Kaikki merkit viittaavat siihen, että Black Friday eli musta perjantai lyö tällä kertaa ennätyksiä.

Näin sanoo verkkokauppa-asiantuntija Leevi Parsama. Hän seuraa päivää noin 30 merkittävän verkkokauppiaan kanssa yhteisessä Whatsapp-viestiryhmässä.

– Keskustelu käy todella kuumana. Ennätysluvuista puhutaan. Moni on viestinyt, että on jo nyt myynyt enemmän kuin viime vuoden Black Fridayna, Parsama kertoo puhelinhaastattelussa puolenpäivän aikaan perjantaina.

Parsama on Suomen tunnetuimpia verkkokauppa-asiantuntijoita ja mukana vetämässä valtion innovaatiorahoittaja Business Finlandin verkkokaupan kasvuhanketta.

Hän sanoo olevansa yllättynyt myyntiluvuista, sillä kulutuskriittisyyden kasvusta ja suoranaisista ostoboikoteista on puhuttu paljon.

– Mietin itsekin, olisiko tämä ensimmäinen vuosi joka leikkaisi kulutusta. Mutta nyt ei ole näkyvissä minkäänlaista merkkiä siitä, että näin kävisi.

Tempauksetkin ovat purreet

Parsaman mukaan mustan perjantain idea on Suomessa osittain vesittynyt. Yhden päivän tempauksesta on tullut koko viikon kestävä – joskin loppua kohti kiihtyvä – alennuskampanja.

Parsaman mukaan parhaiten pärjäävät kaupat, jotka ovat todella miettineet kampanjoitaan ja kohdistavat ne perjantaille. Tämän vuoden musta perjantai on kattanut ensimmäistä kertaa aivan kaiken kaupan: kampanjassa on myyty jopa hyötyajoneuvoja, tunkkeja ja aggregaatteja.

Erilaisia tempauksiakin on nähty. Parsama nostaa esimerkiksi verkkokaupan, joka on nostanut hintoja viisi prosenttia, mutta lahjoittaa ylihinnan leipäjonoille, eli Hurstinavulle.

– Yrittäjävetoiset liikkeet oivaltavat kikat usein paremmin kuin ketjuvetoiset. On räppivideoita ja kovia alennuksia. Näkyvissä on vanhaa kunnon kauppiashenkeä, Parsama sanoo.

YK varoittaa katastrofista, mutta kaupan on myös täyttä roskaa

Ostokarnevaali jatkuu koko viikonlopun ja päättyy maanantaina vietettävään Cyber Mondayhin, kybermaanantaihin. Päivä on tuoretta amerikkalaista tuontitavaraa, ja tähdätty lisäämään verkkokauppojen myyntiä mustan perjantain ostokrapulatunnelmissa.

Mutta onko tämä viimeisiä ostokarnevaalivuosia?

YK varoitti jälleen alkuviikosta, että planeetta on matkalla kurimukseen. Kiinan päästöt asukasta kohden ovat jo ohittaneet EU:n keskiarvon. Iso siivu sen päästöistä syntyy teollisuustuotteista, jotka myydään Euroopassa ja muissa länsimaissa.

Kaupan on aivan kuin ennenkin tukuittain tuotteita, joita kukaan ei tarvitse ja jotka eivät edes toimi. Tämä on mahdollista, koska tuottajien ei tarvitse maksaa tuotteidensa ympäristövaikutuksista.

Kuluttaja-lehti julkaisi torstaina jutun tuotteista, jotka olivat saaneet sen testeissä surkeat arviot mutta joita myydään nyt musta perjantai -alennuksella. Mukana on sormet polttavia leivänpaahtimia ja vedenpitäviä kiikareita, jotka eivät pidä vettä.

Maailman luonnonsuojelusäätiö WWF:n Suomen-verkkokauppa pysyy perjantaina koko päivän suljettuna.

– Suosittelen jokaisen ostoksen kohdalla käymään edes nopeasti läpi ajatuksen, mistä tuote on tullut ja mihin se käytön jälkeen päätyy, sanoo WWF Suomen asiakkuuspäällikkö Aino Sirkesalo.

Viesti on jokaiselle itsestäänselvä, mutta hukkunut perjantain ostotarjousten mereen.

Parsama: Ostakaa tarpeeseen

Parsama katsahtaa puhelun lopuksi, mitä Whatsapp-ryhmässä on tapahtunut. Uusia viestejä on 37.

Yksi kauppias kertoo, että päivän konversio on ollut melkein 20 prosenttia. Konversio kertoo, moniko verkkokaupan sivuille tulleista asiakkaista myös päätyy samalla ostamaan jotain.

Hyvän ja huonon rajana pidetään kahta prosenttia. Eli jos viidestäkymmenestä kävijästä vähintään yksi ostaa jotain, myynti on raiteillaan.

– Mutta kaksikymmentä prosenttia on ihan käsittämätön määrä, Parsama sanoo.

Parsaman työ on edistää suomalaisten verkkokauppojen myyntiä. Silti hänkin toivoo ostamiseen järkeä.

– Kestävästä kehityksestä puhuminen on tärkeää. Sitä toivoisi, että tavaraa ostettaisiin ennen kaikkea tarpeisiin.

Postin hallituksen puheenjohtajan Markku Pohjolan perjantaiaamuna pudottama uutispommi käynnisti tapahtumien kulun, joka johti kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sd.) eroon jo puolilta päivin.

Paateron ura ministerinä kompastui 700 pakettilajittelijaan ja vaihteleviin selityksiin.

Posti siirsi syyskuussa pakettilajittelijat tytäryhtiöönsä Posti Palveluihin, ja yritti samalla heikentää heidän työehtojaan. Pakettilajittelijoiden kohtalo jumitti postilaisten työehtosopimusneuvottelut ja johti kolmisen viikkoa kestäneeseen postilakkoon tukilakkoineen.

Pääministeri Antti Rinne (sd.) kertoi tiedotustilaisuudessa, että Paatero ei ollut noudattanut hänen linjauksiaan: valtio-omistaja ei heikennä työntekijöiden työehtoja hänen hallituskaudellaan. Tämä oli Rinteen selkeä ohje.

Rinne syytti myös Postin johtoa harhauttamisesta ja toimimisesta omistajan tahtoa vastaan. Paateron kerrottiin jääneen sairauslomalle 13. joulukuuta asti.

29.11.2019

Kuka tiesi, mitä ja milloin?

Markku Pohjola kertoi suorasanaisessa tiedotteessa, että pakettilajittelijoiden siirrolla on ollut omistajan tuki.

Postin hallitus esitteli ministeri Paaterolle yhtiön liikkeenluovutussuunnitelmia ja taustaperusteluita ensimmäistä kertaa jo 7. kesäkuuta. Ministerin avustajien kanssa käytiin asiaa läpi tarkasti vielä 8. elokuuta.

Pohjolan mukaan ministeriä informoitiin myös pari päivää myöhemmin, 10. elokuuta. Seuraavana päivänä Postin hallitus teki päätökset lajittelijoiden siirrosta. Käytännön yksityiskohdat aikatauluineen ja julkistussuunnitelmineen esiteltiin Paaterolle vielä 21. elokuuta. elokuuta.

Pakettilajitteluun tulevista muutoksista kerrottiin Paateron avustajille Pohjolan mukaan 29. elokuuta.

Sirpa Paatero esitti 3. syyskuuta aikalisää työehtosopimuksen muuttamisessa, ja Posti- ja logistiikka-alan unioni (PAU) perui liikkeenluovutuksen takia suunnitellun lakon.

Pohjola väittää, että valtio-omistaja ei missään vaiheessa vastustanut pakettilajittelijoiden siirtoa.

28.11.2019

Toimiko Posti vastoin omistajan tahtoa?

Markku Pohjola reagoi pääministeri Rinteen puheisiin kyselytunnilla. Rinteen mukaan Paatero olisi kieltänyt pakettilajittelijoiden siirron, ja Postin johto ei ollut noudattanut kieltoa.

Rinteen mukaan Paaterolle olisi esitelty suunnitelma siirtää noin 9 000 postilaista Teollisuusliiton heikompaan työehtosopimukseen. Ministeri Paatero oli Rinteen mukaan todennut, ettei tämä käy.

Tämän jälkeen Posti kuitenkin siirsi 700 lajittelijaa. Rinteen mukaan tämä oli vastoin omistajan selkeää tahtotilaa.

Huomiota herättävää on ollut se kiihkeys, millä Rinne on puolustanut Paateroa sotkun aikana kyselytunneilla.

Samalla Rinne on tullut paljastaneeksi uusia yksityiskohtia tapahtumista. Ristiriitaiset selitykset ovat myös herättäneet yhä enemmän kysymyksiä.

27.11.2019

Postilakko päättyi sopuun, jälkipyykki alkoi

Pakettilajittelijoiden vuoksi jumiutuneet PAUn työehtosopimusneuvottelut päättyivät sovintoon, kun Posti Palvelut liittyi Paltaan ja solmi sen jälkeen PAUn kanssa samansisältöisen oman tessin.

Lakot ja tukilakot loppuivat.

Keskusteluun nousi jälleen se, milloin ministeri Paatero tiesi Postin aikeista 700 pakettilajittelijan suhteen.

Pakettilajittelijat siirrettiin marraskuussa Medialiiton ja Teollisuusliiton työehtosopimukseen, mutta varsinainen liikkeenluovutus oli tehty jo syyskuussa.

PAUn Heidi Nieminen kertoi olleensa omistajaohjaukseen ja ministeri Paateron avustajiin yhteydessä Postin suunnitelmista useaan otteeseen elokuussa.

26.11.2019

Liikkeenluovutuksen ajankohta jäi huomiotta

SDP jakoi tiedotusvälineille muistion, jonka mukaan Postin työntekijöitä koskenut ratkaisu esiteltiin Paaterolle 21. elokuuta.

Postin hallitus oli tehnyt San Franciscon -matkallaan 10.–18. elokuuta päätöksiä henkilöstöön liittyen.

Näiden joukossa oli myös kiistan aiheuttanut, 700 pakettilajittelijaa koskeva päätös. Paatero myönsi, että Postin suunnitelmia liittyen henkilöstöön olikin käsitelty kesäkuusta alkaen.

Tapaamisia on ollut useita, mutta ministeri ei tarkkaan muistanut, mikä asia on ollut missäkin tapaamisessa esillä.

Paatero kertoi, että hän sai vain hetkeä ennen syyskuun tiedotustilaisuuden alkua tietää erityisavustajaltaan, että pakettilajittelijoita koskeva liikkeenluovutus tapahtui jo syyskuun alussa.

Paatero oli ollut siinä käsityksessä, että siirto tapahtuu vasta marraskuun alussa, mutta tämä aika koski uuden työehtosopimuksen soveltamista. Sopimuksessa lajittelijoille taattiin vanhat palkat sopimuskauden loppuun.

Paateron mukaan Posti korosti sekä 29. elokuuta julkaisemassa mediatiedotteessa että 28. elokuuta antamassaan luottamuksellisissa muistioissa marraskuun 1. päivää. Muista päivistä ei hänen mukaansa ollut puhetta.

Paatero luuli, että hänellä olisi vielä muutama kuukausi aikaa vaikuttaa asiaan.

Nyt pakettilajittelijat olivat jo siirtynet toisen yrityksen palvelukseen, eikä sen peruminen käynyt tuosta vain. Tämä olisi katsottu Postin sisäisiin asioihin puuttumiseksi.

21.11.2019

Tiesi siirrosta, mutta ei päätöksestä

Ministeri Paatero kiisti MTV:llä siunanneensa pakettilajittelijoiden siirron. Paateron mukaan häneltä ei kysytty siirrosta.

Iltapäivällä Paatero tarkensi tiedotteessa, että hän oli tietoinen siirtoaikeista, mutta varsinaisesta päätöksestä hän kuuli vasta päätöksen jälkeen.

Paatero myönsi, että Posti on kertonut hänelle aikeistaan siirtää työntekijöitä uuteen työehtosopimukseen. Varsinaisesta päätöksestä eli 700 pakettilajittelijan siirrosta hän sai kuitenkin tietää vasta jälkikäteen. Tämä tuli hänelle yllätyksenä.

Lakossa olevat postilaiset järjestivät mielenosoituksen Eduskuntatalon edustalla alkuiltapäivästä.

Pääministeri Rinne kertoi ensimmäistä kertaa kyselytunnilla, että hallitus esti kesällä Postin aikeet siirtää kaikki PAUn sopimuksessa olevat työntekijät Medialiiton ja Teollisuusliiton väliseen sopimukseen. Tämä olisi tarkoittanut 9 000 henkilön työehtojen heikentymistä.

Samalla Rinne soimasi Postia siitä, ettei se informoinut hallitusta päätöksestään siirtää 700 pakettilajittelijaa uuteen työehtosopimukseen.

Oppositio puolestaan syytti Paateroa kyselytunnilla vastuunpakoilusta ja toimittajien kysymysten kiertelystä.

Vain hetkeä aiemmin Paatero oli kertonut, että neljä työmarkkinakonkaria yrittävät ratkaista viikonlopun aikana umpisolmuun ajautuneita PAUn ja Paltan työehtosopimusneuvotteluja.

PAU oli ilmoittanut, että pakettilajittelijat ja varsinainen työehtosopimus ovat kokonaisuus. Lajittelijoiden työehtojen heikennys ei käynyt heille.

Virallisesti Posti ja PAU pyysivät ulkopuolisia selvityshenkilöitä, mutta pääministeri Rinne on myöntänyt vaikuttaneensa asiaan taustalla.

2.10.2019

Toimitusjohtaja päätti lähteä

Postin toimitusjohtaja Heikki Malinen ilmoitti eroavansa. Hän toimi Postin toimitusjohtajana vuodesta 2012. Vt. toimitusjohtajaksi nostettiin Turkka Kuusisto.

Postin hallituksen puheenjohtaja Markku Pohjola arvosteli ministeri Paateron toimintaa Postin tiedotustilaisuudessa. Pohjolan mukaan omistajaohjauksessa tapahtui muutos vaalien ja uuden hallituksen aloittamisen jälkeen. On siinä sävyero tapahtunut, hän totesi.

– Jokaisen yrityksen kannalta olisi toivottavaa, että noudatetaan lain määrittelemää hallintomallia. Jaon yhtiön johdon ja omistajan välillä pitäisi toimia kaikissa tilanteissa, Pohjola sanoi.

Uusi toimitusjohtaja Kuusisto kertoi, ettei Posti aio perua pakettilajittelijoiden siirtoa tai työehtosopimusvaihdosta.

3.9.2019

Aikalisä ja Postin palkkiot syyniin

Kun Postin työntekijät valmistautuivat työtaisteluihin, Sirpa Paatero ilmoitti 3. syyskuuta aikalisästä kiistan ratkaisuun.

Paatero kertoi hallituksen arvioivan Postin johdon palkkauksen uudestaan. Hallitus myös suunnitteli vähentävänsä Postista valtiolle tuloutettavia osinkoja.

Paatero vakuutti tällöin, kuten myöhemminkin, että Posti hallitus nautti edelleen hänen luottamustaan, vaikka johdon kannustimet olivat kohtuuttomia.

PAU perui Paateron ilmoituksen jälkeen työtaistelutoimet, ja jatkoi neuvotteluja työehtosopimuksesta.

29.8.2019

Posti ilmoitti siirtävänsä 700 pakettilajittelijaa uuden, Teollisuusliiton kanssa solmitun, työehtosopimuksen piiriin 1. marraskuuta.

Posti kertoi tavoittelevansa joustavia ja kilpailijoiden kanssa samantasoisia työehtoja paketti ja verkkokaupan lajittelutoiminnoissa.

Yhtiö perusteli toimiaan postialan murroksella ja nopeasti muuttuvilla asiakastarpeilla. Yhtiö tavoitteli kahden seuraavan vuoden aikana 150−200 miljoonan euron kustannussäästöjä.

PAU aloitti lakon Postin käsittely- ja lajittelutoiminnoissa 2.–4. syyskuuta.

Lue lisää:

Analyysi: Omistajaohjausministeri sai lähteä, mutta se ei vielä rauhoita kuplivaa eduskuntaa

Posti-kiista sai uuden uhrin: Näin politiikan perjantai eteni Postin vastaiskusta Paateron eroon

Oppositio vaatii pääministeri Antti Rinteen eroa, kokoomuksen Petteri Orpo: "Omia virheitä paikataan sillä, että uhrataan yksi SDP:n ministeri"

Suomessa kynnystä ministerin erottamiseen pidetään korkeana.

Itsenäisen Suomen 102-vuotiseen historiaan mahtuu epävirallisen arvion mukaan yhteensä 17 sellaista ministerin eroa tai erottamista, joiden taustalla on joku muu syy kuin ministerin itsensä vapaaehtoisuus.

Kaikkiaan ministeri on eronnut tehtävästään huomattavasti useammin, mutta silloin kyseessä on ollut esimerkiksi siirtyminen muuhun tehtävään tai vaikkapa sairaus.

Epävirallisen taulukoinnin mukaan ministerieroja on sattunut kerran pari vuosikymmenessä. 1980-luvulle ei osunut yhtään ministerin erottamista.

Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tahti näyttäisi hieman tiivistyneen, sillä 1990- ja 2000-luvuilla potkut sai kolme ministeriä. Tällä vuosikymmenellä, jota on siis jäljellä vielä reilu kuukausi, erottamisia on kaksi.

Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä kaikki eronneet ministerit olivat miehiä, mikä on ymmärrettävää, sillä vuoteen 1956 mennessä naisia oli ollut ministerin tehtävässä vain kuusi.

Ensimmäinen erotettu naisministeri oli SDP:n Arja Alho, joka joutui vuonna 1997 jättämään toisen valtiovarainministerin tehtävänsä niin sanotun Sundqvist-jupakan takia.

Tuon jälkeen on erotettu yhteensä kuusi ministeriä, joista neljä on naisia.

Pääministeri on joutunut jättämään tehtävänsä kaksi kertaa. Vuonna 1961 V.J. Sukselainen ensin tuomittiin virkarikoksesta, sitten vapautettiin, mutta hän ei enää voinut palata pääministerin tehtävään. Vuonna 2003 Anneli Jäätteenmäki erosi niin sanotun Irakgate-skandaalin seurauksena.

Myös Heidi Hautala kompastui omistajaohjaukseen

Ensimmäinen vastoin tahtoaan eronnut ministeri oli kenraali Bruno Jalander, joka vuonna 1923 joutui jättämään puolustusministerin tehtävät vakolilutapauksen vuoksi.

1930-luvun ainoa ministeriero sattui juuri ennen toisen maailmansodan alkua. Silloinen ulkoministeri Rudolf Holsti arvosteli Kansainliiton kokouksessa vuonna 1938 Adolf Hitleriä ja sai lähteä.

Myös seuraava ministeriero liittyi Saksaan – sosiaaliministeri K.A. Fagerholm sai vuonna 1943 potkut arvosteltuaan Saksan miehitystä Norjassa.

Sodan jälkeisiä vuosia kutsutaan vaaran vuosiksi, pitkälti sen vuoksi, että sisäministerinä oli kommunisti Yrjö Leino ja pelkona oli Suomen päätyminen osaksi Neuvostoliittoa. Leinon suhdanne Neuvostoliiton suuntaan kuitenkin huononi ja hänet erotettiin ministerin tehtävästään vuonna 1948.

1950-luvulle osuu yksi tapaus, joka johti kahden ministerin eroon. Joukko ministerejä oli myöntänyt valtionapua konkurssikypsälle salaojaputkifirmalle. Yksi ministereistä oli kaiken lisäksi firman osakas. Tutkija Jukka Tarkka on pitänyt tätä "salaputkijuttua" rötösherrojen historian alkuna.

1960-luvun ainoa ministeriero koski pääministeriä. V.J. Sukselainen joutui vuonna 1961 jättämään tehtävänsä virkarikoskäräjien vuoksi. Sukselainen lopulta vapautettiin suýytteistä, mutta hän ei voinut enää palata pääministerin tehtävään.

Myös 1970-luvulle osuu yksi tapaus. Kauppa- ja teollisuusministerui Jussi Linnamo joutui eroamaan Zavidovo-vuodon jälkimainingeissa. Tapaus liittyi presidentti Urho Kekkoseen ja oli hänen pitkän presidenttikautensa ainoa ministerin erottaminen.

1980-luvulla oli rauhallista, ei ainuttakaan ministerin erottamista.

1990-luvun alussa silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo koplasi omia ja muiden rahoja ja päätyi valtakunnanoikeuteen. Juhantalo tuomittiin ja hän erosi ministerin tehtävästä.

90-luvulle osuvat myös Arja Alhon sekä liikenneministeri Matti Auran erot.

2002 kulttuuriministeri Suvi Linden joutui eroamaan, kun paljastui, että hän oli myöntänyt valtionapua golfkentälle, jossa hän oli osakkaana.

Seuraavana vuonna oli vuorossa ehkä se dramaattisin ministeriero: pääministerinä vain pari kuukautta ollut Anneli Jäätteenmäki jätti eronpyyntönsä presidentin kesäasunnolla Kultarannassa. Taustalla oli eduskuntavaalikampanjassa hyödynnetty salainen ulkoministeriön materiaali.

Vuonna 2008 Ilkka Kanerva joutui eroamaan ulkoministerin paikalta tekstiviestittelyn vuoksi.

Kaksi viimeisintä eroamaan joutunutta ministeriä ovat kompastuneet valtion omistajaohjaukseen. Heidi Hautala joutui vuonna 2013 eroamaan, kun hän oli sekaantunut valtionyhtiö Arctic Shippingin ja Greenpeace-järjestön väliseen kiistaan. Valtionyhtiö Postin työmarkkinakiista puolestaan johti tänään omistajaohjausministeri Sirpa Paateron eroon.

Lue myös:

Analyysi: Omistajaohjausministeri sai lähteä, mutta se ei vielä rauhoita kuplivaa eduskuntaa

Postikiista sai uuden uhrin: Näin politiikan perjantai eteni Postin vastaiskusta Paateron eroon

Useita henkilöitä on loukkaantunut puukotuksessa pääostoskadulla rannikkokaupunki Haagissa, kertoo Hollannin poliisi.

Uutistoimisto Reuters kertoo poliisin vahvistaneen, että ainakin kolme on loukkaantunut välikohtauksessa.

Puukotus on tapahtunut perjantai-iltana Grote Markstraat -nimisellä pääkadulla, jossa oli paljon ihmisiä tekemässä Black Friday -ostoksia. Puukotuksen kerrotaan tapahtuneen Hudson's Bay -nimisen ostoskeskuksen lähistöllä.

Pelastushenkilökuntaa on paikan päällä, kertoo poliisi tviitissään. Toistaiseksi ei tiedetä, miten vakavia vammoja loukkaantuneilla on.

Sosiaalisessa mediassa on jo jaettu kuvia ja videoita tapahtumapaikalta. Kuvissa näkyy paljon ihmisiä ja pelastushenkilökuntaa. Tavaratalon edessä on alue, joka on rajattu poliisin nauhalla.

Tekijä karkuteillä

Mediatietojen mukaan epäilty tekijä on karkuteillä, ja hän on 45–50-vuotias mies.

Uutistoimisto Reuters kertoo poliisin käyttäneen miehestä hollanninkielistä sanaa, joka usein viittää pohjoisafrikkalaisiin sukujuuriin. Poliisi on sanonut, että miehellä on tumma tukka ja hän on pukeutunut hartiahuiviin ja harmaaseen verryttelypukuun.

Poliisin tiedottaja Marije Kuiper on sanonut uutistoimisto AP:lle, ettei toistaiseksi ole tiedossa, liittyykö välikohtaus terrorismiin.

Hollannin yleisradion tavoittamien lähteiden mukaan terroristisesta motiivista ei ole viitteitä, uutistoimisto Reuters kertoo.

Uutinen päivittyy.

Tuore tutkimus väittää, että alkoholin käyttö tippui jopa puoleen, kun runsaasti juoville koehenkilöille annettiin ketamiinia – siis ainetta, joka tunnetaan hevosten nukutuslääkkeenä ja laittomana "bilehuumeena", jonka vaikutus irrottaa mielen todellisuuden tunteesta.

Englantilainen University College London -yliopisto antoi koehenkilöille pienen "shotin" ketamiinia injektiona ja herätteli samalla mielikuvia juomisesta. Yhdeksän kuukauden päästä juominen ja alkoholista saatu nautinto olivat vähentyneet.

Olut ei maittanut entiseen malliinsa. Aiemmin sitä kului noin 30 brittituoppia eli pintia viikossa.

Ketamiini on kuitenkin hankala aine. Sitä liikkuu laittomilla markkinoilla huumeena, josta haetaan mielihyvää, aistimuutoksia ja tunnetta todellisuudesta irtautumisesta.

Toisaalta lääkekäytössä ketamiinia käytetään eläimillä ja ihmisillä nukahtamiseen ja kivun lievittämiseen. Siitä on alustavasti huomattu löytyvän apua masennukseen, ja sen potentiaali päihderiippuvuuksien hoitoon kiinnostaa tutkijoita.

Tutkijat halusivat rikkoa alkoholin ja mielihyvän liiton aivoissa

Tämä potentiaali kiinnosti tutkijoita University College Londonin tutkimuksessa.

Ideana oli muuttaa aivojen oppima tapa, jossa pelkkä ajatuskin alkoholista saa aivojen mielihyväkeskuksen hyrräämään, odottamaan, että pian on tulossa palkinto, ihana mielihyvä. Kuvio toistuu riippuvuuksissa ylipäätään, oli kohde mikä tahansa.

Kerran opittuja mielleyhtymiä on vaikea muuttaa: kun jossakin sihahtaa tölkki, mieli alkaa tehdä oluselle menoa, tupakoiva hahmo tv-sarjassa tuo tupakanhimon, suklaamainos karkinhimon ja niin edelleen.

Juuri tämän mielleyhtymän tutkijat halusivat rikkoa ketamiinin avulla. Ketamiinilla on mahdollisesti kyky heikentää vanhoja mielleyhtymiä tukkimalla aivoissa tiettyjä reseptoreja. Seurauksena vanha mielikuva ei pääse nouseman pintaan, yhteys heikkenee.

Ehkäpä tällöin jalat eivät veisi "yksille tai kaksille" ennen kuin edes huomaa kaipaavansa rentoutumista.

Tutkimuksessa tosin ei ollut kyse mistään pikku rentoutumisesta, vaan alkoholin suurkuluttajista, jotka halusivat muutosta juomiseensa.

Näin tutkimus tehtiin

Tutkimukseen osallistui 90 vapaaehtoista henkilöä, miehiä ja naisia. Kaikki joivat alkoholia reippaasti yli riskirajan. Viikkotahti oli noin 30 brittityylistä tuopillista eli pinttia. "Pint" sisältää olutta reilut puoli litraa (0,57 l).

Tutkimuksessa kokeita tehtiin vain kolmena päivänä. Ketamiinia annettiin vain yhtenä päivänä.

Ensimmäisenä päivänä koehenkilöille annettiin tuopit. Juoda sai, kunhan oli ensin katsonut taululta kuvia juomista, alkoholillisista ja alkoholittomista. Koehenkilöiden tuli arvioida, millaista halua juomiseen heräsi. Tutkijat halusivat herätellä alkoholin ja mielihyvän välistä mielleyhtymää aivoissa.

Sama tehtävä toistui seuraavana päivänä, mutta oluet napattiinkin yllättäen pois kesken kaiken. Tuoppi vietiin pois, ja odotettu nautinto estettiin.

Kolmantena päivänä koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään, joissa tehtävä toistettiin. Ensimmäiselle ryhmälle annettiin injektio ketamiinia hetki sen jälkeen, kun tuoppi vietiin. Heidän tuli silti jatkaa kuvien katsomista ja arvioida mielenkiintoaan juoda juuri sillä hetkellä. Toinen ryhmä sai lumelääkettä, kolmas ryhmä ketamiinia, mutta heidän ei tarvinnut katsoa kuvia.

Juominen miltei puolittui yhdeksässä kuukaudessa

Yhdeksän kuukauden seurannan päätyttyä kaikissa ryhmissä juotiin jossain määrin vähemmän.

Huomattavan suuri muutos oli tutkijoiden mukaan tapahtunut niille, joille oli annettu ketamiinia kesken kuvien katsomisen. He joivat käytännössä puolet siitä määrästä, jonka olivat juoneet ennen koetta. Juominen ei enää tuonut nautintoa entiseen tapaan, ja määrät sekä juomiskerrat olivat vähentyneet.

Vähemmän joi myös ryhmä, joka sai kokeessa ketamiinia ilman mielikuvien herättelyä juomien kuvia katsomalla.

Tutkimusta johtanut psykofarmakologian tohtori Ravi Das toivoo, että tulosta voisi soveltaa muihinkin riippuvuuksiin, mutta asia vaatii vielä lisää tutkimusta.

BBC:n uutisoidessa tutkimuksesta kysyttiin mielipiteet myös kahdelta ulkopuoliselta akateemikolta. Ideaa ei täysin tyrmätty.

Tutukimukseen osallistuneiden määrä, 90, ja itse ketamiini herättivät kysymyksiä. Ketamiini kun on aine, jota myös väärinkäytetään.

Sheffieldin yliopiston psykologian professori Matt Field kuvaili tuloksia BBC:lle "jatkotutkimusten arvoisiksi" ja "lupaaviksi". Fieldin mukaan tarvitaan kuitenkin laajempaa tutkimista ja enemmän tutkimushenkilöitä, jotta voitaisiin tukea väitettä siitä, että ketamiinia antamalla voi muovata uusiksi aivoissa syntyneitä palkitsemiseen liittyviä muistoja.

Exeterin yliopiston psykofarmakologian professori Celia Morgan huomautti BBC:lle, että myös ketamiini on itsessään riippuvuutta aiheuttava päihde, jonka käytöstä seuraa onnettomuusriskejä ja vakavaa haittaa maksan toimintaan.

Lue lisää:

Kokaiinia, ketamiinia, lääkeaineita – purokatkoista löytyneet aineet yllättivät brittitutkijat

Europol: Uusia huumeita tulvii markkinoille ennätystahdilla

Ruotsidemokraatit ehdottavat valtiopäiväaloitteessaan, että vain Ruotsin kansalaiset voisivat lainata kirjoja kirjastosta. Asiasta kertovat Biblioteksbladet ja SVT.

Kirjasto tilana olisi avoin kaikille kansallisuuksille.

Ruotsidemokraatit vetoavat siihen, että kaikki eivät maksa veroja hyvinvointivaltion eteen.

– On kohtuullista tarkastella, ketkä eivät ole mukana solidaarisesti maksamassa järjestelmästä, ja sitoa tietyt palvelut kansallisuuteen, sanoo kansanedustaja ja ruotsidemokraattien kulttuuripoliittinen tiedottaja Aron Emilsson.

Lainausoikeus koskisi myös muiden pohjoismaiden kansalaisia, ulkomaalaisia opiskelijoita ja jopa turisteja.

Ruotsin kulttuuriministeri, ympäristöpuolueen Amanda Lind pitää ehdotusta epämiellyttävänä ja merkillisenä.

– Täällä on ihmisiä, jotka ovat asuneet Ruotsissa pitkään, mutta joilla ei ole kansalaisuutta. Vaikuttaa aika merkilliseltä evätä heiltä pääsy tiettyihin kirjastopalveluihin. Lisäksi tiedämme, kuinka äärimmäisen tärkeä kirjasto on juuri maahan muuttaneiden ja turvapaikanhakijoiden ruotsin kielen oppimisen kannalta, Lind sanoo SVT:lle.

Suomalaisilta on siirretty 10 miljoonaa näytettä biopankkeihin ilman suostumusta – jopa kuolleiden näytteitä voidaan luovuttaa kansainvälisten lääkejättien käyttöön

Sadat tuhannet suomalaiset ovat antaneet luvan verinäytteensä lisäämisestä biopankkeihin. Monelle on kuitenkin voinut jäädä epäselväksi, millaisiin tarkoituksiin näytettä voidaan käyttää. Biopankeista löytyy myös 10 miljoonaa näytettä, joiden käyttöön ei kysytty kansalaisten lupaa.

Marko, 19, tanssii ensimmäisenä suomalaisena Mariinskissa – venäläinen tosi-tv-julkkis tärkeä tuki maan ymmärtämisessä

Balettitanssija, kulttuurivieras Marko Juusela saa tietää usein vasta päivää ennen, missä hän huomenna tanssii.

Kalifornialaisella Esthelalla, 10, on salaisuus, jota ei tiedä yksikään luokkakaveri: hänen kotinsa on autossa

Los Angelesissa elää kodittomana noin 60 000 ihmistä. Asunnottomuusongelma kuuluu Yhdysvaltain vaikempiin, ja sitä luonnehditaan kriisiksi. 10-vuotiaan Esthela Brownin perhe parkkeeraa autonsa yöksi avustusjärjestön valvomalle parkkipaikalle, mutta äiti Helen pitää huolen, että kodittomuus ei näy tyttäristä ulospäin. Aamulla unihiekat pyyhitään kosteuspyyhkeillä.

Lasten huostaanotto rikkoi Riikan äitiyden – ”Äidin ei pitäisi joutua kysymään lapseltaan, mikä hänen lempiruokansa on”

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten vanhemmat kokevat usein tulevansa syrjäytetyiksi. Lasten sijoittamisen tai huostaanoton jälkeen vanhemmille tarjottu tuki vaihtelee paikkakunnasta riippuen. "Käyttäisin ehkä sanaa kidutus", Ylen haastattelema äiti kuvailee kolmen lapsensa huostaanottoprosesseja.

Kari Enqvistin kolumni: Elämän tarkoitus ei ole päästä golfkentälle mahdollisimman rikkaana

Ei kannata aliarvioida järkevien ja hyväntahtoisten ihmisten määrää, sillä tavallisille hyväntahtoisille ihmisille elämä ei ole kilpailu eikä kamppailulaji, kirjoittaa Kari Enqvist. Tämän kolumnin voi myös kuunnella äänikolumnina.

Holstein-rotuinen sonnivasikka syntyi Puolangalla Mustolan tilan navetassa perjantaina marraskuun 29. päivänä satojen ihmisten katsellessa. Silmäparit eivät olleet paikan päällä, vaan seurasivat tapahtumia Ylen navettasuoran kautta.

Sonnivasikan isä ei poikimisen tai edes keinosiemennyksen aikana ollut lähimaillakaan, sillä Lana-lehmä siemennettiin kanadalaisen sonnin spermalla. Kanadassa asustelevan sonnin nimi on Sandy-Valley Chamonix ET.

Lanan siemennys tehtiin lypsykarjarotuisella sonnilla, jotta navettaan saataisiin uutta lypsykarjaa noin 70 lehmän navettaan. Sonnin syntyessä sen kohtalo on kuitenkin lähes varmasti lihakarjana. Lanalle poikiminen on tuttu juttu, sillä se oli jo kolmatta kertaa tiineenä.

Lauantaina navettasuorassa syntyi toinenkin vasikka, joka sekin oli sonni.

Puolangalla, niin kuin muuallakin Suomessa, vasikan kohtalo on pitkälti sukupuolesta kiinni.

Sonnivasikat muuttavat nuorena

Jo kolmen viikon ikäisenä sonnivasikka joutuu jättämään synnyinnavettansa taakseen. Sonnit muuttavat yleensä tuossa iässä juottokasvattamoon.

Siellä niitä kasvatetaan nestemäisellä rehulla tai rehun ja maidon sekoituksella. Sonnivasikat vieroitetaan maidosta pikkuhiljaa ja kasvatetaan märehtijöiksi.

Viiden tai kuuden kuukauden ikäisenä sonnin elämä muuttuu jälleen, kun se siirtyy kolmanteen ja viimeiseen kasvatuspaikkaan.

Toisinaan samalta tilalta saattaa löytyä myös useampi eri vaiheen kasvattamo, jolloin sonni viettää pidemmän ajan samassa paikassa.

Puolangan sonnivasikka onkin siinä mielessä erikoisasemassa, että se muuttaa muutaman viikon iässä naapurinavettaan kasvamaan.

Puolentoista vuoden iässä sonnin elämä on lähestymässä päätepistettään. Sonni on kasvanut lihantuotannon näkökulmasta täysikasvuiseksi.

Viimeinen matka suuntautuu teurastamolle. Siellä sonni tainnutetaan lävistämällä pulttipistoolilla eläimen aivot, jonka jälkeen eläin tapetaan viiltämällä kaula auki ja valuttamalla veret ulos.

Puolangalla kasvanut sonni viedään todennäköisesti Jyväskylään tai Kauhajoelle teurastettavaksi. Kainuussa ei ole teurastamoa.

Lehmät elävät sonneja pidempään

Hiehon syntyessä se jää tilalle kasvamaan uudeksi lypsylehmäksi. Ensimmäinen siemennys sille tehdään kahden vuoden iässä. Tämän jälkeen lehmä poikii vielä kerran tai kaksi. Lehmän tiineys kestää yhdeksän kuukautta.

Myös hiehot joutuvat toisinaan kasvatettavaksi lihatuotantoon, sillä niitäkin syntyy liikaa suhteessa siihen, montako uutta lypsylehmää tarvitaan.

Hiehot teurastetaan hieman nuorempina kuin sonnit. Ne nimittäin alkavat syödä rehua isommalla summalla kuin mitä niistä saa teurastettaessa. Lisäksi niiden liha on parempaa nuorena.

Lypsylehmät taas joutuvat yleensä teuraaksi noin viiden vuoden iässä, mutta poikkeuksiakin on. Jotkut lehmät elävät jopa kymmenen vuoden ikään, mikäli pysyvät terveenä ja lypsävät tarpeeksi. Niidenkin liha menee lopulta syötäväksi.

Viime aikoina lehmien ikää on pyritty pidentämään utareterveyttä, tiinehtymistä ja rakennetta tarkkailemalla jalostuksen yhteydessä. Näin eläimet pysyvät pidempään terveinä ja tuotantokuntoisina.

Vain harvoin lehmät saavat pitää henkensä sen jälkeen, kun ne eivät enää lypsä. Puolangan Mustolan tilalla on yksi poikkeuksellinen jersey-rotuinen eläkeläislehmä. Frua-niminen lehmä ei enää lypsä, mutta ei myöskään ole menossa teuraaksi.

Yhä useampi nauta kasvaa syötäväksi

Suomessa on nykyisin noin 260 000 lypsävää lehmää. Niiden määrä on laskenut koko ajan, sillä jalostuksen ja ruokinnan kehittymisen myötä lehmät lypsävät yhä enemmän. Yhden lehmän vuosituotto on kasvanut tuhansilla kiloilla viime vuosikymmenien aikana.

Lypsykarjan vähentyessä on yhä vähemmän myös lihakarjaksi meneviä sonnivasikoita. Sen vuoksi lihakarjan kasvattaminen on yleistynyt, vaikka Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan lihakarjalla on huomattavasti suurempi hiilijalanjälki kuin maidontuotannon sivutuotteena syntyvällä lihalla.

Viimeisen 20 vuoden aikana lihakarjan osuus on hiljalleen kasvanut Suomessa 10 prosentista 20 prosenttiin. Lihakarjavasikoita tuottavia emolehmiä on Suomessa 60 000.

Naudanlihaa toki tuodaan paljon myös ulkomailta, kuten Brasiliasta ja Australiasta. Yhteensä sitä tuodaan Suomeen noin 20 miljoonaa kiloa. Kotimaista naudanlihan tuotantoa on noin 80 miljoonaa kiloa.

Spermaa kuskataan ympäri maailmaa

Holstein-rotuisten lehmien kohdalla on aivan normaalia, että siemenet tulevat toiselta puolen maapalloa. Samaa rotua kasvatetaan ympäri maailman ja parhaat jalostukset on tehty Kanadassa.

Toisinaan lehmiä siemennettäessä voidaan päättää, että halutaan tehdä lypsylehmän ja liharotuisen sonnin sekoitus. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, ettei lehmä lypsä tarpeeksi hyvin. Näin syntyvä vasikka valitaan suoraan lihantuotantoketjuun.

Nykypäivänä on mahdollista hankkia myös sekstattuja eli sukupuolen mukaan valikoituja siemeniä. Ne ovat kuitenkin selvästi kalliimpia. Holstein-rotuisten, eli mustavalkoisten lehmien siemenet tulevat nykypäivänä ympäri maailmaa.

Suomessa ei ole enää siemennyssonneja ollenkaan, vaan ayrshire-lehmien siemenet tulevat Tanskassa sijaitsevasta Pohjoismaiden yhteisestä Viking genetics -siemenpankista.

Nykyään suomalaisista lypsylehmistä noin puolet on holsteineja ja puolet ayrshirejä. Lisäksi Suomessa on hieman esimerkiksi suomenlehmiä ja jersey-rotuisia lehmiä.

Jutun lähteenä on käytetty maa- ja metsätaloustieteen dosentti Arto Huuskosta sekä Helsingin yliopiston yliopistotutkija Anni Halmemies-Beauchet-Filleauta.

Olivatko jutussa mainitut asiat vasikan elinkaaresta tuttuja sinulle? Osallistu keskusteluun kello 22:een saakka. Täällä voit ehdottaa nimiä Navettasuorassa syntyneille vasikoille.

Lue myös: Näin suomalaiset käyttävät maitotuotteita: Maitolasit häviävät ruokapöydistä, juustoa popsitaan enemmän kuin koskaan

Korjaus 30.11.2019 klo 18.29 Puolangalla kasvanut sonni viedään todennäköisesti Jyväskylään tai Kauhajoelle teurastettavaksi. Aiemmin virkkeessä kerrottiin teurastuksen tapahtuvan Nurmossa.

Maihinnousukenkä astuu tahdissa ja kuiva sora pöllyää. Alikersantti marssittaa uusia alokkaita ampumaradalle ja päättää laittaa porukan laulamaan samaa hävytöntä laulua, jonka itse oppi vain puoli vuotta aiemmin. Laulun sanat eivät kestä nykypäivän julkista tarkastelua, mutta eihän kukaan ole kuulemassa.

Tilanne on kuvitteellinen, mutta toimii esimerkkinä siitä, millaisia kokemuksia useilla varusmiespalveluksen käyneillä on ollut. Monet muistavat varusmiesjohtajien, ja ehkä muidenkin aliupseerien laulattamia epävirallisia marssilauluja. Näiden laulujen sanoitukset ovat usein rivoja tai herjaavia.

Kysyimme lukijoilta verkkosivuillamme, onko loukkaaviksi luettavia lauluja laulettu heidän palvelusaikanaan. Lisäksi kysyimme, millaisia laulut olivat ja millaisia ajatuksia ne herättivät.

Yleinen palvelusohjesääntö kieltää epäasiallisen kielenkäytön ja säädyttömän puhetavan, mutta vastausten perusteella vielä viime vuosinakin marssiessa on laulettu laulua, jonka sanoituksissa vallataan Ruotsi, naiset ja lapset raiskataan sekä poltetaan napalmilla.

"Ne kuuluu armeijaan"

Ylen verkkosivuilla selvitykseen vastasi yhteensä 895 henkilöä. Heistä yli puolet oli laulanut loukkaavaksi tulkittavia lauluja. Vastaajien varusmiespalveluksen ajankohdat vaihtelivat vuosikymmenten takaa tähän päivään asti. Osa vastauksista on merkitty juttuun kursiivilla.

Lauluja laulaneet kuvailivat sanoituksia muun muassa homofobisiksi, naisvihamielisiksi, rasistisiksi tai rivoiksi.

Vastauksiin mahtui myös suuri määrä niitä, jotka kyseenalaistivat Ylen tekemän selvityksen tarpeellisuuden tai pitivät sitä puolustusvoimien mustamaalaamisena.

Olihan ne rivoja, mutta ne kuuluu armeijaan. Hyvällä huumorilla laulettiin. Mielensäpahoittajat taas vissiin keksii tästäkin ongelmaa.

Ylelle vastanneiden keskuudessa eräs usein mainittu laulu oli pääpiirteissään seuraavanlainen.

"Punaisella farmarimossella, saapui joukko pitkätukkia. Pitkätukista pidä en, lippaan täytän hymyillen. RK-62 nakuttaa, pitkätukat lakoaa."

Eräässä seksuaalivähemmistöön viittaavassa riimitellyssä sanoituksessa laulettiin tutuista piirroshahmoista. Joissain vastauksissa laulun koukku on sensuroitu ja joissakin ei.

"Tiku Taku, Tiku Taku, Iines ja Aku, Roope on pomo, Hessu on vasen, vasen, kaks kolme."

Yksi tunnetuimmista härskeistä marssilaulujen sanoituksista kertoo pohjoisen alkuperäiskansan naisen sukupuolielimen kylmyydestä. Laulu on saapunut Suomeen Stanley Kubrickin Full Metal Jacket -elokuvan mukana. Elokuvassa merijalkaväen alokkaat lauloivat laulua kouluttajansa mukana.

"Itse homona ei ollut kivaa laulaa mukana"

Toisinaan marssilaulujen sanat voivat kohdistua myös laulujen laulajiin. Vastaajien joukosta löytyi muutamia, jotka olivat itse seksuaalivähemmistöön kuuluvia ja joutuivat palveluksessa laulamaan lauluja, joissa vitsailtiin homoseksuaalisuudesta.

En halua muistella tarkemmin, kun olivat niin hävyttömiä. Itse homona ei ollut niin kivaa laulaa mukana.

Useissa vastauksissa kerrottiin, kuinka laulujen sanoituksia ei otettu vakavasti ja ne saattoivat huvittaa. Tänä päivänä ne kuitenkin tuntuivat ala-arvoisilta, mauttomilta tai lapsellisilta. Palveluksen suorittajien nuori ikä nostettiin esiin useaan otteeseen.

Kyllähän tuollaiset luritukset 18–19 -vuotiasta lasta huvittivat. Nykyään ymmärrän ehkä paremmin, kuinka ne saattavat olla loukkaavia.

Monia vastaajia sanoitukset eivät haitanneet ollenkaan. Laulujen kerrottiin herättäneen huvitusta ja hilpeyttä, sekä nostaneen yhteishenkeä. Kaikki nämä mainittiin useissa kymmenissä vastauksissa.

Mielestäni laulut tuotiin esiin humoristisesti ikään kuin sotilaskulttuurin esittelemiseksi, enkä usko, että niistä kukaan pahoitti mieltään. Intissä tehdään paljon hölmöjä asioita ja koin, että tämä kuuluu asiaan ja on kuitenkin varsin harmitonta.

Taustalla äijähuumorin perinne

Miksi varusmiesten keskuudessa sitten elää rääväsuinen laulukulttuuri? Turun yliopiston folkloristiikan tutkija Tuomas Hovin mukaan laulut liittyvät yhteisöllisyyden ja me-hengen luomiseen suljetussa yhteisössä.

– Ronski huumoriperinne on elänyt yleensä miesvoittoisissa yhteisöissä ja raskaan työn aloilla esimerkiksi metsätöissä. Tällaisissa yhteisöissä huumori on usein sellaista, mitä ei kotioloissa kehtaisi käyttää, Hovi kertoo.

Ylen verkkosivuille vastanneet perustelivat asiattomia marssilauluja useaan otteeseen armeijan raskaan arjen keventäjinä, eikä tarkoituksena ollut pilkan teko.

Eihän niitä nyt minkään pilkaksi laulettu, vaan tsemppaavana ja vielä jaksaa -meiningillä. Totta kai välillä näitä kasarmin huumoriveikkoja on, joilla ei löydy tilannetajua ja ne kitketään sitten kantahenkilökunnan voimin pois.

Varusmiesliiton puheenjohtaja Matias Pajulan mukaan marssilaulujen tarkoituksena on nimenomaan hengennostatus. Sanoituksilla on kuitenkin väliä.

– Epäkunnioittavat tai vaikka seksuaalivähemmistöjä solvaavat marssilaulut eivät ole sellaisia mitä niiden kuuluisi olla, Pajula sanoo.

Vaikka yksittäiset henkilöt eivät marssilauluista loukkaantuisikaan ja ottaisivat ne huumorilla, voivat ne Pajulan mukaan aiheuttaa vääränlaista henkeä varusmiesten kesken. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vihamielisyyttä vähemmistöjä kohtaan.

Vastaajissa oli paljon myös niitä, jotka kokivat laulut asiattomiksi ja puolustusvoimiin kuulumattomiksi.

Olin ajatellut, että armeija olisi "isänmaallinen" paikka, missä kypsät ja aikuiset miehet tekisivät työtä maanpuolustuksen puolesta sotaveteraaneja kunnioittaen, mutta totuus oli monesti toinen.

Muutama vuosi sitten asepalveluksen suorittanut henkilö kertoi, miten marssilaulujen sanoitukset kuvastivat osaltaan muutakin ilmapiiriä.

Poliittinen korrektius ei ollut juurikaan ilmiö armeijassa. Sotarikoksista vitsailu oli arkipäivää, samoin rasistiset vitsit.

Lauluja laulettiin monen vastauksen perusteella usein kantahenkilökunnan kuulumattomissa, niin kasarmialueella kuin sen ulkopuolellakin.

Kaikkialla näitä laulettiin pienen rangaistuksen uhallakin. Aina oli joku älypää, joka keksi tai tiesi hauskan laulun, jonka ehtii muonituskeskukseen mennessä metsäpätkällä vetäistä. Kokelaana ei näihin tullut alennettua ja yleensä kielsin jos poikkesi perusrallista.

Asepalvelun suorittaneiden vastaajien mukaan lauluja on laulettu vielä viime vuosinakin. Eräs tämän vuoden kesällä palveluksensa aloittanut kertoi seuraavaa.

Tuvassa ollaan kavereiden kanssa vitsailtu lauluista ja luettu niiden sanoja netistä, mutta julkisesti en ole niitä missään koko palveluksen aikana kuullut laulettavan. Aikaisemmin palveluksen käyneet kaverini ovat kyllä kertoneet rivoista marssilauluista.

Perinne elää selvästä kiellosta huolimatta

Kysyimme puolustusministeri Antti Kaikkosen näkemystä marssilauluihin. Kaikkonen kertoo sähköpostitse, että varusmieskoulutuksen tulee olla asiallista ja epäasialliset marssilaulut eivät kuulu Puolustusvoimiin.

– Kaiken toiminnan tulee olla läpinäkyvää ja sen on kestettävä ulkopuolinen tarkastelu. Yleinen palvelusohjesääntö määrittää pelisäännöt toiminnalle ja epäkohtiin tulee puuttua viipymättä, Kaikkonen kertoo.

Puolustusvoimien viestintäjohtaja everstiluutnantti Torsti Astrénin mukaan epävirallisia marssilauluja ei ole erikseen kielletty, mutta asia on muutoin täysin selvä, asiattomia lauluja ei saa laulaa.

Vaikka säännöt ovat kaikkien tiedossa, muistaa esimerkiksi varusmiesliiton puheenjohtaja Matias Pajulayksittäisiä sopimattomia lauluja omalta palvelusajaltaan.

Pajula kokee, että sopimattomien laulujen laulaminen on vähentynyt viime vuosina, eikä Varusmiesliitto ei ole saanut yhteydenottoja tällaisista lauluista.

– Puolustusvoimien kulttuuri elää ajassa ja tarkoituksena on kokoajan puuttua haitallisiin tapoihin. Tiettyä kulttuuria on vaikea kitkeä kokonaan pois, Pajula kertoo.

Konservatiivisessa ympäristössä muutos on hidasta

Puolustusvoimien yksiselitteisen kieltävä linja asiattomiin lauluihin on selvä, mutta laulujen kohtaloon vaikuttavat myös niitä kierrättävät henkilöt. Kaikkiin tapauksiin on mahdoton puuttua, mutta yleisen ilmapiirin muuttuessa tapaukset vähenevät väistämättä.

Poliittisen korrektiuden vaatimukset kovenevat, mutta joidenkin ihmisten mielestä asiassa on menty liiankin pitkälle. Vastareaktio näkyy erityisesti internetin keskustelupalstoilla ja äärilaidan poliittisten ryhmien puheissa ja mainoksissa.

Nuoren miespainotteisen ryhmän keskuudessa kielletty ja sopimaton laulu saattaa edelleen houkutella ympäristössä, joka poikkeaa muusta yhteiskunnasta.

Suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen kuvailee marssilaulujen perinteen toistamista riittimäiseksi toiminnaksi ja traditioksi. Heikkisen mukaan kyse on perinteisestä kielenkäytön tavasta, joka liittyy ihmisten välisiin valtasuhteisiin suljetussa ryhmässä.

– Lähtökohta kai on, että armeijassa tehdään, mitä käsketään. Käskijän rooli ja vastuu korostuvat. Tässä laulattaja käyttää valtaansa ja jopa kielellistä väkivaltaa alaisiaan kohtaan, Heikkinen kuvailee.

Folkloristiikan tutkija Tuomas Hovin mukaan huumorin kautta voi myös käsitellä kiellettyjä ja vaikeita asioita. Puolustusvoimien palveluksessa ollaan tekemisissä esimerkiksi tappamisen kanssa, mikä eroaa täysin siviilimaailmasta.

Ronskilla huumorilla haetaan usein rajoja ja myös ylitetään niitä. Nykypäivän rajat ylittävä huumori elää konservatiivisessa ympäristössä, vaikka muu yhteiskunta olisi muuttumassa. Hovin mukaan Puolustusvoimia pidetään perinteisenä paikkana ja sen takia muutos on hidasta.

Marssilaulujen sanoituksia Vesa Heikkinen kuvailee kieleltään vanhahtaviksi, arveluttaviksi ja halventaviksi. Selvää syytä, saati mitään hyväksyttävää perustetta näin voimakkaiden sanojen käytölle hän ei keksi, vaikka laululla lievennettäisiinkin stressiä ja luotaisiin yhteishenkeä.

– Nyky-yhteiskunnassa loukkaavaa kielenkäyttöä puolustetaan toisinaan sananvapauteen vedoten ja pidetään vain läppänä. Sanat ovat aina tulkintoja. Huumorin vedoten kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta esimerkiksi rikkoa lakia, Heikkinen kertoo.

Vaikka jotkin sanat ovat ennen olleet arkisia ja hyväksyttyjä, ne ovat Heikkisen mukaan nykyisin jo niin värittyneitä, ettei niitä voida käyttää edes historiallisessa yhteydessä.

Esimerkiksi monet elokuvat, kirjat tai laulut ovat jääneet ajastaan jälkeen, ja niiden välittämiä merkityksiä on ruvettu tarkastelemaan uudella tavalla kriittisesti.

– Eivät kaikki perinteet ole säilyttämisen arvoisia, Heikkinen kertoo.

Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka.

Heli Kitunen odottaa paikallisbussia Lappeenrannan keskustassa sijaitsevalla pysäkillä. Savonlinjojen liikennöimät bussit ovat pääväritykseltään joko valkoisia tai keltaisia, mutta ensi vuonna bussien väri muuttuu pinkiksi.

– Reipas väri. Erottuu joukosta, Kitunen kommentoi toimittajan näyttämää havainnekuvaa pinkistä linja-autosta.

Samoilla linjoilla on Susanna Mäkiniemelä.

– Ihan kivaa piristystä, Mäkiniemelä sanoo.

– Ovathan ne erittäin tyylikkäät. Ei voi muuta kuin kehua, komppaa Leevi-Kalle Väisänen.

Ainutlaatuinen väri

Lappeenranta on päätti uudistaa joukkoliikenteen ilmeen osana laajempaa joukkoliikenteen kehittämistyötä.

Kaupunki järjesti syksyllä äänestyksen, jossa lappeenrantalaiset saivat äänestää mieluisinta neljästä eri värivaihtoehdosta. Pinkin lisäksi valittavina olivat vihreä, sininen ja punainen. Pinkki voitti selvästi, vihreä tuli toiseksi.

– On ainakin erottuva väri, tuumaa kaupungininsinööri Olli Hirvonen.

Väri erottuu myös muista suomalaiskaupunkien linja-autoista. Missään muualla ei ole täysin pinkkejä busseja käytössä.

Oulussa bussien etuosa on marjapuuron värinen. Yleisesti kaupunkien paikallisbusseissa värikirjo on vaihteleva. Paljon näkyy sinistä, valkoista ja vihreää.

On ainakin erottuva väri. Olli Hirvonen

Uusia teippauksia aletaan tehdä Lappeenrannan busseihin ensi vuoden aikana vähitellen niin, että kaikki liikenteessä olevat linja-autot ovat pinkkejä heinäkuun alussa. Poikkeuksena ovat vara-autot. Niistä ei tule pinkkejä.

Samalla Lappeenrannan paikallisliikenteelle tulee nimi, Jouko. Nimi tulee bussien kylkeen.

– Jouko on juonnettu sanasta joukkoliikenne. Siihen on helppo samaistua, Hirvonen kertoo nimen taustoja.

Muitakin nimiä kaupungilla kuulemma pyöriteltiin.

Joukolla Lappeenranta liittyy niiden kaupunkien joukkoon, jotka ovat antaneet nimen joukkoliikenteelle. Tampereella bussit tunnetaan nimellä Nysse, Rovaniemellä liikkuvat Linkkarit, Joensuun seudun joukkoliikenne on nimeltään JOJO ja Turun seudulla on Föli.

Brändäämisellä joukkoliikenne läheiseksi

Lappeenrannan joukkoliikenteelle laaditaan myös brändi, jolla kaupunki yrittää kohottaa joukkoliikenteestä merkitystä asukkaille.

Joukkoliikenteen brändäystä on viime aikoina tehty muuallakin Suomessa.

Esimerkiksi Tampereella perinteikkään Nyssen brändi uudistettiin keväällä. Nyssen brändäystä tehtiin yhdessä asukkaiden kanssa. Heiltä muun muassa kerättiin mielipiteitä joukkoliikenteestä.

Myös Lappeenrannassa on kuultu asukkaiden näkemyksiä paikallisliikenteestä.

Asukkaiden kuuleminen on olennainen osa tämän päivän brändäystyötä, kertoo yksikönjohtaja Pia Salmi WSP Design Studiosta. Suunnittelutoimiston yksi erikoisala on kuntien brändistrategioiden tekeminen.

Joukkoliikenteen markkinoinnissa kannattaa tuoda esiin, miten pinkki liittyy Lappeenrantaan. Pia Salmi

Salmi puhuu ensisijaisesti palvelumuotoilusta. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi joukkoliikenteen suunnittelussa otetaan huomioon käyttäjien tarpeet.

– Mietitään koko ajan, miten käyttäjät kokevat palvelun tai milloin käyttäjä on fyysisessä kosketuksessa palvelun kanssa, Salmi sanoo.

Tavoite on, että ihmiset kokevat palvelun läheiseksi, tunnistettavaksi ja paikalliseksi. Näistä aineksista syntyy onnistunut brändi.

Salmi mainitsee esimerkkinä Lahden, jossa yhtiö teki työsuhdematkalipun brändäystä.

– Siellä mietittiin, että mainoskuvissa voisi olla mäkihyppääjiä. Asian viestintään tulisi paikallisuutta mukaan.

Joukkoliikenteen brändäyksessä näkyvät myös megatrendit, kuten ilmastonmuutos.

– Tuodaan esimerkiksi esiin, kuinka paljon hiilijalanjälki pienenee, kun omasta autosta siirtyy joukkoliikenteen käyttäjäksi.

Brändi voi myös nostattaa paikallisylpeyttä tai paikkakunnan ihmisten asennetta. Tärkeintä on, että ihmiset kokevat brändin omaksen.

Lappeenrannan paikallisbussien ilmeuudistuksen eikä brändäyksen taustoja Salmi ei tunne.

– Joukkoliikenteen markkinoinnissa kannattaa tuoda esiin, miten pinkki liittyy Lappeenrantaan, hän pohtii esimerkinomaisesti.

Pinkit Joukot erottuvat muista

Lappeenranta on pyrkinyt kasvattamaan paikallisbussien matkustajien määrää viime vuosina. Kaupunkilaisilta on kysytty kehittämiskohteita, ja esimerkiksi hinnoittelua ja reittejä on pantu uusiksi.

Ilmeuudistuksen päätavoite ei sinänsä ole matkustajamäärien lisääminen, vaan enemmänkin erottautuminen muusta kaupungin alueella kulkevasta joukkoliikenteestä.

Ajatuksena on, että ihmiset oppivat pinkin bussin ja Jouko-nimen nähdessään yhdistämään ne kaupungin joukkoliikennepalveluihin.

– Ihminen hahmottaa kokonaisuuden. Kuka vastaa ja mistä saa lisätietoja, Hirvonen havainnollistaa.

Uusi ilme näkyy jatkossa linja-autojen lisäksi aikatauluissa, joukkoliikenteen kotisivuilla sekä matkakorteissa. Jouko-nimen alle on tulevaisuudessa mahdollisesti tulossa muitakin liikennepalveluja, kuten kaupunkipyörät ja yhteiskäyttöautot.

Britanniassa ihmetellään, miksi terrorismituomion saanut veitsihyökkääjä oli vapaalla jalalla eikä vankilassa.

London Bridge -sillan hyökkäyksessä kuoli veitseniskuihin kaksi ihmistä ja kolme on sairaalahoidossa. Poliisi ampui epäillyn sen jälkeen, kun joukko paikalla olleita sivullisia oli saanut taltutettua hänet.

Poliisin mukaan 28-vuotias mies oli aiemmin ollut vankilassa terrorismiin liittyvistä rikoksista. Mies oli tuomittu vuonna 2012, ja hän oli päässyt valvottuun vapauteen joulukuussa 2018.

Guardianin mukaan tuomio liittyi Lontoon pörssiin kohdistuneeseen pommisuunnitelmaan, jonka poliisi ja turvallisuuspalvelu estivät. Jutun syyttäjien mukaan suunnitelma oli terroriverkosto al-Qaidan innoittama. Yhteensä yhdeksän miestä myönsi jutussa syyllisyytensä.

Reutersin mukaan terroristijärjestö Isis on ilmoittanut olevansa iskun takana.

Britannian apulaissisäministeri Brandon Lewis sanoi yleisradioyhtiö BBC:lle, että poliisi aikoo tarkastellla koevapauteen liittyviä toimintatapoja.

Myös pääministeri Boris Johnson totesi lauantaina, ettei terrorismista tuomittuja henkilöitä pitäisi päästää ennenaikaiseen vapauteen. Johnson sanoi myös kannattavansa tuomioiden kiristämistä vakavissa rikoksissa.

Osallistui vankien kuntoutusta käsittelevään tapahtumaan

The Times -lehti kertoo, että epäilty olisi juuri ennen hyökkäystä osallistunut Cambridgen yliopiston järjestämään tilaisuuteen, jossa käsiteltiin vankien kuntoutusta. Tilaisuus pidettiin aivan London Bridge -sillan tuntumassa historiallisessa Fishmongers' Hall -rakennuksessa. Lehden mukaan epäilty oli uhannut räjäyttää rakennuksen.

Tapahtumien tarkkaa kulkua ei ole vielä annettu julkisuuteen, mutta se tiedetään, että sivulliset taltuttivat hyökkääjän muun muassa palosammuttimella ja sarvivalaan hampaalla.

New York Post kertoo, että Fishmongers' Hallissa ollut mies nappasi seinältä puolitoistametrisen sarvivalaan hampaan ja lähti sen kanssa kadulle.

Hammas ja palosammutin ovat nähtävissä alla olevalla Twitter-videolla.

Mediatietojen mukaan epäillyllä oli päällään ehdonalaisvangeilla käytettävä elektroninen seurantalaite, jonka hän oli saanut vapauduttuaan vankilasta.

Guardianin lähteiden mukaan hyökkääjä oli sekä poliisin että maan sisäisestä turvallisuudesta vastaavan tiedustelupalvelu MI5:n tiedossa oleva henkilö.

Museokeskus Vapriikin kuva-arkisto on julkaissut runsaasti talvi- ja jatkosodan aikana Pirkanmaalla ja pirkanmaalaisista otettuja valokuvia.

Kuvia on yhteensä 150 ja kuka tahansa voi katsella tai ladata niitä itselleen kuvapalvelu Flickristä. (Jos jaat kuvia, muista mainita kuvaajan nimi!)

Vapriikki haluaa myös täydentää toisen maailmansodan aikaista kuvakokoelmaansa.

Jos sinun ullakollasi pölyttyy sota-ajan valokuvia, joiden haluat säilyvän jälkipolville, voit kaivaa ne esiin ja ottaa yhteyttä Vapriikin kuva-arkistoon.

Alla muutamia nyt julkaistuja arkiston helmiä:

Lue lisää:

Riitta Patersonin elämä alkoi samana päivänä kun talvisota syttyi – ihmeellinen tarina vie köyhästä evakko-Suomesta Englannin yläluokkaan

Pentti Poutanen muistaa talvisodan ensimmäisen päivän, pommit putosivat kotikylän liepeille, keväällä lähdettiin evakkoon: "Koko ajan sai pelätä, tuoko vieras kuolinuutisen"

Talvisodan syttymisestä 80 vuotta - vuosipäivä näkyy Ylen ohjelmistossa

Yle Elävä arkisto: Talvisodan ankarat päivät 1939–1940

Hollannissa poliisi on pidättänyt 35-vuotiaan miehen, jonka epäillään puukottaneen kolmea nuorta rannikkokaupunki Haagin isoimmalla ostosalueella.

Hollannin poliisi teki etsintöjä koko lauantain ajan. Lausunnossaan kiinnioton jälkeen Haagin poliisi on sanonut, ettei epäillyllä tekijällä ole vakinaista kotia tai olinpaikkaa. Poliisi tavoitti miehen Haagin keskustasta.

Puukotus tapahtui perjantai-iltana paikallista aikaa hieman ennen kahdeksaa Grote Markstraatin alueella. Kaupungin keskustassa oli paljon ihmisiä tekemässä Black Friday -ostoksia.

Silminnäkijät ovat kertoneet tekijän liikkuneen ketterästi ja paenneen paikalta pian puukotuksen jälkeen. Rikostekninen tutkinta on tutkinut tapahtumapaikalta löytynyttä puukkoa.

Tekijän motiivi ei ole tiedossa, mutta viranomaiset ovat kertoneet kaikkien vaihtoehtojen olevan yhä avoinna. Poliisin tiedottaja Marije Kuiper mukaan on kuitenkin toistaiseksi liian aikaista spekuloida, liittyykö veitsi-iskuun terroristinen motiivi.

Uhrit 13- ja 15-vuotiaita

Haagin iskussa loukkaantui kolme nuorta. ANP-uutistoimiston sanotaan kertoneen, että uhrit olivat 13-vuotias haagilainen poika ja 15-vuotiaat tytöt Alphen aan den Rijnistä ja Leiderdorpista.

Uhrit pääsivät pois sairaalahoidosta yön aikana.

Vilkkaalla ostoskadulla tapahtunut välikohtaus sai aikaan suuren paniikin. Puukkohyökkäys tapahtui samana päivänä kuin Lontoon London Bridgellä tapahtunut veitsi-isku, jossa kuoli tekijän lisäksi kaksi henkilöä.

Hollannissa on ollut useita terrorihyökkäyksiä viime vuosina.

Esimerkiksi maaliskuussa kolme ihmistä kuoli, kun turkkilaissyntyinen mies avasi tulen raitiovaunussa Utrechtissä. Vuosi sitten elokuussa afganistanilainen mies puukotti kahta turistia Amsterdamin rautatieasemalla. Uhrit loukkaantuivat vakavasti.

Hollantilaislähtöinen ravintolayrittäjä Erwin Tiesma tunnetaan Savonrannalla erityisesti positiivisuudestaan ja leveästä hymystään. Ulospäinsuuntautunut Tiesma tervehtii kaikkia ja haluaa jutella jokaisen kanssa.

Tiesma vieraili ensimmäisen kerran Savonrannalla kolmetoista vuotta sitten osallistuessaan hollantilaisille järjestetylle kanoottiretkelle Kolovedellä. Hän ihastui pieneen kylään, puhtaaseen luontoon ja hiljaisuuteen.

Kuusi vuotta sitten Tiesma pyyhki Hollannin meluisat tomut jaloistaan ja muutti pysyvästi Savonrannalle. Hän alkoi tuoda Suomeen hollantilaisia juustoja ja opiskeli suomen kieltä.

Yritteliäs mies tutustui paikallisiin ja oppi vieraan kielen puolessa vuodessa. Kolme vuotta sitten hän aloitti ravintolayrittäjänä ilman minkäänlaista alan kokemusta.

– Minä tykkään olla pioneeri ja tarttua uusiin asioihin, Tiesma sanoo.

Nyt hän järjestää ravintolan pidon ohella kanoottiretkiä Kolovedellä hollantilaisille ja belgialaisille.

Yksittäinen yrittäjä matkailun edistäjänä

Hollannista Savonrannalle muuttanut Erwin Tiesma on hyvä esimerkki siitä, miten työtään suurella sydämellä tekevä yrittäjä voi olla merkityksellinen koko alueen matkailulle. Euroopan asiakkuuspäällikkö Heli Saari Business Finlandista arvioi sen olevan tyypillinen ilmiö.

– Suomeen muuttaneilla ulkomaalaisilla on kontaktit entiseen kotimaahansa ja he ymmärtävät matkailijoiden tarpeet. Se on huomattu esimerkiksi Suomussalmen Hossassa ja Iso-Syötteellä Pudasjärvellä, Saari sanoo.

Benelux-maista tulevien matkailijoiden kiinnostus Savonlinnan seutua kohtaan on kasvussa. Esimerkiksi Savonlinnassa alankomaalaisten matkailijoiden määrä on lisääntynyt viime vuosina.

Vastikään Savonrannan Vuoden yrittäjänä palkitun Tiesman houkuttelemina heitä saapuu Savonrannalle hyvän ruoan ja aktiviteettien perässä useita kymmeniä vuosittain.

Esimerkillinen ideanikkari

Kesäravintola Viking Cafeta ja vierasvenesatamaa isännöivää Tiesmaa voi tituleerata myös pienen kylän sosiaaliseksi liimaksi.

– Minä haluan kehittää Savonrantaa ja haluan, että ihmiset tulevat tänne. Uusien asioiden ideointi on tärkeää, hän sanoo.

Tiesma on rakentanut yhteisöllisyyttä Savonrannalla esimerkiksi ottamalla paljon paikallisia yhteistyökumppanikseen.

Savonrantalainen Raija Heikkilä sanoo paikallisten ottaneen Tiesman avosylin vastaan.

– Erwin näyttää esimerkkiä, että ei pidä olla kateellinen toiselle ja yhdessä voi tehdä asioita, Heikkilä sanoo.

Heikkilä tutustui Tiesmaan opettamallaan suomen kielen kurssilla Itä-Karjalan kansanopistossa Punkaharjulla. Nopeasti suomen kielen oppinut Tiesma opiskeli suomen kieltä yhteensä kaksi vuotta. Yhden lukuvuoden kestäneellä jatkokurssilla hän oli Heikkilän opissa.

– Erwin oli ahkera opiskelija ja alkoi käyttää oppimiaan sanoja heti, Heikkilä muistelee.

Aktiviteetit vetävät hollantilaisia matkailijoita

Suomessa hollantilaisten matkailijoiden määrä on ollut kasvussa jo vuosien ajan. Näin arvioi Heli Saari Business Finlandista. Esimerkiksi pari vuotta sitten määrä kasvoi lähes kolmanneksella. Saari sanoo vuoden 2017 olleen matkailullinen huippuvuosi muutenkin.

– Se oli Suomi 100 -vuosi, jolloin Suomi sai paljon maailmanlaajuista huomiota ja ansaittua medianäkyvyyttä.

Juhlavuonna Suomi nostettiin esimerkiksi matkaoppaita julkaisevan Lonely Planetin parhaiden matkakohteiden kärkikolmikkoon.

Saari kuvailee hollantilaisia aktiviteettilomailijoiksi, joilla on pitkät kesälomat. Hollantilaiset lähtevät usein kiertomatkalle omilla autoillaan ja ovat kiinnostuneita erityisesti pyöräilystä, vaelluksesta ja melonnasta.

Hollantilaisten aktiviteetti-innon tiedostaen Erwin Tiesmakin vie matkailijoita entisestä kotimaastaan kanoottiretkille.

Savonrantaa ympärivuotisemmaksi

Tiesman kansainvälinen ravintola työllistää kesäisin seitsemän työntekijää yrittäjän itsensä ja hänen vaimonsa lisäksi. Etenkin heinäkuussa Tiesma sanoo tekevänsä lähes ympäripyöreää päivää.

Ravintolan isäntä häärii kylän keskuspaikalla aamukahdeksasta yöyhteen. On taottava silloin, kun rauta on kuumaa.

– Kesäaikaan tänne tulee paljon asiakkaita. Silloin se raha on ansaittava, Tiesma sanoo.

Kesä on huippusesonkia, mutta syksyllä ja talvella on hiljaista. Tiesma haluaisi kuitenkin kehittää toimintaa ympärivuotisemmaksi.

– Esimerkiksi syyskuussa venäläiset, saksalaiset, hollantilaiset ja belgialaiset haluaisivat mennä kalastamaan. Se on mahdollista syksyllä.

Tiesma on myös tietoinen hollantilaisten kiinnostuksesta luistelua kohtaan.

– Hollannissa ei ole talvisin jäätä, mutta täällä on.

Tiesma itse ei lepäile laakereilla talvellakaan. Hän opiskelee kiinteistönhuoltoa ja remontoi maatilallaan.

Kansainvälistä tunnelmaa

Tiesman kesäravintola on savonrantalaisten olohuone, joka herää eloon vappuna ja luo kansainvälistä tunnelmaa syyskuun loppuun asti. Pari kuukautta sitten kesänpäättäjäisdiscossa paikka oli niin tupaten täynnä, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään.

Raija Heikkilä luonnehtii Tiesman ravintolaa tunnelmaltaan kansainväliseksi kohtaamispaikaksi, jossa voi tutustua ulkomaalaisiin.

– Paikalliset tulevat tänne katsomaan turisteja. Jo pelkästään työntekijät ovat kansainvälisiä, täällä on ollut hollantilaisia, irakilaisia ja venäläisiä töissä, Heikkilä kertoo.

Savonrannan Yrittäjien puheenjohtaja Juha Voutilainen kertoo paikallisten yrittäjien kokoontuneen tänäkin vuonna useamman kerran Tiesman ravintolaan pitämään ideapalavereita Savonrannan kehittämiseksi.

– Savonrannan ulkopuolelta tulevana Erwin näkee asiat uusin silmin ja eri tavalla. Me olemme katsoneet näitä maisemia iät ja ajat ja olemme sokeutuneet kaikille mahdollisuuksille, joita täällä on, Voutilainen tietää.

Vuokrasopimus katkolla

Tiesman kesäravintolan vuokrasopimus on katkolla vuodenvaihteessa. Paikan omistaa myyntiaikeissa oleva Savonlinnan kaupungin omistama yhtiö. Tiesma on halukas jatkamaan ravintolayrittäjänä. Hän kertoo tykkäävänsä työstään ja investoineensa markkinointiin.

– Savonrannan kehittämisen kannalta on tärkeää, että ravintola on auki. Toivon, että kaikki menee hyvin ja voin jäädä ravintolan omistajaksi.

Savonrantalainen Raija Heikkilä toivoo Tiesman ravintolayrittäjyydelle jatkoa.

– Erwin on vaan yksinkertaisesti niin ihana, hän on liittynyt jopa marttoihin.

Kesäravintolan takkaan on muurattu avajaisvuosi 2009. Sama vuosi, jonka alussa reilun tuhannen asukkaan Savonranta liitettiin Savonlinnaan. Kylän keskuspaikalla sijaitsevan ravintolan nimi ja yrittäjä on vaihtunut useampaan kertaan paikan kymmenvuotisen taipaleen aikana.

Savonrannan Yrittäjien puheenjohtaja Juha Voutilainen nostaa yrittäjätaustaiselle Tiesmalle hattua. Tiesma on koulutukseltaan rakennusinsinööri.

– Ehdottomasti se vaatii rohkeutta aloittaa aivan uudella alalla, Voutilainen sanoo.

Voutilaisen mielestä kolme vuotta on yrittäjälle vasta sisäänajo.

– Erwin on päässyt tässä hyvään vauhtiin ja hänellä on monenlaisia ideoita paikan kehittämiseksi. Toivottavasti hänellä on mahdollisuus jatkaa.

Syksyllä julkaistun kouluterveyskyselyn tulokset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta ovat karua luettavaa. Kokemukset kiusaamisesta, seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta ovat muihin nuoriin verrattuna huomattavasti yleisempiä.

Kouluterveyskyselyyn vastasi kaikkiaan yli 19 000 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaa nuorta. Erityisen korkeita luvut olivat näihin vähemmistöihin kuuluvilla yläkouluikäisillä, joiden syrjintäkokemuksia on tarkasteltu tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Esimerkiksi sukupuolivähemmistöön kuuluvista yläkouluikäisistä 23 prosenttia koki koulukiusaamista vähintään kerran viikossa, kun vastaava osuus muilla saman ikäisillä oli kuusi prosenttia.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista 40 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää, kun kaikista muista vastaajista vastaavaa oli kokenut keskimäärin joka viides.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan tulokset kertovat yhteiskunnan epäonnistumisesta.

– Meillä on ollut paljon erilaisia hankkeita, joilla on pyritty vähentämään kiusaamista ja lisäämään suvaitsevaisuutta vähemmistöjä kohtaan, mutta silti luvut ovat näin heikot. Se kertoo siitä, että on tavalla tai toisella epäonnistuttu paitsi kiusaamisen ehkäisyssä, myös ihmisten asenteiden muokkaamisessa.

Nuoret eivät välttämättä ole turvassa kotonaan

Sen lisäksi, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat muita enemmän kiusaamista koulussa, he kokevat sitä enemmän myös kotona. Yli 40 prosenttia heistä oli kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa tai muiden huoltapitävien aikuisten taholta.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvista yläkoululaisista henkistä väkivaltaa kertoi kokeneensa peräti 46 prosenttia ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista 45 prosenttia, kun muista samanikäisistä näin kertoi kokeneensa 28 prosenttia.

Fyysistä väkivaltaa kotona kertoi kokeneensa joka neljäs seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva yläkouluikäinen, kun samanikäisistä vastaavaa oli kokenut noin joka kymmenes.

Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista fyysistä väkivaltaa kotona oli kokenut keskimäärin 15 prosenttia. Muilla samanikäisillä luku oli 7 prosenttia.

Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo on luvuista todella huolissaan.

– Luvut kertovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen erityisestä haavoittuvuudesta. He eivät välttämättä ole turvassa kotona. Nuoret voivat jäädä aika lailla yksin ja olla haavoittuvampia muulle väkivallalle ja syrjinnälle, jos ei kotona ole tukea saatavilla.

Vähemmistöön kuuluminen ei välttämättä ole ainoa syy väkivallan kohteeksi joutumiselle, mutta jos näin on, se on Pekkarisen mukaan erityisen huolestuttavaa.

– Jos vanhemmat ovat osa kiusaamisprosessia, meillä on erittäin vakava asenneongelma perheissä ja tarvitaan todella napakkaa asennekasvatusta myös vanhemmille, Pekkarinen sanoo.

Asennekasvatusta pienestä pitäen

Setan Tarjamon mukaan erityisen tärkeää olisi varmistaa, että kaikissa paikoissa, joissa tehdään töitä lasten ja nuorten parissa, olisi osaamista sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ja perheiden moninaisuudesta.

Tässä on Tarjamon mukaan suuria puutteita tällä hetkellä.

– Hyvin harvoissa ammattilaisten koulutuksissa on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokoulutusta, joka kattaisi seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden. Se tarkoittaa sitä, että meillä on kasvatus-, opetus- ja nuorisosektorilla henkilöstöä, jolla ei ole minkäänlaisia työkaluja edistää yhdenvertaisuutta ja kohdata sateenkaarinuoria. Vaikka olisi halu ja motivaatio, siihen tarvitaan myös tietoa.

Ongelma on myös se, että nuorten oma kokemus itsestään helposti kyseenalaistetaan eikä heitä välttämättä osata kohdata asiallisesti.

– Sen lisäksi, että he saattavat kohdata väkivaltaa jossain muodossa kotona, he saattavat kohdata sitä vielä muiltakin tahoilta. Jos kouluissa ei ole osaamista kohdata näitä nuoria tai sellaista ilmapiiriä, jossa uskalletaan hakea apua, silloin he helposti putoavat tuen ja turvaverkkojen piiristä, Tarjamo sanoo.

"Asennekasvatuksen ja kiusaamisen ehkäisyn pitäisi alkaa jo varhaiskasvatuksessa." Elina Pekkarinen

Pekkarisen mukaan olisi hyvä lisätä ihmisten tietoisuutta vähemmistöihin kuuluvien tilanteesta, sillä tieto yleensä vähentää syrjintää ja lisää toleranssia erilaisuutta kohtaan. Pekkarisen mielestä on aivan liian myöhäistä aloittaa ihmisoikeuksien opettaminen vasta yläkoulussa.

– Asennekasvatuksen ja kiusaamisen ehkäisyn pitäisi alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Myös vanhempia pitäisi ohjata siihen, että he osaavat kasvattaa lapsensa sellaisiksi, jotka eivät kiusaa toisia, jotka osaavat ottaa vastaan erilaisia ihmisiä ja ymmärtävät ihmisarvon ja ihmisoikeuksien merkityksen.

Perheet, niin lapset ja nuoret kuin vanhemmatkin, tarvitsisivat tiedon lisäksi enemmän tukea, Pekkarinen sanoo.

– Itsemurha-alttius näiden lasten ja nuorten keskuudessa on suurempaa. Ihmisen yksi suurimpia perustarpeita on olla hyväksytty siinä yhteisössä, jossa hän elää. Jos ihmiseltä riistetään se tarve ja oikeus, sillä voi olla tosi dramaattisia vaikutuksia.

Keskustelu aiheesta on suljettu, koska keskustelu ei pysynyt kaikilta osin asiallisena.

Lisää aiheesta:

Kouluterveyskysely: tyttöjen seksuaalinen häirintä somessa on selvästi lisääntynyt

Lapsiasiavaltuutettu on huolissaan kouluterveyskyselyn mielenterveystuloksista – "Tässä on käsillä aikapommi"

Paula Tiessalo: Homomarsseja tarvitaan niin kauan kuin artot ja juhot pitävät minun seksuaalisuuttani vääränä

Kasisali on neljän vuosikymmenen ajan ollut avoin paikka nuorten omalle toiminnalle; työpajoille, toisten tapaamiselle ja keikoille.

Sen siipien suojassa ovat kasvaneet esimerkiksi Apulanta, Tehosekoitin, Karkkiautomaatti ja artistit Cheek, Brädi ja Nikke Ankara.

Koko paikkaa ei olisi ehkä olemassakaan, elleivät 1980-luvun alun lahtelaiset punkkarit olisi keksineet liittoutua eläkeläisten kanssa.

Punkkarit olivat iskeneet silmänsä vanhaan huonekalutehtaaseen osoitteessa Sammonkatu 8. Kaupungin päättäjiin piti saada painetta, jotta tila myönnettäisiin nuorten käyttöön.

– Torille järjestettiin tapahtuma, jossa olivat mukana kaikki kansalaisjärjestöt, eläkeläiset ja nuoret bändisällit, kertoo Lahden kaupungin nuorisonohjaaja Pekka Pusa.

Nuoret laitettiin torille örveltämään

Tarina kertoo, että nuoria kehotettiin menemään torille mahdollisimman äänekkäästi örveltämään, jotta päättäjät ymmärtävät, että nuorille täytyy saada oma tila.

Me oltiin naurun aihekin, kun meillä oli teinityttöjä keikoilla. Mutta meitähän se ei yhtään haitannut. Tehosekoittimen Hannu Kilkki

Lopulta kaupunginvaltuuston kokoukseen päätyivät punkkarit, eläkeläiset ja muut kansalaisjärjestöt kuuntelemaan, ymmärtävätkö päättäjät varmasti tilojen tarvetta.

Ratkaisevaa oli kuitenkin se, että eläkeläisetkin saivat päivätanssinsa.

– Vaikka Kasisalista tehtiin nuorisokeskus, päätökseen lisättiin ponsi, että eläkeläisten pitää saada käyttää tiloja päivisin, kun nuoret ovat koulussa, Pusa kertoo.

1980-luvun alussa elävän musiikin yhdistys Musart toi Suomen ykkösartistit Kasisalille.

– Kaikki Juice Leskistä, Popedaa ja Hassisen konetta lukuun ottamatta esiintyivät täällä. Hanoi Rocks, Yö, Dingo – kaikki kävivät Kasisalilla.

Kiireisimpinä iltoina sama bändi esiintyi kahteen kertaan, sillä kaikkia kiinnostuneita ei voitu ottaa samaan aikaan sisälle.

– Vähän riskillä mentiin ja otettiin 600 ihmistä sisälle.

Elävän musiikin yhdistyksellä ja diskotoimikunnalla oli kädenvääntöä, sillä kummatkin halusivat viikonloppuillat omaan käyttöönsä. Diskoja oli niin usein, että Etelä-Suomen sanomissa oli ilmoitus erikseen, jos diskoa ei järjestetty.

1990-luvun punk-kausi ja Tehosekoittimen nousu

Pahimpaan lama-aikaan Kasisalilla järjestettiin Amnesty Rock II -tapahtuma. Kasisalilla soitti kolme päijäthämäläistä bändiä; Tehosekoitin, Karkkiautomaatti ja Apulanta.

Tehosekoitinta oli jo soitettu radiossa, ja Apulanta soitti tuona iltana ensimmäisen keikkansa Lahdessa.

Tehosekoittimen Hannu "Hanski" Kilkki oli tutustunut Kasisalin punkkareihin jo aikaisemmin. Kilkkiä itseään kiinnosti lähinnä soittaminen ja musiikin tekeminen eikä hän kiljuakaan kaihtanut, mutta Kasisali oli avoin myös voimakkaasti kantaaottaville ja ideologisille nuorille.

– Mua viehätti se tekeminen. Ei kauheasti kyselty auktoriteeteilta, voidaanko tehdä näin, vaan tehtiin, mitä haluttiin.

Tehosekoitin painatti itse paitoja ja levyjä ja myi niitä Kasisalilla. Kun soittotaito kasvoi, kasvoi myös yleisömäärä.

– HC-punkkiin verrattuna me oltiin softia kamaa, kun laulettiin tytöistä. Me oltiin naurun aihekin, kun meillä oli teinityttöjä keikoilla. Mutta meitähän se ei yhtään haitannut.

Tehosekoitin jätti Kasisalin taakseen, kun bändiä alettiin kosiskella myös muualle Suomeen. Hanski Kilkki arvostaa paikkaa, joka antoi nuorille mahdollisuuden harjaannuttaa taitojaan.

Aloittelijat autettiin alkuun ja sen jälkeen apua annettiin nuorisokeskuksesta, jos se oli tarpeen.

– Kun pidettiin paikat kunnossa ja siivottiin oksennukset pois, nuorisokeskuksen tädit pysyivät tyytyväisenä.

Vuonna 2004 Tehosekoitin ilmoitti laittavansa pillit pussiin. Ensi kesänä uusia ja vanhoja faneja kuitenkin hellitään, kun Teharit palaavat festarilavoille.

2000-luvun alun rap-skene ja 5th Elementin synty

Kun HC-punk jylläsi Kasisalilla 1990-luvun lopussa, kävi rap-musiikista kiinnostunut Tommi Rautanen imemässä oppia punkkareilta.

Rautasta ja Sami Pusaa harmitti, ettei Lahdessa järjestetty rap-keikkoja. He päättivät järjestää sellaisia itse.

Vaikka meidän tapahtuma ei olisi kiinnostanut pätkääkään, kaikki tiesi siitä silti. Tommi Rautanen, 5th Element

Rap-musiikkiin kuuluu neljä elementtiä: graffiti, breakdance, DJ-työskentely ja rap. Lahtelaiset keksivät viidennen elementin: bileet.

Näin syntyi kollektiivi 5th Element, jonka riveistä ovat ponnistaneet muun muassa Brädi, Nikke Ankara, Aste ja olympiastadionin kahdesti täyteen myynyt Cheek.

Ilmiö kasvoi heti isoksi ja 5th Element aloitti katumarkkinoinnin omista tapahtumistaan. Kasisalin lavalla painettiin parisataa keikkaa.

– Kun tarjosimme flyereita ja vastaus oli se, että mulla on jo, me sanottiin, että vie kaverillekin. Jos kaverillakin oli jo, me sanottiin, että vie mutsillesi. Vaikka meidän tapahtuma ei olisi kiinnostanut pätkääkään, kaikki tiesi siitä silti, kertoo Rautanen.

Jo ensimmäinen 5th Elementin keikka myytiin Rautasen mukaan loppuun. Kun yleisöä riitti, alkoi myös muita rap-artisteja kiinnostaa Kasisalilla esiintyminen.

– Täällä ovat esiintyneet Fintelligens, Redrama, Paleface – kaikki. Mä en pysty nimeämään edes yhtä sen aikakauden artistia, joka ei olisi käynyt Kasisalilla.

Ei Cheekiä ilman Kasisalia?

Sittemmin Lahtea on tituleerattu Suomen rap-pääkaupungiksi. Musiikkikenttää on yhdistänyt sekä punkin että hip hopin aikakautena omaehtoisuus ja yhteishenki artistien välillä.

Tommi Rautanen arvelee, että ilmiötä nimeltä Cheek ei olisi ilman Kasisalia.

– Ilmiötä ei olisi olemassa ilman sen kundin valtavia taitoja. Mutta se, että Jarella oli mahdollisuus päästä esiintymään johonkin säännöllisesti, on vaikuttanut merkittävästi Cheekin nousuun ja koko Lahti-rap-ilmiön syntyyn, sanoo Rautanen.

Vielä kerran lahtelaisista rap-artisteista koostuva kollektiivi Lahti United nousee Kasisalin lavalle lauantaina 30. marraskuuta viimeiselle Kasisalin keikalle.

Siihen Kasisalin historia päättyy.

Sammonkatu 8:ssa toimiville nuorten työpajoille etsitään paraikaa uusia tiloja. Tiloista ei ole löytynyt hometta, mutta vanhassa rakennuksessa on sisäilmaongelmia.

Sekä Hannu Kilkki että Tommi Rautanen toivovat, että nuoret saavat uuden oman tilan Lahden keskustasta.

Nuorisonohjaaja Pekka Pusa kertoo, että nuorisopalveluissa mietitään parhaillaan, mistä nousee seuraava nuoria liikuttava ilmiö, ja miten kaupunki voi siihen vastata.

Kuuntele koko haastattelu: Kasisali synnytti monta ilmiötä - nyt ovi menee säppiin

Lähteenä on käytetty myös: Ville Similä-Mervi Vuorela: Valtio vihaa sua (Like 2015)

Kuukausia kestänyt Posti-kiista ei ole laantunut eiliseen omistaja-ohjausministeri Sirpa Paateron (sd.) eroilmoitukseen. Nyt myrskyn silmässä on pääministeri Antti Rinne (sd.) ja hänen ja koko hallituksen tulevaisuus.

Keskustan puheenjohtaja, elinkeinoministeri Katri Kulmuni ilmoitti aamulla puolueen Pirkanmaan piirin syyskokouksessa Tampereella, että keskusta haluaa selvityksen Posti-kohusta.

Iltapäivällä Rinne kertoi STT:lle, että neuvonpito asian tiimoilta pidetään lähiaikana.

– Hallitus käy ennen tiistain välikysymystä läpi Posti-kiistan tapahtumat. Hyvä keskustella myös, miten työmarkkinaneuvotteluja seurataan, Rinne kertoi.

Kulmuni: Vahvempana ulos neuvotteluista

Kulmunin mukaan keskusta haluaa, että hallituksen sisällä käydään myös laajemmat neuvottelut yhtenäisestä linjasta.

– Keskustalle tärkeää on se, että hallitus käy myös sisäisesti keskustelun siitä, että on yhtenäinen linja, kuinka toimitaan työmarkkinapolitiikan suhteen, Kulmuni korosti.

Kulmunin mukaan keskusta on aina kunnioittanut sitä, että työmarkkinaosapuolten täytyy pystyä käymään keskusteluja ja neuvotteluja keskenään.

– Meillä on tulossa yksi vaikeimmista työmarkkinakierroksista, joka on käynnistynyt ja jatkuu kevääseen Ja sillä on muuten aika iso merkitys koko tälle maalle ja taloudelle, miten siellä käy. Täytyy olla yhteinen linja, miten työmarkkinoiden kanssa toimitaan ja antaa rauha työmarkkinaosapuolille toimia, Kulmuni linjasi.

Keskusta haluaa hallituksen sisällä myös keskustelua omistajaohjauksen linjasta. Kulmunin mielestä linjan on oltava selkeä, vahva ja uskottava.

Hallitukselle tärkein asia on Kulmunin mukaan työllisyyden hoito.

– Ja näistä kaikista asioista hallituksella pitää olla erittäin selkeä ja yhtenäinen linja, ja keskusta haluaa käydä niistä myös hallituksen sisällä sisäisen keskustelun siten, että niistä voidaan tulla vahvempana ulo, Kulmuni vaatii.

Pääministeri ei aio erota

Yle haastatteli Rinnettä lyhyesti aamulla Oulussa, jossa Rinne vieraili yliopistollisen sairaalan uudisrakennuksen peruskiven muuraustilaisuudessa. Pääministeri sanoi, että hän ei aio erota ja vastaa itse opposition välikysymykseen.

Nyt on nukuttu yön yli Sirpa Paateron eroilmoituksesta. Antti Rinne, minkälaiset ovat tunnelmat?

– Edelleenkin surullinen tästä tapahtumasta. Sirpa on tehnyt hyvää työtä, ja nyt tilanne ajautui tämmöiseen pisteeseen. Ikävä asia.

Oppositio vaatii myös teidän päätänne pölkylle, eroa. Mitä mieltä olette? Aiotteko erota?

– Sehän on opposition tehtävä. Ensi viikolla on välikysymysäänestys.

Miten koette sen, että Posti-kohu on jäänyt SDP:n heiniksi? Ovatko muut hallituspuolueet olleet teidän tukena?

– Minulle on ollut tärkeätä se, että postilaisten työehdot eivät valtion sataprosenttisesti omistamassa yhtiössä heikkene. Siinä onnistuttiin neuvotteluissa: sekä työehtosopimuksessa työnantajien ja palkansaajien välillä ja sitten tässä varsinaisessa kiistassa, jota omistajaohjauksen on pitänyt selvittää. Muutoin minusta on tuntunut, että ihan yhdessä on menty eteenpäin.

Kiistassa on ollut yhtä monta tarinaa kuin on kertojaa. Kuka valehtelee?

– En osaa sanoa sitä. Minä en ainakaan.

Eli tätä selvitetään?

– Tätä selvitellään.

Ohisalo: Ei syytä epäluottamukseen

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo rauhoittelee tunnelmia Posti-kiistan ympärillä.

Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksesta Turusta tavoitetun Ohisalon mukaan vihreät on pyytänyt selvitystä Posti-kiistasta ja sellainen selvitys on luvattu hallitukselle antaa.

– Ylipäätään kyse on siitä, että hallituksella täytyy olla yhteinen kuva siitä, mitä tässä on tapahtunut, paitsi viimeisten viikkojen, niin myös kuukausien aikana.

– Ajattelen, että tässä kohtaa ei nyt pidä hötkyillä vaan selvittää asiat porukalla ja katsoa miten siitä eteenpäin, Ohisalo arvioi.

Vihreät haluaa jatkaa Rinteen hallituksessa. Ohisalo ei näe aihetta epäluottamukselle eikä hän usko hallituksen kaatuvan Posti-sotkuun.

Lue lisää:

Perussuomalaisten Juho Eerola: Ennenaikaiset vaalit sopisivat perussuomalaisille

Rinteen kritiikki ei yllättänyt – Pohjola ei aio erota Postin hallituksen johdosta

Voiko Posti-kohu todella kaataa pääministerin? Politiikan tutkijat arvioivat, kuinka vahvalla pohjalla opposition vaatimus Rinteen erosta on

Kuka korvaa eronneen Sirpa Paateron? Tässä seitsemän nimeä, jotka ovat spekulaatioissa esillä

Oppositio vaatii pääministeri Antti Rinteen eroa, kokoomuksen Petteri Orpo: "Omia virheitä paikataan sillä, että uhrataan yksi SDP:n ministeri"

Analyysi: Omistajaohjausministeri sai lähteä, mutta se ei vielä rauhoita kuplivaa eduskuntaa

Miksi postiministeri Paatero sai lähteä? Ota tilanne haltuun 100 tai 400 sanassa

Postin poikkeustilanteiden johtaja Jarmo Ainasoja, 44, on tullut tutuksi suurelle yleisölle työtaistelun ja muiden Postin ongelmien aikana. Ainasoja on mihin vuorokaudenaikaan vain selittänyt, milloin posti kulkee ja milloin taas ei.

Postin sisällä hän on vuosia sammuttanut tulipaloja. Jos sähkökatko, vesivahinko, it-viat tai palohälytykset ovat estäneet postin kulkua, on soitettu hätäpuhelu Ainasojalle.

Hänellä kuvataan olevan lehmän hermot. Tämän syksyn työtaistelu oli kuitenkin rankin tilanne uralla, Ainasoja myöntää. Univelka on kova.

– Olen tehnyt elo-syyskuun ulosmarssista alkaen käytännössä yhtä työpäivää. Minulla ei ole ollut vapaapäiviä.

Siviilissä Jarmo Ainasoja on akaalainen perheenisä. Vaimo ja kolme teini-ikäistä lasta ovat tottuneet Postin poikkeustilanteisiin.

– Kotona olen silloin miedosti ilmaistuna poissaoleva.

Tulipalojen sammuttamista

Stressaavin hetki poikkeusjohtajalle oli, kun neuvottelut eivät tuoneet sopua ja lakko alkoi.

2,5 viikon lakon aikana Ainasoja nukkui muutaman tunnin yöunia. Yhtenä yönä hän sai nukuttua ruhtinaalliset kuusi tuntia. Muut ajat piti järjestää kuljetuksia ja työvoimaa niin, että mahdollisimman suuri osa lähetyksistä kulki edes jotenkin.

– Katsoimme kriittisimmät toiminnot, että postiverkko pysyy pystyssä. Jos henkilöstö ei ole paikalla, aika vähän on tehtävissä muuta kuin odottaa.

Paketit kulkivat lakon aikana Ainasojan mukaan yllättävän hyvin, mutta kirjeitä jäi runsaasti jakamatta.

"Keskityn vain olennaisiin"

Lakon aikana Ainasoja keskittyi vain yhteen asiaan kerrallaan.

– Olen täysin tehtäväorientoitunut ja putkinäköinen. Menen päämäärää kohti. Keskityn vain olennaisiin asioihin ja suljen muut asiat ulkopuolelle.

Postin ympärillä on käynyt kohu koko syksyn. Milloin työntekijät ovat syyttäneet työnantajaa työehtoshoppailusta, milloin liitot kiistelleet keskenään. Perjantaina omistajaohjauksesta vastannut ministeri Sirpa Paatero (sd.) erosi ja oppositio on vaatinut myös pääministerin eroa.

Ainasoja ei lakon aikana seurannut poliittisia uutisia tai tes-vääntöä kovinkaan tarkasti. Hän palasi uutisten ääreen katsomaan lähinnä, menevätkö sovintoehdotukset läpi.

Muuten hän ei pohtinut julkista keskustelua tai poliittista riitaa, koska se olisi vain vienyt ajatuksia pois kriisin ratkaisuista.

– Tunnistan asiat, joihin en voi vaikuttaa. En käytä niihin asioihin aikaa.

Keskittyminen säästää Ainasojaan mukaan liialta stressiltä, mutta on vaatinut sisäistä jumppaa.

– Olen puhelias ja haluaisin sanoa mielipiteeni monesta asiasta. Mutta jos se mitä sanoisin, ei johda päämäärääni, en käytä siihen aikaa.

Yhteiskuntatieteiden maisteri on ollut ennen Postia työntekijäliitto Akavassa töissä ja opiskelijapolitiikassa mukana. Sen jälkeen hän ei ole ollut poliittisesti aktiivinen. Ainasojan mielestä jokainen voi toimia oikeuksiensa puolesta, jos laki sen mahdollistaa.

Hän pitäytyi lakon aikana tiukasti omassa ruudussa. Työntekijäpuolelta ei tullut Ainasojan mukaan lakon aikana huonoa palautetta ja välit olivat asialliset.

Ainasojan mukaan lakko oli niin rankka kaikille osapuolille, että toipumiseen menee hetki aikaa.

Kotona kuittaillaan unohduksista

Keskittyminen ja stressi näkyivät Ainasojan mukaan muistissa, mistä kotona tulee kuittailua.

– Tänä aamuna etsittiin lompakkoa, eilen autonavaimia. Minulla niitä unohduksia tulee pykälää enemmän kuin muilla.

Ainasoja vertaa tilannetta lapsuuden Commodore-tietokoneen ilmoitukseen, että ämpärissä on liikaa tavaraa ja sitä loiskuu vähän yli.

Ainasoja nauttii ongelmien ratkaisuista, ja toinen osa työstä keskittyy tulevaisuuteen. Ainasojan tehtävä on viedä eteenpäin projekteja, joilla Posti varautuu murrokseen, jossa kirjeet vähenevät ja paketit lisääntyvät.

Ei sekään ihan helppo tehtävä.

Postin "päätonttu"

Kun sopu syntyi, Ainasoja oli Tampereen postikeskuksessa. Hetki painui mieleen.

– Seisoin omassa työhuoneessa pöytäni ääressä ja katsoin Ylen lähetystä. Kun sopu syntyi, olo tuntui kovin kevyeltä.

Hetken helpotuksen jälkeen alkoi taas kova työ. Ainasoja vastaa kolmatta vuotta peräkkäin Postin joulusta. Hän kuvaa itseään päätontuksi. Päätonttu pääsee lomalle vasta, kun viimeinenkin paketti tai kirje on jaettu.

Tänä vuonna Ainasoja toivoo, että viimeiset kuittaukset tulisivat hänelle jo aatonaattona.

– Se on se hetki, kun lyödään haarukka joulukinkkuun. Olen lähipiirissä tunnettu siitä, että joka jouluaatto voivottelen vatsaani, kun tulee ylensyötyä.

Kahdeksan pallogrilliä

Ainasojalla on kaksi keinoa säädellä stressiä: käydä salilla ja grillata. Nyt hän ei ehtinyt juuri salille, mutta grilli kävi välillä kuumana Akaassa.

– Minulla on kahdeksan pallogrilliä, Ainasoja naurahtaa.

Kahdeksan?

– Jokaisella grillillä on sielunsa ja kaikkia voi käyttää eri tavalla. Pitäähän sitä leluja olla, Ainasoja sanoo.

Grillatessa hän kuuntelee Rammsteinin ja Sonata Arctican kaltaista raskasta musiikkia. Kun hiilet ovat kuumana, ruoka alkaa tuoksua ja kuulokkeista kuuluu heviä, poikkeusjohtaja alkaa rentoutua.

Perjantaina illansuussa Jarmo Ainasoja on menossa jonottamaan pojalleen uutta prosessoria alennusmyynnistä. Poika maksaa itse ostoksen, mutta isä on luvannut hoitaa jonottamisen.

– Täytyy maksaa perheelle vähän takaisin.

Lue lisää:

Postilaisten ahdistus purkautui helpotukseen, Teppo Nummela menee heti yövuoroon – "Tämä on ollut kuin Apollo 13, selvitäänkö vai ei"

Näin sopu käytännössä vaikuttaa: Joulupostit ehtivät perille ennen joulua, pysähdyksissä olleet laivat tänään liikkeelle

Ministeri Sirpa Paatero erosi, oppositio vaatii Rinteen eroa, Rinne: osaavan ministerin ero on vaikea paikka – Yle seuraa hetki hetkeltä

Oppositio hermostui Posti-sopan uudesta käänteestä: Halla-aho väläyttää Rinteen eroa, Orpon mukaan pääministeri "ei ansaitse luottamusta"

Räntäsateen kastelema mies punaisessa puserossa pelmahtaa ovesta. Paitaa koristaa kuva, joka näyttää pelikorttien herttakuninkaalta – mutta kuninkaan sijaan siinä on joulupukki. Kulman kirjain on S, niin kuin Santa.

Pussista mies nostelee lisää paitoja: on T-paita välkkyvillä valoilla, neule jossa ovat Jeesus ja joulupukki kuin kaverikuvassa ja vähän perinteisempi ruma jouluneule.

Tommi Haapaniemi on joulufani ja jouluneulekeräilijä. Hän ei pahastu, vaikka puhutaan rumista jouluneuleista. Itsekin hän kirjoittaa hakusanoiksi "ugly christmas sweaters" etsiessään uusia neuleita netistä.

Haapaniemen keräily on riistäytynyt jo vähän käsistä. Jouluisia vaatteita on kaapeissa ja varastoissa jo useita kymmeniä.

Jouluneuleiden vetovoimaa on vaikea selittää.

– Eihän se ole käyttövaate niin kuin esimerkiksi talvitakki, enkä ehkä tarvitse niitä lisääkään. Neuleisiin laitetuilla rahoilla olisi voinut tehdä vaikka matkan, Haapaniemi summaa.

Mutta se jokin jouluneuleissa on. Se, jonka vuoksi Haapaniemellä on jo ensi vuoden joulun jouluaaton "the neule" verkkokaupasta tilattuna.

Kolmas jouluneulekalenteri

Tommi Haapaniemen jouluvaatteet eivät ole pelkästään neuleita. On t-paitoja, kauluspaitoja, yöpukuja, oloasuja, onepiece-haalareita, kolme pukua, solmioita sekä muutama rusetti.

Haapaniemi hankki ensimmäisen jouluneuleensa viitisen vuotta sitten. Nyt hän naurahtaa, että harrastuksen mittasuhteet ovat kasvaneet osittain myös tuttavien ja kaverien yllytyksestä.

– Muutama vuosi sitten postasin sosiaalisessa mediassa ensimmäiset jouluneulekuvani. Kaveri sanoi silloin, että seuraavalle vuodelle sitten joulukalenteri – ja joka päivälle kuva, jossa on joku uusi jouluinen vaate. Haaste oli vastaanotettu.

Tänä vuonna somessa ilmestyy Tommin kolmas jouluneulekalenteri. Se jatkuu tapaninpäivään 26. joulukuuta asti, koska tavalliset 24 päivää ei tekijälle riitä.

Jouluaaton "luukku" on kuitenkin se erityinen.

– Aatto on tärkeä päivä ja asun pitää olla erityinen.Yleensä jouluaattona julkaisen parikin kuvaa eri vaatteissa, Haapaniemi sanoo.

Jouluneuleharrastus saa joulun jatkumaan

Jouluneulevillitys tuli Suomeen muutama vuosi sitten, eikä hypetykselle näy loppua. Tänäkin vuonna tarjonta tuntuu yhä kasvavan.

Tommi Haapaniemen mukaan jouluneuleiden maltillisempaa laitaa edustavat perinteiset norjalaisvillapaitatyyppiset neuleet, mutta niiden lisäksi on pikkutuhmia ja huumorijoulupuseroita, sekä paitoja, joissa on led-valoja.

– Soivia joulupuseroita en vielä ole löytänyt, mutta niitäkin varmaan on, Tommi Haapaniemi naurahtaa.

Haapaniemi sanoo, että häntä harmitti ennen, kun joulun viettäminen tuntui jäävän vähän lyhyeksi. Viime vuosina jouluneulevillitys on kuitenkin auttanut jatkamaan joulun tunnelman ylläpitoa: joulun jälkeen alennusmyynneistä voi tehdä edullisia löytöjä ja seuraavan vuoden kalenteriin saa kauneimmat kuvat otettua talvisäässä jo tammi-helmikuussa.

Mitä aidompi 80-luvun pusero, sen parempi

New Yorkissa vuosia asunut muotitoimittaja, brändikonsultti Claudia Cifu muutti perheineen takaisin Suomeen viime keväänä. Hän yllättyi, miten Suomen syksyssä ovat näkyneet amerikkalaiset vaikutteet; Halloween on saanut yhä enemmän jalansijaa, samoin Black Friday ja nyt myös jouluneuleet.

Yhdysvalloissa jouluneulekulttuuri on nimenomaan "ugly christmas sweater" -perinnettä. Illanvietoissa sekä yritysten ja yhteisöjen pikkujouluissa on teemana ja pukukoodina rumat joulupuserot.

– Silloin kaikki tietävät, että tullessa pitää olla "ugly sweater" yllä ja illan päätteeksi rumin paita palkitaan, Cifu sanoo.

Alkuperäinen idea oli etsiä mahdollisimman aito "ugly sweater" 80-luvulta, jolloin niitä oikeasti tehtiin. Claudia Cifu

Cifun mukaan varsinkin aikaisemmin on ollut vallalla trendi, että mitä aidompi 80-luvun pusero, sen parempi. Juhliin valmistauduttiin etsimällä sopivaa vanhaa paitaa kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista.

– Nyt markkinaraon ovat huomanneet isot brändit ja jouluneuleita markkinoidaan myös teineille, jotka puolestaan ovat hyvin perillä näistä populaarikultturin ilmiöistä. Mutta se alkuperäinen idea oli etsiä mahdollisimman aito "ugly sweater" 1980-luvulta, jolloin niitä oikeasti tehtiin.

Cifu kertoo olleensa mukana juhlissa, joissa vähän ylenkatsottiin uuden paidan ostajaa. Uusi paita paljasti, ettei teemaan oltu paneuduttu tarpeeksi huolellisesti.

Neule päälle jouluiseen perhekuvaan

Tommi Haapaniemi tunnustaa, että osaa jouluvaatteista tulee pidettyä päällä vain kerran. On hän sitäkin puolta pohtinut ja vähän se omatuntoa kolkuttaa. Haapaniemi päätyikin tarjoamaan neuleitaan esimerkiksi pienen joukon teemabileisiin lainalle.

Claudia Cifun mielestä jouluneulevillitys on hyvä asia hauskanpidon ja hulluttelun kannalta, mutta sen kaupallisuutta hän suree.

– Jos ostaa uuden paidan ja käyttää sitä kerran niin, eihän se ole oikein hyvä juttu. Jos taas löytäisi vanhan paidan, jolla on tarina tai sen hankkimisella on tarina, niin voisihan sekin tuoda illanviettoon hauskuutta, Cifu sanoo.

Cifun mukaan perhepotretit ovat tärkeä osa amerikkalaista jouluperinnettä ja niihin satsataan paljon. Kuvia lähetetään tervehdyksenä tuttaville. Hän pohtii, voisiko ajatusta jalostaa meilläkin jouluneuleiden kohdalla.

– Voisi olla traditio, että ystäväporukalla tai perheellä laitetaan samat rumat jouluneuleet päälle joka joulu ja otetaan kuva. Ihmiset muuttuvat ja kasvavat, mutta vaatteet pysyvät. Tällainen yhdessä tekeminen toisi iloa ja hyviä muistoja.

Piristykseksi pimeään aikaan

Jouluneuleet eivät osoittautuneet Suomessa yhden joulun villitykseksi.

Claudia Cifu arvelee, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Hän ei pidä ajatusta pahana, jos paitoihin vain suhtauduttaisiin vähän eettisemmin.

– Se on kiva juttu. Teemajuhlat on ihan hauskoja: ihmiset tykkää pukeutua ja panostaa laittautumiseen yhä enemmän. Se muokkaa suomalaista kulttuuria vapautuneempaan suuntaan niin, ettei aina tarvita niin suurta syytä kokoontumiselle ja hauskan pitämiselle yhdessä.

Ne seuraavat kalenteria, joista se on hauskaa ja kivaa. Eihän sitä ole pakko seurata. Tommi Haapaniemi

Tommi Haapaniemi on samaa mieltä. Synkkyyttä on sään puolesta riittämiin. Eikä se, että aikuinen mies on hurahtanut jouluneuleisiin, ole aiheuttanut näkyvästi edes paheksuntaa.

– Varmasti on monia, jotka eivät ymmärrä tätä ollenkaan. Ei se minua haittaa. Aluksi pohdin vähän kriittisesti omien kuvieni postaamista, mutta sitten ajattelin, että ne seuraavat kalenteria, joista se on hauskaa ja kivaa. Eihän sitä ole pakko seurata.

Iloisilla neuleilla ja jouluvaloilla saadaan piristystä pimeään aikaan.

– Kun yllättävänkin pienillä jutuilla voi pimeyttä piristää, niin mikäs siinä.

Brownin perheen auto näyttää siltä kuin lapsiperhe olisi lomamatkalla. Takakontti tursuaa tavaraa, ja dvd-soittimessa pyörii Disneyn piirretty.

Mutta perhe ei ole menossa mihinkään.

Brownien parikymmentä vuotta vanha katumaasturi on pysäköity Los Angelesin keskustaan, vartioidulle parkkialueelle. Edessä on jälleen yksi yö kodittomana. Sellaiselle matkalle ei halua kukaan.

Nelihenkinen perhe sai huhtikuussa häädön vuokrahuoneistostaan syistä, joista perheenäiti Helen Brown on niukkasanainen.

– Meille tuli erimielisyyksiä naapureiden kanssa. Mieheni tupakointi aiheutti ongelmia, hän sanoo.

Helen Brownin mukaan häätö oli epäoikeudenmukainen, koska vuokrarästejä ei ollut.

Häädön jälkeen Brown on asunut miehensä Josephin sekä kahden kouluikäisen tyttärensä, 12-vuotiaan Angelican ja 10-vuotiaan Esthelan kanssa jo seitsemän kuukautta autossa.

Los Angelesin piirikunnassa elää asunnottomana noin 60 000 ihmistä. Asunnottomuus on vajaan vuosikymmenen aikana lisääntynyt roimasti: vuodesta 2011 kodittomien määrä on kasvanut yli 50 prosenttia. Tilanne kuuluu Yhdysvaltain vaikempiin, ja sitä luonnehditaan kriisiksi.

Los Angelesin kodittomuus on erityisen raakaa siksi, että kolme neljästä asunnottomasta viettää yönsä kadulla tai autossa, koska yömajoja ja asuntoloita ei ole tarpeeksi.

Kalifornian auringosta ja lämmöstä tunnetussa kaupungissa paleltui viime vuonna kuoliaaksi enemmän kodittomia kuin New Yorkissa. New Yorkissa kodittomia suojaa laki, joka takaa jokaiselle oikeuden yömajaan. Jos asuntolassa ei ole tilaa, kaupunki vuokraa vaikka huoneen hotellista.

Kaliforniassa tutkitaan parhaillaan mahdollisuutta alkaa toteuttaa samankaltaista politiikkaa.

Kello on iltakymmenen, ja 12-vuotias Angelica nukkuu jo. Hänestä ei näy täyteen pakatun auton takaosan uumenista hiustupsuakaan. Tyttö on ahtautunut makaamaan takapenkin ja peräkontin väliin, tavarakuormien ja takapenkin selkänojan puristukseen.

Isäpuoli Joseph lepää punaisen viltin alla takapenkillä astetta väljemmissä oloissa. Tosin perheen kissanpennun, Mr. Brownin hiekkalaatikko jalkatilassa asettaa hänellekin omat akrobaattiset haasteensa.

– Mieheni ja tyttäreni vaihtelevat nukkumispaikkoja. Minä olen aina kuskin paikalla, ellen sitten ole aivan kuolemanväsynyt, Helen Brown kertoo.

Esthela pääsee nukkumaan äitinsä viereen kartanlukijan paikalle.

Pysäköintialueella on toistakymmentä autoa, joista monissa ikkunat on peitetty sisältäpäin. Myös Brownit ovat virittäneet sivuikkunan eteen pyyhkeen verhoksi.

Yksityisyyden toive on ilmeinen. Kukaan ei pysäköi suoraan kenenkään viereen.

Yöpysäköintipaikka on Brownin perheelle tärkeä turvasatama. Alue on vartioitu ja aidattu. Palvelun tarjoaa yksi Los Angelesin monista järjestöistä, jotka järjestävät kodittomille turvallisia yöparkkeja.

Tähän yöparkkiin pääsy edellyttää, että auto on rekisterissä ja joko kodittoman oma tai hänelle todistettavasti käyttöön annettu. Auton on myös oltava ajokunnossa, sillä pysäköintialueelta on lähdettävä aamuseitsemältä pois. Päivisin pysäköintialue on muidenkin käytössä.

Browneille se sopii, sillä Esthela menee kouluun seitsemäksi, Angelica puoli kahdeksaksi.

Esthela painaa päänsä äitinsä kainaloon. Kujeilevan ja iloisen 10-vuotiaan mieli näyttää nukkumaanmenon hetkellä menevän toviksi matalaksi.

– Olen surullinen, että meidän pitää asua autossa, Esthela sanoo hiljaa.

Äiti halaa tytärtään, ja Esthela lähtee kapuamaan auton etupenkille kissa kainalossaan.

Esthelan ja Angelican kaltaisia alle 18-vuotiaita on Los Angelesin kodittomista alle kymmenesosa. Los Angelesissakin viranomaisten kiireellisyysasteikossa lapsiperheiden majoittaminen on kärkipäässä, mutta järjestelmä ei ole aukoton.

Brownin perhe on pienituloisuutensa vuoksi oikeutettu julkiseen asumistukeen. Perheellä on silti ollut vaikeuksia löytää sopivaa asuntoa ja saada elämänsä järjestykseen.

Asumistuen jälkeen vuokrasta jää itse maksettavaksi 30 prosenttia. Sekin on paljon, sillä Brownin perheessä kumpikaan aikuisista ei tällä hetkellä ole säännöllisessä päivätyössä. Joseph tekee satunnaisia keikkatöitä sähköasentajan opintojen ohella.

Asuntoministeriön myöntämän asumistuen ehtona on, että tukea saava kotitalous ei saa käyttää tuloistaan enempää kuin 40 prosenttia asumiseen.

Kodittomia auttavan The Shower of Hope -järjestön johtaja Mel Tillekeratne tietää, että Los Angelesin vuokratasolla se on paljon vaadittu.

– Los Angelesissa 600 000 ihmistä käyttää vuokraan vähintään 90 prosenttia tuloistaan. Suurin pelkomme on, että nämä ihmiset joutuvat kadulle, jos heidän asumisensa tukemiseksi ei tehdä mitään, Tillekeratne sanoo.

Rekka-auton kuljettaja Keith Jonesille kävi juuri niin. Palkka ei riittänyt vuokraan, ja hän joutui kodittomaksi nelisen kuukautta sitten.

Vastamäki alkoi, kun lääkäri totesi Jonesilla liian korkean verenpaineen eikä antanut enää lupaa ajaa isoa rekkaa. Kokopäiväinen työ vaihtui pienempiin, osa-aikaisiin kuljetushommiin. Takaisin rekan rattiin ei Jonesilla ole asiaa ennen kuin verenpaine laskee, ja sairauden hoito on vielä kesken.

64-vuotias Jones asuu 1990-luvulla valmistetussa Honda-henkilöautossaan. Auto on Jonesin silmäterä, koska se on paitsi hänen kotinsa, myös hänen pääsylippunsa turvallisempaan yöpymispaikkaan ja töihin.

– Pidän tätä autoa kuin kukkaa kämmenellä. Jos jotain menee rikki, kiirehdin äkkiä pennosistani korjausrahat kasaan, jotta saan pidettyä tämän liikenteessä, Jones sanoo.

Ajokin mittariin on kertynyt jo yli 400 000 kilometriä, joten huoli auton kestämisestä lienee aiheellinen.

Jones ei ole paljastanut tilannettaan työtovereilleen. Hän pakkaa yön jälkeen vilttinsä ja muut vähäiset tavaransa takakonttiin. Ulospäin autosta ei voi päätellä, että se on myös Jonesin koti.

Los Angelesin onneton asuntotilanne kismittää Jonesia valtavasti.

– Kaikki on ihan poskellaan. Vuokrat nousevat, mutta palkat eivät. Vuokrataso on karannut hulluksi, ja nykyään tarvittaisiin kaksi, jopa kolme ihmistä maksamaan yhtä vuokraa, hän sanoo.

Jones laskee, että pikkuyksiön vuokraan hän tarvitsisi 1 100–1 200 dollaria kuussa. Se on osa-aikatyötä tekevälle perheettömälle Jonesille paljon rahaa. Hän toivoo saavansa vuokranmaksuun asumistukea.

Jones haluaa uskoa pääsevänsä ensi kesään mennessä kylmästä autosta oikeaan kotiin.

– Minulle riittäisi pienikin huone. Haluaisin katon pääni päälle, paikan jossa käydä suihkussa ja tehdä ruokaa silloin, kun itse haluan.

Päättäjät ovat havahtuneet liian myöhään asunnottomuusongelman vakavuuteen, sanoo The Shower of Hope -järjestön johtaja Mel Tillekeratne.

Kaliforniassa tarvittaisiin viranomaislaskelmien mukaan noin 180 000 uutta kotia vuodessa, jotta asunnontarve saataisiin täytettyä.

Huutavasta asuntopulasta huolimatta rakentamisen tahti on Kaliforniassa hidastunut. Uusien rakennuslupien määrä on laskenut viime vuodesta 16 prosenttia 93 000:een. Useiden perheiden asuintaloihin haettujen rakennuslupien määrä väheni eniten.

Eikä rakentamisen määrä itsessään vielä takaa helpotusta kodittomuuteen, jos uudisrakennukset ovat kalliita loistohuoneistoja. Mel Tillekeratnen mukaan Los Angelesissa rakennuttajat ovat keskittyneet lähinnä niihin ja purkaneet luksushuoneistojen tieltä matalamman vuokran asuntoja.

Rakennuttamista jarruttaa Kaliforniassa myös työvoimapula. Los Angeles Times -lehden mukaan se on pahentunut paperittomien maahantulijoiden tiukentuneen valvonnan vuoksi. Lisäksi materiaalikustannukset ovat nousseet, ja taantuman pelko hillitsee rakennuttajien päätöksentekoa.

Samaan aikaan Kalifornian uudet, kerrostalojen rakentamiseen ohjaavat määräykset ovat törmänneet asukkaiden vastustukseen. Mel Tillekeratne on tilanteesta pahoillaan.

– Los Angelesissa asuu valtavasti superrikkaita, pari sataa tuhatta miljonääriä. Meidän on ymmärrettävä, että autossa ja teltoissa nukkuvat voisivat olla ihan jossain muualla, jos kaikki olisimme valmiita luopumaan jostain.

Tillekeratne toivoisi rakentamisen lisäksi nopeampia keinoja tilanteen helpottamiseen: työsuhdeasuntoja, vuokrakattoja ja jopa vuokrien jäädyttämistä.

Jotain sen suuntaista onkin jo tulossa. Kaliforniassa hyväksyttiin tänä syksynä laki, joka tammikuusta alkaen rajoittaa vuokrankorotukset osassa asunnoista enintään viiteen prosenttiin vuodessa.

Uudistus rajoittaa myös vuokranantajan häätöoikeutta silloin, kun vuokralainen on asunut asunnossa yli vuoden eikä hän ole rikkonut vuokrasopimusta tai jättänyt vuokria maksamatta.

– Viimein päättäjät näyttävät tajunneen, että tästä kriisistä ei päästä rakentamalla. He odottivat kuitenkin liian pitkään, Tillekeratne sanoo.

Kodittomuutta vuosia seurannut Tillekeratne arvioi, että ongelma pahenee lähivuosina entisestään.

Koko Kalifornian osavaltion alueella elää asunnottomana 130 000 ihmistä. Heistä yli kaksi kolmannesta on vailla yösuojaa.

– Moni tulee Los Angelesiin suurin toivein, että menestyisi näyttelijänä tai muusikkona. Mutta tosiasiassa vain äärimmäisen harva onnistuu, Tillekeratne sanoo.

Toisessa metropolissa San Franciscossa kodittomuutta ovat välillisesti ruokkineet Piilaakson teknologiayhtiöt. Korkeasti palkattujen it-osaajien myötä vuokrahinnat ovat nousseet monen palveluammatissa työskentelevän ulottumattomiin.

San Franciscossa meni viime vuoden vaaleissa läpi lakialoite, jolla yli 50 miljoonan liikevaihtoa tekeviltä yrityksiltä aletaan periä niin sanottua kodittomuusveroa. Sen tavoitteena on kerätä vuosittain 300 miljoonaa kaupungin kodittomien auttamiseen ja asuttamiseen.

Lain puolustajien mukaan menestyneiden teknologiayhtiöiden moraalinen velvollisuus on auttaa ratkaisemaan ongelma, jonka pahenemista ne ovat itse edesauttaneet.

Mel Tillekeratne tapaa työssään myös ihmisiä, jotka niin sanottu alustatalous on pakottanut yrittäjyyteen ilman vakituisia tuloja ja työsuhde-etuja. Hän mainitsee esimerkkinä kyytipalvelu Uberin.

Kodittomia Uber-kuljettajia Tillekeratne näkee säännöllisesti järjestönsä yöparkeissa ja liikuteltavilla suihkupaikoilla.

Järjestön konttisuihkuissa peseytyy viikoittain useita satoja ihmistä. Neljän suihkupaikan kontteja kierrätetään eri puolilla Los Angelesia.

Brownin perheen yöparkkialueelta ei suihkua löydy. Autossa nukutun yön jälkeen unihiekat pyyhitään kosteuspyyhkeillä.

Äiti Helen pitää huolen, että tytöistä ei huomaa kodittomuutta. Heillä on puhtaat vaatteet ja muodikkaat silmälasit. Esthelan luokkakavereista yksikään ei tiedä, että perhe asuu autossa.

Helen Brown sanoo haluavansa katsoa eteenpäin sen sijaan, että jäisi katkeruuteen vellomaan. Hän ajattelee, että tyttäret kestävät kodittomuuden paremmin, kun saavat sitkeyden mallin äidiltään.

Tänä aamuna ilmassa on toiveikkuutta. Brown on sopinut seuraavaksi päiväksi asuntonäytön. Talossa olisi omaa pihaa lasten leikkiä ja kissan kirmata.

– Ensimmäistä kertaa vuosikausiin pääsisimme taloon kerrostalohuoneiston sijaan. Selitin vuokranantajalle rehellisesti tilanteemme, ja hän kuulosti siltä, että voisi antaa meille mahdollisuuden, Brown iloitsee.

Päiväksi Brown ajaa auton puiston parkkialueelle. Lampea ympäröivä puisto on valikoitunut perheen päiväpysäköintipaikaksi paristakin syystä.

Puistossa on hyvä tehdä pienellä kaasukeittimellä ruokaa, ja syödä saa puiston pöytien ääressä. Tärkeää on myös, että puistossa on ilmainen langaton nettiyhteys. Sillä äiti voi etsiä asuntoa ja tytöt katsella eteläkorealaisia poikabändejä.

Muutamaa päivää myöhemmin Helen Brown kertoo puhelimessa, miten asuntonäytössä oli mennyt. Asuntoa havitteli useita muitakin perheitä, eikä vuokranantaja valinnut vuokralaisikseen Browneja.

Tyttöjen kerrossänky jää vielä varastoon odottamaan pääsyä uuteen kotiin.

– Etsintä jatkuu, Helen Brown sanoo.