Kaisa Merelä, 24, on aiemmin ollut seksuaalisesti hämmentynyt. Hän kertoo etsineensä kauan vastauksia omaan seksuaalisuuteensa liittyvissä kysymyksissä.

Merelä ryhtyi ottamaan asioista selvää. Terapeutin tapaamisissakin etsittyihin kysymyksiin löytyi viimein vastaus, kun Merelä hyväksyi itsensä sellaisena kuin on – myös seksuaalisena olentona. Nyt hän on yrittäjä, joka puhuu avoimemman seksuaalisuuden puolesta, mutta myös seksiä ja seksuaalisuutta ruotivan Himocastin toinen juontaja.

Yhä useampi nuori käy seksuaaliterapiassa parikymppisenä. Esimerkiksi oma halu herättää paljon kysymyksiä nuoressa sukupolvessa.

Merelä on käynyt Sexpon tarjoaman koulutuksen ja on nyt seksuaalikasvattaja. Hänen mielestään kenenkään ei kuulu olla hämmentynyt.

– Haluan tehdä maailmasta sellaisen, että ihmisten ei tarvitsisi kokea seksuaalista hämmentyneisyyttä. Tietoa pitäisi olla saatavilla.

Vaikka seksistä ja seksuaalisuudesta puhutaan nykyään – jos ei paljon, niin ainakin enemmän kuin ennen – puheissa viljellään edelleen esimerkiksi leimaavia ajatuksia, joista tulisi Merelän mielestä päästä eroon.

Seksi on esimerkiksi todella peniskeskeistä, sanoo Merelä.

– Seksi alkaa siitä, kun miehelle tulee erektio ja päättyy siihen, kun mies laukeaa. Eihän sen tarvitse niin mennä, Merelä sanoo.

"Nainen ei voi samaan aikaan olla seksuaalinen ja pätevä"

Sexpon kouluttamat seksuaalikasvattajat käyvät esimerkiksi kouluissa puhumassa seksuaalisuudesta ja vastaavat ihmisten kysymyksiin ja ihmetyksiin.

Merelä itse kokee, että naisen seksuaalisuuden historian ymmärtäminen on seksuaalikasvatuksessa tärkeää. Ymmärtämällä historiaa voidaan oppia pois vanhoista ajatusmalleista – kuten peniskeskeisyydestä.

– Me ajatellaan automaattisesti, että seksiin liittyy penetraatio, ja että penis on se, joka menee ja tekee. Koko seksin harrastaminen on muotoutunut sen ympärille. Tutkimusten mukaan penetraatio ei ole naisille niin stimuloiva kokemus kuin miehille.

Toinen ajatus koskee sitä, millaisena seksuaaliset naiset edelleen Merelän mukaan nähdään.

– Nainen ei voi samaan aikaan olla seksuaalinen, seksikäs ja pätevä. Jos nainen on pätevä, hän pukeutuu jakkupukuun ja käyttäytyy siististi. Jos rinnat ovat esillä, nainen laitetaan johonkin tiettyyn kategoriaan.

– Mies taas on itsestäänselvästi seksuaalinen olento. Jos mies tuo seksuaalisuuttaan ilmi, se on meille vain, että “aijaa”.

Oma halu mietityttää montaa parikymppistä

Seksuaalisuus nähdään yhä suurempana osana hyvinvointia. Siitä uskalletaan puhua, ja apuakin on tarjolla, sanoo Suomen seksologisen seuran puheenjohtaja ja seksuaaliterapeutti Tiina Vilponen.

Seksuaaliterapiassa käyvät alle parikymppiset, joilla saattaa nuoresta iästä huolimatta olla monisyisiä ongelmia. 20–30 -vuotiaat pariskunnat hakeutuvat pariterapioihin – alaikäiset taas hakevat apua ja vastauksia yleensä chattien kautta.

– Yksi suurin seksuaaliterapiaan tulon syy on halujen kohtaamattomuus ja omat seksuaaliset mieltymykset. Tähän aikaan liittyy paljon vaativuutta; ollaan vaativia itseä kohtaan ja oletetaan, että halujen pitää olla tietynlaista. Ajassa ei ole rentoutta, ja se nitistää halukkuutta myös.

Kiinnostus seksuaalialan koulutusta kohtaan on kasvanut. Sexpo kouluttaa nyt ennätysmäärän alan osaajia.

– He ovat ammattilaisia monenlaisista taustoista; opettajia, nuorityöntekijöitä, sote-alan ammattilaisia, mutta myös some-vaikuttajia, sanoo Sexpon kouluttaja Henriikka Sundell.

Seksuaaliterapeutti Vilponen näkee positiivisena, että seksuaalikasvattajan kaltaisia seksuaalisuuden puolestapuhujia on tullut lisää.

– Usein törmää siihen, ettei suhteessa ole puhuttu seksuaalisuudesta ja sitten tulee yllätyksiä. On hyvä, että apua haetaan ajoissa, puhutaan toiveista ja mietitään suhteen rajoja.

"Minun sukupolvellani oli Dear Eki"

Seksuaalikasvattaja Kaisa Merelä on yrittäjä, ja vuoden alussa hän järjestää toisen seksuaalisuuteen pureutuvan verkkokurssinsa. Kohderyhmänä ovat kaikenikäiset naiset.

Nuoret puhuvat seksistä ja seksuaalisuudesta hieman avoimemmin kuin vanhemmat sukupolvet, arvelee Merelä. Tietoa seksuaalisuudesta kaipaavat hänen mukaansa kaikki – iästä riippumatta.

– Minun sukupolvellani oli Suosikin Dear Eki, joka oli luotettava – onko nuorilla enää sellaista luotettavaa lähdettä?

– Yhtä lailla keski-ikäiset eivät ole saaneet seksuaalikasvatusta. Jos on mennyt ensimmäisen seksikumppanin kanssa naimisiin, tulee ero ja aloittaa sinkkuelämän puhtaalta pöydältä, niin millaiset tiedot siihen sitten on?

Miten saada pojat puhumaan?

Erityisesti naiset ovat esimerkiksi somessa ryhtyneet puhumaan seksuaalisuudesta avoimemmin. Some on Merelän mukaan alusta, jossa naisten on helppo tuoda äänensä kuuluviin.

– Somessa ei ole portinvartijoita, ja sitä kautta some on inhimillistänyt monia ajatuksia ja seksuaalisuutta.

Hän uskoo, että myös me too -kampanja on nostanut esiin itsemääräämisoikeuden ja sen, että nainenkin saa itse päättää omasta seksuaalisuudestaan.

– Seuraavaksi pitäisi saada nuoret miehet puhumaan seksuaalisuudesta. Uskon, että se tapahtuu, kun tuodaan esille, että mies saa olla haavoittuvainen. Seksistä voi puhua muutenkin kuin saunassa keskustelemalla siitä, ketä pani viimeksi.

Länsiafrikkalaisessa Nigerissä liki 90 sotilasta kuoli jihadisteiksi epäiltyjen hyökättyä sotilasleiriin, kertoi maan hallitus sunnuntaina.

Hyökkäys tapahtui torstaina, ja alun perin kuolleita sotilaita kerrottiin olleen 25.

Maahan on julistettu kolmen päivän suruaika tapauksen johdosta.

Raskaasti aseistetut hyökkääjät saapuivat autoilla ja moottoripyörillä ja iskivät maan länsiosassa olevaan sotilasleiriin torstaina iltapäivällä Suomen aikaa. Nigerin hallituksen mukaan myös 77 hyökkääjää kuoli.

Kyse on verisimmästä hyökkäyksestä Nigerin armeijaa vastaan sen jälkeen, kun ääri-islamistien väkivalta alkoi levittäytyä Nigeriin naapurimaa Malista vuonna 2015.

Torstain isku tapahtui samalla Tillaberin alueella, jossa 71 Nigerin sotilasta kuoli joulukuussa hyökkäyksessä, jonka tekijäksi ilmoittautui terroristijärjestö Isis.

Lisää aiheesta:

Yli 70 sotilasta kuoli iskussa sotilastukikohtaan Nigerissä

Vihreissä saaveissa keskellä Savoa saattaa piillä Suomen uhanalaisimman kalalajin saimaannieriän uusi tulevaisuus. Luonnonvarakeskuksen Enonkosken kalanviljelyslaitoksella kellarissa on parisenkymmentä saavia, joiden pohjalla virtaavassa kylmässä vedessä kypsyy saimaannieriän kutua.

Ensi huhtikuussa kudusta kuoriutuu kymmeniä tuhansia uusia saimaannieriän poikasia, jotka istutetaan myöhemmin keväällä Kuolimojärveen Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon rajamaille Savitaipaleelle ja Suomenniemelle.

Istutuksesta odotetaan pohjaa saimaannieriän uudelle tulemiselle Kuolimolla. Tavoitteeksi on asetettu, että järvellä olisi 2030-luvun lopussa elinvoimainen saimaannieriäkanta.

Tavoitteen saavuttamisessa on tekemistä, sillä saimaannieriä on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi kalalajiksi. Sen kantoja on yritetty palauttaa jo kymmeniä vuosia ilman kovin hyviä tuloksia.

Saimaannieriä on kokonaan rauhoitettu Kuolimojärvessä sekä Saimaassa Puumalansalmen ja Vuoksenniskan välisellä alueella.

Alkuperäinen kanta

Kuolimojärvi on keskeinen järvi saimaannieriän tulevaisuuden kannalta. Se on viimeinen järvi, jossa on vielä jäljellä alkuperäinen kanta tätä harvinaista syvissä ja kylmissä vesissä viihtyvää lohikalaa.

Saimaannieriäkannan vakavaa tilaa kuvaa se, että Kuolimosta ei pitkään uskallettu pyydystää edes emokaloja mädin saamiseksi kalanviljelyyn.

– Kanta näytti niin huonolta, että vuosien 1994 ja 2013 välillä emokaloja ei pyydystetty ollenkaan, luonnonvarakeskuksen tutkija Irma Kolari kertoo.

Emokalapyydystys päätettiin viimein aloittaa vuonna 2013. Sen seurauksena Luonnonvarakeskuksen Enonkosken kalanviljelyslaitoksen vihreissä saaveissa on nyt varttumassa Kuolimon aluperäisen saimaannieriäkannan jälkikasvua.

Kalanmunat tuottaneet emokalat ovat kasvaneet laitoksessa, mutta niiden emot elivät vielä Kuolimossa. Emoilta lypsettiin mätiä vuosina 2013–2015, minkä jälkeen ne vapautettiin takaisin järveen.

Istutuksissa uusi menetelmä

Saimaannieriäkantojen palauttamista vesistöihin on yritetty jo usean vuosikymmenen ajan eri keinoin, myös istutuksin. Yle kertoi saimaannieriän ahdingosta jo vuonna 1984.

Tulokset eivät ole olleet kuitenkaan kovin hyvät. Tällä kertaa saimaannieriän istutusta yritetäänkin hieman uudella tavalla.

Aikaisemmin istutuksia on tehty pääasiassa parin vuoden ikäisillä kalanpoikasilla. Nyt tarkoituksena on istuttaa pääosin vastakuoriutuneita poikasia. Niiden uskotaan sopeutuvan paremmin järveen kuin sellaisten poikasten, jotka ovat jo tottuneet laitosolosuhteisiin.

– Vastakuoriutuneet eivät ole ehtineet vielä juurikaan sopeutua elämään täällä laitoksella. Järvessä ne oppivat selviytymään, sanoo tutkija Irma Kolari.

Laitostumista pyritään välttämään

Kalanviljelylaitoksessa menestyvät helposti uskaliaat ja röyhkeät kalat. Järvessä selviytymisen kannalta se on vääränlaista luonnonvalintaa, sillä röyhkeä kala uskaltaa ottaa esimerkiksi ruoaksi tarkoitetun rehunappulan toisen kalan suun edestä.

Tällaisten kalojen on kuitenkin vaikea selvityä luonnossa.

– Ne ovat liian rohkeita ja menevät järvessä harkitsemattomasti hakemaan ruokaa. Silloin saattaakin tulla hauki ja syödä ne, Irma Kolari kuvailee kala-altaiden pyrkyreiden kovaa kohtaloa järvessä.

Järvessä selviytyvät pääosin varovaiset yksilöt. Niille pyritäänkin antamaan mahdollisuus, ja pyritään istuttamaan järveen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Alkuperäinen kanta tärkeä

Istutusten onnistumisen kannalta on muutenkin tärkeää, että kalat ovat viettäneet mahdollisimman vähän aikaa viljelyolosuhteissa.

Mitä useamman sukupolven kala on viettänyt laitoksessa, sitä heikommin se sopeutuu uudelleen luontaisiin olosuhteisiin.

– Viljelyssä kaloista karsiutuvat erilaiset yksilöt kuin järvessä. Haluamme pitää Kuolimoon istutettavan kannan mahdollisimman alkuperäisenä, koska se on tuhansien vuosien kuluessa sopeutunut järven olosuhteisiin, luonnonvarakeskuksen tutkija Irma Kolari kertoo.

Suojelulle laaja kannatus

Istutukset eivät ole ainoa keino, jolla saimaannieriäkantaa tuetaan Kuolimolla. Viime vuoden lopussa paikallinen Ely-keskus asetti järvelle uusia suojelualueita ja kalastusrajoitteita.

Suojelutoimia on valmistellut vuonna 2018 perustettu laajapohjainen Saimaannieriän seurantaryhmä, jossa on mukana kalastusalueiden omistajien, kalatalousalueiden, kunten, viranomaisten, yhdistysten ja järjestöjen sekä tutkijoiden edustajia .

Saimaannieriän suojelemiselle on laaja tuki Kuolimon alueella.

– Se on Savitaipaleella suosittu ja kannatettu asia. Ala-Kuolimon kalastusosakaskunta perusti jo vuonna 1984 ensimmäisen saimaannieriän suojelualueen Isoselälle, Saimaannieriän seurantaryhmän puheenjohtaja Hannu Jokinen kertoo.

Lisää kalastusrajoitusalueita

Ely-keskuksen päätöksen mukaan saimaannieriän Isonselän rauhoitusaluetta Kuolimolla laajennetaan.

– Tämä tuo erityisesti saimaannieriän tärkeät kutualueet paremmin suojelun piiriin kuin ne aiemmin ovat olleet, Varsinais-Suomen Ely-keskuksen kalastusmestari Vesa Vanninen kertoo.

Kalastusrajoitukset selällä myös tiukentuvat. Suojelualueella kielletään viehekalastus yleiskalastusoikeutena, verkkokalastus, pilkkiminen, troolikalastus, pohjaonginta ja kaikenlaiset koukkupyydykset sekä vetouistelu.

Tämän lisäksi Kuolimon Morruuvuorenselälle tulee vielä uusi kalastusrajoitusalue. Morruuvuorenselkä on toinen syvä vesialue Kuolimolla, jossa Saimaannieriä voi elää. Suojelun tavoitteena onkin vakiinnuttaa sinne nieriäkanta erityisesti istutusten avulla.

Kaupallisen nuottauksen salliminen ihmetyttää

Saimaannieriää suojellaan Kuolimon alueella pääosin yksissä tuumin. Tietyin osin uudet kalastusrajoitukset ovat kuitenkin herättäneet myös arvostelua.

Erityisesti kummastelua on herättänyt se, että kalastusrajoitusalueella, jossa kaupallinen kalastus oli ennen kiellettyä, on nyt sallittu koneellinen nuottaus kesäaikana.

– Minua ihmetyttää se, että kaupallinen koneellinen nuottaus on nyt sallittu Isoselän alueella, jossa se aikaisemmin ei ole ollut sallittu. Sillä voi olla haitallista vaikutusta saimaannieriälle, Ala-Kuolimon osakaskunnan puheenjohtaja Jyrki Keränen ihmettelee.

Hän kuitenkin korostaa, että nuottauksen vaikutuksia seurataan, ja se voidaan myöhemmin kieltää, jos tarvetta on.

– Meille tuli yllätyksenä, että kalastuslain mukaan myös rauhoituspiirissä kaupallisen kalastuksen edellytykset on varmistettava riittävissä määrin, Jyrki Keränen hämmästelee.

Myös Ely-keskuksesta vakuutetaan, että nuottauksen vaikutuksia seurataan ja se voidaan tarvittaessa kieltää myöhemmin.

– Päätöstä tehdessä katsottiin, että mahdolliset saimaannieriät pystytään vapauttamaan elävänä saaliin käsittelyn yhteydessä. Seuraamme kuitenkin tilannetta ja lupa voidaan tulevaisuudessa perua, jos siihen on tarvetta, Ely-keskuksen kalastusmestari Vesa Vanninen kertoo.

Oli syyskuinen keskiviikko, tavallinen ratapäivä Alastaron moottoriradalla. Alaraajahalvaantuneiden ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari Ulla Kulju oli harjoittelemassa tulevaa MM-finaalia varten.

Sää oli kaunis, asfaltti kuiva. Kulju oli ajamassa päivän parasta kierrostaan, kun kohtalo puuttui peliin. Pyörän jalkatappi raapaisi asfalttia, ja Kulju ajatteli oikaista turva-alueen poikki säilyttääkseen tasapainonsa.

Etupyörä tökkäsi pehmeään nurmikkoon, ja Kulju lensi ilmalennolla naamalleen maahan.

Kuljulta murtui kaatumisessa reisiluu ja lapaluu, ja hän sai pahan aivotärähdyksen.

– Se oli täysin odottamaton tapahtuma. Monta kertaa olen siitäkin mutkasta oikaissut, mutta sillä kertaa sattui vähän pahempi onnettomuus, Kulju kertoo.

Kohti amputaatiota

Aivotärähdys sai Kuljun puhumaan sekavia, ja muisti alkoi palautua vasta sairaalassa. Reisiluuhun oli tullut pirstaleinen murtuma. Kuljun vasempaan jalkaan asennettiin leikkauksessa titaanilevy sekä ruuveja, joiden pitäisi tukea luuta. Lääkärit määräsivät hänet liikuntakieltoon, kunnes jalka olisi parantunut.

Murtuma ei kuitenkaan alkanut luutua odotetulla tavalla. Leikkauskohdassa sykki polttava kipu, ja rasitus sai jalan turpoamaan aina uudestaan.

Haaveet radalle palaamisesta lipuivat entistä kauemmas. Jalka ei vaikuttanut parantuvan, ja pikkuhiljaa lääkärit alkoivat puhua amputaation mahdollisuudesta.

Kulju alkoi valmistautua henkisesti siihen, että hän menettäisi jalkansa.

– Päätös amputaatiosta oli tavallaan helppo, aluksi. Kun sain ensimmäisen lääkärinlausunnon, jossa sitä suositeltiin, ajatus tuntui yhtäkkiä todella pahalta.

Lääkärit puntaroivat, olisiko parasta amputoida jalka, vai kannattaisiko sitä yrittää vielä korjata uusilla leikkauksilla. Kulju istui kotona odottamassa seuraavaa lääkäriaikaa.

Hänen mielessään pyöri yksi ajatus: pakko päästä takaisin isoille radoille, jos ei jalan kanssa niin ilman jalkaa. Nykyisten proteesien avulla sekin olisi mahdollista.

Vammautuminen ei hidastanut

Pyörätuoliin joutuminen ei ollut Ulla Kuljulle koskaan mikään maailmanloppu.

Hän vammautui lumilautailuonnettomuudessa Ylläksellä vuonna 2002. Hyppy jäisestä hyppyristä epäonnistui, ja seurauksena 15-vuotias Kulju mursi kaksi nikamaa rintarangasta.

Hän halvaantui jaloista eikä enää koskaan kävellyt. Jalkojen toiminta loppui, kiputunto jäi.

– Tunto ja toiminta kulkevat eri hermoissa. Vaikka muuten en tietäisi jalkojen olemassaolosta, välillä niitä särkee. Se on aika inhottavaa.

Vammautumisen jälkeinen vuosi oli synkkä, mutta jo vuoden kuluttua onnettomuudesta Kulju palasi mäkeen. Hän laski monoski-kelkalla, pääsi para-alppimaajoukkueeseen ja sai kutsun paralympialaisiin, jotka jäivät välistä koulun ja rahatilanteen takia.

Sittemmin Kulju on tehnyt ikäisekseen valtavasti asioita. Hän on koulutukseltaan datanomi, lentokoneasentaja ja venealan insinööri. Kesällä 2019 hän valmistui moottoripyöräinsinööriksi barcelonalaisesta koulusta.

Lisäksi hän on harrastanut purjehdusta, rakentanut näyttelyautoja ja lentänyt lupakirjan varjoliitoon.

– Pelkään korkeita paikkoja, eikä minua enää koskaan saa lentämään. Mutta se oli unelma, jonka halusin saavuttaa. Kun sain lupakirjat taskuun, myin kaikki varusteet pois.

Tällä hetkellä Kulju työskentelee mekaniikkasuunnittelijana. Ammatista ja tekniikan alan koulutuksista on ollut hyötyä myös moottoripyörien kanssa. Kulju on suunnittellut pyöräänsä lisäosia, joiden avulla alaraajahalvaantunutkin pystyy ajamaan kilpaa.

Käytännössä nappivaihteet korvaavat jalkavaihteet ja kytkimen. Takajarru on käsikäyttöinen ja jalkatapeissa on magneetit, jotka pitävät Kuljun jalat paikoillaan.

– Tekniset ratkaisut olivat melko helppoja. Niiden lisäksi tarvitsen vain yhden hyvän tyypin, joka pitää pyörää pystyssä startin ajan ja ottaa minut kiinni kun tulen varikolle, Kulju kertoo.

Kohtalokas käänne

Kaatumisesta oli kulunut jo yhdeksän kuukautta, mutta reisiluu oli edelleen pirstaleina. Kulju ramppasi lääkärissä, ja amputaation uhka leijui ilmassa.

Hän oli tehnyt päätöksen: jalka lähtee, jos lääkärit pitävät sitä hyvänä ratkaisuna.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Lääkäri, jälleen uusi sellainen, totesi Kuljulle, että amputaatio olisi hänen kohdallaan maailman huonoin ratkaisu.

– Se oli yllättävää. Siihen asti olimme painaneet kohti amputaatiota useamman lääkärin ja ortopedin suosituksella, mutta tämä lääkäri pitikin sitä vihoviimeisenä ideana.

Lääkärin mukaan murtumakohtaan oli muodostunut kivuton valenivel. Se ei välttämättä koskaan luutuisi, mutta se ei haittaa. Murtumassa tuntuva kipu aiheutui yksinkertaisesti siitä, että polvinivel oli jäykistynyt kipsissäolon aikana. Jalkaa ei olisi pitänyt lainkaan kipsata, vaan sitä olisi pitänyt jumpata heti kaatumisen jälkeen.

Amputaation sijasta Kulju saikin käskyn alkaa treenata. Kyykkypyörän selkään päästäkseen hänen olisi saatava lisää liikelaajuutta jäykistyneeseen jalkaan.

– Vaikka olin jo psyykannut itseäni siihen, että ei amputaatio ole paha, oli helpottavaa kuulla, että saan pitää jalkani.

Takaraivossa kyti kuitenkin pieni pettymys. Yhdeksän kuukautta oli valunut hukkaan vääränlaisen hoidon takia.

– Aika nopeasti kuitenkin tajusin, että shit happens. Totta kai luulin, että kun jalka murtuu, se pitää kipsata. En olisi osannut vaatia toisenlaista hoitoa. Oli vain luojan lykky, että minut siirrettiin lääkärille, joka osasi käsitellä asiaa.

Adrenaliininarkkari ja yhteiskunnan elätti

Kulju on maailman ainoa nainen, joka istuu pyörätuolissa ja ajaa kilpaa moottoripyörällä. Vuonna 2017 hän voitti alaraajahalvaantuneiden naisten maailmanmestaruuden ja sijoittui miesten sarjassa kuudenneksi. Siitä lähtien hän on ollut enemmän tai vähemmän lehtien otsikoissa ja inspiroinut ihmisiä tarinallaan.

Kaikki eivät kuitenkaan ole arvostaneet Kuljun saavutuksia. Netin keskustelufoorumeilla ja lehtien kommenttipalstoilla on ruodittu hänen harrastuksiaan ja elämäntyyliään rankasti.

– Minua on syytetty muun muassa ilmastonmuutoksesta. Joidenkin mielestä minä pilaan ilmaston, koska ajan ympyrää moottoripyörällä.

Suurin osa kommenteista lähinnä huvittaa Kuljua. Häntä on haukuttu muun muassa adrenaliininarkkariksi ja yhteiskunnan elätiksi, jonka vammautumiset maksetaan veronmaksajien pussista.

– Minulla on ihan asianmukaiset vakuutukset, ja itsekin käyn töissä, että ihan omilla rahoillani pystyn kattamaan tämän harrastuksen.

Kuljulla on kaksi lasta. Siksi äitiyteen liittyvät kommentit menevät eniten ihon alle. Hän muistaa, kuinka joku oli kommentoinut netissä häntä koskevaa uutista: “Miksi ihminen tekee noin, kun hänestä ei tule muuta kuin riesa omille läheisilleen? Eipä taida lapsiaan rakastaa.”

Seuraava oli vastannut: “No, mutta, kylläpä se kuolo tuonkin tuosta korjaa pois.”

– Täysin tuntemattomat ihmiset haukkuvat minua netissä huonoksi äidiksi ja toivovat, että kuolisinpa pois, etten olisi yhteiskunnan varoja kuluttamassa.

Kulju ei anna haukkumisten lannistaa. Päinvastoin, ne antavat hänelle lisää puhtia.

– Aion edelleenkin tehdä sitä, mikä tekee minut onnelliseksi. Haluan jatkaa rajojen rikkomista ja näyttää arvostelijoille keskisormea, että siinäs näette.

Takaisin radalle

Moottorit ulvovat, ja aurinko pilkistää rakoilevan pilvipeitteen alta. Ulla Kulju istuu varikolla sinisessä ajopuvussa uuden kisapyöränsä vieressä.

Kohtalokkaasta kaatumisesta on kulunut pian vuosi. Koko kesän Kulju on kuntouttanut jalkaansa, ja elokuussa hänelle tarjoutui mahdollisuus ajaa upouudella moottoriradalla Kymiringillä.

– Aina kaatumisen jälkeen jännittää palata radalle. Kummitus on olkapäällä muutaman kierroksen. Toisaalta on tärkeää, että menee takaisin radalle ja ajaa, Kulju kertoo.

Kulju myöntää, että lajissa voi tapahtua mitä tahansa, pahimmillaan lähteä henki.

– Totta kai olen miettinyt, että mitä jos lapseni jäävät ilman äitiä. Mutta sen kanssa pitää osata elää. Olen järjestänyt asiat niin, että lasten asiat on turvattu, jos minulle sattuu jotain.

Kuolemanpelko on aina läsnä, kun ajaa moottoripyörällä radalla. Se on Kuljun mielestä vain ja ainoastaan tervettä.

– Kuolemaa saa ja pitääkin pelätä, mutta radalla se pitää osata siirtää pois ajatuksista.

Kello lyö puoli kymmenen, ja Kulju lähtee rullaamaan tiiminsä kanssa kohti varikkosuoraa. Häntä hermostuttaa, ja jännitys purkautuu hallitsemattomana haukotteluna. Rata on uusi ja sateen takia liukas, muiden kuskien mukaan todella tekninen ja mutkikas.

Tiimi nostaa Kuljun moottoripyörän selkään ja kiinnittää hänen jalkansa jalkatappeihin.

Moottorit karjuvat ympärillä. Joku käy räpsäisemässä valokuvan Kuljusta, kun tämä istuu pyörän selässä. Sitten hänet työnnetään liikkeelle.

Jalka kestää. Asfaltista nousee kuumaa höyryä, kun Kulju kiihdyttää kaukaisuuteen.

Katso Ulla Kuljusta kertova Perjantai-dokkari: Kilpaa ilman jalkoja nyt Yle Areenassa täällä.

Lue myös:

Henna Haarala halvaantui niskasta alaspäin, eivätkä lääkärit uskoneet parantumiseen – nyt hän haaveilee puolimaratonista

Australian paloissa pahasti kärsineet koalat saattavat päätyä erittäin uhanalaisten lajien listalle. Australian ympäristöministerin Sussan Leyn mukaan jo ennestään osin uhanalainen koalapopulaatio on pienentynyt palojen seurauksen niin paljon, että edessä saattaa olla paikallisia uhanalaisuusluokituksen muutoksia, kertoo Sydney Morning Herald.

Australian hallitus kertoi suuntaavansa alustavan 50 miljoonan Australian dollarin summan villieläinten ja luonnon toipumisen edistämiseen. Palaneille alueille jääneillä eläimille on jo esimerkiksi pudotettu ruokaa. Ministerin mukaan pitkän linjan suojelutavoitteisiin kuuluu esimerkiksi tuhoutuneiden alueiden kartoitus ja säästyneiden eläinten suojelu pedoilta.

Tutkijat arvioivat paloissa kuolleiden eläinten määrän nousevan pahimmillaan jopa yli miljardiin, kertoo New Zealand Herald.

"Istutetut eukalyptusmetsät sopisivat koaloille"

Koaloiden ahdinko on poikinut jopa ajatuksen niiden siirtämisestä turvaan naapurivaltio Uuteen-Seelantiin, kertovat useat mediat. Nettivetoomus on kerännyt ihmisiltä jo tuhansia allekirjoituksia. Koala ei ole Uudessa-Seelannissa luonnostaan esiintyvä laji.

Aloitteen alkuun panneen Koala Relocation Societyn mukaan koaloita uhkaa Australiassa tuho, mutta ne voisivat kukoistaa Uuden-Seelannin istutetuissa eukalyptusmetsissä. Aloitteen mukaan koaloista ei olisi haittaa maan ekosysteemille, sillä ne todennäköisesti pysyisivät ruokavalioonsa kuuluvien eukalyptuspuiden äärellä.

Uutistoimisto AFP:n mukaan ehdotus ei kuitenkaan saa vastakaikua Uuden-Seelannin päättäjiltä. Pääministeri Jacinda Ardernin tiedottaja sanoi paikallisen tv-yhtiön haastattelussa, että maa keskittyy auttamaan Australiaa saamaan palot hallintaan, jotta koalat voivat jäädä luontaiseen elinympäristöönsä.

Ennen kuukausia jatkuneita valtavia maastopaloja Australian koalapopulaation on arvioitu eri lähteiden mukaan olleen noin 43 000-80 000 yksilöä.

Lue myös:

Ainakin puolet Australian ainoasta taudittomasta koalapopulaatiosta on ehkä menetetty maastopaloissa

Eläimet kärsivät Australiassa maastopalojen ja kuumuuden takia – katso video pyörän kyytiin juomaan kivunneesta koalasta

Maailmanlopun tunnelma – Maastopalot ovat tuhonneet alueen, joka vastaa puolta Suomen metsistä

Selkämerellä yöllä ajelehtinut hollantilainen rahtialus on saanut pääkoneensa toimimaan, kertoo Merivartiosto. Kuivarahtialus jatkaa kohti määränpäätään Raumaa.

Sampogracht-alus ajelehti yöllä kohti Uudenkaupungin rannikkoa, koska sen pääkone oli ylikuumentunut. Aluksen miehistö sai varhain aamulla koneen huollettua.

Aluksella on 15 hengen miehistö.

Tehtävä alkoi jo eilen alkuillasta, kun 185-metrisen rahtialuksen miehistö otti yhteyttä suomalaisviranomaisiin. Sampogracht-kuivarahtialus on lähtenyt Antwerpenista.

Tilannetta seurasi yöllä Meripelastuskeskuksen ulkovartiolaiva Uisko. Viranomaiset varautuvat myös hätähinaukseen, mikäli aluksen ongelmat olisivat jatkuneet.

Itä-Suomen kaupungit Joensuu ja Kuopio ovat maantieteellisesti siinä ja rajoilla, kannattaako työmatkalle Helsinkiin lähteä junalla vai lentokoneella.

Lentokone on kalliimpi, mutta säästää aikaa. Junalla matka pääkaupunkiin kestää yli neljä tuntia, lentäen noin tunnin.

Liki pitäen sama tilanne on rannikolla Vaasassa ja Keski-Suomessa Jyväskylässä.

Joko ilmastokeskustelu on saanut maakuntien työmatkalaiset junaan? Selvitimme asiaa kysymällä lentomatkustamisesta 40 itäsuomalaiselta yritykseltä ja organisaatiolta.

Vaikka kyseessä on murto-osa alueen työpaikoista, pari asiaa käy selväksi: moni on vähentänyt lentämistä rahan ja ilmastonmuutoksen takia.

Ja vain harva hyvittää lentomatkojensa päästöt.

Muutos on iso ja käy nopeasti

Asianajaja Esa Kärnän työhuoneesta on näkymä Joensuun torille. Yritys hoitaa riita-asioita ympäri maata, joten siltä kantilta toimiston sijainti on kaikkea muuta kuin keskeinen. Esimerkiksi istunnot voivat olla missä tahansa maamme oikeussaleista.

Silti Kärnä ja kollegansa lentävät vain pakon edessä.

– Lentäminen on tehotonta ja kallista verrattuna esimerkiksi junaan. Junassa voi samalla tehdä töitä, joten matkustaminen on työaikaa, Kärnä perustelee.

Myös mahdollisuus videoneuvotteluihin on vähentänyt tarvetta matkustamiseen. Asiakkaiden tapaaminen onnistuu helposti tietokoneella ja istuntoihinkin voi tarvittaessa osallistua etänä.

– Minulla on muutaman viikon päästä istunto Kemi-Tornion käräjäoikeudessa, mutta osallistun siihen fyysisesti Pohjois-Karjalan käräjäoikeudesta.

Muutos on ollut iso ja se on käynyt nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten Kärnä kertoo lentäneensä päiväselti Helsinkiin oikeudenkäyntiin kymmeniä kertoja vuodessa.

Raha on ilmastoa isompi motivaattori

Ympäristöarvot vaikuttavat taustalla, mutta moni yrityksistä ja organisaatioista myöntää, että suurin syy lentämisen vähentämiseen on raha.

Kotimaan lentoliikenteessä ei ole kilpailua, joten lentolippu maakuntiin on usein kalliimpi kuin lentolippu Eurooppaan.

Ilmastokysymyksen painoarvo kasvaa kuitenkin koko ajan.

Tämä näkyy esimeriksi siinä, että kiinnostus lentomatkojen päästöjen kompensoimista kohtaan on kasvanut.

Päästöjen kompensointi tarkoittaa ilmastolle aiheutettujen haittojen hyvittämistä esimerkiksi rahoittamalla ilmastonmuutosta hillitseviä hankkeita tai istuttamalla metsää.

Matkanjärjestäjä kompensoi myös asiakkaidensa päästöt

Tällä hetkellä vain harva työpaikka kompensoi työntekijöidensä lentopäästöt.

Etujoukoissa käyvät organisaatiot, joille taloudellinen voitto ei ole ykköstavoite. Esimerkiksi Itä-Suomessa yliopisto ja Ilosaarirockin taustayhdistys Joensuun Popmuusikot hyvittävät lentomatkoista aiheutuneet ilmastohaitat.

Yrityksistä mukana ovat etenkin ne, joille vastuullisuus on iso osa imagoa.

Esimerkiksi luonnonkuitukomposiitista retkeilyastioista valmistava Kupilka pitää lentopäästöjen hyvittämistä ehdottomana.

Samaa mieltä on nurmeslainen matkanjärjestäjä Äksyt Ämmät. Yritys on erikoistunut ekologisesti kestäviin matkoihin ja kompensoi paitsi omien työntekijöidensä myös kaikkien asiakkaidensa lentopäästöt.

– Lisäksi asiakkaille tarjotaan mahdollisuus valita lentomatkustamisen sijaan laiva- ja junayhteydet Keski-Euroopasta Suomeen ja Pohjois-Karjalaan, yrittäjä Minna Murtonen kertoo.

Teollisuus tulee perässä

Itä-Suomen isoissa yrityksissä lentopäästöjen kompensointi on vielä harkinnan asteella. Esimerkiksi lukkovalmistaja Abloy ja puupylväistä tunnettu Iivari Mononen kertovat, että lentopäästöjen kompensoimista on pohdittu, mutta päätöstä ei ole tehty.

Näilläkin yrityksillä ensisijainen tavoite on vähentää matkustamista.

Juomavalmistaja Olvin viestintäpäällikkö Terhi Valkeapää huomauttaa, että matkustamisen vähentäminen helpottaa työntekijöiden ajankäyttöä ja edesauttaa jaksamista.

"Päästövaikutuksia ei ratkaista pikkurahalla"

Lentämisen vähentäminen on monin verroin tehokkaampi ilmastoteko kuin päästöjen hyvittäminen.

Sitran johtava asiantuntija Vesa-Matti Lahti pitää lentomatkojen kompensointimaksuja suhteettoman pieninä.

Lisäksi osa päästölaskureista huomioi vain lentomatkan aikana syntyneet hiilidioksidipäästöt, vaikka muillakin yhdisteillä on ilmastovaikutuksia.

Lahden mukaan hiilidioksidipäästöt pitäisi kompensoida ainakin 2,5-kertaisesti, jotta hyvitys vastaisi todellisia ilmastovaikutuksia.

Joensuun kaupunki päätti viime syksynä, että se hyvittää työntekijöidensä lentomatkojen hiilidioksidipäästöt. Vuonna 2018 kaupungin työntekijät lensivät 287 kertaa. Lentomatkojen kompensoiminen maksaa kaupungille 1 260 euroa eli runsaat neljä euroa lentoa kohti.

– Minusta tämä hämää ja tuudittaa ajattelemaan, että lentämisen päästövaikutukset olisivat ratkaistavissa pikkurahalla, Lahti linjaa.

Silti kompensaatio on Lahden mukaan parempi vaihtoehto kuin se, ettei päästöjä hyvitetä. Paljon vaikuttaa myös se, mitä kautta päästönsä kompensoi (Sitra).

Nopea junayhteys helpottaisi ristipainetta

Suomi-neidon lantiolla eletään ristipaineessa: toisaalta lentämistä olisi hyvä vähentää, mutta jos matkustajamäärät putoavat, reittiliikenne lentokentiltä loppuu. Maakunnille se olisi kohtalokasta.

– Ilman lentoja vientiyrityksemme ovat pulassa ja yliopistonkin toiminta vaikeutuisi. Siinä mielessä tämä asia on vähän herkkä, Pohjois-Karjalan maakuntaliiton yhteyspäällikkö Sami Laakkonen muotoilee.

Hänellä on kuitenkin ongelmaan ratkaisu: nopeampi junayhteys Joensuuhun ja Kuopioon. Laakkosen mukaan jo tunnin nopeampi junayhteys muuttaisi tilannetta ratkaisevasti.

Sitä odotellessa auttaisi, että Helsingissä järjestettävät kokoukset alkaisivat aikaisintaan aamukymmeneltä.

– Näin maakunnistakin olisi parempi mahdollisuus ehtiä paikalle junalla, Laakkonen toteaa.

Lisäksi hän toivoo, että junassa vietetty matka-aika olisi työaikaa myös virkamiehille. Tällä hetkellä esimerkiksi kunta-alan työehtosopimus katsoo, ettei matkustaminen ole työaikaa.

Lue lisää:

Asiantuntijat: Finnairin parin euron päästöhyvitys on hyvä alku, mutta antaa väärän kuvan lentämisen ilmastovaikutuksista

Suomalaisten lentämisen päästöistä näkyy vain murto-osa – lentokoneet saastuttavat jo saman verran kuin autot

Julia Määttä jäi eläkkeelle 22-vuotiaana vakavien sairauksien vuoksi

Eläkeläisnuorten määrä on kasvanut viime vuosina, ja vain harva heistä pääsee koskaan mukaan työelämään. Eniten nuorten eläkkeelle jäämistä lisäävät psyykkisen kehityksen häiriöt, ja esimerkiksi ADHD näkyy tilastoissa. Sen sijaan masennus on suhteellisen harvoin syy kaikista nuorimpien työkyvyttömyydelle, mutta heidänkin määränsä kasvaa.

Kuntien saamissa valtionosuuksissa hurjat erot

Kuntien väliset erot valtionosuuksissa ovat valtavia. Kunnat saavat tänä vuonna valtionosuuksina yhteensä 9,3 miljardia euroa. Eniten saa Utsjoki, lähes 6 000 euroa per asukas. Myös Salla ja Puolanka kuuluvat kärkisaajiin. Vähiten taas saa Kauniainen, 9 euroa per asukas, eli käytännössä ei juuri mitään.

Tutkija pitää nykyistä kärjistynyttä susikeskustelua historiattomana

Viime vuosisadan aikana susien esiintymisessä ja asemassa tapahtui Suomessa suuria muutoksia. Tuolloin syntyi useita edelleenkin voimassa olevia mielikuvia susien sijainnista, kuten käsitys häirikkösusista. Heta Lähdesmäen väitöstutkimuksen mukaan susien pihakäyntejä on alettu pitää epänormaalina käytöksenä, vaikka 1900-luvun alussa kuvattiin susien liikkuvan etenkin talvisin usein ihmisasutusten liepeillä. Lähdesmäki pitääkin nykyistä hyvin kärjistynyttä susikeskustelua historiattomana.

Taal-tulivuori alkoi purkautua Filippiineillä

Taal-tulivuori on alkanut purkautua Filippiineillä. Tulivuori on syössyt ilmaan tuhkaa ja laavaa. Filippiinien viranomaiset ovat evakuoineet yli 8 000 lähialueen asukasta tulivuorenpurkauksen tieltä ja nostaneet vaaratason toiseksi korkeimmalle viisiportaisella asteikolla. Taal sijaitsee noin 70 kilometrin päässä 1,8 miljoonan asukkaan pääkaupungista Manilasta.

Viikko alkaa aurinkoisena

Viikko alkaa aurinkoisena ja poutaisena. Lämpötila on tänään suuressa osassa maata pakkasen puolella. Lapissa pakkasta voi olla päivälläkin 20 astetta. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Yhdysvallat aikoo keskeyttää joidenkin saudiarabialaisten sotilaskoulutuksen maassaan ja passittaa heidät takaisin Saudi-Arabiaan, kertoo yhdysvaltalaislähde uutistoimisto AP:lle.

Päätöksen taustalla on Yhdysvaltain laivaston lentotukikohdassa Pensacolassa Floridassa joulukuussa sattunut joukkoampuminen. Tuolloin 21-vuotias Saudi-Arabian ilmavoimien luutnantti avasi tukikohdassa tulen ja surmasi kolme ihmistä. Poliisi ampui asemiehen. Kahdeksan ihmistä loukkaantui iskussa.

Yhdysvaltain oikeusministeriö on tutkinut joukkosurmaa terroritekona. Viranomaisten mukaan tulen avannut saudimies oli järjestänyt ennen veritekoa juhlat, jossa osanottajat olivat katselleet videoita joukkomurhista. Ennen hyökkäystään hän oli tiettävästi myös julkaissut Twitterissä kirjoituksen, jossa hän arvosteli Yhdysvaltojen tukea Israelille ja syytti Yhdysvaltoja muslimivastaisuudesta.

AP:lle puhunut viranomainen kertoo, ettei nyt kotimaahansa karkotettavia saudioppilaita epäillä osallisuudesta hyökkäykseen. Todennäköisesti sotilaskoulutuksen keskeyttäminen koskee reilua kymmentä saudioppilasta, sanoo viranomainen. Liittovaltion poliisi FBI kieltäytyy kommentoimasta tietoja.

Joukkoampumisen jälkeen Yhdysvalloissa heräsi laaja keskustelu siitä, miten hyvin maahan kouluttautumaan tulevat ulkomaiset sotilaat tarkastetaan. Presidentti Donald Trump kommentoi hyökkäyksen jälkeen, että Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian sotilaskoulutusyhteistyötä tulisi tarkastella uudelleen.

Lue myös:

Yhdysvallat tutkii ulkomaisten sotilaiden seulonnan

Yhdysvaltain puolustusministeri: Pensacolan joukkoampumisessa ei terroristista motiivia

Timo Soini nosti perussuomalaiset suurten puolueiden sarjaan vuoden 2011 "jytkyvaaleissa" ja hallitukseen keväällä 2015, mutta kadotti puolueensa Jussi Halla-ahon kannattajille kesällä 2017.

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ulkoministerinä vuosina 2015–19 toiminut Soini jätti politiikan viime kevään eduskuntavaaleissa.

Soini meni mukaan perussuomalaisista kesällä 2017 eronneiden sinisten riveihin, mutta viime vaaleissa siniset putosi eduskunnasta. Jussi Halla-ahon perussuomalaiset on eduskunnan toiseksi suurin puolue ja puoluekannatusmittausten ykkönen.

Soini johti Suomen maaseudun puolueen, SMP:n, raunioille syntyneitä perussuomalaisia kaksikymmentä vuotta. Kansanedustajana hän toimi vuosina 2003–09 ja 2011–19. Eduskuntakausien välissä Soini teki loikan Euroopan parlamentissa vuosina 2009–11.

Mikä on populismin tulevaisuus?

Populismista jo aiemminkin kirjoittanut Soini on koonnut kokemuksensa uuteen Populismi-kirjaan, jonka kustantaja Pole-Kuntatieto Oy julkaisee Polemia-sarjassaan. Soinin kirjan julkistamistilaisuus alkaa kello 9.55 Vanhan ylioppilastalon Musiikkisalissa.

Kustantajan kirjaesittelyssä todetaan, että populismi on globaali ilmiö, ja joidenkin arvioiden mukaan 2,5 miljardia ihmistä elää valtioissa, joissa on jollain tavoin populistinen johto.

– Mistä populismi syntyy? Mistä se saa voimansa? Mitä yhteistä on populistijohtajilla Trumpista, Johnsoniin tai Orbaniin? Entä populismin tulevaisuus Suomessa ja maailmalla? Kirjassaan Soini avaa populismin syntyä, olemusta ja ilmenemispuolia kokemuksen ja tuntemuksen omaavana asiantuntijana, kokijana ja tekijänä, kustantaja mainostaa uutta kirjaa.

Taal-tulivuori on alkanut purkautua Filippiineillä. Tulivuori on syössyt ilmaan tuhkaa ja laavaa.

Filippiinien viranomaiset ovat evakuoineet yli 8 000 lähialueen asukasta tulivuorenpurkauksen tieltä ja nostaneet vaaratason toiseksi korkeimmalle viisiportaisella asteikolla.

Viranomaiset varoittavat tulivuorenpurkauksen mahdollisesti kiihtyvän. Se merkitsisi yli 60 kilometrin tuntinopeudella lentäviä tuhkaa, kiviä ja kaasuja.

Taal sijaitsee noin 70 kilometrin päässä 1,8 miljoonan asukkaan pääkaupunki Manilasta. Manilan Ninoy Aquinon kansainvälinen lentokenttä on suljettu tulivuorenpurkauksen aiheuttaman tuhkapilven johdosta.

Viranomaiset sulkivat kouluja Manilassa ja sen lähialueilla.

Taal on yksi maailman pienimmistä tulivuorista. Se on purkautunut viimeksi vuonna 1977. Se sijaitsee saarella, joka puolestaan sijaitsee keskellä Taal-järveä. Viranomaiset varoittavat tulivuorenpurkauksen mahdollisesti aikaansaamasta vulkaanisesta tsunamista.

Esikoislapseni opetti minulle elämästä enemmän kuin kukaan muu. Ehkä siksi hänet kannatti hankkia, vaikka epäonnistuin äitiydessä pahemman kerran.

En selviytynyt vanhemmuuden minimihaasteesta.

En kyennyt pitämään lastani hengissä.

Esikoistyttöni Tekla muutti elämäni, toi valon ja ilon. Hän oli lapsi, joka näki lävitseni. Lapsen kanssa et voi teeskennellä olevasi muuta, mitä olet. Lapseni havainnoi ihmisiä ilman tulkintoja ja hänen havaintonsa olivat tarkkoja. Lapsen mieli on puhdas ja kirkas, lapset syntyvät maailmaan hyvinä ja erottavat luonnostaan hyvän pahasta. Teklan mielestä eläimiä ei saanut satuttaa eikä syödä. Lapseni suusta sain kuulla totuuden niin itsestäni kuin maailmasta.

Tekla oli oman tiensä kulkija ja hyväksyi muutkin sellaisina kuin he olivat. Hän opetti muitakin kuin minua. Isovanhemman moittiessa sotkuista kotiamme, hän huomautti napakasti: Älä sinä pappa piittaa, millaista meillä on. Tämän jälkeen pappa ei ole kertaakaan kommentoinut kotiamme ja pyrin itsekin olemaan puuttumatta toisten asioihin.

Tekla oli hyvin sosiaalinen lapsi. Opin häneltä, miten otetaan kontaktia ihmisiin ja ollaan heistä kiinnostuneita. Hänellä oli laaja ystäväjoukko niin aikuisia kuin lapsiakin. Tässä lapsessa koin vahvasti Kahlil Gibranin ajatuksen: Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. Tekla kuului muille ihmisille, maailmalle, huomiselle, ei yksin minulle.

Tekla oli huumorintajuinen lapsi, joka keksi sanaleikkejä ja väänsi asioita hassusti. Lastenklinikalla hän huijasi psykologiakin huumorillaan. Hän oli juuri saanut hirvittävän syöpädiagnoosinsa ja psykologi kuuli, että lapsi sanoi ”voi että” ja totesi saman uudelleen empaattisesti. Tyttö kihersi, että mä muuten pyysin vettä!

Hän myös keksi ihmisille lempinimiä. Yksi hoitavista lääkäreistä sai lempinimen Taskurapu, joka oli väännetty hänen nimestään. Toiselta lääkäriltä Tekla sai iskulauseen, joka elää perheessämme edelleen: Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto! Lapseni tykkäsi lautapeleistä ja oli kilpailuhenkinen. Hän tosin tuli leppoisammaksi sairautensa myötä ja antoi välillä pikkusiskojensa voittaa.

Lapsellani oli myös kyky haltioitua, omista ja muiden esityksistä, luonnon pienistä ja suurista ihmeistä. Liian usein aikuiset ovat tämän kyvyn menettäneet ja maailmasta tulee tylsä paikka.

Kysyin Teklalta päivittäin hänen vointiaan ja hän vastasi aina, että hänellä on kaikki hyvin. Lapseni oli kiitollinen siitä, mitä hänellä oli eikä murehtinut sitä, mikä häneltä puuttui.

Kun laitoin ruokaa keittiössä ja Tekla istui tyynyjen varassa olohuoneen lattialla, kysyin, nostaisinko hänet keittiön puolelle. Hän vastasi: Äiti, enhän mä ole yksin, Vimpulahan on mun kanssa! Tosiaan, koiramme oli liimautunut tytön kainaloon.

Liikuttavimmat sanat, mitkä hän sanoi ennen kuolemaansa, olivat:  Kiitos äiti, että synnytit minut.

Viimeisten päiviensä aikana Tekla oli käytännössä liikuntakyvytön. Kun kysyin häneltä, miltä hänestä tuntuu nyt, kun ei enää voi kävellä, hän katsoi minua vilpittömän hämmästyneenä ja vastasi iloisesti: Äiti, mun vasen käsihän toimii! Hän pystyi vielä hieman nostamaan tätä kättään. Liikuttavimmat sanat, mitkä hän sanoi ennen kuolemaansa, olivat: Kiitos äiti, että synnytit minut.

Hän myös totesi, että teillä on sitten suuri suru, kun hän on kuollut. Niin totta ja niin murheellista edelleen.

Lapseni oli kuollessaan viisas ja väsynyt, elämästä kyllänsä saanut. Hän koki itsensä aidosti hyvin vanhaksi, olihan hän paljon vanhempi kuin pikkusiskonsa. Hän koki myös osaavansa jo kaiken, mitä elämässä tarvitsi osata: puhua, laulaa, piirtää, laskea sataan, kirjoittaa oman nimensä. Koska olimme käyneet talutusratsastuksessa, hän koki osaavansa myös ratsastaa. Hän ei verrannut taitojaan muihin, korkeintaan pikkusiskoihinsa, jotka hädin tuskin osasivat mitään. Hänen elämänsä ei ollut vajaa tai liian lyhyt, hän eli täyden elämän, täyttä elämää.

Vaikka lapseni on kuollut, voin vilpittömästi sanoa, että lapset ovat parasta, mitä elämä on minulle antanut.

Hän olisi jo 19-vuotias, millenium-tyttöni, vuonna 2000 syntynyt. Minulle Tekla ei kuitenkaan ole muisto, jotain kauan sitten tapahtunutta vaan elävä lapsi, lihaa ja verta, todellinen. En ole menettänyt häntä, hän on vahvasti läsnä jokaisessa päivässäni. Tekla ei ole imperfekti, jotain joka oli, vaan preesens, yhä läsnä oleva. Hän on rakas lapseni tänäänkin, puhun hänestä ja hänelle päivittäin.

Ja vaikka lapseni on kuollut, voin vilpittömästi sanoa, että lapset ovat parasta, mitä elämä on minulle antanut. Siksi on jotenkin surullista, jos Teklan ikäluokka, työelämään astuvat nuoret naiset kokevat niin syvää huolta tai ilmastoahdistusta, etteivät halua lainkaan lapsia.

Toki allekirjoitan näkemyksen, että maailmassa on liikaa ihmisiä. Suomessa syntyvyys on alentunut viimeisen sadan vuoden aikana. Mielestäni suomalaisten nuorten naisten harteille ei pidä asettaa velvoitetta lisääntyä, mutta ei myöskään kaikkia maailman ympäristöongelmia.

Olen kokenut olevani enemmän saamapuolella lasten myötä. Oman lapsen myötä ihminen saa ikään kuin uuden mahdollisuuden. Voit elää uudelleen oman lapsuutesi ja ymmärtää omia vanhempiasi.

Lapsen vilpitön rakkaus omiin vanhempiinsa on eheyttävää. Halu tehdä lapsia on myös biologista ja kuuluu normaaliin elämän kulkuun. Elämän jatkuvuus luo rauhan ja elämällä on tarkoitus. Lapsi karsii itsekkyyttä ja opettaa elämään tässä hetkessä. Opit itsekin katsomaan maailmaa uteliaasti, lapsen silmin. Elämään tulee iloa ja naurua. Lapset ovat tehneet minusta onnellisemman ja uskoakseni hieman paremman ihmisen, mitä olisin ilman heitä.

Leena Vilkka

Kirjoittaja on Helsingin NNKY:n toiminnanjohtaja ja KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry:n puheenjohtaja.

Aiheesta voi keskustella 13.01. klo 23.00 asti.

Lue myös

Leena Vilkan kolumni: Lapset pelastavat maapallon – ihmisen asema ja arvo on ajateltava uudelleen

Jani Kaaron kolumni: Merkintöjä lasten syöpäosastolta

Onko susien ilmaantuminen pihapiiriin niiden poikkeavaa tai uutta käyttäytymistä?

Ei, jos katsotaan, miten susien käyttäytyminen on muuttunut 1900-luvun kuluessa. Tohtorikoulutettava Heta Lähdesmäen väitöskirjassa käydään eri aineistojen pohjalta läpi, miten sudet viime vuosisadalla liikkuivat ja miten ihmiset niihin suhtautuivat.

Kulttuurihistorian alaan kuuluvan väitöksen näkökulma on ihmistieteellinen eläintutkimus, jossa eläimet ja ihmiset arvioidaan tasavertaisina toimijoina. Aiemmat aiheeseen liittyvät tutkimukset käsittelevät usein susien ja ihmisten välisiä konflikteja.

Tuore tutkimus ei ole suden puolustuspuhe, vaan se käy läpi sekä sadassa vuodessa muuttuneet että samana pysyneet käsitykset ja suden asemaan vaikuttaneet muutokset.

– Isoin muutos suden yhteiskunnallisessa asemassa on suojelun alkaminen. Syntyi myös uusia käsityksiä siitä, missä susi voi elää, Heta Lähdesmäki sanoo.

Viime vuosisadan alussa susien määrä Suomessa oli varsin vähäinen. Sen ajan eläintieteellisissä kirjoissa kuvataan susien käyttäytymistä ja elinalueita niin, että ne viihtyvät tiheissä metsissä ja erämaissa, mutta etenkin talvisin ne tulevat toistuvasti ihmisten lähelle.

– Varsinkin 1900-luvun puolivälin jälkeen aletaan epänormalisoimaan tätä lähelle tulemista, tutkija sanoo.

Termi häirikkösusi yleistyi, kun suojelu tiukkeni. Susien suojelu alkoi 1970-luvulla osittaisella rauhoituksella ja tiukkeni EU-jäsenyyden myötä 1990-luvulla.

Kun susia ei enää voitu vapaasti tappaa, piti yksilöidä tietyt tapettavat sudet epänormalisoinnin kautta, tutkimus kuvaa.

Sutta pidettiin myös ihmisen vihollisena ja vahinkoeläimenä. Itärajan yli Suomeen tulleita susia taas käsiteltiin venäläisinä tunkeilijoina. Mielikuvat vahvistuivat voimakkaasti 1900-luvun kuluessa.

Kuollut susi, paras susi?

Lähdeaineiston pohjalta Heta Lähdesmäki on päätellyt, ettei tappaminen ole paras ratkaisu susien aiheuttamiin ongelmiin. Väitöstyön lähteinä ovat lait, tilastot, riistanhoidon tutkimus- ja eläintieteellinen kirjallisuus sekä sanoma- ja aikakauslehtikirjoitukset.

Vaikka nykyinen tiukka ja byrokraattinen suojelu on ongelmallista, niin sama ongelmallisuus toistuu silloin, kun suden sai vapaasti tappaa viime vuosisadan alkupuolella.

– Jos tappaminen olisi ratkaissut kaikki ongelmat, niin yhteiskunta tuskin olisi luonut vahinkojen korvausjärjestelmää, Heta Lähdesmäki arvioi.

Nykyinen hyvin kärjistynyt susikeskustelu on osaksi suojelun synnyttämää ja saanut susien vastustajat nimeämään eläimet häiriköiksi.

Susien hävittäminen koko pitäjästä oli aiemmin tavoiteltua, mutta missään vaiheessa Suomen susia ei saatu kokonaan häviämään kaikilta alueilta. Käsitys miltei sukupuuttoon hävinneestä sudesta syntyi ehkä Länsi- ja Etelä-Suomessa, missä niitä ei tavattu kuin satunnaisina harhailijoina.

Lisääntyviä susipareja kuitenkin säilyi Suomessa ainakin Lapin perukoilla ja myöhemmin susia tuli itärajan takaa Venäjältä. Susi ei siis missään vaiheessa kokonaan kadonnut Suomesta.

Missä on susiraja?

Käsitys susista korpimetsien asukkeina syntyi ja vahvistui 1900-luvun kuluessa. Siihen liittyi romanttinen kuva koskemattomasta luonnosta, mihin ihminen ei ollut vaikuttanut – näin siitäkin huolimatta, että yhteiskunnan kehitys johti siihen, ettei viime vuosisadalla koskemattomia erämaita juuri enää ollut.

Syntyi kuitenkin käsitys maata halkovasta susirajasta, jonka itäpuolella susien olisi suotavaa pysyä, vaikkei niistä sielläkään erityisesti pidetty.

Susirajan ylittäneistä eläimistä haluttiin päästä eroon ja varsin nopeasti esimerkiksi Turun liepeille Lietoon 1920-luvulla ilmaantunut urossusi ammuttiin. Samoin kävi Hämeeseen 1950- ja 70-luvuilla vaeltaneille susille. Nämä satoja miehiä liikkeelle saaneet susijahdit herättivät myös närkästystä.

Susiraja-käsitys syntyi osaksi median vaikutuksesta, mutta se luotiin Lähdesmäen mukaan myös konkreettisesti tappamalla etelään tulleet sudet. Mielikuva susirajasta elää edelleen, vaikka uusia susireviirejä on syntynyt lähelle asutuskeskuksia.

– Poissaolon korostamisen ja läsnäolon epänormaaliuden avulla voitiin tarvittaessa perustella susien tappamista ja poissa pitämistä, Heta Lähdesmäki toteaa väitöstyössään.

Susien määrä on ollut vuosia jatkunut kiistelyn aihe. Vuonna 1972 pohjoismaiset luonnonsuojelujärjestöt arvioivat Pohjoismaissa olevan yhteensä vain 15 sutta, mutta seuraavana vuonna susitutkija Erkki Pulliainen arveli Suomessa olevan jopa yli kaksikymmentä sutta.

Pulliaisen mukaan talven 1972–1973 aikana tapettiin ainakin kymmenen sutta ja koko vuonna 1973 ainakin 18 yksilöä.

Susi rauhoitettiin poronhoitoaluetta lukuunottamatta vuonna 1973. Kaatolupia myönnettiin silti, jos sudet aiheuttivat vahinkoja. Kanta kasvoi 1980-luvulle tultaessa arvioiden mukaan jopa 300 suteen, mutta tästäkin kiisteltiin tuttuun tapaan.

Luonnonsuojelijoiden mukaan Suomessa metsästettiin tuolloin eurooppalaisittain uhanalaisia suurpetoja. Sama perustelu on edelleen ollut käytössä, koska EU:n luontodirektiivin mukaan susi vaatii vieläkin suojelua.

Tiukimmat suojelumääräykset tulivat voimaan, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin 1990-luvulla.

Missä sudet saavat elää?

Sudet ovat viime vuosisadan lopulla levinneet uudelleen läntiseen ja eteläiseen Suomeen. Samaan aikaan media on yhä uudelleen nostanut esiin susien Turun seudulla tekemät lapsisurmat 1800-luvun lopulla. Tämä on ollut omiaan lisäämään susipelkoa ja -vihaa, mutta myös puolustuspuheita susien vaarattomuudesta nykyihmisiä kohtaan.

Tohtorikoulutettava Heta Lähdesmäen mukaan Turun lapsisurmat ovat jääneet kulttuuriseen muistiin traumaksi, jota toistetaan ja muistellaan.

Suden ja ihmisen suhteessa on tutkijan mukaan jotain niin haastavaa, että näitä tapauksia aina muistellaan.

– Ajatus siitä, että ihminen on myös kaloreita ja voisi olla saaliseläin, on ihmisillle jotain kamalaa ja järisyttävää, Lähdesmäki miettii.

Epäilemättä ajatus suden suuhun joutumisesta ei miellytä ketään. Tämän takia susialueilla järjestetään edelleen lapsille koulukyytejä ja metsässä liikkuminen vähenee.

Suhtautuminen suteen kuvaa kuitenkin myös yhteiskunnan muuttumista. Jos ennen 1800-luvun loppua susia pidettiin hallitsemattomina luonnonvoimina, niin käsitys muuttui viime vuosisadalla. Susia ajateltiin voitavan hallita niin hyvässä kuin pahassa.

Tämän ajattelun mukaan susia voidaan suojella, susikantaa hoitaa ja päättää, missä susi voi olla. Tuorein suden kannanhoitosuunnitelma julkaistiin viime syksynä.

Taustalla Lähdesmäki näkee hyvinvointivaltioajattelun, jonka mukaan ihmisen ei tarvitse pelätä omassa arjessaan. Luonto nähdään usein yhteiskunnan jatkeena, jolloin ajatellaan, että luontoa voi säädellä kuten ihmisten yhteiskuntaa. Mutta voidaanko luontoa ja luonnonvaraisia eläimiä hallita, sillä ne eivät noudata ihmisten sopimia sääntöjä ja lakeja.

Sudet kuitenkin voidaan nähdä vallankäyttäjinä, kun ne ilmaantuvat jollekin alueelle saalistamaan ravintoa. Tällöin ne vaikuttavat alueen ihmisiin, elinkeinoihin ja ehkä myöhemmin jopa lainsäädäntöön.

Nykyään tutkimus myös kuvaa susien älykkyyttä ja tunteita esimerkiksi pennuistaan huolehtivina vanhempina. Ne osoittavat myöskiintymystä saman lauman jäseniä kohtaan.

FM Heta Lahdesmäen väitöskirja Susien paikat. Ihminen ja susi 1900-luvun Suomessa tarkastetaan 18. tammikuuta Turun yliopistossa. Se on julkaistu Jyväskylän yliopiston Nykykulttuuri-julkaisusarjasssa, mutta on avoimesti luettavissa netissä puolen vuoden kuluttua.

Lue myös:

Susi sai saaliiksi 21 lasta – Tapahtuneesta on yli sata vuotta, mutta me pelkäämme yhä

Mikä susissa mietityttää? 8 kysymystä ja vastausta susista

Metsästäjä: Sudenkaatolupia tarvitaan – oikeustieteilijä muistuttaa tiukoista lupaehdoista

Ministeriö: Poronhoitoalueelle ei kaivata lisää susia

Pihoissa liikkunut susi ammuttiin Sukevalla – yritettiin karkottaa, mutta palasi takaisin

Suden ja ihmisten välejä yritetään parantaa miljoonahankkeella – susikantojen arvioinnin pitäisi tehostua, uusi eräpartio liikkeelle

Tukholman keskustassa Östermalmin kaupunginosassa on sattunut voimakas räjähdys. Räjähdys sattui asuinkerrostalossa, eikä sen syytä toistaiseksi tiedetä.

Aftonbladet-lehden mukaan useita asuntoja on evakuoitu. Toistaiseksi viranomaiset eivät ole löytäneet henkilövahinkoja. Räjähdys vaurioitti useita lähialueen autoja, kun kerrostalosta tippui sen myötä osia autojen päälle.

Räjähdys tapahtui Gyllenstiernsgatanilla lähellä Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:tä sekä Suomen suurlähetystöä.

Myös Uppsalan keskustassa sattui yön aikana räjähdys. Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n mukaan räjähdys sattui paikallisen ravintolan edustalla.

Suomen kansainvälisesti tunnetuin korumerkki Lapponia Jewelry lakkautetaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Asian vahvistaa lehdelle Kalevala Korun toimitusjohtaja Kirsi Paakkari.

Kalevala Koru on omistanut Lapponia Jewelryn vuodesta 2005. Lakkauttaminen liittyy Kalevala Korun brändistrategian uudistukseen, jossa yhtiön korut kootaan kolmeen erilliseen linjaan Kalevala-brändin alle.

Yksi syy lakkauttamiseen on toimitusjohtajan mukaan se, että Kalevala Korun kokoisessa yhtiössä rahat eivät riitä erillisten tuotemerkkien pitämiseen elinvoimaisena.

Lapponian tunnetuimpiin koruihin kuuluu Planetaariset laaksot, joka nähtiin vuonna 1977 George Lucasin Tähtien sota -elokuvassa prinsessa Leian kaulassa. Korun valmistus jatkuu Kalevalan tuotemerkin alla.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei allekirjoita turvallisuusneuvonantajansa puheita mahdollisista tulevista neuvotteluista Iranin kanssa. Trumpin mukaan hänelle on yhdentekevää, haluaako Iran neuvotella.

Trumpin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Robert O'Brien totesi aikaisemmin Fox News -kanavan haastattelussa, että Trumpin hallinnon "maksimaalinen painostuskampanja" Irania vastaa toimii. Näin ollen maalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä neuvottelemaan Yhdysvaltain kanssa, totesi O'Brien.

Pian haastattelun jälkeen Trump viittasi Twitterissä O'Brienin antamaan haastatteluun ja kirjoitti:

– Itse asiassa minua ei voisi vähempää kiinnostaa, haluavatko he neuvotella. Se on täysin heistä kiinni, mutta ei ydinaseita, eikä protestoijien tappamista, presidentti kirjoitti.

Trump oli aiemmin varoittanut Irania surmaamasta mielenosoittajia, jotka ovat protestoineet maan hallintoa vastaan matkustajakoneen alasampumisen vuoksi. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan Iranin marraskuun mielenosoituksissa kuoli yli 300 ihmistä. Tuolloin ihmiset protestoivat muun muassa bensiininhinnan korotusta vastaan.

Pompeo tuomitsi tuoreet irakilaistukikohtaan tehdyt raketti-iskut

Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo puolestaan tuomitsi Twitterissä Irakin armeijan tukikohtaan sunnuntaina tehdyt raketti-iskut.

Pompeo tviittasi olevansa tyrmistynyt tiedoista ja vaati Irakin itsemääräämisoikeutta loukkaavien iskujen loppumista.

Tämänhetkisten tietojen mukaan al-Baladin tukikohtaan iski sunnuntaina kahdeksan rakettia. Neljä irakilaista haavoittui iskussa. Uutistoimisto AP:n mukaan osa raketeista osui tukikohdassa olevaan ravintolaan.

Myös Yhdysvalloilla on ollut tukikohdassa sotilaita, mutta suurin osa heistä on evakuoitu alueelta jo aiemmin.

Iskun tekijästä ei vielä ole tietoa. Aikaisemmin Yhdysvallat on syyttänyt vastaavista iskuista Irakissa toimivia Iranin tukemia ryhmiä.

Viime viikolla Iranin vallakumouskaarti iski al-Baladin ja Erbilin tukikohtiin Irakissa. Iskut eivät vaatineet henkilövahinkoja.

Lisää aiheesta:

Lentokoneen tuhoamisen aiheuttamat mielenosoitukset jatkuvat Iranissa – mellakkapoliisit ryhmittyneet Teheranissa

Kuntalaisilta perittävä kuntavero muodostaa vain osan kuntien tuloista. Lisäksi kunnat saavat valtionosuuksia peruspalvelujensa rahoitukseen. Valtionosuudet muodostavat keskimäärin viidenneksen kuntien tuloista. Tänä vuonna yhteensä 9,3 miljardia euroa.

Keskimäärin valtionosuutta jaetaan Manner-Suomessa tänä vuonna 1 691 euroa per asukas, nousua viime vuoteen keskimäärin 123 euroa asukasta kohden.

Eniten valtionosuudet nousevat Pelkosenniemellä eli 404 euroa per asukas. Nurmeksen 1 208 euron nousu johtuu kuntaliitoksesta Valtimon kanssa.

Eniten laskee Hyrynsalmen valtionosuus. Laskua on 396 euroa asukasta kohden. Miinus johtuu syrjäisyystekijän laskentavirheen korjaamisesta.

Ääripäät Utsjoki ja Kauniainen

Kuntien väliset erot valtionosuuksissa ovat valtavia. Eniten saa Utsjoki. Myös Salla ja Puolanka kuuluvat kärkisaajiin. Vähiten taas saa Kauniainen, 9 euroa per asukas, eli käytännössä ei juuri mitään.

Tasausjärjestelmän ansiosta Utsjoki, Salla ja Puolanka saavat siis yli 620-660 kertaa enemmän kuin Kauniainen. Silti Kauniaisista löytyy ymmärrystä tilanteelle.

– Tilanne eri puolilla Suomea on tosi erilainen: on muuttotappiokuntia, ikärakenteet ja sairastavuuskertoimet vaihtelevat. On iäkästä, sairaampaa väkeä, mistä seuraa paljon kuluja. Ymmärrämme, että tasausjärjestelmä on oltava olemassa, jotta peruspalveluita pystytään tarjoamaan koko maassa, sanoo Kauniaisten kaupunginjohtaja Christoffer Masar.

Kauniaisten naapuri Helsinki saa tänä vuonna 44-kertaisesti Kauniaisten valtionosuuden. Lähinaapuri, isoveli Espookin kuittaa valtionosuuksia 40 kertaa enemmän per asukas kuin Kauniainen.

– Siihen on sinällään selkeät syyt. Kauniaislaisilla on verotulot keskimäärin paremmat kuin espoolaisilla. Siitä aiheutuva verotulojen tasaus on tehnyt sen, että meillä on hyvin pieni valtionosuus, Masar kertoo.

Kokonaissummina tarkasteltuna eniten valtionosuuksia saavat Tampere, Oulu ja Turku, vähiten Kauniainen, Kaskinen ja Kustavi. (Juttu jatkuu taulukon alapuolella).

Alle liitetystä taulukosta voit näppärästi tarkistaa oman tai muun kunnan valtionosuuden tälle vuodelle. Voit myös järjestää taulukon kunnittain korkeimmasta valtionosuudesta alhaisimpaan ja päinvastoin klikkaamalla sarakkeen yläreunaa. Lisäksi taulukon voi järjestää muutoksen suuruuden perusteella.

Saamelaisuus nostaa

Korkeimmat valtionosuudet/asukas menevät Lappiin ja Kainuuseen sekä Pohjois-Savoon. Niissä valtionosuus muodostaa ison osan kunnan kaikista tuloista, esimerkiksi Ranualla se on noin 60 prosenttia.

Utsjoen tuloista valtionosuus on reilut 40 prosenttia tänä vuonna.

– Utsjoen kunta on hyvin valtionosuusriippuvainen. Omat kunnan verotulot ovat 5 miljoonaa euroa, toimintatuotot 4,5 miljoonaa euroa ja valtionosuudet 7,3 miljoonaa euroa vuodessa. Valtionosuus on hyvin merkittävässä osassa Utsjoen talousarviota ja talouden järjestämistä, sanoo kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio.

Suomen pohjoisimman kunnan valtionosuuksia korottavat erityisesti syrjäisyys ja saamelaisuus.

– Yksi iso meno-osuus on se, että me järjestämme täällä kaikki palvelut varhaiskasvatuksesta perusopetukseen, lukioon ja tietysti sotepalveluihin kahdella kielellä eli suomen ja saamen kielellä, koska Utsjoen kunta on Suomen ainut saamelaisenemmistöinen kunta, Tieva-Niittyvuopio sanoo.

– Se on tietysti merkittävä menoerä ja näitten palvelujen järjestämiseen valtionosuutta todella tarvitaan.

Tieva-Niittyvuopio ei kuitenkaan hyväksy ajatusta, että Utsjoki olisi valtion elättämä kunta kaukana pohjoisessa.

– Mainitsen esimerkkinä Utsjoella käydyn rajakaupan. Se katsotaan vienniksi ja on merkittävin Utsjoen elinkeinoista. Jos saisimme pitää rajakaupasta kertyvät arvonlisäverot, eikä niitä tarvitsisi tilittää valtiolle, saisimme sitä kautta enemmän rahaa, kuin saamme nyt valtionosuuksina, Tieva-Niittyvuopio vertaa.

Talous kohtuukunnossa

Taloudellisesti niin Kauniaisilla kuin Utsjoellakin pyyhkii kohtuullisesti.

– Ei voi sanoa että menee loistavasti, mutta toki Kauniaisilla on parempi tilanne, jos verrataan yleiseen kuntien taloustilanteeseen, joka on tällä hetkellä todella haastava, Masar vertailee.

Masarin mukaan Kauniaisten 2019 tulos painuu alijäämäiseksi. Aiempina vuosina tulokset ovat olleet kohtalaisen hyviä.

Sen sijaan Utsjoen kunnan talous on Tieva-Niittyvuopion mukaan todella hyvällä mallilla.

– Olemme niitä harvoja kuntia, jotka tekevät positiivista tulosta. Me on tehty viimeiset kahdeksan vuotta positiivista tulosta. Verotulot ovat olleet nousussa ja matkailu kehittyy hyvää vauhtia, Tieva-Niittyvuopio heruttaa.

Kasvu jakoperusteeksi

Utsjoki on tyytyväinen nykyiseen valtionosuusjärjestelmään.

– Syrjäisyys, saamelaisten kotiseutu ja kaksikielisyys otetaan vahvasti huomioon valtionosuudessa. Niiden ansiosta pystymme järjestämään kuntalaisille hyvät peruspalvelut, Tieva-Niittyvuopio toteaa.

Kauniainen lisäisi valtionosuuden jakoperusteisiin uuden elementin: kasvun.

–Myös kasvu maksaa. Kun tulee muuttovoittoa ja uusia asukkaita, täytyy investoida kiinteistöihin, rakentaa tai laajentaa päiväkoteja, kouluja, infraa, teitä. Pitää palkata lisää henkilökuntaa ja pystyä tarjoamaan palveluita kuntalaislle. Kaikki se myös maksaa, Masar sanoo.

Masarin mukaan pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat ovat pitäneet tärkeänä, että valtionosuusjärjestelmässä otettaisiin huomioon myös kasvun vaatimat investoinnit.

– Ei voida vain katsoa sairastavuuskertoimia tai ikärakennetta. Jos tulee kasvua, se vaatii myös vastaavan rahoituksen. Kasvu pitää jollain tavalla tuoda yhdeksi palaseksi valtionosuusjärjestelmään, Masar vaatii.

Tällä hetkellä hallituksella ei ole aikeita rukata valtionosuusjärjestelmää mihinkään suuntaan.

Keskustele aiheesta kello 22:een saakka!

Lue myös:

Kaisa Juuso: Kuntien valtionosuusjärjestelmä on uudistettava – "Siihen täytyisi olla oma määräraha valtion budjetissa"

Skolioosi, autoimmuunisairaus SLE, munuaisten vajaatoiminta, elinsiirto ja syöpä johtivat siihen, että Julia Määttä jäi eläkkeelle 22-vuotiaana.

Oulussa asuva Määttä on työkyvyttömyyseläkkeellä ja saa Kelan maksamaa eläkettä. Eläkeläisenä hän on ollut pari vuotta. Määttä on tilanteeseensa tyytyväinen.

– Eläkepäätös tuli vähän yllätyksenä, mutta samalla se oli helpotus taloudellisesti. Nyt tiedän, mistä saan rahaa elämiseen, kun en pysty tekemään töitä.

Määtän kaltaisten alle 25-vuotiaiden eläkeläisten määrä kasvaa Suomessa. Vuoden 2018 lopussa 16–24-vuotiaita eläkeläisiä oli 7 454 eli 1,33 prosenttia ikäluokasta. Vuotta aiemmin osuus oli 1,27 prosenttia.

Lukumääräisesti nuorten eläkkeensaajien määrä ei ole kovin suuri.

Suunta on kuitenkin huolestuttava. Keskeisin syy nuorten eläkkeelle jäämiseen ovat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt, sanoo Kelan tutkimuspäällikkö Karoliina Koskenvuo.

– Nuorten eläkeläisten määrä kasvaa, vaikka tilanteeseen on kiinnitetty viime vuosina paljon huomiota ja esimerkiksi kuntoutuspalveluihin on satsattu.

Eniten nuorten eläkkeelle jäämistä lisäävät psyykkisen kehityksen häiriöt, ja esimerkiksi ADHD näkyy tilastoissa. Sen sijaan masennus on suhteellisen harvoin syy kaikista nuorimpien työkyvyttömyydelle, mutta heidänkin määränsä kasvaa.

Lukumääräisesti eniten nuoria siirtyy eläkkeelle älyllisen kehitysvammaisuuden vuoksi.

Määtän tavoin fyysisten oireiden vuoksi eläkkeelle päätyy vain pieni joukko nuoria. Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi eläkkeellä oli vuonna 2018 alle 20 nuorta.

Määttä on opiskellut merkonomiksi ja haaveillut asiakaspalvelutyöstä. Se ei kuitenkaan onnistu, sillä hän ei pysty seisomaan tai istumaan pitkiä aikoja, ja toisaalta runsas ihmisten kohtaaminen altistaisi erilaisille sairauksille.

– Vastustuskykyni on heikko, ja tavallinenkin flunssa kestää todella pitkään. En halua olla koko ajan sairaana.

Pehmolelujen jakaminen korvaa työtä

Julia Määtän sairastelu alkoi jo lapsena. Skolioosi ja autoimmuunisairaus SLE todettiin vuonna 2007, kun Määttä oli 12-vuotias. SLE aiheutti munuaisten vajaatoiminnan, elinsiirto tehtiin vuonna 2011.

Elinsiirron vuoksi Määtällä on hylkimisenestolääkitys, joka puolestaan aiheutti Burkittin lymfooman eli nopeasti leviävän imukudossyövän. Se todettiin vuonna 2017.

– Syövästä oli löydöksiä lantiossa, reisissä ja selkärangassa. Jos se olisi ehtinyt levitä aivoihin, olisin jo kuollut.

Syöpähoidot auttoivat onneksi nopeasti, ja nyt kontrollikäyntejä sairaalassa on pystytty jo harventamaan. Määttä joutuu kuitenkin elämään syövän varjossa koko elämänsä, sillä hylkimisenestolääkitys altistaa 25 eri syövälle.

Määtän elämä on pyörinyt sairauksien ympärillä, joten hän ei koskaan ehtinyt päästä kunnolla kiinni työelämään. Hän ei osaa verrata, millaista elämä terveenä voisi olla.

Kun työt tai opiskelut eivät rytmitä arkea, Määtälle sisältöä elämään on tuonut hyvän mielen levittäminen. Hän kerää lahjoituksena pehmoleluja, joita jakaa eteenpäin lapsille. Sitä hän voi tehdä omien aikataulujensa ja jaksamisensa ehdoilla.

– Valmistumisen jälkeen stressasin, mikä juttuni on ja mihin pystyn. Sitten keksin tämän. En tiedä, onko tämä elämäni tarkoitus vai jokin muu asia.

Määtän kodin eteisessä odottaa kymmenen jätesäkillistä pehmoleluja. Tällä hetkellä niitä on kertynyt jo 558 kappaletta. Kesällä pehmolelut löytävät tiensä eteenpäin, kun Määttä kavereineen pukeutuu satuhahmoiksi ja jakaa niitä paikallisessa puistossa.

Kesän tuleva tapahtuma on jo kolmas, kun Määttä ilahduttaa lapsia. Ensimmäisellä kerralla jaettiin ilmapalloja ja viime kesänä satoja pehmoleluja. Määttä on myös lukenut lapsille kirjastossa satuhahmoksi pukeutuneena.

– Haluan jakaa iloa muille, sillä olen saanut sitä hyväntekeväisyydestä myös itse.

Määttä pääsi syöpähoitojensa jälkeen vuonna 2018 Disneylandiin Brother Christmasin kautta. Hän on aina pitänyt Disneyn satuhahmoista ja keräilee niitä edelleen.

Tulevaisuudessa Määttä haluaisi päästä matkustamaan, mutta pienen eläkkeen vuoksi se on vaikeaa. Hän sanoo rahan riittävän välttämättömyyksiin, mutta siitä on vaikea säästää.

– Pitäisi yrittää löytää keinoja saada lisää rahaa, mutta en vielä tiedä kuinka.

Suomessa ei kannusteta osatyökykyisiä työntekoon

Kelan tutkimuspäällikkö Karoliina Koskenvuon mukaan nuorena eläkkeelle jääminen tarkoittaa usein eläkeläisköyhyyttä. Eläke on kuitenkin taloudellisessa mielessä parempi ratkaisu kuin esimerkiksi työmarkkinatuki.

Nykyinen sosiaalitukijärjestelmä on kankea, eikä kansaneläkettä saavien ole mahdollista saada osatyökyvyttömyyseläkettä.

– Nuorten eläkeläisten joukossa on niitäkin, jotka ovat kouluttautuneita, mutta heidän on erittäin vaikea päästä edes osittain töihin. Tämä olisi hyvä ymmärtää sosiaaliturvaa uudistaessa.

Nuorten on tälläkin hetkellä mahdollista jättää eläkkeensä niin sanotusti lepäämään ja kokeilla työskentelyä, mutta käytännössä vain harva tekee niin, Koskenvuo sanoo.

– Eläke voi olla lepäämässä enintään kaksi vuotta ja jos ansiorajat ylittävä työskentely jatkuu, eläke päättyy.

Työtuloja voi olla reilu 800 euroa kuukaudessa ennen kuin eläke jää lepäämään.

Toisaalta isoin ongelma on siinä, ettei Suomessa juuri ole työpaikkoja osatyökykyisille. Eikä yrityksiä kannusteta palkkaamaan heitä.

– Siihen tarvitaan myös työelämän puolelta tapahtuvia asennemuutoksia, että miten saataisiin työnantajia ottamaan osatyökykyisiä töihin. Tämä on tärkeä kysymys.

Harva eläkepäätöksen saanut nuori pääsee työelämään

Julia Määtälle eläkepäätös tarkoittaa todennäköisesti sitä, että hän ei tule koskaan tekemään päätoimista palkkatyötä. Eläke on pysyvä eikä sen tarvetta arvioida uudelleen, mikäli Määttä ei sitä itse pyydä tai hänen työtulonsa ylity.

Karoliina Koskenvuo sanoo, että käytäntö on osin ongelmallinen.

– Asia on ikään kuin ratkaistu, kun nuori saa eläkepäätöksen. Nuoret kokevat osin tämän myös ongelmana, eivätkä kaikki halua eläkettä, sillä he tietävät sen lopullisuuden.

Vain harva eläkepäätöksen saanut nuori pääsee enää mukaan työelämään.

Tarkkoja lukuja asiasta ei ole, mutta osviittaa saa Pauliina Mattila-Holapan väitöstyöstä (Helsingin yliopisto). Sen mukaan vain viidennes alle 35-vuotiasta mielenterveyden häiriön vuoksi määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneista pystyi palaamaan takaisin työelämään.

Koskenvuon arvion mukaan alle 25-vuotiaiden osalta määrä on vielä paljon pienempi.

Keskustele aiheesta kello 22:een saakka!

Fiskars aikoo vähentää noin 220 toimihenkilöä maailmanlaajuisesti. Suomessa uhan alla on enintään 60 työpaikkaa. Myymälä-, tehdas- ja jakelukeskushenkilöstö ei ole Suomen yt-neuvottelujen piirissä.

Fiskars perustelee yt-neuvotteluja organisaatiorakenteensa uudistamisella ja tehokkuuden parantamisella. Yhtiö on käynnistänyt konserninlaajuisen uudelleenjärjestelyohjelman, jonka tarkoituksena on vähentää kuluja.

– Liiketoimintaympäristömme muuttuu edelleen. Rakennamme yrityksen tulevaisuutta ja keskitymme entistä selkeämmin kuluttajiin strategisten prioriteettiemme mukaisesti, sanoo toimitusjohtaja Jaana Tuominen tiedotteessa.

Fiskars tavoittelee ohjelmalla 20 miljoonan euron vuosittaisia nettokustannussäästöjä. Ohjelman odotetaan päättyvän vuoden 2021 loppuun mennessä.

Lue myös:

Fiskars suunnittelee henkilövähennyksiä