Elisan talokohtaisiin laajakaistoihin lisänopeutta tarjonneet puhelinmyyjät ovat järjestelmällisesti valehdelleet asiakkailleen, kertoo Ilta-Sanomat.

Lehden mukaan myyntipuheissa väitetyt valitukset laajakaistojen toimimattomuudesta ja hidastelusta ovat olleet myyjien itsensä keksimiä. Puheen jälkeen myyjä on tarjonnut asiakkaalle lyhyeksi aikaa nopeampaa, pian maksulliseksi muuttuvaa yhteyttä.

Todellisuudessa valituksia ei ole tullut ja hidasteluväitteet ovat olleet keksittyjä.

Elisan kuluttajaliiketoiminnasta vastaava johtaja Jukka Lehto myöntää lehden haastattelussa valehtelun ja virheet ja pyytää tekoa anteeksi.

– Suomeksi sanottuna myyjä on valehdellut. Ei siitä pääse mihinkään. Olemme toimineet väärin ja käsi pystyyn, Lehto sanoo.

Elisan tytäryhtiön myyjiä – lankaan menneitä jopa satoja

Valehteluun syyllistyneet myyjät ovat Elisan kokonaan omistaman Enia Oy:n palveluksessa ja puhelinmyyntiä on tehty Pohjois-Suomen myyntiyksiköstä koko Suomen alueelle.

Selvitysten mukaan myyntipuheissa valehtelu on jatkunut jo pitkään ja asiaa alettiin selvittää vasta Ilta-Sanomien nostettua se esille.

Elisan oman arvion mukaan valheellisen myyntipuheen nielleitä asiakkaita voi olla kymmeniä, jopa satoja, kuluttajaliiketoiminnasta vastaava Elisan Jukka Lehto kertoo.

Nyt Elisa aikoo käydä läpi kaikki myyntiin liittyvät nauhat.

Lehto kertoo, että ansaan langenneilla asiakkailla on mahdollisuus saada rahansa takaisin.

Ilta-Sanomien artikkelissa ihmetellään myös sitä, että Elisa kertoo nauhoittavansa kaikki puhelut laaduntarkkailun vuoksi. Nyt puheluja alettiin kuunnella vasta lehden yhteenoton jälkeen.

Suomalaisen politiikan muuttuminen entistä nopeatempoisemmaksi tuo lisää valtaa presidentille, arvioi Ylen Ykkösaamussa vieraillut presidentti Tarja Halonen.

Suomessa nähtiin viime vuonna poikkeuksellisen tuulinen politiikan vuosi, kun sekä Juha Sipilän (kesk.) että Antti Rinteen (sd.) hallitukset erosivat. Halonen näki tämän merkkinä politiikan muuttumisesta epävakaammaksi, mikä korostaa entisestään presidentin valtaa.

– Se tuo presidentille siinä mielessä valtaa, että hän on kuitenkin tehtävässään kuusi vuotta, Halonen sanoi.

Toisaalta nykytilanne korostaa myös presidentin vastuuta ilmapiirin rauhoittamisessa. Siinä Sauli Niinistön kaltainen rauhallinen luonne on Halosen mukaan hyvä presidentin tehtävässä.

Hän antoi pyyhkeitä medialle, josta on tullut presidentin mielestä "tavattoman paljon kiihkeämpi ja nopeatahtisempi".

"Voisi mennä huonomminkin"

Halonen oli Suomen presidentti vuosina 2000–2012. Toiselle kaudelle siirtyessään hän puolusti presidentin vahvaa asemaa, jotta virassa voisi toimia yhteiskunnallisena arvovaikuttajana ja instituutiona.

Hallitukset vaihtuivat tuolloinkin, mutta viime vuonna nähdyn kaltainen epävakaus on silti toista luokkaansa. Ylen Ykkösaamussa Haloselta kysyttiin, pitäisikö muuttuneessa tilanteessa lisätä myös presidentin valtaoikeuksia.

– Antaa nyt lakien olla, Halonen sanoi.

Rinteen jälkeen Suomen pääministerinä aloitti Sanna Marin (sd.), joka jatkoi edeltäjänsä hallituspohjalla ja -ohjelmalla. Tätä presidentti Halonen piti "parempana tuloksena kuin monessa muussa maassa".

– Voisi mennä huonomminkin. Nyt pystytään kokoamaan erilaisista palasista suhteellisen johdonmukaista politiikkaa. Pidän peukkuja pystyssä, että tämä koalitio pysyisi kasassa niin pitkään, että tuloksia tulisi, Halonen sanoi.

"Tälläkö sitä Haaviston presidentinvaalia koetetaan kammeta"

Halonen otti kantaa myös al-Holin leirillä olevien suomalaisten tilanteeseen. Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) on saanut viime kuukausina kovaa kritiikkiä sen jälkeen, kun hänen epäiltiin painostaneen virkamiestä ja menneen al-Hol-järjestelyissä pidemmälle kuin valtioneuvoston linjauksen perusteella osattiin odottaa.

Presidentti kertoi Ykkösaamussa hänen sympatiansa olevan al-Hol-uutisoinnissa Haaviston puolella. Halonen näki yhtäläisyyksiä nykyisen keskustelun ja jalkaväkimiinat kieltäneen sopimuksesta nousseen kritiikin välillä. Hän oli ulkoministerinä vuosina 1995–2000, kun sopimusta valmisteltiin.

– Silloinkin oli diplomaatteja, joilla oli hyvin voimakas käsitys siitä, mikä on oikein ja mitä pitää tehdä.

Hän korosti, että ministerin ja virkamiesten erimielisyyksissä "lakia pitää noudattaa kummaltakin puolelta". On kuitenkin ongelmallista, jos poliittisesta päätöksestä vastaavat virkamiehet, eikä eduskunnalle vastuussa oleva ministeri.

– Minun ystävistäni osa on kysellyt, että tälläkö sitä Haaviston seuraavaa presidentinvaalia koetetaan kammeta.

"Maalittaminen on raukkamaista"

Nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö, on tuonut useaan otteeseen esille huolensa suomalaisen keskustelukulttuurin kärjistymisestä. Halonen ymmärtää seuraajansa näkökannan: hänestäkin ajatus "kunniallisen ihmisen käytöksestä" on muuttunut.

– Suoraan puhuminen, rohkea asioiden edistäminen – kyllä sitä voi tehdä. Mutta on vaikea katkaista tulvaa, joka tulee siitä kun aletaan kohdistaa vihaa tiettyyn ihmiseen tai tiettyyn ihmisryhmään.

• Lue myös: Rikostutkintaan päätyneiden rasististen nettikirjoitusten määrä romahti
• Lue myös: Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia

Viime aikoina on keskusteltu paljon myös maalittamisesta. Sillä tarkoitetaan yleisimmin toimintaa, jossa kaivetaan kohteeksi otetusta henkilöstä tai hänen läheisistään tietoja ja käytetään niitä häirintään. Esimerkiksi Lakimiesliitto haluaisi maalittamisen rangaistavaksi.

Halonen sanoi Ykkösaamussa pitävänsä maalittamista raukkamaisena. Hän ei kuitenkaan lähtenyt arvioimaan, tulisiko sitä kriminalisoida.

– Vanha sääntö rikosoikeudesta on, että se kieltää ei-toivottavat käyttäytymismallit, mutta ei pysty sanomaan, että "rakasta" tai "käyttäydy kunnolla". Niitä pitää pystyä edistämään ilman, että teemme vastakkaisen käyttäytymismallin rikoslailla kielletyksi.

Halonen vieraili Ylen Ykkösaamussa lauantaina. Voit katsoa ohjelman klikkaamalla jutun pääkuvana olevaa videota.

Timo Soini tuli julkisuuteen viime viikolla yli puolen vuoden tauon jälkeen. Hän oli kirjoittanut populismia käsittelevän pamfletin, joka pohjasi osin hänen vanhaan graduunsa.

Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Soini paistatteli mediassa kokonaisen päivän, osan seuraavaakin.

Helsingin Sanomien politiikantoimittaja Marko Junkkari ihmettelee, miten Soini onnistui luomaan ohuella kirjaläpyskällään näin massiivisen mediaspektaakkelin.

– Soini määritteli itse pelikentän ja pystyi pitämään pelin sillä, Junkkari toteaa.

Timo Soini kirjoitti kirjan, jossa ei käsitellyt mokiaan tai puolueen hajoamista.

Itse kirja ei tuo populismikeskusteluun mitään lisää. Soini lähinnä toisteli iskulauseita, joita hän on moneen kertaan sanonut aiemminkin, Junkkari toteaa.

– Timo Soini ei katolisena miehenä suostunut antautumaan rippiin. Hän ei kertonut, miksi asiat menivät niin totaalisen pieleen vuonna 2017 kun puolue hajosi. Hän ei suostunut näkemään mitään vikaa itsessään. Kirja on semmoinen minä minä Timo Soini ja kaikki meni todella hyvin. Median kannalta Soini on hankala. Hänestä ei saa mitään otetta, Junkkari sanoo.

Anu Koivunen ja Marko Junkkari olivat vieraina Ylen aamun media-aiheisessa Viimeinen sana -keskustelussa lauantaina. Voit katsoa keskustelun klikkaamalla ylläolevaa kuvaa. Tästä haastattelusta osa on tehty puhelimitse ennen ohjelmaa.

Soini sai valtavan mediahuomion – joka hiipui nopeasti

Timo Soini sai esiintyä asiantuntijana ja hänen annettiin kertoa oma näkemyksensä sekä perussuomalaisten kehityksestä että politiikasta tänään, Anu Koivunen pohtii. Hän sai valtavasti mediatilaa ja häneen suhtauduttiin vanhana valtiomiehenä. Toisaalta huomio kuivui nopeasti.

Junkkari on samoilla linjoilla.

– Ei ole kuin vuosi siitä, että Timo Soini oli ulkoministeri. Hänen ei siis pitäisi olla mikään kaukainen historian hahmo. Outoa, miten hän kuitenkin onnistui kuulostamaan historian reliikiltä. Hän on alle vuodessa siirtynyt aktiivipolitiikosta historian alaviitteeksi, Junkkari toteaa.

– Onko medialla jonkinlainen kummallinen nostalginen kaipuu Soinin aikoihin, jolloin perussuomalaiset olivat vielä lähempänä politiikan perinteistä valtavirtaa? Junkkari kysyy.

Junkkarin mukaan oli täysin perusteltua, että Timo Soinin paluu julkisuuteen sai paljon huomiota. Soini oli pitkään merkittävä poliitikko, perussuomalaisten puheenjohtaja ja entinen ulkoministeri. Ongelma oli, että miehellä ei ollut mitään uutta sanottavaa.

Soini ei suostu keskusteluun, sanoo Anu Koivunen

Timo Soini kertoi tuttuja juttuja ja puhui itsestään. Toimittajat yrittivät kysyä, mutta Soini ei suostunut keskusteluun, Anu Koivunen toteaa. Median tehtävä on haastaa Soinin tarina, Koivunen painottaa.

Hän antaa esimerkin: Soini viittasi Puolaan siinä, kuinka populistit voivat säilyttää kannatuksen hallituksessa. Kukaan ei kuitenkaan tarttunut täkyyn.

Ilta-Sanomat tosin kirjoitti: Soinin nykyiseltä ihannevaltiolta vaikuttaa Puola, jossa katolilaiskonservatiivinen Laki- ja oikeuspuolue pitää valtaa. Keinot vallan betonoimiseksi herättävät huolta läntisessä Euroopassa, mutta eivät Soinissa.

Koivusen mukana toimittajien suhtautumisessa Timo Soiniin on masokistista nautiskelua.

– Soini nauttii avoimesti siitä, että hän pyörittää toimittajia. Ja toimittajat ovat että "no niin, taas me mentiin halpaan". Se on siinä mielessä harvinaista. Ei kenenkään muun poliitikon kanssa puhuta samalla tavalla, Koivunen sanoo.

Hän korostaa, että Timo Soinilla on ollut iso merkitys: hän on ollut tuomassa Suomeen isoa politiikan murrosta.

– Mutta Soinin mediasuhteessa on jotain poikkeuksellista. Siinä naureskellaan vallan ja riippuvuuden äärellä. Toimittajan näkökulmasta Soini on täydellinen populismin edustaja.

Koivusen mukaan Soini sai paistatella mediassa "hyvänä populistina", joka erosi Euroopan oikeistopopulisteista ja oli Vennamon perillinen. Soinin johtamat perussuomalaiset olivat suomalaisia erillispopulisteja. Mutta sitten valtaan tulikin Halla-aho, josta ei voinut sanoa samaa, Koivinen sanoo.

Katso aiemmat Viimeinen sana -jaksot Yle Areenassa.

Hampurilaisketju Hesburgerin perustaja Heikki Salmela vakuuttaa, että hänestä on tullut oikeasti jonkinmoinen ympäristöaktivisti. Herätyksen hän kertoo saaneensa työn myötä.

– En aluksi oikein ymmärtänytkään, että olisin niin kovin paljon luonnosta kiinnostunut. Se lähti luonnostaan siitä, että yritimme tehdä taloudellisesti asioita, ja säästää esimerkiksi energiaa, sanoo Salmela.

Omien sanojensa mukaan hänellä on ollut "joku uskomaton vimma" kirjoittaa ympäristöasioista muun muassa Facebookissa. Ei liene yllätys, että läheskään kaikki eivät ole purematta nielleet Salmelan teesejä.

Heikki Salmela kiertää kysymyksen siitä, onko omatunto alkanut kolkuttaa.

– Menneet on menneitä, ja nyt pitäisi nähdä elämä eteenpäin ja mitä voisimme tehdä.

Esimerkillisyys voi poikia uutta bisnestä

73-vuotias Heikki Salmela sanoo nähneensä luonnon tuhoutumisen, ymmärtämättä sitä aikoinaan itsekään.

Hän on usein kertonut tarinaa, kuinka pikkupoikana näki ahventen uiskentelevan kymmenen metrin syvyydessä Airistolla. Nyt Turun edustan merenselällä näkee hädin tuskin viiden sentin syvyyteen.

– Meidän pitäisi kaikkien nyt ymmärtää, että olemme todellisten asioiden kanssa tekemisissä. Ei pidä kuitenkaan lähteä syyttelemään toinen toisiamme, yritetään vain tehdä asiat paremmin.

Hallituksen puheenjohtaja Heikki Salmela muistuttaa ketjun tehneen jo vuosia töitä esimerkiksi kierrätyksen tehostamisen eteen. Firman tuottamasta jätteestä on tehty niin työasuja kuin ravintolakalusteitakin.

– Tämä saattaa kuulostaa viherpesulta, mutta se ei taatusti ole sitä.

Uusissa tuotantolaitoksissa on haettu kestävän kehityksen mukaisia menetelmiä aurinkoenergiasta biologiseen vedenkäsittelyyn.

– Meillä on juuri valmistunut ympäristöystävällinen kalankasvatusyksikkö Riikaan, Latviaan. Tulemme osoittamaan, että pystymme kasvattamaan kalaa täysin ympäristöystävällisesti.

Salmela sanoo tavallaan ymmärtävänsä heitä, joiden mielestä on aivan sama, mitä pienessä Suomessa tehdään suurvaltojen saastuttaessa surutta. Se ei kuitenkaan hänestä ole kestävä argumentti.

– Meillä on Suomessa vähän sellainen fiilis, että ei se minun pissi mutta tuo naapurin kusi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja mielestäni meidän pitäisi olla esimerkillisiä, mutta ei meidän pidä olla tyhmiä.

Esimerkillisyys voi poikia uutta liiketoimintaa, kun Suomessa kehitettyä ympäristöteknologiaa saadaan kaupaksi ulkomaille.

Kolme miljoonaa kiloa lihanomaisia tuotteita

Viime aikoina Hesburger on pitänyt esillä kysymystä, voiko hampurilaisketju luopua lihasta. Vastaus riippuu asiakkaista.

– Emme tule missään nimessä ohjaamaan ja pakottamaan ihmisiä luopumaan mistään. Meidän pitää myydä sellaisia tuotteita, joita asiakkaamme haluavat.

Tavoitteekseen ketju ilmoittaa, että vuonna 2030 puolet myydyistä suolaisista tuotteista, ranskanperunat poislukien, olisi lihattomia. Viime vuonna osuus oli noin kuusi prosenttia.

Heikki Salmelan mukaan taannoin toteutettu ensimmäinen vege-kampanja ylitti odotukset kolminkertaisesti. Toisaalta miestä on sosiaalisessa mediassa kutsuttu niin ilmastovouhottajaksi kuin oman bisneksensä tuhoavaksi toivottomaksi tomppeliksi.

Kaarinaan valmistuneen uuden tehtaan myötä vege-tuotteiden valikoima monipuolistuu ja tuotantomäärät moninkertaistuvat. Lihankorvikkeita valmistuu muun muassa härkäpapu-, herne-, soija- ja vehnäproteiinista.

Hes-Pron tehdas tuottaa "lihanomaisia" tuotteita kolme miljoonaa kiloa vuodessa. Siitä miljoona kiloa tulee Hesburgerin käyttöön, loput HKScanille. Yhtiöt kertoivat yhteistyökuviosta viime vuoden lopulla.

– Tähän asti lihattomat tuotteet ovat olleet hirveän kalliita, mutta nyt on päästy lähemmäs lihan hintaa. Se ei ole enää rahakysymys, sanoo Salmela.

Heikki Salmela kritisoi erilaisia tukijärjestelmiä ja ruoan hinnoittelua, jolla ei ole mitään tekemistä markkinatalouden kanssa. Itse 55 vuotta yrittäjänä toiminut Salmela huomauttaa viljelijöiden olevan suomalaisen yrittäjyyden perusta.

– Harmittaa viljelijöidemme puolesta, että maataloudesta on pitkälti tehty tukien kanssa eläjiä. Mielestäni se on yrittäjyyden kannalta nöyryyttävää. Heidän pitäisi saada tuotteistaan oikea hinta. Silloin on myös mielekästä tehdä hyviä tuotteita, ja ennen kaikkea ympäristöystävällisesti.

Viljelijöiden hän toivoisi hakevan kasvua uusista lajikkeista, jotta kotimaista raaka-ainetta riittäisi kasvipohjaisiin proteiinituotteisiin.

Tuotekehitys on jatkuva työsarka

Piakkoin lanseerattavan kasviproteiinipihvin tuotekehitys on ollut vuosia jatkunut ja miljoonia euroja sitonut prosessi.

Ensimmäiset kokeilut viime vuosikymmenen alkupuolella eivät olleet kovin rohkaisevia. Pihvit levisivät käsiin. Nyt tuote alkaa olla kasassa, mutta kehitystyö on jatkuvaa.

Heikki Salmela on ottanut vastaan Vegaanihaasteen eli viettänyt lihatonta tammikuuta. Kasviproteiinipihvit ovat haasteen aikana tulleet tutuiksi, jos eivät sitä ennen olleet.

– Ei voi sanoa, että ne olisivat sataprosenttisesti lihan makuisia tai oloisia. Mutta ovat ne lihansyöjälle oiva vaihtoehto. Kun pääsemme vielä eteenpäin raaka-aineen ja proteiinin tuntemuksessa, se on kova juttu, sanoo Salmela.

Kuukauden vegekuurilla pannu on tirissyt siihen tahtiin, että vaimo on toppuutellut toisinaan.

– Olen kotikeittiössämme näitä tuotoksia viimeisen kahdeksan vuoden aikana vääntänyt ja keitellyt, ja hän jo jossain mielessä väsyy keittiön siivoamiseen. Yritän kyllä siivota jälkeni, mutta en kuulemma tee sitä riittävän hyvin.

Heikki Salmela muistuttaa vielä kertaalleen, että kasvi- ja ympäristöintoilulla ei ole tarkoitus syyllistää lihansyöjiä.

– Taatusti kun vegekuurini on ohi, syön kunnon entrecôten melkein ensimmäisenä päivänä.

Lue lisää:

Ilmastonmuutos tiedostetaan hampurilaisketjuissakin – kasvisruokaan panostetaan, mutta asiakkaiden ehdoilla: "Myymme, mitä he haluavat"

Lillukanvarsia, sanoo Hesburger-mies mehupillin kieltämisestä – Heikki Salmela verottaisi raskaasti kaikkea saastuttavaa

Hesen tarina alkoi nakkikioskista

Työntekijäliitoista väläytellään jo toiveita valtakunnansovittelijan vaihtamisesta. Työntekijäpuolelta arvostellaan valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalaa erityisesti siitä, että hän ei ota lainkaan kantaa liittokierroksen suurimpaan kiistakysymykseen eli kilpailukykysopimuksen mukana tulleisiin 24 palkattomaan lisätyötuntiin.

Piekkalan mukaan työantaja- ja työntekijäliittojen tehtäviin kuuluu neuvottelutoiminta, ja heidän on ensijaisesti haettava ratkaisuja.

Piekkalalla ei katsota olevan riittävästi auktoriteettia ratkaisemaan osapuolten riitoja, eikä hänen tasapuolisuuteensa luoteta. Työntekijä- ja työnantajaliitot toisensa jälkeen marssivat ulos valtakunnansovittelijan toimistosta ratkomaan riitansa keskenään.

– Tämä vain toistuu ja toistuu, että hän potkii osapuolet ovesta ulos jatkamaan sitä prosessia, jonka takia ne (osapuolet) ovat ylipäätään tulleet ovesta sisälle, kuvailee yksi STT:n haastattelemista työmarkkinalähteistä.

Piekkalan toiminnan uskotaan ennakoivan isoja ongelmia myös siinä vaiheessa, jos kunta-alan neuvotteluita päättyy ilman sopimusta maaliskuun lopussa.

– Hän on ilmoittanut, että siihen (24 tuntiin) hän ei koske. Se on aika monessa pöydässä se ongelma-asia, joten silloin osa sovittelua ei oikein onnistu. Hän on ottanut linjan, että ei puutu asioihin, jotka on sovittu työehtosopimukseen. No, kaikki asiathan on sovittu työehtosopimukseen. Jos sovittelumekanismi ei ota kantaa tes-asioihin, niin mihin se ottaa kantaa, kysyy toinen STT:n haastattelemista työmarkkinalähteistä.

– Se on ihan sama kuin että taitoluistelutuomari sanoisi, ettei hän arvostele taitoluistelua ollenkaan, mutta siinähän luistelette, sanoo eräs lähde STT:lle.

STT on haastatellut useita työntekijä- ja työnantajaliittojen edustajia.

"Osapuolten tehtävänä on hakea ratkaisuita ensisijaisesti itse"

Lain mukaan valtakunnansovittelijan on ryhdyttävä toimeen riidan sovittelemiseksi, jos työtaistelutoimia on ilmoitettu.

Piekkalan mielestä osapuolten on haettava ensisijaisesti itse ratkaisunsa. Hän sanoo toivovansa, että sopimusosapuolet "voisivat hoitaa sen tehtävän, joka sopimusosapuolille kuuluu".

– Meillä on palkatut neuvottelijat niin työnantaja- kuin työntekijäliitoissakin. Heidän tehtäviinsä kuuluu neuvottelutoiminta. Heidän tehtävänsä on ensisijaisesti hakea ratkaisuita, Piekkala sanoo STT:lle.

– Jos otan työntekijöiden toiveiden mukaisesti 24 tuntia pois työehtosopimuksesta, kun työnantaja vastustaa sitä, niin sitten minun pitäisi tehdä vastavuoroisesti samanarvoisia poistoja työntekijäpuolelta, hän perustelee sitä, ettei koske kikyihin.

Hänen mukaansa sovittelija ei voi lähteä rakentamaan mitään sovintoehdotusta ennen kuin osapuolilla on käsitys siitä, miten riita rajataan.

Ennen pestiään valtakunnansovittelijana Piekkala toimi Kirkon työmarkkinalaitoksen työmarkkinajohtajana. Hän sanoo, että tuolloin neuvottelijana hän pyrki itse ratkaisemaan ongelmat.

– Enkä niin, että laitan ne sovittelutoimiston tai sovittelujärjestelmän ratkaistavaksi.

Hänen mukaansa valtakunnansovittelijana hän yrittää viestinnällään tukea liittojen neuvottelijoita hakemaan yhdessä vaihtoehtoja.

– Heillä on paras osaaminen sopimusten suhteen hakea niitä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

"Sovittelija istuu työnantajapuolen myssy syvällä päässä"

Suomessa on ollut tapana, että valtakunnansovittelija tulee vuorotellen työntekijöiden ja työnantajien puolelta. Piekkala tulee työnantajien puolelta. Työntekijäliittojen edustajien mielestä tähän saakka vuorottelujärjestelmä on ollut toimiva, tuli sovittelija kummasta leiristä hyvänsä.

– On ollut toimiva. Instituutioon on kyllä edelleen luottamusta, mutta se ei koske sitä juuri nyt hoitavaa henkilöä, sanoo eräs haastateltavista.

Lähtökohtaisesti neuvotteluosapuolet välttelevät sovittelijaan turvautumista ja pyrkivät löytämään keskenään ratkaisunsa.

– Tällä hetkellä on kyllä poikkeuksellisen suuri pyrkimys siihen, että missään tapauksessa sovittelijan luo ei jouduttaisi, työntekijäpuolelta luonnehditaan.

Työntekijäleiristä puuskahdetaan, että välillä sovittelussa tuntuu, että ollaan lastentarhassa.

Erään haastateltavan mukaan sovittelija istuu työnantajapuolen myssy niin syvällä päässä, että hän on kykenemätön tekemään sellaista sovintoratkaisua, joka voisi molemmille osapuolille jotenkin käydä.

– Hän menee ihan puhtaasti työnantajan mukaan. Ei ole koskaan ollut kokemukseni kenestäkään sovittelijasta, että hän uskoo vain toista osapuolta, ihmettelee yksi haastateltavista.

Piekkala sanoo, ettei voi vastata kysymykseen työantajapuolen suosimisesta ennen kuin tietää, mikä siihen on perusteena.

Kaikki ovat naulanneet kantansa jo etukäteen

Erityisesti ihmetellään sitä, miksi Piekkala ei toimi kuten yleensä sovittelijat eli hae ratkaisua välimaastosta. Koska hän ei näin tee, hän ei nauti kunnioitustakaan, sanotaan työntekijäliitoista.

Yhden työmarkkinalähteen mukaan työnantajaliitot tietävät, että sovintoehdotukset hylätään, jos kiky-tunnit ovat mukana.

– He yrittävät ilmeisesti säästellä Vuokon arvovaltaa, eivätkä laita häntä edes kirjoittamaan sellaista sovintoehdotusta, missä kikyt ovat mukana.

STT:lle on kuvailtu, että sovittelujärjestelmä on rikki eikä valtakunnansovittelija pysty tekemään sovintoehdotusta, joka menisi läpi.

Piekkala heittää pallon toiselle puolelle.

– On yksi iso kysymys, että onko neuvottelujärjestelmämme toimiva, Piekkala sanoo.

Piekkalan mukaan ongelma on se, että osapuolet ovat naulanneet kantansa ja ilmoittaneet ne jo julkisuuteen.

– Kun molemmat osapuolet ovat ilmoittaneet, että he eivät liiku tästä. Tämä tulee varmasti vaikeuttamaan näitä neuvotteluita.

Piekkala itse sanoi jo valtakunnansovittelijana aloittaessaan, että häneltä on turha tulla hakemaan liittokierroksen avannutta alaa korkeampia palkankorotusprosentteja. Tämä on ärsyttänyt työntekijäpuolella laajasti.

Työnantajien mielestä sovittelija on velvollinen vahtimaan yleislinjan toteutumista.

"Työntekijäpuoli ajaa sovittelijalle asioita, joita sovittelija ei voi ratkaista"

Työntekijäliitoilta heruu Piekkalalle myös kehuja. Hänen kerrotaan olevan taitava laskemaan ja hahmottamaan asioita. Hän käyttää myös ilmeisen mielellään fläppitaulua.

– Hän piirtää mielellään siihen fläppitaululle, ja hän saa sen riidan kuvattua todella upeasti, mutta sitten kun riitaa pitäisi lähteä hoitamaan, niin siitä ei vain tule yhtään mitään. Hänellä ei ole sellaista auktoriteettia ja sellaista uskottavuutta, että se menisi maaliin.

STT:n haastattelemien työnantajaliittojen edustajien mukaan valtakunnansovittelijan toiminnassa ei ole mitään vikaa. Heidän mielestään Piekkalaa pyritään työntekijäpuolelta kyseenalaistamaan ja painostamaan sen takia, että saataisiin itselle parempia sopimuksia.

Myös työnantajien edustajien mukaan kiky-kiista on syy siihen, että riitoja ei onnistuta ratkaisemaan sovittelijan luona.

– Kysymys on siitä, lähteekö valtakunnansovittelija yksipuolisesti ottamaan pois jonkin pykälän työehtosopimuksesta. Jos se on toisen osapuolen esitys, niin yleensähän haetaan, että löytyykö jotain maaperää osapuolten tavoitteista, sanoo yksi työnantajaliittojen edustajista.

Yhden työnantajalähteen mukaan työntekijäpuoli ajaa sovittelijalle asioita, joita sovittelija ei voi ratkaista.

– Ammattiyhdistysliike on ilmoittanut yhtenä rintamana, että heidän kynnyskysymyksensä uusien tes-sopimusten tekemiselle on kiky-tuntien poistuminen. He esittävät tämmöisen ennennäkemättömän uhkavaatimuksen työehtosopimusten rakenteiden muuttamisesta. Se ei ole asia, jonka valtakunnansovittelija voi ratkaista, vaan se on neuvottelukysymys, sanoo eräs työnantajapuolen edustaja.

Keskinäisissä neuvotteluissa ne ongelmat kuitenkin ratkeavat?

– Pakko ne on ratkaista jossain vaiheessa. Mutta tämä kierros menee pilalle tämän ammattiyhdistysliikkeen kiky-kiihkon takia, eli se tässä on suurimpana riskinä, että työehtosopimusten rakenteiden uudistaminen ja oikeasti kehittäminen jää tämmöisen yhden ideologisen kiistan varjoon.

Vaikeutta lisää puhdas liittokierros

Piekkala painottaa useaan otteeseen, ettei Suomessa ole pakkosovintoa. Tätä korostetaan myös työnantajapuolelta.

– Sovittelija ei voi ratkaista kiistaa, kun meillä ei ole pakkosovintoa. Eli sovittelija voi tehdä sovintoehdotuksen, jonka osapuolet joko hyväksyvät tai hylkäävät, Piekkala sanoo.

Piekkalan mukaan meneillään olevat neuvottelut ovat sen takia vaikeat, että kyseessä on puhdas liittokierros eli kukin liitto neuvottelee omat työehtosopimuksensa. Hän sanoo, että kierroksella on lisäksi se ominaisuus, että mukana on keskitetyn palkkaratkaisun ominaisuuksia. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat kilpailukykysopimuksen, jonka jatkoa nyt ratkotaan liittokohtaisissa neuvotteluissa.

“Hyvät matkustajat, täällä kapteeni Esko Kaukiainen. Olemme juuri päässeet ilmaan Seutulasta. Nousemme nyt matkalentokorkeuteen, joka on tällä Málagan lennolla 3 000 metriä. Kohteessa paistaa aurinko ja ihmiset ovat iloisella mielellä. Lentoaika on 8 tuntia. Toivotan teille oikein hyvää matkaa.”

Esko Kaukiainen, 86, avaa silmänsä. Hän päättää ajatusmatkan ja kuulutuksen, jollaisia on kertonut matkustajille tuhansia kertoja. Lentokoneen ohjaamon, kirkkaana helottavan auringon ja pilvenhattaroiden sijaan edessä avautuu hänen oma olohuoneensa Tuusulassa. Kaukiainen ei ole istunut lentokoneen ohjaimissa vuosikymmeniin.

Tänä päivänä Espanjan aurinkoon lentää liki puolet lyhyemmässä ajassa kuin Kaukiaisen uran alkuaikoina, eikä matkustamossa käryä tupakka. Kyytikin on tasaisempaa ja Alppien yli voidaan lentää vaivatta. Muistot hymyilyttävät 1950-luvulla ensimmäiset matkustajalentonsa lentänyttä perämiestä, josta tuli myöhemmin kapteeni.

Suomalaisten lentomatkailun historia on suhteellisen lyhyt. Kaukiaisen uran alkutaipaleella sodan läpikäyneitä pohjoisen asukkaita vasta kannustettiin ihailemaan maailman ihmeitä. Nyt puhutaan, että suomalaistenkin tulisi vähentää lentomatkojaan. Viime vuonna ihmisten suihin vakiintui termi lentohäpeä, flygskam.

Silti matkustajamäärät kasvavat. Vuonna 2018 Finnair pääsi ennätykselliseen 13,3 miljoonaan matkustajaan. Se tarkoittaa 11 prosentin kasvua verrattuna aikaisempaan vuoteen. Ilmailumuseon mukaan vastaavia kasvulukuja nähtiin 1960- ja 1970-luvulla lentomatkustamisen voimakkaan yleistymisen vuosina.

Suomessa ilmailun kehittymisestä voidaan kiittää muun muassa Karhumäen veljeskatrasta. Keski-Suomen Multialta kotoisin olevat ja Jyväskylän Keljossa toimintansa aloittaneet Karhumäet rakensivat ensimmäisen lentokoneensa kotipirtissään. He olivat isossa roolissa ilmavoimien konekaluston huollossa sota-aikana ja myöhemmin lennättivät suomalaisia ympäri maailman.

Millaista lentäminen oli ennen sen arkipäiväistymistä? Miten matkustajalentoliikenteen pioneeriajan muistavat ne, jotka kuuluivat Karhumäki Airwaysin, myöhemmin Kar-Airin, miehistöön?

Lähtöselvitys on tehty. Ota mukava asento. Matkalla kohtaamme uutterat Karhumäen veljekset ja große lieben, suuren rakkauden. Lisäksi nautimme muutaman konjakkihömpsyn liikaa, ostamme neilikoita koko matkustamohenkilökunnalle, eikä onnettomuuksiltakaan vältytä. Tämä on lento historiaan ja takaisin.

Kesäöitä lentokonehallissa

Monet ilmailun käytössä olevat sovellutukset ja lentokoneen osat ovat saaneet alkunsa yksittäisten harrastajien kokeilujen tuloksena. Niin Karhumäetkin tekivät: yrittivät, erehtyivät ja sitten yrittivät vielä kerran kovempaa.

Niilo Karhumäen isä toivoi pojastaan pappia. Sen sijaan poika tähysi taivaalle. Hän unelmoi aivan oikealla lentokoneella kurvaamisesta korkeuksiin.

Kun Tampereella vietettiin 1919 teollisuuskaupungin valtauksen ensimmäistä muistopäivää, suojeluskuntalaisten joukossa seisonut Niilo Karhumäki karkasi paraatijoukoista katsellakseen lähistölle laskeutuneita lentokoneita.

Karhumäki oli kulkenut koko pienen ikänsä isänsä mukana maatalous-, puu- ja metallitöissä. Kotonaan Keljossa hän hankki kaiken mahdollisen kirjallisuuden ja painetut lehdet, jotka kertoivat ilmailusta. Kolme vuotta myöhemmin Niilo Karhumäki pääsi ilmailuvoimiin, muttei kuitenkaan lentokoneiden ja lentämisen pariin, kuten olisi halunnut. Kesäöinä hän istui lentohalleilla koneiden ohjaamoissa ja tutki niiden monimutkaista rakennetta.

Samoihin aikoihin Suomessa ryhdyttiin harjoittamaan säännöllistä lentoliikennettä ja alkunsa sai muun muassa myöhemmin valtion omistukseen siirtynyt Aero O/y, joka tunnetaan nykyisin nimellä Finnair. Sen ensimmäisenä toimintavuonna 1923 kuljetettiin 269 matkustajaa. Matka Helsingistä Berliiniin kesti tuolloin kokonaiset 24 tuntia virolaisen lentoyhtiön Aeronautin siivin.

Niilo Karhumäen lentounelma toteutui viimein vuonna 1924. Hän pääsi suojeluskuntalaisille järjestetylle reserviohjaajakurssille ja pääsi lentämään ensimmäisen yksinlentonsa. Kurssin päätteeksi hän rysäytti omin päin käyttämänsä Caudron C.60 -koneen järvenjäähän, muttei lannistunut, vaan päätti nöyränä korvata valtiolle ja Suomen ilmailulle aiheuttamansa vahingon.

Heti kotiin päästyään Karhumäki aloitti koneen rakentamisen Keljon talon pirtissä ja houkutteli veljensä Valton sekä muutaman ystävänsä rakennuspuuhiin. Perheen äiti Lyydi lahjoitti koneen siipimateriaaliksi lakanoita ja valmisti siipineulokset ompelukoneellaan. Isä katsoi vierestä ja piti huolen, ettei mokoman harrastuksen pariin aleta ennen auringonlaskua.

– Poikien isä, eli oma isoisäni, piti puuhastelua turhana. Talon työt oli tehtävä ensin ja sitten vasta sai hullutella, Niilo Karhumäen poika Pekka Karhumäki kertoo.

Kevättalvella 1925 päästiin koelentämään kotipirtissä valmistunutta yksipaikkaista urheilukonetta, nimeltään Karhu 1.

Alamäki ja Wrightin veljestenkin käyttämä vinssikatapultti saivat koneen kyllä ilmaan, mutta riemu kesti hetken – oikeastaan muutaman metrin verran, koska moottorin teho loppui kesken.

Vuosi testilennon jälkeen oli uuden yrityksen aika. Koneessa oli nyt Harley Davidsonin kahdeksanhevosvoimainen HD 24 FE -moottori Niilon suojeluskunnalta ostamasta moottoripyörästä. 25. maaliskuuta 1926 voitiin merkitä virallisesti Karhumäkien lentotoiminnan alkamispäiväksi.

Myöhemmin koneita rakennettiin lisää ja puurtaminen siirtyi pirtistä kanalaan. Karhu 2:lla lennettiin jo Jyväskylän kaupungin yllä ja Karhumäen poikien puuhastelua hulluna pitäneet ja sille naureskelleet saivat opetuksen. Keskisuomalainen kirjoitti toukokuussa 1927:

“Ja vappuna saivat kaupunkimme ja lähiseudun asukkaat nähdä sen ihmeen, että oman kylän poika lensi omatekoisella koneella liidellen juhlivan kaupungin yllä ja siten lisäten vappuriemua.”

– Alkuvaiheessa riskit olivat suuria. Ei ollut tietoa kaikista materiaaleista tai voimista, joita lentokoneeseen kohdistuu. Ahkeralla työllä ja opiskelulla sekä tiedon kerryttämisellä veljekset onnistuivat välttämään haaverit, Pekka Karhumäki sanoo.

Voimakkaasti kasvavan ilmailun vuoksi viranomaiset alkoivat valvoa 1920-luvun lopulla siviililentotoimintaa.

Veljesten toiminta laajeni ja muuttui yhä tavoitteellisemmaksi. Henkilökuntaa palkattiin, koneita rakennettiin lisää ja järjestettiin yleisölennätyksiä sekä ilmavalokuvausta. Verstaalla syntyi lentokoneiden osia: esimerkiksi kellukkeita Moth-lentokoneita varten. Koska rahat olivat vähissä, pajalla alettiin valmistaa myös veneitä.

Niilo Karhumäki alkoi opettaa lentämistä. Hänen ensimmäisestä oppilaastaan, neiti Helvi Marttilasta, tuli myöhemmin hänen puolisonsa sekä lastensa äiti. Helvi Marttila oli myös ensimmäinen lentokoulutuksensa aloittanut nainen Suomessa.

Liiketoiminnan voimistuttua perustettiin toiminimi Veljekset Karhumäki.

Elettiin kevättä 1938, kun sotamarsalkka Mannerheim karautti aikaisin aamulla seurueineen perheen pihapiiriin ja tahtoi nähdä veljesten verstaat ja lentohallin. Uhka sodasta konkretisoitui Suomessakin, ja puolustusvoimien lentokalustolle kaivattiin korjaajaa. Yhtiön tilaukset luvattiin kymmenkertaistaa ja vastaavasti veljesten piti etsiä maanpuolustuksellisesti turvallisempi paikka korjaamolle lentokentän yhteyteen. Veljekset suostuivat ja alkoivat rakentaa korjaamoa syrjäiselle paikalle Kuoreveden, nykyisen Jämsän, Halliin.

Ilmailunnälkäiset Karhumäet hankkivat sotien jälkeen lentoyhtiö Aerolta de Havilland D.H.89 A Dragon Rapide -matkustajakoneen ja alkoivat jälleen lennättää yleisöä ja tekivät tilauslentoja. Hiljalleen yhtiön konekanta alkoi jälleen kasvaa. Rapidet korvattiin kolmella uudella 14-paikkaisella Lodestar-koneella.

Niiden ansiosta Helsinki–Joensuu-reitti laajeni Jyväskylän kautta Vaasaan ja Pohjanlahden yli Ruotsin Sundsvalliin. Talven aikana reittiliikennettä ei harjoitettu. Yksityisen kilpailijan paine herätti myös valtionyhtiö Aeron, joka vaati, että Lodestareilla sai lennättää kerrallaan vain 12:ta matkustajaa, eikä koneeseen mahtuvaa maksimimäärää. Näin Karhumäkien hinnat pysyivät Aeroa korkeampina ja valtionyhtiö takasi porskuttavansa eteenpäin kilpailijaansa paremmin.

Vaikka veljekset Niilo ja Uuno Karhumäki eivät enää sotien jälkeen olleet halukkaita hyppäämään lentokoneen ohjaimiin, he halusivat tuoda jotain uutta ja raikasta kotimaisen ilmailun pariin.

Vähitellen tilauslentojen määränpäät olivat yhä kauempana. Koneilla lennettiin Ranskaan, Saksaan, Kreikkaan, Turkkiin, Afrikkaan ja Lähi-itään. Maailma oli auki jokaiselle mantereelle Etelämannerta lukuun ottamatta.

Lennot sujuivat hyvin ja matkustajat olivat tyytyväisiä, mutta kuljetuskapasiteetin vuoksi kannattavuus oli huononlainen.

Piti tehdä iso investointi: hankkia suurempi konetyyppi, joka tulisi viimein siivittämään Karhumäkien nimen koko kansan tietoisuuteen. Douglas DC-3 – kaikkien aikojen lentokone, jos aikalaisilta kysyy.

– 50-luvun lopulta alkaen moni suomalainen kävi ensimmäistä kertaa Euroopassa ja etelän lomakohteissa Karhumäki Airwaysin, myöhemmin Kar-Airin, siivin, Ilmailumuseon asiantuntija Tapio Juutinen pohjustaa.

Juutisen mukaan lentomatkat olivat tuolloin muistettavampia monestakin syystä. Eikä vähiten siksi, että tuon ajan koneissa oli todellinen lentämisen tuntu. Turbulenssin tullen kolisi, tärisi ja paukkui.

– Karhumäet lensivät Espanjan lomakohteisiinkin paineistamattomilla mäntämoottorikoneilla, kuten DC-3:lla. Kun lähdettiin Helsingistä liikkeelle, saattoi mennä lähemmäs vuorokausi muutaman välilaskupaikan myötä, että päästiin kohteisiin. Monesti siellä oltiin myös pidempi aika, hän huomauttaa.

Lentoemäntien tulikoe ja venäläinen uimakoulu

Hyvät matkustajat. Olemme juuri saapuneet Vantaalle kerrostaloasunnon sohvalle. Aloitamme nyt kahvitarjoilun. Samalla pääsemme kuulemaan hyvin yksityiskohtaista tietoa matkustamon henkilökunnan työskentelystä 1950- ja 1960-luvuilla.

Albumin välistä tipahtaa kuivettunut neilikka. Leena Laitinen, 85, ja Nina Hackman, 83, kumartuvat molemmat nostamaan kukkaa matolta ja hymyilevät toisilleen veikeästi.

– Aina Mallorcan-lennolla landattiin Nizzaan. Sieltä lähtiessä ostimme ämpärillisen neilikoita, jotka maksoivat suunnilleen viisi markkaa. Kotiin tultuamme jakelimme niitä kaikille. Ne olivat ihania, Laitinen sanoo.

Laitinen ja Hackman aloittivat molemmat lentoemännän työnsä Kar-Airilla 1950-luvun lopussa, Laitinen vuonna 1956 ja Hackman kaksi vuotta myöhemmin.

Leena Laitinen osallistui ensimmäiselle Kar-Airin järjestämälle isolle lentoemäntäkurssille, josta ilmoitettiin sanomalehdessä. Laitinen päätti kokeilla onneaan – olihan hän terve, kielitaitoinen ja palveluhenkinen, kuten vaatimukset kuuluivat.

Kokelaiden oli läpäistävä mitä erilaisempia koettelemuksia kunnialla. Suomen puolustusvoimien entisessä keskussotilassairaalassa Tilkassa järjestetyssä lääkärintarkastuksessa Leena Laitinen pistettiin istumaan penkkiin, jota pyöritettiin hurjaa vauhtia.

– Katsoivat, kuis selviämme siitä. Ei minulla ollut mitään hämminkiä, mutta joukostamme yksi ei päässyt jatkoon. Häntä pyörrytti niin hirveästi. Laitinen muistelee.

Kurssilla tutustuttiin myös Helsinki-Vantaan, silloisen Seutulan, ympäristöön sekä tietenkin lentämiseen. Moni tuleva lentoemäntä pääsi ensimmäistä kertaa lentokoneeseen.

– Se oli kauhean jännää. En ollut koskaan ollut lentokoneessa aikaisemmin. DC-3:ssa oli vain muutama penkki ja konetta vavisutti valtava tärinä. Meillä oli kolme opettajaa, jotka kouluttivat meitä. Varsinaisen kurssin jälkeen päälentoemäntä Marjatta Mänttäri ohjasi meitä lennoilla seuraavat pari kuukautta, Laitinen muistelee.

Uusia lentoemäntiä kaivattiin vuonna 1958 kipeästi. Hackmanin kohdalla lentoemäntäkurssi oli kuin venäläinen uimakoulu.

– Melkein nolottaa sanoa, etten minä opiskellut juuri mitään. Se oli ihan käytännön opiskelua, Hackman kertoo nauraen.

Yhden tärkeän neuvon hän sai kuitenkin mukaansa:

– Eniten painotettiin, että kyseessä on palveluammatti ja asiakkaita täytyy kohdella hyvin. Aina täytyi muistaa, että ulkomailla edustaa Suomea.

Aluksi naiset työskentelivät Suomen sisäisillä reittilennoilla ja hiljalleen myös ulkomaille lentämisestä tuli tavallista.

Vuonna 1957 Kar-Air mainosti järjestämiään Espanjan-matkoja lehdissä. Costa Bravaan pääsi 13–14 päiväksi halvimmillaan 92 000 markalla ja Andalusiaan 15–19 päiväksi 120 000 markalla.

Nykyrahassa Costa Bravan -matka maksaisi noin 2 500 euroa (Tilastokeskus).

Matkan hintaan sisältyivät myös majoitus, ateriat sekä opastus. Vielä silloin matkustajat piti lentää Gibraltarin lentokentälle, josta siirryttiin autoilla Aurinkorannikon kohteisiin, muun muassa Torremolinoksen kuuluun hotelliin el Pinariin.

Espanjan Aurinkorannikon matkailun edistämiseksi tietä raivasi tiedustelueversti Reino Hallamaa, joka oli muuttanut Espanjaan jo 40-luvulla. Hän tunsi seudun ja sen hotellit perin pohjin. Hallamaa oli Karhumäen veljesten hyvä ystävä.

Suomalaiskoneen miehistö otti vastaan espanjalaisten juhlahumun

Varsinaisesti pakettimatkojen myynti alkoi kuitenkin vasta vuonna 1959. Silloin matkoja tarjottiin keskitetysti Zermattiin Sveitsiin, Cattolicaan Italiaan sekä Espanjan Palma de Mallorcalle, Torremolinokseen ja Málagaan.

Málagan entinen sotilaslentokenttä avattiin kansainvälisen matkustajalentoliikenteen käyttöön vasta samana vuonna, 20. lokakuuta. Helsingistä Hampurin ja Marseillen kautta Espanjaan lentänyt Kar-Airin Convair oli ensimmäinen kentälle laskeutunut lentokone. Sen miehistö sai ottaa vastaan juhlallisuudet, jotka oli tarkoitettu seuraavana laskeutuneelle espanjalaiskoneelle. Seremoniaa sai todistaa myös nuori lentoemäntä Leena Laitinen.

Kabiinin tarvikkeiden, muun muassa lennolla tarjoiltavien voileipien, kahvin, teen ja myytävien alkoholijuomien pakkaaminen, tarjoileminen, myyminen ja laskeminen kuuluivat lentoemännän tehtäviin.

– Tarjottimet piti konstruoida siinä pienessä pantryssa, eli ruokakomerossa, ja kuljettaa sujuvasti asiakkaalle, Laitinen muistelee.

– Olivat oikein ihania ne voileivät, jotka tulivat sellaisissa lodjuissa. Matkustajat olivat hirveän tyytyväisiä. Tukholmassa etenkin lohileivät olivat aivan taivaallisia. Lennon jälkeen niitä ahmi miehistökin! Hän jatkaa nauraen.

Hackman muistaa, kuinka matkustajat saapuivat koneisiin monesti juhlatamineissaan. Lentäminen oli ainutlaatuinen tilaisuus.

– Varsinkin pohjoisesta tulevat tunnisti hienosta pukeutumisesta. Siellä ei silloin vielä samaan tapaan matkustettu kuin Helsingin seudulla.

Lentoemännät toimivat matkustajille myös matkailun asiantuntijoina.

– Meiltä kyseltiin kohdemaasta ja miten siellä käyttäydytään, jos oli vähänkään eksoottisempi paikka, Hackman sanoo.

Ja kyllä, matkustamossa sai avata lentoemännän myymän sopuhintaisen littanan viski- tai konjakkipullon.

– Joskus kävi niinkin, että joku sanoi seitsemältä aamulla: “neiti, tuokaa minulle kolme konjakkipulloa”. Piti todeta, ettei minulla ole mahdollisuutta antaa sitä määrää, koska kaikille halukkaille pitää riittää. Mikä pettymys siitä tulikaan, Laitinen kertoo.

– Siihen aikaan ihmiset eivät olleet tottuneita alkoholin käyttöön. Joskus, hyvin harvoin, koneessa juotiin ja ryypättiin vähän liikaakin. Matkustajia piti jättää välilaskussa pois, kun alkoivat rähistä. Vuosien varrella tilanne parani, Hackman jatkaa.

Koneessa myytiin ja poltettiin myös tupakkaa luvan kanssa. Leena Laitisen piti napata puolisen vuotta pahoinvointipillereitä työvuoroon lähtiessään tottuakseen katkun täyttämään tilaan.

Naiset tutkailevat albumin sivuja ja pysähtyvät tuon tuosta muistelemaan uransa merkkitapahtumia. Vuosien varrella tuli uusia koneitakin. DC-3:t vaihtuivat DC-6-koneisiin ja yhtiö omisti myös Convair Metropolitaneja.

Eniten heitä ilahduttavat muistot ihmisistä: kapteeneista, perämiehistä, pursereista ja mekaanikoista.

– Ihania kaikki! Olimme kuin pieni perhe. Kaikki tunsivat toisensa. Varsinkin mekaanikkojen ja perämiesten kanssa olimme tiiviisti samaa porukkaa. Meistä pidettiin niin hyvää huolta, Laitinen kiittelee.

Matkustamotyö on kokenut valtavan muutoksen. Joissakin tapauksissa lentohenkilökunta jäi vielä 1960-luvulla matkustajat lomalle tuotuaan kohteeseen päiväksi tai useammaksi, jos takaisin ei ollut kiire. Lentoemännät saattoivat auttaa suomalaisia muun muassa hotelliin kirjautumisessa.

Ilmailumuseon kokoelma-amanuenssi Tapio Juutinen tunnistaa ilmiön. Organisaatioiden koot ovat hiljalleen kasvaneet ja matkustamohenkilökunnan hankintaa on ulkoistettu. Vielä 60 vuotta sitten lentoemäntiä ja lentäjiä oli vähemmän ja porukka oli tiiviimpi.

– He olivat 50- ja 60-luvuilla vielä matkustajaseurueen mukana määränpäässä. Se oli sitä aikaa, kun kaupallinen tehokkuus ei ollut iskenyt henkilöstöpuolelle, Juutinen kertoo.

Ohjaimissa ilman autopilottia

Huomio, huomio! Ennen kuin aloitamme laskeutumisvalmistelut, päästämme ääneen vielä koneen kapteenin, jolla on kokemusta ja ulkomailtakin hankittua koulutusta monenlaisista konetyypeistä. Esko Kaukiainen on kohdannut urallaan monenlaisia tilanteita.

Skugiainen! Lentoemännät innostuvat tunnistaessaan lukuisten kuvien joukosta nuoren Esko Kaukiaisen.

Monen muun sotilaslentäjän koulutuksen saaneen tapaan Kaukiainen aloitti varsinaisen matkustajalentouransa Karhumäki Airwaysissä. Vuosi oli 1958. Hän oli saanut juuri läpi Finnairin perämieskoulutuksen.

– Loppujen lopuksi puolet kurssista rekrytoitiin Kar-Airille, Finnairin työtilanne oli niin huono, Kaukiainen kertoo.

Yhtiön palvelukseen saavuttuaan hän kuului DC-3:n miehistöön perämiehenä.

– Kolmosen lentäminen muistutti hieman sotilaslentämistä. Konetta lennettiin käsin, ei ollut autopilottia. Moottorit ja potkurit pitivät melua, eikä mitään turhia äänieristeitä ollut. Siihen aikaan ei käytetty juurikaan kuulokkeita, ja sen huomaa nyt myöhemmin, Kaukiainen sanoo.

Vielä tuolloin ulkomaille tähtääviä tilauslentoja varten oli selvitettävä reittimajakoiden, lentokenttien ja varakenttien sijainnit. Oli oltava perillä myös kenttien varustuksesta, radiotaajuuksista ja lähestymismenetelmistä. Polttoainekin laskettiin tarkkaan.

– On kallista kuljettaa hirveää määrää polttoainetta turhaan. Suunnittelimme niin, että polttoaine riitti määränpäähän, siitä varakentälle ja määrätty reservi täytyi olla aina, jos jotain ongelmaa tuli, Kaukiainen kertoo.

Keihänen minkkiturkissaan

Seuramatkat alkoivat olla 1960-luvulla loppuunmyytyjä. Lentoyhtiöt halusivat lentää entistä pidemmälle. Kar-Air investoi DC-6-koneisiin vuonna 1961. Hankintojen myötä tarvittiin lentosuunnistajia. Pätevyys löytyi ainoastaan yhden suomalaislentäjän, Kar-Airin Olli Mäkisen, taskusta. Navigaattoreita oli koulutettava lisää.

– Minäkin osallistuin kurssille ja sain navigaatiolupakirjan nro. 7. Navigaatiokokemusta kertyi noin 900 tuntia, Kaukiainen sanoo.

Uudet koneet mahdollistivat pidemmät lentomatkat. Kar-Air lensi DC-6:lla ensimmäisenä suomalaislentoyhtiönä Atlantin yli.

– Tästä välimerelle DC-6:lla kesti noin kahdeksan tuntia ja usein sieltä lennettiin vielä takaisin. 16 tuntia oli maksimityöaika, jota siihen aikaan lennettiin yhdellä miehistöllä. Pidemmille lennoille lisättiin miehistöä, Kaukiainen muistelee.

1963 taloudelliset vaikeudet piinasivat yhtiötä, kun kaksi Kar-Airin Convair-konetta vaurioituivat lentoturmissa. Silloin Aero osti enemmistön yhtiön osakkeista.

Tilauslennot tekivät edelleen kauppansa. Yhtiö erikoistuikin varsinkin pitkiin tilauslentoihin. Vuonna 1964 keskisuomalaisten veljesten lentoyhtiön koneella lennettiin ensimmäinen suomalaisen matkustajakoneen suorittama lento maailman ympäri. Matkustajana oli 72 luonnontieteiden lehtoria.

Seuraavana vuonna yhtiö kiidätti presidentti Urho Kaleva Kekkosen puolisoineen valtiovierailulle Intiaan.

Amerikan-lennoista tuli tavallisia myös lentokapteeni Esko Kaukiaiselle.

Kar-Airin toiminta laajeni matkustajalentoliikenteen ohella 1970-luvulla monentyyppiseen lentotyöhön ja muun muassa Piper-koneiden maahantuontiin.

Vuosikymmenen aikana matkailusta tuli koko kansan huvia. Ilmailumuseon kokoelma-amanuenssi Tapio Juutinen huomauttaa, että vuonna 1973 uudistunut vuosilomalaki toi lisää vapaa-aikaa ihmisille. Suihkukoneaikaan päästäessä matkustaminen oli entistä mukavampaa. Muutamassa tunnissa päästiin Euroopan kohteisiin.

– Suomalainen rantalomailu yleistyi käytännössä vasta 1970-luvulla. Suuret ikäluokat ovat olleet ensimmäinen ikäpolvi, joka on kasvanut sisään biitsillä makoiluun. 1950–1960-luvuilla pyörittiin vielä paljon Euroopan kaupunkikohteissa ja käytiin katsomassa kulttuuria.

Vuosikymmen muistetaan myös siitä, kuinka matkailumoguli Kalevi Keihänen marssi valtaamaan Suomen matkailukenttää minkkiturkissaan ja vei suomalaiset halvalla seuramatkoille etelään. Iskulause kuului: Markalla Mallorcalle, kahdella Kanarialle!

Vuonna 1971 Keihäsmatkat kasvoi Suomen suurimmaksi seuramatkojen järjestäjäksi ja vuotta myöhemmin Keihänen pisti pystyyn oman liikennelentoyhtiön, Sperairin.

Kihniöläisen Keihäsen aikaan palataan pian alkavassa Ruudun alkuperäissarjassa Keihäsmatkat, jota on kuvattu myös Ilmailumuseossa.

Kar-Airkin sai ensimmäisen suihkukoneensa vuonna 1971. Omat seuramatkat lakkautettiin kaksi vuotta myöhemmin ja pian myös Keihäsmatkat ajautui konkurssiin.

Kar-Airin tilauslennoilla kuljetettujen matkustajien määrä oli 101 022 ja kotimaisilla lentoreiteillä 71 549 matkustajaa. Yhtiö lensi vielä reitti- ja tilauslentoja sekä teki malminetsintää ja ilmavalokuvausta.

1980-luvulla saatuaan ensimmäisen Airbus-koneensa Kar-Air lensi taas ahkerasti lomalentoja muun muassa Kanarian kohteisiin, Rodokselle. Myös vanhaa tuttua aurinkoreittiä pääsi matkustamaan neljässä tunnissa ilman välilaskuja Costa del Solille. Matkoja mainostettiin nimellä “Toivelomat”.

Vuonna 1996 yhtiön taru päättyi kokonaan, kun Kar-Air sulautettiin Finnairiin.

Que sera, sera!

Kaukiainen ehti olla yhtiön palveluksessa yhteensä 17 vuotta ja lensi vielä Finnairille siirryttyäänkin Kar-Airin rahti- ja tilauslentoja. Vuonna 2014 hän kertoi Helsingin Sanomille tapauksesta, joka pysäytti. Ohjus oli osua Finnairin koneeseen 1987. Kaukiaisen ohjaaman koneen täystuho oli 20 sekunnin päässä.

Aihe on jälleen ajankohtainen. Kaksi Iranin ampumaa ohjusta osui ukrainalaiskoneeseen tammikuussa 2020 ja 176 matkustajaa kuoli.

Leena Laitinen päätti hieman yli kolme vuotta lentoemännän työtä tehtyään lähteä kosmetologikouluun Saksaan. Suomeen palattuaan hän työskenteli jonkin aikaa Finlanticilla ja sitten tanskalaisen lentoyhtiön palveluksessa.

Nina Hackmanin ura lentoemäntänä sai perinteisen päätöksen. Hän meni naimisiin ja tuli äidiksi. Hänen uransa jatkui matkailualalla.

Kukaan heistä ei vaihtaisi kokemustaan pois.

– Niistä ajoista on ihanat muistot, vaikka se oli kovaa työtä. Meidän piti tehdä niin paljon itse sellaista, mitä tänä päivänä ei onneksi tarvitse, Leena Laitinen sanoo.

Koko kolmikon suurin matkustusinto loppui työvuosien tultua täyteen. He ovat kuitenkin seuranneet ilmailualasta käytävää keskustelua.

Vaikka Ilmailumuseon kokoelma pohjautuu tekniikkaan, nyt talteen halutaan ammentaa erityisesti ihmisten muistoja ja kokemuksia lentotekniikan käyttäjinä. Viime vuonna museo kartoitti matkustamotyön perinnettä.

– Siihen yhdistettiin myös matkustamovirkapukujen läpikäynti, tallentaminen, kerääminen ja digitointi. Tulevan kevään aikana virkapukuja viedään Finna-järjestelmään, jonne on kerätty paljon kotimaista ilmailuhistoriaa. Sieltä löytyy jo nyt esimerkiksi 40–60-lukujen vanhoja lentolippuja, Juutinen vinkkaa.

Karhumäkien palveluksessa työskennelleet pitävät edelleen tiiviisti yhteyttä Kar-Air killan ansiosta. Entisten työntekijöiden yhteisö järjestää muun muassa yhteisiä matkoja ja retkiä.

– Se on ollut pieni mukava yhteisö. On mukava tavata ihmisiä, joita ei ole pitkään aikaan nähnyt. Juttu lentää, Kaukiainen sanoo.

Kesken haastattelun Leena Laitinen alkaa hyräillä vuonna 1956 nauhoitettua Doris Dayn kappaletta Que sera, sera.

– Kerran olimme jättäneet matkustajat Zurichiin ja meillä oli tyhjä lento takaisin aamuyöstä. Me lentoemännät nukuimme kippurassa Convairin penkeillä. Yht’äkkiä tuttu kappale soi kaiuttimista. Que será, será! Whatever will be, will be. The future's not ours to see. Que será, será. Tyhjä kabiini kaikui sitä ihanaa laulua, jonka mekaanikkomme “Porkkana” oli laittanut soimaan. Minä en ikinä unohda sitä, Laitinen myhäilee.

Turvavyön merkkivalo on sammunut. Tervetuloa nykypäivään. Paikallisen ajan voit tarkistaa matkapuhelimesi näytöltä tai tietokoneesi oikeasta alakulmasta. Kiitos, että teit tämän matkan kanssamme!

Kar-Airin käyttämät matkustajakoneet hankintajärjestyksessä

de Havilland D.H.89A Dragon Rapide, rakennettu Hatfieldissä 1937, rek.no. OH-VKH

de Havilland D.H.89A Dragon Rapide, rakennettu Hatfieldissä 1938, rek.no. OH-VKI

Lockheed L-18-56 Lodestar, rakennettu Burbankissa 1941, rek.no. OH-VKO

Lockheed L-18-56 Lodestar, rakennettu Burbankissa 1943, rek.no. OH-VKP

Lockheed L-18-56 Lodestar, rakennettu Burbankissa 1940, rek.no. ZS-ASN

Lockheed L-18-56 Lodestar, rakennettu Burbankissa 1940, rek.no. OH-VKU, Kultakuokka

Douglas C-53 Skytroopper, rakennettu Santa Monicassa 1941, rek.no. 160: OH-VKA

Douglas DC-3D, rakennettu Oklahoma Cityssä 1945-1946, rek.no.163 ja 392: OH-VKC

Douglas DC-3A-214, rakennettu Santa Monicassa 1937, rek.no. 161: OH-VKB

Convair CV-440-98 Metropolitan, rakennettu San Diegossa 1957, rek.no. 188: OH-VKM

Convair CV-440-98 Metropolitan, rakennettu San Diegossa 1957, rek.no. 191: OH-VKN / OH-LRH

Douglas C-47-DL Skytrain (DC-3C), rakennettu Long Beachissa 1942, rek.no. 205 ja 230: OH-VKD

Douglas DC-6B, rakennettu Santa Monicassa 1953, rek.no. 316: SE-BDX / OH-KDC

Douglas DC-6B, rakennettu Santa Monicassa 1958, rek.no. 317: OH-KDP

Douglas DC-6B...DC-6BST rakennettu Santa Monicassa 1957, rek.no. 288: OH-KDA

de Havilland of Canada, DHC-6 Twin Otter Mk.200, rakennettu Downsview’ssä 1968, rek.no. 720, OH-KOA (Vaurioitui käyttökelvottomaksi reittilennolla Oulusta Kuusamoon 1973. Kapteeni teki pakkolaskun Iinattijärvellä, lähellä Pudasjärveä)

Douglas DC-8 51 “Viirupyrstö”, rakennettu Kaliforniassa 1961, rek.no. 728: OH-KDM

Finnairin aika:

McDonnell Douglas DC-8-62 (OH-LFZ)

Airbus Industrie Airbus A300B4-203FFCC, rek.no:t. OH-LAA, OH-LAB

Aérospatiale / Aeritalia ATR72-201, rek.no:t. (OH-LTO)/OH-KRB, (OH-LTP)/OH-KRC, (OH-LTN)/OH-KRA, (OH-LTR)/OH-KRD, (OH-LTS)/OH-KRE, OH-KRF

Aérospatiale / Aeritalia ATR42-300, rek.no. OH-LTE

Lähteet:

Kirjalliset lähteet: Rauni Valtonen: Karhumäet Keljossa - Keskisuomalaista siviili-ilmailua 1925-1939 (Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisu), Ismo Tervonen: Veljekset Karhumäki Suomen ilmailun pioneereina 1924-1956, Kar-Air tilauslentoliikenteen edelläkävijänä 1957-1980, Kar-Air matkustajalentoliikenteen perinteiden vaalijana 1980-1996 (Apali Oy).

Dokumentit: Karhumäen veljekset - Suomen ilmailun pioneerit (Yle), Tuhatjärviltä pyramiideille (Suomi-Filmi Oy).

Muut: Kar-Air-kilta, Veljekset Karhumäki Oy, Ilmailumuseo

Kokkolassa torstaina alkanut turkistarhaajien protesti parin tuhannen siniketun kuljetusten estämiseksi Kokkolasta Kiinaan päättyi lauantaina. Tilanne purkautui, kun eläinkuljetusautot poistuivat tarhalta ja sen lähettyviltä tyhjinä.

Lakeuden Tarhaajien puheenjohtaja Kennet Myllykoski kertoo, että kolme kokkolalaistarhalla olleista eläinkuljetusautoista oli lähtenyt liikkeelle tarhalta viime yönä puoli yhden aikaan.

– Emme voineet olla täysin varmoja siitä, oliko autojen kyydissä eläimiä vai ei. Soitimme siksi hätäkeskukseen ja pyysimme poliisia pysäyttämään autot ja tarkistamaan, onko autoissa eläimiä ja jos on, onko niillä kaikki hyvin.

Myllykosken mukaan tarhaajia oli paikan päällä, kun poliisi tarkisti autot Jalasjärvellä hieman ennen kello kolmea yöllä ja totesi ne tyhjiksi.

Poliisi vahvistaa, että sillä on ollut viime yönä tehtävä Nurmon tienoilla kello kolmen aikaan, jossa pysäytettiin kolme ulkomaan kilvissä olevaa rekkaa. Poliisi tarkisti autot, jotka osoittautuivat tyhjiksi. Autot pääsivät jatkamaan matkaansa.

Myllykosken mukaan myös viimeiset kolme kettujen kuljetukseen tarkoitettua autoa lähtivät pois tyhjinä Kokkolasta lauantaina aamupäivällä ennen kello kymmentä. Autot ovat olleet koko ajan parkissa läheisen huoltoaseman pihalla, joten ne tiedetään tyhjiksi.

– Niitä seurataan nyt hetken aikaa, että ne tosiaan lähtevät etelän satamaan ja poistuvat Suomesta.

Tarhaajat ovat päivystäneet kiinalaisomistuksessa olevan turkistarhan liepeillä torstaista saakka yötä päivää ja seuranneet, milloin kettuja aletaan siirtämään tarhalta. Myllykosken mukaan tarhaajilla ei ole enää tarvetta seurata tilannetta, koska kettuja ei olla siirtämässä mihinkään.

– Käymme porukalla viime päivien tapahtumat läpi ja mietimme, pitääkö asioihin vielä ottaa kantaa, esimerkiksi siihen, miten viranomaiset tulkitsevat eläinkuljetuksiin liittyviä lakeja.

– Kyllä tämä varmaan osoitti, etteivät ketut täältä ihan helpolla lähde, kommentoi Myllykoski tarhaajien protestia.

Lue seuraavaksi:

Sinikettujen vientiä vastustavat turkistarhaajat päivystävät yhä kokkolalaistarhalla – paikalla kymmeniä protestoijia

Turkistarhaajien protesti siitoskettujen Kiina-kuljetuksia vastaan jatkuu Kokkolassa – "Aiomme olla paikalla, kun rekat lähtevät liikkeelle"

Turkistarhaajat kokoontuivat estämään siitoskettujen kuljetuksen Kokkolassa – "Meidän on näytettävä ihmisille, että olemme tätä toimintaa vastaan"

Poliisin ja syyttäjän ratkaisut netin vihapuhetutkinnoista antavat jopa yllättävän kuvan sananvapauden rajoista Suomessa.

Suomen lain mukaan et saa levittää yleisön keskuuteen sellaista viestiä, joka uhkaa, solvaa tai panettelee jotakin ihmisryhmää esimerkiksi ihonvärin, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Tällä lailla on kielletty kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Se on myös yksi Suomen kiistellyimmistä lakipykälistä. Arvostelijat ovat pitäneet sitä epäselvänä ja sananvapautta rajoittavana. Puolustajien mukaan se päinvastoin turvaa yhteiskunnallista keskustelua.

– Julkisessa keskustelussa esiintyy usein käsitys, että mitään ei saisi sanoa sakkojen pelossa, kuvaa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

Ylen pyytämät ratkaisut viime vuosien vihapuhejutuista näyttävät, että näin ei ole. Välillä maallikon on vaikea hahmottaa, miksi jostakin tapauksesta on nostettu syyte ja toisesta ei. Syytteen nostamisen raja on kuitenkin vedetty ratkaisujen perusteella korkealle.

Tässä jutussa pääset punnitsemaan oikeustajuasi 10 todellisen rikosjutun kohdalla. Suuri osa niistä on aiemmin julkaisemattomia ratkaisuja, joista syytettä ei ole nostettu. Mukana on kuitenkin myös käräjäoikeudessa sakkotuomioon johtaneita juttuja.

Kun jotakuta epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, syyteoikeus kuuluu valtakunnansyyttäjälle. Tällä on pyritty siihen, että kansalaiset saisivat oikeuslaitokselta mahdollisimman yhdenmukaista kohtelua.

Neljän viime vuoden aikana syyttäjälle tuli vireille 227 rikosepäilyä tällä nimikkeellä. Viime vuonna tutkittavien juttujen määrä suorastaan romahti.

Aiemmin poliisilla oli erillinen yksikkö, joka etsi ja tutki netin vihakirjoituksia aktiivisesti. Nykyään rikosjuttuja tulee vireille lähinnä kansalaisten poliisille tekemien ilmoitusten perusteella.

Myös valtakunnansyyttäjä voi myös määrätä poliisin aloittamaan esitutkinta jostakin tapauksesta. Näin tapahtui viimeksi Päivi Räsäsen vanhasta pamflettikirjoituksesta nousseessa jutussa. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ei muista toista vastaavaa tapausta viime vuosilta.

Syyttäjälle tulleista kiihottaminen kansanryhmää vastaan -jutuista hieman alle puolet on johtanut syytteeseen viime vuosina.

Kiihottamisen kansanryhmää vastaan kieltävä laki on säädetty suojelemaan vähemmistöjä. On periaatteessa mahdollista, että siihen voisi syyllistyä myös valtaväestöä kohtaan. Se on kuitenkin epätodennäköistä.

Tämän jutun esimerkeissä kohteena ovat olleet somalit, afgaanit, romanit sekä tummaihoiset, maahanmuuttajat ja muslimit yleensä. Valtakunnansyyttäjä ei tunne viime vuosilta yhtään syyteharkintaan tullutta tapausta, joissa maalitauluna olisivat olleet suomenruotsalaiset tai saamelaiset.

– Lainvastaisiin lausumiin syyllistyneet vetoavat usein sananvapauteen. He eivät kuitenkaan ollenkaan huomioi, että omalla toiminnallaan he rajoittavat jonkin ihmisryhmän perusoikeuksia, sanoo Toiviainen.

– Vihapuhe johtaa konkreettisimmillaan siihen, että sen kohteena olevat ihmiset eivät uskalla olla esillä, koska he tulevat syrjityksi.

Lakia on arvosteltu myös siitä, että pelkkä pelko rikostutkinnan ja tuomion mahdollisuudesta rajoittaa sananvapautta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappen mielestä sananvapautta rajoittaa enemmän nykyinen ylilyöntien ja vihapuheen kyllästämä keskustelukulttuuri.

Suomessa saa siis julkisesti ehdottaa maahanmuuttajien tappamista ja selvitä ilman rikossyytettä, ainakin joissakin tapauksissa.

Teko saattaa sinänsä olla rikos. Riippuu viestin levinneisyydestä, taustatekijöistä ja tekijän omasta suhtautumisesta, viekö syyttäjä asian oikeuteen.

– On ollut tuomioon johtaneita tapauksia, joissa epäilty tunnustaa syrjivää tai rasistista ideologiaa, ja on kuulusteluissa myöntänyt rikoksen, valtakunnansyyttäjä Toiviainen sanoo.

Sen sijaan yksittäisen ihmisen hetken mielijohteesta kirjoittama törkeäkään kommentti ei syyttäjän ratkaisujen perusteella välttämättä johda syytteeseen.

Pyysimme neljää oikeusoppinutta arvioimaan, mitä syyttämättäjättämispäätökset kertovat sananvapauden ja rangaistavan vihapuheen rajoista Suomessa. He olivat viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari, rikosoikeuden professori Matti Tolvanen, julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvonen ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Asiantuntijoiden mukaan valtakunnansyyttäjä ei ole vienyt vihapuhejuttuja käräjille ainakaan mitenkään herkästi. Tästä kertoo myös se, että käräjillä syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tuonut syytetylle lähes aina tuomion. Neljän viime vuoden aikana käräjäoikeuksissa on käsitelty 78 syytettä, niistä viisi on hylätty.

Osassa tapauksista syyttämättäjättämispäätös oli asiantuntijoille jopa yllätys. Epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistu epäillyn eduksi, kuten oikeusvaltiossa pitäisikin.

– Otos näyttäisi kumoavan väitteet siitä, että tavallinen kansalainen voisi vahingossa syyllistyä kiihottamisrikokseen. Monet julkisuudessa olleet tuomiot eivät ole olleet vahinkoja, vaan jopa tarkoitushakuista syytteen ja tuomion hakemista, arvioi Neuvonen.

Tolvasen mielestä pykälän tulkitsemisessa on kolme vaikeaa asiaa: julkaisun levinneisyyden määrittely, kiihottamisen ja sananvapauden suhde sekä kansanryhmän määrittely. Hän viittaa tapaukseen, joissa juutalaisvastaisten tarrojen liimaajaa ei tuomittu.

– Talmud-kirjan provosoiva siteeraaminen ei ole syyttäjän mukaan kiihottamista juutalaisia vastaan. Vastaavasti Raamatun siteeraamisen ei pitäisi olla kiihottamista, vaikka Raamatussa kirjoitettaisiin jostakin kansanryhmästä rumasti.

Kiihottamisen kansanryhmää vastaan kieltävässä laissa puhutaan kolmesta teosta: uhkailu, solvaaminen, panettelu. Uhkailun merkitys on kaikille selvää, mutta mitä eroa on solvaamisella ja panettelulla?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen mukaan solvaaminen on sukua kunnianloukkaukselle, jossa aiheutetaan toiselle vahinkoa loukkaamalla tätä jollakin valheellisella tiedolla tai vihjauksella. Panettelua on esimerkiksi se, kun kaikkia muslimeja väittää terroristeiksi tai romaneja varkaiksi.

Yle pyysi tätä juttua varten yhteensä 12 syyttäjän tai käräjäoikeuden päätöstä netin sananvapausrikoksista viime vuosilta. Sattumaa tai ei, epäiltyjen ja tuomittujen joukossa oli useita poliittisesti aktiivisia ihmisiä.

Joukossa oli kaksi perussuomalaisten kansanedustajaa ja kolme entistä tai nykyistä paikallispoliitikkoa. Lisäksi mukana oli ihmisiä, joilla oli yhteyksiä äärioikeistolaisiin järjestöihin.

Toiviaisen mukaan poliitikoille ja poliittisesti aktiivisille ihmisille ei nosteta syytteitä sen herkemmin kuin muillekaan.

Tässä jutussa viitatut tuomiot ovat tulleet poliitikoille muista kuin varsinaiseen päätöksentekoon liittyvistä kirjoituksista. Maahanmuuttopolitiikkaa on sen sijaan saanut kritisoida ankarastikin – jopa osin valheellisilla väittämillä.

Yhdessä syyttäjän ratkaisussa todetaan suoraan, että maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä on suvaittava, koska "poliittinen sananvapaus on sananvapauden absoluuttista ydintä".

Rantalomakohteistaan tunnetut Mallorca, Menorca ja Ibiza haluavat siivota katukuvastaan humalaisia bilematkailijoita.

Baleaarien saariryhmän aluehallitus on hyväksynyt lain, joka suitsii rajusti alkoholinmyyntiä vilkkaimmissa bilepaikoissa. Laki kieltää happy hour -tarjoukset, pubikierrokset ja kaksi yhden hinnalla -drinkkitarjoukset, kertoo espanjalainen Diario de Mallorca -lehti.

Myös alkoholiautomaatit kielletään eivätkä kaupat saa enää myydä alkoholia illalla puolikymmenen ja aamukahdeksan välisenä aikana.

Vähäpukeisia naisia ei myöskään saa käyttää ravintoloissa alkoholimainonnassa.

Laki astuu voimaan ensi viikolla.

Saariryhmä on nuorten saksalaisten, brittien ja pohjoismaalaisten matkailijoiden suosiossa. Alkoholisäännösten tiukennukset koskevat Sant Antonin aluetta Ibizalla sekä El Arenalin ja Magalufin kohteita Mallorcalla, kertoi espanjalainen El País -lehti.

Kieltoja rikkovat liikkeet ja ravintolat ovat vaarassa saada jopa 600 000 euron sakon ja niitä voi uhata tilapäinen sulkeminen.

Matkailuala osallistui uuden lainsäädännön laadintaan. Osa matkailuyrittäjistä tosin on epäillyt kieltolain vaikutuksia turismiin ja saariryhmän talouteen.

Lain on määrä olla voimassa viisi vuotta.

Baleaarien aluehallitus on jo aiemmin pyrkinyt saamaan alkoholihuuruista turismia kuriin. Uusilla säännöksillä pyritään siistimään menoa entisestään ja muuttamaan turismityyppiä etenkin rantalomakohteissa.

Vaaralliset parveketemppuilut kielletään

Samalla viranomaiset kieltävät lailla myös matkailijoiden harrastamat temppuilut parvekkeilla koko saariryhmän alueella.

Nuorten lomailijaseurueiden suosiossa on ollut yrittää hypätä hotellin parvekkeelta uima-altaaseen. Viime vuosina useita ihmisiä on saanut surmansa uhkarohkeissa tempuissa.

Hypyistä voi vastedes saada 60 000 euron sakot.

Luonnonkauniin saariryhmän neljällä pääsaarella Mallorcalla, Ibizalla, Menorcalla ja Formenteralla kävi vuonna 2018 kaikkiaan noin 14 miljoonaa turistia.

Poliisi kertoo, että se ei aio aloittaa esitutkintaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Eksoten hallituksen puheenjohtajan Marja-Liisa Vesterisen toiminnasta.

Poliisi kertoo tiedotteessaan, että Eksoten tarkastuslautakunta teki taannoin poliisille tutkintapyynnön, jossa pyydettiin selvittämään, onko Eksoten hallituksen puheenjohtaja Vesterinen syyllistynyt toiminnassaan rikoksiin.

Tutkintapyynnössä oli 14-kohtainen selvitys erilaisista tilanteista, joissa tarkastuslautakunnan näkemyksen mukaan on voinut tapahtua rikos.

Eksoten hallituksen puheenjohtaja on asemaltaan kunnallisissa vaaleissa valittu luottamushenkilö. Rikoslain 40 luvun virkarikossääntely koskee kuitenkin myös häntä.

Poliisin saaman selvityksen mukaan Vesterisen tapauksessa selvästi määriteltyjä virkavelvollisuuksia ei ole rikottu, jolloin rikoslain virkarikossäännösten edellytykset eivät täyty.

Esimerkiksi tilanteet, joissa virkamies ei ole noudattanut ”hyvää hallintotapaa” tai ei ole "hoitanut virkaa asianmukaisesti” eivät täytä laillisuusperiaatteen mukaista täsmällisyysvaatimusta, poliisi tiedottaa.

Poliisi perustelee näkemystä juuri sillä, että virkarikoksista tuomitseminen edellyttää virkavelvollisuuden sisälllön tarkkaa määrittelemistä.

Virkarikosten tunnusmerkistö ei poliisin näkemyksen mukaan täyty, eikä poliisi aloita asiassa esitutkintaa.

Lue myös:

Eksoten hallituksen puheenjohtajasta tehdyn tutkintapyynnön käsittely viivästyy

Eksoten valtuusto perustaa valiokunnan arvioimaan Marja-Liisa Vesterisen luottamuksen – luottamusäänestyksestä päätetään selvityksen jälkeen

Poliisi ratkaisee loppuvuodesta, tutkiiko se Marja-Liisa Vesterisen toimia Eksotessa

Eksote teki poliisille tutkintapyynnön hallituksensa puheenjohtajan toimista

Kaarina Haapamäen, 85, uusi vuosikymmen on alkanut uudessa kodissa. Hän muutti viime vuoden lopulla tehostetun palveluasumisen yksikköön Pihlajakallioon Alavudelle.

Valokuvat ja muutamat omat rakkaat tavarat ovat löytäneet paikkansa. Asunnossa on liukuovella rajattu makuuhuone, oleskelutilaa ja oma keittiö.

– Käyn talossa syömässä, kun kerran valmista saa. Ei tarvitse itse tiskailla, eikä hommata ruokatarvikkeita. Olen tehnyt leipätyöni maatilan emäntänä, joten karjaa, syötettävää ja työtä on ollut paljon. Nyt saan vapaasti valita, Ähtärissä syntynyt Kaarina Haapamäki hymyilee.

Keittiö on hyvin varustettu astianpesukoneineen.

– Koneita en ole vielä yhtään käyttänyt, kun en ole niihin tottunut.

Pihlajakallio on toiminut Alavudella vasta reilun vuoden, mutta yksikön nimi ja pyörittäjä ovat jo ehtineet vaihtua.

Täyskaaoksesta hallittuun arkeen

Alkuvuonna 2019 juuri avatussa Pelimannissa oli täysi kaaos.

Yksikössä oli liikaa asukkaita, joista lisäksi merkittävä osa oli huonokuntoisia. Henkilökuntaa oli liian vähän. Kuukaudessa irtisanoutui kymmenkunta hoitajaa. Jäljellä olevien hoitajien työaikaa kului hoivatyön sijasta pyykki- ja ruokahuoltoon, jopa lattioiden pesemiseen. Monet eri tahot huolestuivat yksikön asukasturvallisuudesta ja toiminta keskeytettiin.

Pelimanni oli yksityisen Attendon hoivayksikkö. Pihlajakallion toimintaa pyörittää nyt yksityisen Pihlajalinnan ja alueen kuntien yhteisyritys Kuusiolinna Terveys Oy. Vuosi sitten Kuusiolinna Terveys osti Pelimannin palvelut Attendolta.

– Aluehallintovirasto keskeytti Attendon toiminnan Pelimannissa lähinnä henkilöstövajeeseen liittyvien ongelmien vuoksi. Toiminta siirtyi ensin Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtymälle ja lupaprosessin jälkeen viime kesäkuun alussa meille, kertaa Kuusiolinna Terveys Oy:n toimitusjohtaja Tero Järvinen.

Kuusiolinnan akuuttiosaston palveluvastaava Johanna Haapa-aho otti helmikuun puolivälissä silloisen Pelimannin eli nykyisen Pihlajakallion hoiviinsa. Haapa-aho myöntää, että töitä on tehty viime vuoden aikana paljon, mutta nyt yksikkö toimii hänen mukaansa rauhallisesti ja vakaasti.

– Uudenvuodentoiveeni on tasainen arki.

"En tylsistytä aivojani"

Kaarina Haapamäki kertoo miettineensä ja pohtineensa etukäteen palveluyksikössä asumistaan siten, että sopeutuminen olisi helppoa. Kuuden viikon jälkeen hän on oloonsa tyytyväinen. Kavereitakin on jo saatu.

– Olen hidas pääsemään alkuun, mutta kun keskustelu alkaa, niin kyllä sitä sitten riittää.

Tehostetun palveluasumisen yksikössä apua on yötä päivää tarjolla. Kaarina on päättänyt selviytyä mahdollisimman monesta asiasta itse.

– En tylsistytä aivojani. Niin kauan olen liikkeellä kuin vain voimani riittävät. Jos sitä ryhtyy vain nukkumaan tai nuokkumaan ja toisilta kaiken ottaa, niin tyhjyyshän siitä tulee.

Oman rytmin mukaan

Pihlajakallion palveluvastaava Johanna Haapa-aho nyökyttelee Kaarina Haapamäen kommenteille.

– Yritämme kannustaa asukkaita omatoimisuuteen.

Vaikka Pihlajakalliossa on oma päivärytminsä, jokaisen omaa kelloakin kuunnellaan.

– Tässä on nyt juuri syöty illallinen. Osa jää katsomaan televisiota, toiset lepäävät ja muutamat haluavat vielä ulkoilemaan, Johanna Haapa-aho kuvailee myöhäisen iltapäivän rytmiä 60 asukkaan yksikössä. Lupa on 65:lle.

Hoitajamitoitus pitää rekryvaikeuksista huolimatta

Aluehallintovirasto on määritellyt Pihlajakallion hoitajamitoitukseksi 0.65. Johanna Haapa-aho kertoo seuraavansa tarkasti, että se toimii myös käytännössä.

– Meillä on 45 vakituista hoitajaa ja heidän lisäkseen oma kokki ja muuta tukipalveluhenkilöstöä. Hoitajat keskittyvät heille kuuluvaan työhön eli hoivaan.

Riittävän hoitajamäärän ylläpito ei ole helppoa.

– Meillä on samat hoitajien rekrytointivaikeudet kuin valtakunnassa muuallakin. Riittävän henkilöstön turvaamisessa auttaa se, että Kuusiolinna Terveydellä on hyvä maine työnantajana.

Vaikka hallinnon pyörittäminen on vienyt Johanna Haapa-ahon työajasta leijonan osan, hän osallistuu mahdollisuuksien mukaan myös käytännön hoivatyöhön.

– Haluan tuntea talon asukkaat, oman työväkeni ja sen työn, jota johdan.

Uniikkitapaus mutta opittavaa riitti

Kuusiolinna Terveys Oy:llä on toimialueellaan neljässä kunnassa noin 350 tehostetun palveluasumisen paikkaa. Osan niistä Kuusiolinna hankkii edelleen ostopalveluina paikallisilta tai valtakunnallisilta yrityksiltä. Toimitusjohtaja Tero Järvisen mukaan Kuusiolinnan valvontaprosessit eivät ole Pelimanni-kohun jälkeen muuttuneet.

– Tiettyä erityishuomiota kiinnitettiin toki näiden tapahtumien jälkeen, mutta muilta osin meillä ei ole ollut tällaisia haasteita. Kyllä tämä oli uniikkitapaus.

Tero Järvinen myöntää, että palveluiden ostajallekin riitti tapauksessa opittavaa. Hän nostaa suurimmaksi opetukseksi uuden yksikön haltuunoton. Uuteen Pelimanniin oli siirretty asukkaita neljästä eri yksiköstä.

– Kun aloitetaan toiminta uudessa yksikössä, se pitää tehdä erityisen suunnitellusti. Se on ollut suurin opetus.

Johanna Haapa-aho on samaa mieltä.

– Eteenpäin katsominen, asioiden suunnitelmallisuus ja maltillisuus ovat ydinasioita.

"Mammaa kävin katsomassa"

Omaiset vierailevat usein läheistensä luona Pihlajakalliossa. He eivät juurikaan enää takerru yksikön vuoden takaisiin käynnistymisvaikeuksiin.

– He näkevät täällä, miten meidän arki toimii. Vuoden takaisia ei enää vatvota, Johanna Haapa-aho toteaa.

Pihlajakallion käytävällä tulee työvaatteissa vastaan Tomi Valkealahti. Hän on juuri vieraillut mummonsa Railin luona.

– Mammaa kävin katsomassa. Yritän käydä niin usein kuin ehdin, keskimäärin kerran tai kaksi käyn viikossa. Mamma tuli tänne heinäkuussa ja hän on kotoutunut hyvin. Olemme tyytyväisiä.

Tomi Valkealahden mukaan lapset monessa sukupolvessa poikkeavat tämän tuosta Pihlajakalliossa Raili-mummon luona.

– Vierailut ovat hänelle äärimmäisen tärkeitä. Mamman lastenlastenlapsetkin pyörähtävät täällä koulupäivän jälkeen.

Lue seuraavaksi:

Vakavat ongelmat jatkuvat hoivakodeissa vuosi kohun jälkeen – "Mitä hyötyä on valittaa, jos se ei johda mihinkään?"

Aluehallintovirasto: Attendon Pelimannin toiminnassa useita vakavia puutteita – toiminnan keskeytys on voimassa toistaiseksi

Tšekin viranomaiset ovat ilmoittaneet ensimmäisistä H5N8-lintuinfluenssatapauksista.

Tautia on löydetty siipikarjatilalta maan keskiosista. Tilalla kuolleiden kanojen kuolinsyyksi on varmistunut lintuinfluenssa, eläintarkastajat kertoivat.

Viranomaiset ovat ryhtyneet varotoimiin taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Tšekissä ei ole kolmeen vuoteen tavattu lintuinfluenssaa.

Aiemmin tammikuussa lintuinfluenssaa on todettu useilla siipikarjatiloilla myös Unkarissa, Puolassa, Romaniassa ja Slovakiassa. Tilat ovat olleet sekä suuria kaupallisia tiloja että pieniä takapihatiloja.

Tartunnan saaneilla tiloilla on lopetettu kymmeniätuhansia lintuja.

Tartuntaa ei ole tänä vuonna todettu Suomessa, mutta tartunnan leviäminen Suomeen luonnonvaraisten lintujen mukana on mahdollista, arvioi Ruokavirasto aiemmin tällä viikolla.

Ruokaviraston mukaan lintuinfluenssan leviämistä lintujen pitopaikkaan voi ehkäistä huolehtimalla esimerkiksi siitä, että linnut eivät pääse tekemisiin luonnonvaraisten lintujen kanssa. Myös lintujen rehut ja juomavesi tulee suojata.

Lue myös:

Kananmunien salakuljetus Suomeen riistäytynyt käsistä – nyt pelätään tappavaa lintuinfluenssaa Puolasta

Ranuan eläinpuiston vetonauloihin kuuluva 16-vuotias jääkarhu Venus oli syksyllä vaikeuksissa: eläimen hammas oli murtunut, mikä vaivasi sitä pahasti. Hoitoa vaikeutti se, että 300-kiloista järkälettä ei nukutuksen jälkeen noin vain siirrellä. Eläinpuisto kokosi hoito-operaatiota varten tiimin, joka teki jääkarhulle juurihoidon sen kotiluolassa.

Eläinten hampaiden hoitoon erikoistuneelle erikoiseläinlääkäri Helena Kuntsille juurihoito jääkarhun luolassa oli ainutlaatuinen haaste ja kokemus.

– Muita eläintarhan eläimiä olen hoitanut hyeenoista lähtien, mutta jääkarhu oli ensimmäinen, Kuntsi sanoo.

Jos oli erikoinen potilas, niin erikoinen oli myös hoitopaikka. Venuksen kotiluolaan perustettiin juurihoitoa varten väliaikainen hoitoyksikkö.

Haasteellista oli, että kaikki hoitotyössä tarvittavat välineet piti viedä luolaan: hammasröntgenkone, hammashoitokone, anestesiakone ja anestesiavalvontavälineet. Laitteita ei pystytty viemään luolaan etukäteen, vaan vasta kun Venus oli nukutettu.

– Paikka oli kyllä todella haasteellinen. Siinä oli vielä se, että uloskulkureittejä oli 2 pientä aukkoa. Jos Venus olisi kesken herännyt, niin lähtö olisi ollut aika pikainen, Kuntsi sanoo.

Jääkarhujen hammashoidot eivät ole arkipäivää missään päin maailmaa (Daily Mail). Pesäluolassa tehtynä operaatio saattaa hyvinkin olla ainutlaatuinen.

Kansainvälinen hoitotiimi

Venuksen käyttäytymisessä huomattiin muutos viime syksynä. Ranuan eläinpuiston intendentin sijainen Satu Tolvanen kertoo, että Venus oli apaattinen. Hoitajat näkivät, että selvästi jotain oli vialla.

– Ruoka maistui tavallista huonommin ja jääkarhu hieroi leukaansa tassuilla, Satu Tolvanen kuvailee jääkarhun ahdinkoa.

Venusta auttamaan koottiin Ranuan kunnaneläinlääkäri Maarit Hyypiän ja Anne Karttimo-Mäkysen johdolla kansainvälinen hoitotiimi.

Hoitoavustajana toimi Kööpenhaminan yliopistollisen eläinsairaalan hammasspesialisti Hanne Kortegaard, anestesiaa eli nukutusta hoitivat Korkeasaaren eläinlääkäri Sanna Sainmaa ja Helsingin yliopiston hevoseläinlääkäri Anna Mykkänen.

Ennen hoitotyöhön ryhtymistä Venusta oli jo ennakkoon päästy tutkimaan nukutettuna. Selvisi, että alakulmahampaassa on murtuma, joka paljasti pulpan eli hammasytimen.

Vaihtoehtoja oli kaksi: hammas joko täytyy poistaa tai se pitää hoitaa.

Hammas muistuttaa jättimäisen koiran hammasta

Helena Kuntsi suoritti Venuksen alakulmahampaan juurihoidon luolaolosuhteissa hieman vajaassa tunnissa. Kaikkiaan lokakuinen operaatio vei nukutuksesta alkaen noin kolmisen tuntia.

– Se muistuttaa jättikokoisen koiran kulmahammasta. Hampaan anatomia on hyvin samankaltainen, kuin koiralla. Potilaan paino ja villieläimen vaarallisuus toi hoitotyöhön omat haasteensa.

Poisto olisi ollut huomattavasti hankalampi vaihtoehto, sanoo Helena Kuntsi.

– Jääkarhulle ei voi sanoa, että äläpäs pureskele mitään kovaa että se haava pysyy kiinni.

Venuksen alakulmahammas saatiin pelastettua ja jääkarhun vointi on nyt hyvä. Ruokakin maistuu taas, mikä ilahduttaa Helena Kuntsia.

– Hieno juttu, että Venus näyttää voivan hyvin.

Lue myös:

Outo riesa lypsykarjatiloilla: lehmiä jouduttiin lopettamaan talitinttien nokittua utareet rikki Simossa – "Tällaista ei ole ennen tapahtunut"

Katso video: Sanelma sukeltelee iloisesti vapauteen – saimaannorpan kuutti selvisi eläinlääkäreiden hoivissa lähes kuoleman kielistä

Usko ei Jarno Kotasen perheessä loppunut, vaikka se monesti koetuksella olikin.

Imatralaisen Kotasen perheen rakas Terttu-koira, iältään vain kolme kuukautta, katosi rakettien paukkeessa viime uutenavuotena Imatran Teppanalassa. Siitä alkoi pitkä jahti, johon osallistui satoja ihmisiä.

Tertun tarina levisi myös sosiaalisessa mediassa. Harva uskoi, että pieni collienpentu löytyisi enää hengissä.

Ihme kuitenkin tapahtui ja Terttu löytyi perjantaina. Koira otettiin kiinni Imatran Pelkolassa. Koiran matka olisi voinut päättyä aivan toisinkin, koska löytöpaikka oli hyvin lähellä Venäjän rajaa.

– Oli uskomaton tunne, kun puhelimeen yhtäkkiä rapsahti kuva ja kysymys, että onko tuo sinun koirasi, kertoo Jarno Kotanen.

Seurasi toista koiraa tämän kotiin

Tertun löysi Pelkolassa asuva mies. Kotasen mukaan löytäjällä itselläänkin oli koira. Terttu oli seurannut löytäjää ja tämän omaa koiraa lenkiltä kotiin. Kotasen mukaan Terttu oli jäänyt talon pihalle istumaan.

– Mies oli katsellut ikkunasta, kun metsänrajasta tullut Terttu-koira istui väsyneenä pihalla. Hän oli lähtenut lähestymään koiraa rauhallisesti. Terttu ei kokenut tätä uhkana vaan jäi jalkoihin pyöriskelemään, kertoo Kotanen.

Kiinniottotilanne oli Kotasen tietojen ollut mukaan rauhallinen. Väsynyt pentukoira oli siinä vaiheessa ollut enemmän kuin valmis kiinniotettavaksi.

Kohtalokas raketti

Kaikki alkoi uudenvuodenaattona, kun Jarno Kotanen oli perheensä ja koiriensa kanssa katsomassa raketteja. Toinen, vanhempi koirista ei ollut koskaan pelännyt niitä. Kotanen oletti, ettei pieni kolmen kuukauden ikäinen pentukaan pelkäisi vaan ottaisi mallia toisesta koirasta.

– Koskaan ei pitäisi olettaa yhtään mitään. Rakettien katsominen vaikuttikin ensin lupaavalta. Ammuin itse yhden raketin, ja kolmen sekunnin päästä pentu kadonnut, Kotanen sanoo.

Viimeinen havainto Tertusta tuli torstaina tammikuun 2. päivänä.

Terttu-koiran etsintöihin osallistui parhaimmillaan satoja ihmisiä ja pakomatkan etenemistä seurattiin tiiviisti.

– Pienenä yllätyksenä tuli, että noinkin paljon oli ihmisiä auttamassa ja seuraamassa tilannetta. Pisimmillään kuulemani mukaan Saksasta asti elettiin tilanteessa mukana, sanoo Jarno Kotanen.

Onnenkantamoinen

Etsijäkoiraliitto oli aluksi mukana etsinnöissä. Liitto jättäytyi pois etsinnöistä, koska ison ihmisjoukon käyttäminen koiran etsintään ei kuulu sen toimintatapoihin.

Etsijäkoiraliiton mukaan iso etsijäryhmä itse asiassa vaikeuttaa koiran löytymistä.

– Kaikkein pahinta on, että otetaan isompi porukka ramppaamaan ja etsimään koiraa. Se on todella uhkaava tilanne. Karkurikoira ottaa sen jahtaamisena, kuvaili tiedottaja Päivi Rosqvist Etsijäkoiraliitosta.

Lisäksi iso porukka etsijöitä voi sekoittaa hajulähteet, joilla etsijäkoira voisi saada vainun karkurista. Rosqvist sanoi kuitenkin ymmärtävänsä koiria etsiviä ihmisiä.

– Hyvää tällä tarkoitetaan varmasti, mutta iso porukka pääsääntöisesti aiheuttaa enemmän ongelmia. Siinä pelotetaan eläintä.

Koiran omistaja Jarno Kotanen sai paljon ohjeita, miten koiran etsintää tulisi jatkaa. Hän uskoo kuitenkin, että osittainen onnenkantamoinen toi Terttu-koiran takaisin kotiin.

– Se, ettemme jatkaneet etsintöjä Pelkolan suuntaan enempää, antoi Tertulle rauhan oleskella siellä. Luulen, ettei se siksi lähtenyt ylittämään Venäjän rajaa, arvelee Jarno Kotanen.

Ensimmäinen yö kotona

Terttu-koira löydettiin olosuhteisiin nähden kelpo kunnossa. Koira oli vaelluksestaan väsynyt ja menettänyt jonkun verran painoaan. Lisäksi sille oli noussut pieni kuume, mutta eläinlääkärin tekemän tutkimuksen mukaan muita suurempia jälkiä pakomatka ei ollut aiheuttanut.

Väsymys kuitenkin painaa pientä pentua.

– Terttu on ensimmäisen yön kotonaan nukkunut kuin tukki ja syönyt hyvin. Hereillä ollessaan se touhuaa jotain pientä lelujen kanssa ja juttelee välillä takaisin, kertoo Jarno Kotanen.

Terttu-koiran reitistä pakomatkalla voi tehdä vain arvioita. Oletus on, että se on kulkenut lähimaastossa Jakolan-Pelkolan metsissä. Koira käynyt hyvin lähellä Venäjän rajaa, mutta ollut myös koko ajan lähellä paikkaa, josta karkasi. Imatran Teppanalasta on muutaman kilometrin matka Pelkolaan.

Sosiaalisessa mediassa Tertun katoaminen sai ihmismassat liikkeelle ja etsimään kadonnutta pentukoiraa. Samaan aikaan satoi kritiikkiä koiran omistajaa kohtaan. Moni ihmetteli, miksi kaikista varoitteluista huolimatta koira oli liikkeellä ilman pantaa ja hihnaa.

Lähipiiri kehotti Jarno Kotasta jättämään sellaiset kommentit omaan arvoonsa. Perhe kuitenkin otti tapahtuneesta opikseen.

– Kaikki ihmiset tekevät virheitä ja mikä on tapahtunut on tapahtunut. Jälkiviisaus on paras viisaus, toteaa Jarno Kotanen.

Tertun löytyimisestä kertoi ensin Uutisvuoksi.

Vielä neljä vuotta sitten lappeenrantalainen musiikinopettaja Antti Taipale käytti vaatteita, joiden koko oli XXXL. Painoa oli 114,4 kiloa.

Monet laihduttajat ovat huomanneet, miten ansiokkaan laihduttamisen jälkeen kilot tulevatkin takaisin ja pikku hiljaa näkee olevansa entisissä mitoissa.

51-vuotiaan Antti Taipaleen paino on nyt pysynyt samana kaksi vuotta, eikä painon noususta ole tietoakaan.

Vajaan kahden vuoden laihdutuksen aikana kiloja katosi 37, ja vaatekooksi tasaantui M.

Söi mitä sattuu

Ennen Antti Taipale söi aamiaiseksi aina puuroa ja kahvia sekä päiväruoaksi kouluruokaa työpaikan ruokalassa.

Kaikki meni ihan hyvin siihen saakka, kunnes Antti Taipale pääsi töistä. Hän ajoi lähimarketin pihalle ja kävi ostamassa kaupasta pari litraa sokerilimonadia. Lisäksi mukaan tarttui munkki tai jokin muu herkku, sekä usein myös suklaapatukoita. Ne hän nautti yleensä saman tien.

Iltaruokailu oli Antti Taipaleen päivän odotettu kohokohta. Joka ilta hän söi pizzan tai kebabin.

– Sitä oikein odotti, että pääsee pizzalle tai kebabille, kertoo Taipale.

Vuorokauden aikana saattoi siis hyvin helposti mennä kaksi tukevaa ateriaa.

– Söin ihan mitä sattuu ja milloin sattuu. Ruokailuajoissa ja ruokamäärissä ei ollut mitään tolkkua, muistelee Taipale.

Ainoa liikunta oli opettajien sählyvuoro kerran viikossa.

Muutos

Antti Taipale oli miettinyt laihduttamista pitkään, mutta lopullinen sysäys puuttui. Kun työpaikalla normaali liikkuminenkin hengästytti eikä kehoa enää näkynyt kokonaan peilistä, jotain piti tehdä.

Hän ilmoittautui Lappeenrannan kaupungin järjestämään painonhallinta- ja liikuntaopastukseen. Siellä Taipale kertoi liikunnanohjaaja Anne Peuhkurille haluavansa saada laihdutettua 10–15 kiloa mahdollisimman nopeasti.

– Anne sanoi, että ei käy, kertoo Taipale.

Anne Peuhkuri oli sitä mieltä, että kannattaa tehdä vuosi töitä, pysyvä ratkaisu ja elämänmuutos. Vain sillä tavalla olisi mahdollista saada aikaan paras lopputulos.

– Antille piti saada säännöllinen ruokarytmi ja pikaruoat pois, kertoo Anne Peuhkuri.

Heti kuntoremontin alussa Antti Taipale sopi itsensä kanssa, että tekee juuri siten kuin Peuhkuri oli häntä opastanut. Siihen kuuluivat yksinkertaisesti terveellisemmät elämäntavat ja liikunta.

Mitään tavoitetta ei asetettu. Tarkoitus oli tehdä muutoksia elämäntapoihin ja katsoa, mitä tapahtuu.

Taipaleelle piti myös keksiä jotain sopivaa liikuntaa. Mukavaksi lajiksi valikoitui vesijuoksu.

Lopuksi Antti Taipaleen iltaruokailua kevennettiin ja välipala muutettiin terveellisemmäksi.

Ruokailu uusiksi

Antti alkoi noudattaa Peuhkurin ohjeita tarkasti.

Aamiaiseksi hän söi edelleen lautasellisen puuroa sekä palan leipää. Lisäksi kahvia ja lasillinen mehua.

Lounaana oli työpaikan kouluruoka: lautasella puolet salaattia ja puolet lämmintä ruokaa. Lisäksi pala näkkileipää ilman levitteitä tai lisukkeita. Ruokajuomaksi maitoa tai vettä. Keittopäivänä annoksena oli keittoa reilu lautasellinen.

Iltapäivällä Antti nautti pienen purkillisen proteiinirahkaa ja jälleen palan leipää. Illalla puuro ja hedelmä tai annos salaattia.

Lisäksi kahvista kovasti pitävä Taipale joi kahvia pitkin päivää ja iltaa.

Kokonaan pois jäivät illan pizzat, kebabit ja limonadit sekä iltapäivän munkki- ja herkkuateriat.

Paino lähti laskemaan hitaasti, mutta varmasti. Kun liikuntaa lisättiin, alkoi lihasmassakin kasvaa. Lopulta laihtumisen vauhdiksi tuli noin 400 grammaa viikossa.

Puolitoista vuotta myöhemmin syksyllä 2018 vaaka näytti noin 77 kiloa. Reilut 37 kiloa oli kadonnut. Vyötärönympärys kapeni yli 30 senttiä ja painoindeksi tippui 35:stä 24:ään.

Yhtään ei takaisin

Moni laihduttaja on kokenut piinallisen laihduttamisen jälkeen vastaiskun: hartaasti hävinneet kilot ovat hiljalleen tulleet takaisin. Äkkiä huomaa olevansa entisissä lukemissa.

– Kyllä se valittavan tavallista on, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Pekka Jousilahti.

Antti Taipale on tässä joukossa poikkeus. Paino on edelleen samassa lukemassa kuin oli reilut puolitoista vuotta sitten.

Taipaleen mielestä suurin muutos on se, että hän on joutunut muuttamaan oman ajattelutapansa kokonaan.

– Ennen minulle tuli hyvä olo siitä, että tiesin saavani joka ilta pizzaa tai kebabia. Nyt minä en sitä odotuksen tunnetta enää voi saada, vaan hyvä olo tulee hetkestä, kun astun sisään uimahallin aulaan.

Laihduttamisen aikana Antti Taipale innostui vesijuoksusta, ja se on pysynyt mieluisana harrastuksena edelleen. Hän pyrkii käymään altaassa kaksi tai kolme kertaa viikossa. Lisäksi hän käy edelleen kerran viikossa pelaamassa sählyä.

Kaikkea voi syödä

Usein laihduttaja päättää innostuksissaan luopua joistakin ruokalajeista kokonaan. Antti Taipale ei näin tehnyt.

– Minä en ole kieltänyt itseltäni mitään. Jos sanoisin, etten enää ikinä syö suklaata tai kebabia, niin sehän asettaisi minulle valtavan paineen.

THL:n tutkimusprofessorin Pekka Jousilahden korviin Antti Taipaleen ajatusmaailma kuulostaa erittäin järkevältä. Myös hän on sitä mieltä, että mistään ei kannata kieltäytyä.

– Kyllä kaiket herkut kuuluvat normaaliin laihduttajan elämään. Pitää vain muistaa, että herkkujen määrä pysyy kurissa. Ei herkkuja päivittäin, vaan silloin kun on herkkuhetki, sanoo Jousilahti.

Antti Taipale kertoo, että hän voi ihan hyvin joskus syödä jonkin herkkuruoan. Yksikään juhla tai vierastapaaminen ei ole mennyt pilalle sen takia, ettei hän ole voinut ottaa pöydästä jotain mieluista.

– Noutopöydässä tai buffetissa olen oppinut hyvän annoskoon. Aika harvoin tulee vedettyä övereitä. Mutta kyllähän noutopöydässä tulee helposti otettua liikaa.

Tutkimusprofessori Pekka Jousilahti kertoo, että periaatteessa mistään ruoasta ei tarvitse luopua kokonaan.

– Kaikkea ruokaa saa syödä. Olennaista on, miten paljon ja kuinka usein. Kyllä pizza tai vastaava mahtuu ruokavalioon kerran kuukaudessa tai muutaman kerran vuodessa.

Antti Taipale antaa itsensä nauttia herkuista, mutta ne eivät enää täytä koko päivää. Ennen ruokajuomanakin oli sokerilimonadi.

– Se herkun syöminen tai juominen ei aiheuta minussa enää mitään. Ne eivät vaan tunnu enää hyviltä. Sokerilimonadia en enää pysty edes juomaan, kertoo Taipale.

Aikaa ja aikaa

Taipaleelle tärkeintä laihduttamisessa oli pitkä aika. Lopulta kaiken ei tarvinnut tapahtua hetkessä, vaan pikku hiljaa.

Sama päti kuntoiluun. Ennen hän kävi kerran viikossa opettajien sählyvuorolla. Nyt liikkuu neljästi viikossa.

Aluksi vesijuoksu saattoi kestää vain vartin, nyt reilun puoli tuntia tai jopa tunnin.

– Pikku hiljaa pidensin aikaa ja matkoja. Siinä pitää kuitenkin olla varovainen, ettei tee liikaa. Muuten saattaa helposti loppua koko liikunta.

Nyt Antti Taipale jopa vetää kerran viikossa kaupungin vesijuoksuryhmää Lappeenrannan Lauritsalan uimahallissa. Viime syksynä hän alkoi vetää leukaa, koska pystyy siihen nyt.

– Syksyllä meni yksi. Nyt olen saanut jo neljä leuanvetoa. Mutta enhän minä ennen jaksanut itseäni edes roikottaa siinä tangolla, naurahtaa Taipale.

Pientä säätöä

THL:n tutkimusprofessori Pekka Jousilahti kuuntelee mielellään Antti Taipaleen tarinaa. Lappeenrannan kaupungin liikunnanohjaaja Anne Peuhkuri on ohjannut Taipaleen alusta lähtien oikealle raiteelle.

– Laihdutus perustuu pysyvään elintapojen muutokseen. Olennaista on rauhallinen painonpudottaminen pikkuhiljaa ja liikunnan lisääminen. Tässä se yksinkertaisuus on, sanoo Jousilahti.

Jousilahti muistuttaa, että laihdutus ei voi olla hurja punnerrus, vaan se pitää tapahtua normaalin elämän rajoissa. Sillä tavalla laihdutuksesta on mahdollista selvitä kunnialla.

– Usein laihduttaminen tarkoittaa pientä säätöä monessa asiassa, kertoo Jousilahti.

Viikonloput vaikeampia

Arkipäivät ovat nykyään ruokailujen kannalta Antti Taipaleelle helpointa aikaa, koska kouluruokailu rytmittää päivän sopivasti. Viikonloput ja loma-ajat tuovat kuitenkin oman hankaluutensa, koska silloin ruokailu täytyy järjestää itse.

– Minä olen käynyt ulkona syömässä tai ostanut kaupasta valmisaterioita tai -salaatteja, kertoo Taipale.

Ruoanlaitossa on Taipaleen mukaan hänellä vielä skarppaamisen paikka. Hän haluaisi pikku hiljaa ruveta tekemään ruokaa itse.

– Kyllä minulla niitä ohjeita on, naurahtaa Taipale.

Onko koskaan nälkä?

– Onhan joskus harvoin nälkä, mutta siksi pitää syödä viisi kertaa päivässä, ettei tule nälkä.

Antti Taipale yrittää keksiä omasta elämäntaparemontistaan huonoja puolia, mutta ei niitä keksi. Sen sijaan hyviä on useampiakin.

– Kunto on noussut, rasva-arvot ovat kunnossa, unen laatu parantunut, vaatteita on helpompi löytää ja elämä mielekkäämpää.

Lue seuraavaksi: Iltasyönti lihotti opettajan reilusti ylipainoiseksi – Nyt 37 kiloa kevyempänä hän kertoo, ettei lopulta tehnyt mitään ihmeellistä

Rajujen maastopalojen riivaamassa Australiassa käydään keskustelua ilmastonmuutoksesta olosuhteissa, joissa taustalla vaikuttavat muun muassa taloudellisesti merkittävä teollisuudenala ja voimakkaasti keskittynyt media.

Australia on maailman suurin hiilen ja nesteytetyn kaasun viejä. Vuosien 2000 ja 2015 välillä maa yli kaksinkertaisti hiilen ja kolminkertaisti nesteytetyn kaasun viennin, ja se on suunnitellut kasvattavansa tuotantoa entisestään.

– Fossiiliset polttoaineet ovat Australiassa valtava teollisuudenala, jolla on paljon poliittista valtaa, sanoo STT:n haastattelema voittoa tavoittelemattoman Climate Council -järjestön neuvonantaja Will Steffen. Hän on myös Australian kansallisen yliopiston (ANU) emeritusprofessori.

Viime vuoden joulukuussa julkistettiin useamman ajatushautomon tuottama raportti, jossa vertailtiin 57 maan ilmastopolitiikkaa. Australia sai vertailussa nolla pistettä sadasta ja jäi jumbosijalle. Suomi sijoittui vertailun toiseksi 93 pisteellä.

Australian konservatiivipuoluetta edustava pääministeri Scott Morrison on hallituksineen vankka fossiilisia polttoaineita tuottavan teollisuuden tukija. Pääministeriä on arvosteltu jo ennen tuhoisan maastopalokriisin alkua siitä, että hän välttelee koko ilmastonmuutosaihetta.

Morrison on joutunut pitkittyneen maastopalokriisin vuoksi kovan paineen alle, ja viime aikoina hän onkin pyrkinyt vastaamaan julkisuudessa ilmastohuoleen.

Pääministeri sanoi äskettäin yleisradioyhtiö ABC:n haastattelussa, että maan hallitus aikoo lähivuosina kehittää politiikkaansa, jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää aiempaa ponnekkaammin.

Samalla hän kuitenkin teki selväksi, että tämän täytyy tapahtua niin, että perinteiset teollisuudenalat eivät kärsi.

Toimia halutaan, mutta ne eivät saa maksaa

Myös kansalaisten mielipiteissä on näkynyt pelko siitä, että ilmastotoimet aiheuttaisivat taloudellisia menetyksiä, sanoo STT:lle professori Frank Jotzo ANU-yliopiston ilmasto- ja energiapolitiikan tutkimusyksiköstä.

– Se on todella iso tekijä, kun katsotaan maassa käytävää ilmastonmuutoskeskustelua. Enemmistö australialaisista sanoo mielipidetiedusteluissa, että ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä jotain. Samalla suhteellisen pieni määrä hyväksyy, että siitä aiheutuu taloudellisia kustannuksia, Jotzo jatkaa.

Australiassa järjestettiin edelliset parlamenttivaalit viime vuoden toukokuussa. Tuolloin tehdyissä mielipidetiedusteluissa tuli taas kerran selvästi ilmi australialaisten ilmastohuoli.

– Se ei kuitenkaan täysin siirry äänestämiseen. Kaikille asia ei ole vaaleissa tärkein kysymys, vaan esimerkiksi verotus menee edelle, Steffen huomauttaa.

Australiassa on aiempaa kokemusta siitä, että kun maassa kohdataan luonnonkatastrofeja ja pitkittynyttä kuivuutta, tuki mielekkäälle ilmastopolitiikalle kasvaa.

– Esimerkiksi vuosien 2005–2008 kuivuus linkittyi rajusti kasvaneeseen huoleen. Vuoden 2007 parlamenttivaaleissa työväenpuolue voitti Kevin Ruddin johdolla konservatiivipuolueen luvattuaan vahvempaa ilmastopolitiikkaa, Jotzo kertoo.

Australiassa on määrä järjestää seuraavat parlamenttivaalit vuonna 2022. Pääministeri Morrison sai tuoreessa mielipidemittauksessa kylmää kyytiä, kun 59 prosenttia australialaisista ilmoitti olevansa tyytymättömiä hänen toimintaansa.

Will Steffen suhtautuu muutoksen mahdollisuuteen varauksella. Hän toki uskoo, että meneillään oleva maastopalokriisi muuttaa ihmisten mielipiteitä. Silti Steffenin mukaan jää 20–30 prosenttia "die hard -konservatiiveja", jotka yrittävät kiistää palojen ja ilmastonmuutoksen välisen yhteyden.

– Julkisessa keskustelussa nähdään kyllä siirtymä, jossa vaaditaan lisää toimia. Kukaan ei tiedä varmasti, onko se tarpeeksi saamaan järjestelmä tekemään jotain. Olen vähän skeptinen, koska fossiilisia polttoaineita valmistavan teollisuuden voima on niin vahva.

Murdochin imperiumin ilmasto- ja maastopalouutisointia arvosteltu

Osansa mielipiteenmuodostuksessa on myös medialla, joka on Australiassa keskittynyt harvoihin käsiin. Iso peluri alalla on australialaissyntyinen mediamoguli Rupert Murdoch.

Murdochin maailmanlaajuiseen mediaimperiumiin kuuluu muun muassa yhdysvaltalainen, presidentti Donald Trumpin suosikkeihin kuuluva Fox News -televisiokanava.

Mediaomistuksen keskittymistä maailmanlaajuisesti selvittäneen tutkimuksen mukaan Murdochin News Corp -yhtiöllä ja Murdochin muilla yhtiöillä oli Australiassa noin 60 prosentin markkinaosuus vuonna 2016.

News Corp omistaa muun muassa maan suurimpiin kuuluvan The Australian -sanomalehden ja Sky News -televisiokanavan.

Murdochin imperiumiin kuuluvien viestimien maastopalouutisointi on herättänyt viime aikoina myös kansainvälistä huomiota. Viestimiä on arvosteltu siitä, että ne yrittävät häivyttää ilmastonmuutoksen ja maastopalojen välistä yhteyttä ja ohjata huomion toisaalle.

Jopa Murdochin poika James Murdoch syytti äskettäin isänsä yhtiöitä siitä, että ne edistävät linjaa, joka kiistää ilmastonmuutoksen vaikutukset. Rupert Murdoch itse on sanonut, että hänen yhtiöissään ei työskentele yhtään ilmastonmuutoksen kieltäjää.

Enemmistö ymmärtää ilmastokriisin vaaran

Vaikka Steffens luonnehtii Australiassa parhaillaan käytävää ilmastonmuutoskeskustelua hajottavaksi, hän muistuttaa galluptuloksista.

– Kun katsoo mielipidemittauksia viimeisen 5–6 vuoden ajalta, 60–70 prosenttia australialaisista ymmärtää, että ilmastonmuutos on todellinen, vaarallinen ja sillä on vaikutuksia Australiaan.

Steffenin mukaan on toki olemassa myös riski, että keskustelu polarisoituu entisestään. Samaa mieltä on Jotzo. Hän sanoo, että ääripäässä on kommentaattoreita ja poliitikkoja, jotka yrittävät käyttää tilannetta hyväkseen ja luoda entistä syvempiä jakolinjoja.

– Arvioni on, että sellaiset strategiat ilmastonmuutoksen kieltäjillä eivät tule olemaan tehokkaita. Järkevimmät ihmiset yksinkertaisesti sanovat, että on todisteita, jotka osoittavat ilmastonmuutoksen. Vaikka ääriajattelijat jatkaisivat kieltämistä, heillä on entistä vähemmän seuraajia, Jotzo sanoo.

Ihmisen elinajan pituus riippuu geeneistä eli perimästä, ympäristötekijöistä sekä sattumasta. Perimän ohella elintavoilla on siis suuri merkitys siihen, kuinka vanhaksi kukin elää. Toisaalta sattumat, kuten ennalta-arvaamattomat onnettomuudet, voivat lyhentää elinikää hyvästä perimästä ja ympäristöstä riippumatta, sanoo Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Sira Karvinen.

– Poikkeuksellisen pitkäikäiset kansat ovat osoittaneet, että pitkän iän takana on toimiva yhdistelmä suosiollista geeniperimää ja terveellisiä elintapoja, mutta myös yhteisöllisyyttä. Terveellinen ravinto, runsas liikunta ja hyvät sosiaaliset suhteet auttavat ihmistä saavuttamaan oman, osittain geenien asettaman maksimielinikänsä, Karvinen sanoo.

Karvisen mukaan geenit selittävät noin 20–30 prosenttia eliniästä. Perimä määrittää muun muassa sairastumisalttiutta tiettyihin sairauksiin, kuten joihinkin syöpiin. Toisaalta geenit vaikuttavat myös esimerkiksi siihen, kuinka aktiivisesti kukin haluaa liikkua. Tällä tavalla geenit voivat edistää pitkää elinikää myös käyttäytymisen muodossa.

Helsingin yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg kertoo, että mitä vanhemmaksi eletään, sitä enemmän geneettisten tekijöiden vaikutus korostuu. Tiedetään, että jos omassa suvussa on 100-vuotiaaksi eläneitä, todennäköisyys elää itsekin 100-vuotiaaksi on suurempi kuin muilla.

Osa geeneistä altistaa sairauksille, osa suojaa niiltä

Vanhenemiseen vaikuttavat Strandbergin mukaan hyvin monet geenit. Osa altistaa elinikää lyhentäville sairauksille, osa taas suojaa niiltä.

Osa ihmisistä saa perimän, joka suojaa esimerkiksi tupakoinnin riskeiltä. Osalla on Alzheimerin taudille altistava geenityyppi, jonka merkitys voi pienentyä terveellisillä elintavoilla. Jos taas Alzheimerin taudille altistavan geenin omaavalla henkilöllä on myös esimerkiksi korkea kolesteroli ja korkea verenpaine, nousee riski entisestään.

Strandbergin mukaan myös Suomessa on käyty asiantuntijoiden keskuudessa keskustelua siitä, pitäisikö geenitietoja käyttää hyväksi sairauksien ehkäisyssä. Ihmiset saattaisivat kohentaa elintapojaan, jos he tietäisivät siitä olevan todistetusti hyötyä tiettyjen geeniensä suhteen.

– Toisaalta yksilötasolla vaikutukset menevät hyvinkin ristiin, eli jotkut hyötyvät elintapamuutoksista enemmän ja jotkut vähemmän. Jos taas tupakoitsijalla olisi vaikkapa keuhkosyövältä suojaava geeni, olisihan se ehkä hieman arveluttavaa sanoa, että tupakoi vaan – olet suojassa, Strandberg huomauttaa.

Eliniänodote jatkaa kasvuaan – toistaiseksi

Itä-Suomen yliopiston professori Jussi Kauhanen kertoo, että suomalaisten eliniänodote on viime vuosinakin jatkanut kasvuaan, kuten se on tehnyt jo vuosikymmenten ajan. Vuonna 2018 Suomessa syntyneiden tyttöjen elinajanodote on 84,3 vuotta ja poikien 78,9 vuotta. Suomalaiset miehet ovat kirineet eroa naisiin kiinni vuosi vuodelta.

Strandberg ja Karvinen pitävät hyvinkin mahdollisena, että suomalaisten elinajanodote saattaa jossakin vaiheessa pysähtyä tai kääntyä jopa laskuun: vähäinen liikunta ja merkittävä ylipaino altistavat useille sairauksille, jotka voivat lyhentää elinikää.

Yhä useamman kuolinsyy on muistisairaus

Vuonna 2018 suomalaisten yleisimmät kuolinsyyt olivat verenkiertoelinten sairaudet, syövät sekä muistisairaudet, kertoo Itä-Suomen yliopiston professori Jussi Kauhanen.

Suomalaisten elinajanodotetta ovat Kauhasen mukaan nostaneet erityisesti verenkiertoelinten sairauksien siirtyminen huomattavasti myöhempään ikään sekä parantunut syövän hoito. Pidemmällä aikavälillä asiaan ovat vaikuttaneet myös tapaturmakuolemien ja itsemurhien selkeä väheneminen.

– Se, että kuolemat ovat siirtyneet vanhemmalle iälle, tarkoittaa toisaalta myös sitä, että vanhetessaan yhä useampi ehtii sairastua muistisairauteen. Muistisairauksien osuus kuolinsyistä on noussut yli 40 prosentilla kymmenen viime vuoden aikana, Kauhanen huomauttaa.

Kauhasen mukaan alkoholikuolemia ja etenkin alkoholimyrkytyksiä sattuu Suomessa edelleen muihin maihin verrattuna melko paljon, mikä verottaa etenkin miesten elinajanodotetta.

Merkittävimmät ennenaikaisen kuolleisuuden riskitekijät liittyvät Kauhasen mukaan elintapoihin ja terveyskäyttäytymiseen. Epäterveellinen ravitsemus on riskitekijöistä ykkössijalla.

– Liiallista syömistä ja energiansaantia, joka johtaa lihomiseen. Liikaa eläinrasvoja ja suolaa, mutta toisaalta myös liian vähän kuituja, tuoreita kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä, Kauhanen luettelee.

Tällaiset ravitsemustekijät johtavat aineenvaihdunnan häiriöihin, jotka taas johtavat yhdessä geneettisten tekijöiden kanssa erityisesti verenkiertoelinten sairauksien ja syöpien ennenaikaiseen kehittymiseen.

Seuraavaksi suurin riski tulee Kauhasen mukaan tupakoinnista. Suomessa tupakointi on pidemmällä aikavälillä vähentynyt, ja sen vaikutus ennenaikaisiin kuolemiin on laskenut selvästi.

Myös liikunnan puutteen rooli on merkityksellinen.

Heidi Lehtiniemi-Eerolan ensimmäiset kaksi vuotta ripsienpidennysten kanssa sujuivat hyvin. Sitten hän huomasi, että silmät alkoivat tuntua oudoilta.

– Oireita alkoi ilmetä vähitellen. Ne olivat siitepölyallergiselle tuttuja silmien kutinaa ja vuotamista, hän kertoo.

Pirkanmaalla Kangasalla asuva Lehtiniemi-Eerola kävi huollattamassa ripsiään kerran kuukaudessa. Oireet pahenivat huoltokerrasta toiseen, vaikka Lehtiniemi-Eerolalle kokeiltiin eri liimoja.

Hän piti myös puolen vuoden välein noin kuukauden pituisen tauon ripsienpidennyksistä.

– Siinä mielessä olin huono ripsienpidennysten käyttäjä, että sinnittelin liian pitkään oireiden kanssa ja ajattelin, että ne menevät ohi.

Lehtiniemi-Eerola ei mennyt oireiden takia lääkäriin vaan yritti hoitaa niitä allergialääkkeillä.

– Kun on katsonut kaksi vuotta peiliin ripsienpidennysten kanssa, on kova halu jatkaa niiden käyttöä. Sitä miettii, että kyllähän näistä oireista selviää.

Kosketusallergiat lisääntyneet

Heidi Lehtiniemi-Eerola kävi ottamassa ripsienpidennykset ammattilaisella. Kuluttajat voivat ostaa myös itse esimerkiksi rakennekynsisettejä, jotka sisältävät kovettumattomia akrylaatteja. Iholle joutuessaan ne voivat aiheuttaa allergisia reaktioita.

Ruotsista on TTL:n vanhemman asiantuntijan Katri Suurosen mukaan viime vuosina raportoitu useammista tapauksista, joissa yksityiskäyttöön markkinoiduista geelikynsilakoista ja -materiaaleista on tullut herkistymiä.

– On ongelmallista, että yksityishenkilöt saavat ostaa tällaisia tuotteita ja käyttää niitä huonosti suojautuneena. Käytännössä on melko vaikea tehdä esimerkiksi vasemmalla kädellä oikeaan käteen kynnet ilman, että ainetta pääsee iholle.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ylitarkastaja Emma Tarvaisen mukaan Suomessa ei ole saatu vastaanlaisia ilmoituksia kovinkaan paljoa.

– Allergisoivat aineet merkitään pakkauksiin huutomerkeillä. On kuluttajan omaa harkintaa, haluaako käyttää tällaisia tuotteita.

Yle uutisoi aiemmin torstaina rakennekynsien ja ripsiliimojen aiheuttamien oireiden lisääntymisestä. Työterveyslaitoksen mukaan etenkin kosketusallergiat ovat lisääntyneet viime vuosina kauneusalalla.

TTL perustaa arvionsa muun muassa muualla Euroopassa havaittuun ilmiöön: keuhko- ja ihotautilääkärien potilasaineistossa on nähtävillä, että akrylaateille herkistyy yhä useampi työntekijä ja myös kuluttaja.

Silmät kuin ampiaisen pistoksen jälkeen

Heidi Lehtiniemi-Eerola käytti ripsiteknikon laittamia ripsienpidennyksiä yhteensä kolmen vuoden ajan. Viimeisen kerran hän otti ripsienpidennykset vuoden 2017 keväällä.

Lopulta oireet olivat niin pahat, että pari tuntia ripsien laiton jälkeen silmäluomet turposivat ja hilseilivät.

– Silmät olivat koko ajan sen näköiset kuin ampiainen olisi pistänyt. Tulehdus oli niin voimakas, että se alkoi haitata jo näkökykyä. Lopulta silmäluomistani vuoti kudosnestettä useiden päivien ajan.

Viimeisen pidennystenlaittokerran jälkeen Lehtiniemi-Eerola kävi seuraavana päivänä uudestaan ripsiteknikolla poistattamassa ripsienpidennykset.

– Pahimpien oireiden ilmettyä en uskaltanut jatkaa ripsienpidennysten käyttöä.

Oireet loppuivat hyvin nopeasti ripsienpoiston jälkeen. Lehtiniemi-Eerola ehti kuitenkin herkistyä akrylaateille niin, ettei hän pysty esimerkiksi ottamaan ripsipermanenttia, jossa ripset taivutetaan ylöspäin ripsipermanenttiaineella.

– Omat ripset kasvavat nyt ripsienpidennysten jälkeen tosi suorina eivätkä suostu taipumaan kunnolla. Sen takia halusin kokeilla ripsipermanenttia.

Myös ripsiteknikko allergisoitui

Heidi Lehtiniemi-Eerolan molemmat silmät alaluomesta kulmaluulle asti ovat herkistyneet. Se näkyy hilseilynä ja herkän ihon tuotteetkin ovat joskus liian voimakkaita. Herkistyminen on rajoittanut myös kosmetiikan käyttöä.

– Pitää olla hirveän tarkka, mitä luomi- ja ripsiväriä käyttää. Pahimmillaanhan allergia saattaa johtaa näköön liittyviin häiriöihin. Jälkikäteen olen ajatellut, mitä kaikkea pahempaa siinä olisi voinut käydä.

Kosketusallergia on pysyvä, eikä siitä pääse kerran herkistyttyään eroon. Heidi Lehtiniemi-Eerola kävi kahdella eri ripsiteknikolla ottamassa ripsienpidennyksiä.

– Ensimmäinen ripsiteknikko allergisoitui itsekin niin pahasti, että joutui vaihtamaan kokonaan alaa.

Lehtiniemi-Eerola haluaisi muistuttaa muita ripsienpidennysten käyttäjiä, että oireiden ilmettyä pidennysten käyttö kannattaa lopettaa heti.

– Totta kai kaikki toivovat, että liima olisi mahdollisimman pysyvää. Huoltohinta 60 eurosta ylöspäin kolmen viikon välein on monelle aika paljon. Itse kuitenkin näen, että herkistymisen jälkeen on epätodennäköistä, että toiseen liimaan vaihto auttaisi.

Lue seuraavaksi:

Parikymppiset suurentavat huuliaan hyaluronihapolla – "Kauneusihanteeni on muovinen, en ole mikään elovena"

Matkanjärjestäjä Thomas Cookin alihankkijoina toimineet sadat hotellit, kuljetusyritykset ja ohjelmapalveluita tarjonneet yritykset odottavat edelleen saataviaan. Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa toimii useita matkailualan yrityksiä, joille Thomas Cook oli jopa ainoa yhteistyökumppani.

– Näitä yrityksiä on ajautunut konkurssiin, sanoo Kanariansaarten matkailujohtaja Claes Egnell.

Pelkästään Turkissa lasketaan hotelleilla olevan saatavia konkurssipesältä yli 90 miljoonaa euroa. Thomas Cook jätti maksamatta näille majoituksen kolmen kuukauden ajalta ennen konkurssia. Yksittäisen hotellin osalta saatavat ovat jopa satoja tuhansia euroja.

– Me emme tule näitä rahoja saamaan, sanoo Alanyassa toimivan Sunprime C-loungen omistaja Sükrü Cimrin.

Lentoyhtiöiden konkurssien varalle matkaturvarahasto

Valmismatkan varanneella turistilla on vahva suoja matkanjärjestäjän konkurssin varalta. Kesällä 2018 voimaan tullut uusi EU:n pakettimatkadirektiivi takaa matkustajille korvauksia, jos matka ei toteudu esimerkiksi konkurssin takia. Suomessa korvaukset maksetaan matkanjärjestäjien Kilpailu- ja kuluttajavirastolle asettamasta vakuudesta.

Thomas Cookin konkurssin jälkeen Euroopan matkatoimisto- ja matkanjärjestäjäliitto ECTAA kiinnitti huomiota siihen, että pelkän lentolipun ostaneet ovat eriarvioisessa asemassa lentoyhtiön konkurssin sattuessa. Alan vaikeasta tilanteesta kertoo se, että muutaman vuoden sisällä yli 30 lentoyhtiötä on tehnyt konkurssin.

EU:ssa valmistellaan nyt lentomatkustajien turvan parantamista. EU-parlamentti on lokakuussa velvoittanut komissiota valmistelemaan direktiiviä, jolla pakotetaan lentoyhtiöt perustamaan lakisääteisen takuurahaston mahdollisten konkurssien varalle.

Tanskassa pelkän lentomatkan ostaneita suojaa jo matkatakuurahasto, josta maksetaan korvauksia konkurssin sattuessa. Lentoyhtiöt maksavat rahastoon 30 senttiä jokaiselta matkustajalta. Rahasto on kooltaan jo 13 miljoonaa euroa.

– Vastaava rahasto tai vastaavanlainen turva pitäisi ehdottomasti olla pelkän lentolipun ostaneella matkustajalla, sanoo toimitusjohtaja Heli Mäki-Fränti Suomen matkatoimistoalan liitosta.

Konkurssiin ajautuneen lentoyhtiön lipusta voi saada korvausta luottokorttiyhtiöltä, mutta läheskään kaikki matkustajat eivät osta lentoa luottokortilla.

Tjäreborgin valmismatkojen myynti vilkastunut

Thomas Cookin konkurssi on osoittautumassa yhdeksi matkailualan kaikkien aikojen suurimmista kriiseistä, jonka seurauksena yli 600 000 matkailijan loma peruuntui.

Suomessa Tjäreborgin valmismatkojen myynti ei juurikaan kärsinyt emoyhtiön konkurssin takia. Yhtiö myi vuonna 2019 yhteensä 175 604 valmismatkaa, noin neljä tuhatta vähemmän kuin vuotta aiemmin. Samalla Tjäreborg säilytti asemansa Suomen kolmanneksi suurimpana matkanjärjestäjänä.

Luottamusta asiakkaille toi yhtiön siirtyminen norjalaisen sijoittajan Petter Stordalenin yrityksen omistukseen osaksi Nordic Leisure Travel Grouppia.

– Matkojen paras myyntikausi on nyt meneillään ja talven matkoja on varattu yhtä paljon kuin aiemminkin, sanoo tuotepäällikkö Jessica Virtanen Tjäreborgilta.

Tilauslennot korvautuvat halpalennoilla

Syyskuussa 2019 tapahtuneen Thomas Cookin konkurssin myötä monet matkanjärjestäjän käyttämistä hotelleista jäivät tyhjilleen tai jopa joutuivat konkurssiin. Kanariansaarilla hotellit ovat neljän kuukauden hiljaiselon jälkeen alkaneet hiljalleen täyttyä, kun tilanteeseen nopeasti reagoineet halpalentoyhtiöt ovat lisänneet tarjontaa.

– Osan paikoista ovat täyttäneet EasyJet, Jet2 ja Wizz Air, laskee matkailujohtaja Claes Egnell.

Samalla lentoyhtiöt ovat alkaneet tarjota valmismatkoja paketoimalla matkan hintaan lentolipun lisäksi majoituksen ja muita matkalla käytettäviä palveluita. Esimerkiksi halpalentoyhtiöt easyJet ja Jet2 myyvät matkoja perustamiensa matkatoimistojen kautta.

Lisäpalvelut tuovat lentoyhtiöille kaivattuja lisätuloja, kun lentohinnat laskevat kiristyvän kilpailun myötä.

Kiinan valtio yrittää suurlähetystönsä kautta vaikuttaa ruotsalaisten tiedotusvälineiden toimintaan. Asia ilmenee Ruotsin yleisradion SVT:n maan suurimmille mediataloille tekemästä kyselystä.

SVT kysyi Ruotsin kahdeksalta suurimmalta uutistoimitukselta, onko Kiinan suurlähetystö viimeisten kahden vuoden aikana ottanut niihin yhteyttä arvostellakseen tehtyjä uutisia tai vaikuttaakseen niiden toimintaan.

Yhtä lukuunottamatta kaikki uutistalot ilmoittivat saaneensa useita yhteydenottoja. Ainoa uutisväline, johon Kiina ei ollut ottanut yhteyttä oli Sydsvenska Dagbladet -lehti.

Tiedotusvälineet kertoivat, että Kiinan suurlähetystö on lähettänyt kirjeitä ja sähköpostia, joissa arvosteltiin Kiinaa koskevia artikkeleita ja uutisjuttuja. Myös yksittäiset toimittajat olivat joutuneet arvostelun kohteiksi.

Expressen-lehti kertoi, että se koki yhteydenotot uhkaaviksi. Lehti seuraa Kiinan uutisaiheista muun muassa ruotsalaisen kirjakustantaja Gui Minhain kohtaloa. Hän on ollut Kiinan viranomaisten vangitsemana vuodesta 2015 lähtien. Expressenin saamassa kirjeessä käytetään muun muassa ilmaisua "ruotsalainen mediatyrannia".

Suurlähetystö on myös kutsunut yksittäisiä toimittajia henkilökohtaisiin tapaamisiin, joissa on kerrottu Kiinan näkökulmia.

Ulkoministeriö puuttuu asiaan

Marraskuussa Ruotsin radio totesi, että Kiinan suurlähetystön nettisivulle oli vuoden aikana kirjoitettu kaikkiaan 74 kriittistä niinsanottua huomautusta Ruotsin uutisvälineistä, poliitikoista ja tieteellisestä tutkimuksesta. Huomautusten kohteena olivat lähinnä Kiinaa koskevat artikkelit.

Ruotsin ulkoministerin Ann Linden mukaan Kiinan harjoittamaa painostusta ei voida hyväksyä. Hän on kutsunut Kiinan suurlähettilään Gui Congyoun puhutteluun.

– Ruotsissa vallitsee ilmaisunvapaus ja se, mitä Kiinan suurlähettiläs tekee on hyvin vakavaa. Ruotsin ulkoministeriö ja myös itsekin olen useita kertoja puhunut Kiinan lähettilään kanssa ja painottanut, että ilmaisunvapaus on perustuslaissa suojattu oikeus. Toimittajilla täytyy olla oikeus tehdä työtään vapaasti, Linde sanoo SVT:n haastattelussa.

Kiinan suurlähettilään mukaan Ruotsin tiedotusvälineet ovat sotkeutuneet Kiinan sisäisiin asioihin.