Oppositio ja tutkijat ovat kritisoineet Sanna Marinin (sd.) hallituksen hybridistrategiaa jo viikkoja epäselväksi. Marin selvensi koronatavoitteita 15. toukokuuta ja kertoi hallituksen kannaksi sen, ettei epidemia saisi levitä Suomessa lainkaan.

Sen jälkeen on epäilty, että hallitus on irtisanoutunut "THL:n linjasta" ja siirtynyt "tukahduttajien linjalle".

Onko kyse aidoista linjaeroista vai huonosta viestinnästä?

Selvitimme asiaa yli 20 sisäpiirilähteestä. Suurin osa ei halunnut tulla siteeratuksi nimellään, mutta he ovat tilanteen tuntevia henkilöitä hallituksesta, sosiaali- ja terveysministeriöstä STM:stä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta THL:stä, eduskunnasta ja muista olennaisista tahoista.

Juttu vastaa seuraaviin kysymyksiin:

1. Onko hallitus noudattanut kaikessa asiantuntijoiden suosituksia?
2. Onko hallitus tehnyt pesäeroa THL:ään?
3. Ovatko THL ja hallitus kannattaneet laumaimmuniteettia?
4. Onko hallitus tullut tukahduttajien linjalle?
5. Onko THL tehnyt virheitä?
6. Onko tietoja salailtu?
7. Onko maskikysymys politisoitunut?

1. Onko hallitus noudattanut kaikessa asiantuntijoiden suosituksia?

Ei.

Hallitus on useita kertoja päätynyt rajumpiin rajoitus- tai purkutoimiin kuin mitä asiantuntijat tai virkamiehet ovat pitäneet tarpeellisena.

Ei voi kuitenkaan sanoa, että linjaerot olisivat olleet suuria. Asiantuntijoiden arviot ja poliitikkojen päätökset ovat menneet pääpiirteissään käsi kädessä.

Hallituksen päätös ottaa valmiuslaki nopeasti käyttöön yllätti sekä virkamiehet että THL:n.

Koulut päätettiin sulkea, vaikka THL ei pitänyt sitä erityisen vaikuttavana yksittäisenä keinona. Yli 70-vuotiaiden ohjeistaminen karanteenia vastaaviin olosuhteisiin ei ollut THL:n kannanotto.

Silti THL ei asettunut vastustamaan koulujen sulkemista tai iäkkäiden eristäytymissuositusta.

Myös rajoitusten purkamisen nopeus oli yllätys. Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet olisivat toivoneet, että hallitus olisi avannut yhteiskuntaa varovaisemmin. Heitä arveluttivat varsinkin kokoontumisrajoitukset ja avaamisen vauhti.

Hallituksen mukaan virkamiehet eivät olleet valmistelleet rajoitusten purulle tarkkaa tiekarttaa päivämäärineen, toisin kuin ministerit olivat toivoneet.

– Se syntyi sitten yhteistyössä keskustellen, neuvotteluissa mukana ollut henkilö sanoo.

2. Onko hallitus tehnyt pesäeroa THL:ään?

Kyllä, mutta ei dramaattisesti.

THL:n rooli oli alussa iso. Vaikka THL:kin vähätteli aikansa koronan vaaraa, se joutui tammi–helmikuussa herättelemään hallitusta varautumaan myös siihen, että epidemia voi paisua isoksi.

Lopullisesti hallitus havahtui tilanteen vakavuuteen helmi–maaliskuun vaihteessa.

– THL:llä oli hallituksen sisäänajossa kriisiin enemmän roolia, yksi hallituslähde kertoo.

Koronatilannekuva oli hajanainen ja puutteellinen. Sen vuoksi aluksi jouduttiin nojaamaan paljon yleiseen ja aiempaan tietoon epidemioista.

– THL:n kanta välittyi alussa päätöksiin suoraviivaisemmin, STM:n strategiajohtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkki kertoo.

Sittemmin riippuvuus THL:stä on vähentynyt, ja hallitus on ottanut selvän johtoroolin. Pääfokus on siirtynyt kokonaisharkintaan, jossa THL:n tuottama terveydellinen arvio on vain yksi osa palapeliä.

– Sitä myötä kun hallitus on joutunut tätä jumppaamaan ja on kuullut valtavasti asiantuntijoita, itsevarmuus ottaa askelia rajoitustoimenpiteiden kanssa on parempi, hallituslähde pääministeripuolue SDP:stä sanoo.

THL:n päätöksiä sanelevasta roolista on jäänyt kuitenkin elämään sitkeä mielikuva. Varsinkin ensimmäisinä viikkoina hallitus toisti papukaijan lailla tekevänsä päätökset terveydenhuollon asiantuntijoiden suositusten pohjalta.

– Muodostui kuva, että olisi kaksi päätöksentekijää jotka taistelevat. Poliitikot olisivat voineet aktiivisemmin korostaa, että asiantuntijat tuottavat tietoa eivätkä tee päätöksiä, toinen hallituslähde toteaa itsekriittisesti.

– Voi olla, että julkisuudessa on syntynyt kuva, että THL on Suomen Tegnell. Näin ei ole missään tapauksessa. THL ymmärtää kyllä roolinsa, samoin pääministeri, Voipio-Pulkki vakuuttaa.

THL:n edustajat, käytännössä terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen tai infektiotautien torjuntayksikön päällikkö Taneli Puumalainen, ovat istuneet pyydettäessä hallituksen neuvotteluissa, pitäneet alustuksia ja vastanneet ministereiden kysymyksiin. Alustuksia on ollut valmistelemassa THL:n 20-henkinen työryhmä.

THL:ltä ei ole pyydetty tarkkoja laskelmia yksittäisistä rajoitustoimenpiteistä.

– Joskus on kysytty, että jos tehtäisiin tällainen toimenpide, voisiko sen vaikutusta jotenkin arvioida fyysisten kontaktien vähentymiseen. Osaan on pystytty vastaamaan, osaan ei, Mika Salminen kertoo.

Myös useiden hallituslähteiden mukaan työtapa on ollut keskusteleva. Yksityiskohtia on hiottu dialogin kautta.

– Ei THL ole marssinut sisään, että hallituksen pitää tehdä näin ja näin, edellä mainittu hallituslähde kertoo.

– On kysytty esimerkiksi, onko ulkonaliikkumiskielto tähän kohtaan tarkoituksenmukainen. THL on sitten sanonut, että ei siten, että sillä on valtava sosiaalinen hinta, hän täsmentää.

Salminen itse harmittelee, että THL:n skenaarioiden rooli on ymmärretty väärin.

– On oletettu, että skenaariot olisivat niitä tavoitetiloja. Niitähän ne eivät ole. Ne ovat ennusteita, miten epidemia voisi eri tilanteissa käyttäytyä, eivät mitään todellisuuksia, Salminen sanoo.

Mika Salmista kohtaan ei hallituksen piiristä esitetä arvostelua.

– Hän nauttii kaikkien hallituspuolueiden arvostusta ja luottamusta. Kukaan ei ole esittänyt kertaakaan, että tarvittaisiin toinen mielipide, toinen hallituslähde sanoo.

Sen sijaan THL:n pääjohtajan Markku Tervahaudan ulostuloja jotkut ministerit ovat ihmetelleet. Tervahauta esimerkiksi suositteli kangasmaskien käyttöä samaan aikaan kun THL esitteli hallitukselle virallisena linjanaan, ettei maskeista ole suurta hyötyä.

– Muutama ministeri on kommentoinut, että yritä tässä tehdä tieteeseen perustuvaa politiikkaa, kun pääjohtaja sooloilee ohi laitoksensa, sama hallituslähde kertoo.

Tervahaudan alaisen mukaan pääjohtajalla on joskus tapana käyttää sananvapauttaan asioissa, joita ei ole yhdessä valmisteltu.

– Olin se minä tai joku muu, aina otsikoidaan että THL sanoo sitä ja tätä, vaikka monetkaan näkökulmista eivät ole käyneet läpi talon kannanoton protokollaa, Tervahauta itse sanoo Ylelle.

Toisinaan hallituksen piirissä on huokailtu myös Salmisen suorasukaisia lausahduksia mediassa.

– Hän edustaa lääketieteellistä näkökantaa. Niistä saattaa helposti saada kuvan, että näkemykset olisivat kauhean erilaisia vaikka eivät olisikaan, hallituslähde pääministeripuolue SDP:stä sanoo.

3. Ovatko THL ja hallitus kannattaneet laumaimmuniteettia?

Kyllä ja ei.

Ei siinä mielessä, että Suomessa ei ole koskaan ajettu sitä, että taudin annettaisiin levitä rajoittamattomasti, kuten Britanniassa aluksi.

Kyllä siinä mielessä, että pienestäkin immuniteetin syntymisestä väestöön on hyötyä epidemian hallinnassa, eikä hallitus sitä vastusta, jos se on syntyäkseen.

Siitä on vain vaikea puhua, koska asia yhdistetään heti mielikuvissa Ruotsin malliin, "laumasuojastrategiaan".

Vielä maaliskuussa sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila sanoi avoimesti, että laumaimmuniteetti pitää saada aikaan väestössä niin, että riskiryhmiä suojellaan.

– Kun laumaimmuniteetti on saavutettu, riskiryhmät tulevat sen piiriin ilman että heidän tarvitsee sairastaa tautia, Varhila sanoi Helsingin Sanomille 26. maaliskuuta.

Kun poikkeustila otettiin voimaan, perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) kertoi Suomen varautuvan siihen, että ikäihmiset pysyvät suojassa ja muu väestö ottaa viruksen "väestöpohjalta" vastaan.

Suomessa epidemiaa päätettiin hidastaa enemmän kuin Ruotsissa, mutta taustaoletus on ollut koko ajan sama: taudista päästään eroon, kun väestöön muodostuu niin sanottu laumaimmuniteetti. Se muodostuu joko rokotteella tai sairastamalla.

Koska Marinin hallitus ei laske koronapolitiikkaansa rokotteen varaan, se varautuu mahdollisuuteen, että vastustuskyky kehittyy vasta, kun tarpeeksi moni on taudin sairastanut.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan toimiva ja nopeasti saatava rokote ei ole "kirkossa kuulutettu". THL ei usko myöskään epidemian pysäyttämiseen todella järeillä rajoitustoimenpiteillä, koska se on varma, että virus etenee väestössä joka tapauksessa – ennemmin tai myöhemmin.

Siksi THL on pitänyt esillä toiseen aaltoon valmistautumista: mitä vähemmän vastustuskykyä suomalaisille on koronaa vastaan kehittynyt, sitä pahempaa jälkeä se uudelleen ärhäköityessään tekee.

Tästä käsityksestä THL ei ole luopunut.

Kukaan hallituksessa tai THL:ssä ei halua tarkoituksella sairastuttaa suomalaisia immuniteetin nimissä. Se olisi paitsi vaarallinen myös hidas tie: tarpeeksi laajan immuniteetin saamisessa väestöön menisi sairastamalla ikuisuus.

Sitä paitsi immuniteetin tehosta on vielä epäselvyyttä. Jonkinlainen immuniteetti taudista tulee, THL uskoo, mutta kenelle ja kuinka pitkäksi aikaa, sitä ei tiedetä.

Kyse on siitä, että jokainen taudin sairastanut katkaisee suurella todennäköisyydellä omalta osaltaan tartuntaketjuja ja jarruttaa siten epidemian leviämistä. Eikä ole huono juttu.

Jo yllättävän pieni määrä auttaa.

Tutkijat voivat puhua tästä virologisesta luonnonlaista vapaammin kuin poliitikot.

– Vaikka [tautiin vasta-aineita saaneiden] prosentti olisi pienikin, sillä on vaikutus. Laumasuojan kasvulla on suuri merkitys, THL:n mallinnusryhmään kuuluva professori Kari Auranen sanoi HS:lle 12. toukokuuta.

Laumaimmuniteetti on siis mahdollinen sivutuote, ei Suomen strategia.

4. Onko hallitus tullut tukahduttajien linjalle?

Kyllä, käytännössä.

Hallitus pyrkii minimoimaan tartunnat nyt, kun epidemia näyttää hiipuvan. Mutta hallitus ei kutsu sitä tukahduttamiseksi.

Kun epidemia alkoi, THL ja hallitus pitivät sen pysäyttämistä mahdottomana. Hallitus valitsi linjakseen hidastamisen.

THL ei uskonut tuolloin Maailman terveysjärjestön WHO:n suosittelemaan testaa, jäljitä ja eristä -malliin – eli siihen, mihin Suomi nyt tähtää.

Toukokuun alussa hallitus päivitti koronalinjansa ja nimesi sen hybridistrategiaksi. Moni ei kuitenkaan ymmärtänyt strategian tavoitetta: pyrkikö hallitus pysäyttämään viruksen leviämisen vai oliko tarkoitus antaa sen levitä "hallitusti"?

Niin sanotut tukahduttajat ovat haastaneet hallituksen linjan epidemian alusta lähtien. Joukko tutkijoita, asiantuntijoita, talousihmisiä ja oppositiopoliitikoita on vaatinut epidemian pysäyttämistä. Muuten liian moni sairastuisi, kuolisi, ja talous halvaantuisi liian pitkäksi aikaa.

15. toukokuuta pääministeri Sanna Marin selitti koronalinjaa. Hän sanoi, että hallituksen tavoitteet ovat olleet koko ajan samoja: estää viruksen leviämistä, turvata terveydenhuollon kantokyky ja suojella riskiryhmiin kuuluvia.

Pääministeri lisäsi, että ihannetilanteessa tartuntoja on Suomessa nolla.

Marin ei kuitenkaan käyttänyt sanaa tukahduttaminen, toisin kuin THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta. Hän sanoi samana päivänä Sannikka-ohjelmassa, että epidemia on tukahdutettava.

Tervahauta sanoo nyt Ylelle, että mitään kannanmuutosta THL:ssa ei ole tehty. Silti hänkin on pistänyt merkille hallituksen ilmausten muuttumisen.

– Nyt on sanoitettu tarkemmin. Epidemia on hidastunut niin hienosti, että ulottuvilla on niin sanottu nolliin vetäminen. Uskoisin, että myös hallituksen piirissä on todettu tämä, Tervahauta sanoo.

Epidemian hiipuminen on yllättänyt sekä hallituksen että THL:n. Keskustelu epidemialinjasta on myös retorista kamppailua ja poliittista taiteilua.

Tukahduttajat ovat maalailleet, että hallitus ja THL antavat viruksen tarkoituksella levitä ja tuhansien suomalaisten kuolla.

THL ja hallitus ovat vastanneet, että tukahduttaminen on väliaikaista, virusta ei saada poistettua maailmasta.

Hallituslähde sanoo, että poliitikot ovat varovaisia lupaamaan asioita, joita ei ehkä pystytä pitämään. Hän myöntää, että hallituksen viestintä olisi voinut olla parempaa.

– Emme ole onnistuneet viestimään tätä selkeästi, hallituslähde sanoo.

5. Onko THL tehnyt virheitä?

Kyllä.

Näyttää siltä, että THL arvioi ainakin epidemian laajuuden yläkanttiin.

–Alkuvaiheessa kuviteltiin yleisesti, että epidemia menee influenssan tapaan läpi maan. Nyt on huomattu, että näin ei ole käymässä, vaan se on tukahtumassa, THL:n entinen pääjohtaja, keskustalainen poliitikko Pekka Puska sanoo.

Koronarajoitusten vaikutus yllätti myös hallituksen ja sen asiantuntijat.

– Esimerkiksi 16. maaliskuuta päätetyt rajoitukset olivat paljon tehokkaampia kuin osattiin odottaa, THL:n johtaja Mika Salminen sanoo.

Hallitus on saanut kansalta hyvän arvosanan epidemian hoidosta. Hallituksen neuvonantajaa THL:ää on arvosteltu julkisuudessa toistuvasti.

Kritiikkiä on tullut erityisesti epidemian tukahduttamista ajaneilta ja omia epidemian mallinnuksia tehneiltä tutkijoita.

THL:n mallinnusryhmän arviot epidemiasta on kyseenalaistettu.

Kritiikin mukaan THL aliarvioi epidemian vakavuuden, sen aiheuttaman tartuntakuolleisuuden eli kuinka moni tartunnan saaneista kuolee.

Se taas johtuu siitä, että THL yliarvioi epidemian laajuuden, lievinä ja oireettomina piiloon jäävien tartuntojen määrän.

Maaliskuussa THL arvioi tartuntakuolleisuudeksi 0,1 prosenttia. Eli yksi tuhannesta tartunnan saaneesta kuolisi.

Myöhemmin THL korotti arviotaan 0,2 prosenttiin. Monet ulkomaiset tiedot viittaavat kuitenkin jopa viisinkertaiseen tartuntakuolleisuuteen, noin prosentin luokkaan.

Arvioissa on kyse siitä, kuolisiko Suomessa tuhansia vai kymmeniätuhansia ihmisiä laajassa epidemiassa.

THL:n ehkä liian optimistiset lähtöarviot eivät johtaneet kuitenkaan siihen, että THL ja hallitus olisivat reagoineet kevyesti epidemiaan – kuten Ruotsissa on mahdollisesti tehty.

Suomessa pelättiin Italian kohtaloa, tehohoidon romahdusta ja suurta kuolleisuutta.

–Se oli lopullinen niitti, kun alkoi joka puolella näyttää, että terveydenhuolto ylikuormittuu, THL:n Mika Salminen kertoo maaliskuun tilanteesta.

Mutta miksi THL arvioi Suomen epidemian laajuuden mahdollisesti paljonkin yläkanttiin?

THL:n arvion mukaan lievinä tai oireettomina piiloon jääviä tartuntoja olisi ollut jopa monia kymmeniä kertoja enemmän kuin testeissä todettuja.

Arvio perustui muun muassa Kiinan Wuhanin tietoihin ja epidemian nopeaan leviämiseen ympäri maailman. Myös vasta-ainetulokset muista maista tukivat THL:n mukaan sen arviota epidemian laajuudesta.

Nyt THL:n omat vasta-ainetutkimukset viittaavat siihen, että kaikkia tartuntoja on paljon vähemmän kuin THL on arvioinut, jopa vain 2–3 kertaa enemmän kuin testeissä todettuja..

Epidemia ei ilmeisesti ehtinyt alussa tartuttaa Suomessa niin monia kuin THL ulkomaisten tietojen perusteella arvioi. Rajoitukset ehtivät väliin.

Pääjohtaja Tervahauta muistuttaa, että THL:n vasta-ainetutkimusten tulos on yhä epävarma.

– Immunologisen vasteen osalta tiedetään yllättävän vähän. Mikä vaikutus esimerkiksi aikaisemmilla koronaviruksilla on siihen, kuka nyt sairastaa ja kuinka vakavasti.

THL:aa arvosteltaessa on muistutettu, että laitoksen resursseja leikattiin joitain vuosia sitten rajusti, jopa 30–40 prosenttia.

Pääjohtaja Tervahaudan mukaan koronatyötä johtavan terveysturvallisuusosaston työntekijöiden määrä vähentyi noin 130:sta 70-80:aan henkeen.

Terveysoikeuden professori, HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen sanoo, että THL:n asiantuntemuksen taso on laskenut leikkausten vuoksi.

Koronakriisissä se on näkynyt Lehtosen mukaan niin, että THL ei ole kyennyt riittävästi reagoimaan tilanteisiin, kokoamaan ja esittämään olennaista tietoa – esimerkiksi lasten tartunnoista ja tartuttavuudesta Suomessa kouluja avattaessa.

THL:n pääjohtaja kokee laitoksen kritiikin osin epäoikeudenmukaiseksi ja väärinymmärryksiin perustuvaksi.

–Tämä ei ole ensisijaisesti tieteentekoa. Tässä on tuotettu tietopohjia aika nopeatahtisen päätöksenteon pohjaksi. Yötä päivää ja viikonloppua samat ihmiset ovat olleet remmissä. Kevään aikana on voitu vähän vahvistaa resursseja, Tervahauta kertoo.

–Tässä keskustelussa pyörii myös paljon niin sanottuja nojatuoliepidemiologeja, Tervahauta toteaa.

Tervahaudan mukaan he ajavat ideoitaan julkisuudessa ilman, että heillä on vastuuta seurauksista.

6. Onko tietoja salattu?

Kyllä.

Se, kenen syy se on, on monimutkaisempi kysymys.

Huhtikuun lopussa nähtiin erikoinen episodi, kun koronakriisin talousvaikutuksia selvittänyt Vesa Vihriälän ryhmä ei saanut sosiaali- ja terveysministeriöstä kaikkia pyytämiään epidemialaskelmia.

Pääministeri Marinkin ehti hämmästellä, miksi tietoa ei jaettu ryhmälle, jonka selvityksen hallitus oli itse tilannut.

Tulppa löytyi ministeriöstä. STM:n tulkinnan mukaan laskelmat olivat keskeneräisiä. Niitä ei voinut luovuttaa, ennen kuin hallitus oli tehnyt päätökset, joiden pohjaksi skenaariot tehtiin.

THL:n mukaan osaa pyynnöstä ei voinut toteuttaa, koska talousryhmä pyysi henkilötietoja sisältäneitä papereita, joiden luovuttaminen olisi ollut laitonta.

Lopulta suurin osa tiedoista annettiin ryhmälle sen jälkeen, kun ministeri Kiuru ja STM:n lakimies siunasivat luovutuksen.

Hallituslähde myöntää, että hallitus kantaa vastuun tietojen julkistamisesta.

– On totta, että ne olisi pitänyt julkaista nopeammin. Se ei ole THL:n vika. Valtioneuvostolta se kuittaus tulee, hän sanoo.

Eilen valtioneuvoston kanslia sai pyyhkeitä pääministeriltä, kun kävi ilmi, että kanslia oli salannut Marinin valtiosihteeri Mikko Koskisen johtaman COVID19-koordinaatioryhmän asiakirjat esityslistoja lukuun ottamatta.

Julkisuuslinja muuttui 6. toukokuuta. Silloin hallitus päätti, että kaikki päätöksenteon perusteena olleet taustatiedot ja laskelmat tulee julkistaa.

STM:stä lähtee kuitenkin piikki myös THL:n suuntaan.

THL:n mallinnusryhmän jäsenet ovat harmitelleet julkisuudessa, että ministeriö on estänyt heitä puhumasta malleistaan, ja siksi mallien vaikutus päätöksiin on oletettu todellista suuremmaksi.

Ministeriön mukaan THL olisi itsekin voinut olla avoimempi malliensa tieteellisistä perusteista. Monet tutkijat ja toimittajat ovat penänneet THL:ltä vastauksia muun muassa siihen, millaisiin lähtöoletuksiin THL:n ennusteet perustuvat.

– THL:llä on julkaisuvastuu ja -vapaus siitä, millä tavalla mallit on rakennettu yksityiskohtaisesti, STM:n strategiajohtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkki sanoo.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti onkin päättänyt selvittää, miksi STM ja THL eivät ole julkaisseet kaikkia koronaepidemiaan liittyviä taustatietoja hyvän hallintotavan mukaisesti.

THL:n mukaan he ovat julkaisseet kaikki oletuksensa ja parametrinsa, jotka ovat olleet valmiita.

Myös kansanedustajat ovat kokeneet, että hallitus on pitänyt heitä pimennossa. Perustuslakivaliokunta on huomauttanut monta kertaa, että hallituksen valiokunnalle toimittama päätösten tietopohja on ollut puutteellinen ja osin ristiriitainen.

Hallituksesta myönnetään, että varsinkin aluksi valmistelu jäi ohueksi, eikä kunnollisia taustamuistioita ehditty kiireessä tehdä.

7. Onko maskikysymys politisoitunut?

Kyllä, osittain.

Oppositio on ajanut suositusta kasvomaskin käyttöön kansalaisille, mutta on hallituksen sisälläkin asiasta ristivetoa.

Kasvomaskien käytöstä ei ole annettu suomalaisille suositusta. Täysin selväksi ei ole käynyt, mikä on siihen todellinen syy.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä on kuultu useita selityksiä: suu-nenäsuojia ei ole Suomessa tarpeeksi, maskit luovat tartuntariskin jos niitä ei osata käyttää, joillekin maskeista voi tulla terveyshaittoja eikä maskien hyödyistä ole riittävää näyttöä.

Maskisuositusta voitaisiin myös pitää monin paikoin tarpeettomana, koska suuressa osassa maata tartuntoja ei nyt juurikaan ole.

Monissa Euroopan maissa maskeja kuitenkin suositellaan ja on maskipakkojakin. Finnairin koneissakin maskeja pitää jo käyttää. Tieteellistä näyttöä niiden hyödystä on, mutta Suomessa hallitus vielä selvittää asiaa.

THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta suositti huhtikuun puolivälissä itsetehdyn tai ostetun kangasmaskin käyttöä.

Ehdotusta ei katsottu ministeriössä hyvällä. STM ja THL julkaisivat pian erikoisen tiedotteen, jossa kertoivat, etteivät anna ohjeistusta tai suositusta hengityssuojaimien tai kangasmaskien käytöstä julkisilla paikoilla.

Toukokuun puolivälissä THL:n Tervahauta palasi asiaan Ylen Sannikka-ohjelmassa.

Hän sanoi, että maskiasiassa on tekijöitä, jotka eivät liity epidemian hoitoon. Asia on jollain tavalla politisoitunut.

Nyt Tervahauta toteaa Ylelle, että eduskunnassa on käyty useasti keskustelua kansanmaskeista hallituksen ja opposition välillä.

Tarkoitatko sitä, että eduskunnassa käyty keskustelu on vaikuttanut ministeriön kantaan maskeista?

– Sitä pitää kysyä ministeriöltä.

Ministeriö selvittää parhaillaan maskien käyttöä hallituksen toimeksiannosta. Selvityksen on määrä valmistua toukokuun lopussa.

Maskiasiassa vaikuttaa olevan poliittisia jännitteitä hallituksen sisällä. Ylen tietojen mukaan maskiselvitys oli keskustan aloite.

Puolueen piirissä on oltu tyytymättömiä siihen, että maskisuositus junnaa STM:ssä, koska ministeriö ei ole valmis alentamaan maskistandardia.

SDP:n hallituslähde taas sanoo, että kansanmaskeista on tullut todellista merkitystään suurempi, symboli koronalta suojautumiselle.

Lue lisää:

Yle selvitti opposition koronalinjan: Tartunnat pitää painaa nollaan ja hallituksen on suositeltava kasvomaskin käyttöä väkijoukoissa

Pitääkö koronavirus yrittää tukahduttaa vai ei? Tämä avainkysymys jakaa Suomen asiantuntijat kahteen leiriin

Lauantai-illan ja alkuyön aikana Oulussa kokoontui satoja nuoria tai nuoria aikuisia ajoneuvoilla, kertoo poliisi tiedotteessa. Kaakkurissa sijaitsevalle pysäköintialueelle saapui poliisin mukaan muun muassa autoja, moottoripyöriä ja mopoja. Kokoontujat pysyivät pääosin ajoneuvoissaan.

Alkuillasta kokoontuminen näytti pysyvän rauhallisena, mutta myöhemmin ajoneuvoilla rällättiin ympäri pysäköintialuetta, poliisi kertoo. Kiihdyttely johti myös useisiin kolareihin, joissa osa loukkaantui lievästi.

Kun poliisi tutki kolareita, osa alueelle kokoontuneista nuorista kävi käsiksi poliisiautoihin. Poliisi kertoo nuorten vaikeuttaneen ja häirinneen poliisin ja sairaankuljetuksen tehtäviä.

Tilanteen muututtua vaaralliseksi osallistujille ja sivullisille sekä häiritseväksi asukkaille, poliisi tyhjensi pysäköintialueen. Kaikki poistuivat paikalta kehotuksesta.

Poliisi tutkii tekoja muun muassa liikenneturvallisuuden rikkomisena. Yhden ajoneuvon kuljettajaa epäillään rattijuopumuksesta.

Poliisi vetoaa tiedotteessa vanhempiin ja nuoriin, jotta nuoret ja nuoret aikuiset eivät osallistuisi liikenneturvallisuutta vaarantaviin ja tarpeetonta muuta häiriöitä aiheuttaviin tapahtumiin.

Voiko käydä niin, että emme hievahda kodeistamme enää juuri minnekään virustartunnan pelossa?

Tuskinpa. Uusia tapoja olla yhdessä rakennetaan ja kokeillaan vauhdilla. Useissa kaupungeissa eri puolilla maailmaa pohditaan nyt kuumeisesti, miten järjestää ihmisten kohtaamiset, liikkuminen ja vapaa-aika kulttuuritapahtumineen niin, että olisimme turvassa epidemioilta.

Suunnitelmat eivät koske vain tämänhetkistä koronavirusaikaa. Kaupungit katsovat jo tulevaisuuteen ja mahdollisiin seuraaviin vakaviin epidemioihin.

Epidemiasta pahoin kärsinyt Pohjois-Italian Milano alkoi ottaa askelia kohti uutta aikaa toukokuun alussa.

Julkisen liikenteen tavanomaisen tungoksen välttämiseksi matkustajamääriä on rajoitettu huomattavasti. Matkustajapaikkoja on vähennetty ja metrot, bussit ja raitiovaunut kulkevat lähes tyhjinä. Ne kuljettavat nyt vain neljäsosan aiemmista matkustajista.

Koronavirus ei tarttuisi, jos kaupunkilaiset liikkuisivat enemmän henkilöautolla, mutta tätä vaihtoehtoa Milanon päättäjät eivät halua. Epidemia on sen sijaan saanut kaupungin ottamaan kestävän kehityksen loikan.

– Haluamme kehittää etätyötä ja edistää muita liikkumismuotoja, kuten pyöräilyä ja sähköpotkulautailua, jotka voivat lisäksi vähentää ruuhkia ja ilmansaasteita, kertoo Milanon liikennesuunnittelujohtaja Marco Granelli Ylelle.

Myös yhteiskäyttöisten sähköautojen ja kaupunkipyörien verkostoa laajennetaan.

Päästöillä on merkitystä myös koronaviruksen kannalta. Eräissä tutkimuksissa on arvioitu, että pitkällä altistumisella ilmansaasteille vaikuttaa olevan yhteys koronaviruksen aiheuttamaan vakavaan taudinkuvaan ja kuolleisuuteen.

Granelli kertoo, miten Milanossa tuleva nähdään.

Pyörällä ja jalan liikkumisesta halutaan tehdä mahdollisimman helppoa. Koronaviruksen johdosta jalkakäytäviä levennetään ja kaupunki saa 35 kilometriä uusia pyöräteitä jo loppukesään mennessä.

Myös Italian hallitus tukee kevyeen liikenteeseen siirtymistä yhteiskuntaa avattaessa tarjoamalla enintään 500 euron avustusta polkupyörän, sähköpyörän tai sähköpotkulaudan hankkimiseen. Avustus on enintään 60 prosenttia hankintahinnasta ja se on tarjolla yli 50 000 asukkaan kaupunkien asukkaille.

Kaupunkikuva halutaan Milanossa yhä pitää elävänä, ja siksi jalkakäytävien laajennuksen on tarkoitus palvella myös ahtaalle joutunutta ravintola-alaa.

Viime maanantaina avautuneet ravintolat, pizzeriat ja baarit eivät enää saa istuttaa ihmisiä pienillä terasseilla vieri vieressä. Ravintoloiden on nyt sijoitettava pöytäryhmät etäämmälle, metrin päähän toisistaan. Myös ruokailijoiden välillä olisi oltava metri tilaa tai esimerkiksi pleksilasiseinä.

Levennys vie tilaa parkkiruuduilta, pyörätiet ajokaistoilta. Harppausta voi pitää isona kaupungissa, jossa yritykset viedä katutilaa autoilta ovat aiemmin nostattaneet vastustusta.

Siirtymä ei ole ollut ongelmaton.

Vilkkaan valtaväylän ja ostoskadun Corso Buenos Airesinmuuntaminen osin pyörätieksi ei ole lämmittänyt kaikkia. Osa kadun kauppiaista pelkää pyörillä liikkuvien jättävän ostokset vähemmälle.

Granelli itse on markkinoinut uudistusta ja pyöräilyn helppoutta polkemalla tuliteriä pyöräteitä puvussaan ja kravatissaan, kameroiden edessä.

Milanon jalanjälkiä ovat seuranneet useat muut suurkaupungit.

Lontoo kohahdutti viime viikolla ilmoittamalla, että useita keskeisiä väyliä suljetaan yksityisautoilta, jotta ihmiset pääsevät liikkumaan turvallisesti pyörän selässä. Näin lontoolaiset voivat välttää ahtaita metroja, joissa virus voi levitä ruuhka-aikaan vaarallisesti.

Lontoon pormestari Sadiq Khan kuvasi koronaviruksen merkitsevän suurinta haastetta julkiselle liikenteelle kaupungin tähänastisessa historiassa.

– Meidän on kuviteltava elämämme perustavanlaatuisesti uudelleen tässä kaupungissa. Eikä tämä muutos ole mitenkään kitkaton, Khan varoitti.

Pariisissa kaupungin johto on osoittanut 300 miljoonaa euroa uusiin pyöräteihin, jotka noudattaisivat pääosin metrolinjastoa. Kolumbian pääkaupungissa Bogotássa on avattu 75 kilometriä uusia pyöräteitä viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Ja niin edelleen.

Monin paikoin on kertaheitolla siirrytty kestävämpään kaupunkiin. Aika näyttää, kuinka pysyvästä muutoksesta on kyse.

Keskittyykö elämä kotikortteleihin?

Lontoon pormestarin Khanin toivoma toisenlaisen tulevaisuuden kuvittelu on nyt kysytty taito kaupungeissa. Mitä hyvään elämään tulevaisuudessa kuuluu ja miten se on järjestettävissä?

Koronavirus on saanut Milanon suunnittelijat visioimaan kaupunkia, joka palaa korttelielämään ja naapurustoihin. Palvelujen olisi löydyttävä 15 minuutin päässä kotoa ja kävelykadut voisivat helpottaa yhdessäoloa.

– Enemmän viheralueita ja kauniita paikkoja ajanviettoon. Enemmän tiloja, joissa tavata muita kävellen tai pyöräillen, enemmän liiketoimintaa ja palveluja. Vähemmän autoja, mikä tarkoittaa hitaampaa ja turvallisempaa liikkumista kodin lähellä, Granelli luettelee.

Ajatus niin sanotuista 15 minuutin naapurustoista, eräänlaisista hyperlähikortteleista, on ollut pitkään esillä kaupunkisuunnittelussa.

Viime vuosina sen ovat ottaneet ohjenuorakseen muun muassa Australian Melbourne, Kanadan Ottawa ja viimeksi tänä keväänä Pariisi. Mallin kannattajat arvostelevat autoille annettua runsasta kaupunkitilaa. Jos lähinaapurustoja elvytettäisiin, väki viihtyisi paremmin omilla kulmillaan kuin ruuhkissa. Se taas voisi vähentää niin asukkaiden stressiä kuin ilmansaasteitakin, kuuluu tukijoiden viesti.

Granellin mukaan Milano uskoo kulttuurin voivan lisätä kotikorttelien vetovoimaa. Kortteleissa aiotaan tukea musiikki- ja näyttelytiloja, kerhoja ja lapsille suunnattua toimintaa.

Riittääkö se aktiivisille milanolaisille, jää nähtäväksi. Kaupunki kerää myös asukkailta ideoita ja ehdotuksia uuden elämän järjestämiseen.

Uudenlaisten kaupunkitilojen tarve tuli ilmi myös tanskalaistutkimuksessa.

Arkkitehtuuri- ja kaupunkisuunnittelutoimisto Gehl tutki maalis-huhtikuussa, miten kaupunkitilojen käyttö muuttui Kööpenhaminassa ja kolmessa muussa tanskalaisessa kaupungissa. Kokemusta pandemiasta selvitettiin myös kansainvälisellä kyselyllä, johon vastasi 2 000 ihmistä eri puolilta maailmaa.

Tanskalaiskaupunkien keskustat autioituivat nopeasti liikkumisrajoitusten tultua voimaan, kun ihmiset pakkautuivat kotikortteleihinsa. Niissä ulkoiltiin, oleskeltiin, tavattiin tuttuja, leikittiin ja kuntoiltiin.

– Ydinkeskustan alueet eivät olleet enää yhtä olennaisia kuin kortteleiden tapaamispaikat. Kantakaupunkien alueiden on luotava nahkansa uudelleen, sanoo Gehlin innovaatiojohtaja Jeff Risom.

Tutkijoita yllätti, että suuri osa kansainväliseen kyselyyn vastanneista kertoi kokeneensa ahdistuneisuutta liikkumisesta naapurustojen vilkastuneilla kaduilla, tartuntoja peläten.

Risomin mukaan kaupungit voisivat suunnittelulla lisätä kadulla liikkumisen turvallisuutta ja vaivattomuutta ja siten kannustaa ihmisiä viettämään aikaa kodin ulkopuolella. Yksinkertaisimmillaan se voi olla turvavälien osoittamista katuun tai lattiaan liimatuilla merkeillä. Tällöin kaupungilla liikkuvien ei tarvitse stressata, onko väljyyttä tarpeeksi.

Väkimäärärajoitusten takia jonottelu liiketiloihin saattaa lisääntyä. Jonottamista voitaisiin ohjata erilaisilla istutuksilla, ja näin saada edes astetta miellyttävämpi kokemus aikaan.

Kantakaupunkien alueiden on luotava nahkansa uudelleen. Innovaatiojohtaja Jeff Risom, arkkitehti-ja suunnittelutoimisto Gehl

Kööpenhaminalainen Risom on Milanon linjoilla itsenäisesti toimivista naapurustoista. Tulevaisuuden kaupunki voisi koostua yhä hajautetummista mikrokeskuksista, joissa on monipuolista tarjontaa, hän arvioi.

Lähikuukausina on samalla tarpeen pohtia, mitä muuta perinteiset keskustat voisivat tarjota kuin kuluttamista.

– Voimmeko ajatella muitakin tapoja olla yhdessä? Tarvitsemme myös paikkoja, joissa voi muodostaa sellaisia yhteisöjä, jotka eivät synny omassa naapurustossa, Risom pohtii.

Tutkimuksessa selvisi, että kaupungeissa on puutetta omaa rauhaa tarjoavista paikoista silloin kun kaikki ympärillä sulkeutuu kahviloita myöten. Ulkotiloja kuntoiluun, näyttäytymiseen ja ohikulkijoiden tarkkailuun oli sen sijaan enemmän.

– Kaupungeissa on oltava myös paikkoja, joissa voi tuntea olonsa tervetulleeksi ilman kuntoilua, skeittailua tai itsensä näyttämölle asettamista, Risom toteaa.

Eikö kaupungeista tullutkaan olohuoneita? Pieniä asuntoja ei tehty jatkuvaan kotonaoloon

Kun kaupunki on mennyt kiinni ympärillä, asuntojen pieni koko on korostunut entisestään. Italiassa parvekkeista muodostui paikka vaihtaa kuulumisia naapureiden kanssa liikkumisrajoitusten aikana.

Parvekkeettomissa yksiöissä jatkuva etätyöskentely tai kotikaranteenissa olo ei välttämättä ole herkkua.

– Viimeistään nyt voidaan pohtia, toimiiko kaupunki todella kaupunkilaisten olohuoneena, kuten miniasuntojen puolustajat ovat perustelleet, hymähtää kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara Helsingin yliopistosta.

Vaattovaara on itse kampanjoinut liian tiivistä kaupunkirakentamista vastaan, jossa elintilaan ja alueen yhteisiin tiloihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

– Kaupungeista on tullut uuden rakentamisen vauhdissa vähän kylmiä. Toivon, että tässä prosessissa tunnistettaisiin paremmin, mikä on kaupungin merkitys ja missä ihmiset kohtaavat, hän sanoo.

Ehkä massatapahtumatkin voisivat pirstaloitua kaupunkien moniin keskustoihin. Helsingin juhlaviikotkin voisi löytää uuden muodon muutaman kymmenen hengen tapahtumina kortteleissa, Vaattovaara visioi.

Hän on innoissaan Helsingissä tällä viikolla ilmoitetuista uudistuksista, joilla pyritään varmistamaan kaupungin elävyys ja riittävien turvavälien pitäminen. Helsinki kertoi, että pop up -ravintolatoiminta, veneistä ja laitureilta myynti sekä kevyiden terassien perustaminen puistoihin sallitaan entistä vapaammin.

– Tällaiset kokeilut murtavat perinteisiä toimia ja ne voivat tuoda pysyviä, uusia ja ihania muutoksia kaupunkeihin, Vaattovaara pohtii.

Alkava kesä on kaikkialla erityislaatuinen. Matkailijoita saapuu vähemmän, ja joka puolella opetellaan elämään turvavälien mukaan.

Milanossa nähdään ehkä vähemmän poskipusuja ja siemaillaan cappuccinoja pleksilasien erottamissa pöydissä.

Barcelonassa ja monissa muissa matkailijoiden viime vuosina täyttämissä kaupungeissa kaupunkilaiset saavat viimein toivomansa rauhoitetut kotikadut Airbnb-asuntojen tyhjennyttyä. New Yorkin Brooklynissä käydään yhä piknikeillä, mutta nyt seurueet asettuvat nurmikolle maalattuihin rinkuloihin, kuin pelinappulat pelilaudalle, sallitun matkan päähän muista.

Risom uskoo, että kaupungit voivat oivaltavalla suunnittelullaan johdattaa kaupunkilaisia hyvän tekemiseen ja kokemiseen.

– Olisi parempi, että ihmisille jäisi fiilis siitä, että he vaikuttavat myönteiseen sosiaaliseen kehitykseen eikä niin, että he asettavat itsensä tai muut vaaraan, Risom sanoo.

Silloin uusi kumma normaali muuttuu arjen rutiineiksi.

Yksi isoista kysymysmerkeistä on, kuinka suuri osa ihmisistä jatkaa etätyöntekoa ja muuttuuko järjestely pysyväksi.

Jos kaupunkien keskustoista jää tuhansittain työntekijöitä saapumatta työpisteille, uhkaa se monien sellaisten yritysten näivettymistä, joiden liiketoiminta on perustunut näiden työntekijöiden lounastarpeisiin, kuljettamiseen, vaatettamiseen tai heidän kotimatkansa varrelle osuneisiin ostoksiin.

Esimakua ovat antaneet eräät suuryhtiöt, jotka ovat ilmoittaneet, ettei lähityöskentelyyn olla entisessä muodossa palaamassa. Esimerkiksi New Yorkissa näin ovat tehneet ainakin kansainväliset pankit Barclays, JP Morgan Chase ja Morgan Stanley sekä teknologiayhtiö Twitter, kertoi New York Times hiljattain.

Kaupunkimaantieteen professori Vaattovaara ei usko, että etätyöskentely uhkaisi pitkällä aikavälillä kuihduttaa kaupunkien keskustoja Suomessa. Helsinki on muutoskykyinen kaupunki, jonka etuna voi pitää kaupungin pientä kokoa ja monikeskuksista rakennetta.

– Olisi kuitenkin mietittävä, miten mahdollisesti tyhjiksi jääviä arvokkaita tiloja voitaisiin hyödyntää joustavasti, jotta niitä ei ainakaan seisotettaisi autioina, Vaattovaara sanoo.

Olisiko niitä mahdollista hyödyntää kaupunkilaisten tarpeisiin? Mallia voitaisiin katsoa muualta, jossa on kokemusta tilojen ketterästä käytöstä.

Milanossa yrityksiä on pyydetty jatkamaan etätöitä. Esimerkiksi kaupungin työntekijöistä osa jatkaa etätyötä, osa käy toimistolla porrastetusti iltayhteentoista asti.

Kaupunkien ja asukkaiden selviämiseen kriisissä vaikuttaa se, kuinka turvallisiksi olot onnistutaan järjestämään. Kaupunkisuunnittelun ratkaisuilla voidaan lievittää pelkoja ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta.

Ehkä merkki kriisin selättämisestä jonain päivänä on se, kun ihmiset uskaltavat jälleen halata toisiaan.

Milanon Marco Granelli uskoo, että kriisin jo virittämä yhteisöllisyyden aalto on hyvä rakennuspohja kaikelle uudelle. Milanossakin muiden tukeminen on näkynyt korttelien yhteislauluna parvekkeilla ja naapuriapuna tarvitseville.

– Pandemia on osoittanut, kuinka hauraita olemme ja saanut meidät polvillemme. Mitä paremmin osaamme vahvistaa ihmisten välistä läheisyyttä ja solidaarisuutta, etsimään ratkaisuja yhdessä, sitä paremmin pystymme puolustautumaan tällaista vastaan, Granelli sanoo.

Miten kaupunkeja pitäisi sinun mielestäsi kehittää, jotta niissä olisi hyvä elää pandemiauhkien aikaan? Voit keskustella asiasta tiistaihin 26.5.2020 kello 23:een asti alla olevassa keskustelussa.

Lue myös:

Pormestari Vapaavuori lupailee Helsingin Senaatintorille ensi kesäksi terasseja – Lasipalatsin aukiolla terassi tuplaantuu, jotta turvavälit toteutuvat

Pääkaupunkiseudulla toimivan tanssikoulu StepUpin entistä opettajaa syytetään käräjillä oppilaansa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Asian käsittelyn on määrä alkaa tiistaina Helsingin käräjäoikeudessa.

Hyväksikäyttö on STT:n tietojen mukaan jatkunut yli kaksi vuotta vuoteen 2017. Oppilas oli epäillyn hyväksikäytön alkaessa alaikäinen.
Nykyisin 41-vuotias mies ei opeta enää tanssikoulussa. STT kertoi marraskuussa 2018, että kyseinen opettaja oli lähennellyt useita oppilaitaan 2010-luvulla ja poliisi tutkii yhtä opettajan ja oppilaan välistä suhdetta seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Epäillyn hyväksikäytön uhri kertoi tuolloin STT:lle suhteen alkuvaiheesta siten, että opettaja haki autolla kotiinsa, harrastettiin seksiä ja opettaja vei pois. Hän kertoi fyysisyyden suhteessa olleen aluksi todella ahdistavaa.

Suojaikäraja on Suomessa 16 vuotta, mutta 17-vuotiaan kohdalla voi olla kyse seksuaalisesta hyväksikäytöstä esimerkiksi silloin, kun opettaja käyttää asemaansa hyväksi seksisuhteessa.

Lähenteli oppilaitaan leireillä ja ensi-illoissa

STT haastatteli juttuunsa 12 StepUpin ex-oppilasta, jotka ovat olleet mukana miesopettajan vetämissä musikaaleissa 2010-luvulla. Puolet oli nähnyt tai kokenut lähentelyä ja loput muuta opettajan epäasiallista käytöstä.

Entiset oppilaat kertoivat muun muassa, että miesopettaja oli yrittänyt saada ainakin kahdella eri musikaaliproduktion viikonloppuleirillä oppilaita sänkyyn kanssaan. Molemmissa tapauksissa mies pyysi oppilaansa huoneeseensa kahden kesken, kosketteli ja suuteli tai yritti suudella. Toinen naisista oli alaikäinen, toinen täysi-ikäinen. Molemmat pakenivat paikalta.

Musikaalien ensi-illoissa ja loppukaronkoissa miesopettaja joi oppilaiden mukaan runsaasti ja yritti suudella oppilaitaan.
Opettaja ei tuolloin kommentoinut asiaa STT:lle.

Entisten oppilaiden mukaan StepUpin hallituksen puheenjohtaja Marco Bjurström oli ainakin joiltakin osin tietoinen opettajan epäasiallisesta toiminnasta. Bjurström ei kommentoinut tuolloin STT:lle, tiesikö hän asiasta ja jos tiesi, mitä hän tiesi.

Opettaja sai potkut vuonna 2017, kun epäillyn seksuaalisen hyväksikäytön uhri kertoi asiasta koululle ja vei jutun poliisille.
StepUp on maineikas pääkaupunkiseudulla toimiva tanssikoulu. Se on tunnettu muun muassa Skene-musikaaleistaan, joissa esiintyy nuoria 16-vuotiaista aikuisiin.

Aiheesta lisää:

Tunnetun tanssikoulun opettaja yritti suudella oppilaitaan, kopeloi kännissä ja harrasti seksiä yhden kanssa – Miksi hän sai jatkaa vielä vuosia?

Tampereen rivitalopalo on vaatinut kuolonuhrin. Vielä lauantai-iltana näytti siltä, ettei rajusta tulipalosta tule henkilövahinkoja.

Yöllä raivauksen yhteydestä yhdestä asunnosta löytyi kuitenkin vainaja.

Tutkinnanjohtaja Markku Laakso Sisä-Suomen poliisista sanoo, että poliisi selvittää uhrin henkilöllisyyttä parhaillaan. Poliisilla on tästä epäily, mutta selvitys on vielä kesken.

Vainajasta kertoi ensin Aamulehti.

Takahuhdissa Varsankadulla sammuttiin lauantaina illalla neljän asunnon rivitalossa syttynyttä tulipaloa. Talo oli pelastuslaitoksen mukaan rakennettu vuonna 1988. Pelastuslaitos sai hälytyksen palosta kello 20.48.

Palo alkoi pelastuslaitoksen mukaan yhdestä huoneistosta ja levisi siitä koko rakennuksen ullakolle. Syttymissyytä ei vielä tiedetä.

Laakson mukaan poliisi tutkii syttymissyytä. Poliisilla on havaintoja palon alkuperästä, mutta syystä ei ole vielä tietoa.

Raivaus- ja jälkisammutustyöt jatkuivat yöhön asti.

Asunto, jossa palo syttyi, paloi kokonaan ja muut kolme asuntoa ovat palaneet asumiskelvottomiksi.

Palosta syntyi runsaasti savua, joka oli levinnyt Takahuhdin ja Ruotulan suuntaan. Alueen asukkaita kehotettiin tarvittaessa siirtymään sisätiloihin, sulkemaan ikkunat ja ilmastointi.

Lue lisää:

Tampereen Takahuhdissa rivitalopalo

Keskuspankit joutuivat tukemaan taloutta valtavilla summilla finanssikriisissä kymmenisen vuotta sitten.

Euromaat saivat finanssikriisin jatkeeksi vielä ikioman eurokriisin, joka kytee edelleen.

Kuin tässä ei olisi riittävästi, koronavirus on taannuttanut talouden kaikkialla maailmassa. Niinpä avunpyyntöjä ei tarvinnut edes esittää, ja keskuspankit käynnistivät jälleen massiiviset tukitoimet.

Toistuva nojaaminen keskuspankkien tukeen on nostanut esiin epäilyjä järjestelmän kestävyydestä jatkossa.

Ei vielä mitään kovin äänekästä, mutta vihjailuja kolumneissa ja talouslehtien haastatteluissa.

– Yli kymmenen vuotta luottamus keskuspankkeihin on pitänyt rahoitusjärjestelmää pystyssä. Jos se luottamus rapautuisi, niin silloin meillä olisi varmasti hyvin iso kriisi käsissä, Nordean päänanalyytikko Jan von Gerich sanoo.

EKP teki kaikkensa ja tekee nytkin

Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi joutui palauttamaan suursijoittajien horjuneen luottamuksen eurovaluuttaan heinäkuussa 2012 puheella, josta lopulta jäi historiaan vain muutama sana.

” The ECB is ready to do whatever it takes to preserve the euro.”

Tämä Euroopan keskuspankin Mario Draghin kesällä 2012 antama lupaus tehdä kaikki mahdollinen euron varjelemisesi on noussut ikoniseen asemaan, kun puhutaan luottamuksesta keskuspankkien elvytystoimiin.

– Tuntuu, että elvyttämisestä on tullut pysyvä ilmiö. Edellisessä noususuhdanteessa ei päästy elvytyksestä eroon edes noususuhdanteessa. Tällainen [normaalia] mittavampi ja vaikuttavampi keskuspankkipolitiikka on tullut jäädäkseen, Jan von Gerich arvioi.

Ja tähän on syynsä. Koronaviruksen jäädyttämässä taloustilanteessa keskuspankkien on pakko toimia.

– Tässä tilanteessa keskuspankkien on varmistettava, että tilanne ei kärjisty. On pyrittävä pitämään käynnissä sellainen toiminta, jota pystytään tekemään tartunnan aiheuttamista rajoitteista huolimatta. On varmistettava, ettei toiminta pysähdy siitä syystä, että ei kuluteta eikä investoida, ekonomisti Roger Wessman sanoo.

Elvytys kasvattaa taseita

Koronaviruksen iskettyä keskuspankit ovat myös elvyttäneet voimalla. Varsinkin Yhdysvaltain keskuspankki on ottanut käyttöön järeät, suorastaan ennen näkemättömät velkakirjojen tukiostot.

Euroopan keskuspankki on ollut toimissaan jonkin verran Yhdysvaltain keskuspankkia varovaisempi. Lisäksi grafiikasta puuttuvat aivan viimeisimmät tiedot EKP:n osalta.

Voimakkaan elvytyksen aikana on ihmetelty sitä, että inflaatio ei ole lähtenyt laukalle. Rahan tunkemisella talouteen pitäisi olla myös nostava heijastusvaikutus hintoihin.

Näyttää kuitenkin siltä, että ihmisten ja yritysten käyttäytyminen on muuttunut toistuvien kriisien aikana.

– Kotitaloudet säästävät enemmän ja yritykset ovat entistä varovaisempia. Näistä syistä en ole kovin huolissani, että tämä [inflaatio] lähtisi kovinkaan ripeästi liikkeelle, Roger Wessman sanoo.

Ikuiset lainat avuksi Euroopalle?

Euroopan unionissa on kaiken muun lisäksi huolena velkaisten jäsenmaiden auttaminen.

Ensi viikolla pitäisi saada aikaan päätöksiä siitä, kasvatetaanko rahoituksen yhteisvastuullisuutta kytkemällä tukipaketit unionin budjettiin. Kyse on alustavasti noin 500 miljardin euron paketista.

Hiljattain arvostettu talousaikakauslehti The Economist kirjoitti pääkirjoituksensa EU:n kompastelusta tässä asiassa alaotsikolla: Vaikeuksiaan väistelemällä Euroopan unioni tekee niistä vain pahempia.

Myös tunnettu suursijoittaja George Soros on osallistunut tukikeiton hämmentämiseen muun muassa Kauppalehdessä julkaistulla mielipidekirjoituksellaan pari viikkoa sitten.

Soros esitti ratkaisuksi ikuisia valtionlainoja eli niin sanottuja perpetuaalilainoja. Niistä maksettaisiin vain vuotuiset korot sijoittajille, mutta niitä ei lyhennettäisi lainkaan.

– Ehdotus on mielenkiintoinen. Tässä tilanteessa tarvitaan uutta ajattelua ja uusia ehdotuksia. Mikään helppo ja kaikkeen käyvä ratkaisu se ei olisi, Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich sanoo.

Markkinat luultavasti hinnoittelisivat ikuisen lainan koron korkeammaksi kuin kymmenen tai kolmenkymmen vuoden lainojen korot. Näin se voisi tulla lopulta melko kalliiksi sen liikkeelle laskijalle.

– Ikuinen laina olisi kuitenkin vahva signaali siitä, että kyseessä on pysyvä järjestely. Meneillään olevassa keskustelussa puhe pysyvistä ratkaisuista tuntuu olevan tabu. Valmiutta on tilapäiseen järjestelyyn, mutta ei pysyvään tulonsiirtoon. Jos perpetuaalilaina ei ole pysyvä, niin mikä sitten on, Jan von Gerich sanoo.

Yrittäjä on oman itsensä herra ja voi tehdä mitä tykkää. Teoriassa näin, mutta käytännössä yleensä aivan jotain muuta.

Eteläpohjalaisen juomavalmistaja Pramian yrittäjä Marko Mäkinen, 52, käy esimerkiksi siitä, mitä ahkeruudella ja sinnikkyydellä voi saada aikaan. Ja uskolla omaan tekemiseensä.

– Junnu Vainion sanoin “Köyhän ainoa huvitus on vilkas mielikuvitus”, Marko Mäkinen kuittaa.

Mäkisestä piti tulla ensin metsuri tai metsätyönjohtaja. Sitten hän opiskeli agrologiksi. Sen jälkeen hänestä tulikin viinankeittäjä.

– Kyllä se pienen maatilan liitännäiselinkeinona lähti liikkeelle tämä toiminta. Teimme ensin sahtia ja sitten tuli väkevämmät juomat.

Sahdista likööreihin

Kun 30 vuotta sitten pienessä maalaiskylässä laittoi sahtitehtaan pystyyn vanhaan hevostalliin, mainehan siinä kasvoi.

– Kyllä se kylähullun leima tuli heti aluksi. Oikeasti en ole siitä ikinä välittänyt mitään. Olen tehnyt itselle mielenkiintoisia ja mukavia projekteja. Jollakin tavalla niillä on sitten hengissäkin pysynyt tässä, itse ja perhe.

Sittemmin Pramiasta kasvoi ennen kaikkea likööritalo, jonka kymmeniä väkeviä ja mietoja tuotteita myyvät niin Alkot kuin vähittäiskaupat.

Mäkinen on laajentanut Pramian toimintoja juomista kierrätysmuoveihin. Pramian juomatehtaalla Jalasjärvellä, Toholammin kierrätysmuovitehtaalla ja Mäkisten metsäpalstoilla työskentelee vakituisesti kolmisenkymmentä henkilöä, pääosa heistä Toholammilla. Juomatehdas pyörii muutaman henkilön voimin pitkälle kehitellyn automaation ansiosta.

Isomman perässä

Kylähullun maine kasvoi entisestään, kun Marko Mäkinen muutama vuosi sitten päätti jättää tarjouksen Altian enemmistöosakkeista. Monet luulivat sitä vitsiksi, mutta mies oli tosissaan. Hän oli kymmenisen vuotta konsulttinsa kanssa laskeskellut Altian arvoa yhtiön tilinpäätöstietojen pohjalta.

Altiasta oli pitkään tarjolla vähemmistöosuus, mutta se ei kiinnostanut kotimaassa eikä ulkomailla. Toden teolla Mäkinen kääri hihat, kun valtio oli valmis luopumaan enemmistöosuudestaan.

– Olin siinä vaiheessa jo vähän myöhässä liikkeellä. Valtiolla oli tarkat ajatukset siitä, että Altiasta tehdään pörssiyhtiö. Olin yhteydessä ministereihin ja kaikkiin virkamiehiin, jotka sen asian ympärillä toimivat.

Mäkinen päätti kuitenkin viime metreillä tehdä tarjouksen. Häntä kutkuttaa vieläkin se tosiasia, että Altian pörssiin listautumisen arvo oli täysin sama kuin mitä hän tarjosi enemmistöosakkeista. Vuosien laskelmat pitivät kutinsa!

Marko Mäkisen mukaan Altian vieminen pörssiin oli poliittisesti ymmärrettävä päätös. Mutta miten olisi käynyt, jos valtionyhtiö olisi päätynyt pohjalaisen viinatehtailijan käsiin?

– Jos minulla olisi käynyt huonosti sen yrityksen kanssa, ministerit ja poliitikot olisivat saaneet leiman siitä, että myivät valtion omaisuutta huonosti pärjäävälle. Jos olisin menestynyt sen kanssa, olisi sanottu, että myytiin liian halvalla.

Pääkonttori olisi siirtynyt Etelä-Pohjanmaalle

Entä Altian kotipaikka, olisiko se nyt Kurikka, Jalasjärvi vai peräti Ilvesjoki?

– Ehkä pääpaikaksi olisi tullut Koskenkorva tai Seinäjoki.

Altian työntekijöiden puolesta Mäkinen on tyytyväinen, että yhtiö ei päätynyt hänen käsiinsä.

– Olisin todenäköisesti lopettanut Helsingin pääkonttorin ja Rajamäkikin olisi pitänyt miettiä uusiksi. Työntekijämäärää olisin karsinut.

Miten monikymmenkertaisesti pienemmän viinatehtaan omistaja vakuutti itsensä siitä, että tietotaitoa ja taloudellista kantokykyä olisi riittänyt Altian ostoon?

– Periaatteessa teemme ihan samaa hommaa mitä Altia. Heidän tislaamo on toki isompi mitä meillä, mutta pullottaminen ja pakkaaminen ovat ihan samaa työtä, mitä olemme tehneet 30 vuotta.

Marko Mäkinen myöntää, että taloudellinen kantokyky on asia erikseen. Mukaan olisi pitänyt saada useampi pankki. Laskelmat hän teki kannattaviksi.

– Satojen miljoonien eurojen kaupassa olisi ollut mahdotonta saada pakettia aikaan tuossa aikataulussa, kun nykyään nuoriparikin joutuu odottamaan asuntolainaansa kuukauden verran.

Mutta Marko Mäkinen on tyytyväinen, että hän jätti Altiasta tarjouksen. Nyt ei harmita.

– Olisin varmasti sättinyt lopun elämäni itseäni, jos ei olisi tullut tehtyä tarjousta.

Viinaa muovipulloon – muut perässä

Marko Mäkisestä vain toinen puoli on viinankeittäjä, toinen puoli on ympäristöyrittäjä.

Pramia ryhtyi pakkaamaan alkoholia muovipulloihin vuosia ennen muita. Mäkinen osti konkurssiin ajautuneen kierrätysmuovitehtaan Toholammilta.

– Olemme kiertotalouden ja ympäristöystävällisyyden suunnannäyttäjä Suomessa. Monet seuraavat meitä ja tulevat perässä. Hyvä niin.

Edelläkävijä esitteli 16 vuotta sitten Alkolle muovisia viinapulloja lasisten sijaan. Alko oli Mäkisen mukaan sitä mieltä, että muovipullosta jää makua alkoholiin.

– Hetken todistelimme, ettei mitään makua jää. Sen jälkeen kaikki on ollut voittokulkua. Ilokseni voin todeta, että Suomen suurimmat ja Euroopan suurin alkoholijuomanvalmistaja ovat tulleet perässä. Muun muassa Coca-Colat ja Pepsi-Colat ja vastaavat ovat todenneet saman asian.

Mäkinen päätyi muovipulloihin kauhisteltuaan lasipullojen käsittelyä.

– Mekin täytimme tuohon aikaan 12 00 lasipulloa tunnissa, kulutimme 12 000 litraa vettä samassa ajassa ja käytimme vielä kuutta kemikaalia.

Mäkinen muistelee, miten virolaiset ihmettelivät sitä, että muovipulloon laitetaan vielä muovikorkkikin.

– Nykyään alumiinikorkki on aivan myrkkyä tässä muovikierrätysjärjestelmässä.

Malliksi maailmalle

Pramian tytäryhtiö Pramia Plastic käsittelee Toholammilla keskimäärin miljoona kierrätyspulloa vuorokaudessa.

– Ostamme näitä pantillisia muovipulloja, joita ihmiset palauttavat kauppoihin.

Marko Mäkisen mukaan Suomessa käytetyistä muovipulloista 96 prosenttia palautuu kiertoon.

– Se on huippua koko maailmassa. Jos kaikki maat kierrättäisivät pullot Suomen tavoin, väittäisin, että maapallolla ei olisi nykyistä muoviongelmaa.

Toholammin tehtaalla kierrätyspullot pestään, värilajitellaan ja murskataan, minkä jälkeen niistä syntyy muovihiutaletta uusien tuotteiden raaka-aineeksi.

Kun tämä muovihiutale sulatetaan, siitä valmistuu puolestaan granulaattia eli muoviraetta. Tämä tuote on Euroopan elintarviketurvallisuusviraston EFSA:n hyväksymä, elintarvikekontaktikelpoinen tuote. Siitä tehdään Pramian uudet pulloaihiot ja nastolalaisessa yhteistyöyrityksessä Wipakissa muovikalvoa lihanjalostus- ja makeisteollisuudelle.

Toholammilla värillisistä muovipulloista valmistuu vuosittain myös 120 miljoonaa metriä vihreää pakkausvannetta, jota käyttävät muun muassa sahat ja höyläämöt.

Ei muovin vaan ihmisen vika

Marko Mäkinen kertoo, että Toholammin kierrätystuotteiden kysyntä räjähti juuri silloin, kun huoli mikromuovien ympäristövaikutuksista nousi laajaan keskusteluun.

– Yhtäkkiä kierrätysmuovia halusivat kaikki toimialat ja laitokset.

Mäkinen huomauttaa, että itse muovi on ympäristötuhoihin syytön.

– Ihminen tekee sen virheen. Ihminen aiheuttaa tuhon, kun hän heittää luontoon muovia.

Kiitotiellä ja yläilmoissa

Entä onko miehellä, joka ottaa omasta tuulivoimalasta energiat tehtailleen, itsellään mitään ympäristösyntejä? Ehkä pieniä.

Lentämisestä innostunut yrittäjä hakkasi omaan kotimetsään ison aukon ja päällystytti juomatehtaan takapihalle puoli kilometriä pitkän kiitotien. Siitä pääsee läpi vuoden ilmaan ultrakevyellä pienkoneella.

– Kipeääkin se otti, kun puita piti kaataa. Se on nyt 20 vuotta ollut siinä ja se oli hyvä päätös.

Toholammilla on Mäkisen toinen kenttä, mutta se on nurmikenttä.

Marko Mäkinen kertoo lentävänsä nykyään pääasiassa työmatkojaan, ei juurikaan enää harrastuksen vuoksi. Siitä huolimatta mies sanoo viihtyvänsä taivaalla.

– Vauhdin hurma ei ole se mun juttu, vaan lentämisen ja maisemien kauneus. Toki myös se, että pääsee nopeasti paikasta toiseen.

Entä ne suuret ideat, niin kuin Altia-tarjous, missä ne syntyvät? Taivaallako?

– Ei tullut siellä vaan tuulimyllyyn kiivetessä, korkealla sekin.

Oma kiitotie Pramian takapihalla on Marko Mäkiselle merkityksellinen paikka monella tapaa. Silloin kun muualla ei vielä riitä lunta hiihtämiseen, Mäkinen auraa kiitotien viereen vähäiset lumet ja hiihtelee niillä iltaisin otsalampun valossa äänikirjoja kuunnellen. Kilometrejä kertyi viime talvena muun muassa Michelle Obaman seurassa.

– Elämäkertoja menee.

Vastavirtaan korona-ajassa

Samaan aikaan, kun monet yritykset kipuilevat koronavaikutusten kanssa, Marko Mäkinen uskoo tulevaisuuteen.

Pramian pihamaalla käy huiske, kun kirvesmiehet rakentavat varastohallista pohjalaistaloa, jonka sisuksiin avautuu kesäkuussa tehtaanmyymälä.

Pramialla on ennestään ravintolatilat tehtaan yläkerrassa, kymmenien kilometrien päässä asutuskeskuksista. Tuleva tehtaanmyymälä yhdistetään käytävällä ravintolaan. Anniskelulupia on haettu 900 neliölle.

– Suunnitelmat olivat jo tehtynä, ennen kuin koronasta tiedettiin mitään. Pakkohan tässä on vain uskoa onnistumiseen.

Marko Mäkinen muistuttaa, että viinatehtaan tehtaanmyymälä ei ole enää mikään harvinaisuus.

– Kun lainsäädäntö muuttui, pienpanimot ja tislaamot ovat perustaneet tehtaanmyymälöitä.

Pramia tavoittelee myymäläänsä ennen kaikkea matkailijaryhmiä ja aikoo tehdä heidän saamisekseen yhteistyötä lähialueen matkailuyritysten kanssa.

Käsidesiin palataan vielä

Huoltovarmuuskeskuksen listoilla Pramia on kirjattu veden pakkaajaksi. Koronakauden alussa Mäkinen otti keskukseen yhteyttä ja pyysi lupaa käsidesin valmistukseen.

– Teimme sitä kolme viikkoa ja saimme hyviä kokemuksia. Jatkamme sen valmistamista todennäköisesti myöhemminkin. Sitä voi sitten myydä vaikka tuolla tehtaanmyymälässämme!

Itä-Suomen yliopisto on ohjannut opetusministeriöltä saamaansa rahoitusta ortodoksisen kirkon arkkipiispan Leon vetämälle karjalan kielen seuralle. Asiasta kertoo tänään tutkivan journalismin verkkojulkaisu Long Play artikkelissaan.

Vuosina 2013–2016 yliopisto maksoi opetusministeriöltä vuosittain saamastaan 200 000 euron erillisrahoituksesta 70 000–80 000 euroa seuralle.

Yliopistolle myönnetyn valtionrahoituksen välittäminen yksityishenkilöiden perustamalle ja hallinnoimalle yhdistykselle on poikkeuksellista.

Long Playn tietojen mukaan erilaisilla rahoitusjärjestelyllä haluttiin pitää karjalan kielen seura tyytyväisenä. Seura ajoi muutosta, jossa karjalan kielelle taattaisiin perustuslaissa samanlainen asema kuin romanikielelle ja saamen kielille.

Keskusteluissa olivat mukana myös silloiset ministerit

Long Playn haastattelema karjalan kielen seuran silloinen sihteeri Pertti Lampi kertoo, että Itä-Suomen yliopiston kautta tulevasta rahoituksesta sovittiin yksityisessä keskustelussa silloisen valtiovarainministerin, nykyisen Sitran yliasiamiehen Jyrki Kataisen (kok) kanssa. Tammikuussa 2011 järjestetyssä tapaamisessa oli Kataisen ja Lammen lisäksi mukana arkkipiispa Leo.

Katainen kertoo Long Playlle, ettei muista karjalan kielen seuran rahoitukseen liittyviä keskusteluja.

Lammen mukaan sopimuksen syntyyn vaikutti myös oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r). Lampi kertoo tavanneensa Henrikssonin yhdessä arkkipiispa Leon kanssa vuoden 2012 huhtikuussa.

Henriksson kertoo artikkelissa suhtautuneensa myönteisesti seuran toiminnan rahoittamiseen opetus- ja kulttuuriministeriön kautta.

Arkkipiispa ei kommentoi seuran asioita

Epäselvää on, tiedettiinkö ministeriössä yliopiston rahoituksen päätyvän karjalan kielen seuralle vai ei.

Itä-Suomen yliopiston humanistisen osaston johtajan, professori Risto Turusen mukaan asiasta käytiin pitkiä neuvotteluja talvella 2012–2013. Yhteydenotto yksikköön tuli seuralta.

– Raha oli myönnetty yliopistolle ja ajatus oli, että me teemme KKS:n kanssa yhteistyötä karjalan kielen elvyttämiseksi”, Turunen muistelee.

Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Jorma Karhun mukaan ministeriössä ei tiedetty yliopiston ja seuran sopimuksesta, vaikka kyse oli ministeriön rahoista.

Karjalan kielen seuran silloinen sihteeri Pertti Lampi puolestaan väittää, että ministeriö tiesi rahoitusjärjestelystä.

Sopimuksen synnyn varmentaminen on vaikeaa. Sopimuksen allekirjoittanut silloinen rehtori Perttu Vartiainen on kuoli vuonna 2017. Mukana ollut karjalan kielen seuran hallituksen jäsen Eero Rantala kuoli viime vuonna.

Arkkipiispa Leo ei ole kommentoinut seuran asioita Long Playlle.

Tuntuvasta rahoituksesta huolimatta seura on vaikeuksissa

Sen jälkeen, kun sopimus yliopiston kanssa loppui vuonna 2016 karjalan kielen seura on saanut rahoitusta opetusministeriöltä. Vuonna 2017 sille myönnettiin yksin avoimeen hakuun laitettu karjalan kielen elvyttämiseen tarkoitettu 100 000 euroa.

Seuraavina vuosina avointa hakua ei ole ollut. Karjalan kielen seura on saanut elvytystyöhön vuosittain 200 000 euroa valtion budjetin lisämäärärahana eli niin sanottuna joululahjarahana. Se myönnetään kansanedustajien tekemien talousarvioaloitteiden perusteella.

Long Playn mukaan Karjalan kielen seura on ajautunut kuitenkin taloudelliseen umpikujaan. Vuosina 2017–2018 se teki tappiota noin 20 000 euroa, sen oma pääoma painui miinukselle ja sen velat kasvoivat 85 000 euroon.

Taloussotkujen lisäksi Long Playn artikkelissa kerrotaan ortodoksisen kirkon lukuisista työsuhderiidoista.

Israelin pääministeri ja oikeistolaisen Likud-puolueen johtaja Benjamin Netanjahu vastaa oikeudessa syytteisiin lahjonnasta, vallan väärinkäytöstä ja petoksesta.

70-vuotias veteraanipoliitikko kiistää syytteet jyrkästi ja sanoo joutuneensa poliittisen ajojahdin kohteeksi. Netanjahun mukaan kyse on "vallankaappausyrityksestä".

Netanjahu sanoi oikeuteen saapuessaan, että hän jatkaa Israelin johtajana. Hän myös sanoi olevansa syytön. Netanjahun mukaan hänet yritettiin saada ansaan, mutta hän on yhä pystyssä.

Syytelista on pitkä. Israelin pitkäaikaisimman pääministerin epäillään ottaneen vastaan arvokkaita lahjoja, lähinnä savukkeita ja shamppanjaa vaikutusvaltaisilta liikemiehiltä vastineeksi palveluksista.

Netanjahua syytetään myös yrityksestä hankkia myönteistä julkisuutta Yediot Ahronot -lehdessä lupaamalla vauhdittaa levikinnostokampanjaa. Häntä vastaan on nostettu syyte myös Bezeq-tietoliikenneyhtiön toiminnan edistämisestä

Israelin lain mukaan henkilö ei voi toimia ministerinä, jos häntä kohtaan nostetut syytteet ovat vakavia. Pääministeriä tämä lainkohta ei koske.

Lue lisää:

Toimittajalta: Korona avasi Israelin hallituslukon – sisäiset riidat uhkaavat silti pakkoavioliittoa

Kevään lämpöennätys rikottiin jälleen, kun sunnuntaina Oulussa mitattiin 21,9 celsiusastetta.

Ylen meteorologin Matti Huutosen mukaan sää jatkuu lämpimissä merkeissä ja 20 asteen rajapyykki tulee alkavalla viikollakin rikkoutumaan.

– Nyt ollaan toukokuun kylmän alun jälkeen lähellä keskimääräisiä loppukuun lukemia. Kevääksi 20 asteen ylitys tapahtui harvinaisen myöhään, Huutonen sanoo.

Pääasiassa tuleva viikko kuluu poutasäässä, mutta viikon puolivälissä säärintama kulkee lännestä Vaasan korkeudelta pohjoiseen yli maan tuoden mukanaan kuurosateita. Sateet jäävät kuitenkin 5–10 millimetriin.

– Etelässäkin voi ripsaista vähän vettä, samalla sää myös tilapäisesti viilenee keskiviikkona ja torstaina. Etelä- ja Keski-Suomessa lämpötila pysyttelee kuitenkin pääosin 20 asteen tuntumassa, Huutonen ennustaa.

Tiistai on viikon lämpimin päivä. Huutonen katsoo kartoilta mittarin kohoavan 20 asteen tienoille Kainuuta myöten ja Etelä-Suomessa jopa 22 asteen paikkeille.

Länsi-Lapissakin mittari kipuaa 15 asteen tuntumaan.

– Kuitenkin esimerkiksi Kittilän Pokassa lunta on vielä 80 cm, joten tulvatilannetta joudutaan Kittilän ja Rovaniemen suunnalla seuraamaan tarkasti, Huutonen muistuttaa.

Vaikka päivät ovat nyt lämpimiä, hallaharsot kannattaa tulevalla viikolla Huutosen mukaan asetella paikoilleen hallaöiden varalta.

Viikonloppua kohden lämpimämpää ilmamassaa valuu jäälleen maahamme. Koulujen päättäjäisviikonlopulle Huutonen uskaltaakin jo ennustaa kesäisiä lukemia, vaikka koronarajoitusten vuoksi juhlinta onkin tavanomaista pienimuotoisempaa.

Vuosituhansien ja vuosisatojen aikana ihmisen käsitys omasta asemastaan maailmankaikkeudessa on muuttunut rajusti. On päädytty käsitykseen, että elämme maapallolla, joka ei lopultakaan poikkea erityisesti muista vastaavista planeetoista. Moni uskoo, ettei elämäkään maapallolla ole poikkeus.

Pitkään on ajateltu, että kotimme on universumissa, maailmankaikkeudessa, joka sai alkunsa yhdestä pisteestä ja hetkestä, alkusingulariteetista. Se laajeni rajusti sekunnin murto-osia kestäneen vaiheen ns. kosmisen inflaation ja sitä seuranneen alkuräjähdyksen kautta käsittämään koko nykyisin tunnetun maailmankaikkeuden.

Omasta universumistakin tunnemme vain osan, loppu jää piiloon horisontin taa.

Mutta nykyisin yhä useammat tutkijat pitävät täysin mahdollisena, että universumejakin on vaikka kuinka paljon – siellä jossain.

Suoria todisteita muista universumeista voi olla turha odottaa. Silti monet teoreettiset fyysikot uskovat vahvasti, että näitä katseeltamme piilossa pysytteleviä universumeja voi olla ääretön määrä.

Universumimme laajenee jatkuvasti

Yhdysvaltalaisen Johns Hopkins -yliopiston tutkija Tommi Tenkanen on perehtynyt näihin kysymyksiin.

Viime vuonna Tommi Tenkanen julkaisi huomiota herättäneen kirjansa salaperäisestä pimeästä aineesta. Hänen ajatuksensa on, että pimeä aine syntyi alkuräjähdystä edeltäneen kosmisen inflaation aikana. Tuona aikana syntyivät myös ainekset mahdolliseen multiversumiin

Peruutetaan siis ajassa taaksepäin.

Oma universumimme laajenee jatkuvasti. Ajassa peruuttamalla tiedämme myös, että aiemmin universumimme oli paljon pienempi, tiheämpi ja kuumempi. Aikajanan alkupäässä, 13,8 miljardia vuotta sitten, tapahtui alkuräjähdys.

Tenkanen kuuluu siihen tutkijajoukkoon, joka määrittelee kosmisen inflaation edeltäneen varsinaista kuumaa alkuräjähdystä. Teorian mukaan maailmankaikkeudessa ei kosmisen inflaation aikana olisi ollut hiukkasia, antihiukkasia eikä säteilyä. Oli vain avaruuden omaa energiaa, joka sai tilan laajenemaan todella nopeaa vauhtia.

Jossain vaiheessa laajeneminen päättyi ja energia muuttui aineeksi, jolloin kuuma alkuräjähdys alkoi. Tuosta ajasta voimme yhä havainnoida kosmista mikroaaltotaustasäteilyä, joka on alkuräjähdyksen jälkihehkua.

– Se oli ensimmäinen kerta, kun valo pääsi karkuun ainetta. Sitä kauemmas emme oikeastaan voi nähdä, sanoo Tenkanen.

Multiversumi on looginen johtopäätös

Jos kehitys olisi jäänyt tähän, meillä olisi yksi universumi, jonka ominaisuudet ja lainalaisuudet olisivat yhteneväisiä kaikkialla.

Tieteellistä näyttöä muista universumeista ei ole, mutta myös kosmiseen inflaatioon liittyvä sattumanvaraisuus (tutkijat puhuvat sen kvanttiluonteesta) tarkoittaa sitä, että kosminen inflaatiokaan ei päättynyt samanaikaisesti kaikkialla, vaan toisistaan kauas erilleen ajautuneilla alueilla missä milloinkin.

Toisin sanoen maailmankaikkeuksien kehitys oli eritahtista: jossain inflaatio ehkä jatkuu yhä ja jossain muualla, kuten meillä, se loppui aikanaan kuumaan alkuräjähdykseen.

Ja vaikka oma universumimme on yksi niistä, joissa inflaatio on päättynyt, saattaa samanlaisia ja erilaisia universumeja olla loputtomasti muuallakin, eikä niillä ole yhteyttä toisiinsa.

Yhdessä ne muodostavat multiversumin

Teorian perustana kaiken kvanttiluonne ja kosminen inflaatio

Multiversumi perustuu siis kahteen erilliseen ja yleisesti hyväksyttyyn teoriaan: kaiken kvanttiluonteeseen ja kosmisen inflaation ominaisuuksiin.

Moni tutkija pitää teorioiden seurauksena sitä, että multiversumin olemassaolo on väistämätön tosiasia, ja että me elämme sellaisessa.

Myös Tommi Tenkanen katsoo, että useat kosmista inflaatiota kuvaavat uskottavat mallit johtavat päätelmään multiversumin olemassaolosta.

Tenkasen mielestä ei ole mitään syytä sille, että ainoastaan juuri nyt havaitsemamme universumi olisi kokenut kosmisen inflaation.

– Päinvastoin, todennäköisesti inflaatio jatkui niin kauan, että oman horisonttimme ulkopuolella on todella paljon avaruutta ja alueita, jotka eivät vielä ole ehtineet oman horisonttimme sisälle.

Tenkasen mukaan tällaisia alueita saattaa olla valtavasti, mikäli inflaatio jatkui pitkään. Sieltä lähtenyt valo saapuu omaan maailmankaikkeuteemme parhaassakin tapauksessa vasta miljardien vuosien kuluttua.

– Käytännössä alueet siis muodostavat omia itsenäisiä universumeitaan; tästä nimitys "multiversumi" tälle todella koko maailmankaikkeudelle.

Onko eri universumeissa eri luonnonlait?

Oman universumimme ominaispiirteisiin kuuluu, että kaikkialla havaittavan alkuräjähdyksen jälkihehkun lämpötila on kaikkialla lähes sama. Tämän mikroaaltotaustasäteilyn lämpötilaerot ovat vain sadastuhannesosan suuruisia.

Tämä todistaa, että näkemämme alueet olivat ennen inflaation päättymistä yhteydessä toisiinsa. Niinpä niiden ominaisuudet lämpötilasta lähtien ovat käytännössä samat.

Mutta voivatko olosuhteet ja luonnonlait poiketa toisistaan eri universumeissa? Tenkasen mukaan pohdiskelu liittyy jälleen kvanttimekaniikkan perimmäiseen satunnaisuuteen, joka voisi mahdollistaa esimerkiksi atomien erilaiset ominaisuudet eri puolilla maailmankaikkeutta.

Tai voisiko olla niin, että jossain multiversumin osassa atomien muodostuminen ei ollutkaan mahdollista? Tai päinvastoin – omamme kaltaisesta maailmankaikkeudesta on loputtomasti kopioita eri puolilla multiversumia? Ja voiko inflaatio edelleen jatkua suuressa osassa kaikkeutta, jolloin itsenäisiä universumeja syntyy koko ajan lisää?

Multiversumiteoria vielä kaukana varmasta

Tenkasen mukaan pohdiskelut useista maailmankaikkeuksista ovat tavallaan hyvin perusteltuja, mutta kuitenkin aika spekulatiivisia: meillä ei ole oikein mitään keinoa tehdä havaintoja sellaisista osista universumia, jotka ovat oman horisonttimme ulkopuolella.

Tutkijan mukaan kosminen inflaatio, ja sen loogisena mahdollisena seurauksena multiversumi, ovat kuitenkin parasta, mitä fysiikalla on teoreettisten laskujen perusteella tarjota.

– Aika näyttää, tuleeko multiversumin ideasta koskaan mitään muuta kuin hyvin perusteltu hypoteesi. Olen taipuvainen pikemminkin liputtamaan multiversumin puolesta kuin sitä vastaan, mutta samalla täytyy todeta, että suurella todennäköisyydellä asiasta ei koskaan voida sanoa mitään varmaa.

Lisää aiheesta:

Forbes: What is (and isn´t) Scientific about the multiverse

"Alkuräjähdys ei ollut alku eikä räjähdys" Suomalaistutkijan mukaan pimeää ainetta oli jo ennen alkuräjähdystä

Presidentti Sauli Niinistön isännöimissä Kultaranta-keskusteluissa pohditaan tänään sunnuntaina koronapandemian jälkeistä aikaa.

• Miten koronan mukanaan tuomiin muutoksiin voi sopeutua ja miten itse voi vaikuttaa muutoksen suuntaan? Tätä pohditaan keskusteluissa maailman, talouden ja yhteiskunnan näkökulmista.
• Voit osallistua Kultaranta-keskusteluihin lähettämällä kysymyksesi suoran lähetyksen aikana chatissä osoitteessa chat.yle.fi tai Whatsappissa numeroon 044 421 4530.
• Keskustelut on pidetty perinteisesti presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa, mutta tänä vuonna ne järjestetään poikkeusjärjestelyin.

Teemoina maailma, talous ja yhteiskunta

Kultaranta-keskustelut alkavat presidentti Sauli Niinistön, arkkiatri Risto Pelkosen ja Suomen Lukiolaisten liiton puheenjohtajana Adina Nivukosken keskustelulla.

Tämän jälkeen keskustelut jatkuvat kolmella erilaisella teemakeskustelulla.

Ensimmäisessä keskustelussa pohditaan maailmanjärjestystä: onko koronan jälkeisessä maailmassa tiivistyvää yhteistyötä vai koventuvaa kilpailua? Tästä ovat keskustelemassa Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala, EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Jutta Urpilainen ja Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimies Matti Kalliokoski.

Toisen keskustelun teemana on talous. Keskustelijat pohtivat, miten Suomen ja koko maailman talous selviää koronasta ja sen torjunnan vaikutuksista. Keskustelijoina ovat Nokian ja F-Securen hallitusten puheenjohtaja Risto Siilasmaa, entinen pääministeri Esko Aho ja Nordic West Officen johtava asiantuntija Anu Partanen.

Kolmannessa teemakeskustelussa pohditaan koronan vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Aiheesta ovat keskustelemassa e2 Tutkimuksen johtaja Karina Jutila, kirjailija ja taideneuvoston puheenjohtaja Juha Itkonen sekä Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Nelli Hankonen.

Kultaranta-keskustelut huipentuvat presidentti Niinistön, pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja eduskunnan puhemies Matti Vanhasen (kesk.) keskusteluun.

Mitä tekee helsinkiläinen millenniaali, jota painaa ilmastoahdistus? Luultavasti suosii kasvisruokaa, välttää lentämistä ja ajaa kaupunkipyörällä.

Harvempi tekee kuten Aarne Granlund: selvittää, missä päin Suomea pystyisi elämään mahdollisimman hiilineutraalisti ja muuttaa sitten 420 kilometrin päähän Liperiin, Pohjois-Karjalaan.

– Helsingistä muuton jälkeen hiilijalanjälkeni on pienentynyt lähes puolella, Granlund sanoo.

Miten se on mahdollista? Granlund ei lennä, mutta syö lihaa ja ajaa autolla. Voiko sellainen elämä olla ekologisesti kestävää, ja vielä pitkien välimatkojen syrjäseudulla?

Hinku-kunnat ja kalastuskosket taulukkoon

Ilmastoasiat ovat Helsingissä kasvaneelle Aarne Granlundille työ ja intohimo. Hän on kuitenkin enemmän Excel-taulukkoihminen kuin megafoniin huutaja.

– En ole koskaan varsinaisesti kuulunut aktivistiporukoihin. Itselleni ominaista on etsiä tietoa ja vaikuttaa hiljaisemmin.

Uuden asuinpaikkansa Granlund valitsi huolellisella taulukoinnilla. Jo pidempään hän oli halunnut muuttaa Helsingistä lähemmäksi luontoa. Haaveissa oli paikka, josta olisi lyhyempi matka toteuttamaan toista tärkeää intohimoa, perhokalastusta. Samalla oma hiilijalanjälki oli tarkoitus hioa niin pieneksi kuin mahdollista.

Arjen ilmastotyö kiinnostaa Granlundia. Niinpä asuinpaikan täytyi löytyä kunnasta, jossa asia otetaan tosissaan.

Granlund alkoi kaivaa tietoa Suomen ympäristökeskuksen Kohti hiilineutraalia kuntaa -verkostoon kuuluvista kunnista. Hinku-kunnat ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä.

Granlund teki ison Excelin, johon hän listasi Hinku-kuntien ja perhokalastuskoskien lisäksi myös muita muuttujia: läheltä pitäisi löytyä yliopistokaupunki ja mahdollisimman paljon kansallispuistoja. Kuntien konkreettiset ilmastoteot kiinnostivat, samoin työllisyysnäkymät.

Näillä muuttujilla kärkikahinoihin nousi Liperi, maakuntakeskus Joensuun naapurikunta. Päätös sai sinetin, kun kunnasta löytyi sattumalta hiilineutraalien unelmien vuokra-asunto: maalämmöllä lämpiävä 38-neliöinen rivitaloasunto, jonka katolle on asennettu aurinkopaneelit. Neliöt tuplaantuivat ja asumisen hinta laski roimasti Helsinkiin verrattuna.

Granlund pakkasi tavaransa Helsingin keskustan yksiöstä ja muutti Liperiin juuri ennen kuin Uusimaa eristettiin koronaepidemian vuoksi.

Kuntien ilmastotavoitteet kovemmat kuin valtion

Granlund tuntee tarkkaan sekä oman että suomalaisten hiilijalanjäljen. Itse asiassa hän oli mukana kehittelemässä Sitran laskuria, jolla jalanjäljen voi mitata. Testin on tehnyt jo lähes miljoona suomalaista.

– Maailman mittakaavassa on poikkeuksellista, että ihmiset ovat näin kiinnostuneita oman toimintansa vaikutuksista ilmastoon, Granlund sanoo.

Hän työskenteli Sitrassa puolitoista vuotta projektitehtävissä. Edessä olisi voinut olla ura kansainvälisen ilmastotyön polttopisteessä.

– Halusin kuitenkin jotain konkreettisempaa ja paikallisempaa. Monilla suomalaisilla kunnilla on kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet kuin valtiolla, Granlund huomauttaa.

Uudelta kotiseudultaan hän mainitsee esimerkkeinä Joensuun kaupungin työn pyöräilyn edistämiseksi sekä Liperin tuulivoimahankkeen, joka toteutuessaan tuottaisi enemmän puhdasta energiaa kuin kunta kuluttaa.

Järvikalaa ja maalämpöä

Entä se hiilijalanjälki? Miten päästöt voivat olla pienemmät syrjäseudulla kuin tiiviimmän asumisen ja pienten välimatkojen pääkaupungissa?

– Ensimmäiseksi on muistutettava, etteivät yksilöiden teot ratkaise maailman ilmasto-ongelmaa, Granlund huomauttaa.

Mutta silti esimerkiksi Suomessa yli 60 prosenttia ilmastopäästöistä tulee ihmisten kulutuksesta. Valinnoilla on merkitystä.

– Ei riitä, että valtio on hiilineutraali, myös ihmisten olisi hyvä olla sitä niin paljon kuin mahdollista, Granlund sanoo.

Yksittäisen ihmisen hiilijalanjälki koostuu neljästä asiasta: asumisesta, ruuasta, liikenteestä ja muusta kuluttamisesta. Keskimääräinen suomalainen päästää ilmakehään 10 000 kg hiilidioksidia vuodessa.

Pariisin ilmastosopimuksessa asetetun 1,5 asteen lämpenemistavoitteen mukaan suomalaisen jalanjäljen pitäisi olla kymmenen vuoden päästä vajaa kolmannes nykyisestä, 3000 kg vuodessa.

Tavoite vaikuttaa utopistiselta, mutta Aarne Granlund pääsee siihen kevyesti. Liperiin muuton jälkeen hänen hiilijalanjälkensä jää hänen omien laskelmiensa mukaan 2400 kilon paikkeille.

– Tärkein asia on asuminen. Nykyinen asuntoni lämpenee maalämmöllä, mikä on käytännössä päästötöntä.

Helsinki käyttää lämmitykseen paljon maakaasua, hiiltä ja biomassaa. Se kasvatti myös Granlundin jalanjälkeä pääkaupungissa asuessa.

Muissa elämänvalinnoissaan Granlund on ennemmin maltillistaja kuin totaalikieltäytyjä. Hän on vähentänyt lihansyöntiä, mutta ei ole lopettanut sitä kokonaan. Monesti lautaselta löytyy joko kaupan kalatuotteita tai itse kalastettua haukea tai harjusta.

– Nykyisin kaupasta saa vähemmän arvostetusta kalasta valmistettuja massatuotteita, kuten järvikalapuikkoja tai -säilykkeitä. Ne ovat hienoja esimerkkejä ilmastoystävällisestä ruuasta, Granlund sanoo.

Autoilu on välttämättömyys

Granlundilla on käytössä auto, jonka kulutus on noin 4 litraa bensaa sataselle. Hän käyttää sitä lähinnä retkireissuillaan luontokohteisiin. Hänen mielestään on järjetön tavoite, että ihmiset isojen kaupunkien ulkopuolella luopuisivat autoistaan kokonaan.

– Tällaisessa yhteiskunnassa ei voi vaatia, että älkää käyttäkö öljyä lainkaan. Oikea viesti on, että käyttäkää sitä vähemmän.

Lentäminen onkin sitten vähän eri asia. Se on vain harvoin välttämätöntä. Päästöt ovat suuret, eikä niitä veroteta. Se on Granlundin mielestä ongelma yhdenvertaisuuden kannalta: vauras kaukomaille lentävä ei maksa ilmastopäästöistään samaan tapaan kuin diesel-autolla töihin ajava vähävarainen.

Granlund itse lopetti lentämisen joitakin vuosia sitten. Viime syksynä hän kuitenkin päätyi elämänsä ensimmäiselle kaukolennolle – työmatkalle ilmastokonferenssiin New Yorkiin.

– Oli tietysti ihan hienoa käydä New Yorkissa, mutta minulle jäi tunne, etten ole silti jäänyt mistään paitsi, Granlund sanoo.

Koskessa seisominen on luksusta

Neljäs hiilijalanjäljen osa-alue, eli muu kuluttaminen, on Granlundilla pientä. Rahaa menee lähinnä retkeily- ja kalastustarvikkeisiin. Niissä hän ostaa vähän kalliimpaa ja laadukkaampaa kuin mihin olisi varaa siinä toivossa, että tuote kestää pitkään.

Ilmastoteoissa puhutaan usein kuluttamisen vähentämisestä ja jostakin luopumisesta. Granlundin mielestä se ei ole välttämätöntä. Jos jollekulle nyt on luksusta kaukomatka ja uusi auto, tulevaisuudessa sitä voi olla ylellinen ekomatkailu ilman lentämistä tai Teslan viimeisin malli.

Granlundille itselleen luksusta on se, että hän saa viettää kesäkuukaudet koskissa seisten. Ilman perhokalastusta hän tuskin olisi herännyt ilmastohuoleen.

– Perhokalastus on tärkein identiteettini. Kalastuspiireissä on porukkaa, joka ottaa luonnonsuojelu- ja ilmastoasiat hyvin tosissaan, Granlund sanoo.

Ilman kalastusharrastusta Granlundista olisi saattanut tulla jonkin suuren kansainvälisen firman lakimies. Opinnot oikeustieteellisessä ovat viimeistelyä vaille valmiit.

Parikymppisenä Granlund oli lakimiesharjoittelijana Siemensillä, ja yritymaailma veti puoleensa. Sen jälkeen hän vietti muutaman talven opiskelijavaihdossa Alpeilla ja harrasti vapaalaskua.

Suunta muuttui vuonna 2014. Granlund törmäsi netissä ilmastonmuutoksesta kertovaan dokumenttiin ja alkoi kaivaa aiheesta lisätietoa. Elettiin aikaa, jolloin globaali ilmastotietoisuus oli vasta lyömässä läpi.

– Muistan olleeni outo lintu, kun ihmettelin kavereiden lentomatkoja. Oli oikeasti pysäyttävä hetki, kun ilmastokriisin laajuus ja vakavuus iskivät tajuntaan, Granlund sanoo.

Hän päätyi opiskelemaan Norjaan Nordin yliopistoon ilmastonmuutoksen maisteriohjelmaan. Twitteristä löytyi ilmastodebattia käyviä yhteisöjä ja kansainvälisiä kontakteja.

Pari vuotta myöhemmin myös suuret massat heräsivät ilmastokeskusteluun.

– Viime vuonna nuorten ilmastolakkoilu otettiin jo kansainvälisellä tasolla erittäin vakavasti, Granlund sanoo.

Itä-Suomessa ei olekaan änkyröitä

Granlund on vakuuttunut, että lähivuosina ilmastoasioissa tapahtuu paljon nimenomaan paikallistasolla. Kunnissa kehitellään arjen ratkaisuja. Siinä työssä myös hän itse haluaa olla jatkossa mukana. Sitä ennen aikomus on paketoida opinnot valmiiksi Itä-Suomen yliopistossa.

Granlundia harmittaa pääkaupunkiseudun ja muun Suomen vastakkainasettelu: hän ei tunnista takapajuisuutta ja änkyräasennetta, jotka usein liitetään ruuhka-Suomen ulkopuolisiin alueisiin.

– Ilmastotyössä kaikki ei todellakaan tapahdu vain Helsingissä tai valtakunnan politiikassa.

Oikeastaan Granlund elää todellista kuherruskuukautta uuden kotiseutunsa kanssa. Tuntuu, että elämänlaatu, jota hän lähti etsimään, on löytynyt: omaa tilaa on enemmän, naapurit puhuvat toisilleen, kotikulmilla kunnostetaan laavu talkootöillä.

– Ruunaan kosket, Koli, Patvinsuon kansallispuisto, kaikki tässä aivan ulottuvilla. Ja lähtipä pohjoiseen, länteen tai etelään, parin sadan kilometrin säteellä löytyy upeita kalastuskoskia, Granlund luettelee.

Ensimmäistä kertaa elämässään hän voi kuivatella retkikamppeet omalla takapihalla. Syksyyn asti tavoitteena on viettää vähintään kaksi yötä viikosta luonnossa.

Mitä ajatuksia juttu herättää sinussa? Osallistu keskusteluun. Keskustelu suljetaan 25.5. klo 23.

Lue myös:

Katso lukijoiden 100 ilmastotekoa – professorin mukaan niillä on merkitystä, koska 66 prosenttia ilmastopäästöistä syntyy kotitalouksissa

Toimittajalta: Ahdistaako ilmastonmuutos? Niin minuakin – siksi etsin 8 tapaa muuttaa ilmastoahdistus ilmastoteoiksi

– Ihmisillä on selvästi ollut aikaa keskittyä siihen mikä on tarpeetonta ja turhaa ja toisaalta tehdä hankintoja. Sivustojen selailusta voi myös päätellä, että valmistaudutaan lomailemaan kotimaassa, sanoo markkinointipäällikkö Laura Kuusela Tori.fistä

Tämän hetken hittituotteita ovat polkupyörät ja muutkin urheilutarvikkeet, mutta myös pihaan ja parvekkeelle tehdään hankintoja. Esimerkiksi grillit ja trampoliinit ovat kysyttyjä.

Myös loma-asuntojen, autojen ja matkailuautojen selailu on ollut vilkasta.

– Meillä on ollut selailijoita, tehtyjä kauppoja ja uusien ilmoitusten jättäjiä enemmän kuin koskaa. All time high on syntynyt nyt useampana sunnuntaina peräjälkeen, sanoo Kuusela.

Esimerkiksi sunnuntaina 17.5 tehtiin Tori.fi:ssä lähes 20 000 kauppaa.

Myös Kierrätyskeskuksen verkkokaupassa on riittänyt kävijöitä. Kierrätyskeskusten ovet ovat viikkojen jälkeen vasta avautumassa.

– Hittituotteellamme eli kunnostetuilla polkupyörillä on ollut kova kysyntä ja ne on nyt kaikki myyty verkon kautta, sanoo pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen toimitusjohtaja Juha Lehtikuja.

Kirppiksillä hengailu kansanhuvia

Kirpputorit niin verkossa, kuin kivijalassakin ovat suomalaisten suosiossa.

Tilastokeskuksen vertais- ja jakamistalouden ilmiöt kotitalouksissa -kyselyn mukaan 72 prosenttia kotitalouksista oli ostanut vuonna 2019 jotakin kirpputorilta tai huutokaupasta viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana.

Kirpputoreilla oli myynyt tavaroitaan 53 prosenttia kotitalouksista.

Kaikkiaan kirpputoreilla oli asioinut eli ostanut tai myynyt peräti neljä viidestä kotitaloudesta.

Perinteisillä kirpputoreilla ja huutokaupoilla tarkoitetaan toimintaa kauppatilassa, johon mennään paikan päälle asioimaan. Internetin kirpputoreilla ja nettihuutokaupoilla tarkoitetaan ostospaikkoja, kuten tori.fi, huuto.net tai ebay.com. Yhteisöpalvelujen kirpputori- tai kierrätysryhmillä tarkoitetaan esimerkiksi sosiaalisen median osto- ja myyntiryhmiä.

Kirpputoreilla liikkuivat aikuisten vaatteet

Yleisin osto- ja myyntiartikkeli kaikissa kirpputorityypeissä oli aikuisten vaatteet ja kengät. Siinä missä lähes kolmannes kotitalouksista oli ostanut perinteisiltä kirpputoreilta aikuisten vaatteita, reilu viidennes oli myynyt niitä.

Yleisimpiä osto- ja myyntiartikkeleja olivat vaatteiden lisäksi kirjat sekä lehdet, huonekalut, astiat sekä sisustustavarat. Suurinta osaa tuotteista ostettiin ja myytiin yhä eniten perinteisillä kirpputoreilla, mutta esimerkiksi huonekaluja myytiin enemmän internetissä ja yhteisöpalveluissa.

Kirppiksillä kuluu lähes 400 euroa vuodessa

Kotitalouksissa, jotka olivat asioineet kirpputoreilla, käytettiin perinteisillä kirpputoreilla ostoksiin keskimäärin 163 euroa, internetissä 318 euroa ja yhteisöpalveluissa 125 euroa.

Kaikilla kirpputoreilla yhteensä ostettiin keskimäärin 387 eurolla.

Kotitalouksien kirpputorimyynneistä saamat rahasummat olivat samaa suuruusluokkaa kuin ostoissakin.

Perinteisillä kirpputoreilla myynnistä saatu keskisumma oli 168 euroa, internetissä 294 euroa ja yhteisöpalveluissa 129 euroa.

Kaikkien kirpputorien myynneistä kotitaloudet saivat yhteensä keskimäärin 342 euroa.

Ostot internetin kirpputoreilla ja huutokaupoissa ovat suurempia, koska niissä liikkuu myös arvotavaraa, kuten autoja ja niiden osia, instrumentteja sekä antiikkia.

Yhteisöpalvelujen kirpputoriryhmissä keskimääräiset osto- ja myyntisummat olivat puolestaan muita pienempiä, koska niissä tärkeintä on vain päästä turhasta tavarasta eroon helposti.

Koronakriisi lisää kirpputorien suosiota

– Kriisin myötä monilla putoavat tulot ja se tarkoittaa sitä että kirpputorikysyntä verkosta- ja kivijalasta lisääntyy. Varmaan myös liiketiloja tyhjenee ja useinhan sinne viimeisenä sitten tulee kirpputori, sanoo sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta.

Tuoreen kulutuskyselyn perusteella hän kuitenkin arvioi muunkin lähipalvelun ja -kaupan lisäävän suosiota.

– Ihmiset ovat tulee tietoiseksi pienistä lähikaupoista. Tiedostetaan lähipalvelujen ja kotimaisen kysynnän merkitys. Ihmiset myös kaipaavat liikkeisiin ja kauppakeskusten hulinaan, Wilska sanoo.

Kotimaisuuden merkitys korostui Wiskan mukaan myös siinä, että kyselyn mukaan kiinnostus kotimaista verkkokauppaa kohtaan kasvoi ja kiinalaista verkkokauppaa kohtaan väheni.

Asiakkaat palaamassa myös kirppismyymälöihin

Kivijalkamyymälöissä verkkokirppisten hulinasta ei ole vielä tietoakaan, vaikka esimerkiksi Helsingin Paloheinän itsepalvelukirpputorin ovet ovat olleet auki koko kevään.

– Heti kun hallitus ilmoitti, että ravintolat ja muutkin vapautuu niin alkoi puhelin soida. Ihmiset ilmoittivat, että nyt otan sen myyntipaikan minkä peruin maaliskuun puolivälissä. Myös uusia paikanvuokraajia ja ohikulkijoita on ollut enemmän, mutta ei vielä niin paljon kuin yleensä toukokuussa, mutta toivoa on, sanoo itsepalvelukirpputori Paloheinän yrittäjä Paula Blomberg.

Lue lisää:

Moni kirpputori on kiinni koronan takia, mutta kaikkia kevätsiivoajia se ei hidasta

Aurinkoinen sää sai ihmiset liikkeelle – juttuseuraa haettiin piknikiltä ja kirpputoreilta

Uskaltaako nettikirppareilta ostaa nyt tavaraa? Asiantuntija pitää epätodennäköisenä, että koronavirus tarttuisi tavarasta

Koronakevät on saanut ihmiset hakeutumaan mökeille ja veden äärelle. Vuokramökkien kysyntä on räjähtänyt. Kesälle etsitään mökkikohdetta nyt tavallista aikaisemmin.

Etelä-Karjalassa Imatralla selvitetään nyt, olisiko ihmisillä kiinnostusta vakituiseen asumiseen järven äärellä. Kaupunki on aloittanut rantatonttien koemarkkinoinnin verkkosivuillaan.

–Yksi syy tähän on korona-ajan esiinnostama etätyömahdollisuus. Pääkaupunkiseudulla asuminen ei ole enää itsetarkoitus. Toivommekin, että ihmiset haluaisivat asua Imatralla, sanoo Imatran kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anna Helminen.

Imatra ei ole aikeineen yksin. Kuntaliiton mukaan korona-aika on luonut näyttöä etätyön toimivuudesta, ja sen vuoksi kiinnostus yhdistää työ- ja vapaa-ajan asuminen lähellä hyviä palveluja on lisääntynyt. Eikä paikan tarvitse sijaita kehä kolmosen sisäpuolella.

Kaupunki toivoo kiinnostusta tontteja kohtaan erityisesti maakunnan ulkopuolelta.

Tontit sijoittuisivat Lempukan uimarannan ja Malonsalmen väliselle alueelle. Alue on kaavoittamatonta virkistysaluetta, jossa on luontopolkuja ja varttunutta metsää. Alueelta on matkaa Imatran keskustaan noin kuusi kilometriä.

Anna Helminen perustelee tonttisuunnitelmia myös sillä, että Imatralle haluttaisiin uusia veronmaksajia.

– Olemme olleet huolissamme omakotitalorakentamisen pysähtymisestä Imatralla. Tontteja eihankita jaeivätkä nykyiset tontit ole sellaisia, että ne houkuttelisivat ihmisiä.

Kaupungin suunnitelmat huolestuttavat paikallisia asukkaita.

Virkistysalueiden kohtalo huolettaa

Imatralaiset ovat kaupungin suunnittelemista rantatonteista yllättyneitä ja jopa harmistuneita.

– Siellä on uimarantaa ja venepaikkoja. Kyllä minä kallistun siihen, että se alue täytyy pitää entisellään. Se vie niin monelta ihmiseltä pois sen aktiviteetin tai vapaa-ajanviettopaikan, sanoo Elina Ronkonen.

– Näkisin, että kaupungin arvokkaiden ranta-alueiden pitäisi olla yleistä virkistysaluetta, Marja Tuomela toteaa.

– Ei pitäisi kaavoittaa kaikkia hyviä ympäristöjä meiltä. Maailmanmeno on sen verran muuttunut, että millään vippaskonsteilla tänne ei saa ketään muuttamaan, Markku Lempiäinen sanoo.

Myös Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistyksen väki on huolestunut tonttiaikeista.

– Eihän tätä kovin hyvillä mielin katsele ja kuuntele. Tämä on tärkeää ulkoilualuetta imatralaisille ja täällä on paljon luontoarvoja, esimerkiksi arvokkaita lehtolaikkuja, yhdistyksen puheenjohtaja Juha Jantunen huokaa.

Katso alla olevalta videolta, millaiselle paikalle mahdolliset tontit tulisivat. Videolla Juha Jantunen kertoo alueen erityispiirteistä.

Imatran kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anna Helminen on huomannut, että asia on herättänyt hyvin paljon keskustelua varhaisessa vaiheessa. Aihe on herättänyt hänen mukaansa kaikenlaista keskustelua, ei pelkästään negatiivista.

Helminen ei kuitenkaan lähde arvioimaan, kuinka paljon vastustavia mielipiteitä on tullut.

– Jokaisella on helposti oma mielipide aiheesta. Vaikka puhutaan Saimaan rannan kaavoittamisesta, se ei tarkoita, että laitetaan koko ranta vieriviereen asutusta. Ei ole tarkoitus, että kaikki tontit olisivat omarantaisia, Helminen rauhoittelee.

Helminen ei osaa vielä tarkalleen sanoa, kuinka monta tonttia alueelle olisi mahdollista saada. Se riippuu hänen mukaansa siitä, haluaisivatko ihmiset asua esimerkiksi vuokralla, omakoti- tai rivitaloissa.

"Omarantaiset tontit ovat aina kiinnostaneet"

Imatran kaupungin suunnitelmat eivät ole asiantuntijoiden mukaan yllättäviä.

– Valtaosassa Suomen kuntia ollaan epätoivoisia sen suhteen, miten pysäytetään väestökato. Monet ovat lähteneet siitä, että toimiva ratkaisu on, jos mahdollisille tulijoille voidaan osoittaa rantatontteja, toteaa alueidenkäyttöpäällikkö Pertti Perttola Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta.

Perttolan mukaan viime vuosikymmeninä on ollut huomattavissa trendi rannan läheisyyteen muuttamisesta riippumatta siitä, onko kyseessä kesämökki vai pysyvä asunto.

– Hyvällä paikalla sijaitsevat omarantaiset tontit ovat aina kiinnostaneet suomalaisia, sanoo rakennusneuvos Anna-Leena Seppälä Ympäristöministeriöstä.

Rantatonttien kokonaismäärää Suomessa on vaikea arvioida, sillä tontteja säädellään kolmella eri kaavalla. Kuntien taajamissa pysyvien asuntojen rantatontit ovat asemakaavoissa. Taajamien ulkopuolella olevat tontit puolestaan kuuluvat rantayleiskaavoihin tai ranta-asemakaavoihin.

Ranta-asemakaavoituksen tarkoitus on nimenomaan loma-asutuksen järjestäminen, minkä takia kaavoissa ei juurikaan ole pysyvän asumisen tontteja.

Rantojen kaavoittaminen haasteellista

Ihmisten huoli virkistysalueiden säilymisestä on tuttua myös Kuntaliitolle. Kuntaliitto muun muassa antaa koulutusta ja neuvontaa kuntien kaavoitusasioista vastaavile tahoille.

– Se on normaalia maankäytön asioiden valmistelussa. On haasteellista yhteensovittaa rantojen kaavoittaminen ja se, että niitä olisi riittävän vapaasti käytössä, toteaa kehittämispäällikkö Matti Holopainen Kuntaliitosta.

Ranta-alueet ovat kuitenkin hyvin arvokkaita ja haluttuja rakennuspaikkoja.

– Hyvällä paikalla sijaitsevien omakotitonttien kysyntä on pysyvä ilmiö ympäri Suomea. Se luo kunnille painetta ottaa huomioon myös ranta-alueet rakentamispaikkoina.

Suomalainen vaatebrändi Makia avasi Helsingin keskustassa sijaitsevan liikkeensä ovet äskettäin puolentoista kuukauden tauon jälkeen.

Jonkin verran asiakkaita on jo uskaltautunut tulemaan sisälle asti.

– Asiakkaat ovat olleet iloisia ja onnellisia, kun ovat päässeet pitkästä aikaa shoppailemaan, kertoo Makian myymäläpäällikkö Sonja Myllymäki.

Positiivisuutta ala kaipaakin.

Suomen Tekstiili- ja Muoti ry:n toukokuun koronakyselyn mukaan yli kolmannes alan yrityksistä kertoo liikevaihdon pudonneen alle puoleen normaaliin toukokuuhun verrattuna. Yrityksistä noin 70 prosenttia on jo lomauttanut henkilöstöään tai aikoo lomauttaa lähiaikoina.

Tilanne ei ole maalis-huhtikuusta pahentunut, mutta ei parantunutkaan. Myös odotukset kesälle ovat vaisut.

– Peräti yhdeksän kymmenestä yrityksestä ennakoi kesäkuulle normaalia alhaisempaa liikevaihtoa, kertoo tilastoasiantuntija Hanne Mikkonen Suomen Tekstiili & Muoti ry:stä.

Moni alan yrittäjä pelkääkin jo konkurssia.

– Noin joka kymmenes yrityksistä on kyselyn mukaan vaarassa ajautua konkurssiin, Mikkonen sanoo.

Yksi kaatujista oli jo Stockmann, joka ajautui yrityssaneeraukseen.

Se tarkoitti samalla ongelmia muun muassa vaatteitaan Stockmannille toimittaneelle Makialle.

– Vahvasti vaikuttaa. Saatavia jäi saneerausvelkaan ja aika näyttää leikataanko niitä jollain leikkurilla. Saa nähdä milloin ne rahat tulee meille ja minkä verran. Näitä on valitettavasti viime aikoina tullut parilta pienemmältäkin kaupalta, kertoo Makia Clothingin operatiivinen johtaja Mika Martikainen.

Korona vaikuttaa pitkälle ensi vuoteen

Muotikaupassa eletään nyt jo ensi vuotta. Makian ja muidenkin brändien pitäisi olla esittelemässä mallistojaan messuilla ja muotitapahtumissa. Ne on kuitenkin peruttu.

– Nyt voi vain keskittyä asiakassuhteisiin ja agenttiverkostoon, sanoo Makian Martikainen.

Kauppojen sisäänostajat niin Suomessa kuin ulkomaillakin ovat osoittautuneet varovaisiksi.

– Sisäänostajat eli kauppiaat ovat hyvin varovaisia ensi kevään sisäänostojen kanssa. Ostot tulevat varmasti putoamaan edellisiin sesonkeihin verrattuna. Ei tämä kyllä hyvältä näytä, Martikainen sanoo.

Myös designyritys Marimekko on vähitellen availemassa myymälöidensä ovia Suomessa, Skandinaviassa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa.

– Koko vuoden 2020 näkymiin vaikuttaa olennaisesti Marimekko-myymälöiden väliaikaisen sulkemisen kesto sekä asiakasvirtojen palautuminen myymälöiden avauduttua, kertoo Marimekon viestintäjohtaja Anna Tuominen.

Marimekko kertoi tulosjulkistuksen yhteydessä, että pandemialla tulee olemaan merkittävä negatiivinen vaikutus Marimekon liikevaihtoon ja kannattavuuteen vuonna 2020.

Makian tavoin myös Marimekossa jännitetään, miten tulevan talven ja ensi vuoden kevään tilauksille käy.

– Marimekon partnereiden ja muiden tukkumyyntiasiakkaiden toipuminen kriisistä vaikuttaa paitsi heidän talven 2020 ja erityisesti kevään 2021 mallistojen tilauksiinsa ja myös heidän täydennystilauksiinsa ja siten yhtiön koko kuluvan vuoden näkymiin, Tuominen kertoo.

Verkkokauppa ja maskituotanto tukeneet myyntiä

Makia ja Marimekko kertovat verkkomyynnin vilkastuneen kevään aikana. He eivät ole ainoita.

Yli puolet Suomen Tekstiili ja Muotikauppa ry:n koronakyselyn vastaajista kertoo verkkokaupan kasvun paikkaavan koronakriisin aiheuttamaa liikevaihdon menetystä hieman tai jonkin verran.

– Verkkokauppa ottaa merkittävää loikkaa koronakriisin myötä. Vaikka monilla yrityksillä verkkokauppa kasvaa nyt nopeasti, niin se ei silti riitä paikkaamaan perinteisten myymälöiden puolelta tulevia menetyksiä, Mikkonen kertoo.

Monia yrityksiä on auttanut myös ketteryys vaihtaa tuotantoa.

– Meillä on tällä alalla kymmeniä yrityksiä, jotka ovat saaneet käyntiin kasvomaskituotantoa ja jopa suoja-asutuotantoa terveydenhuollon yrityksille. Jotkut yritykset ovat jopa peruuttaneet lomautuksia, kun maskituotanto on lähtenyt niin hyvin käyntiin, Mikkonen kertoo.

Valtion kustannustuelle tulee olemaan kysyntää

Tekstiili- ja muotialan yritykset ovat olleet ravintolayrittäjien tapaan tyytymättömiä valtion tarjoamaan tukipalettiin. Akuuttiin kassakriisiin eivät toimialan mielestä kehittämistuet auta.

Valmistelussa oleva suora kustannustuki saakin kannatusta.

– Sitä on odotettu toimialalla hartaasti. Yritykset ovat tosi tukalassa tilanteessa, monella esimerkiksi vuokrat ovat juosseet täysimääräisenä vaikka asiakkaita ei ole. Se tuki tarvitaan kyllä käyttöön pian, Mikkonen hoputtaa.

Kustannustuen uskotaan auttavan etenkin pienempiä yrityksiä. Tukikaton korkeudesta sitten riippuu auttaako se riittävästi myös isompia yrityksiä.

Tekstiilien ja vaatteiden valmistuksessa, valmistuttamisessa ja tekstiilihuollossa sekä tukku- ja vähittäiskaupassa toimii Suomessa lähes 3 300 yritystä. Ne työllistävät runsaat 21 000 henkilöä.

Terassien aukeaminen edistää vaatekauppaa

Kevään ja kesän mallistot odottavat nyt ottajaansa, mutta millä keinoilla ihmiset aiotaan houkutella takaisin liikkeisiin?

– Kauppiaat yrittävät nyt saada kauppaa käyntiin. Varastot yritetään muuttaa rahaksi osin ehkä alennusmyyntien voimalla, Martikainen arvioi.

Kampanja-alennusmyyntejä etenkin urheiluvaatteissa onkin jo nähty. Korona-alennusmyyntiin suuressa mittakaavassa ei kuitenkaan uskota. Vaatteiden myyminen suoraan alehintaan ei ole kannattavaa. Osa liikkeissä seisoneista kevätmallistoista voidaan myös siirtää odottamaan seuraavan vuoden kevättä.

Marimekossa puolestaan panostetaan turvallisuuteen

– Noudatamme myymälöissämme tarkkoja terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä varotoimia ja olemme lisäksi ottaneet osassa myymälöistä käyttöön uusia palveluja, Tuominen sanoo.

Kokoontumisrajoitusten väljentyminen sekä ravintoloiden ja terassien aukeaminen voivat lisätä vaatekauppojen asiakasvirtoja. Etätyöeristyksen jälkeen moni voi jo haikailla jotakin uutta päällepantavaa palatessaan taas ihmisten ilmoille.

Makian liikkessä Helsingin keskustassa ei alekylttejä näy. Miltä kesän myynti siis näyttää?

– Sehän siinä on kun ei yhtään tiedä. Sormet ristissä voi vaan toivoa. Kesäisin meillä käy paljon ulkomaisia turisteja. Ne me nyt menetetään. Uskon kuitenkin, että kotimaan matkailu muualta Suomesta Helsinkiin tuo asiakkaita myös meille, myymäläpäällikkö Myllymäki ennustaa.

Lue aiheesta lisää:

Muutto Helsinkiin, uusi myymälä ja isompi baari – nämä yrittäjät olivat juuri ottamassa isoja riskejä, kun kaikkia kehotettiin jäämään koteihinsa

Neljä somevaikuttajaa paiski töitä, nukkui ja söi kuin halpavaatteiden ompelija Myanmarissa: "Tiedostin koko ajan, että olen ostoksillani tätä rahoittamassa"

Naisten yleisintä vaatekokoa pidetään muotibisneksessä pluskokona: ostajat eivät näe, miltä vaatteet näyttävät, koska mallit ovat niin hoikkia

Siinä se seisoo tilavassa pilttuussaan korvat höröllään, katsellen talliin tulijoita. Valtavan kokoinen järkäle! Säkäkorkeus alle 180 senttiä, muttei kovin kaukanakaan siitä.

Derkun on eläkkeelle jäänyt valtion virkamies, poliisihevonen, joka sai loppuelämänsä kodin Annukan maatilalta läntiseltä Uudeltamaalta. Annukka haluaa esiintyä vain etunimellään, koska tämän jutun tähti on Derkun.

Annukka ja Derkun olivat aikanaan työpari Helsingin Ratsupoliisissa. Nyt Derkun opettelee elämään uudessa laumassa ponien, aasien ja lampaiden kanssa. Kaupungin kolinat ja asfaltoidut pinnat ovat vaihtuneet linnunliverrykseen ja pehmeään pihamaahan.

Helsingin Ratsupoliisi puolestaan etsii parhaillaan uutta hummaa Derkunin seuraajaksi poliisihevoskoulutukseen. Ennen eläköitymistään Derkun osallistui nuorempien kaviokollegoiden sisäänajoon ja koulutukseen.

Maatilalla Derkun sai heti ensimmäisenä iltana sydänystäväkseen pikkuisen Pelle-ponin, joka emännän mukaan kuvittelee vihdoin saaneensa oman kokoistaan seuraa.

– Aloitteen teki Pelle. Se ei jättänyt Derkunia rauhaan vaan seurasi isoa poikaa joka paikkaan. Siitä lähtien ne ovat rapsutelleet toisiaan joka päivä, syöneet samasta heinäkasasta ja juoneet vettä samasta kupista, Annukka kertoo.

Kaupunkilaisvirkamiehestä maalaishevoseksi

Poliisihevonen on täysinoppinut ryhmätyöskentelijä, luonteeltaan rauhallinen ja rohkea. Koulutuksessa ne opiskelevat muun muassa joukkojenhallintaa. Ne majoittuvat täyshoidossa Helsingin Ruskeasuon hevostallissa omassa pilttuussaan. Kesäisin ne pääsevät parin viikon kesälomille Haltialan kotieläintilan laitumille Pohjois-Helsingissä.

Kokenut ja urallaan poliisihevosena ansioitunut Derkun oli alkuun ihmeissään uudesta maalaiselämästä, erityisesti tallin muista asukkaista ja yhteisen vapaa-ajan määrästä.

Ruuan jakamisen kanssa on ollut hankaluuksia. Entisessä elämässä oli omat heinät ja muiden heinät. Omiin heiniin eivät muut tulleet jaolle, eikä itse menty muiden heinille.

– Täällä lauma on oppinut siihen, että pöytäseurueen saa valita itse. Kasalla saattaa syödä lammas, aasi, vuohi ja poni yhtä aikaa. Kyllä siinä on Derkunilla ollut pientä kulttuurishokkia ilmassa. Mutta ruokaa riittää, ei tarvitse pihistellä, mukavampaa on syödä yhdessä, Annukka kertoo.

Oloneuvoksena vailla vaatimuksia

Annukka on pyörittänyt maatilaansa miehensä kanssa nelisen vuotta. Ratsupoliisivuosista on vierähtänyt suurin piirtein saman verran aikaa. Annukan haave on ollut saada Derkun heille maalle viettämään leppoisia eläkepäiviä.

– Ajattelin, että olen valmis tekemään mitä vain korvatakseni tälle hevoselle sen mitä se on minulle antanut. Suhteemme on ollut niin vahva ja iso. Nyt tuntuu hyvältä, Annukka puhelee ehkä vähän liikuttuneenakin toiveittensa täyttymisestä.

Hän kertoo rakentaneensa tallin pilttuutkin niin, että Derkun saisi "sitten joskus" sen kaikkein valoisimman pilttuun. Näin on tapahtunutkin.

Annukan eläinlaumaa johtaa suomenhevonen Kaisteri, joka pahoitti mielensä melkolailla uuden tulokkaan ilmestymisestä. Kaisterilta kun ei kysytty mielipidettä laisinkaan.

– Heillä on tutustumistuokio laitumella iltaisin. Tallipihalla pitää vähän vuorotella ulkoiluja... Derkunilla kun on ominaisuuksia joita normaalilla hevosella ei ole – kuten se, että tiukassa tilanteessa voi vaikkapa mennä läpi aidasta rauhallisesti puskemalla se rikki. Aitaa onkin jo paikkailtu.

Laitumelle hevos- ja ponilauma pääsee piakkoin, siellä on Annukan mukaan tilaa "keskustella" ryhmämeiningeistä paremmin.

Helsingin Ratsupoliisi hakee Derkunille seuraajaa muun muassa Instagramissa seuraavin saatesanoin:

Leivän pinnassa oli viiltoja. Ehkä kuvio muistutti vehnäntähkää, ehkä jotain muuta. Mia Nyberg ei aivan muista.

Mutta sen hän muistaa, millaisen reaktion tuttavan sosiaalisessa mediassa julkaisema kuva hänessä aiheutti.

Vau. Voiko tällaistakin leipää leipoa? Niin kaunista, että sitä ei raaskisi oikein syödäkään.

Nyberg alkoi saman tien selata kuvapalvelu Instagramia ja etsiä sieltä kuvia hakusanalla sourdough bread, hapanjuurileipä.

Esiin tuli sellaisia tilejä kuin kymmenientuhansien seuraaman Anna Gaburin Bread Journey.

Nyberg oli mykistynyt. Sen jälkeen leivän kupera pinta on ollut hänelle kuin tyhjä taulu maalarille.

Alusta, jolle luoda maailmoja ja jolla toteuttaa itseään.

Tuntematon vaikuttaja

Tuosta hetkestä on nyt kaksi vuotta.

Mia Nyberg vastaa videopuheluun kotonaan Hangossa. Taustalla näkyy pala takkaa ja kaistale tilkuista koottua seinävaatetta.

Nyberg on koulutukseltaan artesaani. Hän työskentelee hankolaisessa sisustusliikkeessä ja ompelee siellä kaikenlaista.

Nyberg sanoo tehneensä käsitöitä aina: huovutusta, neulomista, pientä näpertelyä.

– Tykkään haasteista ja hifistelystä. Heti kun löydän jotain mielenkiintoista, uteliaisuuteni herää ja monesti uppoudun taas uuteen harrastukseen. Ahmin kaiken tiedon, mitä on saatavilla.

Nyt ei kuitenkaan puhuta askartelusta, vaan leivistä.

Sellaisista leivistä, jollaisiin Nyberg ihastui kaksi vuotta sitten niin paljon, että perusti lopulta itsekin kuvatilin Instagramiin: vilda_surdegen. Surdeg on ruotsia ja tarkoittaa hapanjuurta. Vilda puolestaan viittaa villiin. Se on Nybergin kasvattaman hapanjuuren nimi.

Hapanjuurileivonta on maailmanlaajuinen ilmiö, ja tavallista on, että intohimoisimmat leipurit nimeävät käyttämänsä juuren persoonallisella tavalla. Mutta siitä myöhemmin jutussa.

Nybergiä seuraa jutun julkaisuhetkellä Instagramissa yli 26 000 ihmistä. Hän julkaisee tilillään säännöllisesti kuvia leipomistaan leivistä.

Esimerkiksi tällaisia:

Nyberg jakaa myös reseptejä ja vinkkejä seuraajilleen.

Suomessa hän on ollut toistaiseksi melko tuntematon sosiaalisen median vaikuttaja, sillä valtaosa seuraajista on ulkomailta: eniten Yhdysvalloista, sitten tasaisesti ympäri maailman.

Viime viikkoina seuraajamäärät ovat nousseet entisestään. Selitystä ei tarvitse etsiä kotikeittiötä kauempaa.

Leipomisesta tuli ilmiö

Koronapandemian ensimmäisinä päivinä tiedotusvälineissä alkoi näkyä kuvia kauppojen tyhjentyneistä vessapaperihyllyistä. Sitten otsikoihin nousivat jauhot: esimerkiksi S-ryhmästä kerrottiin, että jauhojen myynti oli joulunalusviikkojakin vilkkaampaa. Myös kuivahiiva kävi kaupaksi.

• Lue lisää: Jauhojen menekki on korona-aikana jopa kolminkertaistunut – Suomi hurahti leipomiseen ja näin se meihin vaikuttaa

Leipominen ei ole vain suomalainen ilmiö. Maailmalla siitä ovat kirjoittaneet muun muassa The Guardian, Britannian BBC sekä The New York Times.

Leivonta on hyvä vastaus tylsyyteen, pohti ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta aiemmin tässä kuussa Yle Puheen Aamussa.

Se on myös harrastus, joka sopii kaikenikäisille ja on sekä ilahduttavaa että lohdullista, hän totesi.

Mia Nybergille hapanjuurileivästä on tullut elämäntapa. Osa normaalia arkea.

Välillä kuluu viikko, ettei hän leivo leipää. Harvemmin kuitenkaan kahta.

Nybergin erottaa monesta muusta leipurista se, että hän ei käytä leivonnassaan ollenkaan kaupassa myytävää teollista hiivaa. Hän leipoo käytännössä vain vedellä, jauhoilla ja suolalla.

Trendi, joka vain paisuu

Nyberg päätyi hapanjuurileipuriksi sattumalta. Tuttava oli leiponut leipänsä hapanjuureen, ja Nyberg otti selvää, mistä oli kyse.

Hän oli leiponut juurella joitakin vuosia aiemmin, mutta oli tuolloin käyttänyt lisänä myös valmishiivaa.

Nyt hiiva oli kuitenkin kokonaan pannassa. Hapanjuurileipä oli noussut maailmalla trendiksi, ja se valloitti ihmisiä myös Suomessa.

• Juttumme keväältä 2018: Leipäjuuresta tuli perheenjäsen, koska moni leipoo vastapainoa kiireiseen arkeen – "Jos haluaa onnistua, leivälle on annettava sielunsa"

Tänä keväänä suosio tuntuu paisuneen entisestään: Instagramissa tunnisteella sourdough eli hapantaikina tai -juuri löytyy reilut kolme miljoonaa kuvaa, kun vielä maaliskuun lopulla kuvia oli ruokajulkaisu The Spoonin mukaan 2,7 miljoonaa.

Monia kiehtovat hapanjuurileivonnassa pitkät perinteet. Kerran tehty juuri voi säilyä samassa suvussa vuosikymmenestä toiseen. Siksi jotkut antavat juurelleen nimenkin.

Tärkeintä on Nybergin mielestä silti maku. Hän kertoo ostavansa leipää enää ani harvoin kaupasta, koska itse tehty vain maistuu paremmalta.

– Haluan parasta leipää pöytään. Jos se on vielä kaunis, se on vain bonusta ja plussaa.

Viimeinen silaus

Raaskiiko tuollaista leipää syödäkään? Sitä Nybergiltä itseltäänkin kysellään nykyään usein.

Kyllä raaskii, hän vastaa.

– Leipää se vain on. Ja sitten saan leipoa uudestaan.

Hapanjuurella leipominen on pitkä prosessi, joka voi kestää kaksi tai jopa kolme vuorokautta: itse leipominen ei vie kauan aikaa, mutta taikinan annetaan välillä tekeytyä ja leivän kohota rauhassa.

Nybergille se on osa viehätystä. Hän nauttii prosessista alusta loppuun ja oppii joka kerta jotain uutta.

– Koristelu on loppuhuipennus, piste iin päälle. Kun kaikki työt on tehty, saa palkan.

Viiltojen tarkoitus on saada leipä kohoamaan uunissa siihen suuntaan kuin leipuri haluaa, Nyberg selittää. Hän sanoo, että aiemmin leipiä saatettiin paistaa suurissa uuneissa ja viillot olivat kuin nimikirjoitus. Kuviosta tunnisti, kenen leipä oli kyseessä.

Myös Nybergin leivistä tunnistaa hänen kädenjälkensä. Hän kuvailee, että leivän koristelu on hänelle kuin piirtämistä.

Onpa häntä taiteilijaksikin sanottu.

– Alussa sellaiset kommentit yllättivät, koska en itse nähnyt asiaa niin. Sitten ihmiset alkoivat sanoa sitä enemmän ja enemmän: että se, mitä teen, on taidetta. Kai se sitten on niin.

Nyberg on piirtänyt leipiinsä muun muassa yksityiskohtaista lehtiornamenttia mutta myös tunnistettavia hahmoja, kuten Muumien Pikku Myyn.

Inspiraatio voi tulla mistä vain.

– Kaikkialla, missä kävelee, voi nähdä muotoja ja kuvioita. Jostain pienestäkin asiasta voi syntyä päässä jokin idea.

Tulevasta ei tiedä

Mia Nyberg sanoo, ettei hän ole toistaiseksi hylkäämässä päivätyötään hankolaisessa sisustusliikkeessä. Ammattileipuriksi ryhtyminen vaatisi ensinnäkin kunnon leipomon.

– Volyymien pitäisi olla niin suuria, että tuskin se pikku Hangossa olisi edes mahdollista. Muualla ehkä. Mutta koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Millaisia neuvoja Nyberg antaisi vasta-alkajille?

Nybergin mukaan hapanjuurileipomisesta on julkaistu viime vuosina perusteellista kirjallisuutta myös suomeksi. Lisäksi tietoa löytyy esimerkiksi Facebookissa olevasta Hapanjuurileipurit-yhteisöstä, jossa on runsaat 17 500 jäsentä.

Leivän ulkonäöstä ei kannata ottaa paineita, hän sanoo ja laskee leiponeensa itse kahden vuoden aikana satoja leipiä.

– Monilla on heti alussa paineita onnistua. Olemme kuitenkin kaikki olleet aloittelijoita. Pitää muistaa, että kaikki leivät ovat hyviä leipiä. Pitää olla tyytyväinen ja arvostaa, mitä tekee.

Mikä tärkeintä: hapanjuurileipä maistuu aina hyvältä, ulkonäöstä riippumatta. Niin Nyberg vakuuttaa.

– Siinä on vaikea epäonnistua.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 25. toukokuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Taru Korhosesta, 26, tuli puolivahingossa karjalaisen perinneruuan lähettiläs – kun hän leipoo, some seuraa silmä kovana

Kotikokkailu kunniaan, netistä etsitään vinkkejä innokkaasti – testaa, millainen kotikokki tai leipuri olet

Strömsö: Kotileipurin lyömättömimmät leipäohjeet – tässä monipuoliset reseptimme vaivaamattomasta limpusta ilman hiivaa kolmen päivän artesaanileipään

Siellä se on: häivähdys punaista. Tampereen ensimmäinen ratikka on tullut perille varikolle lauantaina myöhään. Sunnuntaina aamulla ratikkavaunu on laskettu kiskoille ja kohti säilytyshallia.

Ainutlaatuinen erikoiskuljetus alkoi Otanmäen Škoda Transtechin tehtaalta varhain lauantaina.

Siilinjärveläinen kuljetusyrittäjä Kirsti Rissanen sanoo, että matkaa oli suunniteltu kauan. Kuljetusliike on kuljettanut parikymmentä vuotta ratikoita lavetilla.

Reilusti yli 40-metrinen kuljetus ei taitu pienistä risteyksistä. Ratikan tieltä piti poistaa liikenteenjakajia. Lahdessa levitettiin ramppia. Erikoiskuljetus meni tarkkaan harkittua reittiä Kajaani–Kuopio–Mikkeli–Lahti–Riihimäki–Tampere.

– Jos olisi kuljetettu mistä tahansa muualta, olisi pitänyt tehdä paljon enemmän kaikenlaista, kuljetusyrittäjä Rissanen sanoo.

Viivettä Lempäälässä

Ainoa pysäytys tuli lähellä Tamperetta Lempäälän Sääksjärvellä, kun kuljetus jumittui lauantaina illalla puoleksitoista tunniksi. Risteys oli tutkittu etukäteen, mutta molemmilla puolilla olevat kaiteet olivat liian kapealla. Pitkä kuljetus ei mahtunut kääntymään ja kaiteita piti poistaa.

– Tuo Sääksjärvi vähän harmittaa, mutta elämä on. Suhtaudun vakavasti asioihin. Mitään ei kuitenkaan rikottu, kaikki meni sillä lailla hyvin, Rissanen sanoo.

Kuljetusliike tuo myös seuraavat ratikkavaunut Tampereelle ja lupaa, että silloin Sääksjärvikin on selätetty.

– Sellaista ajatusta ei ole ikinä tullut, että tämä on tässä. Kaikki kuormat on aina viety perille. Jos jossakin risteyksessä onkin mennyt enemmän aikaa, siitä on aina selvitty.

Matka meni nopeammin kuin kuviteltiin

Ratikan vastaanottaja, Tampereen Raitiotie Oy:n kalustopäällikkö Ali Huttunen on tyytyväinen kuljetusoperaatioon.

– Sama yritys toi helmikuussa Saksasta testivaunun ja tämä meni vielä kivuttomammin kuin ensimmäinen kerta.

Kuljetuksen kestoksi arvioitiin 26 tuntia, mutta koko urakka kesti 18 tuntia. Ainoa viive tuli Sääksjärvellä.

Ratikan tulo herätti paljon huomiota, varikon lähellä oleva tie tungeksi lauantaina katsojia. Myös matkan varrella ratikasta otettiin paljon kuvia ja videoita.

– Onhan se huomio yllättänyt. Vaunu itsessään on isokokoinen ja on ymmärrettävää, että se kiinnostaa, Huttunen sanoo.

Alun perin ratikan piti olla peitetty enemmän kuljetuksen ajaksi, mutta hyvän sään ansiosta se näkyi lähes kokonaan katsojille.

Kesällä nähdään koeajossa

Ihan vielä ratikkaa ei nähdä liikenteessä.

– Ratikkaa nähdään Hervannassa kesä-heinäkuun vaihteesta lähtien. Täältä tullaan tekemään koeajoja päivittäin Hervannan varikon ja Turtolan välillä, Huttunen sanoo.

Syyskuussa Tampereelle saadaan toinen raitiovaunu, minkä jälkeen edessä on kahden vaunun tyyppikoevaihe.

Kaupunkilaiset pääsevät ratikan kyytiin näillä näkymin ensi vuoden huhtikuussa.

– Silloin alkaa kaupallinen koeliikenne, Huttunen kertoo.

Varsinainen raitiotieliikenne alkaa elokuussa 2021. Liikennöinnistä vastaa VR, joka aloittaa kesäkuussa noin 65 raitiovaununkuljettajan rekrytoinnin. Testivaiheessa ratikoita kuljettavat liikenteenohjaajat, joiden koulutus on jo alkanut.

Sporaa isompi ja nopeampi

Škoda Transtechin valmistamia Artic-vaunuja on ollut käytössä Helsingissä jo vuosia. Ali Huttunen sanoo, että niihin verrattuna Tampereen Artic-vaunu on monella tapaa erilainen.

Suurin ero on vaunun koko. Tampereella on eri raideleveys kuin Helsingissä, ja myös vaunu on stadilaista sisarustaan pidempi ja leveämpi.

– Vaunu on hyvin väljä. Se on sellainen lähiliikennejunan ja ratikan välimuoto, jossa on paljon tilaa erilaisille käyttäjäryhmille ja suurille matkatavaroille. Lisäksi keskinopeus tulee olemaan suurempi kuin Helsingissä.

Tampereen ratikan keskinopeus liikenteessä tulee olemaan 19–22 kilometriä tunnissa, kun Helsingissä se on Huttusen mukaan 13–14 kilometriä tunnissa.

Ero selittyy muulla liikenteellä: Tampereella ratikka kulkee monin paikoin pelkästään sille varatulla erillisradalla, jolloin autoliikenne ja sen ruuhkat eivät hidasta vauhtia.

Esimerkiksi Hervannan valtaväylällä on osuus, jossa ratikka pääsee suurimpaan liikennöintinopeuteensa, eli 70 kilometriin tunnissa. Helsingissä korkein liikennöintinopeus on Huttusen mukaan 40 kilometriä tunnissa.

Tarkkaavaisuutta liikenteeseen

Tamperelaiset autoilijat ja jalankulkijat ovat jo saaneet esimakua ratikkaliikenteestä. Suurin osa Pyynikintorin, Taysin ja Hervannan välillä kulkevasta raideverkosta on jo valmis, ja maaliskuusta lähtien kaupungissa on ajettu huomiovärein teipatulla testivaunulla.

Huttunen sanoo, että vaikka sekä infrastruktuuri että kalusto ovat uusia, niiden yhteensopivuus ei jännitä. Testitulosten perusteella ympäristöstä johtuvia yllätyksiä ei pitäisi tulla.

– Tässä vaiheessa meillä on syytä olla hyvin luottavaisia, että kun vaunu saadaan viritettyä käyttöön, testejä voidaan tehdä aikataulujen ja suunnitelmien mukaan.

Uusi joukkoliikenneväline vaatii opettelua kaikilta kaupunkilaisilta ja etenkin autoilijoilta: ratikalla on tasa-arvoisessa risteyksessä etuajo-oikeus, vaikka se tulisi vasemmalta. Voit lukea jalankulkijoita ja autoilijoita koskevista liikennesäännöistä tästä jutusta:

Tarkennus 24.5. klo 13.16 tarkennettu ratikan saapumisaika.

Lue lisää:

Ratikka aloitti odotetun matkansa Kajaanista Tampereelle

Tampereen ratikan kaksoisraiteista puuttuu enää 822 metriä – testivaunulla ajettu jo täyttä vauhtia: "Ratapölkyt välkkyvät vaan alla"

Raitiovaunu ilmestyi Tampereen kaduille – muista nämä asiat, kun kohtaat sen liikenteessä

Haskap on mustikanvärinen, pitkulainen marja, johon kohdistuu suuria odotuksia. Japanista kotoisin oleva haskap on levinnyt muun muassa Venäjälle ja Kanadaan.

Marjan suomenkielinen nimi on sinimarjakuusama. Maailmalla se kantaa esimerkiksi nimeä honeyberry, hunajamarja.

Haskap tunnetaan maailmalla terveysmarjana, jonka antioksidanttipitoisuus on todettu suuremmaksi kuin millään muulla marjalla. Flavonoideja on moninkertainen määrä verrattuna esimerkiksi metsämustikkaan.

EU:ssa haskap on tuore tulokas, sillä EU salli sen myynnin elintarvikkeena vasta loppuvuodesta 2018.

Kepilä 10 on luomumarjatila, joka sijaitsee Heinolan koillispuolella. Tilan isäntänä on Jani Tamminen, joka isänsä Hannu Tammisen kanssa perustivat tilan entiselle karjatilalle.

– Investointi on ollut mittava, mutta laskimme, että voimme tänä vuonna päästä mahdollisesti jo omillemme ja ensi vuonna voi tulla jo vähän voittoakin, kertoo Hannu Tamminen, joka on taustaltaan ATK-alan diplomi-insinööri.

Tilalla viljellään luomumansikkaa sekä pensasmarjoja: Mustaherukkaa, mustikkaa, viherherukkaa ja haskapia. Tarkoituksena on kehittää viljelymenetelmiä, joilla saadaan mahdollisimman hyvän makuisia marjoja.

Tieto- ja säätötekniikan alalla aiemmin työskennellyt Jani Tamminen hoitaa tilan töitä ja Hannu puolestaan esittelee tilaa ja suunnitelmia.

Haskap sopii minne vain, erityisesti Suomeen

Isä ja poika ovat sitä mieltä, että marjanviljely kaipaa uudistamista – uutta ajattelua ja tuotantomenetelmiä. Niitä viedään eteenpäin Kepilän tilalla itse hankitun tietotaidon voimin.

Tammisten usko marjanviljelyyn on voimakas, mutta mikä saa tekemään suuria investointeja haskapin suhteen? Marjan, jota Suomessa ei tunneta vielä kovinkaan hyvin.

– Se on maailmalla jo tunnettu, ja sen suosio kasvaa kovaa vauhtia myös Suomessa. Jos tällä hetkellä haluaa ostaa haskapin taimia, ei niitä löydy kovan kysynnän vuoksi, kertoo Hannu Tamminen.

Haskap ei ole ronkeli kasvualustan suhteen ja siksi sopii hyvin myös Suomeen.

– Maan pH voi vaihdella paljonkin, eikä se pane pahakseen kosteaakaan maata. Sillä ei juurikaan ole tuholaisia tai tauteja, eikä se maistu jäniksillekään. Linnut sen sijaan pitävät sen marjoista ja siksi joudumme suojaamaan pensaat verkoilla, kertoo Hannu Tamminen.

Yksi haskapin tärkeistä ominaisuuksista on Tammisen mukaan se, että kukinnot kestävät hallaa. Ne selviävät jopa seitsemän asteen pakkasessa.

– Omat pensaamme ovat vielä niin nuoria, että odotamme maistiaisia tänä kesänä. Olen maistanut haskaphilloa USA:ssa asuessani, ja minusta se muistutti kovasti kuningatarhilloa. Tällä on maailmalla sellainen maine, että siitä saa myös erinomaista viiniä, kehuu Tamminen.

Marjat ovat tulevaisuuden Nokia Suomelle

Hannu Tamminen puhuu suomalaisista marjoista ja niiden mahdollisuuksista suurella innolla. Hän uskoo haskapille löytyvän kysyntää sekä Suomesta että ulkomailta, joista Japani on tällä hetkellä suurin markkina-alue.

– Siellä on niin kova kysyntä, että kaikki tuottamamme marjat saisi menemään sinne. Meillä on tällä hetkellä muutamia tuhansia taimia, mutta kasvatamme määrää koko ajan ja kokeilemme eri lajikkeita, kertoo Hannu Tamminen.

Tammiset uskovat luomuviljelyn olevan merkittävä valtti markkinoinnissa. Kepilässä luotetaan myös siihen, että marjojen maun pitää olla hyvä. Marjan ei pidä olla vain hyvän näköinen.

Hannu Tamminen haluaa tuoda myös marjojen markkinointiin uusia tuulia. Tavoitteena on tulevaisuudessa koota kaikki haskapin kasvattajat samalle nettisivustolle.

– Se toisi uutta voimaa markkinointiin. Suomalaiset marjat voisivat olla merkittävä vientituote, kunhan saamme maun kohdalleen. Niistä voisi tulla Nokian kaltainen menestystuote.

Marjat ja elintarvikkeet ovat hankalia vientituotteita

Suomalaiset ovat tottuneet korkealaatuisiin marjoihin ja osaavat arvostaa niitä, mutta kun ryhdytään rakentamaan vientiä, on edessä monta kompastuskiveä.

Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori on Hannu Tammisen kanssa samaa mieltä siitä, että marjat voisivat olla uusi Nokia, mutta edessä on monta kompastuskiveä. Ne voidaan kuitenkin ylittää.

– Helppoa se ei silti ole. Ensimmäinen ongelma on ilmasto: kasvukausi on lyhyt ja kustannukset korkeat. Pitäisi olla tunnettu ja haluttu brändi, jotta siitä oltaisiin valmiita maksamaan ylimääräistä verrattuna tehotuotantomaista tulevaan bulkkitavaraan, aloittaa Taulavuori.

Toinen ongelma liittyy tuotantomääriin ja tasalaatuisuuteen.

– Iso markkina vaatisi suuret tuotantomäärät ja tuotteiden pitäisi olla tasalaatuisia, mikä voi olla vaikeaa, sillä Suomen ilmasto on niin ailahteleva, jatkaa Taulavuori.

Kolmas ongelma liittyy markkinointiin ja vaatimuksiin eli byrokratiaan.

– Suomessa on tehty joitain yhteismarkkinointihankkeita, mutta vienti isossa mittakaavassa vaatisi viljelijöiden yhteenliittymiä, jotta volyymi olisi riittävän suuri. Kohdemaasta pitäisi lisäksi löytyä luotettava yhteistyökumppani ja vienti vaatisi myös paikallisten viranomaisvaatimusten täyttämistä alkaen pakkausmerkinnöistä ja tullisäännöksistä.

– Sitten pitäisi tietysti saada vielä säilyvyysasiat ja kauppaketju kuntoon, jos aiotaan viedä tuoretavaraa, pohtii Taulavuori.

Kaikki on kuitenkin mahdollista, vakuuttaa Taulavuori.

– Saatan kuulostaa liian pessimistiseltä, sillä suomalaisista marjoista voi tulla suuri menestystarina. Edessä on kuitenkin paljon työtä.