Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luetuimmat
Viewing all 117243 articles
Browse latest View live

Valtaosassa Suomea koronatartuntoja on hyvin vähän tai ei lainkaan – kartta näyttää, miten korona hiipuu eri puolilla maata

$
0
0

Suuressa osassa Suomea havaitaan enää hyvin vähän tai ei lainkaan uusia koronatartuntoja. Asia selviää Ylen keräämistä tartuntatiedoista.

Suomessa 11 sairaanhoitopiirin alueella on raportoitu toukokuussa kuun puoliväliin mennessä enimmillään viisi tartuntaa. Pohjois-Karjalassa, Itä-Savossa ja Ahvenanmaalla tartuntoja ei ole toukokuussa paikannettu lainkaan. Viimeisimmästä kirjatusta tartunnasta on kulunut näissä maakunnissa jo kolmisen viikkoa.

Yli kymmenen tartunnan sairaanhoitopiirejä on kuusi. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alue on täysin omilla luvuillaan. HUS-alueella yli tuhannen koronatestin tulos on ollut positiivinen toukokuussa, kun toiseksi suurimmalla korona-alueella Varsinais-Suomessa tartuntoja on varmistettu alle 50.

Koronaviruksen aiheuttama COVID19-tauti näyttääkin olevan yhä selvemmin pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan vitsaus.

Myös THL:n ylilääkäri Taneli Puumalainen vahvisti asian perjantaina hallituksen tiedotustilaisuudessa.

– Tautitaakasta noin neljä viidesosaa on tällä hetkellä HUS:n alueella. Toinen alue, jossa tapauksia vielä kertyy enemmän suhteessa väkilukuun on Länsi-Pohjan alue, Puumalainen sanoi.

Puumalaisen mukaan Suomen koronavirustartunojen huippu ajoittui huhtikuulle.

– Nyt olemme menneet jo kuukauden pikkuhiljaa alamäkeen. Noin kolmasosa sairaanhoitopiireistä on tilanteessa, jossa viikon aikana ei ole todettu yhtään koronatartuntaa tai sitten näitä on aivan yksittäisiä.

Kysyimme millaisia ajatuksia koronaepidemian keskittyminen Uudellemaalle herättää maakunnissa, jotka ovat yhtä lailla olleet tiukkojen rajoitusten alaisina. Ylen tekemästä kyselystä maakuntajohtajille selviää, että suurin osa kannattaa valtakunnallisia rajoituksia.

Moni maakuntajohtaja kuitenkin toivoo, että rajoitusten poistamisessa huomioitaisiin myös tartuntatilanteen alueelliset erot.

– Varsinasta epidemiaa ei ole ollut kuin lähinnä pääkaupunkiseudulla. Kärpästä on tapettu moukarilla, minkä sivuvaikutukset tuntuvat maakunnissa, sanoo Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Matti Viialainen.

Uudellamaalla puolestaan katsotaan, että alueen kuuluisi saada merkittävä osa kunnille jaettavista tuista, koska epidemia on iskenyt pahimmin sinne.

– Kyllähän tämä korona on koetellut Uuttamaatta ylivoimaisesti eniten, maakuntajohtaja Ossi Savolainen painottaa.

Maakunnissa lähinnä yksittäisiä tartuntoja

THL ylläpitää tartuntatautirekisteriä, josta Yle keräsi tiedot. Sairaanhoitopiirit ja laboratoriot raportoivat tartunnat rekisteriin.

Luvuissa näkyy vain laboratoriovarmistettujen tartuntojen määrä. Todellisten tartuntojen määrä on suurempi, koska kaikkia koronan sairastaneita ei ole testattu.

Toukokuussa Suomessa on ollut useita päiviä, joina HUS-alue pois lukien koko Suomessa on raportoitu vain yksittäisiä koronatartuntoja. Esimerkiksi kuluvan viikon maanantaina ja tiistaina havaittiin HUS-alueen ulkopuolella kolme tartuntaa.

Monissa maakunnissa tartuntaketjut on pystytty rajaamaan ja jäljittämään, koska tartuntoja on ollut niin vähän.

Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin alueella viimeisin tartunta havaittiin kolme viikkoa sitten. Hallituksen koronarajoitukset iskevät silti maakuntaan rajusti.

Maakuntajohtaja Risto Poutiaisen mukaan eniten kärsii palveluala, kuten ravintolat ja matkailuyritykset. Perinteisiä kesätapahtumia kuten Ilosaarirock on jouduttu perumaan.

– Suomi on laaja maa ja tautitilanne vaihtelee paljon maan sisällä. Tästä näkökulmasta on yleisellä tasolla paikallaan arvioida ja harkita, voitaisiinko rajoituksia kohdentaa alueellisesti ja antaa alueellista liikkumavaraa.

Pitäisikö rajoituksia tehdä alueellisesti?

Ylen kyselyyn vastasi 16 maakuntajohtajaa. Suurin osa heistä allekirjoittaa valtakunnallisten rajoitusten tarpeellisuuden ja hyödyt.

Tauti olisi myös voinut levitä nopeasti myös Suomen vähemmän asuttuihin kolkkiin, jos sosiaalisia kontakteja ei olisi rajoitettu.

– Samat varautumistoimet on tehty maan kaikissa osissa ja samat varautumiskustannukset on kannettu maan eri osissa. Lisäksi sama koronapandemian leviämisen mahdollisuus koskee jatkossakin koko maata, sanoo Satakunnan maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilä.

Kuitenkin jopa puolet Ylen kyselyyn vastanneista maakuntajohtajista sanoo, että alueellisuutta olisi voinut pohtia jo aiemmin tehdyissä rajoituksissa tai toivoi, että se tultaisiin huomioimaan nyt, kun rajoituksia puretaan.

– Nyt kun käytössä on enemmän tietoa ja kokemusta viruksesta, on perustellumpaa ottaa tarvittaessa käyttöön maakunnallisia tai paikallisia rajoituksia, sanoo Pohjanmaan maakuntajohtaja Kaj Suomela.

– Etelä-Karjala, jossa epidemia on onnistuttu ennaltaehkäisemään parhaiten koko maassa, on joutunut ottamaan vastaan koko maahan asetetuista yhdenmukaisista torjuntatoimenpiteistä erittäin kovat seuraukset. Toimenpiteitä tulisi kohdentaa alueellisesti, toteaa Matti Viialainen.

Matti Viialainen
Maakuntajohtaja Matti Viialainen kannattaa rajoitustoimenpiteiden suunnittelemista alueellisesti.Rikhard Husu / Yle

Satojen miljoonien lasku maakunnille

Rajoitusten taloudelliset vaikutukset ovat olleet huomattavia ympäri maata. Maakuntajohtajat arvioivat taloudellisten kustannusten nousevan maakunnasta riippuen kymmenistä miljoonista jopa useisiin satoihin miljooniin.

– Kokonaisarviota on mahdoton tässä vaiheessa esittää, mutta koko ”lasku” tullee olemaan sadoissa miljoonissa, arvioi Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtaja Asko Peltola.

Matkailu- ja ravintola-alan rajoitukset ovat vaikuttaneet jokaiseen maakuntaan. Jo pelkästään kesätapahtumien perumiset aiheuttavat merkittävät tappioita joillekin alueille. Satakunnassa on peruttu Pori Jazz, Suomi Areena ja Raumanmeren juhannus.

Etelä-Savossa ison loven talouteen tekee oopperajuhlien peruuttaminen.

– Matkailun vaikutukset ovat näkyvimmät ja pelkästään Savonlinnan oopperajuhlien siirtäminen ensi vuoteen tuo arviolta 40–100 miljoonan euron menetykset oopperajuhlien ohella seutukunnan yrityksille ja niiden työntekijöille, arvioi Etelä-Savon maakuntajohtaja Pentti Mäkinen.

Etelä-Karjalassa rajan sulkeminen matkustajaliikenteeltä tarkoittaa maakuntajohtaja Viialaisen mukaan päivittäin lähes miljoonan euron menetystä venäläisten ostosmatkailusta saatavista tuloista.

"Ei ole sellaista velkarahamäärää, jolla valtio pystyisi näitä kompensoimaan pitkällä tähtäimellä." Laura Leppänen, Päijät-Hämeen maakuntajohtaja

Teollisuuteen kohdistuneet tappiot vaihtelevat maakuntien välillä. Esimerkiksi Etelä-Savossa teollisuus on toistaiseksi selvinnyt pienin tappioin, mutta Varsinais-Suomessa metalliteollisuus ohitti lomautusten määrissä jo matkailu- ja ravintola-alan.

– Myös muu teollisuus sekä muut palvelualat ovat lähestyneet lomautusten määrässä matkailu- ja ravintola-alaa, kertoo Varsinais-Suomen maakuntajohtaja Kari Häkämies.

Pohjois-Pohjanmaalla työttömyys on noussut kaksinkertaiseksi. Maakuntajohtaja Pauli Harju uskoo, että rajoitusten jatkuessa yrityksiä tulee kaatumaan paljon.

Päijät-Hämeen maakuntajohtaja Laura Leppänen sanoo, että kuntatalouden kantokyvyn raja tulee pian vastaan, jos rajoituksia jatketaan.

– Samoin yritystoimijoiden kipuraja on vastassa, mitä pidempään rajoitukset kestävät. Ei ole sellaista velkarahamäärää, jolla valtio pystyisi näitä kompensoimaan pitkällä tähtäimellä.

Uudellamaalla kustannukset miljardiluokkaa

Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen arvioi, että Uudenmaan kustannukset koronarajoituksista yltävät jopa miljardiluokkaan.

– Pelastuspaketin pitää olla sen mukainen, kuka on joutunut ajamaan koviten seinään. Tämän hetkisen tilanteen mukaan on täysin oikeutettua vaatia pelastuspaketista ja lisätalousarviosta merkittävää osaa Uudellemaalle.

Maakuntajohtajan mukaan tällä hetkellä valtiolta luvatut avustukset ja toimenpiteet kunnille eivät tule riittämään.

Savolainen painottaa, että jos Uudellamaalla menee huonosti, se näkyy koko Suomessa. Uusimaa on merkittävä nettomaksaja Suomen valtionosuusjärjestelmässä, eli Uudenmaan verotasauksilla rahoitetaan muiden kuntien palveluiden ylläpitoa.

– Se on yli 700 miljoonaa euroa, mitä Uusimaa maksaa verotulojen tasauksia vuodessa. Se on aika kova juttu, että edelleen edellytetään niitä tässä tilanteessa. Ei ole epäoikeutettua Uudenmaan vaatia, että sitä kohdellaan oikeudenmukaisesti nyt.

Marin: Ravintoloiden sulkeminen koko Suomessa oli oikea ratkaisu

Pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi perjantaina hallituksen tiedotustilaisuudessa ymmärtävänsä pohdinnan siitä, pitäisikö rajoituksissa edetä alueellisesti eri tavoin, mutta totesi, että monien rajoitusten täytyy koskea koko Suomea.

Marinin mielestä esimerkiksi hygieniaohjeistusta ja etäisyyksiä on tarpeen noudattaa koko maassa asuinpaikasta riippumatta.

Hän puolusti myös ratkaisua sulkea ravintolat valtakunnallisesti, vaikka esimerkiksi Kainuussa ei tuolloin ollut havaittu lainkaan tartuntoja. Hallitus arvioi, että koska ravintoloiden kaltaisissa tiloissa usein viihdytään pitkään samassa paikassa, ne ovat mahdollisia tautipesäkkeitä ja sulkeminen koko Suomessa oli tarpeen.

Marinin mukaan juuri Kainuu nousi nopeasti taudin ilmaantuvuudessa koko maan kolmen kärkeen, kun virusta kantanut henkilö oli vieraillut paikallisessa ravintolassa, jonka seurauksena tartuntamäärä lähti kasvuun.

Porträtt på Sanna Marin.
Pääministeri Sanna Marin painotti rajoitusten valtakunnallista merkitystä perjantain tiedotustilaisuudessa. Lehtikuva

– Eli tämä ei ole niin yksinkertaista, että voisimme katsoa, että jossakin päin tai jossakin kunnassa tai jossakin alueella ei esimerkiksi tällä hetkellä ole tautitapauksia ja sinne ei rajoitustoimepiteitä tulisi ja muualle tulisi, koska tämä tauti on sen kaltainen, että se esiintyy ryppäissä.

– Yksikin tautitapaus voi tartuttaa muita ja ilmaantuvuutta voi tulla enemmän ja tautitapauksia voi tulla enemmän, ja sen takia lähtökohtamme on ollut se, että koko valtakunnan alueella, koko Suomessa pitää noudattaa näitä rajoitustoimenpiteitä.

Marin totesi myös, että rajoituksilla on monia inhimillisesti ja taloudellisesti haitallisia vaikutuksia yksilöille ja yhteiskunnalle.

Hallitus tasapainoilee nyt rajoitusten purkamisen ja epidemian hillitsemisen välillä.

– Laajamittaisten rajoitustoimenpiteiden ylläpitäminen ei ole kestävää ja mitä pidempään ne ovat käytössä sitä haitallisemmaksi niiden vaikutukset muodostuvat. Samaan aikaan emme kuitenkaan halua, että virus lähtee leviämään yhteiskunnassa haitallisesti.


Taru Korhosesta, 26, tuli puolivahingossa karjalaisen perinneruuan lähettiläs – kun hän leipoo, some seuraa silmä kovana

$
0
0
Leipominen on yksi sosiaalisen median megatrendeistä, ja se voi pelastaa karjalaisen ruokaperinteen.

WHO: Desinfiointiaineen suihkuttaminen kaduille voi olla haitallista

$
0
0

Katujen suihkuttaminen desinfiointiaineella voi olla haitallista terveydelle, varoittaa Maailman terveysjärjestö WHO.

Ulkotilojen suihkuttamisen tai sumuttamisen ei uskota tuhoavan koronavirusta tai muita taudinaiheuttajia, sillä pinnoilla oleva lika mitätöi desinfiointiaineen vaikutuksen. Vaikka pinnoilla ei olisikaan orgaanista ainetta, ei suihkuttaminen peitä pintoja tehokkaasti riittävän pitkäksi aikaa, että se tuhoaisi virukset. Sen sijaan desinfiointiaine voi aiheuttaa terveyshaittoja.

Katujen ei myöskään uskota olevan keskeisiä paikkoja viruksen leviämisen kannalta. Virus tarttuu tehokkaimmin sisätiloissa pitkäkestoisten kontaktien aikana.

Katuja ja muita julkisia paikkoja on suihkutettu desinfiointiaineella ympäri maailman koronaviruspandemian aikana.

Seurauksena esimerkiksi ihon ärtymistä ja suolistovaivoja

WHO painottaa myös, ettei ihmisten suihkuttamista desinfiointiaineella suositella missään olosuhteissa.

– Tämä voi olla fyysisesti ja psykologisesti haitallista eikä se vähennä tartunnan saaneen ihmisen kykyä levittää virusta pisaroiden tai kosketuksen kautta, WHO:n ohjeessa sanottiin.

Kloorin tai muiden myrkyllisten aineiden suihkuttaminen voi aiheuttaa muun muassa silmien ja ihon ärtymistä tai suolistovaivoja.

WHO:n mukaan pintojen systemaattinen suihkuttaminen tai sumuttaminen desinfiointiaineilla sisätiloissakaan ei kannata. Tutkimusten mukaan aineesta ei juuri ole hyötyä suoran suihkutusalueen ulkopuolella.

– Jos desinfiointiaineita käytetään, niitä pitäisi levittää liinalla tai rätillä joka on kastettu desinfiointiaineeseen.

Sars-CoV-2-viruksen tiedetään selviävän erilaisilla pinnoilla jopa päivien ajan. Tarkkoja aikoja on kuitenkin vaikea arvioida, sillä tutkimukset viruksen selviämisestä pinnoilla on tehty valvotuissa laboratorio-oloissa, jotka eivät aina vastaa tosielämän olosuhteita.

Lue myös:

WHO tutkii, onko COVID-19-taudilla vakava muoto, joka iskee lapsiin

Maailman terveysjärjestö WHO valmistelee kännykkäsovellusta koronaviruksen torjuntaan ja jäljittämiseen

WHO: Koronasta parantuneiden positiiviset testit eivät ole uusia tartuntoja

Käteisen katoaminen voi romahduttaa ihmisten luottamuksen koko rahajärjestelmään – Kilpailu ensimmäisestä digitaalisesta valuutasta on käynnissä

$
0
0

Käteisen aikakausi näyttää olevan päättymässä. Digitaalinen maksaminen on lyhyessä ajassa syrjäyttänyt setelit ja kolikot vaihdon välineenä. Valtaosa tämän päivän maksuliikenteestä tapahtuu sähköisesti sen sijaan, että rahasäkkejä siirreltäisiin holvista toiseen.

Kaiken kehityksen keskellä itse raha on kuitenkin pysynyt samana. Se ei ole muuttunut digitaaliseksi, vaikka siltä saattaa tuntua. Lainsäädännön silmissä rahaa ovat edelleen ainoastaan setelit ja kolikot. Pankkitililläsi oleva summa on vain pankin lupaus toimittaa sinulle pyytäessäsi käteistä.

– Julkisella sektorilla on monopoli luoda rahaa, käteistä. Mutta sähköisen rahan osalta julkisella sektorilla ei ole minkäänlaista roolia. Kaikki sähköinen raha luodaan yksityisten pankkien toimesta, sanoo STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà.

Väitöskirjassaan julkisen ja yksityisen rahan luomista käsitellyt Lainá huomauttaa, että nykyinen järjestelmä on toimiva liikepankeille, jotka voivat luoda sähköistä rahaa ja periä siitä korkoa maksuksi.

Fyysisen rahan kadotessa yksityisten pankkien rooli kasvaisi entisestään. Tähän kehitykseen on havahduttu keskuspankeissa ympäri maailmaa. Euroopan keskuspankki EKP totesi marraskuussa, että ihmisillä pitää olla jatkossakin mahdollisuus käyttää keskuspankkien luomaa rahaa, vaikka käteinen katoaisi lompakoista.

Tarvitaan digitaalisia valuuttoja.

Keskuspankki takaa luottamuksen

Digitaalisista valuutoista puhuttaessa on tärkeää vielä selventää tilillä ja lompakossa olevan rahan ero. Ero on arjessa mitätön, mutta periaatteessa valtava.

Se menee näin: Pankkitilin saldo kertoo summan, jonka pankkisi on sinulle velkaa. Setelin arvo kertoo summan, jonka valtio on sinulle velkaa. Pankkiautomaatilla yksityisen liikepankin maksusitoumus muuttuu valtion maksusitoumukseksi.

Jos käteinen nyt katoaisi täysin, rahan arvon takaajiksi jäisivät yksityiset liikepankit, joilla on aina riski mennä konkurssiin. Ilman digitaalista valuuttaa ihmisiltä katoaisi mahdollisuus käyttää valtioiden luomaa rahaa.

Ruotsin keskuspankin Riksbankin ekonomisti Gabriel Söderberg pitää tällaista tulevaisuutta huolestuttavana. MIT Technology Review’n haastattelussa Söderberg toteaa, että ihmisten luottamus koko rahajärjestelmään saattaa horjua, mikäli he menettävät mahdollisuuden vaihtaa tileillään olevat digitaaliset varat käteiseksi.

Ruotsissa keskuspankki on jo aloittanut digitaalisen e-kruunun kehittämisen. Riksbank ilmoitti helmikuussa käynnistäneensä lohkoketjuteknologiaan perustuvan kokeilun yhdessä konsulttiyhtiö Accenturen kanssa.

Söderbergin mukaan e-kruunu säilyttäisi ihmisten luottamuksen rahajärjestelmään. Se olisi yleishyödyke, eikä väline yksityiselle yritykselle takoa voittoa.

Ruotsi on jo nyt yksi vähiten käteistä käyttävistä maista. Mobiili- ja korttimaksamisen on arvioitu tekevän käteisestä historiaa vuoteen 2023 mennessä. Riksbankilla on siis kiire digitalisoida oma kruunu.

digitaalinen valuutta
Kansainvälisen järjestelypankin BIS:in kyselyn mukaan 80 prosenttia maailman keskuspankeista tutkii digitaalisten valuuttojen mahdollisuuksia. Joka kymmenes keskuspankki kertoo laskevansa liikkeelle digitaalisen valuutan jo muutaman vuoden sisällä. BIS:in kyselyyn vastasi 66 keskuspankkia viime vuoden loppupuolella. Näiden pankkien rahapolitiikan piirissä on yhteensä 75 prosenttia maailman väestöstä.JyrkiLyytikkä / Yle

Käteinen on kuningas

Käteisen rahan ominaisuuksien siirtäminen digitaaliseen maailmaan on vaikeaa. Kaikesta teknologisesta kehityksestä huolimatta perinteinen käteinen on yhä monella tapaa tehokkain maksuväline.

Se ei vaadi katevarauksia tai kolmatta osapuolta varmistamaan maksutapahtumaa, vaan arvon siirto tapahtuu välittömästi.

Käteisen käytöstä ei jää jälkiä, joten se suojaa käyttäjänsä yksityisyyttä. Käteisen käyttäjään ei voi kohdentaa mainoksia.

Ja käteinen toimii myös sähkökatkon aikana.

Toisaalta käteinen luo mahdollisuuksia veronkiertoon, rahanpesuun ja muuhun rikolliseen toimintaan.

Digitaalisia valuuttoja suunnitellessaan keskuspankit joutuvat päättämään, kuinka paljon helppoutta ja vapautta painotetaan valvonnan ja talouden hallinnan kustannuksella.

Keskuspankit eivät voi täysin omaksua kryptovaluuttojen kaltaista hajautettua järjestelmään, jossa kaikki tieto on avointa eikä kenelläkään yksittäisellä taholla ole kontrollia järjestelmästä.

Sen sijaan todennäköinen vaihtoehto on keskitetty järjestelmä, jossa rahaliikenteen hallitseminen ja seuraaminen on mahdollista. Tämä vastaisi Mobilepayn ja Swishin kaltaisia maksusovelluksia, mutta ilman maksudatan kaupallista käyttöä.

Digitaalisen valuutan myötä keskuspankit astuisivat tähän asti yksityisten yritysten pyörittämille markkinoille.

Keskuspankki tarjoaa vaihtoehdon

Rahaliikenteen digitalisoituminen on luonut uusia rooleja perinteisten toimijoiden rinnalle. Rahaa eivät enää liikuttele ainoastaan pankit ja luottoyhtiöt, vaan yhä useammin välittäjänä toimii mobiilimaksusovellus.

Suomessa monella on käytössä MobilePay-sovellus. Ruotsissa noin 70 prosenttia kuluttajista on ladannut puhelimeensa Swishin. Pisimmällä ollaan Kiinassa, missä arviolta yli 80 prosenttia kaikista maksuista tapahtuu mobiililaitteilla.

Keskuspankit ovat seuranneet sivusta uusien maksuyhtiöiden rynnistystä markkinoille. Kehitys on herättänyt huolen niiden ihmisten puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua käyttää yksityisten yritysten luomia järjestelmiä. Käteisettömässä maailmassa nämä ihmiset putoaisivat talousjärjestelmän ulkopuolelle.

Yksi keskuspankkien hallinnoiman digitaalisen valuutan tehtävä olisi tarjota vaihtoehto kaupallisten yritysten sovelluksille. Tämä olisi uudenlainen rooli keskuspankeille.

Digitaalinen valuutta herättää paljon kysymyksiä. Voisiko keskuspankki jakaa digirahat suoraan ihmisille kaupallisten pankkien sijaan? Voisiko keskuspankkiin tehdä talletuksia ja pitäisikö näille talletuksille maksaa korkoa? Saisiko keskuspankilta tulevaisuudessa lainaa?

– Siinä mentäisiin peruskysymyksiin, miten keskuspankit toimivat. Jos setelit todella katoaisivat, koko järjestelmä menisi remonttiin, toteaa Suomen Pankin digitalisaation neuvonantaja Aleksi Grym.

Yksi merkittävimmistä muutoksista olisi korkojen nollarajan katoaminen, huomauttaa taloustieteen professori Antti Ripatti Helsingin yliopistosta. Nyt keskuspankit eivät voi mennä koroissa nollan alapuolelle, koska tällöin ihmiset vain vaihtaisivat varansa käteiseksi. Jos käteistä ei olisi, ihmisillä ei olisi mahdollisuutta suojata varojaan. Ainoa tapa olisi kuluttaa.

libra digitaalinen valuutta
Facebookin Libra perustuu samankaltaiseen lohkoketjuteknologiaa kuin kryptovaluutta Bitcoin. Mutta siinä missä Bitcoinin tilikirjojen ylläpitoon voi osallistua kuka tahansa, Libra-verkoston solmukohtia ylläpitävät Libra-järjestöön kuuluvat yritykset. Libran arvo ei määrity puhtaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Sen sijaan Libran arvo pohjautuu valuuttakoriin, joka suunnitelmissa muodostuu puoliksi Yhdysvaltain dollarista ja puoliksi Britannian punnasta, eurosta, Japanin jenistä ja Singaporen dollarista. Libra olisi niin sanottu stablecoin, eli arvoltaan vakaa rahake.Jyrki Lyytikkä / Yle

Facebook herätti keskuspankit

Käteinen ei toistaiseksi ole kuitenkaan katoamassa minnekään. Vaikka arkikäytössä käteistä käytetään yhä vähemmän, kierrossa olevien setelien määrä on kasvanut koko ajan – myös Suomessa.

Grym pitää kokonaan käteisetöntä yhteiskuntaa erittäin epätodennäköisenä.

– On siinä mukana vähän hypeä, hän sanoo.

Miksi sitten keskuspankit ympäri maailman ovat nostaneet esille digitaalisten valuuttojen välttämättömyyden?

Yksi syy on Facebook, joka julkisti viime kesänä suunnitelmat omasta virtuaalirahastaan, Librasta. Facebookin tavoitteena on laskea liikkeelle oma digitaalinen valuutta, jota voisi käyttää maksamiseen ympäri maailman.

Tällä hetkellä Libran tulevaisuus näyttää erittäin epävarmalta. Hankkeen käynnistyksessä mukana olleet luottokorttiyhtiöt Visa ja Mastercard ovat jättäneet hankkeen. Suurimmista yhtiöstä mukana ovat vielä Uber, Lyft ja Spotify.

Sisäisten vastoinkäymisten lisäksi Libraa vastaan kohdistuu voimakkaita ulkoisia paineita. Euroopan keskuspankin johtaja Christine Lagarde julkaisi joulukuussa EU-päättäjille kirjeen, jossa hän varoitti Libran kaltaisten yksityisten yhtiöiden hallinnoimien valuuttojen johtavan markkinoiden keskittymiseen.

Useiden maiden johtajat ovat ilmoittaneet suorasanaisesti, etteivät ne hyväksy Facebookin virtuaalivaluuttaa. Libra on saanut kritiikkiä myös kotimaassaan Yhdysvalloissa.

Facebookin perustaja ja toimitusjohtaja Mark Zuckerberg on hakenut tukea hankkeelleen nostamalla esille Kiinan. Zuckerbergin viesti on: jos me emme saa tehdä tätä, Kiina tekee sen meitä ennen.

Kiina on kehittänyt digivaluuttaansa vuosia

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kiina todellakin ehtii laskea liikkeelle ensimmäisen merkittävän digitaalisen valuutan. Maan on odotettu julkaisevan kevään aikana digitaalisen renminbin. Koronapandemia on lykännyt suunnitelmia.

Kiinassa digivaluutta on ollut työn alla jo useita vuosia. Pankkien lisäksi hankkeessa on mukana muun muassa paikallisia teleoperaattoreita. Kokeilujen on määrä käynnistyä Shenzhenin ja Suzhoun kaupungeissa.

Kiinan keskuspankin mukaan tavoitteena on käteisestä rahasta luopuminen. Tässä ollaan jo nyt lähellä. Kiinassa Alipay ja WeChat ja muut QR-koodiin perustuvat mobiilimaksusovellukset ovat muutamassa vuodessa syrjäyttäneet käteisen.

Digitaalisen valuutan myötä Kiinan hallinto saisi yhä tarkempaa tietoa ihmisten rahankäyttötavoista. Tällä hetkellä ei tosin ole tiedossa, miten paljon Alipay ja WeChat luovuttavat jo nyt näitä tietoja viranomaisille.

Digitaalisesta renminbistä ei ole vielä kerrottu paljoakaan. Järjestelmän arvioidaan perustuvan sähköiseen lompakkoon, jonka jokainen kiinalainen voi ladata puhelimeensa. Lompakkoon voisi siirtää rahaa tililtään, mikä vastaisi automaatilla käyntiä. Maksaminen tapahtuisi samalla tavalla kuin muidenkin maksusovellusten kanssa.

Dollarin hegemonian loppu?

Kansalaistensa rahaliikenteen hallitseminen ei ole Kiinan hallinnon ainoa tavoite. Digitaalisen renminbin tehtävänä on myös luoda järjestelmä, joka ei olisi riippuvainen Yhdysvaltain dollarin hallitsemasta talouspolitiikasta.

Yhdysvaltain dollari on sadan vuoden ajan hallinnut maailmankauppaa. Tämä on antanut Yhdysvalloille suhteettoman suuren kontrollin maailman rahavirtoihin. Dollari on pitänyt pintansa, vaikka Yhdysvaltain osuus maailman viennistä on kutistunut alle kymmeneen prosenttiin.

Dollarin hegemonia on tarkoittanut sitä, että valtiot ja yritykset ympäri maailmaa ovat joutuneet Yhdysvaltain talouspolitiikan alaisiksi. Kun suurin osa kaupoista ja lainoista solmitaan dollareissa, Yhdysvaltain keskuspankin päätökset ovat tuntuneet ympäri maailmaa.

Digitaalisesta valuutasta odotetaan varteenotettavaa haastajaa dollarille. Ensimmäisenä oman digitaalisen valuuttansa markkinoille laskevalla valtiolla uskotaan olevan tässä kisassa etulyöntiasema.

Esimerkiksi Englannin keskuspankin pääjohtaja Mark Carney on todennut, että nopeamman ja halvemman rahan liikkumisen mahdollistava digivaluutta voisi hyvinkin haastaa dollarin. Haastajaksi Carney ehdottaa synteettistä hegemoniavaluuttaa, joka koostuisi useista luotettavista valuutoista, mukaan lukien dollarista ja renminbistä.

Yhdysvallat ei ainakaan toistaiseksi ole lämmennyt Carneyn ajatukselle. Sen sijaan Yhdysvallat katsoo, että jos joku haastaa dollarin, se on digitaalinen dollari.

Samalla kannalla on IMF:n pääekonomisti Gita Gopinath. Financial Timesin kirjoituksessaan Gopinath toteaa, että maailmankauppa tulee jatkossakin nojaamaan yhteen valuuttaan usean valuutan sijaan.

Gopinath mukaan tämä valuutta tulee olemaan dollari. Hän perustelee dollarin vahvan aseman sillä, että Yhdysvaltain instituutioiden ja lakien uskotaan suojelevan sitä. Tällaisen takuun luominen ei ole helppoa. Jos globaali digitaalinen valuutta syntyy, parhaat edellytykset ovat Yhdysvalloilla.

Jotkut asiat pysyvät samoina, olivat ne sitten analogisia tai digitaalisia.

Lue myös:

Facebook julkisti pitkään huhutun oman digitaalisen valuuttansa

Kovat kokemukset voivat kartuttaa viisautta – Tutkija: “Viisas tuntee myötätuntoa myös itseään kohtaan”

$
0
0

Kun teologian tohtori Jenni Spännäri tutki väitöskirjaansa varten ikäihmisten ajatuksia siitä, miten he hahmottavat roolinsa yhteiskunnassa, tulos oli jossain määrin yllättävä: Seniorit eivät nähneetkään itseään paikkaajina, jotka auttavat esimerkiksi lastenhoidossa, vaan eräänlaisina säilyttäjinä ja ylläpitäjinä.

– Ikäihmiset ajattelivat tärkeäksi tehtäväkseen eräänlaisen muistojen arkun kantamisen. Se on rooli, jota muut eivät voi hoitaa.

Spännäri nimesi havainnon tutkimuksessaan elämänkokemuksen pääomaksi ja tuli sitä kautta katsoneeksi, mitä muuta kokemuksen kautta kertyvästä pääomasta sanotaan. Hän törmäsi viisaustutkimukseen.

Juuri viisauden tutkija Spännäristä itsestäänkin lopulta tuli. Viisaudella ei tarkoiteta älykkyyttä tai loogista ajattelua, vaan jotakin, jonka tiedekin määrittelee monella tapaa.

Viisaustutkija Jenni Spännäri sinisen seinän edessä
Viisaustutkija Jenni Spännärin suosikkiesimerkki viisaasta ihmisestä on oma anoppi. “Kun häntä kehuu viisaaksi, hän sanoo silti aina että älä nyt”, Spännäri nauraa.Päivi Solja / Yle

Yksi tieteen viisausmääritelmiä yhdistävä elementti on se, että viisaus ymmärretään itsessään moniulotteisena ilmiönä. Eeva Kallion kanssa kirjoittamassaan kirjassa Viisaus - Käyttäjän opas Spännäri käyttää kolmiulotteista viisauden määritelmää.

Viisas tietää paljon, mutta ymmärtää myös tietämyksensä rajat. Viisauteen kuuluu kiinnostus laajentaa näitä rajoja ja olla valmis oppimaan uutta.

Viisas pohdiskelee. Viisastuminen vaatii sekä kykyä että halua pohtia omaa elämää: mitä tapahtumat merkitsevät ja mitä tapahtuneesta voi oppia.

Kolmanneksi Spännäri mainitsee viisauden myötätuntoisen ulottuvuuden, jonka kautta viisaus tulee näkyväksi ja myötätuntoisina tekoina ihmisestä ulos.

– Viisas tuntee myötätuntoa myös itseään kohtaan kun osaa virheitä tehtyään ajatella, että näin kävi ja olisi hyvä jos näin ei kävisi uudelleen.

Jos nämä kolme ulottuvuutta kiertyvät yhteen, voidaan Spännärin mukaan puhua viisaudesta.

Vanhat ovat viisaita?

Viisas ihminen on usein mielikuvissa myös vanha ihminen. Tervaskannoilla onkin ollut nuorempiaan enemmän aikaa viisastua, mutta elämänkokemus yksinään ei tee viisaaksi.

– Kaikki tuntevat viisaita ihmisiä, jotka eivät ole vanhoja ja toisaalta vanhoja ihmisiä, jotka eivät ole kovin viisaita, Jenni Spännäri muistuttaa.

Vanhuuden ja viisauden yhteys näyttäisi silti olevan olemassa, ja sitä on tutkittu. Spännäri nostaa esiin itävaltalaisen tutkimusprofessorin Judith Glückin, joka on tutkimusryhmänsä kanssa pähkäillyt yhtälöä erityisen ansiokkaasti.

Itävaltalaiset ovat todenneet viisauden karttuvan erityisesti kovien kokemusten myötä kun ihminen joutuu kasvunpaikan eteen.

– Koettelemuksia ei kuitenkaan saa osua yhden ihmisen kohdalle liikaa tai liian tiheään tahtiin, Jenni Spännäri avaa kollegoidensa löydöksiä.

Tutkimuksissa on huomattu, että viisastuminen vaatii kovia kokeneelta ihmiseltä esimerkiksi elämänhallintaa, avoimuutta, pohdintakykyä sekä tunnetaitoja. Jos näitä ei ole, koettelemukset eivät välttämättä jalostukaan viisaudeksi vaan kääntyvät katkeruudeksi.

Joukossa viisaus tiivistyy

Kun viisaustutkijalta kysytään, miten viisautta voisi kehittää, on Jenni Spännärillä vakiovastaus.

– Elämällä. Ihan tavallinen elämä riittää; ei tarvita mitään erityisen täyttä elämää tai unelmien toteuttamista. Ja jos haluaa ihan tietoisesti kehittyä, on olemassa pohdinnan ympärille kietoutuvia menetelmiä.

Tyhmyyden sanotaan tiivistyvän joukossa, mutta sama näyttäisi koskevan myös viisautta. Yhdessä ajattelemisen on tutkitusti todettu olevan tehokasta. Kun luetaan porukalla esimerkiksi klassisia filosofisia tekstejä ja pohditaan niitä sitten yhdessä muiden kanssa, on vaikutus erityisen viisastuttava.

Väitöskirjatutkija Anna Kajander selailee lempikirjansa sivuja.
Viisautta voi yrittää kehittää esimerkiksi lukemalla. Tärkeää olisi myös pohtia yhdessä jokun kanssa lukemaansa.Katriina Laine / Yle

Viisaaksi mielivän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse kasata yöpöydälleen Platonia tai Sokratesta, mikäli Jenni Spännäriltä kysytään. Hän uskoo myös kevyemmän lukemisen viisastuttavaan voimaan.

– Keskeinen osa viisautta on pohdinta ja avoimuus uusille näkökulmille. Kirjallisuus on tosi hyvä tapa matkailla toisen ihmisen maailmaan. Fiktiivisen hahmon ajatuksiin ja kokemuksiin pääsee voi päästä jopa helpommin sisälle kuin oikeasti kohtaamansa ihmisen, Spännäri pohtii.

Viisas ei huutele viisaudestaan

Ihminen, joka pitää itse itseään erityisen viisaana, ei välttämättä ole sitä toisten mielestä. Yksi viisauteen kiistatta liittyvä elementti vaikuttaisi olevan ymmärrys oman tiedon rajoista.

Tutkimuksissa on selvitetty viisauden olemusta yhteisöllisenä ilmiönä kysymällä erilaisten yhteisöjen jäseniltä, kuka heidän mielestään on viisas. Kulttuurista riippumatta viisaana pidetyt ihmiset itse ovat olleet hämmentyneitä kuultuaan, että heidät on nimetty.

– Viisaat ihmiset ovat ujoja viisautensa suhteen. Monen reaktio on ollut pöllämystynyt ja epäuskoinen, että mitä ihmettä, minäkö muka.

Viisauteen liittyvä älyllinen nöyryys näyttäisi olevan yleismaailmallinen piirre. Sen rinnalle Jenni Spännäri nostaa eksistentiaalisen nöyryyden.

– Se tarkoittaa, että osaa nähdä oman roolinsa tärkeänä, mutta ei jumalisena. Että oma rooli ei välttämättä ole niin iso, eikä kaikki ympärillä tapahtuva välttämättä johdu itsestä.

Viisas anoppi ja viisastuttavat ystävät

Kun kysytään, kuka Spännärin mielestä on viisas ihminen, hän osaa vastata heti. Tutkija nostaa esiin anoppinsa, jolla on viisautta olla neuvomatta silloinkin kun viisas neuvo varmasti löytyisi.

Sen sijaan kun viisaustutkijalta kysyy, millaisina hetkinä hän itse tuntee itsensä viisaaksi, alkaa ankara pohdinta. Hankalassa kysymyksessä piilee ansa. Jos alkaa oikein älyllisesti nöyräksi, saattaa lipsahtaa jo itsekorostuksen puolelle, Spännäri pohtii.

Vastaus kuitenkin löytyy.

– Ehkä olen viisaimmillani aina kun olen puhunut jonkun ystävän kanssa ja saanut ihan uuden tavan ajatella. Kun ymmärtää jotakin uutta, kokee myös vähän viisastuneensa.

Mikä mielestäsi lasketaan viisaudeksi? Voit keskustella aiheesta 18.5. klo 23 asti.

Jani Kaaron kolumni: ”Meille luonnonsuojelussa on kyse tappamisesta” 

$
0
0

1073 Lighthouse Avenue. Se on paikka Kaliforniassa, monarkkiperhosten suojelulehto. Se on myös paikka, jossa voi kysyä itseltään hyviä kysymyksiä luonnonsuojelusta: Kuinka suojella lajeja ja ekosysteemejä maailmassa, jonka ihminen on myllännyt ylösalaisin?

Monarkkiperhosten läntiset populaatiot ovat hakeutuneet tähän lehtoon talvehtimaan ikiajoista lähtien. Siellä ne ovat takertuneet montereynmäntyjen neulasiin ja värjänneet metsät oransseiksi. Montereynmänty on puulaji, jonka levinneisyysalue Pohjois-Amerikassa on aina ollut hyvin suppea ja se supistuu koko ajan. Puun luonnonvaraiset kasvustot ovatkin tätä nykyä erittäin uhanalaisia ja ilman suojelutoimia se voi kadota Kaliforniasta kokonaan.

Monarkkiperhoset eivät itse asiassa enää talvehdikaan montereynmännyissä, vaan eukalyptuksiin kuuluvassa kuumepuussa. Kuumepuu on toinen puulaji, jolla on ollut suppea levinneisyys; se on elänyt vain Tasmaniassa ja Australian eteläkärjessä.

Kiitos ihmisen, kumpikaan näistä puista ei ole enää rajoittunut suppealle alkuperäiselle esiintymisalueelleen. Kun montereynmäntyä on istutettu Chileen, Espanjaan ja muuallekin, se on löytänyt sieltä soveliaammat kasvuolosuhteet kuin Kaliforniasta, ja sen geneettinen tulevaisuus on enemmän kuin turvattu. Samoin kuumepuuta kasvaa nyt paljon laajemmalla alueella kuin aiemmin, ja kuin jostakin kohtalon oikusta johtuen, se soveltuukin paremmin monarkkiperhosen talvehtimiseen kuin montereynmänty.

Pitäisikö Chilen ja Espanjan siis kohdella montereynmäntyä vieraslajina ja hävittää se viimeistä tainta myöten, ja toivoa, että puu elpyisi alkuperäisellä esiintymisalueellaan Kaliforniassa, koska sinne se kuuluu? Entä pitäisikö kuumepuut hävittää Kaliforniasta, koska ne eivät sinne kuulu, ja antaa monarkkiperhosen etsiä toisen talvehtimispuun?

Toisin sanoen pitäisikö ekosysteemit palauttaa siihen alkuperäiseen tilaan, missä ne olivat ennen kuin ihminen puuttui peliin? Vai pitäisikö meidän vain hyväksyä, että ihminen on muuttanut ekosysteemejä niin peruuttamattomasti, että taistelu on turhaa, ja antaa ekosysteemien muuttuneine lajistoineen etsiä uusi tasapaino?

Kysymys jakaa mielipiteitä ja kukin maapallon valtio valitsee tässä oman strategiansa. On kuitenkin yksi valtio, joka erottuu vastauksessa ehdottomuudellaan. Uudelle-Seelannille on täysin selvää, että vain alkuperäinen kelpaa. Se on tavoite, jonka tielle mikään ei voi asettua. Ja mikäs on tavoitteeseen sitoutuessa, kun sen takana on lähes koko kansakunta.

Uudella-Seelannilla luonnollisesti on paljon suojeltavaa: satoja lajeja, joita ei esiinny missään muualla maailmassa. On käveleviä lepakoita ja lentokyvyttömiä lintuja. Se on maa, jossa ei ennen ihmistä esiintynyt ainoatakaan maalla elävää nisäkästä (jos lepakoita ei lasketa) ja jota kohtasi katastrofi, kun nisäkkäät tulivat. Rotat, kissat, kärpät, lumikot ja hillerit opettivat Uudelle-Seelannille katkerasti, että lepakoiden ei kannata kävellä ja että lintujen ei kannata luopua lentokyvystään. Seurauksena toistakymmentä lintulajia on kuollut sukupuuttoon vuoden 1850 jälkeen.

Ei kuitenkaan kuole enää, jos se on uusiseelantilaisista kiinni. Uusi-Seelanti on valinnut mielikuvituksellisen tavoitteen päästä eroon kaikista maahan tuoduista pienpedoista. Se tarkoittaa, että rotat, hillerit, kärpät, opossumit ja ja villiintyneet kissat ovat vapaata riistää kenen tahansa tapettaviksi.

Maassa on tuhansia ryhmiä, joiden vapaaehtoiset ovat omistautuneet pienpetojen tappamiselle.

Hallituksella on omat tappoprojektinsa. Uuden-Seelannin suojelukohteisiin pudotetaan säännöllisin väliajoin valtavia määriä myrkkyjä lentokoneesta käsin. Luonnonsuojelualueet ovat aidattuja ja vartioituja, ja aidat rakennetaan sellaisiksi, etteivät pienpedot pääse niistä läpi. Lisäksi aidoissa on hälyttimiä, jotka ilmoittavat, jos aitaan tulee reikä. Vartijat on ohjeistettu korjaamaan aita 90 minuutissa tai pikkupedot ehtivät sisään.

Vieraslajiset puut tapetaan kasvimyrkyillä yksitellen ja varovaisesti – etteivät maan endeemiset puut kärsi vahinkoa. Uhattuja lajeja siirretään saarille tai muihin kohteisiin, josta pienpedot on saatu (väliaikaisesti) hävitettyä, ja petojen valvontaan ja kontrollointiin laitetaan valtava määrä energiaa ja rahaa.

Hävityksen selkärankana ovat kuitenkin tavalliset uusiseelantilaiset. Maassa on tuhansia ryhmiä, joiden vapaaehtoiset ovat omistautuneet pienpetojen tappamiselle. He levittävät ympäristöön ansoja ja jakavat sosiaalisessa mediassa vinkkejä erilaisista ansoista, niiden sijoituspaikoista ja parhaista syöteistä. Kokonaisten naapurustojen vapaa-aika rakentuu pienpetojen pyydystämiselle ja valvonnalle. Sikäläiset start-upit rakentavat entistä nerokkaampia ja tehokkaampia ansoja.

”Meille luonnonsuojelussa on kyse nimenomaisesti tappamisesta”, totesi erään vapaaehtoisryhmän vetäjä New Yorkerin toimittajalle. Tappaminen on harrastus, joka yhdistää koko kansakuntaa.

Tavoite kaikkien pienpetojen hävittämiseksi sai alkunsa puheesta, jonka maailmankuulu fyysikko, Paul Callaghan, piti helmikuussa 2012. Callaghan oli pidetty hahmo, valittu vuoden uusiseelantilaiseksi, ja puhetta pitäessään sairasti terminaalivaiheen syöpää. Puheessa hän ehdotti, että pienpetojen täydellinen hävittäminen kaikkialta Uudesta-Seelannista olisi maan Apollo-projekti.

Paljon uusiseelantilaisista kertoo myös se, miten sydän syrjällään he seurasivat yhdelle syrjäiselle saarelle rajoittuneen chathaminsiepon pelastamistoimia. Pahimmillaan sieppoja oli jäljellä vain viisi yksilöä ja niistä vain yksi – yksilö nimeltä Old Blue – oli lisääntymiskykyinen. Lehdistö seurasi lajin pelastusyrityksiä, ja kun Old Blue 1980-luvun alussa kuoli, siitä tehtiin virallinen tiedonanto maan parlamentissa. Kanta saatiin lopulta elvytettyä.

Mitä Uudesta-Seelannista pitäisi ajatella? Täältä katsoen tuntuu erikoiselta, että luonnonsuojelussa on kyse näin massiivisesta tappamisesta. Samalla on kuitenkin vaikea olla kunnioittamatta uusiseelantilaisten rakkautta alkuperäisiä ekosysteemejään kohtaan ja heidän sitoutumistaan alkuperäisten lajien suojeluun.

Mutta kysymys, joka kummittelee taustalla on: voiko se onnistua? Rottien hävittäminen pieneltä ja syrjäiseltä saarelta – kuten Etelänapamantereen lähellä sijaitsevalta Etelä-Georgialta – on mahdollista, mutta Uuden-Seelannin kokoiselta alueelta? Jos jokin tietty alue saadaankin pienpedoista puhtaaksi, yksi raskaana oleva rotta tai kärppä riittää tekemään kaikki ponnistelut tyhjiksi.

Uuden-Seelannin tavoite herättää myös kysymyksiä siitä, millainen arvo on alkuperäisyys. Tästä kertoo Yorkin yliopiston professori Chris D. Thomas teoksessa Inheritors of the Earth isosulttaaninkanan tarinan kautta.

1980-luvun alussa isosulttaanikanan ainoa tunnettu populaatio eli Fiordlandin kansallispuistossa. Populaatiokoko oli alle 200 yksilöä ja menossa alaspäin, koska se ei pärjännyt kilpailussa vieraslaji saksanhirvelle. Niinpä Uuden-Seelannin hallitus aloitti sodan saksanhirviä vastaan; niitä ammuttiin helikopterista niin paljon kuin sisu sieti ja kanta saatiin putoamaan. Se ei kuitenkaan riittänyt pelastamaan isosulttaanikanaa.

Niinpä suojelijoiden seuraava askel oli siirtää isosulttanikana läheisille saarille, jossa ei ollut pienpetoja. Lintujen kasvatus saarilla onkin onnistunut, mutta siihen on tarvittu ihmisen avustusta. Linnun lisääntymismenestystä on parannettu poimimalla hedelmättömät munat pesistä pois ja osa linnuista kasvatetaan vankeudessa. Saarilla olevat linnut ovat eräänlainen turvavarasto, josta saadaan lisää lintuja kansallispuistoon, jos Fiordlandin populaatio ei menesty omillaan.

Thomas kuvaa kirjassa, kuinka hän näkee isosulttaanikanoja Tiritiri Matangin saarella. Kokemus on ikimuistoinen; lintu on juuri niin kömpelön eksoottinen kuin hän oli odottanutkin. Silti, pari asiaa jää vaivaamaan. Hänen näkemänsä linnut kävelevät puistomaisissa olosuhteissa nurmikoilla ja syövät kasveja, joista kaikki on eurooppalaista alkuperää. Ne ovat pehmeämpiä ja ravitsevampia kuin uudenseelannin alkuperäiset kasvit, joten ne tekevät linnulle varmasti hyvää. Mutta miksi ketään ei haittaa, että kasvit eivät kuulu saaren alkuperäiseen ekosysteemiin?

Toinen asia, mikä ei kuulu saaren alkuperäiseen ekosysteemiin, on isosulttaanikana itse. Isosulttaanikanoja ei tiettävästi ole koskaan esiintynyt Tiritiri Matangin saarella – eikä luultavasti muillakaan saarilla. Ne ovat itse asiassa turistinähtävyyksiä, eräänlaisia museoyksilöitä, jotka edustavat Uuden-Seelannin historiaa – eivätkä ne koskaan tule selviämään voittajana kohtaamisista rottien, kissojen ja kärppien kanssa. Niiden elämä – kuten monien muidenkin Uuden-Seelannin ikonien elämä – tulee aina olemaan kiinni ihmisten suojeluksesta.

SIksi loppuun vielä pieni ajatusleikki. Kuvitellaan, että ihminen ei olisi koskaan astunut Uuteen-Seelantiin. Odotetaan sitten riittävän monta miljoonaa vuotta, kunnes Uusi-Seelanti parkkeeraa jonkin mantereen kylkeen tai jonkin geologisen mullistuksen vuoksi syntyy maasilta Uudesta-Seelannista mantereelle. Maasiltaa pitkin tulevat nyt rotat, kärpät, näädät, kaikki pahat pedot.

Uuden-Seelannin lentokyvyttömien lintujen ja kävelevien lepakoiden kannalta lopputulos on sama – ne syödään armotta pois. Mutta ihminen ei aiheuttanut tätä tuhoa. Pitäisikö se silti estää vai antaa evoluution kulkea vääjäämätöntä tietään eteenpäin?

Jani Kaaro

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.

Lähde: Chris D. Thomas: Inheritors of the Earth, Public Affairs, 2017.

Kolumnista voi keskustella 18.5. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Jani Kaaron kolumni: Vanhan kansan lohturuokaa

Jani Kaaron kolumni: Ampuisiko itseänsä jalkaan?

Grafiikka näyttää, missä ikäryhmissä on suhteessa eniten koronatartuntoja ja miten Uudenmaan kunnat eroavat muusta Suomesta

Finnair ei lennä kesällä Joensuuhun, Jyväskylään, Kajaaniin, Kemiin tai Kokkolaan – talvikaudesta päätökset myöhemmin

$
0
0

Finnair kertoo, että se ei lennä Joensuuhun, Jyväskylään, Kajaaniin, Kemiin tai Kokkolaan vielä kesän 2020 aikana.

Yhtiö tekee talvikautta 2020–2021 koskevat päätökset näiden kohteiden osalta myöhemmin, kun se näkee, miten lentoliikenteen yleinen kysyntä kehittyy.

– Lisäämme lentoja asteittain kuukausi kuukaudelta. Mutta Joensuuhun, Jyväskylään, Kajaaniin, Kemiin ja Kokkolaan emme pääse lentämään vielä tämän kesän 2020 aikana, kertoo Finnairin mediasuhteiden johtaja Päivyt Tallqvist.

– Tämä sen takia, että näiden reittien kysyntätilanne ja lentojen käyttöasteet ovat normaalissakin tilanteessa olleet haastavia, Tässä tilanteessa, kun kysyntä on koronapandemian takia lähes pysähtynyt, emme valitettavasti pysty näihin kohteisiin operoimaan vielä kesän aikana, Tallqvist jatkaa.

Finnairin myynnistä vastaava johtaja Mikko Turtiainen toivoo, että kaupungit ymmärtävät päätöksen perusteet.

– Ymmärrämme hyvin lentoyhteyksien merkityksen alueiden elinkeinoelämälle, mutta näiden reittien täyttöasteet ovat jo ennestään olleet alhaisia, ja kysyntä on nyt koronatilanteen johdosta normaaliakin pienempää, Turtiainen sanoo Finnairin tiedotteessa.

Kyseiset yhteydet heikosti tuottavia

Yle kertoi aiemmin tänään, että Finnair saattaa lopettaa lennot monille maakuntakentille ainakin vuodeksi. Lakkautusuhan alla olevat reitit ovat Finnairille heikoimmin tuottavia.

Esimerkiksi Kajaanista nousi Helsinkiin lähteviin koneisiin viime vuonna keskimäärin vain 37 matkustajaa, ja koneiden täyttöaste jäi reiluun 50 prosenttiin. Kaupunkien välillä tehtiin viime vuonna hieman yli 84 000 lentomatkaa.

Jyväskylään lensi viime vuonna Finavian tilastojen mukaan noin 57 000 kotimaan matkustajaa ja yhteensä noin 66 500 matkustajaa, kun mukaan lasketaan lomalentojen asiakkaat.

Matkustajamäärät pudonneet koronan myötä

Koronavirusepidemia on vähentänyt huomattavasti myös kotimaan lentoliikennettä. Finnairin mukaan yhtiöllä oli kotimaan liikenteessä huhtikuussa 2 400 matkustajaa, ja toukokuussa tähän mennessä 1 800 matkustajaa.

– Matkustajamäärät ovat siis vielä todella pieniä, mutta uskomme kysynnän asteittain lisääntyvän, kun matkustusrajoituksia eri maissa vähitellen poistetaan tai lievennetään, Turtiainen sanoo.

Finnair kertoo, että se lisää lentoja heinäkuusta alkaen asteittain ja päivittää ohjelmaansa kuukausittain kysynnän mukaan.

– Kesän aikana saamme paremman näkyvyyden kysynnän elpymiseen ja painottumiseen verkostossamme, joten arvioimme Joensuun, Jyväskylän, Kajaanin, Kemin ja Kokkolan talvikauden lentoja elokuussa, Turtiainen sanoo.

Kulmuni: Yhteydet syytä palauttaa

Valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) otti aiemmin päivällä kantaa Ylen tietoihin sosiaalisessa mediassa.

– Kotimaan yhteyksiä on syytä palauttaa mahdollisimman pian, kun koronasta toivutaan. Kaikkinainen spekulaatio maan sisäisten reittien kokonaan lakkaamisesta kannattaa lopettaa ennen edes sen alkamista, Kulmuni kirjoitti sunnuntaiaamuna Twitterissä.

Hän jatkoi keskustelua Facebookissa muistuttamalla eduskunnan käsittelevän parhaillaan 700 miljoonan euron tukea Finnairille.

Myös Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd.) kommentoi asiaa sosiaalisessa mediassa.

- Finnair on valtiolle strategisen intressin yhtiö. Lentoyhteydet ovat Suomelle välttämättömät ja yhtiön merkitys Suomen kansantaloudelle on suuri. Pidän tärkeänä sitä, että Finnair on valmis lisäämään liikennettä nopealla aikataululla kysynnän kasvaessa, Tuppurainen kirjoitti Twitterissä.

-Vastuullisena omistajana valtio omalta osaltaan pyrkii varmistamaan, että Suomessa on vahva lentoyhtiö myös tulevaisuudessa, kun poikkeusolojen jälkeen päästään palaamaan normaaliin aikaan, Tuppurainen jatkoi.

Kaupunginjohtajat huolissaaan tiedosta

Lentotauon venymisuhan kohteena olevien kaupunkien johtajat eivät myöskään olleet mielissään kuulemastaan.

Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto totesi Ylelle, ettei lentojen jäihin paneminen vuodeksi, saati lopettaminen, tule kuuloonkaan. Samalla linjalla on Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen.

– Vientiteollisuusvetoinen yliopistokaupunki ei voi näillä etäisyyksillä Helsinki-Vantaan lentoasemasta menestyä jatkossa.

Tallqvistin mukaan lentoyhtiön päätöksiin tukirahakeskustelu ja poliittinen painostus eivät ole vaikuttaneet, eivätkä vaikuta jatkossakaan.

– Finnair tekee reittisuunnitelmapäätöksensä itsenäisesti. Olemme pörssiyhtiö ja luonnollisesti on kaikkien omistajien edun mukaista, että yhtiö pyrkii lentämään niin että tappiollinen toiminta loppuu mahdollisimman nopeasti ja pääsemme takaisin kannattavaan liiketoimintaan.

Lue aiheesta lisää:

Finnair saattaa lopettaa lennot monille maakuntakentille ainakin vuodeksi – Kulmuni muistuttaa: "Eduskunta käsittelee 700 miljoonan tukea"

Katso, miten koronavirus muutti Suomen lentoyhteyksiä maailmalle – ensin tuli romahdus, mutta joillakin reiteillä kysyntä jopa kasvoi


Osapuolten terveyden ja rahat vienyt riita hometalosta on jäänyt sovittelutuomarin mieleen: "Alle 100 000 euron riita-asioita ei pitäisi viedä oikeudenkäyntiin"

$
0
0

Yksityisten ihmisten riita-asioissa sovittelu säästää kaikkien riidan osapuolten aikaa, rahaa ja mielenterveyttä. Näin uskoo kokenut (sovittelijat.fi) sovittelutuomari Antti Heikinheimo Helsingin käräjäoikeudesta.

Hänen sovitteluistaan noin 80 prosenttia on päättynyt sovintoon.

Siksi hän voi hyvällä omalla tunnolla suositella tuomioistuimessa tehtävää sovittelua oikeudenkäyntiä parempana vaihtoehtona.

– Alle 100 000 euron riita-asioita ei pitäisi viedä oikeudenkäyntiin. Niissä kustannus-, haitta-, riski- ja hyötysuhde on yksinkertaisesti liian huono, Heikinheimo sanoo.

Hometaloriidoissa on oikeudessa vain häviäjiä

Heikinheimolle on jäänyt mieleen etenkin hometaloriita, josta väännettiin oikeudessa viisi vuotta. Riita eteni aina korkeimpaan oikeuteen saakka. Talon myyjä tuomittiin maksamaan korvauksia, mutta hän olikin maksukyvytön.

Lopputuloksena riidan molemmat osapuolet olivat menettäneet omaisuutensa, yöunensa ja terveytensä. Lopulta he sovittelivat korvaukset ja maksujärjestelyt tuomioistuimessa. Sovittelussa osapuolet huomasivat, että heidän intressinsä olivatkin monilta osin samanlaiset eivätkä vastakkaiset.

– Hometaloriidan kulut oikeudessa voivat nousta noin 50 000 euroon molemmille osapuolille eli voivat olla yhteensä 100 000 euroa. Jos kumpikaan osapuoli ei voita, kulut menevät kummankin maksettaviksi. Lisäksi vuosien oikeudenkäynnin henkinen hinta voi olla suuri. Siksi hometaloriidoissa on usein vain häviäjiä, Heikinheimo toteaa.

Kun pohditaan, kannattaako riita-asia viedä oikeuteen, oleellista on niin sanottu riskinkantokyky. Heikinheimon mukaan yksityisten ihmisten riita-asioissa on mukana monesti ihmisiä, joiden talous ei kestä pitkäksi venyvästä oikeudenkäynnistä seuraavia maksuja.

– Useimmiten jo se tapahtuma, joka aiheuttaa riidan, esimerkiksi pieleen mennyt rakennusprojekti, ylittää osapuolten riskinkantokyvyn, Heikinheimo kertoo.

Jopa 100 000 euroa oikeudessa maksavaa hometaloriitaa vastaavan tapauksen sovittelu tuomioistuimessa maksaisi Heikinheimon mukaan alle 10 000 euroa per osapuoli. Tästäkin osan saa korvattua kotivakuutuksesta.

– Kotivakuutukseen kuuluvan oikeusturvavakuutuksen yleisin korvausmaksimi on 8 500 euroa, joten kulun saa korvattua lähes kokonaan. Osapuolille jää vain vakuutuksen omavastuu maksettavaksi, joka on usein 15 prosenttia vakuutuskorvauksesta, Heikinheimo toteaa.

Sovittelutuomari Antti Heikinheimo opettaa sovittelua muun muassa oikeustieteen opiskelijoille.
Sovittelutuomari Antti Heikinheimo opettaa sovittelua muun muassa oikeustieteen opiskelijoille. Antti Heikinheimo

Riita poikki yhdessä päivässä

Tuomioistuinsovittelu sopii sellaisiin asioihin, joissa ei ole tärkeää saada juridisesti perusteltua päätöstä. Sovittelussa on tavoitteena löytää keskustelemalla molemmille osapuolille riittävä ja heidän tarpeitaan vastaava lopputulos.

Sovittelussa ei kerätä todisteita, eikä pyritä näytön avulla osoittamaan, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Silti sovittelutuomarin vahvistama sovinto on yhtä pätevä kuin oikeuden päätös.

– Jos sovitaan, että Möttönen maksaa nyt Virtaselle 100 euroa korvausta, voi Virtanen kävellä sen paperin kanssa ulosottovirastoon ja periä rahat itselleen, Heikinheimo kuvailee.

Tuomioistuimessa käytävässä sovittelussa osapuolet usein palkkaavat asianajajan avustamaan itseään, mutta juristin taksamittari ei ehdi sovittelussa raksuttaa yhtä mittavasti kuin pitkässä oikeudenkäynnissä.

Sovittelun ennakkovalmistelujen jälkeen käytävä sovittelukeskustelu kestää yleensä yhden päivän. Kaikkiaan sovitteluprosessin kesto mitataan enintään kuukausissa, kun oikeudenkäynnit voivat viedä vuosia.

Sovittelun vaiheet -grafiikka
Jyrki Lyytikkä / Yle

Riita johtuu monesti väärinkäsityksestä

Sovitteluun pääsee usein ruuhkasta kärsiviä käräjäoikeuksia nopeammin. Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa sovittelua on alettu Suomen poikkeustilan aikana tehdä etäyhteyksien avulla.

Käytännössä käräjäoikeuden sovittelutuomarin puheille pääsee jättämällä vapaamuotoisen sovitteluhakemuksen paikalliseen käräjäoikeuteen. Myös tuomioistuin voi ehdottaa asian ratkaisemista sovittelulla.

Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa työskentelee 30 sovitteluun perehtynyttä tuomaria. Heidän joukossaan Heikinheimo keskittyy yksinomaan sovitteluihin.

Osapuolet voivat joko itse tai asianajajan välityksellä laatia selvityksen siitä, mistä asiassa on kyse. Valmistelujen jälkeen tuomari kutsuu heidät seesteisesti sisustettuun sovitteluhuoneeseen keskustelemaan asian halki.

– Usein riita johtuu väärinkäsityksestä. Sovittelussa mennään pintaa syvemmälle, etsitään konfliktin todellista juurisyytä. Riita-asioissa on yleensä kyse muustakin kuin rahasta, Heikinheimo kertoo.

Hyvä sovittelija on hyvä kuuntelija

Tuomarin rooli on sovittelutilanteessa varsin erilainen kuin oikeussalissa. Sovittelussa tuomarin tehtävä on auttaa osapuolia ratkaisemaan riita itse. Tullakseen päteväksi sovittelijaksi tuomarit tarvitsevat aiheesta koulutusta.

– En voi suositella, että sovitteluun perehtymätön tuomari vetäisi sovitteluja, Heikinheimo sanoo.

Myös sovittelussa mahdollisesti mukana olevat asianajajat ovat erilaisessa roolissa kuin oikeussalissa. Hekin antavat osapuolten omalle keskustelulle tilaa.

Heikinheimon mukaan sovittelu vaatii tuomarilta tunneälyä, kärsivällisyyttä, kykyä ymmärtää, empaattisuutta ja taitoa rakentaa luottamus.

– Hyvä sovittelija on hyvä kuuntelija. Sovinnon onnistumista lisää kuulluksi tulemisen kokemus, Heikinheimo sanoo.

Länsi-Uudenmaan käräoikeudessa oikeussaleja on muutettu kodikkuutta henkiviksi sovitteluhuoneiksi.
Länsi-Uudenmaan käräoikeudessa oikeussaleja on muutettu kodikkuutta henkiviksi sovitteluhuoneiksi. Yleisissä tuomioistuimissa sovitellaan vain riita- ja hakemusasioita. Esimerkiksi rikosasioiden sovittelu on kuntien järjestämää palvelua.Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus

Tyytymättömyys sovintoon harvinaista

Koska sovittelussa osapuolet ratkaisevat konfliktin lopulta yhdessä, saattaa heidän yhteistoimintansa olla jatkossa helpompaa. Usein riita-asioissa osapuolet joutuvat olemaan tavalla tai toisella tekemisissä keskenään vielä sovittelun jälkeenkin.

– Hyöty voi olla myös konfliktien väheneminen ja ihmisten hyvinvoinnin lisääminen yhteiskunnassa, toteaa huoltajuusriitoja tutkinut oikeustieteen tohtori ja varatuomari Kirsikka Linnanmäki.

Sovittelussa riskinä voi olla se, että ihmiset syystä tai toisesta tyytyvät itselleen epäedullisiin ratkaisuihin. Siitä, kuinka usein sovittelussa saatuun ratkaisuun ollaan jälkikäteen tyytymättömiä ei ole tarkkaa tietoa.

– Minun kokemukseni mukaan tyytymättömyys on harvinaista. Asianajajat varmistavat, että päätös on päämiesten edun mukainen. Siksi suosittelen ottamaan asianajajan myös sovitteluun, Heikinheimo sanoo.

Oikeudenkäynnissä tuomari huolehtii siitä, että kumpaakin riidan osapuolta kohdellaan juridisesta näkökulmasta oikein. Sovittelun valitsevan onkin hyvä tiedostaa sovittelun erilaiset tavoitteet oikeudenkäyntiin nähden.

– Sovittelussa ei yleensä keskitytä oikeuksiin, ainakaan samalla tavalla kuin oikeudenkäynnissä. Ongelmia saattaa seurata siitä, jos sovittelu ei vastaakaan osapuolten odotuksia ja tarpeita. On tärkeää tietää ja saada tietoa siitä, mitä sovittelu on. Sovitteluun ei voi mennä samoilla odotuksilla kuin oikeudenkäyntiin, Linnanmäki toteaa.

Kaikkia asioita ei voida sovitella

Etenkin rikosasioiden sovittelusta on käyty kriittistä keskustelua. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2019 julkaisema raportti paljasti, että sovittelun vuoksi vakavastakin väkivallasta voi Suomessa selvitä ilman rangaistusta. Lähisuhdeväkivallan sovittelua kehitetäänkin edelleen.

Rikosasioita sovitellaan käräjäoikeuksien sijaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimissa sovittelutoimistoissa. Rikosasioiden sovittelu on kuntien järjestämää maksutonta palvelua.

Toisin kuin riita-asioiden tuomioistuinsovittelussa, rikosten sovittelussa sovittelijalla ei tarvitse olla oikeustieteilijän taustaa. He ovat vapaaehtoisia sovitteluun perehtyneitä henkilöitä.

– Sovittelussa on kysymys vain vähän juridiikasta. Siksi maallikkokin voi sovitella rikosasioita, Heikinheimo tuumaa.

Sovittelun jälkeen rikosasiaa on mahdollista käsitellä myös oikeudessa. Sen sijaan tuomioistuimessa sovittua riita-asiaa ei enää voi viedä oikeuteen.

– Aina sovittelu ei ole paras mahdollinen menettely tai yksistään riittävä menettely. Toisaalta sovittelu on joustavaa, ja sitä voidaan räätälöidä erilaisten tapausten tarpeisiin. Tapauskohtainen arviointi on oleellista, Linnanmäki sanoo.

Koko maassa kuntien järjestämään sovitteluun viedään vuosittain noin 15 000 tapausta. Esimerkiksi kaikki Helsingin kaupungin omaisuuteen kohdistuneet alaikäisten tekemät rikosasiat menevät sovitteluun.

Sovittelu säästää yhteiskunnan resursseja

Sovittelu vaatii yhteiskunnan resursseja oikeudenkäyntiä vähemmän. Säästöä syntyy prosessin nopeuden ja yksinkertaisuuden myötä.

– Syntyy paljon säästöä, kun näytön hankkimiseen ja todisteluun liittyvät kulut jäävät pois, arvioi perheasioiden sovittelua tutkinut, filosofian tohtori Vaula Haavisto.

Tarkkoja laskelmia tai tutkimusta sovittelun tuomista säästöistä yhteiskunnalle ei Suomessa kuitenkaan ole tehty.

– Lontoossa sijaitsevan sovittelukeskuksen CEDR:n arvion mukaan säästöt yhteiskunnalle voivat olla erittäin merkittäviä, kertoo Heikinheimo.

Sovittelun lisääminen on nyt kolmatta kertaa hallitusohjelmassa (valtioneuvosto). Esimerkiksi vuonna 2010 Suomessa rekisteröitiin 60 tuomioistuinsovittelua, kun viime vuonna niitä oli jo 2 000.

Näistä noin puolet on huoltajuusriita-asioita ja puolet muita asioita, kuten rakentamiseen, asumiseen ja naapuruuteen liittyviä riitoja. Keskimäärin noin 70 prosenttia tuomioistuinsovitteluista päättyy sovintoon.

Oikeuslaitosten kulttuuri muutoksessa

Oikeuslaitosten suhtautuminen sovitteluun muuttuu koko ajan myönteisemmäksi. Niiden välillä on silti yhä suuria eroja siinä, kuinka usein riita-asiat viedään sovitteluun. Esimerkiksi entisessä Espoon käräjäoikeudessa sovitteluun vietiin noin 30 prosenttia riita-asioista, kun joissain käräjäoikeuksissa riita-asioista sovitellaan vain muutamia prosentteja.

Useissa käräjäoikeuksissa on ryhdytty toimiin sovittelun lisäämiseksi. Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa on nyt meneillään sovitteluprojekti, jonka myötä osa entisistä oikeussaleista muuttuu rauhallista ilmapiiriä tavoitteleviksi sovitteluhuoneiksi. Lisäksi henkilökunta saa sovittelusta koulutusta.

Helsingin käräjäoikeudessa tavoitteena on kasvattaa sovittelun määrää tuntuvasti seuraavan 10 vuoden aikana. Myös monissa muissa Suomen käräjäoikeuksissa, kuten Oulun ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa toimintaa on kehitetty sovittelun lisäämiseksi.

– Suomi on nyt ihmisten välisessä sovittelussa edelläkävijä. Muutos tapahtuu, kun käräjäoikeuksien laamanneilla on yhteisymmärrys sovittelun edistämisestä. On hienoa olla mukana tekemässä muutosta, Heikinheimo hehkuttaa.

Voit keskustella aiheesta 1785. klo 23:een saakka.

Lisää aiheesta:

Jokaisesta tuomarista ei ole sovittelijaksi – vaatii luonnetta kesyttää perhekiistat ja hometaloriidat: "Arjenkin riidoissa pyrin saamaan ihmisiä sovintoon"

Käräjäoikeudet haluavat lisätä riitojen sovittelua ilman oikeudenkäyntiä – sovittelu vakiintuu yllättävän hitaasti

Onko se totta? Miljoonien eurojen ja vuosien oikeusriidat voidaan sovitella päivässä – Ihmejuristi tuo Amerikasta Suomeen uutta sovittelua

Päivi Happonen: Mitä järkeä on antaa anteeksi? – Yhä useampi rikollinen haluaa kohdata uhrinsa ja sovitella tekoaan

Korona ja ilmastonmuutos astuivat Suvivirteen – uusi säkeistö tuo vuosisataisen perinteen vahvasti nykyaikaan

$
0
0

Mikä on vuosisatoja vanha, nykyisin kiistelty, ja tuo toivoa kurjuuden keskelle?

Vastaus on Suvivirsi, jonka veisaaminen kouluissa on viime vuosina herättänyt intohimoja puolesta ja vastaan.

Tänä keväänä Suvivirsi ei raikaa kouluissa ihan entiseen tapaan, kun korona rajoittaa kevätjuhlien viettoa.

Siitä huolimatta perinteinen virsi liittyy nyt kevääseen 2020 vahvemmin kuin pitkiin aikoihin, sanoo Helsingin piispa Teemu Laajasalo.

– Kun Suvivirsi suomennettiin 1700-luvun alussa, taustalla oli kurjuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Huomattava osa suomalaisista oli juuri kuollut nälkään ja tauteihin. Kun kurjuuden keskelle tulee tällainen laulu, joka on täynnä toivoa, siinä on jotain, joka yhdistyy myös tähän aikaan kulkutaudin ja maailman murheiden keskellä.

Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo poseeraa kameralle.
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo kertoo olevansa "Suvivirsifani".Ilkka Klemola / Yle

Niin ikään Vantaankosken seurakunta halusi piristää poikkeuksellisessa koronakeväässä eläviä ihmisiä leikkimielisellä kilpailulla, jonka kautta on kerätty ehdotuksia Suvivirren uudeksi, seitsemänneksi säkeistöksi.

Koska Suvivirsi on monille herkkä aihe, seurakunta sai runsaasti palautetta kilpailun järjestämisestä. Osa kiitteli siitä, että vanhaa virttä päivitetään, kun toisia huoletti, meneekö perinteinen virsi pilalle.

– Virsiperinteeseen kuuluu, että joskus virret muuttuvat ja niihin voi tulla lisäsäkeistöjä sen tilanteen mukaan, mitkä asiat ihmisiä kulloinkin puhuttelevat, sanoo Vantaankosken seurakunnan pastori Jere Hämäläinen.

Hän ei halua osallistua Suvivirren ympärillä velloneeseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Laulakaa, jos laulattaa. Se on minun kannanottoni.

Kilpailun voitti Kirkkonummella asuva Tuuli Charalambous. Hän on harrastanut sanoittamista jo vuosia, mutta tähän saakka tekstit ovat päätyneet lähinnä omaan pöytälaatikkoon. Nytkään kilpailun voittanutta sanoitusta ei paineta virsikirjaan, koska se ei ollut kilpailun tarkoitus.

Sanoittaja Tuuli Charalambous poseraa kameralle Haapajärven kirkon portailla.
Tuuli Charalambous Haapajärven kirkon portailla.Ilkka Klemola / Yle

Charalambousin sanoitus pääsee kuitenkin esille Vantaakosken seurakunnan nettisivulla, jossa kappale esitetään videolla.

– Tietysti Suvivirsi on minulle kovin tuttu sävelmä. Siitä tulee mieleen lapsuuden juhlat, kevät ja yhteisöllisyys. Innostuin siitä ajatuksesta, kuinka voin sanoittaa tätä kevättä ja eristyksen aiheuttamaa vaikeaa aikaa.

Koronan ohella toinen nykyajan teema, joka Charalambousin sanoituksessa nousee esille, on ilmastonmuutos.

Säkeistö päättyy Suvivirren perinteiseen tyyliin kuuluvaan hengelliseen viestiin ja toivoon.

– Jokainen voi ymmärtää sen omalla tavallaan. Uskon, että se voi toimia kenelle tahansa valon kaarena synkkyydestä toiveikkuuteen.

Lähikuva Tuuli Charalambousen sanoittamasta Suvivirren seitsemännestä säkeistöstä muistivihkossa.
Tuuli Charalambous kirjoitti Suvivirren seitsemännen säkeistön muistikirjaansa.Ilkka Klemola / Yle

Sanoittamisessa Charalambousia kiehtoo juuri se, miten elämän isoja asioita ja suuria tunteita tiivistetään muutamaan riviin tekstiä.

– Itselleni se on elämän pohdiskelua ylipäätään. Minua kiinnostaa myös se, miten ihmiset uskaltautuvat sanoituksissa pohtimaan asioita tai avaamaan jotain itsestään.

Charalambousin näkemys Suvivirren seitsemänneksi säkeistöksi kuuluu näin:

"Vaik alkais kesät, talvet toisiaan muistuttaa / tai valon aikaa päästäis yhdes ei juhlimaan / Sä anna meidän, Luoja, oppia luottamaan / ett kirkkauttas pysty / ei varjot voittamaan."

Voittajasäkeistön valitsi Helsingin piispa Teemu Laajasalo, joka tunnustaa olevansa "suuri Suvivirsifani".

Hän toivoo, että vanha Suvivirsi säilyy osana suomalaisia perinteitä, mutta kannustaa ihmisiä kokeilemaan myös sen uutta, seitsemättä säkeistöä.

– Olemme läpikotaisin luterilaisessa ja kristillisessä kulttuurissa marinoituja. Meillä on vuosiluvut, viikonpäivät, kalenterijuhlat ja itse kunkin nimet jotenkin kiinni siinä kulttuurissa. Sen tähden ajattelen, että meillä on ilo ja vapaus myös laulaa näitä vuosisatoja kestäneitä ihania virsiä.

Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo poseeraa kameralle.
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo Helsingin Vanhassa Kirkkopuistossa.Ilkka Klemola / Yle

Lue myös:

Suvivirren taustalla piilee nälkää, kannibalismia ja erotiikkaa – "Joissain pitäjissä kuoli yli puolet väestöstä"

Saadaanko ensimmäinen koronarokote jo syksyllä? Tutkijoiden kilpajuoksu etenee vauhdilla, mutta pandemian laantuminen voi vaikeuttaa rokotteen testaamista

$
0
0

Kun Oxfordin yliopiston professori Sarah Gilbert kuuli tammikuussa, että Kiinassa on havaittu uudenlaista koronavirusta, hän oli vastikään saanut käynnistettyä mers-virusta vastaan kehittämänsä rokotteen ihmiskokeet Saudi-Arabiassa.

Mers kuuluu koronaviruksiin covid-19:n tavoin. Gilbert kertoo The New York Timesin mukaan ajatelleensa, että nyt heidän tutkimusryhmällään olisi hyvä tilaisuus todistaa, miten nopea ja helposti muunneltava oxfordilaisten käyttämä teknologia on.

– Ajattelimme, että ’no, pitäisikö kokeilla?’ Tehdään pieni labraprojekti ja julkaistaan artikkeli, Gilbert kuvaa lehdessä.

Oxfordilaisten pikku projekti on kevään mittaan kasvanut rokotekehityshankkeeksi, jota seurataan tällä hetkellä kenties kaikkein suurimmin odotuksin.

Rokotetta on jo testattu apinoilla. Yksikään kuudesta rokotetta saaneesta reesusmakakista ei sairastunut, vaikka eläimet altistettiin koronavirukselle.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Hanna Nohynek on apinakokeen perusteella toiveikas.

– Kyllä se antaa osviittaa siitä, että rokotteella saadaan suojaa aikaiseksi. Jos se eläimissä toimii näin hyvin, miksi se ei toimisi ihmisissä?

KAsvomaskiin mukeutunut matkustaja autiossa Lontoon metrossa.
Koronavirus on lähes autioittanut Lontoon metron. Kuva on perjantailta 15. toukokuuta.Andy Rain / EPA

Erilaisia koronavirusrokotteita on tällä hetkellä kehitteillä yli sata. Niistä jo kahdeksan on edennyt ihmiskokeisiin, mukaan lukien Oxfordin yliopiston rokote.

Edistys on ollut ennennäkemättömän nopeaa.

Tavallisesti rokotekehitys vie noin kymmenen vuotta tai pidempäänkin, sillä rokotteiden kohdalla turvallisuuden varmistaminen on erityisen tärkeää.

Vaikkapa kokeellista lääkettä saavalla syöpäpotilaalla ei välttämättä ole paljoa menetettävää, mutta rokotteita annetaan terveille ihmisille, jotka eivät välttämättä edes itse koskaan sairastuisi.

– Rokotteiden hyödyt tulevat esiin väestötasolla mutta haitat yksittäisten ihmisten kohdalla, ja siksi pitää olla niin tarkkana, sanoo Rokotetutkimuskeskuksen johtaja, Tampereen yliopiston professori Mika Rämet.

Tavanomainen rokotekehityksen kulku menee yksinkertaistettuna näin: Laboratoriotyön jälkeen tehdään eläinkokeita useilla eri lajeilla. Ihmiskokeiden ensimmäiseen vaiheeseen otetaan hyvin pieni joukko koehenkilöitä, enintään joitakin kymmeniä. Tässä vaiheessa testataan erityisesti rokotteen turvallisuutta.

Toisessa vaiheessa koehenkilöiden joukkoa kasvatetaan satoihin ihmisiin ja tutkitaan, saako rokote koehenkilöissä aikaan immuunivasteen.

Kolmannen vaiheen laajoissa, tuhansien tai kymmenientuhansien koehenkilöiden testeissä selvitetään, onko rokote riittävän tehokas eli antaako se todella suojaa tautia vastaan.

Tämän jälkeen seuraa vielä myyntiluvan hakeminen sekä tuotannon valmisteleminen. Niihinkin voi mennä vuosia.

Rokotteen mahdollisia haittavaikutuksia seurataan tutkimuksen joka vaiheessa ja vielä käytön aloittamisen jälkeenkin.

Mutta koronavirusrokotteiden kohdalla eri vaiheet etenevät kaahausvauhtia ja limittäin.

Rokotekehityksen aikajana normaalina ja epidemia-aikatauluna.
Harri Vähäkangas / Yle

Monikansallinen lääkeyhtiö AstraZeneca on jo tehnyt sopimuksen Oxfordin ryhmän rokotteen valmistamisesta, vaikka valmisteen tehosta ei ole vielä tietoa. AstraZeneca on sanonut, että sen tavoitteena on tuottaa 100 miljoonaa rokoteannosta vuoden loppuun mennessä.

– Tuotanto on alkanut jo. He ottavat tietenkin hirveän suuren riskin siinä, että jos rokote ei toimikaan riittävän hyvin tai jos siinä on jotain turvallisuushuolia, Nohynek sanoo.

Oxfordin yliopiston professori Gilbert sanoi huhtikuussa The Times -lehdelle, että hän arvioi rokotteen toimivan 80 prosentin todennäköisyydellä. Tämän jälkeen hän ei ole halunnut prosenteista puhua.

Oxfordin tutkimusryhmä aloitti ihmiskokeet Britanniassa huhtikuun lopulla. Mukana on runsaat tuhat ihmistä, joista puolet on saanut pistoksen koronarokotetta ja puolet kuuluu kontrolliryhmään.

Tutkijat ovat sanoneet, että ensimmäisiä viitteitä rokotteen toimivuudesta voidaan saada jo ennen juhannusta. Jos kaikki menee hyvin, kesän aikana on tarkoitus järjestää vielä laajempi tutkimus, jossa olisi mukana noin 5 000 vapaaehtoista.

Tutkijoiden mukaan rokotteen teho olisi parhaassa tapauksessa todistettu jo ensi syksynä – vain noin puoli vuotta sen jälkeen, kun pandemian ensimmäinen aalto oli pahimmillaan Euroopassa.

Vaikka tutkijat itse luottavat rokotteeseensa, hekin ovat varoitelleet, että viivästyksiä voi tulla monista eri syistä.

Sarah Gilbert
Sarah Gilbert kuvattuna laboratoriossa Oxfordissa vuonna 2011. John Lawrence / AOP

Miten rokote sitten toimii, jos se osoittautuu tehokkaaksi?

Oxfordilaisten rokote sisältää lisääntymiskyvyttömäksi muunnettua flunssavirusta, jonka sisään on siirretty pätkä koronaviruksen perimäainesta eli RNA:ta.

Rokotuksen jälkeen koronaviruksen RNA toimii kuin reseptinä, jonka perusteella ihmisen solut osaavat ruveta valmistamaan tiettyjä koronaviruksen osia, niin kutsuttuja piikkiproteiineja.

Piikkiproteiinit ovat viruksen pinnalla näkyviä nystyjä, joiden avulla virus pääsee sisälle ihmisen soluihin.

Kun ihmisen elimistö päätyy rokotteen avulla tekemisiin piikkiproteiinien kanssa, immuunijärjestelmä oppii tunnistamaan ne ja pystyy myöhemmin puolustautumaan koronavirusta vastaan.

Oxfordin ryhmän käyttämän niin kutsutun virusvektoriteknologian lisäksi eri tutkimusryhmät ovat hyödyntäneet koronavirusrokotteissaan ainakin kuutta muutakin teknologiaa.

Kaikkein ensimmäisenä ihmiskokeisiin asti päässyt amerikkalaisyhtiö Moderna on kehittänyt rokotteensa uudella RNA-teknologialla, jonka avulla rokoteaihioiden luominen on hyvin nopeaa. Moderna aloitti pienen joukon ihmiskokeet jo maaliskuussa.

RNA-teknologialla ei kuitenkaan ole vielä koskaan saatu aikaiseksi valmista, käyttöluvan saanutta rokotetta.

Jenner istituutti.
Oxfordin tutkimusryhmän kotipesä, yliopiston rokotetutkimusinstituutin laboratoriorakennus. Greg Blatchford / AOP

Myös Kiinassa on käynnissä useita rokotehankkeita, ja SinoVac-yhtiön rokotteen on jo todettu toimivan apinoilla.

– He saattavat olla jopa pidemmälläkin kuin Oxford, mutta minulla ei ole ihan kaikkia tietoja käytettävissä kiinalaisilta, Nohynek sanoo.

SinoVacin rokote ei perustu geeniteknologian uutuuksiin vaan hyvin perinteiseen, pitkään käytössä olleeseen menetelmään: se sisältää toimintakyvyttömäksi tehtyä virusta ja alumiinia, joka parantaa rokotteen tehoa.

Koetellun teknologian etuna on, että tuotantolaitoksia ei tarvitse ryhtyä rakentamaan, vaan ne ovat jo olemassa.

Kiinassa tutkimusta voi kuitenkin hidastaa se, että koronavirus ei enää juuri leviä maassa.

Nurinkurista kyllä, rokotetutkijoille seuraa hankaluuksia, jos koronapandemian ensimmäinen aalto saadaan tehokkaasti painettua alas.

Virusta täytyy olla liikkeellä väestössä, jotta tutkittavat voivat altistua sille ja ero rokotetta saaneiden ja kontrolliryhmään kuuluvien koehenkilöiden välillä voi tulla näkyviin. Mitä hitaammin epidemia etenee, sitä kauemmin koetta pitää jatkaa.

Tämän takia tutkijoilla on ollut kiire päästä testaamaan rokotteitaan vielä nyt, kun epidemia on käynnissä.

Rokotetutkimuskeskuksen Mika Rämet kuitenkin huomauttaa, että tutkimuksia voi hyvin tehdä osaksi eri maissa sen mukaan, missä epidemia etenee. Tutkimusta voidaan nopeuttaa tarvittaessa myös siten, että tutkittavien määrää lisätään.

Esimerkiksi Oxfordin ryhmä harkitsee jo tekevänsä osan ihmiskokeistaan ulkomailla.

Terveydenhuollon työntekijöitä suojavarusteissa.
Oxfordin tutkimusryhmä harkitsee, voisiko osan tutkimuksista tehdä Keniassa, missä koronavirusepidemia on alkanut myöhemmin kuin Britanniassa. Kuvassa terveydenhuollon työntekijöitä Nairobissa. Daniel Irungu / EPA

Maailmalla käydään keskustelua myös siitä, voisiko tutkimusten loppuvaihetta vauhdittaa niin kutsutuilla altistuskokeilla. Altistuskokeessa koehenkilö altistetaan tarkoituksella taudinaiheuttajalle sen jälkeen, kun hän on saanut testattavaa rokotetta.

Asiaan liittyy kiperiä eettisiä pulmia.

Onko hyväksyttävää altistaa ihmisiä virukselle, josta tiedetään, että se aiheuttaa osalle ihmisistä hengenvaarallisen sairauden, eikä parantavaa hoitoa tunneta?

Hanna Nohynekin mukaan altistuskokeet ovat yksi vaihtoehto, vaikka parempi olisi, jos rokotteiden teho voitaisiin osoittaa muilla keinoin. Jos altistuskokeisiin päädyttäisiin, tiettyjä eettisiä ehtoja pitäisi kuitenkin noudattaa.

Kokeeseen osallistuvilla pitäisi ensinnäkin olla myös arjessaan aito mahdollisuus saada koronavirus, jolloin altistaminen ei suurenna heidän tautiriskiään kohtuuttomasti.

– Ja tietysti heidän pitää olla terveitä, nuoria ihmisiä, joiden kohdalla voidaan ajatella, että riski taudin komplikaatioihin on mahdollisimman pieni.

Lisäksi koehenkilöille ei saisi maksaa osallistumisesta suurta palkkiota. Se voisi johtaa siihen, että kokeeseen osallistuttaisiin rahan takia eikä omasta vapaasta tahdosta.

Rämet huomauttaa, että myös altistuskokeisiin liittyy paljon yksityiskohtia, jotka pitää saada kohdilleen, ja sekin veisi aikaa. Lupaprosessien lisäksi täytyisi esimerkiksi selvittää, mikä olisi tarkoitukseen sopiva annos koronavirusta.

Altistuskokeesta ei olisi mitään hyötyä, jos altistus jää niin vähäiseksi, että koehenkilöt eivät muutenkaan sairastuisi. Entä mihin rokotteen tehoa verrattaisiin, kun lumerokotetta saavia ei voi käyttää kontrolliryhmänä?

Ohjeistuksia koronavirustestiin ja rokotustutkimukseen saapuville Oxfordissa.
AOP

Sekä Rämet että Nohynek pitävät todennäköisenä, että koronavirusta vastaan saadaan lopulta rokote.

Sitä kukaan ei voi varmasti tietää, mikä rokotetutkimuksista lopulta onnistuu vai onnistuuko mikään. Mutta jos ensimmäiset ihmiskokeisiin asti päässeet tutkimusryhmät epäonnistuvat, jäljessä seuraa muita, jotka voivat oppia heidän tutkimuksistaan.

Rämet korostaa, että rokote ei ole mustavalkoinen asia: että se joko pelastaa kaikki tai ei toimi ollenkaan.

Täydellisen tehokkaaseen ja kaikille ihmisille sopivaan rokotteeseen luonnollisesti pyritään, mutta on myös mahdollista, että sen sijasta pitää tyytyä johonkin kohtalaisen hyvään.

– Tietenkin toive on, että rokote ehkäisisi taudin kokonaan. Mutta jos kävisi niin, että rokotteen jälkeen tauti tulisi lievempänä, sekin olisi jo tosi hyvä. Sairaala- ja tehohoidon tarpeen väheneminen olisi jo merkittävä saavutus.

Koronavirus on vaarallinen etenkin iäkkäille ihmisille, mutta tiedetään, että juuri heitä varten on vaikeaa löytää riittävän tehokkaita rokotteita. Iäkkäiden immuunijärjestelmä ei ole enää niin ketterä kuin nuorten, minkä takia esimerkiksi influenssarokote ei anna vanhoille yhtä hyvää suojaa kuin nuorille, Rämet selittää.

Nohynek sanoo, että lopulta käytössä voi olla useita erilaisia koronarokotteita.

– Voi hyvin olla niin, että vanhoille ihmisille tarvitaan yhdenlainen rokote ja nuorille ihmisille toisenlainen. Ja rokotteita tarvitaan hyvin suuria määriä: maailmassa on kahdeksan miljardia ihmistä, joista hyvin harvalla on immuniteettia tätä virusta vastaan, eikä immuniteetin kestostakaan ole vielä tietoa. On järkevää, että erilaisia rokoteaihioita työstetään eteenpäin.

Voit keskustella jutusta 18.5. kello 23 saakka.

Lue myös:

Halutaanko Suomeen suomalainen vai paras rokote? THL:n mukaan molempia ei ehkä voi saada 12.5.2020

The New York Times: How Long Will a Vaccine Really Take? 30.4.2020

Nature-lehti kuvaa grafiikoiden avulla, miten eri rokoteteknologiat toimivat: The race for coronavirus vaccines: a graphical guide 28.4.2020

Valmistuville nuorille puhunut Obama arvosteli taas USA:n johtoa koronakriisin hoitamisessa: Monet eivät edes teeskentele olevansa vastuussa

$
0
0

Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama on arvostellut presidentti Donald Trumpin hallinnon toimintaa koronakriisin hoitamisessa.

Valmistuville opiskelijoille virtuaalisesti puhuneen Obaman mukaan monet johtajat eivät edes teeskentele olevansa vastuussa.

Obama puhui virtuaalisessa valmistujaislähetyksessä, jonka monet kanavat välittivät.

Toisessa virtuaalipuheessa lukiosta valmistuville Obama totesi, että monet tärkeässä asemassa olevat toimivat helpoimman kautta.

– Tehdään niin kuin tuntuu mukavalta ja helpolta. Niin ajattelevat pienet lapset. Valitettavasti monet niin sanotut aikuiset, joista osalla on hienot tittelit ja tärkeät työt, ajattelevat yhä tuolla tavalla.

– Sen takia asiat ovat niin sekaisin, entinen presidentti sanoi nuorille muun muassa CNN-kanavan mukaan.

Presidentti Trumpin nimeä Obama ei puheissa maininnut.

Obama arvosteli koronakriisin hoitoa toista kertaa lähipäivinä. Viikko sitten hän kutsui tilannetta kaoottiseksi katastrofiksi julkisuuteen vuotaneessa konferenssipuhelussa.

Arvostelu viittaa siihen, että Obama on ottamassa aktiivisen roolin presidentinvaalikampanjassa.

Obama on sanonut käyttävänsä niin paljon aikaa kuin on tarpeen ja kampanjoivansa niin lujaa kuin pystyy, jotta demokraattien Joe Biden tulisi valituksi.

Yhdysvaltain presidentinvaalit järjestetään marraskuussa.

"Avohakkuu on kuin pissaisi talvella housuunsa"– metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde on sitkeä piikki selluteollisuuden lihassa

$
0
0

Emeritusprofessori Erkki Lähteen kesäpaikka sijaitsee pienen peikkometsän takana. Nyt mäen alta kuuluu traktorin säksätystä. Mäkeä kiipeää ylös iäkäs mökkinaapuri, joka on tullut hakemaan pöllejä metsästä. Muutama järeä tukkipuu on tullut kaadettua. Hän on kertonut, että niin kauan kuin hän elää, metsiä ei avohakata.

– Mutta miten on sitten jälkipolven laita, pohtii naapurin metsän kohtaloa Erkki Lähde.

Erkki Lähde on taistellut koko elämänsä luonnonmukaisen metsänhoidon puolesta – avohakkuita vastaan. Metsämaatieteen ja metsänhoidon professorina hän on julkaissut satoja tieteellisiä artikkeleita ja lukuisia kirjoja.

Viesti on yksiselitteinen: jatkuva metsänkasvatus on ekologinen, tuottava ja kestävä tapa hoitaa suomalaista metsää.

Metsänhoidon ammattilaisten keskuudessa Lähdettä on inhottu, ihailtu ja pelätty. Vuonna 2003 eläköitynyt Lähde on jatkanut tutkimustyötään aktiivisesti.

Suomalaista metsää on hoidettu avohakkuilla 1950-luvulta alkaen. Avohakkuu ja sen jälkeiset metsänhoidon vaiheet ovat olleet suomalaisen metsänhoidon selkäranka vuosikymmenten ajan.

Lähde ei ole koskaan pitänyt avohakkuita taloudellisesti tai inhimillisesti kestävänä tapana hyödyntää metsää.

Lähteen mielestä tuottavassa metsänhoidossa metsä uudistaa itse itseään ja ihmiselle jää vain tukkipuiden korjaaminen.

Metsäntutkimus vie aikaa. Joko Lähteen 1980-luvulla aloittamasta tutkimustyöstä voidaan vetää johtopäätöksiä avohakkuiden ja jatkuvan metsänkasvatuksen välille?

Viime vuosisadan alussa avohakkuu oli häpeä

Erkki Lähde on 82-vuotias ja muistaa kuinka avohakkuisiin suhtauduttiin hänen ollessaan lapsi 1940-luvun Suomessa. Lähteen kodin lähistöllä isäntä joutui turvautumaan avohakkuuseen, jota yleisesti pidettiin rahapulan merkkinä.

– Alue oli mahdollisimman syrjässä, kaukana kyläläisten katseilta. Isäntä viljeli sen männylle, ja se täydentyi luonnon siemennyksestä, Lähde kertoo.

Hakkuuaukko.
Avohakkuu muuttaa maisemaa vuosikymmeniksi.Jaana Polamo / Yle

Avohakkuista puhuttaessa moni luulee, että kyseessä on perinteinen tapa hoitaa metsää. Lähteen mukaan asia on juuri päinvastoin.

– Perinteisessä metsässä on puita. Eniten pieniä, sitten hiukan vähemmän keskikokoisia ja vielä hiukan vähemmän tukkikokoisia puita. Luonnonmukaisessa metsänhoidossa hakataan vain isoimmat tukkipuut, ja samalla luodaan kasvuolosuhteet uusille tukkipuille, toteaa Erkki Lähde.

Selluteollisuuden nousu suosi nopeaa puuntuotantoa

Suurin syy avohakkuiden lisääntymiseen on Lähteen mukaan ollut selluteollisuuden nousu. Selluteollisuus tarvitsi paljon puuta nopeaan tahtiin, eikä se halunnut maksaa metsänomistajille tukkipuun hintaa.

– Tuloksena oli vessapaperia. Hakkuujälkien korjaaminen jäi metsänomistajille ja laskun maksaminen yhteiskunnalle tukiaisten muodossa. Avohakkuu on kuin pissaisi talvella housuunsa: hetken tuntuu lämpimältä, mutta siihen se ilo sitten jääkin, sanoo Lähde.

Selluteollisuudessa on työpaikkoja, joiden säilyttäminen on Lähteen mukaan edelleen mahdollista, jopa nykyistä tuottavampaa. Pitäisi vain uskaltaa ajatella toisin. Lähteen mukaan selluteollisuus ei kärsisi, vaikka puuntuotannon painopistettä hiukan muutettaisiin.

– Jos painopiste kääntyisi enemmän sahateollisuuden puoleen, puulle tulisi pitkäaikaista käyttöä, joka sitoisi hiiltä. Sahaustähteestä selluteollisuus saisi raaka-ainetta omiin tarpeisiinsa. Tuottavuus paranisi ja työpaikkojen määräkin lisääntyisi, sanoo Erkki Lähde.

Mitä tutkimukset sanovat nyt?

Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Timo Saksa työskenteli Erkki Lähteen alaisuudessa 1980- ja 1990-luvuilla. Saksan mukaan Lähteen ajatukset jatkuvasta metsänkasvatuksesta avohakkuun sijasta olivat 1980-luvun Suomessa jopa radikaaleja.

– Metsänkasvatuksen tutkimuksen ongelma on pitkä aikajänne. Kun erilaisia kasvatusmenetelmiä tutkitaan, metsikön sijainti, maaperä ja monet muut ympäristötekijät ratkaisevat paljon, kuvaa Timo Saksa.

Mäntytukkikasa lähikuvassa.
Erkki Lähteen mukaan metsäteollisuuden painopistettä tulisi siirtää sahateollisuuden puoleen.Nella Nuora / Yle

Kun vertaillaan avohakkuun ja jatkuvan kasvatuksen eroa taloudellisessa mielessä, useimpien tutkimusten mukaan avohakkuu voittaa.

– Mutta ero ei ole kovin suuri. Useissa tutkimuksissa käytetään erilaisia simulaatiomalleja, joiden lähtöoletukset vaikuttavat suuresti lopputulokseen, selittää Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija.

Metsänomistajan valta omissa metsissään

Luonnonvarakeskuksen mukaan tavalliset perheet omistavat noin 60 prosenttia suomalaisista metsistä. Teollisuus saa puun tarpeestaan noin 80 prosenttia yksityisiltä metsänomistajilta. Erkki Lähteen mukaan 1970- ja 80-luvuilla todellinen valta oli omistajien sijaan metsäyhtiöillä.

– Jos maanomistaja ei suostunut avohakkuuseen, metsäyhtiö ei ostanut puuta. Tilanne oli metsänomistajalle vaikea, sillä usein metsätulot olivat tilan kantava voima, selittää Lähde.

Metsänomistajat ovat käyneet oikeuttakin, ja Lähde on ollut oikeudenkäynneissä puolustamassa omistajaa, joka ei ole halunnut tehdä avohakkuita.

– Pahimmillaan metsät lyötiin lukkoon, eikä haluttuja hakkuita voitu tehdä. Virkakielellä puhuttiin metsien rauhoittamisesta.

Luonnonvarakeskuksen johtavan tutkijan Timo Saksan mukaan tilanne on parantunut. Hänen mukaansa metsänomistaja päättää itsenäisesti, kuinka metsiä hoidetaan.

Kesäinen metsä
Monet suomalaiset metsänomistajat asuvat kaukana omista metsistään.Pentti Palmu / Yle

Yhä useampi suomalainen metsänomistaja asuu kaukana metsistään, eikä koko toimeentulo ole kiinni metsätuloista. Saksan mukaan ilmastonmuutos läpäisee ajattelua, ja se näkyy myös suhtautumisessa metsänhoitoon.

Myös tutkimuksellisesti voidaan jo tehdä johtopäätöksiä jatkuvan metsänkasvatuksen ja avohakkuiden suhteen.

– Voidaan osoittaa, ettei kumpikaan malli sellaisenaan ole taloudellisesti tai luonnon monimuotoisuuden kannalta puhdasoppisesti hyvä tai huono ratkaisu. Jos metsiä hoidetaan ainoastaan jatkuvalla kasvatuksella, siellä on pääsääntöisesti peitteellisen metsän lajistoa, mikä ei suinkaan ole kaikki, kuvaa Saksa.

Nykykasvatusmallilla puun ikä eteläsuomalaisessa tasaikäisessä talousmetsässä on päätehakkuussa noin 50–80 vuotta. Jatkuvassa kasvatuksessa puu saavuttaa hakkuukypsyyden keskimäärin huomattavasti myöhemmin, arvioilta noin 100–150 vuoden iässä, kertoo Luken johtava tutkija Timo Saksa.

Työ luonnonmukaisen metsän puolesta jatkuu

Uransa varrella Lähde on joutunut muiden metsäammattilaisten kanssa napit vastakkain useasti. Hänen suorapuheisuuttaan on ihailtu, inhottu ja pelättykin. Luonnonvarakeskuksen tutkija Ilkka Vanha-Majamaa kertoo tilanteen olleen vaikein 1980-luvun lopussa.

Sittemmin asenteet ovat lientyneet ja tekijät vaihtuneet. Moni metsäalan ammattilainen ei enää tunne tai muista Lähteen pitkää uraa. Erävoittona voi pitää jatkuvan metsänkasvatuksen hyväksymistä metsälakiin vuonna 2014.

Vanha puu kaatuneena metsässä.
Luonnonvarakeskuksen mukaan noin kolmasosa uhanalaisista lajeista on metsälajeja.Tenho Tornberg / Yle

Työ luonnonmukaisemman metsän puolesta jatkuu. Luonnonvarakeskuksen tuoreen katsauksen mukaan noin kolmasosa uhanalaisista lajeista on metsälajeja. Monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkein tekijä on lahopuu. Vanha-Majamaan mukaan metsien uudistustyöt saattavat tuhota jopa 70 prosenttia metsien lahopuusta.

– Lahopuuta pitäisi jättää ja tuottaa metsiin huomattavasti nykyistä enemmän, kertoo tutkija Ilkka Vanha-Majamaa Lukesta.

Avoimeen metsäkeskusteluun on matkaa

Saako oman mielipiteensä metsänhoidosta kertoa jo avoimesti? Erkki Lähde muistaa tapauksen, jossa hän puhui jatkuvasta metsän kasvatuksesta kesäpäivillä Lopella. Eturivissä istui mies, joka kiemurteli ja näytti tuskastuneelta. Tauolla hän kertoi olevansa Lähteen kanssa samaa mieltä, muttei pysty sanomaan sitä ääneen työnsä takia.

– Monet metsäammattilaiset ovat käyneet luonani vaihtamassa ajatuksia – mutta tekevät sen salaa. Jos he kertoisivat todellisen mielipiteensä, he joutuisivat vaikeuksiin omassa työssään, kertoo Erkki Lähde.

Erkki Lähteen perustamilla koepalstoilla on vieraillut erityisesti kansainvälisiä tutkijoita.

– Muualla Euroopassa metsä ei ole niin tärkeä väline kuin Suomessa. Ehkä siksi metsän erilaisiin mahdollisuuksiin suhtaudutaan avarakatseisemmin, pohtii emeritusprofessori Lähde.

Jokaisessa ekosysteemissä on jatkumo

Jos metsästä pitää tehdä yksi tärkeä huomio, se olisi Lähteen mukaan tämä: metsä on jatkumo, ja se pysyy tuottavana ainoastaan silloin, jos sen jokaisesta osasta pidetään huolta. Jos joku osa puuttuu, koko ketju kärsii.

Metsässä kuuluu olla erikokoisia ja eri lajia olevia puita. Jos metsässä tehdään avohakkuu, menee kymmeniä vuosia ennen kuin tilalla on uusi metsä. Kunnollisia tukkipuita ei saada enää lainkaan. Metsän avohakkuu rikkoo jatkumoa, ei suojele sitä, sanoo Lähde.

– Jokainen ekosysteemi toimii kaikissa lajeissa ympäri maailmaa tismalleen samalla tavalla. Eihän kalastuksessakaan oteta pöytään pientä kalaa, vaan se suurin. Pieni päästetään takaisin järveen kasvamaan, kuvaa Lähde.

metsä aamuauringossa
Metsä on jatkumo.Jani Aarnio / Yle

Lähteen mukaan ihmisen luoma teknomalli on lyhytjänteinen, kun taas luonto on testannut omaansa kymmeniä tuhansia vuosia. Ihmisen pitäisi tarkastella metsää sen rakenteen ja jatkumon kautta.

Kaikki tarvitsevat metsää

Erkki Lähde ei vastusta hakkuita. Avainkysymys on, miten hakkuut tehdään. Metsät eivät ole vain teollisuutta ja taloudellista hyötyä varten.

Metsästys, sienestys, marjastus ja muu virkistyminen ovat osa metsän jatkumon kunnioittamista. On täysin uskottavaa, että lähitulevaisuudessa lääkäri määrää potilaalle metsässä kävelyä.

Palautetta, kommentteja, kirjeitä, kortteja ja keskusteluja Lähde on saanut kokea vuosikymmenten varrella runsaasti. Niistä nousee esiin kaksi perusviestiä.

– Että en ole tässä yksin, ja että jaksaisin vielä, sanoo 82-vuotias metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23:een asti.

Lue myös:

Analyysi: Metsäteollisuus voi selvitä koronakaaoksesta ensimmäisenä

Vielä viitisen vuotta sitten avohakkuusta kieltäytynyt metsänomistaja saattoi päätyä käräjille – jatkuvan kasvatuksen periaate herättää nyt kiinnostusta

Metsäprofessori: avohakkuut voidaan lähes unohtaa menettämättä mitään

Tutkimus: Lähes neljä viidestä suomalaisesta rajoittaisi avohakkuita lailla

Selluteollisuus kestää entistä paremmin talouden puhureita – tehtaat takovat nyt ennätystuloksia

Mökki on nyt kapakka, pakopaikka ja turvasatama – vuokramökkien kysyntä nousi pilviin ja nuoretkin haluavat mökeille

$
0
0

Sari Tuomaalan koti Pielisen rannalla muuttuu vuokramökiksi heti kun opettajan kesäloma alkaa. Tuomaala teki toimivan ratkaisun, kun osti talvikodikseen kesämökkimäisen asunnon Nurmeksesta.

Kun opettaja lähtee toiseen kotiinsa Leppävirralle, hän vuokraa Nurmeksen kotinsa kesäasuntoa vailla oleville. Tuomaala on huomannut, että koronatilanne on lisännyt kyselyjä asuntoa kohtaan.

–Moni ei saa, eikä voi mennä sukulaisten nurkkiin kesälomilla, niinkuin ennen. Toisaalta eläkeläiset kaipaavat pakopaikkaa ja vaihtelua eristyksessä olemiseen.

Tuomaala ottaa koronan vakavasti, mutta aikoo matkustella kotimaassa lomallaan.

–Lomailen syrjäisissä ja pienissä kohteissa, joissa ei tarvitse olla paljon kontakteissa ihmisiin.

Asuntoaan vuokratessaan Tuomaala aikoo tehostaa siivousta aina ennen uusien mökkiläisten tuloa.

–Uskon että täällä on vähemmän vaaraa saada korona kuin majoituspaikoissa, joissa altistuu monille kontakteille.

Nuoret mökkeilevät taas

Myös nuoret ovat löytäneet vuokramökit.

–Alle 30-vuotiaiden kaveriporukat haluavat viikonlopuksi viettämään aikaa keskenään ja kun ajanviettopaikkoja ei oikein ole, vuokrataan mökki, kertoo Nettimökki.comin myynnistä vastaava Sebastian Lagerlöf.

Nettimökki kuuluu Otavan omistamaan ryppääseen, joka ylläpitää myös mm. Netti-alkuisia vene-, karavaani- ja moto-alustoja. Myös muilla sivuilla liikenne on vilkastunut, mutta mökkihaku on omaa luokkaansa. Nettimökin sivuilla haut ovat lisääntyneet 111% vuoden takaiseen verrattuna.

Saman kasvun vahvistaa Schibsted Media Groupin omistamasta Tori.fi:sta markkinointipäällikkö Laura Kuusela.

–Noin 100 000 suomalaista etsii vuokramökkiä joka viikko. Yleensä kysyntäpiikki tulee vasta kesäkuun alussa, sanoo Kuusela.

Kysynnän kasvu nosti hintoja

Mökin viikkovuokra on Nettimökissä keskimäärin 800 euroa, mikä on viimevuotiseen verrattuna noin 13% korkeampi.

Hintaa ei määritä niinkään sijainti, vaan mökin varustelutaso. Vaikka kevään Uudenmaan liikkumisrajoitusten aikaan kysyntä kohdistui Uudenmaan sisälle, pidempien kesälomien aikana monet ovat valmiita ajamaan mökille pitkänkin matkan päähän.

Yksityisten vuokramökkien kysyntää lisää se, että hotellit ja muut majoitusliikkeet ovat monin paikoin kiinni.

Mökkiä etsitään viimevuotista aiemmin

Tori.fi:sta löytyy täällä hetkellä yli 6500 mökki- tai loma-asuntoilmoitusta.

Erityisesti yksityishenkilöiden tekemien vuokrataan-ilmoitusten määrä on räjähtänyt. Niitä on yli puolet enemmän kuin viime vuonna. Ilmoitusten katselumääräkin on kaksinkertaistunut vuodentakaiseen verrattuna. Kesäloma on jo nyt suomalaisten mielessä.

–Yleensä selailun piikki on ollut kesäkuun alussa, mutta tänä vuonna toukokuussa on selailtu nyt jo enemmän kuin vuosi sitten huippuaikaan, analysoi markkinointipäällikkö Laura Kuusela Tori.fi:stä.

Tori.fi:n “Mökit ja loma-asunnot”-kategorian suosituimmat hakusanat kertovat osaltaan mihin suomalaiset mökille haluavat. Eniten paikkakuntahakuja on tehty sanoilla ‘Kuusamo’, ‘Savonlinna’, ‘Mikkeli’, ‘Lieksa’, ‘Rovaniemi’, ‘Kuopio’, ‘Kitee’ ja ‘Inari’.

Nettimökin Sebastian Lagerlöf ei usko, että suomalaiset sankoin joukoin lähtevät nyt vuokraamaan omaa mökkiään, vaikka lisätuloja voisi näin saada.

–Omille mökeille halutaan juuri nyt. Moni on jo nyt viettänyt mökillään tänä vuonna aikaa enemmän kuin vuosiin. Bisneksen hyvyyskin on suhteellinen juttu.

Kaikenlaisille mökeille on nyt kysyntää. Joku haluaa mökkeillä urheilukenttien tai veneilymahdollisuuksien lähellä, toinen taas erämaan rauhassa. Tori:fissä näkyy myös se, että vuokrakysyntää olisi myös kuivan maan paikoille ja siirtolapuutarhamökeille.

Lue myös: Moni vuokraa nyt mökin kotimaasta ensi kertaa

Porvoon Linnajoen koulussa parikymmentä kotikaranteeniin – sipoolaisessa koulussa palataan tilapäisesti etäopetukseen

$
0
0

Porvoossa Linnajoen koulun oppilaalla on todettu koronavirustartunta, tiedottaa Porvoon kaupunki.

Tartunnalle on altistunut 17 oppilasta ja neljä koulun opettajaa. Heidät on määrätty kotikaranteeniin. Linnajoen koulua käy noin 550 yläkoululaista.

Tiedotteen mukaan muut luokat jatkavat koulunkäyntiä maanantaina tavalliseen tapaan, noudattaen aiemmin annettuja turva- ja hygieniaohjeita. Lisäksi ohjeet kerrataan koulussa heti maanantaiaamuna.

Kaupungin mukaan koulussa tehdään viikonlopun aikana ylimääräinen siivous.

Suomessa palattiin etäopetuksesta kouluihin torstaina 14. toukokuuta. Ohjeistukseen kuuluu muun muassa se, että lähikontakteja on mahdollisimman vähän. Esimerkiksi ruokailu ja välitunnit järjestetään kouluissa porrastetusti.

Porvoossa on todettu kaikkiaan 53 koronatartuntaa. Kaupungin mukaan sairastuneista yli 30 on jo toipunut.

Sipoossa koululaisia siirtyy etäopetukseen

Sipoon kunta suosittelee Söderkulla skolan 4.–6.-luokkalaisia siirtymään tilapäisesti etäopetukseen maanantaista alkaen. Suositus on voimassa koko ensi viikon.

Kunnan mukaan merkittävä osa koulun opettajista ja koulunkäynnin ohjaajista on karanteenissa altistuttuaan koronavirustartunnalle, joten lähiopetusta ei voida järjestää koulun kaikille oppilaille turvallisesti.

Etäopetusta opettajat voivat antaa oppilaille turvallisesti myös karanteenissa ollessaan. Oppilaat eivät ole altistuneet.

Lähiopetusta annetaan Söderkulla skolassa tavalliseen tapaan ensi viikollakin 1.–3.-luokkalaisille ja kaikille pienryhmille.

Suosituksesta huolimatta kouluun voivat tulla ne 4.–6.-luokkalaiset, jotka haluavat. Opetus heille tarjotaan kuitenkin etäyhteyksien kautta paikan päälle kouluun.


Amerikkalaisen pakettipalvelun hihnalta näkee, miten korona on muuttanut suomalaisten arkea – "Huomaa, että Suomesta alkaa nuuska loppua"

$
0
0

Taas alkaa vilkkua keltainen merkkivalo, ja piippaava ääni ilmoittaa: hihnalla on ruuhkaa.

UPS:n Suomen varastolla työpäivä on alkanut jo kahdelta yöllä. Nyt aamulla yhtiön rahtikone on jo purettu, ja sen amerikkalainen kapteeni ja perämies lähteneet nukkumaan hotelli Kämpiin. Loistohotelli oli harvoja paikkoja, joista kuljetusjätti onnistui hankkimaan henkilökunnalleen majoituksen ruokatarjoilulla.

Vaikka matkustajaliikenteen määrä on romahtanut koronaviruksen vuoksi, joidenkin lentorahtipalveluiden kysyntä on jopa kasvanut. Esimerkiksi UPS:llä erityisesti yksityisten tilaamien pakettien kuljettaminen on lisääntynyt.

Tätä juttua tehtäessä UPS oli tehnyt maailmalla pitkälle yli miljardi dollaria voittoa sinä aikana, kun iso osa ihmisistä on pysytellyt neljän seinän sisällä.

– Täällähän on melkein kuin jouluna, tiivistää yhtiön Suomen operatiivinen johtaja Miina Kauttu-Hirvonen.

Kuvassa Star-Cargo Oy:n kautta UPS:lle työskentelevä toimitusjohtaja Håkan Stara juttelee UPS:n business manager Miina Kauttu-Hirvoselle.
Joka aamu Kauttu-Hirvonen tarkistaa lentoliikenteen seurauspalvelu Flight radarista, missä heidän koneensa on. Sillä on yleensä aina sama reitti: Kölnistä Malmön tai Tukholman kautta Helsinki-Vantaalle.Silja Viitala / Yle

Aamuyhdeksältä puolikkaan iglun muotoiset rahtikontit on jo siirretty lentoasemalta varastoon, missä ne tyhjennetään ja jaetaan uudelleen jakeluautoihin tai pääkaupunkiseudun ulkopuolelle lähteviin rekkoihin. Yhdessä lastissa on noin 25 tonnia tavaraa.

Liukuhihnalla kulkeva pakettivirta tarjoaa kurkistusikkunan tämän päivän todellisuuteen. Yhdessä etiketissä lukee vastaanottajana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, toisessa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.

Paketeissa on muun muassa koronatestien osia. Lääketieteelliset kuljetukset ovat kasvaneet pandemian aikana valtavasti.

Finnairin rahtilennoilla Aasiasta on puolestaan tuotu parhaimmillaan miljoonia kirurginmaskeja kerralla Huoltovarmuuskeskuksen tilauksesta.

– Olen havahtunut siihen, että ehkä me ei Suomessa ollakaan kauhean omavaraisia, Kauttu-Hirvonen miettii.

Kuvassa on UPS:n kuljetuksessa oleva paketti, joka on merkitty critical-tarralla.
Suomeen on tuotu paljon muun muassa koronatestejä. Silja Viitala / Yle

Osan lähetyksistä Tulli avaa. Silloin paljastuu isovanhempien lapsenlapsilleen lähettämiä suloisia lahjoja, Suomeen jumiutuneiden ulkomaalaisten kotimaastaan tilaamia lääkkeitä, seksivälineitä – sekä varsinkin nuuskaa.

– Huomaa kyllä, että Suomesta alkaa nuuska loppua, UPS:n varastolla työskentelevä tullaaja Mikko Mankin sanoo.

Linjan läpi kulkee vaatteita, kenkiä, polkupyöriä, elektroniikkaa – paljon sellaista, mitä tavallisesti hakisimme kauppakeskuksista. Jos joku on tässä voittaja, se on kansainvälinen verkkokauppa.

Kuvassa on paketteja UPS:n Vantaan toimitiloissa.
UPS:n mukaan yrityksille menevä lentorahti on vähentynyt, mutta kuluttajien tilaamat paketit lisääntyneet.Silja Viitala / Yle

Pakettipalveluissa tuonti on paljon suurempaa kuin vienti. Nykyajan vilkkaiden lentoreittien ansiosta paketti ehtii joskus toiselta puolelta maailmaa nopeammin perille kuin toiselta puolen Suomea.

Tullin mukaan Suomeen tuli lentorahdilla viime vuonna muun muassa puoli miljoonaa kiloa lastenvaunuja, leluja ja muita lastentarvikkeita, yli 26 miljoonan euron edestä kultaa – sekä mielikuvitusta kutkuttavana yksityiskohtana kuusi kiloa "uraani- ja toriummalmeja ja rikasteita".

Katso täältä, miten koronavirus muutti ulkomailta Suomeen tulevien matkustaja- ja rahtilentojen määriä.

Maaliskuussa Suomeen tuodun ja täältä viedyn lentorahdin määrä sukelsi yhden arvion mukaan jopa 40 prosenttia. Tämä johtuu kysynnän laskun lisäksi siitä, että kapasiteettia ei ole ollut tarjolla riittävästi. Suuri osa lentorahdista kulkee matkustajakoneiden mukana, mutta ne ovat pysyneet maassa.

Niinpä esimerkiksi Euroopan suurin lentorahtiyhtiö DHL on turvautunut omiin charter-lentoihin, laivoihin ja juniin, jotta kaikki lähetykset saataisiin kuljetettua.

– Ja jos maailmantalous elpyy, mutta lentomatkustaminen ei, kapasiteetista tulee vielä isompi pula. Silloin tavaraa kulkee entistä enemmän puhtaasti lentorahtiin keskittyvillä matkustajakoneilla, DHL Global Forwarding Finlandin toimitusjohtaja Veli-Matti Qvintus arvioi.

Kuvassa Star-Cargo Oy:n kautta UPS:lle työskentelevä Håkan Stara nousemassa ajoneuvoonsa.
Håkan Staran aamu alkaa Vantaalta Tampereelle menevän lastin pakkaamisella. Tampereelta matka jatkuu Pohjanmaalle, ja kotona Pietarsaaressa Stara on kuuden jälkeen.Silja Viitala / Yle

Tänään yhtä UPS:n pakettikuormaa ajaa pietarsaarelainen yrittäjä Håkan Stara. Se on poikkeus: ilman kevään kiireitä Star-Cargon toimitusjohtaja tuskin istuisi nyt ratissa. Hänen tehtävänään on viedä rekkalastillinen lentorahtitavaraa keskipäiväksi Tampereelle. Sieltä osa jaetaan lähiseudulle, osa jatkaa matkaa Pohjois-Suomeen.

Stara heräsi koronaviruksen vaikutuksiin aikaisemmin kuin monet muut. Sen vuoksi hän ehti hankkia työntekijöilleen suojavarusteita ja käsidesiä ennen kuin ne loppuivat kaikkialta. Kuskit saivat myös nopeasti ohjeet tartuntojen välttämiseen. Yksikään työntekijöistä ei ole sairastunut.

– Minulla on tapana käydä näitä skenaarioita läpi jo niin sanottuina hyvinä aikoina, hän sanoo.

Staran uralla koronavirus on kolmas suuri kriisiaika. Vuonna 1992 hän oli tyytyväinen, kun sai ajoneuvoyhdistelmää varten lainan 16 prosentin kiinteällä korolla. Finanssikriisin aikaan liikenne vapautui ja halvat autot idästä valtasivat Euroopan markkinoita.

– Siitäkin selvittiin. Kyllä tästäkin selvitään.

Kuvassa on lentokontteja UPS:n tiloissa.
Rahtikoneessa kuljetettavia kontteja kutsutaan igluiksi. Se johtuu konttien pyöristetystä muodosta: kontit ovat samanmuotoisia kuin lentokoneen katto.Silja Viitala / Yle

Jokin muuttuu silti. UPS:n Miina Kauttu-Hirvonen uskoo koronakriisin muuttavan ihmisten kulutustottumuksia, kun valtiot ovat rajoittaneet liikkumista, eikä kaikkea ole saatavilla yhtä helposti ja nopeasti kuin ennen.

– Ihmiset ovat tottuneet siihen, että on kauheaa, jos joutuu hetkenkin odottamaan. Luulen, että tämä on monelle herätys.

Miksi vain jotkut sairastuvat koronaan vakavasti? Asiaa tutkiva Markus Perola pitää mahdollisena, että yksi syy siihen voivat olla geenit

$
0
0

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) aloitti 1,5 kuukautta sitten tutkimuksen, jossa selvitetään, miksi koronavirus aiheuttaa joillekin vakavan taudin, kun toiset selviävät siitä jopa kokonaan ilman oireita.

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten esimerkiksi ihmisen omat geenit, ikä, perussairaudet ja sukupuoli vaikuttavat asiaan. Tuloksia voidaan käyttää koronaviruksen aiheuttaman taudin hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.

Tutkimustyötä johtaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori, erikoislääkäri ja genetiikan asiantuntija Markus Perola. Kysyimme häneltä, mitä sairastumisalttiudesta ja ylipäänsä koronaviruksen aiheuttamista vakavista seurauksista tiedetään juuri nyt.

Mitä THL:n tutkimuksessa on toistaiseksi selvinnyt?

Toistaiseksi olemme keränneet tutkimukseen on noin 400 osallistujaa, mutta tuloksia ei ole vielä ehditty laajemmin analysoida.

Kaikkiaan tutkimukseen pyritään saamaan 10 000 osallistujaa. Ajatuksena on, että heistä 3 000 olisi koronapositiivisia ja loput koronanegatiivisia. Näin saamme tietoa koronan yksilöllisistä vaikutuksista, mutta pystymme samalla myös vertaamaan koronaa muihin, vastaavia oireita aiheuttaviin infektioihin.

Pidätkö itse todennäköisenä, että geeneillä on vaikutusta siihen, miten pahasti sairastumme koronaan?

Se on hyvin mahdollista, ainakin osittain. Tästä on näyttöä joidenkin muiden infektiotautien kuten esimerkiksi kausi-influenssan osalta. On löydetty sellaisia geenivariantteja, jotka altistavat ihmisen kausi-influenssan vakavammalle taudimuodolle ja sairaalahoitoon joutumiselle.

Geenit voivat myös joissakin tapauksissa estää sairastumisen. On esimerkiksi olemassa geenimutaatio, joka saattaa molemmilta vanhemmilta saatuna estää kantajaansa saamasta HIV-tartuntaa.

Luulen, että geenien osalta saamme tuloksia tulevaan syksyyn mennessä.

Toki voi myös olla, että genetiikalla ei ole merkittävää tekemistä koronataudin tai sen vaikeusasteen kanssa, ja siksi tässä tutkimuksessa tutkitaan kaikkea muutakin.

Lue lisää:

Tutkijaryhmän hypoteesi: Geenit saattavat määrittää miten pahasti sairastut koronaan

Jos saatte selville, että joillakin meistä tosiaan on perinnöllinen alttius sairastua koronavirustautiin vakavasti, mitä käytännön hyötyä tiedosta on?

Teemme geenisirun, jonka avulla olisi periaatteessa mahdollisuus selvittää tämä asia kansalaisilta. Geenisiru maksaa noin 25 euroa ja on hinnaltaan verrattavissa tavallisiin kolesteroli- ja sokerimäärityksiin. Jos massatuotantona testattaisiin esimerkiksi 2 miljoonaa ihmistä, se maksaisi noin 50 miljoonaa euroa.

Mikäli genetiikka osoittautuu merkittäväksi tekijäksi koronan vaikeassa tautimuodossa, investointi olisi mitä todennäköisimmin monestakin syystä kannattava. Kun toinen korona-aalto tulee, saisimme esimerkiksi tietää paremmin, ketä kannattaa suojata. Koko Suomea ei siis tarvitsisi laittaa karanteeniin, vaan vain osa.

Veriryhmä määräytyy geneettisesti, ja on uutisoitu, että sillä voi olla yhteys vakavan koronataudin saamiseen. Mitä tietoa teillä on tästä?

Alkuperäinen tutkimus tästä aiheesta tehtiin Kiinassa, ja sen mukaan ero veriryhmien välillä oli tämän suhteen melko pieni. En olisi tästä huolissani. Vaikka veriryhmä altistaisi taudille tai suojaisi siltä, tiedon sovellettavuus käytännössä on aika vähäinen.

Jos veriryhmät nousevat tämän suhteen jotenkin esille meidän tutkimuksessamme, toki kiinnostumme asiasta. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että asia ei ole kovin merkittävä.

Lue lisää:

Veriryhmällä voi olla vaikutus alttiuteen saada koronavirus – O-ryhmäläisten ei kannata kuitenkaan juhlia eikä A-ryhmäläisten masentua

Vereen liittyen on myös kerrottu, että osalla koronapotilaista kehittyy pahimmillaan hengenvaarallisia veritulppia. Miksi näin käy?

Kaikki vakavasti sairaat ihmiset ovat alttiita veritulpille. Se johtuu siitä, että sairaana kotona tai sairaalassa ollessa maataan paljon liikkumatta, mikä on altistava tekijä.

Koronavirus näyttää kuitenkin jostakin syystä myös aktivoivan veren hyytymisjärjestelmää systemaattisesti, mikä aiheuttaa veritukoksia. Kaikille sairaalahoitoon joutuville koronapotilaille aloitetaankin Suomessa tällä hetkellä veritulppia ehkäisevä lääkitys.

Ihmisillä voi olla myös perinnöllistä tai muuta alttiutta esimerkiksi juuri veritulpille tai vaikka sydäninfarktin saamiseen. Tutkimme myös sitä, lisääntyvätkö riskit tällaisiin komplikaatioihin juuri koronavirusinfektion aikana.

Media on myös uutisoinut joidenkin lasten saaneen ulkomailla vakavia tulehdustautioireita. Niiden on epäilty liittyvän koronaan. Tutkitaanko THL:n tutkimuksessa lapsipotilaita?

Meidän tutkimukseemme otetaan vain aikuisia.

Näissä kyseisissä lapsiin liittyvissä tapauksissa on puhuttu Kawasakin taudin kaltaisesta oireilusta lapsilla. Kawasakin tauti on verisuonten tulehdukseen liittyvä, alle kouluikäisten kuumetauti, joka aiheuttaa hyvin moninaisia oireita. Kyse ei ole uudesta taudista, vaan tiedossa on ollut pitkään, että tällainen voi olla vakavan kuumeisen infektion taustalla. Se on kuitenkin hyvin harvinaista.

Näissä nyt kerrotuissa tapauksissa löydökset ovat vielä hataralla pohjalla ja on epäselvää, mistä on kyse. Voi myös olla, että niillä ei ole mitään tekemistä juuri koronavirusinfektion kanssa.

Lue lisää:

WHO tutkii, onko COVID-19-taudilla vakava muoto, joka iskee lapsiin

Vaikean koronataudin on kerrottu olevan lapsilla harvinainen, ja myös nuorten ja perusterveiden on arvioitu sairastavan lievemmän taudin. Miksi jotkut heistä kuitenkin sairastuvat vakavasti?

Kyse voi olla yksinkertaisesti harvinaisista sattumista. Koronaviruksen aiheuttamaan tautiin on sairastunut jo noin neljä miljoonaa ihmistä ja satoja tuhansia on kuollut, joten niitäkin mahtuu joukkoon. Ne myös ylittävät surullisuudessaan uutiskynnyksen helposti.

Taustalla voi toki olla myös geneettisiä syitä, ja THL on mukana isossa kansainvälisessä tutkimuksessa, joissa näitä harvinaisia tapauksia tutkitaan perimää selvittämällä.

Selvä enemmistö vakavasti koronaan sairastuneista on kuitenkin ollut iäkkäitä ihmisiä, joilla on usein ollut perussairauksia. Myös vaikea lihavuus lisää riskiä vaikeaan koronatautiin. Nyt on tullut viitteitä siitäkin, että miehet ja tummaihoiset ihmiset saavat vakavan taudin muita helpommin.

Lue lisää:

Yhdysvalloissa mustia kuolee koronavirukseen suhteessa paljon enemmän kuin valkoihoisia, taustalla monta syytä etätöiden vähyydestä terveysvakuutuksen puutteisiin

Koronapandemia on miehille ankarampi kuin naisille – yhden tutkimuksen mukaan syy voi olla kiveksissä

Voiko koronavirustaudin vakavuus määrittyä sen perusteella, miten paljon virusta siirtyy ihmiseen tartuntahetkellä? Jos joku esimerkiksi aivastaa suoraan kasvoille, tuleeko taudista pahempi?

Tämä on yksi hypoteesi, jota on esitetty.

Tietysti voisi kuvitella, että jos virusta hengittää suoraan keuhkoihin, se pääsisi muhimaan siellä paremmin. Toisaalta kuitenkin vain yksi kosketus limakalvolla riittää infektioon, ja virukset monistuvat nopeasti.

En itse usko, että tällainen selittäisi taudin vakavuutta. Uskon, että muilla asioilla, kuten iällä, perussairauksilla ja mahdollisesti perimällä on enemmän vaikutusta siihen, kuka sairastuu pahemmin.

Voit myös kuunnella Markus Perolan haastattelun alta.

Herättikö artikkelin aihe ajatuksia? Voit keskustella asiasta 18.5. klo 23:een asti.

Lue tästä artikkelista uusimmat tiedot koronavirusepidemiasta

Katso, miten koronavirus muutti Suomen lentoyhteyksiä maailmalle – ensin tuli romahdus, mutta joillakin reiteillä kysyntä jopa kasvoi

$
0
0
Pieni virus kaukaa Kiinasta lopetti lentämisen Suomessa melkein kokonaan. Mutta vain melkein.

Ruotsin koronalinjan keulakuvan kasvot on ikuistettu ihailijoiden käsivarsiin– Anders Tegnell Ylelle: "Voisimme vertailla tatuointeja Mika Salmisen kanssa"

$
0
0

TUKHOLMA/HELSINKI On keskiviikko ja kello lyö 14 kansanterveysvirastossa Tukholmassa.

Anders Tegnell kävelee turvallisuudesta vastaavan vartijan perässä lavalle. Yllään hänellä on tavaramerkiksi tullut neule ja vierellään muita viranomaisia.

Paikalla on vajaat 50 toimittajaa, niin monta kuin rajoitukset sallivat. Ruotsalaisten medioiden lisäksi joukossa on Ranskan televisio, ja toimittajajoukosta kuuluu myös italiankielistä puhetta.

Tilanne käydään läpi edellisiltä päiviltä tutun kaavan mukaan. Ensin koronapandemian kehitys maailmalla ja sitten Ruotsissa. Montako tartunnan saanutta, montako tehohoidossa olevaa potilasta, montako kuollutta.

Anders Tegnell ja muita henkilöitä tiedotustilaisuudessa
Valtionepidemiologi Anders Tegnellin tukena on Ruotsin kansanterveysviraston tiimi.Daniel Ivarsson

Tieto kuolonuhrien määrästä kerrotaan samalla äänensävyllä kuin kaikki muukin. Kaikki ovat hiirenhiljaa, kun lukumäärä kerrotaan – niin viranomaiset kuin toimittajatkin.

Jokainen tuntuu odottavan, kuullaanko tänään mitään uutta. Jotain, mikä kertoisi, onko tilanne parempi tai vakavampi kuin vielä eilen.

Kasvoilla enemmän vakavuutta

Tilaisuuden lopuksi on aikaa kysymyksille. Tegnell vastaa kärsivällisesti ja selkeästi, kuten aina.

Tästä ruotsalaiset pitävät. Tuoreen mielipidekyselyn mukaan miltei 70 prosenttia ruotsalaisista uskoo Tegnellin kykyihin epidemian hallinnassa.

Tegnellin kasvot on ikuistettu Ruotsissa muun muassa tatuointeihin, julisteisiin ja leivoksiin.

Mies näyttää käsivarrestaan tatuointia kännykkäkameralla kuvaavalle naiselle.
Isoäitinsä puolelta suomalaistaustainen Gustav Lloyd Agerblad, 32, oli ensimmäinen Tegnell-tatuoinnin ottaja. Hän valitsi tatuoitavaksi Tegnellin piirteet, koska epidemiologista on tullut koronakriisin kasvot Ruotsissa.Daniel Ivarsson

Miehestä itsestään kansan valtaisa huomio tuntuu oudolta, kuten hän kertoo Ylen haastattelussa tiedotustilaisuuden jälkeen.

– Voit kysyä Mikalta (THL:n johtaja Salminen), josko hänkin haluaisi tulla ikuistetuksi tatuointiin, niin voimme sitten vertailla niitä, Tegnell nauraa.

Pian valtionepidemiologi kuitenkin vakavoituu. Ruotsin koronavirustilanne ei ole mikään vitsi, kaukana siitä.

Ruotsissa COVID-19-tautiin on perjantaihin mennessä kuollut 3 646 ihmistä. Suomessa kuolonuhreja on 287.

Lue täältä uusimmat tiedot koronaviruksesta.

Viime päivinä Tegnellin kasvoista on ollut tiedotustilaisuuksissa luettavissa aiempaa syvempää vakavuutta.

Kuolonuhrien määrä ei ole Ruotsissa lähtenyt toivotusti laskuun.

Anders Tegnell -juliste, jossa lukee
Anders Tegnell -juliste, jossa lukee "Pese kädet".Kirsi Heikel / Yle

Päivittäisten kuolemantapausten keskiarvo on hieman madaltunut huhtikuun puolenvälin huippuluvuista, mutta koronaan kuolee Ruotsissa edelleen keskimäärin kymmeniä ihmisiä joka päivä.

Vanhusten suojelussa mallia Suomesta

Tegnell myöntää Ylelle, että Suomi on onnistunut tähän mennessä paljon Ruotsia paremmin vanhusten suojelemisessa koronalta.

– Me Ruotsissa voimme ottaa tässä asiassa oppia Suomesta, jotta olisimme yhtä hyviä siinä, Tegnell toteaa.

Vanhainkotien asukkaita on kuollut Ruotsissa COVID-19-tautiin paljon muita Pohjoismaita enemmän. Eniten tapauksia on Tukholman seudulla.

mies tuolissa tatuointistudiossa
Södermalmin Myndigheten-tatuointistudion yrittäjä Zashay Rissanen Tastas kertoo myyneensä Tegnellistä jo parisataa siirtokuvatatuointia eri puolille Ruotsia.Daniel Ivarsson

Tegnell kertoo nyt Ylelle, että hoitajien koulutukseen ja hygieniataitoihin on kiinnitetty Ruotsissa erityistä huomiota parin viime viikon ajan, jotta vanhainkotien tilanne paranisi.

Epidemiologi toivoo, että korona ei pääse jylläämään voimalla Suomen hoivakodeissa jatkossakaan. Jos niin kävisi, kuolonuhrien määrä lähtisi Suomessakin kasvuun.

"Strategiamme toimii hyvin"

Ruotsin onnistumisista merkittävimmäksi Tegnell arvioi koronaepidemian hidastamisen niin, että tehohoitopaikat eivät ole loppuneet kesken.

Hänen mukaansa vähintään viidennes tehohoitopaikoista on pysynyt koko kriisin ajan vapaina.

Tatuointia tehdään henkilön sääreen.
Tegnell-tatuoinnin keksinyt Zashay Rissanen ei uskonut, että kukaan ottaisi tatuointia, mutta toisin kävi. Tässä kuvassa ei kuitenkaan ole tekeillä Tegnell-tatuointi. Daniel Ivarsson

Ruotsalaiset ovat myös noudattaneet hyvin hallituksen antamia suosituksia, esimerkiksi jättäneet menemättä työpaikalle sairaina.

Tegnell sanoo Ruotsin strategian pohjautuvan ruotsalaiseen tartuntataudeilta suojautumisen perinteeseen.

Hänen mielestään strategia näyttää toimineen hyvin, kun kokoontumisrajoituksia on samalla tiukennettu tilanteen mukaan.

– Toki tartuntakäyrämme on Suomea korkeampi, mutta se on riittävän matala, jotta terveydenhuollon toimintakyky säilyy, valtionepidemiologi sanoo.

"Katsomosta huutajia riittänyt"

Tegnellillä on Ruotsissa erittäin positiivinen julkisuuskuva. Tämä käy selväksi, kun asiaa kysyy Tukholman keskustassa asioivilta ihmisiltä tavallisena arkipäivänä.

Mies katsoo kameraan aseman edessä
Errol Koolmeister.Daniel Ivarsson

– Anders Tegnell on tehnyt työnsä hyvin. Hän on hyvä viestinnässä ja on asiantuntija, joten luotan häneen lujasti, sanoo tukholmalainen Errol Koolmeister.

Nainen katsoo kameraan aseman edessä
Sofia Larsson.Daniel Ivarsson

– Uskon, että on kaikille vaikeaa arvioida, miten tämä tilanne kehittyy. Tuntuu hyvältä kuunnella Tegnelliä ja kansanterveysvirastoa, vaikken olekaan paremmin perehtynyt asiaan, pohtii puolestaan Sofia Larsson.

Myös Tegnellin kanssa tiivistä yhteistyötä tekevä Norrbottenin läänin johtava tartuntatautilääkäri Anders Nystedt pitää kollegaansa pätevänä asiantuntijana ja hyvänä viestijänä.

Puhelimitse tavoitettu Nystedt sanoo, että Ruotsin hallituksen tuki on Tegnellille tärkeä selkänoja epidemian hoitamisessa.

– Katsomosta huutajia on riittänyt, Nystedt kuittaa Tegnelliin kohdistuvan arvostelun.

ruutupaitainen mies poseeraa
Norrbottenin läänin johtava tartuntatautilääkäri Anders Nystedt tuntee kaimansa Tegnellin.Simon Eliasson / Yle

Mutta mistä suursuosioon noussut Tegnell on ammentanut oppinsa epidemioiden hoidossa?

Kongo opetti

Lääkäriksi vuonna 1985 valmistuneen miehen mittava työura tartuntatautilääkärinä on sisältänyt avustustyöjaksoja kehittyvissä maissa. Kaakkois-Aasian Laosissa Tegnell osallistui rokoteohjelman laatimiseen 1990-luvun alussa.

Tegnell on nimennyt yhdeksi opettavaisimmista kokemuksistaan osallistumisen ebolaepidemian vastaiseen taisteluun 1990-luvun puolivälissä Kongon demokraattisessa tasavallassa, silloisessa Zairessa.

Ebolavirus levisi räjähdysmäisesti sairaalassa Lounais-Kongon Kikwitissä, ja kymmeniä potilaita ja sairaalan henkilökuntaan kuuluvia kuoli. Paikalliset viranomaiset päättivät, että ketään potilasta ei enää leikata epidemian takia.

Tegnell oppi Kongossa, että mikäli päätöksiä tehdään epidemiatilanteessa hätiköidysti pienen tapausmäärän pohjalta, ihmisiä voi kuolla turhaan.

Anders Tegnelliä kuvaavia tatuointiaihioita
Anders Tegnelliin liittyviä tatuointiaihioita.Daniel Ivarsson

Kokemukset Kongosta opettivat Tegnellin myös keksimään luovia ratkaisuja ja tekemään asioita eri tavalla kuin kaikki muut.

Niin on tapahtunut nyt, kun Ruotsi on valinnut koronaepidemiassa laumasuojan muodostumiseen tähtäävän strategian.

Ruotsin linjaa arvostellaan

Ruotsin kansanterveysviraston mallinnuksen mukaan jo neljäsosa ruotsalaisista oli immuuneja koronavirukselle toukokuun alkuun mennessä. Ruotsalaiset virologit uskovat immuniteetin kestävän 3–6 kuukautta.

Tegnell ennustaa, että koronaepidemiasta pahimmin kärsineellä Tukholman alueella immuniteetti koronavirusta vastaan on 40 prosenttia toukokuun loppuun mennessä, kun taas Suomessa immuniteetin taso on vasta alle prosentin luokkaa.

Huovutustyö Anders Tegnellistä
Huovutustyö Anders Tegnellistä.Eva-Lotta Grönqvist

Immuniteetin kestosta ei ole kuitenkaan vielä tutkimustietoon pohjautuvaa varmuutta.

22 ruotsalaistutkijaa arvostelikin Tegnelliä huhtikuun puolivälissä julkaistussa yhteiskirjoituksessaan siitä, että Ruotsin strategia asettaa ihmishenkiä vaaraan. Tegnell kuittasi asian kiinnittämällä huomiota tutkijoiden käyttämiin "vääriin lukuihin".

Kaikki tavalliset ruotsalaisetkaan eivät hyväksy Tegnellin ajamaa linjaa. Tukholmalainen Jan Jerring sanoo Ylelle, ettei luota Tegnelliin ja Ruotsin koronastrategiaan.

– Meillä on tämä laumasuojastrategia, ja monet ovat jo tähän mennessä sairastuneet. Kuolinluvut ovat paljon muita Pohjoismaita korkeampia. Olen ollut alusta asti eri mieltä koronakriisin hoitamisesta, mutta toivottavasti olen väärässä, Jerring sanoo.

Mies ostoskeskuksen edustalla.
Jan Jerring.Daniel Ivarsson

Tegnellin mielestä vasta vuoden tai kahden päästä nähdään, minkä maan strategia koronapandemiassa oli onnistunein. Hän ajattelee, että rokotteen valmistumiseen asti ihmisten on annettava elää kohtuullisen tavallista elämää.

Sillä välin Ruotsin kansanterveysviraston tiedotustilaisuuksissa kuullaan vielä lukuisia kertoja lakoninen ilmoitus uusien koronakuolonuhrien määrästä.

Anders Tegnellin näköisiä leivoksia
Anders Tegnell -leivoksia.Konditoria Baktanken

Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka.

Lisää aiheesta:

Pasi oli 10 päivää sairaalassa, Maija sairasti kotona ja Johanin äiti kuoli koronaan – sadat suomalaiset ovat todennäköisesti sairastuneet Ruotsissa

Ruotsalaisasiantuntija: Suomi saa meidät kiinni koronakuolemissa vuoden kuluessa – tartuntaa vastaan on mahdotonta suojautua (10.5.)

Ruotsin ex-pääministeri vaatii valtionepidemiologi Tegnellille suukapulaa: Ruotsi näyttää maailman silmissä ylimieliseltä (9.5.)

Valtionepidemiologi: Ruotsissa ensimmäinen koronatapaus ehkä jo marraskuussa (5.5.)

Aiheesta muualla:

IS: Vuosien takainen tragedia ohjaa edelleen – tällainen on Ruotsin kiistellystä korona­linjasta vastaava "kansakunnan isä" Anders Tegnell (1.5.)

MTV: Ruotsin valtion epidemiologi Anders Tegnell MTV:n haastattelussa: Tukholmassa tartuntoja yhä nuoremmilla ihmisillä – "Emme tiedä varmasti, mistä nousu johtuu" (28.4.)

Expressen: Så hyllas Tegnell med tatueringar och tröjor (22.4.)

HS: Ruotsalaiset kulkevat omaa polkuaan, ja valtionepidemiologi Anders Tegnellistä on tullut kansan isähahmo, jolle tulvii rakkauskirjoituksia (17.4.)

Susanna Maaranen vie Kiinaan yli miljoona kiloa “elämän vettä” vuodessa – maailman johtava mahlabisnes oli kaatua pahoinpitelyyn kotona

$
0
0

Älä ajattele mitään. Älä tee mitään. Älä lue tai katso televisiota varttia pidempään. Ole vain. Muuten aivot eivät toivu.

Niin on neurologi ohjeistanut, mutta Susanna Maaranen istuu suuren maalaistalonsa olohuoneessa Tohmajärvellä ja miettii, ettei näin voi elää.

On toukokuu 2019. Joka kerta, kun Maaranen näkee eteisen, häntä alkaa ahdistaa. Tuohon eteisen seinään olisi voinut henki lähteä.

Lääkärinlausunnossa lukee: kallonsisäinen verenvuoto, aiheutunut pahoinpitelystä.

Pahoinpitelijä oli Maarasen ystävä.

Susanna Maaranen mahlankeruukoivikossa.
Ulkomaiset asiakkaat haluavat usein nähdä, mistä mahla on peräisin. Susanna Maaranen kierrättää heitä Pohjois-Karjalan metsissäHeikki Haapalainen / Yle

Maarasen firmassa eletään vuoden kiireisimpiä aikoja. Koivunmahlaa vientiin tuottavan yrityksen tulos tahkotaan muutamassa viikossa keväisin.

Monet aasialaiset ja eurooppalaiset suurasiakkaat suostuvat asioimaan vain Maarasen kanssa henkilökohtaisesti. Hän on yrityksen kasvot. Ja nyt ne kasvot ovat sinisillä mustelmilla, mutta se on ongelmista pienin.

Maaranen uhmaa neurologin ohjeita ja avaa sähköpostin. Sormet eivät liiku näppäimillä normaalisti. Vähän väliä hän unohtaa, mitä on tekemässä. Välillä huimaa niin, että huone pyörii silmissä.

Vientiasiamies huokaisi syvään

Taas yksi pariskunta, joka on romantiikkapäissään muuttanut maalle epärealistisen liikeidean perässä.

Näin saattoi ajatella työvoimatoimiston vientiasiamies vuonna 1996, kun Susanna Maaranen soitti hänelle ja kertoi ajatuksensa: alamme kerätä koivunmahlaa ja viedä sitä ulkomaille.

– Niin, sitä vientiä on moni yrittänyt, vientiasiamies sanoi huokaistuaan ensin syvään.

Mutta Maaranen puolisoineen ei lannistunut. Nuori pari oli hankkinut pitkän etsinnän jälkeen maatilan Tohmajärveltä Pohjois-Karjalasta. Maaranen oli valmis kielenkääntäjä ja puoliso Arto markkinointimerkonomi. Ajatus oli elättää perhe yhdistelemällä kääntäjän töitä ja yrittäjyyttä.

Tilaan kuului 14 hehtaarin koivikko. Idea syntyi kotipihalla. Entä jos alettaisiin kerätä mahlaa, mutta ei perinteiseen tilamyyntiin vaan suoraan vientiin, automaattisesti ja teollisessa mittakaavassa?

Kolme vuotta myöhemmin Tohmajärven koivikossa oli pystyssä teollinen keruujärjestelmä. Ensimmäisen vuoden sato pilaantui kokonaan. Ei auttanut muu kuin aloittaa alusta.

Lehdettömiä koivuja.
Mahla nousee koivun juurista oksistoon parin viikon aikana keväisin. Heikki Haapalainen / Yle

Mahla iskee terveysjuomien trendiin

Harva olisi 25 vuotta sitten uskonut, että nyt Nordic Koivu on maailman johtava teollinen koivunmahlan tuottaja. Kielenkääntäjä ja merkonomi kehittelivät yrityksen ja erehdyksen kautta ainutlaatuisen mahlan keruu- ja käsittelyjärjestelmän.

Se mahdollistaa miljoonien kilojen tuotannon vuosittain. Mahlan matka puusta pulloon on osittain patentoitu. Pääomasijoittajat tulivat kuvioihin vuonna 2005. Siinä vaiheessa elinkeino alkoi muuttua bisnekseksi.

Myös maailma on muuttunut Maarasen perheyrityksen eduksi. Terveys ja hyvinvointi ovat nyt megatrendejä.

Yhä useampi uskoo, että pullosta voi nauttia kulauksittain hyvinvointia. Kookosvesi löi läpi ensimmäisenä, nyt on muodissa kombutsa. Aloe veraa on käytetty jo pitkään juoma- ja kosmetiikkateollisuudessa.

Koivunmahla sopii tähän joukkoon kuin nakutettu: pohjoisen puhtaiden koivumetsien elämänvesi. Kiiltävien mainoskuvien ihmeaine, joka taipuu terveysjuomien ohella kosmetiikkateollisuudessa kasvovesiksi ja elvyttäviksi naamioiksi.

Mahlalla on menekkiä, vaikka tieteellistä tutkimusta sen terveysvaikutuksista ei juuri ole.

Keräysverkostoa ei saa kuvata läheltä

Kun katsoo yläviistoon, näky on kuin Suomi-filmistä. Valkoiset koivunrungot kohoavat korkeuksiin. Vielä paljaat oksat kurkottavat keväiselle taivaalle. Taukoamaton linnunlaulu ympäröi koivikossa kulkijaa.

Mutta kun katseen suuntaa alas puidenrunkoja pitkin, siirrytään tieteiselokuvaan. Koivut on liitetty toisiinsa letkustolla, jota on metsässä kilometritolkulla. Jokaiseen puuhun on porattu reikä, johon letkun pää on työnnetty. Jossakin metsän toisella puolella on keräystankki. Sinne mahla virtaa keväisin muutaman viikon ajan.

Susanna Maaranen mahlankeruukoivikossa.
Keruujärjestelmä risteilee koivumetsässä sinisinä letkustoina. Yksityiskohdat ovat liikesalaisuus. Heikki Haapalainen / Yle

– Mitään yksityiskohtia ei sitten saa kuvata, Susanna Maaranen muistuttaa.

Keräysjärjestelmä letkuineen ja hanoineen on liikesalaisuus.

Maarasen askel koivikossa heittää vähän. Tasapaino ei vieläkään ole täysin kunnossa reilun vuoden takaisen pahoinpitelyn jälkeen.

Koivunmahla on puun solukossa kasvukauden alussa virtaavaa ravintonestettä. Se sisältää veden lisäksi esimerkiksi monia kivennäis- ja hivenaineita sekä fruktoosia ja glukoosia. Maku on mieto ja vain aavistuksen makea.

Syksyllä koivu varastoi juuriinsa energiaa seuraavan kesän kasvuun. Kun aurinko sulattaa keväällä pienen lämpäreen rungon ympärille, neste lähtee liikkeelle.

Mahla nousee juurista oksistoon. Kun silmut pullistuvat puissa, se on tehnyt tehtävänsä. Kasvu on jälleen käynnissä. Kevään kauneimpana hetkenä, hiirenkorvien aikaan, mahlakausi on ohi.

Susanna Maaranen mahlankeruukoivikossa.
Mahlan keruuta varten koivun runkoon porataan reikä. Kun putki poistetaan, puu parantaa haavan ja jatkaa kasvuaan.Heikki Haapalainen / Yle

Miljoonia kiloja mahlaa lastataan valtamerilaivoihin

Tehtaalla Tohmajärven keskustan kupeessa ulkopuolisilla ei ole asiaa tuotantotiloihin. Perusteina ovat hygieniasyyt ja liikesalaisuudet. Sisällä hallissa 11 vakituista työntekijää ja useampi kymmen kausityöläistä käsittelee ja pakkaa mahlaa ympäri vuorokauden pulloihin ja tuhannen kilon aseptisiin säiliöihin.

Mahla on peräisin koivikoista ympäri Pohjois-Karjalaa. Maanomistajat ovat Nordic Koivun yhteistyökumppaneita. Susanna Maarasen mukaan he saavat metsistään pidemmällä tähtäimellä paremman tuoton kuin kaatamalla puut metsäteollisuuden käyttöön.

Elokuuhun mennessä Tohmajärveltä lähtee maailmalle kaikkiaan miljoonia kiloja koivunmahlaa. Rekat kuljettavat kontit Etelä-Suomeen satamaan. Siellä ne lastataan laivoihin kohti Keski-Eurooppaa ja Aasiaa.

Asiakkaat valmistavat mahlasta terveysjuomia, kivennäisvesiä ja kuohuviiniä. Ranskassa koivunmahlaa myydään jopa apteekeissa pulloissa, joissa on annostelua varten lääkemitta. Mahlan toinen suuri käyttötarkoitus on kosmetiikkateollisuus.

Osan tuotannostaan Nordic Koivu pullottaa itse. Lisä- ja säilöntäaineeton luomumahla säilyy lasipullossa huoneenlämmössä yli kaksi vuotta. Menetelmä on salainen.

Kilpailijat eivät yllä lähellekään samoihin volyymeihin tai laatuun, sillä useimmat keräävät mahlan perinteisillä menetelmillä.

Aikamoinen saavutus alun perin kahden hengen perheyritykseltä. Varsinkin, kun perhe yrityksen ympäriltä on hajonnut.

Koivunmahlaa pullossa ja muita mahlatuotteita.
Tohmajärveläisestä mahlasta tehdään monenlaisia tuotteita eri puolilla maailmaa. Heikki Haapalainen / Yle

Ero tuli, yritys pysyi

Susanna Maaranen ja Arto Korhonen erosivat vajaat kymmenen vuotta sitten. Ero oli kaikkea muuta kuin helppo. Siitä huolimatta yhteisen yrityksen pyörittäminen on jatkunut. Samassa toimistossa on istuttu nokakkain päivästä toiseen.

Toimitusjohtaja Korhonen ei jää juttelemaan, kun Maaranen antaa haastattelua. Välillä Maaranen puhuu ex-puolisostaan “Artona”, välillä virallisella lyhenteellä “tj”.

Miten on ylipäätään mahdollista jatkaa kannattavaa bisnestä eron jälkeen?

Ainakin se on vaatinut kiukun ja sanojen nielemistä.

– Välillä on vituttanut uskomattoman paljon, Maaranen toteaa.

Aluksi asia piti salata myös liikekumppaneilta. Nordic koivun asiakkaat Aasiassa ovat perinteisten arvojen perheyrityksiä. Joitakin vuosia sitten Maaranen ei uskaltanut paljastaa avioeroa pitkäaikaiselle asiakkaalle.

Lopulta oli pakko kertoa. Japanilainen perheyrityksen johtaja oli pitkään hiljaa ja totesi sitten:

– Se on ilmeisesti melko tavallista suomalaisessa yhteiskunnassa.

Yhteistyö jatkui.

Vaikka tunteet kuinka kuohuisivat, ne jätetään sivuun, kun Maaranen ja Korhonen kohtaavat asiakkaansa neuvottelupöydissä. Silloin he istuvat rinnakkain. Työnjako on selkeä ja tulosta syntyy.

– Ja täytyy myöntää, että Arto oli tukena myös vuosi sitten. Sanoi, että parantele itsesi rauhassa kuntoon, Maaranen sanoo.

Susanna Maaranen mahlankeruukoivikossa.
Susanna Maaranen menetti työmuistinsa lähes kokonaan pahoinpitelyn seurauksena. Toipumiseen on mennyt vuosi.Heikki Haapalainen / Yle

Pahoinpitely tuli täytenä yllätyksenä

Viime vuoden keväällä kaikki oli päättyä tapahtumiin Maarasen talon eteisessä.

Pääsiäispyhien alla Susanna Maaranen tuli töistä kotiin, siihen samaan maalaistaloon, jonka he aikoinaan Arton kanssa ostivat ja joka jäi erossa hänelle. Kotona odotti Maarasen miespuolinen ystävä.

Maaranen kertoo, että kun hän tuli kylpytakissa alakertaan, mies hyökkäsi täysin odottamatta eteisessä kimppuun. Hän runttasi Maarasen takaapäin vasten kenkätelinettä. Maaranen kaatui maahan, mies jatkoi lyömistä. Sen jälkeen mies nosti Maarasen pystyyn ja löi hänen päänsä eteisen seinään. Silmissä musteni.

– Se oli joku mielenhäiriö. Hänen katseensa ei ollut ihmisen katse, Maaranen sanoo.

Vähän myöhemmin mies vaati Maarasen mukaan rahaa. Tilisiirto ei kuitenkaan onnistunut, koska mies oli rikkonut Maarasen puhelimen käyttökelvottomaksi, eikä verkkopankkiin päässyt ilman varmennusta kännykällä.

Maarasta huimasi niin paljon, ettei hän meinannut pysyä pystyssä. Kun mies meni hetkeksi vessaan, Maaranen muisti autonavaimet lipaston laatikossa. Hän nappasi ne ja ajoi karkuun kotoaan.

Vammojen toteamiseen meni päiviä

Maaranen ajoi kylpytakissa ja naama veressä ystäviensä luo. He hälyttivät paikalle ensihoidon. Maarasen mukaan hoitajat arvioivat, ettei ollut tarvetta lähteä lääkäriin. Seuraavana päivänä olo kuitenkin huononi entisestään. Maaranen ajoi itse 60 kilometrin matkan päivystykseen Joensuuhun, vaikka olo oli todella hutera.

Maarasen mukaan hänen päätään ei suostuttu kuvaamaan keskussairaalan päivystyksessä, vaikka kävely oli huteraa ja puhe alkoi sammaltaa.

Pääsiäisen jälkeen Maaranen palasi töihin kasvot mustelmilla. Hänen oli määrä emännöidä ranskalaisten asiakkaiden vierailua Tohmajärvellä. Autolla ajo oli kuitenkin niin epävarmaa, että asiakkaat ohjasivat Maarasen tiensivuun. Hän hakeutui pään magneettikuvaan yksityiselle lääkäriasemalle.

– En ehtinyt ajaa kuvauksesta pois huoltoasemaa pidemmälle, kun lääkäri soitti, Maaranen muistelee.

Kuvissa näkyi kallonsisäinen verenvuoto. Maaranen lähetettiin sairaalaan.

Kaunis käsiala katosi

Siitä alkoi toipuminen, joka tuntui aluksi junnaavan paikoillaan. Ystävät töistä tulivat sisustamaan eteisen uusiksi, ettei pahoinpitelyn paikan näkeminen ahdistaisi Maarasta. Huoli terveydestä oli kuitenkin suuri.

Maarasen lyhytkestoinen muisti oli olematon. Hän kaatuili tasaisella lattialla. Ennen kaunis käsiala oli kadonnut kokonaan. Ajokortti joutui hyllylle.

Kun Maaranen lähti kahden tyttärensä kanssa lomalle Kroatiaan, hän tajusi vasta perillä, ettei ollut muistanut varata hotellia.

Maaranen oli sairauslomalla lähes koko loppuvuoden, ensin neurologisten oireiden vuoksi ja sen jälkeen siksi, ettei yksinkertaisesti jaksanut tehdä töitä entiseen malliin.

Yritys säilyi hengissä, mutta asiakkaille täytyi kertoa, mitä oli tapahtunut.

– Tajusimme, ettei homma, tässä tapauksessa myynti, voi olla yhden ihmisen varassa. Jos on korvaamaton, koko yritys on haavoittuvainen, Maaranen sanoo.

Tänä vuonna Nordic Koivu on palkannut lisää väkeä myyntiin ja markkinointiin. Vastuuta on tarkoitus jakaa entistä enemmän.

Koivikko ilmakuvassa.
Nordic Koivu kerää mahlaa eri puolilta Pohjois-Karjalaa. Yhteistyökumppaneina ovat metsänomistajat. Heikki Haapalainen / Yle

Kiinalainen pop-tähti Kolin koivikossa

Upouudet neuvottelutilat valmistuivat juuri tehdaskiinteistön katolle. Neuvotteluhuoneen seinää koristaa maalaus auringonpaisteessa kylpevästä koivumetsästä.

Omaa vointiaan Maaranen kuvailee kohtuullisen hyväksi. Muisti on parantunut lähes ennalleen. Noin parin kuukauden ajan sormet ovat toimineet normaalisti tietokoneen näppäimistöllä. Pahoinpitelyn oikeuskäsittely on vielä edessä.

Yrityksessä on viime vuosina pistetty isompaa vaihdetta silmään. Pari vuotta sitten löytyi tärkeä uusi asiakas, kiinalainen kosmetiikkayritys. Sillä on kokonainen sarja koivunmahlaan perustuvia kosmetiikkatuotteita. Tänä vuonna yritys ostaa yli miljoona kiloa itäsuomalaista mahlaa.

Pohjoinen puhtaus myy Aasiassa.

Kosmetiikkasarjan mainokset kuvattiin koivumetsässä Kolilla. Keulakuvina esiintyivät kiinalainen pop-tähti ja japanilainen tv-julkkis, joka hinkkasi samaa polkua edestakaisin kymmeniä kertoja, jotta kuviin saatiin juuri oikeanlainen tunnelma.

Sukupolvenvaihdosta ei edes harkita

Yhteistyön alussa Maaranen matkusti Kiinaan. Heti aluksi kiinalainen suurasiakas tiedusteli mahdollisuutta ostaa koko yritys. Maaranen ei myynyt.

Mutta tulevaisuudessa jonkunasteiset kaupat voivat tulla kyseeseen, jos oikeanlainen ostaja löytyy.

Susanna Maaranen mahlankeruukoivikossa.
Kielenkääntäjästä tulikin vientiyrityksen myyntitykki. Susanna Maarasen elämänura valikoitui sattumalta.Heikki Haapalainen / Yle

– Olen ajatellut, että viisi tai kuusi vuotta vielä olen valmis sitoutumaan yritykseen täysillä ja tekemään töitä sen eteen. Ei sen enempää, eli täytyy löytää oikeanlaiset seuraajat, Maaranen sanoo.

Sen jälkeen Maaranen haluaa antaa enemmän aikaa tyttärilleen, omille vanhemmilleen ja ystävilleen. Toiveena olisi, että terveyttä ja rahaa riittäisi sen verran, että voisi matkustella silloin, kun haluaa.

Mahlasta tuli elämäntyö, mutta perheyrityksen jatkamista ei tuputeta jälkikasvulle. Tyttäret eivät ole siitä kiinnostuneita.

Kotitalon koivikko Tohmajärvellä ei ole ollut enää pitkään aikaan tuotantokäytössä. Silti Maaranen kulkee siellä mielellään. Erityisesti silloin, kun lisääntyvä valo vasta lupailee kevättä.

Mustarastaat viheltävät koivikossa aamuyöllä. Se on eloon heräämisen ääni.

Viewing all 117243 articles
Browse latest View live


<script src="https://jsc.adskeeper.com/r/s/rssing.com.1596347.js" async> </script>