Suostumus 2018 -kansalaisaloite tuli suurella ryminällä eduskuntaan viime kesäkuussa.

Aloite keräsi yli 55 000 allekirjoitusta jo viime vuoden joulukuussa, mutta hankkeen puuhanaiset ja -miehet halusivat siirtää lakialoitteen käsittelemisen tälle hallituskaudelle.

Hankkeen vetäjät perustelivat asiaa muun muassa sillä, ettei edellinen hallituskausi ”ollut itsemääräämisoikeuden ja naisten oikeuksien riemuvoitto”. Toisaalta aloitteelle haluttiin saada perusteellinen käsittely eduskunnassa, eikä kauden loppuhetkillä sellaista välttämättä olisi ollut tarjolla.

Nyt aloite on saamassa perusteellisen käsittelyn eduskunnassa, vaikka Suostumus2018 tuskin on sellaisenaan etenemässä eduskunnassa.

Mistä on kyse?

Hallitus valmistelee uudistusta

Hallitus on kirjannut ohjelmaansa selvät kirjaukset raiskauslain kokonaisuudistuksesta. Ohjelman mukaan kokonaisuudistuksen lähtökohtina ovat koskemattomuus ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että raiskaus määritellään jatkossa suostumuksen puutteen kautta. Samalla hallitus sanoo arvioivansa väkivalta- ja seksuaalirikosten rangaistuksia uudelleen ja korottavansa lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vähimmäisrangaistuksia.

Hallitus onkin ottanut uudistuksessa ajajan paikan ja se on sinänsä perusteltua. Eduskunnan lakivaliokunnan avoimessa kuulemisessa torstaina saatiin kuulla, että lakia pitäisi uudistaa kokonaisuudessaan.

Yksittäiset lisäykset seksuaalirikoksia koskevaan lainsäädäntöön saattavat aiheuttaa vain tulkintaepäselvyyksiä, eivätkä ne helpota ainakaan uhrien asemaa.

– Raiskaussäännös ei uusiudu pelkästään sillä, että säännökseen lisätään sana suostumus. Luku ja pykälä pitää rakentaa kokonaan uudelleen, rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen sanoi valiokunnan kuulemisessa.

Erityinen ongelmakohta suostumuspohjaisessa laissa ovat lapset, jotka eivät ole tarpeeksi kypsiä ilmaistakseen suostumustaan seksiin. Tällöin lastenraiskaukset pitää määritellä toisella tavalla.

– Jos ja kun tämmöinen lainkohta tulee, se täytyy muotoilla siten, että suostumus ei ole tunnusmerkki. Esimerkiksi Englannissa tämä on ratkaistu siten, lapsenraiskaukselle on varattu erillinen oma säännös, Utriainen sanoi.

Utriaisen mukaan asia pitäisi ratkaista myös Suomessa siten, että lastenraiskauksista tulee erillinen säännös. Näyttääkin siltä, ettei suostumusaloite voi edetä sellaisenaan eduskunnassa.

Amnesty: Myytit vaikuttavat tulkintaan

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on tukenut ja ajanut suostumukseen perustuvaa raiskauslainsäädäntöä jo kymmenen vuotta.

Merkittävä syy tähän on se, että suostumuspohjainen laki tavoittaa järjestön mukaan uhrin kokemuksen paremmin kuin nykyinen laki ja se samalla madaltaisi uhrien kynnystä ilmoittaa rikoksista.

– Määritelmä, joka vastaa paremmin uhrin kokemusta seksuaalisesta väkivallasta, auttaa häntä hahmottamaan, että häneen on kohdistunut rikos, Amnestyn asiantuntija Pia Puu Oksanen sanoi valiokunnalle.

Amnesty julkaisi alkuvuodesta tutkimuksen, jossa se kävi läpi raiskaustapausten etenemistä rikosprosessissa ja oikeuksien toteutumista Suomessa.

Järjestön mukaan myytit vaikuttavat siihen, miten tutkinnat ja oikeustapaukset etenevät Suomessa. Erityisen haitallisia ovat uhrien toimintaa koskevat oletukset.

– Fysiologinen ja psykologinen tutkimus osoittavat, että väkivallan uhka ja väkivallan aiheuttama trauma vaikuttavat merkittävästi ihmisen ongelmanratkaisukykyyn, päättelyyn, päätöksentekokykyyn ja muistiin. Raiskatun naisen käytös voi näyttäytyä epäloogisena tai outona, mutta kyse voi reaktiosta, jolla uhri pyrkii palauttamaan tilanteen itselleen turvalliseksi jähmettymällä, Pia Puu Oksanen sanoi.

Amnestyn tutkimuksen mukaan tulkintaongelmia nousi esille tapauksissa, joissa korostettiin uhrin velvollisuutta vastustaa sukupuoliyhteyttä.

Kansalaisaloite ei ratkaise näyttöongelmaa

Suostumus-kansalaisaloitteen yhteydessä on puhuttu raiskausten näyttöongelmasta. Oikeusministeriö on aiemmin kritisoinut suostumukseen perustuvaa lainsäädäntöä näyttöongelmien takia, koska tapauksien tutkinnassa on vaikeaa osoittaa, onko suostumusta annettu vai ei.

Oikeusministeriöllä oli julkisessa kuulemisessa torstaina aiempaa myönteisempi käsitys suostumuslaista, vaikka näyttöongelmista ei päästä uuden lain avulla eroon.

– Suostumusta koskeva lainsäädäntö ei varmaakaan ole patenttiratkaisu raiskauksiin liittyviin näyttöongelmiin. Raiskaukset ovat vaikeita rikoksia näyttää toteen, koska kysymys on siitä, mitä on tapahtunut paikoissa, joissa ei ole silminnäkijöitä. En kuitenkaan sano, ettei uudistusta tule tehdä, oikeusministeriön lainsäädäntöjohtaja Ville Hinkkanen totesi.

Hinkkanen sanoi, että joissakin tapauksissa näytön hankkiminen saattaa vaikeutua. Emeritaprofessori Utriainen puolestaan arvioi, ettei uusi lainsäädäntö vaikuttaisi suuresti rikosten näyttöongelmiin.

– Kyse on enemmän periaatteellisesta muutoksesta. Raiskauksiin liittyy aina näyttöongelmia, mutta poliisi ja oikeusistuimet ovat tottuneet käsittelemään näitä asioita, Utriainen totesi.

Sekä Hinkkasen että Utriaisen mukaan selvät tapaukset saadaan tuomittua, oli lakipohja kumpi tahansa.

Kansalaisaloite osaksi hallituksen esitystä

Suostumus-kansalaisaloitteen keskeinen hahmo ja kansanedustaja Iiris Suomela (vihr.) on tyytyväinen, että hallitus on ottanut kontolleen seksuaalirikoslain kokonaisuudistuksen.

Suomela oli mukana hallitusneuvotteluissa työryhmässä, joka esitti asiaa hallituspuolueiden puheenjohtajille.

Nyt Suomelan ja muiden kansalaisaloitteen tekijöiden tavoitteena on, että kansalaisaloite otetaan osaksi hallituksen esitystä.

Tällöin lakivaliokunta tekisi aikanaan asiasta yhden mietinnön, josta kansanedustajat pääsisivät äänestämään.

Seuraava merkittävä askel lain muuttamisessa otetaan näillä näkymin toukokuussa 2020, jolloin hallituksen esitys lähtee lausuntokierrokselle.

Jatkovalmistelun jälkeen esitys on tarkoitus antaa eduskunnan käsiteltäväksi.

Lue lisää:

Analyysi: Seksin pitää olla vapaaehtoista, mutta miksi suostumuksen kirjaamista lakiin pidetään “elämälle vieraana”?

Raiskauslain muutokseen pyrkivä Suostumus2018-kansalaisaloite luovutettiin eduskunnalle

Suomessa suunnitellaan raiskauslakien muutoksia – Miten rikoslain muutos Ruotsissa vaikutti?

"Seksi ilman suostumusta on raiskaus" – Eduskunta käsitteli raiskauslainsäädännön muuttamiseen tähtäävää kansalaisaloitetta, Yle seurasi

Limaisia verkkoja ja ruskeiksi värjäytyviä laituritikkaita. Kuulostaako tutulta? Yhä useamman mielestä liiankin tutulta.

Suomen järviin on tällä vuosikymmenellä valunut sellainen määrä humusta, että se on saanut ranta-asukkaat ja kalastuksen harrastajat – ellei raivon partaalle niin ainakin puolustamaan järviään samentumista vastaan.

Vaikka ihmisten havainnot kertovat karua kieltä, samat järvet saatetaan kuitenkin luokitella Suomen ympäristökeskuksen vesikartassa kunnoltaan hyviksi tai jopa erinomaisiksi. Kartan tiedoista vastaavat ELY-keskukset.

Miten tiede ja kansalaistiede voivat tulla näin eri tulokseen? Onko mahdollista, että kansalaistiede, siis ihmisten arkiset havainnot, ovatkin oikeassa?

On se mahdollista.

Varpaat häviävät polven syvyydessä

Ylivoimaisesti eniten ihmisiä askarruttaa vedessä oleva humus.

Näin sanoo Jaakko Koppinen, Pelastetaan Reittivedet ry yhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistys haluaa parantaa vesistöjä Järvi-Suomessa. Mukana on yksityisiä ihmisiä ja kolmisenkymmentä kalastuskuntaa, vesienhoitoyhdistystä ja kotiseutuyhdistystä.

Koppinen, eläkkeellä oleva insinööri, pitää käsittämättömänä, että Suomen kansallisaarre eli järvet ja joet pilaantuvat ja virkistyskäyttö kärsii.

Esimerkiksi Keuruun Liesjärvellä oli Koppisen mukaan aikoinaan vaaleat hiekkarannat, mutta nyt ne ovat ruskean humuksen peitossa.

Moni muistaa lapsuuden kirkkaat vedet, mutta tunnetusti ihmisen muistiin kannattaa suhtautua varoen.

Muisto kirkkaista vesistä elää

Järvien osalta muistitieto saa kuitenkin tieteellistä tukea.

Ranta-asukkaiden ja harrastajakalastajien näkemyksiä kartoitettiin viime vuonna julkaistussa Kari-Matti Vuoren ja tutkijatohtori Kristiina Korjonen-Kuusipuron tutkimuksessa Kolme kertomusta järviemme tilasta. Vuori on Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija.

Tutkimuksessa oli mukana 66 sellaista järveä, joista oli tehty myös ympäristöhallinnon virallinen luokittelu. Ristiriita luokittelun ja kansalaishavaintojen välillä oli suurin keskisuurissa ja suurissa, kirkasvetisissä järvissä.

Kolme neljästä oli luokiteltu hyvään tai erinomaiseen tilaan, mutta ranta-asukkaat kokivat tilan huonontuneeksi.

Vuori pitää kansalaishavaintoja luotettavina ja merkittävänä tiedonlähteenä.

– Suurten, kirkasvetisten järvien tila on muuttunut heikompaan suuntaan. Ekologisen tilan luokittelu ei pysty sitä tällä hetkellä huomioimaan.

Erityisen tärkeää on ihmisten muistitieto. Monet paljon järvillä liikkuneet muistavat hyvin, kuinka kirkasvetisiä järvet aikanaan olivat.

– Esimerkiksi Etelä-Karjalan Kuolimo-järven vettä käytettiin vielä 1950- ja 1960 -luvuilla juomavetenä.

Vanhimmat muistikuvat ulottuivat 1920-luvulle. Kuolimosta tehtyjen paleolimnologisten mittausten mukaan ihmisten muistikuvat järven kadonneesta kirkkaudesta pitävät paikkansa. Kuolimo on kuitenkin edelleen luokiteltu ELY-keskusten tila-arviossa ekologialtaan erinomaiseksi.

Vuoren ja Korjonen-Kuusipuron tutkimuksessa oli mukana myös kymmeniä muita, pienehköjä järviä, joita ei ole virallisesti luokiteltu. Pienten järvien kohtalo on usein surkea.

Vuori arvioi, että Suomessa on kaiken kaikkiaan tuhansia pilaantuneita pieniä järviä, joiden tilasta ei ole virallista ekologista arviota.

Myös Pelastetaan Reittivedet ry:n puheenjohtaja Jaakko Koppinen ihmettelee, miten järvi voidaan luokitella ekologiselta tilaltaan hyväksi tai edes tyydyttäväksi, vaikka se on samentunut tuntuvasti.

– Järven ekologinen luokka voi olla hyvä, mutta kun kahlataan polveen asti, varpaita ei enää näy.

Jyväskylän yliopisto tutki vuosina 2015–2016 Saarijärven reittiä. Kyselytutkimukseen vastanneista noin viidestäsadasta lähes kolmannes piti veden laatua tyydyttävänä, neljännes välttävänä ja 15 prosenttia huonona.

Tämän vuoden elokuussa julkaistussa ELY-keskusten ekologisessa luokituksessa (SYKE vesikartta) esimerkiksi Saarijärven reitin suurista järvistä neljä on hyvässä tilassa, kolme tyydyttävässä. Yksikään ei ole välttävässä.

Voit tarkistaa oman järvesi luokituksen Suomen ympäristökeskuksen kartasta ja verrata sitä omiin havaintoihisi. Kartan tiedot on saatu ELY-keskuksilta. Jutun lopussa kerrotaan, kuinka voit osallistua keskusteluun ja lähettää omia kuviasi.

Humusta valuu järviin yhä enemmän

Järviä ovat pilanneet tehtaat, maatalous, turvetuotanto ja 1960-luvulta lähtien varsinkin metsien ojitukset.

Suomessa on valtava määrä turvemaita, jotka on ojitettu paremman metsänkasvun toivossa. Usein kasvu on parantunutkin, mutta melkein yhtä usein niiden vesiensuojelu on epäonnistunut. Turvesoita on myös ojitettu polttoturpeen nostamiseksi.

Suomen maapinta-alasta noin kolmannes on turvemaita. Näistä noin puolet on ojitettu.

Syitä humuksen valumiseen on useita. Yksi on se tapa, miten ojitus on tehty. Aikoinaan pelkkä ojien kaivaminen ei riittänyt, vaan virtauksen tehostamiseksi oikaistiin myös olemassa olevia purouomia. Tämä oli paha virhe, arvioi Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kari-Matti Vuori.

– Kun purouomia oikaistiin 1960-luvulla, purot menettivät luontaista puhdistuskapasiteettiaan.

Mutkittelevat purot siis sitoivat irtaantunutta maa-ainesta suvantoihinsa, jolloin turvetta päätyi vähemmän järviin.

Tätä on Vuoren mukaan paikattu myöhemmin kaivamalla laskeutusaltaita. Ne eivät kuitenkaan juurikaan pidätä liukoisia ravinteita ja humusta, Vuori sanoo.

Toinen syy kiihtyvään humuskuormitukseen on talvien lämpeneminen. Kun metsät pysyvät pitempään sulana, niistä valuu irtonaista maata, siis orgaanista ainesta, yhä enemmän vesistöihin.

– Tulemme väkisin näkemään kuormituksen lisääntymistä, näin pahoin pelkään, sanoo ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Antton Keto.

Ilmiöstä ei kuitenkaan ole kattavaa tutkimusta, Keto muistuttaa.

Kolmas syy humuksen lisääntymiseen on puunkorjuu. Jaakko Koppinen sanoo havainneensa, että mitä enemmän metsäkoneet rikkovat kunttaa eli varvikkoa ja sammalpeitettä, sitä enemmän valumat järviin lisääntyvät.

Ilmiötä pahentaa se, että puunkorjuuta tehdään myös sulan maan aikana, jolloin jääpeite ei ole suojaamassa aluskasvillisuutta.

.

Humus ei ole painava tekijä luokituksessa

Ranta-asukkaat huomaavat järvien tummumisen ja rantojen limottumisen tutkijoita paremmin. Lisäksi veden laatua mitataan yleensä selkävesiltä otettavilla näytteillä, joissa mitataan vedessä olevia ravinteita, kuten fosforia ja muita pääravinteita, happamuutta sekä levämäärää kuvaavat klorofyllit.

Veden näkösyvyyden heikkeneminen ja veteen liuennut humus ovat korkeintaan epäsuorasti järven luokitusta heikentäviä tekijöitä, Kari-Matti Vuori sanoo.

Vuoren mukaan luokituskriteerejä pitäisi ehdottomasti muuttaa.

– Nykyinen järjestelmä ei huomioi ruskenemista, jolla voi olla koko ekosysteemin tasolla vaikutuksia.

Jaakko Koppinen on niin ikää sitä mieltä, että humuskuorman pitäisi vaikuttaa luokitukseen.

– Ekologisessa luokituksessa tutkitaan ravinteita ja jokien osalta happamuutta eli PH:ta. Se ei ole pääasiallinen huoli, vaan pitäisi puhua kemiallisesta luokituksesta.

Koppisen mukaan kemiallisessa luokituksessa näkyisi petokalojen elohopeapitoisuus, johon vaikuttaa juuri vedessä oleva humus. Mitä enemmän humusta, sitä enemmän elohopeaa.

Antton Keto totesi puolestaan Jyväskylässä keväällä järjestetyssä paneelikeskustelussa, että nykyisen luokitusjärjestelmän muuttaminen olisi hidas tie, sillä se perustuu EU:n vesipolitiikkaan.

Turpeen vyörymistä vesiin voidaan hidastaa

Metsien ja soiden ojitus alkoi todenteolla 1960-luvulla, jolloin myös vedet alkoivat samentua. Kahdella seuraavalla vuosikymmenellä tilanne parani, mutta tällä vuosikymmenellä on tullut reilusti takapakkia.

Puunkorjuu on kiihtynyt, metsäojia on alettu kunnostaa ja samalla ilmasto on lämmennyt. Sen vuoksi metsänkäsittelyohjeet kaipaavat uudistamista. Esimerkiksi turvemailla voitaisiin ottaa käyttöön vain jatkuva kasvatus eli metsää ei koskaan avohakattaisi.

Myös uudenlaiset puhdistusmenetelmät voivat olla avuksi.

Kari-Matti Vuori vetää SYKEn PuuMaVesi-hanketta ja jatkokehittää vesiensuojelumenetelmiä yrityksessään Saimaarium Oy. Yritys keskittyy ympäristökasvatukseen ja käytännön ympäristötyöhön.

Hankkeessa kokeillaan luonnon omien menetelmien hyödyntämistä metsätalouden vesiensuojelurakenteissa. Sillä on useita julkisia ja yksityisiä rahoittajia.

– Testaamme niin sanottua uppopuumenetelmää. Siinä kunnostusojien laskeutusaltaisiin asennetaan rankapuunippuja tai -kasetteja.

Ideana on se, että uppopuu paitsi hidastaa kiintoaineshumuksen juoksua myös poistaa liukoista humusta ja ravinteita vedestä. Puun pintaan kasvaa bakteeria, sienirihmastoa ja levää, jotka imaisevat humusta. Tämä puolestaan toimii eräänlaisena ruokapöytänä pieneliöstölle.

Vuoren mukaan kokemukset ovat hyviä, sillä puulla on erinomainen kyky sitoa hiiltä veden alla jopa tuhansiksi vuosiksi.

Lisäksi humuksen juoksua voidaan vähentää entisöimällä rantavyöhykkeitä ja pienvesistöjä. Vuori muistuttaa, että aikoinaan turhaksi osoittautuneita suo-ojituksia on entisöity samalla tavalla.

Kuinka sinun järvesi voi?

Jutun kommenttiosuudessa voit osallistua keskusteluun järvien tilasta. Suomen ympäristökeskuksen kokoama kartta vesien ekologisesta tilasta löytyy täältä.

Halutessasi lähettää yhteystietosi sekä kuvia alla olevalla lomakkeella.

Korjaus 18.10. klo 12.50: Keskimmäisessä kuvassa on Moksinjoki, ei Pengerjoki.

Kaikkiaan 3 500 suomalaista saa lähiviikkoina tiedon riskistään sairastua kolmeen kansantautiin: sepelvaltimotautiin, kakkostyypin diabetekseen ja laskimoveritulppaan.

Riski on kaivettu esiin heidän geeneistään.

– Analysoimme perimän niin sanotun geenisirun avulla. Se tunnistaa perimästä ne kohdat, jotka liittyvät tiettyihin sairauksiin, THL:n tutkimusprofessori Markus Perola selvittää.

Geenisirun sadat tuhannet löydökset tiivistetään yhdeksi luvuksi, joka kertoo ihmisen riskin sairastua vaikkapa sepelvaltimotautiin. Tämän luvun THL:n tutkimukseen osallistuvat 3 500 suomalaista pian löytävät tietoturvalliselta verkkosivustolta.

– Olen teettänyt itselläni useita geenitestejä, eivätkä löydökset ole olleet hirveän mielenkiintoisia. Geneettinen sairastumisriskini on pääosin suomalaista keskitasoa.

Tällaista tulosta tutkimusprofessori Perola ennakoi myös ylivoimaiselle enemmistölle tutkittavista.

Joukossa on kuitenkin myös niitä, joiden riski on suuri. He saavat kehotuksen ottaa yhteyttä lääkäriin. THL avaa kysymyksiä varten myös auttavan puhelimen.

Testien hinnat romahtaneet

Geenitestit ovat viime vuosina yleistyneet ryminällä. Internetistä löytyy arviolta satoja firmoja, jotka lupaavat selvittää perimästä vaikkapa selityksen silmien tai hiusten värille. Riittää, kun sylkäiset purkkiin ja postitat sen firmalle.

– Kaikesta, mikä ihmisestä on mitattavissa – onko hänellä tauti tai mikä hänen kengännumeronsa on – voidaan tehdä perimän läpikartoitus, tutkimusprofessori Markus Perola selittää.

Suomessa geenitestejä tekee muutama yritys. Yksi niistä on vuonna 2015 perustettu Negen.

– Geenitestaus on varsin uusi ala sekä Suomessa että maailmalla. Kasvu on ollut voimakasta ja se perustuu hintojen laskuun, sanoo Negenin teknologiajohtaja Kimmo Aro.

Kun geenitesti maksoi kymmenen vuotta sitten 700 euroa, on hinta nyt halvimmillaan muutamia kymppejä.

Kaikesta, mikä ihmisestä on mitattavissa – onko hänellä tauti tai mikä hänen kengännumeronsa on – voidaan tehdä perimän läpikartoitus. Tutkimusprofessori Markus Perola, THL

Myös alan sääntely on vasta valmisteilla. Sosiaali- ja terveysministeriö on luonnostellut genomilakia, ja se on tarkoitus antaa eduskunnalle ensi keväänä.

– Sääntely on tervetullutta. Uskon, että se lisää alalla toimivien yritysten luotettavuutta, Aro sanoo.

Tutkimusprofessori Perolan havaintojen mukaan geenitestejä tarjoaa kirjava joukko yrityksiä.

– Paljon on sellaista, etteivät firmat selvästikään tiedä, mitä ne tekevät. Data on epäkuranttia. Maallikon on hankala arvioida, onko kyseessä asiallinen yritys vai käärmeöljykauppias.

Perimää ei voi muuttaa, elämäntavan voi

Geenitestit voi jakaa kahteen pääryhmään: niiden avulla etsitään joko sukujuuria tai terveyteen liittyvää dataa.

– Raakamateriaali ja sen sisältämä geneettinen tieto on samanlaista. Ero syntyy laboratoriossa, jossa näytteestä tutkitaan eri asioita, Kimmo Aro kertoo.

Negen tutkii perimän aiheuttamaa riskiä sairastua kansantauteihin. Siis samaa, mitä THL omassa tutkimuksessaan. Asiakkaina on muun muassa firmoja, jotka ostavat testejä työntekijöilleen.

Jos kertoo tupakoitsijalle, että hänen geneettinen riskinsä sairastua keuhkosyöpään on alhainen, se tuskin kannustaa lopettamaan tupakointia. Tutkimusprofessori Markus Perola, THL

– Tavoitteena on motivoida työntekijä pitämään itsestään parempaa huolta, jolloin sairauspoissaolot vähenevät ja työkyky säilyy pitempään.

Ajatuksen logiikka piilee siinä, että sairastumisriskiin vaikuttavat paitsi geenit, myös elintavat. Ja koska geenejä ei voi muuttaa, kannustaa tieto esimerkiksi kohonneesta perinnöllisestä riskistä sairastua sepelvaltimotautiin muuttamaan elintapoja. Periaatteessa.

– Jos kertoo tupakoitsijalle, että hänen geneettinen riskinsä sairastua keuhkosyöpään on alhainen, se tuskin kannustaa lopettamaan tupakointia, huomauttaa tutkimusprofessori Perola.

Geenitesti julkiseen terveydenhuoltoon?

Toistaiseksi geenitestin voi teettää vain yksityisellä puolella. THL:n tutkimusprofessorin Markus Perolan mielestä tämä on ongelmallista.

– Jos geenitesteistä on kansanterveydellistä hyötyä, olisi eriarvoistavaa, jos niitä saisi vain ostamalla. Testeistä hyötyisivät vain ne, joilla on rahaa ja tietoa aiheesta.

Onko geenitesteistä sitten kansanterveydellistä hyötyä? Sitä kukaan ei tiedä, ja siksi THL asiaa juuri selvittää.

Meneillään olevassa ensimmäisessä vaiheessa tutkitaan, kuinka potilaat ja lääkärit suhtautuvat perimästä löytyneisin riskitietoihin. Tämän jälkeen olisi tarkoitus laajentaa tutkittavien joukkoa 100 000:een, jolloin pystyttäisiin jo arvioimaan geenitestien hyöty koko terveydenhuollolle.

– Toivon, että geenitestauksesta tulisi uusi työkalu lääkäreille, kun he miettivät ennaltaehkäiseviä ja jopa hoidollisia toimenpiteitä.

Esimerkiksi rinta- ja eturauhassyövät ovat yleisistä syövistä periytyvimpiä, ja niissä perimän aiheuttama riskikartoitus voisi toimia hyvin, Perola arvelee.

– Voi tosin myös paljastua, että geenitestit vain lisäävät ahdistusta ja kustannuksia.

Perolan omasta geenitestistä paljastui yksi tauti, jolle hän on hyvin altis. Tutkija ei ahdistunut, vaan alkoi toimia.

– Sairaus on sellainen, että liikunnasta on hyötyä. Rupesin liikkumaan enemmän.

Pitkien suorien lentojen äärirajoja koetellaan tänä viikonloppuna, kun australialainen lentoyhtiö Qantas lentää kaikkien aikojen ensimmäisen kaupallisen lennon Yhdysvaltojen New Yorkista Australian Sydneyyn.

Lentokone lähtee perjantaina ja saapuu perille sunnuntaiaamuna 19 tuntia kestäneen matkan jälkeen. Matkalla Boeing 787-9 -mallin koneessa on mukana 40 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Matkustajien ja miehistön kuntoa ja oloa seurataan matkan aikana. Matkustajien unirytmiä, melatoniinitasoja ja ruokailua seurataan. Lentäjien vireyttä ja aivotoimintaa seurataan myös.

Qantas aloitti ultrapitkät suorat lennot viime vuonna läntisen Australian Perthistä Lontooseen. 17 tuntia kestävä matka on yksi maailman pisimmistä matkustajakoneiden reittilennoista. Lähikuukausina yhtiö aikoo kokeilla myös Lontoon ja Sydneyn yhdistävää reittiä.

Yhtiö aikoo päättää vuoden loppuun mennessä, voidaanko ultrapitkät lennot ottaa kaupalliseen tarjontaan. Toimitusjohtaja Alan Joycen mukaan päätös tehdään kaupallisin perustein.

Lentäjien liitto huolissaan

Lentäjät ovat kuitenkin huolissaan vaikutuksista turvallisuuteen. Australian lentäjien liitto katsoo, että Qantasin koelennot eivät ole riittävän luotettava peruste tehdä päätöksiä jatkosta. Vaikutuksia pitäisi liiton mukaan tutkia tarkemmin.

– Lentäjät ovat huolissaan mahdollisuuksista saada riittävästi lepoa ultrapitkien lentojen aikana, jotta suorituskyky pysyisi huipussaan, sanoi lentäjäliiton turvallisuusvastaava Shane Loney.

Sekä Boeing että Airbus ovat tarjonneet Qantasille lentokoneita, joilla voidaan lentää ultrapitkiä reittejä. Joycen mukaan vielä ei ole päätetty, kumman yhtiön koneilla lennot tehdään.

Britannian pääministeri Boris Johnsonilla on perjantai aikaa kerätä tarvittava tuki uudelle EU-erosopimukselle. EU ja Britannian pääministeri pääsivät sopuun brexit-sopimuksesta torstaina.

Johnsonin työryhmä aikoo puhua tänään eri puolueiden edustajille, kertoi Johnsonin tiedottaja perjantaina. Tiedottaja arveli, että jos sopimus hyväksytään lauantaina parlamentin äänestyksessä, lakiprosessi voi alkaa maanantaina.

Lue lisää parlamentin voimasuhteista: Britannian parlamentti kokoontuu poikkeukselliseen istuntoon – Näin puolueet äänestävät

Johnson tapaa perjantaina kuudelta illalla Suomen aikaa kabinettinsa pääministerin asunnolla.

BBC:n mukaan Johnson taistelee nyt aikaa vastaan.

Irlannin kansallispuolue (DUP) sekä muut oppositiopuolueet ovat ilmoittaneet, etteivät ne aio kannattaa brexit-sopimusta.

Johnsonin tulisi nyt taivutella työnväenpuolueen kapinallissiipeä sekä puolueensa brexit-haukkoja taakseen.

Työväenpuolueen edustaja John Mann ilmoitti prejantaina aikovansa tukea Johnsonin brexit-sopimusta. Hän arveli yli yhdeksän työnväenpuolueen edustajan asettuvan brexit-sopimuksen taakse.

– Äänestän sopimuksen puolesta, sillä se on tehty EU:n kanssa yhteistyössä ja olen tyytyväinen siihen, sanoi Mann Irlannin RTE:lle.

Sen jälkeen kun presidentti Donald Trump ilmoitti äkkinäisestä päätöksestään vetää Yhdysvaltain joukot Syyrian kurdien hallitsemalta alueelta Pohjois-Syyriassa, maailman mediassa on väsyttävyyteen asti toisteltu erästä vanhaa kurdisanontaa.

– Kurdeilla ei ole muita ystäviä kuin vuoret, se kuuluu.

Yhdysvaltain apu kurdeille on aina ollut ailahtelevaa ja riippuvaista Lähi-idän geopoliittisten olosuhteiden muutoksista.

Yhdysvalloille kurdit ovat ajoittain olleet hyvä työkalu, kun taas kurdeilla ei ole ollut paljon vaihtoehtoja.

Kurdien asuinalueita hallitsevat valtiot suhtautuvat kielteisesti heidän itsenäisyyspyrkimyksiinsä, joten liittolaista on pakko hakea ulkoa.

Kurdien pyrkimykset jäivät jo aikoinaan Lähi-itää jakavien siirtomaavaltojen jalkoihin.

Yksi sopimus lupasi, toinen epäsi

Noin 25–35 miljoonaa kurdia asuu vuoristoisella alueella Turkin, Irakin, Syyrian, Iranin ja Armenian valtioiden alueella. Kurdit ovat Lähi-idän neljänneksi suurin etninen ryhmä, mutta he eivät ole koskaan saaneet kansallisvaltiota.

Muiden nationalismien tavoin kurdienkin kansallisuusaate nousi 1800-luvulla.

Tilaisuus omaan valtioon näytti koittavan, kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen voittoisat länsivallat kiirehtivät pilkkomaan romahtanutta Osmanien valtakuntaa.

Vuonna 1920 Sévresin posliinitehtaassa Ranskassa allekirjoitettiin sopimus, jossa kurdeille väläytettiin omaa valtiota nykyisen Turkin alueelle.

Sopimus meni rikki, kun Kemal Atatürkin johtamat joukot onnistuivat päihittämään liittoutuneiden lähettämät joukot Turkin itsenäisyyssodassa 1919–1923.

Lausannen sopimuksessa vuonna 1923 Britannia ja Ranska vetivät maton kurdien jalkojen alta: kurdeja ei sopimuksessa mainittu ja rajat jakoivat heidät useiden tulevien valtioiden alueille. Siirtomaavallat murskasivat kurdien kapinoinnin.

1920-luvulla britit kukistivat nykyisen Irakin alueella lyhytikäisen Kurdistanin kuningaskunnan ja katsoivat sivusta, kun turkkilaiset murskasivat kurdien Itä-Turkkiin perustaman Araratin tasavallan.

Pelimerkkinä Iranin ja Irakin suhteissa

Toisen maailmansodan jälkeen vanhat siirtomaavallat menettivät hiljalleen otteensa Lähi-idästä. Uudeksi voimatekijäksi nousi Yhdysvallat.

Niinpä itsenäisyyttä tavoittelevien kurdien pyrinnöt kietoutuivat Yhdysvaltain hankkeisiin kylmän sodan peleissä.

1970-luvulla kurdit saivat maistaa kovaa kissingeriläistä reaalipolitiikkaa, kun heidän pyrkimyksensä tulivat osaksi Iranin, Irakin ja Yhdysvaltain kolmiodraamaa.

Iran ja Israel olivat jo 1960-luvulla tukeneet kurdien kamppailua Irakin keskusvaltaa vastaan.

Israelille tärkeää oli sitoa Irakin armeija kurdien vastaiseen taisteluun Pohjois-Irakissa.

Iranin šaahi, Mohammad Reza Pahlavi, riiteli Irakin kanssa alueista.

Šaahi oli länsivaltojen luotettu liittolainen kommunismin vastaisessa taistelussa. Hän oli noussut valtaan Britannian ja Yhdysvaltain organisoimassa vuoden 1953 vallankaappauksessa. Siinä syrjäytettiin Iranin öljyntuotannon kansallistanut pääministeri Mohammed Mossadegh.

Šaahi halusi Yhdysvaltojen osallistuvan kurdien tukemiseen Irakia vastaan. Yhdysvalloille oli punainen vaate, että Irakin diktaattori Saddam Hussein oli lähentynyt Neuvostoliittoa.

Presidentti Richard Nixon antoi kurdien tukemisen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan Henry Kissingerin hoitoon vuonna 1972.

Yhdysvallat alkoi aseistaa Irakin kurdeja taistelussa Saddamin hallintoa vastaan.

”Kyyninen hanke”

Sitten tuuli kääntyi. Iran ja Irak pääsivät vuonna 1975 sopuun aluekiistasta.

Šaahi katkaisi välittömästi Iranin kautta kulkeneet asetoimitukset kurdeille. Irakin hallituksen joukot murskasivat kurdijoukot.

Yhdysvaltain presidenttinä oli tuossa vaiheessa Gerald Ford ja Kissinger jatkoi hänen ulkoministerinään.

Sittemmin tiedustelupalvelujen salaisia operaatioita tutkinut Yhdysvaltain kongressin valiokunta arvosteli kovasanaisesti tapaa, jolla kurdeja oli käytetty.

Kurdeille ei ollut tarkoituskaan antaa niin paljon apua, että he saisivat oikeasti perustettua oman valtionsa – päämäärä oli vain heikentää Irakin hallintoa. Kurdeille tätä ei tietenkään kerrottu, ja heitä kuoli tuhansittain epätoivoisissa taisteluissa ja Saddamin kostotoimissa.

– Salainen toiminta ei ole lähetystyötä, Henry Kissinger sanoi komitean kuulemisessa.

Demokraatti Otis Piken johtaman valiokunnan loppuraportti ei ollut tyytyväinen vastaukseen:

– Jopa salaisen toiminnan kontekstissa tämä oli kyyninen hanke.

Myöhemmin avatut arkistot ovat viitanneet siihen, että Kissinger ei suhtautunut kurdien asiaan aivan näin kylmäkiskoisesti, mutta peruslinja näytti olevan: kun kurdi on tehnyt tehtävänsä, kurdi saa mennä.

Reagan ummisti silmänsä

Tuuli kääntyi jälleen vuonna 1979, kun Iranin islamilainen vallankumous kaatoi šaahin. Islamilaisten uskonoppineiden johtamasta Iranista tuli Yhdysvaltain perivihollinen Lähi-idässä.

Irania vastaan Yhdysvallat oli valmis tukemaan vaikka Saddam Husseinia. Yhdysvalloille sopi oikein hyvin, että Irakin diktaattori kävi veristä ja kuluttavaa sotaansa Irania vastaan vuosina 1980–1988.

Yhdysvallat toivoi voivansa viekoitella Saddamin irti Neuvostoliiton vaikutuspiiristä.

Niinpä 80-luvulla presidentti Ronald Reaganin hallinto ummisti silmänsä muun muassa siltä, mitä Saddamin hallinto teki kurdeille.

Vuonna 1988 kemiallisilla aseilla tehty isku Halabjan kaupunkiin tappoi arviolta 5 000 ihmistä. Suurin osa heistä oli siviilejä.

Reaganin hallinto torjui lakihankkeen, joka olisi asettanut Irakille pakotteita.

Saddamin ihmisoikeusrikokset kyllä muistettiin kirkkaasti siinä vaiheessa, kun Yhdysvallat vuonna 2003 etsi syitä syrjäyttää hänet.

Samaan aikaan Yhdysvallat tuki Nato-liittolaistaan Turkkia, joka taisteli 80- ja 90-luvuilla Kaakkois-Turkissa kovaotteisesti Kurdien työväenpuoluetta PKK:ta vastaan.

Saddamista tuli taas vihollinen

90-luvulla Saddamista tuli taas Yhdysvaltain vastustaja, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen jopa eräänlainen ykkösvihollinen.

Vuonna 1990 Irakin joukot tunkeutuivat pieneen, öljyvaroiltaan rikkaaseen naapurimaahan Kuwaitiin. Saddam oli luullut Yhdysvaltain katsovan hyökkäystä sivusta, mutta syttyikin Persianlahden sota.

Presidentti George H.W. Bushin hallinto rohkaisi Irakin šiioja ja kurdeja kansannousuun.

Yhdysvaltain ylivoimainen sotakoneisto päihitti helposti Saddamin joukot, mutta presidentti Bush vanhempi ei kaatanut hänen hallintoaan. Yhdysvallat pelkäsi Irakin suistumista kaaokseen.

Etelä-Irakissa Saddam murskasi raa'asti šiiojen kansannousun. Tämän mahdollisti pitkälti se, että Yhdysvaltain julistama lentokielto ei koskenut sotilashelikoptereita.

Bush kiisti kannustaneensa irakilaisia kansannosuun.

Kurdit kykenivät luomaan jonkinlaisen itsehallinnon Pohjois-Irakiin Yhdysvaltain alueelle 90-luvulla perustaman lentokieltoalueen avulla.

Vapaudella rajat

Kun George W. Bushin hallinto vuonna 2003 lopulta kaatoi Saddamin, kurdit saivat Pohjois-Irakiin laajan itsehallinnon.

Vuonna 2017 kurdialueilla järjestetty kansanäänestys itsenäistymisestä osoitti kuitenkin nopeasti vapauden rajat: Irakin keskushallinto ryhtyi koviin vastatoimiin ja ajoi kurdien pešmerga-joukot Kirkukin öljyalueelta.

Kurdivaltion perusvaikeus on, että se olisi väistämättä enemmän tai vähemmän vihamielisten valtioiden ympäröimä.

Itsenäinen Kurdistan olisi sisämaavaltio. Ilman omaa rantaviivaa kurdivaltion vienti ja tuonti olisivat pitkälti riippuvaisia naapureiden myötämielisyydestä, varsinkin jos keskeinen vientituote olisi öljy, kuten Pohjois-Irakissa.

Myötämielisyyttä ei välttämättä riittäisi. Naapurissa olisi se valtio, joka menetti alueitaan kurdien itsenäistyessä, ja muut naapurivaltiot pelkäisivät omien kurdivähemmistöjensä innostuvan esimerkistä.

Syyrian kurdien dilemma

Kurdit olivat taas tarpeen, kun ääri-islamilainen terroristijärjestö Isis vuonna 2014 alkoi levittäytyä Irakissa ja Syyriassa ja julisti alueelle islamilaisen valtion, kalifaatin.

Barack Obaman hallinto ei halunnut Yhdysvaltojen lähettävän suuria maajoukkoja alueelle. Siksi oli kätevää, että Syyrian kurdit olivat käsillä taistelemaan Isisiä vastaan – varsinkin kun Nato-liittolainen Turkki ei ollut innokas Isisin vastaiseen taisteluun.

Kurdeille taistelu Isisiä vastaan oli joka tapauksessa elämän ja kuoleman kysymys, joten heillä ei ollut mitään syytä torjua Yhdysvaltain tukea.

Kurdit toki arvasivat, että apu ei olisi ikuista: Olihan Donald Trump jo pitkään lähettänyt signaaleja, että hän haluaa Yhdysvaltain sotilaat pois Lähi-idän sotakentiltä.

Uutistoimisto AP:n lähteiden mukaan kurdit avasivat jo varhain viime vuonna neuvotteluyhteyden Syyrian hallituksen ja sen liittolaisen Venäjän kanssa.

Kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan määräsi joukkonsa hyökkäykseen, kurdit avasivat portit Syyrian presidentin Bashar al-Assadin joukoille.

Voi olla, että kurdien olisi pitänyt päästä Assadin kanssa sopimukseen aiemmin. Nyt Turkin operaation painostamina heidän neuvotteluasemansa ei ollut kovin vahva.

Kurdien itsehallinto Syyriassa uhkaa jäädä lyhyeksi vaiheeksi.

Aiheesta aiemmin:

Pakolaiset tukkivat tien pois Qamishlin kurdikaupungista: "Miksi olet menossa sinne", kysytään Ylen toimittajalta Irakin ja Syyrian rajalla

Yhdysvaltain varapresidentti: Väkivalta loppuu – Turkki hyväksyi viiden päivän tulitauon Syyriaan

Valkoinen talo julkaisi presidentti Trumpin kirjeen Turkin Erdoganille: "Älä ole kova jätkä. Älä ole hölmö!"17.10.2019

Venäjä pyrkii ottamaan välittäjän roolin Lähi-idässä – "Syyria on sotilaallinen näköalapaikka"16.10.2019

Assadin armeijan mukaantulo monimutkaistaa kuviota Syyriassa – Yle seuraa rajalla Turkin hyökkäyksen etenemistä

Aiheesta muualla:

Bryan R. Gibson, Foreign Policy: The Secret Origins of the U.S.-Kurdish Relationship Explain Today’s Disaster 14.10.2019

Brett Wilkins, Counterpunch: ‘No Friend But the Mountains’: A History of US Betrayal of the Kurds 14.10.2019

Michael Safi, Guardian: The Kurds – a bitter history of betrayal 13.10.2019

Steven A. Cook, Foreign Policy: There’s Always a Next Time to Betray the Kurds 11.10.2019

Stephen Zunes, Truthout: This Isn’t the First Time the US Has Abandoned the Kurds 10.10.2019

NPR: A Look At The History Of The U.S. Alliance With The Kurds 10.10.2019

Vincent Durac, Irish Times: Trump’s betrayal of Kurds fits long history of western duplicity 9.10.2019

Jon Schwartz: The U.S. is now betraying the kurds for the eighth time 7.10.2019

Shane Harris, Matthew M. Aid, Foreign Policy: Exclusive: CIA Files Prove America Helped Saddam as He Gassed Iran 26.8.2014

David Wise, Los Angeles Times: A People Betrayed : Twice before, Washington let Kurds die to promote foreign-policy designs. Now it’s the Bush Administration doing the deed. 14.1.1991

EU:n laajentuminen on pantu toistaiseksi jäihin samaan aikaan, kun unioni on ensimmäistä kertaa menettämässä jäsenmaan Britannian erotessa.

Jäsenmaiden johtajat eivät päässeet huippukokouksessaan sopuun jäsenyysneuvotteluiden avaamisesta Albanian ja Pohjois-Makedonian kanssa. Euroopan komissio oli suosittanut neuvotteluiden avaamista, ja valtaosa jäsenmaista oli laajentumisen jatkamisen kannalla.

Ehdotus kuitenkin kaatui viime yönä Ranskan vastustukseen.

– Olen pettynyt ettei päästä eteenpäin, sanoi pääministeri Antti Rinne (sd.) kokouksen jälkeen.

Ranska haluaa syvempää yhteistyötä

Rinteen mukaan neuvotteluiden aloittaminen olisi voinut lisätä rauhaa ja vakautta Balkanilla ja antaa maiden asukkaille näkymiä eurooppalaisesta tulevaisuudesta. Rinne halusi välittää Balkanille viestiä, että valtaosa maista oli neuvotteluiden avaamisen kannalla.

– Ehdoton enemmistö oli sitä mieltä, että he kuuluvat eurooppalaiseen yhteisöön asuinpaikkansa ja perinteensä kautta. Me olemme valmiit ottamaan heidät tänne, Rinne sanoi.

Ranska oli tiettävästi käytännössä ainoa maa, joka vastusti neuvotteluiden avaamista Pohjois-Makedonian kanssa. Albanian suhteen varaumia oli parilla muullakin jäsenmaalla.

– Eurooppa ei toimi 27 jäsenmaan kesken. Miten se voisi toimia 29 jäsenmaalla, presidentti Emmanuel Macron perusteli kantaansa.

Hän vaatii, että laajentumismenettelyä uudistetaan ennen kuin neuvotteluita voidaan avata. Macron korosti myös, että hänen mielestään EU-yhteistyön pitäisi olla nykyistä syvempää.

"Minua hävettää"

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk otti laajentumiskysymyksen huippukokouksen asialistalle sen jälkeen kun asiassa oli ministeritasolla ajettu umpikujaan alkuviikosta.

Puolalainen Tusk oli silminnähden pettynyt lopputulokseen kokouksesta, joka jäänee hänen kautensa viimeiseksi.

– Tämä ei ole epäonnistuminen vaan virhe. Minua hävettää, Tusk sanoi lehdistön edessä.

Hänen mukaansa sekä Albania että Pohjois-Makedonia ovat läpäisseet kokeensa.

– Samaa ei voi sanoa jäsenmaistamme, Tusk jatkoi.

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker sanoi, että jos EU haluaa olla kunnioitettu maailmalla, sen on pidettävä kiinni lupauksistaan.

Makedonia muutti nimensäkin

Pohjois-Makedonia tunnettiin aiemmin nimellä Makedonian tasavalta, mutta maa muutti nimensä päästäkseen aloittamaan jäsenyysneuvottelut EU:n ja sotilasliitto Naton kanssa.

Kreikka oli aiemmin estänyt Makedonian liittoutumispyrkimykset, koska Kreikalla on samanniminen maakunta maan pohjoisosassa.

EU palaa laajentumiskysymykseen ensi toukokuun huippukokouksessa Kroatiassa. Siihen saakka asiaa yritetään edistää ministeritasolla.

Neuvotteluiden avaaminen vaatii kuitenkin yksimielisen päätöksen eikä Ranska osoittanut merkkejä siitä, että se olisi valmis pehmentämään kantaansa.

Terrafamen käsiteltyjen jätevesien poistoputki Sotkamon Nuasjärveen on aiheuttanut happikadon ja muuttanut pohjan eliöyhteisöä. Tämä selviää Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa.

Aikaisemmassa, vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa poistoputkella ei nähty olevan suurta vaikutusta järven tilaan. Helsingin Yliopiston tutkimuksen mukaan purkuputkella ei ole ollut suurta vaikutusta järvien pintaosiin, mutta sen pohjaosissa putken lähettyvillä vaikutus onkin ollut iso.

– Haluamme korostaa tutkimuksessamme sitä, että on tärkeää tutkia ympäristövaikutuksia järvien eri syvyyksiltä ja alueellisesti kattavasti ennen kuin järvi luokitellaan tilaltaan hyväksi tai huonoksi, sanoo tutkija Tomi Luoto Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Tutkimuksen mukaan pohjaeläinyhteisöt ovat selvästi muuttuneet ja yksipuolistuneet putken lähistön näytepisteissä muistuttaen tyypillistä saastuneiden järvien surviaissääskien lajikoostumusta.

Surviaissääskilajiston lähes täydellinen vaihtuminen ja lajien monimuotoisuuden katoaminen putken läheisyydessä ovat aiheuttaneen pohjaeliöstön ekologisen tilan muuttumisen.

Muutos johtuu purkuputkesta tulevan sulfaattipitoisen veden kertymisestä syvänteisiin, joka aiheuttaa happikatoa.

– Harmillisesti surviaissääsket ovat varsin herkkiä happitilanteelle, mutta juuri tästä syystä ne toimivatkin erinomaisina happi-indikaattoreina ympäristötutkimuksissa, Luoto sanoo.

Tutkimuksen mukaan on mahdollista, että kuormituksen jatkuessa happikatoalue laajenee. Pohjan tilanne on erittäin merkittävä koko järven kannalta.

Ely-keskus ei ota kantaa

Kainuun ely-keskuksen mukaan Terrafamella on Pohjois-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa, jossa on esimerkiksi Nuasjärjen purkuputken osalta annettu tietyt lupaehdot. Ympäristöluvassa on muun muassa arvioitu purkuputken ympäristövaikutukset.

– Terrafamella on laaja velvoitetarkkailu, ja päästöt ovat olleet ympäristöluvan lupaehtojen mukaisia, sanoo Kainuun ely-keskuksen ympäristövastuuyksikön päällikkö Sari Myllyoja.

Kainuun ely-keskus ei ole havainnut sellaisia poikkeamia, jotka olisivat olleet ristiriidassa Terrafamen lupaehtojen kanssa. Helsingin yliopiston tuoreeseen tutkimukseen Myllyoja ei ota kantaa.

– En pysty kommentoimaan Helsingin yliopiston tutkimusta, koska en ole perehtynyt siihen. Kyllä meillä on ympäristöasiat tiedossa.

Suomen ympäristökeskuksen ja ely-keskusten Vesien ekologinen tila -karttapalvelussa Nuasjärven tila on luokiteltu hyväksi.

Vuomaselän teurastamolla Sodankylän pohjoispuolella lepää säilytyksessä tuhansia porontaljoja. Joka viikko niitä tuodaan sinne vielä lisää.

Vielä alkusyksystä, ennen ensimmäisiä poroerotuksia, teurastamon isännät miettivät, mihin ihmeeseen he tämän syksyn taljoja kuljettaisivat ja millaisen hinnan niistä saisivat.

Lokakuun puolella teurastamo kuitenkin onnistui tekemään kaupat ruotsalaisen poronnahkayrityksen, Keron kanssa. Yritys valmistaa poronnahasta muun muassa kenkiä. Poron nahasta ja taljasta voidaankin valmistaa sen lisäksi muun muassa vaatteita, erilaisia käsitöitä ja koristeita.

Viime vuodet ovat näyttäneet, että taljakaupalla ei poromies rikastu. Vielä noin nelisen vuotta sitten porontaljasta saattoi saada yli 20 euroa. Viime vuonna ja tänä syksynä hinta on laskenut yli puoleen aiemmasta.

– Taljan hinta on vaihdellut todella paljon: 25 eurosta 2,5 euroon. Kymmenen euroa on meidän hintamme tänä vuonna, siitä ei ole oikein vara tulla enää alaspäin, kertoo Lapin paliskunnan poroisäntä ja Vuomaselän teurastamolla teurastava Antti Äärelä.

Myös Paliskuntien yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila toteaa, että Lapin paliskunnan ja Vuomaselän teurastamon kokemukset eivät ole tänä syksynä ainutlaatuisia.

– Taljat eivät ole oikein liikkuneet. Tämä johtuu siitä, että meillä on isompia taljanostajia hyvin vähän. Se on sillä tavalla herkempi markkina, että jos sieltä ostaja häipyy, taljat jäävät käsiimme. Tämän kanssa pitää tulevina vuosina miettiä uudenlaisia ratkaisuja, arvelee Ollila.

Jo vuonna 2017 taljakaupoissa oli havaittavissa muutoksia. Pohjoisimmille paliskunnille siinä oli haastetta, sillä taljamarkkinoilla oli enää vain yksi ostaja, joka pystyi itse siten määrittelemään hinnan.

Tuolloin taljan hinta laskikin monella eurolla. Sallivaaran paliskunnan teurastamon edustaja Juhani Länsman kertoi silloin, että taljan hinta heidän paliskunnassaan laski viidestätoista kymmeneen euroon.

Kuluja syntyy ja myyjänkin saatava osansa

Porojen nylkemispäivänä Vuomaselän teurastamolla vauhtia riittää, kun satoja ja taas satoja taljoja nyljetään. Teurastamon ulkopuolella puolestaan taljatyöntekijät suolaavat taljoja ja latelevat niitä 60–70 taljan kasoihin varastoimista varten.

Taljojen valmistelu ostajia varten ei ole ilmaista työtä. Työhön tarvitaan jokaisella nylkemiskerralla vähintään muutaman ihmisen työpanos. Paliskunnat ovatkin alkaneet pohtia, kannattaako työhön enää laittaa työntekijöitä, jos porontaljan hinta laskee liian alas.

Vuomaselän teurastamon Sulevi Sieppi toteaa, että muutaman euron hinnalla taljoja ei enää kannata järjestää myytäväksi.

Hänen mielestään nykytilanteessa kannattaakin pohtia sitä, pitäisikö taljat laittaa sen sijaan jätteeseen päiden, mahojen ja keuhkojen tapaan.

– Olemme pyrkineet siihen, että kaikki taljat kuljetetaan johonkin täältä teurastamolta. Kulujahan siitä syntyy ja kyllähän myyjänkin täytyy jonkinlainen hinta tuotteesta saada, pohtii Sieppi.

Täyteen varastoon ei uusia taljoja kannata ostaa

Suomessa porontaljoja ostavat suurempia määriä ainakin Lapin Nahka Rovaniemeltä ja Kemin nahkatarvike. Tämän lisäksi markkinoilla on muutamia pienempiä toimijoita.

Suurista ostajista esimerkiksi ruotsalainen Kero ostaa vuosittain 30 000–40 000 taljaa, mistä yritys valmistaa poronnahkatuotteita myyntiin. Nahkayrityksen johtaja Tomas Kero kertoo, että poronnahan ja taljojen hinta muuttuu joka vuosi.

– Markkinat määrittelevät hinnan. Mitä enemmän kysyntää, sitä enemmän hinta nousee. Mitä vähemmän taljaa ostetaan, sitä halvempi hinta on, sanoo Tomas Kero.

Tomas Keron mukaan muutamia vuosia sitten taljan hinta oli yli 20 eurossa. Tämä näkyi heidänkin toiminnassaan ja näkyy edelleen. Kero kertoo, että asiakkaat ihmettelevät hinnan jatkuvaa muuttumista.

Yhdeksi syyksi taljakauppojen heikkouteen aiempiin vuosiin verrattuna Tomas Kero arvelee sen, että monen yrityksen varastoihin ei enempää taljoja kannata sulloa.

– Varastot ovat täynnä, sillä kysyntää on ollut vähän heikommin. Varastoja ei kannata siitä syystä täyttää lisää, hän toteaa.

Jotkut saamelaispaliskunnat myyvät porot taljoineen

Saamelaisalueella monen paliskunnan porokaupat ja sen myötä myös taljakaupat ovat kiinni siitä, millaisiin kauppoihin päädytään.

Esimerkiksi Näätämön ja Vätsärin paliskunnassa Itä-Inarissa ei vielä tiedetä, mihin poroja tänä talvena myydään.

Vätsärin paliskunnan poroisäntä Tuomas Semenoff kertoo, että he eivät vielä ole tehneet kauppoja minkään lihaa ostavan firman kanssa.

– Taljakauppa on paljolti kiinni siitä, mihin myymme poroja, sillä jotkut ostavat porot elävinä ja silloin taljat menevät sitä kautta. Aiempina vuosina olemme kuitenkin käyneet kauppaa Veljekset Röngän kanssa ja silloin olemme myyneet taljat erikseen Kerolle markkinahintaan. Tämän syksyn tilanne on yhä auki, Semenoff sanoo.

Jotkut paliskunnat, kuten esimerkiksi Muddusjärven, Paistunturin ja Käsivarren paliskunnat myyvät tänä vuonna poroja joko Polarican alaiselle Wildealle tai Ruotsiin W. Eliasson -lihanjalostamolle, joka nylkee porot Rovaniemellä.

Kumpikin yrityksistä ostaa porot elävänä siten, että kauppaan kuuluvat sekä lihat että taljat. Esimerkiksi poroisäntä Ari-Heikki Aikio Paistunturin paliskunnasta kertoo, että heidän taljansa menevät suoraan lihanostajalle, joka sitten Rovaniemellä nylkee porot.

Viiden lapsen yksinhuoltaja, joensuulainen Kirsi Vento, 42, pyyhkii syöttötuolissa istuvan Eemelin nenää. Samalla hetkellä 5-vuotiaalla Hilja-Tuulialla on äidille tärkeää asiaa.

Pari vuotta vanhempi Vinski on jo syönyt aamupalan ja istuu television ääreen peittoon kääriytyneenä. Eletään syyslomaviikon arkiaamua Joensuun Utrassa.

Kirsi Vennon viidestä lapsesta enää pienimmät ovat kotona. Kaksi vanhinta, 16-vuotias tytär ja 18-vuotias poika ovat muuttaneet jo pois kotoa ja käyvät koulua muualla.

– Pyöritän arkea ja lomaa yksinään. Minusta tuli yksinhuoltaja eron seurauksena nuorimmaisen syntymän jälkeen, Kirsi Vento sanoo.

Ruletti pyörii kokemuksella ja rutiinilla.

Työelämän ote kiristynyt

Joensuulainen Kirsi Vento opiskelee lähihoitajaksi ja pystyy sovittelemaan opiskelua lasten aikatauluihin esimerkiksi loma-aikoina.

Kaikilla yksinhuoltajilla ei ole yhtä hyvä tilanne, vaan moni joutuu tukalan paikan eteen, kun töistä ei saa vapaata. Työelämän vaatimukset ovat monella työpaikalla tiukentuneet eikä työ - ja loma-aikojen joustoille ole enää varaa entiseen malliin.

Työelämän otteen kiristyminen on huomattu Yhden Vanhemman Perheiden Liitossa.

– Yleinen linja on se, että työelämä on koventunut ja joustot on käytännössä karsittu pois. Yksi esimerkki tästä on naisvaltainen kaupan ala, jossa aukiolot ovat vapautuneet, sanoo liiton puheenjohtaja Susanna Kavonius.

Kavoniuksen mukaan laki sanoo, että työnantajan pitää olla tasapuolinen.

– Työvuoroja pitää voida muokata puolin ja toisin. Lapsettomillahan voi olla esimerkiksi vanhat vanhemmat, joita voi joutua hoitamaan.

Työpaikka vaihtoon tarvittaessa

Kirsi Vento on tehnyt monenlaisia töitä ennen lähihoitajaopiskeluja. Hänen mielestään yksinhuoltajallakin on vaihtoehtoja.

– Edellisessä työpaikassani joustettiin, ja olenkin sitä mieltä, että sellaiseen työpaikkaan ei kannata jäädä, jossa ei jousteta. Aina on vaihtoehtoja ja aina on lapset pistettävä etusijalle.

Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry:n puheenjohtaja Susanna Kavonius esittää ratkaisuksi muun muassa kotipalvelua ja työpaikkojen omia päiväkoteja.

– Pitäisi oikeasti miettiä, olisiko mahdollista, että yksinhuoltaja voisi palkata kodinhoitajan yhteiskunnan tuella. Maksu määräytyisi tulojen mukaan niin kuin päivähoidossakin.

Isoille työpaikoille, kuten esimerkiksi sairaaloihin, hän ehdottaa omia päiväkoteja, joissa työntekijöiden pienet koululaiset voisivat viettää aikaa lomilla, jos vanhempi on töissä.

Väestöliiton hankepäällikö Anna Kokko muistuttaa, että työpaikoilla yritetään ottaa huomioon vanhempien toiveet, mutta esimerkiksi projektiluonteisessa työssä se ei aina ole helppoa. Yhdeksi ratkaisuksi hän esittää ennakointia.

– Työpaikoilla pitäisi jo keväällä ennakoida syksyn lomat. Kesälomiin osataan jo varautua, mutta syksyyn ei.

7-vuotias Vinski Vento ei ole ennakoinut seuraavaa lomaa, vaan keinuu tyytyväisenä pihakeinussa ja luettelee viikon tekemisiä.

– Olen ollut lomalla ja käynyt Mäkkärissä. Sitten uimaan ja leikkimään ja katsomaan ehkä aika paljon telkkaria ja ehkä syömään herkkuja.

Lähes neljäsosassa perheistä vain yksi vanhempi

Yksinhuoltajien määrä Suomessa kasvaa koko ajan. Kaikista lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on 22 prosenttia. Suurin osa yksinhuoltajista, yli 80 prosenttia, on naisia.

Yksinhuoltajien joukossa on eronneita, leskiä sekä heitä, jotka ovat vapaaehtoisesti halunneet perustaa perheen yksin.

Viiden lapsen yksinhuoltaja Kirsi Vento on sitä mieltä, että yksinhuoltajiin saatetaan suhtautua edelleen nurjasti.

– Kyllä sellaisia ennakkokäsityksiä on vielä olemassa. Varsinkin, jos ero on tullut ja lapsilla on useampi eri isä. Siihen liittyy sellainen häpeän tunne, että ei oikein uskalla pyytää ja hakea apua.

Avun ja tuen saamiseksi Kirsi Vento on perustanut Joensuuhun Yhden Vanhemman Perheet ry:n, josta hän toivoo yksinhuoltajien rinnalle kulkijaa.

– Itse kaipasin vertaistukea, kun Eemeli syntyi ja siitä se ajatus lähti. Monesti yksinhuoltajien voimat eivät esimerkiksi tahdo riittää taistelemaan joka puolelta hyökyvän byrokratian kanssa.

Vasta yli puoli vuosisataa ensimmäisen avaruuskävelyn jälkeen avaruudessa on todistettu tänään ensimmäistä kertaa pelkästään naisista koostuvan tiimin avaruuskävelyä. Historialliselle kävelylle Kansainväliseltä avaruusasemalta lähtivät Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan astronautit Christina Koch ja Jessica Meir.

Tätä ennen avaruuskävelyllä on aina ollut naisastronautin lisäksi miesastronautti.

Naisastronauttien historiallisen avaruuskävelyn piti alun perin toteutua jo keväällä, mutta se peruuntui, koska Nasalla ei tuolloin ollut antaa kahta M-kokoa olevaa avaruuspukua.

Nasa julkaisi tänään Twitterissä kuvan astronauteista ennen avaruuskävelyä.

Video avaruuskävelystä on nähtävissä tästä tviitistä.

Kochin ja Meirin avaruuskävelyn tehtävänä oli aseman aurinkopaneelin osien vaihtaminen.

Ensimmäinen avaruuskävelyn tehnyt ihminen oli venäläinen kosmonautti Aleksei Leonov. Hän teki historiallisen kävelyn 18. maaliskuuta 1965.

Lounais-Suomen poliisi epäilee 16-vuotiasta tyttöä tapon yrityksestä.

Kyseessä on sama henkilö, jota poliisi etsi perjantaiaamuna Harjavallassa. Tyttöä etsittiin muun muassa poliisikoirien ja droonien avulla.

Tämän hetkisen tiedon mukaan tyttö oli hyökännyt teräaseen 52-vuotiaan naisen kimppuun. Teko on sattunut yksityisessä asunnossa Satakunnantiellä Harjavallassa perjantaina aamuyöllä. Väkivalta on ollut hengenvaarallista. Hyökkäyksen jälkeen tekijä pakeni paikalta.

Uhri kykeni soittamaan itselleen apua ja hänet kuljetettiin sairaalahoitoon. Uhrin tila ei ole tällä hetkellä hengenvaarallinen.

Tutkinnan edetessä epäillyn ikä tarkentui 17 vuodesta 16 vuoteen. Epäiltyä etsittiin perjantaina nelisen tuntia pitkin Harjavaltaa. Etsintöjen seurauksena epäilty saatiin kiinni Harjavallan keskustassa hieman ennen kymmentä.

Aiheesta aiemmin:

Harjavallassa etsitty nuori nainen saatu kiinni – epäillään väkivaltarikoksesta

Torstaina sorvattu brexit-sopimus tuodaan lauantaina Britannian parlamenttiin käsiteltäväksi.

Poikkeuksellinen istunto alkaa puoli kahdeltatoista. Poikkeuksellinen siksi, että vastaavanlainen istunto oli edellisen kerran vuonna 1982. Tuolloin parlamentti joutui ottamaan kantaa Britannian suunnitelmiin hyökätä Falklandin saarille.

Lauantain istunnon aluksi pääministeri Boris Johnson pitää edustajille puheen. Sen jälkeen luvassa on puolentoista tunnin mittainen keskustelu aiheesta. Ja lopuksi äänestetään, hyväksytäänkö sopimus vai ei.

Pääministeri Johnson tarvitsisi 320 ääntä 650-paikkaisessa parlamentissa sopimuksen taakse, jotta se menisi läpi.

Edustajista osan kanta on jo etukäteen selvillä, mutta myös kysymysmerkkejä on paljon.

Pohjoisirlantilainen Demokraattinen unionistipuolue on ilmoittanut, että se ei anna tukeaan sopimukselle. Oppositiossa istuva työväenpuolue, Skotlannin kansallispuolue sekä liberaalidemokraatit ovat ilmoittaneet vastustavansa sitä.

Konservatiivit

Pääministerin konservatiivipuolueella on 288 paikkaa. Sopimuksella ei kuitenkaan ole varauksetonta tukea edes pääministerin omassa puolueessa.

Suuremman osan odotetaan äänestävän sopimuksen puolesta, mutta joukossa on mahdollisesti jopa 80 edustajaa, joiden mielestä se ei ole riittävän hyvä.

Tämän joukon kovaan ytimeen kuulunee alle 30 edustajaa.

DUP

Demokraattisen unionistipuolueen DUP:n kymmenen edustajan kanta on Johnsonin kannalta ongelmallinen.

Puolue on pääministeripuolueen liittolainen, mutta tukea sopimukselle ei ole tulossa. Lisäksi DUP:n edustajian äänestyskäyttäytymisellä uskotaan olevan vaikutusta joidenkin brexitiä tukevien edustajien mielipiteeseen.

Konservatiiveista eronneet

Pääministeri Johnson erotti puolueestaan 21 konservatiivia syyskuussa, koska he eivät tukeneet hänen suunnitelmaansa erota EU:sta – sopimuksella tai ilman.

Lisäksi yksi hallituksen ministeri, Amber Rudd, jätti puolueen ja edustaa nyt riippumattomana.

Tästä porukasta osa saattaa asettua sopimuksen taakse, osa taas ei, vaan vaatii todennäköisesti uutta kansanäänestystä.

Työväenpuolue

Oppositiossa istuvalla Työväenpuolueella on 245 paikkaa parlamentissa. Puolueen johtaja Jeremy Corbyn ilmoitti heti torstaina, että sopimusta ei hyväksytä.

Työväenpuolueessa on kuitenkin oma, pieni "kapinallisten" ryhmittymä, joka on asettunut aiempien brexit-esitysten taakse. Vähän suurempi, noin kahdenkymmenen edustajan ryhmä on myös kysymysmerkki. He saattavat hyvinkin tukea Johnsonin esitystä.

Muut puolueet

Parlamentissa istuvat muut puolueet tulevat todennäköisesti äänestämään sopimusta vastaan.

Mukaan lukien 35 edustajan Skotlannin kansallispuolue, 19 edustajan liberaalidemokraatit ja loput pienemmistä puolueista.

Riippumattomissa edustajissa on sekä vastustajia, että niitä, jotka saattavat kannattaa sopimusta.

Parlamentti hylkäsi Johnsonin edeltäjän Theresa Mayn neuvotteleman sopimuksen kolme kertaa – tosin vastustajien joukko pieneni kerta kerralta.

Toistaiseksi viimeisen äänestyksen hallitus hävisi 58 äänellä.

Britannian pitäisi jättää Euroopan unioni viimeisenä päivänä lokakuuta.

Neronleimauksen iskeminen ei katso paikkaa tai aikaa. Sen voi saada vaikkapa kotirannassa tynnyrisaunan portailla vilvoitellessa.

– Voi että, kun ois pyyhkeessä henkselit, niin pysyisi päällä!

Näin 6-vuotias Jiri Lindén tuumaili äidilleen mietteliäänä kesällä 2018 Jämsän Koskenpäällä.

Pojan tuumaus ei kuitenkaan jäänyt pelkäksi heitoksi, sillä yrittäjä-äiti Katja Lindén tarttui syöttiin ja aloitti henkselipyyhkeen suunnittelun toisen paikkakunnan yrittäjän kanssa.

– Olin ajatellut ideaa jo jonkin aikaa, nyt 7-vuotias Jiri Lindén kertoo.

Ensin pyyhkeestä valmistettiin protomalli.

Pienen tuotekehittelyn jälkeen sille haettiin jo hyödyllisyysmallisuojaa, eli toisin sanoen “pikkupatenttia” (Keksintösäätiö). Se on kehitetty patenttisuojan ja mallisuojan välisen kuilun täyttämiseksi, sillä patentoitavuudelle asetetut vaatimukset ovat korkeat. Patentointi on hidas, keskimäärin kaksi ja puoli vuotta kestävä ja harkintaa vaativa prosessi.

Slogan, "pyyhe, joka pysyy päällä", syntyi sekin yhtä mutkattomasti kuin koko tuote. Miesten mallin henkselipyyhe on lannepyyhe, jossa on ristiolkaimet. Sen leveyttä ja henkseleitä voi säätää.

Tänä kesänä pyyhe on ehtinyt kerätä ihasteluja jo valtakunnallisessa Saunapäivässä. Jiri ja hänen isänsä pelasivat jalkapalloa pyyhe päällä.

– Ihmiset ihastelivat, että voiko olla todellista, ettei tällaista ole aiemmin keksitty. Näin yksinkertainenkin asia voi olla vielä keksimättä. Tämä opetti, että lapsia kannattaa kuunnella arkielämän tohinassa. Sieltä tulee hyviä vinkkejä, Katja Lindén muistuttaa.

"Keksiminen lähtee kouluista"

Jirin kaltaisia uusia keksijöitä todellakin kaivataan, sillä Suomessa patentoitavien keksintöjen määrä on kovassa laskussa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämien patenttien määrä on puolittunut ja kahdenkymmenen vuoden takaiseen määrään verrattuna patentteja myönnetään enää neljäsosa. Suomalaiset ovat aina olleet uusien patenttien määrässä asukaslukuun suhteutettuna Euroopan kärjessä.

Nyt sieltä on pudottu sijalle viisi.

Tilastot kertovat myös, että moni keksijä tähtää suoraan ulkomaille.

– On nähtävissä, että pysyvästi meillä ollaan verrokkimaihin alempana tutkimus- ja kehityspanostusten määrässä. Se on suuri huolenaihe, koska sitä kautta tulee patentteja, ja patenttihakemusten määrä kertoo kansakunnan hyvinvoinnin tilasta, Patentti- ja rekisterihallituksen patentti- ja tavaramerkkitulosalueen johtaja Jorma Hanski sanoo.

Mikä sitten tukisi trendin kääntämistä noususuuntaiseksi? Vastaus on ilmeinen. Nuoret täytyy saada löytämään keksimisen riemu.

– Keksiminen lähtee kouluista. Kouluissa pitää olla valmiudet opettaa vaikkapa ohjelmointia ja robotiikkaa. Tällöin saadaan nuorista keksijöitä, Kehittämisyhtiö Witas oy:n innovaattori Jari Heilmann sanoo.

7-vuotias bisnesmies

Äidin mukaan Jiri Lindén on ollut pienestä saakka kekseliäs.

– Hänessä on bisnesmiesominaisuuksia. Sen hän sanoi haaveammatikseen jo 3–4 -vuotiaana. Silloin vähän naureskelimme, mutta nyt näyttää, että hänessä todellakin on liikemiehen vikaa, Katja Lindén sanoo.

Kotimainen henkselipyyhe yritetään saada jo joulumarkkinoille, mutta vilkkainta myyntisesonkia uskalletaan luvata vasta ensi kesälle.

– Ompelijat tekevät joulusesongin suhteen Jyväskylässä parhaansa. Neuvottelut yhden isomman valmistajan kanssa ovat jo käynnissä, Katja Lindén paljastaa.

Markkinointi ja myynti on ollut Katja Lindénille uuden opettelua. Jatkossa avuksi on otettava alan ammattilaisia. Kun keksintöjen makuun on päästy, äiti ja poika uskovat, ettei henkselipyyhe jää heidän ainoaksi ideakseen.

Perhe puuhaa henkselipyyhkeen parissa toistaiseksi omin resurssein, eikä tuotteelle ole saatu vielä ulkopuolista rahoitusta. Henkselipyyhkeen ympärille perustettu yritys on jatkossa tarkoitus luovuttaa lasten nimiin.

Jiri ja Katja Lindén kertovat, että heillä on tulevaisuuttakin varten vielä pari ässää hihassaan, mutta niistä ei vielä puhuta.

– Tulevaisuus näyttää, mihin mennään, Katja Lindén myhäilee salaperäisesti.

Jiri nyökkää vieressä.

Henkselipyyhkeestä kertoi ensimmäisenä Maaseudun Tulevaisuus.

Matkustajajuna halkoo uinuvan oloista suomalaista korpitaivalta. Ohjaamon ikkunasta näkyy kiskojen lisäksi vain metsää, hämärä on jo saapumassa.

Vauhtia junalla on reilusti toistasataa kilometriä tunnissa. Jossain veturinkuljettajalta katveessa, mäntyjen takana, ottaa satoja kiloja painava eläin muutaman määrätietoisen askeleen kohti rautatietä.

Vaara syntyy kuin tyhjästä, kunnes törmäys on jo väistämätön. Veturinkuljettaja ei ehdi nähdä muuta kuin vilauksen edessä siintävässä hirvestä, ennen kuin osuu.

Kotkalainen veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen on ollut tällaisessa tilanteessa neljästi.

– Kyllä se aikamoinen pamaus on. Jokainen voi sen kuvitella. Parhaimmassa tapauksessa vauhtia on 200 kilometriä tunnissa. Kun eteen tulee 600-kiloinen hirvi, niin ei se mitenkään hieno tunne kuljettajalle ole, Hämäläinen kuvailee.

Viimeksi Hämäläisen ohjaama juna törmäsi hirveen toukokuussa.

Pahinta jälki on silloin, kun suurikokoinen hirvi säntää eteen kovassa vauhdissa ja osuu keskelle veturin keulaa. Kuljettajan keinot ovat silloin vähissä.

– Se kyllä hätkähdyttää. Ikkuna peittyy verestä, ja törmäys tuntuu matkustamossa asti. Jos on mahdollisuus jarruttaa, silloin jarrutetaan tai vähintään soitetaan äänimerkkiä, Hämäläinen sanoo.

Ei voi pestä

Kun 4 000 tonnia painava juna osuu vauhdilla eläimeen, jälki ja haju on sen mukaista.

Aina veturia ei kuitenkaan ole mahdollista puhdistaa kesken matkanteon. Välillä on pakko ajaa asemalle saakka, vaikka näky olisikin järkyttävä.

– Harvoin kuljettaja pystyy sitä juomapullon kanssa pesemään matkan varrella. Varsinkin talvella on mahdotonta edes yrittää pestä junaa ennen varikkoa, koska osat ja laitteet voivat jäätyä.

Hämäläinen muistelee muutaman vuoden takaista tapausta, jossa Rovaniemeltä Helsinkiin matkalla ollut juna ajoi kolmen hirven yli.

– Sitä ei voitu pestä aiemmin pakkasen takia, Hämäläinen kertoo.

Kelpaa korkeintaan koirien ruoaksi

Junan ja hirven välisiä onnettomuuksia tapahtui Suomen rautateillä viime vuonna noin sata. Kaikkiaan VR on arvioinut, että vuosittain junan alle jää 300–400 eläintä.

– Pääsääntöisesti hirville käy näissä tilanteissa huonosti. Sitä pienemmät riistaeläimet, kuten kauriit menevät käytännössä silpuksi, kuvailee Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas Suomen Riistakeskuksesta.

Törmäyksen tapahduttua veturinkuljettaja ottaa yhteyttä Finrailin liikenteenohjauskeskukseen ja ilmoittaa tarkan onnettomuuspaikan sekä kuvailee, mitä on tapahtunut.

Liikenteenohjauskeskuksesta tieto välitetään hätäkeskukselle, minkä jälkeen viranomainen voi kutsua onnettomuuspaikalle suurriistavirka-avun eli SRVA:n. Sen toimintaa organisoivat riistanhoitoyhdistykset.

– Virka-apu vie ruhon pois tai selvittää mahdollisuuksien mukaan onnettomuudessa olleen eläimen kunnon. Yleensä törmäyksissä mukana olleet eläimet ovat joka tapauksessa niin pahasti loukkaantuneita, että ne täytyy löydettäessä lopettaa, riistapäällikkö Erkki Kiukas kertoo.

Osuessaan kokonaan täydessä vauhdissa olevaan junaan eläimen selviämismahdollisuudet ovat käytännössä nolla. Lain mukaisesti ruhot kuuluvat tällaisissa tilanteissa riistanhoitoyhdistyksille.

– Mutta törmäykset junan kanssa ovat usein niin rajuja, että hirvien jäänteet kelpaavat korkeintaan koirien ruoaksi, Kiukas huomauttaa.

Useimmiten matka jatkuu

Aina junamatka ei keskeydy tai edes hidastu hirvionnettomuuden takia. Kaikki riiippuu siitä, miten paha osuma on ollut. Sama koskee myös matkustajien informointia.

Jos tärähdys tuntuu selvästi ja matkustajat hämmentyvät tilanteesta, on paikallaan kertoa, mistä kaikki johtuu. Törmäyksistä ilmoitetaan myös muille lähellä oleville junille.

– Veturi voi pahimmassa tapauksessa rikkoutua niin, että se jää radalle eikä sillä pysty jatkamaan matkaa. Useimmiten selvitään työntekijän omalla korjauksella. Joskus ei tapahdu mitään vahinkoa, veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen toteaa.

VR on arvioinut, että kolmannes hirvionnettomuuksista aiheuttaa veturiin vikaa. Neljäsosassa tapauksista joudutaan lähettämään paikalle uusi veturi.

Veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen ei ole joutunut yhdessäkään neljästä hirvionnettomuudesta keskeyttämään matkantekoa pitkäksi aikaa.

– Kerran jouduin tilkitsemään paineilmaletkuja, että pääsin varikolle asti. Koskaan ei ole tarvinnut vaihtaa veturia kesken matkan.

Hirvet liikkeellä nyt

Viime lauantaina koko maassa alkanut hirvenmetsästyskausi on saanut suurriistan liikkeelle. Autoilijat tapaavat tarkkailla ympäristöään syksyisin aamu- ja iltahämärissä erityisen tarkasti, mutta eteen säntäilevät hirvet ovat ongelma myös rautateillä.

– Kyllä siitä rahallistakin vahinkoa aiheutuu, jos kalustoa menee rikki. Rautateillä ei juuri ole aitoja, jotka estäisivät hirvien pääsyn raiteille. Toisaalta riista-aidat voisivat aiheuttaa kunnossapitäjille harmia, jos junaradalle pääseminen vaikeutuisi, Jyri Hämäläinen pohtii.

Hän ei allekirjoita, että syksy olisi hirvenmetsästysajasta huolimatta rautateillä sen vilkkaampaa hirviaikaa aikaa kuin muulloin. Hirviä liikkuu pitkin vuotta, myös talvella. Silloin harmia aiheutuu kenties jopa enemmän kuin syksyllä.

– Jos metsässä on paljon lunta, hirvet saattavat hakeutua raiteille. Lumettomalla raiteella on helpompi kulkea kuin hangessa, sanoo Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas Suomen Riistakeskuksesta.

Koiran yli ajaminen tuntui pahalta

Suomen maanteillä on tilastojen mukaan joitain hirvikolareiden kannalta erityisen riskialttiita paikkoja tai tieosuuksia.

Viime vuonna maanteillä eniten hirvionnettomuuksia sattui Kouvolassa ja vähiten pohjoisimmassa Lapissa. Rautateillä onnettomuudet eivät näytä keskittyvän erityisesti millekään tietyille osuuksille.

Riistakeskuksen tietojen mukaan hirvionnettomuuksia tapahtuu melko tasaisesti Suomen rataosuuksilla. Pelkästään Kaakkois-Suomessa on tänä vuonna tehty parikymmentä virka-apupyyntöä junien ja hirvien törmäyksistä. Riistapäällikkö Erkki Kiukkaan mukaan määrä on suunnilleen samaa luokkaa kuin edeltävinä vuosina.

Veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen sanoo huomanneensa, että mitä enemmän ympärillä on metsää, sitä runsaammin hirviä radan lähellä liikkuu. Hän mainitsee esimerkkeinä Kouvolan ja Pieksämäen sekä Luumäen ja Lappeenrannan väliset osuudet.

– Kymenlaakson puolella Juurikorpi–Inkeroinen-välillä tuntuu myös olevan paljon hirviä. Sillä välillä minullekin on sattunut onnettomuus.

Koirat harmittavat eniten

Henkilövahingot ovat veturinkuljettajille traumaattisia kokemuksia, mutta myös eläimen yli ajaminen saattaa tuntua pahalta. Varsinaisia pelkotiloja niistä ei kuitenkaan kahdeksan vuotta kuljettajana toimineelle Hämäläiselle ole aiheutunut.

Koiran jääminen junan alle jäi kuitenkin kaivelemaan mieltä.

– Hirvikoiria näkee radan varsilla jonkin verran metsästysaikana. Väkisinkin niitä päätyy raiteille, kun ratojen varsilla metsästetään. Koiran yli ajaminen ei todellakaan tunnu mukavalta. Se on ollut itselleni erityisen kova paikka, kertoo Jyri Hämäläinen.

Lue seuraavaksi: Näetkö tässä videossa hirven? Suurin osa ei näe

Raaseporin tasoristeysturmassa menehtyneen nuoren äiti, kokkolalainen Annika Lassila haluaisi, että onnettomuuden oikeuskäsittely loppuisi. Muut omaiset ovat Lassilan mukaan samaa mieltä.

– Toivoisin, että autoa kuljettanut nuori mies saisi jatkaa omaa elämäänsä eteenpäin. Hän kantaa ihan tarpeeksi mukanaan loppuelämänsä.

Lassilan mukaan oikeuskäsittelyllä ei ole omaisten elämään juurikaan merkitystä, sillä surun kanssa eletään päivä kerrallaan joka tapauksessa. Autoa ajaneen nuoren puolesta ollaan huolissaan.

– Olen hyvin pahoillani hänen puolestaan, hän ei todellakaan tahallaan ajanut sinne junan alle. Äitinä ajattelen, että se voisi olla kenen tahansa äidin poika ja se olisi voinut olla omakin poika joka ajaa autoa sinä aamuna.

Kolme varusmiestä kuoli ja viisi loukkaantui syksyllä 2017, kun henkilöjuna törmäsi puolustusvoimien miehistönkuljetusautoon Skogbyn tasoristeyksessä Raaseporissa.

Käräjäoikeus vapautti kuorma-autoa kuljettaneen varusmiehen syytteistä, muun muassa kolmesta kuolemantuottamuksesta, mutta apulaisvaltakunnansyyttäjä valitti ratkaisusta hovioikeuteen. Tällä viikolla alettiin kerätä adressia netissä oikeuskäsittelyn lopettamiseksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä saanut paljon palautetta

Käräjäoikeus on apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappen mukaan tulkinnut tapahtumien kulun oikein, mutta johtopäätöksistä valtakunnansyyttäjävirasto on eri mieltä.

– En ala käymään oikeutta julkisuudessa. Jos nyt sanoisin jotain, se voitaisiin tulkita niin, että syyttäjä pyrkii vaikuttamaan oikeuden käsittelyyn ennalta julkisuuden kautta.

Rappe sanoo saaneensa paljon palautetta sähköpostitse kansalaisilta kun hän päätti valittaa tuomiosta.

– Palautteessa on kyselty paljon esimerkiksi Puolustusvoimien vastuusta. Esitutkinnassa asiaa tutkittiin laajasti. Jotta voidaan tuomita rikoksesta, täytyy olla lainkohta, johon se perustuu. Nyt sitä ei löytynyt. Puolustusvoimilla on runsaasti omia ohjeistuksiaan, niistäkään ei löytynyt sellaista kohtaa, että joku olisi menetellyt väärin. Jos joku sellaisen löytää, minäkin olisin siitä kiinnostunut.

Nettiadressista Rappe ei hätkähdä.

– Netissä on kaikenlaista. On ymmärrettävää, että tämä erittäin ikävä tapaus herättää keskustelua.

Oikeustieteen professori: Kuljettajaa ei pitäisi tuomita rangaistukseen

Oikeustieteen professori Matti Tolvasen mukaan Raaseporin tapaus on poikkeuksellisen kiperä ja pulmallinen. Hän ymmärtää tapauksessa molempia osapuolia.

– Kuolemantuottamuksessa kynnys olla syyttämättä on korkea. Ja syyttäjänlaitoksen tehtävä on hakea linjauksia oikeuskäytäntöihin, että ehkä tässä nyt jotain ennakkoratkaisua haetaan.

Tolvasen sympatiat ovat kuitenkin syytetyn kuljettajan ja uhrien omaisten puolella. Hänestä käräjäoikeuden ratkaisu hylätä syytteet oli perusteltu ja ymmärrettävä.

Tolvasen mukaan vastaavaa tapausta ei ole Suomessa ollut. Lähimmäksi hänen arvionsa mukaan pääsee Korkeimman oikeuden ratkaisu, jossa polkupyöräilijä jäi oikealle kääntyvän kuorma-auton alle. Rekkakuski tuomittiin liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta sakkoihin, vaikka hänen oli lähes mahdoton havaita pyöräilijää.

Raaseporin tapaus on kuitenkin aivan erilainen ja vielä hankalampi. Olisiko kuljettajan pitänyt pyytää vieressään istuneelta apua ja luottaa toisen käden tietoon näkyvyyden suhteen?

– Jos tilanteessa ei ole voinut toimia toisin, rikosvastuuta ei tule. Tässä ollaan todella pulmallisen ratkaisun edessä.

Siksi Tolvanen uskookin, että hovioikeus hyväksyy tapauksen jatkokäsittelyyn. Yhdestä asiasta hän on ehdoton: Mentiin hoviin tai ei, todettiin kuski syyllistyneeksi huolimattomuuteen tai ei - häntä ei pitäisi tuomita rangaistukseen.

Lue lisää:

Netissä kerätään nimiä Raaseporin tasoristeysturman oikeuskäsittelyn lopettamiseksi

Raaseporin tasoristeysturman puinti oikeudessa jatkuu – syyttäjä valittaa ratkaisusta hovioikeuteen

Raaseporin tasoristeysturmakuskin syytteet kumoon käräjäoikeudessa: ei tuomiota eikä rangaistusta

Jopa yli puoli miljoonaa ihmistä on marssinut perjantaina Barcelonan keskustassa Katalonian separatistijohtajien saamien pitkien vankeustuomioiden nostattamien mielenilmausten toistaiseksi suurimmassa tapahtumassa.

Mielenosoittajia saapui Barcelonan keskustaan pitkinä letkoina koko päivän. Ylen Barcelonassa oleva toimittaja Maija Salmi kertoo suurimman osan kaupungista pysähtyneen Kataloniassa tänään järjestetyn yleislakon ja suurmielenosoituksen vuoksi.

– En ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa, useita mielenosoituksia vuosien mittaan seurannut Salmi hämmästelee valtavaa ihmismäärää.

Salmen mukaan mielenosoitukseen osallistuu kaikenlaisia ihmisiä.

– Kaikki eivät ole varauksettomia Katalonian itsenäisyyden tukijoita. Moni osoittaa mieltään tuomioita vastaan, Salmi kertoo Barcelonasta.

Protesti sujui valtavasta ihmismäärästä huolimatta pitkään rauhallisesti, mutta kuten Salmi päivällä julkaisemassaan Twitter-viestissä jo ennakoi, kiristyi tunnelma perjantai-iltana naamioituneiden nuorten käytyä poliisien kimppuun.

Mellakkapoliiseja on heitelty muun muassa kivillä. Kaduilla on sytytetty tulipaloja.

– Jos väkivalta jatkuu, kyllä Espanjan hallitus ryhtyy jonkinlaisiin toimiin. Jää nähtäväksi mitä hallitus aikoo tehdä, Salmi kommentoi.

Perjantai-iltana Espanjan sisäministeriö ilmoitti lähettävänsä kansalliskaartin jäseniä lisävahvistukseksi Barcelonan alueelle.

Turistikohteet ja kaupat sulkeneet ovia

Useita teitä on tukittu mielenosoituksen takia, ja juna- ja metroliikenne on takkuillut. El Pais -lehden mukaan lentoja on peruttu Barcelonan lentoasemalla yleislakon takia.

Katalonian alueella myös turistikohteita ja kauppoja on suljettu yleislakon vuoksi. Salmenmukaan lähes kaikki hänen asuinalueensa kaupoista olivat aamulla kiinni ja joukkoliikenne on toiminut huonosti.

Viranomaiset ovat ilmoittaneet sulkeneensa Sagrada Familia -kirkon, joka on yksi Barcelonan suosituimmista nähtävyyksistä.

Sairaalat pyrkivät järjestämään normaalit terveyspalvelut, mutta koulut ja päiväkodit on suljettu, listasi El Nacional -lehti.

Mellakoinniksi välillä kärjistyneet mielenosoitukset jatkuvat Kataloniassa jo viidettä päivää peräkkäin.

Vessapaperirullia, tulipaloja ja äärioikeistolaisia

Mielenosoittajat polttivat Barcelonassa myöhään torstai-iltana barrikadeja ja ottivat yhteen poliisin kanssa.

Yöllä palomiehet sammuttivat tulipaloja pitkälle aamuyöhön, kertoo El Pais-lehti. Tulipalojen sytykkeinä toimivat vessapaperirullat.

Ylen tietojen mukaan itsenäisyyttä ajava radikaali CDR-aktivistijärjestö oli keskiviikkona pyytänyt mielenosoittajia tuomaan mukanaan vessapaperirullia.

Niiden oli tarkoitus symboloida likaa, jonka Espanjan hallinto on jättänyt jälkeensä Kataloniassa sekä osoittaa, että mielenosoittajilla ei ole muita aseita.

AFP:n kirjeenvaihtajien mukaan mieltä osoittaneet nuoret heittivät torstaina myös polttopulloja, mihin poliisit vastasivat muun muassa ampumalla kumiluoteja heitä kohti. Reuters kertoo mielenosoittajien heitelleen poliiseja myös tuoleilla.

Torstaina noin 25 000 opiskelijaa ja heidän tukijaansa osoittivat mieltä Barcelonan kaupungintalon edustalla. Teitä tukittiin ympäri Kataloniaa polttamalla renkaita. Mielenosoittajat pysäyttivät Barcelonassa ajoittain myös junaliikennettä seisomalla raiteilla.

Katalonialainen El Nacional -lehti kertoi myös Espanjan hallinnon kannattajien mielenosoituksesta. Siinä protestoijat olivat lehden mukaan tehneet natsien käsimerkkiä sekä laulaneet Francon aikaista äärioikeistolaista laulua. Äärioikeiston mielenosoittajat myös ottivat yhteen itsenäisyysliikkeen kannattajien sekä poliisin kanssa.

Katalaanijohtaja haluaa uutta äänestystä

Eri puolilta Kataloniaa lähteneet mielenosoittajat ovat marssineet keskiviikosta lähtien kohti Barcelonaa vastustaakseen katalaanijohtajille langetettuja tuomioita.

Mielenosoitukset alkoivat maanantaina sen jälkeen, kun Espanjan korkein oikeus langetti 9–13 vuoden vankilatuomiot yhdeksälle Katalonian itsenäistymishankkeen johtajalle.

Katalonian aluehallinnon johtaja Quim Torra on vaatinut mellakoinnin lopettamista välittömästi. Hänen mielestään väkivaltaisuudet vahingoittavat separatistiliikkeen imagoa.

Torstaina Torra lupasi alueelliselle parlamentille vaativansa uutta itsenäisyysäänestystä vuoden 2022 alussa päättyvän toimikautensa loppuun mennessä.

Lue myös:

Katalonian aluehallinnon johtaja vaatii loppua väkivaltaisuuksille: "Ei ole mitään syytä autojen polttamiselle"

El Clasico siirtyy Barcelonan mielenosoitusten vuoksi – uusi pelipäivä löytyi joulukuulta

Barcelonan illassa taas mielenosoitus – katso video protesteista

Parodia on vaikea laji, satiiri lähes mahdoton – varsinkin musiikissa. Vaikka huumoribiiseillä on Suomessa pitkä perinne, silti jotkut kieli poskessa tehdyt laulut on otettu hyvin tosissaan.

Esittelemme nyt kolme tapausta.

Tango Pelargonia putos mummon akkunalta

Raja vakavaan, oikeaan musiikkiin on varsin häilyvä.

Erityisesti suomalainen tango oli 60-luvulla niin pyhä taidemuoto, että överiksikin vedetty meni läpi.

Kari Kuuva vietti tuon vuosikymmen alussa paljon aikaa rock-veljesten Eero ja Jussi Raittisen kotona. Eräänä iltana levyjen kuuntelu päättyi siihen, että Jussi alkoi jostain syystä soittaa tangoja.

Pojat kuuntelivat biisien tekstejä ja nauroivat niille hervottomina ja lattialla kieriskellen.

Kuuvan mielenkiinnon herätti erityisesti Veikko Tuomen esittämä Yksinäisen tie, jossa mm laulettiin:

Kun mä aamuöisin hetkiin

yksin yöltä unta anelen

Ja uupeneena houreretkiin

rakkauttani sanelen.

Kuuva ajatteli, että nyt on pakko edes yrittää panna paremmaksi.

Ja siellä Raittisilla tämän kaiken innoittamana syntyi Tango Pelargonia.

Kuuva aikoi levyttää oman parodiatangonsa karkeasti liioitellen, mutta kapellimestari Rauno Lehtinen kehotti häntä laulamaan niin kauniisti kuin osasi.

Näin lopputulos olisi herkullisempi.

Kuuva on myöhemmin joutunut myöntämään, että laulussa on parodisuudessaan huolimatta kaikki traagisen tarinan ainekset.

– Eräs säepari nauratti minua erityisesti tehdessä. Se oli se, missä "myrsky-yönä vaari hukkui" ja "tuonen käki jossain kukkui". Se meni musta niin yli kuin osasi, muisteli Kuuva Pekka Laineen Iskelmä-Suomessa.

– Sitten Lapista tuli kirje, jossa minulle selvitettiin, että tuonen käki on todella olemassa paikallisessa mytologiassa. Veti aika sanattomaksi.

Vuonna 1964 julkaistu kappale meni tangokansaan meni täydestä.

Se oli vuoden suurimpia hittejä ja sitä lauletaan edelleen mm. Seinäjoen Tangomarkkinoilla.

Martti Huuhaa Innanen

Nykyisin arvostettuna naivistisena taidemaalarina paremmin tunnettu Martti Innanen oli vinon huumoritajun omaava monilahjakkuus, josta ei todellakaan pitänyt tulla laulajaa.

Taide sekä erityisesti jazz-musiikki olivat nimittäin viehättäneet häntä lapsesta asti, joten Innanen ryhtyi ammattimuusikoksi soittaen aluksi rumpuja.

Vuonna 1952 hänen soittimekseen vakiintui kuitenkin kitara.

Martti Innanen toimi muusikonuransa lisäksi Yleisradion vahtimestarina vuodesta 1953 lähtien.

Humoristin uransa hän aloitti radiossa vuonna 1965 lukemaan parodista seikkailusarjaansa Seikkailija Joe Smith. Hän kirjoitti myös kuunnelmia, kuten villin lännen parodian Kostajan käsi ei vapise – ei ainakaan paljon.

Tuolloin Innanen tarjosi Joe Smithin tarinoita myös levy-yhtiölle, mutta Erik Lindström, säveltäjä ja levy-yhtiön omistaja ehdotti, että hän ryhtyisi laulajaksi ja levyttäisi iskelmäparodioita.

Innanen suostui.

Levyn kanteen painettiin "Martti Innanen esittää", ettei kukaan vaan kuvittelisi, että hän laulaa.

Hänen ensimmäinen levynsä oli Lindströmin säveltämä tangoparodia Elsa, kohtalon lapsi.

Single oli listaykkösenä neljä kuukautta, ja sitä myytiin yli 25 000 kappaletta.

Innasen mukaan ”umpitollo Suomen kansa” otti parodian tosissaan ja piti kappaletta "hirveän hienona".

Samaan syssyyn hän muisti useasti mainita, että "Suomen harjastukkainen kansa on ryssän ja ihmisen risteytys".

Ensilevyä seurasivat samana vuonna 1967 niin ikään Innasen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat Esteri, tyttö sadepisarain ja Urjalan taikayö.

Hittiputkea jatkoivat myöhemmin muiden muassa Kumiteräsaappaat ja Gunnarvierasmaalainen, jonka innoittamana hän teki viiden kuukauden mittaissen kertueen Gunnar-pässin kanssa.

Pässi tuotti lievästi sanoen ongelmia keikkapaikoilla ja hotelleissa, sillä lavojen siivoaminen papanoista aiheutti lisätöitä.

Innanen perusteli tempausta sillä, että pässin täytyi kiinnostaa suomalaista yleisöä, koska se mainittiin ulkomaalaisena ja siksi sen täytyisi olla ”jotain todella erikoista ja parempaa”.

Samana vuonna yhdysvaltalainenBillboard-lehti myönsi Innaselle vuotuisen tunnustuspalkintonsa parhaana kansallisena taiteilijana, ja hän on toistaiseksi ainoa kyseisen palkinnon saanut suomalainen.

Innasen 1970-luvulla käyttöön ottama lisänimi ”Huuhaa” oli hänen itsensä mukaan suomennos hänen ihailemansa jazz-muusikko Dizzy Gillespien taiteilijanimestä.

Innasen mukaan sana dizzy tarkoittaa suomeksi huuhaata.

Innasen viimeisiksi listahiteiksi jäivät sävelteokset Borneolaisen passipoliisin parempi huuhaalaulu ja Marduusialainen kissantervauslaulu, jolla hän sijoittui Syksyn sävel -kisassa neljänneksi.

Naivistina Innanen jatkoi omalla tyylillään ja jopa taulujen nimet olivat itsenäisiä taideteoksia, kuten Umpitollo seuraa tapahtumia Kälviän maitojunaseisakkeella tai Sörkan sällit kiistelevät Albert Einsteinin syntymävuodesta.

Innanen kuoli 83-vuotiaana vuonna 2014.

Metsurin koiraa potutti

Huumorimusiikki jatkoi Suomessa voittokulkuaan – joskus varsin yllättävillä poluilla.

Tangoparodioita tekivät 1970-luvulla myös Irwin, Veikko Lavi ja Jussi Raittinen, mutta vuonna 1981 tapahtui sellainen ihme, että rock-bändi teki humpan, josta tuli Ylen Metsäradion kestosuosikki.

Maineeseen ja kunniaan nousseen raisiolaisen SIG-yhtyeen toinen pitkäsoitto Sudet ilmestyi vain puoli vuotta esikoisen jälkeen ja sisälsi sellaisia ikivihreitä kuin Jos sä rakastat mua ja Koulu palaa, mutta myös humpppamukaelman Metsurin koira, jonka vastaaotto oli rock-piireissä varsin hämmentynyt.

Kansa biisin kyllä löysi.

Hei metsurin koira se nälissänsä ulvoo

Synkkä on tuuli ja valkoinen on maa

Metsuri lähti savotalle töihin

Koira on yksin ja koiraa potuttaa.

Levylle juuri tämä riimi oli tosin hieman radio-ystävällistetty, sillä keikoilla koiraa ei suinkaan potuttanut vaan käytössä oli eräs v-alkuinen sana.

Vaihdos kannatti.

Metsäradion kuuntelijakunta otti biisin omakseen ja se soi ohjelmassa pitkään seuranaan sellaisia kappaleita kuin Kaksi vanhaa tukkijätkää ja Kaunis Veera.

Onko sillä sitten mitään väliä, onko jokin laulu tehty vakavissaan vai kieli poskella?

Ei todellekaan, pääasia on sen kyky puhutella ihmisiä ja jäädä soimaan päähän.

Ja joskus sellaisen kappaleen tekeminen onnistuu artistilta vasta kun kaikki pidäkkeet on riisuttu.

Lue myös:

Suomalaisessa musiikissa soi apeus – kesäbiiseissäkin varaudutaan jo syksyyn

Metsäyhtiö Kotkamills on ottamassa ison askeleen kohti kehittämänsä muovittoman kuppikartongin läpimurtoa.

Kotkassa toimiva yhtiö kertoo solmineensa ensimmäisen ison sopimuksen muovittoman kuppikartongin toimittamisesta merkittävälle kansainväliselle asiakkaalle.

Sopimus kansainvälisen ketjun kanssa on solmittu tällä viikolla. Se on toimitusjohtajan Markku Hämäläisen mukaan toistaiseksi merkittävin sopimus, joka muovittoman kartongin toimittamisesta on tehty.

– Käytännössä toimitamme heille kartonkia jo parin viikon päästä. He teettävät kupit itse alihankkijallaan. Niiden on määrä olla kauppojen hyllyillä heti vuoden vaihteen jälkeen, Hämäläinen valottaa.

Paljon muuta uudesta asiakkaasta ei hiiskuta. Yhteistyöstä ja muun muassa tuotantomääristä kerrotaan tarkemmin vasta loppuvuoden aikana.

"Tästä se lähtee"

Hämäläinen otti noin viisi vuotta sitten ison riskin, kun aikakauslehtipaperin valmistukseen tarkoitettu paperikone Kotkan keskustassa sijaitsevalla tehtaalla päätettiin rakentaa uusiksi pakkauskartonkien valmistusta varten.

Samalla ryhdyttiin kehittämään kertakäyttöastioihin soveltuvaa kartonkia, jossa ei olisi lainkaan muovia, mutta joka kuitenkin kestäisi esimerkiksi nesteitä ja rasvaa. Tavallisessa kertakäyttökupissa on muovipinnoite, vaikka se vaikuttaisi pahviselta.

– Tästä se sitten lähtee! Uskomme, että kun saamme julki ensimmäisen ison yhteistyökumppanin, tarkoittaa se sitä, että monet pienemmätkin lähtevät liikkeelle. He näkevät, että nyt tuote toimii, kun tuo kuuluisa putiikkikin on tähän lähtenyt, Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen arvioi, että nimet saatetaan lähikuukausina vetää alle myös toisen merkittävän asiakkaan kanssa tehtävään sopimukseen.

Pitkä vääntö

Pakkauskartongin ja laminaattipaperin valmistaja Kotkamills on ottanut viime vuosina myös taloudellisia riskejä kehittäessään uutta tuotetta.

Yhtiö pysäytti yhden paperikoneen ja rakensi sen tilalle uuden, yli 200 metriä pitkän kartonkikoneen, joka käynnistettiin kesällä 2016.

Vuotta myöhemmin tehdas kertoi aloittavansa muovittoman kahvikuppikartongin säännöllisen tuotannon. Myös koetilauksia oli tuolloin jo virannut sisään.

– Olen erittäin tyytyväinen, että tähän ensimmäiseen kansainväliseen sopimukseen päästiin. Pitkä vääntö alkaa kantaa nyt hedelmää, Hämäläinen sanoo.

Kansainvälinen sopimus on myös merkki siitä, että asioita on tehty oikein.

– Jos tällainen globaali, iso putiikki lähtee yhteistyöhön, tarkoittaa se sitä, että tuote on hyvä ja se toimii. Heidän testauskäytäntönsä ottavat valtavasti aikaa. Jos sellaisen rumban pääsee läpi, tuotteen on oltava hyvä, Hämäläinen sanoo.

Lue lisää: Mies uhrasi omaisuutensa pelastaakseen maailman muovilta – "Jos tämä ei onnistu, minulle käy hyvin, hyvin huonosti"

Tuote toimii

Kotkamillsin kartongista valmistettuihin kuppeihin on jo voinut törmätä muun muassa isoissa tapahtumissa, kuten Kotkan Meripäivillä.

Lisäksi yhtiöllä on sopimus kouvolalaisen jääkiekkoseura KooKoon kanssa siitä, että ottelutapahtumissa siirryttäisiin käyttämään muovisten tuoppien ja muiden kuppien sijaan esimerkiksi pahvisia oluttuoppeja.

Muoviton kuppikartonki on ollut käytännössä valmis tuote huhtikuusta lähtien. Sen jälkeen reseptiin ei ole tehty muutoksia.

Tuotantomäärät ovat kuitenkin vielä pieniä. Tarkkaa määrää Hämäläinen ei halua kertoa, mutta kuvailee muovitonta kartonkia vielä startup-tuotteeksi.

– Pienempiä toimituksia on ollut keväästä lähtien. Toistuvia tilauksiakin on ollut useampia. Määrät eivät ole vielä kovin suuria, mutta joka puolelle maailmaa kartonkia on jo mennyt. Ensin muutama rulla, sitten ehkä kontti tai pari, Hämäläinen sanoo.

Yhtiön tavoite on, että muutaman vuoden kuluessa kartonkikoneella tehtäisiin puolet taivekartonkia ja puolet muovitonta, niin sanottua Barrier-tuotetta.

Koukkuun tarvitaan kuitenkin vielä suurempia kaloja.

Isojen brändien tietoisuuteen

Financial Times kertoi tällä viikolla, kuinka pikaruokajätti McDonald's ja kahvilaketju Starbucks käyttävät miljoonia euroja etsiessään ympäristöystävällisempää kuppia.

Myös Kotkamills on onnistunut pääsemään isojen ketjujen silmien alle.

Yhtiö osallistui muovittoman kuppikartongin kanssa NextGen Cup Challenge -kilpailuun, jossa isot ravintolaketjut etsivät uusia innovaatioita, jotka korvaisivat nykyisiä kuppeja ja pakkausmateriaaleja. Kotkamills tuli valituksi kahdentoista voittajan joukkoon.

Korvaavia kuppivaihtoehtoja etsivät saman kilpailun kautta myös muun muassa Coca-Cola, Nestle, pikaruokaketju Wendy's ja Yum! Brands, joka edustaa muun muassa Taco Belliä, Pizza Hutia ja KFC:tä.

– Hyöty on siinä, että tätä kautta olemme saaneet ovia auki samaan aikaan moneen eri paikkaan. Meidän ei ole tarvinnut käydä kaikkien näiden yhtiöiden kanssa samoja asioita läpi, vaan kun yksi tekee testit, tieto leviää, Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen mukaan kilpailua järjestämässä olleet ketjut ovat lähteneet testaamaan Kotkamillsin kuppia.

– Meillä on koeajoja meneillään. Niiden tuloksia tulee alkuvuonna. Nimiä emme voi sanoa.

Omalla alallaan Kotkaan rakennettu kartonkikone on maailman suurin. Hämäläinen näkisi mielellään ainakin kaksi tai kolme muutakin samanlaisen tai samantapaisen tuotteen valmistajaa.

– Jos Kotkassa tehtaalla tapahtuu jotain, vaikka tulipalo, ja tuotantoon tulee pitkäkin katkos on se huono vaihtoehto kaikille. Suurille ketjuille se voi vielä olla rajoittava tekijät, eivätkä siksi lähde vielä täysillä liikkeelle, koska tuottajia on vain yksi.

Kotkamillsillä muovittoman tuotteen läpimurtoa odotettiin jo ennen kesää, mutta vielä se on antanut odottaa itseään. Nyt katseet ovat ensi vuodessa.