Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko puolusti eduskunnassa tarmokkaasti sähkötupakointia muun muassa porttina pois tupakoinnista, mutta jätti ilmoittamatta yhteytensä Finnsolid Export -nimiseen yritykseen. Yritys suunnitteli sähkötupakan maahantuontia.

Asiasta kertoo Suomen Kuvalehti. Yrityksen aputoiminimeksi on rekisteröity "Suomen lääkekannabis".

Niikko piti sähkötupakkaa puolustavat puheenvuoronsa eduskunnan lähetekeskustelussa maaliskuussa 2016, kun Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tupakkalakiuudistusta käsiteltiin. Perussuomalaiset istui tuolloin hallituksessa.

– Joidenkin arvioiden mukaan 95 prosenttia sähkösavukkeiden käyttäjistä on entisiä tai vielä nykyisiä tupakoitsijoita. Sähkösavukkeet eivät siis näytä olevan portti tupakointiin vaan päinvastoin. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat päässeet irti tupakka- ja nikotiiniriippuvuudesta sähkötupakan avulla, Niikko sanoi eduskunnan täysistunnossa.

– Toki on niinkin, että sähkösavukkeen käyttö ei välttämättä ole täysin vaaratonta. Silti THL:n mukaan sen käytössä muodostuu vähemmän haitallisia aineita kuin savukkeiden käytössä ja palamisreaktion yhdisteitä ei luonnollisesti ole, hän jatkoi.

Vielä samana iltana Niikko julkaisi blogikirjoituksen otsikolla "Tupakkalain uudistus uhkaa sähkötupakkaa, eikä suojele lasta".

SK kertoo, että samalla, kun eduskuntakeskustelu oli käynnissä, Niikko lähetti puheenvuorojensa välissä eduskunnan keskuskansliaan sähköpostin. Siinä hän pyysi poistamaan kansanedustajan sidonnaisuusilmoituksesta merkinnän yhteyksistä tai omistusosuuksista Finnsolid Exportiin.

Lehden mukaan Niikolla oli yrityksessä nimenkirjoitusoikeus marraskuuhun 2018 asti.

Niikko: Luovuin osakkeistani vuonna 2015

Niikko on nykyään eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Tänään hän kertoo tiedotteella luopuneensa Finnsolidin osakkeista neljä–viisi vuotta sitten.

– Jutussa mainittu Finnsolid Export Oy on täysin poikani omistama yritys. Luovuin osakkeistani vuonna 2015 täysin riippumatta eduskunnassa käsiteltävistä asioista. Yritys ei ole lainkaan harjoittanut kauppaa sähkötupakka-alalla eikä mitään muutakaan liiketoimintaa ennen syksyä 2018, Niikko sanoo tiedotteessaan.

Kansanedustaja myöntää, että tupakkatuotteita on myyty kuitenkin toisen yrityksen, Eurosolidin kautta.

– Poikani myi muutaman kuukauden ajan sähkösavuketuotteita yritykseni Eurosolid Oy:n kautta, jonka osake-enemmistön olen omistanut vuodesta 1994. Tupakkalain eduskuntakäsittelyn aikoihin myyntityö oli jo lopetettu. Minä itse tai kukaan lähipiirissäni ei suunnitellut sähkötupakan myyntiä, saati maahantuontia, eduskuntakeskustelun aikaan tai sen jälkeen.

Viime viikolla julkisuuteen nousivat Niikon kytkökset kiinalaiseen yritykseen, jonka toimintaa hän on poliitikkona edistänyt.

Maantaina Suomen Kuvalehti kertoi myös vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Niikolle vaalitukea antaneeseen, Sanoista tekoihin -yhdistykseen liittyvistä epäselvyyksistä. Sen rahoituksen lähteitä ei ole eritelty asianmukaisesti, ja yhdistyksen osoitteeksi on merkitty Niikon vaalipäällikön osoite ja puheenjohtajaksi Niikon vaimo.

– Omistamani yritykset on ilmoitettu sidonnaisuusilmoituksella, mutta inhimillisen virheen vuoksi omistusosuustiedot olivat osittain puutteelliset ja ne korjataan, Niikko tiedotti keskiviikkona.

Niikon mukaan kaiken kaikkiaan toiminnassa on kyse yrittäjyydestä, ja hän kertoo toimineensa yrittäjänä vuodesta 1992.

– Kansanedustajalla on oikeus olla yrittäjä siinä missä muillakin.

Lue myös:

Niikko selvitti Kiina-kytköksiään valiokunnalle – Selvitystä vaatinut Virolainen on tyytyväinen vastauksiin

SK: Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja salasi aiempia Kiina-bisneksiään – Eduskunnan pääsihteeri: Ei aiheuta toimia

MOT – Vaalirahaa ja salarahaa

Digitaaliset pelit ovat arkipäivää suurimmalle osalle suomalaisista. Tilastokeskuksen vuosi sitten julkaiseman tilaston mukaan yli puolet suomalaisista pelaa digitaalisia pelejä ainakin kerran vuodessa. Reilut 40 prosenttia suomalaisista pelaa tietokone-, konsoli- tai mobiilipelejä vähintään kerran kuussa.

Pelaamisesta on vuosien saatossa tullut koko kansan ajanvietettä, mutta pelaamisesta keskustelu on yhä paikoin jumiutunut puolesta ja vastaan -väittelyksi. Näin käy etenkin silloin, kun esille nousevat pelihaitat.

Pelikasvatuksen tutkijan Mikko Meriläisen mukaan ongelmista keskusteltaessa usein unohdetaan, kuinka monimutkaisesta kokonaisuudesta on kyse. Sen sijaan pelaamisesta huolissaan olevat tahot dramatisoivat puhumalla addiktiosta samalla kun osa pelaajista ei suostu näkemään mitään haittoja harrastuksessaan.

– Keskustelussa ei nähdä sitä, että me voidaan varsin hyvin suhtautua pelaamiseen myönteisesti, mutta kuitenkin pyrkiä ehkäisemään pelihaittoja. Pelihaittojen ehkäisy on myös myönteisen, kestävän pelikulttuurin rakentamista, Tampereen yliopistossa tutkijana työskentelevä Meriläinen sanoo.

Meriläinen pohtii paremman pelikulttuurin rakentamissa tuoreessa väitöskirjassaan, Kohti pelisivistystä. Yli 3 000 nuoren vastauksiin perustuva tutkimus piirtää kuvan monimuotoisesta ilmiöstä, jonka mukanaan tuomiin haasteisiin ei ole vain yhtä ratkaisua.

Pelihaitat korostuvat, jos taustalla on huonovointisuutta

Meriläinen keskittyy väitöskirjassaan 13–30-vuotiaiden suomalaisten pelaamisen. Yleisesti tarkasteltuna pelaaminen ei ole riski suomalaisnuorille, vaikka yksilötasolla voi esiintyä huomattaviakin haittoja.

Usein pelaaminen on nuorelle hauskaa ja viihdyttävää ajanvietettä. Joillekin pelaaminen toimii stressin lievittäjänä kuormittavan arjen keskellä.

Osa nuorista taas hakee peleistä hetkellistä helpotusta pahaan oloonsa. Tämä ryhmä on Meriläisen mukaan suurimmassa riskissä pelihaittojen suhteen.

– Pelihaitat korostuvat pelaajilla, joilla on taustalla jo valmiiksi huonovointisuutta, jota he yrittävät hoitaa pelaamisella, Meriläinen kertoo.

Yksinäisyys, masennus tai vanhempien ero saattaa muuttaa myös pelaamisen ongelmalliseksi. Tällöin pelaaminen voi alkaa vaikuttaa ihmissuhteisiin, mikä pahentaa tilannetta entisestään.

Enemmän pelaavilla nuorilla esiintyy enemmän pelihaittoja, mutta pelkkä pelaamisen määrä ei Meriläisen mukaan selitä ongelmien ilmenemistä.

Meriläinen muistuttaa, että kaikki pelihaitat eivät ole henkisiä. Yleisimmät haitat ovat samoja, joista kärsivät toimistotyöntekijät, eli niska- ja hartiakipuja, väsyneitä ranteita ja silmiä sekä päänsärkyä.

Tämä lisäksi pelihaitoiksi lasketaan syrjintä, häirintä ja muunlainen asiaton käytös verkkopeleissä.

Pelikasvatus vaatii kiinnostusta, empatiaa ja nuoren kuuntelemista

Viime vuosina pelihaitoista on puhuttu paljon mediassa niin Suomessa kuin maailmalla. Tämä keskustelu ei ole mennyt ohi nuorilta, jotka Meriläisen mukaan ovat hyvin kartalla tilanteesta. Nuoret osaavat tunnistaa, kun pelaaminen on mennyt liian pitkäksi.

– Nuoret pyrkivät itse ehkäisemään näitä haittoja eri tavoilla, esimerkiksi tarkastelemalla omaa pelaamistaan, pitämällä taukoja, huolehtimalla liikunnasta ja syömällä terveellisemmin, Meriläinen listaa.

Myös nykyvanhemmat ymmärtävät pelaamiseen liittyviä asioita aikaisempia sukupolvia paremmin. Tähän auttavat vanhempien omat pelikokemukset. Meriläinen muistuttaa, että suurin pelaajaryhmä ovat aikuiset. Aktiivipelaajien mediaani-ikä on 35 vuotta.

– Jos olet itse harrastanut pelaamista pitkään ja sinulla on kattava kokemus siitä, niin todennäköisesti pelaamiseen liittyvien kysymysten käsittely on helpompaa, Meriläinen pohtii.

Kaiken keskiössä on kiinnostuminen nuoren asioista. Meriläinen kannustaa vanhempia kyselemään lapsiltaan heidän suosikkipeleistään – mitä niissä tehdään, mikä niissä kiinnostaa, kenen kanssa peliä pelataan. Jos vastauksen saaminen on vaikeaa, tietoa voi aina hakea netistä.

– Tämä ei vaadi valtavia ihmetekoja, vaan avointa mieltä ja kiinnostusta. Riittää, että vanhempi miettii, miten näihin peleihin suhtautuu ja mihin omat käsitykset perustuu.

Mikko Meriläinen väittelee lauantaina 25.1. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “Kohti pelisivistystä - Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä”.

Helsingissä Salmisaaren kiipeilyareenalla sattui tiistaina onnettomuus.

Kiipeilijän kiivetessä noin kolmen metrin korkeudessa automaattivarmistinlaite petti. Kiipeilijä loukkaantui lievästi laitteen laskiessa hänet liian suurella nopeudella.

– Kyseessä on erittäin harvinainen onnettomuus, sillä aiemmin vastaavanlaisia ongelmia ei laitteissa ole havaittu, sanoo Salmisaaren Kiipeilyareenan toimitusjohtaja Henrik Suihkonen.

Automaattivarmistinlaitteen valmistaja on Safety Engineering LTD, joka kuuluu samaan konserniin maailman suurimman kiipeilyseinien valmistajan Walltopia LTD:n kanssa. Vastaavia laitteita on käytössä lukuisissa kiipeilyhalleissa ympäri maailman.

Valmistajan vastaavat laitteet on asetettu operaattorin toimesta käyttökieltoon. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes selvittää onnettomuuden syytä.

Salmisaaren kiipeilykeskuksessa kiipeilijät tekevät vuosittain automaattivarmistinlaitteen turvin noin 150 000 nousua.

– Salmisaaren kiipeilyareenalla nousuja automaattivarmistimilla jatketaan edelleen, mutta toisen valmistajan laitteilla, Suihkonen sanoo.

Salmisaaren onnettomuudesta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Osa apteekeista ei saanut lääketoimituksia ollenkaan syyskuussa 2017, lääketukkuri Oriola ei ollut huolehtinut kylmäketjusta kriittistenkään lääkevalmisteiden osalta, asiakkaille ei ilmoitettu toimituskatkoksista ja huumaavien lääkkeiden käsittelyssä sekoiltiin.

Näin listaa lääkealan turvallisuusvirasto Fimean lokakuulle 2017 päivätty tarkastusraportti.

Oriola on Suomessa merkittävä lääketukkukauppa, jonka osuus Suomen lääkemarkkinoista on suuri. Sen asiakkaita ovat muun muassa apteekit ja sairaalat.

Syyskuun alussa 2017 useat asiakkaat jäivät kuitenkin ilman lääketoimituksia ja vain 72 prosenttia lääkkeistä pystyttiin toimittamaan apteekkeihin ja sairaaloihin normaalisti. Taustalla olivat ainakin uuteen toiminnanohjausjärjestelmään liittyvät pulmat.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) varoitti pian ongelmien alkamisen jälkeen, että toimitusvaikeudet voivat uhata potilasturvallisuutta, ellei järjestelmää saada pikaisesti toimimaan.

Se, ettei ongelmista tiedotettu, vaikeutti raportin mukaan lääkehoitojen ja lääketieteellisten toimenpiteiden toteutumista. Kaiken kaikkiaan Fimea arvioi, ettei Oriola täyttänyt lain lääketukkurille asettamia vaatimuksia.

– Tarkastuksen perusteella Oriola Finland Oy ei täytä lääkelain ja sen nojalla annettujen säädösten vaatimuksia, mukaan lukien EU:n ja GDP:n vaatimukset.

Tarkastajat eivät kuitenkaan esittäneet esimerkiksi toimiluvan perumista isolle lääketukulle. Syynä oli raportin mukaan se, ettei lääkejakelua haluttu vaarantaa enempää.

Oriola yritti estää tarkastushavaintojen julkisuuden

Kun lääkkeiden toimitusongelmat nousivat julkisuuteen, STT pyysi tarkastuspöytäkirjaa Fimealta, joka olisikin pöytäkirjan pääosin toimittanut.

Oriola haki kuitenkin Pohjois-Savon käräjäoikeudesta marraskuussa 2017 päätöksen, joka kielsi Fimeaa luovuttamasta raporttia medialle 50 000 euron uhkasakolla ja valitti Fimean päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Kun hallinto-oikeus määräsi raportin julkiseksi, Oriola haki valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO). Viime viikon keskiviikkona KHO kuitenkin päätti, ettei se ota asiaa käsiteltäväkseen. Fimea toimitti raportin STT:lle tänään keskiviikkona noin kahden vuoden väännön jälkeen.

Lääkkeiden toimitusongelmat ja niiden ratkominen aiheuttivat yhtiölle miljoonien lisäkustannukset. Yhtiö vaihtoi toimitusjohtajaa joulukuussa 2017 syksyn ongelmien jälkeen.

Tarkastusraportin mukaan Oriolalla ei ollut syksyllä 2017 löytyneisiin tarkastushavaintoihin huomautettavaa.

Oriola: Pöytäkirjan ei kuulunut olla julkinen

Oriola vastasi tänään keskiviikkona julkaisemassa tiedotteessaan, ettei se pidä "pöytäkirjoihin liittyvää prosessia" pyrkimyksenä peitellä asiaa.

– Mielestämme Fimean tarkastuspöytäkirjan ei kuulunut olla julkinen, koska kyseessä oli keskeneräistä tarkastusta koskenut viranomaispöytäkirja, joka käsittelee tarkastettuja toimintoja hyvin yksityiskohtaisesti, sanoo Oriolan viestintäjohtaja Tuula Lehto tiedotteessa.

– Pöytäkirja perustuu viranomaisille antamiimme tietoihin, jotka sisälsivät liikesalaisuuksia. Näkemyksemme mukaan asiakirjajulkisuutta koskevien eri viranomaiskäytäntöjen tulisi olla yhdenmukaisia, Lehto jatkaa.

Lisäksi Oriolan mukaan yhtiö kyllä varmisti yhdessä viranomaisten ja muiden ketjuun kuuluvien toimijoiden kanssa, että lääkkeet kulkevat niitä tarvitseville kriisin aikana.

Yhtiö huomauttaa, että sen lääketoimitus on ollut erinomaisella tolalla yli vuoden ja täyttää kaikki viranomaisten vaatimukset. Yhtiö muistuttaa, että sen toimintaa on tarkastettu vuoden 2017 jälkeen ja viranomainen on myöntänyt uuden toimiluvan viideksi vuodeksi.

Lue myös:

Oriola saa mojovat korvaukset varastojärjestelmän pettämisestä

Väitös: Valtaosalla apteekeista saatavuusongelmia lähes päivittäin

Lääketoimitusongelmista kärsinyt Oriola vaihtaa toimitusjohtajaa – yhtiöltä myös tulosvaroitus

Lääkekriisin suuri kysymys: Miksi kaikki munat ovat Suomessa samassa korissa?

Hus: Jos Oriola ei pian saa lääketoimituksiaan toimimaan, olemme ongelmissa – "potilasturvallisuus alkaa olla uhattuna"

Isolla lääketukkukaupalla ongelmia lääketoimituksissa – Apteekkariliitto: Tärkeitä lääkkeitä jäänyt saamatta

Monty Python -ryhmän perustajajäsen, koomikko ja käsikirjoittaja Terry Jones on kuollut. Asiasta kertoi hänen perheensä keskiviikkona.

– Terry menehtyi 21. tammikuuta illalla vierellään hänen vaimonsa Anna Söderström, perhe kertoi lausunnossaan.

Jo 2016 Jonesin kerrottiin sairastuneen harvinaiseen dementian muotoon.

Brittiläinen Jones oli syntynyt vuonna 1942. Monty Python on brittiläinen komediaryhmä, johon kuuluivat Jonesin lisäksi Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle sekä Michael Palin.

Ryhmä tuli tunnetuksi BBC:n komediasarjasta Monty Pythonin lentävä sirkus. Lisäksi ryhmä on tehnyt muun muassa neljä elokuvaa.

Koomikosta ohjaajaksi

Kirjallisuutta Oxfordin yliopistossa opiskellut Terry Jones oli mukana legendaarisessa Monty Pythonin lentävässä sirkuksessa sen alkuajoista eli vuodesta 1969 lähtien.

Anarkistinen ja kokeellinen televisiosarja edusti täysin uudenlaista huumoria ja se kuuluu edelleen BBC:n menestyneimpiin ohjelmiin, joka inspiroi edelleen uusia koomikko- ja katsojasukupolvia.

Näyttelemisen ohella Jones alkoi kiinnostua myös ohjaamisesta. Hän ohjasi Monty Pythonin hullu maailma -elokuvan (1971) yhdessä Terry Gilliamin kanssa. Brianin elämän (1979) hän ohjasi kokonaan itse.

Oli keskiajan historian asiantuntija

Jones tunnetaan myös useita kirjoja kirjoittaneena historioitsijana, joka erikoisalaa oli keskiaika. Hän teki BBC:lle sarjat Crusades (1995), Terry Jones' Medieval Lives (2004) ja Terry Jones' Barbarians (2006), joista jälkimmäisin tarkasteli Rooman valtakunnan kaataneita barbaareja positiivisemmassa valossa.

2000-luvun alussa Jones ryhtyi arvostelemaan kovin sanoin Irakin sotaa. Lukuisten sodanvastaisten kolumnien lisäksi hän kirjoitti vuonna 2004 Terry Jones's War on the War on Terror -kirjan.

Terry Jonesin tunnetuin komediahahmo lienee hyvin isokokoinen Mr. Creosote, joka ahmii niin paljon ruokaa, että räjähtää kappaleiksi kesken ravintolaillallisen. Mr. Creosote esiintyy Monty Pythonin vuoden 1983 Elämän tarkoitus -elokuvassa, jonka Jones myös ohjasi.

Monty Python -koomikko Terry Jones sairastui dementiaan

Kolme työntekijää eteläsuomalaisesta päiväkodista lähetti toimitukseen tuoreita kuvia väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen aiheuttamista kolhuista. Lapsi on lyönyt esineellä tahallaan päähän. Lapsi on purrut. Lapsi on raapinut. Työntekijät ovat neuvottomia, uupuneita.

Lastenhoitajien mukaan tämä lapsi on käytökseltään rajuin, mutta päiväkodin jokaisessa ryhmässä on vähintään yksi niin pahoin oireileva lapsi, että aikuisen pitäisi olla hänen vierellään kaiken aikaa.

Myös kielenkäyttö on sellaista, mitä ei alle kouluikäiseltä odottaisi kuulevansa.

Ääritapauksessa 4-vuotias on huutanut ruokapöydässä: “Mä haluaisin ostaa sellaisen puukon, millä mä saisin teidät kaikki hakattua kuoliaaksi. Teistä jäis vaan verisiä klimppejä".

Työntekijät ovat tehneet esimiehelle useita ilmoituksia tämän lapsen aiheuttamista väkivaltatilanteista, mutta ne eivät tunnu johtavan mihinkään.

Yli 400 varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa kertoo samasta ilmiöstä tuoreessa kyselyssä. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL kysyi joulukuussa 2019 jäseniltään kokemuksia väkivaltatilanteista työpaikalla.

Väkivaltakyselyyn vastanneista joka neljäs ilmoitti, että lasten fyysistä väkivaltaa oli päivittäin tai viikoittain. He kokivat, että lasten väkivaltaisuus ja uhmakas käytös on selvästi lisääntynyt viime vuosina.

Vastaajien mukaan isoissa ryhmissä on mukana hyvin haastavia lapsia, jotka purkavat pahaa oloaan työntekijöihin sekä muihin lapsiin:

“Pienistä suutahduksista lapset lyö, potkii ja haukkuu. Vaikeita, moniongelmaisia lapsia on yhä enemmän.”

“Tuntuu hullulta, että 10-vuotisen työuran jälkeen 3-5-vuotiaat lapset pelottavat käytöksensä takia."

Usein väkivaltatilanteet kasaantuvat johonkin päiväkotiin ja ryhmään, jossa työntekijät vähitellen uupuvat.

Päiväkodeissa lasten aiheuttamat mustelmat ja hampaanjäljet aiheuttavat työntekijöissä ensin hämmennystä - voiko näin tapahtua ja miksi?

"Ei kestetä tylsyyttä ja pettymyksiä"

Hämeenlinnassa työskentelevä työsuojeluvaltuutettu Mari Parikka-Nihti näkee, että lasten väkivaltaisten purkausten taustalla on muun muassa digitalisaation aiheuttama muutos lasten arjessa.

– Yhä pienemmille lapsille on helpompi antaa multimedialaite tuottamaan valmiin stimulaation hyvään oloon. Lapsen ei tarvitse ehkä käsitellä tylsyyttä, jolloin tietty sinnikkyys ja pettymyksen sieto puuttuvat.

Rajua käytöstä selittää hänen mukaansa usein se, ettei pienillä lapsilla välttämättä ole kykyä ilmaista puheella pahaa oloaan. On myös vaikeuksia tunteiden hallinnassa ja vuorovaikutuksessa.

– Meillä on ehkä vähän heikonlaisesti osaamista siihen, miksi lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, varsinkin kun kyse on alle kouluikäisestä.

Parikka-Nihti saa tietää tapauksista, kun varhaiskasvatuksen työntekijät tekevät niistä työturvallisuusilmoituksia.

JHL:n kyselyssä monet lastenhoitajat olivat huolissaan siitä, että osa vanhemmista ei nykyään aseta lapsilleen riittäviä rajoja:

“Enemmän ja enemmän saa kuulla lapsen kertomana, ettei hän tee kotona muuta kuin pelaa ja että hän saa tehdä mitä haluaa.”

Kaikenlaiset lapset isoissa ryhmissä

Myös olosuhteet päiväkodeissa ovat muuttuneet, mikä monien työntekijöiden mukaan pahentaa tilannetta. Ryhmäkoot ovat kasvaneet ja säästöjä hakevat kunnat tarjoavat lapsille erityistä tukea hyvin vaihtelevasti.

Moni lastenhoitaja arvostelee kyselyssä myös niin sanottua inkluusiota, joka on aiemmin herättänyt ristiriitaisia tunteita koulumaailmassa.

Inkluusiolla tarkoitetaan kasvatuksessa sitä, että lapsia ei varhain erotella niin, että hitaammin kehittyneet ja aggressiivisesti käyttäytyvät laitettaisiin yhteen paikkaan ja tyypillisesti kehittyneet toiseen.

Sen sijaan lapsen tarvitsema tuki tuodaan tavalliseen ryhmään, jossa toimii kokoaikainen erityisopettaja.

Usein inkluusio ymmärretään kuitenkin väärin, sanoo erityispedagogiikan yliopistotutkija, dosentti Päivi Pihlaja puhelimessa.

– Se ei ole lapsen näkökulmasta inkluusiota, jos lapsi tarvitsisi erityistä tukea, eikä sitä saa. Inkluusio pitää sisällään pienempiä ryhmiä ja erityisiä palveluja lapselle sinne, missä lapsi on.

Inkluusio on toteutunut niin sanotuissa integroiduissa erityisryhmissä, joita monet kunnat ovat viime aikoina lakkauttaneet. Niiden pito on kallista, eikä erityisopettajiakaan tällä hetkellä riitä joka kuntaan.

– Kun erityisryhmiä ei enää ole, kaikki tuen tarvitsijat ovat isoissa ryhmissä. Haasteet tulevat siitä, saadaanko ryhmään riittävä tietotaito, sanoo JHL:n pääluottamusmiehenä Kirkkonummella toimiva Katja Juuti.

Työsuojeluvaltuutettu Mari Parikka-Nihti kaipaa varhaiskasvatuksen tuesta selkeää lainsäädäntöä. Siinä määriteltäisiin lapsen oikeus saada oikea-aikaista tukea, erityisopetusta ja psykologipalveluja.

– Niin kauan kuin meillä ei ole varsinaista lainsäädäntöä, tämä on vähän tuuliajolla olemista. Kunnat tekevät jokainen omia ratkaisujaan, Parikka-Nihti sanoo.

"Työhön kuuluu saada pientä potkua"

Lasten aiheuttama väkivalta on työpaikoilla hankala ja vaiettu asia. Useat JHL:n kyselyyn vastanneet lastenhoitajat kertoivat uupumuksesta ja sairauslomista, kun työnantaja heidän mukaansa vain vähättelee koettua väkivaltaa.

Työnantajalla on työturvallisuuslain mukaan velvollisuus puuttua asiaan, joka uhkaa vaarantaa työntekijän terveyden tai turvallisuuden.

– Pidetään itsestäänselvänä, että työhön kuuluu saada pientä potkua. Se, että tekijä on lapsi, ei tee siitä vähemmän vakavaa, eikä anna työnantajalle oikeutta olla puuttumatta, toteaa JHL:n sopimustoimitsija Minna Pirttijärvi.

Hänen mukaansa naisvaltaisilla aloilla ajatellaan yhä, että työssä vain kuuluu sietää ja jaksaa.

Kunta-alalla väkivaltaa koetaan eniten hoiva-ammateissa. Mutta uusimmassa Kunta10-tutkimuksessa myös varhaiskasvatuksen lastenhoitajista peräti 61 prosenttia ja lastentarhanopettajista 67 prosenttia oli kohdannut väkivaltaa tai sen uhkaa viimeisen 12 kuukauden aikana. Kokemukset olivat lisääntyneet selvästi vuosina 2016 ja 2018 tehtyjen tutkimusten välillä.

Kertooko se siitä, että myös erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on huomattavasti kasvanut?

"Lapset ovat peilejä sille, miten aikuiset toimivat"

Lastenhoitajien kokemusten perusteella näyttäisi, että yhä useampi lapsi olisi erityisen tuen tarpeessa. Turun yliopiston tutkijan Päivi Pihlajan mukaan näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa on Pihlajan mukaan aina ollut lapsia, joilla on ongelmia käyttäytymisessä, sosiaalisissa taidoissa tai tunne-elämässä. Nyt käytös näyttäytyy ehkä aiempaa rajumpana, koska elämme väkivallan ja yliseksuaalisuuden kyllästämää aikaa, Pihlaja pohtii.

– Lapsethan ovat peilejä sille, miten aikuiset toimivat. Väkivaltapuhe ja uhkailu ovat lisääntyneet valtavasti ja muuttuneet jollain tapaa sallituiksi. Ja kaikki tämä, väkivaltainen ympäristö ja pelit, häiritsevät lapsen kehitystä.

Vanhemmat tarvitsisivat Pihlajan mielestä lisää tietoa siitä, mitä esimerkiksi vahvojen väkivaltapelien pelaaminen tekee lapsen psyykelle. On perusteet sille, miksi kuusivuotiaan ei tulisi pelata K12-pelejä.

Pihlaja kiinnittäisi huomiota myös siihen, millä tavoin lapselle asetetaan rajoja kotona ja päiväkodissa. Olisi arvioitava myös aikuisen toimintaa, ei pelkästään lasta.

– Oppiiko lapsi sen, että on hankala tapaus vai sen, että hänessä on ollut tänään jotain hyvää? Kyse ei ole pelkästään siitä, että joku lapsi on haasteellinen, vaan lapsi on aina osa ympäristöä. Sillä on vaikutusta, mihin suuntaan lasta joka päivä ohjataan.

Nurmijärvi kokeili säästöjen sijaan lisäpanostusta

Nurmijärven varhaiskasvatuksessa katse käännettiin pari vuotta sitten juuri aikuisten toimintaan. Miten aikuisten osaamista vahvistettaisiin lapsiryhmissä, joissa oli esiintynyt väkivaltaista käytöstä? Yhä useampi lapsi tarvitsi aikuista vierelleen päiväkodin arjessa kaiken aikaa.

Yhteen esiopetusryhmään palkattiin kokeiluna tueksi psykiatrinen sairaanhoitaja ja pienennettiin ryhmää. Toimivaksi ryhmäkooksi osoittautui neljä kasvattajaa ja 16–17 lasta. Näin hyvästä tilanteesta useimmissa kunnissa voi vain unelmoida.

Työntekijät oppivat tukemaan lapsia sosiaalisten ja tunnetaitojen kehittämisessä, kertoo Nurmijärven varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö Marita Käyhkö. Hänen mukaansa kokeilu oli onnistunut, ja hyviä oppeja on voitu jakaa myös muihin lapsiryhmiin.

- Jos lapsi saa onnistunutta arkea, pääsee leikkeihin, saa kokemuksen, että pärjään täällä, tietää saavansa aikuiselta tukea, saa kavereita eikä jää yksin - siihen tässä ryhmässä on ollut mahdollisuus panostaa.

Kunnalle lapsiryhmän pienentäminen 21 lapsesta 16:een maksoi vuodessa 140 000 euroa enemmän. Nurmijärvellä ajatuksena kuitenkin oli, että lasten ongelmien hoitoon kannattaa satsata mahdollisimman varhain, sillä kustannukset saattavat myöhemmin kasvaa moninkertaisiksi.

Lisää aiheesta 22.1. A-studiossa TV 1 klo 21.05. Voit katsoa jutun aiheesta tästä Yle Areenasta.

Lue myös:

"Älylaitteilla tapahtuva ihmiskoe tuottaa jo hedelmää", "lapset oireilevat vuosi vuodelta pahemmin" – opettajat kertovat Ylelle peloistaan

Naista epäillään alle kouluikäisen lapsensa murhasta Espoon Suurpellossa, kertoo poliisi. Poliisin mukaan teko tapahtui sunnuntai-iltana asunnossa.

– Teon tapahtuessa he ovat olleet asunnossa kaksin, eikä tekoon liity muita osallisia, poliisin tiedotteessa sanotaan.

Poliisin mukaan sekä äiti että lapsi ovat Britannian kansalaisia. Käräjäoikeuden vangitsemistietojen mukaan nainen on 35-vuotias. Väestötietojen mukaan häneltä löytyy osoite Espoosta.

– Teon tapahtuessa he ovat olleet asunnossa kaksin, eikä tekoon liity muita osallisia, poliisin tiedotteessa sanotaan.

Nainen on poliisin mukaan tunnustanut teon ja hänet on keskiviikkona vangittu Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa.

– Esitutkintamateriaalin julkisuutta rajoittavan lainsäädännön vuoksi emme voi antaa asiasta tämän tarkempia tietoja tässä vaiheessa ja tuskin myöhemminkään, sanoo tiedotteessa tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Ilmari Hallamaa.

Jo lähes 500 henkilöä on sairastunut uuteen koronavirukseen, kertovat Kiinan viranomaiset. Suurin osa sairastuneista on Kiinassa, mutta yksittäistapauksia on todettu myös esimerkiksi Yhdysvalloissa, Thaimaassa ja Japanissa.

Maailman terveysjärjestö WHO ilmoittaa keskiviikkoiltana Suomen aikaa, aikooko se julistaa nyt leviävän viruksen kansainväliseksi uhaksi kansanterveydelle.

Kokosimme tähän juttuun seitsemän keskeistä kysymystä ja vastausta viruksesta, joka on ollut paljon otsikoissa.

1. Mitä tiedämme viruksesta?

Kiinan Wuhanissa todettiin joulukuun lopussa keuhkokuumetapauksia, joiden aiheuttajaksi paljastui uusi koronavirus.

Monet sairastuneista olivat oleskelleet Wuhanin torilla, jossa myydään eläviä eläimiä. Virus on voinut tarttua ihmiseen eläimestä, mutta varmuutta asiasta ei vielä ole.

Koronaviruksia on monenlaisia. Nyt löydetty on geneettisesti samanlainen kuin vuonna 2003 Kiinasta levinnyt sars-koronavirus. Siihen sairastui noin 8 000 ihmistä, joista vajaa 800 menehtyi.

Virus voi tarttua ihmisestä toiseen kuten influenssa: pisaratartuntana tai kosketuksesta. Leviämisen tehokkuutta ei vielä tunneta tarkasti. Käsienpesu on tehokas keino ehkäistä viruksen leviämistä.

2. Mitä tiedämme sairastuneista?

Sairastuneita on tuoreimman tiedon mukaan 481, joista 471 on todettu Kiinassa. Tautiin on kuollut 17 ihmistä.

Kiinassa valmius on nostettu "kriittisimmälle tasolle", sanoo kansallisen terveyskomission johtaja Li Bin.

Kiinan viranomaiset ovat määränneet karanteeniin kaikki epäillyt sairastuneet ja heidän kanssaan tekemisissä olleet. Valtaosa sairastuneista on Wuhanissa, mutta tauti on levinnyt myös muualle Kiinaan.

Sairauden oireita ovat kuume, yskä ja hengenahdistus.

3. Miksi viruksesta on noussut kohu?

Uudet koronavirustapaukset palauttavat ikävällä tavalla mieleen vajaan 20 vuoden takaisen sars-epidemian. Sekin alkoi Kiinasta, mutta Kiinan viranomaiset yrittivät alkuun salata epidemian.

Hidastelu koitui monen sairastuneen kohtaloksi ja oli osasyy siihen, että virus levisi ympäri maailman. Kiinan toiminta aiheutti kansainvälisen protestiaallon.

Sarsin jälkeen Kiina on satsannut voimakkaasti terveydenhuoltoon.

4. Voinko luottaa siihen, että Kiina kertoo nyt totuuden?

Ylen Aasian-kirjeenvaihtajan Jenny Matikaisen mukaan viranomaisten toiminta näyttää erilaiselta kuin sarsin aikaan. Mikään ei tällä hetkellä viittaa siihen, että Kiina olisi pimittänyt tietoja tai valehdellut uuteen koronavirukseen liittyen.

– Ylemmän tason keskusviranomaiset ovat varoitelleet paikallisviranomaisia, että kaikesta salailusta rangaistaan. Toisaalta tiedetään, että pääkaupungissa määrätään yhtä ja maakunnissa tehdään toista, Matikainen sanoi keskiviikon Ykkösaamussa.

Positiivista on, että Kiinan media uutisoi tapahtumista ja aiheesta keskustellaan myös verkossa. Matikainen muistuttaa, että Kiina kuitenkin yleensä jakaa tietojaan harkitusti.

5. Entä jos WHO julistaa globaalin kansanterveysuhan?

WHO päättää keskiviikkona siitä, luokitteleeko maailmanjärjestö koronaviruksen kansainväliseksi kansanterveysuhaksi. Yleensä näin on tehty vain vakavien tartuntatautien kuten sikainfluenssan ja ebolan yhteydessä.

Luokittelu ei tarkoittaisi sitä, että tilanne on katastrofaalinen, mutta se antaisi WHO:lle mahdollisuuden käyttää voimavaroja ja rahaa koronaviruksen torjuntaan.

– Esimerkiksi polio julistettiin joitakin vuosia sitten tällaiseksi kansanterveysuhaksi. Ei ehkä ajateltu, että se leviäisi maailmanlaajuiseksi uhaksi, mutta haluttiin varmistaa, että polion viimeistenkin tapausten hävittämiseen riittää resursseja, THL:n infektiotautien torjunta ja rokotukset -yksikön päällikkö Taneli Puumalainen kertoi Ykkösaamussa.

6. Mitä Kiinassa tehdään viruksen pysäyttämiseksi?

Kiina viettää uutta vuotta lauantaina, ja uuden koronaviruksen pelätään leviävän juhlaan liittyvän matkailun myötä. Sen vuoksi Kiinan terveysviranomaiset ovat suositelleet välttämään matkustamista Wuhaniin ja sieltä pois.

– Junalipuista Wuhaniin on luvattu rahat takaisin. Suurimmat lentoyhtiöt ovat sanoneet, että matkan Wuhaniin voi peruuttaa ilman kuluja, Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen kuvailee.

Käytännössä miljoonakaupunki Wuhanin eristäminen on kuitenkin vaikeaa.

Riski sairastumiseen kasvaa tilaisuuksissa, joissa on paljon ihmisiä. Matikainen kertoo uudenvuoden olevan aikaa, jolloin Kiinassa mennään yhdessä elokuviin. Sen vuoksi viranomaiset ovat kehottaneet myös teattereita antamaan lipuista rahat takaisin.

Kiinan terveysviranomaiset ovat kehottaneet laittamaan epäillyt taudinkantajat karanteeniin.

7. Kiinasta lennetään paljon Suomeen. Onko se riski?

On totta, että Suomen ja Kiinan välillä on paljon lentoyhteyksiä. Suomesta ei kuitenkaan lennetä suoraan Wuhaniin. Toistaiseksi WHO ei myöskään ole suositellut mitään liikkumisen ja matkustamisen rajoituksia ihmisille, eläimille tai tavaroille.

Kuitenkin joillain Intian, Nigerian, Japanin ja Yhdysvaltojen lentokentillä mitataan jo varotoimena maahansaapuvien matkustajien kuume. Puumalainen suosittelee matkailijoita käyttämään tervettä järkeä.

– Matkoilla pestään käsiä, vältetään eläimiä ja toreja, joissa myydään siipikarjaa ja tuoretuotteita. Jos lähipiirissä on yskivä ihminen, kannattaa kääntyä toiseen suuntaan, Puumalainen ohjeistaa.

Markkinoille nyt jylläävä koronavirus on kuitenkin riski. Maailman pörssit ovat lähteneet laskuun, ja etunenässä kärsii matkailuala. Esimerkiksi Aasian reiteistä riippuvaisen Finnairin kurssi on ollut viime päivinä laskussa.

Lisää aiheesta:

Pitääkö uudesta koronaviruksesta olla huolissaan? Maailman terveysjärjestö kertoo kello 20 –seuraa lähetystä Ylestä

Kiinassa jo yhdeksän koronavirukseen kuollutta, sairastuneita vahvistettu yli 400

Voiko Wuhanin koronavirus levitä Suomeen? THL:n johtava asiantuntija: "Ei syytä radikaaleihin toimenpiteisiin"

Yhdysvalloissa havaittiin ensimmäinen Wuhanin koronavirukseen sairastunut

Ulkomaalaistaustaisiin kohdistuvien viharikosten yleisyydessä on suuria alueellisia eroja. Varsinkin itäisen Suomen maakunnat korostuvat rikosilmoitusten määrässä.

Tämän jutun lopusta voit katsoa, minkä verran uhrin etniseen tai kansalliseen taustaan liittyviä viharikoksia on ilmoitettu sinun kotikunnastasi.

Tavallinen esimerkki viharikoksesta on pahoinpitely, jonka motiivi on epäluulo tai vihamielisyys uhrin etnistä taustaa kohtaan. Muita tyypillisiä tapauksia ovat kunnianloukkaukset ja vahingonteot. Kiihottamiset kansanryhmää vastaan ovat harvinaisempia.

Suurin osa viharikosten uhreista on Suomen kansalaisia, jotka ovat enimmäkseen ulkomaalaistaustaisia tai romaneita. Rikoksia kohdistuu myös suomalaistaustaiseen valtaväestöön, mutta harvemmin. Ulkomaalaisista ryhmistä rikoksia kohdistuu muun muassa irakilaisiin, afganistanilaisiin, venäläisiin ja somaleihin.

Viime vuosina ulkomaalaistaustaisiin kohdistuvat viharikokset ovat vähentyneet – varsinkin, jos ne suhteutetaan maahanmuuttajien määrään. Viharikoksen määrittelystä voit lukea tarkemmin Poliisiammattikorkeakoulun raportista.

Tuore vertailu: Kolme maakuntaa erottui muista

Rasistisia viharikoksia ei tapahdu suhteellisesti eniten siellä, missä maahanmuuttajia asuu eniten. Ulkomaalaisten määrään suhteutettuna ilmoituksia kirjattiin vuosina 2008–2017 eniten Pohjois-Karjalassa, Keski-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Ne ovat kaikki alueita, joissa ulkomaalaistaustaisia on asunut verrattain vähän.

Maakunnittaisen vertailun mukaan esimerkiksi Pohjois-Karjalasta on kirjattu ulkomaalaistaustaisten määrään suhteutettuna moninkertaisesti enemmän viharikoksia kuin muualta maasta keskimäärin.

Vertailu julkaistiin maanantaina osana työ- ja elinkeinoministeriön kotouttamisraporttia. Se perustuu Poliisiammattikorkeakoulun keräämään tilastoon.

• Lue myös: Vain puolet Suomen maahanmuuttajanaisista käy töissä – Tässä keinoja, joilla heidät saataisiin pois kotoa

Yle vertaili etniseen tai kansalliseen taustaan perustuvia rikoksia hieman tarkemmin eli kunnittain vuosilta 2009–2018.

Kuntavertailussa nousevat esille Lieksan, Iisalmen ja Siilinjärven kaltaiset itäsuomalaiset paikkakunnat. Niistä kaikista ilmoitettiin viharikosepäilyjä selvästi muuta maata enemmän, kun määrä suhteutetaan väkilukuun tai ulkomaalaistaustaisten määrään.

Pienten kuntien tapauksessa kannattaa muistaa, että yksittäiset tapahtumasarjat saattavat korostua tilastossa kohtuuttoman paljon. Yksittäisten kuntien välisiä eroja voi selittää myös erilainen ilmoituskynnys.

Monia listan kärjessä olevia kuntia yhdistää kuitenkin paikkakunnalla asuvien ulkomaalaisten pieni määrä ja toisaalta kunnassa toiminut vastaanottokeskus.

Esimerkiksi Siilinjärvellä ja Forssassa jännitteet leimahtivat lyhytaikaisesti vuosina 2015–2016. Tuolloin Suomeen tuli kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita ja kuntiin perustettiin vastaanottokeskukset. Sittemmin rikosilmoitukset ovat vähentyneet kummallakin paikkakunnalla selvästi.

Lieksan rikossuma ajoittuu 2010-luvun alkuun

Lieksan kyseenalainen menestys selittyy varsinkin 2010-luvun alun roturistiriidoilla. Maahanmuuttajien kohtaama häirintä oli näkyvää ja johti myös oikeustuomioihin. Sen jälkeen viharikokset ovat Lieksassa harvinaistuneet, joskaan eivät yhtä selvästi kuin monilla muilla paikkakunnilla.

Varsinkin 2010-luvun alussa Lieksan ulkomaalaisista harvinaisen suuri osa oli somaleja. Somalit ovat yleensäkin kertoneet kokevansa uhkailua ja häirintää enemmän kuin maahanmuuttajat keskimäärin. Kaupunki on kärsinyt myös hyvin korkeasta työttömyydestä.

Yleensä viharikoksissa epäilty kuuluu johonkin enemmistöryhmään ja uhri vähemmistöryhmään. Viharikoksia tehdään kuitenkin myös vähemmistöjen kesken ja niin, että uhri kuuluu valtaväestöön. Yleensä vähemmistöjen valtaväestöön kohdistuvia rikoksia ei kuitenkaan tilastoida viharikoksiksi, koska poliisi ei pidä etnisyyteen kohdistuvaa vihaa niissä motiivina.

Katso, miltä alueilta ilmoituksia on eniten

Alla olevasta taulukosta voit katsoa etniseen taustaan kohdistuvien viharikosten määriä kunnittain. Ulkomailla ja tuntemattomassa sijainnissa tehdyt ilmoitukset on jätetty pois. Mukana ei myöskään ole uskontoon tai elämänkatsomukseen perustuvia viharikoksia.

Luvut perustuvat Poliisiammattikorkeakoulun seurantaan vuosilta 2009–2018. Poliisihallituksen antaman ohjeen mukaan poliisi kirjaa rikosepäilyn aina viharikokseksi, kun mikä tahansa tilanteen osapuoli epäilee vihamotiivia. Tämän taulukon luvut kertovat rikosilmoitusten, ei tuomioiden määristä.

Lue myös: Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia

Vihreät poliitikot ovat kautta vuosien arvostelleet poliittisia virkanimityksiä. Puolueen nykyinen puheenjohtaja Maria Ohisalo, edelliset puheenjohtajat Touko Aalto ja Ville Niinistö, keskeisistä poliitikoista myös Satu Hassi ja Emma Kari ovat erottaneet vihreät muista puolueista sillä, että vihreät ei taivu poliittisiin virkanimityksiin.

Nyt sisäministeri Maria Ohisalo on Ylen tietojen mukaan nimittämässä kansliapäällikön, jonka tausta on vihreiden eduskuntaryhmän ja ministerin avustajana. Asia on valtioneuvoston käsittelyssä huomenna torstaina.

Ohisalon ehdokas on Kirsi Pimiä, joka työskentelee yhdenvertaisuusvaltuutettuna. Hänen uralleen on mahtunut paljon muutakin kuin aiempia töitä vihreiden parissa, esimerkiksi valiokuntaneuvoksena ja valtioneuvoston EU-yksikön vetäjänä.

Pimiän tulevaa nimitystä on vaikea nähdä muuna kuin poliittisena virkanimityksenä siinä merkityksessä, kuin suomalaiset puolueet ovat tehneet vastaavia nimityksiä.

Tällainen on suomalaisen poliittisen nimityksen malli

Suomessa poliittiset virkanimitykset ovat yleensä sellaisia, joissa ministeri poimii kärkiehdokkaista omaa puoluetta lähellä olevan ehdokkaan.

Näin näyttää käyvän myös sisäministeriössä. Tämä olisi vihreiden historiassa ensimmäinen kerta, kun vihreä valitsee korkeaksi virkamieheksi omaa puoluetta lähellä olevan ehdokkaan.

Sisäministeriössä hakijoita oli kaikkiaan 16, joista Ylen tietojen mukaan on erottunut niin sanottu kolmen kärki.

Vihreä ministeri on ehdottanut henkilöä, joka on pätevä kuten muukin kärkiehdokkaiden kolmikko, mutta edustaa samaa arvomaailmaa kuin ministeri. Pimiän uran suuntaa määrittää perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien korostaminen.

Kansliapäällikkö on ministeriön korkein virkamies. Hän vastaa lainvalmistelusta.

Kuuluuko sisäministeriö poliiseille?

Pimiän johtoasemasta kertoi ensin Iltalehti. Uutinen herätti saman tien oppositiopuolue kokoomuksen, jonka kansanedustajat ja avustajat riehaantuivat kommentoimaan nimitysasiaa maanantaina twitterissä. Esimerkiksi pitkäaikainen kansanedustaja Sari Sarkomaa arveli, että jos hallitus nimittää avustajien lisäksi vielä virkamiehetkin "umpipoliittisin perustein ja pätevyyden sivuuttaen", se rapauttaa julkista vallankäyttöä.

Kokoomuslaisten kritiikin taustalla voi olla huolta julkisesta vallankäytöstä. Ehkä enemmän juuri nyt heitä ärsyttää se, että valinta ei osu kärkikolmikossa olevaan Supon päällikköön Antti Pelttariin.

Vielä paremmaksi pani perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio, jonka mielestä Ohisalon ehdokkaan valinta vaarantaa turvallisuuden.

Pelttarilla on vankka kokemus sisäministeriön hallinnonalasta ja kokoomuslaisten mielestä ylivertainen pätevyys tehtävään. Toisaalta Pelttari on rakentanut uraansa esimerkiksi kokoomuksen poliittisena valtiosihteerinä, kun Anne Holmlund oli sisäministeri.

Pimiää ja Pelttaria voi pitää ehdokkaina, joilla molemmilla on vankka virkamiestausta mutta jotka molemmat ovat edenneet myös puolueiden tuella.

Pimiää ja Pelttaria voi ulkopuolelta arvioiden pitää ehdokkaina, joilla molemmilla on vankka virkamiestausta mutta jotka molemmat ovat edenneet myös puolueiden tuella. Useiden politiikassa toimivien lähteiden mukaan nimenomaan Pelttarin ura nojaa vahvasti kokoomuksen tukeen.

Pimiän uran perus- ja ihmisoikeuspainotus sopii yksiin Maria Ohisalon ajatusten kanssa. Ohisalo on sanonut, että Suomen suurimpia turvallisuusuhkia ovat syrjäytyminen ja eriarvoisuus. Valintaa puolustavat ajattelevat, että poliisin nostaminen jälleen ministeriön johtoon jättää huomiotta sisäministeriön muut tehtävät.

Valintaa kritisoivat ihmettelevät, miten Pimiän valintaa voi perustella, kun tällä ei ole lainkaan kokemusta sisäministeriön alalta. Tosin tällaisia valintoja on tehty ennenkin.

Politiikka on liittynyt samaan tapaan myös edellisiin sisäministeriön kansliapäällikkönimityksiin.

Edellisen sisäministeriön kansliapäällikön, kokoomuslaisena pidetyn Ilkka Salmen nimitti kokoomus. Salmi nousi tehtävään Suposta ja oli aiemmin tehnyt töitä kokoomukselle Ville Itälän ja Anne Holmlundin erityisavustajana. Salmea edelsi kristillisdemokraatteihin kuulunut Päivi Nerg, jonka nimitti kristillisdemokraattien Päivi Räsänen.

Nämä nimitykset sopivat hyvin suomalaisen poliittisen virkanimityksen kaavaan.

"Muut puoleet" tekevät poliittisia nimityksiä

Puolueista tosin yksikään ei myönnä tekevänsä poliittisia virkaminityksiä. Niitä tekevät aina muut.

Taustakeskusteluissa kansliapäällikkövalintoja tehneet poliitikot tai läheltä seuraavat poliittiset avustajat ovat erimielisiä siitä, mitkä nimitykset ovat olleet poliittisia.

On myös hyvin vaikea sanoa ihan tarkkaan, mikä nimitys ylipäänsä on poliittinen. Ehdokkaita on joskus mahdotonta panna absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen, jolloin kuka tahansa kärkiehdokkaista voi tulla valituksi.

Kansliapäällikkövalintoja tehneet poliitikot tai läheltä seuraavat poliittiset avustajat ovat erimielisiä siitä, mitkä nimitykset ovat olleet poliittisia.

Jos sen sijaan joku ehdokas nostetaan kärkikolmikon ulkopuolelta, ministeri yrittää todennäköisesti tehdä niin sanotusti oman valinnan. Tosin ei ole mahdotonta, että ministeri vaikuttaisi taustalla siihen, keitä kärkeen nousee. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tai kerro, onko tällaista tapahtunut.

Tuoreita esimerkkejä poliittiseksi leimatuista nimityksistä viime vuodelta ovat Kelan pääjohtajan nimitys ja Sitran johtajanimitys.

Kelan nimitys on perinteisesti ollut keskustan tontilla. Viime vuonna keskustalaiset saivat äänestyspäätöksellä valittua ehdokkaan, joka oli lähellä heidän arvopohjaansa, Outi Antilan. Samalla he onnistuivat torjumaan sosiaalidemokraattisen ehdokkaan mahdollisen nousun johtajaksi.

Tulevaisuustalo Sitran johtajaksi oli loppusuoralla kaksi ehdokasta, joista toinen oli tulevaisuuden tutkimuksen professori ja toinen entinen pääministeri ja työtään lopetteleva EU-komissaari. Valituksi tulleen Jyrki Kataisen (kok.) valintaa tukivat isojen puolueiden hallintoneuvostojäsenet. Toista, ei-poliiittista ehdokasta tukivat perussuomalaisten, vihreiden ja vasemmistoliiton jäsenet. Heidän mielestään valtapuolueiden ehdokas voitti asiantuntijan.

Myös toisen puolueen ehdokkaita on tullut valituksi

Puolustusministeriön kansliapäällikön valinta vuonna 2015 oli eri mieltä olevien puolueiden mielestä poliittinen. Vuonna 2015 Jussi Niinistö (ps.) nosti virkaan Jukka Juustin, vaikka myös virassa oleva kansliapäällikkö olisi halunnut jatkaa. Hallituksessa kokoomus yritti torjua Juustin valintaa mutta ei onnistunut. Kokoomus pitää Juustin nimitystä poliittisena.

Vuonna 2013 vihreiden ympäristöministeri Ville Niinistö nimitti kansliapäälliköksi jatkokaudelle Hannele Pokan, vaikka tämä oli tunnettu keskustalainen.

Sosiaali- ja terveysministeriössä kokoomuksen aikanaan valitsema kansliapäällikkö olisi halunnut jatkaa, mutta vasemmistoliiton ministeri valitsi tehtävään sosiaalidemokraatin. Kirsi Varhilan nimitystä arvosteli kuitenkin julkisesti vain valitsematta jäänyt entinen kansliapäällikkö, jonka mielestä valinta oli poliittinen.

Liikenneministeriössä Harri Pursiainen on johtanut kansliapäällikkönä ministeriötä vahvoin ottein vuodesta 2006, riippumatta siitä kuka on ollut ministeri.

Ulkoministeriössä perussuomalaisten Timo Soini puolestaan nimitti tehtävään uradiplomaatin, jota ei pidetä puolueisiin sitoutuneena.

Liikenneministeriössä Harri Pursiainen on johtanut kansliapäällikkönä ministeriötä vahvoin ottein vuodesta 2006, riippumatta siitä kuka on ollut ministeri.

Suomen pankin pääjohtajaksi vuonna 2018 nousi viime hallituskaudella Olli Rehn. Rehniä voidaan pitää kokemukseltaan vähintään yhtä pätevänä muihin hakeneisiin verrattuna. Silti nimitys oli keskustan pääministerikaudella myös poliittinen, muut puolueet arvioivat.

Painaako puoluekanta seuraavissa nimityksissä?

Sanna Marinin (sd.) hallituksella on tulossa useita virkanimityksiä, joista osassa ministereillä on mahdollisuus nimittää omaa puoluetta lähellä oleva ehdokas kansliapäälliköksi.

Ensimmäisenä jonossa on todennäköisesti valtiovarainministeriön kansliapäällikkönimitys, joka on roikkunut työlistalla jo Rinteen hallituksen ajoilta. Ennakkoon selviä suosikkeja ei erottunut ja sosiaalidemokraatit pohtivat myös viran panemista uuteen hakuun. Nyt haastatellaan virkaan hakeneita.

Valtiovarainministeriön nimitys aiheuttaa pientä kitkaa puolueiden välille. Ehdolla on niin sosiaalidemokraatteihin, kokoomukseen kuin kristillisdemokraatteihin liitettäviä ehdokkaita – mutta ei keskustalaista, jonka valtiovarainministeri Katri Kulmuni voisi valita.

Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Päivi Nerg voi olla tehtävään vahvoilla, sillä hän oli mukana rakentamassa keskustan maakunta-sotea. Siksi sosiaalidemokraatit haluaisivat virkaan jonkun muun. Nerg on kristillisdemokraatti. Viime hallituksen sote-taistelun loppuajalta Nergin ja muutaman muun valtiovarainministeriön virkamiehen toimia tutkii oikeuskansleri.

Myös ympäristöministeriö tarvitsee uuden kansliapäällikön, kun Hannele Pokka jättää tehtävän. Tässäkin valinnassa joudutaan keskustelemaan siitä, onko valinta poliittinen, sillä ehdokkaina on vihreisiin ja keskustaan sitoutuneita ansioituneita ehdokkaita.

Lisäksi uudet virkamiesjohtajat on valittava työ- ja elinkeinoministeriöön, opetus- ja kulttuuriministeriöön, puolustusministeriöön ja liikenne- ja viestintäministeriöön.

Hallituspuolueet kieltävät, että mitään pakettia olisi sovittu. Useiden lähteiden mukaan on sovittu, että ministeri päättää – kerrottuaan muillekin puolueille, kuka tehtävään on tulossa.

Täysin utopistisia odotuksia työelämälle.

Epälojaaleja työpaikanvaihtajia.

Eivät jaksa uurastaa työuran eteen. Haluavat kaiken heti.

Eivät pysty olemaan työpäivääkään erossa puhelimestaan.

Ovat itsekeskeisiä, eivätkä kunnioita vanhempia työntekijöitä, saati esimiehiä.

Tekevät mitä tahtovat.

Nämä ovat väitteitä millenniaaleista, nuorista, 1980-luvulla tai sen jälkeen syntyneistä työntekijöistä.

Ja ne pitävät osin paikkansa, sanovat Atte ja Karoliina Mellanen. Etenkin stereotypiat millenniaaleista kertovat vaikeasti johdettavista, itsekeskeisistä ja laiskoista työntekijöistä.

Pariskunta on tutkinut millenniaalien suhdetta työelämään ja kirjoittanut yhdessä kirjan Hyvät, pahat ja millenniaalit – miten meitä tulisi johtaa.

Mutta.

Kolikolla on toinen puoli.

Millenniaaneilla on suuria odotuksia työelämälle, koska he ovat kunnianhimoisia ja haluavat työltä eri asioita kuin esimerkiksi suuret ikäluokat.

He ovat epälojaaleja, koska massairtisanomiset ovat murentaneet heidän luottamuksensa työnantajiin.

He ovat kärsimättömiä, koska ovat syntyneet maailmaan, jossa kaikki on heti saatavilla.

He ovat teknologiariippuvaisia, koska ovat kasvaneet digitalisoituneeseen maailmaan, jossa kaikki treffeistä maksamiseen tapahtuvat puhelimella.

He ovat syntyneet tasa-arvoiseen maailmaan. Siksi heistä kaikki ovat samalla rivillä ikään, sukupuoleen, titteliin, etniseen alkuperään tai seksuaaliseen suuntautumiseen riippumatta. Esimies on sidosryhmä, ei auktoriteetti.

Näin Atte Mellanen ja Karoliina Mellanen julistavat. Atte Mellanen on muutosjohtamisen konsultti EY:llä ja Karoliina Mellanen työ- ja organisaatiopsykologiaan erikoistunut yritysvalmentaja Generoi Developmentilla. He ovat molemmat itsekin millenniaaleja. Molemmat ovat syntyneet vuonna 1990.

Millenniaalit valtaavat työelämän omilla säännöillään

Millenniaali-sukupolveksi kutsutaan vuosina 1980–2000 syntyneitä.

Tämän hetken työelämässä muita sukupolvia ovat sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat sekä x-sukupolvi, joka on millenniaaleja edeltävä, pienempi sukupolvi.

Usein millenniaalit jaetaan vielä ennen vuotta 1980 syntyneeseen y-sukupolveen ja vuoden 1990-luvun puolivälin jälkeen syntyneisiin z-sukupolven edustajiin. Toiset jaottelut pitävät z-sukupolvea jo eri sukupolvena kuin millenniaaleja.

Juuri nyt työelämässä on käytännössä kolme sukupolvea. Z-polven esikoiset kun ovat vastikään tulleet täysi-ikäisiksi, ja moni heistä ei vielä ole työelämässä.

Koska suuret ikäluokat jäävät pian loputkin eläkkeelle ja x-sukupolvi on pieni, millenniaalit ovat nyt työelämän suurin ikäpolvi.

Myös heidän johtamisensa on toisenlaista kuin ennen.

– Me haluamme enemmän ihmislähtöistä johtamista. Haluamme myös yksilölähtöistä johtamista. Olemme tottuneet että saamme kaiken tässä elämässä kustomoidusti, Atte Mellanen sanoo.

Jokainen haluaa olla yksilö, ainutlaatuinen

Nuoret työntekijät eivät tavoittele yhtä hanakasti esimerkiksi uraa yhdessä paikassa kuin edelliset sukupolvet. Samalla myös he kyllästyvät, jos joutuvat olemaan monta vuotta samassa työtehtävässä ilman vaihtelua.

Jopa 37 prosenttia millenniaaleista suunnittelee jo uuteen työtehtävään astuessaan seuraavaa ura-askelta.

Toisaalta eihän kaikille ole nykyään edes tarjolla koko elämänmittaisia vakitöitä. Jos sotien jälkeinen sukupolvi saattoi viihtyä koko uransa yhdessä työpaikassa, millenniaaneilla on arveltu olevan uransa aikana keskimäärin 16 eri työpaikkaa.

Heitä seuraavalla sukupolvella niitä voi olla jopa 32.

Millenniaali siis harrastaa niin sanottua job hoppingia eli hyppää työpaikasta toiseen. Joskus se tulkitaan väärin uralla etenemisen himoksi.

– On virhetulkinta, että haluamme edetä nopeasti organisaatiossa. Kyse on siitä, että kyllästymme nopeasti työhön, mutta haluamme leventää ja syventää työtehtäviä ja tuoda uusia haasteita nykyiseen työhön, Atte Mellanen sanoo.

Hän korostaa, että tarkoittaa tietotyöläisiä ja asiantuntijoita, ei esimerkiksi suorittavaa työtä tekeviä. Kirjaa varten on tutkittu asiantuntijatyössä ja tietotyössä työskenteleviä.

Oikeudenmukainen työ ja onnistuminen ovat tärkeitä

Mellaset perustavat näkemyksensä paitsi kirjallisuuteen ja syvähaastatteluihin myös kyselytutkimukseen, jonka he tekivät kirjaansa varten. He kysyivät muun muassa sitä, mitä työntekijät toivovat työltä ja johtamiselta. Kyselyyn vastasi yhteensä 1 317 henkilöä, joista 1 109 oli millenniaaleja.

Kyselyn mukaan millenniaalit arvostavat eniten työssä seuraavaa:

Oikeudenmukaisuus työyhteisössä

Onnistumisen kokemukset

Mieluisa työyhteisö

Hyvä esimies

Mielekkäät ja innostavat työtehtävät

Avoimuus ja läpinäkyvyys kommunikoinnissa

Aitous työilmapiirissä

Oppiminen ja itsensä kehittäminen.

Neljänkymmenen tärkeimmän asian listalla loppupäässä olivat:

Kilpailuhenkisyys henkilöstön välillä

Organisaation koko

Mahdollisuus matkustella

Esimiesasema

Titteli

Työntanajan järjestämät ulkopuoliset tapahtumat

Toisin sanoen nuoret työntekijät haluavat mielekästä työtä.

Työn ennustettavuus, yrityksen brändi, työsuhdeautot ja jopa korkea palkka kuuluivat toissijaisiin asioihin.

Millenniaalia pitää kuunnella

Atte Mellanen korostaa, että jokainen millenniaali ja työntekijä haluaa olla yksilö, ja jokaista pitää kohdella yksilönä.

– Johtajalle sanoisin, että anna aikaa millenniaalille ja kuuntele, Mellanen muistuttaa.

Millenniaalit uskovat itseensä, heitä on kannustettu ja heitä on kuunneltu. He haluavat samaa myös työelämässä.

Työpaikalla ei kuitenkaan tarvitse olla ylikivaa, eikä pomon tarvitse olla kaveri.

Kun millenniaaleilta kysyttiin, vain kaksi prosenttia vastanneista halusi, että esimies on kaveri.

Esimiehiltä millenniaalit odottavat luottamusta, reiluutta ja tasapuolisuutta sekä selkeitä tavoitteita.

– Kyse ei siis ole mistään rakettitieteestä, vaan ihan perusasioihin palaamisesta: toisen ihmisen kohtaamisesta ihmisenä ja perustarpeisiin palaamisesta, Karoliina Mellanen muistuttaa.

Mitä seuraava sukupolvi haluaa?

Tulevaisuudessa maailma millennialisoituu. Tai siis nykyiset arvot työelämässä vahvistuvat.

Kirjassaan Atte ja Karoliina Mellanen antavat ennusteen seuraavastakin sukupolvesta.

Millenniaalien seuraajat tulevat hekin olemaan entistäkin koulutetumpia. Ja mitä nuorempi sukupolvi, sitä itsestään selvempää teknologian käyttö on.

Virikkeitä tulee yhä enemmän ja nopeampaan tahtiin, samoin tietoa.

Samalla mielenterveysongelmat ja niistä puhuminen lisääntyvät.

Nuori polvi ottaa ympäristökysymykset ja sosiaalisen vastuun tosissaan, Mellaset ennustavat. Nuoret arvostavat tasa-arvoa ja väestön monimuotoisuutta.

Rahan merkitys vähenee: tärkeämpää on merkityksellinen työ kuin hyvä palkka. Luottamus instituutioihin rapistuu ja epäluottamus työnantajia kohtaan kasvaa. Samaan aikaan keikkatalous leviää joka paikkaan: kaikille ei riitä vakitöitä.

Työntekijöiden odotukset työnantajia ja organisaatioita kohtaan tulevat muuttumaan. Vakityösuhde ei tarkoita elämän mittaista työsuhdetta. Toisella puolella on keikkatalous: vakitöitä ei kaikille riitä eikä kaikki niitä edes halua.

Kirjassaan Mellaset siteeraavat työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Jari Hakasta:

“Nuorilla on korkeita odotuksia työlle ja johtamiselle eikä siinä ole mitään väärää. Tyhmäähän olisi olla odottamatta hyvää. Eikä niitä odotuksia tule tulkita epärealistisiksi vain sen takia, etteivät ne vielä täyty tai koska maailma ei vielä ole sellainen.”

Merikeskus Vellamo loistaavanhassa satamassa Kotkan keskustan kupeessa. Rakennuksen valot näkyvät pimeällä kirkkaina ja kauas – sehän palkittiinkin pian valmistumisensa jälkeen Suomen parhaana ulkovalaistuskohteena.

Perusteluissa kehuttiin, että valaistus on yhdistetty upealla tavalla rakennuksen moderniin arkkitehtuuriin. Rakennus on tehty aallon muotoiseksi, ja sen julkisivut koostuvat muun muassa erivärisistä peltikaseteista, silkkipainetuista lasilevyistä ja alumiiniritilöistä.

Muitakin kunnianosoituksia on tullut. Vellamo on ollut ehdolla myös Vuoden eurooppalaiseksi museoksi, ja se on valittu Vuoden sisäkattokohteeksi.

Rakennus ei millään tavalla paljasta ihailijalleen, että sen ulkokatto on vuotanut jo yli kymmenen vuotta. Sadesäällä vettä tihkuu ainakin kattoluiskan alla olevaan kylmään tilaan, toisessa kerroksessa olevaan ravintolaan ja museoesineiden konservointitilaan.

Kattoa ei voida korjata, koska siihen liittyvä oikeuskiista on kesken.

"Riskit on minimoitu"

Suomen Merimuseo päätettiin siirtää Helsingistä Kotkaan jo vuonna 2003. Museovirastoa päätös hämmensi, mutta Kotkan puolesta puhuivat sen sijainti perinteisenä ja ajankohtaisena merenkulkukaupunkina.

Merimuseon lisäksi merikeskus Vellamoon asettui Kymenlaakson museo. Vuonna 2008 valmistuneen rakennuksen katto on vuotanut lähes alusta asti.

Urakoitsija korjaili kattoa toistuvasti Kotkan kaupungin vaatimuksesta, mutta tuloksetta: vuodot vain jatkuivat. Vuoden 2017 jälkeen rakennusyhtiö kieltäytyi tekemästä enää lisää korjauksia.

Päätöksensä syitä YIT ei kommentoi.

Viime kesänä Kotkan kaupunki alkoi vaatia YIT:ltä oikeusteitse yli neljän miljoonan euron korvauksia pitkäkestoisten vikojen vuoksi.

Kiista on edelleen kesken. Odotteluaikana Vellamon kattoa ei korjata, joten se vuotaa sateella kuten ennenkin.

– Sanotaan näin, että riskit on minimoitu. Akuuttia hätää ei ole, tekninen isännöitsijä Mika Jokimies Kotkan Julkiset Kiinteistöt Oy:stä sanoo.

Pitkään jatkuneet vuodot ovat saattaneet aiheuttaa vaurioita Vellamon sisätiloihin tai rakenteisiin. Mahdollisten vaurioiden laatua tai laajuutta ei kuitenkaan kerrota.

– Emme kommentoi tässä vaiheessa, Kotkan Julkisten Kiinteistöjen vt toimitusjohtaja Vesa Minkkinen sanoo.

Yleinen rakenne kauppakeskuksissa

Merikeskus Vellamon rakensi rakennusyhtiö Lemminkäisen tytäryhtiö Lemcon. Sittemmin Lemminkäinen on yhdistynyt YIT:n kanssa, ja Kotkan kaupunki hakee korvauksia juuri YIT:ltä.

Kaupunki on omalta osaltaan koettanut selvittää vuotojen syitä. Kaupunki tilasi rakennusalan suunnittelu- ja konsultointitoimisto Sitowise Oy:ltä selvityksen Vellamon kattorakenteesta, ja selvityksen mukaan rakenteessa on useita virheitä.

Ongelmat kiteytyvät Vellamon kattoluiskaan. Se on rakennetyypiltään käännetty katto, ja kyseistä rakenneratkaisua käytetään yleisesti muun muassa kauppakeskuksien kattoparkeissa.

Käännetyssä katossa vedeneristys sijaitsee muun eristysmateriaalin ja maisemointiaineksen alapuolella. Tekniikan tohtori Jukka Pekkanen Tampereen yliopistosta arvoi viime heinäkuussa Ylelle, että kyseinen ratkaisu on riskialttiimpi kuin tavallinen kattorakenne, jossa vettä eristävä pinta on päällimmäisenä.

Kotkan kaupungin tilaaman selvityksen mukaan Vellamon vesikaton läpivientikappaleiden ylösnostot ovat huomattavasti liian matalat, ja alimman lämmöneristyskerroksen urat eivät ole kohdakkain. Ne ovat myös olleet bitumin tukkimia, minkä takia vesi on patoutunut ja päässyt tunkeutumaan eristeen läpivientien kautta rakenteisiin.

Lisäksi esimerkiksi liimaus- ja kiinnitystöissä on ollut puutteita, jotka ovat mahdollistaneet vuodot seinärakenteisiin.

Lausuntoja odotellaan

Rakennusyhtiö YIT ei kommentoi selvityksen sisältöä mitenkään. Yhtiön viestinnästä kerrotaan, että asioiden selvittäminen on kesken ja siksi lopulliset johtopäätökset on tekemättä.

YIT ei ole myöskään vielä toimittanut omaa vastinettaan Kymenlaakson käräjäoikeuteen.

Ratkaisua miljoonien eurojen kiistaan pitää odottaa vielä kuukausia. Asia on nyt Kymenlaakson käräjäoikeuden pöydällä odottamassa tarvittavia lausuntoja.

Kotkan kaupungin toimitilapäällikön Tero Huuskon mukaan päätöksiä on odotettavissa aikaisintaan huhti-toukokuussa.

– Sen jälkeen katsotaan, miten asiassa edetään.

Voit keskustella aiheesta alla.

Ensin metsäpaloja, sitten golfpallon kokoisia rakeita, ukkosmyrskyjä ja tulvia. Nyt australialaisten kiusana on seuraava luonnonilmiö: tappavan myrkyllisten hämähäkkien räjähdysmäinen lisääntyminen.

Asiantuntijat varoittavat, että viime aikojen sääolot ovat aiheuttamassa sydneyntunneliverkkohämähäkkien kannan valtavan lisääntymisen. Asiasta kertoi Uuden Etelä-Walesin osavaltion Sommersbyssä toimiva Australian Reptile Park -matelijapuisto keskiviikkona.

– Viime aikojen sateiden ja nyt kokemiemme kuumien päivien vuoksi verkkohämähäkit alkavat liikkua, sanoi puiston edustaja Daniel Rumsey Facebookissa julkaistussa videossa.

– Sydneyntunneliverkkohämähäkit ovat mahdollisesti yksiä vaarallisimpia hämähäkkejä planeetallamme, jos siis puhutaan ihmisiin kohdistuvista puremista, ja meidän on otettava se erittäin vakavasti, hän jatkoi.

Puisto kerää myrkkyä

Matelijapuisto on Australian ainoa, joka kerää sydneyntunneliverkkohämähäkkien myrkkyä vastamyrkyn valmistamiseksi. Yhtään ihmistä ei ole kuollut näiden hämähäkkien puremaan sitten ohjelman aloittamisen 1980-luvun alussa.

Asiantuntijat pyytävätkin nyt ihmisiä toimittamaan hämähäkkejä puistoon vastamyrkkyä varten.

– Tähän aikaan vuodesta hämähäkkiurokset, jotka ovat ihmiselle vaarallisempia, vaeltelevat yössä etsimässä naaraita, sanoi puolestaan Sydneyn yliopiston professori Dieter Hochuli.

Sydneyntunneliverkkohämähäkin (atrax robustus) myrkky voi tappaa ihmisen 15 minuutissa. Sitä esiintyy Australiassa noin 150 kilometrin säteellä Sydneystä.

Hämähäkki viihtyy kosteissa, varjoisissa ja viileissä oloissa, ja sitä löydetään usein esimerkiksi uima-altaista. Australialaisia onkin nyt kehotettu puhdistamaan uima-altaitaan usein hämähäkkien vuoksi. Hämähäkki saattaa piiloutua myös kenkiin.

Aiheesta muualla:

News.com.au: Warnings over deadly funnel-web spider ‘bonanza’

Guardian: Funnel-web spiders: 'bonanza' of sightings expected due to hot and wet weather

CNN: First fires, then floods. Now Australians need to watch out for deadly funnel-web spiders, experts say

Pinna palaa, ääni nousee tai rajoja on vaikea asettaa. Seuraa ikävä tunne – olen epäonnistunut vanhempana. Kamalat äidit -vertaistukiryhmä syntyi tarpeesta keskustella ja jakaa kokemuksia vanhemmuuden haasteista.

Muutaman vuoden aikana äitejä on tullut mukaan ryhmiin jo useita satoja ympäri Suomen. Toiminta laajenee koko ajan, sillä nyt ryhmiä on jo 30 eri paikkakunnalla.

Marjut Lauronen vetää Haminassa tammikuussa käynnistynyttä vertaistukiryhmää. Hän itse on työskennellyt aikaisemmin lastensuojelun parissa vuosia. Lisäksi Lauronen on kahden teini-ikäisen nuoren äiti.

– Tällaiselle äitiryhmälle on tarvetta, koska äidit eivät näe ja kohtaa toisia äitejä välttämättä missään. Pienten lasten kanssa tulee hiekkalaatikolla vaihdettua ajatuksia. Ehkä kulttuurikin on sellaista, ettei uskalleta ja kehdata puhua perheen asioista, jos on vaikeaa kotona.

Keskustelua äitiryhmissä käydään luottamuksellisesti niin nukkumaanmenoajoista, somen käytöstä, pelaamisesta kuin kotiintuloajoistakin.

Aseta nuorelle rajoja

Rajojen ja sääntöjen asettaminen lapselle voi olla vaikeaa. Marjut Laurosen mukaan on tärkeää, että pelisäännöt ovat olemassa. Tämä onkin yksi aihe, joka äitiryhmässä puhuttaa.

– Olen nähnyt paljon sitä, että vanhemmuus on hukassa. Vanhempi pelkää, että tuottaa pettymyksen lapselle ja yrittää siksi välttää konflikteja. On hyvä olla rohkeutta olla se kamala äiti ja kamala iskä, vaikka lapselle tulee paha mieli. Joistain asioista voidaan neuvotella, mutta ei kaikista.

Väestöliiton sosiaalipsykologi Milla Sinnemäki onsamoilla linjoilla siitä, että rajojen asettaminen voi olla hankalaa.

– En ajattele, että vanhemmuus on hukassa, vaan monella vanhemmuuteen liittyy riittämättömyyden tunnetta.

Sinnemäen mukaan on tärkeää kysellä nuoren omista mielipiteistä. Miten hän näkee asian ja perustella, miksi nuorella on hyvä olla esimerkiksi kotiintuloajat.

– Jos oma nuori stressaa koulujutuista, on tärkeää kuunnella. Jos nuori ei halua mennä kouluun, siitäkin pitää pystyä keskustelemaan.

Äitiryhmässä puhutaankin esimerkiksi siitä, miten nuorelle perustellaan, miksi asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.

– Nuorelta kuulee sitä, että "kaikki muutkin saavat ja kaikki muutkin tekevät", mikä ei pidä paikkaansa. Arjen sujumiseen tarvitaan rajoja, Lauronen sanoo.

On normaalia, että pinna palaa

Marjut Lauronen sanoo pistäneensä merkille, että on tärkeää myös puhaltaa yhteen hiileen vanhempina.

– Lapset ovat älyttömän fiksuja ja lukevat meitä kuin avointa kirjaa. He tietävät, kumpi on heikompi lenkki ja mistä langasta kannattaa vetää. Sitä ei kannata ikinä aliarvioida. Lapset ja nuoret osaavat käyttää hyväkseen tilannetta, jos he tietävät, kummalta vanhemmalta kannattaa kysyä. Se on vaarallinen tie.

Lauronen sanoo, että pinnan palaminen on normaalia – sekä nuorella että vanhemmalla.

– Silloin voi perustella, että "anteeksi, äidillä paloi pinna. Minua loukkasi, että sanoit näin." Minun mielestäni lapsen pitää nähdä, että äiti ja isäkin on ihminen. Myös nuorella saa palaa pinna.

Laurosen mukaan huumorikin on kasvatuksessa tärkeää ja se auttaa jaksamaan vaikeina päivinä.

– Teinit heittävät myös sarkastista huumoria. On tärkeää, että ymmärtää sitäkin, eikä ota kaikkea niin vakavasti.

Vertailu toisiin on vahingollista

Yksi keino kehittää itseään vanhempana on jutella läheisen tai muun tuttavan kanssa ääneen kamaluuden kokemuksesta. Siksi myös vertaistukiryhmillä on Väestöliiton Sinnemäen mukaan merkitystä.

– Usein auttaa jo paljon, kun kuulee, että muillakin on samantyyppisiä ongelmia. Jos pystyy olemaan kiinnostunut lapsen asioista, niin kyselee ja keskustelee niistä ja viettää aikaa yhdessä nuoren kanssa.

Sinnemäen mukaan on tärkeää pohtia, mistä huonommuuden kokemus tulee. Vertailu toisiin voi olla vahingollista, koska kukaan ei ole täydellinen.

– Todennäköisesti kukaan ei ole vanhempana niin huono kuin itsestä tuntuu. Ihmisillä voi olla rima aika korkealla. Kun ikäviä puolia ei jaeta, voi tulla olo, että on kamala äiti.

Kamalien äitien Marjut Lauronen muistuttaa, ettei kenenkään tarvitse jäädä painiskelemaan asioiden kanssa yksin. Sekä äitien että isien on tärkeää puhua asioista ääneen.

– Se riittää, että on rakkautta omaa lasta kohtaan ja halua yrittää tehdä parhaansa.

Minkälaisia haasteita vanhemmuuteen liittyy? Mitä ajatuksia Kamalat äidit -ryhmä herättää? Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella 23.1. klo 23 asti.

Lue myös:

Kuka kasvattaa lapset, kun koko perhe hajoaa omiin nurkkiinsa näpläämään älylaitettaan? 4 keinoa, joilla ryhti palautuu

Heli Mikkola uupui markkinointialan töihin ja löysi ilon uudesta roolista – "Sijaisvanhempana saan jakaa hoivaa, lämpöä ja välittämistä"

Kolme naista kertoo, millaista oli tulla äidiksi nelikymppisenä – "Olen tajunnut, etten olekaan uraihminen"

Mustaan nahkatakkiin pukeutunut, partasuinen mies astelee pitkin Lappeenrannan mukulakivikatuja. Henkilöstä on vaikea erehtyä.

Lappeenrantalaislähtöinen muusikko Jouni Hynynen käy vapaa-ajalla paikallisella kuntosalilla ja kuuntelee cd- ja vinyylilevyjä.

Kotiteollisuus-bändistään tunnetun Hynysen työt ovat nykyään jakautuneet moniin eri suuntiin. Pelkällä musiikinteolla ei hänen mukaansa enää pärjää, ellei tee koko ajan keikkoja.

– Jos taas tekee näin pienessä maassa koko ajan keikkoja, yleisömäärät pienenevät. Jos keikkailet kolme kertaa vuodessa Nivalassa, ei siellä kolmannella kerralla ole paljon yleisöä.

Spotify-boikotti loppui pakon edessä

Muusikon tilipussi muodostuu nykyään keikkojen lisäksi fanituotteiden ja levyjen myynnistä sekä kappaleiden tekijänoikeuspalkkioista.

Hynynen uskoo edelleen cd- ja vinyylilevyihin, vaikka niiden myynti onkin hänestä nappikauppaa.

– En tiedä ostaako kukaan muu enää cd-levyjä. Ei varmaankaan, jos rojalteja katsoo.

Sen sijaan digitaalisessa muodossa olevien levyjen kuuntelemisesta saatuja palkkioita Hynynen pitää suorastaan huijauksena.

– Ei niistä saa mitään.

Spotifyn artistille maksama palkkio kertyy Spotifyin käyttäjien maksamista kuukausimaksuista.

Tällä hetkellä musiikin suoratoistopalvelut jakavat kuluttajilta keräämänsä rahat kolmeen osaan. Noin 30 prosenttia rahasta jää suoratoistopalvelulle. Loppu tilitetään teosten oikeudenomistajille ja äänitteiden oikeudenomistajille.

Suoratoistopalvelut käyttävät oikeudenomistajien osuutta tilittäessään pro rata -mallia. Siinä kuluttajien kuukausimaksut laitetaan samaan pottiin, josta rahat jaetaan kaikkien kuuntelukertojen mukaisessa suhteessa.

Malli suosii niitä artisteja, joiden kuuntelijat käyttävät palvelua erityisen aktiivisesti – vaikka kaikki käyttäjät maksavat palvelusta saman verran.

Kotiteollisuuden musiikkia ei pystynyt pitkään aikaan kuuntelemaan Spotifyista.

– Lopulta piti antaa periksi. Meidän oli pakko laittaa levyt sinne, muuten kukaan ei olisi kuullut niitä. Ja jos ihmiset eivät kuule artistin musiikkia, eivät he lähde keikoille sitä kuuntelemaan.

Siksi radiosoitto ja televisiossa oleminen olisivat Hynysen mielestä edelleen tärkeitä.

– Jos osaisi tehdä hittejä, ehkä ne biisit soisivat jossain, Hynynen nauraa.

Moni artisti on saanut uutta nostetta uralleen Nelosen Vain elämää -ohjelmasta. Hynystäkin pyydettiin mukaan ohjelmaan, mutta toisin kävi.

Vain elämäästä "ällö olo"

Viime joulukuussa sosiaalisessa mediassa spekuloitiin, onko Hynynen mukana uudella Vain elämää -ohjelman kaudella. Hynynen itse kumosi huhut heti kättelyssä. Hän kertoo kuitenkin harkinneensa asiaa hartaasti.

– Kävin kyllä neuvottelupöydässä, koska Vain elämää on ainut musiikkiohjelma television puolella, jossa saa omaa musiikkia läpi. Ohjelmalla on hirmuinen voima, Hynynen kertoo.

Kuukauden miettimisajan aikana Hynynen katsoi sarjan uusintoja.

– Minulle tuli ällö olo siitä. Ajattelin, että en pysty menemään tuonne. Myöskään se mukana ollut porukka ei tuntunut oikealta.

Yksi syy ohjelmasta kieltäytymiselle oli myös se, että ohjelman tekeminen veisi liikaa aikaa. Uusien versioiden tekeminen muiden artistien kappaleista on pitkä prosessi, puhumattakaan ohjelman nauhoituksista.

– Ei minulla ole tuollaiseen aikaa. Ilmeisesti näillä muilla on, eikä siinä mitään. Käyttäköön muut luppoaikansa miten lystäävät, mutta jos miulla on vapaata, olen silloin vapaalla.

Hynynen kuitenkin myöntää olleensa otettu siitä, että häntä pyydettiin ohjelmaan mukaan.

– Ihmiset saattaisivat kuunnella Kotiteollisuutta aivan eri korvalla. Se saattaisi johtaa siihen, että joku ostaisi levyjäkin, hän pohtii.

Kotiteollisuudella on Hynysen mukaan se etu, että he ovat soittaneet yhdessä jo lähes 30 vuotta.

– Me olemme tehneet niin pitkään tätä duunia, että keikoillamme käy todella hyvin porukkaa.

Sooloprojektiin mukaan myös naisääntä

Spotifyn lisäksi Jouni Hynynen on lähtenyt mukaan toiseenkin nykyajan ilmiöön, fiittaamiseen. Hynysen sooloprojektin, Maanalainen armeija -yhtyeen, uudella levyllä kuullaan Hynysen lisäksi laulaja Mira Luotia.

– Halusin levylle mukaan naisääntä, koska halusin tehdä hempeämpää materiaalia. Mietin sanoituksiakin sen mukaan, että siinä olisi naisääntä ja naisen näkökulmaa.

Hynysen mukaan Mira Luodin kanssa työskentely sujui niin hyvin, että tämän rooli levyllä kasvoi kokoa ajan. Lopputuloksena Luoti esiintyy levyn jokaisella kappaleella.

Kotiteollisuuden muut jäsenet suhtautuivat sooloprojektiin hyvillä mielin.

– Soitin demoja keikkabussissa ja sanoin, että me ei varmaan näitä soiteta, Hynynen naurahtaa.

Kuuntele Jouni Hynysen haastattelu:

Uuden musiikin tekeminen innostaa Jouni Hynystä - "Menkööt Vain Elämää -sarjaan he, joilla on luppoaikaa"

Jos vuosi sitten eduskunnassa sekä hallituksen että opposition kansanedustajat siteerasivat Tiina Merikantoa, niin oliko hän oikeasti se, joka ymmärsi hoitajamitoitusta parhaiten? Entä sotea?

Luultavasti, sillä niin kansanedustajat kuin kansalaisetkin ovat jo pitkään saaneet kuulla ja lukea Yle Uutisten erikoistoimittaja Tiina Merikannon juttuja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen koukeroista. Harva on pysynyt kärryillä siitä, missä mennään.

Silti Tiina Merikanto yllättyi kunniatohtori-ilmoituksesta.

– Kai olin aluksi hämmästynyt ja sitten tietysti hyvin onnellinen.

Kun tunnustuksen antaa yliopisto lääketieteellisen tiedekunnan ehdotuksesta, Merikanto katsoo työnsä ansainneen asiantuntijoiden arvostuksen.

– Jos ammattikunta, jonka asioita olen vuosikausia pyöritellyt, myöntää kunniatohtoriuden, olen siitä tavattoman otettu. Aina välillä ajattelen, että onko tämä sittenkään ihan oikeasti totta, Merikanto miettii.

Yhteiskunnallisia vaikuttajia on aiemminkin nimetty Turun yliopiston kunniatohtoreiksi, mutta toimittajia ei heidän joukostaan löydy. Perusteluissa Merikannon ansioita kuvataan näin:

Toimittaja-vaikuttaja, joka on edistänyt lääketieteen ja sosiaalialojen hoidon ja tiedon yhteiskunnallista merkitystä ammattitaitoisesti ja tuonut vaikeita (vaikeaselkoisia) asioita keskusteluun ja keskusteluttanut niitä asiantuntevasti päättäjien kanssa.

Tänä somekulttuurin ja pikauutisten aikakaudella ammattimainen toimittaminen ja asioiden objektiivinen, tietoon perustuva tarkastelu jää usein lööppien jalkoihin.

Tiina Merikanto on omalla työllään ja ammattitaidollaan tullut tutuksi mm. uutisten SOTE-asiantuntijana ja tulkkina koko kansalle.

Turun yliopiston kaikkien tiedekuntien yhteinen tohtoripromootio järjestetään 28.–29. toukokuuta 2020.

Asiantuntemus ei synny itsestään

Sosiaali- ja terveydenhuolto ei ole helpoin aihealue uutisoitavaksi. Tiina Merikanto on hankkinut osaamisensa laajalla ja sitkeällä perehtymisellä.

Lukuisat puhelut, lakitekstien lukemiset, keskustelut ja tapaamiset eri ihmisten kanssa ovat kasvattaneet tietopankin ja käsityksen sote-uudistuksenkin kiemuroista.

– Vuosien saatossa olen puhuttanut valtavia määriä ihmisiä. Siellä on ollut erilaisia asiantuntijoita, tutkijoita ja tietysti poliitikkoja ja virkamiehiä ja vaikka ketä, Merikanto sanoo.

Hän pitää uudistusta ja siitä kertomista tärkeänä.

– Sote on hallintoa ja byrokratiaa, mutta se koskee meitä kaikkia. Sitä paitsi suomalaiset ansaitsevat niin hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut kuin mahdollista.

Mutta milloin uudistus toteutuu?

Jo vuosia sitten Tiina Merikantokin melkein uskoi, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen toteutui. Viimeksi sote-uudistus kaatui keväällä 2019 perustuslakivaliokuntaan.

– Meille on vakuuteltu niin monta vuotta, että kyllä tämä hoituu ja nyt tämä tehdään. Kymmenkunta vuotta on kulunut ja uudistusta ei ole edelleenkään. Se on tehnyt minutkin hyvin varovaiseksi, Merikanto kertoo.

Usko poliitikkojen puheisiin on horjunut muiltakin kansalaisilta saati asiaan perehtyneeltä toimittajalta.

– Soten kohdalla olen vuosien saatossa oppinut, että sen toteutumisesta ei voi ennalta sanoa enää mitään, ei koskaan.

Silti Tiina Merikanto aikoo seurata, miten nykyinen hallitus onnistuu asiassa. Hän kiittää entisiä ja nykyisiä esimiehiään siitä, että on saanut vuosien kuluessa perehtyä sosiaali- ja terveydenhuoltoon monesta kulmasta.

Merikanto pyrkii myös jakamaan tietämystään kollegoilleen ja auttaa asettamaan asiat raameihin.

– En varmaan pääse sotesta irti, koska olen tehnyt sitä niin pitkään. Muutaman kerran, kun en ole ollut sote-päivänä töissä, olen kaivanut papereita esiin ja soittanut puheluita, Tiina Merikanto kertoo.

Työtapana perusteellisuus

Kun kysyy Merikannon tapaa työskennellä, hän kiteyttää sen yhdellä lauseella.

– Toimittajan ammatissa on helpompi korjata etukäteen kuin jälkikäteen.

Asiat on tarkistettava tunnollisesti moneen kertaan ja keskusteluja asiantuntijoiden kanssa on käytävä uudelleen ja uudelleen.

Tiina Merikanto pohtii, että moni hämmästyisi siitä, kuinka monenlaisten ihmisen kanssa hän keskustelee yhden jutunteon yhteydessä saadakseen selville, miten eri tahot ajattelevat.

– Se varmaan sopii luonteelleni, että yritän tehdä huolellisesti.

Merikanto pitää tarkkuutta myös luottamuskysymyksenä. Esimerkiksi viime kesänä hän kertoo saaneensa useamman kerran suoraa palautetta Porin SuomiAreenan yhteydessä. Tuntematon rouva pysäytti hänet kadulla ja kiitti: ”Kiitos sinulle. Ymmärrän, mistä puhut.”

– Hän kertoi myös luottavansa siihen, mitä puhun. Ihmisten luottamus velvoittaa tekemään työn niin hyvin kuin osaan.

Merikanto sanoo joskus olevansa huolestunut maailmastamme, jossa tieto pirstaloituu kovin pieneksi: tiedämme yhden pienen pikkusiivun yhdestä asiasta ja toisen pikkusiivun toisesta asiasta.

– Kaipaan itse juttuja, jotka antavat asioille taustaa ja perspektiiviä. Mistä asiat alkoivat ja missä ollaan nyt, Merikanto sanoo.

Pitkä ura antanut paljon

Toimittaja Tiina Merikanto on työskennellyt Yleisradiossa vuodesta 1990, aiemmin Ajankohtaisessa kakkosessa ja viime vuodet uutisissa.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoaiheita hän on seurannut tiiviimmin koko 2000-luvun. Hän on kohdannut matkan varrella ihmisiä, jotka ovat antaneet hänelle lukuisia koskettavia hetkiä ja ajatuksia. Uutisoidessaan sotesta ja sen byrokratiasta Merikanto sanoo muistavansa nämä ihmiset.

– Olen vuosien kuluessa tehnyt useita tv-dokumentteja. En esimerkiksi koskaan unohda sitä kolmekymppistä naista, joka sairasti parantumatonta syöpää. Hän opetti minulle paljon elämän rajallisuudesta ja rikkaudesta.

Vaikka työ tuntuu vievän paljon aikaa, jää Merikannolla aikaa muuhunkin kuten vapaaehtoistyöhön. Hän kertoo nauttivansa ihmisten tapaamisesta ja keskusteluista, koska ne rikastavat elämää.

– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tajuan, että vaikka paperit ovat kiinnostavia, niin ihmiset ovat tärkeintä. Sitä ohjenuoraa haluan seurata elämässäni.

Angolan oikeusministeri Helder Pitta Gros kertoi keskiviikkona, että Angolan entisen presidentin tytär Isabel dos Santos on virallisesti epäiltynä talousrikostutkinnassa, jossa selvitetään Angolan valtiollisen öljy-yhtiöön liittyvää toimintaa.

Dos Santosin epäillään siirtäneen valtiollisen öljy-yhtiön Sonangolin varoja miljoonien edestä yhteistyökumppaneilleen ennen eroamistaan yhtiön johdosta.

Oikeusviranomaisten keskiviikkoinen ilmoitus on viimeisin osoitus Angolan presidentin João Lourençon hallituksen pyrkimyksistä saattaa dos Santos vastuuseen sen jälkeen, kun julkisuuteen vuodettiin asiakirjoja dos Santosin epämääräisin keinoin haalitusta miljardiomaisuudesta.

Lue myös: Telekauppoja, timantteja ja öljydiilejä – näin Afrikan rikkain nainen Isabel dos Santos ryösti oman maansa

Dos Santos on järjestelmällisesti kiistänyt väitteet korruptiosta ja sukulaisuussuhteiden avulla hankituista varoista. Hänen isänsä José Eduardo dos Santos oli Angolan presidenttinä 38 vuotta vuoteen 2017 asti.

Afrikan rikkaimmaksi naiseksi kutsuttu dos Santos ilmoitti tänään myyvänsä osuutensa portugalilaisen Eurobic -pankin osakkeista, sillä pankki ilmoitti irtisanoutuvansa liiketoimista dos Santosiin yhdistettävien henkilöiden ja yritysten kanssa.

Talousrikostutkinta pohjautuu yli 700 000:n asiakirjan Luanda Leaksiksi ristittyyn vuotoon, jotka Platform to Protect Whistle Blowers in Africa -järjestö saattoi julkisuuteen. Dos Santos on kutsunut talousrikostutkintaa noitavainoksi, jonka takana ovat hänen isänsä presidentin virasta syrjäyttäneet virkamiehet.

Aiheesta lisää:

Hulppeita jetset-bileitä ja öljybisneksiä – Afrikan rikkain nainen tunnetaan lempinimellä Prinsessa

Angolan uusi presidentti antoi kenkää Afrikan rikkaimmalle naiselle ja tämän velipuolelle

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni puolusti puolueen lähtemistä hallitukseen puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän yhteisessä kokouksessa.

Kulmunin mukaan hallitus on nyt parempi tavallisille suomalaisille kuin jos kokoomus olisi SDP:n hallituskumppani.

– Itsekin kävin kriittistä keskustelua, kun päätöstä hallitukseen menemisestä tehtiin. Yhdessä päätimme lopulta mennä hallitukseen, kun saimme keskeiset tavoitteemme mukaan hallitusohjelmaan, Kulmuni sanoi puheessaan.

Keskustan puheenjohtaja vertasikin tilannetta siihen, jos kokoomus olisi keskustan tilalla hallituksessa.

– Haluankin kysyä: mikä olisi ollut vaihtoehto? Olisiko hallitus tavallisille suomalaisille ihmisille parempi, jos meidän tilallamme olisi kokoomus? Te tiedätte vastauksen, ei ole.

– Mikä meillä on vastassa. Yllättävänkin yhtenäisenä esiintyvä oikeisto-oppositio. Oikeisto-oppositio luo toivottomuutta, pelkoa ja näköalattomuutta.

Kulmuni kävi puheessaan läpi hallituksen ohjelmaa ja tavoitteita. Niistä hän nosti esille rahalliset satsaukset perusväylänpitoon, takuueläkkeeseen, vanhempainpäivärahaan, koulutukseen ja lapsilisiin.

– Keskustan uusi nousu edellyttää hallituksen onnistumista. Se täytyy olla jokaisen keskustalaisen vilpitön toive ja tavoite. Minä us­kon uu­den pu­na­mul­lan ky­kyyn ja tah­toon uu­dis­taa Suo­mea uu­sin eväin.

Hallituksen onnistuminen edellyttää Kulmunin mukaan päätöksiä, jotka luovat uusia työpaikkoja ja investointeja.

Seuraava etappi hallituksen työllisyystavoitteessa on ensi viikon keskiviikkona, jolloin ministerit kokoontuvat iltakouluun miettimään keinoja työllisyyden nousuun.

Hallitus on määritellyt itselleen kovan tavoitteen. Hallituksen pitäisi saada aikaiseksi 60 000 uutta työllistä ja 75 prosentin työllisyysasteen tämän hallituskauden aikana.

Kokoomus julkaisi keskiviikkona laskelman, jonka mukaan hallitus ei pääse työllisyystavoitteella julkisen talouden tasapainoon. Kokoomuksen mukaan tähän tarvittaisiin 120 000 uutta työllistä, koska kasvuennusteet ovat aiempaa mollivoittoisempia.

Hallitus on ohjelmassaan määritellyt myös julkisen talouden tasapainon tavoitteekseen.

Aiheesta voi keskustella perjantaihin kello 23.00:een saakka.

Lahdessa Keijutiellä sattui keskiviikkona iltapäivällä liikenneonnettomuus, joka vaati polkupyöräilijän hengen, kertoo Lahden poliisi.

Poliisin mukaan polkupyöräilijä lähti pyöräillen ylittämään Keijutietä kevyen liikenteen väylän jatkeena olevaa suojatietä pitkin. Tällöin Mustamäenkadun suunnasta tullut henkilöauto törmäsi pyöräilijään.

Pyöräilijä lensi törmäyksen voimasta tielle. Hän kuoli tapahtumapaikalla.

Pyöräilijä oli 1950-luvulla syntynyt lahtelaisnainen. Myös henkilöautoa ajoi lahtelainen nainen.

Poliisi tutkii onnettomuutta liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

Tutkinnan lähtökohtana polkupyöräilijän nähdään vaarantaneen liikenneturvallisuutta, sillä poliisin mukaan väistämisvelvollisuus kyseisellä suojatiellä on pyöräilijällä. Poliisi ja tieliikenteen tutkijalautakunta selvittävät onnettomuuteen johtaneita seikkoja.

Juttua muokattu 22.1. Poliisin tiedotteessa ja jutussa luki alun perin virheellisesti, että henkilöautoa kuljetti mies. Kuljettaja oli nainen. Myös Mustamäentie korjattu Mustamäenkaduksi.

Kello käy, eikä metsäteollisuudessa sopua näy.

Lakko uhkaa pysäyttää metsäteollisuuden käytännössä kahdeksi viikoksi, ellei neuvotteluissa päästä sopuun ennen sunnuntaita. Mukana lakossa olisi yli 17 000 työntekijää ja toimihenkilöä Paperiliitosta, Teollisuusliitosta ja toimihenkilöjärjestö Prosta.

Lakko koskisi 110:tä tehdasta ja yritystä. Mukana ovat esimerkiksi paperi- ja vaneritehtaat sekä sahat.

Tilanteen vakavuus näkyy työnantajia edustavan Metsäteollisuuden tiloissa Kruununhaassa. Hissi kuljettaa neuvottelijoita seitsemänteen kerrokseen. Neuvotteluhuoneet ovat täynnä miehiä kannettavien tietokoneidensa kanssa. Sopua yritetään vääntää viimeiseen saakka.

Näissäkin neuvotteluissa kinataan kiky-tunneista, mutta pelipöydällä on muutakin: palkat, tehtaiden seisokkityön kustannukset ja työn ulkoistaminen.

Paperiliiton ja Metsäteollisuuden on tarkoitus tavata valtakunnansovittelijan toimistolla torstaina.

Metsäteollisuus on viennin ydintä

Panokset ovat kovat.

Työnantajaa edustava Metsäteollisuus on ilmoittanut, että kahden viikon tuotannon menetykset voivat nousta jopa miljardiin euroon.

Pelkästään veromenetyksiä tulisi työnantajien mukaan 47 miljoonaa, kun työntekijät eivät saa lakon aikana palkkaa.

Metsäteollisuuden pääekonomisti Maarit Lindström sanoo, että oltiinpa numeroista mitä mieltä tahansa, tosiasiat eivät muutu: Metsäteollisuus on Suomen viennin ydintä., ilman vientiä ei makseta sairaanhoitajien palkkoja.

– Lakosta aiheutuu pitkäaikaisia menetyksiä, kun tuotanto pysähtyy. Tämä luku (miljardi euroa) kertoo, minkä suuruista taloudellisen tuotannon arvoa kahden viikon seisaus uhkaa, Lindström sanoo.

Lakon hintaa voi laskea monin tavoin. Lakkojen kuluja voidaan laskea kansantalouden kannalta. Tulos on silloin eri näköinen, kun jos sitä lasketaan yritysten kannalta.

Työntekijöiden ja työnantajien luvut eroavat kuin yö ja päivä.

Toimihenkilöjärjestö STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà arvostelee Metsäteollisuuden hintalappua. Hän arvioi, että metsäteollisuuden lakon vaikutukset kansantaloudelle olisivat noin 70 miljoonaa euroa.

Miljardin ja 70 miljoonan euron välillä on valtava ero.

– Ehkä yksi selitys on se, että työnantaja katsoo liikevaihtoa, eikä menetyksiä kansantaloudelle. Epäilen, että työnantaja laskee mukaan luovasti erilaisia kuluja ja sitä kautta päästään näin suuriin lukuihin.

Lakon korvaaminen ylitöillä maksaisi 16 miljoonaa

STTK:n ekonomisti Patrizio Lainà ihmettelee, miksi lakon aikana tehtaissa ja yrityksissä ei voi tehdä huoltotöitä ja sen jälkeen ylitöitä, jotta lakon tuomat menetykset saadaan kurottua kiinni.

– Olen lähtenyt siitä, että työt voidaan kuroa umpeen. Yrityksellä voi olla myös varastoja. Huoltotyöt voidaan ajoittaa lakkojen aikaan, jolloin niistä ei kerry kustannuksia yrityksille, Lainà sanoo.

Patrizio Lainà on laskenut, että kahden viikon lakon kustannukset ovat 16 miljoonaa euroa, jos lakon aikana tekemättä jäänyt työ teetetään ylitöinä.

Lasku tulee perästä

Lakon todelliset kustannukset selviävät vasta jälkikäteen. Silloin kirkastuvat myös pitkäaikaiset haitat. Niitä ovat Metsäteollisuuden mukaan esimerkiksi toimitusongelmat ja asiakkaiden luottamuksen horjuminen.

Metsäteollisuuden pääekonomisti Maarit Lindström ei usko, että lakko hyödyttäisi ketään.

– Olipa laskutapa mikä hyvänsä, lakon vaikutukset ovat joka tapauksessa kielteiset. Suomen maine lakkoherkkänä ja työmarkkinoiltaan epävarmana maana vahvistuu, Lindström sanoo.

STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainá ihmettelee Metsäteollisuuden väitteitä. Hän ei ole törmännyt todellisiin laskelmiin lakkojen mainehaitoista.

– Mainehaitoista puhutaan paljon lakkojen yhteydessä. Lähtökohta on kuitenkin se, että oikeusvaltioissa on oikeus laillisiin työtaisteluihin. Niitä on myös Suomen kilpailijamaissa, Ruotsissa ja Saksassa.

Aiheesta voi keskustella perjantaihin 23.00:een saakka.

Lue lisää:

Paperiliitto, Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro ilmoittavat mittavista lakoista – paperitehtaat menevät kahdeksi viikoksi kiinni

Metsäteollisuus tyrmää vaatimukset kiky–tuntien poistamisesta – "Työajan lyhentäminen olisi mahdotonta nykyisessä talous- ja suhdannetilanteessa"