Tehtaan läheisyydessä on kirkko ja kirkon vieressä tori. Arkipäivänä on hyvin tilaa pysäköidä. Metsä Tissuen tehtaan työntekijät ovat lakossa, ja Mänttä-Vilppulan keskusta on hiljainen.

Torin kupeessa galleristi ja kuraattori Veikko Halmetoja, 42, jättää kerrostalon alaoven auki vieraille. Fred-koiran ei tarvitse haukkua ovikelloa.

Helsingissä asuvat Halmetoja ja hänen puolisonsa Jussi Perämäki ostivat syksyllä kakkosasunnon Mänttä-Vilppulan keskustasta.

He eivät ole ainoita. Halmetoja laskee, että kaupungissa asuu jopa parikymmentä taidealan ihmistä.

Tämä on melkoinen käänne, sillä Pirkanmaalla sijaitseva Mänttä-Vilppula on yksi Suomen muuttotappiokunnista. Alle 10 000 hengen kaupungin väkilukuennusteet ovat karua luettavaa: 20 vuodessa väkiluvun on ennustettu putoavan jopa neljänneksellä.

Autotallin hinnoissa

Mänttä-Vilppulan myyntivaltti ovat halvat hinnat. Kiinteistönvälittäjä Hannu Vehosalmi arvioi, että hissillinen asunto maksaa Mäntän taajamassa 650–700 euroa neliöltä. Hissittömät asunnot maksavat tätä vähemmän. Sijainti ja asunnon kunto vaikuttavat paljon hintaan.

Taiteilijoiden kiinnostuminen ei näy vielä piikkinä myynnissä, mutta kiinteistönvälittäjä on toiveikas.

– Jos työt eivät vaadi sitä, että pitää asua Helsingissä, täällä asunnot ovat huomattavasti halvempia.

Sen ovat huomanneet myös Jussi Perämäki ja Veikko Halmetoja. He maksoivat 110 neliön asunnosta 450 euroa neliöltä.

– Ehkä autotallin saisi näillä hinnoilla Helsingistä, mutta siirtolapuutarhamökkiä ei enää, Veikko Halmetoja sanoo.

Mänttä-Vilppulan hintoihin vaikuttaa yhä sellutehtaan lakkautus 1990-luvulla. Sen jälkeen paikkakunnalta muutti pois paljon ihmisiä, ja monet menettivät rahaa asuntokaupoissa. Osa asunnoista on niin edullisia, ettei niitä edes myydä julkisesti. Halmetoja ja Perämäkikin törmäsivät asuntoonsa tuttavan kautta.

"Uudenlaista pörinää on ilmassa"

Mänttä-Vilppulan kulttuurijohtaja Antti Korkka on juuri tullut isoilta rakentamisen Asta-messuilta. Siellä hän vastaili muutamalle taiteilijalle talon tai asunnon ostamisesta.

– Muutamia taiteilijoita on muuttanut Helsingistä ja Tampereelta ja lisäksi on paluumuuttajia. Yritämme etsiä tiloja, jotka sopivat asumiseen ja taiteen tekemiseen. Eilen tuli muutamia kyselyitä, uudenlaista pörinää on ilmassa, Korkka sanoo.

Korkan mukaan taiteilijoita kiinnostavat esimerkiksi vanhat koulut ja tilat, jotka sopivat ateljeiksi.

– Taiteilijat voivat olla minuun yhteydessä, hän mainostaa.

Ei todellakaan kuollut

Yksi muuttajista on tamperelainen taiteilija Janne Laine. Hän on vasta ostanut kumppaninsa kanssa Mäntästä satavuotiaan talon ja perustaa sinne myös työhuoneen. Grafiikanpaja Studio Janne Laine on auki kesällä matkailijoille.

– Mänttä oli lähin paikka, mistä sai riittävän edullisesti ison talon. Tampereen keskustan kämppäni hinnalla saimme kuusi kertaa enemmän tilaa.

Tampereella on Laineen mukaan kalliit ja riittämättömät työtilat taiteilijoille.

– Muuttoliike ympäryskuntiin on alkanut ja Mänttä on ehdottomasti houkuttelevin taidekaupunki.

Rahan lisäksi Mänttään houkuttivat rauha ja hiljaisuus, jotka auttavat keskittymään taiteen tekemiseen. Laineen mukaan kaupunki on myös yllättävän vilkas taide-elämältään.

– Luulin, että kaupunki on kuollut talvella, mutta ei todellakaan ole.

Patruunat loivat taidekaupungin

Tehtaat ja taide ovat aina kytkeytyneet kaupungissa yhteen. Mänttä-Vilppulassa on Serlachius-museot, Kuvataideviikot ja aktiivinen taiteilijayhteisö.

G. A. Serlachius perusti Mäntänkoskelle vuonna 1868 puuhiomon ja onnistui tekemään siitä kannattavan teollisuusyrityksen. Hän tunsi taiteilija Akseli Gallen-Kallelan ja kuvanveistäjä Emil Wikströmin ja rakasti taidetta.

Vuorineuvos Gösta Serlachius jatkoi setänsä työtä. Hän kasvatti paperiyhtiön yhdeksi Suomen tärkeimmistä metsäteollisuusyhtiöistä. Hän oli jo 1920-luvulla tunnettu taiteen keräilijä ja mesenaatti. Museo oli hänen suuri unelmansa, jota hän ei ehtinyt nähdä ennen kuolemaansa.

Taidetta on aina arvostettu Mänttä-Vilppulassa.

– Myös muutamat nykyiset patruunat ovat innostuneet taiteesta ja jopa tekevät itse taidetta, kulttuurijohtaja Antti Korkka sanoo.

Viime vuonna Serlachius-museoissa vieraili 83 000 ihmistä. Tämä on kahdeksan kertaa niin paljon kuin Mänttä-Vilppulassa on asukkaita.

Serlachius-museoiden kehitysjohtaja Päivi Viherkoski sanoo, että myös ensi kesä näyttää hyvältä. Näytteille on tulossa Oscar-palkittuja puvustuksia ja tunnetun Rodney Grahamin töitä.

Viherkoski iloitsee taiteilijoiden kiinnostuksesta.

– Meillä on myös taiteilijaresidenssi, joka tukee tällaista. Taiteilijoita tulee ulkomailta tai kotimaasta muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi tekemään töitä.

"Olin ensin tyrmistynyt"

Veikko Halmetoja on paluumuuttaja, sillä hän vietti lapsuutensa Mäntässä. Hän on kuratoinut näyttelyjä paikkakunnan omassa Serlachius-museossa ja johti toiminnanjohtajana vuosien ajan Kuvataideviikkoja, joka kerää nykytaiteilijat yhteen.

Koulutus- ja tapahtumatuotannon erityisasiantuntijana työskentelevä Jussi Perämäki ei ollut aluksi asunnon ostosta yhtä innoissaan kuin puolisonsa.

– Olin ensin tyrmistynyt. Asumme Helsingissä kerrostalossa ja minusta vaikutti järjettömältä, että hankkisimme vapaa-ajan asunnoksi kerrostaloasunnon maalaiskaupungista.

Perämäki tottui ajatukseen nopeasti. Neliöhinnat tuntuivat uskomattomilta, ja Mäntän tunnelma on nostalginen.

– Viihdyn Mäntän asunnossa todella hyvin. Olen suunnittelemassa ystävien ja sukulaisten kanssa yhteisiä reissuja Mänttään. Aiomme katsoa taidetta, tavata kaupungissa asuvia ystäviä, pelata lautapelejä, lukea kirjoja ja kokata yhdessä, Jussi Perämäki kertoo.

Tehdaskaupungissa on paljon tekemistä ja pariskunta on viihtynyt siellä joka toinen viikonloppu.

– Esimerkiksi eilen kävimme kiertämässä Serlachius-museolla Nanna Hännisen valokuvanäyttelyn. Kokkailemme ja taloyhtiössä on hyvä sauna. Täällä voi tehdä koiran kanssa lenkkejä ehkä jopa mukavammin kuin Helsingissä ja nähdä kavereita. Teen välillä töitä myös viikonloppuna, sillä täällä pystyy rauhoittumaan, Veikko Halmetoja sanoo.

Hän kehuu myös paikkakunnan baareja.

– Baarihyppelyä voi harrastaa kuten Helsingissä. Lauantaina kiersimme Kestikeitaassa ja Kolossa ja päädyimme yökerhoon sinkkubileisiin, vaikka kukaan meistä ei sinkku olekaan.

Kerran kuussa yökerhossa on esiintyjä, viimeksi he olivat Laura Voutilaisen keikalla.

Vaihtoehto kesämökille

Automatka Helsingistä Mänttään kestää hyvällä kelillä kolme tuntia. Tai sitten voi tulla junalla Vilppulan asemalle, kymmenen minuutin päähän Mäntästä. Tampereelta puolestaan pääsee Serlachius-bussilla Mänttään.

Kerrostaloasunto on huoleton ja helppo verrattuna moneen kesämökkiin. Se korvaa ulkomaanmatkat.

– Ei tarvitse miettiä vesiputken jäätymistä tai lumitöitä, vaikka asunto olisi hetken käyttämättäkin. Minusta tärkeää on miettiä kohdetta valittaessa, miten haluaa vapaa-aikaa viettää. Maalaiskaupungin vapaa-ajan asunto voi hyvin sijaita lähellä vaikka julkista rantasaunaa, luontopolkuja, ratsastuskoulua tai vaikka golfkenttää, Jussi Perämäki sanoo.

Veikko Halmetoja sanoo, että osaa taideihmisistä kiehtoo järvenranta ja pelto. Näitäkin paikkoja on tarjolla, koska Mänttään liittynyt Vilppulaa on maaseutua.

Seinätilaa tauluille

Veikko Halmetoja nauttii siitä, että huoneistossa on ikkunat monet suuntaan. Galleristille on tärkeää, että kakkosasunnossa on paljon seinäpintaa.

– Kierrätyskalusteista huolimatta uuden paikan laittamiseen saa uppoamaan rahaa vähän liikaa, mutta yhden teoksen ostin varta vasten tänne, Veikko Halmetoja sanoo ja näyttää Peetu Liesisen työtä eteishallissa.

Veikko Halmetoja sanoo, että tehdaskaupunki on vastaanottanut uudet asukkaat hyvin. Vaikka kaikki eivät piittaa nykytaiteesta, ymmärretään, että sillä on iso merkitys kaupungin elinkeinorakenteelle.

On mukava törmätä vanhoihin tuttuihin kaupungilla.

– Vanha kuvisopettaja piti vähän aikaa sitten pitkän pöydän illalliset ja oli mukava saada sinne kutsu.

Lue lisää:

Kun tehdaskaupungista tuli nykytaiteen mekka – Mäntässä taideturismi on miljoonabisnes

Asuntojen hinnat kääntyneet laskuun myös maakuntakeskuksissa – omakotitaloissa pudotus erityisen jyrkkää

Mänttä-Vilppula myy soterakennuksia, jos kunnon kauppa syntyy

Syntyvyys hiipui alimmilleen sitten 1800-luvun nälkävuoden – kokonaishedelmällisyysluku myös mittaushistorian alhaisin

Tyhjät vuokrakerrostalot halutaan panna matalaksi entistä nopeammin – kohta talo voidaan purkaa lähes kokonaan valtion tuella

Lapsiperheen vaikea valinta ulkosaaristossa: muutto mantereelle tai yläkoululainen viikoiksi sijaisperheeseen

Vuoden 2014 tangokuningatar Maria Tyyster elää elämänsä onnellisinta aikaa. Perheeseen syntyi reilu viikko sitten tyttövauva.

Lapsi on Tyysterin toinen. Lisäksi perheessä on entuudestaan hänen puolisonsa lapsi, joten iloista hulinaa kolmelapsisessa perheessä riittää.

Raskausaikana oli kuitenkin toisin. Maria Tyyster joutui kokemaan piinallisia ja kiusallisia hetkeä, kun täysin tuntemattomat ihmiset tulivat taputtelemaan ja silittämään hänen raskausvatsaansa.

– Kerran yksi mies tuli selän takaa ja laittoi kätensä minun vatsalleni. Siinä kohtaa jouduin repäisemään hänen kätensä pois ja sanomaan, että nyt päästä irti. Kerran taas kesken keikan päihtynyt mies tuli tanssilattialta suoraan lavalle koskettamaan vatsaani. Siinä kohtaa teki mieli vaan lyödä käsille, kertoo Tyyster.

Vessaan piiloon

Raskausaikana Tyyster huomasi, miten täysin tuntemattomienkin ihmisten katseet alkoivat kääntyä entistä enemmän hänen vatsaansa kohti.

– Kuopiossa olin kahvilassa yksin syömässä. Huomasin, miten läheisessä pöydässä vanhempi rouva tuijotti minua. Raskaus oli silloin puolivälissä ja raskausvatsan jo huomasi. Pariskunta alkoi lähteä pois kahvilasta, kun minun kohdallani mies sanoi rouvalleen: "No on sillä maha".

Välillä Maria Tyysterille tuli hetkiä, ettei hän olisi halunnut liikkua julkisilla paikoilla ollenkaan.

– Lappeenrannassa olin teatterissa. Katseita oli niin paljon, että olisi väliajalla tehnyt mieli mennä vessaan piiloon. Harva uskaltaa tulla juttelemaan, mutta katseet kertovat paljon, sanoo Tyyster.

Tyyster on ihmeissään, miten niin monet ihmiset kokevat raskausvatsan kaikkien yhteiseksi omaisuudeksi.

– Jotkut tulevat taputtamaan vatsaa ja onnittelemaan. Tiedän, että se on vanha perinne, mutta jotenkin siinä haluaisi pitää oman tilansa ja rajat.

Tyysterin mukaan hänellä ei ole mitään sitä vastaan, jos oman perheen jäsen tai joku läheinen koskettaa vatsaa. Hän kuitenkin uskoo, että ihmiset tulevat ehkä tavallista herkemmin koskemaan julkisessa ammatissa työskenteleviä raskaana olevia naisia.

– Kyllä ihmiset varmaan tarkoittavat hyvää. Tuntuu silti jotenkin liian intiimiltä, että joku aivan ventovieras tulee taputtelemaan. Enhän minäkään kenenkään vatsaa taputtele.

Monen äidin murhe

Maria Tyyster avautui raskausajan kokemuksistaan myös Facebook-sivuillaan. Päivitys keräsi lähes 80 kommenttia. Monilla äideillä on samanlaisia kokemuksia kuin Tyysterillä.

Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola tunnistaa Maria Tyysterin kokemukset. Vatsalle taputtelu ja erilaiset kysymykset äideille ovat hänen mukaansa hyvin tavallisia.

– Siinä varmaan tulee muille sellainen olo, että keho olisi yhteistä omaisuutta. Mutta kyllä äidin pitää saada itse päättää kehostaan, sanoo Jaakkola.

Minna Jaakkola on Tyysterin tavoin sitä mieltä, että pohjimmiltaan ihmiset tarkoittavat hyvää. He ikään kuin haluavat kannustaa äitiä.

– Varmasti osa ajattelee enemmänkin silittävänsä vauvaa kuin vatsaa, vaikka se vauva vielä siellä vatsan sisässä piilossa onkin, pohtii Jaakkola.

Jaakkolan mukaan pitää muistaa, että ihmiset kokevat läheisyyden ja koskettelun eri tavoin: toiset tykkäävät esimerkiksi halailla paljon ja toiset eivät pidä siitä ollenkaan.

Ennustajia ja päivittelijöitä riittää

Nykyään isät ja äidit haluavat tietää ennakolta lapsen sukupuolen ultraäänitutkimuksissa. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan halua kertoa sitä muille, edes omille lapsilleen.

Maria Tyyster sai huomata, että tulevan lapsen sukupuoli kiinnosti monia. Hän ei halunnut sitä tietoa jakaa.

– Ihmiset melkein jopa loukkaantuivat, kun en sitä paljastanut. He yrittivät kaikin mahdollisin tavoin udella. Sanoivat, että poika se varmaan on ja sitten katsoivat ilmeestäni, että mitä ja miten vastaan.

Jos ei tietoa sukupuolesta herunut, ihmiset alkoivat ennustaa. Ja ennustuksia Tyysterin mukaan riitti.

– Kaikki olivat sukupuolesta aivan varmoja. Minullekin ainakin 90 prosenttia sanoi, että poika on tulossa. Sitten vain myhäilin, että juu, juu, kertoo juuri tyttären synnyttänyt Tyyster.

Maria Tyyster kertoo nauttineensa toisesta raskaudestaan. Hän osasi paremmin syödä ja liikkua kuin ensimmäisen raskauden aikana.

– Joka kerta kun menin kauppaan, ihmiset alkoivat ihmetellä että vieläkin olet yhtenä kappaleena.

Tyyster kertoo, että hänellä vatsa ei kasvanut erityisen suureksi. Siitäkin ihmiset olivat huolissaan.

– Vähän väliä kysyttiin, että miten sinä olet noin pieni ja etkö ole syönyt tarpeeksi. Ihminen on kuitenkin yksilö, ja raskauden aikana kenelläkään ei minun mielestäni pitäisi olla oikeutta tulla sanomaan toiselle mitään ulkonäköön liittyviä asioita, sanoo Tyyster.

Maria Tyyster tietää, että hänen julkisuuden henkilönä pitää kestää sitä, että tuntemattomat ihmiset tulevat lähelle. Kaikkea ei hänenkään tarvitse omasta mielestään kestää. Varsinkin iholle tuleminen menee Tyysterin mukaan jo liian pitkälle.

Pitää osata sanoa ei

Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola kertoo, että raskausaika on monille äideille herkkää aikaa ja äidit myös suhtautuvat raskauteen eri tavoin. Jotta pahalta mieleltä vältytään, olisi Minna Jaakkolan mukaan hyvä, että annettaisiin äitien itse ottaa raskautensa puheeksi, jos niin haluavat.

Jaakkola kysyisi äidiltä esimerkiksi, että mitä kuuluu. Jos äiti tai tuleva äiti haluaa alkaa puhua raskaudestaan, niin silloin keskustelua raskaudesta voi jatkaa.

– Sama pätee myös siihen vatsan koskettamiseen. Jos hirveästi tekee mieli silittää tai tunnustella vatsaa, niin sitten pitää kysyä äidiltä lupa, sanoo Jaakkola.

Tulevien äitien pitää Jaakkolan mukaan myös uskaltaa sanoa, jos silittely ei käy.

– Se on yksi tapa opetella sanomaan, ettei halua, kertoo Jaakkola.

Toisaalta on hyvä, jos esimerkiksi pienten lasten annetaan kokeilla raskausvatsaa. Ainakin tutuille lapsille äidit usein rohkaisevatkin tulla kokeilemaan, miltä esimerkiksi sikiön jalka tai liikkeet vatsan läpi tuntuvat.

– Silloin siitä tulee yhteinen ihmetyksen aihe ja jaettu tosi kiva asia, sanoo Minna Jaakkola Väestöliitosta.

Jaakkola haluaa muistuttaa myös ennustajia, että vatsan ulkomuodosta harvoin pystyy ennustamaan vauvan sukupuolen.

– Varmaan tämäkin on sellaista, että ihminen haluaa jakaa omia kokemuksiaan ja osallistua jollain tavalla raskauteen.

Jaakkola pohtii myös nykyajan vaatetusta. Aiemmin raskaana olevat naiset usein pukeutuivat esimerkiksi mekkoihin, jolloin raskausvatsaa ei herkästi huomannut. Nykyään muoti on toisenlainen.

– Äitiysvaatteet ovat sellaisia, että raskautta tuodaan enemmän esiin. Se on tietysti kiva juttu, ja jokainen äiti päättää miten pukeutuu. Tiukoista vaatteista saattaa ulkopuolisille kuitenkin tulla sellainen ajatus, että vatsaa halutaankin esitellä, sanoo Jaakkola.

Ei muidenkaan mahoja taputella

Maria Tyyster tunnustaa kokeneensa monta ärtyisää hetkeä, kun hänen mahaansa on tunnusteltu luvatta. Julkisuuden henkilönä hän kokee, ettei voi sanoa yhtä pahasti kuin esimerkiksi joku muu. Purkaus säästyy kotiin.

– Julkisesti en ole räjähtänyt kertaakaan, mutta puolisolle kyllä. Olen sanonut puolisolle, että nyt suututtaa, tuhahtaa Tyyster.

Myös Tyyster haluaa antaa ihmisille neuvoja.

– Jos haluaa koskettaa ja toivottaa sillä hyvää onnea, niin kysy rohkeasti, että saako koskettaa. Jokaisella äidillä on oikeus sanoa kyllä tai ei.

Pelkästään miehiä hän ei syytä. Samalla tavalla uteliaita ovat naisetkin.

– Ei ole koskaan kohteliasta kysyä naiselta, että oletko pieniin päin. Minulla on ollut joskus ihan naiseuden takia vähän turvonnut maha. Siitä tulee tosi hassu olo, kun sellaista kysellään. Usein vielä kysyjät ovat naisia, joilla on itsellään lapsia, sanoo Tyyster.

Kesällä keikoille

Nyt 31-vuotias Maria Tyyster viettää äitiyslomaansa kotonaan Säkylässä. Tangokuningattareksi kruunaamisen jälkeen hän on kouluttautunut personal traineriksi, psyykkiseksi valmentajaksi ja ravintovalmentajaksi. Niiden ja laulukeikkojen lisäksi aikaa vie tulevaisuudessa myös tuore kulta-alan yritys.

– Äitiyslomalla olen nyt tangomarkkinoille saakka. Sen lisäksi olen kesällä laulamassa ainakin elokuussa, kun alkaa Hamina tattoo, sanoo Maria Tyyster.

– Mitä äijä!

Mies tulee ja läimäisee hartioihin. Sitten hän kehuu televisiosarjat. Kertoo, miten on ollut Venäjällä tai menossa sinne. Ehkä haluaa puhua kalastuksesta ja saunoista.

Ville Haapasalo on tottunut selkään taputtajiin ja ihmisiin, jotka tulevat juttelemaan kuin vanhalle tutulle.

Niin tapahtuu tänäkin iltana hänen omistamassaan ravintolassa Helsingissä.

– Villee, hei Ville. Ville, tuu tänne!

Haapasalo kiertää pöydissä kyselemässä, miltä ruoka maistuu.

– Kaikki hyvin?

Tuhansien yhteiskuvien julkkis

Niin kauan kaikki on hyvin, kun pelataan avoimin kortein. Ville Haapasalo ei voi sietää salakuvaajia, jotka luulevat, ettei hän huomaa, ja ottavat kännykällään kuvan ruokakaupassa kävelevästä julkkiksesta kysymättä lupaa.

Niin käy usein.

Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus julkisuudesta on koulinut näkemään heidän aikeensa.

– Näen heistä jokaisen. Salakuvaaminen on ärsyttävää ja raukkamaista. Halveksin sitä suunnattomasti.

Aina ei edes vessassa saa olla rauhassa.

– Kun menen yleiseen vessaan, ihmiset koputtavat oveen. Heillä on jotain asiaa, jonka haluavat kertoa minulle.

– Tai olen pisuaarilla, niin joku tulee sanomaan, että otetaan yhteiskuva.

Venäjällä on toisin. Siellä Ville Haapasalo on suuri tähti. Suurempi kuin Suomessa ymmärretään. Venäläiset teitittelevät häntä.

– He eivät uskalla tulla häiritsemään ja lähestyvät varovasti. Jo kaukaa pyydetään anteeksi ja pahoitellaan, että jos mitenkään...

Menee kolme minuuttia ennen kuin he saavat kysyttyä, voitaisiinko ottaa yhteiskuva.

Kun pyydetään lupa, Haapasalo ei koskaan sano "ei”.

– Eikös se ole isossa kirjassakin sanottu, että niin kuin haluat ihmisten tekevän sinulle, niin tee sinä heille.

– Kun menet ihmisen luokse hymyillen, hyvää tahtoen, niin yleensä he vastaavat myös niin.

Haapasalo on eksynyt, mutta hengissä

– Ihme, että olet vielä hengissä, äiti sanoi, kun oli lukenut elämästäni kirjoitetun kirjan.

Kauko Röyhkän kirjoittamassa Ville Haapasalo, "Et kuitenkaan usko…” -kirjassa kerrotaan, kuinka 19-vuotias, venäjää taitamaton nuorukainen muutti Hollolasta Pietariin, silloiseen Leningradiin, opiskellakseen näyttelijäksi.

– Vanhemmillani oli kova luotto minuun jo pienestä ihmisestä asti. Olen saanut mennä ja tulla ja tehdä lain puitteissa mitä huvittaa.

– He eivät estelleet Venäjälle lähtemistä. Kysyivät vaan, että pärjäätkö.

Menestys räjähti elokuvaroolista venäläiskomediassa Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia vuonna 1995.

Sen jälkeen elämässä on riittänyt vauhtia ja oikeasti vaarallisia tilanteita. Venäjällä Haapasalo on useita kertoja ryöstetty ja pahoinpidelty.

Eksyksissä hän on ollut vielä useammin.

Musta pipo on merkki ja muistutus

Aamupäivällä on muutama pakkasaste. Helsingin Vanhankaupunginkoskella vesi hohkaa kylmää ja pärskeet kastelevat vaatteet.

Ville Haapasalo tulee tapaamiseen polkupyörällä. Hänellä on jalassaan pohkeet paljaaksi jättävät shortsit.

– Voin hyvin istua kiviportailla. Ei yhtään palella. En tule kipeäksi, hän vastailee.

Päässä on tuttu musta pipo. Se on merkki, joka kertoo, että hän on töissä. Koska nyt tehdään haastattelua ja se on työtä, pää pysyy peitettynä.

– Klovni laittaa punaisen nenän, minä laitan päähäni pipon, kun lähden ihmisten ilmoille.

Sitä hän alkoi käyttää jo vuosia sitten, kun pipot eivät olleet yhtä suosittuja kuin nykyisin.

– Se kuuluu tähän hommaan ja helpottaa muistamaan työni. Kotonani en ole pipo päässä.

Ennen esitystä hampaiden pesu

Ville Haapasalo on esiintynyt kymmenissä elokuvissa ja televisio-ohjelmissa sekä näytellyt teatterissa.

Nyt hän on antanut äänensä muumipapalle Muumilaakso-animaatiossa. Televisiosarjan toinen tuotantokausi alkaa Ylellä maaliskuussa.

– On kunniatehtävä olla Muumeissa. Heti lähdin, kun kysyttiin, en miettinyt hetkeäkään.

Ensi viikolla hänet nähdään Lahden kaupunginteatterissa Karnevaali 2020:n kantaesityksessä. Lähes sadan hengen musiikkiteatteri-spektaakkeli yhdistää teatteria, musiikkia, tanssia ja sirkusta.

Haapasalo myöntää, että jännittää. Sitä lievittääkseen hän toistaa tietyt rutiinit aina ennen teatteriesityksiä.

– Tulen ajoissa teatteriin. Käyn tekstin läpi mielessäni miljoonaan kertaan. Pesen aina hampaat juuri ennen esitystä.

Vaikeinta oli selvitä jännityksestä ennen Maaseudun tulevaisuus -näytelmää Kansallisteatterissa kuusi vuotta sitten. Sitä edelsi pitkä teatteritauko.

–Se oli kauheaa. "Pelotti" on oikea sana.

– Näyttelemisestä oli kasvanut hirveä mörkö. En luottanut itseeni lainkaan. Ajattelin, että on pakko sanoa ohjaajalle, että rooliin pitää ottaa joku toinen, koska en pysty näyttelemään.

Lähes paniikinomainen tunne kumpusi suuresta arvostuksesta teatteria ja näyttelemistä kohtaan.

– Se on syy, miksi en käy paljon teatterissa. Jos näen näytelmän, josta en pidä, minulle tulee niin paha mieli, että menee yöunet.

Ville, oma isä ja tytär samassa näytelmässä

Karnevaali 2020 -esityksessä ovat mukana myös Haapasalon oma isä ja 16-vuotias tytär Saima.

– He eivät ole aiemmin olleet lavalla niin paljon kuin minä. Huolestuttaa, vaikka uskon, että he pärjäävät minua paremmin.

Haapasalo kuvailee, että nyt jännitys on samanlaista kuin jännittäisi oman lapsensa koulun aloitusta.

Hän yrittää olla neuvomatta, "koska ohjaaja on sitä varten”.

– Vähän olemme jauhaneet tekstiä yhdessä, mutta aika lailla jokainen on hoitanut oman leiviskänsä itse.

Näyttelijä varoitti ammatistaan

Tytär on jo kallellaan teatterin suuntaan, vaikka isä on yrittänyt sanoa, että kannattaisi miettiä jotain muuta ammattia.

– Kaikkeni olen tehnyt, ja nyt näyttää, että olen siinä pahasti epäonnistunut. Olisi pitänyt valita toinen taktiikka ja pakottaa Saima teatteriin, niin ehkä hänelle olisi tullut päinvastainen reaktio.

Haapasalo on kertonut tyttärelleen, että näytteleminen on kovaa työtä ja voi kuulostaa hienommalta kuin lopulta onkaan.

– Totta kai lapset tekevät, mitä he haluavat.

Ville Haapasalolla on myös lämmin ja läheinen suhde isäänsä.

– Tuntuu, että minulta jäi murrosikäkin väliin. Emme silloinkaan tapelleet, vaikka jääräpäitä olemme kumpikin. Ei haluta antaa periksi.

Näyttelijä toivoo, että pystyisi opettamaan lapsilleen samaa, mitä oppi omilta vanhemmiltaan.

– Suvaitsevaisuutta, toisen ihmisen kunnioitusta ja huomioon ottamista, empaattisuutta ja rehellisyyttä itseä kohtaan.

– Jos ne saan annettua, niin se on ihan jees.

Ville Haapasalo on keksitty brändi

Lähes minne tahansa maailmassa Ville Haapasalo meneekään, hän törmää suomalaisiin, venäläisiin tai ylipäätään ihmisiin, jotka tunnistavat hänet.

Heihin hän suhtautuu kuin palkkansa maksajiin.

Siksi Haapasalo poseeraa hymy kasvoillaan tuhansissa valokuvissa ja juttelee Venäjät, kalastukset ja saunat. Pääasiassa kuuntelee, koska ihmiset haluavat sitä.

Moni tietää hahmon Ville Haapasalo, mutta harva tuntee ihmisen.

Haapasalo-hahmon ja brändin hän suunnitteli itse itselleen jo parikymmentä vuotta sitten.

– Moskovassa oli tunkua sliipattujen ja kalliilla autolla ajavien näyttelijöiden kaartiin, mutta juntiksi ei niinkään. Se on mietitty ja suunniteltu kansanmies, yksi roolihahmo muiden joukossa, jota näyttelen elämässäni.

– Hyvä jätkä, se olen ehdottomasti.

Näyttelijä vakavoituu ja sanoo, ettei voi olla ihmisten keskellä oma itsensä, vaan hänellä on suojakuori.

– Oikeasti olen ujo ja hiljainen. En ole mikään hauska seuramies muulloin kuin töissä. Silloin voin puhua vaikka kuusi tuntia putkeen, mutta yksityiselämässä olen mieluummin yksin ja hiljaisuudessa.

Jos on huono päivä eikä hän kestä ihmisiä, hän pysyy kotonaan.

Koska julkisuus on ruokkiva käsi, kotiin ei voi kuitenkaan jäädä loputtoman pitkäksi aikaa.

– Julkisuus on iso osa ammattiani. Ilman sitä minulla ei varmasti olisi töitä.

Pää ei pysy kasassa

Television matkailuohjelmia tehdessään Haapasalo on kolunnut Venäjää miljoonakaupungeista kaukaisimpiin syrjäkyläpahasiin. Edelleen on monta kolkkaa, joista olisi halu kertoa.

– Teenkin varmasti vielä lisää tv-ohjelmia Venäjältä. Haluaisin näyttää Ukrainaa ja Karjalaa.

– Karjala on hankala teema. Sanoo siitä mitä vaan, niin aina on väärässä ja joku pahoittaa mielensä.

Tiedossa on myös elokuvarooli Venäjällä. Elokuvien suhteen hän on valikoiva eikä enää tartu jokaiseen tarjottuun tilaisuuteen.

– Minusta on tullut nirso leffojen kanssa, koska olen tehnyt niitä niin paljon. En viitsi enää lähteä mukaan vain siksi, että pääsen tekemään leffaa. Sen täytyy olla sellainen, että itseäkin vähän kutittelee.

Mahdollisesti Ville Haapasaloa nähdään jatkossa useammin näyttelijänä teatterissa. Vakituisesta teatterikiinnityksestä hän ei kuitenkaan haaveile eikä usko, että viihtyisi näyttämöllä kuutena päivänä viikossa.

Hän on perustanut parin vuoden aikana kahdeksan yritystä, joista ravintola on yksi.

– Miten pää pysyy kaiken keskellä kasassa?

– Ei se aina pysykään. Yritän käydä joka aamu uimahallissa uimassa 1–2 kilometriä. Siinä on tunnista puoleentoista omaa aikaa. Saan olla vedessä ja miettiä asioita, Haapasalo vastaa.

Vesi liittyy muihinkin tärkeisiin asioihin. Sellaisia ovat kalastus, veneily ja sukellus sekä mökki Puumalassa Saimaan rannalla.

– On ollut vähän kiirettä pari vuotta. Mökki on ollut paikka, missä mieli lepää.

Siellä hän ottaa pipon pois päästä.

TALLINNA Mitä tekisit, jos saisit tähän mennessä kertyneen työeläkkeesi kerralla käyttöösi?

Halutessasi voisit sijoittaa rahat osakkeisiin tai rahastoihin, mutta yhtä hyvin voisit esimerkiksi lyhentää asuntolainaasi, maksaa pikavippivelat pois tai lähteä lomamatkalle.

Sadattuhannet virolaiset ovat pian tämän valinnan edessä, mikäli kiistelty eläkeuudistus astuu voimaan suunnitellusti ensi vuoden alussa.

Tallinnalainen 28-vuotias Jüri Käosaar aikoo nostaa rahat ja sijoittaa ne rahastoihin kasvamaan korkoa tulevaisuuden varalle.

Sijoittaminen on kiinnostanut Käosaarta jo muutaman vuoden ajan, mutta nyt ajatukset ovat tavallistakin enemmän tulevaisuudessa, sillä kuukausi sitten hänestä tuli pienen pojan isä.

– Mietin tällä hetkellä paljon sekä omaa että lapseni tulevaisuutta. Viron väestö vanhenee enkä tiedä, tuleeko minun sukupolveni koskaan saamaan kunnon eläkettä. Haluan säästää ja sijoittaa, jotta voin olla vanhana riippumaton valtion rahoista, hän sanoo.

Läheskään kaikki virolaiset eivät suunnittele elämäänsä yhtä pitkäjänteisesti kuin Käosaar.

Kyselytutkimusten perusteella on arvioitu, että noin 20 prosenttia virolaisista kuluttaisi työeläkkeensä saman tien, jos saisi ne käyttöönsä.

Juuri tätä taloustieteilijät pelkäävät.

Jos ihmiset syövät työeläkkeensä etukäteen, he ovat tulevaisuudessa entistä riippuvaisempia valtion kansaneläkkeistä. Tämä johtaa veronkorotuksiin, jotka kuormittavat tulevia sukupolvia, asiantuntijat varoittavat.

Uudistuksen piirissä yli 700 000 virolaista

Virossa on ollut 2000-luvun alkupuolelta saakka käytössä niin sanottuihin kolmeen pilariin perustuva eläkejärjestelmä.

Ensimmäisellä pilarilla tarkoitetaan valtion maksamaa vanhuus-, työkyvyttömyys- tai muuta vastaavaa eläkettä.

Toinen pilari eli työeläke muodostuu palkansaajan kuukausitulojen perusteella. Pilariin kertyy joka kuukausi kuusi prosenttia palkansaajan bruttotulosta. Kaksi prosenttia maksaa palkansaaja itse, loput neljä prosenttia valtio.

Kolmas pilari on vapaaehtoinen lisäeläke. Virolainen voi halutessaan säästää itselleen ylimääräistä eläketurvaa esimerkiksi hankkimalla vakuutusyhtiöltä yksityisen eläkevakuutuksen.

Suunniteltu eläkeuudistus koskee toista pilaria eli työeläkkeitä – muihin pilareihin ei ole tulossa muutoksia.

Uudistus ei hajottaisi järjestelmää, mutta tekisi toisesta pilarista kokonaan vapaaehtoisen. Ennen vuotta 1983 syntyneille se on ollut valinnainen tähänkin saakka. Valtaosa Viron työikäisistä on kuitenkin valinnut pilariin kuulumisen.

Noin 1,3 miljoonasta virolaisesta yli 700 000 kuuluu toisen pilarin piiriin. Eläkeuudistus koskettaa siis reilusti yli puolta virolaisista.

Virolainen kerryttää pottia itselleen

Suomalaiseen eläkejärjestelmään verrattuna virolaisen systeemin erikoisuus on, että työssäkäyvä virolainen säästää itselleen konkreettista rahaa omia eläkevuosiaan varten.

Siinä missä suomalaisten eläkemaksut käytetään nykyeläkkeisiin, virolainen kerryttää siis työvuosinaan pottia itselleen.

Suomalaisen työeläkeotteella näkyvä summa on aina arvio tulevasta eläkkeestä, mutta virolainen voi milloin tahansa käydä tarkistamassa henkilökohtaiselta työeläketililtään tarkan summan, joka hänelle on kertynyt.

Suomessa eläkerahoja hoitavat työeläkeyhtiöt, mutta Virossa toiseen pilariin kertyneitä rahoja ovat tähän saakka hallinnoineet pankit. Pankit ovat sijoittaneet rahat suhteellisen matalan riskin – ja matalan tuoton – rahastoihin.

Uudistuksen jälkeen virolaiset voivat halutessaan jatkaa kuten ennenkin eli antaa pankkien sijoittaa työeläkkeensä. Uutena vaihtoehtona he voivat nyt siis myös nostaa toiseen pilariin kertyneet rahat ja tehdä niillä mitä haluavat.

Useimmille virolaisille on kertynyt työeläkettä muutama tuhat euroa, mutta joitakuita odottaa toisessa pilarissa jopa reilusti yli 10 000 euron summa.

Uudistusta perustellaan yksilönvapaudella

Eläkeuudistuksen alullepanija on kansalliskonservatiivinen Isänmaa-puolue. Sen mukaan pankit ovat hoitaneet virolaisten eläkevaroja huonosti.

– Rahat on sijoitettu matalatuottoisiin rahastoihin, joiden hallinnointikulut ovat suuret. Pankit eivät ole ajatelleet ihmisten etua, sanoo parlamentin talousvaliokunnan puheenjohtaja Aivar Kokk Isänmaa-puolueesta.

Puolue perustelee eläkeuudistusta yksilönvapaudella: jatkossa jokainen saa päättää itse, mitä omilla työeläkerahoillaan tekee.

Kokk ei näe ongelmaa siinä, että osa ihmisistä kuluttaisi rahansa saman tien vaikkapa kodin remonttiin tai ulkomaanmatkaan – päinvastoin. Lisääntynyt kulutus toisi hänen mukaansa toivotun piristysruiskeen kansantalouteen.

– Virolaisissa eläkerahastoissa on kiinni reilusti yli neljä miljardia euroa. Jos esimerkiksi neljäsosa tästä summasta irrotetaan kulutukseen, se saa talouden kukoistamaan. Syntyy uusia työpaikkoja, yrityksillä menee paremmin ja ihmiset voivat toteuttaa haaveitaan, Kokk sanoo.

Hän painottaa, ettei yksikään virolainen jää ilman eläkettä, sillä ensimmäisestä pylväästä maksetaan edelleen vanhuuseläkettä kaikille. Tänä keväänä Viro nostaa keskimääräistä eläkettä 483 eurosta 528 euroon.

Eläkeuudistus oli Isänmaan tärkein vaalilupaus viime kevään parlamenttivaaleissa, joten puolue ajoi sen läpimenoa painokkaasti.

Tammikuun lopussa Viron 101-jäseninen eduskunta eli riigikogu äänesti uudistuksesta, ja se menikin odotetusti läpi äänin 56–45.

Isänmaa muodostaa Viron hallituksen yhdessä keskustapuolueen ja oikeistopopulistisen Ekren kanssa. Hallitus on seissyt yksimielisesti uudistuksen takana.

Ekonomisti varoittaa talouskuplasta

Eläkeuudistus tulee luomaan Viroon kulutuspiikin, kun ihmisillä on yhtäkkiä käytettävissään aiempaa enemmän rahaa, ennustaa myös Viron keskuspankin ekonomisti Kaspar Oja.

Tämä todennäköisesti piristääkin taloutta hetkellisesti.

Ojan mukaan kyseessä on kuitenkin kupla, joka puhkeaa nopeasti.

– Uudistus lisää inflaation riskiä ja talouden heiluriliikettä. Tilanne muistuttaa Viron vuosien 2006–2007 talousbuumia, jota seurasi syvä lama. Nytkin uhkana on taantuma tai ainakin talouskasvun hidastuminen, Oja sanoo.

Vaikka suurin osa virolaisista on kerryttänyt työeläkettä vain muutaman tuhannen euron verran, rahoilla voi Ojan mukaan olla yllättävän pitkäkantoisia vaikutuksia kansantalouteen. Esimerkkinä hän mainitsee asuntomarkkinat.

– Jos ihmiset käyttävät eläkevaransa käsirahana ostaessaan uusia asuntoja, pankit myöntävät heille suurempia asuntolainoja, mikä nostaa asuntojen hintoja.

Oja varoittaa myös virolaisen rahan valumisesta pois kotimaasta. Tähän saakka pankit ovat sijoittaneet ihmisten työeläkkeet nimenomaan virolaisiin rahastoihin. Uudistuksen myötä virolainen voi alkaa sijoittaa eläkerahojaan vaikka kiinalaisten tai yhdysvaltalaisten yhtiöiden osakkeisiin.

Yksittäisen kansalaisen näkökulmasta uudistuksen suurin riski on Ojan mukaan eläkkeiden pienentyminen, kun yhä useampi joutuu tukeutumaan tulevaisuudessa ensimmäiseen pilariin eli valtion maksamiin vanhuuseläkkeisiin.

Tämä johtaa väistämättä veronkorotuksiin sekä mahdollisesti eläkeiän nostamiseen. Eläkeikä on Virossa nyt 63 vuotta, mutta se on jo nousemassa 65:een vuoteen 2026 mennessä.

Yhä useampaa eläkeläistä saattaa myös uhata köyhyys.

– Monet Viron eläkeläisistä elävät jo nyt suhteellisessa köyhyydessä. Kun vanhuksia on yhä enemmän ja valtion eläkevaroja vähemmän, köyhyysriski lisääntyy, Oja sanoo.

Suurin riski on niillä, jotka eivät ole saaneet koulutusta talous- ja raha-asioissa.

Kritiikki ei hetkauta Isänmaa-puoluetta

Valtaosa taloustieteilijöistä on Kaspar Ojan kanssa samoilla linjoilla.

Joukko virolaisia tutkijoita, dekaaneja ja professoreja julkaisi viime vuonna avoimen kirjeen, jossa he arvostelivat eläkeuudistusta kovin sanoin.

Kritiikkiä on tullut myös Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä sekä Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestöltä OECD:ltä.

Isänmaa-puoluetta asiantuntijoiden moitteet eivät ole hetkauttaneet. Puolueen mukaan esimerkiksi Viron keskuspankin kritiikki kumpuaa puhtaasti pankkiirien halusta pitää toistensa puolia.

Isänmaa on viestinyt, että nykyinen eläkejärjestelmä hyödyttää ennen kaikkea liikepankkeja, kun taas uudistus on tavallisen ihmisen puolella.

Presidentti jätti uudistuksen allekirjoittamatta

Vaikka eläkeuudistus on jo mennyt läpi eduskunnassa, sille tarvitaan vielä presidentin hyväksyntä.

Perjantaina uudistusprosessiin tulikin uusi käänne, kun Viron presidentti Kersti Kaljulaid ilmoitti kieltäytyvänsä allekirjoittamasta uudistusta nykymuodossaan.

Presidentti vaatii uudistukseen muutoksia, sillä hänen mukaansa se on monilta osin ristiriidassa perustuslain kanssa.

Kaljulaid palauttaa uudistuksen eduskuntaan eli riigikoguun uudelleen käsiteltäväksi, minkä jälkeen riigikogulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko se muokkaa uudistusta presidentin haluamalla tavalla tai jättää uudistuksen presidentille uudelleen allekirjoitettavaksi ilman muutoksia.

Jos Kaljulaid kieltäytyy vielä toisellakin kierroksella allekirjoittamasta uudistusta, sen perustuslaillisuutta saatetaan arvioida korkeimmassa oikeudessa.

Isänmaa-puolueen puheenjohtaja Helir-Valdor Seeder totesi perjantaina puolueensa olevan valmis tekemään uudistukseen pieniä muutoksia presidentin vaatimuksesta.

Seeder vakuutti kuitenkin, että perusolemukseltaan uudistus tulee pysymään entisellään.

Presidentin esittämä kritiikki oli Seederin mukaan odotettavissa, sillä Kaljulaid on ollut aikoinaan itse mukana luomassa nykyistä eläkejärjestelmää. Kriiikki ei yllättänyt Seederiä senkään vuoksi, että samanlaista arvostelua on kuultu aikaisemmin jo muiden suusta.

Esimerkiksi Viron oikeuskansleri Ülle Madis epäili tammikuun lopussa eläkeuudistuksen perustuslaillisuutta.

Madiksen mielestä uudistus loukkaa periaatetta ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta. Tulevien eläkkeiden rahoittamiseen tarvittavien veronkorotusten maksumiehiksi joutuvat sekä ne, jotka ovat tuhlanneet omat eläkesäästönsä että ne, jotka ovat jatkaneet tunnollisesti säästämistä toiseen pilariin, Madis perusteli kritiikkiään.

Lisäksi uudistus syrjii Madiksen mielestä niitä, jotka eivät ole alunperinkään valinneet toiseen pilariin liittymistä.

Toisessa pilarissa on kiinni sekä työntekijöiden omaa että valtion rahaa, ja jatkossa pilariin kuuluvat voivat nostaa itse säästämiensä osuuksien lisäksi itselleen myös valtion maksamat osuudet.

Eläkeuudistuksen on tarkoitus astua voimaan ensi vuoden ensimmäisenä päivänä. Nähtäväksi jää, kuinka paljon presidentin käyttämä veto-oikeus hidastaa prosessia – ja tuleeko uudistus presidentin vaatimuksesta muuttumaan.

"Tajuan olevani poikkeus"

Tallinnalainen Jüri Käosaar kuuluu niihin, jotka todennäköisesti hyötyvät suunnitellusta eläkeuudistuksesta. Hän on nuori ja korkeakoulutettu, ja hänellä on vakituinen työpaikka Tallinnan yliopiston koulutuskonsulttina.

Kaiken lisäksi hän on kiinnostunut raha-asioista.

– Tajuan olevani poikkeus. Eivät kaikki nuoretkaan tiedä sijoittamisesta mitään, eikä se kiinnosta heitä. Monet tuttuni kyselevät hämmentyneenä, mitä eläkeuudistus oikeastaan tarkoittaa ja miten sen kanssa pitäisi toimia, Käosaar kertoo.

Eläkeuudistus suosiikin Käosaaren mielestä niitä, joilla on talousosaamista jo valmiiksi. Ne, jotka tarvitsisivat tukea talousasioissa, uudistus jättää yksin.

– Pelkään, että meillä on neljän- tai viidenkymmenen vuoden päästä yhteiskunta, jossa osa ihmisistä on ajautunut köyhyyteen nyt tehdyn lyhytnäköisen päätöksen vuoksi, hän sanoo.

Periaatteessa Käosaar haluaisi pitää rahansa valtion toisessa eläkepilarissa, sillä hän vastustaa eläkeuudistusta. Viron tämänhetkinen poliittinen tilanne on hänen mielestään kuitenkin niin epävakaa, että rahojen vetäminen pois järjestelmästä tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.

– Luottamukseni hallitukseen on heikentynyt eläkeuudistuksen myötä. Uudistuksen taustalla ovat selvästi poliittiset motiivit, ei kansalaisten etu, hän sanoo.

Huolestuttavaa hänestä on etenkin se, ettei hallitus ole kuunnellut talousasiantuntijoiden eikä oikeuskanslerin kritiikkiä. Käosaar pelkää, että tätä menoa nykyinen tai joku tulevista hallituksista tuhlaa kansalaisten eläkerahat. Siksi hän sijoittaa mieluummin rahat omalla riskillään.

Sijoituspäätöksissään Käosaar aikoo todennäköisesti seurailla pankkien nykyistä linjaa ja sijoittaa rahansa nimenomaan virolaisiin rahastoihin.

– Lopulliset päätökset teen kuitenkin vasta sitten, kun rahat ovat tililläni.

Voit keskustella jutusta Yle Tunnuksella. Toimittaja Silja Massa osallistuu keskusteluun ja vastaa kysymyksiin Viron eläkeuudistuksesta kommenttiosiossa kello 10–12. Keskustelu on avoinna 10.2. kello 23 asti.

Lähteet:

• Tuglas-seura: Viron eläkejärjestelmä murroksessa
• Juttua varten on haastateltu Suomen Tallinnan-suurlähetystön talousasioiden neuvonantajaa Hannu Arhinmäkeä.

Ketunmetsästäjälle lumi maassa on kaikki kaikessa. Lumi paljastaa jäljet – ei vain ketun vaan myös suden.

Kettujahtipäivän alkajaisiksi Teuvan miehet ovat varmistelleet, ettei Luovankylän maastoissa kierrä susilaumaa. Aamuvarhaisella miehet ovat löytäneet metsätien ylittävät, tuoreet ketun jäljet. Kakkakikkareenkin se on jättänyt miehille merkiksi.

Susista ei näy jälkeäkään.

Metsästäjä Jorma O. Tarkka uskaltaa päästää suomenajokoiransa Paten ketun jäljille. Haukku alkaa heti ja koira pinkaisee melkoisella tuntivauhdilla ketun perään.

Muut metsästäjät ovat valmiina omilla passipaikoillaan, yhteyttä pidetään radiopuhelimilla ja koiran liikkeet näkyvät kunkin metsästäjän puhelimeen ladatusta sovelluksesta.

Pate järjestää metsästäjille heti alkajaisiksi yllätyksen: se juoksee takaisin omia jälkiään. Koiranomistaja pyörittää päätään.

– Tällaista ei ole koskaan tapahtunut: täysi fiasko, Jorma Tarkka harmittelee, mutta pian Pate saadaan uudelleen ketun jäljille.

“En ehtinyt kissaa sanoa”

Kettujahti on päättyä, ennen kuin se pääsee kunnolla edes vauhtiin. Passissa seisova Urmas Pollari kääntää päätään ja siinä se seisoo kettu tiellä, muutaman kymmenen metrin päässä.

– En ehtinyt kissaa sanoa, kun se oli jo poissa. Ei vanha mies ehdi. Pitää olla tosi kätevä, että onnistuu.

Mollaavatkohan jahtikaverit, kun päästit ketun livahtamaan?

– Sellaista leikkimielistä sanailua saattaa tulla, mutta kyllä he itse tietävät. Meille jokaiselle tämä on sattunut.

Pieni selityksen paikka vielä.

– Oli niin tiheä kuusikko. Jos olisi ollut harvempi metsä, niin näkisi vähän aikaisemmin, kun kettu vilahtaa, Urmas Pollari miettii, mikä meni pieleen.

Pate ajaa väsymättä kettua. Passimiehet vaihtavat paikasta toiseen, mutta kettu päätyy eri suuntiin kuin metsästäjät otaksuvat sen menevän.

Jukka Tarkka patistaa radiopuhelimella miehiä kokoontumaan niin sanottuun Laukkuristeykseen: nuotion ja makkaranpaiston vuoro.

– Söin kyllä aamulla tarpeeksi kaurapuuroa, Jukan isoveli Jorma Tarkka tuumaa, mutta ryhtyy nuotion tekoon.

Vitonen turkista

Jorma Tarkka on metsästänyt kettuja nuoresta pojasta lähtien. Kettumetsälle häntä ajaa metsästyksen haastavuus. Kettu on maineensa mukaisesti ovela ja arvaamaton liikkeissään.

– Kettu ei helpolla anna turkkiaan.

Vuosikymmeniä sitten raha saattoi motivoida kettumetsälle, mutta ei enää.

– Markka-aikana yhdestä ketunnahasta maksettiin jopa 200–250 markkaa. Nyt siitä saa viisi euroa, Jorma Tarkka vertaa.

Jorma Tarkan motto metsästyksessä on se, että kaikki mikä ammutaan myös käytetään, eli kettu päätyy aina nyljettäväksi. Tarkan varastoissa on tälläkin hetkellä useita kymmeniä ketunnahkoja. Aiemmin hän on muun muassa teettänyt nahoista itselleen ja vaimolleen kettuturkin.

– Minulla on kolme tytärtä, mutta heille eivät kettuturkit kelpaa. Ehkä teetän näistä sängynpeiton.

Tarkka kertoo, ettei häntä yhtään hävetä kulkea kylänraitilla kettuturkki päällä – tosin talvikelit ovat viime vuosina olleet niin leutoja, ettei turkille juuri ole ollut pakkasen puolesta käyttöä.

Tarkka ei myöskään ole saanut kritiikkiä harrastuksestaan.

– Ei mun kohdalle ole tullut. Meillä päin ketunmetsästys hyväksytään.

Kettuja on nyt runsaasti, jahtiporukkoja harvakseltaan

Jorma Tarkka arvioi kettukannan runsaaksi ja samaa sanotaan Suomen riistakeskuksesta. Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi huomauttaa, että kettujen määrä kulkee käsi kädessä myyrien määrän kanssa.

– Kettuja on nyt erityisen paljon. Kettu on sopeutuvainen eläin, joka on hyötynyt monista ihmisen toimista ja runsastunut myös tämän vuoksi, Nurmi arvioi.

Teuvan ketunmetsästäjät huomauttavat, että runsastuessaan kettu verottaa muun muassa seudun lintukantaa.

Jarkko Nurmen mukaan kettua metsästetään monin eri tavoin, muun muassa loukuilla ja houkuttelupyynnillä. Teuvan jahtiporukan kaltaisia ketunmetsästäjiä ei ole mitenkään suuria määriä, maltillisesti kuitenkin.

– Pohjalaispitäjistä löytyy arviolta joka kunnasta viidestä kahdeksaan tällaista ketunmetsästykseen erikoistunutta porukkaa. Heillä on spesiaalikoirat koulutettu juuri ketun jäljille. Ne eivät lähde ajamaan takaa jänistä silloin, kun ollaan kettumetsällä, Nurmi tarkentaa.

Loppunäytös maan alla

Passiin jääneeltä tulee kesken makkaranpaiston ilmoitus, että Pate-koira on ajanut ketun Peränevalle ojan viereiseen penkkaan maan alle.

– Niin kiire ei ole, etteikö makkaroita ehditä ensin syömään, Jukka Tarkka huomauttaa nuotiolta.

Pate on juossut yli 20 kilometriä. Seuraavaksi se pääsee huilaamaan ja Jorma Tarkan terrieri Santeri aloittaa työt.

Santeri syöksyy maan uumeniin johtavaan aukkoon ja tulee toiselta laidalta ulos, syöksyy jälleen uuteen aukkoon ja on vähällä juuttua seuraavaan. Se haukkuu maan alla luolastossa kettua, joka on ilmiselvästi päässyt koiraa karkuun paikkaan, minne tämä ei mahdu.

Tarkka on lähes varma, että Santeri on ketun eikä jonkun muun eläimen jäljillä.

– Kyllä kettu siellä on, mutta joskus on toki ollut supikoira ja mäyräkin, Jorma Tarkka tuumaa.

Kettu oli ovelampi

Ketun luolasto on hankalassa paikassa.

– Tämä on haastava paikka. Nyt on oltava varovaisia, ettei vaan ammuta toisiamme, Jorma Tarkka varoittaa varmuudeksi kokenutta jahtiporukkaansa.

Aika kuluu. Kettua ei ilmaannu.

Yli viiden tunnin jahtipäivän jälkeen Jukka Tarkka komentaa porukkaa ottamaan panokset pois haulikoista. Kettu voitti!

– Nyt lähdetään makoolle. Nähtiin millainen on repolainen, Jukka Tarkka virnistää.

Isoveljeä harmittaa enemmän.

– Kyllä se vähän ottaa päähän. Kettu oli ovelampi, ei voi mitään, Jorma Tarkka päättää helmikuisen kettujahtipäivän.

Paten, Santerin, Tarkan veljesten ja Urmas Pollarin kanssa kettujahtiin osallistuivat Harri Teirilä, Veli-Matti Laitala ja Kari Harjula.

Irlannin lauantaisten parlamenttivaalien tulos vaikuttaa laskennan vielä ollessa kesken erittäin tasaiselta. Jo ovensuukyselyt asettivat kolme eniten ääniä saanutta puoluetta lähes tasapeliin noin 22 prosentin kannatuksella.

Oppositiossa nyt olevan keskustaoikeistolaisen Fianna Fáilin puheenjohtaja Micheál Martin uskoo puolueensa nousevan suurimmaksi. Mukana taistossa suurimman puolueen asemasta on myös nykyinen pääministeripuolue Fine Gael.

Suurimman kannatuslisäyksen näissä vaaleissa on saamassa kansallismielinen vasemmistopuolue Sinn Féin. Sekä Fianna Fáil että Fine Gael ilmoittivat jo vaalikampanjan aikana, etteivät ne aio tehdä hallitusyhteistyötä Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n poliittisena siipenä alkunsa saaneen Sinn Féinin kanssa.

Nykyisen hallituksen pääministeri, Fine Gaelin puheenjohtaja Leo Varadkar toisti kantansa sunnuntaina. Hän arvioi, että hallituksen muodostamisesta tulee vaikeaa.

Kahta vanhaa valtapuoluetta hiertää myös vasemmistopuolueen ajama talouspolitiikka.

Sinn Féinin puheenjohtaja Mary Lou McDonald julisti sunnuntaina puolueensa olevan valmis hallitusvastuuseen. Hänen mielestään puolueen pitäminen paitsiossa olisi epädemokraattista.

Sinn Féin näyttää saaneen tukijoikseen erityisesti nuoria äänestäjiä, jotka ovat kyllästyneitä huonoon asuntotilanteeseen, kalliisiin elinkustannuksiin ja terveydenhuollon jonoihin. Toisin kuin monia vanhempia äänestäjiä, nuoria ei vaivaa Sinn Féinin historia.

Irlannissa järjestettiin ennenaikaiset parlamenttivaalit pääministeri Varadkarin aloitteesta.

Lisää aiheesta:

Irlannin kolme suurinta puoluetta lähes tasoissa ovensuukyselyissä – ääntenlasku alkaa vasta aamulla

Irlanti äänestää tänään parlamentista – Voiko terroristijärjestö IRA:n poliittinen siipi Sinn Féin nousta maan johtoon?

Eurooppa-kirje: Irlannin vaaleja varjostaa murha – Kansallismieliset kirivät valtaan pitkää ja kivistä tietä

Leppävirran kirkko on lähes ääriään myöten täynnä. Alkamassa on Tropical Winter Ukulele -festivaalin päätöskonsertti.

Alttarin eteen kävelee Kristiina Brask.

Kirkkosalissa kaikuu Go Tell It on the Mountain spiritual. Yleisö nousee seisomaan ja lyö rytmikkäästi käsiä yhteen.

Tilaisuudessa on vahva spirituaalinen henki.

Kristiina Brask on tehnyt nyt jo usean vuoden ajan hengellistä musiikkia. Hän säveltää ja kirjoittaa biisejä myös itse ja esiintyy hengellisissä tilaisuuksissa ja konserteissa.

Hän määrittelee musiikintekemisensä orkestraaliseksi gospeliksi. Yhteistyö Alavan seurakunnan kanttori Ossi Jauhiaisen kanssa on ollut hedelmällistä.

Gospelmusiikille on selvä tilaus. Heidän videoitaan YouTubessa on parhaimmillaan seurannut 100 000 katsojaa. Musiikkivideot on kuvannut Petri Kekäläinen.

Kristiina Brask kaipaa suomalaiseen gospelmusiikkiin enemmän jenkkityylistä meininkiä.

Hän muistelee innostuneensa jo lapsena Nunnia ja konnia -elokuvan vahvasta amerikkalaisesta gospelista.

– Jo pienenä sanoin äidille ja isälle, miksi olen syntynyt Suomeen. Olisi vähän siistiä, jos Suomessa olisi samanlainen kirkkomeininki.

Idols-kisa avasi oven unelmaan

Julkisuudesta jo pitkään poissa ollut Kristiina Brask muistetaan Idols-kisan kärkikolmikosta voittajan Ari Koivusen ja Anna Abreun rinnalta vuodelta 2007.

Pieneltä paikkakunnalta Leppävirran Sorsakoskelta kotoisin oleva 16-vuotias musiikkilukiolainen sai hurjan nousukiidon musiikkibisnekseen.

Kisan jälkeen syntyi heti levytyssopimus ja esikoisalbumi Silmät sydämeeni myi nopeasti kultaa. Alkoi myös kiivas keikkatahti.

Tuottaja Asko Kallosen tuki oli merkittävä nuoren artistin kehityksessä.

– Olihan se aivan mahtava juttu. Asko on aivan ihana nallekarhu, todella lämmin ihminen. Hän oli todella merkittävä henkilö urani alussa kohti unelmia.

Vauhti oli kova ja kaikkea ympärillä tapahtuvaa ei ennättänyt edes prosessoida, Brask muistelee.

Syvällä mielessään hän kuitenkin pohti jo siinä vaiheessa, onko popmusiikki juuri sitä, mitä hän haluaa tehdä. Hän oli rukouksissa tottunut viemään unelmat Jumalalle.

– Koin, että mulla ei ole itsellä pokkaa mennä sanomaan, että haluan tehdä lauluja Jeesuksesta.

Sitten kesken kiivaimman keikkapyörityksen tapahtui jotain, mikä muutti ratkaisevasti elämän suunnan.

En halua vielä kuolla

Kristiina Brask oli tekemässä kolmatta studioalbumiaan. Biisit olivat valmiina ja niitä olisi juuri alettu levyttää.

Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos vuonna 2012 vanhempien luona vietetyn joululoman aikana.

Brask tunsi oikealla puolella kaulassaan pienen patin.

Löydöstä epäiltiin lymfoomaksi eli imusolmukesyöväksi. Tuli pysäytys.

Se oli käänteentekevä hetki, joka sai jo aiemmin alkaneen hengellisen prosessin vahvistumaan. Brask kertoo kohdanneensa tuossa hetkessä kuolemanpelon.

– Mietin siinä, että jos mä kuolen nyt, mitä haluan, että tänne jää. Mun biisit, rakkauslaulut ei pelasta ketään. Tärkeää ei ole mun nimi, tai että jengi tietää mut, vaan että ne tuntee Jeesuksen.

Kaulalta löytynyt kasvain osoittautui loppujen lopuksi hyvälaatuiseksi. Varmuuden vuoksi se poistettiin.

Sairastuminen oli kuitenkin käynnistänyt prosessin, joka johti siihen, että Braskin musiikillinen suuntautuminen muuttui.

Kolmas albumi jäi tekemättä. Popmusiikki vaihtui gospeliin.

Brask kertoo monen suomalaisen perinteisten gospelmusiikin tekijöiden kuten aikanaan Mikko Kuustosen, Jaakko Löyttyn ja Pekka Simojoen vaikuttaneen hänen musiikin tekemiseen.

Gospelin kirjo Suomessa on Braskin mielestä kuitenkin vielä melko suppea.

– Tykkään siitä, että jos laulat Oh Happy day, Jesus washed my sins away. Tämä on ilon päivä, synnit on pesty pois. Siinä saa tanssia ja iloita ja se näkyy ihmisten kasvoilta.

Orkestraalinen gospel tuo jotain uutta ja laajentaa gospelin genreä. Ylistysmusan pitää olla kokonaisvaltaista, Brask hehkuttaa.

Lue myös:

Antti Tuisku ratsastaa nyt uskonnolla – laulaja kritisoi musiikillaan tapauskovaisuutta ja tekopyhyyttä

Hyvä kuoro ei synny itsestään – Marjaana Turunen ei kyllästy gospeliin

Kulttuurivieras Mikko Joensuu hylkäsi uskon, mutta laulaa silti Jumalasta

Kaikkihan sitä miettivät nyt: mitä pitäisi tehdä autoasialle? Useimmilla ei ole varaa tuliterään Teslaan, joten kokosimme kolme tapaa, joilla itse kukin voi vähentää liikenteen päästöjä. Tällä hetkellä suomalaisten autoilu saastuttaa yhtä paljon kuin tekemämme lentomatkat ulkomaille. Jotain kannattaa siis tehdä. Tässä Ilmasto-Jennin vinkit!

Ajotyyli

Vaikutus päästöihin: -5 – -15 prosenttia

Plussat: Mahdollista jokaiselle autoilijalle.

Miinukset: Taloudelliseen ajoon pitää keskittyä.

Pienetkin asiat vaikuttavat.

Lämmitä auto talvella ennen käynnistystä, jos suinkin mahdollista. Jos käynnistät auton aina kylmänä, saattaa polttoainetta kulua hukkaan jopa parin tankillisen verran yhden talven aikana.

Älä huudata moottoria vaan vaihda vaihdetta isommalle mahdollisimman pian. Jos moottori käy kovilla kierroksilla, polttoainetta kuluu hukkaan.

Suosi moottorijarrutusta eli nosta mieluummin jalka kaasulta ajoissa äkillisen jarrutuksen sijaan.

Seuraa kulutusta! Pelkästään tämänhetkisen kulutuksen tarkkailu voi vähentää omaa polttoaineen kulutusta merkittävästi. Joissakin autoissa on mittari, joka näyttää kulutuksen automaattisesti. Toinen vaihtoehto on pitää päiväkirjaa siitä, milloin tankkaa, kuinka paljon tankkaa ja kuinka monta kilometriä tankillisella pääsi eteenpäin.

Yhteiskäyttöauto

Vaikutus päästöihin: -10 – -15%prosenttia

Plussat: Mahdollista jokaiselle autoilijalle.

Miinukset: Taloudelliseen ajoon pitää keskittyä.

Uusien autojen valmistaminen kuormittaa huomattavasti ympäristöä, joten on tehokkaampaa jakaa autoa usean ihmisen kesken.

Yhteiskäyttöautoa on kokeiltu esimerkiksi Tampereen Kalevassa Koskentien isossa taloyhtiössä. Asunto Oy Koskentiellä on 300 huoneistoa.

Isosta taloyhtiöstä huolimatta vain alle kymmenen asukasta maksoi syyskaudella autosta säännöllistä kuukausimaksua. Kovin moni ei ole halunnut käyttää yhteiskäyttöautoa säännöllisesti. Toisaalta ne, jotka sitä ovat käyttäneet, ovat olleet melko aktiivisia käyttäjiä. Asukkaat ovat ajaneet autolla viiden kuukauden aikana yhteensä yli 10 000 kilometriä.

Koskelantiellä auto on maksanut mukana oleville asukkaille 28 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi käytöstä on pitänyt maksaa erikseen. Autoa on vuokrattu myös ulkopuolisille.

Uusi auto

Vaikutus päästöihin: -10 – -60 prosenttia

Plussat: Pudotus päästöihin voi olla dramaattinen.

Miinukset: Vaatii paljon rahaa.

Jos uuden auton osto on nyt ajankohtaista, ympäristön näkökulmasta kannattaa valita sähköauto. Tuoreiden laskelmien mukaan se muuttuu bensa-autoa ekologisemmaksi muutaman vuoden kuluttua hankinnasta.

Sähköautossa on vain kaksi ongelmaa. Hinta kaupassa on monille autoilijoille ylitsepääsemättömän suuri. Jos ajaa vuodessa vain hieman yli 10 000 kilometriä, sähköauto ei käytännössä maksa itseään koskaan takaisin. Suomalaiset ajavat keskimäärin noin 14 000 kilometriä vuodessa.

Suurin taloudellinen hyöty bensa- tai dieselautoon verrattuna syntyy, jos ajaa joka päivä tai useasti viikossa säännöllisiä useiden kymmenien kilometrien matkoja.

Toinen ongelma on ajomatka. Sähköauto, jolla voisi ajaa puoli Suomea läpi ilman pitkää latausaikaa maksaa helposti 50 000 euroa.

Ladattavat hybridiautotkaan eivät ole bensa- tai dieselautoon nähden taloudellisia, vaikka ne ovatkin hyvin ekologisia – ellei aja paljon pitkiä matkoja, jolloin kaikki säästö polttoainelaskuun on eduksi.

Vähän autoilevalle paras ratkaisu luonnon ja lompakon kannalta on biokaasulla käyvä auto tai hybridiauto. Nämä molemmat vähentävät liikenteen päästöjä huomattavasti, mutta maksavat lähes yhtä paljon kuin bensa-auto.

Kaasuautoissa on syytä huomioida tankkausverkosto. Kaasua voi tankata 33 paikassa eri puolilla Suomea, mutta ei lainkaan Oulun pohjois- tai itäpuolella. Verkosto laajenee koko ajan, eikä kaasuauto tietenkään koko ajan vaadi tankkaamista. Parhaimmillaan kaasuautolla voi ajaa Suomen päästä päähän.

Hybridiauto on puolestaan huoleton ajettava siinä mielessä, että se käyttää ajon aikana syntyvää sähköä ja bensaa kulkemiseen.

Lue myös:

Kaksi naista muutti maalle ja ihastui kaasuautoon – nyt he suosittelevat valintaa kaikille

Tämä juttu on osa Ilmasto-Jenni-sarjaa, jossa Jenni Frilander etsii (ja löytää) kahdeksan tapaa torjua ilmastonmuutosta ja ilmastoahdistusta.

Keskustelu on avoinna 10.2. klo 23 asti.

On keskiviikko ja 16-vuotias Erika istuu poliisiasemalla puhuttelussa. Nuori nainen jäi viikonloppuna kotibileissä kiinni marisätkä kädessään. Poliisi tiedustelee, mistä Erika oli huumausaineen ostanut ja paljonko hän on käyttänyt. Poliisi kertoo, mitä huumeiden käyttö hänen elämässään tarkoittaa. Mopoautoa ajava Erika alkaa huolestua. Poliisi kysyy, onko nuori nainen riippuvainen huumeista ja tarvitseeko hän hoitoonohjausta. Erika saa suullisen huomautuksen.

Tapaus on kuvitteellinen ja perustuu poliisin kertomaan puhuttelujen etenemisestä. Tämänkaltaiset kohtaamiset ovat poliisille arkipäivää.

Jos alle 18-vuotias nuori jää kiinni huumeiden käytöstä, hän saa kutsun poliisin puhutteluun. Aiemmin puhuttelun teki syyttäjä, mutta vuosi sitten ensikertalaisten puhuttelu siirtyi poliisille kuulustelun yhteyteen.

Useimmiten poliisi soittaa nuorelle kotiin ja pyrkii sopimaan tapaamisajan, joka sopii myös vanhemmille ja sosiaaliviranomaiselle. Jos poliisi on ottanut nuoren kiinni ja tuonut asemalle, saatetaan puhuttelu hoitaa saman tien. Paikalle on kuitenkin aina saatava myös nuoren vanhempi tai sosiaaliviranomainen, mieluummin molemmat.

– Yleensä löydämme kannabista eri muodoissaan. Nuori on kärähtänyt käytöstä kotibileissä tai meidän kenttävalvonta on napannut kyytiin kadulta, kertoo rikoskomisario Maria Sainio Lounais-Suomen poliisilaitokselta.

Puhutteluun kutsuttavat ovat alle 18-vuotiaita, mutta yli 15-vuotiaita. Sitä nuoremmat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa ja ovat näin lastensuojeluviranomaisten asiakkaita.

Jos nuoren hallusta löytyy huumausainetta suuri määrä, katsotaan sen olevan myymistä varten ja juttu etenee syyttäjälle. Syyttäjän pakeille päätyvät myös huumeiden käytöstä uudelleen kärähtäneet.

– Suurin osa nuorista on tavallisia nuoria, joilla kiinnijäänti aiheuttaa melkoisen säikähdyksen. Kun puhuttelu on pidetty, annetaan huomautus, eikä juttu etene siitä eteenpäin syyttäjälle. Toki kaikki riippuu paljon nuoren suhtautumisesta asiaan.

Ei varsinaista merkintää rikosrekisteriin, mutta mopokortti on vaarassa ja työnsaanti voi vaikeutua

Suullisesta huomautuksesta ei nuorelle tule varsinaista merkintää rikosrekisteriin, mutta huumeista kärähtäminen voi silti vaikeuttaa työnsaantia jatkossa. Jos nuori jossain vaiheessa hakee töitä esimerkiksi turvallisuusalan yrityksestä, on työnantajan helppoa löytää julkinen syyttämättäjättämispäätös asiassa.

Huumeista kiinnijäänyt nuori usein yllättyy seurauksista, jos hän omistaa mopokortin. Mikäli nuori jää kiinni huumeista mopolla ajaessaan tai mopoauton ratista, on kyseessä rattijuopumus. Ylikonstaapeli Janne Aro-Heinilä korostaa, että nuoren ajo-oikeus on joka tapauksessa vaarassa.

– Jos joku ilta jää Aurajoen rannassa kiinni jointin polttamisesta, tulee ajokorttikäsittely. Kahdeksan kuukauden ajalta pitää olla lääkärintodistuksessa puhtaat huumeseulat. Jos tulee joku kärähdys tai jää uudelleen kiinni, lähtee ajo-oikeus välittömästi.

Puhutteluita koko maassa satoja vuosittain

Turun maakunnallisen kenttävalvontaryhmän haaviin jäi viime vuonna noin 200 alle 18-vuotiasta nuorta käyttörikoksesta. Heistä ensikertalaisia oli noin sata. Kaikki kiinnijääneet puhutetaan. Sainio uskoo, että uusi käytäntö on ainakin vähentänyt syyttäjälaitoksen työtaakkaa.

– Koska nuori joka tapauksessa kutsutaan poliisilaitokselle kuulusteluun, menee puhuttelu usein luontevasti siinä samassa. Menettely on samalla keveämpi ja usein tarkoituksenmukaisempi.

Samaa mieltä on aluesyyttäjä Markku Heikonen Turusta.

– Voisi väittää, että aiempi prosessi oli ylimitoitettu. Meille tuli usein kertakokeiluun hairahtaneita nuoria. Puhuttelu poliisin tekemänä vaikuttaa toimivalta.

Lounais-Suomi on pitkään ollut maan kärkipäätä puhuttelujen määrässä. Koko maassa syyttäjät tekivät vuonna 2018 alle 300 puhuttelua. Viime vuonna jo tammikuun ja syyskuun välisenä aikana puhutteluja tehtiin lähes 400.

– Lähes puolet valtakunnan puhutteluista on tehty meillä. Lounais-Suomessa on tehty kaikki prikulleen valtakunnansyyttäjän ohjeiden mukaan, sanoo ylikonstaapeli Janne Aro-Heinilä.

Samaa todistaa syyttäjä Heikonen.

– Lounais-Suomi on pitkään ollut malliesimerkkinä siinä, miten asiat on hoidettu. En osaa sanoa, miksi muualla on toimittu toisin, sillä ohjeet ovat olleet hyvin selkeät.

Vanhempien asenteet huumeisiin vaikuttavat suuresti

Poliiseja huolestuttaa yhteiskunnan löystynyt asenne huumeiden käytössä.

Rikoskomisario Maria Sainio korostaa, että jos kodeissa asennoidutaan huumeisiin myönteisesti, valuu poliisin nuorille antama huumevalistus kuin vesi hanhen selästä.

– Jos vanhempien asenne kannabikseen on myönteinen, on aivan sama mitä poliisi juttelee. Nuoret kuulevat paljon sitä, että pilvenpolttelu olisi jopa ihan normaalia ja hyväksyttävää. Se on todella ristiriitaista.

Osalle vanhemmista Janne Aro-Heinilä antaa varauksetonta tunnustusta. Monet tulevat oma-aloitteisesti nuorensa kanssa poliisiasemalle puhumaan epäilyksistään.

– Silloin tällöin tulee vanhempia, jotka ovat löytäneet nuorensa hallusta käyttövälineitä. He haluavat selvittää asiat juurta jaksaen poliisin läsnäollessa.

Aro-Heinilä uskoo, että poliisin tekemänä puhuttelu on tehokasta. Uusijoita on melko vähän. Puhuttelussa menee minimissään tunti, mutta joskus saatetaan istua hyvinkin pitkään.

– Jos tilanne vaatii, saatetaan istua kolmekin tuntia. Siinä nuoren elämää käydään laajasti läpi. Kun mukana keskustelussa on monta nuoren tilanteesta huolestunutta tahoa, menee viesti hyvin perille.

Lue lisää:

Tutkimus: Puolet nuorista ei usko, että kannabiksen kokeilussa on riskejä

Jäitkö kiinni kannabiksen poltosta? Nämä 7 asiaa siitä voi seurata

Kyllä, lapsikin saa tilattua huumeita kännykällä – lue nämä 4 kysymystä ja vastausta ennen kuin hermostut

Jos nuori kärähtää huumeista, älä huuda vaan suhtaudu tilanteeseen avoimesti – viisi neuvoa vanhemmille

Etelätuuli on voimistunut ja myrskypuuskia on Ilmatieteen laitoksen mukaan havaittu jo Ahvenanmaalla ja lounaisrannikolla. Kova tuuli on myös katkonut mantereella sähköjä. Puolenyön aikaan sähköttä oli noin 12 000 asiakasta etenkin lounaisrannikolla ja Turun ympäristössä, selviää energiateollisuuden sähkökatkokartasta.

Ilmatieteen laitos on antanut myrskyvaroituksen lähes kaikille merialueille. Ainoastaan Perämeren etelä- ja pohjoisosassa on voimassa kovan tuulen varoitus.

Kovat tuulet ovat vaikuttaneet myös lautta- ja laivaliikenteeseen. Esimerkiksi Eskilsön lossi Kaskisissa keskeytti liikennöinnin huonon sään takia.

Viking Line puolestaan ilmoitti nettisivullaan peruvansa sääolojen takia muutamia sunnuntai-iltana tai maanantaiaamuna lähteviä vuoroja Maarianhaminan ja Helsingin välillä sekä Maarianhaminan ja Tukholman välillä.

Aiemmin sunnuntai-iltana Naantalista Ruotsin Kapellskäriin matkalla ollut Finnlinesin M/S Finnswan -autolautta joutui puolestaan kääntymään myrskyn takia Ruotsista takaisin Naantaliin, kertoi Iltalehti. Alus lähtee uudestaan Naantalista Ruotsiin maanantaiaamuna.

Turun liikennekeskus varoitti sunnuntai-iltana, että voimakas etelänpuoleinen tuuli saattaa vaikeuttaa tieliikennettä maan länsi- ja eteläosassa. Yön ja aamun aikana ajokeli muuttuu huonoksi maan itä- ja pohjoisosissa.

Lue myös:

Talvimyrsky lähestyy lounaasta – meteorologi: "Yöstä alkaen luvassa kaikkea mahdollista"

Myrskytuuli lennätti lentokoneen ennätysajassa New Yorkista Eurooppaan, katkoo nyt sähköjä Pohjoismaissa – video näyttää myrskyn voiman Britanniassa

Kokemäenjoen virtaaman on ennustettu nousevan ensi yön aikana korkealle meriveden nousun ja suuren virtaaman vuoksi, tiedottaa Porin kaupunki.

Vailla patoja oleville Kivinin ja Kahaluodon alueilla jokivesi nousee ennusteen toteutuessa pelloille, vapaa-ajan asuntojen pihoille ja mahdollisesti rakenteisiin.

Veden nousu aiheuttaa tulvavaaran padoilla suojelluilla alueilla Pormestarinluodossa, Hyvelänviikissä, Luotsinmäellä ja Toukarissa.

Kaupungin tiedotteessa kerrotaan, että keskustan alueella vesi nousee noin 40 cm peruskorjattujen patojen alatasanteiden yläpuolelle.

Jokivesi on kuitenkin korkealla vain muutamia tunteja, joten patojen vaurioituminen ei ole todennäköistä.

– Porin kaupunki on ollut valmiustilassa alkuvuodesta saakka seuraten vesistöennusteita ja tarkkaillut tarvittaessa patojen kuntoa erityisesti Kahaluodon alueella. Kaupunki jatkaa varautumistaan tehostetusti, sanoo tiedotteessa infrayksikön päällikkö Markku Koppelomäki.

Meriveden nousua ennustetaan koko länsirannikolle

Länsi-Suomen merivartiosto on sosiaalisen median kanavissaan muistuttanut ihmisiä nousevan meriveden vaikutuksista.

LSMV kehotti Facebook-sivullaan ihmisiä tarkastamaan veneensä ja löysäämään niiden köydet tarvittaessa.

Talvimyrsky tuivertaa Suomessa keskiyöstä alkaen niin merellä kuin maalla. Tuoreet säätiedot löydät Ylen Sää-sivuilta.

Lounais-Suomen poliisi kaipaa tietoa tai vihjeitä Sergei Dobrodetelevin olinpaikasta. Dobrodetelev saattaa myös käyttää nimeä Sergei Pohlebajev.

Poliisin tiedotteen mukaan Dobrodeteleviä epäillään törkeästä huumausainerikoksesta ja tämänhetkisten tietojen mukaan hän saattaa poliisin mukaan olla vaarallinen.

Hän on 45-vuotias, tummahiuksinen, 178 cm pitkä ja noin satakiloinen.

Dobrodetelev on liikkunut sekä pääkaupunkiseudun ja Lounais-Suomen että pääkaupunkiseudun ja Kuusamon välillä, kertoo poliisi.

Vihjeet pyydetään sähköpostiin vihjeet.lounais-suomi@poliisi.fi tai puhelinnumeroon 050-4562105. Erityisesti akuutit havainnot toivotaan puhelimeen.

Kuva etsitystä löytyy poliisin sivulta täältä.

Amazonin metsäkato on ollut viime vuonna nopeinta vuosikausiin.

Brasilian avaruustutkimuskeskuksen INPEn seurantatietojen mukaan maailman suurinta sademetsää hävisi Uudenmaan aluetta vastaavan alan verran viime vuonna. Ala on lähes kaksinkertainen edelliseen vuoteen verrattuna.

INPEn uusien tietojen mukaan Amazonin metsiä hävisi yli 9 tuhatta neliökilometriä vuodessa. Luku on suurin viiden vuoden satelliittiseurannan aikana.

Sademetsää hävisi hakkuiden, metsäpalojen ja luonnonvarojen hyödyntämisen alta.

Metsäkato johtaa sademetsän kuivumiseen ja muuttumiseen savanniksi, mikä on kohtalokasta ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Amazonin sademetsät on suurin yksittäinen maapallon metsänielu. Kiihtyneen metsäkadon lisäksi tutkijat arvelevat metsän kyvyn sitoa ilman hiilidioksidia heikentyneen.

Metsäkadosta kertoi tiedesivusto Phys.org.

Brasilian presidentti on aikaisemmin kiistänyt tiedot

Metsäkato osuu yksiin reilu vuosi sitten valitun presidentti Jair Bolsonaron valtakauden kanssa.

Bolsonaro on aikaisemmin kiistänyt INPEn tiedot ja irtisanonut keskuksen johtajan. Hän on ajanut kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa maan mahdollisuuksia hyödyntää sademetsiään ja jättänyt maansa parlamentille lakiesityksen, joka mahdollistaisi vesivoimalaitokset ja kaivokset alkuperäiskansojen mailla.

Brasilian alkuperäiskansojen asuin- ja suojelualueilla hiiltä on varastoitunut parhaiten alueen metsistä.

INPEn satelliittitietojen mukaan myös viime kuussa metsäkato on ollut vauhdissa, sillä sademetsää hävisi yli kahden Helsingin kaupungin pinta-alan verran. Luku on yli kaksinkertainen edelliseen tammikuuhun nähden ja mittaushistorian suurin määrä.

Sademetsiä raivataan pelloiksi yleisesti kesäkuukausina, jolloin hakkuumäärät ovat suurimmillaan.

Tiedot vahvistavat myös sen, että metsää häviää enemmän alkuperäiskansojen alueilta kuin muualta sademetsästä.

Tiedelehti Nature nimesi INPEn entisen johtajan maailman vaikutusvaltaisimpien tiedevaikuttajien joukkoon viime vuonna.

Lue myös:

Yle lähti intiaanien mukaan tutkimaan Amazonin metsien laittomia hakkuita – "Tropiikin Trumpin" kehityshankkeet repivät alkuperäiskansoja erilleen

Amazonin metsien hakkuut kasvavat rajusti, syynä lisääntyvä lihankulutus – lähes kaikki hakkuut laittomia

Brasilian Bolsonaro pitää tietoja maansa sademetsäkadosta valheina

Amazonin sademetsän polttaminen on kaksinkertaistunut – monessa osavaltiossa hätätila, presidentti yllyttää jatkamaan polttoa

Suora Oscar-lähetys alkaa Teemalla ja Areenassa klo 1.30 Suomen aikaa. Ennen gaalaa nähdään puolentoista tunnin suora lähetys Hollywoodin Dolby Theaterinpunaiselta matolta, jolle Hollywood-tähdet saapuvat haastatteluihin ja kuvattavaksi.

Varsinainen palkintogaala alkaa Suomen aikaa klo 3.00.

Punaista mattoa ovat kommentoimassa elokuva-asiantuntija Anna Möttölä ja muotisuunnittelija Ervin Latimer, ja itse gaalaa Anna Möttölä sekä toimittaja J. P. Pulkkinen.

Tänä vuonna suoran lähetyksen aikana voi osallistua Oscar-keskusteluun chatissa, jota isännöivät elokuvatoimittaja Janne Sundqvist ja Yle Kioskin Matti Riitakorpi.

Oscar-gaala uusitaan Teemalla suomeksi tekstitettynä maanantaina klo 20 alkaen.

Lue myös:

Viekö eteläkorealainen Parasite Oscar-kuninkuuden? Tässä syyt siihen, miksi Oscarit voivat yllättää tänä vuonna

Oscar-ehdokkuudet jaettu – Todd Phillipsin ohjaamalle Jokerille 11 ehdokkuutta

Suomalaiset ovat pyöräilykansaa ja pyöräilytaidot ovat hallussa myös lapsilla ja nuorilla. Osalta puuttuu kuitenkin into ajella läpi talven kouluun tuulessa ja tuiskussa.

Tämän on huomannut ja sitä harmittelee aktiivipyöräilijä ja Winter Cycling Federation ry:n puheenjohtaja, oululainen Timo Perälä. Hänkorostaa koulumatkojen tärkeyttä lasten kunnon ylläpitäjänä.

– Koulumatka omalla lihasvoimalla ja pyörällä olisi äärettömän tärkeää, kun lasten liikkuminen on muutoin vähentynyt ja peruskunto heikentynyt. Se on tärkeä osa fysiologista kehittymistä.

Timo Perälä on sitä mieltä, että pyöräily koulumatkalla vuodenajasta riippumatta on koulupäivän parasta antia, jonka aikuiset usein pilaavat.

– Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselle kun hänet viedä päräytetään autolla koulun portille. Olisi lapsen koko elämän kannalta tärkeä investointi, että lapset oppisivat liikkumaan itsenäisesti.

Timo Perälä matkaa kotimaassa ja maailmalla puhumassa pyöräilystä. Hän on sitä mieltä, että Suomessa vanhemmat pelkäävät aivan liikaa lapsen turvallisuuden puolesta, jos hän kävelee tai ajaa pyörällä kouluun.

– Aikuiset itse luovat sen vaaratilanteen, kun autoilla kuskailevat lapsia. Onnettomuuksista tapahtuu juuri koulujen lähialueilla.

Koululaisten pyöräilemistä matkoista suurin osa on lyhyitä matkoja. Pitempiä matkoja poljetaan harvemmin.

Koululaisten pyöräilyä on seurannut LIKES eli Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö.

Tutkimuskeskuksen muutaman vuoden takainen tutkimus kertoo, että tuolloin joka kuudes alakoululainen pyöräili kouluun yli viiden kilometrin matkan.

– Aikalailla samoissa mennään nykyisinkin. Matkan etäisyys ja vuodenaika määrää. Talvella pyöräilevät useimmiten pojat, tytöt sensijaan jättävät pyörän useammin varastoon talven ajaksi, kertoo tutkija Jouni Kallio.

Pohjoisessa poljetaan ahkerasti

Tutkimusten mukaan pyöräilyolot ja into kulkea pyörällä vaihtelevat suuresti eri puolilla Suomea. Aktiivisimpia pyöräilijöitä ovat lapset, nuoret ja nuoret naiset.

– Liikkuva koulu-tutkimuksessa todetaan, että mitä pohjoisemmaksi mennään niin sitä aktiivisempaa talvipyöräily on. Ilmeisesti pohjoisessa on parempi pyöräillä kun siellä on lumisempi talvi. Etelän vesisade ei houkuttele pyöräilemään, arvelee Koululiikuntaliiton liikunta-asiantuntija Sari Turunen.

Myös Itä-Suomesta löytyy koululaisista ahkeria pyöräilijöitä. Esimerkiksi Joensuussa kouluun pyöräily on arkipäivää, kertoo Tulliportin normaalikoulun luokanopettaja, lehtori Päivi Ruotsalainen.

– Noin puolet vitosluokkalaisista pyöräilee ympäri vuoden kouluun. Se on lisääntynyt kun Joensuussa on hyviä reittejä ja ne on pidetty hyvässä kunnossa.

Pyörällä ja äidin kyydillä

Myös oppilaat ovat opettajan kanssa samaa mieltä pyöräilyn hyödyllisyydestä, vaikka joskus onkin hankalat kelit ja liukasta.

– Pyöräilen joskus kouluun alle kilometrin matkan. Näin pääsee nopeammin kouluun talvellakin, kertoo Aada Piironen.

Kerttu Silvennoisella puolestaan on hieman pidempi koulumatka kuin Aadalla.Hän polkee pyörällä vajaat 4 kilometriä.

– Ajelen keskustan läpi ja on se reitti aika turvallinen. Paitsi sillalla, jossa on liukasta, mutta minulla on nastarenkaat. Lyhyitä matkoja on kiva pyöräillä talvellakin ja välillä pääsee äidin kyydillä.

Kouluun pyöräilee ympäri vuoden myös Max Karvinen. Hänellä matkaa on 3,5 kilometriä. Hänkin ajelee kaupungin läpi.

– Ei siinä ole oikeastaan vaaran paikkoja, jos osaa ajaa hyvin. Mutta joissakin tien ylityksissä ne tyypit autoilla ei välttämättä varo.

Max Karvinen antaa kiitosta Joensuun kaupungille, jossa löytyy paljon hyviä pyöräteitä.

Matikkaa pyörän selässä

Koululaisten pyörät ovat telineissään koulupäivän ajan, mutta näin ei välttämättä tarvitsisi olla.

Koululiikuntaliitto kannustaa Pyöräsankareiden avulla ottamaan ilon irti pyörästä myös eri aineiden opetuksessa.

Esimerkiksi matematiikan tehtäviä voi tehdä pyörän selästä.

– Tehtävä voi olla sellainen, että ajaa mahdollisimman hitaasti 10 metrin matkan ja mittaa siihen käytetyn ajan. Sen jälkee laskee, että miten paljon koulumatkan ajaminen kestäisi sillä vauhdilla, havainnollistaa liikunta-asiantuntija Sari Turunen.

Viime syksynä ja keväällä Koululiikuntaliiton työntekijät eli Pyöräsankarit kiersivät parissakymmenessä, lähinnä yläkoulussa eri puolilla Suomea. Tälle keväälle on tulossa muun muassa videokisa 7-9 luokkalaisille sitä, miten he pyörää käyttävät.

Joensuulainen opettaja Päivi Ruotsalainen on tyytyväinen Koululiikuntaliiton suunnitelmiin.

– Meidänkin pojat aina tykkäävät tehdä temppuja. Hyvä, että opettajat ovat saaneet materiaalia siitä, että miten liikkumista voi koululla lisätä.

Aiheesta voi keskustella 10.2.2020 klo 23.00 saakka.

Lue myös:

Moni koulu kieltää pyöräilyn ekaluokkalaisilta:"Karhunpalvelus turvallisuudelle"

Iran onnistui laukaisemaan satelliitin avaruuteen, mutta satelliitti ei päässyt maata kiertävälle radalle, kertoo maan puolustusministeriön edustaja Ahmad Hosseini Iranin valtiontelevisiossa.

Hänen mukaansa satelliitti pääsi 540 kilometrin korkeuteen eli "90 prosenttia matkasta". Avaruuden katsotaan alkavan 100 kilometrin korkeudessa.

– Simorgh-raketti vei Zafar-satelliitin onnistuneesti avaruuteen, mutta ei saavuttanut riittävää nopeutta satelliitin saamiseksi aiotulle radalle. Jos Jumala suo, tulevissa laukaisuissa tehdyt parannukset saavat myös tämän vaiheen onnistumaan, Hosseini sanoi.

Hänen mukaansa suurin osa laukaisulle aiotuista tavoitteista kuitenkin täyttyi ja kaivattuja tietoja saatiin.

Liikenneministeri Mohammad Javad Azari Jahromi sanoi Twitterissä, että satelliitin laukaisu kiertoradalle epäonnistui, kuten monissa tieteellisissä projekteissa käy.

– Olemme kuitenkin pysäyttämättömiä. Meiltä on tulossa lisää erinomaisia iranilaisia satelliitteja, hän kirjoitti.

Satelliitti laukaistiin hieman ennen kuutta sunnuntai-iltana Suomen aikaa.

Edellinen yritys yli vuosi sitten

Liikenneministeri kertoi aiemmin sunnuntaina, että Zafar-satelliitin on tarkoitus kerätä tietoa ja valokuvia maanjäristystutkimuksia ja maatalouden kehittämistä varten. Satelliitin nimi tarkoittaa farsiksi voittoa.

Runsas vuosi sitten Iran yritti laukaista avaruuteen satelliitin nimeltä Payam eli Viesti, mutta se ei koskaan päässyt kiertoradalle.

Yhdysvallat on arvostellut voimakkaasti Iranin satelliittilaukaisuja ja pitänyt niitä ohjuskokeina, jotka on naamioitu tieteelliseksi työksi.

Yhdysvaltojen mukaan laukaisussa käytettävät kantoraketit ovat YK:n turvallisuusneuvoston vuodelta 2015 olevan päätöslauselman vastaisia.

Iranin mukaan sen viimevuotisen ohjuskokeen epäonnistuminen johtui teknisestä viasta.

Lue myös:

Iran myönsi raketin räjähdyksen avaruuskeskuksessa

Iran väittää testanneensa onnistuneesti satelliitin kantorakettia

Katsopa tarkkaan! Helsingin helmikuisessa tunnelmakuvassa on jotakin aivan poikkeuksellista: puussa istuu rinta rinnan merikotkapariskunta, joka on löytänyt pesän pääkaupungista.

Pari on remontoinut Vanhankaupunginlahdella Klobbenin saaressa vanhan harmaahaikaran pesän, ja linnut on nähty myös suvunjatkamispuuhissa. Munansa merikotkat pyöräyttävät helmi- tai maaliskuussa.

Luontojärjestö WWF:n merikotkatyöryhmän seurantavastaava Heikki Lokki sanoo, ettei olisi 20 vuotta sitten uskonut kuulevansa moisesta asuinpaikasta.

– Vastaus olisi varmaan ollut, että se ei ole mahdollista. Kyllä tässä nyt on sellaista tapahtunut, että merikotkat ovat tottuneet ihmisiin eri tavalla kuin perinteisesti luultiin, Lokki sanoo.

Kaksi vuosikymmentä sitten merikotkakanta oli jo toipumaan päin, mutta kun aikaa kelataan vielä joitakin vuosikymmeniä taaksepäin, näytti aivan mahdolliselta, että merikotka katoaisi Suomesta kokonaan.

Vaino ja myrkyt olivat koitua kohtaloksi

Merikotkia vainottiin 1950-luvulle asti. Vaikka "vahinkoeläimen" tapporahan maksaminen oli loppunut ja laji rauhoitettu jo paljon aiemmin, monet pitivät merikotkien tappamista ja pesien hävittämistä yhä perusteltuina.

Seuraavilla vuosikymmenillä lajista uhkasivat tehdä lopun Itämeren ympäristömyrkyt, jotka kasaantuivat ravintoketjun huipulla saalistaviin lintuihin. Munien kuorista tuli niin hauraita, että ne eivät kestäneet hautovan emon painoa.

Vuonna 1972 syntyi vain neljä merikotkanpoikasta. Toipuminen alkoi 1980-luvulla, ja viime vuonna tuli poikasennätys: 550. Heikki Lokin mukaan on hyvin vaikea sanoa, kuoriutuuko poikasia tänä keväänä myös helsinkiläispesään.

– Merikotkille olisi siunauksellista, jos ei tulisi jäitä. Silloin siellä ei liikuttaisi. Ne kuitenkin vaativat pesimärauhan.

Säikkyessään iso lintu lentää kauaksi, ja silloin munilla on ottajia.

– Kyllä siellä varikset ja korpit ja muut ovat ihan heti tarkkana.

Ihmisistä Lokki ei ole huolissaan, kunhan he ymmärtävät pysytellä saaresta ja pesäpuusta riittävän loitolla.

Jos jollekulle tulisikin kiipeämishaluja, hänen puuhansa näkyisivät moneen ikkunaan. Lintujen seuraamisesta saattaa tulla monelle Vanhankaupunginlahden ympäristössä asuvalle mieluista aamiaispöytäpuuhaa.

Haahkanpyytäjät vastahangassa

Suomessa on kuitenkin myös sellaisia, jotka eivät pidä merikotkakannan vahvistumista hyvänä uutisena.

– Suuri petolintu järkyttää joidenkin mielestä luonnon tasapainoa syömällä sieltä sitä, mitä se ruuakseen tarvitsee. Esimerkiksi Saaristomeren ja muutenkin saariston ulkovyöhykkeellä oli erittäin runsas haahkakanta. Se on romahtanut, ja merikotkat ovat yksi tekijä.

Muitakin tekijöitä on mutta ei yhtä silmiinpistäviä. Merikotkan saalistaminen näkyy, ja saarista löytyy saaliin jäänteitä.

Merikotkaviha elää etenkin Ahvenanmaalla. Siellä harrastetaan yhä haahkojen kevätmetsästystä, jota osa poliitikoistakin puolustaa voimakkaasti. Porukka on pieni mutta äänekäs, Lokki sanoo.

Ison petolinnun kannan runsastuminen ei ole yksiselitteisen mieluisaa kaikille niillekään, jotka eivät pidä haahkoja itselleen kuuluvana riistana. Merikotkat herättävät harmia myös monissa, jotka seuraavat muiden lintujen elämää.

– Merikotka syö munia ihan varisten tapaan ja putsaa luotoja, joissa pesii lokkeja ja vesilintuja. Esimerkiksi selkälokilla on hyvin suuria muita ongelmia, ja kun siihen tulee vielä merikotka lisäksi, niin jopa vakava akateeminen tutkimus voi mennä ihan läskiksi.

Metsästäjät ruokkivat kotkia tietämättään

Olennainen syy merikotkakannan toipumiseen oli talviruokinta, jonka WWF:n merikotkatyöryhmä aloitti 1970-luvun alkuvuosina.

Ruokittuina Suomen merikotkat sekä saivat puhdasta ruokaa että säästyivät muuttomatkan uhilta. Kun ruokaa riitti, ei tarvinnut lähteä talveksi minnekään.

– Varsinkin nuoret linnut olisivat menneet esimerkiksi Ukrainaan tai Valko-Venäjälle, ja siellä niitä olisi ammuttu aika paljon, Heikki Lokki kertoo.

Talviruokinta lopetettiin 20 vuotta sitten, kun Itämeren myrkyt olivat vähentyneet ja merikotkakanta hyvää vauhtia toipumassa. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä sitä vieläkään vaan syyttävät suojelijoita ruokinnan jatkamisesta.

– Metsästäjät niitä ruokkivat ilman, että edes tajuavat sitä. Tuotantoeläinhaaskat, joilta ammutaan pienpetoja, pitää ilmoittaa ELY-keskuksiin, ja ilmeisesti ne varsin tunnollisesti ilmoitetaankin. Niitä on aivan tajuton määrä, ja niillä käyvät myös merikotkat.

Raato voi koitua merikotkalle myös kuolemaksi. Auton alla henkensä heittänyt otus houkuttelee merikotkia maanteille.

– Ja junaradoille. Varsinkin Norjassa. Kun vaikkapa metsäkauris jää junan alle, niin merikotkat ovat heti kohta paikalla. Muistaakseni Norjassa on sellainen sääntö, että junankuljettajan pitää ilmoittaa raadosta, ja se käydään hakemassa heti pois juuri merikotkien takia, Lokki kertoo.

Perimä säästyi terveenä

Norjan merikotkilla ei ole populaationa hätää. Niiden kanta oli Atlantilla vahva silloinkin, kun saastunut Itämeri koitui muualla poikasten kohtaloksi. Nyt näyttää hyvältä myös muualla Euroopassa.

Lajien tilanteesta kertovalla kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uusimmalla punaisella listalla merikotka lehahti viime keväänä yhden uhanalaisuusluokan ylitse. Laji määriteltiin elinvoimaiseksi. Esimerkiksi metsäpetolintujen luokitus on syöksylaskussa.

– Merikotka ja sääksi tulivat nyt elinvoimaisiksi. Se on kova juttu, iloitsee Heikki Lokki.

Merikotka selvitti 1900-luvulla kaksi pullonkaulaa – vainot ja myrkyt – joihin sen elämä olisi voinut päättyä. Populaatio ei ole nyt vain vahva vaan säilyi myös perinnöllisesti terveenä, kertoo Lokki.

Vastaisilta uhilta suojelee myös se, että Suomen merikotkilla on kaksi perimältään erilaista kantaa, yksi etelässä ja lounaassa, toinen pohjoisessa ja idässä. Plussaa on myös se, ettei merikotka paljoakaan nirsoile pesimäpaikkavaatimuksissaan.

– Jos Itämerellä tapahtuu jotakin, niin Suomessa on sen verran sisämaan kantaa, että kaikki munat eivät ole samassa korissa, sanoo Lokki.

Sylikoirat vaarassa?

Helsingin kaupunki pyytää Vanhankaupunginlahden merikotkapariskunnalle pesimärauhaa. Sitä varmaan mielellään noudatetaankin, mutta jos merikotkia alkaa ilmestyä yhä enemmän kaupunkeihin, mahtaako ihastus muuttua peloksi?

Joko piankin lööpit kertovat, että "merikotka sieppasi sylikoiran"? Mitä sanoo WWF:n merikotkatyöryhmän seurantavastaava Heikki Lokki?

– Sellainen otsikko voi tulla, mutta se on luultavasti soopaa. Norjassa, jossa on lampaita mahdottomasti ja merikotkia paljon, ei lammasfarmareilla ole mitään ongelmia karitsoiden suhteen. Maakotka on ihan toinen asia. Se saaliistaa esimerkiksi vastasyntyneitä poronvasoja.

Merikotkakannan kasvamista määrättömiin ei myöskään tarvitse pelätä.

– Ydinalueilla eli Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjanlahden rannikolla, Vaasan saaristoon asti, kanta ei näytä enää olevan kasvamassa vaan pikemminkin vähenemässä, Lokki sanoo.

Ruokaa ei riitä nykyistä useammalle, ja tiheimmille alueille nuoret linnut eivät enää mahdu pesimään vaan joutuvat odottelemaan vuoroaan tuleviin vuosiin. Aikaa odotteluun on, sillä merikotkat elävät hyvinkin yli 20-vuotiaiksi, ja joillekin ehtii tulla täyteen 30 vuotta.

Voit keskustella tästä aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka.

Porin Pihlavan kaupunginosassa ammuttiin useita laukauksia sunnuntaina iltapäivällä, kertoo Lounais-Suomen poliisi.

Kuusi ampumisesta epäiltyä otettiin kiinni. Poliisilla ei ole tiedossa, että kukaan olisi loukkaantunut tai kärsinyt muutakaan vahinkoa välikohtauksen yhteydessä.

Poliisi eristi Pihlavassa Seitatie-Silotie-Pistotie-välisen alueen, ja paikallisti tapahtumat Pistotien varrella olevaan kiinteistöön. Epäillyt otettiin kiinni tapahtumapaikalta ja sen läheisyydestä.

Poliisi tutkii tapahtumakiinteistöä.

Poliisin mukaan tällä hetkellä alueella on turvallista. Tapahtumapaikan laajempi eristys on purettu.

Hätäkeskukseen tuli ammuskelusta useita ilmoituksia. Myös paikalle mennyt poliisin partio havaitsi ampumisen äänet.

Tehtävään osallistui useita poliisin partioita. Työturvallisuuden vuoksi tehtävään osallistui myös poliisin panssaroitu ajoneuvo.

Poliisilla on hallussa ampumisessa todennäköisesti käytetty kiväärimallinen ase.

Poliisi tutkii tapahtunutta tässä vaiheessa ampuma-aserikoksena, vaaran aiheuttamisena ja rattijuopumuksena. Rattijuopumusepäily koskee yhtä kiinniotettua, koska hän poistui paikalta päihtyneenä autolla.

Pihlava sijaitsee runsaan 15 kilometrin päässä Porin keskustasta. Alueella on runsaasti omakotitaloja ja muun muassa vanhusten hoivakoti.

Lapin keskussairaalan synnytysosastolle pingotettu naru on täynnä pieniä erivärisiä villasukkia. Sieltä tuore vauvaperhe saa valita mieleisensä uudelle tai uusille tulokkaille.

Osastonhoitaja Sari Kartimo kertoo, että vuosi sitten tilanne oli toinen ja synnytysosaston väki päätti pyytää apua sosiaalisen median kautta. Vetoomuksella oli valtava teho.

– Niitä sitten tuli! Suunnilleen puolen vuoden ajan saimme paketteja lähes päivittäin. Niitä tuli Hangosta Utsjoelle ja kaukaisimmat Hampurista asti. Loppukesästä piti jo vienosti pyytää, että laskekaa puikkonne, sillä meillä loppuu varastotila, naurahtaa Sari Kartimo.

Sekä Rovaniemellä Lapin että Kemissä Länsi-Pohjan synnytysosastoilla on tällä hetkellä villasukkia tarpeeksi, mutta toivomuslistalta löytyy muuta: esimerkiksi mustekaloja eli turvalonkeroita, toukkapusseja, pienenpieniä villatakkeja keskosille ja äitien opastukseen uusi käsityö, neulottu tai virkattu rinta.

– Imetysohjauksessa erittäin hyvä apuväline olisi virkattu rinta. Sen avulla voimme ohjata äitiä oikeanlaiseen imetysotteeseen. Eli jos joku haluaa virkata, niin meille voi tehdä tissejä.

Ohje sekä neulotun että virkatun treenirinnan tekoon löytyy esimerkiksi Imetyksen Tuki ry:n sivulta.

Hyväntekeväisyysvillasukkia on kudottu erilaisissa ryhmissä viime vuosina valtavia määriä. Lahjoitussukat lämmittävät Lapissa tuhansia ja taas tuhansia jalkoja.

Torniossa innokkaat kutojat ovat parilla isolla tempauksella sukittaneet esimerkiksi koululaisia, päiväkotilapsia ja vanhuksia. Pehmeitä paketteja on mennyt muillekin tarvitseville esimerkiksi vähävaraisten joulujuhlassa ja seurakunnan diakoniatyön kautta. Myös muhveja on syntynyt muistisairauden rauhoittumisen tueksi.

Homma karkaa helposti käsistä

Villasukkabuumi on käynyt kuumana jo pitkään ja esimerkiksi Torniossa se on poikinut isoja kudontatempauksia. Iso joukko innokkaita käsityöihmisiä on tehtaillut villasukkia siihen malliin, että jo lähes joka neljännen torniolaisen jalkoja lämmittävät lahjoitussukat.

Muutama vuosi sitten torniolaiskutojat tekivät sukat kaikille kaupungin peruskoululaisille ja päiväkotilapsille, ja viime vuonna syntyivät sukat ikäihmisille niin palvelukoteihin kuin kotihoitoasiakkaillekin. Alun perin kaavailtiin pienempiä määriä, mutta:

– Homma karkasi käsistä niin kuin meille tahtoo käydä, naurahtaa hyväntekeväisyyskutoja ja yksi tempausten puuhanainen Outi Hyvönen.

Koululaisille aiottiin tehdä noin 3 000 sukkaparia, mutta niitä kertyi yli 4 200. Viime vuoden tavoite oli sukkapari 800 vanhukselle, lopputuloksena oli yli 1400 paria.

Naisenergialla on tehty myös satoja hypistelymuhveja muistisairaiden rauhoittumisavuksi. Muhveihin kiinnitetään monenlaisia koristeita ja nappeja, joiden sormeilu on omiaan rauhoittamaan levotonta mieltä.

Yhdessä tekemisen ilo

Tämän vuoden suunnitelmana torniolaiskutojien porukalla on urakoida villasukat kotikaupungin sadoille omaishoitajille. Lisäksi tehdään turvarannekkeiden pehmusteita, joilla ikäihmiset voivat suojata ohueksi käynyttä herkkää ihoaan.

Hyväntekeväisyyskutojat pitävät toisiinsa yhteyttä sosiaalisen median kautta ja kokoontuvat pari kertaa kuukaudessa kutomaan porukalla. Höysteenä on kuulumisten vaihto kahvilassa tai kirjallisuutta Novellikoukun merkeissä; siis toiset kutovat, kun joku toinen lukee ääneen tarinoita. Yhteisöllisyys onkin hyväntekeväisyyskutojille yksi tärkeä lisäarvo.

Torniolaisten kutojarinkiin kuuluu puolentuhatta naista. Heistä vaihtelevankokoinen joukko kokoontuu yhteisiin kudontasessioihin.

Torniolaiskahvilan sohvalla istuu tällä kertaa jutuntekoa varten kolme innokasta käsityöihmistä; Outi Hyvösen sukkapuikkojen lisäksi kilisevät Päivi Ryyminin puikot, ja Ritva Lomanin käsissä syntyy hypistelymuhvi.

Hyväntekemisen rahallista merkitystä tulee ajatelleeksi ehkä harvoin. Ainakaan kutojanaiset itse eivät sitä juuri mieti, mutta toteavat, että oma lompakko ei venyisi loputtomiin, vaikka tekemälleen työlle ei arvoa laskekaan. Lankalahjoitukset yksityisiltä, yhdistyksiltä ja yrityksiltä ovatkin erittäin tärkeitä.

– Jos ajatellaan, että sukkaparin langat maksavat noin neljä euroa, niin pelkästään viime vuoden projektiin olisi tarvittu yli 5 000 euroa, Outi Hyvönen laskee.

Päivi Ryyminiin pätee sovellettuna vanha sanonta suutarin lapsista. Ryymin kun tekee kaikki sukat lahjaksi eikä hänellä ole yksiäkään itse kutomiaan sukkia.

– Onneksi olen saanut niitä toisilta lahjaksi.

Parhaillaan kutojapiireillä on vireillä ystävänpäiväsukkatempaus, johon myös Ritva Loman osallistuu.

– Joka aamu kello kuusi nettiin pärähtää seuraavan kudontapätkän ohjeet. Yhteisellä perusohjeella mennään, mutta jokainen voi soveltaa ohjetta värejä. Kantapää on jo tehty, Ritva kertoo. Valmista siis tulee – tietysti – ennen ystävänpäivää.

Lue myös:

Vielä syksyllä Hailuodon kunnanjohtaja opetteli neulomista Youtubesta – nyt työn alla on jo kolmas kaupunkilaistenkin himoitsema perinneneule

Vehmersalmella tehdään pienimuotoista kirkkohistoriaa: Seurakuntalaiset tekevät uudet kirkkotekstiilit talkoilla