Ylen hallitus on nimittänyt Johanna Törn-Mangsin Svenska Ylen uudeksi johtajaksi. Hän on työskennellyt aiemmin Svenska Ylen julkaisupäällikkönä.
Törn-Mangs on toiminut muun muassa Ylen kirjeenvaihtajana Yhdysvalloissa sekä Huvudstadsbladetin kirjeenvaihtajana Ruotsissa. Lisäksi hän on myös työskennellyt Hufvudstadsbladetissa uutispäällikkönä ja verkkotuottajana sekä digitaalisen median johtajana KSF Mediassa.
Uudessa tehtävässään Svenska Ylen johtajana hän vastaa sisällöistä, henkilöstöstä ja julkaisutoiminnasta. Hän on Ylen ruotsinkielisten sisältöjen päätoimittaja ja kuuluu yhtiön johtoryhmään.
– Valinta on minulle ilo ja kunnia. Tämä on jännittävä ja mielekäs työ. Mediatottumukset muuttuvat nopeasti, mutta ruotsinkielisen uskottavan ja monipuolisen journalismin sekä korkealaatuisen mediasisällön tarve Suomessa säilyy. Svenska Ylessä minua ympäröivät sitoutuneet ja taitavat työntekijät. Luotan tulevaisuuteen ja kykyymme vastata odottaviin haasteisiin, Törn-Mangs sanoo tiedotteessa.
Svenska Ylen nykyinen johtaja Marit af Björkesten siirtyy Ylen strategiasta ja asiakkuuksista vastaavaksi johtajaksi.
Vantaan Energia ja Wärtsilä selvittävät synteettisen biokaasun tuottamista Vantaan Energian jätevoimalan yhteydessä. Wärtsilän mukaan voimalan tuottamaa sähköä on mahdollista muuttaa vedyksi ja sen jälkeen kaasuksi.
Synteettisellä biokaasulla on tarkoitus korvata perinteisen maakaasun käyttö kaukolämmityksessä, mikä vähentäisi Vantaan Energian hiilidioksidipäästöjä.
– Ilmastokriisin pysäyttäminen edellyttää nopeita ja päättäväisiä toimia. Energiayhtiöillä on tässä tilanteessa merkittävä rooli. Vantaan Energia haluaa olla eturintamassa ja lopettaa kivihiilen käytön energiantuotannossa jo vuonna 2022, perustelee Vantaan Energian toimitusjohtaja Jukka Toivonen tiedotteessa.
Selvityksessä on määrä tutkia muun muassa hankkeen kannattavuutta ja teknisiä toteutusvaihtoehtoja.
Koulun 17 oppilasta ja neljä opettajaa on tällä hetkellä karanteenissa mahdollisen altistumisen vuoksi.
Karanteenissa olevien lukumäärä on kuitenkin melko pieni suhteutettuna koulun tämänhetkiseen poissaolojen määrään.
Linnajoen 540 oppilaasta arviolta 140 oppilasta ei ole tällä hetkellä koulussa.
Rehtori Päivi Outinen kertoo, että osa haki poissaololupaa jo ennen lähiopetukseen palaamista viime torstaina 14.5. Anomuksen taustalla voivat olla terveydelliset syyt tai lomat.
Jotkut ovat jääneet pois viikonlopun koronauutisen jälkeen, mutta rehtori ei tällä hetkellä osaa sanoa, kuinka moni.
– Meillä on noin 400 oppilasta tällä hetkellä paikalla, että pientä poissaoloa on, mutta useat ovat kuitenkin paikalla.
Outinen sanoo saaneensa vanhemmilta muutamia yhteydenottoja liittyen koulun oppilaan koronavirustartuntaan.
– Hyvin asiallisia ja sellaisia yhteydenottoja, joissa kysytään käytännönasioita.
Linnajoen koulun rehtori Päivi Outinen sanoo, että koulussa on noudatettu annettuja turvaohjeita.Kristiina Lehto / Yle
Rehtorin mukaan Linnajoen koulussa on toimittu annettujen turvaohjeiden mukaisesti. Yksi oppilasryhmä pysyy yhdessä tilassa, aikuiskontakteja rajoitetaan ja samoin liikkumista oppilasryhmien välillä.
Luokissa jokaisella oppilaalla on oma paikkansa ja istuminen luokissa on järjestetty siten, ettei tarvitse olla ihan vierekkäin.
– Oppilaiden kanssa on puhuttu turvaväleistä viime torstaina ja perjantaina. Pitää muistaa, että olemme yläkouluikäisten kanssa tekemisissä eli koulussa on aika isojakin ryhmiä.
Muistivatko lähiopetukseen torstaina palanneet oppilaat pitää turvaväliä?
– Kyllä ja ei. Tietenkin se, että ollaan tultu kouluun varmasti tuottaa jälleennäkemisen iloa. Mutta pääsääntöisesti kyllä, minusta oppilaat toimivat erittäin hyvin torstain ja perjantain aikana.
Rehtori Päivi Outinen sanoo keskustelleensa koronatartunnan saaneen oppilaan huoltajan kanssa ja oppilas voi hyvin.
Mahdollisesti tartunnalle altistuneet oppilaat jatkavat koulunkäyntiä tästä päivästä eteenpäin etäopiskeluna lukukauden loppuun asti.
Rovaniemeläinen Tero Sormunen epäilee saaneensa koronaviruksen maaliskuisella kelkkailureissulla Kittilän Leviltä. Oireet olivat vakavat ja Sormunen pelkäsi jopa kuolevansa, mutta aluksi häntä ei silti huolittu sairaalahoitoon.
– Minulla oli hengitysvaikeuksia ja kyllä siinä tuli suoranaista kuolemanpelkoa, kun esimerkiksi nukkumisesta ei tullut mitään. Siitä sitten lähdettiin ambulanssilla sairaalaan.
Sormuselta ei otettu sairaalassa ensimmäisellä käynnillä koronatestiä tai keuhkokuvia. Muut testit kuten verenpaineet kylläkin mitattiin. Miehen arvioitiin pärjäävän kotihoidossa.
Kun pari päivää oli mennyt ja oireet edelleen pahenivat Sormunen lähti yksityiselle lääkäriasemalle. Siellä tehty koronatesti oli positiivinen, lisäksi keuhkokuvissa näkyi varjostuma ja Sormunen lähetettiin sairaalaan.
Sormusen sairaalareissusta on jo aikaa, mutta samanlaisia tilanteita on muillakin koronapotilailla nytkin. Kovia oireita kärsiessä voi ajatella, että kotihoito ei riitä.
Lapin keskussairaalan infektioylilääkäri Markku Broas muistuttaa kuitenkin, että hoitoarvion tekee aina päivystyspoliklinikka.
– Tällä hetkellä hengitystieinfektiopotilaan tulee hakeutua matalalla kynnyksellä tutkimuksiin, että nähdään onko koronaa vai ei. Se on ensisijaisen tärkeää. Mutta myös koronapotilaiden kohdalla sen päätöksen, otetaanko potilas sairaalahoitoon vai ei tekee aina päivystävä lääkäri, Broas sanoo.
Myös oma arvio kotona pärjäämisestä vaikuttaa
Länsi-Pohjan keskussairaalan johtajaylilääkäri Jyri J. Taskila kertoo, että potilaan vointi arvioidaan ensin puhelimessa.
– Keskeistä kaikkien infektiosairauksien osalta on yleistilan arviointi. Tässä auttaa eniten tarkat kysymykset voinnista, sekä potilaan oman käsityksen kuunteleminen omasta kotona pärjäämisestään, sanoo Taskila.
Jos potilas itse ei koe pärjäävänsä kotona, hänet täytyy arvioida poliklinikalla. Arviossa kiinnitetään Taskilan mukaan huomio yleistilaan ja potilaasta voidaan ottaa tarvittaessa verikokeita ja kuvantamistutkimuksia.
– Covid-19 taudin vaikeisiin muotoihin liittyy keuhkojen toiminnan häiriö, eli arviossa erityishuomiota kiinnitetään happisaturaatioon ja hengitysfrekvenssiin, Taskila sanoo.
Se pärjääkö kotona vai joutuuko sairaalaan riippuu myös siitä, onko kotona sairastamassa yksin vai onko perhettä tukena.
Tero Sormunen kiittelee saaneensa hyvää hoitoa sitten kun lopulta pääsi sairaalaan.Raimo Torikka / Yle
Koronan oireet olivat pelottavan vaikeat
Tero Sormusella meni lopulta Lapin keskussairaalassa toista viikkoa. Oireet olivat kovat: silmä-, iho-, kurkku- ja niveloireita, pää- ja niskasärkyä, hapensaantivaikeuksia, väsymystä ja muistin heikkenemistä. Välillä hän mietti selviääkö taudista ollenkaan.
Pelkoa lisäsi myös huoli siitä, tarttuuko tauti perheenjäseniin. Näin ei onneksi ole käynyt.
Sormunen kehuu Lapin keskusairaalan hoitohenkilökuntaa ja saamaansa hoitoa hyväksi. Ainoa asia, joka ihmetyttää häntä on se miksi ensimmäisellä kerralla sairaalassa ei otettu heti koronatestiä eikä keuhkokuvia, vaikka oireet viittasivat koronaan ja hän oli kertonut olleensa Levillä.
Broaksen mukaan koronatestaamisessa tilanne on nyt parempi kuin maaliskuussa. Potilaat testataan heti sairaalaan tultaessa ja jos tulos on negatiivinen tehdään vielä toinen testi.
– Meillä otetaan nyt noin sata testiä päivittäin Lapin sairaanhoitopiirin alueella. Ja vaikka koko pohjoisen Erva-alueella tehdään testejä laajasti, niin vieläkin on kapasiteettia käyttämättä, sanoo Broas.
Sairaalakuormitus Lapissa lähes olematonta
Sekä Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä että Länsi-Pohjan keskussairaalassa Kemissä kuormitus on toistaiseksi ollut maltillista. Tehohoitopaikat ovat riittäneet, vaikka tehohoidot ovat tässä taudissa pitkiä, 2-3 viikkoa.
Lapin sairaanhoitopiirissä koronatilanne on ollut jo pitempään rauhallinen, eikä sairaalahoitoa vaativia potilaitakaan ole ollut monta.
– Huhtikuun alun jälkeen meillä on ollut viisi koronatapausta, joista kolme on ollut lähtöisin Ruotsista. Kaikki ovat kotihoidossa, eli kuormitusta ei sairaalapaikkojen osalta ole juuri ollenkaan, infektioylilääkäri Markku Broas kertoo.
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä koronatartuntoja on enemmän ja sairaalahoidossa olevia potilaitakin on useita. Hoitopaikkoja on kuitenkin käytössä riittävästi, kertoo johtajaylilääkäri Jyri J. Taskila.
– Meillä on käytössä kaksi sairaalaa: keskussairaalan infektio-osasto ja Sauvosaaren sairaala. Jos sairaalahoitoon päädytään, tapahtuu valinta näiden välillä kokonaisarvion perusteella, kertoo johtajaylilääkäri Jyri J. Taskila.
Sauvosaaren sairaala hoitaa pääasiassa sellaisia potilaita, joille riittää terveyskeskustasoinen vuodeosastohoito. Keskussairaalassa hoidetaan sairaalatasoista hoitoa vaativat potilaat.
Koronakeväänä ihmiset ovat viettäneet tavallista enemmän aikaa kotona, siivonneet ja hankkiutuneet eroon turhasta tavarasta. Sitä vastaanottavia paikkoja on kuitenkin ollut tavallista vähemmän, sillä monet kirpputorit ovat kiinni.
Kiinni menneiden kirpputorien ovilla ja verkkosivuilla on muistutettu siitä, ettei tavaraa myöskään vastaanoteta.
Valtakunnallisesti viesti on mennyt perille melko hyvin, sanoo SPR Kontti-ketjun myymälätoiminnan johtaja Sari Nikkola.
– Pelkäsimme kyllä, että lahjoituksia tulisi enemmänkin, kun siivous on ollut niin yleinen harrastus, mutta ilman suurta ongelmaa on selvitty.
Poikkeuksiakin on.
SPR Kirppiksen varastot Kokkolassa pursuavat koronatauon aikana tuotuja lahjoituksia, joiden perkaamiseen voi mennä koko kesä. Osa tavarasta on mennyt pilalle, koska säilytystilaa ei ole.
– Tavaraa tulee päivittäin, onneksi sentään vähemmän kuin normaaliaikaan. Takapihalle ilmestyy viikonlopun jäljiltä huonekaluja. Ne ovat sitten sään armoilla ja periaatteessa pilalla, sanoo toimialapäällikkö Outi Hakunti SPR Kirppikseltä Kokkolasta.
Ulos jätetyt huonekalut ovat sään armoilla. Jos ne eivät olleet jätettä tuotaessa, ne voivat olla sitä nyt.Sari Vähäsarja / Yle
SPR avaa kesäkuun alussa kirpputorinsa, jotka se sulki 23. maaliskuuta. Kontti-myymälät menivät kiinni 9. huhtikuuta.
Fida-ketjun kirpputorit pistivät ovet säppiin 28. maaliskuuta ja niitä on alettu nyt hiljalleen avata. Myös moni vuokrapöytäkirppis hiljeni koronan vuoksi.
Vaatteita vastaanottava UFF sulki Ringin keräyspisteissä olleet vaatesäiliönsä. Nyt UFF on avaamassa kaikki noin 570 pistettä ympäri Suomen.
Keski-Pohjanmaalla Kokkotyösäätiö keräsi vaateastiansa pois jätehuoltoyhtiö Ekoroskin ekopisteiltä.
SPR Kirppis otti Kokkolassa lahjoituksia vastaan pääsiäiseen asti, mutta sitten seinät tulivat vastaan. Hakunti on yrittänyt ohjata lahjoittajia niille kirppareille, jotka ovat auki.
– Ihmiset ymmärtävät vaihtelevasti, osa tykkää huonoakin. Mutta kun ei saa tuotteita toisesta päästä pois.
Outi Hakunti haluaisi yhä enemmän puhetta ja neuvontaa siitä, miten ja mitä voi kierrättää. Kaikkea ei nimittäin voi.Sari Vähäsarja / Yle
Lahjoitustavaran laatu heikentynyt
Myös baptistiseurakunnan lähetyskirpputorille Kokkolassa tulee lahjoituksia kieltolapusta huolimatta, vaikkakin tavallista vähemmän.
Tavaran lajitteluun ei ole tilaa eikä työntekijöitä, sillä kuntouttava työtoiminta on tauolla.
Tuotavasta tavarasta yhä isompi osa on myös silkkaa jätettä.
– Laatu huononi sen jälkeen, kun kirpputori pantiin kiinni. Suurimman osan saa laittaa kaatopaikalle, sanoo kirpputorin vetäjä Jorma Vuolaspuro.
Myös SPR Kirppiksellä Kokkolassa kaatopaikkatavaran osuus lahjoituksissa on entisestään kasvanut sulkuaikana. Se kummastuttaa Hakuntia, sillä hyötykäyttöasema on lähellä. Kirpputoreille jätteen lajittelu ja kuljetus oikeaan osoitteeseen maksaa aikaa ja rahaa.
Pohjalaisen jätehuoltoyhtiö Ekoroskin yli 20 hyötykäyttöasemalla tai yli 250 ekopisteellä koronakevään siivousinto ei kuitenkaan näy tavaramäärissä. Kevätpiikki asemille tuli kuukauden normaalia aiemmin, mutta määrät ovat ennallaan.
Kierrättäminen tunnetaan, nyt se pitää vielä oppia
SPR:n Outi Hakunti uskoo, että silkan jätteen lahjoittamisen taustalla on erityinen suhde omiin tavaroihin.
– Ajatellaan, että kyllähän tämä on vielä ihan käyttökelpoinen, vaikka en itse sitä tarvitse. Kirppiksellä nähdään heti, ettei sitä kukaan osta.
Tämä on myös sukupolvikysymys.
Hakuntista tuntuu pahalta sanoa vanhemmille ihmisille, ettei monilla kirjoilla, kuten tietosanakirjasarjoilla, ole enää mitään käyttöä. Nuoremmat taas eivät käytä tavaroita aivan loppuun ennen kierrättämistä.
Myös Vuolaspuro uskoo tunnesiteeseen:
– Omasta aina ajatellaan ruusuisemmin: itku silmässä luovutaan 30 vuotta käytetyistä housuista ja ajatellaan, että ne ovat vielä hyvät. Mutta nykyään ei enää osteta yhtään rikkinäistä tai likaista.
Hakuntin mukaan nyt pitäisikin suunnata tiedottamisen kärki kierrättämisen tarpeellisuudesta siihen, miten ja mitä voi kierrättää. Tärkeimmät kriteerit ovat yksinkertaisia: vie vain puhdasta ja ehjää.
– Älä ota vaatetta päältäsi ja laita kierrätykseen. Jos jokin on rikki, se on rikki myös meille päätyessään. Ei se matkan varrella ihmeellisesti korjaannu.
Osa lahjoituksia vastaanottavista toki korjaa tai tuunaa tuotteita, mutta valtaosa ei. Ne eivät myöskään pyykkää likaisia lahjoitusvaatteita tai nikkaroi kärsineitä huonekaluja uusiksi.
Hyvä keino on myös miettiä, kehtaisiko antaa kapineen vaikka hyvälle ystävälle. Jos rehellinen vastaus on kyllä, tavara kelpaa myös lahjoitukseen.
Saimaannorppia ympärivuorokautisesti tarkkailevaan Norppalive-kameraan tallentui sunnuntai-iltana kahden norpan välinen kamppailu.
Norppaliveä ylläpitävän luonnonsuojelujärjestö WWF:n mukaan naarasnorppa oli ehtinyt köllötellä kameran edessä olevalla kivellä jo tunteja ennen kuin lajitoveri saapui paikalle. Videolla näkyy, kuinka tulokas nappaa naarasta hampailla takaevästä. Naaras yrittää päästä irti otteesta, ja nujakka siirtyy veden puolelle.
Veden pinta väräjää kamppailun tuoksinassa muutaman minuutin ajan, kunnes rauhoittuu. Ilmeisesti toinen norpista poistuu paikalta, sillä kiven edustalla näkyy enää yhden puoliksi pinnalla olevan norpan hahmo.
WWF:n mukaan tappelu on jo toinen tänä vuonna. Aiempi jännitysnäytelmä koettiin viikko sitten. Tuolloin Itä-Suomen yliopiston tutkija Mervi Kunnasranta arvioi WWF:lle, että kyseessä saattoi olla taistelu mieluisasta köllöttelykivestä.
Kalsea viima tunkee luihin ja ytimiin. Talvi tekee tuloaan Etelä-Amerikan eteläosiin, mutta auta armias, jos kylmyydestä erehtyy mainitsemaan paikallisille. Pohjoismaan kansalaisen vilu herättää hämmennystä ainakin Uruguayssa ja Argentiinassa.
Ei sinulla voi olla kylmä, koska tulet Suomesta!
Sinullako kylmä!
En tiennyt, että suomalaisillakin on kylmä.
Minulla, suomalaisella, ei ole koskaan ollut niin kylmä kuin Uruguayssa ja Argentiinassa talvisin. Suomessa pakkasta pääsee pakoon sisätiloihin, mutta täällä kylmää on nimenomaan sisällä.
Keskuslämmitys on harvinainen. Talojen eristys on ohutta, esimerkiksi ikkunat yleensä yksinkertaisia. Irralliset lämmityslaitteet auttavat, mutta eivät ulotu kaikkialle eikä niitä ole joka paikassa.
Lämpötila laskee sisällä paikoin alle 15 asteen, ja kosteus lisää kylmyyden tuntua. Toppatakki, pitkät kalsarit ja villasukat ovat arvotavaraa.
Vaikka paikallisille kertoisi, että Suomessa tepastellaan talvisin sisällä paljain jaloin ja t-paidassa, asia ei täysin välity. Valtaosalla ei ole kokemusta keskuslämmityksestä. Ulkoiset pakkasasteet mielletään yleiseksi kylmänsietokyvyksi.
Vastaavasti suomalaisten on joskus vaikea ymmärtää eteläisen Etelä-Amerikan villasukkatalvea.
Suomessa aurinko on pyhä luonnonvara, ja näemme helposti maailman auringonkaipuumme kautta. Mielikuvissa koko Latinalainen Amerikka edustaa usein aurinkoa ja tropiikkia, samoin Etelä-Amerikka.
Miksi et ole yhtään ruskettunut? kysyttiin ystävältäni Suomessa, kun hän saapui Argentiinan talvesta. (Ota siinä sitten aurinkoa, kun ulkona voi olla alle kymmenen astetta.)
Tropiikkiakin maanosassa toki on. On kaikkea. Pelkästään Brasilia on pinta-alaltaan lähes Euroopan kokoinen.
Chile puolestaan on pituudeltaan vajaat 4 200 ja Argentiina vajaat 3 700 kilometriä. Maiden eteläosissa Patagoniassa on talvisin lunta, pakkasta ja pimeää. Asukkaat potevat valonpuutteesta johtuvaa masennusta ja syövät D-vitamiinia.
Ihmiset palelevat myös Etelä-Amerikassa. Heinäkuussa 2017 Chilen pääkaupungin Santiagon kadut peittyivät lumeen.AOP
Suomessa eteläinen sijainti ja koko etelä-sana yhdistetään pikemminkin lämpöön. Mitä etelämpänä, sen lämpimämpää, osa ajattelee.
– Oli aluksi kummallista, että täällä asia onkin juuri päinvastoin, kertoo Argentiinaan muuttanut suomalaisnainen.
– Ensimmäisenä talvena Buenos Airesissa makasin kotona sikiöasennossa vuoteenlämmittimen päällä hampaat kalisten ja kirosin kohtaloani, muistelee toinen.
Ehkä tänäkin talvena joku Uruguayhin sellutehdasta rakentamaan tulleista suomalaisista yllättyy. Heitä on metsäyhtiö UPM:n mukaan kymmenkunta, ja koronan vuoksi lakkautetut lennot mutkistavat Suomeen palaamista ainakin vielä lähiviikkoina.
Olen lakannut mainitsemasta vilustani uruguaylaisille.
Tuntuu välillä helpommalta kärsiä yksin kuin tulla mielletyksi heikoksi pohjoismaalaiseksi tai mutista ylimielisen kuuloista mantraa Suomen keskuslämmityksestä. Tilanne on harmillinen, sillä voisimme hytistä jaetusti yhdessä.
Pahin kalseuskin on vasta edessä, yleensä kylmintä on kesä–elokuussa.
Eteläisessä Patagoniassa ymmärrystä olisi kenties tarjolla, tuntevathan he talvimasennuksenkin. Tosin siellä viluunkaan ei olisi syytä, sillä taloissa on usein kaksinkertaiset ikkunat ja keskuslämmitys.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23:een saakka.
Karjalan prikaatin varusmiehillä ei ole todettu koronavirustartuntoja perjantain jälkeen Kouvolan Vekaranjärvellä.
– Kuusi henkilöä on testattu ja testitulokset ovat olleet negatiivisia. Tilannetta seurataan, esikuntapäällikön sijainen Janne Viitasalo Karjalan prikaatista kertoo.
Hänen mukaansa on mahdollista, että maanantaina testataan kaksi henkilöä lisää. Varusmiesten koronavirustestit tehdään Vekaranjärven varuskunnan terveysasemalla, ja lääkäri arvioi testaustarpeen oireiden perusteella.
Vekaranjärven varuskunnan varusmiehellä vahvistettiin koronavirustartunta perjantaina 15. toukokuuta. Tartuntaepäily tuli tietoon kaksi päivää aiemmin, ja varusmies otettiin hoidettavaksi Vekaranjärven varuskunnan terveysasemalle. Hänen oireensa olivat ja ovat Viitasalon mukaan edelleen lieviä.
Tartunnalle ehti altistua palveluksessa ja varusmiesten lomakuljetusbussissa yhteensä 50 henkilöä. Altistuneet varusmiehet ovat omissa yksiköissään erillään muista varusmiehistä.
Karjalan prikaatissa palvelee parhaillaan noin 3000 varusmiestä.
Heidät on jaettu kolmeen rotaatioryhmään, jotka kiertävät kahden viikon sykleissä: kaksi viikkoa lomalla, kaksi viikkoa koulutuksessa varuskunnassa ja kaksi viikkoa koulutuksessa maasto-olosuhteissa.
Kiertojärjestelyn tarkoituksena on turvata Karjalan prikaatin toiminnan jatkuvuus ja sille kuuluvat Puolustusvoimen lakisääteiset tehtävät.
Eri ryhmät eivät kohtaa toisiaan, ja yhteiskäytössä olevat tilat ja ajoneuvot puhdistetaan ennen ryhmien vaihtumista. Järjestely jatkuu varusmiesten kotiutumiseen asti.
– Uuuuuh, vaikertaa suomalaistaustainen Karlo Majuri videopuhelussa Manausin kaupungissa Luoteis-Brasiliassa.
Se tarkoittaa, että alueen koronatilanne on tuskallinen. Kymmeniä Majurin tuttavia on yhtäkkiä sairastunut, kuollutkin. Myös väkivaltaiset ryöstöt ovat lisääntyneet Manausissa.
Monen asukkaan päivittäinen elanto riippuu työskentelystä katukauppiaana, kuten banaaninmyyjänä tai autonpesijänä. Pormestari Arthur Virgílio Neto ei ole julistanut ulkonaliikkumiskieltoa, koska pelkää sen johtavan levottomuuksiin.
– Se olisi kuolemanlaukaus. Monet ryöstelevät, koska heillä ei ole työtä. Tilanne on huolestuttava. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu, Majuri sanoo.
Karlo Majurin suomalainen isä kertoi hänelle paljon tarinoita talvisodasta.Karlo Majuri
Koko Brasiliassa vahvistettuja koronatartuntoja on yli 240 000 ja kuolleita yli 16 000. Luoteisessa Amazonasin osavaltiossa terveydenhuolto ja hautajaispalvelut ovat romahtaneet.
"Isä näki paljon nälkää"
Markkinointialan konsulttina työskentelevä Karlo Majuri, 59, on sekä Brasilian että Suomen kansalainen. Hänen isänsä oli suomalainen, tosin suomea poika ei juuri puhu.
Laatokan Karjalasta kotoisin ollut Arvo Majuri kertoi pojalleen paljon talvi- ja jatkosodasta. Hän oli teini-ikäinen ja toimi lähettinä suojeluskuntapojissa ja sotapojissa. Tarinat olivat surullisia.
– Isä näki paljon nälkää ja koki kylmyyttä ja kärsimystä. Hän menetti ystäviä, tovereita ja sukulaisia. Joku päivä saattoi olla hyvä ja seuraava todella huono. Isä opetti, että pitää olla valmiina kaikkeen, Majuri kertoo.
Arvo Majuri (vas.) toimi suojeluskuntapoikana 14-vuotiaana.Majurien kotialbumi
Näillä opeilla brasiliansuomalainen kertoo valmistautuneensa elämään ja nyt koronaan. Hän säästi rahaa ja käytti sitä vain välttämättömyyksiin.
Jo ennen koronaa hän säilytti pakastimessaan kuukauden ruokavarastoa. Kun korona saapui, hän laajensi varaston 45 päiväksi. Se sisältää esimerkiksi säilykkeitä, lihaa, kanaa, makkaraa, papuja, riisiä, voita, makaronia, jauhoja ja suolakeksejä.
Tällä hetkellä Majuri puolisoineen käy kaupassa kahdesti kuussa. Tuoreet vihannekset tilataan kotiin.
– Emme mene ulos tai puhu kenellekään. Korona voi odottaa kadunkulmassa. Vaimoni on todella peloissaan, hän sanoo.
Brasiliassa presidentti Jair Bolsonaroa on arvosteltu koronan vähättelemisestä. Epidemian aikana jo kaksi terveysministeriä on lähtenyt erimielisyyksien takia. Luiz Henrique Mandettan Bolsonaro erotti huhtikuussa, ja perjantaina erosi seuraaja Nelson Teich.
Amazonasin terveydenhuollossa oli jo aiemmin pulaa resursseista, kuten lääkäreistä ja suojavarusteista. Korona on levinnyt myös joidenkin alueen alkuperäiskansojen pariin. Suosituksia etäisyydestä on hankalaa noudattaa pienissä kylissä ja ahtaissa kodeissa, Majuri sanoo.
– Alueella on todella kuuma. Miten kymmenen ihmistä pysyy kahdessa huoneessa 40 asteen lämmössä? He tarvitsevat ruokaa. Moni sanoo, että kuolee mieluummin koronavirukseen kuin nälkään.
Harri Vähäkangas / Yle
Majuri tekee markkinointitöitä supermarketeille kotoaan, mutta nyt projektit ovat koronan vuoksi jäissä tai asiakkaat maksavat viiveellä. Hän laskee, että säästöt riittävät 3–4 kuukaudeksi.
– Ilman säästöjä olisin vaikeuksissa. Monilla ystävistäni on hienoja taloja ja velkaa, mutta nyt heillä ei ole rahaa, kun töitä ei ole. Minä säästin mieluummin kuin ostin luksustalon. Kiitän isääni siitä, että hän ohjasi minua.
Rakkaus esti Suomeen paluun
Isä Arvo Majuri päätyi Brasiliaan vuonna 1951. Hän pelkäsi uutta sotaa Neuvostoliiton kanssa ja aikoi muuttaa Yhdysvaltoihin, Karlo Majuri kertoo.
Välipysähdyksen Rio de Janeirossa piti kestää pari päivää. Siellä suomalaiseen kuitenkin törmäsi bussipysäkillä avolava-auto, ja hän joutui kuudeksi kuukaudeksi sairaalaan. Toivuttuaan Majuri alkoi tehdä hanttihommia, sillä rahat oli ryöstetty onnettomuudessa. Hän jäi maahan, rakastui ja sai kuusi lasta.
Vuonna 1961 syntyi Karlo. Hänestä piti tulla Kaarlo, mutta brasilialaisen äidin mielestä siinä oli liikaa a-kirjaimia.
Virgínia Celme Prado da Fonseca ja Arvo Majuri menivät naimisiin Belo Horizonten kaupungissa vuonna 1956.Majurien kotialbumi
Karlo Majuri on ollut Suomessa kerran. Hän asui neljä kuukautta Espoossa vuonna 2017. Tarkoitus oli jäädä Suomeen, opiskella kieltä ja gastronomiaa. Majuri haaveilee omasta ravintolasta, joka tarjoaisi brasilialais-suomalaista ruokaa.
– Tunsin olevani Suomessa kuin kotonani. Edes talven kylmyys ja pimeys eivät haitanneet minua. Se oli minun maani, hän kertoo.
Sitten Majuri kävi Brasiliassa tapaamassa lapsiaan. Heitä on viisi: Camilla, Anneli, Anna, Arvvo ja Maria. Brasilialaisen vaimon mielestä Arvo oli liian lyhyt, joten nimeen lisättiin toinen v-kirjain.
Brasilian-visiitistä tuli kuitenkin kohtalokas, niin kuin isän matkasta 66 vuotta aiemmin. Karlo Majuri nimittäin rakastui – entiseen vaimoonsa ja Arvvon äitiin, joka asui Manausissa. He palasivat yhteen yhdeksän vuoden eron jälkeen.
Unelma Suomeen muutosta elää Majurin sydämessä edelleen.
Nyt suunnitelmana on kuitenkin selvitä päivästä toiseen, hän sanoo. Hän on tehnyt kriisisuunnitelman: lisää lukkoja kotitaloon ryöstöjen estämiseksi ja ulos vain, jos on aivan pakko.
Majuri auttaa vapaaehtoistyönä naapuruston pienyrityksiä, kuten leipomoita, saamaan somessa tunnettuutta ja selviämään.
– Ihmiset ovat peloissaan. Emme tiedä, kuinka kauan tilanne kestää. Poliitikot eivät tiedä, taloustieteilijät eivät tiedä. Kaikki on jäissä, suunnitelmia ei voi tehdä.
Karlo ja Arvo Majuri vuonna 1996. Karlo sai isältään lahjaksi pelipaidan ja leikki amerikkalaista jalkapalloilijaa. Arvo kuoli vuonna 1997.Majurien kotialbumi
Majuri uskoo, että isä koki talvisodassa jotakin samankaltaista: pelkoa, epävarmuutta ja säännöstelyä.
– Tämä on kuin sotatalous. Talvisodassa ei ollut aina ruokaa eikä tuoreita vihanneksia. Oli vain lunta ja pommeja. Nyt pommi on koronavirus.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23:een asti.
Kotimaisten rock-klubien lähitulevaisuus näyttää harvinaisen epävarmalta. Suomen merkittävimpien klubien pyörittäjät eivät pysty vielä sanomaan, milloin bändien keikkoja voisi alkaa taas järjestää sisätiloissa turvallisesti.
Suurin huoli liittyy yleisön, esiintyjien ja henkilökunnan terveyteen. Kukaan ei tiedä, miten koronavirusepidemia käyttäytyy jatkossa.
Klubit odottavat yhä aluehallintovirastolta (AVI) selkeitä toimintaohjeita, kun yleisömääriin liittyviä rajoituksia höllennetään. Kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.) linjasi toissa viikolla, että urheilutapahtumien tapaan myös kulttuuritilaisuuksissa voisi olla jopa 500 hengen yleisö kesäkuun alusta lähtien.
Ministerin linjaus ei vielä ratkaise ongelmia, joita live-klubien pyörittäjillä on.
Suomen johtavan rock-klubin Tavastian toimitusjohtaja Juhani Merimaa kertoo Ylelle, että kun Tavastia on turvallinen sekä artistille, yleisölle että henkilökunnalle, “klubi avaa ovensa niin pian kuin mahdollista”. Milloin se tapahtuu, sitä Tavastian pomo ei tiedä.
– Minulla ei ole siihen vastausta, Merimaa sanoo.
Hän puhuu Tavastian musiikista rock’n’rollina, jota kuunnellaan seisten. Esitystilanne on “hyvin kommunikatiivinen” yleisön ja esiintyjän välillä.
– Emme voi taata Tavastialla mitään etäisyyksiä, ja toisaalta uskon, että myös bändit arvostavat sitä, että yleisö reagoi esitykseen eli avaa suunsa, Merimaa toteaa.
Hän viittaa Leo Frimanin takavuosien biisiin Ajetaan tandemilla, johon Hector teki sanat.
– Rock’n’rollissa on kyse siitä, että “melutaan ja syljeskellään”, ja syljeskelyhän on nyt suurimpia rikoksia ihmiskuntaa kohtaan.
– Jopa suun avaaminen ja mukana laulaminen aiheuttaa pisaratartunnan riskin, Merimaa selventää.
Tavastialle mahtuu 700 henkeä.
Juhani Merimaa on luotsannut Tavastiaa vuodesta 1980.
Lisää peruutuksia todennäköisesti luvassa
Tavastia, kuten moni muu keikkapaikka on siirtänyt kevään konsertteja ensin alkukesään, ja nyt jo edemmäs.
– Kesäkuun keikat on peruttu ja saattaa olla, että heinäkuunkin keikkoja menee, Merimaa sanoo.
Tavastialla keikkailisivat heinäkuussa esimerkiksi Waltari, Kotiteollisuus ja Michael Monroe.
Legendaarisen rock-klubin vetäjä uskoo, että yleisö kaipaa jo elävän musiikin pariin.
– Kaipaus on suuri. Ihmiset haluaisivat varmasti tulla keikoille, mutta kyllä kaikki ymmärtävät, että sen pitää olla turvallista ja riskitöntä.
Merimaa muistuttaa, että edes pääministeri Sanna Marinilla (sd.) ei ole vastausta siihen, milloin tartuntariskiä ei enää juuri ole.
Palaaminen klubeille tapahtuu joka tapauksessa tulevaisuudessa.
– Mutta milloin, sitä on vaikea sanoa.
– Tavastia ei halua olla missään tapauksessa mikään viruslinko, Merimaa painottaa.
Hän uskoo, että keikkoja voi järjestää vasta silloin, kun koronatilanne on sellainen, ettei tauti leviä klubien live-tapahtumissa.
– Ja asiakkaat ja bändit voivat keskittyä itse esitykseen sillä tavalla kuin se vaan rock’n’rollissa on mahdollista, Merimaa toteaa.
Ursus Factory sekä Luukas Oja Tavastialla.Nelli Kenttä / YleX
“Konserttitoiminta ei palaudu ennalleen kovin pian”
Koronaepidemian aiheuttamien rajoitusten höllentäminen mietityttää myös Tampereen Tullikamarilla. Sillä on kaksi salia, joissa pidetään konsertteja. Klubi vetää nelisensataa ihmistä, ja Pakkahuoneelle mahtuu 1200 henkeä.
Tullikamarin promoottori Tero Viikari ei osaa sanoa, milloin keikat saadaan taas pyörimään.
– Se on erittäin hyvä kysymys. Emme tiedä. Odotamme AVIn ohjeistusta, miten tässä voidaan edetä. Pahoin pelkään, että Pakkahuone aukeaa viimeisenä.
Viikarin tämänhetkisen näkemyksen mukaan klubilla voisi olla keikkoja ehkä jo heinä-elokuussa ja Pakkahuoneella syksyllä.
– Toivottavasti Pakkahuoneella täysillä jo loppuvuodesta.
Kuten Viikari toteaa, ilmassa on liikaa kysymysmerkkejä, ja siksi toiminnan käynnistämisen suunnittelu on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta juuri nyt. Se näyttää koskevan myös esimerkiksi elokuvateatterin pyörittäjiä.
Jotain elävän musiikin ystäville on kuitenkin tarjolla jo kesäkuussa: Tullikamari järjestää yhdessä oululaisen liveklubi 45:n kanssa Stayin’ Alive -festivaalin. Se on livestream-tapahtuma.
– Koska livekentän tilanne on niin sekava, lähdimme suunnittelemaan muita tapahtumia, Viikari toteaa.
Hän uskoo, että koronaepidemia jättää pitkän jäljen klubiskeneen.
– Konserttitoimintamme ei palaudu ennalleen kovin pian, Viikari toteaa.
Hän muistuttaa, että Tullikamarin ohjelmistossa on hyvin paljon ulkomaisia artisteja.
– Joten matkustusrajoitukset ja -kustannukset aiheuttavat sen, että paluu aikaan ennen koronaa kestää pitkään, eikä uusi tilanne liene enää samanlainen kuin vanha.
Tullikamarin Pakkahuone avataan ehkä vasta syksyllä.Nelli Kenttä / YleX
Keskustelu on auki tiistaihin kello 23.00:een asti.
Satuitko käymään Uudenmaan rajalla, kun Suomi oli jaettu kahtia?
Jos et, niin käydäänpä siellä nyt yhdessä. Laitetaan silmät kiinni ja kuvitellaan seuraava tilanne.
Autoilija lähestyy maakuntarajaa, joka yleensä ohitetaan huomaamatta ja sen ihmeemmin tunteilematta.
Nyt rajalla seisovat betoniporsaat, poliisi ja puolustusvoimat. Kaikki vahtimassa, ettei koronavirus livahda Uudeltamaalta muualle Suomeen.
Poliisi pysäyttää autoilijan, joka yrittää päästä toista kertaa rajan yli ilman hyväksyttävää syytä. Matka tyssää jälleen rajalle. Muistoksi autoilija saa sakkolapun käteensä.
Tuon sakon voi hyvin todennäköisesti pian repiä tuhannen päreiksi.
Toinen vaihtoehto on laittaa se kehyksiin ja nostaa kirjahyllyn päälle. Se on nimittäin historiallinen sakko, jollaista ei tulla ihan heti näkemään.
Poliisit lähtivät perään, mutta virkavalta päätyi pahaksi onneksi ojaan.
Kun maaliskuun viimeisenä perjantaiyönä Suomi jaettiin kahtia, tiedotusvälineet tekivät suoria lähetyksiä Uudenmaan rajalta.
Ensimmäinen yö sujui rauhallisesti, mutta jo seuraavana päivänä eräs 65-vuotias mies päätti kokeilla onneaan Orimattilassa.
Mies ajoi hurjaa vauhtia tiesulun läpi. Poliisit lähtivät perään, mutta virkavalta päätyi pahaksi onneksi ojaan. Hetken kuluttua kaahari ajoi jälleen tiesulun yli takaisin Uudellemaalle.
Jotenkin tuo tempaus huvittaisi, jos kyseessä ei olisi vakava asia. Poliisi epäilee miestä esimerkiksi törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Epäiltyjä rattijuoppoja nähtiin rajalla onneksi vain muutamia, mutta muunlaista väkeä oli runsaasti.
Kahden ja puolen viikon aikana poliisi tarkasti Uudenmaan rajalla noin 550 000 autoilijaa. Suurimmalla osalla oli hyväksyttävä syy ylittää Uudenmaan raja.
Noin 4400 autoilijaa käännytettiin takaisin.
Sakkojakin poliisi kirjoitti.
Sakot annettiin niille, jotka olivat jollakin tavalla onnistuneet ylittämään rajan ilman perustetta, ja sattuivat jäämään siitä kiinni.
Myös sellaisia sakotettiin, jotka eivät koskaan ylittäneet maakuntarajaa.
Väärin sakotettu, totesi lainvalvoja.
Ylen saamien tietojen mukaan syy oli se, että poliisilla meni hermo Uudenmaan rajalla.
Eduskunnan oikeusasiamies otti poliisin rajavalvonnassa antamat sakot tarkasteluun. Lainvalvoja totesi viime viikolla antamassaan päätöksessä, että poliisi antoi useita perusteettomia sakkoja. Käytännössä siis vääriä sakkoja.
Valmiuslaki kun ei mahdollistanut rangaistuksen antamista pelkästä yrityksestä. Siis siitä, jos vain yritti ylittää Uudenmaan rajan.
Miksi poliisi sitten kirjoitti perusteettomia sakkoja?
Ylen saamien tietojen mukaan syy oli se, että poliisilla meni hermo Uudenmaan rajalla. Se tapahtui ennen pääsiäistä.
Poliisi hermostui kuskeihin, jotka yrittivät päästä rajan yli yhä uudelleen ilman hyväksyttävää syytä.
– Tilanne oli sellainen, että näitä möllejä tuli lisää ja lisää, Ylen poliisilähde kuvailee.
Poliisilähde ei halua nimeään julkisuuteen.
Ylen tietojen mukaan Helsingin poliisilaitoksella kehiteltiin ennen pääsiäistä oma sakotussysteemi. Sakko rapsahtaisi kaikille, jotka oli kertaalleen käännytetty rajalla.
Muutos sakotuslinjaukseen tehtiin siis siinä vaiheessa, kun rajavalvontaa oli tehty jo puolitoista viikkoa.
Poliisi tulkitsi autoilijan ylittäneen rajan silloin, kun tämä tuli valvontapisteelle.
Tilanne rajalla ei ollut helppo poliisille.
Poliisi suoritti hallituksen määräystä. Satojen tuhansien autojen joukosta piti ripeässä tahdissa seuloa ne, joilla oli perusteltu syy päästä rajan yli.
Samaan aikaan piti huolehtia siitä, että operaatioon osallistuneet yli 1000 poliisia kohtelevat kaikkia tasavertaisesti.
Lainvalvojalle poliisi perusteli sakotuskäytäntöään niin, että poliisi tulkitsi autoilijan ylittäneen rajan silloin, kun tämä tuli valvontapisteelle. Siinä vaiheessa autoilija kun ei olisi enää voinut kääntyä takaisin rajaa ylittämättä.
Eduskunnan oikeusasiamies totesi ymmärtävänsä poliisia, mutta ei hyväksynyt sen toimintaa. Voit lukea tästä eduskunnan oikeusasiamiehen koko ratkaisun.
Julkisuudessa on puhuttu, että poliisi olisi kirjoittanut parikymmentä perusteetonta sakkoa. Se ei ole koko totuus
Nyt edessä on melkoinen sakkorumba, kun poliisi ja syyttäjät käyvät lainvalvojan pyynnöstä läpi kaikki rajalla annetut sakot.
Jos ne on annettu perusteettomasti, niin kansankielellä sanottuna sakot perutaan. Rahat palautetaan niille, jotka ovat ehtineet maksaa sakkonsa.
Voimaan jäävät tietenkin ne sakot, jotka oli määrätty asianmukaisesti.
Poliisi kirjoitti rajavalvonnassa noin 120 sakkoa, mutta määrä voi vielä tarkentua lähiviikkojen selvittelyssä.
Julkisuudessa on puhuttu, että poliisi olisi kirjoittanut parikymmentä perusteetonta sakkoa. Se ei ole koko totuus. Luvussa eivät ole mukana Itä-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitosten kirjoittamat sakot. Ne osallistuivat rajavalvontaoperaatioon, jota johti Helsingin poliisi.
Mitä tästä kaikesta voidaan oppia?
Poliisi ei voi tehdä omia sakkosääntöjään, vaikka kansalaiset toimisivat poliisin mielestä "möllin" tavoin.
Kansalaisten pitää aina voida luottaa siihen, että viranomaiset toimivat lakien mukaisesti.
Se on erityisen tärkeää nyt poikkeusoloissa, kun viranomaisille on annettu normaalia enemmän valtaa ja oikeuksia.
Päivi Happonen
Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja, joka tekee rikos- ja oikeusaiheista uutisia verkkoon, radioon ja televisioon. Hän ei käynyt Uudenmaanrajalla silloin, kun Uusimaa oli eristetty muusta Suomesta.
Hengityssuojaimista on ollut koko koronakriisin ajan jatkuva pula. Kova kysyntä ja hintojen nousu on tuonut markkinoille uusia maahantuojia ja tavarantoimittajia nopeiden voittojen toivossa.
Liikkeellä on hengityssuojaimia, joita ei ole testattu lainkaan tai joiden testitulokset on väärennetty. Osa hengityssuojaimille myönnetyistä asiakirjoista on väärennetty.
Kenelläkään ei ole tällä hetkellä käsitystä, millaisia määriä käyttötarkoitukseen sopimattomia maskeja on Suomeen tuotu. Varovaisten arvioiden kyse on kymmenistä eristä. Yhdessä kuljetuserässä voi olla jopa satoja tuhansia hengityssuojaimia.
Asiakirjat johtavat harhaan
– Useat jäsenyritykset ja ulkopuoliset maahantuontia harkitsevat yritykset ovat olleet meihin yhteydessä ja lähettäneet nähtäväksemme erilaisten hengityssuojainten tuotesertifikaatteja ja kuvia. Me olemme varoittaneet heitä siitä, että tuotteet eivät aina täytä EU:n vaatimuksia, kertoo toiminnanjohtaja John BergmanSuomen Työturvallisuuden Liitosta STYL ry:stä. Sen jäseninä ovat työsuojelualan merkittävimmät yritykset.
Kyse ei ole välttämättä tuoteväärennöksistä vaan siitä, että hengityssuojainten asiakirjat ovat harhaanjohtavia.
"Paperi ei lupaa mitään, eikä sillä tee mitään, mutta se näyttää hyvältä." Esa Kivisoja, European Safety Federation (ESF)
Ympäri maailman on lukuisia yrityksiä, jotka tarjoavat hengityssuojaimille asiakirjoja itse tekemiensä arvioiden perusteella. Asiaa tuntemattomille ne saattavat näyttäytyä esimerkiksi CE-sertifikaatteina, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä sertifikaattien kanssa.
Viranomaiset ovat Suomessa törmänneet useisiin tapauksiin, jossa esimerkiksi Ente Certificazione Macchine (ECM)-yritys antaa tuotteelle "Certificate of Compliance"- todistuksen. Sen uskotellaan olevan vaatimustenmukaisuusvakuutus.
Ente Certificazione Macchine -yrityksen nimi esiintyy monien Suomeen tuotujen hengityssuojainten asiakirjoissa. Asiaan perehtymättömille todistus saattaa näyttäytyä esimerkiksi CE-merkintänä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä sertifikaatin kanssa. EU:n tuoteturvallisuuden nopea hälytysjärjestelmä
– Tuollaisen dokumentin saaminen on helppoa, siinä sanotaan, että se on vapaaehtoisesti myönnetty. Paperi ei lupaa mitään, eikä sillä tee mitään, mutta se näyttää hyvältä, Esa Kivisoja, European Safety Federation (ESF) hallituksen suomalaisjäsen sanoo. ESF on eurooppalainen työsuojelualan kattojärjestö.
Mustalla listalla kymmeniä yrityksiä
Ente Certificazione Macchine -yritys on ESF:n mustalla listalla. Yrityksellä ei ole valtuuksia tarkastaa esimerkiksi henkilösuojaimia eikä sillä ole oikeutta myöntää CE-merkkiä. MOT ei ole tavoittanut ECM:n edustajia. Yritys kertoi perjantaina verkkosivuillaan, että yrityksen tietoja olisi käytetty todistuksissa asiattomasti.
ECM on vain yksi yritys monen muun joukossa. ESF:n listalla on mainittu kymmeniä yrityksiä, joiden nimi on esiintynyt väärennetyissä tai väärin perustein annetuissa asiakirjoissa.
Kivisoja pitää tilannetta ympäri Euroopan huolestuttavana ja vakavana. Väärennettyjä todistuksia on tavattu kaikista EU-maista.
"Jos testi on väärennetty, tuotetta ei ole välttämättä testattu lainkaan. Sen läpäisyarvo voi olla liian iso. Kun hoidetaan COVID-19-potilaita, tämä voi olla kriittinen asia sen suhteen, saako henkilö tartunnan vai ei." Olav Norrback, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston tarkastaja
Puutteellisia suojaimia tullut maahan jo kuukausia
– Olemme tehneet parhaamme, että osa lähetyksistä olisi saatu pysäytettyä jo alkuunsa, kertoo John Bergman Suomen Työturvallisuuden Liitosta.
On mahdollista, että puutteellisesti testattuja tai merkittyjä tuotteita on päätynyt myös terveydenhuoltoon.
– Aivan varmasti niitä on voinut päätyä terveydenhuollon käyttöön. Kaikkea ei voi millään estää, Esa Kivisoja sanoo.
Näin uskoo myös Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston tarkastaja Olav Norrback.
– Jos lähetykset ovat päätyneet tulliin, ne menevät lähes poikkeuksetta terveydenhuollon käyttöön tavalla tai toisella. Jo helmi-maaliskuussa alkoi kuulua huhuja epämääräisistä toimijoista. Puutteellisia tuotteita on tullut Suomeen jo ennen kuin tarkempia ohjeistuksia ehdittiin antaa, tarkastaja Olav Norrback sanoo.
Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue valvoo ammattikäyttöön, esimerkiksi sairaaloihin tarkoitettuja henkilösuojaimia. Henkilösuojaimilla tarkoitetaan laajempaa tuotejoukkoa, hengityssuojainten lisäksi esimerkiksi suojalaseja- ja vaatteita, visiireitä eli kasvosuojia ja esimerkiksi kertakäyttökäsineitä.
Tuotetta ei välttämättä ole testattu lainkaan
Laadukas hengityssuojain istuu hyvin kasvoilla ja seuraa kasvojen muotoa. Näin vältetään mahdollinen reunavuoto ja suojain suojaa käyttäjää kuten on tarkoitettu. Muutoin suojain saattaa päästää läpi ilmassa olevia hiukkasia kuten bakteereita tai viruksia.
– Jos testi on väärennetty, tuotetta ei ole välttämättä testattu lainkaan. Sen läpäisyarvo voi olla liian iso. Kun hoidetaan COVID-19-potilaita, tämä voi olla kriittinen asia sen suhteen, saako henkilö tartunnan vai ei, Norrback sanoo.
Epäkohdat ovat koskeneet pääosin Kiinasta tulevia tuotteita. Aluehallintoviraston mukaan ainakin kymmenet eri maahantuojat ovat toimittaneet Suomeen epäkurantteja hengityssuojaimia.
– On iso moraalinen vastuu, jos ryhtyy tuomaan hengityssuojaimia vähillä selvityksillä. Pitäisi pystyä sanomaan ei, jos dokumentointi on epäselvää tai puutteellista. Valvonta on tehtävä silloin. Kun markkinavalvontaa tehdään asiakirjojen perusteella Suomessa, on jo liian myöhäistä, tarkastaja Olav Norrback Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta kertoo.
Tullilla ei tietoa määristä
Hengityssuojaimet ovat työllistäneet myös tullia. Se on pyytänyt markkinavalvontaviranomaisilta kuten aluehallintovirastolta, sosiaali- ja terveysministeriöltä, Fimealta ja Tukesilta selvityspyyntöjä lukuisista EU:n ulkopuolelta tulevista hengityssuojaineristä.
– Suurin osa eristä on kunnossa, osa niistä on vaatinut lisäselvittelyä. Osa eristä ei ole ollut käyttötarkoitukseen soveltuvia, valvontajohtaja Mikko Grönberg Tullista kertoo.
Edes Tullilla ei ole tarkkoja lukumääriä maahan tulleista hengityssuojaineristä, sillä tuotteiden tilastointi perustuu tullinimikkeisiin. Esimerkiksi hengityssuojaimet tilastoidaan materiaalien mukaan. Tilastointi myös laahaa jäljessä, joten esimerkiksi maaliskuun tuontitilastot valmistuvat vasta toukokuun lopussa.
Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan kustannukset nostivat Porissa koulujen ja päiväkotien tilaaman ruuan hinnan pilviin.
Normaalisti lasten lounas maksaa kouluille 2,81 euroa ja päiväkodeille 3,62 euroa. Koronan aikana Porin palveluliikelaitos nosti hinnat johtaja Marjukka Palinin päätöksellä kouluissa 8,40 euroon ja päiväkodeissa 6,90 euroon.
Vähän syöjiä, korkea aterian hinta
Taustalla on se, että koulujen ja päiväkotien ruokatilausten määrä putosi merkittävästi hallituksen päätettyä koulujen siirtymisestä etäopetukseen. Samalla suositettiin, että vanhemmat pitäisivät lapset kotihoidossa päivähoidon sijasta, jos se suinkin on mahdollista.
Kouluissa ruokaa söi poikkeustilan aikana viisi prosenttia normaalista noin 8 500 peruskoululaisesta ja lukiolaisesta. Päiväkodeissa ruokailuihin osallistui 35 prosenttia lapsista, joita on normaaliaikaan hoidossa päivässä enimmillään noin 2 800.
Kun Porin kouluissa alettiin toukokuun alussa jakaa etäopetuksessa oleville take away -annoksia, lounaan hintaa laskettiin 7,50 euroon. Tällöin myös syöjien määrä kasvoi: kouluissa oli noin 400 aterioijaa, minkä lisäksi noutolounaan haki noin 1 400 lasta.
Palveluliikelaitoksen johtaja Palin selittää korkeampaa ruuan hintaa sillä, että ruuan valmistus ja jakelu ovat sitoneet edelleen paljon henkilökuntaa, vaikka jaettava annosmäärä on ollut huomattavasti pienempi.
– Ruokatuotanto on päiväkotien ja koulujen osalta pitkälti keskitetty Cygnaeuksen ruokapalvelukeskukseen. On selvää, että mikäli volyymit pienentyvät, yksikköhintakin nousee, koska sopeutus on isoissa tuotantolaitoksissa rajallista, Palin sanoo.
Säästöjä etsitään
Korotettujen hintojenkin jälkeen kouluihin jaettujen aterioiden Palveluliikelaitokselle tuottama liikevaihto putosi lähes 85 prosenttia ja varhaiskasvatuksen puolella 17 prosenttia. Ylijäämäruoka toimitettiin jaettavaksi apua tarvitseville Elämän Leipä -järjestön kautta.
Hintojen korotuksesta sovittiin Marjukka Palinin mukaan yhdessä sivistystoimialan johdon kanssa. Koulujen toiminnan palattua normaaliksi myös sivistystoimelta yhtä lounasta kohti laskutettu hinta on pudotettu entiselle tasolleen.
Porin palveluliikelaitoksen liikevaihto pienenee Palinin mukaan koronan takia noin puoli miljoonaa euroa.
Palin sanoo, että liikelaitos pyrkii muuttamaan toimintaansa loppuvuonna niin, että alijäämää ei koko vuotta tarkastellen synny. Säästöjä haettiin jo koulujen etäopetuksen aikana siitä, että palveluliikelaitoksen henkilökuntaa siirtyi Porin perusturvan töihin eli sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Jos kouluissa ja päiväkodeissa tulee syksyllä uusia koronarajoituksia, tavoite Porin palveluliikelaitoksen alijäämän kattamisesta on kuitenkin vaikea saavuttaa.
Lukuisat lukio-opiskelijat ovat harrastaneet vilppiä etäopiskelun aikana.
Asia selvisi kyselyssä, joka lähetettiin lukioihin Kemiin, Vantaalle, Tampereelle, Ouluun, Tyrnävälle ja Lahteen.
Ylen kyselyyn vastasi kokonaisuudessaan reilut 760 opiskelijaa. Sadat nuoret kertoivat harrastaneensa vilppiä kerran tai kaksi etäopiskelun aikana.
Vastauksista käy ilmi, että vilppiä ja sen luonnetta perustellaan monin tavoin. Jutussa mainittujen vastaajien henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
"Niin sanotusti turhiin aineisiin panostaminen vie aikaa tärkeiltä kursseilta, ja kurssitöihin menee aikaa jo valmiiksi liikaa." Opiskelija, 19
Mediassa vilppi ja sen estäminen on puhututtanut korkeakoulujen etänä järjestettävien pääsykokeiden kohdalla.
Yllätyksenä ei siis tule, että kotona opiskelu on houkuttanut kikkailuun myös lukioissa ja ammattikouluissa.
"Tunnilla jäi niin paljon kysymyksiä päähän, että oli pakko etsiä vastaukset muualta." Opiskelija, 17
Muun muassa Jurvan yhtenäiskoulun oppilaiden yllättävän hyvää menestystä etäopiskelun aikana on hämmästelty.
Lumon lukion toisella vuodella opiskelevan Herman Kuuselan, 18, mukaan opiskelijoiden lunttaus voi juontaa juurensa sangen yksinkertaisesta asiasta: Google Meetsissä ei haluta tai pystytä tekemään tarkentavia kysymyksiä opetettavasta koe-alueesta.
– Videon välityksellä hirveän moni ei edes uskalla avata mikkiä, ja olla siinä silmätikkuna kertomassa tai kysymässä 30 ihmisen edessä. Tämä pätee myös opettajiin, osa esiintyy kameran edessä rohkeasti, osa taas antaa oikeastaan pelkkiä tehtäviä.
Herman Kuuselan mukaan opettajat ovat osaltaan hyväksyneet vilpin mahdollisuuden. Esimerkiksi kielten kokeista on tehty vaikeampia ja tehtävänantoja muunnettu.Nella Nuora / Yle
Lumon lukion rehtori Marianna Sydänmaanlakka kertoo opettajien pohtineen maaliskuussa ankarasti, miten digitaalista opiskelua lukuvuoden viimeisinä kuukausina arvioitaisiin.
– Esimerkiksi reaaliaineiden opetukseen käytetyllä verkkoalustalla on plagiointityökalu, joka skannaa vilpin lähteen. Kurssi keskeytyy, jos huijaamista ilmenee, hän kertoo.
Ylen kyselyssä vilppiä oli tehty tarkastamalla muun muassa sanojen taivutusmuotoja tai katsomalla vastauksia suoraan netistä.
"Oletan opettajan odottavan suoritukseltani enemmän, sillä 'huijaus' on mahdollista." Opiskelija, 18
Mutta kuinka isoa osaa huijaaminen näyttelee arvioinnissa, kun etäopiskelu täytyisi muuttaa numeroiksi kahden viikon kuluttua?
Vilppi ei huolestuta, toteaa Sydänmaanlakka.
– Emme voi absoluuttisesti varmistaa kunkin tehtävän tai kokeen tekijän identiteettiä, joten tehtävänantojen luonne täytyy olla sellainen, että niiden tekemisessä vilpistä ei ole hyötyä.
"Kiellettyä omenaa on vaikea vastustaa"
Herman Kuuselan mukaan etäopetus soveltuu joihinkin aineisiin. Matikka ei ole kuitenkaan yksi niistä.
Hän itse on kysynyt apua opiskelijatoverilta aineen kokeeseen. Kyseinen matikan kurssi jäi lopulta kesken, koska etäopetuksessa laskukaavat jäivät joskus pelkiksi tehtäviksi.
"Lukion opetuksessa tullaan luultavasti tulevaisuudessa hyödyntämään entistä enemmän avoimia lähteitä koetilanteessa." Rehtori Marianna Sydänmaanlakka, Vantaan Lumon lukio
– Kai se on niin, että kiellettyä omenaa on vaikea vastustaa, kun tietää, ettei kukaan ole näkemässä, toteaa puolestaan Tampereen yhteiskoulun lukiossa opiskeleva Emma Kuittinen, 18.
Hänen mukaansa Google Meetsin tunneilla on suurempi kynnys vastata kuin luokassa. Varsinkin, jos opettaja haluaa kameran päälle.
– Yleisesti on kyllä huomattu, että vain pari opiskelijaa puhuu tunneilla.
Tampereen yhteiskoulun lukiossa opiskelevan Emma Kuittisen mukaan kotona opiskelun yksinäisyys on viime aikoina korostunut. Toisaalta etäopintojen myötä on ollut enemmän aikaa kerrata syksyn kirjoituksiin.Ofiiran Ovadia
Opettajien vastaus: kokeita on korvattu esseillä
Etäaika on sysännyt lukion opetusta ja arviointiperusteita uuteen suuntaan: Kurssin loppukoe ei muodosta enää yhtä suurta osaa arvosanasta. Perinteiset kokeet on osin korvattu esseillä, nippelitietoa ei enää kysellä.
Esimerkiksi sanakokeiden sijaan tentissä kirjoitetaan nyt mielipidekirjoituksia termein, joita koetilanteessa normaalisti kysyttäisiin. Nyt kursseja arvioidaan enemmän kokonaisuutena, eikä viimeisen tenttipäivän tuloksen perusteella.
– Etäaika on vahvistanut lukion opetussuunnitelman toteutumista. Arviointia on nyt tehty vielä enemmän jatkuvasti, Sydänmaanlakka kertoo.
Muun muassa Tampereen yhteiskoulun lukiossa ja Lahden lyseossa etäopiskelu on pakottanut pohtimaan, kuinka todellista osaamista voidaan mitata.
"Lunttauksen takia opettajakunta ei menetä yöuniaan." Rehtori Tero Matkaniemi, Lahden lyseo
Arvioinnissa on etäopiskelun johdosta otettu hyppäys nykyaikaiseen suuntaan, toteaa Tampereen yhteiskoulun rehtorin Tuija Flinck.
– Lukion kurssit valmentavat ylioppilastutkinnon kokeisiin. Siksi viimeistään noissa tulevaisuuden kannalta tärkeissä kokeissa on kohdattava oma todellinen osaaminen ilman mahdollisuutta vilppiin. Lunttauksen takia opettajakunta ei menetä yöuniaan, sanoo rehtori Tero Matkaniemi Lahden lyseosta.
Mitä lunttaamiseen tulee, ainakin siihen tarvitaan näissä olosuhteissa luovuutta.
– Eräs opettaja sanoi, että jos joku siellä nyt hyötyy siitä, että on innovatiivinen ja hyödyntää tiimipeliä, siitähän voi antaa vaikka sinnikkyyspisteitä, Lumon lukion rehtori Sydänmaanlakka sanoo.
Hän muistuttaa, että samoja taitoja hyödynnetään myös työelämässä.
Yliopistoissa on etäopiskelun aikana testattu avoimia tenttejä, joissa opiskelijat saavat muodostaa oman tiiminsä, eli kysyä niin sanotusti kaverilta.
Vilpin estämiseen käytetyt tehtävänannot saattavat pysyä myös tulevaisuudessa: Tärkeää ei ole muistaa Pähkinäsaaren rauhan solmimisvuotta, vaan sen vaikutukset yhteiskuntaan.
– Lukion opetuksessa tullaan luultavasti tulevaisuudessa hyödyntämään entistä enemmän avoimia lähteitä koetilanteessa, Sydänmaanlakka kertoo.
Ylen kyselyyn vastasivat Kemin lyseon, Oulun lyseon, Vantaan Lumon, Tampereen yhteiskoulun lukion, Tyrnävän August Sahlsten -lukion ja Lahden lyseon opiskelijat. Juttuun poimitut sitaatit ovat kyselystä sellaisilta vastaajilta, joiden henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Oletko sinä harrastanut vilppiä opiskeluissa? Voit paljastaa kokemuksesi kommenteissa. Keskustelu on auki 19.5. klo 23 asti.
Mustaan takkiin ja lippikseen pukeutunut mies istuu pitkän puupöydän ääressä ja nauttii. Vieressä on vanha pahvitehdas, edessä kimmeltää Verlankoski.
– Tämä paikka merkitsee minulle vapautta. Diggaan aluetta älyttömästi. On vettä ja luontoa, kaikkea mitä tarvitsen, mies toteaa.
Hän näyttää aavistuksen tutulta. Mies kyllä työskenteli näillä kulmilla lähihoitajana vuosi sitten, mutta tämä ei ole sitä. Muisto tulee jostain kauempaa.
– Monet muistavat minut pitkätukkaisena. Nyt tukkaa ei enää hirveästi ole. Jotkut epäilevät, mutta eivät ole uskaltaneet kysyä.
Nimi Juha Seittonen ei välttämättä vielä sano mitään, mutta taiteilijanimi Quupan tuntee varmasti jokainen 1980-luvulla elänyt suomalainen.
Myöhemmät sukupolvet saattavat tarvita vielä yhden vihjeen. Bändin nimi on Dingo.
Harva tunnistaa enää Juha Seittosta Dingon Quupaksi.Kirsi Lönnblad / Yle
Verlan tehdasmuseon maisemissa nuori rokkari olisi ehkä ollut epätavallinen näky, mutta vuonna 2020 keski-ikäinen mies sopii tänne hyvin. Niin hyvin, että hän on hankkinut lähistöltä – Kouvolan Kuusankoskelta – tontin.
Eikä hän malta odottaa, että pääsisi muuttamaan vaimonsa kanssa pois Helsingistä.
Seittosella on jo mökki täällä Jaalassa, noin viiden kilometrin päässä Verlasta. Maisema muistuttaa lapsuudenkodista maalaiskylässä Porissa – ajasta jo kauan ennen Dingoa.
– Olen tällainen haaveilija. Tulee välillä flashbackeja lapsuudesta. Voin tunnistaa tuoksusta, että tältä haisi meidän kansakoulumme.
Kelataanpa ihan alkuun Porin Pinomäkeen, josta kaikki lähti.
"Olin lapsena itse piru"
Juha Seittonen kasvoi 1960-luvulla veljensä kanssa kolmen sukupolven kodissa. Omat muistot lapsuudesta ovat lämpimät, mutta lähipiiri ehkä muistaa asiat toisin.
Vanhemmat joutuivat palkkaamaan lapsille kesälomilla nuoria lastenhoitajia, koska mummo ei aina jaksanut vilkkaita veljeksiä.
– Olin lapsena itse piru, olimme veljeni kanssa molemmat. Joku supernanny meille aina tuli. Iso anteeksipyyntö heille, ei voi muuta sanoa.
Pikkupoikina Seittosen veljekset harrastivat futista ja lätkää, kunnes 12-vuotiaana kiinnostus alkoi taipua musiikin puolelle. Tavoitteita ei vielä ollut, soittaminen vain oli hauskaa.
Kiss kolahti ennen 1970-luvun puoltaväliä.
– Meillä oli hullu ajatus, että ufot laskeutuvat maanpinnalle ja opettavat meidät soittamaan yhtä hyvin kuin Kissin jätkät. Kävelimme yömyöhään 20 kilometrin lenkkejä pitkin Poria. Kaikki varmaan pitivät meitä kylähulluina.
Vesivärit naamaan – turpaan tuli
Kiss-fanitus oli siinä määrin kovaa, että kaikki eivät katsoneet sitä hyvällä.
– Kun vedimme vesivärit naamaan, saimme turpaamme. Mutta ei se diggaaminen siihen loppunut, ehkä vain vahvisti sitä.
Taivaasta ei laskeutunut ufoja. Kova duuni oli tehtävä itse.
– Olin päättänyt, että minusta tulee muusikko. Siitä ei neuvoteltu. Siinä koulukin lähti sitten retkahtamaan. Varsinkin mummo voivotteli aina, että voi poika kun sinusta joskus kasvaisi aikuinen.
Ei kasvanut. Syntyi Keijo Q eli Quuppa.
Kaikki tiet kutsuivat Dingoa vuonna 1984. Juha "Quuppa" Seittonen kuvassa keskellä.Me Naiset -lehden artikkeli 31.7.1984
Ennen Dingoa oli bändi nimeltä SoHo. Se aloitti vuonna 1982. Rumpali Seittosen lisäksi siinä soittivat Pertti Nipa Neumann ja Jonttu Virta. Taiteilijanimi Quuppa on peräisin tuolta ajalta
Nimen keksi eräs Markus Pentsinen, joka edusti 1970-luvulla Jam-yhtyeen mukana paluun tehnyttä mod-nuorisokulttuuria. Mies ajeli mod-henkeen kuuluvaan univormuun pukeutuneena skootterilla ympäri Poria.
– Markus oli ihan mieletön mod. Hän kävi usein treenikämpällä kuuntelemassa treenejä ja halusi, että meistä tulisi Porin Jam. Että me olisimme mod-yhtye. Me Nipan kanssa diggasimme sitä meininkiä.
Nuori rumpali diggaili myös The Who -bändiä, joka nousi maineeseen 1960-luvun puolivälissä brittiläisen mod-nuorison suosikkina. Suurin idoli oli bändin rumpali Keith Moon.
– Kun olimme ensimmäisellä keikalla Porissa, Markus tuli sinne huutamaan että hyvä Keijo Kuu! Sillä on menty.
SoHo muuttui Dingoksi, kun selvisi että Englannissa oli jo samanniminen yhtye. Kukaan bändin jäsenistä ei osannut aavistaa, mitä oli tulossa. Oli vain kolme nuorta ja soiton riemu.
Kokoonpanoon liittyivät vielä kosketinsoittaja Tuomo "Tumppi" Vähä-Pesola ja basisti Jarkko Eve.
– Se soittaminen oli vain niin hienoa. Ei siinä mietitty rahasummia. Se tuli suoraan sydämestä.
Kasarisukupolvi osaa tarinan ulkoa.
Single Sinä ja minä osallistui vuoden 1984 alussa television Levyraatiin ja voitti sen. Keväällä julkaistiin albumi Nimeni on Dingo ja syksyllä single Autiotalo, joka oli Dingon lopullinen läpimurto. Yhtyeen kokoonpano muuttui vielä, kun basistiksi tuli Pepe Laaksonen ja kosketinsoittajaksi Pete Nuotio.
Naisia riitti, rahaa tuli ja sitä varsinkin meni. Kaikkea piti saada ja heti.
– Olin peppuaukinen maalaispoika, jolla ei ollut koskaan ollut mitään omaa. Kun rahaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista, kulutus lähti täysin lapasesta. Näyttämisenhalua oli myös. Että katsokaa, ei tässä napeilla pelata.
Leipää 3000 markalla
Erään huuruisen keikan jälkimainingeissa mieleen muistuivat mummon huokailut ja sanat: voi kun sinä edes yhden leivän toisit taloon soittamisellasi. Seittonen sai aamuyöllä päähänpiston ja suuntasi Porissa sijainneen leipätehtaan myymälään.
– Marssin aamukrapulassa sinne ja tempaisin 3000 markkaa pöytään. Sanoin, että leipää tuohon osoitteeseen niin paljon kuin tuolla rahalla saa.
Leipää todella tuli sen verran, että sitä jaettiin sitten kyläläisille.
– Mummo ei sanonut enää koskaan, että toisitpa leipää.
Kitaristi Jonttu Virta ja laulaja Pertti Nipa Neumann.Yle
Dingon managerina 1980-luvulla toiminut Lasse Norres on kertonut Kuunaama-kirjassaan, että bändi oli ajaa hänet hulluuden partaalle. Hän kertoo kirjassa Dingon jäsenten esimerkiksi kuluttaneen järjettömät määrät yhtyeen varoja siihen, että palkkasivat roudareiksi ja muihin hommiin omia, ammattitaidottomia kavereitaan.
Ei se pelkkää unelmaa ollut Seittosenkaan mielestä. Musiikista tuli myös pakokeino.
– Pakenin musiikkiin, kun tuntui että maailma potki päähän. Oli hyvin raskasta tehdä musiikkia sillä metodilla.
Hän kertoo valistaneensa nuoria tähdenalkuja monta kertaa siitä, että jokaisella mitalilla on kääntöpuolensa. Keikkahomma on raskasta työtä, johon kuuluu paljon valvomista ja autossa istumista.
Kuin raketti olisi tömähtänyt maahan. Näin Seittonen kuvailee Dingon hajoamista, joka tapahtui bändin suosion huipulla lokakuussa 1986. Nipa Neumann on kertonut aiemmin Iskelmälle lähteneensä lavalta kesken viimeisen keikan ja hajottaneensa takahuoneen.
Kolmessa vuodessa Dingo oli polttanut loppuun itsensä ja rahansa.
Kun 24-vuotias Juha Seittonen hyppäsi viimeisen kerran keikkabussista, hän jäi istumaan Porin keskustassa sijainneen kämppänsä parkkipaikalle. Hän istui keikkakassinsa päällä pari tuntia ja mietti, mitä alkaisi tehdä.
Itseään kasatessa meni tovi.
– Olin pitkään aika masentunut soittamisesta. Pistin kapulat sivuun ja annoin olla. En löytänyt soittamisesta yhtään mitään.
Lähihoitajan työ tuntui omalta
Maalari, lähihoitaja, hieroja. Seittonen listaa "oikeita töitä", joihin hän on opiskellut tutkinnon. Kaikilla aloilla hän on myös tehnyt töitä – etenkin sen jälkeen, kun muutti Porista Helsinkiin.
Lähihoitajan paperit mies sai vuonna 1997. Rokkarin ryhtyminen lähihoitajaksi ei kuulosta ihan tavanomaiselta urapolulta.
– Se tuntui aika pitkään omalta jutulta. Olen aina tykännyt tehdä duunia, jossa olen ihmisten kanssa tekemisissä.
Seittonen on työskennellyt vanhusten kotihoidossa ja kehitysvammaisten parissa. Viime kesän hän oli kesätöissä kehitysvammaisten asumisyksikössä Kouvolan Kuusankoskella. Mielessä oli myös pieni taka-ajatus.
– Olin vähän sellainen intiaanitiedustelija. Halusin tietää, millaista Kuusaalla on, jos ja kun muutamme tänne joskus.
Verlan maisemat merkitsevät Juha Seittoselle vapautta.Kirsi Lönnblad / Yle
Vanhusten hoivaa koskeva keskustelu on nostanut tunteet pintaan.
– Kyllä sen näki ihan läheltä, että hoitajilta revitään kaikki tehot. On uskomatonta, miten pienillä resursseilla tätä systeemiä pyöritetään. Hattua nostan vanhoille kollegoille, niin iso on respekti heitä kohtaan.
Seittosella on myös oma yritys, jonka kautta hän on tehnyt pääasiassa rakennusalan hommia. Tällä hetkellä hän on YIT:llä ja tekee vuositakuukorjauksia ja -huoltoja.
Soittamisen riemu löytyi uudestaan
Verlankosken yli lentää kolme joutsenta. Perässä menee parvi villihanhia. Juha Seittosen on päättänyt odottaa vielä hetken ennen kuin saapuu pysyvästi näihin maisemiin. Hän tekee niin tyttärensä takia.
– Tytär on siinä iässä, että menojalka osoittaa joka suuntaan. Kymenlaakso ei ihan tarjoa samaa kuin Helsinki. Tyttärellä on vahva tahto, ja kunnioitamme sitä.
Todellisuutta muutto on ehkä parin vuoden päästä.
Vuonna 2010 Dingo sai oman postimerkin.Itella
Soittaminen on Seittoselle nykyään nautinto. Dingon kanssa tuli heitettyä keikkaa muutama vuosi sitten, ja nyt kasassa on toinen bändi. Siinä soittaa kavereita, joiden kanssa Seittosella on samanlainen ajatusmaailma.
– Nykyään nautin siitä paljon enemmän. Olen löytänyt soittamisen riemun uudestaan ja valon tunnelin päästä. Musiikki ei ole enää pakokeino kuten ennen vanhaan.
Kun Seittoselta kysyy Dingon jättisuosion salaisuutta, hän on pitkään hiljaa.
Jättisuosion syy on mysteeri
Kysymys ei tule hänelle ensimmäistä kertaa, mutta yhtä vaikea se on aina.
– Se, että olimme tosissamme – naiivia sanoa, mutta se näkyi meistä ulospäin. Se riemu tarttui jengiin. Siihen, miksi se paisui niin isoksi, en uskalla sanoa mitään. Miksi Beatles ja Elvis olivat niin kovia juttuja? Se on mystiikkaa.
Muusikkopiireissä kaikki kutsuvat Seittosta edelleen Quupaksi. Oma nimi kuulosti aluksi jopa vieraalta, kun musiikki jäi joksikin aikaa taka-alalle.
Dingoa ja suosion vuosia Seittonen ei ikävöi.
– Näin, mitä se on. En kaipaa mitään. Pää ei kestäisi sitä enää eikä varmaan kroppakaan. Elämä on nyt paljon parempaa.
Rumpali Juha "Quuppa" Seittonen kärsi Dingon comebackin alussa käsiongelmista. Wanajafestivalissa vuonna 2017 hän veti kuitenkin kunnon rumpusoolon.Miki Wallenius / Yle
Juha Seittonen on joskus verrannut Poria narunvedossa voitettuun saippuarasiaan. Kielikuva tuli tunteesta, että kaupunki lupasi paljon mutta ei koskaan antanut oikein mitään.
Hirveästi nyittiin narua, mutta mitään jackpottia ei tullut.
Mies jutteli muutamia vuosia sitten tuttavansa kanssa aikeistaan muuttaa Kymenlaaksoon. Hän pohti, miksi tuntee vetoa tähän itäiseen maakuntaan, vaikka on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa länsirannikolla.
Kaveri sai hänet ymmärtämään syyn.
– Äiti oli kotoisin Karjalan Hiitolasta. Karjalan veri ehkä elää minussa voimakkaammin kuin länsirannikon veri. Olen vahvasti sitä mieltä, että lopullinen sijoituspaikkani on täällä.
Kurt Lindberg kasaa harjalla moskaa lapioon taloyhtiönsä pihakivetyksen reunoilta. Samanlaisiin töihin häntä palkkaavat monet kiinteistöhuoltoyhtiöt.
– Teemme näitä lakaisuja, joita koneilla ei saa tehtyä.
67-vuotias Lindberg tekee pihatöitä, siivousta ja remontteja senioreita töihin välittävän Onnexi-yrityksen kautta. Lisäksi hän rakentaa ja purkaa messuja. Koronan takia keikkoja on nyt vähemmän.
Varsinkin vanhat ihmiset tilaavat mielellään avukseen itseään vähän nuorempia senioreita.
– Luulen, että puheyhteys on helpompi, kun on samaa näkökulmaa.
Lindberg teki 35-vuotisen työuran asiakaspalvelussa Silja Linen laivoilla ja pääsi eläkkeelle jo 55-vuotiaana.
Eläkkeellä hän viihtyi muutaman viikon ja alkoi etsiä netistä töitä.
– Ei kauaakaan tarvinnut odottaa, kun sain työtilaisuuden.
Kurt Lindberg aikoo jatkaa töitä eläkkeellä, niin kauan kuin pyyntöjä tulee.Tommi Penttinen
Sen jälkeen Lindberg on tehnyt töitä 12 vuotta. Nyt hän tekee keikkatöitä 10–20 tuntia viikossa.
– Ei ole kukaan sanonut, ettei noin vanhaa oteta.
Lindbergin mukaan tärkeätä on toiminta ja ihmisten tapaaminen.
– Ja saahan siitä kahvirahaakin.
Eniten Lindberg pitää messukeikoista.
– On mukavaa, kun on paljon ihmisiä ja hyvä fiilis.
Eläkeläiset tekevät niitäkin töitä, joita nuoremmat vieroksuvat
Eläkeläisten työnvälitystä harjoittaa Suomessa jo useampi yritys. Hyvinkääläisen Onnexin listoilla töihin on valmiina 150 henkilöä. Joulukuussa Suomeen rantautui ruotsalainen franchising-periaatteella toimiva Viiskytviisplus. Esimerkiksi Britanniassa ikääntyneiden työnvälitystä on ollut jo vuosikausia.
Monille eläkeläisille sopivat keikkatyöt, joiden tahdin saa itse määrätä.
Erikseen ovat eläkeläiset, jotka jatkavat omassa päivätyössään pitempään ja kerryttävät eläkettä.
Työtä tekevien eläkeläisten määrä on kasvanut tasaisesti.
Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Jari Kannisto sanoo, että vuositasolla työssä käy 100 000–150 000 eläkeläistä.
– Heidän merkityksensä on hyvän taloustilanteen salliessa varsin suuri.
Eläkeläiset tuovat joustoa työmarkkinoille tekemällä sijaisuuksia, tilapäistöitä ja tehtäviä, joita nuoremmat eivät ole innokkaita tekemään. Monet sairaalat, päiväkodit ja kaupat tarvitsevat paljon sijaisia ja olisivat suurissa vaikeuksissa, jos ne eivät saisi eläkeläisiä näihin töihin.
Kansantalouden pelastavat aktiivi-ikäiset
Työhaluisia eläkeläisiä olisi kuitenkin vielä enemmän. Eläkeläisten joukossa on paljon piilotyöttömiä, jotka haluaisivat ja voisivat tehdä ansiotyötä, mutta eivät aktiivisesta hae töitä. Syy on se, että he eivät usko töitä löytyvän.
Piilotyöttömiä on eniten nuorten ja ikääntyneiden joukossa. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 alun kuukausina piilotyöttömiä oli 65–70-vuotiaista 4,5 prosenttia, kun heitä kaikkien työikäisten joukossa oli 2,6 prosenttia. Luvun perusteella 30 000 eläkeläistä kaipaa töitä.
Samuli Huttunen / Yle
Luku on sattumoisin sama kuin se työpaikkojen määrä, joka hallituksen piti kesän budjettiriiheen mennessä löytää, jotta 75 prosentin työllisyysaste saavutetaan.
Korona lisää työttömyyttä ja panee hallituksen laskelmat uusiksi. Samalla ikäihmistenkin työt vähenevät. Pitkällä tähtäimellä Suomen pitää silti saada työllisyysaste nousuun. Olisiko siinä eläkeläisistä apua?
Kanniston mukaan eläkeläisten työnteko ei kuitenkaan ratkaise Suomen ongelmia.
– Kansantalouden tulevaisuus ratkeaa työikäisen työvoiman työllisyysasteella eli sen aktiivi-ikäisen porukan.
Valtaosalla eläkeläisistä pääosa toimeentulosta tulee kuitenkin eläkkeestä. Eläkeläiset tekevät työtä ensisijaisesti omista lähtökohdistaan silloin, kun se heille itselleen sopii.
Eläkeläiset ovat koko ajan paremmassa kunnossa. Kanniston mukaan elinaika on lisääntynyt 2–3 vuoden vauhtia jokaista kymmentä vuotta kohti viime vuosikymmenet.
– Lisävuodet ovat nimenomaan terveitä vuosia. Lopun toimintakyvytön aika on pysynyt koko lailla vakiona, vaikka ihmisten elinaika on pidentynyt viime vuosikymmenet.
Suuri osa ei jatka töitä tarpeeksi pitkään
Eläkkeelle jäämisen myöhentäminen on ollut pitkään eri hallitusten tavoitteena.
Suuri osa ihmisistä ei pysy työssä 65-vuotiaaksi. Nyt tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä nousee 62,4 vuoteen.
Pitempiä työuria tavoitellaan, koska väestö ikääntyy ja hoivakustannukset kasvavat.
Samuli Huttunen / Yle
Menestystarina on ollut 55–59-vuotiaiden työllisyysasteen nousu 79,1 prosenttiin, kun se kaikilla työikäisillä on 72,6 prosenttia. Yhtenä syynä oli työttömyysputken alaikärajan nostaminen.
Tätä vanhemmilla viimeisinä työvuosina työllisyys kuitenkin heikkenee. Kaikki muut pohjoismaalaiset ovat työuran loppupäässä ahkerammin töissä.
Vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee nyt portaittain, niin että eri ikäluokilla on omat eläkeikänsä. Tämä lykkää eläkkeelle jäämistä. Vuonna 1962 syntyneet täyttävät vuonna 2027 65 vuotta, joka on heillä vanhuuseläkkeen alaikäraja.
Toisaalta työntekijöillä on yhä mahdollisuus jäädä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle.
Samuli Huttunen / Yle
Korona voi viedä eläkkeelle
Kanniston mukaan koronakriisi alkaa jo näkyä eläkehakemusten määrissä, varsinkin pyrkimyksinä jäädä osittaiselle varhennetulle eläkkeelle.
Myös irtisanomispaineet kolahtavat helposti uran loppupäässä oleviin työntekijöihin.
Toisaalta vuoden 2008 finanssikriisi toi Kanniston mukaan vain pienen notkahduksen ikääntyneiden työllisyyteen.
Kurt Lindberg toivoo, että korona hellittää ja työtilaisuudet lisääntyvät.
– Mä aion jatkaa niin pitkään kuin tulee soittoja ja huolitaan töihin.
– On kiva tehdä töitä ja tavata ihmisiä. Jos jää sängynpohjalle, niin siellä on sitten.
Kanadassa maan ilmavoimien Snowbirds-taitolentoryhmän kone on syöksynyt maahan pian nousuun lähtönsä jälkeen. Toinen kaksipaikkaisen koneen lentäjistä kuoli onnettomuudessa. Toinen lentäjä, joka pelastautui koneesta heittoistuimella, loukkaantui vakavasti.
CBC-uutiskanavan mukaan lentäjä laskeutui turman jälkeen katolle läheisellä asuinalueella.
Onnettomuus tapahtui Kamloopsin kaupungissa Brittiläisessä Kolumbiassa maan länsiosassa. Lentonäytöksellä haluttiin osoittaa kunnioitusta kanadalaisten taistelulle koronanvirusta vastaan.
Paikallisen CFJC-televisiokanavan julkaisemassa kuvassa näkyy, että ainakin yksi asuintalo oli tulessa turman jäljiltä.
Silminnäkijän kuvaamalla Twitter-videolla näkyy, kuinka kaksi yksimoottorista Tutor-konetta lähtee lentoon lentokentältä. Pian nousuun lähdön jälkeen toinen kone jatkaa lentoreittiä, mutta toinen näyttäisi tekevän ilmassa hallitsemattoman silmukan, jonka jälkeen se syöksyy maahan. Videolla näkyy selvästi pilotin pelastautuminen heittoistuimella.
Kyseessä on jo toinen Snowbirds-taitolentoryhmän koneen maahansyöksy lyhyen ajan sisällä. Viime lokakuussa yksi taitolentoryhmän koneista syöksyi maahan Atlantassa ennen varsinaista lentoesitystä. Myös tuolloin lentäjä pelastautui heittoistuimella. Kone rysähti läheiselle pellolle.
Raskaus- ja synnytyskomplikaatioiden riski on suurentunut joillakin maahanmuuttajaryhmillä, kertoo tuore Tampereen yliopiston väitös.
Terveystieteiden maisteri Kalpana Bastola tutki Suomessa vuosina 2004–2014 tapahtuneita synnytyksiä syntyneiden lasten rekisteristä ja Tilastokeskuksen aineistosta.
Bastola havaitsi, että maahanmuuttajataustaisten naisten ja suomalaisten naisten välillä on useita eroja raskauteen, synnytykseen ja vastasyntyneeseen liittyvissä terveysmittareissa.
Raskautta edeltävä ylipaino ja lihavuus olivat väitöksen mukaan yleisempiä somali- ja kurditaustaisilla naisilla verrattuna suomalaisiin naisiin. Kurditaustaisilla naisilla oli suurentunut riski saada raskausdiabetes, ja somalitaustaisilla naisilla oli suurentunut riski saada synnytykseen liittyvä komplikaatio, kuten synnytyseste tai synnytyksenjälkeinen verenvuoto.
– Näihin riskiryhmiin kuuluvat naiset saattavat tarvita enemmän painonhallintaa tukevaa neuvontaa ja erityistä huomiota äitiyshuollossa ja vastasyntyneen hoidossa, Bastola sanoo väitöstiedotteessa.
Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, Etelä-Aasiasta ja Itä-Aasiasta kotoisin olevilla naisilla oli väitöksen mukaan suurentunut riski joutua hätätilakeisarileikkaukseen, synnyttää ennenaikaisesti ja saada pienipainoisena syntynyt lapsi. Lisäksi Etelä-Amerikasta tai Karibialta kotoisin olevilla naisilla oli suurempi riski sekä suunnitellulle keisarileikkaukselle että hätätilakeisarileikkaukselle.
Venäjältä tulevilla pienempi riski
Venäjältä tai entisen Neuvostoliiton alueelta kotoisin olevilla naisilla taas oli yleensä ottaen pienempi riski raskauteen, synnytykseen ja vastasyntyneeseen liittyville terveysongelmille, Bastola havaitsi.
– Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta ymmärretään paremmin näiden erojen taustalla olevia syitä ja mekanismeja ja voidaan suunnitella toimenpiteitä riskiryhmiin kuuluvien terveydentilan parantamiseksi, Bastola toteaa.
Terveystieteiden maisteri Kalpana Bastolan epidemiologian ja kansanterveystieteen alaan kuuluva väitöskirja Health of pregnant migrant women and their newborns in Finland tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopistossa perjantaina.
Suomalaiset heräsivät tänä aamuna poikkeusolojen yhdeksänteen sunnuntaihin. Nyt on jo hyvin opittu, että tekemisen vaihtoehdot ovat rajalliset. Ollaan omalla joukolla joko kotona, pihalla tai vaikka mökillä. Kotona asuvat yli seitsemänkymppiset tapaavat tänäänkin enimmäkseen vain puolisoaan tai ulkona muutaman metrin päästä muutaman sanan verran naapuriaan. Tämä on tämän kevään normaali.
Kaikilla ei vielä ole tuttavapiirissä koronaan sairastunutta, mutta monilla jo on. Perusterveen työkaverin sairausloma kesti kuusi viikkoa, joista neljä päivää sairaalassa.
Korona ei ole kiva peli, ja sen suomalaiset ovat sisäistäneet erittäin hyvin. Hallituksen kielloista ja suosituksista ei ole pahasti lipsuttu taudin pahimmin kiusaamalla Uudellamaalla eikä edes maakunnissa, missä tartuntoja ei ilmene edes joka viikko. Suomen tautitilanne on maailman mittakaavassakin huippuluokkaa.
Siksi kokoomusjohtaja Petteri Orpon ja pääministeri Sanna Marinin (sd.) eilinen kinaaminen tuntui niin turhanpäiväiseltä, että tekee mieli sanoa, että lopettakaa, please! Meillä tavallisilla suomalaisilla on tässä arjessa jo ihan tarpeeksi säätämistä, ei tähän mitään poliittisia näennäisriitoja enää kaivata.
Ymmärrän oppositiossa istuvan kokoomusjohtaja Orpon tuskan. Pitäisi profiloitua, vaikkei puolueessa ole vuoden takaista oppositioon joutumista vieläkään hyväksytty. Pitäisi esittää vaihtoehtoja, mutta kädet ovat sidotut, sillä poikkeusoloihin siirtyminen oli myös opposition tahto.
Jos kokoomus yhä hyväksyy koronantoimien suuren linjan, niin isoista asioista on vaikea löytää morkattavaa. Jos kokoomus taas haluaa ainoana eduskuntapuolueena irtautua Suomen koronalinjasta, niin silloin se pitää sanoa suoraan eikä vaatimalla maskipakkoa joukkoliikenteeseen ja marketteihin.
Vielä tämän kuun alussa Orpo vaati MTV:n Viiden jälkeen ohjelmassa, että hallituksen on avattava yhteiskunta nopeammin normaaliin. Nyt hallitus hybridistrategiansa mukaan avaa rajoituksia, mutta se on Orpon mielestä "hyppyri tuntemattomaan". Vertaus on sikälikin huono, että kaikki, mikä koronaan liittyy on yhä pitkälti hyppy tuntemattomaan. Sen tutkijat nöyrästi tunnustavat, mutta poliitikoille se näyttää olevan vaikeaa.
Miksei pääministeri Marin sitten jättänyt omaan arvoonsa Orpon puheita omilleen eli kokoomuksen puoluevaltuustolle? Sitä en suoraan sanottuna ymmärrä. Löydän kaksi selitystä, joista kumpikaan ei ole pääministerin kannalta hyvä.
Ehkä Marin neljällä tiukkasanaisella twiiitillään halusi vain panna kokoomuksen lietsoman keskustelun poikki. Mutta paikka ja syyte "oppositionpolitiikan tekemisestä valheelisilla väittämillä" eivät ehkä olleet kaikkein parhaat valinnat. Pikaviestipalvelu Twitteristä on minusta koronan aikana tullut törkypesä, oikea provosoijien paratiisi. Sitä paitsi Twitterillä on edelleen verraten todella vähän käyttäjiä Suomessa.
Siksi se ei ehkä ole ihan paras areena pääministerin asemassa olevalle ihmiselle, joka saa viestinsä hyvin läpi muutenkin.
Olenko sitten sitä mieltä, että pääministerin pitäisi eristäytyä ja etääntyä? En tietenkään, mutta pääministerinä taistelut kannattaa valita hyvin. Ei pidä provosoitua kun provosoidaan, opetti edesmennyt Marinin puoluetoveri, presidentti Mauno Koivisto. Myös hänen toinen vertauksensa sopii tähän hetkeen. Presidentin roolista Koiviston kerrotaan todenneen: ei ole niin pientä vasaraa, joka presidentin käyttämänä ei tuntuisi moukarin iskulta.
Toinen selitys Marinin eilisille kipakoille kommenteille on vielä ikävämpi. Onko meillä nyt pääministeri joka kerää kehuja selkeästä esiintymisestään, mutta tuntuukin hermostuvan herkästi?
Itse ihmettelin pääministerin tiukkoja twiittejä jo sosiaali- ja terveysministeriön koronatoimista vastaavan johtajan Pasi Pohjolan haastattelun jälkeen. Haastattelu julkaistiin Helsingin Sanomissa viime viikon perjantaina.
Siinä Pohjola kertoi, että jos tautitapaukset onnistuttaisiin tukahduttamaan olemattomiin tai tauti hiipuisi rajoitustoimien seurauksena hyvin vähiin, perusteita poikkeusolojen lainsäädännön voimassaololle ei ole. Minusta ihan järkeenkäypää.
Pääministeri kuitenkin sivalsi Twitterissä, että "STM:n Pohjolan lausunto ei edusta hallituksen linjaa tai ajattelua. Hallituksen tavoitteena on estää viruksen leviämistä yhteiskunnassa ja siksi rajoitustoimia on tehty ja on edelleen voimassa. Vahvistamme testaa, jäljitä, eristä ja hoida -toimintamallia, jotta virus ei leviäisi."
Se twiitti taisi tehdä yhdestä virkamiehestä selvää. Helsingin Sanomien mukaan ministeriössä ruvettiin vielä samana iltana vaihtamaan sanoja tiedotteeseen. Iltayöstä "taudin hallinta" vaihtui "taudin estämiseksi".
Marin näyttää hermostuvan, jos sanoo, ettei ymmärrä, mikä hallituksen hybridistrategian tavoite on. Otan riskin ja ilmoittaudun joukkoon. En vieläkään ymmärrä tavoitteleeko hallitus taudin leviämisen estämisellä a) sitä, ettei koronaa enää olisi Suomessa eli onko tavoitteena nolla tapausta, b) sitä, ettei tauti leviäisi nykyistä esiintyvyyttä isommiksi luvuiksi potilaita ja tehohoidettavia vai c) sitä, että kun nollaan ei voida päästä, niin luvut pyritään painamaan mahdollisimman alas.
Se ei ole minulle selvää, vaikka kuuntelin toissapäivänä pääministerin selvityksen asiasta. Haluaisin tietää, mutta pystyn muiden suomalaisten tavoin elämään näinkin. En hermostu peruskoulujen lähiopetuksen aloittamisesta, sillä Helsingin Sanomien mukaan Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n mallinnus ei alun perinkään pitänyt koulujen sulkemista välttämättömänä. Siinä kohti hallitus siis veti tiukempaa linjaa ja nyt palattiin asiantuntijoiden suositukseen.
Olen oppinut kotoilemaan: pitkän ajan jälkeen ruvennut taas ompelemaan, neulomaan ja käymään säännöllisesti kävelemässä. Tiedän myös kuolevani, toivottavasti en koronaan, mutta joku päivä jostain syystä kuitenkin. Sitä faktaa ei saa hallinnoimalla muutettua.
Mutta minusta on paljon vakavampaa, jos näissä poikkeusoloissa, näillä erinomaisilla taudinhallintaluvuilla, meillä on pääministeri, joka hermostuu virkamiehen sanoista tai opposition arvostelusta. Sitä nämä poikkeusolot eivät kaipaa.
Tampereella on käynnistynyt täysin kotimaisten kasvomaskien valmistus.
Desingmask Oy -nimisen yrityksen tuotantolinjalta valmistuu kymmeniä tuhansia korkeimman suojaustehokkuuden maskeja kuukausittain. Yhtiön on tarkoitus laajentaa tuotantoaan lähiaikoina huomattavasti.
Kasvomaskien materiaali valmistetaan Ahlström-Munksjö Oy:n Tampereen-tehtaalla.
Desingmask Oy:n toimitusjohtaja Ville Hacklin kertoo, että kasvomaski on testattu tamperelaisessa laboratoriossa. Maskin suodatustehokkuus on mittausten perusteella 97,9 prosenttia.
Tarkoitus on saada maskit sairaalakäyttöön parissa viikossa.
– Suomessa ei ole hengityssuojainten sertifiointiin tarkoitettuja laboratorioita, joten maskiimme liittyvät sertifikaattimittaukset ovat parhaillaan käynnissä muualla Euroopassa. Kunhan olemme saaneet tuotteellemme parin viikon kuluessa vaadittavan sertifioinnin, pystymme alkaa toimittaa niitä myös sairaalakäyttöön, Hacklin kertoo.
Maskin toimitukset ovat alkamassa nyt jo muun muassa apteekkeihin.
Aiemmin toukokuussa Globe Hope kertoi tuovansa ensimmäisenä markkinoille Ahlström-Munksjön kuitukankaasta valmistetut maskit.
Myös kansalaismaskit tulossa
Viime viikolla K-ryhmä, Ahlstrom-Munksjö ja Filterpak kertoivat käynnistävänsä yhteistyössä kuluttajille sopivien, niin kutsuttujen kansalaismaskien kotimaista tuotantoa.
Ahlstrom-Munksjö vastaa maskien kuitukangasmateriaalin toimittamista, Filterpak varsinaisten tuotteiden valmistuksesta Hangossa ja K-ryhmä on tuotteiden tilaaja.
Kansalaismaskien ensimmäisen, 600 000 kappaleen erän odotetaan valmistuvan toukokuun lopulla, minkä jälkeen ne tulevat K-kauppoihin. Tuotantoa on mahdollista laajentaa noin 1,5 miljoonaan kappaleeseen kuukaudessa.
Valmistettavien kansalaismaskien suodatustehokkuus on VTT:n mittauksen mukaan 88 prosenttia, mikä on selvästi esimerkiksi puuvillaisten kangasmaskien suodatustehoa parempi.
