Järvenpäästä kotoisin olevalla Saana Laigrenilla on jännät paikat. Hänen vuoden kestävä työviisuminsa Yhdysvaltoihin on juuri loppunut, ja uuden haku on käynnissä. Vuosia amerikkalaisesta elokuvatähteydestä unelmoinut Saana sai koulun jälkeen vuoden aikaa näyttää kykynsä maailman kilpailluimmilla elokuvamarkkinoilla Hollywoodissa.

– Vuosi aikaa päästä sellaiseen tilanteeseen uralla, että sitten on mahdollisuus jatkoviisumiin, Laigren kertoo.

Pidemmän työviisumin saaminen Yhdysvaltoihin onkin monille ulkomaalaisille näyttelijöille iso haaste.

25-vuotias Saana Laigren halusi näyttelijäksi jo nuorena, ja ura alkoi Järvenpään teatterissa. Sieltä Saana siirtyi Helsinkiin Laajasalon opistoon, jossa hän sai kuulla olevansa erityisen herkkä ja hienovarainen näyttelijä, eli juuri kameratyöhön soveltuva. Ensimmäisen kerran Los Angelesissa vierailtuaan Saana ymmärsi löytäneensä unelmiensa paikan.

– Minä hain vuoden intensiivikoulutukseen New York Film Academyyn, Los Angelesin kampukselle.

Kallis yksityinen elokuvakoulu

1992 perustetussa yksityisessä näyttelemis- ja elokuvakoulussa opiskelee vuosittain yli 5000 oppilasta. Koulun opiskelijoista yli puolet on Yhdysvaltojen ulkopuolelta, yli 80 eri maasta. Koulusta on valmistunut aiemmin muutamia suomalaisia, kuten Kyrsyä-kauhuelokuvan ohjaaja Roope Olenius. Osa valmistuneista jää Amerikkaan, mutta valtaosa palaa takaisin kotimaihinsa.

New York Film Academy on kallis koulu, joka pitää koe-esiintymisiä ympäri maailmaa. Saana rahoitti koulun säästöillänsä, mutta myös vanhemmat ovat tukeneet taloudellisesti.

– Ennen kuin tulin tänne, minulla oli valmiina säästöjä, ja tein kovasti töitä Suomessa, niin sanotusti normaaleja hommia.

Tutkinnolla työviisumi vuodeksi

Yksi koulun valttikorteista on, että sieltä valmistuttuaan opiskelija saa vuoden työharjoitteluviisumin Amerikkaan (Optional Practical Training).

Työviisumin saanti Yhdysvaltoihin ei ole helppoa, ja yksi yleinen väylä siihen on amerikkalaisen korkeakoulututkinnon hankkiminen. Saana on ollut tyytyväinen kouluunsa, mutta todellinen tulikoe on ollut vuoden työmahdollisuus.

Los Angelesissa asuvan näyttelijän arki on värikästä ja yritteliästä. Oma-aloitteisuus palkitaan, tai sitten ei. Näyttelijän täytyy koko ajan hankkia itselleen uusia edustuskuvia, -videoita, kontakteja ja rooleja.

– Minä selailen casting-sivuja, ja katson mihin rooleihin voisin hakea, ja valitsen sopivan headshotin (esittelykuvan) siihen, Laigren kertoo arjestaan.

Uudessa työviisumihakemuksessa painavat tehdyt työt, joten jokainen pienikin rooli kannattaa ottaa vastaan jo pelkästään ansioluettelomerkinnän takia. Myös palkattomat roolit ovat tärkeitä työnäytteitä.

– Siinä on aika kovat vaatimukset, eli pitää olla kaikenlaista mahdollista tehtynä ennen kuin sitä voi hakea. Eli tää vuosi on aika intensiivinen.

Se että voi nykyään kutsua itseään näyttelijäksi, niin se on jo aika siistiä.

Saanan päivät kuluvat työnhaussa, omien lyhytelokuvien kirjoittamisessa ja verkostoitumistilaisuuksissa, eli Hollywood-bileissä. Jokaiset juhlat ovat mahdollisuus tavata uusia ohjaajia ja tuottajia, jotka saattavat palkata nuoren näyttelijän uuteen elokuvaan tai TV-sarjaan. Vaikka suurempaa julkisuutta ei ole vielä tullutkaan, niin Saana vaikuttaa toiveikkaalta.

– Se että voi nykyään kutsua itseään näyttelijäksi, niin se on jo aika siistiä. Saa tehdä lähes joka päivä sitä mitä haluaa, niin on se minulle henkilökohtainen breikki.

Uusi yritys Amerikkaan

Saana Laigrenin vuoden työlupa loppui viime vuoden lokakuussa, ja tällä hetkellä Saana on jälleen Suomessa. Laigren on verrattain tyytyväinen työlupavuoteensa, jolloin hän työskenteli pääosin amerikkalaisissa lyhytelokuvissa. Nyt Saana totuttelee elämään Suomessa ja kokoaa hakemusta uutta työviisumia varten.

– On kiva olla Suomessa, mutta haluisin jo takaisin, Laigren myöntää.

Tulevaan hakemukseen hän joutuu keräämään mahdollisimman paljon näyttöjä tekemistään näyttelijäntöistä. Lopulta viisumiviranomaiset arvioivat paketin, ja päättävät onko Saanalla tarpeeksi näyttöjä, että hän kuuluu oman alansa huippuihin. Mutta entä jos uutta työlupaa ei tulekaan?

– Olishan se pettymys, mutta toisaalta minä jotenkin uskon siihen että kaikella on tarkoitus.

Katso Areenasta Saana Laigrenin päivä Los Angelesissa:

Oranssimustat pipot ja kaulaliinat näyttävät olevan aiempia vuosia suositumpaa talven katumuotia Kouvolassa. Keskustan lounasravintoloiden ja kahviloiden pöydissä KooKoo on puheenaihe – sen voi helposti satunnainenkin vierailija kuulla syyllistymättä sen vakavampaan salakuunteluun.

Kotiotteluiden iltoina keskustassa sijaitsevaan jäähalliin vaeltavat ihmisjonot puolestaan ovat niin pitkiä, että näyttää kuin koko kaupunki olisi matkalla KooKoon peliin.

Jääkiekkoliigassa pelaavan Kouvolan KooKoon menestys on synnyttänyt kaupungissa ennenkokemattoman kiekkohuuman.

Kohti unelmaa

Sarjataulukossa neljänneksi kivunneen joukkueen innokkaimmat kannattajat puhuvat jo mahdollisuuksista päästä mitaleille – tai ainakin mitalipeleihin.

Joukkueen virallisen kannattajayhdistyksen Kuudes kenttäpelaaja ry:n puheenjohtaja Janne Ruonala sanoo, että kannattajien odotukset kauden alussa olivat vaatimattomammat. Toiveena oli, että KooKoo pääsisi keväällä liigan pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle, jossa ovat mukana runkosarjassa sijoille 7–10 päätyneet joukkueet.

Sekin olisi KooKoon liigahistoriassa kova ja ainutlaatuinen suoritus, mutta nyt odotukset ovat toiset.

– Kyllähän tuollaista joukkuetta kohtaan odotukset kasvavat. Hienoa olisi, jos jonkinvärinen mitali tulisi, mutta ei lähdetä arvuuttelemaan vielä väriä, myhäilee Ruonala.

Hänen kokemuksensa mukaan tunnelma KooKoon kotihallissa on tällä kaudella ollut ainutlaatuinen. Sekä pelaajat kaukalossa että kannattajat fanikatsomossa puhaltavat yhteen hiilen ja nauttivat jääkiekosta. Edelliskausilta tutuiksi käyneitä tappiota ja pudotuspelien karkaamista muille paikkakunnille ei enää mietitä.

– Nyt nautitaan voittojen hetkistä, sanoo Ruonala.

Bussimatkat vieraspeleihin lisänneet suosiota

KooKoon menestys näkyy joukkueen kotiotteluiden katsojamäärissä. Ottelukohtainen keskiarvo lähentelee tällä hetkellä 3 800:aa, kun jäljellä on yksitoista kotiottelua. Jos keskiarvo säilyy samana, pääsee seura kahden kauden tauon jälkeen runkosarjassa jälleen yli 100 000 katsojan.

Kotiotteluiden lisäksi monet kannattajista haluavat nyt osallistua myös kannattajayhdistyksen järjestämille bussimatkoille vieraspeleihin.

Esimerkiksi seuraava vieraspelimatka Turkuun lauantaina 18. tammikuuta tehdään vajaan parin sadan kannattajan voimin kolmella bussilla. Aiemmin juuri TPS:n vieraspeleihin on vaikea ollut saada edes yhtä bussia täyteen.

– Ihan uskomatonta - hyvä on hype, iloitsee kannattajayhdistyksessä matkojen järjestämisestä vastaava Minttu Nulpponen.

Suosituin matkakohde on Nulpposen mukaan helppo nimetä.

– Kyllä se on Lappeenranta ja SaiPan pelit. Siellä on kiva käydä ja Lappeenrannassa meidät otetaan aina hyvin vastaan.

Kannattajayhdistyksen jäsenyyskin houkuttelee

Jäähallin katsomon lisäksi KooKoon kiinnostavuus näkyy myös kannattajayhdistyksessä. Seuran mestisaikoina vuonna 2001 perustettu kannattajayhdistys on kasvattanut jäsenmääräänsä varsinkin tällä kaudella.

– Se on selvä, että kun tuote on kunnossa eli joukkue menestyy, niin se näkyy myös meidän jäsenmäärissä, sanoo Janne Ruonala.

Alun perin muutaman kymmenen hengen porukasta on kasvanut jo monin verroin alkuvuosia suurempi kannattajayhdistys. Tämän kauden alussa eli viime syksynä jäseniä oli 300. Sen jälkeen kasvu on kiihtynyt samassa tahdissa kuin KooKoo on saalistanut pisteitä ja hivuttautunut liigan terävimmän kärjen tuntumaan.

Janne Ruonalan tarkistaman tilanteen mukaan jäseniä on nyt hieman alle 400, joista noin 100 on liittynyt mukaan kuluvan kauden aikana. Hänen mukaansa tavoite on vieläkin korkeammalla 1 200:n seisomopaikan päätykatsomossa, jossa liput liehuvat ja kannatuslaulut raikuvat.

– Hyvältä tuntuu, mutta jatketaan kasvua, eihän tämä vielä riitä. Kun koko pääty laulaa, niin sitten ollaan valmiita.

Tänään lauantaina KooKoon kannattajat matkustavat Turkuun, jossa vastassa on TPS. Sen ja muut ottelut voit kuunnella Yle Puheen jääkiekkokierroksella kello 15 alkaen.

Lokakuinen ilta oli vasta nuori ja tanssit Härmän kuntokeskuksessa alkuvaiheissaan. Järjestyksenvalvoja Jari Ristimäki tarkasti lippuja, kun salista huudettiin apua. Tanssimassa ollut mies oli tuupertunut lattialle.

Samalla lattialla pyörähteli onneksi myös sairaanhoitaja, joka aloitti heti elvytyksen ja huusi sitten tuomaan defibrillaattorin.

Jari Ristimäki tarttui laitteeseen ja alkoi käyttää sitä.

– Ei se epäilyttänyt yhtään, toiminta tuli automaattisesti. Avattiin vähän paitaa ja laitettiin lätkät oikeisiin paikkoihin – pakissa on ohjeet. Defibrillaattori tarkistaa rytmin, ja jos ei sydän toimi kunnolla, se suosittelee iskua, Ristimäki kertoo.

Iskujen välissä jatkettiin elvytystä siihen asti, että ammattiauttajat ehtivät paikalle.

Maaseudulla henki vaarassa

Aina näin hyvin ei käy. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla sattuu vuosittain laskennallisesti 100–200 sairaalan ulkopuolista sydänpysäystä. Vain joka kymmenes selviytyy.

Maallikkoapuun onkin Etelä-Pohjanmaalla erityistä tarvetta. Alueella on suhteellisesti eniten maaseudulla asuvia ja taajamaväestön osuus on maakuntien pienimpiä. Kun ihmiset asuvat muualla kuin keskustoissa, etäisyydet voivat olla pitkiä ja apu kaukana.

Siksi Sydänpiiri aloittaa ensi kuussa kampanjan, jolla halutaan lisätä iskureita, niiden kirjaamista valtakunnalliseen rekisteriin ja erityisesti valmentaa ihmisiä iskureiden käyttöön.

– Jos pystyy käynnistämään sydämen 3–5 minuutin kuluessa, jopa 50–70 prosenttia potilaista selviytyy. Maallikoiden antama apu lisää radikaalisti selviytymisen mahdollisuutta, sanoo Etelä-Pohjanmaan Sydänpiirin toiminnanjohtaja Heidi Karjanlahti.

Kaikkeen defibrillaattori ei pysty, eikä se anna iskua, jollei siitä ole tapauksessa apua. Elvytyksen jatkaminen voi kuitenkin usein muuttaa tilannetta ja isku voidaan antaa myöhemmin, sillä laite analysoi potilasta koko ajan.

Sydäniskureita puuttuu kartalta

Defibrillaattorit eli defit, deffat tai sydäniskurit ovat yleistyneet Suomessa nopeasti. Laitteita löytyy esimerkiksi työpaikoilta, kaupoista ja urheilutiloista.

Kun sydän pysähtyy, iskuri antaa sille hoitavan tasavirtasähköiskun ja poistaa sydämen pysäyttäneen rytmihäiriön.

Sydänliitto laatii vielä tänä vuonna suosituksen siitä, kuinka paljon ja missä laitteita pitäisi olla. Nykyinen suositus on, että sydäniskureita hankittaisiin sinne, missä liikkuu paljon ihmisiä. Toisaalta niitä pitäisi olla siellä, missä ensihoidon tavoittamisviive on pitkä.

Sydänliiton Defi-rekisterissä on noin 3 200 iskuria, mutta todellisuudessa niitä arvellaan olevan jopa kaksinkertainen määrä. Suomi on silti pahasti jäljessä esimerkiksi Ruotsia, jossa rekisteröityjä sydäniskureita on 20 000.

Rekisterillä onkin kaksi ongelmaa: moni jättää laitteen kirjaamatta sinne ja toisaalta vain joka viides suomalainen tietää rekisterin olemassaolosta. Sydänliitto toivoo, että paikat, joissa on deffa, kertoisivat asiasta selvästi esimerkiksi tarroilla.

Apua saaneen tanssit jatkuvat

Järjestysmies Jari Ristimäki ja sairaanhoitaja elvyttivät tansseissa tuupertunutta miestä ammattiauttajien tuloon asti. Sairaanhoitaja paineli sydäntä ja Ristimäki puhalsi sekä käytti sydäniskuria. Iskuja ehdittiin antaa useita.

Ristimäelle laite oli jo tuttu ensiapukurssilta, vaikka tositoimissa hän ei sitä ollutkaan käyttänyt. Hän muistuttaa, että laitteen antamien neuvojen ansiosta käyttö onnistui ensikertalaiseltakin.

– Kyllä näihin tilanteisiin tohtii mennä. Aina ei välttämättä onnistu pelastamaan henkeä, mutta yrittää aina kannattaa, Ristimäki sanoo.

Mies päätyi ohitusleikkaukseen ja selviytyi. Ristimäki on tavannut hänet useamman kerran myöhemminkin – samalla tanssilattialla.

Iskurilla ei saa aikaan vahinkoa

Suomalaiset tuntevat sydäniskurin jo hyvin, mutta arastelevat sen käyttöä. Näin siitä huolimatta, että laite opastaa askel askeleelta mitä tehdä.

Sillä ei saa vahinkoa aikaan. Deffa ei myöskään anna iskua, jollei elvytettävällä ole kammiovärinää, -takykardiaa tai eteisvärinää, johon isku auttaa.

– Ihmelaite se ei siis ole. Ja on muistettava, että ensimmäinen tehtävä on soittaa 112 ja aloittaa paineluelvytys – iskuriin voi tarttua, jos paikalla on useampia auttajia, sanoo Sydänliiton kehittämispäällikkö Mari Blek-Vehkaluoto.

Defi-rekisteri on tulossa kevään aikana myös osaksi 112 Suomi -sovellusta. Sen linkin kautta pääsee jatkossa karttaan, joka näyttää omaa sijaintia lähimmän sydäniskurin paikan.

Lue seuraavaksi:

Kun jonkun sydän pysähtyy, elvytystaidotonkin pystyy auttamaan – yleistyvät sydäniskurit ovat hyvä lisä, mutta kädet yhä ykkönen

Yli kolmannes suomalaisista ei osaa tai uskalla paineluelvyttää

Uskallatko täräyttää sydäniskurilla? Sydänliitto: Laitteeseen liittyy paljon harhaluuloja

Neuvova deffa löytyy monesta marketista – maallikkokin pystyy auttamaan sydänpysäyksessä

Maallikkokäyttöön tarkoitetut elvytyslaitteet ovat jo pelastaneet ihmishenkiä

Palkansaajajärjestöt kaipaavat sovittelujärjestelmän uudistamista. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Jarkko Elorannan mukaan Suomessa olisi syytä harkita siirtymistä useamman sovittelijan malliin Ruotsin tapaan.

– Silloin yhteen henkilöön ja aika pieneen resurssiin liittyvät riskit voitaisiin välttää. Kun syntyy tällaista puolueettomuuteen liittyvää keskustelua, niin yksittäinen henkilö on aika heikoilla. Siksi resurssien vahvistaminen voisi olla perusteltua, Eloranta sanoo.

Käynnissä oleva liittokierros on osoittautunut hankalaksi ja palkansaajapuolelta on satanut kovaa kritiikkiä valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan toiminnasta. Lauantaina nimettömänä pysytelleet työmarkkinalähteet kertoivat STT:lle, että Piekkalalta puuttuu auktoriteettia eikä hänen tasapuolisuuteensa luoteta.

Työntekijäpuoli on jopa väläytellyt toiveita valtakunnansovittelijan vaihtamisesta.

SAK:n Eloranta ei lähtisi vaihtamaan sovittelijaa kesken kierroksen.

– En näe, että sovittelijan vaihtaminen kesken kierroksen olisi ratkaisu. Pölyn laskeuduttua osapuolten on kuitenkin pohdittava, mitä tälle sovittelijainstituutiolle tehdään. Tämä ei ole kovin toivottava tilanne sen puolen työnantajien kuin ay-liikkeenkään näkökulmasta, Eloranta sanoo.

Ammattiliitot syyttävät puolueellisuudesta

Suurimpia kitkakysymyksiä neuvottelupöydillä ovat 24 kiky-tunnin jatko ja palkankorotusten taso. STT:n haastattelemat nimettömät lähteet katsovat, että Piekkala ei saa ratkaisuja aikaan: työntekijä- ja työnantajaliitot toisensa jälkeen marssivat ulos toimistosta ratkomaan riitansa keskenään.

Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kimmo Palonen tuo samat näkemykset esiin nimellään.

– Minun mielestäni Vuokko Piekkala on puolueellinen, ja hänen lausuntonsa heijastelevat työnantajan kaikuja. On vakavaa, että kesken sovittelun kerrotaan kymmenyksen tarkkuudella, mikä tulee olemaan ratkaisu, Palonen sanoo.

Palonen viittaa Kauppalehden haastatteluun. Siinä Piekkala totesi puolustavansa sovittelijana yleistä linjaa, jonka hänen mukaansa muodostaa Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton päänavaussopimus.

Lausunnollaan Piekkala myös asetti palkankorotuksille rajan, jota neuvottelupöydissä ei ylitetä. Tätä palkansaajapuoli pitää puolueellisena.

– Työnantajapuolella ei ole mitään mielenkiintoa neuvotella tai halua sopia, kun he tietävät prosentin kymmenyksen tarkkuudella, mitä heille Piekkalan toimistolta tarjotaan, Palonen sanoo.

– On ongelmallista, että etukäteen otetaan voimakkaita kantoja siihen, mitä sovintoesitys voi pitää sisällään tai mitä siellä ei ainakaan voi olla, sanoo puolestaan SAK:n Eloranta.

Toinen iso kitkakysymys on kiky-tunnit. Piekkala on ilmoittanut, ettei koske neuvottelupöytien suurimpaan kiistakysymykseen, vaan osapuolten on haettava ratkaisunsa ensisijaisesti itse.

Palonen jakaa Elorannan näkemyksen sovittelujärjestelmän uudistamisesta.

– Puolueeton virkamies tai esimerkiksi jonkinnäköinen kolmihenkinen ratkaisulautakunta olisi parempi ratkaisu, Palonen sanoo.

EK:n Häkämies: "Erikoista kyseenalaistamista"

Työnantajapuoli pitää ay-liikkeen esitystä erikoisena. Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen mukaan Piekkalan toiminnassa ei ole valittamista.

– On hyvin erikoista, että valtakunnansovittelijainstituutio kyseenalaistetaan. Piekkala on toiminut vaikeassa tilanteessa mallikkaasti.

Häkämiehen mukaan Piekkala on oikeassa vaatiessaan työmarkkinaosapuolia etsimään itse ratkaisua kiistaan kikytunneista.

– Herkästi ajatellaan, että valtakunnansovittelijalta lähdetään hakemaan muita parempia sovintoesityksiä ja kun näin ei ole, ollaan pettyneitä. Tämä on ihan oikea linja. Ei sovittelijalta pidä lähteä hakemaan muita parempia ratkaisuja, Häkämies sanoo.

Häkämiehen mukaan kiky-sopimusta ei vaikeasta tilanteesta huolimatta pidä palauttaa työmarkkinakeskusjärjestöjen pöydille. Kiky-sopimuksen solmivat työmarkkinakeskusjärjestöt, mutta se toteutettiin eri liitoissa eri tavoilla.

– Avaimet tämän vaikean kysymyksen ratkaisuun ovat työmarkkinaosapuolilla liitoittain. Uskon, että ratkaisu sieltä aikanaan syntyy.

Lue myös:

Valtakunnansovittelijalle poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä – työntekijäleiristä väläytellään jo toiveita sovittelijan vaihtamisesta

Analyysi: Työmarkkinoiden avaussopimus ei helpottanut muiden neuvotteluita – tulkintakiista kiky-tunneista jäi seuraaviin sopimuksiin

Asiantuntija: "Nyt on kovat piipussa – Keskusjärjestöjen pitää istua kiky-pöytään ja edes yrittää pelastaa tilanne"

Hiihtäjä sivakoi ladulla eteenpäin. Raskas hengitys pääsee tasaantumaan, kun latu kaartaa vasempaan ja alaspäin. Alamäki on lyhyt, minkä jälkeen latu jatkaa tasamaalla eteenpäin. Pian tulee ylämäki ja kaarre. Aika pian ollaan takaisin paikassa, josta alamäki alkoi.

Lappeenrannan Huhtiniemen silmukan muotoinen latu on parhaimmillaan 1,5 kilometriä. Huonoina päivinä se on vielä lyhyempi.

Huonot päivät ovat niitä, joihin tänä talvena on jouduttu tottumaan. Ladun ulkopuolella näkyy pururadan hiekkapohja. Nurmikkoalueet vihertävät kuin kevät olisi jo tulossa. Ilma on vähän pakkasella tai reilusti plussalla. Välillä taivaalta tulee vettä. Lunta ei kaupungin ylläpitämää tykkilumilatua lukuun ottamatta ole missään.

Huhtiniemen urheilukeskuksen parkkipaikalla Ilpo Lapatto nostaa sukset ulos auton takakontista ja napsauttaa ne tottuneesti kiinni monoihinsa. Vaikka latu on lyhyt, on tänä talvena tullut hiihdettyä jo noin 300 kilometriä.

— Viime vuonna hiihdin 1600. Eihän tämä hyvältä tunnu, että ei ole lunta vaan on pitänyt turvautua keinolumeen, Lapatto sanoo.

Kun hiihto on harrastuksena rakas, hiihtäjä on kuitenkin valmis hyödyntämään olemassaolevia vaihtoehtoja. Vaikka luonnon lumet eivät ole pysyneet koko Etelä-Suomessa, on hiihtäjillä esimerkiksi Etelä-Karjalassa jopa poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet, sillä maakunnasta löytyy kaksi keinolatua. Lappeenrannan lisäksi ensilumenlatu löytyy myös Imatralta.

— Minä olen hiihtänyt yhteensä tänä talvena 800 kilometriä, joista noin 700 täällä. Eihän tämä erityisen virkistävää ole, mutta on hyvä, että pääsee edes tänne, kertoo hiihtolenkillä ollut Jukka Tanskanen.

Kivikovat kentät

– Ei lumettomasta talvesta mitään hyötyä ainakaan ole, huokaa Tervamäen tallin pihassa yrittäjä Anni Heilimo.

Hevoset hörisevät pihatoissaan loimitettuina. Vaikka pakkasta on vain muutama aste, maa on roudassa ja kovaa kuin asfaltti.

— Ratsastuspohjat ovat kivikovat, eikä niillä voi treenata hevosia. Myös tarhaolosuhteet ovat hankalat, kun maa on jäätynyt koppuraiseksi, Heilimo kuvailee.

Tervamäen tallilla ei ole maneesia, jossa ratsastaja pääsisi sisätiloihin sulaneelle kentälle. Se tekee hevosten liikuttamisesta vaikeaa. Kentän vieressä avautuvalla pellolla ratsastaa Jenni Närhi.

— Tuo kenttä on ihan jäässä ja koppurainen. Ei siellä pysty edes käyntiä tekemään. Täällä pellolla mennä käyntiä, Närhi kertoo hevosen selästä.

Hevoset eivät säistä paljoakaan piittaa, kunhan ne hoidetaan asianmukaisesti. Yli 30 asteen pakkasessa vältetään ulkoilua hengitysteiden vuoksi, mutta siitä ei ole ainakaan lähipäivinä pelkoa.

Lumi olisi kuitenkin tarpeellinen lisä, sillä kunnollinen lumipohja kentällä toimii kuin hiekka. Se on joustavaa ja siinä on pitoa. Routainen kova pohja tuntuu hevosen paljaissa kavioissa samalta kuin ihmisestä, joka lähtee juoksemaan asfaltille ilman kenkiä.

— Tämä talvi on ollut tosi vaihteleva. Joinain päivinä on voinut tehdä kaikkea, ja joskus ei voi tehdä mitään, sanoo Närhi.

Pyöräilijöiden vuosi

Suksiosastolla on keskipäivällä rauhallista. Lumettomuus näkyy myös urheilukauppojen myynneissä. Viime talvi oli runsasluminen ja se kesti pitkään.

— Viime talvena ongelma oli siinä, ettei ollut tarpeeksi tavaraa myyntiin. Vähäluminen talvi aina vähän hiljentää myyntiä ulkojäiden ja hiihdon suhteen. Silti tämä talvi on ollut positiivinen yllätys, sillä aktiiviset hiihtoihmiset ostavat silti välineitä, hiihto- ja pyöräilyvarusteiden vastaava Jussi Laukkanen urheilukauppa UK Koskimiehestä kertoo.

Lauha talvi on silti rokottanut esimerkiksi toppavaatteiden myyntiä. Toisaalta taas välikausivaatteilla on ollut kysyntää. Pikkupakkasilla retkiluistimia on mennyt kaupaksi ja pyöräilijöiden kausi on jatkunut läpi talven.

Miten vaihteleviin olosuhteisiin voi urheilukaupassa varautua?

— Se on haaste. Paraikaan on ennakko-ostokausi ensi talveen tekstiileissä ja jalkineissa. Pitäisi olla kristallipallo, Laukkanen sanoo.

Ilojakin löytyy

Mutta löytyy niitäkin, joille lumettomuus ei ole ongelma. Koiranulkoiluttajat liikkuvat säässä kuin säässä ja leuto ilma ja lumettomuus voivat olla mukavakin kokemus. Lappeenrannan rantaraitti kulkee Saimaan äärellä. Pururadalla on helppo kulkea, sillä se ei ole liukas tai märkä.

— Tämä on ihan hyväkin näin, sanoo Risto Räsänen Riku-koiran kanssa.

Mukana ulkoilemassa on myös Kristian Räsänen.

— Ei ainakaan ole liian kylmä. Muuten ei kyllä tule sen kummemmin harrastettua mitään sellaista, mikä onnistuisi paremmin nyt, Kristian Räsänen sanoo.

Suurin ilo lumettomuudesta on Rikulla.

— Koirien sähköposti kulkee paremmin, kun ilman lunta pääsee haistelemaan joka paikkaa, Risto Räsänen nauraa.

Norjalaisperhe on tuotu al-Holin leiriltä Osloon varhain lauantaiaamuna. 29-vuotias nainen ja hänen 3- ja 5-vuotiaat lapsensa ovat olleet viimeiset kymmenen kuukautta Isis-taistelijoiden perheiden leirillä Koillis-Syyriassa.

Perhe oli siirretty al-Holista ensin Irakin Erbiliin, mistä matka jatkui tavallisilla vuorolennoilla Wienin ja Kööpenhaminan kautta Osloon. Heidän mukanaan oli kymmenkunta norjalaista poliisia ja muita Norjan viranomaisia.

Gardemoenin lentokentällä äidille ilmoitettiin, että hän on poliisin kiinniottama epäiltynä kuulumisesta terroriorganisaatioon. Varsinainen vangitsemisoikeudenkäynti on näillä näkymin maanantaina.

Lentokentältä heidät vietiin Ullevålin sairaalaan, missä perheen poika alkaa saada hoitoa sairauteensa. Hän kärsii kystisestä fibroosista, monielinsairaudesta, joka voi olla hengenvaarallinen.

Pojan sairaus on syy sille, miksi Norjan hallitus suostui perheen tuomiseen maahan.

Norja tuo al-Holin leirillä olleen äidin ja sairaan lapsen kotiin

Äiti ja tytär ovat toistaiseksi sairaalahotellissa poliisivartioinnissa.

Nainen, joka on syntynyt Pakistanissa, mutta muuttanut Norjaan pikkulapsena, oli matkustanut Syyriaan vuonna 2013. Hän oli mennyt naimisiin Isis-taistelijan kanssa. Naisen epäillään myös kuuluneen aikanaan al-Nusran rintamaan, joka on myös terroristijärjestö.

Perhe aiheutti hallituskriisin

Nainen itse sanoo, ettei ole osallistunut Syyrian sotaan, eikä edes kannata sen ideologiaa. Hän sanoo vain tehneensä kotitöitä.

Norjan hallitukselle terroriepäillyn naisen tuominen maahan on tuonut vaikeuksia. Hallitukseen kuuluva oikeistopopulistinen Edistyspuolue ei hyväksy naisen tuomista ja uhkaa erota hallituksesta. Puolue on tehnyt listan vaatimuksia, joiden on täytyttävä, jotta se suostuu jatkamaan hallitusyhteistyötä.

Pääministeri Erna Solberg tapaa maanantaina Edistyspuolueen puheenjohtajan, talousministeri Siv Jensenin.

Isis-leiriltä haettavat lapset jakavat Norjan hallitusta – "Kyseessä on sairas lapsi", "Norjalaisten turvallisuus on tärkeämpi kuin lapset"

Lue lisää:

NRK: Terrorsiktet kvinne hentes til Norge: – Barna er ofrene i denne saken

Svenska Yle: Norsk IS-kvinna som utlöste regeringskris har återvänt till Oslo – greps genast efter att hon landat på Gardemoen

KIRKKONIEMI/IVALO Lasten harrastusrumba voi joskus hengästyttää vanhempia. Jälkikasvua kuljetetaan harva se ilta harjoituksiin ja viikonloppuisin pelimatkoille tai leireille. Lasten ilo harrastuksista saa vanhemmat joskus venymään äärimmäisiin suorituksiin – näin on kirkkoniemeläisen Bangsund Pedersenin perheessä.

Pohjois-Norjassa asuvan Bangsund Pedersenin perheen arkea pyörittää talvisin jääkiekko. Perheen vanhemmat ajavat neljä kertaa viikossa satoja kilometrejä päivässä poikien harrastuksen vuoksi.

Perheen pojat, Sivert Bangsund Pedersen ja Sebastian Bangsund Pedersen, pelaavat jääkiekkoa Ivalossa Tunturi-Kiekossa, joka on kirkkoniemeläispojille lähin sarjassa pelaava jääkiekkojoukkue. Norjassa lähin sarjajoukkue sijaitsisi 800 kilometrin päässä Tromssassa.

Matka Kirkkoniemeltä Ivaloon on suuntaansa noin 230 kilometriä. Bangsund Pedersenin perheessä matkustetaan pelikaudella Ivaloon lätkäharjoituksiin neljä kertaa viikossa. Lisäksi perhe kulkee viikonloppuisin ympäri Suomea pelimatkoilla. Se tarkoittaa sitä, että perhe viettää viikoittain kymmeniä tunteja autossa.

Kauden aikana auton mittariin kertyy pelkästään harjoitus- ja pelimatkoista noin 50 000 kilometriä. Pelikauden aikana perheen arkeen ei mahdukaan juuri muuta kuin koulu, työt ja jääkiekko.

– Talvisin tuntuu siltä, että elämässä ei ole muuta kuin jääkiekko, kertoo perheen isä Svenn-Yngvar Pedersen.

Bangsund Pederseneille pitkä harjoitusmatka on tullut jo tutuksi. Nyt on seitsemäs kausi, kun perhe kulkee jääkiekkoharjoituksissa Ivalossa.

Alun alkaen 13-vuotias Sivert ja 17-vuotias Sebastian aloittivat jääkiekkoharrastuksen ulkojäillä kotikaupungissaan Kirkkoniemellä. Paikkakunnalla jääkiekon pelaamiseen on rajalliset mahdollisuudet, sillä kaupungissa ei ole jäähallia, eikä sarjajoukkuetta.

Rajallisista harjoitusmahdollisuuksista huolimatta pojat halusivat pelata jääkiekkoa tosissaan, ja kun he kehittyivät pelaajina ja alkoivat kaipailla lisää haasteita, perhe päätyi siihen, että harrastusta jatketaan Ivalossa Tunturi-Kiekon riveissä.

Ulkopuolinen saattaa silti ihmetellä, miten työssäkäyvän ihmisen arki taipuu pitkiin harrastusmatkoihin vuodesta toiseen. Svenn-Yngvar Pedersen kertoo, että onneksi työt joustavat ja vaimon kanssa on sovittu kuskaamiseen vuoroviikot.

– Olemme sellaisissa töissä, että meillä on mahdollisuus lähteä poikien harjoituspäivinä aikaisemmin töistä. Sillä tavalla me selviydymme.

Pojilla on kolmet harjoitukset viikossa sekä sarjapelejä viikonloppuisin. Viikossa on kaksi iltaa, jolloin ei ajeta Ivaloon.

Perheen kuopus Sivert toteaa, että näinä iltoina tehdään läksyjä ja pelaillaan kiekkoa kavereiden kanssa ulkokaukalossa.

Automatkalla pelaillaan, jutellaan tai saatetaan ottaa nokkaunet

Tavallinen päivä alkaa sillä, että pojat menevät kouluun ja vanhemmat töihin. Koulun jälkeen toinen vanhemmista ja jompikumpi tai molemmat pojat hyppäävät autoon, jonka nokka käännetään kohti Ivaloa. Seuraavat kolme tuntia vierähtävätkin autossa istuen. Äiti tai isä ajaa ja pojat joko nukkuvat, pelaavat tai rupattelevat vanhempiensa kanssa.

– On erityistä, kun pääsee viettämään niin paljon aikaa poikien kanssa, kertoo Svenn-Yngvar Pedersen.

Kun auto viimein kaartaa Ivalon jäähallin pihaan, pojat nappaavat kimpsut ja kampsut mukaansa ja rientävät pukukoppiin vaihtamaan jääkiekkovarusteet päälle. Seuraava tunti vierähtääkin jäällä.

– Jokainen treeni on matkan arvoinen, sanoo Sivert.

Harjoitusten jälkeen on jälleen aika suunnata kotiin. Perille päästyä aikaa ei jää juuri muuhun kuin iltapalan syöntiin, sitten täytyykin jo käydä nukkumaan. Tällaisena arki jatkuu syyskuusta maaliskuulle.

– Loppukaudesta väsyn matkustamiseen, mutta jääkiekko ja ystävien tapaaminen Ivalossa motivoivat minua jatkamaan, kertoo Sivert Bangsund Pedersen.

"Silmät loistavat, kun pääsee jäälle"

Ivalossa toimiva Tunturi-Kiekko on Suomen pohjoisin jääkiekkoseura. Bangsund Pedersenin poikien lisäksi seuran harjoituksissa on käynyt aiempina vuosina muitakin pitkämatkalaisia.

D-junioreiden eli Sivertin valmentaja Janne Tervahauta kertoo, että heidän harjoituksissaan on vuosien varrella kulkenut nuoria esimerkiksi Norjan Karasjoelta ja Utsjoen Nuorgamista.

Tervahauta kertoo joskus miettineensä, onko poikien lajivalinta osunut oikeaan, kun he joutuvat uhraamaan niin paljon aikaa harjoitusmatkoihin. Mutta kun valmentaja on seurannut Sivertiä jäällä, ovat epäilykset karisseet.

– Hän on aina silmät kirkkaina ja hyvin valmistautuneena harjoituksissa. Olen ajatellut, että kun poika kerta on näin virkeänä ja innokkaana mukana, niin varmaan se lajivalinta on ollut oikea.

Perheen pitkät harjoitusmatkat ovat motivoineet myös kiekkoseuraa pitämään toimintansa laadukkaana.

– Kun tiedämme, että Kirkkoniemeltä lähtee perhe puksuttelemaan tänne, niin kyllä sitä haluaa seurana ja joukkueena olla sen arvoinen, että he tulevat seuraavallakin kerralla, Tervahauta kertoo.

Harjoituksissa oppii myös suomea ja englantia

Bangsund Pedersenin perheen elämään jääkiekko on tuonut myös ystäviä ja kielitaitoa.

Kirkkoniemen ja Ivalon väliset ajomatkat eivät lopu täysin harjoituskauden päätyttyäkään. Kavereita on käytävä tapaamassa silloin tällöin, jotta ero ei tuntuisi liian dramaattiselta.

– Meillä on niin paljon ystäviä Ivalossa, että maaliskuussa tuntuu kuin olisi eronnut, kun emme kulje enää täällä niin usein, naurahtaa Svenn-Yngvar Pedersen.

Naapurimaassa harjoittelussa on ollut myös muita hyviä puolia. Bangsund Pedersenin pojat ovat päässeet oppimaan myös kieliä.

– Pääsen harjoittelemaan suomen ja englannin puhumista, kertoo Sivert.

Joskus kieli saattaa tuoda harjoituksiin omat haasteensa, kun jääkiekkotermistö voi suomeksikin olla hankalaa. Porukalla on kuitenkin tähän asti pärjätty hyvin.

– Sivertillä on hyvä englannin kieli ja valmennusporukassa on aina joku, joka pystyy häntä auttamaan, kertoo valmentaja Janne Tervahauta.

"Iranin vallankumouskaarti on ampunut useita ohjuksia kahteen Irakin armeijan lentotukikohtaan, Ain al-Asadiin ja Erbiliin. Myös suomalaisjoukkoja on Erbilin tukikohdassa. Puolustusministeriön mukaan suomalaiset rauhanturvaajat ovat kunnossa."

Näin kotimaiset tiedotusvälineet kuvasivat tapahtunutta iskua valtakunnan medioissa viime viikolla.

Suomalainen Jaakko, 52, on työskennellyt Erbilin tukikohdassa suomalaisten joukkojen komentajana vuonna 2015 alkaneessa OIR-operaatiossa. Hän kotiutui viimeisimmältä työjaksoltaan Suomeen neljä kuukautta sitten.

Kaikissa operaatioissa on riskinsä. Jaakko kuitenkin korostaa, että ballistisen ohjuksen uhka on tukikohdassa todellinen vaaran paikka.

Moni rauhanturvaaja purkaa työpäivien paineita leirin kuntosalilla.

– Yleensä urheillaan päivittäin niin paljon kuin kroppa kestää. Aamuin illoin, jos työtehtävät sen sallivat, hän kertoo.

Suomalaisjoukot ovat kouluttaneet Erbilissä kurdien peshmerga-sotilaille muun muassa lääkintää ja ampumista. Erityisesti opastusta tarvitaan miinojen raivaamiseen, koska Isis on ansoittanut Irakissa useita alueita.

Suomalaisten koulutusoperaatio on kuitenkin edelleen jäissä taannoisen ohjusiskun vuoksi. Kotimaiset joukot tukevat Irakissa kurdien taistelua ääri-islamilaisjärjestö Isisiä vastaan.

Jaakko ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään oman ja perheensä turvallisuuden vuoksi.

Suomalaisjoukkojen tilannetta on ehditty arvuuttelemaan mediassa jo useaan otteeseen. Muun muassa Ilkka Kanerva (kok.) on kuvaillut tilannetta Suomen rauhanturvaamisen historian vaarallisimmaksi.

– Jokainen kokee vaaran eri tavalla. Luotan itse siihen, että ympärillä olevat ihmiset ovat koulutettuja ja tietävät, mitä tekevät, Jaakko sanoo.

Monet sotilaat käyttävät lempinimiä

Jaakon mukaan uhkaavissa tilanteissa tärkeintä on rauhallisuus.

– Irakissa on varmasti vaarallisempaa kuin monessa muussa paikassa, mutta koulutuksella ja tietyillä toimenpiteillä varmistetaan työn turvallisuus. Alueella liikutaan esimerkiksi useammalla panssaroidulla ajoneuvolla ja monella sotilaalla. Kaikki eivät pakkaudu samaan kulkupeliin, hän sanoo.

Ohjusiskun aikaan tukikohdassa oli noin 70 suomalaista. Useimmat heistä ovat Jaakolle tuttuja työtovereita.

– Irakissa on päällä vakava tilanne, joka toivottavasti päättyy tähän, mihin nyt on tultu.

"Monta kertaa paikalliset ovat antaneet ennakkovaroituksia, että jotain on meneillään tai jonnekkin ei kannata mennä." Mauri Koskela, Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja

Kurdijoukkoja kouluttavat suomalaiset liikkuvat usein anonyymeinä. Paikallisten kanssa ei ystävystytä turvallisuustekijöiden vuoksi. Jaakko osoittaa valokuvaa työhuoneensa seinällä.

Siinä on hän itse, nimikyltti univormussaan.

Hän käyttää kurdisotilaiden keskuudessa omaa etunimeään. Monet kouluttajat turvautuvat lempinimeen.

– Koulutettavat ovat kovia etsimään tietoja sosiaalisesta mediasta. Kyllä heidän kanssaan keskustellaan, mutta ei voida puhua kaveeraamisesta, Jaakko kertoo.

Suomalaiset rauhanturvaajat ovat osallistuneet operaatioihin vuosina 1956–2019 yhteensä noin 56 800 kertaa. Näissä operaatioissa on menehtynyt yhteensä 49 henkilöä, joista 17 operatiivisia tehtäviä toteuttaessaan.

Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajan Mauri Koskelan mukaan erinäiset kulkutaudit ja liikenneonnettomuudet ovat sotilasarjen suurimpia uhkia.

Hän itse on työskennellyt muun muassa Liberiassa Ebola-epidemian aikaan.

– Myös kriisien luonne on muuttunut kahden vuosikymmenen aikana. Ennen rauhaa oltiin turvaamassa sopuun päässeiden valtioiden välillä, mutta nykyään konfliktit ovat maiden sisäisiä, Koskela sanoo.

Kriisialueilla vaikuttaa myös yhä enemmän erilaisia aseellisia ryhmittymiä. Koskelan mukaan suomalaisjoukot ovat kuitenkin tunnettuja puolueettomuudestaan.

– Monta kertaa paikalliset ovat antaneet ennakkovaroituksia, että jotain on meneillään tai jonnekin ei kannata mennä.

Suomalaissotilaiden asuttama “Camp Lion” on osa Erbilin tukikohtaa, joka on lähellä kansainvälistä lentokenttää.

Leiri on vartioitu ja aidattu. Jaakko kuvailee tukikohdan puitteita kohtuullisen kelvoiksi maan oloihin nähden. Myös suomalaiset perinteet on otettu huomioon: missä suomalainen, siellä sauna.

Osa koulutettavista lukutaidottomia

Kurdijoukkojen koulutus tapahtuu haastavissa lämpötiloissa. Työpäivät kesäisessä Erbilissä alkavat ennen aamuviittä. Tuolloin lämpömittari näyttää vasta 40 astetta.

Talvet ovat Irakissa koleita ja sateisia, jolloin myös suomalaissotilaiden työpäivät jatkuvat myöhempään.

Monet koulutettavista kurdeista ovat luku- ja kirjoitustaidottomia. Irakissa upseerin pestiä ei nimittäin saada kokemuksella, vaan hyvällä perhetaustalla.

Työpäivän loputtua aikaa tapetaan muun muassa kuuntelemalla äänikirjoja ja pelaamalla sählyä.

– Viime kesänä pidimme peliturnauksen, vaikka lämpöä oli ulkona yli 50 astetta, Jaakko muistelee.

Rauhanturvaajan ammatti on muuttunut paljon sitten 1990-luvun lopun. Jaakko on työskennellyt erilaisissa operaatioissa kahden vuosikymmenen ajan.

Suurimpia muutoksia on tiedonkulun radikaali nopeutuminen: Kotimaan soittoja varten oleva "pusupuhelin" on vaihtunut videopuheluihin, postikortit taas Whatsapp-viesteihin.

Älypuhelin jää kuitenkin konttiin työpäivän alkaessa, jotta siitä ei tulisi vaaratekijää tositilanteen sattuessa.

Iranin iskujen jälkeen Jaakko on seurannut tarkasti Erbilin tilannetta.

– Pienten ryhmittymien aiheuttamat turvallisuusongelmat ovat eri asia. Kun kyseessä on suuri maa, joka alkaa röttelöimään, on asia vakavampi. Jos kriisi muuttuisi täydeksi sodaksi Yhdysvaltojen ja Iranin välillä, niin Suomikin vetäisi joukkonsa pois.

Lue lisää:

Sota peruttu, ainakin toistaiseksi – Tässä lyhyet vastaukset kysymyksiin Yhdysvaltain ja Iranin yhteenotosta

"Heräsin siihen, että olin vetämässä tyttöystävääni turpaan" – katso videolta, miten rauhanturvaajan rajut kokemukset voivat sekoittua arkeen Suomessa

Arviolta tuhansia kuolleita silakoita ajautui viikonloppuna rantaan Kirkkonummen Porkkalanniemellä.

Porkkalanniemellä luontopolulla kävelyllä ollut Antti Plathan luuli ensin nähneensä mereltä ajautuneita roskia, mutta lähemmäs käveltyään totesikin "roskavuorten" olevan röykkiöittäin kuolleita kaloja.

– Menin lähemmäksi ja ajattelin, että vastaan iskisi kauhea löyhkä. Ilmeisesti kalat olivat kuitenkin aika vastikään ajautuneet rantaan, koska ne eivät haisseet yhtään, Plathan sanoo.

Plathanin mukaan kalat olivat päällisin puolin ehjiä eikä niiden kuolemalle näkynyt mitään ilmeistä syytä.

Mistä ne siis yhtäkkiä ilmestyivät?

Porkkalanniemen ulkoilualuetta hoitavan Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen (Uuvi) toiminnanjohtaja Tapio Lepiköllä ei ole vastausta. Lepiköllä ei myöskään ole tietoa, että vastaavaa olisi aiemmin tapahtunut.

– Selvittelemme asiaa ympäristöviranomaisen kanssa, ja toki alue pitää saada siivottua kaloista, Lepikkö kertoo toimintatavoista sähköpostitse.

Myöskään Kirkkonummi-Siuntion kalastusalueen kalastuksenvalvoja Kenneth Nordqvist ei äkkiseltään keksi kalakuolemille syytä.

– Kuvien perusteella on vaikea arvioida. Voisi olla mahdollista, että kalat ovat peräisin esimerkiksi troolialuksesta. Toisaalta kalat ovat siinä eläviä, eli en usko että pyydyksen hajoaminen tekisi tuollaista, Nordqvist pohtii.

Kalakuolemia nousee otsikoihin aika ajoin. Joskus syy selviää, aina ei. Aiemmin havaittujen kalakuolemien syitä eri puolilla Suomea ovat olleet esimerkiksi veden happamoituminen, järven huonosta tilasta johtuva happikato tai kalataudit.

Porkkalanniemen kalakuolemista kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Britannian kuningashuone on sopinut prinssi Harryn ja hänen puolisonsa Meghanin kanssa, millaisin säännöin he jatkavat elämäänsä irrallaan kuninkaallisesta hierarkiasta.

Harrya, eli Sussexin herttuaa ei jatkossa enää kutsuta "hänen kuninkaalliseksi korkeudekseen. Sama pätee Meghaniin sekä heidän poikaansa Archieen.

Pariskunta ei tee enää työtä osana kuninkaallista perhettä, eivätkä he saa kuningasperheelle myönnettyjä varoja. He myös lupaavat maksaa asuntonsa kunnostamisen omista rahoistaan.

Harry ja Meghan ovat jo jonkin aikaa toivoneet, että voisivat irrottautua kuninkaallisista velvollisuuksistaan ja alkaa elää omaa elämäänsä ja tienaamaan omat rahansa. He suunnittelevat uraa liike-elämässä.

Aiemmin tällä viikolla kuninkaallinen perhe piti kokouksen, jossa Harryn ja Meghanin toivomia järjestelyjä valmisteltiin.

Kuningatar Elisabet ilmoittaa olevansa tyytyväinen, että heidän itsenäisen elämänsä järjestämiseen on löydetty rakentava muoto.

Hän sanoo molempien olevan edelleen rakastettu osa kuninkaallista perhettä.

Viime vuonna syntyneiden tyttöjen elinajanodote on 84,3 vuotta ja poikien vastaavasti 78,9 vuotta. Ero vastasyntyneiden elinajanodotteissa on 5,4 vuotta. Tyttöjen luku parantui viime vuodesta 0,1 ja poikien 0,2 vuotta.

Vastasyntyneiden poikien elinajanodote on viimeisten 30 vuoden aikana pidentynyt 8,2 vuodella ja tyttöjen 5,6 vuodella. Suurimmillaan sukupuolten välinen ero oli 1970-luvun loppupuolella, jolloin se oli yhdeksän vuotta. Luvut selviävät Tilastokeskuksen tänään julkaisemasta elinajanodotteesta.

Samasta tilastosta näkyvät myös eri ikäluokkien keskimääräiset elinajanodotteet. Voit tarkistaa itse allaolevalla laskurilla, kuinka pitkään tilastojen mukaan elät.

Huom.: Laskuri perustuu Tilastokeskuksen julkaisemaan elinajanodotteeseen. Se kertoo vuosien määrän, jonka verran tietyn ikäinen henkilö keskimäärin eläisi kuolleisuuden pysyessä ennallaan. Laskelmat siis arvioivat kunkin ikäluokan keskimäärin jäljellä olevaa elinaikaa. Niissä ei oteta huomioon yksilöiden elämäntapoja, sairauksia tai muita henkilökohtaisia eroja.

Pohjanmaan vastasyntyneet elävät pisimpään

Vuosina 2016 - 2018 syntyneiden elinajanodote oli molemmilla sukupuolilla pisin Pohjanmaalla: pojilla 80,5 vuotta ja tytöillä 85,2 vuotta.

Lyhyimmät vastasyntyneiden elinajanodotteet olivat puolestaan pojilla Kainuussa, 76,8 vuotta, ja tytöillä Päijät-Hämeessä ja Etelä-Savossa, 83,4 vuotta.

Maakuntien väliset erot olivat suuremmat miehillä kuin naisilla. Pohjanmaalla syntyneen pojan elinajanodote oli 3,7 vuotta pidempi kuin Kainuussa, jossa poikien elinajanodote oli lyhyin. Tytöillä vastaavasti ero maakuntien lyhyimmän ja pisimmän elinajanodotteen välillä oli 1,8 vuotta.

Kaupunki ja ruotsin kieli ennustavat pidempää elämää, etenkin miehillä

Vastasynyneen elinajanodote on korkein kaupunkimaisissa ja matalin maaseutumaisissa kunnissa

Pojilla elinaikaodote kaupunkimaisissa kunnissa on 78,8 vuotta, mutta maaseutumaisissa lähes vuoden lyhyempi. Tytöillä kaupungeissa luku on 84,3 ja eroa maaseutumaisiin kuntiin on noin vuoden kolmannes.

Ruotsia äidinkielenään puhuvien poikien elinajanodote oli 80,9 vuotta, mikä on yli kaksi vuotta pidempi kuin äidinkielenään suomea puhuvien poikien elinajanodote.

Tytöillä ero oli samansuuntainen, mutta ei yhtä suuri. Ruotsia äidinkielenään puhuvien tyttöjen elinajanodote oli 85,1 vuotta ja suomea äidinkielenään puhuvien tyttöjen vajaan vuoden lyhyempi.

Päivitetty 24.10. klo 9.10: Juttuun Juttuun lisätty maakuntakohtaiset erot, erot kaupunkien ja maaseutukuntien sekä kieliryhmien välillä.
Korjattu: 24.10. klo 10.35: Korjattu laskurissa ollut vika, joka antoi joillekin käyttäjille keskenään ristiriitaiset jäljellä olevan eliniän ja laskennallisen kuolinpäivän.

Filippiiniläisen Jessebel Garcian silmiin nousevat kyyneleet. Hän näyttää puhelimestaan kuvaa yhdeksänvuotiaasta tyttärestään.

Tytär on kotona Filippiineillä isoäitinsä hoidossa. Jessebel ole tavannut kumpaakaan lähes kuuteen vuoteen.

Yhteyttä pidetään videopuheluilla.

Jessebelin tarina on tuiki tavallinen. Hän sai parikymppisenä lapsen. Isästä ei ollut apua kasvattamisessa. Miljoonien filippiiniläisten tavoin hän päätti lähteä vuonna 2014 ulkomaille töihin, jotta voisi lähettää rahaa kotiin äidilleen ja tyttärelleen.

Tytär oli tuolloin kolmevuotias.

– Lähteminen oli todella vaikeaa, mutta kyse oli tyttäreni tulevaisuudesta. Olen ainoa, joka pystyy elättämään meidät.

Ensimmäinen työpaikka oli au pairina Tanskassa. Siellä Garcia työskenteli pari vuotta, työluvan salliman ajan. Sitä seurasi parin vuoden au pair -pesti Norjassa. Sieltä hän päätti lähteä Suomeen.

Suomessa Garcia kertoo päässeensä lastenhoitajaksi Suomessa asuvaan ulkomaalaiseen perheeseen. Kohtelu oli kuitenkin huonoa. Käytännössä työ oli lasten ja kodin hoitoa kymmenen tuntia päivässä, viisitoista päivää putkeen. Palkka oli 750 euroa kuukaudessa. Se sisälsi asumisen perheessä ja ruoan.

Siivousalalla paljon epäselvyyksiä

Ulkomaalaisten hyväksikäyttöä paljastuu paljon juuri siivousalalta. Yleensä kyse on siitä, että yritys ei kirjaa työaikoja oikein. Tai palkkojen lisät ja ylityökorvaukset jätetään maksamatta. Joskus työluvatkaan eivät ole kunnossa.

Viimeisten kolmen vuoden aikana Etelä-Suomen aluehallintovirasto on tehnyt siivousalalla 186 ulkomaalaisvalvonnan tarkastusta, jotka liittyivät työsuhteen vähimmäisehtoihin eli esimerkiksi palkkoihin tai työaikoihin. Puutteita löytyi runsaasti.

Lähes 55 prosentilla yrityksistä työaikakirjanpito ei ollut kunnossa. Lisäksi lähes 40 prosentilla tutkituista yrityksistä ei aina maksettu TES:in mukaisia ylityökorvauksia eikä ilta- tai sunnuntailisiä.

Lisäksi tarkastuksissa löytyi toistakymmentä yritystä, joissa ei ollut työaikakirjapitoa lainkaan.

Etelä-Suomen AVIn ylitarkastaja Riku Rajamäki on yllättynyt, miten paljon tarkastuksissa löytyi puutteita. Hän toivoo, että ulkomaalaistarkastuksia tehtäisiin nykyistä enemmän koko maassa, ei pelkästään pääkaupunkiseudulla.

Puutteellisesti johdetuissa siivousfirmoissa on sekä suomalaisia että ulkomaalaisia omistajia, Rajamäki kertoo.

Ulkomaalaisille siivoojille näyttää riittävän töitä.

Viime vuonna Uudellamaalla myönnettiin uusia eli niin sanottuja ensimmäisiä työlupia kodinhoitajille sekä toimisto- ja laitossiivoojille reilusti yli 800.

Näiden lisäksi joka vuosi annetaan satakunta kielteistä päätöstä. Kielteisiä päätöksiä tehdään useilla eri perusteilla, joista yksi on se, että työnantaja ei selviä velvoitteistaan, kertoo palveluasiamies Sallamari Salonen Uudenmaan TE-toimistosta.

Kolmannes palkasta Filippiineille

Siivoojia ja kodinhoitajia tulee Suomeen erityisesti Filippiineiltä, monista syistä.

Suomeen on tuli töihin vuosina 2015 - 2018 tuhat filippiiniläistä. Maahanmuuttoviraston mukaan viime vuonna filippiiniläisille hyväksyttiin jo vajaat viisisataa uutta työlupaa eri aloille.

Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan Filippiineiltä lähtee vuosittain yli miljoona ihmistä siirtotyöläisiksi.

Filippiinien talous tarvitsee ulkomailla olevien kansalaistensa palkkarahoja. Monelle perheelle se on ainut keino päästä köyhyydestä, koska maan sosiaaliturva on Suomeen verrattuna heikko.

Jessebel Garcia ja miljoonat muut lähettävät ison osan palkastaan takaisin kotiin. Näillä rahoilla maksetaan perheen terveydenhuolto, lasten koulutus ja asuminen.

Garciakin on onnistunut ansaitsemaan jo sen verran, että hän on voinut ostaa äidilleen ja tyttärelleen asunnon Filippiineiltä. Tytär on päässyt kunnolliseen yksityiskouluun.

Filippiiniläiset itse sanovat lähettävänsä noin kolmanneksen palkastaan takaisin kotimaahan.

Suomen Pankki ei tilastoi, kuinka paljon Suomesta lähetetään rahaa Filippiineille. Filippiinien keskuspankin tilastosta kuitenkin paljastuu, että määrä kasvaa vuosi vuodelta. Viime vuonna lähti vajaat yhdeksän miljoonaa euroa.

Tyttäret ovat poikia varmempi investointi

Helsinkiläinen kirjailija Riitta Vartti tuntee Filippiinien olot hyvin. Hän on kirjoittanut Filippiineihin liittyen useita romaaneja ja tagalogin kielen oppikirjoja.

Lisäksi hän pitää Suomessa oleville filippiiniläisille suomen kielen oppitunteja.

Filippiiniläisiä suorastaan rohkaistaan lähtemään ulkomaille töihin, naisia vielä miehiäkin enemmän. Vartti arvelee, että syynä tähän on se, että naisilta tulee varmemmin rahaa kotiin.

– On ajateltu, että on jopa parempi lähettää tyttäret kuin pojat ulkomaille töihin.

Myös Vartti on huomannut, että ulkomaalaisia pidetään usein suomalaisia “helpompina” työntekijöinä.

– Tavallaan heitä voi kiristää, että he joutuvat lähtemään, jos he eivät tee niin kuin pyydetään.

Lisäksi ulkomaalaisten asemaa heikentää huono suomen kielen taito ja haluttomuus kuulua ammattiliittoon.

Vartin mukaan Filippiineillä ilmapiiri on ammattiliittojen vastainen. Monet eivät tule ajatelleeksi, että Suomessa liittyminen on täysin mahdollista.

Filippiiniläisiä pidetään hyvinä työntekijöinä

Jessebel Garcia irtisanoutui kahden kuukauden jälkeen huonosti palkatusta kotiapulaisen paikastaan Suomessa. Vuoden 2019 alussa hän sai mieleisensä työpaikan siivoojana Koti Puhtaaksi -yrityksessä. Se palkittiin viime vuonna Suomen parhaana yrityksenä Great Place to Work -työhyvinvointitutkimuksessa.

Väärinkäytökset keskittyvät pienehköihin yrityksiin. Poikkeuksia toki on. Myös toinen Ylen haastattelema ulkomailta täysin laillisesti tullut työntekijä kertoo huonosta kohtelusta. Nainen haluaa esiintyä nimettömänä, koska hän pelkää sukulaisten puolesta.

Nainen kertoo, että hän ei saanut suurehkossa suomalaisessa siivousfirmassa pidettyä sairauslomaa.

Esimiehen mielestä tulehtunut hammas ei ollut riittävä syy sairauslomaan. Lisäksi yritys ei maksanut ilta- ja viikonloppulisiä, kuten olisi pitänyt.

– Esimies oli tottunut siihen, että filippiiniläiset eivät pidä sairauslomaa.

Työpaikkansa puolesta pelkäävä filippiiniläismies puolestaan kertoo, että hän ei ole saanut kilometrikorvauksia oman auton käytöstä, kun hän siirtyy siivouspaikasta toiseen.

Tietoista hintojen polkemista

Koti Puhtaaksi -siivousyrityksen toimitusjohtaja Saana Tyni tietää hyvin, että alalla on paljon epäselvyyksiä. Hänen yrityksensä rekrytoinnissa se näkyy jo työpaikkahaastattelussa.

– Yksi ensimmäisistä kysymyksistä on, tulevatko palkat ajallaan.

Tyni sanoo, että alalle on viime aikoina tullut lisää suomalaisia työntekijöitä muista ammateista. Ulkomaalaisia on kuitenkin paljon, erityisesti Filippiineiltä.

– Kaikki ovat samalla viivalla, mutta toki yleinen trendi on, että filippiiniläisiä pidetään erittäin hyvinä työntekijöinä.

Työvoimaa välittävät ulkomailta sekä ulkomaalaiset että suomalaiset yritykset. Hiljattain Tynin yritykseen tarjottiin siivoojia Thaimaasta. Suomalaismies kertoi puhelimessa, että hän voisi järjestää jopa sata thaimaalaista siivoojaa.

Thaimaalaiset oli miehen mukaan tarkoitus majoittaa omiin oloihinsa ja pitää mahdollisimman kaukana ay-liikkeestä.

– Kaiken lisäksi soittaja sanoi suoraan, että pystymme sitten vähän polkemaan hintoja ja voittamaan kilpailijan. Se on ihan tarkoituksellista markkinoiden vääristämistä, Tyni sanoo.

Emme onnistuneet tavoittamaan miestä haastatteluun.

Palkkaero on valtava

Jessebel Garcian tarina on tyypillinen esimerkki siitä, että ulkomailta tulleilla työntekijöillä ei läheskään aina ole vaihtoehtoja.

Kaksi kuukautta lapsen syntymän jälkeen hän kertoo menneensä töihin pikaruokalaan eri paikkakunnalle Filippiineillä. Jo tuolloin lapsi jäi isoäitinsä huostaan. Palkka oli 100 euroa kuukaudessa.

Garcia oli 24-vuotias, kun hän jätti lapsensa pysyvästi oman äitinsä hoiviin.

Garcia kertoo, että hän pohti ulkomaille lähtöä pitkään äitinsä kanssa. Lähtö oli vaikea.

– Lähdin yksin matkaan ilman ystäviä tai sukulaisia. Minua kehuttiin hyvin rohkeaksi.

Työpaikan myötä Garcia on ison askeleen lähempänä unelmaansa eli tyttären näkemistä Suomessa.

– Nyt odotan uutta viisumia. Toivon, että voisin saada hänelle valoisan tulevaisuuden täällä.

Lue lisää:

Työtunteja 60 viikossa, palkka 30 euroa päivässä – näin Suomessa riistetään paperitonta työvoimaa.

Asha leikkasi suomalaisten hiuksia aamusta iltaan ja sai käteen satasen kuussa – poliisilla tutkinnassa useita parturi-kampaamoihin liittyviä hyväksikäyttötapauksia.

2,90 euroa tunnilta on ulkomailta tulleille työntekijöille arkipäivää - alipalkkauksen kriminalisointi voisi auttaa, mutta vielä se ei ole toteutunut.

Töissä Suomessa.

"Tuulikaapissa on tulijoita". Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö ravintola- ja siivouspalvelualoilla.

Libanonin Beirutissa yli 200 ihmisiä loukkaantui lauantaina väkivaltaisiksi mellakoiksi äityneissä mielenosoituksissa. Turvallisuusjoukot hajottivat mielenosoitusjoukkoja pääkaupungissa vesitykeillä ja kyynelkaasulla. Protestoijat olivat aseistautuneet turvallisuusjoukkoja vastaan oksilla ja tienviittamerkeillä.

Mielenosoittajat vastustavat vuosikymmeniä jatkunutta poliittisen eliitin korruptiota sekä huonoa hallintoa, joka on ajanut maan syvimpään talouskriisiin sitten vuosien 1975–1990 sisällissodan.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat esittäneet huolensa poliisin koventuneista otteista protesteissa, jotka alkoivat lokakuussa. Silminnäkijöiden mukaan poliisi käytti väkijoukkoja vastaan lauantaina kumiluoteja lähellä parlamenttirakennusta.

Ainakin 220 ihmisen kerrotaan loukkaantuneen yhteenotoissa. Loukkaantuneiden joukossa on sekä mielenosoittajia että poliiseja. Libanonin Punainen Risti vetosi ihmisiin veren luovuttamiseksi.

Uutistoimisto AP:n mukaan noin parikymmentä miestä, jotka työskentelevät ilmeisesti parlamentin vartijoina, sytyttivät Beirutin keskusaukiolla olleita protestoijien telttoja tuleen. Yhdessä teltassa ollut kaasupullo räjähti ja tuli levisi nopeasti läheiseen kauppaan.

Libanonilaiset ovat turhautuneita ja raivostuneita vaikeutuvista elinolosuhteista, hintojen noususta, dollarien puutteesta ja korruptiosta. Libanonissa Yhdysvaltain dollarit ja Libanonin punnat ovat rinnakkaisia valuuttoja päivittäisessä kaupankäynnissä.

Punta on menettänyt lähes puolet arvostaan. Lisäksi pankit ovat ryhtyneet rajoittamaan ihmisten pääsyä säästöihinsä, jonka vuoksi raivostuneet protestoijat ovat tuhonneet lukuisia kaupungin käteisautomaatteja.

Presidentti Michel Aoun vetosi lauantaina turvallisuusjoukkoihin, jotta ne suojelisivat rauhanomaisia mielenosoittajia. Aoun kehotti turvallisuusjoukkoja lisäksi suojelemaan Beirutin julkista ja yksityistä omaisuutta.

Lue myös:

Libanon on syvässä finanssikriisissä – Automaateista ei aina saa dollareita ja se tekee kansasta levottoman

Reija Forss, 36, nauraa ja elehtii käsillä kertoessaan työstään pelifirmassa. Viimeksi hän on suunnitellut Angry Birds -kengät lapsille yhteistyössä ison amerikkalaisen tennaribrändin K-SWISS:n kanssa.

Tennarit luotiin pelin ja elokuvien oheistuotteeksi, kun Angry Birds täytti kymmenen vuotta marraskuussa. Sen kunniaksi toisen kengän grafiikat ovat pelin alkuajoilta.

– Oikea Änkkäri -retrokenkä, joka näyttää vähän käsin maalatulta ja itse tehdyltä. Se on nyt tosi trendikästä, intoilee Forss, joka työskentelee tuotekehittäjänä Roviolla.

Hänellä on pohjakoulutuksena alalle ainoastaan ammattikoulu, joten uralla eteneminen on vaatinut roppakaupalla luovuutta, taitoa ja ahkeruutta. Mutta myös intohimoa ja hitusen onnea.

– Olen tavannut oikeita ihmisiä oikeaan aikaan. He ovat auttaneet minua ponnistamaan eteenpäin työelämässä.

Määräaikaisuudet ovat tulleet suomalaiseen työelämään jäädäkseen. Lyhyet työsopimukset eivät ahdista Forssia, joka on tottunut työskentelemään projektien parissa.

Jo lapsena syttynyt innostus kenkiin on alkusysäys sille, että Reija Forss on nyt suuressa pelifirmassa, suunnittelemassa vihaisten lintujen koristamia jalkineita, vaatteita ja kodin tekstiilejä. Näillä näkymin projektit saadaan päätökseen keväällä ja edessä on uuden työn etsiminen.

Kenkiä rakastavalla Forssilla on jalassaan mustat maihinnousukengät, jotka ovat kuin uskolliset työjuhdat.

– Olen kahlannut maihareilla läpi tämän märän talven. Omat kengät valitsen ulkonäön lisäksi käytännöllisyyden perusteella.

Ammattikoulupohjalta viihdejätin palkkalistoille

Uraa kengistä ja muodista Reija Forss alkoi luoda heti yläkoulun jälkeen. Graafisen suunnittelun linja ammattikoulussa kesti kolme vuotta. Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta valmistui vahvalla itsetunnolla varustettu nuori nainen.

– Olen todella kaupallinen suunnittelija ja tunnistan hyvin trendit etukäteen. Tiedän, mitä kuluttaja haluaa, jo ennen kuin hän itse tietää sen.

Viime vuosina maailman pelifirmat ovat kamppailleet markkinoiden puristuksessa. Kilpailu on kovaa.

Lokakuussa pelijätti aloitti yhteistoimintaneuvottelut. Suunnitellut uudelleenjärjestelyt koskivat noin kolmeakymmentä Brand Licensing -liiketoimintayksikön työntekijää.

Marraskuun lopussa yritys ilmoitti lakkauttavansa kuusitoista työtehtävää eri puolilla maailmaa. Forss jatkoi projekteja, jotka aloitti Roviolla tuotekehittäjänä vuonna 2016.

Urallaan Forss on puskenut eteenpäin tee-se-itse -naisen asenteella, eikä ole pysähtynyt miettimään onko minusta tähän. Hän uskoo, että jos jotain haluaa tarpeeksi paljon, sen voi saavuttaa.

– Tekemällä oppii. Kaikki on mahdollista, kun löytää työnantajan, joka antaa tilaisuuden opetella uusia asioita.

Piirteli kenkämallistoja kuudennella luokalla

Jo viisivuotiaana Forss aloitti kuvataidekoulun. Lahden lasten ja nuorten kuvataideoppilaitoksessa opetti useita paikallisia taiteilijoita. Perhe asui Lahdessa Ahtialassa omakotitalossa. Viidennen luokan jälkeen hän siirtyi Yhteiskoulun kuvaamataidon luokalle.

– Meillä oli huikeat kuvisopettajat, jotka antoivat luovuuden kukoistaa.

Opettajien kannustuksella oli Forssin mielestä valtavasti merkitystä. Tukea antoivat myös vanhemmat, jotka uskoivat tyttärensä vahvuuksiin. Hänelle ei kasattu paineita toteuttaa vanhempien toiveita.

– Olin ujo ja syrjään vetäytyvä lapsi, josta kasvoi rohkea ja itsevarma.

Monta työtä ja illat lukiossa

Kenkämaahantuonti oli Reija Forssin ensimmäinen päivätyö heti ammattikoulun jälkeen. Työpäivä lähellä Lahden satamaa olevassa yrityksessä kesti kuusi tuntia. Kunnianhimo ajoi vähän alle kaksikymppisen Forssin työn ohessa Yhteiskoulun iltalukioon.

– Psykologia ja kielet kiinnostivat. Olin jo mukana työelämässä ja minun täytyi oppia englantia kunnolla.

Kiinnostus kenkiin ulottui vapaa-ajalle, ja Forss piirteli kenkämallistoja. Hän lähetti töitään suunnittelukilpailuihin.

– Jonkin kisan taisin voittaakin, mutta se ei ollut mikään merkittävä juttu.

Assistentin töiden lisäksi Forss puursi varastossa.

– Alkoi elämän mittainen urani pahvipaalaimena. Litistin pahvilaatikoita. Litistän yhä laatikot kierrätykseen aina, kun työpaikalle saapuu tavaraa.

Pienen perheyrityksen työntekijänä Forss matkusti ympäri Suomea myymässä kenkiä jälleenmyyntipisteisiin. Lisäksi kenkäbrändiä esiteltiin muun muassa Junior ski team Finlandin alppi- ja freestylelaskijoiden tapahtumissa. Samalla hän punoi tiiviitä verkostoja.

Parhaimmillaan hänellä oli seitsemän työtä päällekkäin, pääasiassa sivutyöt olivat graafisen suunnittelun lisäksi toimistotöitä ja siivousta. Nuorena aloitettu tanssiharrastus toi kotikaupungissa töitä tanssijana ja mallina. Mieleen jäi keikka Rantarockissa taustatanssijana.

– Oli kova into kasvattaa omia varoja. Jos halusin coolit kengät, säästin rahaa.

Forss on aina ajatellut, että ensin säästetään ja sitten ostetaan. Yli varojen eläminen on kauhukuva. Kaiken eteen on paiskittava töitä.

– Jos palkinnon saa etukäteen, ei ole niin suurta motivaatiota tehdä töitä sen eteen.

Menestyjä janoaa sparraajia

Eräs läheinen tuttava seurasi vierestä kuinka antaumuksella nuori nainen uurasti kenkämaahantuonnissa. Hänen kauttaan avautui ovi paikalliseen suuryritykseen L-Fashion Groupiin. Pian Forss päivätyönsä ja iltalukion lisäksi suunnitteli kenkiä Ice Peak-mallistoon. Työtä ohjasi pätevä kenkäalan tuotepäällikkö.

– Minulla on ollut mieletön tuuri löytää parhaat sparraajat silloin, kun on valtava palo tehdä asioita, mutta ei riittävästi tietoa.

Kohta tielle osui taas ihmisiä, jotka tuuppasivat Reija Forssia uralla eteenpäin.

Muotimessuilta löytyi turkulainen pariskunta, joka omisti muutaman kenkäliikkeen ja toi kenkiä maahan. Uusi työ alkoi joulukuussa 2003 Forssin täytettyä juuri kaksikymmentä vuotta.

– Riuhtaisin itseni Lahdesta Turkuun ilman mitään kytköksiä kaupunkiin.

Työhön kuului myyntiedustusta eri puolilla Suomea, mutta pääasiassa hän sai tehdä lempityötään.

– Suunnittelin yritykselle kaksi uutta kenkäbrändiä.

Turusta asunnon ostanut Forss suunnitteli firman uudet myymälät yhdessä Risto-Matti Ratian kanssa ja matkusteli maailmalla yrityksen omistajien mukana.

– He ottivat minut perheensä jäseneksi. Toimitusjohtaja oli peloton visionääri.

Lojaalisuus työnantajaa kohtaan on ykkösjuttu

Espooseen muutettuaan hän palasi vuonna 2007 töihin Luhdalle tuotepäälliköksi. Työmatka Lahteen oli pitkä, mutta muutamana päivänä viikossa hän työskenteli kotoa käsin.

Reija Forss suunnitteli Luhta Sportin ja Ice Peakin valikoimaan tukun uusia tuotteita, lähinnä laukkuja ja reppuja.

– Aika lailla yksinäni vedin tämän homman. Kävin myös Kiinassa tehdasvierailuilla ja tekemässä ostoja.

Aika Luhdalla opetti eniten. Suuri vastuu tuntui välillä raskaalta, mutta eteenpäin ajoi valtava into pyrkiä tavoitteisiin.

– Teen aina töitä tosissani täydellä höyryllä.

Vuonna 2014 Reija Forss joutui taas aloittamaan alusta. Venäjän kauppa sakkasi ja L-Fashion Group aloitti yhteistoimintaneuvottelut. Uusi työ löytyi start up -yrityksessä nimeltä Zero Point.

– Se oli silloin todella hot. Kehitimme urheilijoille ja kuntoilijoille tarkoitettuja kompressiovaatteita suorituskyvyn parantamiseen ja palautumiseen.

Yrityksen pääsuunnittelijana Forss etsi oikeita tekniikoita ja materiaaleja ulkomailta asti. Samalla mietittiin patentointeja ja tehtiin yhteistyötä suomalaisten huippu-urheilijoiden kanssa.

– Siellä työskenteli energinen ja innovatiivinen jengi.

Mutta talousvaikeudet kampittivat ja henkilöstöä täytyi vähentää. Forss joutui lähtemään.

– Olen aina aloittanut alusta hyvällä fiiliksellä. Uskon, että eteen tulee jotain kiinnostavaa.

Hän myöntää, että uran aikana on ollut mustiakin hetkiä, jolloin työn menettäminen on antanut kolauksen itsetunnolle. Niistä selvittyään hän on puskenut eteenpäin entistä lujemmin.

Matkan varrella hän on ehtinyt perustaa oman osakeyhtiön nimeltään Reyform Design Oy. Lentokoneessa matkalla New Yorkiin hän piirsi ensimmäisen laukkunsa omalle yritykselleen.

– En löytänyt sellaista laukkua, johon saisi tärkeimmät tavarat ja joka sopisi kainaloon lentokoneen penkillä istuessani tai autoa ajaessani.

Hän piirsi litteän olkalaukun, johon mahtuu lompakon ja kännykän lisäksi hiukan muutakin.

Siitä lähtien oma mallisto on kulkenut harrastuksena muiden töiden rinnalla. Yrityksensä kautta Forss tekee graafista suunnittelua, konsepteja, myymäläsuunnittelua ja tilaustaidetta. Tauluja löytyy ystävien kodeista ja julkisista tiloista, kuten myymälöistä ja kahviloista.

Maalaaminen ja sisustaminen rentouttaa

Reija Forssin mies on it-insinööri. Taiteellisuudestaan huolimatta Forss nauraa olevansa suhteen järjestelmällisempi osapuoli.

– Saan asioiden organisoimisesta kicksejä.

Perhe asuu erillistalossa Espoossa. Tytär Siiri, 6, käy esikoulua.

– Hän on monen mielestä ihan kuin minä, minireija. Olemme superluova duracell-kaksikko.

Skandinaaviseen tyyliin sisustettu koti pursuaa askarteluun ja maalaamiseen tarkoitettuja tarvikkeita. Monesta kodista löytyy miesluola, mutta Forssin kotona on toisin.

– Meillä on Siirin kanssa tyttöjen oma luola, joka on täynnä kaikkea luovaan työhön liittyvää.

Loppumattomalla tarmolla Forss tekee käsitöitä ja järjestää teemajuhlia naapuruston lapsille. Halloween-juhlissa leivonnaiset olivat silmämunia ja hämähäkkejä.

Lupa olla ylpeä itsestään

Tulee tunne, että Reija Forss ei pyri pienentämään itseään – kuten moni meistä suomalaisista mielellään tekee. Hän ottaa rohkeasti kunnian tekemisistään. On pakko, jos todella haluaa saada äänensä kuuluville.

– Tiedän paljon luovia ihmisiä, jotka sanovat, että he eivät osaa myydä itseään. Minä osaan ainakin vähän markkinoida itseäni, hän nauraa.

Nöyryyttäkin pitää olla. Mutta ei liikaa.

– Jos haluaa kovasti jotain, ei kannata miettiä voinko minä tehdä tämän. Pitää yrittää, ja tehdä niin hyvää jälkeä kuin mahdollista.

Forss toivoo, että useammat työnantajat tajuaisivat kuinka valtava innostus nuoria ajaa eteenpäin, jos viereltä löytyy kannustavia ihmisiä.

– Unelmia pitää olla. Ne eivät aina välttämättä toteudu sellaisenaan, mutta niihin pitää uskaltaa uskoa.

Itse hän haluaisi saavuttaa enemmän menestystä. Missä hän näkee itsensä kymmenen vuoden kuluttua?

– Onko pakko ajatella niin pitkälle? Saisinko elää hetkessä ja nauttia siitä, miten asiat ovat nyt.

Lahjakkuuden lisäksi Forssin vahvuuksiin kuuluu se, että hän aina ollut uuttera. Hänen ollessa pieni päiväkodissa askarreltiin appelsiinikennoon tehty sieni. Kun äiti haki tytärtään päiväkodista, hoitaja toi ovelle kokonaisen laatikon sieniä.

– Äiti kysyi mikä näistä on Reijan sieni. Päiväkodin täti sanoi, että nämä kaikki. Olin tehnyt laatikollisen sieniä, kun muut tekivät yhden.

Pilvipalvelut ovat uuden ajan voimalaitoksia

Pilvipalveluiden käyttö on lyhyessä ajassa lisääntynyt huomattavasti yritysten keskuudessa. Viimeisen viiden vuoden aikana pilvipalveluita käyttävien suomalaisyritysten osuus on kasvanut 23 prosenttiyksiköllä. Maailman suurimman pilvipalvelun Amazon Web Servicen edustaja Julien Simon uskoo, että tulevaisuudessa pilvipalveluista tulee normi esimerkiksi konelaskennassa.

Pysäköintisovellusten käyttäjien näppäilyvirheet lisänneet kuluttajariitalautakunnan töitä

Matkapuhelimiin ladattavat pysäköintisovellukset ovat yhä useamman kuluttajariitalautakuntaan tehtävän valituksen taustalla. Monasti valituksen oikea syy on näppäilyvirhe: oman auton rekisterinumero on kirjoitettu sovellukseen väärin. Myös väärä aluekoodi laittaa valittamaan lautakuntaan.

Japanissa ei pian ole työntekijöitä, mutta ulkomaalaiset kelpaavat usein vain hikipajaan – Populisti väestökadosta: "Tämä alkoi Pohjoismaista"

Nopeasti vanheneva Japani on ajatumassa umpikujaan. Maa paikkaa väestökatoa maahanmuuttajilla äärimmäisen vastahakoisesti. Japanilaiset ovat olleet ylpeitä maansa sulkeutuneisuudesta. Nyt Japanin on pakko avautua. Lue kirjeenvaihtaja Jenny Matikaisen erikoisraportti Japanista.

Libyan sisällissotaan haetaan ratkaisua Berliinissä – Taistelut maalla ja kuolema merellä uhkaavat siirtolaisia

Libyan sisällissodalle haetaan loppua Berliinissä, jossa sunnuntaina kokoontuu Euroopan johtajien vahva kaarti. Tehtävä ei ole helppo, sillä Libyan ohella yhteenotto jakaa myös ulkovaltoja.

Aurinko pilkahtaa lännessä

Sateet vähenevät tänään, vaikka lumi- ja räntäsateita tulee ainakin maan itäosissa ja paikoin Pohjois-Suomessa. Lännessä voidaan paikoin nähdä jopa aurinko.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Aiempaa useampi sairaanhoitaja sai viime vuonna oikeuden kirjoittaa reseptejä potilaille. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran mukaan rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden sai 115 hoitajaa, kun vuotta aiemmin luku oli 62 ja sitä edeltävänä vuonna 91.

Kaikkiaan 482 sairaanhoitajalla on nyt rajattu lääkkeenmääräämisoikeus terveydenhuollon ammattihenkilörekisteri Terhikissä.

Vastaisuudessa niin sanottujen reseptihoitajien määrän kasvu saattaa entisestään vauhdittua ja potilaiden pääsy hoitoon nopeutua, kun valtiolta tuleva sairaanhoitajien lisäkoulutuskorvaus, lääkevalikoiman suureneminen sekä rajatun reseptioikeuden laajentuminen osin myös yksityiselle puolelle lisännevät työnantajien kiinnostusta asiaan. Asiantuntijoiden mukaan etenkin reseptihoitajaopintojen korkea hinta on aiemmin hidastanut sairaanhoitajien hakeutumista koulutukseen.

Korvauksen suuruus 4 900 euroa

Valtio alkoi maksaa rahaporkkanaa sairaanhoitajien lääkkeenmääräämistä koskevasta erikoispätevyydestä viime vuoden alussa. Korvausta voivat hakea aluehallintovirastoilta ne kunnat ja kuntayhtymät, joiden palveluksessa Terhikki-rekisteriin merkityt reseptihoitajat toimivat.

Myös yksityisillä yrityksillä on ollut keväästä lähtien tietyin ehdoin oikeus hakea korvauksia sairaanhoitajien suorittamasta lisäkoulutuksesta – näin on esimerkiksi silloin, kun kunnalliset terveyskeskuspalvelut on ulkoistettu.

Kaikkiaan valtio maksoi viime vuonna reseptihoitajia koskevia koulutuskorvauksia työnantajille 377 300 euroa. Käytännössä korvauksia maksettiin 77 sairaanhoitajasta, jotka saivat vuoden aikana rajatun oikeuden määrätä potilaille lääkkeitä.

Asia selviää valtakunnallisista tiedoista, jotka Etelä-Suomen aluehallintovirasto kokosi STT:lle. Manner-Suomessa toimii kuusi aluehallintovirastoa eli avia.

– Koulutuskorvausta saaneiden kokonaismäärä näyttää vastaavan hyvin sitä, mitä ennakoimme, sanoo neuvotteleva virkamies Eila Mustonen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Korvaus on yhden hoitajan osalta tällä hetkellä 4 900 euroa, mikä vastaa suurin piirtein reilun vuoden mittaisen koulutuksen hintaa. Koulutuskorvaus vahvistetaan vuosittain erillisellä asetuksella. Korvausta ei makseta takautuvasti aiempien vuosien koulutuksista eli ennen vuotta 2019 lääkkeenmääräämisoikeuden saaneiden osalta korvausta ei voi saada.

Länsi- ja Sisä-Suomeen eniten rahaa

Etelä-Suomen aluehallintoviraston kokoamista tiedoista ilmenee, että selvästi eniten korvauksia eli 205 800 euroa maksettiin viime vuonna Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella. Siellä valtion varoista korvattiin 42 reseptihoitajan koulutuskulut.

Seuraavaksi eniten työnantajat hakivat ja saivat koulutuskorvauksia Lounais-Suomen ja Itä-Suomen alueilla, missä korvauksia maksettiin ensiksi mainitun osalta 16:n ja jälkimmäisen osalta 11 sairaanhoitajan lisäkoulutuksesta.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella korvauksia tuli kuuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston osalta kahden hoitajan erikoispätevyydestä. Lapissa korvauksia ei haettu lainkaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen Eila Mustosen mukaan korvausten alueelliselle jakautumiselle on vaikea antaa yhtä yksittäistä syytä, koska selittäviä tekijöitä voi olla useita. Jotkut työnantajat ovat olleet muita organisaatioita aiemmin liikkeellä ja sairaanhoitajia on lisäkoulutettu jo ennen valtion koulutuskorvauksen voimaantuloa. Toiset taas ovat lähteneet liikkeelle vasta myöhemmin, kun koulutuskorvaus on tullut jo voimaan.

Lisäksi työnantajien välillä on eroja muun muassa siinä, miten sairaanhoitajien rajatun reseptioikeuden hyödyt on nähty työnjaon kehittämisen näkökulmasta.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun asiantuntija Johanna Heikkilä huomauttaa, että sairaanhoitajien rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on otettu usein käyttöön haja-asutusalueilla eli siellä, missä lääkäreitä on vaikea saada ja missä ihmisten on vaikea päästä terveydenhuollon palveluiden piiriin.

– Jos lääkäritiheys on iso ja paljon lääkäreitä käytettävissä, niin käyttö on ollut yleensä vähäisempää, Heikkilä sanoo.

Ulkoistukset yleistyneet

Asiantuntijat ennakoivat, että reseptihoitajakoulutukseen osallistuvien sairaanhoitajien ja sitä myöten korvaushakemusten määrä voi tulevaisuudessa kasvaa.

– Rajatun lääkkeenmääräämisen käyttöalan laajeneminen saattaa tuottaa jatkossa (korvauksen) hakijoiksi aivan uusia organisaatioita, Mustonen arvioi.

Tällä hän viittaa toukokuussa voimaan tulleeseen muutokseen, jonka myötä reseptihoitajat voivat toimia terveyskeskusten avovastaanottojen ja sairaanhoitopiirien yhteispäivystysten ohella myös kotisairaanhoidossa ja sairaaloiden poliklinikoilla. Uudistuksen myötä rajattu reseptioikeus laajeni osittain yksityiselle puolelle eli sellaisiin terveydenhuollon avopalveluihin, joita yksityiset yritykset tuottavat sopimuksen pohjalta julkiselle sektorille.

Aiemmin, kun hoitajien reseptioikeus oli rajattu tiukasti kuntapuolelle, joissakin tapauksissa kävi niin, ettei sairaanhoitaja enää voinut hyödyntää erikoispätevyyttään, kun palveluja ulkoistettiin yksityiselle yritykselle.

– Kun lainsäädäntö tuli alun alkaen voimaan, tällainen ulkoistustoiminta ei ollut niin yleistä. Mutta kun se on vuosien saatossa yleistynyt, myös lainsäädäntöä päätettiin tältä osin korjata, sanoo neuvotteleva virkamies Marjukka Vallimies-Patomäki sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Lääkelistaan myös muutamia uusia tauteja

Tuorein muutos tuli voimaan vuodenvaihteessa, kun sairaanhoitajan määrättävissä olevien lääkkeiden valikoimaa laajennettiin. Uudistuksen tavoitteena on ollut, että reseptihoitajien määrättävissä olevat lääkkeet kattaisivat aiempaa paremmin potilaiden tarpeita lievissä ja äkillisissä terveysongelmissa sekä yleisissä kansansairauksissa.

Lääkevalikoimaan on lisätty muun muassa kipu-, allergia-, astma- ja diabeteslääkkeitä sekä sydän- ja verisuonisairauksien hoidossa käytettäviä lääkkeitä. Kokonaan uusina tautiryhminä on listattu sepelvaltimotauti, rasitusrintakipu ja keuhkoahtaumatauti. Asetuksessa mahdollistetaan lisäksi se, että hoitajilla on oikeus määrätä lääkettä sen kauppanimellä eli valmistajan tai markkinoijan antamalla nimellä eikä vain vaikuttavan aineen, vahvuuden tai lääkemuodon perusteella, kuten aiemmin.

Asetuksessa mainittuja uusia lääkkeitä sairaanhoitajat voivat määrätä vasta maaliskuussa, jolloin tarvittavat tiedot on saatu sisällytettyä Lääketietokantaan. Muilta osin asetuksen mukaiset muutokset ovat jo käytössä.

Esimerkiksi viime vuonna Kelan lääkevalmisteiden luettelosta löytyi noin 1 800 valmistetta, joita sairaanhoitaja pystyi määräämään.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun asiantuntijan Johanna Heikkilän mukaan lääkevalikoiman laajennus on askel kansainvälisempään suuntaan ja askel eteenpäin siihen, että potilaat saavat järkevästi asiansa hoidettua yhdellä kertaa. Parannettavaa kuitenkin löytyy.

– Valtakunnallinen lääkelista voisi olla paljon laajempi ja sitten voitaisiin ehkä tehdä siihen toimipistekohtaisia rajoituksia. Esimerkiksi Irlannissa on täysin rajoittamaton lääkelista ja toimipistekohtaisesti eli oman terveysaseman tai lääkärin kanssa katsotaan, mikä on sopiva paikallinen lista ja työnjako.

Potilasvahinkoja ei tiedossa

Ammattihenkilölakia muutettiin alun perin vuonna 2010 niin, että sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt saivat rajatun oikeuden määrätä lääkkeitä. Ensimmäiset reseptihoitajat valmistuivat vuonna 2012.

Reseptien uusimisen lisäksi reseptihoitajat voivat arvioida potilaan hoidontarpeen ja päättää rajatuissa tapauksissa lääkityksen aloittamisesta.

Rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden saaminen edellyttää lisäkoulutusta, jota antavat ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Pelkkä koulutus ei kuitenkaan riitä reseptioikeuden saamiseen, vaan siihen tarvitaan myös vastaavan lääkärin kirjallinen määräys, Valviran myöntämä yksilöintitunnus lääkemääräyksiä varten ja merkintä valtakunnalliseen rekisteriin.

Valviran tiedossa ei ole tapauksia, joissa reseptihoitajien oikeuksia määrätä lääkkeitä olisi peruttu syntyneiden potilasvahinkojen tai virheiden vuoksi.

Pilvipalveluista on lyhyessä ajassa muodostunut perusta, jonka päälle arkemme rakentuu. Sähköpostit, valokuvat ja pikaviestit tallentuvat kaikki palvelinkeskuksiin eri puolille maailmaa. Musiikki, elokuvat ja pian tietokonepelit toistuvat pilvipalveluista. Pilvilaskenta on saanut useat yritykset luopumaan omista konesaleistaan.

Suomessa yritykset ovat viime vuosien aikana siirtyneet vauhdilla pilvipalveluiden asiakkaiksi. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tilastojen mukaan suurista suomalaisyrityksistä 90 prosenttia käyttää maksullisia pilvipalveluita. Kun mukaan otetaan pienet ja keskisuuret yritykset osuudeksi muodostuu noin 74 prosenttia. Vuosi sitten vastaava luku oli 65 prosenttia.

– Suunta on aivan selvä. Nyt ollaan siirtymässä kohti pilvipalveluita, sanoo EK:n johtava asiantuntija Mika Tuuliainen.

Yleisimmät yritysten käyttämät pilvipalvelut ovat sähköposti ja tiedostojen tallennus sekä toimisto-ohjelmistot. Toisin sanoen yritykset hyödyntävät pilvessä samoja peruspalveluita kuin tavalliset ihmiset.

Datan varastoinnin lisäksi pilvipalvelut tarjoavat yrityksille työkaluina erilaisia tekoälysovelluksia ja koneoppimismalleja. Näitä palveluita Tuuliaisen mukaan hyödyntää alle 20 prosenttia suomalaisyrityksistä. Hän kuitenkin uskoo, että tulevaisuudessa myös pilvilaskenta lyö läpi yrityskentällä.

– Kaksikymmentä vuotta sitten jokaisella oli serveri toimiston nurkassa, mutta enää ei tarvitse olla, Tuuliainen huomauttaa.

“Pilvilaskennasta tulee normi”

Ranskalainen Julien Simon kiertää ympäri Eurooppaa saarnaamassa pilvipalveluiden ilosanomaa. Maailman suurimman pilvipalvelun Amazon Web Servicen (AWS) “evankelista” opastaa ohjelmistokehittäjiä ja yritysjohtajia rakentamaan palvelunsa Amazonin pilveen.

Neljännesvuosisadan tietotekniikan parissa työskennellyt Simon muistaa Tuuliaisen kuvailemat ajat, kun iso osa ohjelmoijien ajasta kului servereitä ja reitittimiä asentaessa. Samalla fyysisiin laitteisiin paloi rahaa.

– Ennen kuin olit kirjoittanut riviäkään koodia, olit joutunut sijoittamaan isoja summia teknologiaan, Simon toteaa.

Pilvipalveluiden aikakaudella kuka tahansa pääsee heti käsiksi valtaviin laskentatehoihin selaimensa kautta. Simon pitääkin viime vuosikymmenen suurimpana teknologisena mullistuksena pilvipalveluiden kykyä välittää syväoppimismalleja ja laskentatehoja asiakkailleen.

Neljä vuotta Amazonin pilvipalvelussa työskennellyt Simon katsoo, että pitkällä aikavälillä pilvilaskennasta tulee normi. Hän vertaa kehitystä sähkölaitosten syntyy.

– 1800-luvulla tehtaat tuottivat itse oman sähkönsä. Sitten ilmestyivät sähköyhtiöt ja sähköntuotanto irtosi tehtaista. Nykyään kukaan ei tuota itse sähköään, Simon kuvailee.

Tähän pisteeseen kestää vielä aikaa. Vuosikymmeniä, Simon myöntää. AWS aloitti toimintansa vuonna 2006, mutta pilviteknologia on Simonin mukaan vasta alussa.

Kaikkea tietoa ei pidä viedä pilveen

Kyberturvallisuuskeskuksen johtava asiantuntija Jussi Eronen näkee pilvipalveluiden yleistymisessä sekä etuja että riskejä.

Isoin pilvipalveluiden mukanaan tuoma haaste on verkkohyökkäysten ja -huijausten määrän kasvu. Tämä johtuu siitä, että pilvipalveluiden aikakaudella huijausyrityksiä on helppo monistaa.

Esimerkiksi monessa yrityksessä käytössä olevan Office 365 -palvelun tunnuksia kalastellaan tällä hetkellä isolla haavilla. Huijausyritys on helppo lyödä pystyyn, koska Microsoftin tarjoaman palvelun kirjautumissivuston ulkonäkö on yleisesti tiedossa.

– Hyökkääjät voivat tehdä yleisluontoisia huijauksia useita yrityksiä kohtaan ilman, että huijauksia pitää sen kummemmin räätälöidä, Eronen kertoo.

Hyökkäysten määrä ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että isoissa pilvipalveluissa tietoturva on usein paremmalla tasolla kuin yksittäisillä yrityksillä. Eronen muistuttaa, että luottamus ja turvallisuus ovat pilvipalveluille elinehto, joten niihin kiinnitetään paljon huomiota.

Kaikkia tietoja ei tästä huolimatta kannata siirtää ulkomaisten yritysten pyörittämille palvelimille. Omalle palvelimelle kannattaa jättää esimerkiksi sellaiset tiedot, joihin on tarpeellista päästä käsiksi myös internet-yhteyden ollessa poikki. Luottamuksellisen tiedon kohdalla pitää miettiä, vaarantuuko luottamuksellisuus, kun fyysinen pääsy laitetiloihin ei ole enää mahdollista. Henkilötietojen käsiteltäessä taas pitää ottaa huomioon sitä säätelevät lait.

Kyberturvallisuuskeskus julkaisi viime toukokuussa pilvipalveluiden turvallisuuden arviointikriteeristön (PiTuKri), jossa tarkastellaan erilaisten pilvipalveluiden soveltuvuutta viranomaistietojen käsittelyyn. Kriteeristössä muun muassa linjataan, että turvaluokiteltujen tietoaineistojen osalta ulkomaiset pilvipalvelut eivät ole ensisijainen toteutusvaihtoehto.

Joulukuussa kriteeristö sai jatkoa yksityishenkilöille, pienyhteisöille ja -yrityksille suunnatun ohjeen muodossa.

Tämän talven uusi pakkasennätys on syntynyt Utsjoella, kerrotaan Ilmatieteen laitokselta. Kevojärven mittausasemalla oli aamulla kello 5.40 pakkasta 37,7 astetta. Päivystävän meteorologin Ari Mustalan mukaan pakkanen saattaa Suomen pohjoispäässä vielä tästäkin kiristyä.

Hieman aiemmin yöllä syntyneestä 37,5 asteen pakkasennätyksestä kertoi Iltalehti.

Lämpötilaerot ovat olleet yön aikana suuret, sillä esimerkiksi etelärannikolla oli yöllä viitisen astetta lämmintä. Suuressa osassa maata on ollut lauhaa.

Yön aikana on satanut myös reippaasti lunta Oulusta koillisen suuntautuvalla alueella, lähinnä Koillismaalla ja Etelä-Lapissa. Viimeisen 12 tunnin aikana lunta on tullut siellä paikoin yli kymmenen senttiä ja viimeisen vuorokauden aikana paikoin 15 senttiä.

Kovimmat pakkaset pohjoisimmassa kolkassa

Lumisadetta on odotettavissa myös sunnuntaina Pohjanmaalta Keski-Lappiin ulottuvalla alueella. Etelämpänä sataa melko yleisesti tihkua.

Maan etelä- ja keskiosassa sää poutaantuu illalla. Päivälämpötila on 1–5 astetta plussalla.

Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Etelä- ja Keski-Lapissa on pilvistä ja sataa lunta. Päivän kuluessa lumisade heikkenee lännestä alkaen. Lämpötila on 0–10 astetta, ja lauhinta on etelässä.

Pohjois-Lapissa on poutaa ja osin selkeää, ja pakkasta on 10–20 astetta. Aivan pohjoisimmassa Lapissa pakkanen jatkuu kireänä 30 asteen tuntumassa.

– Kovimmat pakkaset ovat ihan siellä pohjoisimmassa kolkassa Suomen päälaella, meteorologi Ari Mustala sanoo.

Australiassa on alettu kerätä tietoa ennätyksellisten maastopalojen ja niitä seuranneiden rankkasateiden luonnolle aiheuttamista tuhoista. Luonto näyttää kärsineen jopa pahemmin kuin on osattu pelätä.

Palojen ja sateiden yhteisvaikutus näkyy voimakkaimmin Macleayjoessa, joka on ollut suosittu virkistyskalastajien keskuudessa. Uuden Etelä-Walesin osavaltion koillisosassa virtaava joki muuttui äkillisen rankkasateen seurauksena tuhkamönjäksi.

Vesi joessa on ollut hyvin vähissä aluetta riivanneen kuivuuden takia. Kun kovat sateet sitten saapuivat torstaina, jokiuomaan valui valtava määrä maastopalojen tuhkaa ja rantojen sedimenttiä.

Palojen korventamassa Australiassa sataa vihdoin – ja rankasti: Melbournessa kuukauden sateet puolessa tunnissa

Tuhka, samoin kuin maalta valunueet ravinteet ovat lisänneet bakteerikasvustoa, joka taas on syönyt jokivedestä viimeisenkin hapen.

Seurauksena on, että joen rannoilla on satoja tuhansia kuolleita kaloja. Luonnontieteilijät pelkäävät, että kalakannan elpyminen vie vuosikymmeniä.

Charles Stuart -yliopiston luonnontutkija Lee Baumgartner kertoo The Guardian -lehdessä, että joen kalakannan tuhoutumisesta on aiempaa kokemusta. Vuonna 1939 hieman etelämpänä kulkevaan Lachlanjokeen pääsi suuri määrä maastopalojen tuhkaa. Baumgartnerin mukaan joen kalakanta ei ole vieläkään toipunut.

Kalakuolemia on havaittu myös Uuden Etelä-Walesin eteläosassa Tilbajärvellä sekä Macleayjokea lähellä olevassa Hastingsjoessa.

Baumgartner ehdottaa, että jokea yritettäisiin hapettaa. Vaikka se tuntuukin hyödyttömältä, yhdenkin kalanaaraan säilyminen on tärkeää, koska se voi myöhemmin kutuaikana synnyttää tuhansia mätimunia.

Eläinten asuinalueet palaneet

Paloista eniten kärsineen Uuden Etelä-Walesin viranomaiset ovat julkaisseet ensimmäiset arviot maastopalojen aiheuttamista tuhoista villieläimille.

Yli puolet osavaltion nummimetsistä on palanut ja yli kolmasosa sademetsistä. Erityisen suurena menetyksenä pidetään tuhoja Gondwanan sademetsää, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Uudessa Etelä-Walesissä on 251 puisto- ja luonnonsuojelualuetta. Niistä kaksi kolmasosaa on palanut vähintään puoliksi. 55 puistoa tai luonnonsuojelualuetta on palanut käytännössä kokonaan.

Sanomalehti Sydney Morning Heraldin mukaan monien uhanalaisimpien eläinten koko tunnetut elinalueet ovat planeet. Näitä lajeja ovat pitkäjalkapotori (long-footed potoroo, Potorous longipes), kaakkoisaustralianhiiruli (Hastings river mouse, Pseudomys oralis) ja kalliowallabi (Brush-tailed rock-wallaby, Petrogale penicillata).

Toistaiseksi ei tiedetä, onko lajien yksilöitä säilynyt luonnossa, mutta niitä elää joka tapauksessa eläintarhoissa. Todennäköisesti lajit eivät ole kuolleet sukupuuttoon luonnossakaan, koska Australiassa esiintyy maastopaloja vuosittain.

Uuden Etelä-Walesin uhanalaiset kasvit ovat kärsineet myös pahoin. Lehden tietojen mukaan osavaltiossa on 651 uhanalaista kasvilajia. Niistä 26 lajin koko tunnettu elinalue on palanut ja 30 lajin elinalue 99-prosenttisesti.

Osavaltion viranomaiset ovat aloittamassa selvitys- ja avustustyötä. Sen aikana viedään maastoon vettä, estetään tuholaisten leviämistä ja kerätään tietoa eloon jääneistä yksilöistä.

Kritiikkiä hallitukselle

Uuden Etelä-Walesin osavaltion oikeistohallitus on joutunut ankaran kritiikin kohteeksi oppositiossa olevan työväenpuolueen samoin kuin luonnonsuojelujärjestöjen taholta.

Hallituksen sanotaan laiminlyöneen luonnonsuojelun tyystin viime vuosina.

– Näyttää entistä selvemmältä, ettei [...] hallituksella ole halua eikä kykyä ryhtyä toimiin, koska he ovat erottaneet niin monta luonnontutkijaa ja biologia ympäristöhallinnosta, sanoi työväenpuolueen edustaja Kate Washington.

– Australian luonto oli jo aiemmin viety kuilun partaalle, koska luonnonsuojeluun ei ole vuosikymmeniin löytynyt johtajuutta ja Australian poliitikot ja yritykset ovat olleet täysin haluttomia tekemään mitään kohdatakseen maan luonnon tuhoutumisesta seuraavat ongelmat, jyrisi Wilderness Society -luonnonsuojelujärjestön kampanjapäällikkö Suzanne Milthorpe.

Luontojärjestöjä suututtaa erityisesti, että vaikka Australian yksi tunnetuimmista alkuperäisistä eläinlajeista, koalat, on kärsinyt suuria kannanmenetyksiä palojen aikana, koalojen yhtä tärkeimmistä asuinaluetta, Clouds Creekin valtionmetsää hakataan edelleen metsäteollisuuden käyttöön.

Hiilen ja kaasun vaurastuttama Australia kipuilee ilmastokeskustelun kiihtyessä – harva hyväksyy taloudelle takapakkia ilmastotoimista