Suomalainen mies on kuollut myöhään lauantai-iltana tapahtuneessa työtapaturmassa Tonstadin tuulivoimapuistossa Norjassa. Asiasta kertoi Stavanger Aftenblad -lehti.

Sirdalin kunnanjohtaja Johnny Liland esitti surunvalittelunsa omaisille ja kertoi, että mies oli noin 40-vuotias.

Poliisi tutkii tapahtumaa, eikä vielä arvioi sen syytä. Miehen kerrotaan pudonneen. Tiedossa ei ollut, minkä yhtiön palveluksessa hän työskenteli.

– Työt alueella on toistaiseksi keskeytetty ja alue eristetty, kertoi poliisin tutkinnanjohtaja Einar Haugland.

Tonstadiin rakennettavasta tuulivoimapuistosta on tulossa yksi Norjan suurimmista. Sen on määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä.

Vain muutaman neliökilometrin kokoisella alueella Luxemburgin suurherttuakunnasta käsin hallitaan kymmenien miljardien eurojen arvosta suomalaista omaisuutta.

Työeläkeyhtiöiden sijoitusten takia merkittävä osa suomalaisista on välillisesti mukana sijoitustoiminnassa, jota tehdään luxemburgilaisten rahasto- ja omaisuudenhoitoyhtiöiden kautta.

Luxemburg on merkittävin veroparatiisialue, jota suomalaiset käyttävät. Lisäksi ulkomaiset sijoittajat omistavat Suomessa valtavan määrän kiinteistöjä, yhtiöitä ja jopa keskeistä suomalaista infrastruktuuria kuten TV- ja radioverkot sekä sähköverkkoja luxemburgilaisten yhtiöiden kautta.

Nordea hallinnoi valtavia sijoitusvaroja Luxemburgissa

Suomeen pääkonttoriinsa siirtänyt Pohjoismaiden suurin pankki Nordea on keskittänyt merkittävän osan sijoitustoiminnastaan Luxemburgiin.

Pankki hallinnoi perustamiensa rahastojen kautta Luxemburgissa vähintään noin 67 miljardin euron varallisuutta, käy ilmi MOT:n Luxemburgista hankkimista tilinpäätöksistä.

Kyse on merkittäviltä osin yksityisten sijoittajien omaisuudesta, joita Nordea hoitaa asiakkaittensa puolesta. On käytännössä mahdotonta sanoa, kuinka suuri osa miljardeista on suomalaisten sijoituksia. Todennäköisesti suomalaisten osuus sijoituksista on enintään 15–20 prosenttia eli noin 10–13 miljardia euroa.

Nordea toimii Suomen lisäksi useissa muissa maissa. Tilinpäätöksissä ei eritellä millään tavalla sitä, mikä osa sijoituksista on suomalaisten asiakkaiden tekemiä.

Nordea lopetti rikkaiden yksityispankin Luxemburgissa

Aiemmin Nordea oli keskeinen toimija Luxemburgissa myös suomalaisten yksityispankkiirina.

Yksityispankilla tarkoitetaan vauraille yksityishenkilöille tarjottavia palveluita, kuten sijoitttamista. Nordea myi yksityispankkinsa Luxemburgissa sveitsiläiselle UBS-pankille vuonna 2018.

Syynä olivat niin sanottujen Panaman papereiden paljastukset. Niissä kävi ilmi, että Nordea oli auttanut satoja asiakkaitaan perustamaan veroparatiisiyhtiön esimerkiksi Panamaan tai Brittiläisille Neitsytsaarille.

Pankin sijoitustoiminta maassa on kuitenkin aktiivista ja Nordean Luxemburgin-yksikössä työskenteli vuoden 2018 lopulla yli 400 työntekijää.

Ehrnrootheilla yli miljardin euron potti

Nordea ja sen edeltäjäpankeilla on merkittävä rooli siinä, että Luxemburgista tuli vauraiden suomalaisten suosima finanssikeskus. Nordean edeltäjä SYP-pankki perusti konttorin Luxemburgiin jo vuonna 1976.

Toinen suomalaisille merkittävä varainhoitopalveluita Luxemburgissa myyvä taho oli pitkään ruotsalainen SEB-pankki. Pankki perusti rikkaita asiakkaitaan varten palvelun, joka perusti omaisuudenhoitoyhtiöitä Luxemburgiin ja auttoi varainhoidossa.

Yhtiö myytiin vuonna 2014 suomalaisille sijoittajille Georg Ehrnroothille ja Henrik Ehrnroothille.

Suomalaisten yksityishenkilöiden varallisuutta Luxemburgissa tutkiessa Ehrnroothit nousevat ylivoimaisesti yli muiden. Suvulla on Luxemburgissa useita yhtiöitä, joiden kautta hallinnoidaan yli miljardin euron arvoisia omistuksia pääosin Suomessa.

Nokian entisen toimitusjohtajan Jorma Ollilan Luxemburgin-yhtiön varallisuuden arvo on hieman yli yhdeksän miljoonaa euroa. Ollila sai vuonna 2014 Finanssivalvonnalta rikemaksun, kun kävi ilmi ettei Ollila ollut ilmoittanut sisäpiiri-ilmoituksessaan omistavansa yhtiön Luxemburgissa.
Tunnetuista suomalaisista Luxemburgiin omistuksiaan ovat keskittäneet esimerkiksi Sammon pääjohtajan tehtävät jättävä Kari Stadigh ja rakennusyhtiö SRV:n pääomistaja Ilpo Kokkila.

Kokkila hallinnoi Luxemburgin kautta yli 30 miljoonan euron kiinteistöomistuksia. Kokkila hankki Luxemburgin-yhtiönsä suurelta pohjoismaiselta kiinteistösijoittajalta NREP:ltä.

Työeläkeraha kiertää Luxemburgin kautta

Suomalaisten työeläkeyhtiöiden eli Kevan, Valtion eläkerahaston, Elon, Varman ja Ilmarisen varoja on sijoitettu Luxemburgin kautta lähes 15 miljardia euroa. Lähes koko summa koostuu sijoituksista Luxemburgiin rekisteröityihin rahastoihin.

Työeläkeyhtiöt eivät käytännössä maksa veroja saamistaan osinkotuloista Suomessa erilaisten verovähennysten takia. Työeläkeyhtiöiden näkemys on, etteivät ne hyödynnä Luxemburgin tapaisia veroparatiisimaita veroetujen takia.

Perusteluna on sen sijaaan se, että useiden sijoittajien perustamia rahastoja on helppo hallinnoida esimerkiksi Luxemburgissa, jossa on toimintaa varten sorvattu yhtiömalli.

Tyypillistä on, että rahastoihin sijoittaa jopa kymmeniä muita työeläkeyhtiöitä ja muita institutionaalisia sijoittajia. Sijoittajien rahat kerätään luxemburgilaiseen yhtiöön ja sijoitetaan sieltä esimerkiksi pohjoismaisille kiinteistömarkkinoille.

Työeläkeyhtiöiden mielestä veroparatiisien käyttöä on myös käytännössä mahdotonta välttää kansainvälisessä sijoitustoiminnassa.

Kansalaisjärjestöt ja tutkijat ovat kuitenkin arvostelleet toimintaa. Veroparatiisien kautta tehtyihin sijoituksiin liittyy usein esimerkiksi konsernin sisäisiä lainoja, jotka vähentävät verotuloja sijoitusten kohdemaissa.

Veroparatiisien toiminta ei ole myöskään avointa eli niissä toimivista yhtiöitä ja rahavirroista on vaikea saada tietoa. Luxemburg on tosin useita muita veroparatiisina pidettyjä maita avoimempi ja sieltä pystyy hankkimaan tietoja yhtiöiden omistajista sekä taloudellisesta tilanteesta.

TV-mastot ja sähköverkot Luxemburgissa

Luxemburg on kansainvälisten kiinteistösijoittajien suosima maa, jonka kautta tehdään sijoituksia eri puolilla maailmaa. Suomalaisia kiinteistöjä omistetaan Luxemburgin kautta vähintään noin kahdella miljardilla eurolla.

Todennäköisesti summa on vielä selvästi tätä suurempi.

Myös osa suomalaisesta perusinfrastruktuurista on päätynyt kansainvälisten sijoittajien omistukseen. Yleisradio myi tv- ja radioverkkoja ylläpitävän Digita Oy:n vuonna 2000 ranskalaiselle sijoitusrahastolle.
Digitasta tuli sijoitusrahastojen heittopussi. Nykyään tv- ja lähetysverkot omistaa yhdysvaltalainen sijoittaja Digital Colony luxemburgilaisen omaisuudenhoitoyhtiön kautta.

Myös sähköverkkoyhtiö Carunan omistukset kulkevat osittain luxemburgilaisen yhtiön kautta. Muutama vuosi sitten Caruna oli keskellä kohua, jonka taustalla oli yhtiön päätös nostaa sähkön siirtohintoja.

Yle kertoi tuolloin myös, että Carunan Suomeen maksamat verot jäävät lähes olemattomiksi. Taustalla ovat juuri Luxemburgin ja Hollannin kautta tehdyt omistus- ja rahoitusjärjestelyt.

Luxemburg verottaa kevyesti sijoittajia

Virallisesti yritysvero on Luxemburgissa verrattain korkea eli 15–25 prosenttia riippuen muun muassa yhtiön voittojen määrästä. Maan verolainsäädäntö tarjoaa kuitenkin monia veroetuja ja porsaanreikiä ulkomaisille sijoittajille, jotka perustavat maahan yhtiön.

Toteutunut veroprosentti on yleensä hyvin matala tai lähes nollatasoa.

MOT laski kahdenkymmenen suomalaisen omistaman yhtiön maksamat verot Luxemburgissa. Valtaosa yhtiöistä maksoi miljoonien eurojen voitoista veroja vain nollasta kolmeen prosenttiin.

Esimerkiksi yksi Ehrnroothin perheen omistamista yhtiöistä teki liikevoittoa vuonna 2018 yli 14 miljoonaa euroa. Veroja yhtiö maksoi Luxemburgissa hieman yli 5000 euroa. Veroprosentiksi tuli näin 0,04.

Tuloja verotetaan kuitenkin siinä tapauksessa, jos luxemburgilainen yhtiö maksaa osinkoja yhtiön omistajille Suomeen.

Pörssiyhtiöiden oma toiminta Luxemburgissa on sen sijaan vähentynyt. Aiemmin esimerkiksi valtionyhtiö Fortumilla oli luxemburgilaisessa tytäryhtiössään miljardien eurojen varat. Rahoitustoimintaan varatut rahat on siirretty Irlantiin.

Suuryhtiöiden suosikkimaaksi verosuunnittelussa ja rahoitustoiminnoissa Euroopassa on viime vuosina noussut etenkin Alankomaat ja Irlanti.

Vauraat yksityishenkilöt ovat taas siirtäneet varallisuuttaan niin sanottuihin vakuutuskuoriin.

Korjattu 19.1. kello 19.54 UBS-pankin virheellinen kirjoitusasu USB-pankki.

Ähtärin eläinpuiston majavat karkasivat aitauksestaan viime keväänä. Majavaperhe, isä ja kolme tytärtä, päätyivät vapauteen kaivamansa tunnelin kautta.

Eläinpuistolle majavien pako on kinkkinen ongelma: eläinpuiston eläin ei kuulu luontoon ja se pitäisi saada sieltä pois, mutta se ei ole aivan yksinkertaista.

Majava liikkuu hämärän aikaan ja muutenkin eläinpuiston majavan erottaminen luonnossa elelevistä lajitovereistaan on vaikeaa.

Majavan loukuttaminen on miltei mahdotonta, joten eläinten poistaminen tarkoittaa käytännössä ampumista, eikä sekään ole helppo ratkaisu.

Ähtärin eläinpuiston intendentti, eläinlääkäri Heini Niinimäki myöntää, että tilanne on hankala.

– Olemme pahoillamme, että näin on päässyt käymään. Pyrimme poistamaan eläinpuiston majavat luonnosta, mutta tiedostamme myös, ettei se välttämättä onnistu.

Tunneli lähti vedenpinnan alta

Majavaperheen pääsy käpälämäkeen kävi yhdessä yössä. Eräänä aamuna viime huhtikuussa majava-aitaus oli tyhjä.

– Pakotunnelin suuaukko oli niiden kotilammen pinnan alapuolella. Kaivuutyö tehtiin hoitajien silmien ulottumattomissa, joten puuhastelua ei huomattu ajoissa. Ne onnistuivat löytämään aidan maan alle ulottuvista rakenteista heikon kohdan, josta pääsivät toiselle puolelle, Heini Niinimäki kertoo.

Se, että majavat ovat rakentaneet monta metriä pitkän mutkittelevan tunnelin vankilasta vapauteen kuulostaa melkein suunnitellulta paolta, mutta sitä se Niinimäen mukaan tuskin oli.

– Voisi ajatella, että olipa ovela temppu, mutta tämän tyyppinen kaivaminen on majavalle ihan luontaista.

Sitä, kauanko majavat työstivät tunnelia ja osallistuivatko kaikki pakoon osalliset sen kaivamiseen, on mahdotonta sanoa.

Niinimäki naurahtaa, että eläinpuistossa halutaan eläinten harrastavan lajilleen tyypillistä käyttäytymistä, mutta tällä kertaa se päättyi puiston kannalta ikävästi.

Eläinpuiston asukki ei kuulu luontoon

Eläintenpitoa eläintarhoissa säätelevät eläinsuojelulaki ja eläinsuojeluasetus.

– Eläintarhatoimintaa koskevan lainsäädännön mukaan tarhaeläinten ja luonnon eläinten väliset suorat kontaktit pitää pyrkiä minimoimaan. Se ei nyt tässä tapauksessa toteudu, Heini Niinimäki selvittää.

Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi säädetyn lainsäädännön toteutumista valvoo aluehallintavirasto. Läänineläinlääkäri Matti Nyberg hämmästelee, että Ähtärin tapaus on hänenkin urallaan harvinainen ja ihmeellinen. Eläintarhan pitäisi olla pakovarma.

– Tietyt lupaprosessit koskevat eläintarhan eläimiä ja lähtökohtaisesti eläintarhaeläimiä ei voi luontoon jättää eikä päästää, vaikka ne sinne sopeutuisivatkin.

Nyberg muistuttaa villieläinten selviytymiskyvyn luonnossa heikkenevän eläintarhaolosuhteissa.

Niinimäki arvelee eläinpuisto-olosuhteissa kasvaneiden majavien pärjäävän vapaudessa mahdollisesti ihan hyvin.

– Toisaalta olisi toivottavaa, etteivät ne pärjäisi liian hyvin, eivätkä esimerkiksi lisääntyisi, koska kyseessä on Suomen luonnon näkökulmasta vieraslaji, Niinimäki sanoo.

Karkulaisten olinpaikasta ei ole varmuutta

Varmuudella ei voida tietää, ovatko eläinpuistosta karanneet majavat lähimaillakaan enää.

Eläinpuiston majavilla on mikrosirut, mutta muuten niitä onkin mahdoton erottaa villeistä lajitovereistaan.

Niinimäen mukaan majavista tehdyt havainnot eläinpuiston läheisyydestä ovat toistaiseksi olleet vähäisiä: vain heilahduksia vedenpinnassa ja jyrsittyjä puita.

Yksi karkurimajavista lienee kuitenkin käynyt ihan eläinpuiston alueella asti, koska myös sieltä löytyi talttahampaan terveiset puunrungosta.

– Se, että eläimet palaavat lähtöpaikan läheisyyteen tai pysyttelevät siinä ei ole yllättävää – ennemminkin yleistä. Kun tiedostetaan, että ne saattavat palata lähtöpaikkaan, olemme koittaneet seurata tilannetta. Sellaista viitettä, että ne olisivat aivan aitauksen lähelle tulleet, emme kuitenkaan ole nähneet.

Ei heilauta alueen majavakantaa

Suomen riistakeskuksen Pohjanmaan alueen riistapäällikkö Mikael Luoman mukaan Ähtärin vesistössä on ennestään vahva kanadanmajavakanta. Hän sanoo, että neljän majavan livahtamisella luontoon ei siten ole suurta vaikutusta alueelle.

– Isossa kuvassa kanadanmajavakantaa halutaan kuitenkin hillitä ja tärkeämpää olisi alkuperäislajin, euroopanmajavan, kannan kasvu. Niitä ei Ähtärissä ole.

Lajit eivät Luoman mukaan myöskään risteydy keskenään.

Kuitenkin, majavien eläinpuistotaustan huomioonottaen, olisi niiden kiinnisaaminen Luoman mielestä suotavaa.

Eläinpuisto on neuvotellut viranomaisen kanssa tilanteesta. Sekä Niinimäki että Nyberg ovat samaa mieltä, että majavat pitäisi saada luonnosta pois, mutta molemmat näkevät sen myös erittäin hankalaksi toteuttaa.

Majava ei mene helposti loukkuun, joten vaihtoehdot niiden luonnosta poistamiseen ovat vähäiset.

– Kun loukuttaminen ei onnistu, tai elävänä kiinni saaminen on melkoisen mahdotonta, ampuminen lienee se vaihtoehto, mikä tulee kyseeseen, Matti Nyberg sanoo.

Karkureiden kohtalo auki

Ähtärissä on kanadanmajavaa metsästetty ennemminkin, sen metsästysaika on parhaillaan meneillään. Lumen vähäisyys kuitenkin vaikeuttaa sitä tällä hetkellä entisestään.

Se, että metsästyskään tuottaisi toivottua tulosta, on epävarmaa.

– En näe, että olisi lakisääteinen pakko kaikkia alueen kanadanmajavia metsästää niin, että sirutetut eläinpuiston majavat löytyisivät, Matti Nyberg pohtii.

Hän sanoo antavansa täyden luottamuksen eläinpuistolle tilanteen hoitamisessa.

Heini Niinimäki huomauttaa, että kyse on myös ajasta ja resursseista.

– Tehtävä ei ole mahdoton, mutta se on haastava. Linjauksemme on, että asia pyritään selvittämään, mutta koska ongelma ei ole mahdottoman suuri, ei sitä lähdetä ylimitoitetuilla keinoilla ratkaisemaan.

Eläinpuiston asiakkailta on tullut jonkin verran kyselyjä siitä, milloin majavalampi saa jälleen asukkaita. Heini Niinimäki sanoo, että asiaa selvitellään ja etenkin sitä, olisiko mahdollista saada tilalle euroopanmajava – mutta mitään päätöksiä ei ole tehty.

Myös karkureiden kohtalo jää toistaiseksi auki.

– En lähde ennustamaan, miten tässä käy. Päivä kerrallaan mennään ja myöhemmin nähdään, mikä on lopputulos.

Nightwishin hollantilainen laulaja Floor Jansen on kylmissään. Ulkona ei ole pakkasta kuin kuusi astetta, mutta poroajelulla on tullut kylmä.

Toppavaatteisiin pukeutunutta Jansenia ei tunnistaisi hevibändin räväkäksi laulajaksi. Lavalla heiluva hevitukka on palmikoitu siistiksi letiksi.

Lounaaksi tarjoiltu poronmakkarakeitto lämmittää, ja pian Jansen pääsee saunaan ja avantoon uimaan.

– Poroajelulla oli hauskaa. Olen ollut täällä kerran aiemminkin, Jansen kertoo.

Nightwishin uutta, huhtikuussa julkaistavaa Human :II: Nature -albumia esitellään valikoidulle medialle Lapin maisemissa Levillä. Paikalla on lähinnä ulkomaisten metallimusiikkiin erikoistuneiden lehtien toimittajia muun muassa Britanniasta, Saksasta, Hollannista ja Espanjasta.

Bändi poseeraa lappilaispirtissä räsymättojen edessä. Metallimusiikin tärkeimpiin julkaisuihin kuuluva Metal Hammer -lehti ottaa kuvia bändistä kansijuttua varten. Suomalaisyhtye on yksi harvoista, joka kelpaa kanteen.

– Metal Hammerin kanteen pääsee vain pieni joukko bändeistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kansikuvissa ovat olleet vain kaikista isoimmat bändit kuten Motörhead, Iron Maiden ja Metallica. Nightwishille tämä on neljäs kerta kannessa, kertoo Saksan Metal Hammerin toimittaja Gunnar Sauermann.

Nightwish-versio 3.0

Toimittajat istuvat haudanvakavina ja keskittyneesti. Pian on alkamassa Nightwishin yhdeksännen studioalbumin kuuntelu.

Pitkän pirtin etuosaan on kasattu massiiviset kaiuttimet. Suomalaisen äänentoistofirman Genelecin laitteet ovat useiden kymppitonnien arvoiset ja ne on tullut virittämään oma henkilökuntansa. Vain paras kelpaa Nightwishille.

Bändin Floor Jansen ja Troy Donockley toivottavat median tervetulleeksi.

– On kivempi kuunnella uutta albumia täällä Lapissa kuin jossain haisevassa pubissa Lontoossa, brittiläinen Donockley nauraa.

Musiikin tunnistaa Nightwishin ja Tuomas Holopaisen tekemäksi heti ensimmäisistä sävelistä. Se on isoa ja elokuvallista. Suorastaan jylhää.

Kappaleet ovat rakenteiltaan monimutkaisia samoin kuin sävelkulut. Laulaja Floor Jansenin tehtävä ei ole ollut helppo.

Human :II: Nature on tuplalevy, jonka jälkimmäinen osa on täysin instrumentaalinen. Orkesteri ja kuoro musisoivat isosti, ja kappaleissa kuuluvat kelttiläisyyden ja maailmanmusiikin vaikutteet. Musiikki on kuin elokuvasta, ja mieleen hiipivät Taru sormusten herrasta -elokuvien maisemat.

Musiikkitoimittajat nyökyttelevät ja pitävät selkeästi kuulemastaan. Freelancetoimittaja Timo Isoaho on seurannut Nightwishiä bändin koko taipaleen ajan ja kirjoittanut yhtyeestä kirjan We were here.

– Tämä oli Nightwish 2.0 tai 3.0. Bändiltä on aina tullut isoja juttuja ja tässä riittää sulattelemista, Isoaho sanoo.

"Nightwish ei kiinnostanut vuoteen"

– Nyt on vähän ristiriitaiset fiilikset, Tuomas Holopainen sanoo levyn kuuntelemisen jälkeen.

Albumi on nyt annettu ensimmäistä kertaa ulkopuolisten kuultavaksi ja sille ei voi tehdä enää mitään. Muusikko kuvaa oloaan myös huojentuneeksi, sillä hän ei muuttaisi levyltä mitään. Rumpali Kai Hahto nyökyttelee tyytyväisenä vieressä.

Human :II: Nature -levy käsittelee nimensä mukaan ihmistä ja luontoa. Nimi sisältää myös sanaleikin, sillä human nature yhdessä tarkoittaa ihmismieltä.

– Tuplalevyn ensimmäinen osa käsittelee ihmistä ja siinä on ihmistarinoita laulettuna. Kun pääsee lopulta siitä hektisyydestä eroon voi mennä luontoon puoleksi tunniksi ja kuunnella toisen levyn.

Levyn sanojen välistä löytyvää merkkiä Holopainen ei halua selventää.

– En kerro. Olkoon se vaikka kertausmerkki. En millään haluaisi kertoa, että mitä näissä on ajatellut, koska se vie löytämisen riemun kuulijalta pois.

Holopainen alkoi työstää uutta levyä kaksi vuotta sitten. Se on jatko-osa edelliselle Endless Forms Most Beautiful -albumille. Väliä syntyi kuitenkin viisi vuotta ja tuona aikana Holopainen teki muun muassa Auri-bändiprojektiaan.

– Siinä oli hetken periodi vuoden verran, että ei kiinnostanut tää Nightwish. Kaikki oli hyvin bändissä, mutta kun tietty rajapyykki tuli ylitettyä edellisen levyn kanssa, niin viimeinen asia mitä haluaa tehdä on lähteä tekemään väkisin taidetta, jos ei vaan huvita. Sit vaan yhtäkkiä tuli se inspiraatio.

Ihmiskunnan hyvät saavutukset esiin

Yksi uuden albumin tärkeimpiä asioita on Tuomas Holopaisen mukaan optimismi ja se, miten paljon hyvää ihmiskunta on saanut aikaan. Muusikko muistuttaa, ettei maailmassa ole koskaan sodittu näin vähän. Mediassakin tuputetaan huonoja uutisia koko ajan. Hyvät asiat jäävät pimentoon.

– Ois kiva, että kahta huonoa uutista kohtaan laitettaisiin joku hyvä uutinen. Meillä on ehkä vääränlainen käsitys ihmiskunnasta ja missä tilassa meidän planeetta on. Totta kai meillä on paljon kriisejä, mutta muistetaan että me ollaan menty kuuhun, luotu internet ja moni tauti ollaan saatu selätettyä.

Holopainen esitteli Levillä myös helmikuussa julkaistavan ensimmäisen singlen musiikkivideon. Noise-kappaleen videossa bändiläiset muun muassa ottavat itsestään selfieitä älypuhelimilla. Video kertoo ihmisen ja teknologian välisestä riippuvuudesta.

– Teknologia on välttämättömyys ja ilman sitä me ei pärjätä. Teknologia pitää kuitenkin pitää renkinä eikä herrana, Holopainen tuumaa.

Muusikko kantaa huolta siitä, että pysyykö ihminen perässä, kun teknologia kehittyy

– Kyllä mä itsekin olen siellä kännykässä ihan liikaa. Se on vaan niin koukuttava vehje. Se on vaan vaarallinen tie.

"Nightwish nousee metallibändien ykkösluokkaan"

Uuden levyn myötä Nightwish lähtee maailmankiertueelle. Ensimmäiset keikat bändi tekee Kiinassa huhtikuussa. Yhtyeen managerin Ewo Pohjolan mukaan Kiinasta on tullut yhä tärkeämpi paikka Nightwishille.

Aikaisemmin Aasiassa menestymistä mitattiin suosiolla Japanissa, mutta koko ajan kasvavat Kiinan musiikkimarkkinat ovat ajaneet ohi.

– Oltiin ensimmäisen kerran Kiinassa 2000-luvun alussa ja silloin siellä oli todella karua. Keikkapaikoilla ei ollut edes lämmitystä tai ruokaa tarjolla. Nyt neljästä keikasta kolme on jo myyty loppuun. Se on jännä, että siellä ei myydä yhtään levyjä. Kiinalaiset lataavat musiikkia mistä lataavat, mutta keikoilla käy älyttömästi porukkaa.

Nightwish on saanut aivan uutta näkyvyyttä laulaja Floor Jansenin kotimaassa Hollannissa. Hän osallistui äskettäin paikalliseen Vain elämää -ohjelmaan nimeltään Beste Zangers, mikä teki hänestä erittäin suositun.

Jansenin näkyvyyden ansiosta Nightwishin kaksi keikkaa Amsterdamin 15 000 henkeä vetävässä Ziggo Domessa myytiin loppuun hetkessä.

Saksan Metal Hammerin toimittaja Gunnar Sauermann sanoo, että Nightwishillä on ollut erittäin suuri vaikutus metallimusiikkiin. Yhtye loi aikoinaan oman tyylinsä lisäämällä raskaaseen rockiin oopperamaista laulua.

– He ovat lisänneet suomalaisen äänen metallimusiikkiin. Monet bändit ovat kopioineet heitä.

Sauermann uskoo, että Nightwish nousee vielä metallimusiikissa maailman tärkeimpien bändien joukkoon.

– Osa bändeistä kuten Iron Maiden, Judas Priest ja Metallica eivät keikkaile loputtomiin. Sen jälkeen Nightwish ottaa ykköspaikan.

Suomessa unohtuu välillä kuinka suosittu yhtye Nightwish maailmalla oikeasti on. Bändille itselleen tämän hetkinen näkyvyys kotimaassa riittää.

– Pitää mennä fiiliksen mukaan ja ei saa olla liikaa saatavilla joka paikassa koko ajan. Se tekee bändille hyvää olla välillä olla kotona ja paistaa vaimolle lättyjä aamupalaksi, rumpali Kai Hahto nauraa.

Tuomas Holopaisen mukaan Nightwishin tarina jatkuu kunhan musiikin tekeminen pysyy mielekkäänä.

– Kohta 24 vuotta on tätä tehty ja mielellään näkisi toiset 24 vuotta, mutta ei se sillä entisellä tahdilla tule onnistumaan. Kuitenkin elämässä on eri prioriteetteja ja on nähny sen verran paljon, että raakkaa enemmän, mitä tekee ja milloin tekee.

– Mutta mun mielestä ois tosi kiva julkaista levy vielä vuonna 2040.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan puhelinmarkkinointi pitäisi sallia vain siihen suostuville asiakkaille.

Kuluttaja-asiamies Katri Väänäsen mielestä Elisan laajakaistamyynnissä paljastuneet väärinkäytökset kertovat siitä, että puhelinmyyntiä tulisi säännellä tiukemmin.

Lauantaina Ilta-Sanomat kertoi, että osa Elisan tytäryhtiö Enian puhelinmyyjistä on myynyt liittymiä pitkään valehtelun turvin. Myyjät soittivat asiakkaille ja väittivät, että muilta taloyhtiössä asuvilta oli tullut palautetta hitaista yhteyksistä.

Todellisuudessa tällaisia valituksia ei ollut tullut. Tarinan avulla asiakkaita houkuteltiin ostamaan kalliimpi ja nopeampi nettiliittymä. Ilta-Sanomien mukaan valehtelu jatkui vuoden ajan.

– Kuulostaa aikamoiselta ylilyönniltä. On valitettavaa, että näinkin iso toimija syyllistyy tämän kaltaiseen, vaikka säännöt ovat täysin selvät, KKV:n Väänänen sanoo.

Virasto on jo useamman vuoden ajan pyrkinyt rajoittamaan puhelinmyyntiä. Se kannattaa mallia, jossa telemarkkinointiin pitäisi erikseen antaa suostumus. Näin myyjät eivät soittelisi kenellekään sellaiselle, joka ei soittoja halua. Tätä kutsutaan opt-in-malliksi.

Me näemme, että kuluttajalla pitäisi olla tässä valinnanvapaus. Katri Väänänen

Viraston suosittelema malli ei välttämättä olisi estänyt Elisan laajakaistamyynnissä tapahtuneita väärinkäytöksiä: harhaanjohtavat myyntipuheet olisivat voineet kohdistua myös markkinoinnin sallineisiin asiakkaisiin.

– Me kuitenkin näemme, että kuluttajalla pitäisi olla tässä valinnanvapaus. Puhelinmyynnin sektorilla on paljon ongelmia, kuten harhaanjohtavaa markkinointia ja tilausansoja. Kyselyjen perusteella hyvin suuri osa kuluttajista myös suhtautuu puhelinmyyntiin kielteisesti.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan Suomen pitäisi ottaa opt-in-malli käyttöön, kun EU:n uusi sähköisen viestinnän tietosuoja-asetus ePrivacy tulee voimaan.

Elisa: Valitettava tapaus, mutta ei pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä

Elisan palvelujohtaja Jukka Lehdon mukaan yhtiö on saanut vielä viikonlopun aikana jonkin verran lisää asiakaspalautetta laajakaistamyynnistä. Yhtiö jatkaa alkuviikosta sen selvittämistä, miten liittymiä todella myytiin ja miksi harhaanjohtava markkinointi sai jatkua niin pitkään.

– Yleensä käymme läpi ison osan myyntiin johtavista puheluista. Tässä tapauksessa puheluita ei ole katsottu riittävän tarkasti läpi. Alkuviikosta analysoimme puhelut ja muutamme toimintatapaa, Lehto sanoo.

Elisassa ei nähdä tapauksessa syytä lähteä laatimaan puhelinmarkkinointiin entistä tiukempia pelisääntöjä. Lehdon mielestä nykyinen järjestelmä toimii, vaikka yhtiön laadunvalvonta tässä tapauksessa pettikin.

– Tämä on valitettava tapaus ja käymme sen läpi, mutta se rajoittuu kuitenkin yhteen kampanjaan. En lähtisi vetämään siitä niin pitkälle menevää johtopäätöstä, että alaa tulisi rajoittaa.

Uudistus tuo kuluttajalle lisää oikeuksia

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan laajakaistamyynnistä ei tule niin paljon valituksia kuin esimerkiksi sähköliittymien puhelinmyynnistä.

Puhelinliittymien markkinointi oli takavuosina varsinainen ongelmapesäke, mutta sitten liittymien markkinointi muille kuin nykyisille asiakkaille kiellettiin. Tätä toivoivat myös operaattorit. Se myös johti alan siistiytymiseen.

KKV:n Katri Väänäsen mukaan kuluttajilla ei nyt ole suoraan lain perusteella oikeutta saada korvauksia, vaikka markkinointi olisi perustunut valheeseen. Lähivuosina asiaan tulee kuitenkin muutos, kun Euroopan komission kuluttajansuojaan tekemä uudistus astuu voimaan.

Lue lisää:

Elisan puhelinmyyjät valehtelivat – järjestelmällistä huijaamista laajakaistamyynnissä

Pressun alta paljastuvien hevosvaunujen maalipinta on halkeillut, ja kuomuista se on putoillut pois lähes kokonaan. Vaunujen metalliset osat ovat ruostuneet. Hiiret ovat jyrsineet reikiä penkkien verhoiluun.

Astinlaudan koristekuviot ja vaunujen lehtijouset kuitenkin kertovat menneestä loistosta.

Nyt vaunut seisovat ränsistyneinä ja likaisina kylmän varastorakennuksen nurkassa Kyminlinnan entisellä varuskunta-alueella Kotkassa. Yksi ikkunoista on rikki.

Vaunujen ei edes pitäisi olla täällä.

– Surullista, Risto Valkeapää sanoo.

Hän muistaa ajan, jolloin penkkien reikäinen kangas oli hienoa helmenharmaata samettia. Valkeapää on istunut näissä vaunuissa lapsena lukemattomia kertoja. Nyt jos vaunuihin istuisi, ne saattaisivat hajota.

Yli sata vuotta sitten vaunut kyyditsivät Kotkan pienen sahayhdyskunnan ylintä herrasväkeä. Kyydissä on luultavasti istunut myös Venäjän keisari Aleksanteri III.

Vaunuvajan kiiltävä aarre

Risto Valkeapää oli 2-vuotias, kun hänen vanhempansa palkattiin Keisarillisen kalastusmajan vahtimestareiksi Kotkan Langinkoskelle. Elettiin kesää 1953. Maja oli avattu museoksi parikymmentä vuotta aiemmin, ja siitä oli tullut suosittu matkailukohde.

Pikkupojan silmissä kalastusmaja ja sitä ympäröivät rakennukset olivat täynnä taikaa. Erityisen jännittävä oli hämärä vaunuvaja, koska sen perällä oli aarre: kiiltävät mustat hevosvaunut, joiden kerrottiin olleen keisariperheen käytössä.

Vähän isompana Valkeapää hiipi liiteriin usein. Kun hän avasi vaunujen oven, hän avasi samalla oven toiseen maailmaan. Hytin etuosassa oli pieni penkki

– Ajattelin sen olevan lastenpenkki. Siihen uskalsin istua.

Toisinaan Valkeapää istahti myös kuskin paikalle. Hän kuvitteli olevansa Grimmin veljesten sadun köyhä renkipoika, joka pääsee ajamaan kuninkaan hevosilla. Kuvitelmissaan hän piiskasi hevosia eteenpäin ja huusi “hei kaikki hevoseni, hei kaikki hevoseni”.

Vaunuissa oli oma, erityinen tuoksunsa.

– Se oli niiden vanhojen tekstiilien tuoksu… Vanhan maailman tuoksu.

Mahtava kauppias

1880-luvulla vaunut kuuluivat Kotkan mahtavimmalle kauppiaalle. Mies oli kalastuksesta pitävä Sergei Drusinin, joka omisti lohia vilisevän Langinkosken kalastusoikeudet.

Drusinin myi lohia Pietariin. Kotkasta kulki keisarikunnan pääkaupunkiin rautatieyhteys Kouvolan kautta, joten lohet oli helppo pakata jäihin ja kuljettaa Pietariin junalla.

Myös keisarin tiedettiin olevan kalamiehiä ja pitävän Langinkosken lohista. Drusinin lähettikin niitä Aleksanteri III:lle lahjaksi.

Kesällä 1884 Aleksanteri ja hänen puolisonsa Dagmar päättivät tulla vierailulle Kotkaan. Matkaa isännöi kauppias Drusinin, ja hän järjesti keisariparille vierailun Kymijoelle Munkkisaaren lohikalastamolle. Kotkasta on sinne matkaa noin kymmenen kilometriä.

Keisarillinen höyryalus Tsarevna jäi ankkuriin Suomenlahdelle kahden Kotkassa sijainneen sahan väliin, ja matka jatkui pienemmällä höyrypurrella Kymijoelle. Viimeinen etappi piti kulkea maata pitkin, joten Drusinin oli järjestänyt rannalle hevosvaunuja seuruetta varten.

Tarina kertoo, että yksiin vaunuihin nousivat sekä Drusinin että keisari Aleksanteri III. Kauppias oli kuitenkin lihava, ja keisari oli pitkä ja harteikas. Vaunut kävivät ahtaiksi.

– Matka päättyi niin, että keisari nousi pois vaunuista ja kulki loppumatkan eli puolitoista kilometriä jalan, Risto Valkeapää kertoo.

Tarina on kotkalaista perimätietoa, eikä sen paikkansapitävyydestä ole varmuutta. Se kuitenkin täsmää varastossa rapistuviin vaunuihin: niiden sisähytin korkeus on vain 130 senttiä ja istumapenkkien leveys yhteensä 90 senttiä. Keisarille ja kauppiaalle olisi siis kummallekin jäänyt vain 45 senttiä istumatilaa.

– Uskon, että kyse on näistä samoista vaunuista. Eikä ihme, että ne tämän kaksikon kohdalla tuntuivat ahtailta.

Reissu päättyi hyvin. Vieraat tutustuivat lohiapajaan ja sen ympäristöön kävellen sekä poikkesivat myös Drusininin perheen luona.

Keisariperheen oma maja

Muutaman vuoden kuluttua keisaripari tuli uudelleen kesäiselle vierailulle Kotkaan ja Kymijoelle, tällä kertaa Langinkoskelle. Se sijaitsee alempana joella, muutaman kilometrin päässä Munkkisaaresta.

Pariskunta ihastui hurjana ryöppyävään lohikoskeen niin, että päätti rakennuttaa sen partaalle oman kalastusmajan.

Seuraavana talvena sanomalehti Uusi Suometar uutisoi, että keisari oli pyytänyt myös Langinkosken kalastusoikeuksien siirtämistä Sergei Drusininilta itselleen.

Kalastusmajan pihaan rakennettiin hevosille pilttuu ja vaunuille vaja. Keisari ei tiettävästi tuonut Langinkoskelle omia hevosvaunujaan, vaan vajassa pidettiin keisarin tuttavan Drusininin vaunuja.

– On epäselvää, antoiko kauppias jossain vaiheessa vaununsa keisarille omiksi, vai antoiko hän vain keisariperheen käyttää niitä, Risto Valkeapää kertoo.

Keisariperhe teki Langinkosken ympäristössä useita retkiä. Drusininin vaunuihin koko perhe – isä, äiti janeljä lasta – ei kuitenkaan olisi yhdellä kertaa mahtunut.

Jos keisariperhe käytti vaunuja, niissä saattoivat ajella esimerkiksi keisari ja keisarinna kahdestaan tai keisaripari pienimpien lastensa kanssa.

Useimmiten Aleksanterilla ja Dagmarilla oli Langinkoskella mukanaan vain kaksi nuorinta lastaan, suuriruhtinas Mihail ja suuriruhtinatar Olga.

Vaunuista puuttuu leima

Vaikka vaunut olivat pienet, ne olivat ylelliset. 1800-luvun lopun Kotkassa sellaisilla liikkui vain kaikkein rikkain herrasväki.

Vaunuissa oli erityisen hienot lehtijouset, mikä Risto Valkeapään mielestä viittaa siihen, että vaunut on valmistettu tehtaassa. Hän arvioi, että vaunut ovat pietarilaisen Jakolewin vaunutehtaan tuotantoa. Jakolewin tehdas valmisti keisarikunnan parhaita vaunuja.

Keisarillisen kalastusmajan vaunuista ei kuitenkaan löydy Jakolewin vaunutehtaan – tai minkään muunkaan tehtaan – leimaa. Se on saattanut rapistua ja putoilla maalin mukana pois.

– On mahdollista, että leima löytyisi, jos vaunuja alettaisiin kunnostaa, Valkeapää sanoo.

Hänen kiinnostuksensa vaunuja kohtaan on jatkunut tiiviinä. Hän on ammatiltaan tietokirjailija ja toimittaja. Ennen eläkkeelle jäämistään hän työskenteli esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Hiljattain hän kirjoitti vaunujen kunnostamisen puolesta jutun kotkalaiseen paikallislehteen Kymen Sanomiin.

Keisarillisen kalastusmajan vaunut jäivät vähälle käytölle viimeistään sen jälkeen, kun keisari Aleksanteri III kuoli munuaistautiin 47-vuotiaana. Valta siirtyi hänen pojalleen Nikolai II:lle, joka ei ollut kiinnostunut kalastamisesta. Nikolai kävi Langinkoskella tiettävästi vain kerran keisariaikanaan.

Venäjän keisarikunnan taru päättyi vallankumoukseen vuonna 1917, ja Keisarillinen kalastusmaja päätyi itsenäistyneen Suomen valtion omistukseen.

Kalastusmajasta tuli museo.

Epäselvyyttä omistajasta

Keisarillisen kalastusmajan entinen intendentti Hannu Saarinen yritti aikoinaan puhua vaunujen kunnostamisen puolesta Museovirastolle.

Kunnostamisen esteeksi nousi kysymys siitä, kuka vaunut omistaa. Koska kauppias Drusininin ei tiedetty varmuudella lahjoittaneen vaunuja keisari Aleksanteri III:lle, vaunut eivät varmuudella myöskään olleet siirtyneet Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomen valtion omistukseen.

– Ajateltiin, että jossain saattaa olla joku, joka omistaa vaunut. Koska omistussuhteesta ei ollut varmuutta, vaunujen kunnostaminen jäi aina tärkeämpien asioiden alle, Saarinen kertoo.

Vuodet kuluivat, ja vaunut rapistuivat Keisarillisen kalastusmajan vajassa. Ne olivat siellä lopulta yli sata vuotta.

Vuonna 2013 Keisarillista kalastusmajaa ja sen pihapiirissä olevia rakennuksia alettiin kunnostaa, ja vaunut siirrettiin vajasta Kyminlinnan entisen varuskunnan varastoon.

– Ja siellä ne rapistuvat seuraavatkin vuosikymmenet, ellei joku tosissaan ala niitä kunnostaa, Saarinen sanoo.

Takaisin vaunuvajaan?

Vaunujen omistajasta ei enää ole epäselvyyttä: Suomen kansallismuseo katsoo, että vaunut siirtyivät sen kokoelmiin samalla, kun se otti vastuulleen Keisarillisesta kalastusmajasta huolehtimisen vuoden 2017 lopussa.

Sitä ennen kalastusmajasta huolehti paikallinen Langinkoski-seura.

Nyt kunnostamisen estää rahan puute. Kustannusarviota ei tosin ole tehty, eikä myöskään suunnitelmaa siitä, miten vaunut pitäisi kunnostaa.

Kansallismuseon konservoinnista vastaava intendentti Eero Ehanti arvioi, että huonossa kunnossa olevien vaunujen restaurointi olisi joka tapauksessa iso urakka. Siitäkin huolimatta, ettei vaunuja korjattaisi ajokelpoisiksi vaan ainoastaan niiden ulkoasu palautettaisiin ennalleen.

– Meillä on ympäri Suomen yli puoli miljoonaa erilaista esinettä, jotka ansaitsisivat tulla kunnostetuiksi. Vaunut ovat yksi niistä, Ehanti sanoo.

Hän toivoo, että Keisarillisen kalastusmajan vaunujen kunnostaminen järjestyisi kulttuurikummitoiminnan avulla. Siinä yksityishenkilö, yritys tai yhdistys rahoittaa kunnostustyöt ja saa vastapalkkioksi nimensä esille.

Toinen vaihtoehto olisi tehdä yhteistyötä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun restauroinnin opiskelijoiden kanssa. Asiasta on keskusteltu vasta aivan alustavasti.

Ammattikorkeakoulu olisi kuitenkin kiinnostunut urakasta.

– Vastaus on myöntävä, kunhan koko projekti saadaan hyvin suunniteltua myös opetuksen näkökulmasta. Vaunuilla on todellinen kiire tulla kunnostetuksi, koulutusvastaava Jari-Pekka Muotio sanoo.

Kaikkien tärkeintä olisi, että vaunut saataisiin siirrettyä pikaisesti paikkaan, jossa lämpötila pysyy tasaisena. Kyminlinnan varasto on kesällä lämmin ja talvella kylmä, ja juuri lämpötilojen vaihtelu rasittaa vanhoja vaunuja.

Suomen kansallismuseolupaa, että jos vaunut kunnostetaan, ne pääsevät takaisin kotiinsa Langinkosken Keisarillisen kalastusmajan vaunuvajaan. Sinne niille tehdään vitriini.

Jutussa on käytetty lähteinä myös Suomen Kansallismuseon kokoamia aikalaislähteitä sekä Ragnar Backströmin kirjaa Langinkoski, Keisarillisen perheen kesäinen keidas (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010).

Lue lisää: Venäjän viimeisen keisarin kesäpaikka ränsistyy Virolahdella – viimeisetkin jäänteet uhkaavat maatua mullaksi

Vaalassa Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsee Murtosuon tila, jossa metsä kasvaa ainakin silmämääräisesti hyvin. Metsä on kuitenkin entinen suo. Se on saatu muutettua metsäksi ojittamalla se vuosikymmeniä sitten, ja viimeksi tukkeutuneet ojat kunnostettiin kymmenisen vuotta sitten, kun omistaja vaihtui.

Periaatteessa kaikki näyttää olevan hyvin. Puut ovat kymmenessä vuodessa saaneet nelisen metriä lisää pituuttakin.

Nykytiedon mukaan suon metsäksi muuttaminen on kuitenkin aiheuttanut sen, että turpeeseen sitoutunut hiilivarasto on alkanut vuotaa ilmakehään kasvihuonekaasuina. Ilmastonmuutosta kiihdyttävä prosessi jatkuu koko ajan.

Kun suo ojitetaan, sen pinta kuivuu ja turve saa happea. Siitä seuraa sitoutuneen hiilen vapautuminen ilmakehään hiilidioksidina. Sen lisäksi, että ojitetusta suosta tulee päästöjä ilmakehään ilmastonmuutosta vauhdittamaan, päästöjä tulee myös vesistöihin.

Murtosuon metsän kaltaiset suometsät aiheuttavat Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan vuodessa 8 miljoonan tonnin hiilidioksidia edestä päästöjä. Vertailun vuoksi: kotimaan kaiken liikenteen vastaava luku oli viime vuonna 11,7 miljoonaa tonnia. Tosin samaan aikaan suot on saatu kasvamaan puuta, joka sitoo hiilidioksidia lähes kaksinkertaisen määrän. Ongelma kuitenkin on siinä, että puiden sitoma hiilidioksidi vapautuu yleensä joidenkin kymmenien vuosien sisällä takaisin ilmakehään, turpeessa hiili pysyy käytännössä ikuisesti.

Vasta viime vuosina on alettu ymmärtää, että soiden ojittaminen metsäksi onkin ilmaston kannalta näin iso asia. Valtiokin yhä tukee entisten soiden ojien kunnostamista, kuten se on tehnyt jo yli puoli vuosisataa.

Ongelman korjaaminen on vaikeaa

Suurelta osin ongelman suuri koko johtuu siitä, että ojitettuja suometsiä on niin paljon Suomessa.

Ylipäänsä Suomi on maailman soisimpia maita, ja sen pinta-alasta kolmannes on suota. Tästä reilu puolet on ojitettu metsätalouskäyttöön pääasiassa hyvin, mutta osin myös heikoin lopputuloksin.

Suomen metsäojitettujen soiden maaperään on arvioiden mukaan sitoutunut hiiltä noin 460 kertaa Suomen liikenteen vuosittaisten päästöjen verran.

Nykytiedon valossa soiden ojittaminen saattoi olla ilmaston kannalta korjaamaton virhe, mutta vaikeaksi asian tekee se, että äkilliset korjaustoimet saattavat olla yhtä suuri virhe.

Tutkijat ovat selvittäneet, mitä suon kaasuille tapahtuu, kun suo ennallistetaan, eli ojat tukitaan ja annetaan vedenpinnan nousta. Tulokset eivät anna mitenkään yksinkertaista kuvaa ongelmasta, ja lisäksi soitakin on monenlaisia. Se kuitenkin tiedetään, että soiden ennallistaminen aiheuttaa myös kasvihuonekaasupäästöjä.

Kyse on valinnasta: ennallistetulla suolla päästöt ensin nousevat ja sen jälkeen laskevat vuosikymmenien kuluessa, kun taas ojitetulla suolla hiiltä vuotaa ilmakehään jatkuvasti.

Valtio tukee nykyisin sekä ojien tukkimista että kunnostamista

Soiden ojitusbuumi alkoi Suomessa 50-luvulla. Yleinen ilmapiiri oli pitkään ojituksille suotuisa.

– Ammattimiehet sanoivat, että kolmessakymmenessä vuodessa puun määrä kolminkertaistuu. Ja niin tapahtui, sanoo pohjoispohjalaisessa Vaalassa asuva oleva metsänomistaja Reijo Anttila.

Harvalla metsänomistajalla oli rahaa ojittamiseen, mutta valtio tuki sitä.

Puhtaasti taloudelliselta kannalta soiden ojitus onkin ollut menestys. Entisillä arvottomilla soilla kasvaa nyt noin 11 miljardin euron arvosta puuta eli neljännes koko Suomen puuvaroista.

Soiden ojitusten vaikutuksia herättiin tutkimaan 1990-luvun alussa. Jo silloin tiedettiin, että hiilidioksidia karkaa, mutta miten paljon ja mitä muita kaasuja virtaa maaperään ja takaisin, oli epäselvää.

Samaan aikaan uudisojitusten valtiontuki veteli viimeisiään. Se loppui kokonaan 1990-luvulla.

Sen sijaan valtiokin tukee edelleen vanhojen ojien perkaamista ja samalla vesistönsuojelurakenteiden tekoa. Samaan aikaan valtio tukee myös ojien tukkimista osana metsäluonnon hoitohankkeita.

Viisi promillea ennallistettu

Suomessa on vuoteen 2019 mennessä ennallistettu soita noin viisi promillea ojitetusta pinta-alasta: noin 30 000 hehtaaria, eli Espoon kaupungin kokoinen ala. Esimerkiksi Metsähallitus on tehnyt ennallistamista.

Kaikki tätä juttua varten haastatellut tutkijat arvioivat, että kaikkia soita ei edes kannata ennallistaa. Syy on siinä, että ennallistamisesta aiheutuu päästöjä: kun vesi nousee takaisin, muun muassa metaanin tuotanto kiihtyy.

Luonnontilainen suo tuottaa metaania ja ennallistamalla suo palautuu metaanin tuottajaksi. Metaani on 30 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Kuitenkin toisin kuin hiilidioksidi, metaani hajoaa ilmakehässä 12 vuodessa.

Esimerkiksi Sudanissa olevalta valtaisalta suoalueelta vapautui lähes kolmannes koko maailman metaanista, kun alueen vedenpinta nousi vuosina 2011–2014. Sama prosessi on käynnissä Siperian soiden ikiroudan sulaessa.

Tarkemmin ojitettujen soiden käsittelyn päästöjä on laskettu vasta muutamia vuosia. Esimerkiksi Metsähallitukselle Helsingin yliopiston tutkijoiden Paavo Ojasen ja Kari Minkkisen tarkemmat laskelmat ilmastokaasujen vaikutuksesta ovat tulleet yllätyksenä, kertoo Metsähallituksen kestävän kehityksen päällikkö Antti Otsamo. Hänen mukaansa uusista laskelmista saatu tieto lisää harkintaa ennallistamissuunnitelmiin ja kohdealueiden valintaan.

Ennallistamisesta jopa 500 vuoden päästöt

Karkeasti yksinkertaistettuna useimpia soita ei kannata ennallistaa nopeasti, osaa ei ollenkaan, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Paavo Ojanen.

Hän on laskenut, miten ilmastokaasujen yhteisvaikutus lämmittää tai viilentää ilmastoa.

Ennallistamisen jälkeen ojitettu suo lämmittää ilmastoa enemmän kuin ennen ennallistamista. Mitä karumpi suo, sitä pitempään lämmittävä vaikutus jatkuu.

Jos kaikki ojitetut suot ennallistettaisiin, haitallisten kaasujen päästöt soilta jopa kasvaisivat nykyisestä 8 miljoonasta tonnista noin 8,7 miljoonaan tonniin. Samalla menetettäisiin neljännes Suomen puuvaroista. ja sen hiilensidontakyky.

Ojasen karkeiden keskiarvolaskelmien mukaan rehevän suon ennallistaminen lämmittää ilmastoa noin 60 vuotta, karu suo lämmittää satoja, jopa 500 vuotta. Laskennassa otetaan huomioon vain maaperän vaikutus.

Laskelma muuttunee vielä paljon, kun saadaan tarkemmat tiedot puuston kasvun vaikutuksesta kokonaisuuteen. Siitä on luvassa tuloksia alkuvuonna, kun Ojasen ja yliopistonlehtori Kari Minkkisen tutkimus aiheesta käy läpi vertaisarvioinnin. Tutkimus on ensimmäinen, jossa vertaillaan ojitettujen soiden ennallistamista erilaisissa ilmasto-oloissa. Nyt siis vasta saadaan ensimmäiset arviot siitä, kuinka nopeasti viilentäviä vaikutuksia saadaan erilaisilla soilla.

Ojasen johtopäätökset ovat varsin selviä. Ennallistaminen ei ole tehokas keino hillitä ilmastonmuutosta etenkään siellä, missä suosta on saatu tuottava metsä. Niin kauan, kun puut kasvavat hyvin, ei ennallistamista kannata tehdä.

Rehevillä soilla ennallistamisen voi tehdä sitten, kun se on hakkuutulojen kannalta järkevää, mutta karut suot kannattaa jättää sillensä, ennallistumaan itsekseen, sanoo Ojanen.

Hänen mielestään välittömästi voi ennallistaa puun kasvun kannalta kelvottomat rehevien soiden ojitukset. Tällaisia alun perin rimpisiä ja lettoisia nevoja on noin 200 000 hehtaaria.

Ojanen korostaa, että laskelmien esiin tuoma lämmittävä vaikutus koskee metsäojitettuja soita. Sen sijaan pelloiksi muutetuilla soilla on niin suuret päästöt, että niitä kannattaisi ennallistaa heti.

Yksi keino on välttää avohakkuita

Yhden asian ennallistamisen vaikutuksia tutkinut Paavo Ojanen muuttaisi heti. Hän lopettaisi valtion tuen ojitusten kunnostamiseen.

– Suo-ojat vähitellen tukkeutuvat ja suon pinta vajoaa. Silloin voidaan nykyinen puuston kasvu pitää vielä aika pitkään ja jättää suo ennallistumaan itsekseen.

Ojasen mukaan suoraviivainen, ojametrien mukaan maksettava tuki johtaa siihen, että ojia kunnostetaan myös varmuuden vuoksi.

Sekä Ojanen että Luonnonvarakeskuksessa maaperäekosysteemejä, hiilen kiertoa ja kasvihuonekaasuja turvemailla tutkiva Päivi Mäkiranta esittävät suometsien ojitusten kunnostamisen sijaan metsänhoitoon muutoksia.

Heidän ajatuksensa mukaan suometsässä olisi jatkuvasti puustoa pitämässä pintamaata riittävän kuivana - eli käytännössä jatkuvapeitteistä kasvatusta. Ojasen mukaan se voi vähentää kunnostusojitusten tarvetta, mutta ei niitä kokonaan poista.

– Hakkuu ei sinällään haittaa turpeen säilymistä. Pikemminkin kun haihdutus vähenee, pohjaveden pinta nousee ja turve säilyy paremmin.

Tosin Ojasen mukaan luonnonsuojelu ja ilmastonsuojelu menevät osittain ristiin ennallistamisessa. Suolajit pitävät märästä, mutta myös avoimuudesta ja auringon paisteesta.

– Näitä lajeja jätettävä puusto haittaa.

Osa Suomen soista onkin ennallistettu suolajien saamiseksi takaisin, ei ilmastopäästöjen takia.

Ojien tukkiminen maksaisi arviolta 4 miljardia euroa

Kaikkien soiden ennallistaminen tulisi myös hyvin kalliiksi metsänomistajille tai heitä tukevalle valtiolle.

– Ei ole olemassa resurssia kaikkien ojien tukkimiseen. Koska tämänhetkinen tilanne on ihan hyvä, kovin voimakas kannustaminen ihan kaiken ennallistamiseen ei ole ihan fiksua ilmastorahojen käyttöä, sanoo tutkija Paavo Ojanen.

Soita lahjoitus- ja avustusvaroilla ennallistavan Hiilipörssin koordinaattori Heikki Susiluoma kertoo, että ennallistamisen hinta riippuu paljon kohteesta. Halvimmillaan päästään niin sanotuissa riistaennallistamisissa, jossa ojat padotaan sieltä täältä. Sen sijaan ojien kokonaan tukkiminen ja vesistönsuojelurakenteet voivat nostaa hinnan jopa 1 500 euroon hehtaarilta.

Esimerkiksi ison, 120 hehtaarin suuruisen Joutenneva-Tummunnevan ennallistamisen kustannusarvio on 600–800 euroa hehtaarilta ilman kaikkia suunnittelukustannuksia. Tuleva kohde, Kiteen Juutinsuo tullee hehtaarikustannuksiltaan huomattavasti kalliimmaksi, arvioi Susiluoma.

Jos suon ennallistamisen hinta on noin 900 euroa hehtaarilta, kaikkien metsäsuo-ojitusten tukkimisen hinta olisi tällä laskentakaavalla noin 4,2 miljardia euroa. Laskelma on hyvin karkea ja todennäköisesti alakanttiin, mutta se kertoo mittakaavan kustannuksista.

Tavalliselle metsänomistajalle metsä on nykyisinkin suota tuottoisampi

Suomessa on noin 600 000 yksityismetsänomistajaa, lisäksi Metsähallitus ja isoja yhtiöitä, joilla kaikilla on hiukan erilaisia intressejä metsänsä suhteen.

Yksityisen metsänomistajan kannalta ennallistaminen ei vaikuta millään tavalla houkuttelevalta, jos metsä on taloudellisessa käytössä. Ojitukseen on investoitu useimmiten jo kymmeniä vuosia sitten. Investointi pitäisi saada myös takaisin.

– Se lopettaa metsänkasvun, mutta muokkauksia voidaan kyllä vähentää, sanoo Metsäloukon yhteismetsän toimitsijaReijo Anttila.

Jos valtio kuitenkin ohjeistaa toisin, Anttila kaipaa siihen kompensaatiota.

– Ihan murusilla ei kyllä mielipide käänny. Toisaalta, jos päästöoikeuksia ruvetaan myymään, meillähän olisi mitä myydä, kun vain olisi ostajia.

Päästöoikeuksien myynnillä tarkoitetaan tässä tapauksessa metsiin ja suohon varastoituneen hiilen varaston lisäykselle laskettavaa hintaa. Tällöin ilmastonmuutoksen hillitsemisen kustannukset eivät jäisi metsänomistajan harteille. Tällaista mallia on jo pari vuotta sitten esittänyt esimerkiksi Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen dosentti Veli Pohjonen. Tällaista järjestelmää ei ole vielä olemassa.

Ilmastokeskustelu on faktatasolla Anttilan mukaan hyvää, mutta mukana on aika paljon "ylävaahtoa", eli liikaa yksityiskohtiin takertumista kokonaisuuden kustannuksella. Tarkasti viranomaisten ohjeiden mukaan metsiä hoitava Anttila perää metsänhoidon ohjeistukseen kokonaisvaltaisuutta.

– Ei ole selviä ohjeita, joita olisi kokeiltu. Pitäisi päästä tuloksiin, jotta tiedettäisiin, mikä on oikea tapa toimia.

Yrityksille ojittamisen päästöt voivat olla imagohaitta

Paltamossa on nykyisin sijoitusyhtiön omistama Saarisuon suometsä, jossa on kokeiltu uusia menetelmiä hakkuissa ja tehty niistä kannattavuuslaskelmia.

Siellä toimitaan siten, että isoimmat tukki- ja kuitupuut kerätään, mutta loput jätetään kasvamaan.

– Nuori metsä kasvaa taas tällaisella kasvupaikalla 30 vuodessa uudelleen korjuukypsäksi, mutta metsänpeite säilyy koko ajan, sanoo biotalouden johtava asiantuntija Juhani Pyykkönen Suomen Metsäkeskuksesta.

Sijoitusyhtiön mailla ei jatkuvapeitteistä kasvatusta tai poimintahakkuita suosita sattumalta. Kysymys on rahasta.

– Näyttää aika selvältä, että suomailla, turvealustoilla poimintahakkuut ovat hyvin monesta syystä suositeltavia.

Pyykkösen ajatus perustuu samalla suoalueella tehtyihin kokeisiin, jossa puustoa käsiteltiin poimintahakkuilla.

– Kävi ilmi, että tämä on jopa kannattavin metsänhoitomenetelmä rämeiden hoidossa.

Pyykkösen mukaan menetelmällä voidaan myös säädellä pohjaveden pintaa lähelle turpeen pintaa. Vedenpinnan taso on oleellinen tekijä siinä, millä vauhdilla suoturve maatuu. Samanaikaisesti myös vesien suojelu on helpompaa, koska vedenpinta ei vaihtele eikä ravinteita huuhtoudu suoalueelta pois.

Pyykkösen mukaan on tarkkaa peliä pitää vedenpinnan korkeus suolla sopivana, jotta kasvihuonekaasupäästöt eivät ole liian suuria, mutta puut kuitenkin kasvavat.

Kyseinen paltamolaissuo on aiemminkin ollut edelläkävijä. Kajaani-yhtiö ojitti suon 10. syyskuuta vuonna 1956. Se oli ensimmäinen auralla ojitettu suoalue, sanoo Pyykkönen.

– Tästä alkoi Suomessa soiden laajamittainen ojitus.

Pyykkösen mukaan isojen toimijoiden on otettava vastuuta ainakin alkuvaiheessa enemmän kuin yksittäisten metsänomistajien.

– Soilla pitää samaan aikaan vastata ilmastoasiaan – kasvihuonepäästöjen vähentämiseen – ja vesien suojeluun ja monimuotoisuuteen. Jos metsänhoito-ohjeita ei muuteta ja pyritä vastaamaan ympäristötavoitteisiin, se voi olla imagohaitta.

Jutussa on käytetty lähteinä haastattelujen lisäksi muun muassa suometsätieteen professori emeritus Juhani Päiväsen Metsätieteen aikakauskirjassa julkaisemia artikkeleita, tutkija Paavo Ojasen laskelmia, Valtioneuvoston julkaisua Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018 sekä Luonnonvarakeskuksen SOMPA-hankkeen materiaaleja.

Voit keskustella aiheesta kello 22:een saakka!

Lue lisää:

Pohjoisen selluhankkeita varjostavat isot ympäristöriskit – tutkimus varoittaa uusista ilmasto- ja vesistöpäästöistä nykyhakkuilla

Palkansaajien kuppi meni nurin loppuviikosta, kun valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala antoi haastattelun Kauppalehdelle.

Hakaniemen palkansaajalinnakkeesta katsoen Piekkala näytti linjaavan, että koko palkkakierrosta piinaavan kiky-riidan ratkaisu on erotuomarin puolesta selvä: sovittelija ei tule esittämään lisätyötuntien poistamista tulevissa sopimuksissa.

Palkansaajat tulkitsevat Piekkalan myös tarkoittavan, että mikäli kiky-tunnit poistuvat, palkankorotusten on vastaavasti laskettava.

Puolueellista, puuskahti ay-väki: kuin suoraan Etelärannan patruunoiden kynästä. Sovittelija vaihtoon tai koko järjestelmä uusiksi!

Työnantajaleiristä Piekkalalle on sen sijaan annettu täysi tuki ja paheksuttu sovittelijainstituution kyseenalaistamista.

Kiistely valtakunnansovittelijasta ja hänen lausunnoistaan on kuitenkin vain varjoriitelyä itse asiasta, työehdoista Suomessa.

Jännitteet, ehdottomuus ja epäluottamus ovat lisääntyneet työmarkkinoilla. Se purkautuu nyt henkilöön keskittyväksi riitelyksi.

Onko sovittelijasta tulossa tarpeeton?

Työntekijäjärjestöissä ihmetellään, mitä virkaa on sovittelijalla, joka kesken kiivaimman neuvottelurupeaman kertoo ainoan valikossaan olevan ratkaisuvaihtoehdon etukäteen.

Piekkala itse taas on harmitellut sitä, että osapuolet ovat naulanneet kiky-kantansa julkisesti ja ehdottomasti kiinni jo ennen neuvotteluja.

Hän on korostanut riitapukareiden omaa velvollisuutta ratkoa riidat, löytää kompromissit ja sopia.

Käytännössä kuluvan kierroksen avaussopimus Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliiton välillä syntyikin vasta kaatuneiden sovintoesitysten jälkeen, osapuolten kahdenvälisissä neuvotteluissa.

Kiky-tunnit poistuivat ja reilun kahden vuoden palkankorotukseksi sovittiin 3,3 prosenttia.

Mutta tulkinnat tuon avaussopimuksen ohjaavasta vaikutuksesta ovat riitaisia. Muilla aloilla työnantaja haluaa pitää kiinni kiky-tunneista. Siksi niistä taistellaan uudelleen kemian- ja metsäteollisuuden sopimusneuvotteluissa. Näitä neuvotteluja käydään parhaillaan lakkouhan varjossa.

Kun lakkovaroitus annetaan, käy kutsu sovittelijan luokse. Kemianteollisuuden osapuolet kävivät Bulevardilla vain kääntymässä. Aitoa ratkaisua haetaan jälleen ilman sovittelijaa.

Minna Helteen urakäänteet muistetaan pitkään

Työntekijäjärjestöjen epäluottamus valtakunnansovittelijaan ei ole aivan uusi asia. Palkansaajien silmissä koko instituutio koki pahoja kolhuja jo edellisen sovittelijan Minna Helteen kaudella.

Käytäntönä Suomessa on – tasapuolisuuden nimissä – että valtakunnansovittelija nimitetään vuoroin palkansaajien, vuoroin työnantajien riveistä.

Minna Helle nimitettiin vuonna 2015 palkansaajien vuorolla. Hän siirtyi tehtävään toimihenkilöjärjestö STTK:sta.

Työntekijäleirissä kuitenkin petyttiin pian. Helle ilmoitti, että sovittelijana hän tulee pitämään työmarkkinakierroksen avaussopimuksen palkankorotuksia ehdottomana kattona kaikille. Se kuulosti työnantajan linjalta.

Vuokko Piekkala teki sovittelijan virkaan astuessaan saman ilmoituksen ja Hakaniemessä nuristiin jälleen.

Todellinen pommi oli kuitenkin Helteen siirtyminen kesken sovittelijakautensa työnantajan leipiin vuonna 2018. Helle lähti väkevimmän vientiliiton palkoille, Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtajaksi ja ykkösnyrkiksi työehtoneuvotteluissa.

Helle sai tuolloin osakseen samat syytökset puolueellisuudesta valtakunnansovittelijana kuin Vuokko Piekkala nyt.

Avain kiky-kiistaan ei löydy Bulevardilta

SAK:n ehdotus useamman sovittelijan mallista voi hyvinkin olla harkinnan arvoinen, mutta käsillä olevan kierroksen sovittelut käydään joka tapauksessa Vuokko Piekkalan johdolla.

Kaikki osapuolet tietävät, että sovittelijan tehtävä on tällä kierroksella harvinaisen vaikea.

Kiky-tuntien jatkumisesta tai niiden poistamisen hintalapusta on tullut elämää suurempi tahtojen taistelu, jossa kompromissiratkaisuille ei näytä olevan tilaa.

Mutta neuvotteluvaiheen ehdottomuus kuuluu asiaan sekin ja ratkaisut löytyvät aina lopulta. Sellukoneiden ja öljynjalostamoiden seisahtumiselta viikon kuluttua voidaan hyvinkin vielä välttyä.

Valtakunnansovittelijan toimisto näyttää jäävän kiistassa sivurooliin. Ratkaisun avaimet ovat työnantajilla ja työntekijöillä.

Mahdollista on sekin, että mitään yleistä mallia liittokierrokselle ei synny, vaan kilpailukykysopimuksen 24:stä lisätyötunnista väännetään erilaisia luovia ratkaisuja pöytä kerrallaan.

Mitä huterampi ankkuri palkkakierroksen avaussopimuksista muodostuu, sitä vapautuneemmin keväällä neuvottelevat naisvaltaisten alojen liitot vaativat muista poikkeavia palkankorotuksia.

Lue lisäksi:

Valtakunnansovittelijalle poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä – työntekijäleiristä väläytellään jo toiveita sovittelijan vaihtamisesta

Palkansaajat vaativat muutoksia valtakunnansovittelijan rooliin – SAK:n Eloranta ehdottaa monen sovittelijan mallia

Analyysi: Työmarkkinoiden avaussopimus ei helpottanut muiden neuvotteluita – tulkintakiista kiky-tunneista jäi seuraaviin sopimuksiin

Kaikkien aikojen suurimmaksi saimaannorpaksi tituleerattu Viljo löytyi elottomana kotivesiltään Rantasalmen Haukivedeltä.

Ruhon kävi nostamassa jäistä Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela. Räpylämerkki viimeistään paljasti yksilön Viljoksi. Norppa oli ajautunut rantaan ja jäätynyt kiinni rantaveteen.

– Suurin osa oli jään sisässä. Silloin ei voinut edes päällepäin sanoa, mikä eläin siellä lymyää.

Koskela arvioi saimaannorpan kuoleman olleen tuore, muutama viikko ennen löytöhetkeä. Norppa vietiin Ruokaviraston ruumiinavaukseen, jolloin myös kuolinsyy selvisi.

– Suolisto oli kiertynyt niin, ettei ravinto enää ole kulkenut läpi.

Samalla jylläämään on päässyt myös tulehdus.

Täysin omaa luokkaansa

Viljo on ollut kooltaan poikkeuksellinen yksilö, sillä norppa painoi noin 130 kiloa.

– Tämä on vasta toinen yli satakiloinen norppa. Hyvin harvinaisia ovat. Yleensä ruhot ovat 60–80 kiloa painavia.

Suojelubiologi Jouni Koskelan mukaan mittaakin on kertynyt yli 1,5 metriä. Normaalisti aikuiset urosnorpat ovat noin 1,3 metrin mittaisia.

Viljo-norppa on todennäköisesti yli 20-vuotias. Ikämääritys tehdään hampaasta myöhemmin.

Tuttu yksilö myös norppakuvaajalle

Norppakuvaaja, tietokirjailija Juha Taskinen sai tiedon Viljon löytymisestä perjantaina kotiinsa Haukiniemen kylään.

– Suruhan se on, kun kaveri on kuollut. Vielä viime kesänä se näytti hyväkuntoiselta. Näin sen kahteen otteeseen. Viljo oli kotonaan ja siellä varmaan eleli myös viimeiset aikansa.

Taskinen tutustui harvinaisen kookkaaseen norppayksilöön 2010-luvun alussa. Siihen mennessä kuvaaja oli kuullut vain tarinoita "laiturinkokoisesta" hylkeestä.

– Lohdullista tässä on se, että norppaelämä niillä vesillä jatkuu Viljon geenien muodossa ja myös kavereiden kautta. Viljon kavereita oli pienikokoinen Erkki ja toinen, lähes Viljon kokoinen yksilö. Viime kesänä erehdyin luulemaan sitä Viljoksi, kunnes huomasin Viljon puhaltelevan hieman kauempana avannossa. Varmaan satakiloinen oli tämä Mulju-niminen kaverikin. Saattaa olla Viljon veli tai perillinen koosta päätellen.

Taskinen on saanut kuluneen syksyn ja alkutalven aikana tottua haikeisiin norppauutisiin. Puruvedeltä kymmeniin vuosiin ensimmäisenä löytynyt Pilvi-norppa löytyi kuolleena vuoden ikäisenä. Savonlinnan Pihlajavedellä erikoisissa olosuhteissa elänyt Jerry-norppa oli niinikään siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

– Jerry eli lahdessa kivilouhikon alla, ja sieltä löytyi myös sen jäännökset ja räpylämerkki. Hyvää tässä on se, että Jerryn paikan oli jo ottanut toinen eläin. Ja Puruvedelle syntyi viime keväänä kaksi kuuttia, Taskinen kertoo.

Kaikki kolme eläintä löytyy kuvien ja tarinoiden muodossa Taskisen viimeisimmästä teoksesta "Jää hyvin saimaannorppa".

– Täytyy illalla sytyttää kynttilä Viljon muistoksi. Kuningas on kuollut, kuningas eläköön, Taskinen tuumii.

Saimaannorpat voidaan nykyisin tunnistaa jokaisen yksilöllisen turkkikuvion takia. Itä-Suomen yliopiston ylläpitämässä tietokannassa on jo 400 norpan kuvat.

– Ihmisten kannatta ottaa havaitsemistaan norpista kuvia ja viedä ne tietokantaan. Näin saadaan arvokasta tietoa näiden hylkeiden elämästä, Taskinen muistuttaa.

Lue myös:

Näyttääkö Pullervo-norppa sinusta isolta? – Viljo on vielä 2,5 kertaa kookkaampi

Saksalaisen sota-aluksen epäillään loukanneen Suomen aluevesiä Raahen edustalla lauantai-iltana 18. tammikuuta, kertoo puolustusministeriö tiedotteessaan.

Ministeriön mukaan alus oli testitoiminnassa, kun epäilty lyhytkestoinen alueloukkaus tapahtui.

Puolustusministeriön viestintäjohtaja Niina Hyrsky kertoo Ylelle, että kyseinen alus oli fregatti.

– Alus kävi syvimmillään Suomen aluevesillä joitakin satoja metrejä, Hyrsky sanoo.

Hyrsky toteaa, että hän ei voi toisen valtion operatiivisen toiminnan osalta avata, millaista testitoimintaa fregatti oli suorittamassa.

Rajavartiolaitos tutkii tapausta. Hyrskyn mukaan ulkoministeriö on pyytänyt Saksan Helsingin-suurlähetystöltä selvitystä tapahtuneesta.

Ilmatieteen laitoksen mukaan tammikuu on ollut toistaiseksi paikoin jopa 10 astetta tavallista lämpimämpi. Lumeton talvi on muuttanut suomalaisten vapaa-ajan viettoa.

Lumen puutteen vuoksi monet Etelä-Suomessa asuvat talvilajien ystävät ovat joutuneet keksimään uusia tapoja kuluttaa aikaa esimerkiksi sisäliikunnan parissa.

Lumiraja kulkee tällä hetkellä Pohjois-Karjalasta Meri-Lappiin, joten moni hiihdon ja laskettelun harrastaja suuntaa lumen perässä pohjoiseen ja itään. Toisaalta Lapissa lunta on tullut tänä talvena paikoin ennätyksellisen paljon.

Lähetä meille kuva, miten leuto talvi näkyy sinun arjessasi. Kerrothan myös lyhyesti, mistä kuva on otettu, mitä siinä tapahtuu ja keitä kuvassa mahdollisesti esiintyy. Kuvia voi lähettää kello 22:een asti.

Ennen kuvan lähettämistä luethan Ylen kuvajoukkoistusten pelisäännöt tästä linkistä. Huomaathan, että Yle ei maksa palkkiota joukkoistukseen lähetetyistä kuvista.

Lähettämällä kuvan Ylelle joukkoistuksen yhteydessä annat oikeuden käyttää, jakaa ja tarvittaessa muokata kuvaa kaikissa Ylen palveluissa. Lähetäthän vain itse ottamiasi kuvia. Yksityistilanteissa kysy lupa kuvassa näkyviltä ihmisiltä.

Jos käytät Uutisvahtia, niin avaa juttu selaimeen jutun lopussa olevasta linkistä, jotta pääset katselemaan kuvia.

Lue aiheesta lisää:

Lumeton talvi on muuttanut suomalaisten vapaa-ajan viettoa ja kulutusta – "Pienten lasten vanhemmat pakenevat kuravaatteiden pukemista"

Hiihdon Suomen cupissa Vantaalla ei paljoa lunta näy, mutta kisalatu vaikuttaa olevan kunnossa: “Työntekijäni ovat tehneet uskomatonta työtä”

Irakilaisten jättämät kansalaisuushakemukset ovat selvässä nousussa Suomessa, kertoo Maahanmuuttovirasto (Migri) tiedotteessaan.

Vuonna 2019 Suomen kansalaisuutta haki 1 588 irakilaista, kun vuonna 2018 Irakin kansalaiset jättivät 972 hakemusta.

Viime vuonna pysyvää oleskelulupaa haki 3 248 Irakin kansalaista, kun vuonna 2018 luku oli 735. Yhteensä pysyvää oleskelulupaa haettiin viime vuonna 11 699 kertaa.

Suomen kansalaisuus myönnettiin yhteensä hieman yli 10 000 henkilölle vuonna 2019, kun edellisvuonna kansalaisuuksia myönnettiin runsaalle 9 600:lle.

Irakilaisten tekemien hakemusten määrän kasvu johtuu siitä, että vuonna 2015 Suomeen saapuneet ja myöhemmin turvapaikan saaneet henkilöt voivat nyt hakea Suomen kansalaisuutta tai pysyvää oleskelulupaa.

Molemmissa tapauksissa asumisaikavelvoite kansainvälistä suojelua saaneelle on neljä vuotta. Suomeen saapui vuonna 2015 yli 32 000 turvapaikanhakijaa, joista suuri osa oli irakilaisia.

Syksy 2015 näkyy yhä hakemuksissa

Vuonna 2019 Suomessa jätettiin 4 550 turvapaikkahakemusta, joista 2 083 oli uusintahakemuksia ja 2 467 uusien turvapaikanhakijoiden jättämiä.

Ennen ennätysvuotta 2015 Suomessa jätettiin vuosittain 3 000–4 000 turvapaikkahakemusta.

Migrin turvapaikkayksikön johtajan Antti Lehtisen mukaan syksyllä 2015 saapuneet irakilaiset näkyvät edelleen tilastoissa suurimpana hakijaryhmänä, koska he jättävät runsaasti uusintahakemuksia. Uusia turvapaikanhakijoita Irakista tulee suhteellisen vähän.

Uusintahakemus on turvapaikkahakemus, jonka turvapaikanhakija jättää saatuaan lainvoimaisen kielteisen päätöksen vähintään yhteen turvapaikkahakemukseensa.

Viime vuonna eniten uusia turvapaikanhakijoita tuli Venäjältä ja Turkista. Lehtisen mukaan suurin osa turkkilaisista hakijoista vetosi Gülen-liikkeen todelliseen tai oletettuun jäsenyyteen ja sen vuoksi heihin kohdistuvaan uhkaan.

– Venäjältä on aikaisempina vuosina tullut paljon jehovantodistajia, mutta viime vuonna hakuperusteita oli monia, Lehtinen kertoo tiedotteessa.

Oleskelulupaa haki ennätysmäärä työntekijöitä

Vuonna 2019 yleisin ensimmäisen oleskeluluvan hakuperuste oli työ, kun aiemmin se oli ollut perhe. Viime vuonna jätettiin vajaat 12 700 ensimmäistä oleskelulupahakemusta työn perusteella. Vuonna 2018 luku oli hieman yli 10 800.

Oleskelulupahakemusten määrä nousi viime vuonna vajalla 5 000 hakemuksella vuodesta 2018. Yhteensä oleskelulupaa haki runsaat 71 000 henkilöä.

Suomi teki viime vuonna 1 839 karkottamispäätöstä luvattoman oleskelun perusteella. Useimmin luvattoman oleskelun perusteella karkottamispäätöksiä tehtiin Uzbekistanin kansalaisille. Rikosperusteisia karkottamispäätöksiä tehtiin 124.

Maahanmuuttoviraston mukaan uzbekistanilaisille työntekijöille on tehty karkotuspäätöksiä muun muassa väärennettyjen koulutodistusten takia.

Lue myös:

Kukaan ei tarkastanut 26 vuotta sitten lopetetun koulun tietoja: nyt yli sata ihmistä on määrätty karkotettavaksi Suomesta – rakennusfirmat huolissaan

Rakennusliiton asiantuntija: Kentällä puhutaan, että uzbekit joutuisivat maksamaan ylimääräistä työluvistaan

Yskäherkkyys näyttää kulkevan suvussa, ilmenee Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta. Keuhkosairauksien professorin Heikki Koskelan mukaan perimä voi altistaa yskän pitkittymiselle esimerkiksi hengitystieinfektion jälkeen.

Myös lyhytkestoinen yskä oli kyselytutkimuksen mukaan yleisempää niillä henkilöillä, joiden suvussa esiintyy pitkittynyttä yskää. Tutkimukseen osallistui lähes 4 000 ihmistä Kuopiossa ja Jyväskylässä.

– Henkilö, jolla on perinnöllinen alttius, reagoi herkemmin esimerkiksi virusinfektioon yskällä. Sama virus ei välttämättä aiheuta yskää niille, joilla ei ole tätä sukurasitetta, Koskela havainnollistaa.

Seuraavaksi kannattaa Koskelan mukaan tutkia yskäherkkyyden geneettistä taustaa, mistä olisi hyötyä lääkehoidon kehittämisessä.

Aina krooniseen yskään ei löydy syytä

Pitkittyneestä, yli kolme viikkoa kestäneestä yskästä kärsii arviolta jopa yli puoli miljoonaa suomalaista. Yskä on myös tavallisin lääkärissäkäynnin syy.

Yleisyydestä huolimatta pitkittynyttä yskää on aiemmin tutkittu vain vähän, koska sitä on pidetty ainoastaan oireena jostakin muusta sairaudesta. Sen taustalla onkin monesti muu hoidettavissa oleva syy, kuten astma, närästys tai krooninen nuha.

Koskelan mukaan 20–30 prosentissa tapauksista muuta syytä ei kuitenkaan löydy, jolloin syynä voi hänen mielestään olla poikkeava yskäherkkyys.

– Mielestäni se on oma sairautensa, mutta sen hyväksyminen viralliseksi diagnoosiksi vaatii vielä lisätutkimuksia.

Nykyisistä yskänlääkkeistä ei ole juuri apua pitkittyneeseen yskään. Koskelan mukaan poikkeavaan yskäherkkyyteen ollaan parhaillaan kehittämässä lääkkeitä, joita ei kuitenkaan nähdä apteekin hyllyillä vielä lähivuosina.

– Uuteen käsitteeseen, yskäherkkyysoireyhtymään liittyvä tutkimus on lisännyt ymmärrystä yskän syntymekanismeista. Sillä saralla on tehty tärkeitä löytöjä, ja siihen liittyen on odotettavissa ensimmäiset tehokkaat yskänlääkkeet, Koskela sanoo.

Lue myös:

Yskänlääkkeet eivät tehoa, koska yskästä tiedetään yllättävän vähän – suomalaistutkimus etsii ratkaisuja yleisen vaivan hoitoon

Ensimmäinen ruokahaaste, jonka Jesse Pynnönen muistaa, on kun hän yläasteen ruokalassa pystyi syömään 67 kananugettia.

Siinä jäivät muut reippaasti jälkeen.

Pynnönen löysi kilpasyönnin lajina joitain vuosia sitten, kun hän huomasi Suomessa järjestettävän tacojensyöntikilpailun.

– Näin siinä itselleni tavoitteen, ja rupesin määrätietoisesti työskentelemään sitä kohti.

Hän voitti kisat helposti ja pääsi ulkomaille kilpailemaan.

Jesse Pynnönen on ainoa suomalainen, joka treenaa kilpasyömistä tosissaan. Muutamassa vuodessa hän on moninkertaistanut tuloksensa. Ensimmäisissä Suomen kisoissa hän söi kolmisenkymmentä tacoa, mutta vuonna 2019 niitä upposi Los Angelesissa jo 97.

Pynnönen tunnetaan myös syömishaastevideoista, joita hän tekee YouTubeen. Jopa satoja tuhansia katsontakertoja keräävillä videoilla Pynnönen syö 150 pikkupullaa, viisi kiloa mämmiä tai lähes 19 000 kalorin edestä munkkeja.

Ensimmäinen ruokahaaste sai alkunsa kaverin epäuskosta.

– Katselimme telkkaria ja heitin, että pystyisin syömään viisi purkkia Nutella-levitettä kerralla. Kaveri sanoi, että et varmasti pysty. Ostin kuusi purkillista, koska halusin syödä vielä yhden enemmän kun olin väittänyt. Sitten söin ne 15 minuutissa, ja tuli aivan tajuttoman huono olo, Pynnönen muistelee.

Tällainen toiminta on Pynnöselle kunnian asia. Jos väittää pystyvänsä johonkin, on se heti pystyttävä todistamaan.

Kilpailua lapsesta asti

Lapsena Jesse Pynnönen kävi urheilutreeneissä useita kertoja päivässä. Hän pelasi jalkapalloa, salibandya ja koripalloa sekä nyrkkeili. Treenien lisäksi hän piti kavereiden kanssa ylimääräisiä harjoituksia. Varsinkin isoveljen päihittäminen oli tärkeää.

Teininä Pynnönen innostui tietokonepeli World of Warcraftista. Kolme vuotta hujahti siihen, että hän pelasi tuntikausia joka päivä. Tärkeintä elämässä oli olla maailman paras pelaaja. Pynnönen sijoittui pelissä parhaan 0,5 prosentin joukkoon ja oli lähes e-urheilutasoa.

18-vuotiaana kuntosalilla käyminen syrjäytti tietokoneella istumisen. Mutta kuntosalistakaan ei tullut vain rento harrastus. Pynnönen aikoo olla ensimmäinen suomalainen, joka rikkoo kilpailussa 200 kilon rajan lisäpainoleuanvedossa. Suomen vahvin mies -kisassa hän tavoittelee sijoitusta kolmen parhaan joukkoon.

Voimailun pariin Pynnösen veti sen helppo mitattavuus. Omaa kehittymistä pystyi seuraamaan tarkasti.

Sama syy sai hänet myöhemmin innostumaan kilpasyömisestä.

– Jos nostat 300 kiloa maasta, niin nostat 300 kiloa maasta. Jos syöt 100 tacoa, niin syöt 100 tacoa, Pynnönen summaa.

Tyylipisteitä ei jaeta, vaan lopputulos ratkaisee.

Tietokonepelejä Pynnönen ei voi pelata enää ollenkaan.

– Olisi pakko pelata sitten paljon ja tosissaan, hän sanoo.

Kilpaileminen on osa yhteiskuntaa

Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen urheilupsykologi Niilo Konttisen mukaan kilpaileminen voi olla koukuttavaa.

– Kilpailuasetelmassa pärjääminen on palkitsevaa, ja siksi kilpailua voi haluta kokea myös muissa elämäntilanteissa, hän sanoo.

Kilpailuun liittyy koukuttavia tuntemuksia, kuten jännitettä. Lisäksi kilpailumenestys tuo ulkoisia palkintoja. Ne eivät ole vain rahallisia, vaan esimerkiksi arvostusta omassa kaveriporukassa tai yhteisössä.

"Kilpailuvietistä voi olla myös haittaa, jos kilpailu siirtyy alueille, joissa ei pitäisi kilpailla." Urheilupsykologi Niilo Konttinen

Kun ihmisen taidot kehittyvät ja hän huomaa pärjäävänsä, voi kilpailuhenkisyys korostua.

– Kilpailuvietistä voi olla myös haittaa, jos kilpailu siirtyy alueille, joissa ei pitäisi kilpailla, kuten liikennekäyttäytymiseen.

Kilpailuhenkisyys ei koske vain eri lajeissa treenaavia. Konttisen mukaan kaikilla ihmisillä on tarve todistaa pätevyytensä ja kyvykkyytensä. Se ei aina näy kilpailuihin osallistumisena, vaan esimerkiksi itsensä kehittämisenä omassa tieteellisessä tai taiteellisessa työssä.

Kilpailu on myös levinnyt koko yhteiskuntaan.

– Työelämässä pitää tehdä taloudellisesti kannattavaa työtä, kilpailla vähenevistä työpaikoista ja etenemisestä uralla, Konttinen listaa.

Kaiken kaikkiaan Konttinen näkee kilpailemisen kuitenkin positiivisena ilmiönä.

– Pohjimmiltaan kilpailu on leikkiä ja leikin jatketta, hän summaa.

Elämän kantava voima

Jesse Pynnönen ei osaa kuvitella elämäänsä ilman kilpailuhenkisyyttä.

Hän asettaa itselleen numeraalisen tavoitteen ja lähtee työskentelemään sitä kohti. Tavoitteen saavuttamisesta tulee hänelle kuitenkin tyhjä olo, ja uusi tavoite on keksittävä nopeasti.

Voimailu ja kilpasyöminen vievät Pynnösen elämästä noin 20 tuntia viikossa kumpikin. Sen lisäksi hän suorittaa fysioterapeutin harjoittelujaksoa kokopäiväisesti. Hän uskoo uusien päämäärien tavoittelun antavan hänen elämäänsä onnea, jonka takia hän nousee mielellään ylös sängystä joka aamu.

– En tiedä, mitä tekisin elämässäni, jos minulla ei olisi jotain selkeää tavoitetta tai intohimoa, Pynnönen sanoo.

Urheilupsykologi Niilo Konttisen mielestä ajattelutapa sopii hyvin huipulle treenaavan urheilijan ajatusmaailmaan. Kun ihminen löytää aina uusia haasteita, hän saavuttaa enemmän ja pääsee pidemmälle kuin muut.

Konttisen mukaan omasta työskentelystä olisi tärkeää pystyä löytämään myös täyttymyksen tunteita.

– Kun ihmisellä on intohimoa ja suorituksessa on tunteen paloa, niin siitä saa paljon elämään, Konttinen sanoo.

Pynnösen seuraava suuri tavoite on voittaa jokin kansainvälinen syömiskilpailu, jossa kisaavat sen hetkiset maailman parhaat kilpasyöjät. Pynnönen kuitenkin lopettaisi kilpasyömisen heti, jos se ei enää kiinnostaisi häntä.

– Ei tämä välttämättä liity syömiseen ollenkaan. Yhtä hyvin voisin jäädä koukkuun vaikka kilpaneulontaan.

Perjantai-dokkari: Suomen kovin kilpasyöjä nyt Areenassa.

Lue myös:

Kilpasyömäri Jesse Pynnönen venyttää vatsalaukkuaan vedellä: "Ymmärrän, että tämä on monien mielestä todella tyhmää"

Missä menee kilpailemisen raja? Häviäminen ei tee sinusta huonompaa

"Iivo oli suorastaan vihollinen nuorempana" – kilpailuvietti on geeneissä Niskasten sisaruksilla, jotka halajavat yhä lisää kultamitaleita

Lappiin tuli runsaasti lunta viikonloppuna. Lunta on tullut paikoitellen yli 20 senttiä.

Ilmatieteen laitoksen mukaan eniten lunta tuli viikonloppuna Posiolle, 23 senttiä. Tornioon ja Ranualle lunta tuli 19 senttiä, Rovaniemen Apukkaan 16 senttiä.

Yli kymmenen senttiä uutta lunta kertyi myös muun muassa Rovaniemen lentoasemalle, Ylitornion Meltosjärvelle ja Kemijärven lentokentälle.

Enten lunta koko maassa on Sodankylässä. Ilmatieteen laitoksen mukaan Sodankylän Vuotsossa on 97 senttiä lunta.

Vain sentin vähemmän lunta eli 96 senttiä on Sallan Naruskalla. Miltei yhtä paksu eli 95 sentin lumensyvyys on mitattu Kittilän Pokassa.

Teräsyhtiö Outokummun neljännen vuosineljänneksen oikaistu käyttökate on arviolta noin 70 miljoonaa euroa eli ennakoitua parempi. Tulosparannus johtuu pääasiassa raaka-aineisiin liittyvistä positiivisista vaikutuksista, mukaan lukien raaka-ainetehokkuus ja suojaustoimenpiteet.

Outokumpu arvioi aiemmin vuoden 2019 viimeisen neljänneksen oikaistun käyttökatteen olevan samalla tasolla kuin vuoden 2019 kolmannella neljänneksellä.

Lue myös:

Teräsyhtiö Outokumpu rojahti tappiolle – odottaa Euroopan teräsmarkkinoiden jatkuvan heikkoina

Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) haluaa lisätä vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten määrää.

Maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä puhunut Kaikkonen toivoi laajaa, julkista keskustelua asevelvollisuuden ja maanpuolustusvelvollisuuden kehittämisestä.

– Toivon, että voimme tulevien kuukausien aikana keskustella muun muassa kutsuntojen kehittämismahdollisuuksista, varusmiespalveluksen ja reservin kertausharjoitusten toimeenpanosta ja siviilipalveluksen kehittämisestä, Kaikkonen sanoi.

Kaikkonen: Naisia lisää asepalvelukseen

Puolustusministeri Kaikkosen mielestä on myös tärkeää pohtia, miten tulevina vuosina voitaisiin lisätä vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten määrää.

Kaikkonen ehdotti viikonvaihteessa MTV Uutisten haastattelussa selvitettäväksi, voitaisiinko kutsuntoja laajentaa koskemaan myös naisia. Vapaaehtoista asepalvelusta pohtivat naiset saisivat kutsunnoissa lisää tietoa varusmiespalveluksesta.

Maanpuolustuskurssin avajaisissa puolustusministeri Kaikkonen korosti, että vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavat naiset ovat hyvin motivoituneita ja usea suorittaa myös johtajakoulutuksen.

– Voi olla, että vielä omalla puolustusministerikaudellani en pääse todistamaan ensimmäistä naisupseeria kenraalikunnassa, mutta kovin kaukana ei tämäkään tilanne muuten enää ole. Tällä vuosikymmenellä sen kyllä näemme, Kaikkonen uskoo.

Komitea miettii 2020-luvun asevelvollisuutta

Puolustusministeri Kaikkonen ei ole huolissaan yleisen asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Hän odottaa mielenkiinnolla asevelvollisuuden kehittämistä pohtivan parlamentaarisen komitean pian alkavaa työtä.

– Pohdimme, mitä tuo yleinen asevelvollisuus, maanpuolustusvelvollisuuden täyttäminen 2020-, 2030-luvulla olisi. Varsin hyvässä mallissa se tällä hetkellä on. Sitä on kehitetty aikaisemminkin ja katsotaan nyt sitten, mitkä seuraavat askeleet voisivat olla. Kaikkonen linjaa komitean tulevaa työtä.

Puolustusministeri Kaikkosen mielestä maanpuolustusta koskevat mahdolliset muutokset vaativat laajaa poliittista yhteisymmärrystä.

– Ajattelen, että näitä asioita ei pitäisi pohtia hallitus-oppositio kysymyksinä. Jos merkittävämpiä muutoksia aiotaan tehdä, niin täytyy olla kyllä aika laaja tuki yli puoluerajojen, Kaikkonen pohdiskelee.

Puolustusvoimat: Asevelvollisuus sotilaallisiin tarpeisiin

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen odottaa asevelvollisuuden tulevaisuutta selvittävän komitean työtä rauhallisena.

– Meidän lähtökohtanamme on se, mikä hallitusohjelmassa lukee, että asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin.

Kivisellä on kuitenkin uusille suunnitelmille useita reunaehtoja.

– Mahdolliset uudet mallit, joita nyt sitten ehkä keskusteluun tuodaan, niin toivon, että ne ovat konkreettisia. Silloin niistä voidaan käydä perusteellinen keskustelu. Ne eivät saa vaarantaa sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeita, Kivinen sanoo.

Mercedeksen B-sarjan auto lähettää ”me connect” -palvelunsa kautta keskimäärin kahden minuutin välein GPS-sijainnin, kilometrilukeman ja valtavasti muuta tietoa erilaisista toiminnoista autotehtaan taustajärjestelmään, kertoo Saksan autoliitto ADAC.

Mercedes Me, Audi Connect tai Volvo On Call ovat vapaaehtoisia palveluita. Ne edellyttävät auton kuljettajalta käyttäjätunnuksen luomista ja käyttöehtojen hyväksymistä. Autonvalmistajia Suomessa edustavan Autotuojat- ja teollisuuden mukaan tällaisen palvelun ehdoissa kerrotaan kattavasti, mitä tietoja kerätään, miten niitä käytetään ja mitä toimintoja näin mahdollistetaan.

Saksan 21 miljoonan jäsenen ADAC muistuttaa toistuvasti, että lopulta vain autonvalmistajat tietävät, mitä kaikkea tietoa autoista kerätään ja lähetetään eteenpäin. Koska valmistajilta läpinäkyvää tietoja ei saa, pyysi autoilijoiden edunvalvoja ulkopuolisia asiantuntijoita tutkimaan neljää eri autoa.

ADAC:n tietojen mukaan auton lukuisat ohjausyksiköt keräävät ainakin näitä tietoja:

ADAC:n neljän auton selvitystyössä on paljon kiinnostavia havaintoja.

Vuosimallin 2015 BMW 320d -autosta selvisi esimerkiksi, että auto tallentaa joka kerta tiedon, kun moottori käväisee korkeimmassa sallitussa kierrosluvussa. Lisäksi tallentuu, kuinka kauan automaattivaihteistoa on käytetty sport-ja muissa asennossa. Auto rekisteröi myös muun muassa turvavyönkiristimien toiminnan. Tällä tavoin tehdas saa tietoa, miten autolla ajetaan.

Sekin selvisi, että Renault voi halutessaan jopa katkaista Zoe-sähköauton lataamisen mobiiliyhteyden kautta. Käytännössä tehdas voisi toimia näin, jos esimerkiksi auton haltijalla on leasingin maksuerä rästissä.

Katseesi paljastaa paljon, puhelimesi vielä enemmän

Vaikka auton omistaja omistaa auton, auton datan omistaa valmistaja. Tämän datan myynnillä voi tienata.

Esimerkiksi nykyään yleiset kuljettajan virkeyttä auton sisällä seuraavat silmänliikekamerat rekisteröivät, minne kuski katsoo. Kun samaan aikaan auton ulkopuolen kamerat ja GPS-signaali seuraavat, missä auto liikkuu, voitaisiin vaikkapa tienvarsimainoksen ostaneelle yritykselle myydä tietoa, kuinka moni autoilija loi katseen mainokseen.

Autoja tutkituttanut ADAC sai selville, että vuosimallin 2015 BMW i3-sähköautossa on automattinen "Last State Call"-toiminto, joka lähettää valmistajalle esimerkiksi 16 viimeksi käytettyä latausasemaa. Auton merkkihuolto voi myös erikseen hakea auton ohjainyksiköstä 100 viimeistä parkkipaikkaa.

Mutta kuluttajan kannalta on ikävämpää, jos autonvalmistaja saa autoilijan tietämättä hänestä intiimiä tietoa. Tällainen tiedonsiirto on mahdollinen esimerkiksi, kun autoilija synkronoi matkapuhelimensa tiedot auton järjestelmiin bluetooth-yhteydellä.

Ja joskus auton järjestelmästä saattaa löytyä tietoa, jonka syytä on vaikea edes ymmärtää. Miksi autonvalmistaja haluaisi tietää, mitä CD-levyjä autossa kuunnellaan?

Kahden auton loukussa

Kahden auton omistaminen tietoturvasyistä kuulostaa vitsiltä, mutta monille se on jo totta. Esimerkiksi Saksassa tiedetään olevan asianajajia, jotka asiantuntijoiden neuvosta valitsevat asiakastapaamisiin ja salassa pidettäviin puheluihin vanhemman automallin modernin auton sijaan.

Vanha auto ei kerää eikä lähetä sijaintitietoja, eikä ainakaan tallenna toimia auton ohjaamossa. Rikollisetkin tietävät, että moderni auto tietää liikaa. Jos haluaa häivyttää jälkiään, onnistuu se paremmin prepaid-liittymällä ja vanhalla autolla.

Jo lähivuosina auton keräämän ja lähettämän datan luulisi kiinnostavan tavallisiakin kuluttajia, sillä sähköautot eivät liiku eivätkä uudet liikkumispalvelut toimi ilman jatkuvaa tietojenvaihtoa.

EU:n komission odotetaan mahdollisesti jo tänä vuonna tekevän aloitteen, jotta autojen tiedonsiirrolle saataisiin kaikkia koskevat reilut pelisäännöt.

Epävirallisia ehdotuksia tietosuojan läpinäkyvyyden lisäämiseksi on jo tehty. Vakuutusyhtiöt haluaisivat esimerkiksi, että autoista kerätty data olisi tallessa jollakin riippumattomalla alustalla. Se mahdollistaisi onnettomuustilanteiden jälkeen, että muun muassa silmänliikekameroiden tallentama tieto olisi onnettomuustutkijoiden käytössä.

On myös ehdotettu, että jokin riippumaton toimija suorittaisi kaikille markkinoille tuleville uusille automalleille datatyyppihyväksynnän. Sama toimija saisi luvan tehdä myös pistokokeita kaikkiin automalleihin.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22 saakka.

Poliisi on paljastanut laajan nuuskan salakuljetusketjun.

Syytteen mukaan kahdentoista hengen joukko on myynyt eteenpäin satoja kiloja Ruotsista Tornion kautta Suomeen tuotua nuuskaa vuosina 2018 ja 2019. Nuuskaa on myyty syyttäjän mukaan eri puolilla Suomea. Myyntipaikkakuntia ovat olleet Kouvola, Kotka, Pyhtää, Lappeenranta, Helsinki, Lahti ja Kemi.

Syyttäjän mukaan salakuljettajat ovat jättäneet ilmoittamatta nuuskan maahantuonnista välttyäkseen maksamasta veroja. Kaikkiaan veroja on syytteen mukaan jätetty maksamatta lähes puolen miljoonan euron edestä.

Nuuskakauppaa käytiin huoltoasemien parkkipaikoilla

Lain mukaan nuuskaa saa tuoda ulkomailta omaan käyttöön enintään kilon vuorokaudessa. Kaupallisessa tarkoituksessa nuuskan maahantuonti on kiellettyä.

Salakuljetusketjun jäseniä syytetään tullaamattoman nuuskan tuomisesta Ruotsista Suomeen ja sen myynnistä eteenpäin.

Osa jäsenistä on syytteen mukaan tuonut nuuskaa Suomeen ja levittänyt sitä eteenpäin. Osa puolestaan on ostanut salakuljetettua nuuskaa myydäkseen sitä eteenpäin.

Syytteen mukaan syytetyt ovat tilanneet toisiltaan nuuskaa ja viestitelleet nuuskan toimituspaikasta ja -ajankohdasta. Salakuljetusketjun jäsenet ovat myyneet nuuskaa toisilleen esimerkiksi huoltoasemien ja kauppakeskuksen parkkipaikoilla sekä erään huoltoaseman läheisyydessä sijaitsevalla metsätiellä.

Suurin osa salakuljetusketjun jäsenistä on syyttäjän mukaan tuonut nuuskaa Ruotsista Suomeen yksin. Osa tekijöistä on salakuljettanut nuuskaa myös yhdessä.

Tullaamattomia savukkeita ja alkoholia

Lisäksi yksi salakuljetusketjun jäsenistä on syytteen mukaan ostanut toisten henkilöiden Tullille ilmoittamatta Suomeen tuomia ulkomaisia savukkeita. Kotietsinnässä tämän luota on löytynyt yhteensä 101 kartonkia, eli 20 200 savuketta, joiden osalta on jätetty maksamatta veroja 7 600 euroa.

Toista jäsentä puolestaan syytetään tullaamattoman alkoholin ja savukkeiden tuonnista Latviasta Suomeen. Syytteen mukaan mies on tuonut Latviasta viisi litraa alkoholia ja kuusi kartonkia savukkeita, jotka hän on myynyt Suomessa eteenpäin. Näiden osalta vältettyjen verojen määrä on ollut runsaat 500 euroa.

Eräs jäsenistä on syytettynä myös huumausaineen käyttörikoksesta. Syytteen mukaan mies oli pitänyt laittomasti hallussaan omaa käyttöä varten 1,7 grammaa marihuanaa ja kahta huumausaineeksi luokiteltua, fenatsepaamia sisältänyttä tablettia.

Tuomio helmikuussa

Syyttäjä vaatii syytetyille törkeistä veropetoksista ja salakuljetuksesta muun muassa ehdollista vankeutta ja sakkorangaistuksia. Pisimmät syyttäjän vaatimista ehdollisista vankeustuomioista ovat runsaan vuoden mittaisia. Osa syytetyistä on syytettynä laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä.

Lisäksi syyttäjä vaatii syytettyjen omaisuutta takavarikoitavaksi yhteensä satojen tuhansien eurojen arvosta.

Syyttäjän mukaan veropetoksissa on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä, teot on tehty erityisen suunnitelmallisesti ja ne ovat olleet myös kokonaisuutena arvostellen törkeitä.

Kymenlaakson käräjäoikeus käsittelee tapausta maanantaina. Tuomio annetaan helmikuussa.

Etelä-Karjalassa Luumäellä Taavetin päiväkodissa sattui viime viikolla tapaus, joka on kovasti huolettanut kuntalaisia.

Tilanne sattui, kun 19 lapsen ja kolmen aikuisen päiväkotiryhmä oli palaamassa päiväkotiin kirjastoretkeltä.

3–5-vuotiaiden ryhmä oli ylittämässä risteävää tietä, jolle oli juuri kääntymässä henkilöauto. Päiväkodin työntekijä veti perässään yhtä lasta, joka ei suostunut jatkamaan matkaa.

Tapaus tuli esiin, kun päiväkodin työntekijä soitti tilanteen jälkeen päiväkodin johtajalle ja pyysi tältä apua.

– Johtaja lähti heti kävellen tapahtumapaikalle, jonne oli alle kilometrin matka. Kun hän saapui paikalle, tilanne oli jo rauennut ja kaikki jatkoivat matkaa hyvillä mielin, kertoo Luumäen kunnan sivistystoimenjohtaja Kai Könönen.

Könosen mukaan tilannetta oli jo paikan päällä neuvoteltu ja pohdittu sitä, miten matkaa saataisiin jatkettua yhteisymmärryksessä. Lapsi oli Könösen mukaan ollut vastentahtoinen kävelemään.

Video tilanteesta leviää

Tapaus on puhuttanut kunnassa myös siksi, että sosiaalisessa mediassa alkoi leviätä kuntalaisen tilanteesta kuvaama video.

Könönen vakuuttaa, ettei lapsen vetäminen ole hyväksyttävä tai normaali tapa. Hänen mukaansa yleensä vastaavissa vaikeissa tilanteissa vaihdetaan aikuista, jolloin tilanne saattaa ratketa.

Nyt siihen ei ollut mahdollisuutta, sillä kahden muun työntekijän täytyi keskittyä loppuryhmän valvomiseen.

– Kyseessä oli poikkeava tilanne ja inhimillinen virhe. Tällaista ei saa kuitenkaan tapahtua, vaikka inhimillisiä ihmisiä ollaan.

Tapauksen selvittämistä jatketaan tällä viikolla. Työntekijää, päiväkodin johtajaa ja huoltajia on jo kuultu. Sivistystoimen johtaja Kai Könönen ei lähde arvailemaan tapauksen seuraamuksia.