Koronavirus leviää Kiinassa. Mutta mihin tietoon voi luottaa? Onko kuolleita vain satoja, kuten Kiina kertoo? Kuinka herkästi tauti leviää?

Koronavirustapaukset palauttavat mieleen vajaan 20 vuoden takaisen sars-epidemian. Sekin alkoi Kiinasta, mutta Kiinan viranomaiset yrittivät alkuun salata epidemian. Samoin kävi aids-epidemian aikaan.

Kiinan historia asioiden tiedottamisessa on huono. Myös viranomaistiedon luotettavuudessa on ongelmia. Siksi koronavirusuutisointi on vaikeaa, sanoo Talouselämän Kiinaan erikoistunut toimittaja Eeva Eronen.

Saman toteaa Ylen ulkomaantoimittaja Jenny Matikainen:

– En ikinä luottaisi täysin siihen, mitä Kiinan viranomaiset sanovat yhtään mistään.

Kiinalainen media on sensuurin alla ja kontrollissa, Kiinasta vastikään kirjeenvaihtajan pestiltä palannut Matikainen muistuttaa. Hän arvioi, että koronaviruksen suhteen tieto on kuitenkin ollut luotettavampaa kuin sarsin tai aids-epidemian aikaan 2000-luvun alussa.

Eronen ja Matikainen olivat vieraina Ylen aamun media-aiheisessa Viimeinen sana -keskustelussa lauantaina. Voit katsoa keskustelun klikkaamalla ylläolevaa kuvaa.

Somea on vaikeaa täysin sensuroida

Kiinalainen yhteiskunta on muuttunut vajaassa 20 vuodessa paljon. Vaikka sosiaalista mediaa sensuroidaan, kaikkeen valtio ei ehdi puuttua.

Koronaviruksesta keskustellaan, vaikka viranomaisten valvontakoneisto estääkin nopeasti tiettyjen sometunnisteiden käytön.

– Some on auttanut siinä, että tieto leviää. Myös ihmisten liikkuminen on muuttunut rautatieverkoston takia, Eeva Eronen sanoo.

Lääkärin kuolema näytti, että sensuuri voi hyvin

Kiinan terveydenhoitojärjestelmä oli jo ennen koronavirusta kriisissä. Nyt se on ylikuormittunut. Tietoja on vaikea saada eikä varsinkaan ikäviä tietoja Kiinassa mielellään raportoida hierarkiassa ylöspäin.

Tiedonsaannin vaikeus ja lukujen epätarkkuus ei siis aina johdu sensuurista tai pimittämisestä. Sairaaloissa on hässäkkä, eikä viranomaisetkaan saa tietoa kasaan, Jenny Matikainen muistuttaa.

– Somessa on käyty keskustelu melko avoimesti. Mutta nyt lääkäri [Li Wenliangin] kuolema aiheuttanut sen, että sensuuria on kiristetty.

Wuhanin keskussairaalassa työskennellyt lääkäri Li Wenliang kuoli torstaina. Hän julkaisi jo 30. joulukuuta lääkäreiden keskusteluryhmässä WeChat-viestisovelluksessa tietoja sairaalassa karanteenissa olevista potilaista. Tämä ei miellyttänyt viranomaisia, jotka yrittivät peitellä virustartuntoja.

Li joutui vetämään puheitaan pois. Lääkäri Li kuoli torstaina koronaviruksen takia. Eikä se jäänyt siihen. Kiinan hallitus puuttui uutiseen sankarilääkärin kuolemasta, minkä jälkeen media muutti raportointiaan.

– Itse ennustan, että ihmisten annetaan päästää höyryjä, mutta sitten aletaan taas sensuroimaan tiettyjä sanoja ja hästägejä, Matikainen arvioi. Koronavirus tulee miljoonien ihmisten lähelle, siksi sitä on mahdoton sensuroida.

Kiinassa iso joukko ihmisiä on ollut pari viikkoa kotonaan, pelko ja paine kasvaa. Siksi sitä on myös purettava, Eeva Eronen muistuttaa.

Kiinan tarina on vakauden tarina, virus horjuttaa sitä

Seuraavaksi Kiinan keskushallinto pyrkii muuttamaan tarinan propagandavoitoksi, Matikainen arvioi.

– On valittu tuttu kiinalainen strategia, että syytä vieritetään Wuhanin paikallishallinnon niskoille, hän sanoo.

– Syyllisiä on jo osoitettu ja merkitty. Nyt keskushallinto haluaa osoittaa, että 'nyt kun me puutumme, ollaan avoimia'.

New York Times on kertonut, että hallitus on käskenyt Kiinan mediaa kirjoittamaan asiasta positiivisessa sävyssä. Virus tukahdutetaan ja valtio auttaa.

Positiivinen propaganda on presidentti Xi Jinpingin pyrkimys, Matikainen sanoo. Kiina haluaa näyttää olevansa tehokas – mitä se toki monissa asioissa onkin.

Kiinan suuri tarina on tarina vakaudesta, Eeva Eronen muistuttaa.

Maailmalle ovat levinneet esimerkiksi Kiinan valtion television (CCTV:n) timelapse-videoita, joissa kiinalaiset rakentavat sairaaloita päivissä.

– Varmasti sitä ei tulla näyttämään, millaisissa oloissa ne ihmiset niissä sairastavat, Matikainen muistuttaa.

Katso aiemmat Viimeinen sana -jaksot Yle Areenassa.

Luin hiljattain kiinnostavan lehtiartikkelin. Se kertoi suomalaisesta nuoresta, joka oli luonut itselleen uran tekemällä Youtube-videoita. Ei kun hetkinen, olenkin tainnut lukea saman jutun monta kertaa.

Mediaa seuraamalla tuntuu, että Youtube on parasta, mitä suomalaiselle työelämälle on pitkään aikaan tapahtunut. Sitä melkein ajattelee, että nykyään joka toinen nuori työllistää itsensä kertomalla kameralle omasta päivästään.

Viimeksi pari viikkoa sitten Helsingin Sanomat kertoi Mike Bäckistä otsikolla ”Youtuben prinssi”. Mike Bäck, 20, alkoi julkaista videoita Youtubessa lukioikäisenä. Innoittajana toimi hänen isoveljensä, Suomen suosituimpiin tubettajiin kuuluva Roni Bäck, 26. Mike Bäckin Youtube-kanavalle kertyi nopeasti paljon katsojia ja sitä kautta mainostuloja. Nyt Bäckillä on oma manageri ja editoija. Helsingin Sanomien jutun julkaisun aikaan hän oli suuntaamassa Yhdysvaltoihin työmatkalle.

Aikamoista, mietin kun luin artikkelia. Minun oli pakko kysyä itseltäni: olenko kateellinen Mike Bäckille?

Kun minä olin nuori, halusin olla huippumalli. Ajattelin, että silloin kaikki ihailisivat minua eikä minun täytyisi tehdä paljon mitään. Tutustuisin pop-tähtiin, ehkä asettuisin asumaan jonnekin muualle kuin Suomeen. Rinnakkaisluokan Päivi ei enää koskaan katsoisi minua välitunnilla silmiin ja sanoisi: “Siis ootko sä Sisko? Hyi *ittu sä oot ruma ilman meikkiä.”

Tahtotilastani huolimatta päädyin tarjoilijaksi tupakansavuiseen kahvilaan, jossa minun piti sanoa jokaiselle asiakkaalle ostotapahtuman jälkeen “oikein mukavaa päivänjatkoa”, ja vapaa-ajalla sain elämääni sisältöä matopelistä. Vihasin kaikkea.

Kun minä olin parikymppinen, en tuntenut yhtään ikäistäni, joka olisi tienannut enemmän kuin monen vanhemmat yhteensä.

No, sellaista elämä on, ajattelin nyt kun olin fiksu ja kypsä, ja jatkoin sanomalehden selaamista – kunnes huomasin, että se piti sisällään Koulutus-liitteen. Sen sivuilla haastateltiin tubettaja Mandimaita, eli Edina Mandimai Sundbergia. Jutussa, jonka otsikko oli ”Unelma-ammatissa”, mainittiin, että Sundberg haaveili aiemmin huippumallin urasta – ihan niin kuin minäkin! Nyt 19-vuotias Sundberg elättää itsensä Youtube-videoilla. Mandimain Youtube-kanavalla on yli 140 000 tilaajaa.

Jos kadehdinkin vähän tunnettujen tubettajien ansioita, en kyllä kadehdi muita nuoria. Kun minä olin parikymppinen, en tuntenut yhtään ikäistäni, joka olisi tienannut enemmän kuin monen vanhemmat yhteensä. Kenelläkään ystävistäni ei ollut omaa autoa, omasta asunnosta puhumattakaan. Ainoat rikkaat nuoret, jotka tiesin, asuivat kaukana minusta. Heidän nimensä olivat Macaulay Culkin, Christina Aguilera ja Britney Spears. En juuri vertaillut itseäni heihin, mikä oli hyvä. Siinä iässä oli tarpeeksi alemmuuskomplekseja muutenkin.

On kiinnostava ilmiö, että yhä useampi nuori aikuinen tienaa elantonsa sosiaalisen median avulla. Mutta kenestä tahansa ei tule ympäri maailmaa lentävää tubettajaa, ihan niin kuin kenestä tahansa ei tule päitä kääntävää huippumalliakaan. Ja se on meidän kaikkien etu. Sillä minkälainen olisi maailma, jos meistä jokainen olisi ”vaikuttaja”?

Aniharva saavuttaa työelämässä tavoitteensa oikopolkua kulkien. Siksi olen kyllästynyt tahtiin, jolla media toitottaa tarinoita yksittäisistä menestyjistä. Haluaisin lukea enemmän niistä aloista, joilla on oikeasti työvoimapula. Vai eikö muka ole olemassa nuoria, jotka haluavat sairaanhoitajiksi tai töihin kahvilaan?

Tähdiksi ja tubettajiksi tahtovia riittää kyllä – ilman hehkutustakin.

Sisko Savonlahti

Kirjoittaja on Helsingissä asuva toimittaja ja kirjailija, joka haluaa toivottaa kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa.

Aiheesta voi keskustella 10.02. klo 23.00 asti.

Lue myös

Sisko Savonlahden kolumni: Ihminen kehittää loputtomasti itseään, muttei vaivaudu edes tervehtimään toista

Sisko Savonlahden kolumni: Raha toi onnen

Johanna Malisen kolumni: Milloin pitää tietää, mitä haluaa tehdä isona?

Linda Liukkaan kolumni: Kolme vinkkiä työelämään 2020-luvulla

Ei töitä, opiskelupaikkaa tai kavereita – Dokkarisarja antaa äänen syrjään jätetyille nuorille miehille

Paperiliiton ja Metsäteollisuuden edustajat tapaavat iltapäivällä valtakunnansovittelijan toimistolla. Paperiliiton ja Metsäteollisuuden työkiistassa annettuun sovintoesitykseen ei kuitenkaan saatane vastauksia, koska Paperiliiton mukaan sen hallinto kokoontuu käsittelemään ehdotusta vasta maanantaina.

Sovintoesitys valmistui lauantain vastaisena yönä, mutta sen sisällöstä ei kerrottu julkisuuteen. Paperiliiton ja Metsäteollisuuden piti antaa vastauksensa lauantai-iltaan mennessä. Paperiliiton mukaan aikataulu oli kuitenkin niin tiukka, että liitto pyysi lisäaikaa.

Paperiteollisuudessa alkoi lakko viime viikon maanantaina, ja sen on ollut määrä jatkua helmikuun 24. päivään saakka. Lakolla on haluttu vauhdittaa viikkoja kestäneitä neuvotteluja.

Metsäteollisuus on puolestaan ilmoittanut kolmen vuorokauden työsulusta, joka alkaa maanantaina.

Lue lisää:

Teknologia-alan lakko entistä todennäköisempi – työntekijät hylkäsivät sovintoehdotuksen, paperialan mahdollinen sovinto siirtyy

Paperiliitto on pyytänyt lisäaikaa paperialan työehtokiistassa.

Liiton johto ei ole ennättänyt myöhään venyneiden neuvottelujen takia tutustua valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan jättämään sovintoesitykseen.

Sovintoesitys valmistui viime yönä. Neuvottelijat ovat istuneet Piekkalan toimiston pöydän ääressä kahtena peräkkäisenä päivänä aamuyön tunneille saakka.

Paperiliiton on tarkoitus vastata esitykseen liiton hallituksen kokouksessa maanantaina. Osapuolet on kuitenkin kutsuttu valtakunnansovittelijan toimistoon sunnuntaina kello 14.

– Huomenna ei ole tulossa päätöstä, mutta valtakunnansovittelija haluaa kuitenkin tavata osapuolet ja käydä keskustelua tästä tilanteesta, Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoo Ylelle.

Vanhala ei halunnut ottaa kantaa siihen, että olisiko sovintoesitys sellainen, joka olisi hyväksyttävissä.

Myöskään Metsäteollisuuden työmarkkinajohtaja Jyrki Hollmén ei halua kommentoida sovintoesitystä mitenkään. Hänen tulkintansa mukaan sovintoesitys on kaatunut Paperiliiton hylkäämiseen.

– Sovintoesitys on kaatunut siihen, että Paperiliitolla ei ollut valmiuksia antaa vastauksia määräaikaan mennessä, Hollmén kuittaa Ylelle.

Paperiteollisuudessa alkoi lakko viime viikon maanantaina. Lakko on jatkumassa helmikuun 24. päivän aamuvuoroon asti.

Metsäteollisuus on puolestaan aiemmin ilmoittanut kolmen vuorokauden työsulusta maanantaista alkaen. Paperiliiton julistamassa lakossa on 17 000 työntekijää.

Teknologia-alan sovintoesitys kaatui kiky-tunteihin

Myöskään teknologiateollisuuden toimialoja uhkaavan lakon sovittelussa ei saatu launtaina ratkaisua.

Työntekijöitä edustava Ammattiliitto Pro hylkäsi sovittelija Jukka Ahtelan sovintoehdotuksen työriitaan. Työnantajien Teknologiateollisuus olisi hyväksynyt sovintoehdotuksen.

Osapuolet ilmoittivat vastauksensa sovittelijalle lauantaina alkuillasta. Uutta sovitteluaikaa ei ole sovittu.

Pro kertoo hylkäyksen syyksi sen, että sovintoesitys oli olennaisilta osiltaan heikompi kuin tällä työmarkkinakierroksella hyväksytyt ratkaisut.

Työehtosopimusneuvotteluissa kiistan alla ovat olleet kysymykset kiky-tuntien poistamisesta sekä palkkaratkaisu.

Pron puheenjohtaja Jorma Malinen kertoi Ylelle valtakunnansovittelijan toimistolla, että sovittelijan sovintoesityksessä työehtosopimukseen olisi jäänyt kiky-tunteja. Malisen mukaan työnantaja olisi voinut sijoittaa tunteja toimihenkilöiden vapaa-ajalle ja arkipyhille.

– Silloin ansiomenetykset olisivat olleet suurempia kuin nykyisessä sopimuksessa, Malinen sanoi.

Malisen mukaan sovintoesityksessä myös palkkaratkaisu oli sellainen, jota liitto ei voinut hyväksyä.

– Toisen vuoden osalta palkkaratkaisu jäi nyt jo tehtyjä sopimuksia heikommaksi ja kaiken kaikkiaan yksittäisille toimihenkilöille huonommaksi.

Malinen kertoi, että liitto on ilmoittanut olevansa valmis palaamaan neuvottelupöytään mahdollisimman pian, jotta lakko voitaisiin vielä välttää tai sen kestoa lyhentää mahdollisimman paljon.

Teknologiateollisuus harmittelee

Teknologiateollisuuden neuvottelujohtaja Jarkko Ruohoniemi harmitteli sovintoesityksen kaatumista valtakunnansovittelijan toimistolla.

– Olisimme olleet valmiita menemään eteenpäin tällaisella ratkaisulla. On vaikea nähdä, että miksi toimihenkilöt haluavat mennä lakkoon kun tällä ratkaisulla oli kuitenkin saatu samantasoinen palkkaratkaisu kuin mitä aikaisemmin tänä vuonna tehdyissä sopimuksissa, Ruohoniemi sanoi Ylelle.

Ruohoniemi sanoi, että Teknologiateollisuus arvioi pikaisesti, että missä vaiheessa osapuolet palaavat takaisin sovittelupöytään.

Teknologiateollisuuden lakko koskisi yhdeksääkymmentä teknologiayritystä ja kestäisi kaksi viikkoa. Lakko piirissä olisi 22 000 teknologiateollisuuden toimihenkilöä, asiantuntijaa ja esimiestä.

Pro on tänään ilmoittanut uudesta lakosta, joka koskee koko alaa eli kaikkia teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen soveltamisalalla tehtäviä töitä.

Lakko koskee työvuoroja, jotka alkavat 24. helmikuuta kello 00.00 ja 1. maaliskuuta kello 23.59 välillä.

Merivoimat saa muutaman vuoden päästä kaikkien aikojen suurimmat ja kalleimmat sotalaivansa. Ensimmäisen yli satametrisen korvetin rakentaminen alkaa Raumalla ensi vuonna ja sen jälkeen niitä tulee vielä kolme lisää.

Mutta mistä laivoille nimet? Matkustajalaivoille nimillä on erityisen suuri merkitys ja nimiä harkitaan aina tarkkaan. Samalla tavalla merivoimat voisi nyt käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kirkastaa brändiään.

Merivoimien entinen komentaja Veijo Taipalus päätti vuonna 2017 eli hyvissä ajoin ennen jo uusien laivojen rakentamispäätöstä, että tulevien korvettien luokkanimi on Pohjanmaa. Nimestä järjestettiin merivoimissa nimikilpailu.

Uusien alusten kanssa on usein menetelty niin, että ensimmäisenä valmistuva saa nimekseen luokkanimen. Kolme vuotta sitten Taipalus totesi kuitenkin, että tällä kertaa voidaan menetellä toisinkin.

– Perinteistä voidaan hyvinkin poiketa, vahvistaa myös merivoimien viestintäpäällikkö Annele Apajakari.

Myös Turussa sijaitsevan Forum Marinumin tutkija Mikko Meronen on sitä mieltä, että mikään ei estä antamasta korveteille kokonaan uusia nimiä

– Koska kyseessä on kokonaan uusi alusluokka, voidaan lähteä ihan uusille urille.

Pohjalaisten ei siis vielä kannata iloita oman maakunnan nimisestä aluksesta merivoimien eturivissä.

Keisarin alusten uudet nimet

Laivoille voidaan antaa täysin uusia nimiä tai noudattaa vanhoja perinteitä, joita riittää.

Merosen mukaan itsenäisyyden alussa laivat saivat sisällissodan taistelupaikkojen nimiä. Niiden mukaan nimettiin raivaajat Rautu ja Vilppula ja tykkivene Tampere. Ihan alunperin laivoilla oli venäläiset nimet keisarin laivastossa, mutta suomalaiset kastoivat ne uudelleen alusten siirryttyä juuri itsenäistyneelle Suomelle.

Venäläisiltä jäi paljon eri kokoisia aluksia Suomeen. Laivat kelpasivat hyvin mutta nimet eivät.

Suomen silloiseen rannikkolaivastoon tuli venäläisiltä muun muassa useita tykkiveneitä kuten Filin (suom. Huuhkaja) ja Tshirok (suom. Tavi). Suomalaiset antoivat niille nimeksi Karjala ja Turunmaa.

Karjala oli laivan nimenä uusi mutta Turunmaa-nimen synty juontaa aina Ruotsin vallan ajoille, Meronen kertoo.

Ruotsalaiset olivat antaneet 1700- ja 1800-luvuilla saaristolaivastonsa fregateille luokkanimiksi suomalaisten maakuntien nimiä kuten Hemmema (Hämeenmaa), Udema (Uudenmaa), Turuman (Turunmaa ) ja Pojama (Pohjanmaa ).

Itsenäistynyt Suomi poimi siis nimet Ruotsin suunnalta venäläisten nimien tilalle.

Tykkiveneet Karjala ja Turunmaa palvelivat 1950-luvulle saakka, mutta edes keisarillinen loisto ei pelastunut niitä. Laivat romutettiin.

Laivoissa on kuitenkin se erikoisuus, että laivan nimi voi periytyä uudelle laivalle. Niinpä kuusikymmentäluvulla rakennetut kaksi uutta tykkivenettä saivat niin ikään nimekseen Karjala ja Turunmaa.

Uudempi Karjala ja uudempi Turunmaa on nekin jo vapautettu palveluksesta mutta vain merivoimista. Karjala on museolaivana ja Turunmaa yksityisomistuksessa.

Ruotsin saaristolaivaston nimiperinne sai jatkoa saattajien nimissä 1960-luvulla ja vuosina 1979-1992, kun puolustusvoimat rakennutti kolme uutta miinalaivaa.

Uudet miinalaivat saivat nimekseen Pohjanmaa, Hämeenmaa ja Uusimaa. Nykyisin Pohjanmaa on jo poistettu palveluskäytöstä, joten nimikin on taas vapaa mille tahansa yksittäiselle merivoimien alukselle. Sen sijaan Hämeenmaa ja Uusimaa kyntävät edelleen meriä.

Hämeenmaa ja Uusimaa -nimet eivät siis ehkä ole vielä vapaana kun uusia korvetteja alkaa valmistua Raumalta. Sekin puoltaisi kokonaan uusien nimien antamista tuleville korveteille.

Kalevalaiset mahtinimet

Maakuntien nimet ovat turvallinen ratkaisu, mutta jossain vaiheessa ne on ilmiselvästi koettu tylsiksi, ja inspiraatiota on haettu muualta.

Innoituksen avuksi löydettiin kolmekymmentäluvulla kansanrunous ja vesieläimet.

Ennen toista maailmansotaa rakennetut kaksi panssarilaivaa saivat kasteessa nimet Väinämöinen ja Ilmarinen. Tosin mahtavat nimet eivät pelastaneet niitä. Ilmarinen upposi vuonna 1941, ja Väinämöinen myytiin Neuvostoliittoon, missä se romutettiin 1960-luvulla.

Nämäkin nimet ovat siis taas vapaana.

Louhi eli Pohjan akka on viimeinen, joka vielä muistuttaa merivoimissa kalevalaisesta nimiperinteestä. Kun venäläinen miinalaiva Voin jäi vallankumouksen ja itsenäistymisen pyörteissä suomalaisille vuonna 1918, se sai nimen Louhi.

Miinalaiva tosin upposi vuonna 1945 mutta Louhi-nimen peri ensin jäänmurtaja ja sitten yksi nykyisistä merivoimien huolto- ja öljyntorjunta-aluksista, Meronen kertoo.

Ennen toista maailmansotaa rakennetut sukellusveneet olivat puolestaan Vetehinen, Vesihiisi, Iku-Turso, Vesikko ja Saukko.

Sittemmin vesieläinten kuten kalojen nimiä on käytetty pienemmissä huoltoaluksissa ja raivaajissa.

Porvoo, Hamina, Kotka, Pori, Helsinki ja monet muut kaupunkien nimet ovat puolestaan sopineet ohjusveneille. Näistäkin nimistä osa on jo vapautunut mahdolliseen uuteen käyttöön.

Voisiko yksi uusista korveteista siis olla Helsinki? Tuskin kaupunki panisi hanttiin.

Entä kalevalaisten nimien paluu? Forum Marinumin tutkija Mikko Meroselle se ainakin sopisi.

– En panisi ollenkaan pahakseni, vaikka siellä olisi Väinämöinen ja Ilmarinen.

Upseerien nimet

Suomessa ei yleensä anneta aluksille sotilaiden nimiä mutta poikkeuksellista tai poissuljettua se ei millään tavalla ole.

Suomenlinnassa sijaitsevan Merisotakoulun Wrede-luokan nykyiset koulutusalukset ovat nimeltään Fabian Wrede, Wilhelm Carpelan ja Axel von Fersen. Wrede, Carpelan ja von Fersen olivat aikoinaan Suomenlinnaan ja saaristolaivastoon liittyviä upseereita.

Näitäkin nimiä on jo käytetty aiemmin keisarilta jääneissä laivoissa.

– Ne ovat hauska kurkotus perinteeseen, Meronen sanoo.

Ihmisten nimet ovat päätyneet myös tykkiveneisiin Klas Horn ja Matti Kurki, jotka nekin olivat alunperin keisarin laivaston aluksia.

Klas Horn sai Suomessa nimensä 1500-luvulla eläneen suomalaisen amiraalin Klaus Kristerinpoika Hornin mukaan.

Klas Hornilla oli myös venäläinen sisaralus. Se sai suomalaisilta tuiki tavalliselta kuulostavan nimen Matti Kurki. Matti Kurki ei kuitenkaan ollut kuka tahansa mies vaan kansantaruissa 1200-luvulla Tampereen seudulla elänyt pirkkalaispäällikkö.

Miten ihmeessä Matti Kurki päätyi laivan nimeksi, siitä ei ole täyttä varmuutta. Luultavasti se poimittiin Topeliuksen Maamme kirjasta.

Matti Kurki päätyi niin ikään romuttamolle mutta taaskin nimi sai uuden elämän, kun merivoimat hankki 1960-luvulla uuden koulutuslaivan.

Ja taas tämäkin Matti Kurki päätyi romuttamolle. Nimi on siis jälleen vapaa.

Voisiko korvetin nimi olla Matti Kurki? Ehkä se sopisi tamperelaisille.

Merkkihenkilöiden nimet

Kaikesta edellä olevasta voi päätellä, että laivoja nimetään suhteellisen vapaasti.

Uudet korvetit voivat toki saada perinteisesti maakuntien tai kaupunkien nimet mutta kovin omaperäinen ratkaisu se ei olisi. Laivat ovat isoja, ja niin voisivat nimetkin.

– Niistä tulee komeita aluksia, nimissä ei tarvitse säästellä, Meronen toteaa.

Maailmalla suurille sota-aluksille annetaan komentajien tai valtiojohtajien nimiä. Yhdysvalloissa lentotukialukset ovat saaneet yleensä nimensä entisiltä presidenteiltä, kuten USS Ronald Reagan ja USS George H.W.Bush.

Yhdysvaltain laivaston seuraavan lentotukialuksen nimeksi tulee kuitenkin USS Doris Miller. Doris Miller oli messipoikana taistelulaiva West Virginialla kun japanilaiset hyökkäsivät Pearl Harboriin vuonna 1941. Hän kantoi haavoittuneita turvaan ja tarttui lopulta itse ilmatorjuntakonekivääriin.

Voisiko Suomenkin tulevat alukset kastaa ansioituneiden sotilaiden mukaan vaikka lähihistoriasta ei nimiä Suomessa olekaan tapana poimia?

Merosen mielestä ei ole mitään estettä nimetä laivoja esimerkiksi Mannerheim-ristin ritarien nimillä.

– Merivoimissa oli viisi ritaria, kuten Jouko Pirhonen.

Pirhonen oli myös merivoimien komentaja vuosina 1966–1974.

Yksi mahdollisuus voisi olla jääkärikenraali Väinö Valve. Valve toimi sodan aikana rannikkopuolustuksen ja merivoimien komentajana sekä sodan jälkeen hetken aikaa puolustusministerinä.

Myös entisten presidenttien nimet ovat mahdollisia, onhan presidentti myös puolustusvoimien ylipäällikkö.

Nimikilpailu

Merivoimien viestintäpäällikkö Annele Apajakari ei pidä mitenkään mahdottomana, että korvettien nimistä järjestetään nimikilpailu, ainakin merivoimien sisällä.

Forum Marinumin tutkija Mikko Meronen kertoo, että merivoimat on kerran järjestänyt myös avoimen nimikilpailun. Se järjestettiin Laivastolehdessä, kun fregatti Oldenburg hankittiin Suomeen koulutuslaivaksi 1930-luvulla.

Voittajanimi oli Suomen Joutsen

– Sekin oli tavallaan perinteinen nimi, sillä Ruotsin laivastossa oli 1500-luvulla Finska Svahn. Se oli suomalaissyntyisen amiraalin Klaus Hornin lippulaiva.

Veronmaksajat saattaisivat olla kiinnostuneita kilpailemaan korvettien nimistä, etenkin kun niiden hinta on 1,3 miljardia euroa. Viime kädessä korvettien nimestä päättää kuitenkin merivoimien komentaja.

Tasavallan presidentti on myös puolustusvoimien ylipäällikkö. Miltä kuulostaisi korvetin nimenä Urho Kekkonen tai Mauno Koivisto, jos se omaisille sopisi?

Olisiko aika saada uusien laivojen nimiin enemmän rock´n rollia tai swagia - vai tuntuuko perinteinen linja paremmalta? Ota osaa keskusteluun ja ehdota neljälle korvetille upeat nimet.

Korjattu 9.2.2020 kello 6.01 Merivoimien viestintäpäällikkö on Annele Apajakari, ei Anneli, kuten jutussa aiemmin luki.

Episodi alkoi myöhään lauantaina, kun Hämeen poliisin partiota vastaan tuli ajovaloiltaan huonokuntoinen auto. Poliisi kääntyi auton perään, mutta siinä vaiheessa kuljettaja päätti lähteä karkuun.

Pakomatka alkoi Lahdesta Uudenmaankadulta, suuntautui sieltä Renkomäen suuntaan, sitten etelää kohti moottoritietä pitkin. Tuuliharjan kohdalla auton nopeudeksi mitattiin 182 km/h. Rajoitus tuolla paikalla on 100 kilometriä tunnissa.

Sieltä matka jatkui Levannon ja Mäntsälän liittymien kautta takaisin valtatielle 140 ja kohti Lahtea.

Lopulta auto saatiin pysäytettyä Orimattilan puolella, jossa yksi poliisipartio odotti autoa piikkimaton kanssa.

2000-luvulla syntynyt autoilija puhalsi törkeän rattijuopumuksen ylittävät lukemat ja huumepikatesti antoi positiivisen tuloksen. Lisäksi auto osoittautui katsastamattomaksi, se oli poistettu liikennekäytöstä eikä kuljettajalla ollut voimassa olevaa ajokorttia.

Mies toimitettiin verikokeeseen ja lopulta Lahden poliisiasemalla kuulusteltavaksi.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei koske pelkästään lapsiperheitä. Yhä useampi työntekijä on vastuussa toisella paikkakunnalla, joskus satojen kilometrien päässä asuvasta läheisestään. Useimmiten kyse on iäkkäästä äidistä tai isästä.

Hankepäällikkö Anna Kokko Väestöliitosta uskoo, että erilaiset ratkaisut näiden työntekijöiden elämäntilanteen helpottamiseksi
tulevat yleistymään työpaikoilla. Niille on jatkossa yhä enemmän tarvetta.

– Yksi hyvin käytännöllinen ratkaisu voi olla sellainen, että tekee osan työstään etätyönä ja matkustaa toiselle paikkakunnalle, esimerkiksi loppuviikosta, on siellä viikonlopun yli ja tekee vielä maanantainkin etätyötä. Samalla voi jouhevasti huolehtia ikääntyvän omaisen tilanteesta, asioiden hoitamisesta ja olla siellä läsnä.

Vanhusten ystäväpalvelu henkilöstöetuna

Tällaista etätyömahdollisuutta tarjoaa muun muassa tietoliikenneyhtiö DNA. Yhtiö kokeilee parhaillaan myös aivan uutta etua eli iäkkään omaisen ystäväpalvelua, josta se maksaa kaksi kolmasosaa ja työntekijä loput.

Ystäväpalvelu käy kerran viikossa omaisen luona ja raportoi tilaajalle, miten läheisellä menee. Parin tunnin käynnin aikana ystäväpalvelun työntekijän kanssa voi esimerkiksi kahvitella, laittaa ruokaa tai käydä kävelyllä.

– Halusimme omalta osaltamme auttaa meidän ihmisiä keksimällä jonkun uuden keinon, jolla pystymme sitä arkea tukemaan. Tämä perheystävällisyyden käsite, me ei haluta, että se on suunnattu pelkästään lapsiperheille vaan koko henkilöstölle, DNA:n henkilöstöjohtaja Marko Rissanen sanoo.

– Eräs kokeilussa oleva työntekijä kertoi palautteessaan, miten rauhallinen olo hänelle tuli, kun kuuli ystäväpalvelusta läheisellä olevan kaikki hyvin.

Idea ystäväpalveluyrityksen käyttöön tuli henkilöstöltä, kun DNA oli mukana Väestöliiton vetämässä Perheystävällinen työpaikka -ohjelmassa. Jos työntekijät ovat kokeiluun tyytyväisiä, edusta tulee pysyvä.

Etäomaishoitajat tarvitsevat tukea työpaikalla

Väestöliiton Anna Kokko toivoo jokaisen yrityksen ja muun organisaation kehittävän omia ideoitaan aktiivisesti työelämässä olevien etäomaishoitajien tukemiseksi.

– Miten juuri tässä yrityksessä voidaan tukea työssä jaksamista ja työhyvinvointia, vaikka työntekijä olisi vastuussa kaukana asuvasta läheisestä? Siitä tämä DNA:n kehittämä ratkaisu on oivallinen esimerkki. En muista kuulleeni vastaavasta hankkeesta aiemmin. Jonkin verran on yrityksissä ollut etäomaishoitoon liittyvää joustoa.

Väestöliitossa uskotaan, että iäkkäistä omaisista etänä huolehtivien työntekijöiden jaksamiseen ja hyvinvointiin ollaan heräämässä, vaikka kovinkaan moni yritys tai muu organisaatio ei ole vielä lähtenyt tätä ongelmaa ratkomaan.

Yhtä raskasta kuin pikkulasten hoitaminen

Yritykset ovat perinteisesti tarjonneet henkilöstöetuja lapsiperheellisille.

Kuitenkin etänä omaisiaan hoitaville sekä yhteiskunnan että työnantajien tarjoamilla eduilla on aivan yhtä paljon tarvetta. Väestön ikääntyessä avun tarve vain kasvaa.

– Meillä on yhä enemmän niitä ihmisiä, jotka ovat itse ikääntyviä työntekijöitä, ja heillä on sitten ikääntyviä omaisia. Nykyisin moni myös perustaa perheen myöhemmin kuin aiemmin. Nelikymppisellä saattaa siis olla sekä ikääntyviä omaisia että pieniä lapsia hoidettavana, Kokko muistuttaa.

Areksen elämän alku Petroskoissa ei ollut häävi.

Pentu löytyi metsästä. Se oli sidottu narulla puuhun kiinni ja jätetty odottelemaan talven tuloa.

Adoptoin mustan koiranpennun suomalais-venäläisen yhdistyksen, Kodittomien eläinten SOS ry:n kautta. Pentu tuli luoksemme Hattulaan arviolta nelikuukautisena.

Kaikki meni hyvin. Musta nuorukainen osoittautui sisäsiistiksi, terveeksi, mukavaksi sekä – kuten tiedossakin oli – ilmeisen sekarotuiseksi.

Uteliaisuus herää

Pikkuhiljaa aloin miettiä, mitä kaikkia rotuja Areksessa mahtoikaan olla. Kiiltävän mustan turkin läpi paistoi takapuolen päältä vähän ruskeaa. Pystyt korvat, selän päälle kiertyvä häntä. Saksanpaimenkoiraa, karjalankarhukoiraa, labradorinnoutajaa?

Ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia selvittämään omaa perimäänsä geenitutkimuksilla.

– Sama kiinnostus liittyy kyllä koiriinkin. Ihmiset haluavat saada lisätietoa oman koiransa perimästä, kertoo Jonas Donner Genoscoper Laboratories -yrityksestä, joka tekee eläinten DNA-tutkimusta ja -analysointia.

Tieto roduista antaa myös sekarotuisten koirien osalta tietoa siitä, kantaako koira ehkä jotain alkuperärodulle ominaista sairautta. Se auttaa myös ymmärtämään käyttäytymistä ja voi auttaa koulutus-, ruokinta- ja hoitokysymyksissä.

Testien hinnat pyörivät sadan euron paikkeilla. Päätin testata Petroskoin tulokkaan perimän.

Paljon testejä ja niiden tarjoajia

Suomi on koirien geenitutkimuksen edelläkävijöitä. Donner kertoo, että Helsingin yliopiston tutkimusryhmä on maailman ehdottomia huippuja koiragenetiikassa.

– Se ruokkii myös DNA-tutkimuksia tekeviä yrityksiä. Yritysten ja yliopiston välillä on meillä tiivistä tutkimusyhteistyötä.

Geenitestejä tekevät kasvattajat, koirien omistajat ja eläinlääkärit eri syistä. Suomen Kennelliitossa on laskettu, että koirille on virallisessa käytössä jo kolmisenkymmentä erilaista geenitestiä.

Jonas Donner kertoo, että geenitesti voi tarkoittaa tänä päivänä monia asioita.

– Se voi kertoa perinnöllisistä sairausalttiuksista, koiran ulkonäöstä ja esimerkiksi sen, miksi koira on lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen. DNA-testiä voidaan hyödyntää isyystestissä, sukutaulujen varmentamisessa. Toki se kertoo myös rotutaustasta.

Rotujärjestöt antavat nykyisin suosituksia siihen, mitä testejä erirotuisilta koirilta jalostusta ajatellen olisi hyvä ottaa. Nykyisin esimerkiksi geenitestataan lähes kaikki jalostukseen käytettävä labradorinnoutajat.

Jalostukseen tulevilta labradorinnoutajilta suositellaan testattavaksi kuusi mahdollista perinnöllistä sairautta.

Labradorinnoutajien jalostustoimikunnan puheenjohtaja Päivi Hoffren kertoo, että rotujärjestöllä on kattava julkinen tietokanta, jossa on noin 3600 suomalaisen labradorin testitulosta.

– Rotujärjestömme kannustaa testaamaan jalostukseen käytettävät koirat ja maksaa jalostajille kannustusrahaa näiden testien teettämisestä, Hoffren kertoo.

Esimerkiksi perinnöllinen sokeuteen johtava verkkokalvon surkastuma on geenitestien avulla saatu kitkettyä rodusta lähes kokonaan pois.

Hoffren löytää testikirjosta myös kritisoitavaa. Labradoreille on hänen mukaansa kehitetty myös useita muita geenitestejä sairauksiin, joiden esiintyminen rodussa on minimaalista, jopa olematonta.

– Geenitestaus on laboratorioille suuri tulonlähde ja koska labradorinnoutaja on paitsi Suomen myös maailman yleisin koirarotu, sille on kehitetty geenitestejä ties mitä vastaan - vaikkei käytännössä tarvetta edes olisi.

Käytännön tarvetta ei ollut minullakaan.

Oli vain uteliaisuus. Halusin tietää, mitä kaikkia rotuja rescue-koirassani oli.

Saksanpaimenkoiraa ja dalmatialaista?

Lähdin etsimään palveluntarjoajaa netistä. Siellä odotti sekavan tuntuinen viidakko.

Päädyin tilaamaan testin EasyDNA-nimiselta palveluntarjoajalta. Se on kansainvälinen yritys, jonka pääkonttorit sijaitsevat Yhdysvalloissa ja Englannissa. Suomen tytäryhtiö sijaitsee Lahdessa.

Yhtiö on laajentunut DNA-testaamaan ihmisten lisäksi myös eläimiä, koirien lisäksi myös hevosia.

Tilaus tehtiin netissä ja maksettiin luottokortilla saman tien. Sain viikon sisällä testipakkauksen, joka sisälsi kaikki näytteen ottamiseen tarvittavat välineet ja palautuskuoren.

Testinäytteen voi ottaa koiralta itsekin, mutta jos haluaa, että testi on virallinen – esimerkiksi jalostusta tai muuta vastaavaa tarkoitusta varten – testin tekee eläinlääkäri.

Kävin Pälkäneellä omien koirieni eläinlääkärillä, joka otti testinäytteet ja täytti pakkauksen mukana tulleen kaavakkeen. Sitten pakkaus postiin ja kohti Englannissa sijaitsevaa laboratoriota.

Tulokset tulisivat nettisivuille, jonne olin tilauksen yhteydessä saanut tunnukset.

Ratkaisuni osoittautui hieman hätäiseksi.

Kävi nimittäin ilmi, tässä nimenomaisessa testissä rodut, johon koiran perimää verrataan tulevat tietokannasta, joka on kerätty pääosin Pohjois-Amerikasta olevista koiraroduista.

Mikäli koiran historia on – kuten Ares-koirani tapauksessa – Venäjältä, tulokset eivät välttämättä olisi tarkkoja.

Tulos tuli, eikä se vakuuttanutkaan. 75-100 prosenttia saksanpaimenkoiraa ja 10-20 prosenttia dalmatialaista. Se ei tuntunut Areksen tapauksessa oikealta.

Uusi yritys

Ares kasvoi ja kehittyi, osoittautui hyvin ihmisrakkaaksi ja ystävystyi toisen koiramme, valkoinenpaimenkoira Heran kanssa.

Uteliaisuus Areksen roduista ei jättänyt minua rauhaan.

Tällä kertaa maltoin seuloa palveluntarjoajia rauhassa ja päädyin Wisdom Health-nimiseen yritykseen.

– Suomessa on vain muutamia yrityksiä, jotka tekevät DNA-testejä itse. Sitten on monia sellaisia, jotka käyttävät erilaisia partnereita DNA-testien tekemiseen, kertoo Jonas Donner.

Genoscoper Laboratories on pieni suomalainen huippulaboratorio, jossa työskentelee vain kymmenen ihmistä. Koiragenetiikan kansainvälinen markkinajohtaja Mars Petcare osti sen muutama vuosi sitten.

Sittemmin Mars Petcaren nimi muuttui. Nyt se on Wisdom Health. Osana sitä suomalainen Genoscoper Laboratories keskittyy enemmän terveys- ja ulkomuototesteihin.

Wisdom Healthilla on maailman laajin rotutietokanta ja valmius tutkia yli 250 rotua.

Ehkä se löytäisi myös Areksen rodut.

Tieto Areksen perimästä löytyy

Joten seuraavaksi vuorossa oli uusi testi ja tulosten odottelu.

Wisdom Health löysi Areksesta kolmea rotua puhtaana.

Yksi Areksen isovanhemmista on ollut puhdasrotuinen saksanpaimenkoira. Perimästä löytyi puhtaana myös suursnautseria ja laikaa.

Tämän hetken teknologialla päästään selvissä rotuselvityksissä kolme sukupolvea taaksepäin. Siitä taaksepäin tekniikka pystyy tunnistamaan koirarotuja vain roturyhmien tarkkuudella.

Puolet Areksen perimästä oli tällaista.

Kun mennään kauemmaksi sukupuussa, rescue-koiramme perimästä löytyi esivanhempia myös pinserien, metsästyskoirien ja niin sanottujen alkukantaisten rotujen ryhmistä. Todennäköisimpinä esimerkkeinä oli tuloksissa nostettu esiin kääpiöpinseri, cockerspanieli ja basenji.

Moninainen voi siis olla rescue-koiran perimä.

Suurin arvoitus toistaiseksi selvittämättä

Moderneja koirarotuja on yli 300. DNA-testit ovat antaneet paljon uutta tietoa roduista ja niiden keskinäisistä sukulaisuussuhteista.

Sitä tärkeintä tuskin laboratoriotestein pystytään tutkimaan. On nimittäin edelleen arvoitus, miksi koirat jo kymmenien tuhansien vuosien ajan ovat olleet ihmisen parhaita ystäviä.

Lue myös:

Koiria geenitestataan ahkerasti – Kasvattaja: Testit auttavat välttämään vakavia sairauksia

Koiran alkuperä on Euroopassa ja Aasiassa – miten se kesytettiin, on vielä selvittämättä

Kodittomien eläinten SOS ry:n sivut Facebookissa

Uudet kansanedustajat: Esiintyminen medialle kärjistää salikeskusteluja

Eduskunnan kevätistuntokausi on käynnistynyt alkuhallituskauden rajun kuohunnan jälkimainingeissa. Yle kysyi seitsemältä uudelta kansanedustajalta, mitä he ovat ehtineet uudesta työstään oppia. Ainakin sen, että täysistunnot ovat osittain teatteria näkyvyyden vuoksi.

Väestöliitto toivoo etuja työntekijöille, joilla on kaukana asuva iäkäs omainen

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei koske pelkästään lapsiperheitä. Yhä useampi työntekijä kantaa vastuuta jopa satojen kilometrien päässä asuvasta iäkkäästä läheisestä.

Thaimaan joukkoampuja tapettiin – ehti surmata 27 ja haavoittaa kymmeniä

Thaimaan turvallisuusjoukot ovat ampuneet sotilaan, joka oli ehtinyt sitä ennen surmata ja haavoittaa kymmeniä ihmisiä. Lisäksi ampuja piti panttivankinaan useita ihmisiä paikallisessa ostoskeskuksessa. Armeijan sotilas ampui useita ihmisiä Nakhon Ratchasiman kaupungissa lauantain ja sunnuntain aikana.

Australiaan saapuneet rankkasateet ovat sekä kirous että pelastus – Maastopalot sammuivat, mutta tulvat tulivat tilalle

Kun Australia paloi, monet toivoivat sateita. Nyt sateet ovat saapuneet, ja Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa on saatu parissa vuorokaudessa yli 300 millimetriä vettä. Sateet ovat sammuttaneet lopullisesti mm. Sydneyn eteläpuolella pari kuukautta raivonneen laajan maastopalon. Vedentulo on saanut kuitenkin aikaan vaarallisia tulvia ja maanvyörymiä.

Virossa kiistellään eläkeuudistuksesta, joka olisi idealtaan mullistava

Viron hallitus suunnittelee mullistavansa maan eläkejärjestelmän. Uudistuksen myötä virolaiset voisivat halutessaan nostaa osan työeläkkeestään pois valtion eläkejärjestelmästä kertaheitolla – ja käyttää rahat haluamallaan tavalla. Taloustieteilijöitä huolestuttaa, että noin viidennes virolaisista kuluttaisi työeläkkeensä saman tien, ja sen jälkeen he olisivat kansaneläkkeen varassa.

Ville Haapasalo joutuu Suomessa salakuvattavaksi – Venäjällä hän on niin suuri tähti, ettei sitä tohdita tehdä

Kun klovni laittaa itselleen punaisen nenän, Ville Haapasalo pukee aina päähänsä mustan villapipon. Se on osa hänen itselleen suunittelemaa imagoa, helposti lähestyttävää kansanmiestä. Näyttelijä ja tv-persoona on superjulkkis, joka sietää selkään taputtelijoita, mutta ei salakuvaajia.

Tuuli yltyy jopa myrskylukemiin

Lounaistuuli kovenee tänään ja yltyy maanantain vastaisena yönä jopa myrskylukemiin. Paikoin tuuli voi puuskissa yltyä myös Etelä- ja Keski-Suomen maa-alueilla myrskylukemiin. Samalla meille leviää lauhaa ilmaa. Aivan pohjoisimmassa osassa Lappi voi sataa lunta, muualla Lapissa jäätävää tihkua ja etelässä tavallista tihkua.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Vuoden yhtyeenä palkittiin JVG. Myös Vuoden pop-albumi -Emma meni JVG:lle Rata / Raitti -albumista. Lisäksi yhtye nappasi Ikuinen vappu -kappaleestaan Vuoden biisi - ja Vuoden striimatuin kotimainen biisi - Emman. Kaksikko myös esitti laulun livenä gaalassa.

Ylen tämänpäiväisessä haastattelussa yhtyeen jäsenet Jare ja VilleGalle totesivat JVG:n lähes koko viime vuosikymmenen kestäneen suosion perustuvan siihen, että asioita on tehty omaehtoisesti ja positiivisuuden kautta.

Vuoden albumi -Emman sai Chisu Momentum 123 -albumillaan.

Noora Louhimon luotsaama Battle Beast on saanut Vuoden metalli -Emman albumistaan No More Hollywood Endings. Louhimon mukaan palkinto on yhtyeelle suuri kunnia. Vuoden rap / R&B -albumiksi on valittu Gettomasan Diplomaatti.

Paljon huomiota ja suitsutusta saanut liberialaissyntyinen Jesse Markin sai Vuoden tulokas -Emman.

Vuoden tuottaja -Emman voitti Eppu Kosonen, joka on tuottanut muun muassa Samuli Putron ja Laura Närhen albumeita. Kiitospuheessaan Kosonen totesi, että tuottaja on juuri niin hyvä kuin artistit, joiden kanssa hän työskentelee.

Pauli Hanhiniemi, Pave Maijanen ja Seppo Matintalo on palkittu Erikois-Emmoilla.

Vuoden miessolistiksi valittu Lauri Tähkä sai myös Iskelmä-Emman albumillaan Meidän tulevat päivät. Kyseisen kategorian Emman julkisti Katri Helena. Yleisöäänestyksessä Tähkä valittiin vuoden artistiksi.

Vuoden naissolistiksi valittiin Ellinoora. Hän omisti palkinnon "kaikille upeille naisille, jotka tekevät musiikkia".

Kultaisen Emman on saanut levy-yhtiö BMG Finlandin perustaja Maija Kuusi. Aiemmin Kultainen Emma on jaettu muun muassa Otto Donnerille ja Epe Heleniukselle.

Myös Billie Eilish sai Emman

Viime vuoden kovimmasta live-esiintymisestä palkittiin Vesala.

Vuoden rock -Emman voittaja on Apulanta ja Vienti-Emman vei Sunrise Avenue. Etno-Emman sai Pauanne.

Eriikka Maalismaan ja Emil Holmströmin Schumann the Violin Sonatas palkittiin parhaana klassisen musiikkin albumina.

Viime vuoden myydyimmästä albumista Emman sai Billie Eilishin When We All Fall Asleep, Where Do We Go?

Jazz -Emman voittaja tänä vuonna on Alexi Tuomarila Trio. Palkinto tuli Sphere-albumista.

Vuoden lastenmusiikki -Emman voittaja on Robin Hund & Hans glada orkester. Musiikkivideo-Emma meni Pariisin kevät -yhtyeen Onks se rakkautta -videolle, jonka on ohjannut Juho Lähdesmäki.

Gaalan televisioitu osuus alkoi Nelosella klo 20. Lähetys lähti käyntiin Antti Tuiskun sinisissä sävyissä kylpeneellä suureellisella showlla. Tuisku esitti Kerran vuodes kirkkoon -laulun tuoreelta albumiltaan.

Punaisella matolla nähtiin värikkäitä ilmestyksiä

Emma-gaala alkoi klo 18 ja sitä ennen artistit kävivät median kuvattavana ja haastateltavina punaisella matolla.

Emma-gaalan kaikki voittajat:

Vuoden yhtye: JVG

Vuoden naissolisti: Ellinoora

Vuoden miessolisti: Lauri Tähkä

Vuoden tulokas: Jesse Markin – Folk

Vuoden pop-albumi: JVG – Rata / Raitti

Vuoden rock-albumi: Apulanta – Make Nu Metal Great Again

Vuoden metalli-albumi: Battle Beast – No More Hollywood Endings

Vuoden rap / R&B -albumi: Gettomasa: Diplomaatti

Vuoden elektroninen musiikki -albumi: Yotto – Is This Trance, I / Y (Lane 8), Nova

Vuoden jazz-albumi: Alexi Tuomarila Trio – Sphere

Vuoden iskelmä-albumi: Lauri Tähkä – Meidän tulevat päivät

Vuoden klassinen musiikki-albumi: Eriikka Maalismaa ja Emil Holmström – Schumann the Violin Sonatas

Vuoden etno-albumi: Pauanne – Pauanne

Vuoden lastenmusiikki-albumi: Robin Hund & Hans glada orkester – Ett album för äldre barn

Kriitikoiden valinta: Jesse Markin – Folk

Vuoden musiikkivideo: Pariisin kevät – Onks se rakkautta

Vuoden live: Vesala

Vuoden tuottaja: Eppu Kosonen

Vuoden biisi: JVG – Ikuinen vappu

Vuoden albumi: Chisu – Momentum 123

Yleisöäänestys / Vuoden artisti: Lauri Tähkä

Vuoden myydyin albumi: Billie Eilish – When we fall asleep, where do we go?

Vuoden striimatuin kotimainen biisi: JVG – Ikuinen vappu

Erikois-Emma: Pauli Hanhiniemi, Pave Maijanen, Seppo Matintalo

Kultainen Emma: Maija Kuusi

Vienti-Emma: Sunrise Avenue

Lue myös: JVG kahmi eniten Emma-ehdokkuuksia – "Ollaan sporttijäbiä ja halutaan aina saada kauden päätteeksi mitalit kaulaan"

Lounaishämäläisessä Portaan kylässä elettiin helmikuun alkua vuonna 1940. Oli pakkasyö, ja kuu heitti säteitään hangille. Talot olivat pimeinä, ikkunoissa pimennysverhot.

Mikko Meri oli 11-vuotias poika. Hän katseli kotoväen kanssa ikkunasta, kun parvi venäläisten pommikoneita lähestyi kylää. Utelias poika näki, kun pommeja putosi lähipellolle.

– Katselimme ikkunasta ulos kun oli kovin paljon koneita ilmassa. Koneita oli varmaan pari sataa kuuden, seitsemän kilometrin päässä. Oli kova pakkanen ja paljon lunta, ja sitten ilmassa vilahti jotakin ja jysähti kolme kertaa. Pommit putosivat puolentoista kilometrin päähän, kertoo Mikko Meri.

Pelko Portaassa oli kova ja väki ihmetteli, miksi Porrasta pommitettiin. Tunnelma oli ahdistava. Miehet olivat rintamalla. Joka talosta ja joka suvusta oli kaatunut miehiä. Kylässä oli naisia, lapsia ja vanhuksia.

– Jälkeenpäin kuulin, että kaksi suomalaista hävittäjää olisi ollut hätyyttelemässä venäläisiä pommikoneita. Pommeja tuli alas neljä, kolme niistä räjähti ja yksi jäi suutariksi.

Pieni Mikko hiihti pommituspaikalle aamulla. Pellolle oli kuitenkin vedetty nauha parinkymmenen metrin päähän pommien paikasta eikä poika päässyt lähemmäs tapahtumapaikkaa. Pellolla miehet nostivat räjähtämättömän suutarin rekeen. Mikko Meri kertoo, että pellolle tuli tapahtunutta katsomaan paljonkin kansaa.

Portaassa oli viiden tien risteys

Porras ei vuonna 1940 ollut aivan tavallinen hiljainen maalaiskylä. Se oli viiden maantien risteyspaikka, jonka kautta kulki paljon linja-autoja esimerkiksi Helsingistä Poriin ja Lahdesta Turkuun. Portaan halki oli vedetty myös "Rautarouva", eteläisen Suomen merkittävin sähkönsiirtolinja, joka siirsi sähköä Turkuun ja Helsinkiin.

Portaalaiset puhuivat pommituksista paljon. Olo oli outo. Kylällä mietittiin, olisiko pommituksiin ollut syynä esimerkiksi juuri sähkönsiirtolinja.

– Ei sitä tiedä, miksi pommit Portaaseen pudotettiin, sanoo Mikko Meri.

Portaalainen Martti Pura epäilee, että kylän pommitukset liittyivät isompaan asiaan. Hän epäilee, että pommeja oli venäläisiltä jäänyt varsinaisista kohteista ja niistä piti päästä eroon.

– Jos minä olisin halunnut maantieliikennettä häiritä, niin olisin kyllä tuon tien katkaissut, tuumii Martti Pura.

Porras saattoi olla varakohde

Eversti evp Erkki Kauppinen on miettinyt Portaan pommitusta paljon. Hän on sitä mieltä, että ehkä Porras oli venäläisille jonkinlainen varakohde.

– Kyllähän lentäjillä kartat oli ja kyllähän ne näkivät tienristeyksen ja ymmärsivät, että siinä on tärkeä liikenteellinen paikka. Ei siinä paljoa mielikuvitusta tarvittu, että huomasivat, että tähän ne voisi pudottaa, kun pommeista kerran piti päästä eroon.

Pommikuorman kanssa ei voinut laskeutua takaisin kentälle.

– Se on niin vaarallinen yhdistelmä, että siinä miehistö pääsee helposti hengestään. Ne pudotettiin sitten, jos ei muuta, niin tulokentän lähelle, sanoo Erkki Kauppinen.

80 vuotta sitten Portaan pommitusten aikaan rintamalla oli vastikään käynnistynyt Summan taistelu. Kymmenisen päivää sen jälkeen Summa murtui. Helmikuun toisen päivän tietämillä Manner-Suomessa venäläiset pommittivat rajusti länsirannikkoa. Venäläisiä pommikoneita lensikin taajaan rannikon satamiin.

Portaassa tarinat kylän pommituksista ovat eläneet sukupolvien ajan. Nyt, 80 vuotta myöhemmin, kyläläiset pystyttivät Hämeen härkätien varteen pommituksen muistokiven, jotta myös tulevaisuudessa kyläläiset muistaisivat sodan tapahtumia ja ymmärtäisivät paikallisen historian merkitystä.

SAWRÉ MUYBU Kun sademetsän aamusumu hälvenee, mundurukut valmistautuvat lähtemään tiedusteluretkelle.

Mundurukut ovat Amazonin sademetsän sydämessä Brasiliassa asuva alkuperäiskansa, jonka metsiä laittomat hakkuut verottavat.

Viime kesänä mundurukut huomasivat, että puunkaatajat olivat vieneet sademetsän arvokkaimmat puut tuhansien hehtaarien alueelta. Silloin mundurukujen soturit karkottivat metsurit. Nyt on tarkoitus selvittää, ovatko puunhakkaajat palanneet.

Tiedustelijoiden tärkein ase on drooni, jota käyttää nuori perheenäiti Aldira Akai.

Akai haluaisi, että hänen kolme lastaan voisivat jatkaa heimon ikiaikaista elämäntapaa sademetsän keskellä. Se jää haaveeksi, jos metsurit ja kullankaivajat saavat vapaasti tuhota sademetsää.

– Olemme kärsineet paljon. Meidän maillemme tunkeudutaan jatkuvasti, Akai kertoo.

Nyt Akai haluaa näyttää maailmalle, mitä Amazonin sademetsässä on tapahtumassa. Siksi hän aikoo kuvata hakkuita ylhäältä päin.

Samasta syystä mundurukut ottivat mukaansa myös toimittajan ja tutkijan. Pääsin tiedustelumatkalle yhdessä Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen apulaisprofessorin Markus Krögerin kanssa.

Matkamme vei mundurukujen Sawré Muybu -kylästä Amazonin luonnonvaroista käytävän taistelun eturintamalle, 40 kilometrin ja parin tunnin venematkan päähän.

Kävelemme polkua alas kylän venevalkamaan. Kohti Amazonia virtaava jättimäinen Tapajós-joki on tällä kohtaa kaksi kilometriä leveä.

Toistaiseksi Tapajós virtaa vapaana. Brasilian hallitukselle joki merkitsee hukkaan valuvaa energiaa, mutta mundurukuille se on elämän lähde ja ylläpitäjä.

Rannassa odottaa solakka, kanootin muotoinen alumiinivene. Sille antaa vauhtia 40-hevosvoimainen moottori.

Tiedustelumatkaa johtaa Aldira Akain appi, kylän päällikkö Juarez Saw.

Aseistetut soturit jätetään tällä kertaa kotikylään. Päällikkö ei halua kärhämää puunhakkaajien kanssa.

Sen sijaan päällikkö ottaa mukaan äitinsä ja yhden lapsenlapsistaan.

Aivan kuin veneellinen mundurukuja olisi lähdössä eväsretkelle. Näin ryhmä ei herätä aggressioita heimon vihollisissa.

Riskejä ei oteta, sillä Amazon on Brasilian villiä länttä. Sademetsiä eivät valvo viranomaiset, vaan ne, jotka ovat parhaiten aseistettuja. Tunkeilijoiden liipasinherkkyys johtaa usein rikoksiin, joista harvoin rangaistaan.

Käännymme Tapajósilta ylävirtaan pienemmälle Jamanxim-joelle. Sadekausi on alkanut ja vesi on korkealla. Karikoitten ohi on helppo luovia.

Matkan vaarat liittyvät aivan muuhun – siihen, ketä sademetsässä tulee vastaan.

Matkaa edeltävänä päivänä Akai valmisti perheelleen lounaan kuten muinakin päivinä: itse teurastettua kanaa ja oman puutarhan vihanneksia.

Perinteisesti pöydässä on ollut riistaa, mutta Akain mukaan metsästäjien saaliit ovat huvenneet. Eläimet ovat kaikonneet laittomien metsänhakkuiden tieltä.

Vieressä virtaavan Tapajós-joen tila ei sekään ole häävi. Joen kaloissa on luvattoman kullankaivuun takia yhä enemmän elohopeaa. Sitä kertyy myös ihmisiin.

Mundurukujen ongelmilla on yksi yhteinen syy, josta he käyttävät termiä pariwat. Se tarkoittaa muita ihmisiä, heimon ulkopuolisia, valkonaamoja – ja vihollisia.

Tukalinta heille on kuitenkin se, että osa heimon jäsenistä on nykyisin riistämässä luonnonvaroja yhdessä pariwatien kanssa.

Ajamme yhä kauemmas ylävirtaan Jamanxim-jokea pitkin. Pian kyläpäällikkö osoittaa varoituskylttiä joen varressa. Sen on tarkoitus pelotella tunkeilijat tiehensä.

Kyltin kuvassa mies pitää keihään nokassa irtileikattua ja kuivunutta päätä. Se viittaa suoraan mundurukujen sotaisaan historiaan.

Mundurukut tunnetaan taistelijoina, jotka pitivät satoja vuosia sitten kauhun vallassa myös muita alkuperäiskansoja. Portugalilaisten miehittäjien oli vaikea alistaa heitä.

Brasilian viranomaiset ovat jo kertaalleen kartoittaneet mundurukujen maat, mutta niitä ei ole virallisesti vahvistettu heidän alueekseen. Odotukseen kyllästynyt heimo raivasi ja merkitsi alueensa rajat sademetsään itse, Greenpeace-järjestön tukemana.

Mundurukujen mielestä valtio vitkastelee heidän maanomistustensa vahvistamisessa, jotta se voisi runnoa läpi patohankkeita ja muita kehityssuunnitelmia.

Mundurukut kutsuvat suojelualuettaan nimellä Daje Kapap Eipi. Sen koko on lähes 1 800 neliökilometriä, hiukan Ahvenanmaata suurempi. Alueella asuu noin 1 780 mundurukua 15 eri kylässä.

Yhteensä mundurukuja on lähes 14 000, ja he ovat asuneet nykyisillä asuinsijoillaan satoja vuosia. Siksi he korostavat olevansa alkuperäiskansa. Brasiliassa monet alkuperäiskansat puhuvat itsestään myös intiaaneina.

Juuri nyt mundurukut ovat pahoissa riidoissa, eivät pelkästään valkoisten tunkeilijoiden kanssa, vaan myös keskenään.

Samat sisäiset kiistat repivät useita muita Brasilian alkuperäiskansoista, joita on noin 300.

Riidat kärjistyivät, kun “tropiikin Trump” -lempinimellä tunnettu oikeistopopulistinen Jair Bolsonaro nousi Brasilian presidentiksi vuoden 2019 alussa.

Bolsonaro on julistanut, ettei alkuperäiskansoille anneta enää uutta maata, koska miljoonalle alkuperäiskansoihin kuuluvalle on jo varattu 14 prosenttia Brasilian pinta-alasta.

Bolsonaron mielestä kansalaisjärjestöt haluaisivat pitää alkuperäiskansat “luolamiehinä”. Presidentti puolestaan haluaisi alkuperäiskansat mukaan hyödyntämään luonnonvaroja: kaivamaan kultaa, kaatamaan puita ja kasvattamaan maillaan soijaa.

Helmikuun alussa Bolsonaro antoi maan parlamentille lakiesityksen, jonka myötä vesivoimalaitokset ja kaupallinen kaivostoiminta alkuperäiskansojen mailla sallittaisiin. Laki veisi alkuperäiskansoilta veto-oikeuden torpata kehityshankkeita, jotka parlamentti olisi hyväksynyt.

Päällikkö Juarez Saw’n mielestä presidentin suunnitelmat merkitsisivät sademetsien tuhoutumista ja sen myötä alkuperäiskansojen perinteisen elämäntavan loppua.

Osa intiaaneista on kuitenkin tarttunut presidentin täkyyn. Ennen lähtöämme mundurukujen alueella Sawré Muybun kylässä kerrottiin, että naapurikylän mundurukupäällikkö on lähtenyt metsänkaatajien kelkkaan.

Hänen kerrottiin saaneen metsureilta rahaa siitä hyvästä, että oli antanut luvan hakkuille intiaanien mailla. Sawré Muybun kyläläisten mielestä naapuri oli lahjottu.

Aldira Akain mielestä se on erittäin surullista.

– Sukulaisemme ovat menettäneet omantuntonsa. He haluavat mennä mukaan pariwatien bisnekseen, Aldira Akai sanoi.

Akain mielestä naapurikylän päällikön pitäisi ajatella tulevia sukupolvia.

Jatkamme matkaa ylävirtaan. Näemme joella jatkuvasti ihmisiä, jotka käyttävät luvatta hyväkseen intiaanien luonnonvaroja.

Meitä vastaan alavirtaan valuu kaksi pitkää venettä. Ne ohittavat meidät aivan vierestä. Päällikkö Juarez Saw ei tervehdi vastaantulijoita.

– Nämä palmunytimen kerääjät eivät kunnioita mitään. He poimivat meidän alueeltamme valtavan määrän palmunydintä, Saw sanoo.

Myös mundurukut hyödyntävät assaipalmuja keräämällä niiden hedelmiä, jotka Suomessa tunnetaan acai-marjoina. Pelkkien hedelmien kerääminen ei pysäytä verson kasvua, toisin kuin ytimen poistaminen puusta.

Vakavampaa tuhoa aiheuttavat kullankaivajat. Matkalla ylävirtaan ohitamme kaukaa useita kullankaivajien lauttoja. Heitä Saw ei uskalla lähestyä veneellään.

Merkitsen jokaisen kullankaivuupaikan sijainnin kännykkäni karttaohjelmaan. Matkapuhelinverkkoa täällä ei ole, mutta GPS toimii.

40 kilometrin venematkalla löytyy kaikkiaan 12 toimivaa tai hylättyä kaivantoa.

Myöhemmin näytän karttaani Brasilian ympäristönsuojeluviranomaisille. Minulle kerrotaan, että kaikki kaivaukset tällä joella ovat luvattomia.

Viranomaisilla ei kuitenkaan ole resursseja valvoa sademetsän keskellä rehottavia laittomuuksia. Presidentti Bolsonaron kaudella budjettia ja virkoja on vähennetty entisestään. Presidentti päinvastoin rohkaisee brasilialaisia hyödyntämään neitseellisen viidakon luonnonvaroja.

Nekin harvat, jotka tarkastusiskuissa jäävät kiinni, välttyvät useimmiten rangaistuksilta.

Lähestymme määränpäätä ja hidastamme vauhtia. Päällikkö Juarez Saw tarkkailee silmä kovana Jamanxim-joen rantoja pienen luodon suojasta.

Tämä on se paikka, jonka kautta metsänkaatajat ovat aiemmin kuljettaneet saaliinsa pois. Saw yrittää selvittää, onko paikalla enää ketään.

Joen itärannalla näemme vanhan ruostuneen proomun, jolla puuta rahdattiin viime kesänä Jamanxim-joen yli. Se on ainoa konkreettinen merkki puunkaatajien kalustosta.

Kun mundurukut kävivät täällä viimeksi heinäkuussa, he polttivat proomun, mutta se näyttää edelleen käyttökelpoiselta.

Missään ei näy liikettä. Rantaudumme joen länsirannalle. Virta on tällä kohtaa vuolas, ja päällikkö sitoo veneen rantapuuhun.

Rannan metsä on tuhottu. Suuret ja arvokkaat rungot on viety, ja aurinko pääsee korventamaan punaista savimaata.

On aika selvittää, mitä alueella on tapahtunut mundurukujen viimekesäisen käynnin jälkeen. Aldira Akai kaivaa kuvauskopterinsa esiin ja lähettää sen tähystyslennolle.

Rannan tuntumassa oleva raiskio on pieni. Tässäkö ne paljon puhutut hakkuut sitten olivat?

Mundurukujen mukaan paljon kauempana metsän siimeksessä puita on kuitenkin hakattu niin ovelasti, että hakkuut eivät hevin paljastu edes satelliittikuvissa.

Myös Greenpeacen mukaan metsäkoneet ovat mellastaneet tuhansien hehtaarien alueilla. Vain arvokkaimmat ipe-puut on kaadettu. Siksi metsä näyttää ilmasta käsin lähes koskemattomalta.

Ipe tunnetaan erittäin kovana ja säänkestävänä puulajina. Siitä valmistetaan muun muassa terassilautoja, myös Suomen ja muun Euroopan markkinoille. Brasiliassa ei aina ole varmaa, että vientiin päätyvä sahatavara on laillisesti kaadetuista puista.

Sademetsä on monille Brasilian alkuperäiskansoille pyhä. Mundurukut uskovat, että aikojen alussa heidän jumalansa Karosakaybu loi mundurukut, ja muutti osan ihmisistä myöhemmin villisioiksi.

Sawré Muybu -kylän päällikön Juarez Saw’n mukaan jumala istutti metsän, koska sekä ihmiset että villisiat näkivät nälkää. Näin mundurukujen maailmassa ihmiset, villisiat ja metsä kuuluvat yhteen. Niillä on yhteinen kohtalo.

Mundurukut pitävät laittomia hakkuita suurena uhkana, mutta vielä kohtalokkaampi olisi Tapajós-jokeen kaavailtu patokokonaisuus. Siitä tulisi toteutuessaan Brasilian toiseksi suurin. Sen patoaltaat hukuttaisivat useita mundurukujen kyliä ja valtavia metsäalueita.

Patohanke hyllytettiin ympäristösyistä vuonna 2016. Silti mundurukut pelkäävät, että suunnitelmia ei ole haudattu pysyvästi.

Useimpien mundurukujen mielestä laittomat hakkuut ja kullankaivuu ovat akuutimpia ongelmia. He käyvät poliittista taistelua puolustaakseen maitaan.

Viime heinäkuussa ja syyskuussa mundurukut osoittivat mieltään lähimmässä kaupungissa, 100 000 asukkaan Itaitubassa, jonne on täältä monen tunnin venematka.

Lokakuussa mundurukut katkaisivat protestina tieliikenteen toisessa, Jacareacangan kaupungissa. Marraskuussa he lähettivät 50-henkisen valtuuskunnan liittovaltion pääkaupunkiin Brasíliaan.

Julkilausumassaan mundurukut hyökkäsivät myös niitä oman heimon jäseniä vastaan, jotka ovat ryhtyneet yhteistyöhön valkoisten valloittajien kanssa.

Kullankaivuuta kannattavat mundurukut puolestaan katkaisivat syyskuussa liikenteen Parán osavaltion tärkeimmällä tiellä viideksi päväksi vaatiakseen kullankaivuun laillistamista.

Presidentti Bolsonaron hajota ja hallitse -politiikka kylvää tehokkaasti katkeruutta mundurukujen kesken. Sama ristiriita kytee monen muun alkuperäiskansan keskuudessa.

Drooni laskeutuu takaisin lähtöpaikalle ja Akai pakkaa sen kassiin. Ilmakuvien perusteella päällikkö Juarez Saw päättelee, että metsurit ovat avanneet uuden kuljetusreitin kauemmas Jamanximin yläjuoksulle.

Kun mundurukut kävivät täällä muutamaa kuukautta aiemmin, heidän soturinsa häätivät paikalta 14 metsäkonetta ja traktoria.

Silloin vaatimusta tehosti 140 perinteisin asein varustautunutta soturia. Vaikka myös puunhakkaajat olivat aseistautuneet, kumpikaan osapuoli ei halunnut verilöylyä.

Rauhanehtojen mukaan puunkaatajien piti poistua mundurukujen alueelta. Saw’n mielestä lupaus on petetty, koska he eivät lähteneet pysyvästi.

Yhtäkkiä tarkkakorvainen Saw kuulee lähestyvän moottoripyörän äänen. Hän komentaa kaikki veneeseen, ja lähdemme saman tien takaisin alavirtaan.

En ehdi nähdä, kuka rantaa lähestyi. Saw ohjaa veneen alas sellaista uomaa, joka peittyy mahdollisimman nopeasti puitten suojaan.

Tänään Saw ei halua kohdata puuvarkaita, vaan jättää sen mieluummin viranomaisille.

Metsänkaatajat ovat uhkailleet Saw’n henkeä ja painostaneet häntä sallimaan hakkuut. Saw uskoo kuitenkin, että hiostus ei mundurukuihin tehoa.

– Jos yksi johtajistamme tapetaan, hänen tilalleen nousee sata uutta, Saw sanoo.

Yhteenotot metsänhakkaajien kanssa ovat vaarallisia kaikkialla Amazonin alueella. Esimerkiksi vuonna 2018 Brasiliassa surmattiin yhteensä 135 alkuperäiskansoihin kuuluvaa. Väkivalta liittyy usein kiistoihin maankäytöstä.

Katolinen alkuperäiskansojen ihmisoikeusjärjestö Cimi on laskenut, että vuoden 2019 ensimmäisellä puoliskolla alkuperäiskansojen suojelualueiden loukkaukset kaksinkertaistuivat verrattuna Bolsonaroa edeltävään aikaan.

Paluumatka alavirtaan sujuu ilman pysähdyksiä ja välikohtauksia. Ohitamme samat kullankaivajat kuin menomatkalla.

Parin tunnin kuluttua saavumme takaisin Sawré Muybu -kylän venerantaan. Aldira Akai vie droonin talteen seuraavaa partioretkeä varten.

Uhkailusta huolimatta Saw uskoo vakaasti, että mundurukuilla on velvollisuus puolustaa sademetsää, koska ilman metsää ei ole mundurukuja.

Ja ilman mundurukuja olisi paljon vähemmän sademetsää. Viime vuosikymmenet ovat osoittaneet, että Brasilian sademetsät säilyvät parhaiten juuri siellä, missä alkuperäiskansat valvovat niiden käyttöä.

– En olisi uskonut, että ihan tuommoiseen hullunmyllyyn joutuu.

Heidi Viljanen (sd.) on yksi viime vaaleissa Arkadianmäelle nousseista ensikertalaisista. Heitä on paljon: Viime vaaleissa eduskuntaan nousi 83 uutta tai tauon jälkeen palannutta kansanedustajaa.

Kommentillaan Viljanen viittaa hallituskauden alkutaipaleen kiivaisiin tapahtumiin. Hallitus kaatui rytisten vain puoli vuotta istuttuaan.

Kun kevätistuntokausi pyörähtää käyntiin, viime vuoden tapahtumien jäljiltä tutkitaan edelleen sekä ulkoministerin toimien että yhden perussuomalaisen kansanedustajan salipuheiden laillisuutta.

– On surullista, kun politiikka kulkee kohusta kohuun ja pitää miettiä, mihin se huomio taas ensi viikolla kiinnittyy. Kun kuitenkin täällä päätetään asioista, jotka oikeasti koskevat ihmisten elämää ja arkea, Viljanen sanoo.

Jututimme tätä juttua varten seitsemän kansanedustajaa, jotka ovat harjoitelleet uutta ammattiaan nyt reilun yhdeksän kuukauden ajan.

Mikä heitä on eduskuntatyössä hämmästyttänyt ja miten he kokevat tulokasedustajan mahdollisuudet todelliseen vallankäyttöön?

Suuren salin teatteri katkeaa kuppilassa

Eduskunnan keskustelukulttuurin raaistumisesta on kannettu huolta jo jonkin aikaa.

Uudet kansanedustajat opettelevat vielä tavoille, mutta moni on tehnyt saman havainnon: Valiokunnissa ja eduskunnan kahvilassa keskustellaan sivistyneesti, mutta puheenparsi muuttuu rajummaksi, kun poliitikot astuvat istuntosaliin, kameroiden eteen.

– Eduskuntatyö näyttäytyy ulkopuolisille erilaisena, kuin mitä se todellisuudessa on. Täällä kuppilassa jutellaan ystävällisesti toisille ja täysistunnossa kommentit saattavat sitten kärjistyä, kuvaa keskustalainen Pekka Aittakumpu.

Kaikkia uusia edustajia salikeskustelun räväkkyys ei häiritse, mutta jotkut puhuvat julkisuushakuisesta mölinästä ja ala-arvoisesta joukkohuutamisesta.

Vihreiden Mirka Soinikoskea täysistuntojen keskustelukulttuuri yllätti aidosti.

– Täällä on tiukka etiketti, kuka mitäkin tekee, missä on pukukoodi ja miten kuljetaan. Sitten kun mennään täysistuntosaliin, niin käytös onkin kuin areenalla. Ei se nyt ihan show-painiareena ole, mutta ei paljon puutu.

Kokoomuksen Pihla Keto-Huovinen vertaa täysistuntoa teatteriin.

– Sehän on esiintymistä medialle. Itse olen kokenut valiokuntatyön tärkeäksi. Paikaksi, jossa vaikuttaa. On hyvä, että valiokuntatyöskentely on suljettujen ovien takana, jotta asioista pystytään keskustelemaan rauhassa, eivätkä mediaroolit siirry sinne.

RKP:n Mikko Ollikainen sanoo presidentin ja eduskunnan puhemiehen tehneen hyvän työn nostaessaan yhteiskunnan keskusteluilmapiirin esiin puheissaan valtiopäivien avajaisissa.

Hän sanoo ystävystyneensä jo moneen yli puoluerajojen ja toivoo, että salityöskentelykin rauhoittuisi.

– Täällä eduskunnassa on kuitenkin hienoa, että me sittenkin kättelemme toisemme, osoitamme kunnioitusta ja henkilöiden sijaan asiat riitelevät.

Valiokuntatyö vaikutusvallan ytimessä

Uusi kansanedustaja joutuu rakentamaan vaikutusvaltaansa hitaasti. Natsat on ansaittava sekä omassa eduskuntaryhmässä että valiokunnissa, joihin on päässyt tai päätynyt.

Istuntosalissa voi yrittää kerätä irtopisteitä huomiota herättämällä, mutta varsinainen vaikutusvalta asuu eduskunnan muissa huoneissa ja osin käytävillä, tuoreet kansanedustajat kertovat.

Siviilitöistä hankittu erityisosaaminen voi olla asemaansa rakentavalle riviedustajalle suureksi avuksi. Se lisää itseluottamusta ja arvostusta, jotka helpottavat verkostoitumista yli puoluerajojen ja nousua vastuullisiin tehtäviin.

– Valiokunnassa se työ ei ole niin räiskyvää, mutta siellä vaikutetaan ja saadaan omia ideoita läpi, sanoo perussuomalaisten Minna Reijonen.

Käsiteltävät kokonaisuudet ovat valtavan suuria ja edistysaskeleet usein pieniä. Reijonen vertaa kansanedustajan vallankäyttöä omenapuun kasvattamiseen: hedelmistä pääsee nauttimaan vasta pitkän ja huolellisen työn päätteeksi.

– Pienin askelin, vähä kerrassaan.

Vasemmistoliiton Johannes Yrttiaho uskoo muiden tavoin yksittäisen kansanedustajan aitoon vaikutusvaltaan.

– Miten asiat perustelee, kuinka hyvin ne tuntee, niin sillä voi vaikuttaa. Valiokuntien ja oman ryhmän kautta. Myös istuntosalissa voi nostaa asioita julkiseen keskusteluun.

Yrttiaho tuumaa tovin ennen kuin vastaa kysymykseen onnistumisen elämyksistä lyhyellä edustajanuralla.

– Olen koittanut pitää esillä hävittäjähankintojen suuria kustannuksia. Hirveän väännön jälkeen onnistuin saamaan talousvaliokunnan talousarviolausuntoon lauseen, joissa hankinnan todetaan kasvattavan valtion velkaa ja alijäämää.

Rituaaleja, yllätyksiä ja raakaa työtä

Vaikka useimmilla eduskuntaan nousevilla on jo kokemusta kuntapolitiikasta, jotkut asiat pääsevät yllättämään Arkadianmäellä.

Poliittiset skandaalit ovat vyöryneet yli eduskunnan, mutta myös edustajien arkityöhön kuuluu erikoisuuksia. Kaksisataa kansanedustajaa tekee työtään julkisuuden paineessa ja arkea värittävät valtiopäivärituaalit.

Esimerkiksi viime tiistaina edustajien tehtävänä oli käydä pudottamassa lippunsa uurnaan puhemiesvaalissa, jonka lopputuloksen kaikki tiesivät etukäteen.

Kokopäiväpoliitikoksi siirtynyttä perinteiset prosessit voivat aluksi turhauttaa tai ihmetyttää.

– Budjettikäsittelyssä ennen joulua käytiin satoja äänestyksiä läpi, eikä yhdelläkään opposition esityksistä ollut mahdollisuutta mennä läpi. Se vähän ihmetytti, toteaa Minna Reijonen(ps.).

Kokoomuksen Pihla Keto-Huovinen on havainnut, että uusien edustajien on hankalampaa saada puheenvuoroja istuntosalin väittelyissä. Myös julkinen kilpailuasetelma kansanedustajien välillä voi johtaa tehottomuuteen.

– Täysistunnoissa ihmiset puhuvat samoja asioita moneen kertaan. Osin se johtuu siitä, että puheenvuorot tilastoidaan ja ihmiset haluavat näitä tilastomerkintöjä.

RKP:n Mikko Ollikainen tunnustaa yllättyneensä työn ja kokousten valtavasta määrästä. Pienen puolueen edustajan on revettävä moneen.

– Olen ympäristövaliokunnassa ja sivistysvaliokunnassa, opetushallituksen neuvottelukunnassa, jatkuvan oppimisen seurantaryhmässä, liikennepuolella ja niin edelleen. Sitä kautta on tullut myös luottoa, vaikka olen ensimmäisen kauden edustaja.

Myös demariedustaja Heidi Viljanen kuvaa työtä yllättävän hektiseksi.

– Asioita käsitellään moneen kertaan ja kuullaan asiantuntijoita, mutta sitten edellisenä päivänä voi tulla tärkeiden kokonaisuuksien asiakirjat luettavaksi. Tätä työtä voisi tehdä ihan tauotta.

Kansanedustajuus on rakennettava itse

Vain harva työtehtävä on kansanedustajalle kuitenkaan pakollinen. Uusien edustajien on itse luotava oma roolinsa.

– Tässä työssä on iso vapaus. Työtä voi olla loputtomiin, ja se täytyy rajata itse, keskustalainen Pekka Aittakumpu toteaa.

Kutsuja, pyyntöjä, viestejä ja kysymyksiä sataa kansanedustajille. Työmaata riittää eduskuntatalon lisäksi omassa vaalipiirissä ja oman puolueen riennoissa.

Pihla Keto-Huovinen (kok.) luonnehtii työtä paitsi äärimmäisen kiinnostavaksi, myös raskaaksi ja jopa yksinäiseksi.

– Kenenkään toisen kalenteri ei ole samanlainen kuin oma kalenterisi. Siellä on aika kova kilpailu ja omat ratkaisut on tehtävä itse.

Kansanedustajan työssä myös varjopuolineen on ainutlaatuista imua ihmiselle, joka on innostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

– Täytyy osata priorisoida, koska vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Levätäkin pitäisi ja palautua innostavista työtehtävistä. Täytyy osata johtaa itseään, Mirka Soinikoski (vihr.) kuvaa.

Pitkä "lomat" tulevat tarpeeseen

Entä miltä ensikertalaiselle maistuvat paljon puhutut kansanedustajien jättilomat?

Viime vaalien jälkeen aloittanut eduskunta on ehtinyt olla kolme ja puoli kuukautta istuntotauoilla. Niiden pituus päihittää kirkkaasti lomaoikeudet uusien kansanedustajan siviilihommissa.

Totuus kuitenkin on, että poliittisesta kannatuksesta riippuvaisilla kansaedustajilla ei ole varaa ottaa liian rennosti.

– Silloin kierretään maakuntaa ja tehdään työtä vaalipiirissä. On kaikenlaisia tilaisuuksia ja tapaamisia, toteaa vasemmistoliiton Johannes Yrttiaho.

– Jos joku osaa pitää sen ihan täysin lomana, niin ihailen. Kyllä velvollisuuden tunne on tosi kova, että pitää tavata ihmisiä ja tehdä työtä maakunnassa, säestää SDP:n Heidi Viljanen.

Puoluekohtaiset ja kansainväliset edustustehtävät ulottuvat myös istuntotauoille ja erilaiset työryhmät istuvat.

– Nyt on huomattu mediastakin, että paljon on tullut valmisteltuja asioita istuntotauon aikana myös ulos, keskustan Pekka Aittakumpu huomauttaa.

RKP:n Mikko Ollikainen kertoo pitäneensä kesällä kolme viikkoa varsinaista lomaa perheen parissa ja vuodenvaihteessa pyhäkauden. Mirka Soinikoski sanoo ihmisten yllättyneen tavatessaan hänet istuntotaukojen aikana toistuvasti töistä.

– Tapaamiset ja kokoukset jatkuivat koko tauon ajan. Loma on aika suhteellinen käsite.

Pihla Keto-Huovinen sanoo, että eduskunnan varsinaiset istuntokaudet ovat niin kovan työpaineen aikaa, että varsinkin joulutauko tuli todelliseen tarpeeseen.

– Todella paljon on tullut uutta asiaa, mikä piti oppia syysistuntokaudella. Ja edelleenkin on paljon opittavaa.

Eduskuntaan viime vaaleissa nousseet uudet sekä sinne palanneet kansanedustajat:

SDP, 15: Eveliina Heinäluoma (Helsinki), Aki Lindén (Varsinais-Suomi), Marko Asell (Pirkanmaa), Kim Berg (Vaasa), Seppo Eskelinen (Savo-Karjala), Paula Werning (Kaakkois-Suomi), Niina Malm (Kaakkois-Suomi), Johannes Koskinen (Häme), Kimmo Kiljunen (Uusimaa), Johan Kvarnström (Uusimaa), Hussein al-Taee (Uusimaa), Timo Suhonen (Savo-Karjala), Piritta Rantanen (Keski-Suomi), Raimo Piirainen (Oulu), Heidi Viljanen (Satakunta).

Perussuomalaiset, 24: Jussi Halla-aho (Helsinki), Mauri Peltokangas (Vaasa), Vilhelm Junnila (Varsinais-Suomi), Sebastian Tynkkynen (Oulu), Jenna Simula (Oulu), Lulu Ranne (Häme), Juha Mäenpää (Vaasa), Riikka Purra (Uusimaa), Sanna Antikainen (Savo-Karjala), Kaisa Juuso (Lappi), Jussi Wihonen (Savo-Karjala), Kristian Sheikki Laakso (Kaakkois-Suomi), Ari Koponen (Uusimaa), Minna Reijonen (Savo-Karjala), Sakari Puisto (Pirkanmaa), Veikko Vallin (Pirkanmaa), Mikko Lundén (Varsinais-Suomi), Jari Koskela (Satakunta), Riikka Slunga-Poutsalo (Uusimaa), Jukka Mäkynen (Vaasa), Veijo Niemi (Pirkanmaa), Ano Turtiainen (Kaakkois-Suomi), Mari Rantanen (Helsinki), Jouni Kotiaho (Keski-Suomi).

Kokoomus, 11: Marko Kilpi (Savo-Karjala), Anna-Kaisa Ikonen (Pirkanmaa), Heikki Vestman (Uusimaa), Terhi Koulumies (Helsinki), Heikki Autto (Lappi), Matias Marttinen (Satakunta), Ruut Sjöblom (Uusimaa), Janne Heikkinen (Oulu), Ville Kaunisto (Kaakkois-Suomi), Pihla Keto-Huovinen (Uusimaa), Janne Sankelo (Vaasa).

Keskusta, 9: Eeva Kalli (Satakunta), Pasi Kivisaari (Vaasa), Mikko Kärnä (Lappi), Mikko Kinnunen (Oulu), Jouni Ovaska (Pirkanmaa), Pekka Aittakumpu (Oulu), Hanna Huttunen (Savo-Karjala), Hilkka Kemppi (Häme), Joonas Könttä (Keski-Suomi).

Vihreät, 14: Maria Ohisalo (Helsinki), Mari Holopainen (Helsinki), Pirkka-Pekka Petelius (Uusimaa), Inka Hopsu (Uusimaa), Iiris Suomela (Pirkanmaa), Atte Harjanne (Helsinki), Noora Koponen (Uusimaa), Saara Hyrkkö (Uusimaa), Bella Forsgrén (Keski-Suomi), Sofia Virta (Varsinais-Suomi), Tiina Elo (Uusimaa), Jenni PItko (Oulu), Hanna Holopainen (Kaakkois-Suomi), Mirka Soinikoski (Häme).

Vasemmistoliitto, 7: Merja Kyllönen (Oulu), Mai Kivelä (Helsinki), Veronika Honkasalo (Helsinki), Juho Kautto (Keski-Suomi), Jussi Saramo (Uusimaa), Johannes Yrttiaho (Varsinais-Suomi), Pia Lohikoski (Uusimaa).

RKP, 3: Mikko Ollikainen (Vaasa), Anders Norrback (Vaasa), Sandra Bergqvist (Varsinais-Suomi).

Pakistanin armeija on pelastanut helikopterien avulla maailman 12. korkeimmalle vuorelle yrittäneen suomalaiskiipeilijän. Uutistoimisto AP:n mukaan pelastettu suomalainen on Lotta Hintsa, entinen Näkyvä.

Samalla pelastettiin Hintsan kanssa kiipeilemässä oleva yhdysvaltalainen Donald Bowie.

Lotta Hintsa on vuoden 2013 Miss Suomi.

AP:n mukaan pelastustoimiin ryhdyttiin kiipeilijän sairastumisen takia.

Don Bowien viestin mukaan pelastusoperatioon ryhdyttiin häneen iskeneen keuhkokuumeen takia. Samalla Lotta Hintsa päätti luopua omasta yrityksessään ja tulla alas vuorelta. Kaksikko oli tässä vaiheessa ehtinyt jo vajaan seitsemän kilometrin korkeuteen.

Broad Peak on maailman 12. korkein vuori. Se sijaitsee Pakistanin ja Kiinan rajalla Karakoramin alueella ja sillä on korkeutta 8 051 metriä. Vuori valloitettiin ensimmäisen kerran kesäkuussa 1957.

Broad Peakin nimi oli ennen K3, mutta nimi vaihdettiin. Vuorelta on vain noin kahdeksan kilometrin matka maailman toiseksi korkeimmalla vuorelle, K2:lle.

Kun Australia paloi, monet toivoivat sateita.

Nyt sateet ovat saapuneet, ja Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa on saatu parissa vuorokaudessa yli 300 millimetriä vettä. Maan rannikolla on mitattu jopa kahdeksan metrin korkuisia jättiaaltoja.

Sateet ovat sammuttaneet lopullisesti muun muassa miljoonakaupunki Sydneyn eteläpuolella pari kuukautta raivonneen laajan maastopalon, joka ehti tuhota lähes 500 000 hehtaaria maata sekä 312 kotia.

Rankkasateet tuovat kuitenkin mukanaan uusia ongelmia. Vedentulo on saanut aikaan vaarallisia tulvia ja maanvyörymiä, Sydney Morning Herald -sanomalehti raportoi.

Uuden Etelä-Walesin alueella ei ole satanut yhtä paljon vettä sitten 90-luvun lopun. Alueen pelastushenkilökunta on jo pelastanut kymmeniä ihmisiä tulvien tieltä ja kehottanut asukkaita eri puolilla osavaltiota jättämään kotinsa.

Rankkasateiden lisäksi myös myrskytuulet ovat piiskanneet Uutta Etelä-Walesiä. Kovat tuulet ovat katkoneet puita ja vaurioittaneet rakennuksia.

Maastopalot riehuvat edelleen Australian länsiosissa, jossa lämpötilat ovat monin paikoin nousseet yli 42 asteen.

Vuosi 2019 oli mittaushistorian kuivin vuosi. Kuivuus teki kausittaisista maastopaloista vaarallisempia ja laajempia. Paloissa sai surmansa 33 ihmistä ja yli 3 000 kotia tuhoitui.

Lue myös:

Palojen korventamassa Australiassa sataa vihdoin – ja rankasti: Melbournessa kuukauden sateet puolessa tunnissa

Yle Australiassa: Rekat toivat kärsiville lehmille ja lampaille satoja tonneja heinää halki maan: “Kun kaveri on hädässä, silloin autetaan”

Toimittajalta: Maa palaa, mutta päästöhirmu Australia neuvottelee uusia kaivos- ja öljysopimuksia – ilmastotoimia vaativien tyrmistys kasvaa

"Täällä on epäuskoa, että voiko näin tapahtua" – Australian maastopaloalueen tuntumassa asuvan suomalaisen mukaan tuulet puhaltavat kovaa, päivästä ennakoitu tuhoisaa

Suomalaislääkärit joutuivat palojen saartamiksi Australiassa, toinen päätti jäädä, toinen pakeni lentämällä – “Mietin vain, koska tapaan kihlattuni uudestaan"

Australiassa kiista: Onko maastopalokatastrofin aikaan sopivaa puhua ilmastonmuutoksesta – katso videot valtavista paloista

Kiinan Wuhanista alkunsa saanut uusi koronavirus jatkaa leviämistään alati kiihtyvällä vauhdilla.

Vuorokauden aikana tautiin kuoli 86 ihmistä – enemmän kuin kertaakaan sitten taudin puhkeamisen joulukuussa 2019. Yhteensä 722 ihmisen on raportoitu menehtyneen virukseen, johon ei vielä ole keksitty parannuskeinoa.

Toistaiseksi kaikki tautiin kuolleet ovat olleet kiinalaisia, lukuun ottamatta Wuhanissa menehtynyttä Yhdysvaltain kansalaista, joka hänkin oli syntyperältään kiinalainen.

Kiinan keskusjohto on kiristänyt maan sisäisiä turvallisuusmääräyksiä entisestään. Esimerkiksi satojen kilometrien päässä epidemian keskuksesta perheestä vain yksi saa poistua kotoa ruokakauppaan.

Viisi brittia sai tartunnan Ranskassa

Koronavirus on levinnyt 27 maahan.

Tuorein tapaus löytyy Ranskasta, jossa viisi Britannian kansalaista sai tartunnan hiihtokeskuksessa. Tartuttajaksi epäillään brittimiestä, joka oli vastikään vieraillut Singaporessa.

Ranskalaislähteiden mukaan yksi positiiviseksi testattu lapsi ehti osallistua paikallisen koulun oppitunneille.

Lue myös:

Koronaviruksen takia eristetyssä Wuhanissa vallitsee "sotatila" – Varapääministeri: "Rintamakarkurit naulitaan historiallisen häpeän pylvääseen"

Kiina esittää avointa, mutta pimittää tietoa koronaviruksesta: "Sitä ei tulla näyttämään, millaisissa oloissa ihmiset sairastavat", sanoo Ylen entinen kirjeenvaihtaja

Thaimaan turvallisuusjoukot ovat ampuneet joukkoampujan, joka oli linnoittautunut paikalliseen ostoskeskukseen tuntien ajan. Viranomaiset vahvistivat asian uutistoimistoille aamuyöllä kello neljän jälkeen Suomen aikaa.

Lähde turvallisuusjoukoista kertoi Reutersille myös, että kahdeksan panttivankia pelastettiin ostoskeskuksesta. Heistä osa oli haavoittunut. Ampujalla oli vahvistamattomien tietojen mukaan useita panttivankeja.

Thaimaan armeijan sotilas tappoi tuoreimpien viranomaistietojen mukaan 26 ihmistä ammuttuaan useissa eri paikoissa Thaimaassa Nakhon Ratchasiman kaupungissa lauantain ja sunnuntain aikana lähes 17 tuntia kestäneessä välikohtauksessa.

Paikallinen terveysviranomainen kertoi medioille varhain sunnuntaina, että virallisten tietojen mukaan kuolonuhreja on ampuja mukaanlukien 27 ja haavoittuneita on 57. Haavoittuneista puolet on yhä sairaalahoidossa, mutta puolet on jo kotiutunut.

Viranomaiset kertoivat aiemmin, että joukkoampumisessa oli kuollut ainakin 21 ihmistä. Bangkok Post kertoi sunnuntaina viranomaistietojen mukaan, että rakennuksesta löytyi neljä ruumista lisää, mikä olisi nostanut kuolonuhrien määrän 25:een.

Rynnäkössä autettiin satoja ihmisiä ulos ostoskeskuksesta

Viranomaiset olivat eristäneet ostoskeskuksen jo lauantai-iltana, kun ampuja oli linnoittautunut sinne. Sotilaan äiti oli mediatietojen mukaan tuotu paikalle vetoamaan poikaansa tilanteen ratkaisemiseksi.

Sotilailla ja poliisilla oli useita kerroksia ostoskeskuksesta hallinnassaan monen tunnin ajan pattitilanteen jatkuttua yli 10 tunnin ajan.

Yksi kuolleista on maan turvallisuusjoukkojen jäsen, joka kuoli ostoskeskukseen tehdyssä rynnäkössä. Lauantaina alkuillasta Suomen aikaa poliisit ja sotilaat tekivät rynnäkön ostoskeskukseen ja auttoivat satoja ihmisiä ulos rakennuksesta.

Lauantaina iltakymmeneltä Suomen aikaa poliisien piirittämästä rakennuksesta alkoi kuulua useita laukausten sarjoja. Puolen yön jälkeen rakennuksesta kuului lisää ammuskelua sekä räjähdyksiä uutistoimisto Reutersin mukaan.

Viranomaiset ovat olleet vaitonaisia siitä, mitä ostoskeskuksessa tapahtui piiritystilanteen aikana.

Sotilas surmasi ensimmäisenä komentajansa

Epäilty ampuja oli Thaimaan armeijan sotilas, joka varasti aiemmin päivällä ajoneuvon ja aseita kasarmiltaan, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Mediatietojen mukaan ampujan ensimmäinen uhri oli tämän komentaja. Tiettävästi ampuja tappoi kasarmilla myös toisen sotilaan.

– Emme tiedä miksi hän teki tämän. Hän näyttää seonneen, kommentoi puolustusministeriön tiedottaja Kongcheep Tantrawanit uutistoimisto Reutersille.

Verilöylyn tapahtumapaikka tunnetaan myös nimellä Korat, ja se sijaitsee noin 250 kilometriä koilliseen pääkaupungista Bangkokista. Poliisin mukaan kaupungin alueella on ammuttu useissa paikoissa, muun muassa temppelissä ja ostoskeskuksessa.

Lehti: Sotilas aiheutti räjähdyksen

Ostoskeskuksen ulkopuolella kuvatulla videolla näkyy, kuinka ihmiset juoksevat paniikissa karkuun ampujaa. Mies aiheutti paikalla myös räjähdyksen ampumalla kaasusäiliötä, kertoo Bangkok Post -sanomalehti.

Ampujan motiivista ei ole toistaiseksi tietoa. Mediatietojen mukaan motiivina on ollut raha-asioihin liittyvä riita.

Lehden mukaan ampujaksi epäilty sotilas on julkaissut Facebookissa kuvan itsestään aseen kanssa ja kirjoittanut, ettei kukaan voi välttää kuolemaa. Lehden mukaan hän myös lähetti ampumispaikalta suoraa kuvaa Facebookissa.

– Pitäisikö minun luovuttaa, ampujan sanotaan kysyneen Facebookissa.

Facebook-sivu on sittemmin poistettu.

Suomalaisia ei tiettävästi uhrien joukossa

Suomen ulkoministeriöstä kerrottiin lauantaina Ylelle, ettei sen tietoon ole tullut, että uhrien joukossa olisi suomalaisia.

Muutama suomalainen on tehnyt matkustusilmoituksen Nakhon Ratchasiman kaupunkiin. Tämä ei sulje pois sitä, että kaupungissa voisi olla useampia suomalaisia.

Kaikkiaan matkustusilmoituksen Thaimaahan on tehnyt yli 3 700 suomalaista.

Suomen Thaimaan-suurlähetystö seuraa tilannetta.

Koronavirukseen on nyt kuollut enemmän ihmisiä kuin sars-virukseen kuoli maailmanlaajuisesti vuosituhannen alussa.

Koronavirukseen kuolleita on 811, kun sarsiin kuoli 774 ihmistä vuosina 2002–2003. Kiinan kansallinen terveyskomissio kertoi 89 uudesta kuolleesta eilisen jälkeen. Viruskriisin keskiössä olevassa Hubein maakunnassa kuolemantapauksia oli näistä valtaosa, 81 ihmistä.

Kiinassa on terveysviranomaisten mukaan lähes 2 700 uutta tartuntaa. Kaiken kaikkiaan tartunnan saaneita on Kiinassa reilut 37 000.

Paikalliset viranomaiset kertoivat tuoreet luvut päivittäisissä tilannepäivityksissään varhain sunnuntaina Suomen aikaa.

Maailman terveysjärjestö WHO kertoi lauantaina, että Kiinasta päivittäin ilmoitetut luvut tartuntatapauksista ovat tasaantumassa. Järjestö kuitenkin varoitti, että on liian aikaista todeta, onko virus saavuttanut jo huippunsa.

Vuorokausi sitten kuolleita ilmoitettiin olevan 86 ihmistä, mikä oli enemmän kuin kertaakaan taudin puhkeamisen jälkeen. Nyt lukumäärä ylittyi jälleen.

Kaikki kuolonuhrit ovat olleet kiinalaisia

Koronavirus on levinnyt jo 27 maahan.

Toistaiseksi kaikki tautiin kuolleet ovat olleet kiinalaisia, lukuun ottamatta torstaina Wuhanissa kuollutta Yhdysvaltain kansalaista, joka hänkin oli syntyperältään kiinalainen.

Kaksi kuolemantapausta on tapahtunut Manner-Kiinan ulkopuolella. Yksi kiinalaismies kuoli tautiin Filippiineillä ja yksi mies Hongkongissa.

Ensimmäiset tiedot ennestään tuntemattomasta koronaviruksesta saatiin Hubeissa sijaitsevasta Wuhanin miljoonakaupungista joulukuun lopulla. Viruksen uskotaan lähteneen leviämään Wuhanin torilta, jolla oli myynnissä villieläimiä.

WHO on julistanut koronaviruksen kansainväliseksi terveysuhaksi.

WHO:n johtaja varoitti väärien tietojen levittämisestä

WHO:n päjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus varoitti virukseen liittyvästä, tarkoituksellisen harhaanjohtavasta tiedosta. Pääjohtajan mukaan väärien tietojen levittäminen tekee terveydenhuollon työntekijöiden työstä entistä hankalampaa.

– Vastassamme ei ole vain virus vaan myös trolleja ja salaliittoteoreetikkoja, jotka levittävät väärää tietoa ja horjuttavat ponnisteluja viruksen leviämistä vastaan, Tedros sanoi.

Koska viruksen pelätään laittavan kapuloita Kiinan talouden rattaisiin, öljynviejämaiden yhteistyöjärjestö Opecin nimittämä komitea on suositellut leikkauksia öljyn tuotantoon. Kiina on maailman johtavia öljyn tuojia ja kuluttajia.

– Koronaviruksen leviäminen on vaikuttanut negatiivisesti taloudelliseen aktiivisuuteen erityisesti kuljetuksissa, turismissa ja teollisuudessa ja nimenomaan Kiinassa, Opecin lausunnossa sanottiin.

Lue lisää:

Koronavirus leviää maailmalla koko ajan kovempaa vauhtia

Koronaviruksen takia eristetyssä Wuhanissa vallitsee "sotatila" – Varapääministeri: "Rintamakarkurit naulitaan historiallisen häpeän pylvääseen"

Kiina esittää avointa, mutta pimittää tietoa koronaviruksesta: "Sitä ei tulla näyttämään, millaisissa oloissa ihmiset sairastavat", sanoo Ylen entinen kirjeenvaihtaja