Sari Sillanmäki-Kuokkanen päätti viime lauantaina siirtää kaktuksen kirjahyllyn päältä keittiön pöydälle. Hän ajatteli, että lahjaksi saadun kaktuksen kauneus pääsisi keittiössä oikeuksiinsa ja se saisi paremmin valoa.

– Silmiini alkoi sattua tosi paljon, kun nostin ruukun alas. Laskin kaktuksen silmät kiinni maahan ja soitin miehelleni, että tule auttamaan, kertoo Sillanmäki-Kuokkanen.

He yrittivät ensin helpottaa kipua silmätipoilla ja vettä suihkuttamalla. Niistä ei ollut apua. Pariskunta lähti ajamaan kotoaan Järvenpäästä päivystykseen Hyvinkäälle.

– Huusin koko matkan apua. Silmissä oli mieletön tuska.

Päivystävän lääkärin ja hoitajan tutkimuksissa vasemmasta silmästä löytyi 0,2-1,5 millimetrin pituisia, pientä karvaa muistuttavia piikkejä. Muutama niistä saatiin pois, mutta päivystyksessä ei ollut instrumentteja hankalimpien piikkien poistamiseksi.

Matka jatkui silmäklinikalle. Siellä Sillanmäki-Kuokkasen silmästä nypittiin noin 30 piikkiä. Niitä oli mennyt myös silmäluomen alle.

Silloin Sillanmäki-Kuokkanen muisti, että kaktus oli jäänyt kotona keittiön tiskipöydälle. Perheeseen kuuluu kolme teini-ikäistä lasta ja kolme koiraa.

– Laitoimme silmäklinikalta viestiä kotiin, että älkää menkö kaktuksen lähelle ja tehkö ruokaa sen lähellä.

Kynttilänvalo oli liikaa

Silmäluomen alta piikkejä ei saatu pois silmäklinikallakaan, koska luomi oli niin turvoksissa. Sillanmäki-Kuokkanen sai mukaansa antibioottitipat ja kehotuksen tulla seuraavana päivänä uudestaan.

Reissuja silmäklinikalle tuli kaikkiaan kolme.

– Yksi piikki oli katkennut sarveiskalvoon, ja se piti raaputtaa irti neulalla. Kun toisen silmän kipu alkoi helpottaa, toisessa alkoi tuntua kipua. Sieltäkin löytyi piikki.

Silmistä poistettiin kaikkiaan 40 piikkiä, ja sen jälkeen Sillanmäki-Kuokkanen vietti yhden päivän pimeässä aurinkolasien suojissa. Silmät olivat niin valonarat, etteivät ne kestäneet edes kynttilänvaloa.

– Ihmettelen, miten piikit pääsivät silmiini. Lääkärit varmaan luulivat, että olen työntänyt naamani kaktukseen. Ruukku ei kuitenkaan ollut lähelläkään kasvojani vaan koko ajan käsivarren mitan päässä.

Kirjahyllyn korkeuskin oli vain 1,60 metriä.

Sillanmäki-Kuokkasen mies ryhtyi selvittämään asiaa ja löysi tieteellisen artikkelin, jossa kerrottiin saman kaktuslajin aiheuttamista silmävammoista Välimeren maissa. Artikkelissa kerrottiin, että Jordaniassa kaktuksen hedelmien poimijat olivat saaneet piikkejä silmiinsä tuulisella säällä.

– Ehkä ruukun nostoliike aiheutti sen, että piikit pöllähtivät sieltä. Sain niitä sormiinikin, mutta ne lähtivät pois itsekseen.

Floristi Sari Kotola Ruonalan Kukasta Kotkasta sanoo, että opuntian piikit ovat hyvin hankalia poistettavia jo tarttuessaan ihoon. Kaktuksen nystyröissä on piikkiryppäät, joiden piikit ovat todella pieniä ja lyhyitä.

– Käteen jääviä piikkejä ei edes näe, mutta ne tuntee. Iho alkaa punoittaa, ja punoitus häviää ajan kanssa. Pienillä pinseteillä niitä voi yrittää nyppiä pois, kertoo Kotola.

Hänellä on kokemusta kaktuksenpiikeistä ihossaan, mutta silmiinsä hän ei ole niitä saanut. Ruusunpiikin kylläkin.

– Se tuli juhannusruususta. Piikki piti käydä poistattamassa lääkärissä. Toipuminen kesti kaksi viikkoa.

Pienikin kosketus riittää

Kaktusten suosio on ollut viime vuosina kasvussa. Suuriin kaupunkeihin on ilmestynyt muutaman vuoden sisällä jopa kaktuksiin erikoistuneita kukkakauppoja.

Opuntiakaktuksia myydään kukkakaupoissa ympäri maata, mutta kaikkein yleisin kaktuslaji se ei ole. Sillamäki-Kuokkaselle silmävamman aiheuttanut kaktus on nimeltään jänönopuntia.

Suomen kukkakauppiasliitosta kerrotaan, että koristeopuntia irrottaa piikkejään erittäin herkästi. Liiton mukaan voidaan sanoa, että kaktus "ampuu" piikkejä puolustautuakseen.

– Se on ihan mahdoton. Pelkkä ilmavirta ei piikkejä irrota, mutta siihen riittää pienikin kosketus. Kaktus puolustautuu sillä tavalla. Siksi se ehkä kiehtookin ihmisiä, arvelee kukkakauppiasliiton puheenjohtaja Taina Hinskala.

Kaktusten aiheuttamat piikkivammat ihossa ovat Hinskalan mukaan melko yleisiä. Vakavista silmävammoista hän ei ole kuullut, mutta piikkejä voi olla hyvin vaikeaa saada irti ihostakin.

– Osassa lajikkeita on väkäsiä, jotka jäävät ihoon ikävästi kiinni. Jos kaatuu kaktuksen päälle tai kaktus kaatuu päälle, ihoon voi jäädä monenkokoisia piikkejä hankaliin paikkoihin.

Hinskalan mukaan piikikkäät kasvit aiheuttavat haavereita myös alan yrittäjille. Yleensä niistä syntyy nirhaumia tai pieniä vammoja. Jos piikki jää ihon sisään, se voi aiheuttaa myös tulehdusreaktion.

– Kun putsataan ja rapsutellaan kukkaa, piikkejä lentää. Se pitää ottaa vakavasti, koska kukat eivät ole kulkeneet steriileissä paikoissa vaan erilaisissa astioissa ja monien käsien kautta.

"En sijoittaisi sohvapöydälle"

Hinskala kehottaa sijoittamaan kaktukset kotona paikkoihin, joihin lapset ja lemmikit eivät helposti pääse. Opuntian hän laittaisi leveälle ikkunalaudalle lähelle ikkunaa tai jonkin hyllyn päälle.

– Hyvä paikka on sellainen, jossa ei ole ohikulkevaa liikennettä. En sijoittaisi sitä ainakaan sohvapöydälle enkä lastenhuoneeseen.

Silmävamman saanut Sari Sillanmäki-Kuokkanen heitti opuntiakaktuksensa roskikseen.

– Pidän sitä vaarallisena. Meille sellaista ei enää tule.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Sari Sillanmäki-Kuokkasen potilaskertomuksia, joissa kerrotaan kaktuspiikkien aiheuttaman silmävamman hoidosta.

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati järjestettiin tänä vuonna Tampereella.

Juhlallisuudet alkoivat jo aamulla Kalevankankaan hautausmaalla.

Tampereen pormestari Lauri Lyly laski sankarihaudalle seppeleen seuranaan sotaveteraani Risto Kiiskilä ja kenraalimajuri Timo Kakkola.

Ratinan stadionin vieressä järjestetty Puolustusvoimien kalustonäyttely sai ihmiset liikkeelle heti aamusta.

Vaikka sää oli sateinen ja viileä, mahdollisuus tutustua tankkeihin ja tykkeihin kiinnosti yleisöä tuttuun tapaan.

Kaisa ja Anni Lehto tulivat paikalle Nokialta. Molemmat olivat kalustonäyttelyssä ensimmäistä kertaa.

– Tankit ovat kiinnostavia, koska ne ovat isoja, painavia ja niillä voi saada paljon tuhoa aikaan, tuumasi Anni Lehto.

Tihkusade ei haitannut yleisöä, joka kiersi aamusta alkaen ihmettelemässä Ratinanniemeen tuotua modernia ja historiallista sotakalustoa.

Sotilaskoti huolehti panssarivaunuja ja muuta kalustoa ihmettelevien vieraiden viihtyvyydestä. Kankaanpäästä saapuneille Neea ja Leevi Haapaselle maistuivat munkit.

Itsenäisyyspäivän paraatiin osallistui yhteensä noin 1 300 henkilöä, 50 ajoneuvoa, 12 ilma-alusta ja noin 30 hevosta.

Paraatijoukkojen katselmus suoritettiin Ratinan stadionilla. Ylläolevaa kuvaa klikkaamalla voit katsoa tallenteen tapahtumasta.

Päivä huipentui paraatijoukkojen ohimarssiin, jonka vastaanotti Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Timo Rotonen seurassaan pormestari Lauri Lyly ja sotaveteraani Timo Salokannel.

Ohimarssi houkutteli paikalle tuhansia ihmisiä. Kadunvarsien lisäksi myös Ratinan stadionin ylälehterit olivat ahkerassa käytössä.

Paraatijoukot kulkivat pitkin Tampereen valtatietä ennen poistumista takaisin omiin varuskuntiinsa. Klikkaamalla allaolevaa kuvaa voit katsoa tallenteen ohimarssista.

Ohimarssin aikana tehtiin myös ylilentoja. Päivä oli tosin sen verran pilvinen, ettei 300 metrin korkeudessa lentäneistä hävittäjistä saatu muita havaintoja kuin ääni. Helikopterit sen sijaan näkyivät myös katutasolle.

Lue myös:

Itsenäisyyspäivän juhlinta käynnissä, Yle seuraa päivän tapahtumia hetki hetkeltä

Suomi varautuu puolustautumaan myös panssarisodan keinoin – itsenäisyyspäivän paraatissa esitellään iskuvoimaa

Helsingin poliisi ilmoitti keskiviikkona, ettei se salli uusnatsien itsenäisyyspäivän mielenosoitusta Helsingissä. Poliisi perustelee linjaustaan muun muassa sillä, että rasismi ei nauti kokoontumisvapaudelle, sananvapaudelle eikä yhdistymisvapaudelle perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa taattua suojaa.

Helsingin valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen katsoo, että poliisin linjaus on täysin oikea. Hänen mukaansa kyse ei ole poliisin valtuudesta tai oikeudesta, vaan velvollisuudesta puuttua.

– Julkisella vallalla, käytännössä poliisilla on kansainvälisten sopimusten ja perustuslain valossa velvollisuus aktiivisesti torjua tällaista toimintaa, joka on avoimen rasistista ja väkivaltaista ja pyrkii meidän oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden vastaisiin päämääriin. Kyse ei ole siitä, voidaanko järjestö lakkauttaa ja sen mielenosoitus kieltää, vaan pikemminkin on perustuslain ja ihmisoikeussopimusten kannalta käsketty puuttumaan tällaiseen toimintaan, Ojanen sanoo.

Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ovat perus- ja ihmisoikeuksia, eli niillä on erityisen vahva suoja, mikä poliisin mukaan on monimutkaistanut toimintaan puuttumista.

Ojanen sanoo, että kokoontumis- ja yhdistymisvapaus eivät perus- ja ihmisoikeuksinakaan ole absoluuttisia, vaan niitä voidaan esimerkiksi sananvapauden ja yksityiselämän suojan tavoin tietyin edellytyksin rajoittaa.

– On vain harvoja sellaisia perus- ja ihmisoikeuksia, jotka ovat kaikissa tilanteissa ehdottomia ja loukkaamattomia. Silloin puhutaan esimerkiksi kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, orjuuden ja pakkotyön kiellosta.

Useita mielenilmauksia itsenäisyyspäivänä Helsingissä

Muun muassa Soldiers of Odin -katupartioliike, natseja vastustavat ryhmät sekä 612-soihtukulkue ovat ilmoittaneet kokoontuvansa iltapäivän ja illan aikana Helsingin keskustan liepeillä.

Viime vuonna Soldiers of Odinin jäseniä oli mukana uusnatsijärjestö Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenosoituksessa. Odinien sivuilla on aiemmin tässä kuussa julkaistu uusnatsien video.

Torstain aikana uusnatsien mielenosoituksesta ilmoittaneelta Kohti vapautta -sivustolta poistui oman mielenosoituksen ilmoitus, ja se korvautui Soldiers of Odinin kokoontumisen kutsulla. Uusnatsit ilmeisesti aikovat siis liittyä Odinin mielenosoitukseen.

Natseja ja rasismia vastustavan Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen järjestäjinä on useita järjestöjä, kuten Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Helsingin vasemmistonuoret ja Kurdien demokraattinen yhteisökeskus NCDK.

612-soihtukulkuetta on aiempina vuosina ollut järjestämässä äärioikeistolaisia toimijoita. Juhlapuhujaksi on Sarastus-julkaisun mukaan kutsuttu Helsingin Akateemiset Perussuomalaiset -järjestön (Hapsu) hallituksen jäsen Jasmina Ollikainen. Julkaisun mukaan Ollikainen on esiintynyt aiemmin äärioikeiston Awakening-tapahtumassa.

Odinin ja uusnatsien sivuilla kehotetaan ihmisiä liittymään illalla 612-kulkueeseen.

Poliisi: Uusnatsien tarkoituksena oli levittää rasismia

Kohti vapautta -liike oli tehnyt poliisille ilmoituksen yleisen kokouksen järjestämisestä. Ilmoituksessa kerrottiin mielenosoituskulkueesta, joka olisi pidetty itsenäisyyspäivänä kello 14.30–18.00. Kulkue olisi liikkunut Narinkkatorilta Töölön kisahallin parkkipaikalle.

Poliisin päätöksen mukaan Kohti vapautta -mielenosoitusta ei voida pitää muun muassa perustuslain, kokoontumislain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tarkoittamana laillisena ja rauhanomaisena mielenosoituksena. Poliisi katsoo, että mielenosoituksen tarkoituksena on rasistisen ja väkivaltaisen sanoman levittäminen.

Poliisin mukaan Kohti vapautta -liikkeen nimissä jatketaan väliaikaisessa toimintakiellossa oleva Pohjoismainen vastarintaliikkeen (PVL) toimintaa. Keskusrikospoliisilla on asiasta käynnissä rikostutkinta nimikkeellä laittoman yhdistystoiminnan harjoittaminen.

Korkein oikeus kielsi Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toiminnan väliaikaisesti maaliskuussa. Samalla oikeus myönsi vastarintaliikkeelle valitusluvan. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat aiemmin julistaneet PVL:n lakkautetuksi. Korkeimman oikeuden lopullinen ratkaisu tulee myöhemmin.

Käräjäoikeus lakkautti PVL:n toiminnan, koska yhdistys loukkaa muiden perus- ja ihmisoikeuksia. Oikeuden ratkaisun mukaan se käyttää väkivaltaa ja kannustaa jäseniään siihen, panettelee ja solvaa kansanryhmiä ja levittää vihapuhetta.

Poliisihallitus on ohjeistanut poliisia puuttumaan kaikkeen uusnatsijärjestön toimintaan, jos sellaista havaitaan. Poliisihallituksen mukaan kaikki PVL:n yhdistystoiminta, kuten mielenosoitusten järjestäminen ja tunnusten käyttö on laitonta.

Lue lisää:

Helsingissä järjestetään jälleen useita mielenilmauksia itsenäisyyspäivänä – Katso kartalta, missä ja milloin kulkueet etenevät

Helsingin poliisi kieltää Kohti vapautta -uusnatsiliikkeen järjestämän mielenosoituskulkueen itsenäisyyspäivänä

Poliisi epäilee: Uusnatsien lauantainen mielenosoitus oli kielletyn Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toimintaa

Korkein oikeus kielsi uusnatsijärjestön toiminnan Suomessa – Poliisihallitus: Poliisin tulee puuttua, jos yhdistyksen lippuja tai tunnuksia näkyy

Saksan liittokansleri Angela Merkel on vieraillut ensimmäisen kerran Auschwitzin keskitysleirialueella. Natsi-Saksan miehittämälle alueelle Puolassa toisen maailmansodan aikana perustetussa Auschwitz-Birkenaussa murhattiin arviolta 1,1 miljoonaa ihmistä. Suurin osa murhatuista oli juutalaisia.

Merkel käveli nykyään museona toimivaan Auschwitziin "Arbeit macht frei"-kyltin ali. Toisin kuin kyltti kertoi, työ ei vapauttanut tuhoamisleirille suljettuja ihmisiä.

Merkelin seurueessa olivat muun muassa keskitysleiriltä selvinnyt 87-vuotias Bogdan Stanisław Bartnikowski ja Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki.

Leirialueella Merkel piti hiljaisen hetken kuolemanmuurilla eli paikalla, jossa vankeja teloitettiin ampumalla. Hän kävi myös paikalla, jossa vankeja murhattiin kaasulla sekä krematorioalueella, jossa ruumiit poltettiin.

Merkel sanoi tuntevansa häpeää ja vakuutti Saksan hallituksen taistelevan antisemitismiä ja kaikenlaista vihaa vastaan.

– Näiden rikosten muistaminen on vastuu, joka ei koskaan lopu. Se on erottamaton osa maatamme. On osa kansallista identiteettiämme olla tietoinen tästä vastuusta, Merkel sanoi vierailun aikana.

Saksassa hyväksyttiin torstaina 60 miljoonan euron lahjoitus Auschwitz-Birkenaun museoalueesta huolehtivalle säätiölle.

Merkel on vasta kolmas Saksan liittokansleri, joka on vieraillut Auschwitzissa. Helmut Schmidt vieraili leirialueella vuonna 1977 ja Helmut Kohl vuosina 1989 ja 1995.

Neuvostoliiton joukot vapauttivat Auschwitzin viimeiset vangit 27. tammikuuta 1945.

Tuli sekin päivä, kun huomasin olevani samaa mieltä keskustalaisen kansanedustajan kanssa. Tämä tapahtui viime kesänä. Silloin Anne Kalmari kertoi Helsingin Sanomille ajatuksiaan eduskunnan tapakulttuurista. Artikkelin mukaan Kalmari ei ollut innoissaan siitä, kuinka muutama hänen kollegoistaan “hyppeli” katua pitkin kuvaamassa edustajia, kun he olivat matkalla Tuomiokirkon valtiopäiväjumalanpalvelukseen.

”Se tuntuu varmaan hirveän hienolta omilla Facebook-sivuilla, mutta jos me kaikki 200 tehtäisiin niin, ei tästä touhusta tulisi yhtään mitään.”

Ajattelin Anne Kalmaria taas tänään. En siksi, että hän ylisti lehtikirjoituksessaan “maaseudun mainioita nuoria” ja suositteli helsinkiläisnuorille maalle muuttoa kannabiksen korvaamiseksi (erikoinen vinkki, mutta mikäs siinä), vaan siksi, että tänään tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun poliitikot ja muut silmäätekevät jahtasivat Linnan juhlissa puhelin kädessä Almaa.

Vallankäyttäjät, jotka olivat sonnustautuneet parhaimpiinsa, käyttäytyivät kuin  eivät olisi koskaan aiemmin nähneet poptähteä tai sanoneet omille lapsilleen, että voisitteko laittaa puhelimen pois edes ruokapöydässä. 

Kaikki halusivat “selfien” katu-uskottavan, ajankohtaisen ja lahjakkaan laulajan kanssa. Se tuntui varmaan hirveän hienolta omilla Facebook-sivuilla, Linnan juhlien katsojasta ei niinkään. Vallankäyttäjät, jotka olivat sonnustautuneet parhaimpiinsa, käyttäytyivät kuin eivät olisi koskaan aiemmin nähneet poptähteä tai sanoneet omille lapsilleen, että voisitteko laittaa puhelimen pois edes ruokapöydässä.

No, mikä minä olen mitään sanomaan. Kun itse tapasin viime kesänä suuren idolini J. Karjalaisen, hoin hänelle, että sinä olet minulle tärkein artisti ja ehkä jopa ihminen koko maailmassa ja lauloin epävireisesti “Iltapäivän ratoksi” -kappaletta, kunnes kaadoin juomani hänen pöydälleen ja poistuin paikalta. Mutta sitten taas minä olinkin silloin festareiden backstagella enkä presidentinlinnassa juhlimassa Suomen itsenäisyyttä, minkä lisäksi kukaan tuskin muutenkaan odotti minulta kovin paljoa.

Haluan uskoa, että jossain toisessa tilanteessa olisin pystynyt parempaan. Olen nimittäin sitä mieltä, ettei pönötys ole pahasta. Välillä tuntuu, että yhä harvempi on kanssani samaa mieltä.

Kun katson televisiota, haluan nähdä ohjelmia, joiden tekijät panostavat työhönsä.

Vai mitä pitäisi sanoa siitä, että tunnettu viestintätoimisto on kertonut mottonsa olevan "Ei tänne itkemään tultu, saatanallinen ralli päälle vaan"?

Tai siitä, että uusia keskusteluohjelmia mainostettaessa korostetaan, että tämän ohjelman juontajat eivät sitten ole mitään jäykistelijöitä? Ei tärkeilyä!

Tai siitä, kuinka ravintolaketju päätti tarjota asiakkailleen elämyksiä ja teki siksi tarjoilijoista “viihdyttäjiä”?

“Entertainer voi tulla istumaan pöytään, siihen samalle tasolle, eikä pönötä siinä jäykkänä vieressä”, ravintolaketjusta kerrottiin.

Välillä minusta tuntuu samalta kuin Anne Kalmarista. Siltä, ettei tästä touhusta meinaa enää tulla yhtään mitään.

Viestintätoimisto, jonka mielestä kiroilu on "cool" juttu, herättää minussa ainoastaan yhden kysymyksen ja se kysymys on: miksi?

Kun katson televisiota, haluan nähdä ohjelmia, joiden tekijät panostavat työhönsä. En halua katsoa juontajia, jotka heiluvat kameran edessä ja huutavat mitä sattuu samalla kun twiitit vilisevät ruudun laidalla. Jos kaipaan rentoa ja kotikutoista meininkiä, kuuntelen podcastia tai avaan Youtuben, missä miljardi ihmistä horisee kuulumisiaan.

Kun menen ulos syömään, haluan tilata ruokani asiantuntevalta tarjoilijalta. En halua, että tuntematon ihminen änkeää viereeni “luomaan kokemusta”.

Käyttäytymissäännöt helpottavat elämää. Ne ohjaavat meitä tilanteissa, joissa emme tiedä, mitä tehdä ja päädymme lopulta kaatamaan kaljatuoppeja viattomien idoliemme päälle.

Joten kun illalla avaan television ja alan taas tuijottaa Linnan juhlia, toivon näkeväni jotain muuta kuin poliitikkoja pyörimässä puhelimiensa kanssa ja räppäreitä, jotka viettävät iltaansa Jennin ja Salen kaa. Vaadin pönötystä! Itsenäinen Suomi on sen arvoinen.

Sisko Savonlahti

Kirjoittaja on Helsingissä asuva toimittaja ja kirjailija, joka lisäsi kesällä Facebook-sivulleen kuvan, jossa poseeraa J. Karjalaisen kanssa, ja se kieltämättä tuntui hirveän hienolta.

Aiheesta voi keskustella 6.12. klo 17.00 asti.

Katso myös:

Sisko Savonlahden kolumni: Ihminen kehittää loputtomasti itseään, muttei vaivaudu edes tervehtimään toista

Näillä metodeilla konkariselostaja Ari Hakahuhta tunnistaa Linnan vieraat – apuna hiihtokisoissa aikoinaan kehitetty kikka

Onko sinulla hyvä kasvomuisti? Tunnetko valtakunnan kerman? Pelaa Linnan juhlien tunnistuspeliä

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on päättänyt kahdesta kenraali- ja yhdestä amiraaliylennyksestä Puolustusvoimissa. Ylennykset tulivat voimaan itsenäisyyspäivänä.

Presidentin päätöksellä lippueamiraali Jori Matias Harju on ylennetty kontra-amiraaliksi. Prikaatikenraali Jukka Sonninen on puolestaan ylennetty kenraalimajuriksi ja eversti Jukka Jokinen prikaatikenraaliksi.

Kontra-amiraali Harju (s. 1964) on toiminut merivoimien komentajana tämän vuoden alusta. Aikaisemmin hän on palvellut muun muassa merivoimien operaatiopäällikkönä ja valmiuspäällikkönä merivoimien esikunnassa.

Kenraalimajuri Sonninen (s. 1960) on palvellut koulutuspäällikkönä pääesikunnassa vuodesta 2015. Aiemmin hän on toiminut muun muassa Kainuun prikaatin komentajana ja valtioneuvoston turvallisuuspäällikkönä.

Prikaatikenraali Jokinen (s. 1967) on palvellut Karjalan prikaatin komentajana tämän vuoden elokuusta. Aiemmin hän on toiminut muun muassa kadettikoulun johtajana Maanpuolustuskorkeakoulussa ja tasavallan presidentin adjutanttina. Jokinen nousee uutena kenraalikuntaan.

Maa- ja ilmavoimissa korkeimmat sotilaat ovat kenraaleja, merivoimissa amiraaleja.

Pelko tai oikeammin sen tunnistaminen pitivät minut hereillä toissayönä. Palasin Lontoon Nato-kokouksesta Eurostar-junalla. Se oli keskiviikkopäivän viimeinen ja tupaten täynnä, koska Ranskan laajat lakot pysäyttivät sen jälkeen tunneliliikenteen useiksi päiviksi.

Viereeni istahti nuori mies, hieman hermostuneen oloinen ja ehkä vähän epäsiistikin. Pian hän kysyi missä on ravintolavaunu, ja poistui hetkeksi.

Tämä juttu on Eurooppa-uutiskirjeestä. Voit tilata kirjeen tästä linkistä.

Toimittajalle luontaisesti utelias kun olen, vilkaisin hänen paikalleen jättämän kellastuneen lainakirjan nimeä. Se oli “Minorities in the Arab World” ja alla oli sotkuinen pino printattuja artikkeleita, joista silmä erotti vain muutaman kartan lähi-idästä.

Tajusin yht’äkkiä, että olin antanut pelon hiipiä mieleeni. Olin juuri seurannut vajaan viikon Lontoon terroripuukotuksen uutisointia sekä Nato-kokousta, josta yritettiin epäonnistuneesti viestiä, että kaikki on hyvin. Lähes miljardin ihmisen turvallisuuden takaaminen on Naton ensisijainen tehtävä.

En tietenkään suomalaisena nauti Naton artikla 5:n puolustustakuusta, mutta eurooppalaisena ja varsinkin manner-Euroopassa sujahdan sinne saman varjon alle ainakin silloin kun olen Brysselissä tai vaikkapa Lontoossa.

Lontoossa oli juuri ennen puukotustapausta laskettu terrorismivaarasta kertovaa hälytystilaa vaikka itse asiassa elämme juuri sitä vuodenaikaa, jolloin ne, joilla on halu tehdä pahaa ja aiheuttaa kaaosta, ovat aktiivisia.

Ei tee enää mieli mennä joulutorille missään. Ei myöskään tuntunut mukavalta kävellä tungokseen asti täysillä kaduilla Lontoon keskustassa, missä ihmiset ensisilmäyksellä näyttävät elävän normaalia joulunalusaikaa ostoksilla ja ravintoloissa.

Yht’äkkiä vuosikymmenien jälkeen mieleeni muistui Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA:n tekemä pommi-isku Lontoon Paddingtonin asemalla kevättalvella 1991. Olin kävellyt aseman läpi vain päivää aiemmin.

Roskakoriin jätetty pommi ei sillä kertaa tappanut ketään, mutta toinen pommi samana aamuna Victoria-asemalla kyllä. Kiitos IRA:n Lontoossa on vaikea löytää roskakoria julkisilla paikoilla. Niin raivostuttavaa kuin se onkin, aion elää sen kanssa tyytyväisenä ja ajattelen, että joku välittää turvallisuudestani.

Takaisin junaan. Vierustoverini palasi ravintolavaunusta mukanaan pikkupullo punaviiniä ja vähän syötävää. Hän kysyi kohteliaasti englantia murtaen, haluaisinko palan hänen kakustaan. Jostain syystä tuo pieni ele rauhoitti mieleni, mutta vain hetkeksi.

Kotiin päästyäni oli vaikea saada unen päästä kiinni. Ajatukset matkasivat vuoden 2016 Brysselin terrori-iskuihin, joissa tapahtumapaikoilla oli useita kollegoja ja tuttujani. Muistokukat ja kynttilät ovat kadonneet Maalbeekin metrolaiturilta, mutta joka kerta kun ohitan aseman, mietin kuinka lopulta sattumanvaraista kaikki on.

Olenko alkanut pelätä? En varsinaisesti, mutta huomaan olevani kaiken aikaa valppaana. Seuraan ihmisiä, heidän käyttäytymistään ja kantamuksiaan. Olen myös täysin tietoinen siitä, miten useimmat ihmiset käyttäytyvät kun jotain epätavallista sattuu. Inhimillinen itsekkyys lyö päälle, koska jokainen haluaa turvaan.

Monissa viime vuosina niin sanottuihin pehmeisiin kohteisiin tehdyissä terrori-iskuissa on yhteinen piirre. Kansalaiset ovat nousseet vastustamaan pahoja tekoja. Lontoossa siviilit taltuttivat puukottajan. Vuonna 2015 Amsterdamista Pariisiin matkanneessa junassa siviilit pysäyttivät terroristin. Yhdysvaltoihin vuonna 2001 kohdistuneissa iskuissa yhdessä kaapatuista koneista matkustajat hyökkäsivät kaappaajien kimppuun.

Ihmisillä on perusitsesuojeluvaisto, joka ei nojaa poliisiin, aseistettuihin metroaseman vartijoihin tai Naton viidenteen artiklaan. Se nojaa johonkin paljon yksinkertaisempaan: Haluun puolustaa normaalia elämää, sellaista, jota itse kukin elämme.

Ennen kuin uni vihdoin tuli, muistan miettineeni, mitä itse tekisin, jos joutuisin tilanteeseen, jossa joka uhkaisi normaalia elämääni? En tiedä vastausta ja toivon, etten koskaan joudu ottamaan siitä selvää.

Rakastan joulunaikaa ja aion kaikesta huolimatta mennä joulutorille, haistella ihanien ruokien tuoksuja, juoda glögin tai kaksi ja ostaa kynttilöitä. Se kuuluu normaaliin elämääni.

Hyvää itsenäisyyspäivää, rauhallista joulun odotusta kaikille ja rauhallista loppuvuotta niille, jotka eivät joulua vietä.

Tämä juttu on Eurooppa-uutiskirjeestä. Voit tilata kirjeen tästä linkistä.

#SOMESSA: Hallituskriisin sankarihahmo Kroatiasta

Suomen pääministerin ja hallituksen eroon kulminoituneen jupakan tuntemattomin sankari on Kroatian viestintäministeriön valtiosihteeri Josip Bilaver, joka otti Sanna Marinin (sd.) paikan viestintäneuvoston kokouksen puheenjohtajana Brysselissä tiistaina.

Marin oli lentänyt aamukoneella Helsinkiin SDP:n eduskuntaryhmän kokoukseen. Bilaver joutui ottamaan homman haltuun kylmiltään, koska Kroatia on Suomen jälkeen seuraava puheenjohtajamaa.

Lyhyellä varoitusajalla tehtävään valjastettu valtiosihteeri luki puheenjohtajana paperista suomalaisten virkamiesten tekstiä ja jakeli puheenvuoroja suurlähettiläs Minna Kivimäen istuessa vieressä.

– En odota, että (hallituksen kaatuminen) vaikuttaa puheenjohtajuuteen mitenkään, Kivimäki sanoi tiedotustilaisuudessa kokouksen jälkeen.

Oikeaa ministeriä ei kuitenkaan löytynyt puheenjohtajan pallille seuraavanakaan päivänä. Energianeuvoston kokouksessa puhetta johti tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.), kun elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) selvitteli hallituskriisiä kotimaassa.

#FAKTA: Johnsonin konservatiivit matkalla kohti vaalivoittoa

Britannian parlamenttivaaleihin on kuusi päivää aikaa, ja merkit viittaavat edelleen pääministeri Boris Johnsonin selvään voittoon. Paikkaennusteiden mukaan Johnsonin konservatiivit saisivat nykyisellä kannatuksella parlamentin alahuoneeseen selvän enemmistön, jonka turvin Johnson voisi ajaa läpi EU:n kanssa neuvotellun erosopimuksen pikavauhtia.

Brexitin vastavoimana profiloituneiden liberaalidemokraattien kannatus on kesän jälkeen hiipunut, Jeremy Corbynin johtama työväenpuolue on suunnilleen pitänyt pintansa suhteessa konservatiiveihin Johnsonin valinnan jälkeen. Brexit-puolue taas on vaalien alla vajonnut unholaan.

Tämä juttu on Eurooppa-uutiskirjeestä. Voit tilata kirjeen tästä linkistä.

ÄLÄ MISSAA NÄITÄ: Suomen budjettiesitys kismittää, Turkin ja Ranskan itsevaltiaat

Suomi julkaisi eilen torstaina odotetun ehdotuksensa EU:n budjetiksi vuosille 2021–2027. Eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen johdolla laadittu ehdotus sai osakseen täyslaidallisen kritiikkiä sekä nettomaksajilta ja -saajilta että komissiosta ja EU- parlamentista.

Brysselissä esitystä ryhdyttiin haukkumaan jo ennen sen julkaisemista, kuten viikonvaihteessa kerroimme. Kriitikoiden mukaan maataloustukia korostava esitys katsoo liiaksi peruutuspeiliin ja sivuuttaa tulevaisuuden haasteet.

Euroopan komissio taas on pettynyt siihen, että Suomi on leikannut surutta sen ehdottamista painopisteistä.

Lontoon Nato-kokouksessa on edustettuna myös Turkki. Suhtautuminen Turkkiin ja sen yhä itsevaltaisempaan johtajaan Recep Tayyip Erdoganiin on Euroopassa hankala asia. Erdogan aloitti toisinajattelijoiden ja poliittisten vastustajiensa massiiviset puhdistukset vuoden 2016 vallankaappausyrityksen varjolla.

Oliko siinä kyse Erdoganin vastustajien kömpelöstä yrityksestä vai oliko kyseessä suuri lavastus? Yhden version tarjoaa norjalaisen Jørgen Lorentzenin ohjaama Ulkolinja: Jumalan lahja Erdoganille.

Brysselin koneessa valtio-opin professori Niilo Kauppi Jyväskylän yliopistosta toteaa, että Ranskan presidentti Emmanuel Macron tuntuu tällä hetkellä olevan EU:n henkinen johtaja. Macron näkee EU:n välineenä vahvistaa Ranskan globaalia roolia ja vaikutusvaltaa.

Presidentin asema taas on Ranskassa niin vahva, että Macron on käytännössä monarkki. Toimittajana on Maija Elonheimo.

ENSI VIIKOLLA: Britannian vaalit ja EU:n huippukokous

Se on taas huippukokousviikko!

EU-johtajat kokoontuvat vuoden viimeiseen tapaamiseen Brysseliin torstaina ja perjantaina. Kokouksessa eletään jo brexit-aikaa, sillä Britannian pääministeri Boris Johnson ei osallistu kokoukseen torstaille osuvien Britannian parlamenttivaalien takia. Brexit ei ole kokousaihe, mutta jos Johnson voittaa vaalit ja pystyy muodostamaan enemmistön parlamenttiin, Britannia lähtee EU:sta tammikuun lopussa ensi vuonna.

EU-johtajien tiedetään katsoneen kokouksissa jalkapalloa. Tällä kertaa kanavat käännetään seuraamaan Britannian vaalituloslaskentaa. Tulos on selvillä perjantaiaamuna.

Työväenpuolueen voitto johtaisi uusiin neuvotteluihin EU:n kanssa ja toiseen kansanäänestykseen sekä Brexitistä, että Skotlannin itsenäistymisestä.

YK:n ilmastokokous COP25 jatkuu Madridissa ensi viikon perjantaihin. Yli 25 000 valtioiden, ympäristöjärjestöjen, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yritysten edustajaa pyrkivät löytämään sovun taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Sopimus hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevista säännöistä on kokouksen ensisijainen tavoite. Päästötavoitteet ja miten niihin päästään ovat vahvasti esillä myös EU:n huippukokouksessa.

Tämä juttu on Eurooppa-uutiskirjeestä. Voit tilata kirjeen tästä linkistä.

Vilho Honkavaara, 95, ja vaimonsa Martta, 91, asuvat korkeasta iästään huolimatta edelleen kahdestaan rivitaloasunnossaan Jalasjärvellä. Arki ja juhlat hoituvat, kun läheiset ja kotipalvelu auttavat.

Honkavaaran pariskunnalla olisi ollut tänä vuonna kunnia edustaa pohjalaisia sotainvalideja Linnan juhlissa. Puoliso innostui juhlista ja saattajakin oli jo tutkiskellut kansallispukunsa juhlakuntoa, mutta Vilho Honkavaara päätti jäädä kotiin.

– En minä uskalla lähteä, ei tällä kunnolla.

Martta Honkavaaraa selvästi harmittaa, mutta hän ymmärtää puolisonsa tilanteen.

– Kyllä tuo viimeinen lonkkaleikkaus teki miehen huteraksi. Ei hän ole oikein toipunut, Martta Honkavaara myöntää. Häntä itseäänkin on viime kuukaudet kiusannut vyöruusu vasemmassa kädessä.

Vilho Honkavaara on elämäänsä tyytyväinen sotainvalidi. Vaikka lyhyeksi jäänyt sotataival muutti miehen elämän, hän ei ole katkeroitunut. Hän jaksaa kertoa tarinansa.

Lue seuraavaksi: Itsenäisyyspäivän juhlinta alkoi lipunnostolla sateessa ja tuulessa Tähtitorninmäellä – Yle seuraa juhlapäivän tapahtumia hetki hetkeltä

Armeijasta rintamalle

Vilho Honkavaaran tie kohti rintamaa alkoi jouluna 1942, kun 18-vuotias asevelvollinen kutsuttiin sotaväkeen Itä-Suomeen.

Nuori mies pääsi armeijasta lomalle vasta juhannuksena 1943, jonka jälkeen hänet siirrettiin rintamalle Suomussalmelle Raatteen tien maisemiin.

– Se oli kamala paikka heti lomalta paluun jälkeen, Honkavaara herkistyy.

Komppaniasta lähetettiin miehiä erämaaseudulle, avoimelle rajavyöhykkeelle turvaamaan siviilejä, joita partisaanit olivat ahdistelleet ja surmanneet.

Vilhon ryhmä lähti viemään isoon karjalaistaloon jääneille ruokaa. He jäivät taloon yöksi.

Partisaanit palasivatkin seudulle, onnistuivat surmaamaan vartiomiehet ja yllättämään nukkuvat. He ampuivat säälittä niin vanhuksia kuin lapsiakin. Myös sotilaita kuoli.

”Käsi roikkui kuin vasikan häntä”

Vilho Honkavaaran hengenlähtö oli milleistä kiinni. Jossain vaiheessa tulitusta hän piiloutui talon eteiseen penkin alle. Pään vieressä oli vesisaavi, hän muistaa.

– Korvia ja poskia kuumotti, kun luodit vinkuivat aivan vierestä.

Kivääritulitus osui pahasti käteen.

– Kaksi luuta törrötti poikki ja käsi roikkui kuin vasikan häntä. Veri suihkusi puolentoista metrin korkeudelle.

Sotainvalidi liikuttuu vieläkin, kun hän muistaa samassa tulituksessa pahoin loukkaantuneen, viisivuotiaan tytön. Pienokaisen verenhukkaa ei saatu ajoissa tyrehdytettyä ja lapsi kuoli karjalaistalon saunalla.

Pelastajasta elinikäinen ystävä

Vilholle kävi toisin. Hänen henkensä pelasti saman pitäjän sotilas Veikko Kossila. Kossila ehti sitoa loukkaantuneen käsivarteen tarpeeksi hyvän kiristyssiteen.

Miehistä tuli elinikäiset ystävät; Vilholta sota vei käden, Veikolta silmän.

– Ilman Veikkoa olisin menehtynyt verenvuotoon, Honkavaara sanoo.

Partisaanihyökkäys keskeytyi, kun talon sisälle tulitukseen jääneet sotilaat huusivat suomen kieltä ymmärtäville vihollisille, että apujoukot ovat tulossa hetkellä millä hyvänsä.

Partisaanit olivat jo ennen tulitusta sytyttäneet ison talon toisen pään tuleen. Samoin karjasuojat eläimineen tuikattiin tuleen. Palavaan taloon loukkuun jääneet ihmiset pääsivät viime hetkillä ikkunoista ulos.

Vilhon elämänlanka oli tuossa vaiheessa ohut.

Haavoittuneet olivat kymmenen kilometrin päässä erämaassa. Kesti aikansa, ennen kuin paikalle saatiin lisäapua. Vilhoa vietiin veneellä ja kannettiin paareilla pitkät matkat läpi metsien.

Penisilliinistä toinen pelastaja

Honkavaaran käsi amputoitiin kyynärpään yläpuolelta Hyrynsalmen kenttäsairaalassa. Sieltä hänet vietiin sotasairaalaan Ouluun ja lopulta Helsinkiin Invalidisäätiön sairaalaan.

Kättä jouduttiin amputoimaan myöhemmin vielä lisää, sillä tynkä ei ottanut parantuakseen.

Jos Veikko Kossila pelasti Vilhon hengen rintamalla, tuore keksintö, penisilliini, teki sen todennäköisesti sairaalassa.

– Siihen tynkään tuli luumätä, mutta sitten sain penisilliiniä ja paraneminen pääsi alkuun, Vilho Honkavaara kertoo.

Yhdellä kädellä aikaansa edellä

Kun tynkä vihdoin parani, nuoren miehen oli suunniteltava elämänsä yhden käden varaan. Nuori sotainvalidi lähti maamieskouluun Mäntsälään. Koulu jäi puolen vuoden jälkeen kesken, kun Vilho palasi kotiin Jalasjärven Ilvesjoelle ja otti kotitilansa viljelläkseen. Yhdellä kädellä.

– Meitä oli seitsemän sisarusta, eikä kukaan muu jäänyt tilalle.

Maatilan isäntänä Honkavaara oli aikaansa edellä. Puoliso huomauttaa, että yksikätisenä viljelijänä oli koko ajan keksittävä, miten helpottaa työtä. Niinpä tilalle hankittiin koneita, laitteita ja aputyövoimaa.

– Lapiotöitä en pystynyt koskaan tekemään.

Vilho Honkavaara uskalsi vaihtaa myös tuotantosuuntaa. Hän luopui lehmistä siinä vaiheessa, kun sikatalous oli Etelä-Pohjanmaalla vielä vähäistä. Enimmillään Honkavaaran sikalassa oli kolmisensataa lihasikaa.

Uudistuksellinen viljelijä halusi tuoda vielä uutta maatilalle. Hän rakennutti hallin broilertuotantoa varten. Poika otti uuden tuotannon harteilleen ja isä jatkoi rinnalla sikojen kanssa niin kauan, kunnes tilan isännyys siirtyi kokonaan pojalle.

Vilhon nuorin tytär Tiina Honkavaara kertoo usein miettineensä, kuinka isä selvisi monista töistään yksin.

– Tavallisilla kottikärryilläkin hän vei kuormia ja puljasi painavia säkkejä yhdellä kädellä. Omenan kuorimisessa ja paidan kalvosinnappien kanssa hän tarvitsi apua.

Sikakerhon pikkujouluissa

Vilho ja Martta Honkavaaran yli 40-vuotinen avioliitto on kahden lesken tarina. Molemmat jäivät tahoillaan yksin osin alaikäisten lasten kanssa, kun heidän ensimmäiset puolisonsa menehtyivät sairauksiin 1970-luvun alkupuolella.

– Tapasimme sikakerhon pikkujouluissa vuonna 1976, Marttaa naurattaa.

– Uutena vuotena vein sitten jo Marttaa ajelulle, Vilho vastaa.

Puoliso muistaa, että kyse oli tapaninpäivän ajelusta.

– Vilho soitti ja kysyi ajelulle. Vanhin tyttäreni sanoi, ”ettei sun äiti tarvitse olla aina kotona”. Niin lähdin, mutta jos hän olisi asetellut sanansa vähänkin jotenkin toisin, en ehkä olisi lähtenyt.

Pikkujoulussa Martta oli jo laittanut merkille, että sotainvalidilta puuttuu toinen käsi. Se ei haitannut, kun mies tuntui kaikin puolin mukavalta ja fiksulta. Martan ensimmäiseltä puolisolta oli kuolion vuoksi jouduttu amputoimaan toinen jalka.

Tapaninpäivän tai uudenvuoden ajelujen jälkeen Honkavaarat ovat ehtineet reissata pitkin poikin maailmaa.

Kotikylän boolilla

Vaikka Vilho ja Martta Honkavaaran Linnan juhlat jäivät tällä kertaa haaveeksi, itsenäisyyttä he juhlivat tänäkin vuonna. Martan Liisa-tytär hakee kunniavieraat kotiinsa ja järjestää juhlat, joista ei puutu booliakaan.

– Syömme hyvää ruokaa ja voimme ottaa matotkin pois lattialta. Jos haluaa tanssia, niin sitten voi tanssia. Vilhon kotikylällä toimiva yritys on lanseerannut markkinoille linnan boolia muistuttavan juoman, joten sitähän täytyy hankkia, Liisa Nuotio suunnitteli muutama päivä ennen juhlia.

Jouluna puolestaan sekä Vilhon että Martan lapset jälkikasvuineen kokoontuvat yhteiselle jouluaterialle vanhempiensa kanssa. Niin on tehty joka joulu siitä lähtien, kun Martta ja Vilho avioituivat.

Suomessa elää tällä hetkellä noin 1200 talvi- tai jatkosodassa vammautunutta sotainvalidia. Vielä vuoden alussa heitä oli yli 1500. Sotainvaliditeetin ovat voineet saada myös sotavangiksi joutuneet. Siksi elossa olevien sotainvalidien joukossa on myös muutamia kymmeniä naisia.

Lue seuraavaksi:

Luodit molempiin keuhkoihin, verilöyly saunassa: Eino ja Väinö Kinnusen lähes koko perhe tuhottiin yhdessä hetkessä, mutta he selvisivät

Ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg on saapunut Madridiin, kertovat espanjalaisviestimet.

16-vuotiaan Thunbergin on tarkoitus osallistua Madridissa käynnissä olevaan YK:n ilmastokokoukseen.

Thunberg saapui Madridin Chamartín-asemalle yöjunalla Lissabonista, jonne hän oli saapunut aiemmin tällä viikolla ylitettyään Atlantin katamaraanilla.

Thunberg pitää Madridissa perjantaina iltapäivällä lehdistötilaisuuden ja osallistuu sen jälkeen illalla kaupungin halki kulkevaan ilmastomarssiin.

Hänen on tarkoitus lukea marssin julistus yhdessä Oscar-palkitun espanjalaisnäyttelijän Javier Bardemin ja brasilialaisen alkuperäisväestö- ja ympäristöaktivistin Sônia Guajajaran kanssa, kertoo espanjalainen El Mundo -lehti.

Marssin järjestää joukko ympäristöjärjestöjä ja ilmastolakkoihin kutsunut Fridays for Future -liike. Ne odottavat marssille kymmeniätuhansia osallistujia.

Thunberg matkusti kesällä purjelaivalla Yhdysvaltoihin. Hänen tarkoituksensa oli alunperin osallistua ilmastokokoukseen Chilessä. Chilessä puhjenneiden levottomuuksien takia kokous kuitenkin siirrettiin Madridiin.

Thunberg pääsi takaisin Eurooppaan australialaisten videobloggarien Riley Whitlumin ja Elayna Carausun tarjoamalla kyydillä La Vagabonde -katamaraanilla.

Lue myös:

Madridin kaksiviikkoinen ilmastokokous alkoi YK:n pääsihteerin karulla toteamuksella: Maailma on kaukana kestävästä kehityksestä

Ulkoministeriön konsulipäällikkö Pasi Tuominen arvostelee voimakkaasti ulkoministeri Pekka Haavistoa (vihr.) Helsingin Sanomien haastattelussa. Tuomisen mukaan Haaviston johtamistapa on luonut ministeriöön pelon ilmapiirin. Erimielisyyksien keskipisteessä on se, miten suomalaisten avustamisesta al-Holin pakolaisleirillä Syyriassa pitäisi päättää.

Runsas kuukausi sitten Tuomisen vastuulta otettiin Haaviston päätöksellä pois asiat, jotka koskevat suomalaisten avustamista al-Holin pakolaisleirillä. Tuomisen mukaan päätöksen taustalla oli se, etteivät hänen ja alaistensa näkemykset miellyttäneet Haavistoa.

Haavisto nimitti tämän jälkeen erityisedustajan asiaa varten. Hän kertoi torstai-iltana, että pääministerin ohjeistus sekä Turkin käynnistämä hyökkäys Pohjois-Syyriaan loivat painetta asiassa, mikä johti erityisedustajan nimittämiseen.

Tuominen sanoo HS:n haastattelussa, että ministerin päätös erityisedustajan nimityksestä olisi lainvastainen päätös.

Haavisto kiistää HS:lle Tuomisen väitteet pelolla johtamisesta. Haavisto sanoo tehneensä sen virheen, että EU:n puheenjohtajuuskauden aikana hänellä on ollut liian vähän aikaa henkilökunnan kanssa. Hän aikoo keskustalla henkilökunnan kanssa tammikuussa EU:n puheenjohtajuuskauden jälkeen.

Haavisto lisää myös, että pakolaisleirillä olevien suomalaisten mahdollista avustamista koskevat päätökset on pitänyt tehdä äärimmäisellä luottamuksellisuudella hyvin pienessä piirissä eri viranomaisissa.

Ulkoministeriön sisäiset ristiriidat nousivat julkisuuteen, kun Ilta-Sanomat kirjoitti Haaviston syrjäyttäneen Tuomisen tehtävistään al-Holin pakolaisleiriin liittyneen kiistan takia.

Haavisto on toivottanut Tuomisen tervetulleeksi takaisin

Tuominen ei ole aiemmin kommentoinut tilannetta julkisuudessa. Sen sijaan Haavisto on kiistänyt vaatineensa konsulipäällikön siirtämistä toisiin tehtäviin erimielisyyden vuoksi.

Haavisto oli vieraana keskiviikon A-studiossa, jossa hän toivotti Tuomisen tervetulleeksi jatkamaan tehtävässään sekä kertoi pyytäneensä Tuomiselta anteeksi.

Torstai-iltana ulkoasianhallinnon henkilöstön ammatillinen etujärjestö UHVY vaati Haavistolta selitystä Tuomisen siirrolle. Avoimen tiedotteen mukaan Tuomisen aseman horjuttaminen on herättänyt henkilöstön parissa ihmettelyä ja huolta.

Haavisto lähetti torstaina ulkoministeriön henkilöstölle sähköpostiviestin, jossa hän pyysi anteeksi ministeriön ympärille syntynyttä kohua. Haavisto vastasi myös UHVY:n lähettämään kirjeeseen torstai-iltana. Ulkoministeriön verkkosivuilla julkaistussa vastauksessaan hän kirjoittaa muun muassa, että syksyn kiireinen ohjelma ja erityisesti suomalaisten lasten tilanne Syyriassa on asettanut haasteita ministeriön henkilöstöpolitiikalle.

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati huipentui tänään ohimarssiin, jota seurasi Tampereella sateisesta säästä huolimatta jopa 30 000 ihmistä. Panssariprikaatin Tampereella järjestämässä paraatissa marssi noin tuhat henkilöä, mukana oli runsaasti panssarikalustoa, Hornetien ja helikoptereiden ylilentoja sekä erikoisuutena suuri ratsuosasto.

Paraatin moottoroidussa osassa esiteltiin Panssariprikaatin, Porin prikaatin ja Karjalan prikaatin iskuvoimaisinta kalustoa: mm. Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunuja ja "Moukarinakin" tunnettu K9 Thunder -panssarihaupitsi.

Sateinen sää supisti ylilentoja

Ohimarssin ylilentoihin osallistui sateisen sään takia vain neljä ilma-alusta. Ilmavoimista mukana oli kaksi F/A-18 Hornet -hävittäjää, jotka eivät kuitenkaan näkyneet pilviverhon takaa, mutta kuuluivat sitäkin paremmin. Maavoimien ylilentoon osallistui puolestaan kaksi NH90-kuljetushelikopteria. Lentosuunnitelmassa alun perin olleet Hawkit ja MD500-helikopterit jäivät sen sijaan sateisen sään takia maahan.

Todellisia hevosvoimia nähtiin vielä ohimarssin lopussa, kun 30 hevosen ratsuosasto toi harvinaisen lisän marssijoukkoihin. Puolustusvoimien mukaan paraatin ratsukkokokoonpano oli suurin sitten viime sotien. Tampereen seudun ratsuväen killan asettamassa ratsuosastossa oli pääasiassa suomenhevosia.

Ohimarssin Tampereen valtatiellä otti vastaan Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö Timo Rotonen seurassaan sotaveteraani Timo Salokannel ja Tampereen pormestari Lauri Lyly (sd.).

Lue myös:

Katso tallenne itsenäisyyspäivän paraatin katselmuksesta Tampereella

Suomi varautuu puolustautumaan myös panssarisodan keinoin – itsenäisyyspäivän paraatissa esitellään iskuvoimaa

Itsenäisyyspäivän paraati tuo isoja muutoksia liikenteeseen Tampereella – autoilija, vältä näitä paikkoja ja reittejä

Tänään se vihdoin koittaa, nimittäin perjantai-ilta Linnan juhlissa!

Yle tarjoaa uusia tapoja päästä mukaan Suomen arvokkaimman pukujuhlan tunnelmaan ja nostattaa tunnelmaa iltapäivästä alkaen.

Seuraavilla käyttöohjeilla saat Linnan juhlista kaiken irti kotikatsomossa.

Missä on etkot?

Yle TV1:ssä. Kohti Linnan juhlia -lähetys Presidentinlinnan edustalta alkaa klo 15.05.

Elastinen ja Arttu Wiskari esiintyvät, ja ajankohtaisia vieraita riittää Marko "Mörkö" Anttilasta Krista Kososeen.

Voit myös lähettää kuvan omasta itsenäisyyspäivästäsi numeroon 044 421 4999. Kerro myös koko nimesi ja paikkakuntasi. Kuvia näytetään Kohti Linnan juhlia -ohjelmassa.

Pääsenkö Linnan humuun ilman TV:tä?

Todellakin pääset!

Instagramissa Ylen uutiset raportoi suoraan Presidentinlinnan käytäviltä.

Yle Kioski pystyttää Linnachatin, jossa voit osallistua, äänestää ja keskustella muun muassa Gogin ja Aleksi Rantamaanhostaamina klo 18.40 alkaen. Lisäksi Kioskin oma toimittaja Emma Karasjoki välittää Linnan tunnelmia Kioski Lifen instaan.

Svenska Yle pitää sosiaalisen median kanavissaan, @svenskayle, @YleX3Mguld, @YleX3Mfokus, huolen siitä, ettei Linnan tunnelmien tavoittaminen riipu töllöstä.

Yle Radio Suomen suora lähetys, omine haastatteluineen, alkaa itsenäisyyspäivän vastaanotolta klo 19.00.

Yle Vegan radioaalloilla itsenäisyysjuhlinta alkaa ruotsiksi jo päivällä.

Milloin paljastuu rouva Jenni Haukion puku?

Suora tv-lähetys presidentinlinnasta alkaa klo 18.55 presidenttiparin haastattelulla. TV1:n lisäksi lähetys näkyy Yle Areenassa ja se selostetaan sekä suomeksi että ruotsiksi.

Mitä herkkuja tarjoaa Linnan väki?

Pääset illalla tutkimaan Linnan juhlakattausta osoitteessa Yle.fi.

Herkkupöytä on valokuvattu Linnassa juuri ennen ovien avautumista. Juttu kertoo myös tiedot menun kaikista ruoista.

Kuka ihme astui juuri sisään?

Linnan juhlien Tunnistuspelillä virittäydyt tunnelmaan ja testaat, kuinka nopeasti yhdistät kasvot ja nimen.

Juhlien selostajakonkari Ari Hakahuhta kertoo tässä jutussa tunnistusvinkkinsä ja siitä, kuinka hän valmistautuu kertomaan 1 700 kutsuvieraasta tv-katsojille.

Kuinka upea tuo puku onkaan!

Linnan juhlat on Suomen suurin muotijuhla. Sinä pääset äänestämään illan parasta pukua puhelimellasi yle.fi-sovelluksella.

Lataa siis applikaatio hyvissä ajoin puhelimesi sovelluskaupasta ja kirjaudu sovellukseen Yle-tunnuksellasi.

Yle pyrkii valitsemaan äänestykseen kiinnostavimmat ja puhuttavimmat asut. Jokainen kirjautunut pukufani voi antaa yhden äänen.

Äänestystilannetta voit seurata reaaliaikaisesti sovelluksesta. Voittaja julkistetaan klo 23.30:n jälkeen.

Miten käyttäydytään näin arvokkaissa juhlissa?

Ylen etikettipeli Ilta Linnassa opettaa sinulle Linnan juhlien perinteitä, ja voit testata, onko reaktionopeutesi kunnassa ja ovatko käytöstavat hallussa.

Ketä artisteja on esiintymässä?

Linnassa mikrofoniin tarttuvat muun muassa Laura Voutilainen ja a cappella -yhtye Club for Five.

Poikakuoro Cantores Minores laulaa veteraaneille ja lotille.

Linnan jatkoilla Hotelli Kämpissä kuullaan Ellinooran ja Juha Tapion yhteisen kappaleen ensiesitys. Lisäksi lavalle nousevat ainakin Samu Haber, Roope Salminen ja Juicen perintöä jatkava Riku Nieminen.

Saanhan tätä Linnan juhlien ihanuutta vielä enemmän?

Ei huolta. Juhlien taikaa ja taustoja löydät lisää esimerkiksi seuraavista jutuistamme.

Sotaveteraani Vilho Honkavaara sai kutsun Linnaan, mutta kunto ei riitä enää juhliin

Linnan juhlamuoti onkin yhä hillitympää – 32 kuvaa kertoo, millaiseen suuntaan se on menossa

Koulunsa keskeyttänyt Mert Otsamo singahti muodin huipulle ja jäi sinne – Näin entinen tosi-tv-tähti valmistautui Linnan juhliin

Kokosimme 100 vuotta täyttävän vastaanoton historiasta 10 pointtia, joita et tiennyt

Tutustu Presidentinlinnan paikkoihin, joita tv-lähetys ei näytä

Vuoden luokanopettaja juhlii Presidentinlinnassa oppilaidensa luonnostelemaassa iltapuvussa

Rehtori antoi Linnan juhlien pukunsa suunnitteluvastuun opiskelijoilleen

Yle seuraa itsenäisyyspäivän tapahtumia hetki hetkeltä

Vuoden 2019 itsenäisyyspäivän paraatissa esillä ovat panssaroidut joukot ja maavoimien tulivoimaisin kalusto. Paraatin järjestelyistä vastaa Panssariprikaati, joka kouluttaa panssarijoukkoja.

Mikä on panssarien rooli Suomen puolustuksessa ja miten niillä taistellaan?

Näihin kysymyksiin tietää vastauksen Hämeen panssaripataljoonan komentaja, everstiluutnantti Riku Rantakari.

– Panssarijoukkojen rooli on aika keskeinen. Suomella on kyllä laajat joukot ja paljon reserviä, millä puolustetaan suuria alueita, mutta taistelut ratkaistaan mekanisoiduilla joukoilla, Rantakari sanoo.

Mekanisoiduilla joukoilla tarkoitetaan panssarivaunuilla varustettuja joukkoja. Ne pystyvät liikkumaan maastossa nopeasti, niillä on suuri tulivoima ja panssarin tarjoama suoja.

– Panssarivaunun tehtävänä on hyökkäys. Suurella liikenopeudella päästään helpommin yllätykseen. Voidaan temmata aloite haltuun ja päästään niskan päälle, sanoo Rantakari.

Everstiluutnantti Rantakari muistuttaa, että liike on sodankäynnissä tärkeää. Jos se pysähtyy, vastapuoli pystyy ennemmin tai myöhemmin tuhoamaan aloilleen jääneen joukon.

Metsä ei ole este

Panssarivaunujen käyttö on usein yhdistetty avomaastoon, ja Suomenkin puolustusvoimissa ajateltiin ennen toista maailmansotaa, ettei panssareilla voi metsässä sotia. Aselajin kehitys laiminlyötiin.

Ajatus havaittiin virheelliseksi viimeistään talvisodassa, jossa neuvostojoukot tulivat päälle yli tuhannen panssarivaunun voimin.

Everstiluutnantti Rantakarin mukaan suomalaisessa metsässä voi taistella panssareilla vallan hyvin. Hän sanoo, että metsässä puusto myös tarjoaa suojaa, vaikka nykyjärjestelmillä pystyykin näkemään kohteita ilmasta käsin paremmin kuin ennen.

Metsäisessä maastossa korostuu panssarien mukana kulkevan panssarijalkaväen rooli.

– Panssarijääkärien tehtävä on tarjota suojaa panssareille ja hyökätä metsämaastossa. Jos on metsäisiä sivustoja, jalkaväen on huolehdittava, että vihollisen panssarintorjunta-aseet eivät pääse sieltä vaikuttamaan. Panssarit tukevat puolestaan jalkaväen etenemistä, sanoo Rantakari.

Jalkaväki liikkuu panssarien mukana rynnäkköpanssarivaunuilla tai miehistönkuljetusajoneuvoilla. Panssareiden ja jalkaväen yhteispelin on sujuttava hyvin, ja sitä harjoitellaan jatkuvasti niin Panssariprikaatissa kuin muissakin maavoimien joukko-osastoissa.

Kuinka pysyä hengissä?

Taistelussa vastapuoli pyrkii tietysti tuhoamaan panssarivaunut. Vastaan tulee tulta maasta ja ilmasta.

– Terve kunnioitus panssarintorjuntaa kohtaan pitää aina olla. Me pyrimme estämään vihollisen panssarintorjunnan toiminnan joukkojen ja maaston käytöllä, sanoo everstiluutnantti Rantakari.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oma ilmatorjunta yrittää pitää vihollisen taisteluhelikopterit, rynnäkkökoneet ja aseistetut lennokit pois panssareiden kimpusta.

Samaan aikaan jalkaväki yrittää estää vastapuolen panssarintorjuntamiesten toiminnan maastossa.

Rantakarin mukaan oma tykistö suojaa aina panssarien ja panssarijalkaväen toimintaa.

– Kun vihollisesta saadaan havainto tai pyritään jonkun aukean yli menemään, niin vihollisen päät pitää laittaa matalaksi epäsuoralla tulella ja tarvittaessa savustuksella.

Maaston käyttö tarkoittaa, että panssarivaunut pyrkivät pysymään poissa näkyvistä.

– Mennään painanteita pitkin, ei nousta mäen päälle. Tähystetään takarinteestä niin, että johtaja näkee rinteen yli, mutta vaunu ei näy, Rantakari kuvailee.

– Kun on ammuttu, peruutetaan nopeasti takaisin suojaan ja vaihdetaan heti tuliasemaa toiseen paikkaan, hän jatkaa.

Korjattu kuvateksti 6.12. klo 10.13, kuvassa ei ole NLAW-ohjuksia vaan Apilas-sinkoja.

Lue myös:

Tankkeja, munkkeja ja marssivia sotilaita – katso kuvat ja videot itsenäisyyspäivän paraatista Tampereelta

Itsenäisyyspäivän paraati valtasi Ratinan ja vyörytti tankit, Hornetit sekä oikeat hevosvoimat Tampereen katukuvaan – katso tallenne paraatikatselmuksesta

Itsenäisyyspäivän paraatissa telaketjujen melskettä, Hornetien jylinää – ja kavioidenkopsetta: katso tallenne ohimarssista

Se oli aluksi pelkkä vitsi.

Iida Hakkaraisen, 19, silmäripset huurtuvat huohottavasta hengityksestä pakkasessa. Koko elämänsä Floridan lämmössä viettänyt Hakkarainen hölkkää komppaniansa kanssa Ilmasotakoulun kasarmille. 45 minuutin juoksulenkki lumisessa maastossa saa nuoren naisen puuskuttamaan.

Hakkarainen on suorittamassa asepalvelusta Tikkakoskella.

Hänen vanhempansa ovat suomalaisia. He muuttivat West Palm Beachille Floridaan Iidan ollessa kuusi kuukautta vanha. Viime heinäkuussa nuori nainen lensi veljensä kehotuksesta takaisin entiseen kotimaahansa käydäkseen armeijan.

– Lukion jälkeen en oikein tiennyt, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan. Isoveljeni oli käynyt armeijan Suomessa ja suositteli sitä minullekin, kertoo Hakkarainen suomea leveästi ääntäen.

Hakkarainen pohti pitkään veljensä ensin pelkkänä läppänä heittämää ideaa. Hän paiski lukion jälkeen monia hommia, muun muassa tarjoilijan töitä. Häntä alkoi vähitellen kiehtoa mahdollisuus perehtyä paremmin juuriinsa ja saada uusia, erilaisia kokemuksia.

Huoleton heitto kypsyi haluksi lähteä testaaman itseään kauas kotimaahan - vitsi muuttui totiseksi todeksi.

Palmut vaihtuivat havupuiksi ja rullaluistelu marssiksi maastokengissä. Hakkarainen kouluttautuu parhaillaan Keski-Suomen talvessa, tuiskussa ja tuulessa sotilaspoliisiksi. Asepalvelus kestää yhdeksän kuukautta. Hänellä on palvelusta vielä vajaa puolet jäljellä.

Armeijassa ei ole ollut helppoa.

Toisinaan metsäleirillä kädet pakkasesta kohmeessa Hakkarainen on katunut päätöstään. Yksin istuessaan vartiossa kuusen alla, vähien unien painaessa, hän on miettinyt tehneensä virheen.

– On henkisesti rankkaa, kun olen yksin täällä. Välillä mietin, että mitä oikein teen ja miksi olen täällä. Mutta sitten muistutan itseäni: en ole ikinä asunut Suomessa. Se on kasvattava kokemus.

Hakkaraisen mieltä lämmittää myös tieto, että hänen vanhempansa tsemppaavat häntä ja ovat hänestä hyvin ylpeitä.

Parisensataa vakituisesti ulkomailla asuvaa nuorta tulee suorittamaan asepalveluksen vuosittain Suomeen. Ainoastaan miesten, joilla on Suomen kansalaisuus on suoritettava asepalvelus. Monikansalaisilla armeijaan tulo on useimmiten vapaaehtoista.

Armeijan rankka arki koettelemuksena

Kouluttajan kantava ääni kajahtaa käytävällä. Kuntopiiritehtävään valmistautumiseen on aikaa viisi minuuttia. Lentosotamies Hakkarainen vetää tuvassa shortsit jalkaan ja ottaa makuualustan harmaasta metallikaapista mukaansa. Hän on osastonsa ainoa nainen ja majoittautuu siksi yksin karussa tuvassa.

Sotilasvalan jälkeen alokkaat ylennettiin lentosotamiehiksi. Hakkaraisella on vielä mahdollisuus saada korpraalin natsat ennen palveluksensa päättymistä. Siihen yltävät ainoastaan miehistön parhaat.

Hakkarainen yrittää parastaan.

Varusmiehet levittäytyvät makuualustoilleen käytävällä. He alkavat tehdä kouluttajan käskystä etunojapunnerruksia minuutin ajan. Hakkarainen punnertaa siinä missä muutkin varusmiehet. Punnerrusten jälkeen liike vaihtuu vatsarutistuksiin.

Liikunnallinen nainen kuntoili armeijaa varten kotonaan West Palm Beachillä. Hän harrastaa tanssia ja tykkää käydä salilla sekä lenkillä. Perheellä on myös oma hevonen, jolla hän ratsastaa usein.

– Fyysisesti olen pärjännyt ihan hyvin. Välillä on ollut rankkaa, mutta niinhän armeijassa kuuluukin olla. Raskainta oli viime kesänä partiohaasteessa Lohtajalla: marssittiin vesisateessa 20 kilometriä täysi varustus päällä. Pehmeällä rantahiekalla kengät upottivat ja niskaan puski hyytävä merituuli.

Henkisesti vaativimpia ovat olleet metsäleirit, joilla unet jäävät vartioinnin vuoksi vähiin ja vessahommat pitää hoitaa räntäsateessa puisella riu'ulla. Kun on ollut vaikeaa, hammasta purren sisupussi on päättänyt päästä koettelemusten yli.

Armeija on ollut Hakkaraisesta hyvin opettava kokemus. Hän on esimerkiksi oppinut paljon kärsivällisyyttä.

Suomalaisuus iso pala identiteettiä

Varuskunnan käytävällä haisee hiki. Hakkarainen puristaa jalkakyykkyjä maastonvihreä T-paita selästä märkänä. Yksi varusmies valittaa takareitensä kramppaavan. Kouluttaja antaa hänelle luvan vaihtaa liikettä.

Eniten Hakkarainen pitää armeijassa ampumisesta ja sotatekniikkaan liittyvistä asioista. Asetta nuori nainen on pidellyt käsissään ennen armeijaakin. Perhe omisti aiemmin Floridassa pienen maatilan, jossa oli oma ampumarata. Isänsä kanssa hän kävi toisinaan perehtymässä ampumisen saloihin.

Hänestä on ollut hienoa nähdä, miten osumatarkkuudessa voi kehittyä.

Hakkaraisen inttikavereilta ei ymmärrystä nuoren naisen valinnalle tipu: varsinkaan pojilta. Jotkut tytöt, jotka ovat tulleet myös vapaaehtoisina armeijaan ymmärtävät vähän Hakkaraisen ratkaisua. Hänen amerikkalaisista ystävistään Suomeen armeijaan lähteminen oli aivan hullua.

Nuorelle naiselle suomalaisuus on aina ollut tärkeä osa identiteettiä.

Hänen isänsä toimii Yhdysvalloissa yrittäjänä. Perhe on aina viettänyt kesät Suomessa ja heillä puhutaan kotona suomea. Varsinkin hänen äitinsä on aina ollut tarkka suomen kielen käyttämisestä perheessä. Heillä on myös vaalittu suomalaisia perinteitä.

– Vietämme kaikki juhlapyhät suomalaisittain ja teemme kotona suomalaista ruokaa. Rakastan karjalanpiirakoita! Kun olin pieni, niin kävimme myös säännöllisesti suomalaisessa kirkossa.

Viime vuonna 65 ulkomailla asuvaa monikansalaista suoritti armeijan Suomessa. Suurin osa heistä tuli Ruotsista, Yhdysvalloista ja Britanniasta. Yleisin syy armeijaan tuloon oli siteiden ylläpitäminen Suomeen ja monella myös kansalaisuuden säilyttäminen.

Ulkomailla asuvat, pelkästään Suomen kansalaisia olevat miehet ovat yhtä velvollisia palvelukseen kuin vakituisesti Suomessakin asuvat. Monikansalaisilla on sen sijaan monia vaihtoehtoja vapautua palveluksesta menettämättä kansalaisuutta. Heillä on lakisääteinen peruste olla tulematta armeijaan.

Koti-ikävä tuttu vieras tuvassa

Hikikarpalot vierivät lentosotamies Hakkaraisen ohimoa pitkin. Toinen kierros kuntopiiristä on saatu vedettyä, ja varusmiehet saavat pitää minuutin tauon. Hakkarainen juo vihreästä retkipullosta vettä. Hänen poskensa punottavat ja inttikaverit nimittävät häntä mansikaksi.

Hakkarainen kestää hyvin poikien kiusoittelun ja vitsailun. Hän on pikkuhiljaa ystävystynyt joidenkin varusmiesten kanssa. Armeijaan tullessa suomalaisten varautuneisuus oli hänelle ensin suuri järkytys siinä missä kalsea sääkin.

– Aluksi oli ihan kulttuurisokki, kun tapasin täällä ihmisiä, jotka eivät olleetkaan heti kavereitani niin kuin amerikkalaiset. Kestää ennen kuin ihmiset lämpenevät. Se on tuntunut oudolta ja on vaatinut totuttelua.

Floridassa Hakkaraisella on paljon ystäviä. Vapaa-aikanaan he menevät yhdessä rannalle, kauppakeskuksiin shoppailemaan tai elokuviin. Joskus he juhlivat kotibileissä. Floridassa pääsee baariin vasta 21-vuotiaana.

– Olen käynyt iltavapailla joskus Jyväskylässä baarissa. Suomessa aloitetaan alkoholinkäyttö vähän varhemmin kuin Yhdysvalloissa. Se on hieman yllättänyt, sanoo Hakkarainen hymyillen.

Koti-ikävä hiipii usein iltaisin nuoren naisen viereen hänen käydessään sinivalkoruutuisiin lakanoihin nukkumaan. Hän ikävöi metallisessa punkassa eniten perhettään ja koiraansa. Hänellä on kaksi veljeä ja lisäksi kaksi siskopuolta isän uudesta avioliitosta. Perhe on hänelle hyvin tärkeä. Hän ajattelee sen ehkä olevan suomalainen piirre.

Pikkuveljensä aloitti juuri yläkoulun ja hän olisi halunnut olla silloin paikalla tukemassa veljeään.

– Kaipaan myös amerikkalaista ruokaa! Floridassa saa niin ihania tuoreita hedelmiä: mangoja ja appelsiineja. Äitipuoleni on puertoricolainen ja olen tottunut espanjalaiseen mausteiseen ruokaan. Kaipaan tulista maustetta chipotlea ja tex mex -ruokaa.

Hakkarainen on usein viikonloput kiinni armeijassa. Sotilaspoliisikoulutuksessa kiritään vuoden opinnot yhdeksässä kuukaudessa ja siksi myös viikonloppuisin on usein koulutusta.

Harvinaisilla viikonloppuvapailla hän viettää aikaa Jyväskylään hankitulla asunnollaan tai vierailee sukulaistensa luona ympäri Suomea. Hänen isänsä on kotoisin Toholammelta.

Iltavapailla hän chattailee perheensä ja amerikkalaisten ystäviensä kanssa tai katsoo Netflixistä sarjoja puhelimellaan.

Sydämeltään aidosti suomalainen

Suihkun jälkeen varusmiehet siirtyvät kasarmilla soppalautasten äärelle. Komentajan käskystä he marssivat muodostelmassa kohti varuskunnan ruokalaa. Hakkarainen nostaa jalkaa tahdissa musta karvalakki sukkelasti sipaistun nutturan päälle aseteltuna.

Hän oppi nopeasti armeijan tavoille: aamuisin ei ole monta minuuttia aikaa valmistautua. Hän on pärjännyt hyvin ilman meikkiäkin.

Muutamista mustista hetkistä huolimatta Iida viihtyy armeijassa ja Suomessa. Hän rakastaa Suomen puhdasta luontoa. Kesällä hän oli Tikkakosken metsissä suurista, korkeista puista ja kimmeltelevistä järvistä haltioissaan.

Vaikka pohjoinen sää on Hakkaraiselle vaikea pala, hän ei vielä tiedä minne haluaisi tulevaisuudessa asettua. Välivuoden armeijassa on tarkoitus osoittaa se. Hakkarainen on harkinnut Suomessa opiskelua. Hän arvostaa Suomen tasokasta koulujärjestelmää.

Armeijassa on ollut aikaa ajatella ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat alkaneet pikkuhiljaa hahmottua. Häntä on alkanut kiinnostaa kansainvälisen bisneksen opiskelu.

– Olisi mahtava olla vaikka jonkun firman johtaja ja päästä matkustelemaan ympäri Eurooppaa. Pitäisin varmasti sellaisesta vaihtelevasta työstä.

Hän arvostaa myös Suomessa turvallisuutta ja nuorten vapautta liikkua ilman vanhempia. Hänen mielestään suomalaisille nuorille annetaan varhemmin kasvattavaa vastuuta kuin Yhdysvalloissa.

Ruokailun jälkeen varusmiehet perehtyvät uuden aseen käyttöön. Hakkaraisella on hieman hankaluuksia seurata suomenkielisiä ohjeita pumppuhaulikon purkamiseen. Hän katsoo vierestä mallia.

Hakkarainen laskee tarkkaan jäljellä olevia palveluspäiviä. Häntä myös kuumottaa tammikuussa odottava kahden viikon loma kotiin. Hän on säästänyt lomapäiviä sitä varten. Hän aikoo ensimmäisenä perille päästyään rynnätä mereen uimaan ja syödä burriton.

Nuori nainen odottaa armeijan jälkeen pääsevänsä taas takaisin töihin ansaitsemaan omaa rahaa. Hän ei kadu Suomeen tuloaan. Hän uskoo armeijan kasvattaneen itsestään henkisesti ja fyysisesti vahvemman. Hän on saanut myös kaipaamaansa itsenäisyyttä ja perehtymistä juuriinsa.

Vaikka Hakkarainen tuntee itsensä enemmän amerikkalaiseksi, on hän sydämeltään suomalainen ja kotimaastaan ylpeä.

– Jos oikeasti syttyisi sota, olisin puolustamassa minun kotimaatani.

Vuoden luokanopettajaksi tänä vuonna valittu jyväskyläläinen Satu Hietala sai lokakuun lopulla kutsun Linnan juhliin. Kutsu saapui Hietalan työpaikalle.

Hietala opettaa Jyväskylän Huhtasuon yhtenäiskoulun 6. luokkaa.

– Oppilaat alkoivat kysellä, että millainen juhlapuku minulla on. Kerrottuani, ettei vielä minkäänlaista, oppilaat sanoivat, että he voisivat piirtää pukuehdotuksia, kertoo Hietala.

Lue myös:

Skandaali! Turkiskoru, ronski kaula-aukko, tennarit ja läpinäkyviä kankaita – Linnan juhlat ovat muodin näyttämö, jossa flopeilta ei ole vältytty

Hietala sai lisäksi muilta opettajilta vinkkejä Linnan juhliin valmistautumiseen.

– Ompelijaan pitää ottaa heti yhteyttä.

Kun Hietala tapasi pukusuunnittelija Iina Naumasen tämän Ateljéessa, laitettiin oppilaiden piirrokset pöydälle.

– Aloimme Iinan kanssa katselemaan, minkälaisia ideoita tulee oppilaiden piirroksista. Sininen väri pompsahti esiin ensimmäisenä ja niin minulle tuli sininen mekko, nauraa Hietala.

Hietalan mukaan juhlapuvussa on hänen omia ideoitaan ja lisäksi ehdotuksia kaikista oppilaiden piirroksista.

– Jokainen oppilas voi löytää juhlapuvusta omia ideoitaan, sanoo Hietala.

Pukusuunnittelijalle ensimmäinen lasten piirroksista muokattu puku

Jyväskyläläinen pukusuunnittelija Iina Naumanen on tehnyt juhlapukuja koko uransa ajan. Lasten piirrosten pohjalta suunniteltu iltapuku oli hänelle uusi kokemus.

– Tämä on todella ensimmäinen kerta 20-vuotisen urani aikana, että luonnoksina ovat lasten piirrokset. Lapsilta tuli todella upeita piirroksia, he ovat taitavia suunnittelijoita, Naumanen kiittelee.

Naumanen suunnitteli ja valmisti tänä vuonna kaikkiaan kymmenen iltapukua Presidentinlinnan itsenäisyysjuhlaan.

– Olen yleensä tehnyt korkeintaan neljä juhlapukua vuosittain Linnan juhliin, mutta tänä vuonna pukuja on poikkeuksellisen monta.

Kutstut Linnan juhliin tulivat tänä vuonna noin pari viikkoa tavallista aiemmin. Aikaistaminen auttoi myös Naumasta iltapukujen suunnittelussa ja ompelussa.

– Osan tilaustöistä sain jo alkusyksystä, mikä auttoi pukujen aikataulutuksessa. Muuten olisi tullut kiire valmistaa kymmenen pukua muutamassa viikossa, hän kertoo.

Naisten juhlapuvun suosituimmaksi väriksi Linnan juhlissa Naumanen arvioi vihreän.

– Iltapuvuissa on tänä syksynä selkeät linjat. Suosituin materiaali on silkki, jota on myös lähes kaikissa minun valmistamissani puvuissa, hän sanoo.

Lue seuraavaksi:

Koulunsa keskeyttänyt Mert Otsamo singahti muodin huipulle ja jäi sinne – seurasimme kuukauden ajan, kun entinen tosi-tv-tähti valmistautui Linnan juhliin

Yle seuraa hetki hetkeltä itsenäisyyspäivän juhlintaa ja Linnan juhlia.

Katsotko Linnan juhlat vuodesta toiseen? Kokosimme 100 vuotta täyttävän vastaanoton historiasta 10 pointtia, joita et tiennyt

Mert Otsamon olo on näihin aikoihin yleensä kaikkensa antanut.

Esimerkiksi vuosi sitten suomalaistähtien luottosuunnittelijaksi tituleerattu Otsamo oli työskennellyt käytännössä kellon ympäri.

Näyttelijä Jasper Pääkkösen kumppanin, malli Alexandra Escatin asu oli saatava valmiiksi, eikä Escat saapunut Suomeen ennen kuin 4. joulukuuta.

Siis kaksi vuorokautta ennen h-hetkeä, Linnan juhlia.

Kultaisista paljeteista ja mustasta tyllistä tehty iltapuku ommeltiin kokoon ennätysajassa. Lopulta Escatia luonnehdittiin lehdissä yhdeksi illan kuningattarista.

Nyt puhelimeen vastaa tyyni ääni. Jopa rentoutunut.

– Aloin jossain vaiheessa miettiä, miten kaikki voi olla niin hyvällä mallilla, Mert Otsamo kertoo viime päivien tunnelmistaan.

Hän arvelee kutsujen lähteneen tänä vuonna aikaisin ja sillä olleen osuutta asiaan.

– Olen pystynyt paneutumaan jokaiseen pukuun hyvin ja intensiivisesti. Ei ole edes tarvinnut valvoa öitä.

Otsamo on ahkeroinut Linnaan viisi asua. Jos ilta sujuu ennusmerkkien mukaan, puvut ovat näyttäviä ja erottuvat edukseen Presidentinlinnan punaisella matolla.

Palataan kuitenkin ensin marraskuun alkuun. Hetkeen, jolloin asut vasta muhivat Otsamon ajatuksissa.

Kuukausi ennen juhlia

Mariska käy läpi rekeillä roikkuvia vaatteita. Housuja, paitoja, mekkoja, takkeja. Kermanvalkeaa, metsänvihreää, viininpunaista.

Musiikin monilahjakkuus on juuri julkaissut uuden albumin ja etsii nyt asuja, jotka pukea ylle levyä markkinoiviin kuvauksiin.

Kansi on jo valmis, mutta uusia kuvia tarvitaan esimerkiksi sosiaalista mediaa varten.

Mert Otsamo, 29, istuu mustalla nojatuolilla ja yrittää keskittyä haastatteluun. Aina välillä hänen katseensa käy Mariskassa, joka tutkii vaatteita. Hypistelee ja kokeilee niitä.

Olemme Otsamon showroomilla Helsingin Hernesaaressa. Esillä on mallikappaleita mallistoista ja muutamia uniikkipukuja. Niitä voi sovittaa ja tilata omassa koossa.

Otsamon työskentelytila ompelukoneineen on toisessa huoneessa seinän takana.

On 6. marraskuuta: Linnan juhliin on aikaa tasan kuukausi. Seuraamme tulevien viikkojen ajan kuvaajan kanssa Otsamon valmistautumista niihin.

Itsenäisyyspäivän vastaanotosta on kehkeytynyt sadassa vuodessa maan merkittävin iltapukujuhla. Siitä huolimatta, että näyttelijöiden ja muusikoidenkin Venla-, Jussi- ja Emma-gaaloista on tullut tapahtumia, joihin mennään erikseen näyttäytymään.

• Lue lisää aiheesta: Miten tässä näin kävi? Linnan juhlamuoti onkin yhä hillitympää – 32 kuvaa kertoo, millaiseen suuntaan se on menossa

Otsamo puolestaan on tämän hetken tunnetuimpia juhlamuodin suunnittelijoita. Mariska on vain yksi esimerkki tähdistä, joita hän pukee. Syksyllä Otsamo vaatetti poplaulaja Vesalan tämän lokakuiselle jättikeikalle.

Loppuunmyydyllä areenalla artistin päällä nähtiin tuttua Otsamoa: hopeaisia sävyjä, kimalletta, dramaattisia yksityiskohtia ja muotoja.

Otsamo itse ei tee tästä kaikesta numeroa, mutta se osoittaa, millainen suunnittelija hänestä on kymmenessä vuodessa kasvanut.

Linnan juhlia seuraa televisiossa miljoonayleisö. Se asettaa paineita myös suunnittelijoille.

Otsamo on julkisuudessa kuitenkin omillaan. Siellä hän otti uransa ensi askeleetkin. Kaiken kansan katseltavana.

Inspiraation hetki

Otsamo on inspiroitunut viime aikoina erityisesti ihmisistä. Vesalasta, Chisusta – artisteista, joiden musiikkia hän on kuunnellut.

Yleisesti ottaen häntä puhuttelee suunnittelijana nainen, joka on vahva ja osoittaa esimerkiksi työssään uskallusta ja rohkeutta kokeilla uusia asioita. Herkkyyttä unohtamatta.

– Mielen moniulotteisuus kiehtoo minua paljon.

Toisaalta hän sanoo innostuvansa myös ajan hengestä ja muun muassa materiaaleista: vaikkapa siitä, miten valo reagoi lasiin.

– Inspiraatio voi tulla, kun kävelee kadulla ja miettii asioita. Sitten tulee jokin välähdys. Jokin hetki.

Tällaisissa mietteissä Otsamo on valmistautunut myös loppuvuotensa suurimpaan urakkaan, Linnan juhliin. Hän on vaatettanut Linnaan viime vuosina useita julkisuudesta tuttuja nimiä: Alman, aiemmin mainitun Mariskan, Robinin, Tiina Lymin, Pamela Tolan.

Tämänvuotisia nimiä hän ei vielä paljasta.

Otsamo toteaa olevansa siinä mielessä onnekas, että asiakkaat tulevat hänen luokseen yleensä avoimin mielin.

– Jos antaisin aina asiakkaan päättää ja hänelle vallan, en ehkä uudistuisi niin paljon. Minulla on ideoita aina etukäteen, mutta en tietenkään pakota ketään mihinkään. Ajatusten pitää osua yksiin luonnostaan.

Näin hän avaa suunnittelun kulkua. Tähän päästäkseen Otsamon on pitänyt todistaa taitonsa yhä uudelleen.

Tosi-tv-tähdeksi leimattu

Mert Otsamon tausta muotisuunnittelijana ei ole kaikkein tavallisin. Hän tuli alun perin tunnetuksi MTV3:lla esitetystä Muodin huipulle -ohjelmasta kymmenen vuotta sitten.

Tosi-tv-ohjelmassa suunnittelijakokelaat toteuttivat viikoittain erilaisia tehtäviä, tavoitteena oma vaatemallisto. Otsamo oli 19-vuotias ja käytännössä ilman alan koulutusta. Hän pääsi ohjelmassa finaalikolmikkoon, mutta lopulta kisan voitti häntä muutaman vuoden vanhempi ja kokeneempi Katri Niskanen.

Myös Niskanen tunnetaan nykyään ennen muuta Linnan juhlien veistoksellisista asuista.

Musiikkipiireissä television kykykilpailuista ponnahtaneisiin tulokkaisiin on perinteisesti suhtauduttu aluksi karsastaen. Otsamo kokee, että häneenkin lyötiin uran ensimmäisinä vuosina tosi-tv-tähden leima.

Tavallaan hän kantaa sitä edelleen.

– Kyllähän mekin vielä puhumme tästä ohjelmasta. Se on varmaan ikuinen stigma.

Otsamo itse näkee uransa yhtenä käännekohtana sen, kun näyttelijä Krista Kosonen alkoi tilata häneltä pukuja, muun muassa televisioalan Kultainen Venla -gaalaan. Tämä tapahtui 2010-luvun alussa.

– Krista oli nousemassa omalla urallaan todella näkyväksi. Tavallaan siinä pääsi kasvamaan yhdessä ja kokeilemaan uusia juttuja.

Linnan juhlat ovat kuin käyntikortti

Itsenäisyyspäivän vastaanottoa selostaa Ylen päälähetyksessä tänäkin vuonna kokenut muotitoimittaja Sami Sykkö. Hän sanoo, että Linnan juhlilla on merkitystä suomalaiselle muodille – ennen kaikkea iltapukumuodille.

– Linnan juhlat ovat ainoita paikkoja, joissa nähdään suuria iltapukuja.

Lähetys on muutenkin erityinen. Se yhdistää käytännössä koko kansan yhden illan ajaksi.

– Niitä hetkiä on enää hyvin vähän.

Suunnittelijoille juhlat ovat todellinen näytön paikka, Sykkö toteaa. Hän uskoo, että jokainen heistä ottaa tilaisuuden tosissaan ja panostaa siihen "110 prosenttia".

– Tietysti on myös asiakkaasta kiinni, millaisen puvun voi suunnitella. Mitkä hänen toiveensa ovat.

Presidentinlinnaan on kutsuttu tänäkin vuonna noin 1 700 vierasta eri puolilta maata. Sykkö pitää todennäköisenä, että suurin osa heistä ostaa asunsa valmiina. Mutta on joukossa heitäkin, jotka tilaavat sen uniikkina nimekkäältä suunnittelijalta.

Linnan juhlissa saavutettu näkyvyys on vauhdittanut monen suomalaissuunnittelijan uraa. Jukka Rintalan lisäksi Sykkö mainitsee ainakin Katri Niskasen, Anne-Mari Pahkalan, Jaana Varkki-Terhon ja Teemu Muurimäen.

– Kaikki he ovat saaneet paljon myönteistä näkyvyyttä Linnan juhlista. Se on varmasti tuonut heille lisää bisnestä.

Erityiseksi esimerkiksi Sykkö nostaa Mert Otsamon.

– Hän on kyllä luonut nimeä Linnan juhlien puvuillaan. Monena vuonna on ollut hienoja onnistumisia. Se on siivittänyt hänen uraansa.

Hernesaarelaisella showroomilla vaatteiden mallikappaleet roikkuvat paikoillaan. Niitä aikansa hypistellyt Mariska alkaa tehdä lähtöä.

– Löysitkö sä mitään, Otsamo kysyy.

– No joo, kyl mä jotain, laulaja vastaa.

Kaksikko katoaa käytävään.

Kaksi viikkoa ennen

Paria viikkoa myöhemmin Otsamon työhuoneella soi 1980-luvun hittibändi Wham.

Wake me up before you go-go. Don't leave me hanging on like a yo-yo, kaiuttimet renkuttavat.

Otsamon oikeaa kättä, ompeluaputytöksi itseään kutsuvaa Irja Harjulaa kyllästyttää. Hän haluaa lisää asennetta. Kohta tilan täyttää saksalaisen Rammsteinin konemetallimusiikki.

On iltapäivä. Ensimmäinen asiakas, Pälkäneen kunnanvaltuuston keskustalainen puheenjohtaja Mirva Kittilä, on tulossa sovittamaan asuaan 20 minuutin kuluttua.

Liila juhlapuku on puettu mallinuken ylle. Otsamo viimeistelee sitä nuppineuloilla.

Yhtäkkiä käy ilmi, että mekon sisäosa on ommeltu erilaisella saumanvaralla kuin päällinen eivätkä osat istu. Otsamo tahtoo pukuun myös uuden liehukkeen.

– Tällaista tämä aina on, Harjula sanoo ja painaa ompelukoneen poljinta. Töitä tehdään, kunnes enää ei.

Hetken kuluttua asu on Kittilän päällä. Hän on silmin nähden tyytyväinen.

Otsamo mallaa asua ja luo siihen uusia linjoja Kittilän mittojen mukaan. Ilme on keskittynyt, ja työskentely on kieltämättä vakuuttavaa.

Otsamo on muotisuunnittelijana itseoppinut. Ennen Muodin huipulle -ohjelmaa hän oli opiskellut ompelua ja kaavoittamista vuoden verran opistotasolla.

Televisio-ohjelman jälkeen hän muutti Pohjois-Pohjanmaalta Helsinkiin ja opinnot jäivät.

Uusia tekniikoita Otsamo kertoo opetelleensa myöhemmin esimerkiksi videopalvelu YouTubesta. Hän sanoo tutkineensa paljon myös vaatteiden rakenteita.

Suomessa on kirjoitettu viime vuosina paljon Aalto-yliopiston muotiopiskelijoista, jotka ovat voittaneet kilpailuja ja niittäneet mainetta maailmalla. Kesällä Aaltoa ja sen muotiopetusta hehkutti muotiraamattu Voguekin. Täällä asian noteerasi Helsingin Sanomat.

Otsamoa ei ole jäänyt harmittamaan, ettei hän jatkanut opiskelua. Hän ei ole myöskään kokenut asiasta alemmuudentunnetta.

– On monia tyyppejä, jotka ovat korkeakoulutettuja, mutta ovat tehneet alaa pari vuotta ja lopettaneet. Sitten olen minä, joka olen tehnyt tätä kymmenen vuotta ilman korkeakoulua.

Ja hän tekee työtä yhä – eikä loppua näy.

– Tiedän myös tyyppejä, jotka ovat menneet koulun jälkeen isoihin muotitaloihin, tehneet järjettömiä päiviä ja olleet että fuck this shit. Että en halua tällaista duunia.

Itse Otsamo sanoo tahtovansa työn, jossa viihtyy. Siksi hän on aina ollut omillaan eikä hänellä ole ollut tarvetta hakeutua muiden palvelukseen.

Mitä Otsamo seuraavaksi haluaa?

Muotimaailmassa koulutuksen puute ei ole mikään este, Sami Sykkö kertoo.

Itseoppineista suunnittelijoista on useita esimerkkejä. Yksi on Simon Porte Jacquemus – Sykön mukaan ranskalaisen muodin kuumimpia nimiä tällä hetkellä.

– Hän on itseoppinut ja sijoittunut kärkisijoille isossa muotikilpailussa. Hänen vaatteitaan myydään kaikissa parhaissa liikkeissä. Hän on nimenomaan brändäyksen superlahjakkuus ja supernero.

Mert Otsamoa Sykkö kuvailee ennen kaikkea rohkeaksi ja nykyaikaiseksi suunnittelijaksi.

– Hänen iltapukunsa ovat usein todella moderneja ja sillä tavalla kiinnostavia ja hienoja, Sykkö arvioi.

Esimerkiksi korumuotoilija Saija Saarela ihastutti vuonna 2015 pitkässä ja kapealinjaisessa samettipuvussa, jossa yksityiskohtina toimivat kultaiset vetoketjut ja jyhkeät olkatoppaukset. Myöhemmin asua on muisteltu muun muassa Aamulehdessä.

Sykön mielestä Otsamon tulevaisuus on suunnittelijasta itsestään kiinni. Mitä tämä haluaa ja millaisia ihmisiä löytää ympärilleen.

Esimerkiksi kaupallinen menestys ei riipu vain suunnittelijasta, vaan myös siitä, miten tuotteita brändätään ja myydään. Se taas on monesti muiden kuin suunnittelijoiden erikoisosaamista.

– Kukaan ei voi onnistua yksin, Sykkö sanoo.

Ensi-ilta

Sovitukset ovat ohi. Pälkäneläinen Mirva Kittilä on taas arkivaatteissaan. Seuraavan kerran hän pukeutuu juhlapukuun täydessä meikissä ja kampauksessa.

Otsamo toivoo, ettei Kittilä vaihtaisi asua ylleen ennen kuin viime hetkellä. Kangas rypistyy helposti, eikä puku päällä kannata esimerkiksi istua pitkiä aikoja.

Kittilä lupaa pitää tämän mielessään.

Illalla Presidentinlinnassa astelee viisi Otsamon suunnittelemaa asua. Hänen mukaansa ne ovat kaikki kantajiensa näköisiä, mutta niissä on myös hänen kädenjälkensä tunnistettavissa.

Mert Otsamo on tehnyt asuja Linnan juhliin nyt yhdeksänä vuonna. Monet illan puhutuimmista puvuista ovat olleet lähtöisin hänen työhuoneeltaan.

Mutta nyt kuulostaa siltä kuin Otsamo olisi turhautunut. Ei niinkään itse juhliin, vaan pikemminkin niiden ympärillä vuodesta toiseen vellovaan keskusteluun. Ennen kaikkea sen sävyyn.

Osa naispoliitikoista on toivonut julkisuudessa, ettei naisia arvioitaisi Linnan juhlissa kuin mannekiineja.

Tai etsittäisi jatkuvasti epäonnistumisia, niin kuin Otsamo sanoo.

– Linnan juhlista tuntuu tulleen tapahtuma, jossa on lupa arvostella toisten pukuja. Minusta se on erikoista. Ihmiset menevät nauttimaan sinne, juhlimaan itsenäisyyttä. He pukeutuvat itseään ja totta kai juhlaa varten. Sitten naistenlehdet ja muu media nostavat esiin yksittäisiä asuja. Osoittavat sormella ja mollaavat.

Mutta onko se vain välttämätön paha, suunnittelija kysyy.

Pääset äänestämään tämän vuoden suosikkipukujasi Yle.fi-sovelluksessa Linnan juhlien aikaan. Voit ladata Yle.fi-applikaation puhelimesi sovelluskaupasta.

Lue seuraavaksi:

Skandaali! Turkiskoru, ronski kaula-aukko, tennarit ja läpinäkyviä kankaita – Linnan juhlat ovat muodin näyttämö, jossa flopeilta ei ole vältytty

Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen jättää Linnan juhlat väliin Jenni Haukion eläinpuheen takia

Luodit molempiin keuhkoihin, verilöyly saunassa: Eino ja Väinö Kinnusen lähes koko perhe tuhottiin yhdessä hetkessä, mutta he selvisivät

Onko sinulla hyvä kasvomuisti? Tunnetko valtakunnan kerman? Pelaa Linnan juhlien tunnistuspeliä ja voit voittaa juhlavan palkinnon!

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati järjestettiin tänään Tampereella. Paraatikatselmus vietiin läpi vesisateisella Ratinan stadionilla puoliltapäivin noin 7 000 katsojan ollessa paikalla. Poliisin mukaan paraatin ohimarssia seurasi myöhemmin iltapäivällä Tampereen valtatien ja Hatanpään valtatien varrella jopa 30 000 katsojaa.

Paraatijoukkoja oli Maa-, Meri- ja Ilmavoimista, Rajavartiolaitoksesta, Maanpuolustuskorkeakoulusta, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksesta sekä veteraani- ja maanpuolustusjärjestöistä. Paraatiin osallistui yhteensä noin 1 300 henkilöä.

Paraatin otti vastaan Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Timo Rotonen. Paraatin kunniavieraina oli sotaveteraaneja ja lottia, joille oli järjestetty parhaat paikat viereiseen Ratinan kauppakeskuksen yläkerrokseen.

Ohimarssin erikoisuutena ratsukko-osasto

Stadionin viereisellä Tampereen valtatiellä järjestetyssä ohimarssissa oli tänä vuonna erikoisuutena paitsi erityisen runsas panssaroitu kalusto myös lopussa nähty 30 hevosen ratsukko-osasto, jonka oli asettanut Tampereen seudun ratsuväen kilta.

Ratsastajat olivat reserviläisiä ja ratsut pääosin suomenhevosia. Puolustusvoimat lopetti hevostoiminnan jo 1990-luvun alkupuolella, mutta perinnetoiminta jatkuu edelleen useilla paikkakunnilla.

Paraatin ylilentoihin osallistui sateisen sään takia vain kaksi Hornet-hävittäjää ja kaksi NH90-kuljetushelikopteria. Lentosuunnitelmassa alun perin olleet Hawkit ja MD500-helikopterit jäivät sen sijaan sateisen sään takia maahan.

Paraatin järjestelyvastuussa oli tänä vuonna Panssariprikaati. Suomen panssarivaunujoukot ovat viettäneet tänä vuonna satavuotisjuhliaan, ja Tampereen paraatissa esiteltiinkin laaja joukko Puolustusvoimien moderneinta panssarikalustoa.

Paraatin yhteydessä yleisö pääsi tutustumaan Puolustusvoimien kalustoon Ratinanniemessä kalustonäyttelyssä. Siellä erikoisuutena on mm. Panssarimuseon Renault-panssarivaunuvanhus sadan vuoden takaa sekä modernista kalustosta K9 Thunder -panssarihaupitsi, joka tunnetaan myös nimellä "Moukari".

Lue myös:

Itsenäisyyspäivän paraatissa telaketjujen melskettä, Hornetien jylinää – ja kavioidenkopsetta: katso tallenne ohimarssista

Suomi varautuu puolustautumaan myös panssarisodan keinoin – itsenäisyyspäivän paraatissa esitellään iskuvoimaa

Itsenäisyyspäivän paraati tuo isoja muutoksia liikenteeseen Tampereella – autoilija, vältä näitä paikkoja ja reittejä