi nyt siis itselleen siivun, luultavasti enemmänkin.

Kaksi vuotta sitten avattua tavarajunayhteyttä on Kouvolassa markkinoitu “modernina silkkitienä”. Silkkitiellä tarkoitetaan jo parituhatta vuotta sitten käytössä olleita Euroopan ja Kiinan Xi’anin välillä olleita eri reittejä, joita pitkin tavarat kulkivat ja kauppaa käytiin.

Tosiasia on kuitenkin se, että nykypäivän silkkitieyhteyksiä on Kiinasta muuallekin Eurooppaan kuin Suomeen ja Kouvolaan, esimerkiksi Italiaan, Saksaan, Tsekkiin ja Ranskaan.

Rautatielogistiikan professori Olli-Pekka Hilmola LUT-yliopiston Kouvolan yksiköstä sanoo, että Keski-Euroopassa kulkee rautateitse moninkertainen määrä kontteja verrattuna Kouvolan reittiin.

– Eri arvioiden mukaan Kiinan kontteja meni vuonna 2018 Puolaan tai Puolan läpi edelleen Saksaan yli 300 000 kappaletta.

Kilpailua – tai sitten ei

Hilmola kuitenkin sanoo, että Kouvolan yhteys ei suoranaisesti kilpaile esimerkiksi Puolan reitin kanssa, koska etäisyys näiden kahden välillä on suuri.

Tätä samaa korostetaan myös elinkeinoyhtiö Kinnosta.

– Kouvolan reitti on ainoa Pohjois-Eurooppaan tuleva reitti. Se palvelee nimenomaan Pohjoismaiden vientiteollisuutta, huomauttaa Martti Husu.

Silti Kinnossa laskeskellaan Kiinasta Eurooppaan tulevien tavaravirtojen jatkuvaa kasvua, joka Husun mukaan saattaisi muodostua Kouvolalle ennen pitkää – kilpailuvaltiksi.

– Muun muassa Xi’anista lähetettiin viime vuonna 1300 junaa Eurooppaan, pääasiassa Saksaan, ja määrä kasvaa vuosittain. Odotamme milloin eteläisempi reitti menee niin tukkoon, ettei siitä enää mahdu junia läpi.

Kouvolan ja Kiinan välisen tavarajunaliikenteen vilkkaudessa ei voi sivuuttaa euroopanlaajuista kilpailua rahdeista.

– Osa Eurooppaan menevistä reiteistä kilpailee todennäköisesti myös keskenään rahdeista. Reittivalintoihin vaikuttavat jatkoyhteydet, sanoo ulkomaankauppaa harjoittavia vienti- ja tuontiyrityksiä palvelevan Varova Oy:n toimitusjohtaja Mikko Vihanto.

Keski-Euroopan reitit Kouvolaa edellä

Yli 70 vuotta kuljetusalalla toiminut Varova markkinoi asiakkailleen kuljetusmuotoja ja -reittejä niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Sen oma terminaali sijaitsee Helsingissä, jonne on suora rautatieyhteys Kiinan Hefeistä.

Yrityksen verkkosivuilla on esillä vaihtoehtona myös Kouvolan ja Xi’anin välinen reitti.

Vihanto näkee muilla Eurooppaan tulevilla rautatieyhteyksillä selvän edun Kouvolaan verrattuna.

– Niiden etu on se, että kuljetus voidaan hoitaa pitkälle länteen.

Ja juuri tähän yksityiskohtaan kannattaakin nyt kohdistaa mielenkiinto.

Ulottuisiko Norjan Narvikin ja Kouvolan välinen säännöllinen rautateiden lohireitti Kiinasta katsoen riittävän pitkälle länteen myös muun tavarankuljetuksen kannalta?

Odottaa sopii, että kuluvan vuoden viimeiset kolme kuukautta näyttävät suunnan. Pääsevätkö Kouvolan Kiinan-junat jälleen kiitoon?

Uhkakuva on, että norjanlohet jäävät yhdeksi niistä lukuisista mahdollisuuksista, joita Kiinan reitillä on ollut sen avaamisesta lähtien.

Norjalaisen lohen rautatiekuljetuksista puhutaan muun muassa Kouvolan kansainvälisessä raideliikenneseminaarissa 26. syyskuuta. Vastaavia kuljetusalan, myös raideliikennettä kuljetusmuotona markkinoivia, tapahtumia järjestetään ensi kevääseen mennessä useita eri puolilla Eurooppaa.

Torppari, joka oli niittämässä heinää joen lähellä hukkasi solkensa työn touhussa. Se voi olla yksi selitys, miksi 900-luvun pronssikoru löytyi Pedersöressä.

Tore Stenmark löysi soljen kun hän oli tasoittamassa navetan rakennustyömaalla käyttämäänsä hiekkaa.

– Tasoitin kädellä hiekkaa kun sormeeni juuttui jotain. Luulin sitä pieneksi hevosenkengäksi.

Stenmark laittoi esineen taskuunsa eikä ajatellut sitä sen enempää. Jonkun ajan päästä hän näki ruotsalaisesta viikinkikaupunki Birkasta tv-ohjelman, jossa oli samanlainen esine, ja otti sen uudestaan esiin.

Arkeologi: Yllättävä löytö

Stenmark otti yhteyttä kylässä asuvaan arkeologiaharrastajaan Hans Myhrmaniin, ja lopulta sitä näytettiin myös Pohjanmaan museon maakunta-arkeologi Pentti Rislalle.

– Hämmästyin todella paljon. Paikka on yllättävä.

Rislan mukaan löytö merkitsee, että Pedersöressä on ollut pysyvää asutusta 900-luvulla.

– Aiemmin vastaavia löytöjä keskeisten asutuskeskusten ulkopuolella on tulkittu niin, että ne ovat kätköjä, tai että joku on kulkenut ohi ja hukannut esineen. Mutta tämä on harhaanjohtavaa.

Todennäköisesti Purmon alueella puhutaan kuitenkin yksittäisestä talosta 1000-luvulla. Tuohon aikaan varsinaisia kyliä sijaitsi Pohjanmaalla Kyrönmaalla, Vöyrillä ja Maalahdessa.

Vastaavia löytöjä on tehty alueella ennenkin: Pedersören Ähtävästä ja aivan vastaava solki on löytynyt Ähtäristä.

Suomen mittakaavassa viikinkiajan soljet ovat melko tavanomaisia löytöjä. Niitä on löydetty Rislan mukaan reilusti yli sata Pori-Turku-Tampere -kolmion sisältä.

Tärkein tieto onkin löytöpaikka, Pedersören Purmo. Jos solki olisi löytynyt Varsinais-Suomesta, löytö ei olisi ollut niin merkittävä.

Miehen statussymboli

Pyöreä solki on tehty pronssista tai kuparisekoituksesta. Muotoilu on tyypillisesti suomalainen, mutta vastaavia löytöjä on tehty myös Ruotsissa, mikä vihjaa kaupankäynnistä ja lahjojen vaihdosta.

Rislan mukaan Suomessa solkia pitivät miehet, mutta Ruotsissa niitä oli myös naisilla.

Viikinkiaikaan Purmo sijaitsi jo kaukana merestä. Lähellä löytöpaikkaa virtaava joki on mahdollistanut asutuksen, vaikka maasto on muuten soista.

– Hän on luultavasti asunut täällä torpparina. Paikalla on ollut hyvät olosuhteet hirvijahtiin ja viljelykseen ja hyvät rantaniityt.

Risla ei osaa sanoa, onko solki mahdollisesti ollut haudassa.

Asuinpaikka tuhoutunut

Soljen kiinnikkeessä on jälkiä koristelusta.

– Se näkyy hailakasti, mutta puhdistuksen jälkeen se voi tulla paremmin esiin.

Valitettavasti alueelta on otettu hiekkaa 1960-luvulla, todennäköisesti paikasta jossa talo on voinut sijaita. Paikalla on syvä kuoppa, ja mahdolliset löydöt ovat menneet hiekan mukana.

– Tällaisen asian selvitessä arkeologin tekisi mieli vain huutaa, Risla toteaa.

Mahdollisesti esille Purmoon

Museovirastolla on viimeinen sana siitä, mihin löytö sijoitetaan, mutta löytäjällä on mahdollisuus esittää siitä toive.

Stenmark toivoo, että paikallinen kotiseutuyhdistys voisi ottaa sen haltuunsa, tai sijoituspaikka voisi olla Purmon koulu.

– Lain mukaan tällaiset löydöt kuuluvat valtiolle. Vastaavia solkia on Suomessa kuitenkin paljon, enkä näe mitään syytä, miksei sitä voisi laittaa näytille täällä. Se ei tuo lisäarvoa Kansallismuseon kokoelmiin, Risla pohtii.

Tore Stenmark asuu vain muutaman kilometrin päässä löytöpaikasta, ja on iloinen löydöstä.

– Se on mahtavaa. Se osoittaa että tämä on hyvin vanha asuinpaikka.

Viikinkiaika alkoi 800-luvun tienoilla ja päättyi 1100-luvulla.

Artikkeli on käännetty Ida-Maria Björkqvistin artikkelista: Här tappade en man sitt spänne för 1 000 år sedan – smycke från vikingatiden hittades i Purmo

Lue lisää:

Tällaisilla aseilla kylvettiin kauhua viikinkiajalla: miekka, kirves ja keihäänkärki löytyivät muinaisesta kalmistosta

Oli tammikuu ja perjantai. Puhelin soi. Kello oli 14. Birgitta Kaartisen aviomies soitti työpaikalle ja kertoi, että kotitiellä auto oli jäänyt junan alle.

Heidän yhdeksänvuotias poikansa Jonne oli autossa.

Kaartinen lähti heti kahden työkaverinsa kanssa päivystykseen odottamaan ambulansseja. Ajatuksissaan hän näki poikansa makaavan teho-osastolla ja itsensä seuraamassa poikansa toipumista sairaalan sängyn vierellä.

Ambulanssi mateli päivystyksen eteen. Sieltä nousi kaksi hiljaista ambulanssimiestä. Pitkä, hoikka päivystävä lääkäri tuli Birgitan luokse ja pyysi vastaanottohuoneeseen.

– Aavistin kuulevani sen pahimman, Birgitta sanoo.

Silti maa katosi jalkojen alta. Hän istui tuoliin ja kuuli lääkärin sanovan:” Kaikki autossa olleet menehtyivät heti”.

– Putosin johonkin mustaan ja pimeään. Olin paikalla ensiavussa, mutta tapahtumat tuntuivat unen näöltä. Minulle tuli kiire lähteä kotiin, Birgitta kertoo.

“Puhelin kesti, poika ei”

Illan aikana kotona kävi sukulaisia, läheisiä, poliiseja ja kriisityöntekijöitä. Seitsenhenkisestä perheestä paikalla olivat kaikki muut paitsi muualla asuva tytär.

Illan kuluessa poliisit toivat pojan märän repun. Kännykkä oli vielä päällä.

– Puhelin kesti, poika ei, Birgitta ajatteli.

Tarkoitus oli, että poliisit olisivat tuoneet onnettomuuspaikalta myös valokuvia, josta pojan olisi voinut tunnistaa. Sellaisia ei kuitenkaan pystytty ottamaan.

Kriisiryhmä ei viipynyt kauan. He jättivät sekä rauhoittavia että unilääkkeitä. Lupasivat soittaa seuraavana päivänä.

Väkeä kävi paljon. Kukkamaljakot loppuivat kesken. Kahvia juotiin litroittain ja ihmiset istuivat siellä, missä oli tilaa.

– Hautajaisten jälkeen vierailut loppuivat. Sitten tuli hiljaisuus, Birgitta kertoo.

Lapselle täytyi valita arkku.

– Ei vanhempien pitäisi valita arkkua lapselleen, vaan lapsen pitäisi haudata vanhempansa. Järjestys oli niin väärä, Birgitta sanoo.

Jonne Kaartinen haudattiin tammikuun lopulla. Arkkuun sisarukset laittoivat Jonnelle kirjoittamansa kirjeet ja hänen vanhat luistimensa.

– Silloin saimme myös koskettaa hänen kättään, vaikka kasvoja emme nähneet. Kyllä se oli Jonnen käsi, Birgitta sanoo.

Suru särki päätä

Suuret muutokset elämässä ovat stressaavia – jopa myönteiset muutokset. Tutkimusten mukaan oman lapsen menettäminen on kaikista menetyksistä stressaavin, sanoo psykologi ja vaativan erityistason psykoterapeutti Soili Poijula.

Läheisen kuolemasta aiheutuva suru kohottaa myös surevan kuolleisuusriskiä selvästi muuta väestöä korkeammalle. Myös siitä on tutkimusnäyttöä, Poijula sanoo.

Hän on tutkinut, hoitanut ja kehittänyt surevien auttamista ja hoitoa kolmisenkymmentä vuotta.

Birgitta Kaartinen kertoo, että ensimmäiset kuukaudet suru tuntui rintakipuna.

– Oli vaikea hengittää. En jaksanut syödä, kävellä enkä istua, ylipäätään olla.

Kesällä, kun onnettomuudesta oli kulunut puoli vuotta, Birgitta istutti orvokkeja. Yksinkertainen työ vei kaikki voimat.

Välillä hän ei olisi millään jaksanut nousta sängystä. Toisinaan hän taas imuroi kolme kertaa päivässä, koska oli niin levoton.

Birgitta oli yhdeksän kuukautta sairauslomalla. Hän palasi vuodeksi töihin ja jäi taas sairauslomalle. Oli hirveä päänsärky. Syytä ei löytynyt. Neurologi ja psykiatri tutkivat vaivaa, ja sanoivat lopulta, että suru särkee päätä.

“Suru on kuin aaltoileva meri”

Suru ei ole suoraviivainen prosessi, jolla on selkeä alku ja loppu, sanoo monien ihmisten psykoterapeuttina toiminut Soili Poijula.

– Suru on kuin aaltoileva meri, jossa voi meren tyynnyttyäkin tulla pohjavirta, joka vetää hetkeksi syvyyksiin.

Kahdesta ensimmäisestä vuodesta Birgitta Kaartinen ei muista juuri mitään.

– Katsoin omaa elämääni kuin sivusta, kuukaudesta toiseen.

Pojan kuolema pysäytti elämän laivan. Birgitta sanoo, että jossakin vaiheessa se lähti hieman nytkähtäen liikkeelle, mutta vieraaseen suuntaan.

– Jonnen kuolema vei mukanaan kaikki haaveet, suunnitelmat ja arjen hänen kanssaan. En saanut seurata hänen kasvuaan ja aikuistumistaan.

Lapsensa menettäneillä ei yleensä ole lähiympäristössä ketään, jolla olisi samanlainen kokemus.

Äkilliset traumaattiset kuolemat kuten lapsen menetys, itsemurha ja henkirikos ovat murto-osa vuosittaisista kuolemantapauksista. Kaikkiaan Suomessa kuolee noin 54 000 ihmistä vuodessa. Jokaista kohti on monta surevaa.

Traumaattisessa surussa täytyy selvitä sekä traumasta että sopeutua läheisen menetykseen.

– Se vaatii ihmiseltä paljon ja siksi usein sekä ammattiapu että vertaistuki on tärkeää, Poijula sanoo.

Apua on ollut tarjolla

Pojan kuolema on kuljettanut Birgitan järkytyksen, tuskan, epätoivon, kaipauksen ja ikävän maailmaan. Läheisten apu on ollut tavattoman tärkeä.

Birgitta sanoo olevansa kiitollinen, koska on saanut myös ammatillista apua. Itsestään selvää avun saaminen ei Suomessa edelleenkään ole.

Hoitotieteen yliopisto-opettaja Anna Liisa Aho Tampereen yliopistosta sanoo, että on paljon surevia, jotka jäävät kokonaan tuetta tai saatu tuki on ollut hyvin lyhytaikaista ja riittämätöntä.

– Menetyksen kokeneista osa tarvitsee akuuttia ja monesti pitkäkestoisesti tukea lapsen kuoleman jälkeen. Akuutissa tilanteessa surevan ei pitäisi joutua hakemaan tukea itse, vaan sitä on aktiivisesti tarjottava.

Anna Liisa Aho on tutkinut ja opettanut surua ja kuolemaa eri näkökulmista lähes parikymmentä vuotta.

Birgitta aloitti psykoterapian, kun onnettomuudesta oli kulunut puolisen vuotta. Terapiajaksoja on vuosien kuluessa ollut useita, välillä hän voi paremmin ja välillä huonommin.

Terapiassa Birgitta on saanut työkaluja ja toimintamalleja.

– Ne olivat tärkeitä istuntoja, ilman niitä en olisi pärjännyt. Niissä olen murhettani puhunut murusiksi, Kaartinen kertoo.

Jonnen hautajaisissa puhallinorkesteri soitti Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Vielä muutaman vuoden perästä laulu laukaisi Kaartisessa paniikinomaisen itkukohtauksen.

Siihen auttoi traumaterapia.

– Laulu pureutui muistiin ja kehoon. Nykyään kestän kuulla sen laulun, Jonnen äiti sanoo.

Seurakunnan sururyhmässä hän alkoi käydä, kun onnettomuudesta oli kulunut kolme vuotta. Vielä nytkin, yli kymmenen vuotta myöhemmin, ryhmä kokoontuu joskus.

Jokainen on saanut ryhmässä kertoa omasta menetyksestään, selviämiskeinoistaan ja selviämisestään.

– Välillä kokoontumiset olivat raskaita, veivät aina seuraavan yön unet. Mutta ne olivat myös voimaannuttavia. Ryhmässä oli voimaa ja huolehdimme toisistamme. Surun lisäksi olemme jakaneet myös paljon muuta elämästämme, Birgitta kertoo.

Vuosia myöhemmin ryhmä antoi itselleen nimen: Selviytyjät. Sellainen Kaartinen kokee itsekin olevansa, vaikka tavallaan ei ole sopeutunut tai selvinnyt.

– Lapsen kuolema kulkee mukanani loppuelämäni.

Soili Poijula on hoitanut läheisensä menettäneitä kolmisenkymmentä vuotta. Hän sanoo, että läheisten ihmisten tuki on tutkimustenkin mukaan sureville kaikkein tärkeintä. Vertaistuki, eli siis erilaisten omaisjärjestöjen tarjoama apu, on Suomessa hyvin järjestetty.

– Heikoimmin tarjolla on ammattiapua kuten suruun erikoistunutta psykoterapiaa, Poijula sanoo.

Hänen mukaansa sekä vertaistuella että ammattiavulla on oma tärkeä tehtävänsä. Ne eivät sulje pois toisiaan ja niiden auttava vaikutus perustuu eri tekijöihin.

– Joku ei tarvitse kumpaakaan, toinen tarvitsee vain toista ja joku tarvitsee sekä vertaistukea että ammattiapua. Suurimmalla osalla voimakas suru kestää vuodesta kahteen. Pienellä osalla menetykseen sopeutuminen on erittäin vaikeaa ja heille voi kehittyä pitkittyneen surun häiriö, vaativan erityistason psykoterapeutti Poijula sanoo.

Lapsen kuolema jää pysyväksi osaksi elämää

Kun Jonne kuoli, surun oli ääretön. Vuosien kuluessa se on muuttanut muotoaan.

Tällaisen kuvan Birgitta piirtää omasta surustaan, kun pyydän häntä arvioimaan, kuinka suru on muuttunut vuosien kuluessa.

Kun Jonnen kuolemasta oli kulunut viitisen vuotta, Birgitta huomasi, että tunnelin päässä on valoa.

– Huomasin nousevan auringon, valon lisääntymisen ja kevään heräämisen. Tajusin myös, että minulla on elämän nälkä.

Nykyään hän on monessa mukana. Ihmiset ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Toisten auttaminen saa hänet liikkeelle.

– Kun terveydenhoitajana kohtaan lapsensa menettäneen perheen, tiedän, miltä heistä tuntuu. Voin olla heille tukena tietäen, että jokainen suree omalla tavallaan, Birgitta sanoo.

Hän on työpaikkansa pääluottamusmies ja Naisten Pankin sekä seurakunnan aktiivi.

– Olen kysynyt satoja kertoja, miksi Jumala antoi tämän tapahtua. Vaikka kysymykseen ei ole vastausta, usko tuo minulle lohtua, Birgitta sanoo.

Birgitta liikkuu luonnossa ja vaeltaa tuntureilla. Siellä hän keskittyy katsomaan kauas.

– Siellä saa olla juuri sellainen kuin on ja ajatella omia ajatuksiaan.

Olen toinen ihminen

Birgitta Kaartinen oli yhdeksän vuotta viiden lapsen äiti. Silmänräpäyksessä lapsia olikin vain neljä.

– Muistan, että kerran kysyttäessä vastasin, että lapsia on neljä, mutta se tuntui väärältä vastaukselta.

Kun lasten määrää kysytään, hän vastaa aina viisi. Myös lastenlapset tietävät, että heillä on eno, joka on kuollut.

– Viisivuotias tyttären tytär kysyi jokin aika sitten päivällispöydässä, onko minusta kurjaa, kun Jonne on kuollut. Vastasin, että se on kurjaa ja se tekee minut surulliseksi, Birgitta kertoo.

Onnettomuudesta on jo yli 15 vuotta. Se muutti Kaartisen elämän – ja hänet myös ihmisenä. Minuus on pitänyt rakentaa kokonaan uudelleen.

– Olen selvinnyt ja tullut vahvemmaksi. On tullut uskallus avata uusia ovia. Ei tarvitse pelätä, kun pahin on jo tapahtunut. En enää pelkää kuolemaa, Kaartinen sanoo.

Joka kerran kun Birgitta lähtee tai palaa kotiin, hän ylittää tasoristeyksen, jossa onnettomuus tapahtui. Hän sanoo, ettei kertaakaan ylitä sitä muistamatta tammikuun perjantaita, joka muutti elämän.

– Joka kerran pysähdyn ja katson tuleeko juna. Joka kerran rinnasta kouraisee, hartia lysähtää ja tulee hetken voimaton olo. Jos juna tulee, hätkähdän aina.

Voit keskustella jutun lopussa aiheesta klo 22:een asti.

Katso myös:

Voiko oman lapsen kuolemasta selvitä? Birgitta Kaartinen: “Jos juna tulee, hätkähdän aina”

Maailman ilmatieteen järjestö WMO on julkaissut uuden raportin maapallon ilmaston muuttumisesta. Raportti julkaistaan YK:n huomenna maanantaina pidettävän ilmastohuippukokouksen alla.

Raportin keskeisin sisältö on, että viimeiset viisi vuotta eli jakso 2014 – 2019 ovat olleet maapallon tilastoidun ilmastohistorian lämpimimmät. Teollistumista edeltävään aikaan verrattuna ilmasto on lämmennyt keskimäärin 1,1 astetta.

WMO:n mukaan on erittäin huolestuttavaa, etteivät ilmastoa lämmittävien kaasujen päästöt ole suinkaan vähentyneet, vaikka tietoisuus päästövähennysten tärkeydestä kasvaa kaiken aikaa.

Viimeisten viiden vuoden aikana päästöt ovat kasvaneet viidenneksellä, eikä kasvun pysähtymisestä ole tietoakaan.

Raportti ilmentää, että katsoipa maailmalla minne tahansa, ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos kiihdyttää ja voimistaa äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten lämpöaaltoja ja metsäpaloja.

Merenpinnan nousu kiihtynyt

WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas sanoo BBC:n haastattelussa olevansa erityisen huolissaan merenpinnan noususta, jolla voi olla arvaamattomia seuraamuksia.

Vuoteen 1993 saakka merenpinnan nousu oli keskimäärin 3,2 millimetriä vuodessa. Vuoden 2014 jälkeen se on kiihtynyt jo viiteen millimetriin vuodessa.

– Olemme huolissamme Etelämantereen ja Grönlannin jääkansista, joiden äkillinen hupeneminen saattaa kiihdyttää merenpinnan nousua tulevaisuudessa, Taalas sanoi.

– Kuten olemme nähneet tämän vuoden traagisissa tapahtumissa Bahamalla ja Mosambikissa, merenpinnan nousu ja rajut trooppiset myrskyt johtavat humanitaarisiin ja taloudellisiin katastrofeihin.

Raportti kiinnittää huomiota maapallon meriin, joihin 90 prosenttia ylimääräisestä lämmöstä kerääntyy. Viime vuonna merten lämpömäärä oli mittaushistorian suurin.

Maanantain huippukokoukseen saapuu valtiojohtajia ainakin 60 maasta. Nuoriso on viikonlopun aikana osoittanut mieltään kymmenissä maissa ja vaatinut tehokkaampaa ilmastopolitiikkaa.

Nuoret vaativat Greta Thunbergin johdolla YK:n huippukokouksessa, että maailma pelastetaan ilmastonmuutokselta

Nuuskan laillistaminen ei ole enää pelkästään muutaman yksittäisen kansanedustajan mielenkiinnon kohde.

Ylen kansanedustajille lähettämästä kyselystä selviää, että nuuskan maahantuonnin ja myynnin laillistamista kannattavia löytyy lähes jokaisesta eduskuntaryhmästä.

Suomessa ehdotuksia nuuskan laillistamisesta ovat tehneet aiemmin muun muassa RKP, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien nuorisojärjestöt sekä keskustan lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä.

Ylen kyselyssä kyllä-linjalle ilmoittautuu myös kenties yllättäviä nimiä vasemmistosta, kokoomuksesta, SDP:stä ja vihreistä. Tämän jutun lopusta voit käydä tarkistamassa, miten oma kansanedustajasi on vastannut.

Itse en käytä tupakkatuotteita enkä suosittele kenellekään, mutta näen, ettei "kieltolakiratkaisu" toimi tässä. Marko Asell (sd.) Ylen kyselyssä

Nuuskan laillistaminen vaatisi poikkeusluvan saamista Euroopan unionista. Vasemmistoliiton Merja Kyllönen sanookin esittävänsä hallitukselle, että Suomi lähtisi neuvottelemaan poikkeusluvasta.

Hänen mielestään lupaa voisi hakea vähintään laivoilla Suomen aluevesillä tapahtuvaan nuuskanmyyntiin, mutta myös muuhun myyntiin ja maahantuontiin.

Kyllösen perustelu voi olla yllättävä. Hän vastustaa nuuskaamista, mutta uskoo Suomen voivan torjua sitä parhaiten laillistamalla.

– Me ei enää hallita tätä ongelmaa. Nuuskaaminen kasvaa salaa ja se on lisääntynyt varsinkin alaikäisten parissa. Olen saanut maakunnista opettajilta viestejä, että jopa käytettyä nuuskaa myydään eteenpäin. Se kuulostaa jo sellaiselta, että meidän on otettava tämä asia haltuun.

"Kielto ei välttämättä ole tehokkain tapa"

Laillisella nuuskanmyynnillä Suomi saisi Kyllösen mukaan paitsi verotuloja nuuskan haittojen vähentämiseen, myös tietoa nuuskan myynnistä ja käytöstä. Samankaltaisin perustein laillistamista kannattavat ainakin SDP:n Marko Asell, perussuomalaisten Kristian **Sheikki Laakso, kokoomuksen Janne Heikkinen ja keskustan Joonas Könttä**.

Perussuomalaisten Juha Mäenpää esitti nuuskan laillistamista syyskuun alussa. Hän viittasi vuonna 2013 tehtyyn arvioon, jonka mukaan Suomeen olisi tullut noin 40 miljoonaa euroa verotuloja vuodessa, jos maahan tuodut nuuskat olisi myyty laillisesti.

Miksi annamme vain Ruotsin hyötyä verotuloista. Jos nuuska kielletään, pitäisi tupakkakin kieltää. Harry Harkimo (liik.) Ylen kyselyssä

Vihreiden Atte Harjanne kertoo tukevansa nuuskan myynnin ja maahantuonnin sallimista, koska hän uskoo laajemminkin päihdepolitiikassa haittojen vähentämiseen enemmän kuin kieltoihin.

– Fiksu päihdepolitiikka on sellaista, joka pyrkii haittojen vähentämiseen fiksun kontrollin kautta. Kielto ei välttämättä ole tehokkain tapa, vaan säännelty myynti ja verotus voisivat toimia paremmin, hän sanoo.

Kysyimme myös, onko nuorten yleistyvä nuuskaaminen kansanedustajien mielestä ongelma Suomessa. Useimpien vastanneiden mielestä se on kohtalainen tai suuri ongelma – myös niiden, jotka kannattivat laillistamista. Keskustan Joonas Köntän mukaan nuuskan markkinointia ei tästä syystä pitäisi sallia, vaikka myynti sallittaisiinkin.

Kyllönen tahtoisi "näpäyttää Ruotsia"

Eduskunnan enemmistöön kyllä-linjalaisista ei sentään ole, ainakaan Ylelle tulleiden vastausten perusteella. Mielipiteensä nuuskan laillistamisesta kertoi kaikkiaan 49 edustajaa: 18 puolesta, 24 vastaan ja 7 ei osannut sanoa.

Ja vaikka eduskunnan enemmistö kannattaisikin nuuskan vapauttamista, todennäköisyys sen toteutumiselle on ohut. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan nuuskan myynti kiellettiin viimeksi vuoden 2014 tupakkatuotedirektiivissä. Ruotsi säilytti vanhan poikkeuslupansa.

– Direktiivin uudistaminen kesti monta vuotta, eikä sitä varmasti avata nuuskan takia uudelleen, kertoo neuvotteleva virkamies Meri Paavola sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Vaikka ymmärrän lännestä suuntautuvan nuuskarallin ongelmat, en näe järkeväksi, että Suomi ottaisi askeleita taaksepäin tupakkatuotteiden suhteen. Riikka Purra (ps.) Ylen kyselyssä

Tämän tunnustavat myös monet kansanedustajat. Vasemmiston Merja Kyllönen haluaa silti ottaa asian edes puheeksi EU:ssa – jo pelkästään sen vuoksi, että voisi "näpäyttää Ruotsia".

– Miten on mahdollista, että Ruotsi on saanut erityisluvan nimenomaan oman maan kansalaisille tapahtuvaan kauppaan, mutta nuuskanmyynti on levinnyt käsistä ja ongelmat tulevat Suomeen? hän kysyy.

– Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet erityisen negatiivisia Ruotsin erikoisoikeuden kannalta.

Päihdetyöntekijä ihmeissään: "Ei varmasti tue tavoitetta"

Päihdetyötä tekevässä EHYT ry:ssä ihmetellään, miksi markkinoille pitäisi tuoda uusi tupakkatuote – onhan Suomessa laki, joka tähtää kaikista nikotiinituotteista eroon pääsemiseen vuoteen 2030 mennessä.

– Se, että nuuska laillistettaisiin, ei varmasti tue tätä tavoitetta, Nikotiinihankkeen projektipäällikkö Hanne Munter sanoo.

THL:n uusimman kouluterveyskyselyn perusteella nuuskaaminen on yleistynyt ammattiopistoissa, joissa 20 prosenttia pojista ja 6 prosenttia tytöistä käyttää päivittäin. Pojilla nuuskaaminen on yleisempää kuin tupakointi, tytöillä toisin päin.

Tiedän että nuuskaa käytetään ammattiryhmissä, joita ei tule ajateltua. Muun muassa naisjuristit käyttävät yleisesti. Jussi Wihonen (ps.) Ylen kyselyssä

Munterin mukaan nuuskateollisuus on onnistunut markkinoimaan tuotteitaan nuorille ja myös tytöille, eikä nuuskaamisen todellisia haittoja usein nähdä.

Vaikka nuuskaa ei saa myydä eikä mainostaa Suomessa, molempia tapahtuu. Aiemmin lähinnä Facebookissa pyörineet nuuskamarkkinat ovat EHYTin mukaan laajentuneet Instagramiin ja Snapchatiin, ja nuuskakaupan on annettu mainostaa jääkiekkojoukkue Kärppien kotihallissa Oulussa.

– Nuoret saavat nuuskaa aikuisilta. Olisin hirveän tärkeää, että tähän puututtaisiin, ettei meille synny uutta nikotiiniriippuvaisten sukupolvea. Valvonta paremmaksi rajoilla ja kouluissa ja sitten myös avointa keskustelua vanhempien ja lasten välillä, Munter ehdottaa.

Katso, miten edustajasi vastasi

Yle kysyi kansanedustajilta: "Pitäisikö Suomen laillistaa nuuskan myynti ja maahantuonti?" Alla olevasta taulukosta löydät kaikkiin kyselyyn vastanneiden edustajien vastaukset. Voit etsiä tiettyä edustajaa tai puoluetta hakutoiminnolla tai järjestää taulukkoa vastauksen tai puolueen mukaan.

Pitäisikö nuuska sinusta laillistaa? Vai onko jokin toinen keino sinusta parempi nuorten nuuskaamiseen puuttumiseen? Keskustele aiheesta alla kello 20 asti.

Juttua täydennetty 22.9. kello 17.30: Lisätty maininta siitä, että myös kristillisdemokraattien nuorisojärjestö on kannattanut nuuskan laillistamista.

Ensi viikko alkaa ajankohtaan nähden tavallista viileämmissä merkeissä. Muutoksia säässä ei alkuviikosta juurikaan nähdä, vaan viime päivien kylmyys jatkaa koettelemistaan.

Erityisen kylmiä ovat yöt. Jopa maan eteläosissa esiintyy yöpakkasia. Ylen meteorologi Anne Borgström varoittaa, että yöpakkaset tuovat mukanaan aamuliukkautta ja kuuraa.

– Varsinkin ensi yönä ja aamulla kannattaa olla varuillaan koko maassa, Borgström täsmentää.

Varovaisuuteen kehottaa myös Ilmatieteen laitos, jonka varoitus liukkaasta kelistä on voimassa maanantaina koko Suomessa.

Borgströmin mukaan aamuisin ja iltaisin saadaan alkuviikosta nauttia auringosta. Sää on pääosin poutaista.

– Jos nyt perjantaille asti katsotaan, niin vähäsateista on. Lounaassa tulee paikoin yli viisi milliä vettä, mutta erityisesti maan keskiosissa tulee olemaan laajoilla alueilla sateetonta koko viikon, Borgström sanoo.

Sään yleiskuva on Borgströmin mukaan mantereella heikkotuulinen ja syksyinen. Tiistaina sateet saapuvat maan länsirannikolle, josta ne väistyvät keskiviikkona etelään. Keskiviikkona myös Lapissa esiintyy sateita.

Torstaina maamme pohjoisosissa alkaa lämmetä ja samalla yötkin lämpenevät. Tuolloin Länsi-Lapin pitäisi olla näillä näkymin Suomen lämpimin alue. Lämmin ilma virtaa sieltä hiljalleen etelään, ja lämpötilat kohoavat sielläkin noin 15 asteeseen.

Viikon aluksi maanantaina 23.9. on syyspäiväntasaus, eli hetki, jona Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Syyspäiväntasauksen päivänä koko maapallolla on auringonnoususta auringonlaskuun tasan 12 tuntia.

Voit lukea säästä lisää Ylen sääsivuilta.

Suvi Auvinen saa vihapostia “hirvittävän määrän”. Sitä tulee aalloissa. Yleensä sen jälkeen, kun Auvinen on sanonut julkisuudessa jotain, oikeastaan ihan mitä tahansa.

– On paljon ihmisiä, jotka vihaavat minua ihan vain vihaamisen ilosta. Ei ole mitään väliä sillä, mitä sanon tai teen, Auvinen sanoo.

– Juttu on se, että minä vitutan.

Pahimmillaan törkyä voi sataa sadan viestin päivävauhtia. Eniten postia lähettävät keski-ikäiset miehet.

– Keskeistä viesteissä on miten toi ämmä kehtaa -ajattelu. “Miksei se ymmärrä olla hiljaa? Anna nyt, kun miehet puhuu. Kuules tyttö, kun mä selitän sulle, että eihän maailma näin toimi”.

Mikä Auvisessa sitten ärsyttää? Ehkä se, että hän on anarkisti. Hänelle anarkismi tarkoittaa ennen kaikkea radikaalia tasa-arvoa. Auvinen on vegaani, feministi ja antifasisti, joka yrittää purkaa epätasa-arvoa ihmisten ja eläinten, sukupuolten sekä etnisten ryhmien välillä.

Näiden asioiden vuoksi hän on vallannut taloja, istunut putkassa ja osoittanut mieltä. Auvinen ei pelkää sanoa, mitä hän asioista ajattelee. Syyskuun lopussa häneltä ilmestyy tietokirja, jossa hän ennustaa lihantuotannon loppua. Jos tutut merkit pitävät paikkansa, siitä syntyy takuuvarma paskamyrsky.

Paitsi ärsyttää Auvinen osaa myös esiintyä, perustella, puhua ja vakuuttaa. Joku sanoisi, että hän on karismaattinen. Miten Suvi Auvisesta tuli Suvi Auvinen? Se on merkillinen matka, joka on vaatinut muun muassa uskoontulon ja profetoimista.

Duunariperheessä syötettiin pihan lapset

Suvi Auvinen kasvoi lahtelaisessa duunariperheessä, jossa lapset saivat valvoa vaali-iltoina niin myöhään kuin halusivat. Silloin keskusteltiin, keitä oli tullut valituiksi ja millaisia vaikutuksia valinnoilla oli arkeen.

Kun Suvi Auvinen aloitti koulun, Suomessa alkoi lama. Auvisen vanhemmilla oli kuitenkin töitä. Isä oli varaosamyyjä ja äiti kirjapainoalalla. Kaikkien asiat eivät olleet yhtä hyvin.

– Oli selvää, että pihan lapsia haalittiin meille syömään, koska ajateltiin, että he eivät välttämättä saa ruokaa kotona. Vanhemmat opettivat solidaarisuutta. Siitä, mitä meillä on, pitää antaa niille, joilla on vähemmän. En ajatellut, että se on politiikkaa, vaan sitä, mitä ihmiset tekevät.

Auvinen sai ateistisen kasvatuksen. Kun hän tuli teini-ikään, hän meni kuitenkin rippileirille, koska kaikki muutkin menivät.

Auvinen alkoi profetoida 15-vuotiaana

Leirillä puhuttiin tutuista asioista vakuuttavasti: Toisista täytyy pitää huolta ja globaali empatia on tärkeätä. Auvinen ajatteli, että tämä on hänen juttunsa ja tuli uskoon.

Kun evankelisluterilainen kirkko alkoi tuntua tylsältä, hän päätti käydä pienen karismaattisen seurakunnan kokouksessa.

– Ihmiset puhuivat siellä kielillä, kaatuilivat ja olivat hurmiossa. Katsoin meininkiä ja ajattelin, että nämä ovat pähkähulluja. En tule tänne enää ikinä. Seuraavalla viikolla olin siellä taas.

Auvinen liittyi Lahden seudun seurakuntaan ja alkoi käydä kokouksissa kuutena iltana viikossa.

Seurakunnassa ajateltiin, että Jumala antaa ihmisille erilaisia armolahjoja. Auvisesta uskottiin, että hän pystyy kuulemaan Jumalan äänen ja välittämään sen muille. Samaan uskoi vilpittömästi myös Auvinen. Hän alkoi profetoida 15-vuotiaana.

Auvinen kävi eri seurakuntien tilaisuuksissa. Niissä ihmiset tulivat kysymään, voisiko hän rukoilla heidän puolestaan ja kuunnella, oliko Herralla jotain sanottavaa heille. Auvinen arvioi profetoineensa muutamalle sadalle ihmiselle.

– Olen kantanut siitä syyllisyyttä, miettinyt, mitä olen sanonut ihmisille. Toisaalta ajattelen, että jos on aikuinen ja ottaa 15-vuotiaalta elämänohjeita, pitää mennä myös itseensä. Uskon, että asiat, joita olen sanonut, ovat olleet hyvin yleispäteviä. Jotain sellaista kuin, "älä kanna taakkaa menneistä vaan vapaudu kohti tulevaa". Sellaisesta ei ole mitään haittaa kenellekään.

Jälkikäteen Auvinen on ajatellut, että profetoinnissa oli kyse meedioiden ja mentalistien käyttämästä cold reading -tekniikasta.

– Pyrit lukemaan ihmisen ilmeitä ja eleitä ja lähdet kalastamaan, että: “Musta tuntuu, että Herra haluaa sanoa sulle, että sulla on taakkoja elämässä." Sitten katsot, miten ihminen reagoi ja kalastat lisää. En tietenkään silloin ajatellut, että teen niin, mutta jälkikäteen mietittynä harjoitin tekniikkaa useamman vuoden.

Auvinen kuvailee nyt jo lakkautettua Lahden seudun seurakuntaa erittäin autoritaariseksi.

– Sitä johti neljän miehen vanhemmisto, joka päätti kaikesta. Toiminnassa ei ollut demokratian hitustakaan. Kun kerroin, että lähden Järvenpään vapaaseurakuntaan, miehet pitivät minulle puhuttelun ja kertoivat, että olen hylkäämässä Jumalan tien.

Auvinen oli tuolloin 17-vuotias. Jälkikäteen hän kertoo ihmetelleensä, miten aikuiset miehet voivat käyttää sellaista valtaa pikkutyttöön.

– Näin, miten käy, jos pienelle joukolle ihmisiä antaa liikaa valtaa. Se lähtee hyvin usein ja nopeasti huonoon suuntaan.

"Odotin, että helvetti nielee minut"

Auvisen usko alkoi karista, kun hän aloitti nukketeatteriopinnot Turun taideakatemiassa vuonna 2006. Hän ei kyennyt näkemään opiskelukavereitaan pahoina ja syntisinä, sellaisina kuin seurakunnassa oli väitetty.

Auvinen päätti irtisanoutua seurakunnasta. Usko ei kuitenkaan loppunut heti.

– Ensimmäiset puoli vuotta odotin, että maa allani aukeaa ja helvetti nielee minut, koska olin hylännyt Jeesuksen.

Auvinen on kastettu kolmesti. Ensin vauvana, sitten karismaattisessa seurakunnassa ja sen jälkeen vielä vapaakirkossa. Hän pesi kasteet pois Hämeenlinnan lähellä sijaitsevassa Katumajärvessä.

Uskossa hän ehti olla neljä vuotta. Vanhemmille ajanjakso oli järkytys. He olivat tyttärestään huolissaan, mutta päättivät luottaa ja antaa tämän tehdä itse omat johtopäätöksensä. Siitä Auvinen on kiitollinen.

– Se mihin olen päässyt, mihin pystyn ja miksi uskon itseeni, johtuu kasvatuksesta, jonka olen saanut. Minulla on mielettömän upeat vanhemmat, jotka ovat aina kannustaneet ja tukeneet minua.

Auvinen ajattelee, että uskoontulossa oli kyse teinikapinasta. Hän ei kuitenkaan kadu sitä, mitä hän kutsuu “jeesussekoiluksi”. Se on ollut yksi niistä asioista, jotka ovat tehneet hänestä sen, mitä hän nyt on.

– Opin, miten ihmisille puhutaan vetoavasti, miten heille puhutaan, jos halutaan, että he kuuntelevat ja ottavat asian vastaan.

Poliisit tulivat moottorisahalla välikaton läpi

22-vuotiaana Auvinen vaihtoi autoritaarisen seurakunnan aktivistien yhteisöön. Taiteilijoilla ei ollut Turussa riittävästi työtiloja ja Auvinen päätti tehdä asialle jotain.

Auvinen ja hänen ystävänsä valtasivat kesäkuussa 2006 kaupungin omistaman tyhjän talon Turun Ratapihankadulla. Valtaajat yrittivät neuvotella kaupungin kanssa kiinteistön vuokrauksesta. Turhaan.

Juhannuksen jälkeen paikalla olivat poliisit ja edessä häätö. Aktivistit olivat linnoittautuneet talon vintille ja poliisit tulivat moottorisahalla välikaton läpi.

– Se oli täysin käsittämätöntä. He olivat valmiita ennemmin tuhoamaan talon kuin antamaan sen meidän ja kaupunkilaisten käyttöön.

Valtaajat otettiin kiinni ja vietiin putkaan. Auvisen ajatus siitä, että laki olisi yhtä kuin moraali, mureni.

– Myöhemminkin, kun olen nähnyt, miten meidän yhteiskunnassamme kohdellaan eläimiä, olen havahtunut siihen, että se, mikä on laillista, ei läheskään aina ole eettistä.

Auvisesta kasvoi anarkisti. Hänen mielestään esimerkiksi eläin- tai siirtolaiskysymyksen kohdalla pitäisi miettiä, että jos laki on väärässä, ihmisten moraalinen velvollisuus on toimia sitä vastaan.

– Historian kuluessa on nähty paljon tätä: Yksilöt ovat toimineet moraalitonta lakia vastaan ja laki ja yhteiskunta ovat pikkuhiljaa muuttuneet.

Anarkistina Auvinen ei luota edustukselliseen demokratiaan.

– Edustuksellisella demokratialla on saatu hyviä asioita aikaan, mutta me olemme nyt siinä pisteessä, että se ei enää riitä, ei ainakaan yksin. Pitää vaatia nopeampia ja rohkeampia tekoja.

Näin siksi että ilmastonmuutos painaa päälle. Paradoksi on tämä: Auvisen mielestä kiire on niin kova, että ei ole aikaa jäädä odottelemaan anarkistista ihanneyhteiskuntaa. On nopeampaa käyttää niitä edustuksellisia keinoja, joita jo on, kuin kumota järjestys ja aloittaa nollasta.

– Minun mielestäni kuitenkin poliittinen mielikuvitus pysähtyy, jos ajattelemme, että pelkkä äänestäminen riittää.

Käänsikö Auvinen takkinsa...

Talonvaltausvuosien jälkeen Auvinen valmistui teatteritaiteen maisteriksi, teki toimittajan töitä, sai lapsen, ryhtyi vegaaniksi ja kiinnostui yhä enemmän eläinoikeuksista.

Parin viime vuoden aikana on tapahtunut kaksi erikoista asiaa. Ensin Auvisesta tuli toimitusjohtaja. Sitten kokoomustaustainen viestintätoimisto Ellun kanat kertoi rekrytoineensa hänet riveihinsä.

Käänsikö anarkisti takkinsa? Sitä ihmettelivät muutkin. Auvinen kertoo saaneensa palautetta, että hän on tekopyhä ja myynyt sielunsa.

– Ai että tällainen anarkisti meillä, Auvinen kuvailee asennetta.

– Ikään kuin olisi olemassa joku setti ammatteja, jotka sopivat anarkisteille.

Auvinen kertoo noudattavansa efektiivistä altruismia. Tarkoituksena on määrittää, mikä on se suurin hyvä, johon voidaan päästä ja miettiä sen jälkeen, miten päämäärään päästään mahdollisimman tehokkaasti.

– Me elämme maailmassa, jossa meillä on hyvin, hyvin kiire tehdä isoja muutoksia. Olen miettinyt, missä minun osaamisellani saa nopeiten tehokkainta muutosta aikaiseksi.

Yksi tapa tehdä asioille jotain oli alkaa järjestää Vegemessuja vuonna 2017. Heti ensimmäisten jälkeen kävi selville, että käynnissä on vegebuumi, messut kasvavat ja niitä pyörittämään tarvitaan firma. Niinpä Auvinen leipoi itsestään toimitusjohtajan.

– Yritystoiminta on minulle yksi työkalu lisää siinä pakissa, jota olen käyttänyt. On ollut talonvaltaamista, puhumista mielenosoituksissa, kirjoittamista. Yritystoiminta on samaa jatkumoa.

Auvinen kertoo, että syyskuussa neljättä kertaa järjestettävien Vegemessujen idea on tavoittaa ihmisiä, jotka eivät ole vegaaneja tai kasvissyöjiä.

– Globaalissa eläinoikeusliikkeessä puhutaan yhä enemmän siitä, että pitäisi luopua go vegan -viestistä ja ryhtyä sanomaan, että vähentäkää lihansyöntiä. Se tuntuu vaillinaiselta, mutta se on efektiivistä altruismia. Sillä saavutetaan muutos nopeimmin.

...vai onko hän ovela?

Samasta on kyse Ellun kanoissa. Auvinen ei halua puhua vain niille ihmisille, jotka jo ovat samaa mieltä hänen kanssaan.

– Yritän päästä paikkoihin, joissa minua kuuntelevat ihmiset, jotka eivät vielä ajattele niin kuin minä ajattelen. Ja mikä olisi silloin parempi paikka kuin kokoomuslainen viestintätoimisto?

Auvinen ei saa toimistosta kuukausipalkkaa. Hän tekee sparrauskeikkoja yritysvastuun parissa. Kun toimisto on lähettämässä tarjousta asiakkaalle, he voivat kysyä ensin Auvisen mielipidettä.

– Saatan silloin sanoa, että minusta tätä ei pidä tehdä näin ja kyseenalaistaa yrityksen oikeuden olla olemassa. Voin esimerkiksi ehdottaa, että yrityksen pitäisi muuttaa liiketoimintaansa näin ja näin.

Auvinen kuvailee työtä antoisaksi mutta myös pelottavaksi.

– Minulle on paljastunut se, millä kaikilla tavoilla viestintätoimistot käyttävät valtaa meidän yhteiskunnassamme. Olen alkanut lukea uutisia eri tavalla ja miettiä, kuka hyötyy kohusta, kuka sen on masinoinut.

Auvinen ajattelee, että kapitalismi ei ole kestävä talousjärjestelmä ja että pitkällä tähtäimellä siitä pitää päästä eroon, mutta siihen asti Auvinen näkee yrityksissä mahdollisuuden.

– Mikään ei ole niin ketterä muutoksessa kuin yritys, jos se näkee, että sillä on mahdollisuus tehdä rahaa.

Siksi hän haluaa olla siellä, missä voi kirittää talouselämää vastuullisuuteen.

Auvinen kertoo, ettei hänen sanomisiaan ole Ellun kanoissa yritetty himmailla. Ei edes silloin, kun hän kirjoitti toimistolle blogitekstin, jossa väitti, että meidän on helpompi kuvitella maailman loppu kuin kapitalismin loppu.

Auvisen mielestä pesti Ellun kanoissa on vaihtokauppa, joka hyödyttää molempia.

– He näyttävät, että he ovat tällainen rohkea toimisto, joka ei pelkää ottaa oikeita toisinajattelijoita sinne.

"Toivo on kamppailulaji"

Auvinen on kirjoittanut Lihan loppu -nimisen tietokirjan. Se julkaistaan syyskuun lopussa.

Kirjassa Auvinen pohtii, mitä lihantuotannolle tapahtuu tulevaisuudessa. Se on kohtalonkysymys. Vuonna 2050 maapallolla on lähes 10 miljardia ihmistä. Planeetalta loppuu tila ruokkia väestöä lihalla, ja siksi Auvinen esittää siirtymistä kohti kasvipohjaista tuotantoa.

– Lihansyönti nykyisessä mittakaavassa ja liha nykyisellä tavalla tuotettuna on väistämättä tiensä päässä.

Auvinen uskoo, että käynnissä on jo muutos, joka lopulta johtaa siihen, että kolmen vuosikymmenen päästä me katsomme ruoantuotantoa eri tavalla.

– Siihen ei tarvita mitään ideologiaa. Se on kylmä fakta. Näin tämä ei voi jatkua.

Sitä Auvinen ei osaa ennustaa, milloin viimeinen pihvi syödään, mutta siitä hän on varma, että lihansyönti vähenee ratkaisevasti.

Auvisella on itseironiaa. Hän on markkinoinut kirjaansa sloganilla Lihan loppu tulee – oletko valmis? Huumorintajun lisäksi hänellä on jo aavistus siitä, millaisen porun kirja aiheuttaa.

– Ihmiset, jotka eivät lue kirjaa, sanovat, että älytöntä utopiaa. “Nyt minä ainakin syön tuplamäärän lihaa. On minun henkilökohtainen valintani, mitä minä syön”.

Juuri tätä näkemystä Auvinen kirjassaan opponoi. Niin kauan kuin ruoantuotanto on sidottu ilmastonmuutokseen ja globaaleihin kysymyksiin, se, mitä kukin syö, ei ole yksityinen vaan yhteinen asia. Ja ilmastonmuutoksen suhteen on jo kiire.

– Me ei puhuta vuosikymmenistä, vaan vuosista, jopa kuukausista, mitä meillä on aikaa muuttaa asioita.

Onko meillä enää toivoa? Mitä Auvinen ennustaa?

Toivo on Auvisen mielestä kamppailulaji.

– Kun siitä luovutaan, kaikki on mennyttä. Niin kauan kuin me pyritään parempaan ja ajatellaan, että meidän täytyy toimia, että meillä on vastuu, niin kauan ei ole myöhäistä.

Lue lisää

Perjantai: Olemme lihansyöjiä (Vieraana mm. Suvi Auvinen)

Trilleri. Sellainen on ruotsalaisen Mariette Lindsteinin elämä.

On kuitenkin onnenkauppaa, että Lindstein istuu nyt Helsingissä kertomassa kahdesta suomeksi käännetystä trilleristään – ja samalla omasta elämästään. Kaikki oli hyvin pienestä kiinni.

Viisitoista vuotta sitten Lindstein oli skientologien työleirillä Los Angelesissa ja odotti oikeaa hetkeä. Hän näki bussin lähestyvän, ryntäsi pysäkille ja hyppäsi kyytiin. Hänellä ei ollut hajuakaan, minne bussi oli menossa. Kuski valisti suunnan olevan South Central, Los Angelesin pahamaineisin kaupunginosa. Se ei haitannut Lindsteinia. Hän oli vihdoinkin vapaa, 25 vuoden "vankeuden" jälkeen.

"Johtaja oli mitä hurmaavin ja samalla kauhein ihminen"

Kun Mariette Lindstein houkuteltiin töihin skientologien päämajaan Yhdysvaltoihin, hän oli onnensa kukkuloilla. Hän muutti innoissaan silloisen aviomiehensä ja pienen poikansa kanssa Kalifornian aurinkoon. Aluksi kaikki olikin ihanaa. Yhteisöllisyys tuntui mukavalta ja keskuksessa tehtävä työ merkitykselliseltä. Olo tuntui rauhalliselta ja vahvalta – skientologien opit olivat toimineet.

Skientologian viehätys perustuu juuri siihen, että yksilöstä tulee perempi, kyvykkäämpi ja vahvempi, jos vain noudattaa oppeja.

– Homma pyörii oman egon ympärillä. Miten minä kehityn ja tulen paremmaksi. Keskiössä on koko ajan minä, kuvailee Lindstein.

Muutaman vuoden jälkeen tunnelma alkoi kuitenkin muuttua. Skientologian perustajan tieteiskirjailija L. Ron Hubbardin kuoltua, uudeksi hengelliseksi johtajaksi tuli David Miscavige, joka on edelleen liikkeen johdossa.

– Hän pystyi olemaan mitä hurmaavin ihminen. Hetken päästä hän oli kauhein ihminen, jonka tunsin. Hän ei ollut läpikotaisin paha, mutta flippasi aina välillä, muistelee Lindstein, joka työskenteli tiiviisti Miscavigen kanssa.

Lapsia pidetään pieninä aikuisina

Pikku hiljaa sääntöjä alkoi tulla enemmän ja enemmän. Suhteet lahkon ulkopuolella eläviin piti minimoida, sanomalehdet kiellettiin, televisiot vietiin pois ja keskusta ympäröiviä muureja alkoivat kiertää aseistetut vartijat.

– Oli todella pelottava tunne havaita, ettei ollut enää mitään kontaktia ulkomaailmaan.

Aivopesu oli kuitenkin ollut niin onnistunut, että päässä kiertävät ajatukset pyyhkiytyivät taka-alalle. Tärkeintä oli lahkon menestys ja maailmanvalloitus. Jopa lasten erottaminen vanhemmistaan perusteltiin "lasten parhaalla".

– Sitä on vaikea ajatella ja antaa anteeksi. Lahkossa tehtiin selväksi, ettei perheellä ole merkitystä.

Lindsteinin poika asui parin tunnin ajomatkan päässä Gold Basesta, missä vanhemmat työskentelivät. He saivat nähdä lapsiaan vain viikonloppuisin. Pikku hiljaa aikaa lyhennettiin, kunnes lapsia sai tavata vain yhden illan viikossa.

– Kun lapseni täytti 11-vuotta, hän sai onneksi muuttaa lähemmäs keskusta lasten työleirille. Silloin näimme usein.

Skientologiassa lapset nähdään pieninä aikuisina. He joutuvat tekemään töitä pienestä pitäen. Koulutuksella ja sivistyksellä ei ole niin väliä. Lindstein kertoo, että lapset saivat perusopetuksen, mutta eivät juuri sen enempää.

Töitä tehtiin aamusta yöhön

Aikuiset tekivät myös töitä – käytännössä aamuvarhaisesta puolille öin. Heidän tehtävänään oli markkinoida ja hoitaa viestintää. Erämaassa sijaitseva päämaja oli mediatehdas, jossa oli omat studiot ja lisäksi siellä tehtiin skientologien lehtiä, esitteitä ja kirjoja. Töitä teetettiin niin paljon, ettei nukkumiselle jäänyt aikaa.

– Väsyttäminen on tehokas kidutusmuoto. Olin niin väsynyt, että nukahtelin kylpyhuoneen lattialle illalla, tai siis yöllä. Kun on tarpeeksi väsynyt, ei pysty ajattelemaan muuta kuin pientä unihetkeä.

Lindsteinin kertomus muistuttaa paljon hänen trillereitään. Niissä hän on siirtänyt tapahtumat Ruotsiin pienelle saarelle, jossa on yhteisö, joka on samankaltainen kuin skientologeilla. Ensimmäisessä osassa Ehdoton valta (suom. Christine Thorel) lahkon johtaja piinaa työntekijöitään uupumuksen rajamaille. Hän myös rankaisee työntekijöitään hyppyyttämällä heitä kallionkielekkeeltä mereen. Gold Basessa rangaitukset eivät sentään olleet hengenvaarallisia.

– Siellä käytettiin rangaistuksena muun muassa orjatyötä. Jos mokasi pahasti, saattoi joutua lukituksi telttaan. Siellä piti olla niin kauan, että oli tehnyt parannuksen.

Lindsteinin psykologisissa trillereissä perustellaan ihmisten alttius karismaattisille johtajille. Päähenkilön kautta avautuu myös, miten arvaamaton vallankäyttö toimii ja miltä se tuntuu.

– Halusin kirjoittaa nämä kirjat ikään kuin varoituksena. Olen iloinen, että etenkin nuoret ovat lukeneet kirjojani. Mielestäni kirjani eivät kerro vain vallankäytöstä kultissa, vaan sama kaava toimii vaikkapa parisuhdeväkivallassa tai huonossa työpaikassa.

Väkivalta oli viimeinen pisara

Suomessa skientologia ei ole juuri saanut jalansijaa, mutta muun muassa Yhdysvalloissa sillä on uskonnon asema ja näin ollen verovapaus. Lindstein muistaa, kuinka vallan lisääntyessä Miscavigesta tuli vainoharhainen.

– Hänen juomalasiensa päälle piti laittaa kannet, ettei häntä myrkytetä. Se alkoi tuntua aika kummallista.

Viimeinen pisara oli, kun Miscavige kävi Lindsteinin työkaverin kimppuun.

– Olin siinä vieressä ja yhtäkkiä hän hermostui ja ryhtyi retuuttamaan työtoveriani. Se oli shokki. Silloin heräsi ajatus lähteä.

Mutta muurien ympäröimästä Gold Basesta ei lähdetty noin vain. Alue oli tiukasti vartioitu ja ympärillä avautui autiomaa. Oli siis keksittävä pakosuunnitelma.

Kännykkä oli scifiä

Pähkäillessään pakoa Lindstein pani merkille, että työtovereiden joukossa oli toinenkin, jolla oli samanlaisia ajatuksia. Pian hän ystävystyi Dan Koonin kanssa, joka on hänen nykyinen aviomiehensä. Lindsteinin ruotsalainen aviomies oli lähetetty töihin itärannikolle, eikä pariskunta ollut nähnyt toisiaan vuosiin.

Koonin onnistui paeta ensin. Lindstein keräsi vielä rohkeutta. Ajatus elämästä lahkon ulkopuolella pelotti, vaikka se oli alkanut tuntua ainoalta oikealta ratkaisulta.

Päästäkseen muurien ulkopuolelle Lindsteinin oli muututtava mielenterveyspotilaaksi. Hän alkoi esittää itsetuhoista, sillä lahko ei halunnut ruumiita tai poliiseja muuriensa sisäpuolelle. Häiriintyneet vietiin työleirille Los Angelesiin. Siellä vartiointi ei ollut niin tiukkaa, joten Lindstein pääsi hyppäämään bussin kyytiin.

– Elämäni onnellisin päivä oli, kun Dan tuli noutamaan minut ja ajoimme San Franciscoon. Rannikko oli niin kaunis ja olin niin vapaa.

Onnentunnetta ei häirinnyt edes se, että Lindstein tiesi etsijöiden olevan perässä. Hän oli kuitenkin onnistunut harhauttamaan heidät suuntaamalla eteläiseen Los Angelesiin, missä valkoihoisten ei juuri kannata liikuskella.

Vapaudenhuuma vaihtui pian käytännön ongelmiin. Miten käytetään internetiä, mikä ihmeen sosiaalinen media? Maailma oli muuttunut totaalisesti niiden vuosien aikana, jotka Lindstein oli viettänyt eristyksissä.

– Kun näin ensimmäistä kertaa kännykän, se tuntui aivan scifiltä.

Poika oli katkera äidilleen

Nykyään Lindstein asuu Ruotsissa aviomiehensä Dan Koonin kanssa. Hänen poikansa John pakeni myös skientologien lahkosta. Aluksi välit pojan kanssa olivat kireät.

– Hän oli katkera minulle, koska olin vienyt hänet lahkoon. Hänelle ei ollut annettu vaihtoehtoja.

Nykyään välit ovat hyvät. John asuu perheineen Kaliforniassa ja työskentelee Hollywoodissa visuaalisten efektien tekijänä. Äiti on tavattoman ylpeä pojastaan, joka on onnistunut elämässään huolimatta oudosta lapsuudesta.

Vaikka Lindstein on elänyt jo 15 vuotta erossa skientologiasta, lahko ei suinkaan ole jättänyt häntä rauhaan. Lahko on tarkka maineestaan, eikä hyväksy eronneita, saati heidän kriittisiä puheitaan.

Julkaistuaan ensimmäisen kirjansa Lindstein esiintyi Göteborgin kirjamessuilla. Siellä skientologien edustajat videoivat häntä ja seurasivat aina hotellille asti. Myös hänen tietokoneensa on hakkeroitu, kun hän on puhunut julkisuudessa kirjoistaan ja taustastaan. Hän on myös saanut uhkaussoittoja.

– En ole antanut häirinnän lannistaa. Göteborgin messujen aikaan olin juuri kirjoittamassa toista kirjaani Tuomiopäivä. Sain siitä kaikesta vain lisäenergiaa kirjoitustyölleni.

Alun perin Lindstein alkoi kirjoittaa fiktiota päästäkseen kauheista painajaisista, jotka riivasivat häntä Ruotsiin muuton jälkeen. Kirjoittaminen on auttanut ja hän rakastaa nykyistä ammattiaan.

Lopuksi on pakko kysyä, kuinka paljon Lindsteinia harmittaa, kun elämästä meni 25 vuotta skientologien parissa.

– Ei yhtään. Olen oppinut niin paljon tästä kaikesta. Olen aivan eri ihminen nykyään. Ilman tuota kokemusta en ehkä olisi näin onnellinen.

Lue lisää:

Skientologit rynnivät elokuva- ja uutisbisnekseen: Kiistelty kirkko avasi jättistudion Hollywoodissa

Brittioikeus määritti skientologian uskonnoksi

Matkanjärjestäjä Thomas Cookin mahdollisella konkurssilla olisi isot vaikutukset yhtiön asiakkaisiin maailmalla.

Pahoihin talousvaikeuksiin joutunut Thomas Cook on yksi alan suurimmista toimijoista maailmalla. Jos rahoitusjärjestelyt epäonnistuvat, yhtiön on arvioitu menevän konkurssiin jo lähipäivinä.

Thomas Cookin matkoilla on arviolta 600 000 turistia eri puolilla maailmaa. Suomessa yhtiö omistaa Tjäreborgin, joka on yksi maan suurimmista matkatoimistoista. Tjäreborgin järjestämillä matkoilla on tällä hetkellä yhtiön arvion mukaan 3 400 suomalaista.

Matkanjärjestäjän asiakkaat ovat paremmassa suojassa konkurssin sattuessa kuin esimerkiksi lentoyhtiön asiakkaat. Moni asia on silti epävarma – keräsimme vastauksia neljään isoon kysymykseen matkailujätin uhkaavan konkurssin ympäriltä.

1. Kuinka isosta asiasta konkurssiuhassa on kysymys?

Matkanjärjestäjiä ja matkatoimistoja on mennyt konkurssiin ennenkin. Thomas Cook Isossa-Britanniassa ja sen tytäryhtiö Tjäreborg Suomessa ovat kuitenkin harvinaisen raskaan sarjan toimijoita.

Samaan aikaan, kun yhtiö taistelee olemassaolostaan, eri maiden viranomaiset miettivät, miten asiakkaat saadaan konkurssin toteutuessa tuotua kotiin. Lentojen järjestäminen ja majoitusten hoitaminen vaatii paitsi aikaa myös rahaa. Konsernin ennalta maksamat vakuudet suojaavat asiakasta, mutta monien kulujen maksajista voidaan joutua vääntämään vielä kättä.

Thomas Cookilla on maailmalla 150 000 brittiläistä matkustajaa. The Guardianin mukaan maassa varaudutaan jo rauhanajan suurimpaan operaatioon kansalaisten tuomiseksi maailmalta. Esimakua nähtiin halpalentoyhtiö Monarch Airlinesin konkurssissa 2017.

Suomessa vertailukohtaa historiasta voi hakea vaikkapa vuodesta 1997, jolloin Kymppi-Matkojen konkurssi keskeytti tai perui matkat yhteensä 8 000 turistilta.

2. Miten konkurssi vaikuttaisi suomalaisiin matkailijoihin, jotka ovat maailmalla?

Tjäreborgin mukaan Thomas Cookin rahoitusneuvottelut eivät tällä hetkellä vaikuta yhtiön matkoihin. Tjäreborg on julkaissut omilla nettisivuillaan lyhytsanaisen kysymys-vastaus-paketin tilanteesta.

Jos Thomas Cook kaatuu, maailmalla oleville matkustajille aiheutuu vähintäänkin ylimääräisiä järjestelyitä, mutta mahdollisesti myös rahanmenoa. Matkustajien kannattaa olla yhteydessä joko matkanjärjestäjään tai Kilpailu- ja kuluttajavirastoon.

Rahallisesti matkanjärjestäjien asiakkaiden oikeuksia turvaavat matkapakettilain mukaiset vakuudet. Ne korvaavat niin majoitukset kuin paluulennotkin, mutta avoimia kysymyksiä jää.

Matkanjärjestäjä ei välttämättä maksa etukäteen hotelleille tai lentoyhtiöille. BBC onkin raportoinut Tunisiassa sattuneesta tapauksesta, jossa hotelli ei ole päästänyt Thomas Cookin asiakkaita poistumaan ennen kuin majoitus on maksettu.

Thomas Cookilla on myös oma lentoyhtiö. Jos se menee konkurssiin, paluulentoja ei välttämättä ole olemassa. Tällöin paluumatkat on järjesteltävä muiden lentoyhtiöiden kautta, mutta silloinkin vakuuksien pitäisi korvata kulut. Voi kuitenkin olla, että osa matkustajista joutuu maksamaan jotain myös omasta pussistaan ennen korvausten saamista.

– Tällaisia tilanteita ei tarvitse matkustajan murehtia etukäteen. Asia varmasti hoituu, koska lainsäädäntö on niin tiukka taustalla, uskoo Suomen matkatoimistoalan liiton toimitusjohtaja Heli Mäki-Fränti.

3. Uskaltaako Thomas Cookin kautta varata enää matkoja?

Tjäreborg käsittelee tätäkin huolenaihetta nettisivullaan, totutulla vastauksella: "rahoitusneuvottelut eivät vaikuta matkoihimme".

Mutta jos matkayhtiö menee konkurssiin, myös tulevat matkat peruuntuvat. Tällöin asiakkaan pitää hakea korvauksia luottokorttiyhtiöltä tai Kilpailu- ja kuluttajavirastolta riippuen siitä, onko matka maksettu luottokortilla vai käteisellä.

– Olipa kyseessä pakettimatka tai lento, se kannattaa aina maksaa luottokortilla. Se oikeasti pelastaa ongelmilta, eivätkä ihmiset sitä aina muista, neuvoo matkailun professori Antti Honkanen Lapin yliopistosta.

Matkailuasiantuntijat muistuttavat, etteivät matkanjärjestäjät ole kuluttajasuojan kannalta erityinen riski. Vakuudet suojaavat asiakkaan lompakkoa matkanjärjestäjän konkurssilta, mutta omatoimimatkailijan tapauksessa vastaavaa suojaa ei ole.

– Matkanjärjestäjän asiakas on huomattavasti paremmassa turvassa kuin majoituksen, lentolipun tai muun yksittäisen matkailupalvelun osanut asiakas, Heli Mäki-Fränti sanoo.

4. Thomas Cook on matkailualan jättiläinen, jolla on pitkä historia – mitä sille on tapahtunut?

Kun joukko ihmisiä kerätään kerralla charter-lennolle ja yhteen hotelliin, kustannukset pysyvät kurissa. Tämä oli pitkään pakettimatkojen menestysresepti.

Nykyään kuka tahansa pystyy kuitenkin varaamaan halpalennot ja hotellit netissä toimivan matkanvarauspalvelun kautta, ja pakettimatkafirmojen liiketoiminnalta on osin pudonnut pohja.

Kova kilpailu on painanut matkojen hinnat alas. Silloin pienemmätkin vastoinkäymiset riittävät horjuttamaan liiketoimintaa. Thomas Cookin tarina kiteyttää mullistuksen kenties parhaiten: vuodesta 1841 toiminut yritys tekee nyt isoja tappioita ja sen osakkeen arvo on romahtanut.

Lähipäivät näyttävät, onnistuuko yhtiö pelastautumaan vai nähdäänkö alalla poikkeuksellisen suuren firman konkurssi.

Juttua varten on haastateltu myös Turun ammattikorkeakoulun lehtori Telle Tuomista.

Oletko Tjäreborgin matkalla maailmalla? Onko emoyhtiö Thomas Cookin tilanne vaikuttanut matkaasi jotenkin? Kerro toimittajalle: veli-pekka.hamalainen@yle.fi

Keskusrikospoliisi on saanut tänä vuonna tuhansia vihjeitä netissä tapahtuvasta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuodesta.

Uutena ilmiönä on niin sanottu striimaus, kertoo Ylen MOT.

Länsimaalaiset miehet tilaavat lasten hyväksikäyttöä ja seuraavat toimintaa suorassa nettilähetyksessä. Lähetysten tekeminen on nyt keskittynyt voimakkaasti Kaakkois-Aasiaan.

Poliisi uskoo, että tilaajien joukossa on suomalaisia. Myös Suomessa on tuotettu vastaavia lähetyksiä verkkoon. Paraikaa keskusrikospoliisi tutkii vyyhteä, jossa viittä suomalaismiestä epäillään lukuisista lapsiin kohdistuneista rikoksista. Suomessa kuvattua nettilähetystä on krp:n mukaan seurattu suorana 17 maasta.

Näitä rikoksia on vaikea tutkia, koska suorat lähetykset eivät jätä jälkiä, joita poliisi voisi seurata.

– Mitä enemmän näitä Suomessa tutkitaan, sitä enemmän niitä nousee esiin. Suomalaiset ovat tässä rikollisuuden lajissa yhtä vahvasti edustettuina kuin muualla missä näitä rikoksia esiintyy, sanoo rikosylikomisario Sari Sarani keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskuksesta.

MOT-ohjelman tutkima aineisto, kuten yllä olevan kuvan suomeksi käännetty verkkokeskustelu, on peräisin “Thomasilta”.

Hän työskenteli aiemmin toimittajana ja etsii nyt seksuaalirikollisia Filippiineillä kansainvälisen lasten oikeuksien järjestö Terre des Hommesin lukuun.

Turvallisuussyistä hänestä ei käytetä jutussa oikeaa nimeä.

Thomas on soluttautunut hyväksikäyttöä myyvien lähipiiriin. Hän seuraa useita perheverkostoja, jotka myyvät omia ja läheistensä lapsia verkossa.

– Tavoitteeni on pelastaa nämä lapset ja murskata toimintaa pyörittävät verkostot, Thomas sanoo.

Lue myös:

Parikymppiset vonkaavat seksiä, sukulaiset koskettelevat ja keski-ikäiset ehdottelevat – Yle tutki 450 hyväksikäyttötuomiota

MOT:n Pedofiilin suora lähetys Yle Areenassa kello 20 lähtien: https://areena.yle.fi/1-4530616. Ohjelma näytetään myös TV1:ssä kello 20. A-Studio käsittelee aihetta TV1:ssä kello 21.

Syksy on selkärangattomille karua aikaa, ja hyönteiset pyrkivät kiivaasti lämpimään. Esimerkiksi kärpäset löytävät vaivattomasti tiensä sisätilojen lämpöön talvehtimaan.

– Iso ullakkokärpänen talvehtii aikuisena, ja pienemmät olkikärpäset saattavat ilmaantua sisälle oikein laumoina, sanoo bio- ja ympäristötieteiden dosentti Jari Haimi Jyväskylän yliopistosta.

Oma riesansa ovat hedelmien ja biojätteiden ympärillä lentelevät mahlakärpäset, joita kutsutaan yleensä banaanikärpäsiksi. Parin millimetrin mittainen mahlakärpänen voi olla kiusallinen, mutta varsinaista haittaa niistä ei ole.

– Ne ovat aikuisina loppukesällä lentäviä, siksi niitä näkyy juuri nyt. Niitä tuo sisälle lähinnä ravinto, Haimi sanoo.

Siivekkäiden lisäksi kynnyksen yli saattaa kipaista jalkaisin liikkuvia pieniä vieraita. Viime päiviltä on paljon havaintoja tuhatjalkaisista.

– Ne ovat mahtavia petoja, joilla on kunnon leuat. Ihmiselle ne ovat toki harmittomia. Näistä on ollut hauskoja kuvia, kun jostain raosta tunkee jopa kymmenittäin tuhatjalkaisia kohti lämpöä, Haimi sanoo.

Varsinaista haittaa sisään tulevista hyönteisistä ei yleensä ole. Ne eivät ole sisätilojen tuholaisia, vaan vain etsimässä majapaikkaa talveksi. Varsinaiset talojen tuholaiset ovat pysyviä asukkeja, eivät talvivieraita.

– Jos jotakuta tuhatjalkainen harmittaa, niin ottaa sen paperin päälle, ja vie ulos. Kyllä se jostain talvehtimispaikkansa löytää, sanoo Haimi.

Hyönteisharrastajille taas syksy on jopa herkkuaikaa.

– Hyönteisharrastajat oikein odottavat syksyä. Kaikenlaista mukavaa on tarjolla, kun kaukaisen etelän vaeltajia tulee ilmavirtauksien mukana näillekin leveyksille. Esimerkiksi siniritariyökkösiä on saattanut näkyä aamulla seinillä nukkumassa.

Ghanalaisen Hon kaupungissa lämpötila huitelee 30 asteen paremmalla puolella ja vaatteet liimautuvat hikiseen ihoon kiinni.

Afrikan länsirannikolla päiväntasaajan tuntumassa pitää juoda paljon vettä, ettei kuumaan tottumaton pohjoismainen kroppa pääse kuivumaan.

Ongelma on se, että veden kittaaminen tuo tullessaan pissahädän.

Ghanassa apu ei välttämättä ole lähellä, kun hätä on suurin. Tämän oppi 24-vuotias Lahden ammattikorkeakoulun opiskelija Sara Auvinen viime kesänä.

Auvinen vietti kaksi kuukautta Ghanassa edistämässä kestävää sanitaatiota Hon kunnassa.

– Kun on tiedossa, että vessaan pääse vasta illalla, niin aika nopeasti siinä oppii tasapainottelemaan, paljonko vettä voi juoda päivän aikana.

Kaupungissa ravintolat tarjoavat kyllä juomia janoiselle ja ruokaa vatsan täytteeksi, mutta läheskään kaikissa niissä ei ole käymälää. Tai jos onkin, niin useimmiten tarpeilleen pääsee matalien seinämien suojassa olevalle betonilattialle, josta virtsa valuu putkea pitkin kadulle.

– Mieleen jäi ravintola, jossa vessaa kysyvä ohjattiin perheen suihkukoppina toimivaan kulmaukseen. Onneksi ei ollut isompi hätä, kertoo Auvinen.

Ho on noin Jyväskylän kokoinen kaupunki Ghanan koillisosassa. Asukkaita siellä on arviolta 160 000, mutta vain vajaa 7000 kotitaloutta omistaa vessan.

Pitkäaikaiselle työlle jatkoa useamman toimijan yhteistyönä

Lahden ammattikorkeakoulu ja Lahden kaupunki ovat vieneet Hon kuntaan kuivakäymäläosaamista eri projekteilla jo kymmenen vuoden ajan.

Nyt kestävän käymäläkulttuurin edistämistä Hossa jatketaan entistä leveämmillä hartioilla.

Käymäläseura Huussi ry (Käymäläseura Huussi) vetää keväällä alkanutta nelivuotista hanketta (Lamk) yhteistyössä Lahden ja Jyväskylän ammattikorkeakoulujen kanssa.

Tavoitteena on lisätä Hon kunnan alueella tietoa kestävästä sanitaatiosta ja kuivakäymälöiden hyödyistä.

Käymäläseura Huussilla on yli 15 vuoden kokemus kuivakäymälöiden edistämisestä Sambiassa ja Etelä-Afrikassa. Lamkin muotoiluinstituutti tuo kehiin ekologista suunnitteluosaamista ja Jamkin biotalousinstituutti tietoa ravinteiden kierrätyksestä ja maataloudesta.

Käymälä voi säästää elämän

YK:n mukaan maapallolla on 2,4 miljardia ihmistä, joilta puuttuu turvallisesti hoidettu sanitaatio, eli heillä ei ole mahdollisuutta käydä tarpeillaan hygieenisesti.

Toimiva sanitaatio kulkee käsi kädessä puhtaan veden kanssa.

Ghanan maaseudulla vain 7 prosentilla asukkaista on saatavilla puhdasta juomavettä. Maassa kuolee joka vuosi noin 14 000 lasta (The Pan African Medical Journal) ripulitauteihin. Suurimpia syitä tauteihin ovat puhtaan veden puute ja puutteellinen sanitaatio.

Lamkissa muotoilua opiskeleva Auvinen kiersi kahden kuukauden harjoittelunsa aikana 15 maaseutukylää, seitsemän koulua ja selvitti Hon kaupunkialueen asukkaiden näkemyksiä vessoista.

– Eniten hämmästytti se, että lähes kaikki haaveilivat posliinipöntöstä, joka huuhdellaan vedellä. Vessaa ei koettu niinkään tarpeellisena käyttää, vaan se nähtiin enemmän statussymbolina.

Vesivessa ei ole kestävä ratkaisu – kenellekään

Myös Unicefilla on Ghanassa meneillään sanitaation edistämishanke, jossa asukkaat voivat saada edullisen lainan käymälän hankkimiseksi. Hossa iso osa lainan saajista on rakentanut vesivessan.

Ongelmallista on se, että kaupungissa ei ole viemäriverkostoa, eikä jätevedenpuhdistamoa.

Vesivessojen jätevesisäiliöistä pumppuautoon imetty liete kuljetetaan viidentoista kilometrin päähän kaupungista ja tyhjennetään maastoon.

Koska turvallista jätehuoltoa ei ole, kuivakäymälöiden rakentaminen on ainoa kestävä tapa hoitaa sanitaatio kuntoon, sanoo projektipäällikkö Sari Huuhtanen Huussi ry:stä.

– Jätetään ihan suosiolla väliin kestämättömät vaihtoehdot, eli vesivessat, ja mennään suoraan kestävään malliin. Ei ole järkevää viedä kehitysmaihin meidän nykyistä elintapaamme.

Ghanan vesihuoltolaitos toimittaa vesijohtovettä kaupunkialueilla, mutta se on niin kallista, että monilla on hankaluuksia maksaa laskunsa.

Maaseudulla yleisin käymälä on maahan kaivettu pari metriä syvä kuoppa. Kun kuoppa on täynnä, se peitetään ja uusi kuoppa kaivetaan johonkin lähistölle.

Usein kylän ulkopuolella on kaikkien yhteinen kuoppakäymälä. Sen lisäksi, että viidakossa voi saada käärmeenpureman, naiset ja tytöt ovat siellä yksin liikkuessaan alttiina ahdistelulle ja raiskaukselle.

Tavatonta ei ole myöskään pikkulasten putoaminen käymäläkuoppaan.

Kotitalouskohtaisilla kuivakäymälöillä taataan ihmisten turvallisuus, mutta suojataan myös arvokkaita vesivaroja saastumiselta.

– Eräässä kylässä asukkailla oli kuoppakäymälä noin sadan metrin päässä kylän kaivosta. Koska alueella oli pohjavesi korkealla, oli kaivovesi tietenkin saastunut, kertoo Sara Auvinen.

Kansainvälisessä sanitaatiohankkeessa on monta hyötyjää, kertoo projektipäällikkö Anna Aalto Jamkin biotalousinstituutista.

– Samalla kun kohennetaan Ghanan sanitaatiotilannetta, tarjotaan opiskelijoille kansainvälistymiskokemusta, paikalliset voivat parantaa viljelyn tuottavuuden kautta elintasoaan ja lisäksi vielä korkeakoulut kartoittavat koulutusvientimahdollisuuksia.

Arvokkaat ravinteet käyttöön

Suurin osa Hon kunnan alueella asuvista saa elantonsa maata viljelemällä. Ihmisillä on hyvin alhainen tulotaso ja lannoitteiden hinnat ovat korkeat – jos niitä on edes saatavilla.

Kuivakäymälöiden avulla voidaan parantaa myös alueen ruokaturvaa.

Hon alueelle on rakennettu virtsan erottelevia kuivakäymälöitä. Ihmisen virtsa on kasveille hyvä typpilannoite (Hierakka-hankkeen loppuraportti). Lannoittamalla saadaan parempia satoja ja useampi suu ruokittua.

– Kuivakäymälä ei ole omistajalleen kuluerä, vaan se voi olla tulonlähde, toteaa Huussi ry:n Sari Huuhtanen.

Kuivikkeeseen sekoitettu uloste voidaan myös käyttää turvallisesti kompostoinnin jälkeen. Komposti levitetään pellolle maanparannusaineeksi.

Hyväkuntoinen peltomaa pidättää kosteutta kuivina kausina ja vähentää rankkasateiden aiheuttamaa eroosiota.

– Meille suomalaisille mökin puuceen tyhjentäminen on ihan luonteva asia. Ghanassa kompostin käsittely on ihmisille vierasta ja koulutusta tarvitaan, kertoo Sara Auvinen.

Kun käymäläkompostia muokattiin maahan Nyive Dzekoehian kylässä, tulivat naapurit pellon reunalle nauramaan.

– Toivottavasti heillä herää ajatus kuivakäymälän rakentamisesta, kun sadonkorjuun aika tulee ja lannoituksen tulokset näkyvät.

Miksi meidän pitää mennä neuvomaan afrikkalaisia?

Suomalaista tieto-taitoa kannattaa viedä kolmansiin maihin, kun tavoitteena on ihmisten elinolosuhteiden parantaminen.

Koulutuksella voidaan vähentää ympäristö- ja ilmastopakolaisuutta.

– Meidän pitää pyrkiä siihen, että jokainen voi elää tervettä elämää omalla kotiseudullaan. Joskus se on tosi pienistä asioista kiinni, toteaa Huuhtanen.

Huussi ry:llä on vuosien kokemus kuivakäymälöiden rakentamisesta muualla Afrikassa. Nyt yhdistys on jalkautunut ensimmäistä kertaa Ghanaan.

Sari Huuhtanen sanoo huomanneensa, että Suomessa kehitysyhteistyö joutuu jatkuvasti perustelemaan olemassaoloaan.

– Monikaan ei tajua, miten tarkasti joka tili syynätään ja miten kaikesta pitää raportoida. Miksi ei vaikka Suomen vanhustenhuollosta vaadita yksityiskohtaista kokonaisraporttia joka vuosi?

Sara Auvinen kertoo oppineensa reissullaan paljon uutta. Yksi asia nousi kuitenkin jopa heikon sanitaatiotilanteen ylitse.

– Se muoviroskan määrä ympäristössä. Paikalliset ovat hyvin ylpeitä maansa luonnosta, mutta eivät kuitenkaan kunnioita sitä. Sitä ei vaan voinut käsittää.

Arviolta 150 000 brittituristia on jumissa lomakohteissa eri puolilla maailmaa. Maan hallinto ja ilmailuviranomainen CAA ovat aloittaneet ”operaatio Matterhorniksi” kutsutun lomailijoiden kotiuttamisen.

– Tehtävä on valtava, kyseessä on suurin rauhanajan kotiuttaminen Britannian historiassa. Ongelmia ja viivästymisiä sattuu vääjäämättä, sanoo Britannian liikenneministeri Grant Shapps The Guardianille.

Matkanjärjestäjä Thomas Cookin konkurssin myötä maailmalle mottiin jääneitä brittilomailijoita tuodaan kotiin kymmenien lentokoneiden laivueen voimin. Useat lentoyhtiöt, kuten EasyJet ja Virgin ovat tarjonneet tukensa operaatioon.

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n arvion mukaan yksistään maanantaina kotiuttamislentoja lennetään 45 eri koneella ja 64 reitillä.

Viranomaiset arvioivat, että maanantaina kotiin saadaan tuotua 14 000 ihmistä.

Valtaosalle kyseessä on ilmainen kotimatka. Osa matkustajista joutuu varaamaan lentonsa itse, mutta heidän matkansa hyvitetään jälkikäteen, kertoo maan liikenneministeriö BBC:n mukaan.

Liikenneministeri Shapps muistuttaa, että kyseessä on vaikea tilanne myös kotiutuslentojen parissa työskenteleville.

Tuhansia tuodaan kotiin maanantaina

Britannian liikenneministeriön mukaan aikomuksena on tuoda turistit kotiin mahdollisimman lähellä suunniteltua kotiinpaluuaikaa.

Viranomaiset muistuttavat, että tällä hetkellä matkoilla olevien ei tule mennä lentoasemalle ennen kuin heidän lentonsa Britanniaan on varmistettu.

Maanantaina viranomaiset arvioivat saavansa tuotua kotiin 14 000 ihmistä.

Kaikkiaan yli puoli miljoonaa jumissa

Uutistoimisto AFP:n tietojen mukaan maanantaina jopa 600 000 turistia jumissa matkakohteissa eri puolilla maailmaa.

Pelkästään Kreikan turistisaarilla on jumissa arviolta 50 000 turistia, joista valtaosa on brittejä

Thomas Cook oli yksi Britannian vanhimmista yrityksistä. Se omisti hotelleja, lomakohteita ja lentokoneita, jotka palvelivat vuosittain arviolta 19 miljoonaa ihmistä 16 eri maassa.

Tämän vuoden alussa luin uutisartikkeleita siitä, miten yksityiset hoivalaitokset ovat vaientaneet työntekijöitään ja kieltäneet heitä puhumasta työpaikkojensa tilanteista. Nyt ovat nousseet esiin Helsingin uuden hienon lastensairaalan ongelmat. Epäkohtiin on yritetty vaikuttaa ja kun mitään ei tapahdu, asia viedään julkisuuteen, kun muutakaan oljenkortta ei ole enää tarjolla. Kaikki tietenkin nimettömänä seurausten pelossa.

Ei tällainen ole vierasta omalla alallanikaan. Hyvin useinkin törmää siihen, että ihmiset eivät uskalla valittaa epäkohdista tai työolosuhteista esimerkiksi sen takia, että työsuhde on määräaikainen ja hankalan työntekijän maine pelottaa.

Luulisi, että organisaation johto olisi pikemminkin erityisen tyytyväinen ja onnellinen, jos alaiset haluavat, että asiat hoidetaan kunnolla ja kunniallisesti.

Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että jos työntekijä huomaa ongelmia, jotka haittaavat työn suorittamista ja tavoitteiden saavuttamista, hänen täytyy pelätä asioiden esille ottamista? Miksi viestintuoja saa pelätä ampumista? Tämä menee minulta yli hilseen.

Kaiken järjen mukaanhan juuri hyvä ja työpaikkansa parasta ajatteleva työntekijä toimii niin. Luulisi, että organisaation johto olisi pikemminkin erityisen tyytyväinen ja onnellinen, jos alaiset haluavat, että asiat hoidetaan kunnolla ja kunniallisesti.

Jos ensisijainen toimintamalli on se, että vihoitellaan asioiden esille ottamisesta ja pyritään tukkimaan ihmisten suut, on ilmiselvää, että toiminnassa on jotain, joka ei kestä päivänvaloa. Vähintäänkin puuttuu halukkuutta korjata epäkohdat. Ne haluttaisiin vain lakaista maton alle. Ei mikään organisaatio voi olla täydellinen. Korjattavaa on varmasti aina. Jotta ongelmat voidaan korjata, niistä täytyy ensin tietää.

Ei voi olla mitenkään hyväksi työyhteisölle eikä työnteolle, jos alaisilla on olo, että ongelmista ei voi puhua saati että esimiehiä ja johtoa täytyy pelätä.

Ensin pitää hoitaa se pelko pois.

Jos organisaation johto saa anonymiteetin suojissa pelokkaana toimivilta alaisilta pyynnön epäkohtien korjaamiseksi, olisi syytä nopeasti paitsi ryhtyä ratkaisemaan havaittuja ongelmia myös käydä toimeen huonon ilmapiirin parantamiseksi. Ensin pitää hoitaa se pelko pois.

Vähättelemällä ja mitätöimällä ihmisten murheita ei ainakaan tilanteita kohenneta.

Erityisen ongelmallista tämä on, kun kyseessä ovat julkisen sektorin tai edes välillisesti julkisin varoin rahoitetut toiminnot. Silloin läpinäkyvyys ja avoimuus on ehdoton vaatimus. Pitää tietää, että verovaroja käytetään siihen, mihin ne on tarkoitettu, esimerkiksi kunnolliseen ja asialliseen hoitoon tai opetukseen. Jos resurssit eivät riitä, jonkun täytyy uskaltaa nostaa meteli ja ilmoittaa, että homma ei onnistu näin.

Usein valitetaan, että monille aloille ei tahdo löytyä tekijöitä. Hoitoalalla on pulaa työntekijöistä, päiväkoteihin ei saada lastentarhanopettajia tai muutakaan tärkeää henkilökuntaa. Sosiaalityöntekijätkin irtisanoutuvat. Näissäkin tulee kovin usein ilmi, että taustalla on pitkään jatkunutta pyrkimystä saada parannuksia huonoihin työolosuhteisiin. Turhaan.

Yhtenä uutena ilmiönä murehditaan, että opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat laskeneet. Kiinnostavaa on, että ongelmaksi taas koetaankin huolipuheeksi nimetty tapa nostaa esille alan epäkohtia, jotka vaikuttavat työntekijöiden jaksamiseen, ei itse epäkohdat.

Kaikkeen sopeutuvasta työntekijästä on tullut synonyymi hyvälle työntekijälle.

Paitsi työpaikan menettämistä ihmiset totta kai pelkäävät ikävän ihmisen mainetta. Harva haluaa olla työpaikan ilonpilaaja. Nykyään rummutetaan paitsi työpaikkojen menettämisen riskiä myös positiivisuuden ja myönteisyyden mantraa. Ei ole trendikästä olla muutosvastarintainen uudistusten ja säästötoimenpiteiden arvostelija ja huomata ongelmia, koska kaikki pitäisi osata kääntää hyväksi. Kaikkeen sopeutuvasta työntekijästä on tullut synonyymi hyvälle työntekijälle.

Työnantajapuolikin onneksi välillä havahtuu ainakin julkisissa puheissa huomaamaan, että peiliin voisi katsoa. Ihmiset ovat nykyään tiedostavia myös sen suhteen, millaisissa oloissa suostuvat tekemään töitänsä. Miksi työhönsä vakavasti suhtautuva haluaisi tulla tai jäädä työyhteisöön, jossa ei saa tehdä töitänsä pystypäin?

Ihminen haluaa olla ylpeä siitä, missä on töissä, jotta jaksaa tehdä parhaansa. Jos kentällä huomataan, että uudistukset ja muutokset eivät helpota arkea, vaan vaikeuttavat sitä, olisi syytä kuunnella työntekijöitä, jotka asiat läheltä näkevät.

Ei voi olla niin, että suomalaista työelämää vuonna 2019 hallitsee pelko.

Palkka ei riitä mielipahan korvaukseksi, jos ihmiselle tulee sellainen olo, että hänen asiantuntemustaan oman työn hyvän suorittamisen edellytyksistä ei kuunnella eikä oteta huomioon. Olen kuullut työpaikasta, jossa työmaapäällikkö muistutti aina viikkopalaverin lopussa työnjohtajia pitämään hyvää huolta yrityksen työntekijöistä, koska he ovat ne, jotka sen voiton tuovat voittoa tuottavalle yritykselle. Siinä haastetta jokaisen organisaation johdolle: pitäkää huoli siitä, että on hienoa olla teillä töissä.

Paula Takio

Paula Takio on kieltenopettaja Turun Ammatti-instituutissa. Opettajan töitä hän on tehnyt niin vankilassa kuin eduskunnassakin. Hän on myös freelance-kääntäjä ja on tutkinut keskiajan kirjoituksia ja viihtyy työssään nuorten parissa.

Kolumnista voi keskustella 23.9. klo 16:00 saakka.

Metso Minerals käynnistää Tampereen tehtaalla yt-neuvottelut. Yt-lomautukset koskevat kaikkia henkilöstöryhmiä. Yhtiön mukaan tarve on enintään 90 päivän lomautuksiin.

Tampereen tehtaalla valmistetaan Metson kivenmurskaus­liiketoimintaan liittyviä murskaus- ja seulontalaitteita.

Tampereen tehtaan tuotantojohtaja Pasi Vuorinen sanoo, että työmäärä on vähentynyt tilapäisesti.

– Odotamme kysynnän elpyvän talven mittaan, jolloin asiakkaat tavallisesti alkavat varautua keväällä lisääntyvään murskaustoimintaan, Vuorinen sanoo.

Metson osakkeet on listattu Nasdaq Helsingissä. Yhtiön liikevaihto oli noin 3,2 miljardia euroa vuonna 2018. Metsolla on yli 14 000 työntekijää yli 50 maassa

Ranskan, Saksan, Italian ja Maltan sisäministerit ovat sopineet alustavasta järjestelystä Välimeren yli tulevien siirtolaisten jakamiseksi väliaikaisella tavalla Euroopan maiden kesken, kertoi Malta maanantaina. Suomi oli mukana laatimassa sopimusta.

Väliaikaisjärjestely olisi voimassa 8. lokakuuta asti ja se koskee turvapaikanhakijoita, joita pelastetaan Välimerellä hukkumiskuolemilta. järjestelyn yksityiskohtia ei vielä kerrottu julkisuuteen maanantaina.

– Nyt sopuun on päästy järjestelystä, joka esitellään muille EU-maiden sisäministereille lokakuun alussa, sanoi ministeri Michael Farrugia.

Silloin sisäministerit kokoontuvat käsittelemään järjestelyn mahdollista laajenemista.

Saksan sisäministeri Horst Seehofer sanoo olevansa tyytyväinen maanantain sisäministerien kokouksen lopputulokseen. Hänen mukaansa nyt sovitulla järjestelyllä autetaan Italiaa ja Maltaa, tviittasi Deutsche Welle ministerin sanoneen.

Myös Suomen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) tviittasi asiasta. Suomi on tällä hetkellä EU-puheenjohtajamaa ja tukee Ohisalon mukaan sitä, että järjestelyn taakse saadaan mahdollisimman monta jäsenmaata.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Maltalla tänään sovittu järjestely on hyvä askel siirtolaisten ja pakolaisten oikeuksien suojelemiseksi.

Esimerkiksi heinäkuussa Helsingissä koolla olleet EU:n sisäministerit yrittivät päästä sopuun väliaikaisesta taakanjaosta Välimeren siirtolaisongelman ratkaisemiseksi.

Tuolloin Ranskan ja Saksan sisäministerien aloite ei saanut tarvittavaa 15 jäsenmaan tukea. Italian silloinen sisäministeri Matteo Salvini heitti kokouksessa kapuloita rattaisiin.

Italian ohella muun muassa Malta esitti Ranskan ja Saksan aloitteeseen muutoksia. Kumpikin karsasti Ranskan ja Saksan esityksen ehdottamia turvallisten vastaanottosatamien perustamista maaperälleen, vaikka taakanjakosopimuksen mukaan niistä siirtolaiset olisi tarkoitus siirtää muihin EU-maihin.

Korjattu kello 18.50: Otsikkoa ja kärkeä, sopimuksesta sopivat neljä EU-maata, ei viisi maata. Suomi oli mukana tukemassa järjestelyä.

Thomas Cook -konsernin konkurssi näkyi heti maanantaina myös Helsinki–Vantaan lentoasemalla, kun Thomas Cook Airlinesin aamulento Helsingistä Kyproksen Larnakaan peruttiin. Matkustajille tieto lennon peruuntumisesta tuli vasta lähtöportilla.

Naantalilaiset Päivi ja Peter Lindström olivat vielä lähtöportille asti siinä uskossa, että lomamatka Kyprokselle toteutuu.

– Yhtäkkiä ilmoitettiin, että lento oli peruttu. Check inissä ei sanottu yhtään mitään, Peter Lindström sanoo.

Lindströmit kertovat olleensa tietoisia Thomas Cookin konkurssiuutisesta. He olivat kuitenkin ymmärtäneet, että emoyhtiön konkurssi ei vaikuttaisi Tjäreborgin matkoihin.

– Luin aamulla konkurssiuutisen ja varmistin vielä asian, mutta ei kuulemma vaikuttaisi Suomen toimintoihin. Kuviteltiin, että kyllä päästään reissuun, mutta eipä päästy.

Lindströmit kertovat, että tunnelma matkustajien keskuudessa oli kiihtynyt lennon peruuntumisen jälkeen. Peter Lindströmin mukaan tiedottaminen oli vähäistä.

– Saatiin yksi lappu, jossa kerrottiin jotain meidän oikeuksista, mutta emme ole sitä vielä lukeneet. Ketään henkilökuntaa ei ollut paikalla. Ollaan totta kai pettyneitä ja yritetään löytää jokin ratkaisu tähän, mutta todennäköisesti joudutaan lähtemään kotiin, Peter Lindström sanoo.

Tjäreborg ei vielä maanantaiaamuna ennen kahdeksaa ollut kommentoinut, miten konkurssi vaikuttaa yhtiön toimintaan. Yhtiö kertoo tiedotteessa, että maanantain aikana Tjäreborgilla on Suomesta lähteviä matkustajia on 525 ja palaavia matkustajia 413.

Kaikki Thomas Cook Airlinesin maanantain lähtevät lennot Pohjoismaissa on peruttu.

Matkanjärjestäjä Thomas Cook konkurssiin – Maanantain lennot Pohjoismaissa peruttu, suomalaisturistien loppuviikon paluulennoista ei tietoa

Thomas Cookin konkurssi vaikuttaa myös pohjoismaisten matkatoimistojen matkoihin – Maanantain lennot peruttu Tjäreborgilla, Spiesillä, Vingillä ja Globetrotterilla

Tampereen kaupunginhallitus pyytää lisäselvityksiä Tampereen ylimmän johdon toimista. Lisäselvitykset on pyydetty pormestari Lauri Lylyltä (sd.), konsernijohtaja Juha Yli-Rajalalta ja konsernijaoston puheenjohtajalta Kalervo Kummolalta (kok). Taustalla on pitkään jatkunut tonttisotku.

Kaupunginhallitus päätyi ratkaisuun maanantaina keskusteltuaan asiasta pari tuntia. Miesten ensimmäiset selitykset ja heidän vastineensa eivät riittäneet kaupunginhallitukselle.

Tampereen ylimmältä johdolta on vaadittu lisäselvityksiä SDP:n keskeiseen poliitikkoon Atanas Aleksovskiin liittyvässä jupakassa.

Kaikki juontaa juurensa siihen, kun Tampereen kaupunki vuokrasi Aleksovskin johtamalle Kotilinnasäätiölle Muotialantien tontin. Säätiö myi 1,15 miljoonalla eurolla vuokraoikeuden eteenpäin rakennusyhtiö Lehto Groupiin kuuluvalle Rakennusyhtiö Rakennuskartio Oy:lle, eikä tähän ollut kaupungin mukaan lupaa.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi tammikuussa Aleksovskin seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen luottamusaseman väärinkäytöstä. Asian käsittely jatkuu hovioikeudessa.

Miksi tietoa rikosepäilystä pantattiin?

Tampereella on riidelty siitä, miten ja miksi Aleksovskiin kohdistuva rikostutkinta pimitettin. Aleksovski valittiin kaupungin omistaman pysäköintifirman Finnparkin hallitukseen keväällä 2018, vaikka häntä epäiltiin jo silloin rikoksesta. Kotilinnasäätiön tonttijärjestelyyn liittyvä epäily oli kaupungin ylimmän johdon tiedossa, vaikka johto väitti toista.

Kaupungin oma ohje kieltää nimittämästä kaupungin omistaman yhtiön hallitukseen tutkinnan kohteena olevia henkilöitä.

Sisäisen tarkastuksen mukaan hallinnon rakenteiden ja asiankäsittelyn sisäinen valvonta on ollut punaisella tasolla eli ei hyväksyttävällä tasolla.

– Hallinnon rakenteiden ja sisäisen valvonnan heikkouksista johtuen asian käsittelyn puolueettomuuden ja objektiivisuuden voidaan perustellusti arvioida vaarantuneen, sisäisen tarkastuksen raportissa sanotaan.

Ennen konsernijaoston esitystä Aleksovski ilmoitti kaupungin konsernijohdolle, että ei ole esitutkinnan kohteena. Kuitenkin vielä ennen varsinaista hallitusnimitystä kaupungin ylin johto sai poliisilta tiedon Aleksovskiin kohdistuvasta epäilystä.

Tieto rikosepäilystä meni sekä Lylylle, Kummolalle että Yli-Rajalalle. Kukaan heistä ei kuitenkaan tuonut tätä tietoa konsernijaoston tietoon ennen Aleksovskin nimittämistä.

Selvityksiä tästä on nyt pyydetty pormestari Lauri Lylyltä (sd.), konsernijaoston puheenjohtajalta Kalervo Kummolalta (kok.) ja konsernijohtaja Juha Yli-Rajalalta. Selvitykset pitää antaa mahdollisimman pian, mutta määräaikaa ei ole. On mahdollista, että asia tulee vielä Tampereen kaupunginvaltuustoon.

Kaupunginhallitus arvioi selvitysten jälkeen, ovatko Kummola, Lyly ja Yli-Rajala toimineet virkavelvollisuuksiensa vastaisesti toimiessaan vastoin hyvää hallintoa.

Samalla punnitaan, nauttivatko poliitikot luottamusta ja pitääkö konsernijohtajalle antaa huomautus tai varoitus.

Poliisi ei aloittanut esitutkintaa

Lyly ja Kummola kommentoivat asiaa aiemmin yhteisessä tiedotteessa.

– On hyvä, että asia selvitetään vielä kaupungin ohjeiden ja sisäisen toiminnan näkökulmista ja pitkään jatkunut prosessi saadaan myös tältä osin käsiteltyä loppuun, Lyly sanoi.

Lylyn mukaan tarvittaviin toimiin ryhdyttiin heti, kun Aleksovskia koskeviin tietoihin oli saatu täysi varmuus niiden tultua julkisuuteen syksyllä 2018.

– Kysymys on nyt kaupungin oman ohjeen tulkinnasta. Olemme toimineet kulloinkin käytettävissä olleiden tietojen perusteella ja pyytäneet lisäselvityksiä, Kummola sanoi.

Poliisi on päättänyt jo aiemmin, että ei aloita asiassa esitutkintaa Tampereen kaupungin viranhaltijoiden toiminnasta.

Tampereen ylin johto antoi jo yhden selvityksen toimistaan aiemmin. Kummola, Lyly ja Yli-Rajala sanoivat silloin, että he ryhtyivät selvittämään, mitä poliisilta saatu tieto tarkoittaa ja miten se vaikuttaa konsernijaoston tekemään päätöksen. Asia oli heidän mukaansa tarkoitus viedä selvityksen jälkeen kokoukseen. Nyt Aleksovskin sähköposti oli luettu kokouksessa.

– Jälkikäteen on helppo kritisoida tehtyä prosessia, mutta kulloisessakin tilanteessa olemme pyrkineet toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, kolmikko toteaa vastineessa.

Johdon mukaan konsernijaoston valintaprosessia on kehitetty, jotta jatkossa tämäntyyppiset ongelmat vältetään.

Aleksovski on jättäytynyt pois Finnparkin hallituksesta, kaupunginhallituksesta ja konsernijaostosta.

Lue lisää:

Tampereella vellonut tonttisotku ulottuu pormestariin asti – nyt selvitetään, toimiko ylin johto virkavelvollisuuksien vastaisesti

Poliisi ei tutki virkamiesten toimintaa Finnpark-valinnassa

Kummola, Lyly ja Tampereen muu ylin johto saavat kritiikkiä rikosepäilyn pimittämisestä – ”Ei tästä kukaan saa tyylipisteitä"

Tampereen johto tiesi demarivaikuttajan rikosepäilystä ja rikkoi kaupungin ohjeita – myös Kummolan ja Lylyn pitää antaa selvitys tekemisistään