Helsinkiin on saapunut jälleen tuhansia startup-yrittäjiä ja pääomasijoittajia, jotka kohtaavat kasvuyritystapahtuma Slushissa. Järjestäjät odottavat paikalle 25 000 vierasta, jossa on kasvua noin neljännes vuodentakaisesta.
Osan Slushin puheenvuoroista voi katsoa suorana lähetyksenä tapahtuman Youtube-kanavalta.
Intia saattaa tuoda markkinoille miesten ehkäisypistoksen ensimmäisenä maailmassa, kertoo intialaislehti Hindustan Times.
Ehkäisyruiske pistetään paikallispuudutuksessa kivesten lähellä sijaitsevaan, spermaa sisältävään putkeen. Pistoksen teho kestää 13 vuotta.
Hindustan Timesin mukaan Intian lääketieteellisen tutkimuksen neuvosto on menestyksekkäästi testannut ruiskeen kliinisissä kokeissaan. Nyt ehkäisyruiske on tutkijoiden mukaan lähetetty hyväksyttäväksi Intian valvovalle lääkeviranomaiselle.
Kokeita johtanut tutkija RS Sharma kertoo Hindustan Timesille, että kliinisiin kokeisiin osallistui 303 henkilöä ja kokeen onnistumisprosentti oli 97,3. Kukaan osallistujista ei raportoinut sivuvaikutuksista.
– Tuotetta voi huoletta kutsua maailman ensimmäiseksi miesten ehkäisyksi, Sharma vakuuttaa
Ehkäisyruiskeen hyväksyminen markkinoille ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu.
Tuote on ensimmäinen Intian kehittämä ehkäisyruiske, joten valvova lääkeviranomainen aikoo panna sen erityisen tarkkaan seulaan. Ruiskeen tarkastaminen voi kestää jopa kuudesta seitsemään kuukautta.
Intiassa kehitellyn ehkäisyruiskeen on tarkoitus toimia korvaajana miesten sterilisaatioleikkaukselle, joka on toistaiseksi kondomin ohella ainoa miesten oma ehkäisykeino.
Naisille on jo pitkään ollut tarjolla monia eri ehkäisyvaihtoehtoja, ja esimerkiksi naisten e-pillerit alkoivat yleistyä jo 1960-luvulla.
Intian hanke ei toki ole ensimmäinen laatuaan. Esimerkiksi Edinburghin yliopistossa testattiin muutama vuosi sitten ehkäisyruisketta, mutta kokeeseen osallistuneet miehet saivat runsaasti sivuvaikutuksia. Lopulta koko koe keskeytettiin.
Ruiskeen ohella myös muita lääketeollisuudessa on meneillään muitakin hankkeita miesten ehkäisyksi. Pisimmällä on kenties miesten ehkäisygeelin ja e-pillerin kehittäminen.
Lisää aiheesta:
Sähköpostiini putoilee säännöllisesti mainoksia, joissa yrityskoulutuksia kauppaavat firmat mainostavat kurssejaan: opi palkkahallintoa, johda asiantuntijoita, näin ratkaiset työelämän konfliktitilanteet, ja niin edelleen. Meni monta syntymäpäivää, ennen kuin tajusin, mikä minua mainoksissa kaihertaa.
Koulutuksia myydään nuorekkuutta uhkuvilla kuvilla. Ne eivät tunnu tosilta. Stereotyyppisin on asetelma, jossa kaksi noin kolmekymppistä hoikkaa aikuista kumartuu pöydän ääreen konttorissa. Toinen on kaunis nainen, toinen hyvännäköinen mies.
Pöydälle on avattu kansio, josta kumpikin on kiinnostunut. Molempien pukukoodi on smart casual – rennon virallinen. Hauskaa näyttää olevan. Kumpikin nauraa.
Mitä kuvasta puuttuu? Taustalla ei istu keski-ikäistä kirjaamotyöntekijää, jonka niskan ryhti kielii rasitusvammasta. Ohitse ei onnu lihava kollega, jonka lonkka pitäisi korjata.
Työelämän kuvasto hehkuu terveyttä ja hyvinvointia. Se on täynnä alexander stubbeja.
Hyvä ulkonäkö on toki pitkään kuulunut joidenkin ammattien vaatimuksiin. Lentoemännät ovat aina olleet kauniita, ja myös muissa palveluammateissa, esittävän taiteen tehtävissä tai mallin töissä on arvostettu ulkonäköä.
Nyt hyvän ulkonäön vaatimus on levinnyt uusille työelämän aloille. Niissä ulkonäöllä ei ole suhdetta työsuoritukseen.
Ei ole mitään syytä siihen, miksi suuryrityksen johtajan, toimihenkilön tai asiantuntijan pitäisi näyttää hyvältä, mutta juuri siihen suuntaan ollaan menossa.
Ennen muinoin iso johtaja saattoi olla iso muutenkin.
Valkeakoskelainen paperitehtailija, patruuna Juuso Walden, oli pulska ja pyöreä niin kuin patruunalle sopikin. Nyt huippujohtajat ovat hoikkia kuin piiskan siima.
Kun Nokian toimitusjohtaja Rajeev Suri aloitti tehtävässään, hän kertoi ensimmäisenä Helsingin sanomille haastattelussa, kuinka hävitti pallomahansa tekemällä 1 500 vatsapunnerrusta päivittäin. Myös esimerkiksi OP-ryhmän Timo Ritakallio tunnetaan intohimoisena kuntourheilijana – siltä hän myös näyttää.
Sama meno on levinnyt politiikkaan. Nykyhallituksesta löytää yhden reippaasti ylipainoisen ministerin, Timo Soinin, mutta hänen tiensä politiikkaan onkin kulkenut protestihenkisen kansanliikkeen kautta.
Oppositiossa oleva SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne oli aluksi pyöreämpi, mutta – sattumaa tai ei – saamaan aikaan kun puolueen kannatus kärsi imago-ongelmasta, Rinne päätti laihduttaa reippaasti.
Ja kyllä suuret ja mahtavatkin osaavat. Lehdistö on kutsuttu paikalla, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin käy judotreenissään, ratsastaa ilman paitaa tai sukelluskalastaa harppuunalla.
Mistä ruumiinkuvan arvonnousu kertoo?
Tutkija Mira Karjalainen Helsingin yliopistosta on selvittänyt sitä laajassa työelämän hyvinvointia tarkastelevassa WeAll-hankkeessa. Hän sanoo, että kyse on ammattien läpi leikkaavasta ilmiöstä, jossa ulkonäöstä on tullut ikoni jaksamiselle.
– Sporttinen ulkomuoto ja käytös viestivät kestävyydestä ja suorituskyvystä. Sen takia huippujohtajatkin näyttävät nykyään ajokoirilta, eikä poliitikoistakaan löydä enää kovin epäurheilijamaisia tyyppejä, Mira Kajalainen sanoo.
Tutkimustyössään Karjalainen on huomannut, että ulkonäköpaineet ovat levinneet tavallisille työpaikoille, varsinkin tietotyöhön ja asiantuntijatehtäviin.
Muutos kertoo työn koventumisesta. Nyt on tärkeää vakuuttaa, että jaksaa. Jos näyttää hyväkuntoiselta, on siinä suhteessa uskottavampi.
Asiantuntija- ja tietotyö ovat monella tapaa kaoottisempia kuin ennen. Etätyö hämärtää vapaa-ajan ja töissä olemisen rajat. Ihmisten pitää myös pyörittää lukuisia projekteja yhtä aikaa ja työskentelyä kuormittavat jatkuvat keskeytykset ja keskittymisen häiriöt.
Siksi töihin palkataan alun alkaen ihmisiä, jotka jollakin tasolla viestivät paineensietokyvystä ja vaativien työsuoritusten voimavaroista. Terve ulkonäkö alkaa kierolla tavalla muuttua työssä menestymisen malliksi.
– Keskeistä on vaikuttaa hyväkuntoiselta. Siksi hoikkuus korostuu työn ulkonäköihanteissa. Joskus tuntuu, että suurin synti, jonka voin keski-ikäisenä tutkijana tehdä, on syödä työpaikalla kampaviineri, Mira Karjalainen sanoo.
Mira Karjalaisen, Charlotta Niemistön ja Jeff Hearin tutkimus Tietotyöalan voittajan tyyli kertoo karmaisevia esimerkkejä, kuinka jopa työhyvinvointi aletaan mieltää ihmisen ulkonäön ominaisuudeksi.
Eräs työpaikkansa keskijohtoon kuulunut 29-vuotias nainen alkoi osoittaa uupumisen merkkejä. Se ei soittanut kenenkään hälytyskelloja organisaatiossa, jossa oli tavallista raataa ja tehdä liikaa töitä.
Sen sijaan työkaverit alkoivat huomautella naiselle tämän ulkonäöstä. Ennen niin tyylikäs ja huoliteltu nainen oli nuhjaantunut ja lihonut väsymisensä myötä. Se ei kollegojen mielestä sopinut asiantuntijapalveluja myyvän yrityksen ammattilaisimagoon.
Samassa raportissa Karjalainen kuvaa myös ylitöiden uuvuttamia ihmisiä, jotka etätöitä tehdessään meikkaavat ja pukeutuvat tyylikkääseen virastopukuun siitä huolimatta, että ollaan kotona yksin. Ihmiset laittautuvat, koska kokevat, että huoliteltu ulkonäkö auttaa heitä jaksamaan uuvuttavan työtaakan kanssa.
Jo kymmenen vuotta sitten tutkijat Juho Härkönen ja Pekka Räsänen huomasivat, että ylipaino vaikuttaa jopa työntekijän palkkaan ja työsuhteen pysyvyyteen. Tutkijat osoittivat, että liikakilot tulevat kalliiksi nimenomaan naisille.
Lihavien naisten riski jäädä työttömäksi oli jopa kaksinkertainen muihin työntekijöihin verrattuna. He saivat niin ikään noin viisi prosenttia pienempää palkkaa kuin muut. Samanlaisia vaikutuksia ei havaittu, jos ylipainoinen työntekijä oli mies.
Tutkimus ei kerro, mikä mekanismi naisten heikompaan asemaan johti. Oliko esimerkiksi niin, että ylipainoisilla naisilla oli huonompi itsetunto vaatia palkkaa, vai valitsivatko työnantajat hoikempia, kun he palkkasivat väkeä paremmin palkattuihin tehtäviin?
Joka tapauksessa naisten huonomman työmarkkina-aseman selittäjä oli nimenomaan lihavuus. Tutkijat perkasivat aineistostaan pois muut tulokseen vaikuttavat taustamuuttujat, kuten koulutustason, äitiyslomat, eri ammattialojen palkkatason ja työntekijän terveyshistorian.
Jos ulkonäkö määritti jo kymmenen vuotta sitten palkkaa ja työsuhdeturvaa, miten rankasti ulkonäkö vaikuttaa nykyään?
Toinen naisten tulotason tutkijoista, professori Pekka Räsänen Turun yliopistosta sanoo, että samanlaista selvitystä asiasta ei ole sittemmin tehty. Hän suostuu kuitenkin tekemään nykypäivästä arvauksen.
– Uskon, että tilanne ei ole ainakaan helpottunut. Voi olla niinkin, että ulkonäköhaitat alkavat työelämässä kohdistua pikkuhiljaa myös miehiin, Räsänen sanoo.
Räsänen muistuttaa, että kulttuurimme on kymmenessä vuodessa muuttunut ja on yhä muuttumassa nopeaa tahtia visuaalisemmaksi. Nyt huippujohtajatkin käyttävät tyylikonsultteja. Ulkonäkö tulee vastaan kaikkialla.
– Kun sosiaalinen media lähti liikkeelle, ajateltiin, että myös vammaisille tai fyysisesti erilaisille syntyi uusi mahdollisuus olla helpommin tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Nyt kaikki ovat somessa esillä viimeisen päälle tuunatuilla kuvillaan, ja tutkimukset kertovat, että paremman näköisillä ihmisillä on enemmän seuraajia kuin muilla, Räsänen sanoo.
Juttu on osa työn murroksesta kertovaa sarjaa. Lue myös:
Lempäälässä useiden koulun alakouluikäisille on lähtenyt seksiviestejä Whatsappin kautta.
Samasta puhelinnumerosta on lähetetty seksuaalissävytteisiä viestejä ainakin Lempoisten ja Moision koulun oppilaille.
Asiasta uutisoi ensin Lempäälä-Vesilahden Sanomat, jonka mukaan myös Sääksjärven, Hakkarin ja Nurmen koulujen oppilaat ovat saaneet viestejä.
Lempäälän kunnan sivistysjohtaja Nina Lehtinen sanoo Ylelle, että viestejä on lähtenyt 11-vuotiaille tytöille.
Asiasta on pari kuvallista todistetta ja lisäksi kuraattorille on kerrottu useista viesteistä. Lempäälä tiedotti asiasta vanhemmille Wilma-viestillä.
– Halusimme reagoida välittömästi, että vanhemmat ovat tästä tietoisia, Lehtinen sanoo.
Lempäälä on ollut yhteyksissä myös poliisiin. Lasten kanssa olisi hyvä keskustella avoimesti aiheesta.
– Jos huomaa jotain epäilyttävää, kannattaa olla poliisiin yhteydessä.
Lempäälän kunta ei tiedä, mistä häiriköijä tai häiriköijät ovat saaneet puhelinnumerot. Seksiviestit ovat todennäköisesti lähteneet prepaid-liittymästä.
Talvivaaran entisen johtajat ovat pettyneitä korkeimman oikeuden päätökseen olla muuttamatta Talvivaara-tapauksen ympäristörikostuomioita.
– Kyseessä on ollut pitkä, useita vuosia kestänyt oikeudenkäynti, ja nyt tähän saatiin ratkaisu. Olemme kuitenkin tähän lopputulokseen pettyneitä, sanoo entistä toimitusjohtajaa Pekka Perää edustava asianajaja Markus Kokko.
Oikeutta kaivosyhtiön ympäristörikoksista on käyty vuodesta 2015 alkaen.
Myös entistä tuotantojohtajaa Lassi Lammassaarta edustava Tero Kovanen on samoilla linjoilla.
– Luonnollisesti päämies on pettynyt lopputulokseen. Olemme tyytyväisiä siihen, että asia tuli nyt huolellisesti arvioitua.
Vastaajat kuitenkin nostavat esiin, että tuomioon sisältyi eriäviä mielipiteitä.
KKO oli päätynyt ratkaisuun äänin 3–2. Ratkaisu oli erilainen kuin esitys. Sen mukaan rikoksen tunnusmerkistö ei olisi täyttynyt, kun ympäristöluvassa ei ollut asetettu tarkkoja päästöarvoja ympäristölle haitallisille aineille.
Tapauksen toinen syyttäjä Heikki Ylisirniö sanoo, että päätös oli odotettu.
– Tässä ei ollut mitään yllättävää. Näin tässä pitikin käydä. Olen tyytyväinen. Olisi kummallisempaa, jos jotain olisi muuttunut.
Myös Oulun syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Kimmo Vakkala on tyytyväinen tuomioon. Hänen mukaansa tilanne olisi ollut kestämätön, jos asiaa olisi tulkittu siten, miten puolustus väitti.
Vakkala korostaa sitä, että jos teot olisivat tahallisesti tehtyjä olisivat syyttäjät vaatineet kovempia rangaistuksia.
Myöskään Pekka Perä tai Lassi Lammassaari eivät itse kommentoi ratkaisua.
Korkein oikeus päätti myös, että toinen entinen Talvivaaran toimitusjohtaja Harri Natunen ei saanut valituslupaa KKO:lta. Natunen tai hänen asianajajansa eivät halua kommentoida päätöstä.
Korkein oikeus (KKO) ei siis äänestyspäätöksellä muuttanut Rovaniemen hovioikeuden ratkaisun lopputulosta Talvivaaran ympäristörikosjutussa.
Asiassa oli kysymys Talvivaaran kaivostoiminnan käynnistymisen jälkeen kaivoksen jätevedessä ilmenneistä ympäristölle haitallisen korkeista määristä natriumia, sulfaattia ja mangaania. Kyseisten ympäristölle haitallisten aineiden päästöt olivat olleet jopa satakertaiset yhtiön ympäristölupahakemuksessa ilmoittamiin tietoihin nähden.
Entinen toimitusjohtaja Pekka Perä tuomittiin törkeästä ympäristön turmelemisesta ja entinen kaivoksen johtaja Lassi Lammassaari ympäristön turmelemisesta.
KKO oli myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana toimineelle Pekka Perälle ja yhtiön tuotantojohtajana toimineelle Lassi Lammassaarelle rajoitetun valitusluvan ympäristön turmelemista koskevan rangaistussäännöksen tulkinnasta.
Se tulkitsi, täyttyykö rikostunnusmerkistö tilanteessa, jossa kaivoksen jätevesipäästöissä on ollut ympäristölle haitallisia aineita huomattavasti enemmän kuin kaivoksen ympäristölupahakemuksessa oli arvioitu mutta ympäristöluvassa ei kuitenkaan ollut asetettu kyseisille aineille tarkkoja päästörajoja.
Rovaniemen hovioikeuden jo aiemmin antaman tuomion mukaan Talvivaara-yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana toiminut Pekka Perä syyllistyi törkeään ympäristön turmelemiseen 5.5.2006–7.4.2013. Hovi langetti Perälle kuuden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.
Syksystä 2012 noin seitsemän kuukautta yhtiön toimitusjohtajana toiminut Harri Natunen sai hovissa ympäristön turmelemisesta 100 päiväsakkoa. Hovioikeuden mukaan Natusen rikoksentekoaika oli 28.9.2012–7.4.2013.
Kaivoksen johtajana toiminut Lassi Lammassaarelle tuomittiin hovioikeudessa 60 päiväsakkoa ympäristön turmelemisesta 5.5.2006–31.3.2011 välisestä ajasta.
Grafiikka kertoo pähkinänkuoressa oikeusjuttuun johtaneet vaiheet.
Juttuun lisätty Oulun syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Kimmo Vakkalan kommentit 21.11.2019 kello 12.12.
Perjantaiaamu, kello piirun yli yhdeksän.
Eteläisessä Walesissa sijaitsevan Aberfanin kaivoskylän alakoululaiset ovat aloittamassa viimeistä koulupäiväänsä ennen lomaa. Ilmoille kajahtaa tuttuun tapaan virsi All Things Bright and Beautiful, vapaasti suomentaen Kaikki valoisa ja kaunis.
Sitten kuuluu lähestyvä ääni, jota on kuvailtu paukkuvaksi jylinäksi. Alakoululaiset eivät heti ymmärrä, mitä heille seuraavaksi tapahtuu.
Aberfanin hiilikaivoksen jättimäiset jätekasat ovat romahtaneet ja vyöryvät vuorenrinnettä pitkin kylään. Jätevyöry imaisee alleen rinteessä olevia asumuksia ja peittää hetkessä myös osan Pantglasin alakoulua.
Oppilaat hautautuvat elävältä maanvyöryn alle. Myöhemmin tiedetään, että yhteensä 144 ihmistä sai surmansa. Heistä 116 oli lapsia.
– Kuulin itkua ja huutoa. Kun aikaa kului, ne hiljenivät hiljenemistään, kun lapset kuolivat, turmasta pelastautunut Jeff Edwards kertoi Britannian yleisradioyhtiö BBC:n haastattelussa.
Edwards itse haukkoi henkeään vyöryn alla noin puolitoista tuntia. Hänestä tuli BBC:n mukaan viimeinen turmasta pelastettu lapsi, vaikka kylän kaivamista jatkettiin vielä viikko onnettomuuden jälkeen.
Surun ja epäuskon rinnalle nousi pian raivo, jonka kohteena olivat Britannian hallinto ja kaivostoimintaa kylässä pyörittänyt kansallinen hiilineuvosto National Coal Board.
Aberfanin asukkaat olivat jo pitkään olleet huolestuneita rinteelle kasaantuneesta jätevuoresta. Kyläläiset olivat aiemmin lähettäneet neuvostolle jopa kirjeitä, joissa he kertoivat olevansa huolissaan Pantglasin koulua uhkaavista jätekasoista ja kasojen alla olevasta lähteestä.
Hiilineuvoston kerrotaan syyttäneen onnettomuudesta rankkasateita ja vähättelevän omaa osuuttaan onnettomuuteen, vaikka jätekasat olivat huomattavasti korkeampia kuin oli sallittu.
Britannian parlamentin ylähuone totesi tutkimusten jälkeen raportissaan, että kansallinen hiilineuvosto on suurilta osin syyllinen Aberfanin turmaan.
The Oprah Magazinen mukaan hiilineuvosto kuitenkin kielsi edelleen osuutensa ja muun muassa kieltäytyi siivoamasta rinteeseen jäljelle jääneitä kaivosjätekasoja omaan piikkiinsä. Lopulta jätekasojen hävittäminen jouduttiin maksamaan Aberfanin katastrofirahastosta.
Kuulin itkua ja huutoa. Kun aikaa kului, ne hiljenivät hiljenemistään, kun lapset kuolivat. turmasta pelastautunut Jeff Edwards BBC:lle
Perjantaista 21. lokakuuta tuli musta päivä, jonka kerrotaan jääneen elävästi myös Britannian hovin mieleen. Prinssi Philip vieraili onnettomuuspaikalla jo seuraavana päivänä, mutta kansa närkästyi, kun itse hovin pää loisti poissaolollaan.
Kuningatar Elisabet II:n kerrotaan neuvonantajien ohjeista huolimatta viivytelleen onnettomuuspaikalla näyttäymistä, koska hän ei halunnut vaikeuttaa pelastustöitä. Kansa ja media tulkitsivat kuningattaren viivyttelyn ylimielisyytenä ja välinpitämättömyytenä.
Lopulta kuningatar saapui Aberfaniin kahdeksan päivää onnettomuuden jälkeen ja on vieraillut paikalla useamman kerran myös sen jälkeen. Hovin lähipiirin kerrotaan todenneen, että onnettomuuden jälkeinen viivyttely vaivaa edelleen kuningatarta.
Aberfanin tapahtumat saivat aikanaan paljon julkisuutta.
Ne ovat nousseet uudelleen pinnalle, kun Netflixin alkuperäissarja The Crownin kolmas tuotantokausi ilmestyi suoratoistopalveluun. Kauden kolmannessa jaksossa käsitellään tragediaa.
Moni nuori katsoja on kertonut, ettei tiennyt tapahtumista ennen sarjan katsomista.
– Minua nolottaa sanoa, että ennen kuin katsoin The Crownia, en ollut kuullut tästä tragediasta. Nyt se on ainoa asia, jota pystyn miettimään, Twitter-käyttäjä Rachel Ballard sanailee tviitissään.
Lue lisää Aberfanin onnettomuudesta englanniksi:
BBC: Aberfan – The mistake that cost a village its children
The Oprah Magazine: The Tragic True Story Behind The Crown's Aberfan Mining Disaster Episode
Independent: Aberfan disaster: What happened during the 1966 tragedy shown in The Crown?
Vulture: The True Story of the Aberfan Disaster in The Crown Season 3
Jotkut opettajat ei anna ikinä Wilma-merkintöjä, vaikka siellä tunnilla räjähtäis suurin piirtein pommi, ja sitten toinen opettaja antaa Wilma-merkinnän siitä, että sä pyörittelet kynää kädessä.
Näin kertoo eräs yhdeksännen luokan oppilas, jota on haastateltu koulujen Wilma-järjestelmästä tekeillä olevaan tutkimukseen.
Samalla hän kiteyttää oppilaiden näkökulmasta Wilman yleisimmän ongelman. Wilma on ollut Suomen kouluissa käytössä jo lähes kaksikymmentä vuotta, mutta opettajat käyttävät sitä hyvin eri tavoin.
Osa opettajista ei merkitse Wilmaan mitään ja toiset kirjaavat siihen jokaisen oppitunnin tapahtumia. Oppilaissa opettajien ja koulujen eri käytännöt aiheuttavat hämmennystä, kertoo Oulun yliopiston tutkija Anu Alanko.
Arvioiden mukaan Wilma-järjestelmä on käytössä jopa 95 prosentissa kouluista. Wilmaa on toistaiseksi tutkittu todella vähän, vaikka sen käyttö kouluissa on hyvin laajaa. Alangon tutkimus on ensimmäinen, jossa selvitetään Wilman vaikutuksia yläluokkien oppilaisiin.
Myös näin oppilaat kommentoivat opettajien Wilman käyttöä Alangolle:
On niitä mun mielestä, jotka ei merkkaa niitä läksyjä sinne.
Yks opettaja sanoi silloin, että se ei oikein osaa vielä käyttää sitä Wilmaa.
Ja sittenhän se saattaa sanoa, että se ei oo niinkö heidän velvollisuus (merkitä läksyjä Wilmaan), että pitäs kuitenkin tunnilla merkata, että pystyy ne kotona tekemään.
Alangon tutkimuskohteena ovat 7.–9.-luokkien oppilaat, jotka käyttävät Wilmaa myös itse. Alaluokilla Wilma toimii yleensä opettajien ja vanhempien välisenä viestintäkanavana.
Alanko on tähän mennessä haastatellut tutkimustaan varten noin 50 yläluokkien oppilasta Oulusta ja Rovaniemeltä.
– Wilma on oppilaille olennainen työkalu, joka kulkee kännykässä mukana kaikkialle. Ilman sitä ei enää pärjättäisi, Alanko sanoo.
Parhaimmillaan Wilma helpottaa arkea. Se toimii kuin hyvä sähköinen kalenteri, josta löytyvät työjärjestykset, luokat, koepäivämäärät ja ruokalista.
Vaikka Wilma on oppilaille tärkeä, on se Alangon mukaan myös eriarvoistava. Kaikki oppilaat eivät ole samanlaisen Wilman käytön kohteena, vaan koulujen ja opettajien tavat vaihtelevat suuresti.
– Eräässä koulussa esimerkiksi viidestä negatiivisesta merkinnästä on voinut tulla jälki-istuntoa. Negatiivisen merkinnän on kuitenkin voinut saada kumottua saman opettajan positiivisella merkinnällä, jolloin siitä on syntynyt ikään kuin peli.
Sanna Oinaan Helsingin yliopistossa tekemän aikaisemman tutkimuksen mukaan sekä positiiviset että negatiiviset Wilma-merkinnät kertyvät samoille oppilaille(Opettaja). Pojat saavat tyttöjä enemmän negatiivista palautetta.
Lisäksi Wilma-merkintöjä näyttää kertyvän muun muassa käytöksestä ja unohtelusta eniten erityistä tukea tarvitseville oppilaille.
Alangon mukaan oppilaat yleensä kokevat opettajien tekemät merkinnät merkityksellisinä ja tärkeinä.
– Jossakin määrin ne jopa muokkaavat käsitystä itsestä oppijana ja oppilaana, että miten menestyy koulussa.
Jos on positiivinen merkintä, niin hyvällehän se tuntuu. Niinku tietää, että saa niitä ja sitten se tavallaan auttaa jaksamaan ja osallistumaan jatkossakin.
Jos on vaikka hyvin tehnyt kotitehtävät, niin sitten se motivoi, että aijaa, mie pystyn saamaan tästäkin merkinnän...Se tavallaan auttaa, että nyt mie panostan, niin mie saatan saada sen positiivisen merkinnän taas.
Mun mielestä se ei ole kovin järkevää, että jos sulla kerran unohtuu läksyt ja muuten koko vuonna ei unohdu, että siitä laitetaan merkintä.
Kävimme kysymässä Wilman käytöstä oululaisessa Pohjankartanon yläkoulussa, jossa oppilaat ovat saaneet käyttää Wilmaa seitsemänneltä luokalta lähtien.
Koulun puolesta haastateltavaksi oli valikoitu oppilaita, jotka menestyvät opinnoissaan hyvin. Pohjankartanon koulu ei ole mukana Alangon tutkimuksessa.
Yhdeksäsluokkalaisen Saana Haapalan Wilmassa näkyy rivi opettajilta tulleita positiivisia merkintöjä. Haapalan mukaan ne kertovat, että hän on ollut tunnilla aktiivinen ja läksyt on ollut tehtynä.
– Positiiviset merkinnät kannustavat jatkamaan samalla tavalla, Haapala sanoo.
Myös Johannes Rainto kertoo saavansa lähinnä positiivisia merkintöjä. Niitä myös vertaillaan luokan poikien kesken.
– Joskus vähän ärsyttää, kun kaveri on saanut joltain tunnilta plussaa, jossa on itse ollut aktiivinen ja itse ei ole sitä saanut.
Rainnon ja Haapalan luokkatoveri Linnea Mujunen sanoo, että sellaisten opettajien luokalla tulee oltua aktiivisempi, jotka käyttävät ahkerammin Wilmaa. Rainto on samaa mieltä.
Mujusen mukaan monet rennommat ja vanhemmat opettajat eivät merkitse Wilmaan tuntimerkintöjä tai läksyjä, kun taas nuoremmat ja vähän tiukemmat opettajat käyttävät Wilmaa ahkerammin.
Saana Haapalan mielestä olisi hyvä, että opettajilla olisi samanlaiset käytännöt. Se helpottaisi etenkin seitsemäsluokkalaisia, jotka eivät vielä tunne opettajien käytäntöjä.
– Mutta kyllä siihen tottuu, että kaikki laittavat eri lailla.
Anu Alangon mukaan opettajien Wilmaan tekemät merkinnät voivat herättää oppilaissa kysymyksiä niiden reiluudesta. Ovatko merkinnät aina oikein tai onko opettaja ymmärtänyt tilanteen sillä tavalla, kun se on oppilaan mielestä tapahtunut. Lisäksi Wilmaan kirjataan tapahtumista hyvin typistetty versio.
– On myös esimerkkejä, että oppilas on miettinyt, mitä olen tehnyt, kun olen saanut positiivisen merkinnän tai että on saanut positiivisen merkinnän, vaikka ei ole edes ollut koulussa.
Joskus tulee semmosia just, että tulee niitä turhia merkintöjä, niitä selvittämättömiä vaikka on selittänyt ja sitten...No ei se huono juttu ole, mutta jos ei oo hirveesti tehnyt mitään tunnilla ja saa silti positiivisen merkinnän.
Alangon haastattelemat oppilaat myös toivoisivat enemmän opettajan kanssa kasvokkain käytävää keskustelua negatiivisten Wilma-merkintöjen sijaan. Silloin tapahtumat voisi selvittää heti, eikä niistä tulisi merkintää, joka on myös vanhempien nähtävissä.
Osa nuorista kokee joutuvansa merkintöjen vuoksi vaikeuksiin kotona. Voi olla vaikeaa vakuuttaa vanhempia, ettei opettajan merkintä pidäkään paikkaansa, Alanko sanoo.
Välillä ottaa päästä, että kun opettajat käyttää niinku sitä Wilma-merkintä juttua ehkä vähän silleen liiankin herkästi. Eikö niinkö pärjäis jollain tämmöisellä huomautuksella.
Tutkija Anu Alangon mukaan opettajien Wilmaan toistuvasti laittamat negatiiviset merkinnät voivat kääntyä myös itseään vastaan. Vaikka opettajat toivovat, että negatiivinen merkintä saisi oppilaan parantamaan tapojaan, näin ei välttämättä käy.
– Pitkästä negatiivisten merkintöjen rekisteristä voi tulla arvostuksen hankkimisen väline ja voidaan esittää raikulimaisempaa oppilasta, joka sanoo, että katsokaa kuinka mahtava lista minulla on merkintöjä.
Jos on semmoinen ihminen, joka enemmän jättää niitä läksyjä tekemättä, ja vaikka esimerkiksi siitä viidestä Wilma-merkinnästä istuu sen tunnin jälki-istunnon, niin kyllä ne on monesti istunut ne monet muutkin tunnit siellä niiden merkintöjen takia.
Mää oon ite huomannu kans sen, jos vaikka jollekin on laitettu useampaan otteeseen niitä merkintöjä, niin ei se kyllä hirveesti se toiminta silleen niinkö huomattavasti ainakaan muutu parempaan suuntaan. Jos on vaikka läksyjä monesti tekemättä, niin en ainakaan huomaa, että niitä olis silleen hirveästi alkanut ottamaan enemmän huomioon että tekis tai silleen.
Alangon mukaan oppilaat ovat myös pohtineet, miksi opettajien antama palaute on usein niin negatiivista.
– Onko se vaan niin, että meidän ihmisten on helpompi antaa negatiivisempaa ja kriittisempää palautetta, että kehuminen on aina vähän hankalampaa.
Anne-Mari Kuusimäen vasta julkaistu tutkimus vahvistaa, että opettajien antamassa palautteessa korostuvat edelleen oppilaiden heikkoudet.
Saman tutkimuksen mukaan myös vanhemmat haluaisivat vaikeammissa ja vakavammissa asioissa keskustella opettajan kanssa kasvokkain Wilman sijasta. Etenkin erilaiset konfliktitilanteet ja terveysasiat halutaan hoitaa ilman Wilmaa.
Alanko muistuttaa, että opettajien oppilaille antamassa negatiivisessa palautteessa ei ole mitään uutta, eikä se liity pelkästään Wilmaan.
– Wilma toimii kuin sähköinen karttakeppi. Ilmiö on ollut alalla pitkään esimerkiksi reissuvihkon muodossa, mutta nyt se mahdollistaa hyvin nopeatempoisen viestinnän.
Millaisia kokemuksia sinulla on Wilmasta? Keskustele aiheesta kello 22:een asti!
Postilakon sovittelu on yhä enemmän umpisolmussa. Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala ei jättänyt keskiviikkona uutta sovintoehdotusta koskien työriitaa, eikä uusia tapaamisia ei ole sovittu riidan osapuolten välille. Lakko ja niiden tukitoimet jatkuvat edelleen.
Ulkonäöstä on tullut valuuttaa työmarkkinoilla. Työnhakijoilta on alettu odottaa miellyttävää tai oikeanlaista ulkonäköä. Asia selviää Turun yliopiston taloussosiologien tuoreesta teoksesta. Esitimme taloussosiologian dosentti Outi Sarpilalle seitsemän kysymystä ulkonäöstä ja sen merkityksestä erityisesti työuralla.
Vuokratyösopimusten ehdoissa on rekrytointikielto tai -palkkio, joka uhkaa tehdä kalliiksi esimerkiksi keikkalääkärin siirtymisen suoraan kunnan palkkalistoille terveyskeskukseen. Kunnilta vaaditut rekrytointipalkkiot saattavat nousta kymmeniin tuhansiin euroihin. Lue, miten vastavalmistuneen lääkärin Nellin kävi, kun hän halusi vaihtaa työpaikkaa vuokralääkäriyrityksestä terveyskeskukseen.
Vanha ohje on, että koiran ikävuodet pitää kertoa seitsemällä, jos halutaan verrata sen ikää ihmisen ikään. Kalifornian yliopiston tutkijat ovat eri mieltä. He loivat vertailua varten epigeneettistä ikää mittaavan laskukaavan, joka paljastaa koiran saavuttavan keski-iän jo nuorena ja sen jälkeen hidastavan ikääntymistään. Katso jutun laskurista, minkä ikäinen oma koirasi ihmisvuosissa olisi.
Kotkia käytetään laittomien droonien pudottamiseen ainakin neljässä EU-maassa, mutta kuusivuotias punapyrstöhaukka Zina on ainoa drooni-haukka Euroopassa. Toistaiseksi sitä ei ole vielä käytetty poliisin apuna, mutta Zinan kouluttanut poliisi Stavros Athanasiou uskoo haukkojen voimaan ja kouluttaa jo kokonaista haukkaparvea.
Torstaina sää jatkuu koko maassa lauhana. Sää on laajalti pilvistä ja paikoin tulee tihkusadetta. Lämpötila on viidestä pakkasasteesta viiteen plusasteeseen. Nollaraja kulkee Keski-Lapin tienoilla. Loppuviikolla Suomeen virtaa hieman viileämpää ilmaa ja sateet jäävät vähäisiksi.
Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.
Nokian liiketoimintaryhmän johtaja Bhaskar Gorti tyrmää ajatuksen siitä, että Nokia olisi jäljessä kilpailijoitaan Ericssonia ja Huaweita 5g-verkkojen kehityksessä.
Gorti vertaa uutistoimisto Reutersin haastattelussa 5g-verkkojen kehitystä maratoniin, jossa suurin fokus on nyt laitettu ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin.
– En sanoisi, että meillä on 5g-ongelma, Gorti sanoo.
Nokian kurssi romahti lokakuun lopulla, kun Nokia oli esitellyt aiempaa synkempiä tulevaisuudennäkymiä.
– Nokian näkymät olivat valtava pettymys. Yhtiö leikkasi vuoden 2019 näkymiä, ja myös vuoden 2020 näkymiä alennettiin tuntuvasti. Sen lisäksi osingonmaksu keskeytetään muutaman neljänneksen ajaksi. Kyllä tämä oli valtava pettymys sijoittajille, analyytikko Mikael Rautanen analyysiyhtiö Inderesistä kommentoi tuolloin.
Ero ruotsalaiskilpailija Ericssoniin oli melkoinen, sillä se oli juuri julkistanut lähes päinvastaisia odotuksia tälle ja ensi vuodelle.
Gorti on silti erittäin luottavainen yhtiöönsä. Hänen mukaansa Nokia on edellä kilpailijoitaan ohjelmiston kehityksessä, asioiden internetin (Internet of Things) käyttöönotossa ja langattomissa yhteyksissä.
– Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että olemme ainakin 2–3 vuotta edellä lähintä kilpailijaamme Ericssonia ohjelmistokehityksessä, Gorti sanoo.
Nokian ohjelmistoihin keskittyvän yksikön Nokia Softwaren liikevoitto kasvoi kolmannella vuosineljänneksellä vuoden takaiseen verrattuna 108 prosenttia ja ohitti tuloksellaan laitevalmistajayksikön Networksin, joka on pitkään ollut Nokian päätoimiala.
Nokia sai hyviä uutisia Yhdysvalloista marraskuun alussa, kun Yhdysvaltain telehallintovirasto FCC hyväksyi maan kolmanneksi ja neljänneksi suurimpien teleoperaattoreiden T-Mobilen ja Sprintin yhdistymisen. FCC hyväksyi asian äänin 3–2.
Nokia kertoi viime vuoden heinäkuussa tehneensä T-Mobilen kanssa 5g-verkkoihin liittyvän liiketoimintasopimuksen. Monivuotinen sopimus on arvoltaan 3,5 miljardia dollaria eli nykyrahassa noin 3,2 miljardia euroa. Monivuotinen sopimus käsitti muun muassa tukiasemia, hallintaohjelmistoja, laitteita ja suunnittelupalveluja.
Yksi syy yhtiön heikentyneille näkymille edellisessä osavuosikatsauksessa oli T-Mobilen ja Sprintin kesken oleva yhdistyminen, jota odotellessa T-Mobile oli jäädyttänyt investointinsa.
Lue myös:
Synkkiä näkymiä esittänyt Nokia valtava pettymys sijoittajille – osake rajussa syöksyssä (24.10.)
Helsingin käräjäoikeus on tuominnut Helsingin poliisin karhuryhmän ex-varajohtajan kahden ja puolen vuoden vankeuteen muun muassa poliisilaitokseen kohdistuneesta törkeästä petoksesta ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä.
Myös poliisille tuotteita myyneen turvallisuustarvikeyhtiö Finnrappelin johtohenkilö ja omistaja tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen muun muassa petosrikoksista. Vuonna 1994 perustettu yhtiö myi tuotteitaan muun muassa poliisilaitoksille, Rajavartiolaitokselle, Tullille sekä yksityishenkilöille.
Yhtiö myi tuotteita myös Helsingin poliisilaitoksen alaiselle poliisin valmiusyksikölle, joka tunnetaan paremmin karhuryhmänä. Ylikonstaapelina toiminut mies luovutti yhtiön johtohenkilölle virkansa perusteella tietoonsa saamiaan tietoja muiden tarjouskilpailuun osallistuneiden yritysten antamista tarjouksista, jotta yritys sai etua tarjouskilpailussa.
Myyntivaiheessa kaksikko laati yhtiön nimissä laskuja, joiden perusteella Helsingin poliisilaitos maksoi yhtiölle perusteettomasti yli 150 000 euroa. Laskut sisälsivät toimittamattomia tuotteita ja todellista hintaa kalliimmaksi hinnoiteltuja tuotteita. Yhtiöltä rahat päätyivät jo eläköityneelle ylikonstaapelille.
Oikeus katsoi, että tuomitulla ex-varajohtajalla Timo Olavi Lillqvistillä, 60, oli keskeinen ja itsenäinen asema valmiusyksikön varustehankinnoissa.
Oikeuden mukaan Lillqvist teki hankintaselvitykset, pyysi tarjoukset, teki hyväksytyt tilaukset sekä tarkasti Finnrappelista tulleet tavaratoimitukset. Samalla Lillqvist toimi yhteyshenkilönä valmiusyksikön ja Finnrappelin välillä.
– Hankintatoiminta valmiusyksikössä on pitkälti perustunut luottamukseen ilman tarkempaa valvontaa, oikeus totesi.
Todisteena rahansiirroista käräjillä esitettiin muun muassa sähköpostiviestittelyä toisen tuomitun, Finnrappelin johtohenkilönä toimineen Olli Tapio Salon, 60, kanssa.
– Esitetyistä sähköpostiviesteistä on ilmennyt Lillqvistin erikoinen määräysvalta Finnrappel Oy:n laskutuksessa. Viesteissä Lillqvist sanelee Salolle tuotteiden määriä ja hintoja, ohjeistaa laskujen tekemistä valmiusyksikölle, tarkistaa muiden pyytämiä tarjoushintoja ja sopii samassa yhteydessä käteisrahasiirroista "säätöinä".
Kumpikin tuomituista kiisti syyllistyneensä rikoksiin. Ylikonstaapelin mukaan kaikki tilatut tuotteet toimitettiin, eivätkä hinnat olleet todellisuutta vastaamattomia. Päätökset hankinnoista tehtiin hänen mukaansa ylempien virkamiesten toimesta.
Lillqvistin mukaan säätökeskusteluissa oli kyse vain tuotteiden hinnan tinkaamisesta ja tuotteiden toimittamista koskevasta keskustelusta. "Säätö" tarkoitti hänen mukaansa sitä, että prosessissa joutui joskus säätämään esimerkiksi tilattujen kenkien kokoa sopivaksi.
Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että usein viestittelyssä esiintyneellä säätämisellä tarkoitettiin Helsingin poliisilaitokselta petoksella saatujen varojen siirtämistä Finnrappel Oy:stä jollekin Lillqvistin hallinnassa olleelle pankkitilille tai käteissuoritusta Lillqvistille.
Ranskassa kohistaan jälleen uskontoon liittyvästä pukeutumisesta.
Ranskalaisnunna joutui nimittäin luopumaan paikasta kunnallisessa vanhainkodissa, kun hänelle kerrottiin, ettei palvelutalossa saa käyttää nunnankaapua tai päähuivia. Tapauksesta kertoo brittilehti The Guardian.
Seitsemänkymppinen nunna on lehden mukaan viettänyt koko ikänsä luostarissa ja halusi eläköityä syntymäpaikkakunnallaan Vesoulissa Itä-Ranskassa.
Nunna haki vanhainkodista omaa huonetta yhteisellä ruokailutilalla ja saikin pian kirjeen, jossa hänen kerrottiin olevan odotuslistalla.
Lisäksi kirjeessä kerrottiin The Guardianin mukaan, että vanhainkodin asukkailla saa olla uskonnollisia mieltymyksiä, mutta huomiota herättävät uskonnolliset symbolit esimerkiksi pukeutumisessa ovat kiellettyjä. Vanhainkodista on sanottu, että säännöt ovat samat kaikille.
Kuultuaan rajoituksista nunna kieltäytyi paikasta. Vesoulin alueen hiippakunta onnistui lopulta löytämään hänelle asunnon, mutta nunna joutuu asumaan yksin ja valmistamaan omat ruokansa.
Nunnan tapaus tuli julkisuuteen vastikään, vaikka se tapahtui jo kesällä. Tapaus on jälleen kirvoittanut keskustelun yksilön uskonnonvapaudesta ja Ranskan pyrkimyksistä tiukkaan sekularismiin. Ranska kielsi burka- ja niqab-huntujen käytön julkisella paikalla vuonna 2011.
Vain muutamia viikkoja sitten Ranskaa puhututti tapaus, jossa musliminainen ei voinut osallistua koulun retkelle huiviin pukeutuneena. Selkkauksesta voit lukea esimerkiksi brittilehti Independentin jutusta.
Myös Hollannissa astui elokuussa voimaan laki, joka kieltää kasvot peittävien vaatteiden käytön julkisissa rakennuksissa ja julkisissa kulkuneuvoissa. Vastaavia "huivikieltoja" on myös esimerkiksi Itävallassa, Tanskassa ja Norjassa.
Lisää aiheesta:
Laulaja Tarja Turunen on tottunut siihen, että jotkut innokkaimmat fanit haluavat näyttää häneltä.
Maailmalla kiertäessä yleisön joukossa on näkynyt ihmisiä, jotka pukeutuvat samalla tavalla kuin suosikkilaulajansa ja ovat esimerkiksi teettäneet samanlaisia vaatteita.
Mutta juontaja Susanna Laineen tekemä imitaatio Puoli seitsemän -lähetyksessä viime vappuna sai naisen yllättymään.
Hän oli sattumoisin tuolloin Suomessa konsertoimassa ja istui ystävänsä, oopperalaulaja Waltteri Torikan kanssa pubissa, kun televisiossa näytettiin Laineen imitaatiota Turusesta laulamassa Over the hills and far away-kappaletta.
– Hyvä, ettei lasi tippunut lattiaan. Ihan mahtava, mä olin niin ylpee susta, laulaja sanoi Laineelle Puoli seitsemän -lähetyksessä.
Turunen asuu nykyisin perheineen Etelä-Espanjassa, mutta on kiertänyt uuden albumin vuoksi viime aikoina muun muassa Venäjällä ja Etelä-Amerikassa.
Nyt hän on Suomessa, koska tekee joulun alla kotimaassa kirkkokonserttikiertueen. Turunen esiintyy myös kahdessa Raskasta joulua- konsertissa.
Niissä on mukana myös Nightwishistä tutut Marco Hietala ja nykyinen laulaja Floor Jansen. Nightwishin ja Turusen välit katkesivat vuonna 2005, kun bändi ilmoitti erottavansa laulajan.
Turunen kertoo, että Jansenin kanssa hän on esiintynyt yhdessä aiemmin. Hietalankin kanssa hän kertoo välien olevan mutkattomat, he ovat musisoineetkin yhdessä.
– Mutta muiden kavereiden kanssa ei ole hirveästi yhteydenottoja. Mutta hei, elämä on, Turunen toteaa.
Katso Tarja Turusen koko vierailu Puoli seitsemän -ohjelmassa.
– Oletko sinä tässä? Ajattele, että voisit olla tuon näköinen joka päivä.
Opiskeluvuosinaan toiminnanjohtaja Noora Herranen toimi hiusmallina, ja päivään kuului myös maskeeraus. Kun kaikki oli valmista, miespuolinen opiskelukaveri kommentoi Herrasen olemusta. Se jäi muistoksi, johon palataan vielä vuosien jälkeen.
Nykyään kahden lapsen äiti ei juuri meikkaa. Ripsiväriä hän laittaa ehkä pari kertaa vuodessa.
Herranen joutuu kuitenkin yhä perustelemaan meikkaamattomuuttaan. Bloggaajien keskuudessa meikin käyttö nousee aika ajoin esiin ja aihe herättää aina kiivasta keskustelua. Työnantaja voi vaatia siisteyttä työntekijältään, mutta riippuu työstä, mitä siisteydellä tarkoitetaan eli liittyykö siihen myös meikkaus.
– Joskus meikkaamattomuuttani ihmetellään. Minulle saatetaan tuputtaa huulipunaa. Sanovat, että se sopisi minulle niin hyvin, sanoo Herranen.
Ajatus meikkamisen lopettamisesta heräsi jo nuorena, kun Herranen sai puuterista ja luomiväristä allergisia oireita. Vielä aikuisenakin puuterihuisku saa ihon kutisemaan.
Herranen kertoo, että ajan kuluessa sopivaa kosmetiikkaa olisi varmasti löytynyt, mutta hän pysähtyi ajattelemaan asiaa muutenkin. Mitä syitä hänellä olisi meikata?
– Olen aika laiska ja mukavuudenhaluinen. En halua tai jaksa pestä naamaani, jos tulen konsertista tai muusta iltamenoista, Herranen kertoo.
Moni Noora Herrasen miespuolinen ystävä on kertonut nauttivansa, jos heidän naisystävänsä meikkaavat itsensä yhteistä iltaa varten. Herranen on herännyt pohtimaan, ketä varten nainen laittaa itseään.
– Jos ei käytä meikkiä, pitää olla hyvä itsetunto,hän sanoo.
Työssään Konserttikeskuksen toiminnanjohtajana hän antaa haastatteluja, osallistuu keskusteluihin ja on esillä. Nämä tilanteet eivät hänen mielestään liity meikkaamiseen mitenkään.
– Minusta meikkaamisella ja asiantuntijuudella ei ole tekemistä keskenään. Sukupuoliroolit ja naisen asema ovat jo niin hyvällä mallilla, että niiden vuoksi naisen ei mielestäni tarvitse meikata, Herranen sanoo.
Meikkaaminen on ollut esillä myös influencer Jenni Rotosen blogissa. Rotonen pitää kiinnostavana, että meikin käytöstä keskustellaan vieläkin tiukasti, vaikka meikattu on iät ja ajat. Meikin käyttöön tai sen puuttumiseen tartutaan jopa halveksuen.
Rotosen mielestä meikki "demokratisoi" kauneutta; kaikilla ei ole huippugeenejä, jotka pitävät naisen freesinä aamusta iltaan pelkällä vedellä ja saippualla.
– Nainen haluaa yleensä ottaen näyttää terveeltä ja elinvoimaiselta. Jos kevyt meikki auttaa siinä tavoitteessa, en näe siinä mitään pahaa, pohtii Pupulandia-blogia pitävä Jenni Rotonen.
Tasa-arvovaltuutettu tarkastelee tilannetta sukupuolten tasa-arvon kannalta, eikä meikin käyttöön liittyvät huomiot ole tulleet esiin kovin usein.
Eräs meikkaamiseen liittyvä kantelu liittyy Puolustusvoimien ohjesääntöön, joka salli kevyen meikin vain naisille. Eräs kuljetusliike linjasi, että miehet eivät saa käyttää koruja ja naisten korujen on oltava maltillisia.
Myös hiusten pituus sekä hatun tai sortsien käyttäminen ovat nousseet tasa-arvomielessä esiin. Lähtökohtaisesti työnantaja voi edellyttää siisteyttä ja puhtautta työntekijältään.
Ylitarkastaja Anu Laaksosen mukaan työnantaja omistaa yrityksen brändin, ja voi edellyttää sen mukaista työasua tai ulkoista siisteyttä.
– Täytyy tapaus kerrallaan miettiä, mitä tehtävä edellyttää tekijältään pukeutumisen suhteen.
Jenni Rotonenpostasi Pupulandia-blogissaan jutun, jossa kertoi lähteneensä urheilemaan kiireisenä päivänä täydessä tällingissä. Postauksen kommenteissa keskusteltiin paljon esimerkiksi siitä, missä menevät työnantajan tuomat valtuudet puuttua työntekijän ulkonäköön.
Somevaikuttajaa houkutellaan meikkaamattomuuden puolestapuhujaksi, sillä mielipiteillä on painoarvoa.
– Eräs vaateliikkeessä työskentelevä nainen kertoi menneensä kesällä töihin ilman meikkiä. Nainen oli tuntenut itsensä sopivasti päivittyneeksi, freesiksi ja kesäisen edustavaksi. Työnantaja oli kommentoinut, että töihin ei sovi tulla ilman meikkiä, Jenni Rotonen kertoo.
Keskustelu toi Rotosen mukaan esiin varsin ahtaat naisten väliset normit tilanteista, joissa kuuluu meikata. Omissa blogikuvissaan hän meikkaa varsin hillitysti, eikä suinkaan seuraajiaan, vaan itseään varten.
– Ilman meikkiä näytän kalpealta ja silmänaluset ovat tummat, vaikka olisin nukkunut hyvin. Jos tunnen itseni levänneeksi, haluan sen välittyvän ulospäin.
Noora Herranen ei halua arvostella meikkaavia ihmisiä, sillä meikin käyttäminen on henkilökohtainen päätös. Herranen kertoo itsekin olevansa esteetikko, joka nauttii kauniista asioista, vaikka ei käytä meikkiä.
– Käytän paljon koruja, värikkäitä vaatteita, ja minulla on näyttävät silmälasit. Se on itseilmaisua, kuten taidokas meikkikin, hän toteaa.
Kuusivuotias amerikanhiirihaukka Zina on saanut nimensä soturiprinsessa Xenalta. Amerikkalaisessa tv-sarjassa seikkaillut Xena taisteli vihollisia vastaan muinaista Kreikkaa muistuttavassa mielikuvitusmaailmassa.
Kuten Xena, myös sen kreikankielinen kaima Zina taistelee hyvien puolella. Sen vihollisina ovat ei-toivotut, kauko-ohjattavat pienoishelikopterit.
Zina on tiettävästi ainoa haukka maailmassa, joka osaa siepata ilmasta drooneja ja tuoda ne maahan.
Marraskuisena sunnuntaina Zinan voi tavata kasvitieteellisessä puutarhassa Ateenan länsipuolella. Lintu näyttää kouluttajansa, moottoripyöräpoliisi Stavros Athanasioun käsivarrella juuri niin sopusuhtaiselta kuin ihanneurheilija Platonin kuvauksissa.
Zina antaa ihmisten silittää silkkistä höyhenistöään, mutta samalla sen haukankatse rekisteröi ympäristöstä kaiken. Yksi haukkojen valteista on juuri niiden teleskooppinen näkö, joka auttaa myös miehittämättömien lennokkien saalistamisessa.
Amerikanhiirihaukat (Buteo jamaicensis) elävät nimensä mukaisesti Pohjois-Amerikassa, mutta Zina on syntynyt haukkatarhassa Koillis-Kreikassa. Sieltä se tuli kolmikuisena kouluttajalleen.
Stavros Athanasioulla ja Zinalla kemiat selvästi kohtaavat.
– Vain minä pystyn tulkitsemaan sen vahvaa luonnetta ja kehonkieltä. Ja niin kuin dynaamisissa naisissa usein, myös Zinassa on haasteensa, Stavros Athanasiou kiteyttää.
Zinan lisäksi Athanasiou kouluttaa kolmeakymmentä muuta petolintua.
Petolinnut vetivät Athanasioua puoleensa jo nuorena. Hän hankki niistä tietoa, matkusti maailmalla ja kouluttautui ulkomailla haukanohjaajaksi.
– Haukankoulutus on taitolaji, ei mikään postimerkkien keräilyyn verrattava harrastus, Athanasiou painottaa.
Athanasiou kertoo, että Kreikassa vain haukankouluttajilla on oikeus metsästykseen. Pian haukkametsästyksen odotetaan kuitenkin muuttuvan lailliseksi kaikille ja maassa avataan kenties myös julkinen haukankoulutuksen oppilaitos.
Kreikka, Norja ja Suomi ovat Euroopassa viimeisiä haukkametsästyksen laillistavia maita. Omalla metsästyshaukalla on Suomessa voinut metsästää jo aiemminkin.
Voimassaoleva haukkametsästyskielto on Kreikassa outo ottaen huomioon, että haukankoulutuksen eurooppalaiset juuret ulottuvat 4 000 vuoden taakse antiikin Kreikkaan.
Mytologiassa haukka liitettiin Apolloniin ja Zeus kotkaan. Homeros kertoo sotilaiden palanneen Troijan sodasta mukanaan koulutettuja haukkoja. Aristoteles puolestaan kuvailee haukkametsästyksen kulkua Eläinopissa.
Ensimmäinen eurooppalainen haukkametsästyskoulu toimi Kreikassa, Spartan kilpailijakaupungissa Argoksessa 300-luvulta alkaen.
Lähdeteoksiin perehtyneen Stavros Athanasioun mukaan myös Aleksanteri Suuri oli haukankouluttaja. Hänelle haukkojen liikkeet kävivät sotaennustuksista.
Kasvitieteellisessä puutarhassa Athanasioulla on käynnissä viikoittainen yleisötilaisuus ihmisen ja petolintujen vuorovaikutussuhteesta. Vastaavaa ohjelmaa ei ole muualla Kreikassa.
Perheitä tungeksii haukkojen, kotkien ja pöllöjen ympärillä.
– Opimme tänään, että haukat ovat taanneet ihmiselle ruoan ja niiden ominaisuuksia jäljitellään nykyteknologiassa. Ei ihme, että haukkametsästys kuuluu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, toteaa tilaisuuteen osallistunut Eleni Sotiropoulou.
Paikalla on myös drooneista kuuluisaksi tulleen Zinan faneja.
– Petolinnut eivät todellakaan näytä roboteilta vaan persoonallisuuksilta. Halusin nähdä Zinan elävänä ja kuulla, miten sitä harjoitetaan, sanoo ateenalainen Makis Asimakopoulos.
Idea Zinan kouluttamisesta lennokkien saalistajaksi sai alkunsa eurooppalaisilta turvaviranomaisilta, joiden Stavros Athanasiou näki käyttävän kotkia droonien sieppaamiseen. Kotkat ovat käytössä ainakin Belgiassa, Hollannissa, Italiassa ja Ranskassa.
Athanasiou pohti, että sama haukan kanssa olisi parempi ajatus. Haukka on kotkaa elastisempi, nopeampi ja näin ollen tuloksellisempi kaupunkiympäristössä.
Zina aloitti droonikoulutuksen kolmen muun haukan kanssa ja osoitti niistä eniten lahjakkuutta, muun muassa nappaustekniikassa. Ensimmäisen lennokkinsa se pudotti seitsemän kuukauden jälkeen.
– On tärkeä muistaa, että ihminen palvelee petolintuja, ei päinvastoin. Ohjaan Zinaa vain siinä, mitä se haluaa tehdä, Athanasiou korostaa.
Haukoille lennokkien pudottaminen on luontaista. Mikä hyvänsä lentää niiden reviirillä, on uhka.
– Se, miten opetin Zinalle että juuri drooni on tunkeilija, on salaisuuteni, Athanasiou kertoo vinolla hymyllä.
Heti perään hän tähdentää, että droonit eivät vahingoita Zinaa, jos lennokki on pieni tai keskikokoinen. Vasta halkaisijaltaan puolen metrin ylittävä lennokki voisi olla vaarallinen.
Koska harjoitus tekee mestarin, Athanasiou suuntaa Zinan kanssa rinteeseen ja aloittaa lennokkiharjoituksen.
Zina voi havaita lähestyvän droonin jo kymmenen kilometrin etäisyydeltä, mutta Stavros Athanasiou päästää sen lentoon vasta reilun sadan metrin päässä lennokista.
Mikäli lennokissa olisi pommi, on tärkeää, että linnun luokse maastoon pääsee pian.
Zinan tuntinopeus voi yltää 240 kilometriin, joten se on napannut lennokin muutamassa sekunnissa. Harjoitustilanne osoittaa, että jos terroristilennokki olisi matkalla Ateenan pääaukiolle Syntagmalle, Zina olisi siepannut laitteen kauan ennen kuin se olisi ehtinyt aukiolle ihmispaljouteen.
Kun Zina saa lennokin kynsiinsä, se laskeutuu droonin kanssa paikkaan, missä se kokee ettei sen saaliilla ole kilpailijoita. Se vartioi droonia siivet harallaan ja päästää voimakkaita ääniä odottaessaan kouluttajaansa paikalle.
Athanasiou kiittää lintua ruolla. Palkitseminen on viimeinen osa yhteistyötä, joka perustuu luottamukseen.
Lennokkihyökkäykset ovat turvallisuusuhka jo Kreikassakin.
Vielä maassa ei ole havaittu terroristilennokkeja, mutta drooneilla esimerkiksi salakuljetetaan huumeita vankiloihin.
Huolta tuottavat Egeanmerellä myös naapurimaan Turkin vakoilulennokit. Viimeksi lokakuussa turkkilainen drooni kierteli pienen kreikkalaisen Ro-saaren yllä lähellä Turkin rannikkoa.
Toistaiseksi Zinaa ei ole kuitenkaan kutsuttu turvallisuustehtäviin vaan sen ainoat ”keikat” ovat olleet paparazzien lennokkien eliminoiminen yksityistilaisuuksissa.
Stavros Athanasiou ei tyrkytä Zinaa vaan odottaa ehdotusta turvallisuusviranomaisilta.
– On surullista, että Kreikassa pitää aina ensin tapahtua katastrofi, ennen kuin viranomaiset ryhtyvät ennakkotoimiin, Athanasiou tuskailee.
Mahdollista toimeksiantoa odottaessa hän kouluttaa Zinalle jo manttelinperijöitä. Tarkoituksena on, että droonien kimppuun käy vastaisuudessa kokonainen haukkatiimi. Jos yksi niistä epäonnistuu, on seuraava aina valmiina lentoon.
Zinalla on kuitenkin erityispaikka kouluttajansa sydämessä.
Lisää aiheesta:
Katso video: Harvinainen metsästyshaukka Lotta ja sen haukankatse
21.11. klo 8.40 Uutisesta korjattu lintulajin nimi. Kyseessä on amerikanhiirihaukka, ei punapyrstöhaukka (engl. red-tailed hawk).
Kilpailu- ja kuluttajavirasto esittää Uudenmaan Autokouluyhdistykselle ja kahdeksalle autokoululla isoja seuraamusmaksuja hintakartellista ja hintasuosituksista.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan hintakartelliin osallistuneet olivat yhdessä esittäneet B-korttiopetuksen hintojen korottamista.
Korotusta esittivät Uudenmaan Autokouluhdistyksen hallituksessa edustettuina olleet kuusi autokoulua. Lisäksi Porvoossa aloittaneiden autokoulujen olisi pitänyt ehdotuksen mukaan korottaa hintoja, jotta vanhojen toimijoiden ei olisi pitänyt laskea hintojaan.
KKV:n mukaan kolme porvoolaista autokoulua nosti B-korttiopetuksen hintaa 600 eurolla tammikuussa 2013. Kun Porvoossa aloitti kaksi uutta autokoulua syksyllä 2014, yrittivät kolme vanhaa toimijaa saada uudet toimijat nostamaan B-kortin perusopetuksen hintaa 300–400 eurolla.
KKV:n mukaan hintakartelli alkoi Porvoossa tammikuussa 2013 ja päättyi aikaisintaan syksyllä 2014. Autokouluyhdistyksen hintasuositusten KKV katsoo alkaneen jo keväällä 2012 ja päättyneen syksyllä 2015.
Näiden toimien takia KKV esittää seuraamusmaksuja hintasuosituksista tai hintakartellista kahdeksalle autokoululle ja Uudenmaan Autokouluyhdistykselle. Pienin summa on 6 881,84 euroa ja suurin summa 61 200 euroa. Uudenmaan Autokouluyhdistys ry:lle esitetään 12 251,60 euron maksua.
Liitteineen liki 100-sivuisen päätöksen juuri eteensä saanut Uudenmaan Autokouluyhdistyksen puheenjohtaja Helen Högström ei vielä tässä vaiheessa pysty asiaa tarkemmin kommentoimaan.
– Mutta kyllä näkemyksemme poikkeaa KKV:n näkemyksestä, Högström sanoo.
– Perehdymme tähän ja sen mukaisesti sitten mahdollisesti pohdimme jatkotoimenpiteitä. Tietysti myös pitäisi antaa Markkinaoikeudelle työrauha, Högström kertoo Ylelle.
Lopullisesti seuraamusmaksuista päättää Markkinaoikeus.
Tarkennus neljänteen kappaleeseen. Porvoon uudet autokoulut aloittivat syksyllä 2014.
Laosin ja Thaimaan rajalla maa järisi 6,1 voimakkuudella varhain torstaiaamuna Suomen aikaa. Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen mukaan järistyksen keskus oli noin kymmenen kilometrin syvyydessä.
Pohjois-Thaimaan suositussa turistikaupungissa Chiang Maissa asukkaat tunsivat järistyksen pitkään, mutta suurempia vaurioita ei tapahtunut, kertoo uutistoimisto AP. Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa pilvenpiirtäjät huojuivat hitaasti puolen tunnin ajan.
Thaimaan meteorologisen laitoksen edustaja Sophon Chailan mukaan järistyksen uhreista tai vaurioista ei ole vielä ainakaan tietoa.
Bangkok sijaitsee noin 800 kilometrin päässä järistyksen keskipisteessä. Myös lievemmät, 4,6:n ja 5,7:n voimakkuuden järistykset vavisuttivat samoja seutuja yön aikana.
Monet Bangkokin asukkaat julkaisivat viestipalvelu Twitterissä videoita talojen huojumisesta.
Paavi Franciscus on parhaillaan nelipäiväisellä vierailulla Bangkokissa. Hänen on määrä tavata torstaina Thaimaan kuningas Maha Vajiralongkorn, maan pääministeri ja korkea-arvoisen buddhalaisjohtajan. Lisäksi paavin on määrä johtaa messua illalla. Uutistoimisto AFP:n mukaan Vatikaanin leiristä ei ole vielä kommentoitu, miten Franciscus koki järistyksen.
Järistys tuntui myös Vietnamin puolella, Hanoin kaupungissa.
Korjattu klo 3.52: Bangkok sijaitsee noin 800 kilometrin päässä järistyksen keskipisteestä, ei 300 kilometrin, kuten aiemmin kirjoitimme.
Korkein oikeus (KKO) ei muuttanut Rovaniemen hovioikeuden ratkaisun lopputulosta Talvivaaran ympäristörikosjutussa. Entinen toimitusjohtaja Pekka Perä tuomittiin törkeästä ympäristön turmelemisesta ja entinen kaivoksen johtaja Lassi Lammassaari ympäristön turmelemisesta.
Luxemburgissa nykyään asuva Pekka Perä ei halua tässä vaiheessa kommentoida tuomiota.
Lue myös: Talvivaara-pomot pettyneitä, kun oikeus ei muuttanut heidän tuomioitaan
KKO päätyi ratkaisuun äänin 3–2. Esittelijä Minna Heikinsalmen kanta ei voittanut äänestyksessä. Hän esitti, että rikoksen tunnusmerkistö ei olisi täyttynyt, kun ympäristöluvassa ei ollut asetettu tarkkoja päästöarvoja ympäristölle haitallisille aineille.
Jos esittelijän esitys olisi voittanut äänestyksen, tuomio olisi silti tullut, koska Talvivaara-johtajien todettiin päästäneen haitallisia aineita joka tapauksessa ympäristöön ilman lupaa.
– Jompi kumpi riittää. Nyt tuomion pituutta ei tarvinnut arvioida vaan hovioikeuden tuomio jää voimaan, kertoo esittelijä Minna Heikinsalmi.
Vuosi sitten KKO myönsi Talvivaara Sotkamo Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana toimineelle Pekka Perälle ja yhtiön tuotantojohtajana toimineelle Lassi Lammassaarelle rajoitetun valitusluvan ympäristön turmelemista koskevan rangaistussäännöksen tulkinnasta.
Toinen entinen Talvivaaran toimitusjohtaja Harri Natunen ei saanut valituslupaa KKO:lta, asia ratkesi vasta tässä yhteydessä.
Kun kaivostoiminta Talvivaarassa käynnistyi, kaivoksen jätevesissä oli ympäristölle haitallisia korkeita määriä natriumia, sulfaattia ja mangaania. Näitä aineita oli jopa satakertaisesti siihen verrattuna, mitä yhtiö ilmoitti ympäristölupahakemuksessaan.
Tähän asiaan tiivistyy koko laaja oikeusprosessi, ja ympäristöluvan tulkinta oli yksi asioista, joilla esimerkiksi Perän puolustus pyrki osoittamaan oikeuskäsittelyssä päämiehensä syyttömyyttä.
KKO:n mukaan ympäristölupahakemuksessa esitetyt ja ympäristölupapäätöksen kertoelmaosaan kirjatut päästöjä koskevat tiedot olivat osa ympäristölupaa ja siten ympäristön turmelemisrikoksessa tarkoitettuja lupaehtoja.
Näin ollen Perä ja Lammassaari olivat päästäneet haitallisia ainetta ympäristöön sekä lupaehtojen vastaisesti että ilman laissa edellytettyä lupaa.
Haitallisia aineita pääsi ympäristöön muun muassa monissa kipsisakka-allasvuodoissa.
Perälle oli myönnetty valituslupa myös hovioikeuden menettelyä koskevasta kysymyksestä, mutta korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden ratkaisua siltäkään osin.
Talvivaaran ympäristörikosjuttua on käsitelty kaikissa oikeusasteissa vuodesta 2015 lähtien. Syytteet asiassa nostettiin jo 2014.
Rovaniemen hovioikeuden mukaan Talvivaara-yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana toiminut Pekka Perä syyllistyi törkeään ympäristön turmelemiseen 5.5.2006–7.4.2013. Hovi langetti Perälle 6 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.
Syksystä 2012 noin seitsemän kuukautta yhtiön toimitusjohtajana toiminut Harri Natunen sai hovissa ympäristön turmelemisesta 100 päiväsakkoa. Hovioikeuden mukaan Natusen rikoksentekoaika oli 28.9.2012–7.4.2013.
Kaivoksen johtajana toiminut Lassi Lammassaarelle tuomittiin hovioikeudessa 60 päiväsakkoa ympäristön turmelemisesta 5.5.2006–31.3.2011 välisestä ajasta.
Hovioikeus hylkäsi käräjäoikeuden tapaan osastopäällikkönä toimineen Ville Heikkisen syytteen.
Grafiikka kertoo pähkinänkuoressa oikeusjuttuun johtaneet vaiheet.
Pekka Perä ja Lassi Lammassaari ovat saaneet tuomion myös Talvivaaraan liittyvästä tiedottamisrikoksesta. Korkein oikeus ei myöntänyt syyttäjille asiasta valituslupaa.
Korjaus 21.11.2019 klo 11:20: Korjattu Heikinsalmen sitaattiin, että kyse on hovioikeuden tuomiosta, ei päätöksestä, kuten sitaatissa aiemmin virheellisesti luki.
Ulkonäöstä on tullut valuuttaa työmarkkinoilla. Työnhakijoilta on alettu odottaa miellyttävää tai oikeanlaista ulkonäköä, selviää Turun yliopiston taloussosiologien tuoreesta teoksesta Ulkonäköyhteiskunta - Ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa.
Ulkonäöstä on totuttu ajattelemaan, että kauniit ja komeat pärjäävät parisuhdemarkkinoilla ja että tietynlaisen habituksen omaavat saavat parempaa palvelua. Kuvan liittäminen työhakemukseen on nykyään itsestäänselvyys. Elämme kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa visuaalisuuden merkitys on korostunut.
Mihin suuntaan asiat ovat kehittymässä? Takaavatko tulevaisuudessa vain esimerkiksi laihduttaminen, käynti stylistillä tai kauneusleikkaus työpaikan ja menestyksekkään uran?
Esitimme yhdelle kirjan kirjoittajista, taloussosiologian dosentti Outi Sarpilalle seitsemän kysymystä ulkonäöstä ja sen merkityksestä elämän eri osa-alueilla.
– Yhteiskuntatieteilijät alkavat olla yhä enenevässä määrin yhtä mieltä siitä, että meiltä kaikilta aletaan odottaa miellyttävää tai oikeanlaista ulkonäköä. Oikeanlainen ulkonäkö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi olla mahdollisimman viehättävä länsimaisilla kauneusstandardeilla, Outi Sarpila sanoo.
Ulkonäkönormit saattavat vaihdella eri ammattialojen välillä hyvinkin paljon. Samaan aikaan pitää muistaa, että ihmisillä on myöskin muunlaisia pääomia: taloudellista, kulttuurista ja inhimillistä.
Palvelualoilla ulkonäöstä on tullut vähintäänkin ei-julkilausuttu rekrytointikriteeri. Tietyllä tavalla palvelukulttuuri on koko ajan levinnyt uusille työelämän aloille.
Sarpila kertoo, että kirjaan haastateltiin monia eri ammattialojen edustajia. Pääsääntöinen motiivi omasta ulkonäöstä huolehtimiseen nimenomaan työelämän näkökulmasta näyttäisi olevan, että sillä rakennetaan jonkinlaista luottamusta suhteessa muihin ihmisiin. Olivat he sitten asiakkaita tai kollegoita.
Meillä vaikuttaisi olevan jossain määrin hyvinkin jaettuja käsityksiä siitä, miltä eri ammateissa olevan kuuluu näyttää. Voidaan esimerkiksi ajatella, että nuorisotyössä ulkonäöllä ei ole kauheasti väliä, mutta haastateltujen nuoriso-ohjaajien mielestä on todella tärkeää saada luotua yhteys nuoriin.
Ulkonäöllisesti täytyy osoittaa ymmärtävänsä heitä ja olevansa osa sitä samaa kokemusmaailmaa, mistä nuoret tulevat. Bändipaidan pukeminen päälle voi auttaa yhteyden luomisessa, mutta toisaalta ei saa myöskään yrittää liikaa.
Outi Sarpilan mukaan tutkimusnäyttö asiasta on osittain ristiriitaista.
– Osa tutkimuksesta löytää niin sanotun ulkonäköefektin sekä naisilta että miehiltä. Enemmän on kyllä tutkimusnäyttöä siitä, että ulkonäkö työelämässä on merkittävämpi kriteeri naisten kuin miesten kohdalla.
Ulkonäköpaineet eivät koske vain naisia. Varsinkin sosiaalinen media asettaa miehetkin arvostelulle alttiiksi. Erityisesti nuoret miehet ovat alkaneet panostaa ulkonäköönsä.
Taloussosiologian dosentti Outi Sarpila sanoo, ettei niin välttämättä ole ja siinä piilee tietynlainen ristiriita.
– Edelleen odotamme naisilta suurempaa panostusta ulkonäköönsä. Toisaalta löysimme tutkimustuloksen, jossa ulkonäköään rekrytointitilanteessa tai palkkaneuvotteluissa hyödyntämään pyrkiviä naisia paheksutaan enemmän kuin vastaavalla tavalla käyttäytyviä miehiä. Välttämättä ulkonäöstä ei ole hyötyä työelämässä, vaikka siihen oletetaan varsinkin naisten laittavan aikaa ja rahaa.
Ketä ulkonäkö lopulta hyödyntää ja kuka siitä hyötyy?
Suomessa esimerkiksi kahvilatyöntekijä saa tuntipalkkaa, eikä palkka perustu tippikulttuuriin. Jos asiakas palaa kahvilaan viehättävän kahvilatyöntekijän takia, ei tilanteesta hyödy työntekijä vaan yrittäjä. Ulkonäköhyöty ei sada työntekijän vaan pomon eurolaariin.
Kehopositiivisuus on ilmiönä melko uusi. Outi Sarpila toivoo, että sillä on edes jotain vaikutusta yhteiskunnan ulkonäköasenteisiin ja siihen, minkälaista ulkonäköä pidetään hyväksyttävänä. Sarpilan mukaan kehopositiivisuusasiat näkyvät työmarkkinoilla todennäköisesti viiveellä.
Silti myös kehopositiivisuus kiinnittää huomion ulkonäköön. Toki Sarpilan mielestä on hyvä lähtökohta, että pyritään laajentamaan käsitystä hyväksyttävänä pidetystä ulkonäöstä.
– Olemme kirjassakin nostaneet esiin, että suomalaisille ulkonäkö on valtavan iso osa identiteettiä. Nyt pitäisi pohtia sitä, miten voisimme muulla tavoin rakentaa identiteettiä kuin vain ulkonäön varaan. Se ei tietenkään ole pelkästään yksilön vastuulla, erilaisilla instituutioilla ja yhteiskunnallakin on iso merkitys, Sarpila sanoo.
Turun, Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen sekä yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston lääke- ja taloustieteiden tutkijoita selvitti ylipainon ja palkkauksen yhteyttä. Tutkimuksissa selvisi, että palkka laskee 6,9 prosenttia, kun painoindeksi nousee yhden yksikön. Ylipaino myös laskee työllistymisen todennäköisyyttä.
– Painoindeksin yhteyttä palkkaan on tutkittu paljon. Siitä on hieman ristiriitaisia tuloksia, onko painon ja palkan yhteys miehillä ja naisilla samanlainen. Jotkut tutkimukset löytävät sen vain naisilta, toiset tutkimukset sekä naisilta että miehiltä. Vaikuttaa selvästi siltä, että painosta on muodostunut yksi syrjintäperuste työmarkkinoilla.
– Olemme pohtineet tutkimusryhmän sisällä, missä vaiheessa valokuvista tuli välttämätön osa työnhakuasiakirjoja, Outi Sarpila sanoo.
Kun hän itse haki ensimmäisiä työpaikkoja maisterina noin vuonna 2007, käytiin vielä keskustelua, tuleeko ja kannattaako valokuva liittää cv:hen vai ei.
Nyt keskustelua ei enää edes käydä. Kuvan liittämisestä mukaan hakemukseen on muodostunut lähes vaatimus. Jos kuvaa ei ole, aletaan ihmetellä, mikä ihmisessä on vialla.
Outi Sarpila on huomannut muutoksen itsekin.
– Kun olemme hakeneet tutkimusavustajia, nuoret ihmiset lähtökohtaisesti laittavat valokuvan mukaan. Eihän ulkonäöllä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ihminen suoriutuu tutkimusavustajan työstä. Silti me olemme ottaneet annettuna sen, että valokuva on osa työnhaun ensimmäistä vaihetta. Voisiko tätä kuvallisuuden läpitunkevaa normia jollakin tavalla alkaa purkaa? hän miettii.
Taloussosiologian dosentti Outi Sarpilan mielestä ei ehkä vielä, mutta sitä kohti olemme selvästikin menossa.
– Ulkonäöstä on tullut merkittävä osa elämäämme. Me myös sovellamme erilaisia ulkonäkövaatimuksia muihin ihmisiin. Ulkonäköön kohdistuva kulutus lisääntyy, sen tärkeys arvona on jonkin verran kasvanut suomalaisessa yhteiskunnassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tätä kehitystä vielä voisi pysäyttää. Jos me emme halua päätyä ulkonäköyhteiskunnaksi, jossa ulkonäkö tietyllä tavalla alkaa määritellä kaikkea ja kaikkia, korjausliikkeitä voi vielä tehdä.
Iso vastuu ei kata pelkästään yksilöitä vaan instituutioita ja koko yhteiskuntaa. Voisimme omalla kohdallamme miettiä, onko tärkeää uhrata niin paljon aikaa ja rahaa omasta ulkonäösta huolehtimiseen. Onko välttämätöntä ottaa koko ajan itsestään ja muista valokuvia ja tavallaan altistaa muut ihmiset jatkuvalle ulkonäköpaineelle? Sarpila kysyy.
Samanaikaisesti voimme pohtia, mitä ulkonäkö oikeastaan kertoo ihmisistä, joita me kohtaamme ensimmäistä kertaa. Tiedostamalla ulkonäön roolin omassa elämässämme, voimme alkaa vähentää sen merkitystä.
– Emme varsinaisesti tutkineet asiaa, mutta aineistoaineiston kysymysten perusteella kauneusleikkaukset ovat Suomessa harvinaisia, ne koskettavat ehkä pari prosenttia väestöstä, Outi Sarpila sanoo.
Kauneusleikkaukset koetaan varsin paheksuttavina tapoina koittaa parannella omaa ulkonäköä.
Naisten ulkonäköön kiinnitetään erityistä huomiota idässä, jossa naisten aasialaistyyppisiä silmiä leikataan länsimaiseen, pyöreämpään muotoon. Esimerkiksi Etelä-Koreassa on tavallista, että pomo saattaa käskeä naisalaistaan meikkaamaan töihin.
Mitä mieltä olet ulkonäön ja työuran yhteydestä? Huolehditko itse ulkonäöstäsi ajatellen, että se edistää uraasi? Keskustele aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu kello 18.00.
Lue lisää:
Emmi Nuorgamin kolumni: Ulkonäköpaineet tuhoavat itsetuntomme lisäksi maapallon
Korkeakoulujen rahoitus on muuttumassa lähivuosina. Monessa yliopistossa se on tarkoittanut toimintojen sopeuttamista – mutta Helsingin yliopistossa on tehty myös iso koulutusohjelmauudistus, jollaista ei muualla ole nähty.
Siksi moni gradua vaille valmis työstää nyt opinnäytetyötään, ennen ensi kesää – jolloin vanhan koulutusohjelman mukaiset opintosuoritukset vanhenevat yhdessä yössä.
Tässä jutussa tarinansa kertovat kaksi gradun kimpussa ahkeroivaa ikuisuusopiskelijaa sekä yksi tuoreempi gradunvääntäjä.
– En edes muista, minä vuonna aloitin meteorologian opinnot, mutta kyllä siitä on jo yli 30 vuotta, varmaankin.
Näin pohdiskelee meteorologi Pekka Pouta.
Hän kiinnostui alasta, koska sieltä luvattiin kesätöitä. Alun perin hän opiskeli teoreettista fysiikkaa.
– Ilmastonmuutoksen myötä meteorologia on muuttunut aina vain kiinnostavammaksi. Tutkimusaiheita ja -alueita tulee kaiken aikaa lisää.
Kandidaatin tutkinnon suorittanut Pouta sai kuitenkin eräänä kesänä sellaisen työtarjouksen, että se vei mukanaan. MTV3-kanavalta kysyttiin meteorologiksi Huomenta Suomi -ohjelmaan. Luvattiin, että opiskella voi työn ohessa. Siitä lähti rulla, jossa Pouta heräsi aamukolmelta viitenä aamuna viikossa ja kävi myös luennoilla.
– Siellä minä puolihorteessa hyvin hypnoottisessa olotilassa imin tietoa. Kaikki meni suoraan takaraivoon, hän muistelee.
Sitten alkoivat opinnäytetyöt olla vaikeita. Pouta sai tehtyä aineen ja tutkielman.
– Jo se tutkielma oli äärimmäisen raskas. Ei sellainen aloitteellinen työskentely univelkaisena ja pätkissä tahtonut onnistua millään.
Niinpä opinnot jäivät lepäilemään ja Pouta jatkoi työntekoa. Hän palasi omaksi virkistyksekseen pariin otteeseen lukemaan matematiikan approbaturin ja joitakin meteorologian kursseja. Enää hän ei edes ajatellut alkavansa tehdä pro gradu -tutkielmaa, vaikka kaikki tarvittavat kurssit maisteriksi valmistumiseksi olivat kasassa.
Kunnes Pouta sai yllättävää sähköpostia.
– Professorimme lähetti kirjeen, että tässä on vaarana opintojen vanheneminen ensi kesänä ja kun olen oikeastaan gradua vaille valmis, niin mitäpä jos tehtäisiin asialle jotakin.
Ja tässä hän nyt on: tekemässä graduaan ilmastonmuutosraportista, IPCC-raporttien viimeisimmästä versiosta. Se liittyy Pohjois-Atlantin kiertoliikkeen riskitekijöihin ja mahdollisiin muutoksiin sekä muutosten vaikutuksesta Euroopan säähän.
– Joudun ehkä keksimään pari suomenkielistä sanaakin, tipping pointille ja subpolaaripyörteelle.
Maisteriksi valmistuminen ei Poudan mukaan muuta juuri mitään. Palkka ei nouse, eivätkä työtehtävät muutu.
Henkiseen olemukseen se kuitenkin vaikuttaa. Pouta kertoo olevansa virkeämpi ja innokkaampi ihminen kaikin puolin, ja gradun aihe on hänen mielestään kaikkein kiinnostavin tämän hetken tutkimuskohteista.
– Minustahan piti alun alkaen tulla tutkija. Nyt wannabe-tutkija pääsee hetkeksi leikkimään tutkijana olemista, Pouta sanoo ja nauraa.
Koulutusohjelmauudistuksesta on ollut päänvaivaa monelle sellaisellekin, joka on aloittanut opintonsa Helsingin yliopistossa vasta aivan viime vuosina. Näin on asianlaita esimerkiksi viidennen vuoden meteorologian opiskelijalla Sasu Karttusella.
Hän tähtää tavoiteaikataulussa valmistumiseen, ja se tarkoittaa, että tutkinnon on oltava kokonaisuudessaan valmis ennen heinäkuun 2020 loppua. Silloin päättyy myös uuden tutkintouudistuksen siirtymäaika, eikä Karttunen halua tehdä uusien tutkintovaatimusten mukaisia lisäopintoja.
Tämä tarkoittaisi jopa puolen vuoden opintojaksoa viiden vuoden päälle. Uusissa vaatimuksissa on uusia pakollisia kursseja, joita vanhoissa tutkintovaatimuksissa ei ollut.
Karttunen aloitti opintonsa vuonna 2015, siis ennen syksyä 2017, jolloin koulutusohjelmauudistus Helsingin yliopistossa tehtiin. Hän joutuu runttaamaan gradunsa ja loputkin opintonsa kasaan työn ohessa, aivan samoin kuin vaikkapa kymmenen tai 20 vuotta sitten opintonsa aloittaneet.
Mitä 24-vuotias Karttunen, neljä vuotta sitten yliopistossa aloittanut, työn ohessa vauhdilla opiskellut nuori mies ajattelee siitä, että on saman siirtymäajan puristuksessa kuin kymmenen tai vaikkapa 20 vuotta sitten ensikirjautumisensa yliopistolle tehnyt?
– Kiva, että tulevat takaisin tekemään tutkintonsa loppuun. Koulutus on hieno asia. Mutta olisin kyllä halunnut vähän enemmän rauhaa opiskella myös tässä loppuvaiheessa, sen sijaan, että joudun miettimään uusia tutkintovaatimuksia, joita ei ollut edes olemassa vielä silloin kun aloitin opinnot, Karttunen pohtii.
Pekka Pouta sai professoriltaan kirjeen, jossa toivottiin opintojen loppuun saattamista, mutta muutoin Helsingin yliopisto ei ole liiemmin huudellut siirtymäajoista ja koulutusohjelmauudistuksista.
Sasu Karttunen kuuli opintoja aloitellessaan, että jonkinnäköinen uudistus on tulossa. Silloin ei kuitenkaan ollut tietoa siitä, millainen uudistus olisi. Samaan aikaan osuivat isot yliopistosäästöt.
– Tiedotus on sen takia jäänyt vähemmälle ja opinto-ohjauksen taso on ehkä vähän laskenut, arvioi Karttunen.
Hän arvostelee lyhyttä siirtymäaikaa, joka aiheuttaa päänvaivaa opiskelijoille, he kun joutuvat omin päin sumplimaan opintojaan uusiksi. Samalla takaraivossa jyskyttää gradu: ehtiikö sen saada valmiiksi ennen kuin siirtymäaika loppuu.
– Tietysti opintojen uudistaminen on tärkeää ja niiden täytyy elää ajassa ja vastata esimerkiksi työelämän haasteisiin, mutta... Ei sitä saisi tehdä opiskelijoiden kustannuksella. Kyllä opiskelunsa aloittavalla täytyisi olla alusta loppuun selkeä polku valmistumiseen, opintojen ensimmäisestä päivästä lähtien, eikä suuria muutoksia opintojen aikana.
Hän on kuitenkin aika pian maisteri Karttunen. Se tuntuu hyvältä.
– Uskon, että valmistumisen jälkeen on enemmän vapaa-aikaa. Tällä hetkellä, kun sekä opiskelen että teen töitä, jää vapaa-aika vähemmälle.
Yleisradion palkkalistoilla oleva toimittaja ja juontaja Marja Sannikka on uransa varrella ehtinyt olla muillakin kuin Ylen kanavilla.
Hän aloitti opintonsa ulkomailla, Sussexin yliopistossa Britanniassa. Sieltä hän valmistui vuonna 1999. Helsingin yliopistossa hän aloitti viestinnän opinnot 2000-luvun alussa, aikomuksenaan tehdä gradu mahdollisimman nopeasti. Toisin kävi. Esteeksi tulivat niin sanotut normaalit syyt: kaksi pientä lasta, kiireinen arki ja työt.
– Menin kyllä graduseminaariin, mutten innostunut aiheestani ehkä ihan niin paljon kuin olisin halunnut.
Sannikka ei ollut kuullutkaan mistään siirtymäajasta, vaan näki ystävänsä Instagram-tililtä tämän palanneen yliopistoon. Siitä se ajatus sitten lähti.
– Tähän asti olen ajatellut, että on liian kiire, aina jokin säätö menossa, eikä ole ollut sellaista hetkeä, että olisin voinut jatkaa opintojani. Sitten mietin, että nyt on hetki katsoa totuutta silmiin ja työntää tekosyyt nurkkaan.
Myös tämä aika kaipaa Sannikan mielestä kovaa ja kunnollista journalismia, joten hän päätti kantaa vastuunsa ja oppia lisää, tehdäkseen niin hyvää työtä kuin voi.
Arki ei ole helpottunut: Sannikalla on edelleen kaksi lasta ja työ, omaa nimeä kantava tv-ohjelma Sannikka & Ukkola. Tilaa hän on raivannut illoista ja öistä – ja siitä, että on jättänyt sosiaalisen median selaamisen vähemmälle. Kun ei roiku Facebookissa tai Twitterissä, on yllättävän paljon aikaa kaikelle muulle.
Tutkintovaatimukset ovat muuttuneet myös Marja Sannikan opintopolun varrella, ja hän on lisäopiskellut muun muassa tilastotieteitä. Nykyiset viestinnän opiskelijat ovat hänen mielestään paljon pätevämmän oloisia kuin hän itse oli aikanaan.
– Aavistuksen masentavaa, että olen heihin verrattuna vanha, mutten koe itseäni mitenkään erityisen fiksuksi, Sannikka sanoo nauraen.
Graduaiheestaan hän on tällä kierroksella todella innostunut.
– Teen graduni politiikan toimittajista Twitterissä. Miten he kokevat toimimisen siellä suhteessa odotuksiin objektiivisuudesta, puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta. Minusta se on merkittävää, ja haluan tietää, mitä he sanovat, koska elämme keskellä median murrosta. Toimittajuuden muutos tässä ajassa, se on kiinnostavaa!
Ajatus gradun valmistumisesta ennen siirtymäajan loppua, kesällä 2020, saa Sannikan onnelliseen hymyyn ja veivaamaan parit tanssiliikkeet.
– Bileet!
Sitten häntäkin voi tituleerata maisteri Sannikaksi.
Helsingin yliopisto toimitti Ylen pyynnöstä karkean arvion siitä, moniko potentiaalisesti voisi suorittaa tutkintonsa kokonaisuudessaan loppuun heinäkuun 2020 loppuun mennessä.
Heitä on 1 457. Luku on määritelty seuraavasti:
Yliopisto tarkentaa, että ensisijaisuus tarkoittaa käytännössä, ettei ole saanut kyseisen opiskeluoikeuden jälkeen uutta samantasoista opiskeluoikeutta eikä ole jatkotutkintoon tähtäävää oikeutta. Myös heillä on oikeus siirtyä uusiin koulutusohjelmiin heinäkuun 2020 jälkeen.
Helsingin yliopisto saa tietyn summan rahaa per tutkinnon suorittanut opiskelija. Ylen saaman hintalapun suuruus perustuu kolmen vuoden keskiarvoon: ylemmästä tutkinnosta Helsingin yliopisto saa tällä hetkellä noin 15 000 euroa ja alemmasta noin 8 000 euroa.
Tutkinnon hintalappu kuitenkin muuttuu, kun korkeakoulujen uusi rahoitusmalli tulee käyttöön vuonna 2021. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n arvion mukaan tavoiteajassa valmistumisesta yliopisto saa selvästi enemmän rahaa, jopa noin puolitoistakertaisesti nykyiseen verrattuna.
Lue seuraavaksi:
Helsingin yliopisto yt-neuvotteluiden jälkimainingissa – "Työn määrä on kasvanut räjähdysmäisesti"
Postilakon sovittelu on yhä enemmän umpisolmussa, ja lakot ja tukitoimet jatkuvat.
Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala ei keskiviikkona jättänyt uutta sovintoehdotusta työriitaan eikä myöskään uusia tapaamisia osapuolten välille ole sovittu.
Aikaisin torstaiaamuna Suomen merimiesunioni otti käyttöön uusia tukitoimia. Aamukuudesta alkaen ulkomaanliikenteessä olevien alusten autokansille ei enää oteta rekkoja, säiliöautoja tai irtoperiä. Henkilö- ja linja-autoja kuljetetaan autokansilla edelleen.
Jo aiemmin viikolla merimiesunioni lopetti Postin kuljetusten ottamisen aluksilleen. Uutena toimena merimiesunionin jäänmurtajilla ja jäänmurtotehtävissä työskentelevät jäsenet eivät seuraa alusten mukana merelle.
Torstaina myös Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton (AKT) ja Ilmailualan unionin (IAU) tukitoimet jatkuvat. AKT:lla on voimassa ylityö- ja työvuorojen vaihtokielto, ja IAU:n jäsenet ovat keskeyttäneet postinkäsittelyn lentoasemilla.
Lue lisää, miten tukilakot kehittyvät tällä ja ensi viikolla:
Riidan osapuolet Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ja Palvelualojen työnantajat Palta yrittivät keskiviikkona sovitella työriitaansa valtakunnansovittelijan toimistolla iltamyöhään, mutta ratkaisua ei pitkistä neuvotteluista huolimatta saatu aikaiseksi.
PAU kertoi asiasta myös Twitterissä myöhään keskiviikkoiltana.
Piekkalan mukaan työriidan sovittelua vaikeuttaa edelleen eniten Postin noin 700 pakettilajittelijan työehtosopimuksen vaihtamista koskeva kiista. Lajittelijat siirtyivät toisen työehtosopimuksen piiriin tämän kuun alusta.
Uudessa sopimuksessa työnantajapuolta edustaa Medialiitto ja työntekijöitä Teollisuusliitto. PAU:n tavoitteena on saada pakettilajittelijat takaisin nyt neuvoteltavaan työsopimukseen.
Piekkala kuvaa neuvottelutilannetta dramaattiseksi.
– Näyttää, että tulppana on tämä kysymys näistä 700:sta pakettilajittelijasta, joiden osalta ei ole löytynyt minkäänlaista ratkaisua. Muilta osin kyllä on käyty tekstejä läpi ja edetty hyvässä hengessä, Piekkala sanoi Ylelle sovittelukokouksen jälkeen.
– Nyt jäädään odottamaan, miten tilanne kehittyy.
Tunnelma kymmentuntisten neuvottelujen jälkeen oli silminnähden turhautunut. Paltan toimitusjohtaja Tuomas Aarto kommentoi, että olisi kaikkien etu, että kiista saataisiin jo selvitettyä.
Aarton mukaan Palta on valmis palaamaan neuvottelupöytään heti kun valtakunnansovittelija kutsuu.
– Mutta itse näen niin, että koska meidän sopimus on periaatteessa kasassa, niin tämän esteen osalta minkä PAU on sopimuksen tekemiselle asettanut, pitäisi tapahtua jotain. Ihan turha täällä on vain istuskella, jos todetaan että sopimusta ei haluta tehdä vaikka se on käytännössä valmis, Aarto sanoi.
PAUn puheenjohtajan Heidi Niemisen mukaan neuvotteluissa on onnistuttu löytämään sopua "joissakin asioissa". Hänen mukaansa muutama iso asia on vielä auki. Isoin niistä on pakettilajittelijoiden tilanne.
– Avaimet ratkaisuun on Postin hallituksella. Heillä ei ole ollut kiinnostusta ratkaista tätä asiaa, Nieminen kommentoi Ylelle.
– Tukilakkojen osalta tilanne on se, että heillä ei ole mitään omaa siinä kiinni eli he pystyvät pysymään kannassaan.
Niemisen mukaan pattitilanteessa ei ole mitään kummempaa draamaa.
– Ainoa asia mikä tekee tästä erikoisen on se, että Postin hallitus on päättänyt halpuuttaa yhden ammattiryhmän palkat.
– Nämä ihmiset ovat matalapalkka-alalla, joten koemme että on ammattiyhdistysliikkeen velvollisuus puolustaa näitä ihmisiä, Nieminen sanoi.
Piekkala jätti edellisen sovintoehdotuksen osapuolille tiistaina. PAU kuitenkin hylkäsi ehdotuksen myöhemmin päivällä, koska siihen oli listattu PAUn mukaan työehtojen heikennyksiä, joita se ei voinut hyväksyä.
Lue myös:
