ROOMA/BARCELONA Kun italialaiset maaliskuun 10. päivänä määrättiin tiukkaan kotieristykseen, jo samana iltana tuhansilla maan parvekkeilla ja kattoterasseilla laulettiin kaikkien tuntemia lauluja. Siitä muodostui maan tapa keventää tunnelmaa raastavassa tilanteessa.

Konserteissa muodostui myös ystävyyssuhteita ja enemmänkin.

Roomassa asuva taiteilija ja kulttuurintuottaja Riikka Vainio tapasi naapurirapussa asuvan pariskunnan ensimmäisenä karanteeni-iltana kattoterassikonsertissa.

He päättivät saman tien pitää porukan pystyssä eristyksen ajan ja jatkaa toistensa näkemistä.

– He olivat tosi viehättävän oloisia alusta asti. Tällainen pähkähullu parivaljakko, joka toisi iloa ja vaihtelua karanteeniin.

Vainiosta ja sisilialais-brasilialaisesta miespariskunnasta muodostui seurue, joka sai heidän puheissaan nimen "koronaperhe".

Kolmikko on esimerkiksi kokannut ja juonut viiniä yhdessä, tanssinut sambaa pariskunnan kattoterassilla, tehnyt pedikyyrejä ja antanut toisilleen hierontoja, Vainio kertoo.

– Meille muodostui heti fyysinen ja intensiivinen suhde. Löysimme toisemme tilanteessa, jossa ei ollut muita ihmisiä. Takerruimme ja kietouduimme toisiimme.

Vainio tekee esimerkiksi performanssitaidetta ja installaatioita sekä tuottaa Italiassa nimekkäiden suomalaisten taiteilijoiden näyttelyitä.

Eristysaikana häneltä katosi luovuus ja keskittymiskyky. Järjestely naapurien kanssa onkin ollut henkireikä viime kuukausina.

– Heidän kauttaan olen saanut fyysistä läheisyyttä ja mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Ja aloittaa jotain ihan uutta.

Vainio kertoo, että hänen iltansa ovat kuluneet "koronaperheestä" huumaantuneena.

– Olemme useana iltana maanneet läjässä ystävieni terassin sohvalla viiniä juoden ja hihittäen. Jotain suukkojakin on vaihdettu. Kun ärsykkeet ovat olleet olemattomia, tämä on ollut tosi tärkeää.

Kaikkea fyysiseksi äitynyt ystävyyssuhdekaan ei silti korvaa. Vainio on keksinyt myös muita tapoja purkaa seksuaalista turhautumistaan ja levotonta oloaan.

Hän on esimerkiksi perustanut Facebookiin korona-keskusteluryhmän taitelijoille sekä alkanut kirjoittaa omalla sivullaan "usein aika eroottissävytteistä" koronapäiväkirjaa.

Huhtikuun 23. päivä hän kirjoitti seuraavasti:

"(…) Mielen pohjalla on vain yksi ajatus. Seksiä. Olen alkanut pohtia, että oikeastaan minusta kapakkakeskustelukin, siis sellainen jossa ollaan kasvokkain saman pöydän ääressä, on aika kiihottava ajatus."

Vainio kertoo, että yksi asioista, joita hän on eniten eristyksessä ikävöinyt, on seksi.

– Siitä puhe, mistä puute, Vainio sanoo ja naurahtaa.

– Minulle seksi on kehollisuuden ilmentämisen muoto kuten vaikka tanssi ja pyöräily, joita normaalisti harrastan paljon. Sulkutilan aikana ei saanut pyöräillä, tanssipaikat olivat ja ovat edelleen kiinni.

Seksuaalisuuden toteuttamisessa tärkeää on Vainion mukaan varsinaisen yhdynnän lisäksi kosketus, katse, puhe ja flirttailu. Nämä asiat kuuluvat Italiassa usein ihan arkipäiväiseen kanssakäymiseen, hän sanoo. Kun ne ovat karanteenin myötä poistuneet elämästä, jäljelle on jäänyt tietynlainen tyhjiö.

– Karanteenin alkuvaiheessa ihmiset olivat niin viruksen säikäyttämiä, että tuskin katsoivat toisiaan kadulla ja ruokakaupassa käveltiin pitkin seiniä, ettei vain koskettaisi, Vainio muistelee.

Kaksi viikkoa sitten Italia siirtyi niin sanottuun toiseen vaiheeseen, jossa hallitus antoi italialaisille luvan alkaa tavata perheenjäseniään sekä ihmisiä, joiden kanssa on "vakaa suhde" eli joko seurustelusuhde tai muunlainen pysyväisluontoinen side.

Verkkosivustoilla alkoivat saman tien kiertää meemit, joissa vitsailtiin siitä, kuuluuko rakastaja tähän "vakaiden suhteiden" joukkoon.

Moni mietti silloin, että mitenkäs seksisuhteet, Vainio arvelee. Hänen mukaansa ilmapiiri Roomassa on ollut karanteenin loppuessa suorastaan eroottisesti latautunut.

– Rivien välistä oli lopulta luettavissa, että tehkää mitä vaan. Ja nyt kun tässä on oltu heti suhteellisen vapaita, niin jokainen on varmasti tarpeensa jossain saanut täytettyä, Vainio tuumaa.

Olen huomannut, että viihdyn loistavasti myös yksin. Kaipaan ennen kaikkea ystäviäni, mutta seksiä vähemmän kuin luulin. Barcelonalainen Juan

Eristysajan seksuaalisuutta on käsitelty Italiassa myös mediassa.

Esimerkiksi italialaisseksologi Valeria Randone esitti päivälehti La Stampassa huolensa siitä, miten eristysaikana verkkoon rajoittunut seksuaalisuus voi palautua takaisin normaaliksi, vaikka tartuntariski onkin edelleen olemassa.

Lisäksi Italian ehkäisyterveydestä vastaava viranomainen on antanut kirjalliset ohjeet siitä, miten seksiä kannattaisi turvallisesti korona-aikana harrastaa.

Myös Italian länsinaapurissa Espanjassa paikallisen seksologin suorasukaiset vinkit korona-aikaan ovat nousseet otsikoihin.

– Olisi hyvä odottaa muutama oireeton viikko ennen kuin hyppää sänkyyn uuden ihmisen kanssa, Andalusian seksologisen instituutin johtaja Francisco Cabello toistaa lehdissä esittämänsä neuvot puhelinhaastattelussa.

Málagan kaupungissa vastaanottoa pitävä Cabello painottaa, että paras ohje koronaseksiin on maalaisjärjen käyttö.

Cabellon mukaan seksiä satunnaisten kumppanien kanssa ei kuitenkaan tarvitse kokonaan välttää niin kauan kuin muistaa turvaohjeet.

Espanjalaiseen ja italialaiseen kulttuurin kuuluvat poskisuudelmat ovat olleet epidemia-aikana kiellettyjä, ja Cabello kehottaakin panttaamaan pusuja myös seksin aikana.

– Virus tarttuu helposti syljestä, siksi suutelua kannattaa välttää, Cabello sanoo.

Turvavälin pitäminen seksin aikana on mahdotonta, mutta Cabello antaa muutaman vinkin: Suuseksiä kannattaa varmuuden vuoksi välttää. Tartuntariskiä voi vähentää myös harrastamalla seksiä niin sanotussa lusikka-asennossa.

Seksologi suhtautuu kuitenkin epäileväisesti siihen, että espanjalaiset noudattaisivat ohjeita tarkkaan.

–On helpompi saada ihmiset suojautumaan kadulla kasvomaskilla kuin varomaan seksissä. Mikä on täysin luonnollista, Cabello nauraa.

Hän myös kannustaa ihmisiä seksin harrastamiseen.

–Se on erinomainen tapa lievittää uudenlaisen tilanteen aiheuttamaa stressiä.

Espanjassa deittisovellusten suosio onkin karanteenin aikana lisääntynyt entisestään.

Barcelonassa asuvalle Juanille, 37, on käynyt toisin kuin seksologi Cabello neuvoo.

Hän kertoo viettäneensä aikaisemmin vilkasta seksielämää, mutta karanteeniaika muutti kaiken – tosin aivan karanteenin alussa hän vielä kyllä yritti löytää partneria deittisovellus Tinderistä.

Sovellus on antanut karanteenin aikana myös ohjeita käyttäjilleen ja kehottanut välttämään tapaamista karanteenin aikana.

– En etsinyt mitään vakavampaa, mutta juuri ennen karanteenin alkamista löysin naisen, jota tapailin myös sen aikana, hän sanoo.

Juan suostuu puhumaan kokemuksistaan suoraan, mutta ilman sukunimeä. Espanjassa seksistä puhuminen julkisuudessa on edelleen tabu, eikä hän halua työnsä vuoksi puhua koko nimellään.

Aluksi Juan ja uusi tuttavuus yrittivät asua yhdessä, jotta he eivät jäisi kiinni karanteenin rikkomisesta.

– Huomasin kuitenkin nopeasti, että suhteemme ei toiminut kuin seksuaalisella tasolla. Lisäksi etätyön vaatimukset ja epidemiatilanteen paheneminen vaikuttivat siihen, että päätimme lopettaa tapailun.

Sen jälkeen Juan on viettänyt hiljaiseloa ja pidättäytynyt seksistä. Se ei ole ollut hänen mukaansa lopulta edes kovin vaikeaa.

Karanteenin aikana hän on myös alkanut miettiä suhdettaan deittailuun.

– Olen huomannut, että viihdyn loistavasti myös yksin. Kaipaan ennen kaikkea ystäviäni, mutta seksiä vähemmän kuin luulin.

Karanteenin aikana hän on sopinut joitakin etätreffejä videon välityksellä.

Espanjassa deittisovellusten suosio onkin karanteenin aikana lisääntynyt entisestään. Esimerkiksi Tinderin kaltaisessa Badoo-sovelluksessa viestien määrä on palveluntarjoajan mukaan kasvanut ja viestittely on käyttäjillä kestänyt pidempään.

Juan aikoo aloittaa perinteiset treffitapaamiset uudestaan, kun karanteeni loppuu.

– En usko, että mikään tulee sillä saralla muuttumaan. Toki epidemian vuoksi pitäisi olla entistä varovaisempi.

Andalusian seksologisen instituutin johtajan ohjeistukset kuitenkin lähinnä huvittavat häntä.

– Tuskin mietin virusta, kun seuraavan kerran harrastan seksiä.

Aika, jolloin yhden illan suhteisiin saattoi heittäytyä tuosta vain, on toistaiseksi ohi. Tai ainakin deittailu ja uusien ihmisten tapaaminen on jatkuvasti muuttuvan koronaepidemian takia epävarmempaa.

Näin arvelee Roomassa asuva Riikka Vainio.

Ihmiset pelkäävät hänen mielestään sen verran virustartuntaa, että uusiin irtosuhteisiin heittäytyminen voi olla hankalaa.

Korona-aikana deittailun avain on luottamus. Riikka Vainio

Sen sijaan yhteyden ottaminen vanhoihin, luotettaviin kumppaneihin tai aiempiin tuttavuuksiin seksiseuraa etsittäessä on yleistynyt ainakin hänen tuttavapiirissään, Vainio kertoo. Näin on käynyt hänelle itselleenkin.

– Ehkä seksikontaktissa luottaa enemmän sellaiseen tyyppiin, jonka on joskus tavannut ja jonka kanssa jakaa edes jonkin muiston, kuin vaikka ihan satunnaiseen nettikontaktiin.

Korona-aikana deittailun avain onkin Vainion mukaan luottamus.

– Jos lähden treffeille, minun pitää kyllä luottaa siihen toiseen ihmiseen, koska en minä hengitysmaskia siellä ala pitää, hän miettii.

Lue myös:

Arkea maailmalta: Italiassa miehet tekevät koronapäätökset, vaikka kriisi koettelee kaikkia

"Ajattelen usein, miltä ensimmäinen suudelma koronan jälkeen tuntuu" – läheisyydenkipeät italialaiset kertovat, miten he ovat kestäneet eristystä 56 päivää

Saadaanko ensimmäinen koronarokote jo syksyllä? Tutkijoiden kilpajuoksu etenee vauhdilla, mutta pandemian laantuminen voi vaikeuttaa rokotteen testaamista

Etelä-Euroopassa hedelmät uhkaavat jo mädäntyä pelloille, koska korona vei työvoiman – "Epidemia on jo ollut joillekin viimeinen pisara"

Tampereen Takahuhdissa Varsankadulla sammutetaan neljän asunnon rivitalossa syttynyttä tulipaloa. Talo on pelastuslaitoksen mukaan rakennettu vuonna 1988. Pelastuslaitos sai hälytyksen palosta kello 20.48.

Tulipalosta ei tiedettävästi syntynyt henkilövahinkoja, Pirkanmaan pelastuslaitos kertoi illalla. Sunnuntaina aamulla selvisi, että talosta löytyi kuitenkin vainaja.

Paikalla on viisi pelastusyksikköä ja 10 säiliö- ja tukiyksikköä.

Palo on pelastuslaitoksen mukaan alkanut yhdestä huoneistosta ja levinnyt siitä koko rakennuksen ullakolle. Syttymissyytä ei vielä tiedetä.

Palo ei ole enää vaarassa levitä, mutta raivaus- ja jälkisammutustyöt jatkuvat yöhön asti.

Asunto, jossa palo syttyi, on palanut kokonaan ja muut kolme asuntoa ovat palaneet asumiskelvottomiksi. Syttymisasunnosta ei ole vieläpystytty varmistamaan, oliko asunnossa ollut syttymisen hetkellä asukkaita paikalla.

Palosta syntyi runsaasti savua, joka oli levinnyt Takahuhdin ja Ruotulan suuntaan. Alueen asukkaita kehoitettiin tarvittaessa siirtymään sisätiloihin, sulkemaan ikkunat ja ilmastointi.

24.5. kello 9.09 Lisätty tieto vainajan löytymisestä.

Lue lisää:

Rivitalon raunioista löytyi vainaja Tampereella

Matilda Sederholm valmistaa cappuccinon tottuneesti ja ojentaa pahvimukin kahvilan asiakkaalle. 18-vuotias Sederholm on yksi niistä onnekkaista, jotka ovat tänä vuonna jo päässeet kiinni kesätöihin.

Hänen työnsä helsinkiläisessä Cafe Caruselissa, kahdelta aiemmalta kesältä tutussa työpaikassa, oli tarkoitus alkaa jo kevään ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Korona kuitenkin sotki kuviot, ja Sederholmin kevät meni odottavalla kannalla.

– Alkuviikosta pomoni lähetti viestiä, että pystytkö tulemaan nyt perjantaina töihin. Vastasin, että mielelläni tulen! Matilda Sederholm kertoo.

Monen nuoren kesätyö varmistuu tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään, ja epävarmuus työstä jatkuu kesän mittaan. Työnantajat joutuvat pohtimaan koronan vaikutusta toimintaansa.

– Yrityksissä tehdään nyt vasta päätöksiä siitä, otetaanko kesätyöntekijöitä, pystytäänkö toimintaa pyörittämään, johtaja Taina Susiluoto Elinkeinoelämän keskusliitosta sanoo.

Kesätöiden aloitukseen porrastusta

Helsinkiläisen Cafe Caruselin ravintoloitsija Ari Sarmanto on viime päivinä käynyt parinkymmenen, alkuvuonna valitun kesätyöntekijän tilannetta läpi nopealla aikataululla. Kesätyöntekijöiden töiden aloittamisen ajankohtia on myöhäistetty.

Sarmanto odotti tähän viikkoon asti jännityksellä tietoa siitä, miten take away -toiminnasta voidaan taas siirtyä lähemmäs normaalia kahvilatoimintaa. Hallitus kertoi linjauksistaan tiistaina.

– Otamme porukat portaittain töihin, Sarmanto sanoo.

Lähiviikot näyttävät, miten kahvilatoiminta lähtee uusia koronaohjeistuksia noudattaen pyörimään. Se tuo epävarmuutta myös kesän työtilanteeseen.

– Toivotaan, että tämä lähtee hyvin käyntiin, että ilmat ovat hyvät ja asiakkaat taas uudestaan löytävät meidät, Ari Sarmanto sanoo.

EK: Kesätyöpaikkoja kymmeniätuhansia tavallista vähemmän

Elinkeinoelämän keskusliiton arvion mukaan Suomessa on normaalisti kaikkiaan vajaat 200 000 kesätyöpaikkaa. Tänä vuonna tilanne on koronan vuoksi selvästi heikompi.

– Tänä vuonna tulee olemaan kymmeniätuhansia kesätyöpaikkoja vähemmän, Taina Susiluoto Elinkeinoelämän keskusliitosta sanoo.

Varsinkin kaikkein nuorimpien työelämään tutustumiset tai harjoittelut voivat tänä kesänä jäädä väliin, Susiluoto harmittelee.

– Heitä on varmaankin vaikeampaa ottaa harjoitteluun johtuen ihan siitä, että suuressa osassa yrityksistä ollaan etätyössä. Silloin perehdyttäminen on vaikeampaa, Susiluoto sanoo.

Kesätyöläisten tarvetta arvioidaan kesän edetessä

Esimerkiksi suuret ruokakauppaketjut ovat tärkeitä kesätyöllistäjiä nuorille. Niissä koronan vaikutus vaihtelee.

S-ryhmä arvioi tänä vuonna tarjoavansa 4 000 kesätyöpaikkaa, kun alkuperäinen arvio oli noin 14 000. Varsinkin kaikkein nuorimmille suunnattuja harjoittelupaikkoja on tänä vuonna S-ryhmällä tavallista vähemmän. Määrää vähentävät myös järjestelyt, joilla on vältetty s-ryhmäläisten lomautuksia. Tilannetta kuitenkin arvioidaan kesän edetessä.

K-ryhmä puolestaan arvioi, että kesätyöntekijöiden määrä jää tänä kesänä vain hieman normaalikesää pienemmäksi, vajaaseen 5 000:een. Paikallisesti kesätyöntekijöiden määrässä on suuria vaihteluita. Joissakin kaupoissa kesätöitä on suunniteltua vähemmän, joihinkin on puolestaan tarvittu jopa lisää kesätyöntekijöitä.

Lidl arvioi kesätyöntekijöittensä määrän olevan tänä vuonna lähes 1 000, ja koronan vaikutukset paikkojen määrään ovat jääneet vähäisiksi. Kauppaketju on vielä avaamassa hakuun jonkin verran 14–17-vuotiaiden harjoittelupaikkoja.

Kesätyöpaikkoja avautuu vieläkin

Cafe Caruselin tiskin takana häärivän Matilda Sederholmin tavoitteena on kerätä kesätyöllään rahaa myöhempää matkailua varten. Hänen mielestään on myös merkittävää, että kesätöistä karttuu työkokemusta, mikä helpottaa työelämässä pärjäämistä jatkossa.

– On tosi tärkeätä, että saa jotain taustaa, Matilda Sederholm sanoo.

Elinkeinoelämän keskusliiton Taina Susiluodon mukaan kesätöitä kannattaa edelleen, aivan kesän kynnykselläkin, hakea aktiivisesti.

– Nyt on poikkeuksellinen vuosi siinä mielessä, että edelleen tässä vaiheessa aukeaa kesätyöpaikkoja. Monissa yrityksissä tehdään vasta nyt päätöksiä, Susiluoto sanoo.

Hän rohkaisee nuoria myös ottamaan vastaan muutakin kuin oman opiskelualan kesätyötä, vaikkapa kausityötä puutarhoilta tai maatiloilta. Työnantajat arvostavat mitä tahansa hankalassa koronatilanteessa karttunutta työkokemusta.

Toisaalta Taina Susiluoto korostaa, ettei tulevaa työuraa hetkauta, vaikka kesätyöpaikka jäisi koronavuonna saamatta.

– Sitä ei kannata jäädä murehtimaan. Harjoittelupaikkoja aukeaa sitä mukaa, kun taloutta saadaan avattua. Missään nimessä oma työura ei ole tästä yhdestä kesästä kiinni, Susiluoto sanoo.

Lue lisää:

Kesäpestin hankkiminen on nyt työn ja tuskan takana –koronarajoitusten purkaminen avaa lisää paikkoja

Arviolta kuusi miljoonaa australialaista on ladannut älypuhelinsovelluksen, joka auttaa terveysviranomaisia seuraamaan koronaviruksen leviämistä maassa, Australian terveysviranomaiset kertoivat sunnuntaina.

Australian terveysministerin Greg Huntin mukaan COVIDSafe-niminen sovellus on tärkeässä asemassa Australian strategiassa koronavirusepidemian selvittämiseksi. Huntin mukaan useat maat ovat ilmaisseet olevansa kiinnostuneita kuulemaan, miten positiviinen vaikutus sovelluksella on ollut Australian vastatoimissa koronavirusta vastaan.

Jos sovelluksen käyttäjällä todetaan koronatartunta, tunnistaa sovellus muut sovelluksen käyttäjät, jotka ovat olleet tartunnan saaneen läheisyydessä yli 15 minuutin ajan kuluneiden kolmen viikon aikana.

Australian hallituksen mukaan vähintään 40 prosentilla australialaisista tulisi olla sovellus käytössään, jotta siitä olisi hyötyä tilastojen keräämiseksi.

Noin 26 miljoonan asukkaan Australiassa on arviolta 17 miljoonaa kännykkää.

Australian hallitus ja maan osavaltioiden hallinnot ovat purkaneet matkustusrajoituksia ja sallineet ravintoloiden ja baarien avata palveluitaan viime viikkojen aikana. Maassa on vahvistettu yli 7 100 koronatartuntaa ja 102 koronavirukseen liittyvää kuolemantapausta.

Aiheesta lisää:

Australian koulut käynnistyvät – Suurimmassa osavaltiossa ensimmäinen nollan tartunnan päivä

Koronavirustartuntoja jäljittävän sovelluksen testaaminen alkaa Suomessa – samalla yhteiseurooppalaisen ratkaisun löytäminen näyttää yhä vaikeammalta

Kuopiossa on tehty merkittävä rautakautinen hautalöytö. Hauta löytyi vuosi sitten, kun paikallinen metallinetsinharrastaja löysi Puijonsarven alueella, niemellä sijaitsevasta matalasta kivilatomuksesta rautaisen keihäänkärjen, veitsenkatkelman ja palanutta luuta.

Museoviraston mukaan keihäänkärki edustaa vanhemman tai keskisen rautakauden esinetyyppiä. Palaneiden luiden todettiin alustavissa analyyseissä sisältävän ihmisluuta.

Hautapaikan lisäksi lähistöltä löytyi maakumpareesta rautakuonaa, mikä viittaa raudanvalmistukseen.

Luiden analyysi tuo varmuuden

Löytö on Pohjois-Savossa ainutlaatuinen, sillä alueelta ei ole aiemmin löydetty yhtään varmasti rautakaudelle ajoitettua hautausta.

– Pohjois-Savosta tunnetaan hyvin vähän mitään muutakaan rautakautista. Joitakin yksittäisiä irtolöytöjä on tehty, mutta ei tällaisia hautauksia, kertoo arkeologi Liisa Kunnas-Pusa Helsingin yliopistosta.

Maakunnan rautakausi tunnetaan tästä syystä huonosti, ja alueen on usein ajateltu olleen tuolloin vain satunnaisten kulkijoiden samoilemaa erämaata.

Tutkimuksen toivotaankin tuovan uutta ja merkittävää tietoa pohjoissavolaisesta rautakaudesta. Vielä ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta siitä, että kyse on tuon aikakauden löydöstä.

– Keihäänkärjen perusteella asiaa voisi pitää varmana, ellei se sitten olisi jotenkin joutunut paikalle myöhemmin. Varmuus saadaan vasta sitten, kun on tehty ajoituksia luumateriaalista, Kunnas-Pusa toteaa.

Hauta sijaitsee kalliolla veden äärellä, mikä on Kunnas-Pusan mukaan tyypillistä vastaaville löydöille.

– On myös erilaisia piirteitä. Luusilppua oli aika paljon, kun monesti hautaröykkiöistä löydetään vain hyvin vähän luita.

Haminalahden korulöydön paikka yhä mysteeri

Kuopion Haminalahdesta, kiviröykkiöstä löytyi vuonna 1874 rautakautisia naisen pronssikoruja. Löytö viittaa Kuopion kulttuurihistoriallisen museon intendentin Tytti Räikkönen-Partasen mukaan hautaukseen, mutta asiaa ei ole voitu varmistaa.

– Silloin paikkaa ei ole otettu talteen eikä havaintoja. Summittainen tieto on, mutta eksaktia paikkaa ei ole pystytty löytämään.

Kaivaukset Puijonsarven kärjessä päättyivät perjantaina. Sen jälkeen hautauksen luumateriaali ja maanäytteet analysoidaan, jolloin saadaan tietoa haudatusta vainajasta tai vainajista.

Hautapaikasta löytyvät esineet on tarkoitus saada esille Kuopion kulttuurihistorialliseen museoon.

Suomalaisten säästöön tai sijoituksiin menevät summat ovat kasvussa, arvioi Säästöpankkiryhmän liiketoimintajohtaja Karri Alameri. Hänen mukaansa yhä useampi suomalainen säästää tai sijoittaa yli 400 euroa kuukaudessa.

Nordean sijoitustuotejohtajan Tanja Erosen mukaan kuukausisäästäjillä keskimääräinen säästösumma on noin 300 euroa. Hän sanoo, että vuodessa suomalaiset säästävät tai sijoittavat keskimäärin 2 000 euroa.

Erosen mukaan suuri osa suomalaisista aloittaa säästämisen tai sijoittamisen vasta 40 ikävuoden jälkeen ja jatkaa sitä eläkeikään asti. Aktiivisimmat säästäjät ovat nyt 55–65-vuotiaita.

– Tähän on varmasti ainakin osittain syynä se, että Suomessa käytetään edelleen pääosin melko lyhyitä asuntolainoja, jolloin lainanlyhennykset vievät helposti kaiken säästövaran taloudesta. Säästäminen ja sijoittaminen alkavat usein vasta, kun asuntolaina on ainakin pääosin lyhennetty, Eronen sanoo.

Pahan päivän varalle, eläkevuosille ja matkailuun

Osuuspankin tammikuussa teettämän kyselytutkimuksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista aikuisista säästää tai sijoittaa – 47 prosenttia säännöllisesti ja 23 prosenttia satunnaisesti. Yleisin syy säästämiselle tai sijoittamiselle on pahaan päivään varautuminen.

Muita säästämisen syitä ovat esimerkiksi yllättävät ja kalliit hankinnat tai lomailu ja matkustaminen, kertoo Osuuspankin varallisuudenhoitoasiakkaista vastaava johtaja Kai Kalajainen.

– Asiantuntijat, ylemmät toimihenkilöt ja toimihenkilöt ovat aktiivisimpia säästäjiä tai sijoittajia, Kalajainen kertoo.

Kalajaisen mukaan miehet säästävät eläkepäiviä varten enemmän kuin naiset. Eläkesäästäminen korostuu 50–64-vuotiaissa.

Lomailua ja matkustamista varten säästäminen on sen sijaan yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa.

18–34-vuotiaiden ikäryhmässä rahaa laitetaan säästöön mieluummin lomailua ja matkustamista kuin omistusasunnon hankkimista varten. Vanhemmissa ikäryhmissä moni taas kerryttää varojaan lapsia tai lapsenlapsia ajatellen. Kyselyyn vastasi noin 1 100 täysi-ikäistä suomalaista.

Korona ei säikyttänyt rahastosijoittajia

Nordean Erosen mukaan suurin osa suomalaisista kerryttää säästöjään käyttö- tai säästötilille. Yleistä on myös rahastoihin sijoittaminen. Osakkeisiin sijoitetaan selvästi vähemmän.

– Naiset säästävät useammin tileille. Miehet sijoittavat useammin rahastoihin ja osakkeisiin. Jos katsotaan uusia rahasto- tai osakesijoittajia, naisten määrä on kasvussa, eli erot ovat tasaantumassa, Eronen kertoo.

Kalajainen Osuuspankista sanoo, että sijoittamisessa suomalaisia huolestuttavat nyt erityisesti riskit ja muutokset globaalissa taloudessa. Nuoria säästäjiä huolettavat myös omat sijoitustaidot.

Koronavirustilanne ei ole pankkien mukaan vaikuttanut rahastosijoittamiseen merkittävästi. Osuuspankissa rahastojen osuudenomistajamäärät eivät ole laskeneet juuri lainkaan. Myös Säästöpankissa asiakkaat ovat olleet yleisesti ottaen rauhallisia, ja rahastojen nettomerkinnät olivat huhtikuun aikana maltillisesti positiivisia.

Nordeassa osa rahastosijoittajista pelästyi kurssien laskua ja myi nopeasti pois sijoituksiaan. Suurin osa sijoittajista ei kuitenkaan reagoinut kurssien laskuun mitenkään. Nyt rahastosijoittamisen suosio on Erosen mukaan jo noususuunnassa.

Moni pienituloinenkin säästää

Osuuspankin tammikuisen kyselyn mukaan 30 prosenttia suomalaisista ei säästä eikä sijoita. Suurella osalla syynä tähän on työttömyys, Kai Kalajainen kertoo.

– Moni kyllä haluaisi säästää, mutta kokee, ettei ylimääräistä rahaa ole.

Säästöpankin viime vuoden säästämisbarometri antoi positiivisemman tuloksen suomalaisten säästämisestä. Sen mukaan vain 15 prosenttia suomalaisista ei säästä lainkaan. Kyselyyn vastasi noin 1 600 työikäistä suomalaista.

Säästöpankin pääekonomisti Henna Mikkonen kertoo, että myös luonteenpiirteillä on merkitystä säästämisessä. Pitkäjänteiset ja suunnitelmalliset ihmiset säästävät muita enemmän.

– Säästämisbarometrimme mukaan pienituloiset, jotka suunnittelevat pitkäjänteisesti, säästävät suurin piirtein saman verran kuin lyhytjänteisemmät parempituloiset. Ihmisten säästämismahdollisuuksia ei siis selitä pelkästään se, kuinka hyvin he tienaavat.

Samansuuntaisia tuloksia osoitti Nordean toissa vuonna teettämä tutkimus. Sen mukaan enemmän tienaavat säästävät keskimäärin suurempia summia kuin pienituloiset, mutta kaikilla suurituloisillakaan ei suinkaan kerry säästöjä. Niissä, jotka kokevat, ettei ylimääräistä rahaa säästämiseen tai sijoittamiseen jää, on jopa yli 80 000 euroa vuodessa tienaavia.

Nordean Erosen mukaan asia vaikuttaakin monien kohdalla pitkälti elämäntapavalinnalta. Ihmisillä on erilaisia tapoja kuluttaa ja priorisoida. Eronen uskoo koronavirustilanteen toimivan tietynlaisena herätyksenä.

– Jokainen varmasti ymmärtää tällaisessa tilanteessa, että aina olisi tärkeä olla vähintään parin kuukauden säästöt yllättävien muutosten varalle.

Puolan presidentin Andrzej Dudan valinta jatkokaudelle ei olekaan välttämättä niin itsestään selvää kuin miltä vielä muutama viikko sitten näytti.

Dudan kannatus on uusimmissa gallupeissa pudonnut alle 40 prosentin, kun hänen suosionsa oli vielä toukokuun alussa yli 50 prosentin. Tällä viikolla julkaistuissa kahdessa riippumattomassa kannatusmittauksessa Dudaa kannatti 35 ja 39 prosenttia vastaajista.

Vaalien ratkeaminen suoraan ensimmäisellä kierroksella alkaa näyttää epätodennäköiseltä. Yli 50 prosentin ääniosuus merkitsisi sitä, ettei toista kierrosta tarvita.

Pääoppositiopuolue kansalaisfoorumin ehdokkaan Rafal Trzaskowskin kannatus puolestaan on noussut uusimmissa kyselyissä 18–21 prosenttiin. Sitoutumattoman keskustalaisen ehdokkaan Szymon Holownian kannatus oli 15–19 prosentissa.

Kansalaisfoorumi vaihtoi Varsovan pormestarin Trzaskowskin ehdokkaakseen viime viikolla. Siihen asti ehdokkaana ollut Malgorzata Kidawa-Blonska luopui ehdokkuudestaan. Hänen kannatuksensa oli toukokuun alussa alle 10 prosentissa.

Vaalien siirtämisestä väännettiin

Presidentinvaalit oli tarkoitus järjestää 10. toukokuuta, mutta niitä jouduttiin siirtämään koronaviruksen takia. Vaalien lykkäämisestä syntyi maassa poliittinen soppa.

Duda ponnisti presidentiksi Puolassa valtaa pitävän Laki ja Oikeus -puolueen (PiS) riveistä, ja konservatiivinen valtapuolue olisi halunnut pitää vaalit koronakriisin keskelläkin postiäänestyksenä.

Opposition hallitsema senaatti ei kuitenkaan tähän suostunut, ja myös EU kritisoi suunnitelmaa. Postiäänestykseen tarvittavia lipukkeita ei olisi ehditty toimittaa kaikille äänestäjille ajoissa.

Hallitus ja oppositio eivät onnistuneet sopimaan sen paremmin vaalien lykkäämisestä kuin perumisestakaan perustuslain vaatimalla tavalla. Lopulta vaalipäivä tuli ja meni ilman äänestyksiä, ja Puolan vaaliviranomaiset mitätöivät vaalit jälkeenpäin.

Uutta vaalipäivää ei ole vahvistettu, mutta sekä PiS:n että opposition edustajien mukaan vaalit saatetaan pitää 28. kesäkuuta. Dudan virkakausi päättyy 6. elokuuta.

Koronakriisin arveltiin hyödyttäneen istuvan presidentin Dudan kannatusta kevään aikana. Kuten monessa muussa maassa, Puolassakin hallitus on saanut rutkasti näkyvyyttä kriisin hoidon ansiosta. Kriisin edetessä ja pandemian talousvaikutusten tullessa ilmi tilanne voi kuitenkin kääntyä päälaelleen.

Lue myös:

Puolan erikoinen vaalipäivä: presidentinvaaleja ei ole peruttu tai lykätty, mutta kukaan ei pysty äänestämään

Puolan hallitus taipui siirtämään presidentinvaaleja

Suomalaiset haluavat hoitaa koronakriisin vahingoittamaa valtiontaloutta mieluummin elvyttämällä kuin leikkaamalla, selviää Ylen Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä.

Kyselyyn vastanneista 58 prosenttia oli sitä mieltä, että valtion pitää elvyttää sekä tukea yrityksiä ja työntekijöitä, vaikka valtion velka kasvaisi rajusti.

Vastaavasti 29 prosenttia vastanneista piti parempana keinona velkaantumisen pitämistä kurista: menojen leikkaamista ja hyvinvointivaltion palveluiden heikentämistä siten, että tulot ja menot saadaan tasapainoon. 13 prosenttia ei osannut sanoa mieleistään vaihtoehtoa.

Vastaajien sukupuoli, poliittinen kanta ja tulotaso näkyivät vastauksissa. Naiset kannattivat elvytystä enemmän kuin miehet, pienituloiset enemmän kuin suurituloiset. Puolueista perussuomalaisten, kokoomuksen ja keskustan kannattajat olivat puolestaan vahvemmin leikkauslinjalla kuin muiden suurten puolueiden kannattajat.

Kyselyyn vastasi 1 422 henkilöä, ja sen virhemarginaali on 2,5 prosenttia suuntaansa. Vastaajien poliittinen suuntaus selvitettiin kysymällä, mitä puoluetta he äänestäisivät, jos eduskuntavaalit olisivat nyt.

Koronavirus aiheuttaa Suomen taloudelle suuria ongelmia lähivuosina. Hallituksen asettama työryhmä on esittänyt ratkaisuksi sekä elvytystä että leikkauksia.

Tässä suosituimmat leikkauskohteet

Ylen kyselyssä suomalaisia pyydettiin kertomaan myös, mihin konkreettisiin toimiin he olisivat valmiita talouden tasapainottamiseksi. Vastaajat saivat valita useita vaihtoehtoja.

Alla olevasta grafiikasta voit katsoa tarkemmin vastaajien näkemyksiä talouden tasapainottamisesta. Voit myös vertailla vastauksia puoluekannan mukaan klikkaamalla sivulle osoittavia nuolia grafiikan yläosassa. Mukana ovat vain ne puolueet, joiden osalta otos on tilastollisesti luotettava.

Suosituimmat säästökohteet olivat hävittäjähankintojen lykkääminen, oppivelvollisuuden pidentämisestä luopuminen ja kehitysavusta leikkaaminen.

Vähiten kannatusta saivat arvonlisäveron korottaminen, vanhustenhoidon hoitajamitoituksesta luopuminen ja eläkkeiden leikkaaminen.

Tässäkin kysymyksessä näkemykset kuitenkin vaihtelivat vastaajan sukupuolen ja puoluekannan mukaan.

Kyselyyn vastanneista naisista 70 prosenttia säästäisi hävittäjähankintoja lykkäämällä, miehissä vastaava osuus oli 44. Miehistä 21 prosenttia leikkaisi sosiaaliturvaa, kun taas naisista näin tekisi vain 7 prosenttia vastanneista.

Hävittäjät olivat listalla ensimmäisenä vain SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajilla. Keskustan ja kokoomuksen kannattajat tasapainottaisivat taloutta ensimmäiseksi työmarkkinoiden joustoa lisäämällä.

Perussuomalaisten suosituimmat säästökohteet olivat puolestaan kehitysapu ja ilmastonmuutoksen hillintään ja päästövähennyksiin käytettävät yritystuet.

Kyselyn suurin "puolue" oli "En osaa sanoa". Tätä ryhmää edustavien vastaajien suosituimmat vaihtoehdot talouden tasapainottamiseen olivat hävittäjähankinnan lykkääminen ja kehitysavusta leikkaaminen.

Professori: Suomalaiset ovat yhtä mieltä suurista linjoista

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen professori Roope Uusitalo on mukana Suomen talouden pelastuspakettia hahmotelleessa Vihriälän työryhmässä. Hän muistuttaa, että todennäköisesti edessä on sekä lainanottoa että leikkauksia, vaikka kyselyssä nämä vaihtoehdot olivatkin vastakkain.

Uusitalo uskoo suomalaisten kyselyissä nousseista erimielisyyksistä huolimatta samoilla linjoilla suurista kysymyksistä, kuten yritysten tukemisesta.

– Tietenkin kun ruvetaan puhumaan siitä, että mistä säästetään ja mistä kerätään lisätuloja, siitä syntyy erimielisyyksiä. Suurista linjoista on minun käsittääkseni kuitenkin yksimielisyys.

Vastauksia vertailtaessa on hyvä muistaa, että vaihtoehdot ovat kustannusvaikutuksiltaan erilaisia. Esimerkiksi hävittäjähankintojen hintalappu on arviolta 7–10 miljardia euroa, oppivelvollisuuden pidentämisen laskelmista riippuen 110–180 miljoonaa euroa vuodessa; kehitysapuun puolestaan on varattu tälle vuodelle 1 030 miljoonaa euroa.

Hornet-hävittäjien korvaamisesta on tarkoitus päättää tällä hallituskaudella. Oppivelvollisuuden pidentämisellä tarkoitetaan puolestaan tavoitetta siitä, että jokainen suorittaa peruskoulun jälkeen maksuttoman toisen asteen koulutuksen.

Taloustutkimus haastatteli Ylen toimeksiannosta 1 422:ta henkilöä 15.–18.5.2020. Kysely tehtiin internetpaneelissa, ja otos edustaa Suomen aikuisväestöä (15 vuotta täyttäneet). Tulokset painotettiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan väestötilastoja vastaaviksi. Virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Koronavirus tekee yhteiskunnalle saman kuin laskuvesi merelle. Aiemmin piilossa olleet asiat tulevat näkyviksi, ja ihmiset katsovat ympärilleen uudella tavalla. Näin sanoo Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.

Yksi näitä piilosta esiin tulleita asioita on yksinäisyys – kuoleman ja sairauden lisäksi.

Moni suomalainen selviää yksin, mutta on myös monia, joille yksin oleminen on ei-toivottua.

Vanhat olivat yksinäisiä jo ennen koronaa – kriisi teki sen vain näkyväksi

Tilastokeskuksen mukaan 16 vuotta täyttäneistä suomalaisista vajaat 200 000 henkilöä koki vuonna 2018 olevansa koko ajan tai suurimman osan ajastaan yksinäinen.

Yksinäisimpiä olivat 75 vuotta täyttäneet.

Koronavirus sulki taloyhtiöiden saunat ja suihkutilat. Uimahallit menivät kiinni. Jos asunnossa on kunnolliset pesutilat, se ei ole ongelma. Mutta jotkut vanhat ihmiset elävät asunnoissa, joissa kunnollisia pesutiloja ei ole.

Helsingin kaupungin seniori-infon neuvontapäällikkö Minna Nummi sanoo, että koronavirus teki näkyväksi asumisen puutteet ja sen, miten yksin jotkut joutuvat puutteiden keskellä selviytymään.

– Jos ihminen on yksinäinen, hän ei oikein voi soittaa kenenkään ovikelloa ja pyytää päästä suihkuun. Sama koskee tietysti tietokoneen käyttöä tai kaupassa käyntiä, mutta peseytymisessä ollaan paljon henkilökohtaisemmalla ja intiimimmällä alueella.

Se, että joillakin iäkkäillä ei ole peseytymismahdollisuuksia, yllätti Nummen, vaikka hän sanoo sosiaalityön ammattilaisena tottuneensa vaikka mihin.

– Peseytyminen kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Sen ei pitäisi olla suuri ongelma. Se kuitenkin on sitä, jos ihmisellä ei ole ketään riittävän läheistä, kenen puoleen kääntyisi.

Onneksi peseytymismahdollisuuksia kyettiin järjestämään.

“Koronakaranteeni olisi kuin leikkiä vain, jos puolisoni olisi edelleen vierelläni”

Sirkka Kurkela tietää, mistä yksinäisyydessä on kyse. 76-vuotias espoolainen on elänyt koronaeristystä pari kuukautta.

– Ihmisellä on ihmistä ikävä, Kurkela sanoo.

Hän herää kuuden maissa ja kysyy itseltään, miksi hän taas heräsi näin aikaisin, kun tänäänkään ei ole mitään tekemistä. Hän kääntää kylkeä ja yrittää löytää vielä nukuttavan asennon. Ei onnistu.

Kurkelan ajatukset kääntyvät tyhjän parisängyn puolikkaaseen. Kolmekymmentä vuotta kestänyt liitto päättyi puolisentoista vuotta sitten miehen kuolemaan.

– Koronakaranteeni olisi kuin leikkiä vain, jos puolisoni olisi edelleen vierelläni, Kurkela sanoo.

Leskeksi jäätyään hän alkoi aktiivisesti etsiä uusia toimintoja ja ihmisiä päästäkseen elämän syrjään jälleen kiinni.

– Kaupungilla, järjestöillä, kirkolla on monenlaista toimintaa. Hämmästyin, mitä kaikkea oli tarjolla ja miten ystävällisesti minut otettiin vastaan. Lähdin mukaan moniin, tapasin ihmisiä, Kurkela kertoo.

Koronavirus muutti kaiken. Toiminta lakkasi, tapaamiset tyrehtyivät.

– Niin minä kuin nämä kymmenet ihmiset, joita olin tavannut, jäivät taas yksin. Puhelintapaaminen on tyhjää parempi, mutta ei korvaa kasvokkain tapaamisia, Kurkela sanoo.

Yksinäisyys on voimavaroja vaativa tila

Kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen sanoo, että yksinäisyyttä voi verrata janoon, nälkään, kipuun ja likaisuuteen. Ne ovat stressitiloja, jotka aktivoivat toimimaan.

– Jano pitää sammuttaa, täytyy etsiä syötävää. Kipua on yritettävä lievittää, ja on päästävä pesulle. Samoin ihmisellä on myös ikävä toisen ihmisen luo.

Professori Saaren mukaan koronavirus osoitti, kuinka tärkeitä erilaiset matalan kynnyksen tapaamispaikat ovat.

– Näitä paikkoja on valtavasti alkaen soppakeittiöistä ja mielenterveyskuntoutujien keskuksista ja päättyen erilaisiin kerhotiloihin. Näiden saatavuudesta olisi koronarajoitusten puitteissa hyvä pitää kiinni.

Samaa sanoo Ikäinstituutin johtaja Päivi Topo . Hän on nähnyt, miten iäkkäiden asukkaiden yksinäisyyden kokemukset ovat vähentyneet varsin yksinkertaisilla toimilla.

Esimerkiksi taloyhtiöiden asukkaita on koottu yhteen, vapaaehtoisista asukkaista on koulutettu toiminnan vetäjiä ja sisältö on sovittu asukkaiden toiveiden mukaan.

– Olemme itsekin olleet yllättyneitä siitä, miten naapuruston yhteisöllisyyttä lisäämällä on saatu niin myönteisiä tuloksia nopeasti. Valtaosalla yksinäisyys on lieventynyt muutamassa kuukaudessa, ja ihmiset ovat saaneet uusia ystäviä, Päivi Topo sanoo.

Sinikka Kurkela kaipaa omia matalan kynnyksen tapaamispaikkojaan. Aamuisin hän kertoo lukevansa sanomalehdestä, kuinka moni on kuollut ja sairastunut missäkin. Radion hän pitää päällä kahdessa huoneessa, koska haluaa saada elämisen ääniä tyhjyyteen.

– En varsinaisesti kuuntele radiota, en keskity oikein mihinkään.

Hän kertoo kulkevansa rauhattomana huoneesta toiseen. Hän yrittää lukea, avaa tietokoneen ja lukee iltapäivälehden uutisia. Katsoo pörssikurssit. Pelaa pasianssia konemaisesti.

– Ajatukseni vaeltavat ties missä. Yksinäisyys on henkisiä voimavaroja kysyvä tila, varsinkin, kun siihen liittyy mieheni menetykseen liittyvää surua.

Iltapäivän tunteina Sirkka Kurkela alkaa odottaa tyttären päivittäistä puhelinsoittoa. Puhelinta hän pitääkin eristyselämän tärkeinpänä kapistuksena - vaikka ei olekaan monta kenelle soittaa, koska hänen ikäisensä sukulaiset ovat jo kuolleet.

– Onneksi muutama vanha ystävä on jäljellä. Ystävyys ja yhteydenpito ovat säilyneet kymmenien vuosien ajan. Ystävät ovat kannatelleet minua pahimpina aikoina.

Yksinäisyys on terveysriski

Sosiaalisten kontaktien vähyys on vanhastaan tiedetty professori Kauhasen mukaan terveysriskiksi. Ei-toivottu yksinäisyys näyttää nopeuttavan joidenkin sairauksien etenemistä, tai pahentavan tilannetta joissain tapauksissa.

– Ennenaikaisia kuolemia yksinäisten joukkoon tulee hieman enemmän kuin ei-yksinäisten. Varsinkin ikääntyneiden yksinäisten ihmisten lisääntynyt kuolemanriski vaikuttaa todelliselta epidemiologisen näytön perusteella, Kauhanen kertoo.

Traumapsykologi ja psykoterapeutti Soili Poijula muistuttaa, että läpi elämän kosketus rauhoittaa, tekee sosiaalisemmaksi, vähentää stressiä ja kipuja. Toinen ihminen tuo turvallisuutta.

– Yksinoleminen alkaa tuottaa jo kahden viikon jälkeen kielteisiä tunteita, masentuneisuutta ja ahdistusta.

Koronakriisi näytti, kuinka yksinäisiä monet vanhat ihmiset olivat jo valmiiksi.

Menneinä viikkoina Sirkka Kurkela kertoo lähinnä suorittaneensa elämää, ei nauttineensa siitä. Ihmisten auttamisen halu kuitenkin lämmittää.

– Sitä ilmaantui käsittämättömän paljon. Minäkin sain useita tarjouksia kauppa-avusta.

Hän sanoo miettineensä myös omaa käyttäytymistään.

– Voisiko sitä katsella vähemmän itseensä ja alkaa huomioida toisia ihmisiä paremmin.

Samaa sanoo sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari. Hän kehottaa itse kutakin katselemaan ympärilleen sekä tarpeen mukaan ottamaan yhteyttä ja auttamaan muita.

– Yksinäisen ihmisen halukkuus lähteä mukaan on pitkälti kiinni siitä, että joku kysyy ja ottaa mukaan. Itse kukin tietää, että mukaan pyytäminen alentaa merkittävästi kynnystä lähteä mukaan. Se myös helpottaa uuden rutiinin rakentamista.

Lue myös:

Analyysi: Vanhus viettää hoivakodissa noin kaksi vuotta – onko loppuelämän eristämisessä järkeä?

Koronakriisi vaurioittaa yhteiskuntaamme, mutta tekee kansasta yhtenäisemmän ja vahvemman.

Näin uskovat suomalaiset.

Asia käy ilmi Ylen Taloustutkimuksella teettämästä kyselytutkimuksesta.

98 prosenttia suomalaisista uskoo koronakriisin vaurioittavan suomalaista yhteiskuntaa. Lähes puolet uskoo vaurioiden olevan suuria tai erittäin suuria.

Samalla kuitenkin koronakriisin henkisen vaikutuksen uskotaan vahvistavan kansakuntaa ja tekevän siitä yhtenäisemmän. Yli kolmannes suomalaisista uskoo suomalaisten olevan kriisin jälkeen entistä vahvempia yhdessä.

Vastaavasti alle viidennes uskoo koronakriisin tekevän yhteiskunnasta heikomman ja hajanaisemman.

Onnellisuusfilosofi: "Kriisit muistuttavat, että me emme ole yksilöitä vaan osa isompaa yhteisöä"

Suuret koko yhteiskunnan läpäisevät kriisit kuten sodat ja lamat ovat perinteisesti lisänneet yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Voimakkaimmillaan niistä on muodostunut jopa sukupolvikokemuksia, jotka määrittävät kokonaisia ikäluokkia. Näin kävi erityisesti talvisodan ja jossain määrin myös 90-luvun laman jälkeen.

– Vaikka kriisit tuovat mukanaan materiaalista niukkuutta, muistuttavat ne meitä siitä, että me emme ole yksilöitä vaan osa isompaa yhteisöä, sanoo onnellisuusfilosofi Frank Martela Aalto-yliopistosta.

Hänen mukaansa normaalitilanteessa on helpompaa ajatella, että jokainen on oman onnensa seppä ja että kaikki on kiinni vain omasta itsestä. Kriisit puolestaan nostavat esiin sen, että yksilön mahdollisuudet riippuvat ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen rakenteista.

– Koronakriisi tuo näkyvämmäksi siteet välillämme ja sen, että selviämme tästä vain yhdessä. Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin ja olemme toisistamme riippuvaisia, Martela uskoo.

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaanin, sosiaali- ja terveyspolitiikan professorin Juho Saaren mukaan kriisit vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta erityisesti silloin, kun yhteiskunnan johtoon luotetaan.

Koronakriisin hoito on henkilöitynyt vahvasti pääministeri Sanna Mariniin (sd.), joka on Saaren mukaan pystynyt pitämään julkisuuden hyvin hallussaan samalla kun hallitus on näyttäytynyt yhtenäisenä ja viestinyt yhtenäisesti.

– Tutkimusten valossa suomalaisten luottamus julkiseen valtaan on Euroopan korkeinta, Saari sanoo.

Hänen mukaansa Suomi on aina noussut kriiseistä yhdessä, ja nämä aiemmat kokemukset ohjaavat myös kansakunnan tuntoja koronakriisin aikana.

– Suomessa pyritään konsensushakuiseen uudistumiseen, joka rakentuu vahvan johtajuuden ja hallinnon varaan, Saari muistuttaa.

Martelan mukaan vahvaa johtajuutta on monenlaista. Hänen mukaansa vahva johtajuus käsitetään usein johtajuutena, josta Martela käyttää termiä "machojohtajuus". Se henkilöityy valtionjohtajiin kuten Donald Trump, Vladimir Putin sekä Brasilian presidentti Jair Bolsonaro.

– Machojohtajat ovat vähätelleet koronan muodostamaa uhkaa, kun taas monet naisjohtajien johtamat maat ovat selvinneet kriisin hoidosta paremmin, Martela muistuttaa.

Hänen mukaansa kyky kuunnella asiantuntijoita ja vaihtaa tarvittaessa omaa mielipidettään ovat olleet koronakriisin hoidossa tärkeitä ominaisuuksia.

Yhtenäisyyden tunne häviää väärällä politiikalla

Frank Martelan mukaan Suomi on maailman onnellisimpia maita, koska ihmiset luottavat toisiinsa.

Hänen mukaansa kokemus yhtenäisyydestä heijastuu myös yksilöiden hyvinvointiin ja onnellisuuteen.

– Tässä merkittävässä roolissa on kokemus keskinäisestä solidaarisuudesta, Martela sanoo.

Juho Saaren mukaan yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne ei kestä pitkään, mikäli eriarvoistuminen lisääntyy kriisistä toivuttaessa. Saari käyttää vertauskuvaa autokaistoista.

– Nyt kaikki kaistat seisovat. Kun yksi kaista lähtee liikkeelle, ovat sillä kaistalla olijat tyytyväisiä, ja seisovilla kaistoilla olijat toiveikkaita pian liikkeelle pääsystä. Jos muut kaistat eivät pääsekään liikkeelle, tyytymättömyys lisääntyy ja yhteenkuuluvuuden tunne karisee, hän sanoo.

Saaren mukaan yhtenäisyyden tunne kestää korkeintaan 2–3 vuotta siitä kun pahin on ohi. Tämän jälkeen ihmisten elämäntilanteet eriytyvät ja halu uhrautua heikkenee.

Hänen mukaansa hallituksen olisi tärkeää hyödyntää nyt vallitsevaa yhtenäisyyden tunnetta.

– Yhteiskunnassa vallitsee laaja konsensus siitä, että elinkeinoelämää on nyt tuettava työllisyyden säilyttämiseksi. Tätä yhteishenkeä kuitenkin koetellaan, kun edessä ovat säästötoimet tulevien vuosien neuvotteluissa, hän sanoo.

Frank Martela on samaa mieltä. Hänen mukaansa kasvanut yhteenkuuluvuuden tunne helpottaa myös kivuliaiden päätösten tekemistä.

– Yhtenäisyyden kannalta olisi tärkeää, että leikkaukset osuisivat tasapuolisesti kaikkiin ryhmiin, hän toivoo.

Näin tutkimus tehtiin:

Taloustutkimus haastatteli Ylen toimeksiannosta 1422:ta henkilöä 15.–18.5.2020. Kysely tehtiin internetpaneelissa, ja otos edustaa Suomen aikuisväestöä (15 vuotta täyttäneet). Tulokset painotettiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan väestötilastoja vastaaviksi. Virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Suomen tietä ulos koronakriisistä pohditaan tänään Kultaranta-keskusteluissa. Tasavallan presidentin isännöimät keskustelut nähdään illalla TV1:ssä ja Yle Areenassa klo 18.15 alkaen.

– Terve Arttu!

Aino-Kuutamo Uusitorppa puhuu laulaja Arttu Wiskarin kanssa videopuhelua helsinkiläisessä puistossa. Korona on siirtänyt promoottorin työt levy-yhtiö Warner Musicin toimistolta kotiin sekä sen lähistön puistoihin ja merenrantaan.

Uusitorppa, 35, hoitaa markkinointia monelle eturivin artistille, joihin kuuluvat Wiskarin lisäksi esimerkiksi Lauri Tähkä.

Fanitytöstä on kasvanut vuosien varrella suomalaisen musiikkialan taustavaikuttaja.

Vuosi alkoi lupaavasti, kun Antti Tuisku julkaisi paljon puhetta herättäneen uskonnollisen teema-albuminsa. Uusitorppa oli ideoimassa, kuinka laulaja saatiin koko kansan huulille. Vuoden piti huipentua Tuiskun Olympiastadionin keikkoihin. Sitten tuli korona.

Markkinoinnin ammattilaista harmittaa. Silti hän pyrkii pitämään tunnelman positiivisena.

Korona-ajassa musiikin merkitys ihmisten mielen kohottajana on kasvanut entisestään.

– Musiikin ja artistien voima on uskomaton. Nyt kun saan olla mukana artistien tarinassa ja kulkea siinä rinnalla ja seurata, mitä ihmiset siitä saa, niin se on aika mieletöntä, Uusitorppa hehkuttaa.

Fanitusta Hurriganesista Hansoniin

Aino-Kuutamo pläräili pienenä mielellään isänsä levyhyllyä. Valinnan varaa oli koko seinän kattavassa cd-valikoima, sillä isä on musiikkiin erikoistunut toimittaja.

Ensimmäinen ihastus oli kotimainen Hurriganes. Miehistä viis, mutta musiikki oli tarttuvaa. Ala-asteella tuli Abba, jota fiilisteltiin tyttöporukalla. Astetta vakavampi fanittaminen alkoi Aikakoneesta.

Kuudennen luokan keväällä fanittaminen siirtyi seuraavalle tasolle. Leirikoulussa silmiin osui amerikkalaisbändi Hansonin musiikkivideo. Saman luokan pojat ihastelivat yhtyeen hyvännäköistä laulajatyttöä.

– Isä selvitti, että kyllä ne on veljeksiä kaikki, Uusitorppa nauraa.

Teini-ikäinen Aino-Kuutamo hurahti Hanson-bändiin täysin. Fanittamisen kautta löytyi myös uusia kavereita, joiden kanssa tyttö kirjoitti kirjeitä ja rustasi fanikirjoja.

Jyrki-ohjelman kuvauksissa Helsingin Lasipalatsin edessä hän tapasi yhtä innokkaan fanin Pepin. Peppi Puljujärvi on edelleen Uusitorpan läheisin ystävä ja hän on päätynyt samanlaisiihin töihin Mikael Gabrielin manageriksi.

– Hanson on tuonut paljon ja pelastanut paljolta. Se musiikki kanavoi tunteita ja auttoi elämän vaikeissa tilanteissa. Se toi myös iloa ja ne tunteet ovat edelleen tuolla syvällä.

Äidillinen ote

Uusitorppa päätyi promoottoriksi osittain sattumalta. Lukion jälkeen hän kirjoitti freelance-toimittajana musiikkiin liittyviä juttuja esimerkiksi Suosikkiin.

Vuonna 2011 hän teki taustahaastattelua musiikkivaikuttaja Asko Kallosesta Warner Musicilla. Yhtäkkiä Uusitorppa huomasi, että häntä haastateltiinkin mahdollista promoottorin työtä varten. Parin kuukauden päästä hän aloitti uudessa pestissä.

Ensimmäiset markkinoitavat levyt olivat iskelmäartisteilta Annika Eklundilta ja Juha Metsäperältä. Sen jälkeen mukaan tulivat Jippu ja Paula Koivuniemi sekä Arttu Wiskari ja Suvi Teräsniska. Artistikattaus on sittemmin laajentunut pop-musiikin puolelle artisteihin kuten Benjamin ja Pete Parkkonen.

Nykyisin Aino-Kuutamo Uusitorpan virallinen titteli on Senior Promotion & Influencer Manager. Sanahirviö tarkoittaa hänen kohdallaan kokeneempaa promoottoria.

Artistien tiedottamisen ja markkinoinnin lisäksi hän pitää myös yhteyksiä vaikuttajiin, joihin kuuluvat esimerkiksi paljon nuorta yleisöä keräävät tubettajat.

Normaalioloissa Uusitorppa kiertää artistien kanssa esittelemässä uutta musiikkia radiokanavilla. Keväisin on puolestaan gaalahumua mihin kuuluvat Emma-gaala, Iskelmä-gaala ja Radiogaala.

Kaikissa tilaisuuksissa Uusitorppa pitää huolen artisteista, että nämä tietävät olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja tietenkin mahdollisimman edustavina.

Promoottorin työssä riittää säätämistä, sillä tilanteet muuttuvat ja artistit ovat erilaisia persoonia. Aina kaikki ei mene kuin Strömsössä.

– Välillä tv-esiintymiseen on menty suoraan sairasvuoteelta, ja joskus artisti on jäänyt satamaan, kun laiva on lipunut ohi.

– Joskus haasteena on ollut sekin, että artisti kieltäytyy käyttämästä kalenteria. Artisteja on myös pitänyt herätellä aamuhaastatteluihin, ja on käynyt niinkin, että herättelystä huolimatta on nukuttu pommiin.

Markkinoinnin ammattilaisena Uusitorppa ei halua paljastaa, kuka artisteista on enemmän huollettava kuin toinen.

Hän sanoo olevansa äidillinen tyyppi, mikä sopii työnkuvaan.

– Kylään tulevat kaverit sanovat, että ei sun tartte koko aikaa höösätä ja ei tarvitse kysellä, tarvitsenko teetä tai iltapalaa, Uusitorppa nauraa.

Täydellinen vuosi peruttu

Vuosi 2020 alkoi Aino-Kuutamo Uusitorpalla perhoset vatsan pohjalla kutittaen. Tästä tulisi hänen uransa paras vuosi tähän mennessä.

Syynä oli ennen kaikkea Antti Tuisku.

Suomen suosituimpiin pop-artisteihin kuuluvan Tuiskun tiimi tiesi jo etukäteen, että paluulevy Valittu kansa tulisi kohauttamaan uskonnollisilla viittauksillaan. Uusitorpan tehtävänä oli varmistaa, että Tuisku tekee täydellisen median haltuunoton. Ja näin kävi.

Vuoden oli tarkoitus huipentua kahteen konserttiin Helsingin Olympiastadionilla. Täydellinen vuosi romuttui koronaan.

Artistille itselleen pettymys oli valtava. Tuisku kertoi Vappu ja Marja Live -ohjelman haastattelussa itkeneensä päiviä unelmansa murtumista.

Konserttien siirtyminen ensi vuodella harmittaa myös promoottoria. Uusitorppa on ollut Tuiskun lisäksi tukena myös muille artisteille, kun suunnitelmat ovat menneet uusiksi.

Oma jaksaminenkin on ollut korona-aikana koetuksella.

– Alussa olo tuntui turhautuneelta ja välillä yksinäisyys iski. Olen sen verran sosiaalinen tyyppi, että kaipaan ihmiskontakteja. Yksi asia mitä todella odotan on se, että pääsen halaamaan läheisiä ja työkavereita.

Fanipuhelin kaivettiin naftaliinista

Korona on iskenyt musiikkialaan vakavasti. Investointipankki Goldman Sachs arvioi, että musiikkialan tulot tippuvat tänä vuonna maailmanlaajuisesti 25 prosenttia. Tappiot tulevat etenkin peruuntuneista keikoista ja festareista.

Musiikin kuunteleminen ei ole sen sijaan hävinnyt mihinkään. Päinvastoin. Koronakaranteeni on lisännyt radion kuuntelua ja musiikin suoratoistopalvelu Spotify on saanut miljoonia uusia asiakkaita.

Tästäkin huolimatta maailmantähdet Lady Gagasta lähtien ovat siirtäneet albumeidensa julkaisua myöhempään ajankohtaan. Suomessa vastaavaa ei ole laajemmin tapahtunut.

– Julkaisusuunnitelmat ovat lähtökohtaisesti pysyneet entisellään. Olen jopa huomannut, että monella artistilla on alkanut luovuus kukkia, Uusitorppa kertoo.

Koska alkuperäiset suunnitelmat ovat menneet uusiksi, Uusitorppa on joutunut käyttämään mielikuvitusta ja luovuutta miettiessään artistiensa musiikin markkinointia. Haastattelut on toteutettu pääosin puhelimella tai videoyhteydellä, ja artistit ovat esitelleet uutta musiikkiaan nettikeikoilla.

Naftaliinista on kaivettu myös fanipuhelin, jossa artistit vastailevat fanien kysymyksiin. Esimerkiksi tänään sunnuntaina puhelimen päässä on neljän vuoden tauon jälkeen uutta musiikkia julkaiseva laulaja Erin.

– Muistan, että joillain artisteilla oli fanipuhelin teinivuosinani. Ne olivat silloin kovia juttuja, Aino-Kuutamo Uusitorppa nauraa.

Usein artistit päätyvät pitämään albumin julkaisun ja kiertueen jälkeen kunnon tauon. Hetken hengähdys voi tulla myös pakon edessä. Esimerkiksi Antti Tuisku kertoi ennen tauolle jäämistään, että julkinen pyöritys oli uuvuttanut hänet.

Nyt korona toi paussin yllätyksenä ja pyytämättä. Uusitorpan mukaan se voi monen artistin kohdalla olla hyvä asia ihan jo markkinoinninkin kannalta.

– Yleisesti uskon, että etäisyyden ottaminen omaan työhön tekee silloin tällöin hyvää.

– Tauot ovat hyviä asioita. Jos on koko ajan esillä, se vie tehoa sanottavalta. Antin kaltaisen artistin kohdalla julkisuutta pitää annostella, koska hänet halutaan moneen paikkaan. Naama voi alkaa kulua väärällä tavalla ja se voi ärsyttää ihmisiä.

Musiikin merkitys on korostunut karanteenissa puutuneille ihmisille. Kappaleet ovat tuoneet lohtua ja tsempanneet jatkamaan eteenpäin. Moni on päätynyt fiilistelemään vanhoja suosikkilevyjään.

Uusitorppa on kuunnellut fanittamansa Hansonin lisäksi teinivuosien suosikkipoikabändejä Backstreet Boysia, Westlifea ja Boyzonea.

– Nostalgiset biisit vievät suoraan tiettyihin hetkiin ja muistuttavat esimerkiksi ystävien kanssa koetuista seikkailuista. Niistä tulee tuttu ja turvallinen olo.

Kuutamo jää mieleen

Aino-Kuutamo Uusitorppa poseeraa kuvissa tottunein elkein. Promoottorina hän on ollut mukana artistien kuvauksissa ja tietää sosiaalisen median ammattilaisena myös omat parhaat kuvauskulmansa.

– Rentona kuin rautakanki, Uusitorppa nauraa.

Uusitorppa puhuu tauotta hymy huulillaan. Hän tietää, kuinka luodaan ympärille hyvää tunnelmaa. Toisaalta se ei ole ihme, sillä hän on markkinoinnin ammattilainen.

Hän tekee kaikkensa artistiensa eteen. Suunnitelmissa ei ole ryhtyä manageriksi eli sopimusneuvottelijaksi, kuten monet alalla pitkään olleet tekevät.

Artisteja markkinoivalle on etua myös sopivasta nimestä. Aino-Kuutamo jää varmasti mieleen ja herättää keskustelua.

Mistä tulee siis erikoinen nimi Kuutamo?

Toimittajavanhemmat halusivat antaa tyttärelleen kauniin suomalaisen nimen.

– Vanhempani ovat puhuneet siitä, miten kaikki nimeni sointuivat hyvin yhteen. Ristiäisissäni pappi piti kuulemma hienon puheen siitä, että kuu on feminiininen elementti.

Tuttujen kesken hän on Kuutis.

– Kriisi perustuukin juuri siihen, että vanha on kuolemassa, mutta uusi ei voi syntyä: tänä välikautena esiintyy mitä vaihtelevimpia sairaalloisia ilmiöitä, kirjoitti italialainen marxisti Antonio Gramsci vuonna 1930.

Nykyinen maailmantila ei liene yhtä mustanpuhuva kuin 1930-luvulla, mutta jonkinlaisia murroskauden oireita kansainvälisessä politiikassa on ollut näkyvillä jo kauan.

Näihin tunnelmiin iski tänä vuonna koronaviruspandemian aiheuttama šokki.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö isännöi tänään Kultaranta-keskusteluja pandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa. Keskusteluja voi seurata TV1:ssä ja Yle Areenassa kello 18.15 alkaen.

Haastattelimme kahta kansainvälisen politiikan asiantuntijaa, jotka osallistuivat tämänpäiväisiä keskusteluja pohjustaneeseen työryhmään viime viikon torstaina.

Princetonin yliopiston historian ja kansainvälisten suhteiden professori Stephen Kotkin arvioi, että pandemia nostaa esiin sekä yhteistyötä että jännitteitä. Yhteistyöhön ajaa valtioiden oma etu.

– Mikään maa ei ole turvassa, ellei kaikilla ole hoitoja ja rokotteita. Olet haavoittuvainen ja väestösi on haavoittuvainen, jos muissa maissa pandemia jatkuu, Kotkin muistuttaa.

– Samaan aikaan geopoliittiset jännitteet kasvavat. Jotkin johtajat ja maat käyttävät pandemiaa syyttääkseen muita tai saadakseen etua. Myös se tulee jatkumaan.

– Pandemia kiihdyttää trendejä, jotka olivat jo alkaneet näkyä, arvioi ranskalainen ulkopolitiikan asiantuntija, professori François Heisbourg.

Hän on Pariisissa toimivan Fondation pour la Recherche Stratégiquen erityisasiantuntija ja Lontoossa toimivan IISS-tutkimuslaitoksen vanhempi neuvonantaja.

Heisbourg katsoo, että pandemian laukaisema talouden taantuma tuskin helpottaa kansainvälisiä suhteita.

– Työttömyys, taloudelliset vaikeudet, sosiaaliset vaikeudet, voimistuneet epätasa-arvoisuudet eivät yleensä tuo esiin ihmisluonnon parhaita puolia, Heisbourg sanoo.

– Yhteiskunnista tapaa tulla brutaalimpia, kovempia ulkosuhteidensa hoidossa sellaisissa oloissa.

Ennustamisen vaikeus

Molemmat asiantuntijat varoittavat ennenaikaisista johtopäätöksistä pandemian seurauksista.

Lieneekö sattumaa, että esiin nousee lokakuu 1929?

– Tiettyssä määrin olemme kuin ihmisiä, jotka vuoden 1929 lopulla yrittäisivät arvata, millaiset vuoden 1929 Wall Streetin romahduksen geopoliittiset seuraukset olisivat vuonna 1939, François Heisbourg sanoo.

Heisbourg sanoo, että aineistoa ennustamiseen ei vielä ole riittävästi.

Arvostettu brittilehti The Economist on kirjoittanut 90 prosentin taloudesta. Ajatuksena on, että koronaviruksen vastaisten toimien takia maiden kansantuote jää 90 prosenttiin potentiaalistaan.

– Mitä 90 prosentin talous tuottaa ulkopoliittisesti? Miten ihmiset katsovat suhdettaan maailmaan? Sitä emme tiedä, Heisbourg pohtii.

Stephen Kotkin puolestaan muistuttaa Britannian Berliinin suurlähettiläästä, joka julkaisi muistelmansa vuosina 1929–1931 ja arvioi tuolloin, että Adolf Hitler on lopussa poliitikkona ja vaipuu unholaan.

Esimerkki vuosista 1929 ja 1939 on kylmäävä, mutta Kotkin ja Heisbourg haluavat ennen kaikkea varoittaa liian suurisuuntaisista ennusteista pandemian seurauksista.

– Jos katsoo sataa geopolitiikan huippuasiantuntijaa, kaikki he ennustavat merkittäviä muutoksia. Mutta kaikki he ennustavat erilaisia merkittäviä muutoksia. Monet heistä ennustavat muutoksia, joita he itse ajavat, Kotkin sanoo.

Hän kehottaa nöyryyteen arvioissa.

– Geopoliittisia jännitteitä on ollut aina, niitä oli ennen pandemiaa, niitä on pandemian jälkeen, ne eivät koskaan mene pois.

Suurvaltanokittelu repii YK-järjestöjä

Yksi trendi, jota pandemia saattaa jopa kärjistää, on Kiinan ja Yhdysvaltain vastakkainasettelu.

Kahden supervallan kasvava kilpailu värittää maailmanpolitiikkaa lähiaikoina ja mahdollisesti pitkälle tulevaisuuteen.

– Yhdysvaltain ja Kiinan etujen ja arvojen yhteentörmäys on tullut jäädäkseen. Se ei tarkoita, että sen täytyy johtaa sotaan tai muihin tuhoisan konfliktin muotoihin, Stephen Kotkin sanoo.

Jännite on näkynyt pandemiankin keskellä esimerkiksi riitelyssä Maailman terveysjärjestön WHO:n asemasta. Yhdysvallat on syyttänyt järjestön puolustelleen Kiinaa, josta pandemia lähti liikkeelle. Presidentti Donald Trump on uhannut maansa lopettavan järjestön rahoittamisen pysyvästi.

François Heisbourg pitää Trumpin kielteistä suhtautumista WHO:n kaltaisiin kansainvälisiin järjestöihin tragediana. Trump on valmis heittämään pois järjestöjä, joita luotiin sotienvälisen ajan virheistä saatujen oppien pohjalta ja Yhdysvaltain innoittamina.

– Kiinalaiset ovat paljon viisaampia ja ovelampia. He ovat kolonisoineet kansainvälisiä järjestöjä, Heisbourg sanoo.

– Vaihtelevalla menestyksellä, koska he vasta opettelevat, miten ollaan supervalta.

Stephen Kotkin ei usko, että meneillään olisi toisen maailmansodan jälkeen pystytettyjen kansainvälisten instituutioiden purkautuminen.

– Meillä ei ole globaalia hallintoa. Se on pyrintö, jota ei koskaan nähdä. Mutta meillä on globaalia asioiden hoitoa, oli kyse sitten terveydestä, pakolaisista, rikoksista tai työvoimasta, Kotkin sanoo.

– Kansainvälinen rikostuomioistuin, Kansainvälinen työjärjestö, Maailman terveysjärjestö, nämä ovat tärkeitä yhteistyöelimiä, eivätkä ne katoa mihinkään, vaikka en usko syyttelyn vähenevän.

Hän arvelee, että kritiikki voi jopa kohentaa WHO:n toimintaa.

Kiina hampaankolossa

Yhdysvallat saa kiittää Kiina-ongelmasta myös itseään, professori Kotkin muistuttaa. Kiinan yhteiskunnan dynaamisuus on maan nousun takana, mutta Yhdysvallat tuki sitä matkan varrella.

Vuonna 1972 presidentti Richard Nixon vieraili Kiinassa. Jyrkkänä kommunismin vastustajana tunnettu Nixon hallintoineen teki ulkopoliittisen käännöksen, jossa Yhdysvallat lämmitti välejään Kiinaan Neuvostoliittoa vastaan.

Kylmän sodan jälkeen Yhdysvallat jatkoi Kiinan nousua tukevaa politiikkaa. Ajatuksena oli, että rikastuessaan Kiina muuttuisi enemmän länsimaiden kaltaiseksi politiikaltaan ja oikeusjärjestelmältään.

– Tietenkin tämä oli väärä ajatus, epäonnistunut olettamus, illuusio. Kiina ei muuttanut politiikkaansa, kun se kehittyi taloudellisesti. Päinvastoin kommunistipuolue vain vahvisti keskitettyä valtamonopoliaan, Kotkin sanoo.

– Nyt Yhdysvallat on vihainen, koska Kiina ei muuta itseään poliittisesti ja oikeudellisesti. Se on yhteentörmäyksen perusta.

Kotkin kiittää Trumpia ja hänen hallintoaan siitä, että nämä ovat muuttaneet Yhdysvalloissa tapaa, jolla Kiinasta keskustellaan.

Hänen mielestään niin republikaani- kuin demokraattipresidentit ennen Trumpia olivat noudattaneet ylenpalttisen sallivaa Kiina-linjaa.

– Presidentti Trump on auttanut muuttamaan keskustelua ja tehnyt amerikkalaiset aiempaa tietoisemmiksi kilpailusta Kiinan kanssa.

Toisaalta Kotkin arvostelee, että Trumpin hallinto ei ole panostanut yhtälailla neuvotteluihin Kiinan kanssa.

Hän nostaa esimerkiksi tavan, jolla presidentti Ronald Reagan hoiti suhteita Neuvostoliittoon.

– Reaganin ylivertaisuus nykyiseen hallintoon verrattuna on, että hän ymmärsi, että neuvottelujen on oltava yhtä hyviä kuin painostuksen.

François Heisbourg katsoo, että Kiinan suhteen Washingtonissa vallitsee harvinainen puoluerajat ylittävä konsensus.

Hän arvioi, että Yhdysvaltain Kiina-politiikka ei muutu, vaikka maan presidentti vaihtuisi ensi marraskuun vaaleissa.

– Se on mahdollisesti organisoidumpi ja systemaattisempi kuin se sekasortoinen tapa, jolla Trump tapaa toimia, Heisbourg sanoo.

Tuotantoketjuista nousi huoli

Toisaalta pandemia voi kiihdyttää kehityskulkuja, jotka iskevät Kiinan vientivetoiseen talousihmeeseen.

Pandemiakriisi kiinnittää huomiota maailmanlaajuisten toimitusketjujen haavoittuvuuteen.

Tämä voi johtaa siihen, että tuotantoa palautetaan jälleen paikallisemmaksi.

– Mikään järkevä monikansallinen yhtiö, oli se sitten intialainen, eurooppalainen tai amerikkalainen, ei ota sitä riskiä, että se sijoittaa elintärkeitä osia arvoketjustaan Kiinaan tulevaisuudessa, François Heisbourg sanoo.

– Se on ohi. Ei sen takia, että amerikkalaiset, intialaiset tai eurooppalaiset olisivat kiinalaisvastaisia, vaan yksinkertaisesti siksi, että Kiina on mitä on. Kiina on maa, jolla on kommunistihallitus, joka pitää taloutta viime kädessä strategiansa välineenä.

Tulevaisuudessa tämä voi merkitä sitä, että Kiina ei enää kykene nauttimaan 6–7 prosentin vuosittaisesta kasvusta. Se taas merkitsee työttömyyttä ja sosiaalisia vaikeuksia maassa, jossa ei ole eurooppalaistyylistä sosiaalista turvaverkkoa.

– Tämä Kiina on jossain määrin nälkäinen Kiina ja mahdollisesti vihainen Kiina, Heisbourg luonnehtii.

Kommunistipuolue pitää kiinni vallasta

Stephen Kotkin katsoo, että Kiinan vallanpitäjät ovat jumissa kommunistisen puolueen monopoliaseman kanssa.

– Kiina on yhä kommunistihallinto, vaikka ideologiasta on tullut ontto. Mitä se merkitsee? Ei voi olla puoliksi kommunisti kuten ei voi olla puoliksi raskaana. Kommunismi on kaikki tai ei mitään, Kotkin sanoo.

Kommunistipuolueen asema on ristiriidassa talouden liberalisoinnin kanssa. Niinpä vallanpitäjät väliin avaavat ja väliin sulkevat taloutta. He pelkäävät politiikan liberalisointia, koska he muistavat, kuinka Mihail Gorbatšovin uudistukset johtivat Neuvostoliiton hajoamiseen.

– Kiinan kommunistipuolue tuntee tämän historian, tutkii sitä ja presidentti Xi Jinping viittaa siihen hyvin usein julkisesti puhumattakaan siitä, miten he keskustelevat siitä kulissien takana, Kotkin sanoo.

– He siis tietävät, että eivät voi avautua poliittisesti, mutta he tietävät myös, että jäykkä ja korruptoitunut järjestelmä on mädäntyvä ja pysähtynyt.

Kotkin sanoo, että globaalisti kommunistihallinnon sijaan on kehittynyt yleensä jonkinlainen jyrkän kansallismielinen ja autoritaarinen oikeistopopulismi.

–Sellainen hallinto on nyt Venäjällä. Sellaisia hallintoja on monissa muissa Neuvostoliiton seuraajavaltioissa. Sellaisia nousee nyt Puolassa, Unkarissa. Näimme sen ensi kertaa Miloševićin ja Tudjmanin hallinnoissa Jugoslavian hajotessa.

Tämä malli kelpaisi Kiinan kommunistijohdolle mutta sekasorron vaihe pelottaa.

– He eivät tiedä, miten he avautuisivat ja pääsivät irti kommunistisesta monopolista vakaampaan autoritaariseen hallintoon menemättä Gorbatšovin aikaisen liberalisoinnin aiheuttaman kaaoksen ja mahdollisen romahduksen kautta.

Vaarana on, että tässä umpikujassa vallanpitäjät nojaavat jyrkän kansallismieliseen retoriikkaan sisäpolitiikassa ja aggressioon ulkopolitiikassa.

– Tämä ei ole missään mielessä ennustus, Kotkin korostaa.

Ensisijaisesti huolenaihe olisi Taiwan, joka on Kiinan ja Yhdysvaltain jännitteiden polttopiste Itä-Aasiassa.

Kenen joukoissa seisot?

Kiinan ja Yhdysvaltain kasvavat jännitteet pakottavat muita maita valitsemaan puolensa.

– Useimmat maat eivät ole halunneet tehdä valintaa Yhdysvaltain ja Kiinan välillä, ne haluaisivat olla kumppaneita molempien kanssa. Valinnan välttämisestä on tulossa mahdotonta, Stephen Kotkin sanoo.

Toisaalta valintatilanteessa on mahdollista luovia.

Kotkin muistuttaa, miten Suomi hoiti ulkopolitiikkaansa kylmän sodan aikaan, kun maita vaadittiin kallistumaan joko Yhdysvaltain johtaman länsiblokin tai Neuvostoliiton johtaman itäblokin puoleen.

Kiinan ja Yhdysvaltain asettamassa valintatilanteessa on samoja piirteitä.

– Se antaa paljon mahdollisuuksia keskisuurille ja pienille valloille toimijuuteen, kun ne navigoivat Kiinan ja Yhdysvaltain blokkien välisen vaikea valinnan kanssa, Kotkin sanoo.

François Heisbourg katsoo, että Yhdysvaltain keskittyminen Kiinaan on ollut selvää vuodesta 2010, jolloin Barack Obama piti käänne Aasiaan -puheensa. Tämä merkitsee uudenlaista Euroopan ja Yhdysvaltain suhdetta.

– Amerikkalaiset tekevät valintansa Euroopan puolustuksesta sen perusteella, auttaako vai haittaako Eurooppa amerikkalaisia etuja Intian-Tyynenmeren alueella, Heisbourg arvioi.

Hänen mielestään haaste ei ole ylitsepääsemätön.

– Se voidaan hallita, varsinkin jos meillä kohtuullisen toimintakykyinen Yhdysvaltain presidentti ja hallinto. Uskon, että Trump on monin tavoin poikkeama siinä tavassa, miten hän hahmottaa ja harjoittaa johtajuuttaan.

Venäjän ja Kiinan epätasainen kumppanuus

Venäjä on viime vuosina lähentynyt Kiinaa, kun sen suhteet länteen ovat Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan hyydyttämät.

Kumppanit ovat erittäin epätasa-arvoiset: Kiinalla on paljon suurempi väestö, talous ja puolustusbudjetti.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on puhunut parempien suhteiden luomisesta Venäjään.

– Presidenttini vaikuttaa uskovan, että jos Eurooppa lähestyisi Venäjää eri tavalla, Venäjä luopuisi suhteestaan Kiinaa. Mielestäni hän on väärässä, François Heisbourg sanoo.

Hän katsoo, että Kiinalla ja Venäjällä on hyvät syyt strategiseen kumppanuuteen: Venäjä rauhoittaa hyvin pitkän maarajansa Kiinan kanssa, kun taas Kiina saa jonkinlaiset takeet siitä, että Venäjä ei tee Kiinan-vastaista liittoa Yhdysvaltain kanssa.

Toinen tekijä on, että Kiina pyrkii rakentamaan Yhdysvaltain mallin mukaisia asevoimia. Teknologista osaamista Kiinalla on, mutta siltä puuttuu kokemusta globaaleista voimannäytön operaatioista.

Venäjä jakaa Kiinalle tätä kokemusta laajoissa sotaharjoituksissa. Nyt on nähty jo Kiinan ja Venäjän yhteisiä lentopartioita Japanin ja Etelä-Korean ilmapuolustusvyöhykkeiden tuntumassa.

Viime vuoden heinäkuussa Etelä-Korea ja Japani syyttivät Venäjän ja Kiinan lentokoneiden loukanneen niiden ilmatilaa. Etelä-Korean hävittäjät ampuivat tilanteessa varoituslaukauksia.

Raaka-aineviejä tarvitsisi teknologiaa

Stephen Kotkin katsoo, että Venäjälle lähentyminen Kiinaan on pidemmän päälle umpikuja. Raaka-aineiden vientiin nojaavana valtiona Venäjä tarvitsee ulkomailta tuotavaa teknologiaa.

– Raaka-aineita vievät maat ovat riippuvaisia teknologian siirrosta ja suorista ulkomaisista sijoituksista. Ne eivät tuota itse riittävästi teknologiaa tarpeisiinsa, Kotkin selittää.

– Kiina-suhde tuntuu antavan Venäjälle liikkumavaraa mutta se auttaa Kiinan nousua Venäjän kustannuksella eikä se tuota teknologian siirtoa, jota Venäjä sai Saksasta tai muilta EU:n jäseniltä.

Historian saatossa venäläiset ovat reagoineet teknologisen kuilun levenemiseen yleensä siten, että he ovat ryhtyneet sisäisesti uudistuksiin ja ulkoisesti alkaneet lähentyä länttä, Kotkin kertoo.

– Olemme odottaneet tätä jonkin aikaa. Ei näytä, että se tapahtuu nykyisen presidentti Putinin hallinnon aikana, mutta sen täytyy tapahtua jossain vaiheessa.

Putinin hallinto on pitänyt vaihtoehdot kurissa

Pandemian on epäilty horjuttavan Putinin asemaa. François Heisbourg muistuttaa, että samanlaisia pääkirjoituksia kirjoitettiin Kiinan presidentistä Xi Jinpingistä tammi–helmikuussa.

– Nyt tuskin kolme kuukautta myöhemmin samoissa medioissa on pääkirjoituksia siitä, kuinka Kiinalla menee lujaa ja länsi on isoissa vaikeuksissa, Heisbourg sanoo.

Myös Stephen Kotkin huomauttaa, että Venäjän talouden ja Putinin hallinnon romahdusta on ennustettu moneen kertaan.

– Avain presidentti Putinin kaltaisen hallinnon ymmärtämiseen on sen kyky tukahduttaa vaihtoehdot. Vaihtoehtojen tukahduttaminen on ollut hyvin menestyksekästä Venäjällä, Kotkin sanoo.

Tämä koskee julkisia mielenosoituksia, mutta vähintäänkin yhtä keskeistä on hallitsevan eliitin sisäisen rakoilun estäminen.

– Näillä hallinnoilla on yleensä suurimmat vaikeudet sisältäpäin, tyytymättömistä eliitin jäsenistä, jotka pelkäävät suuntaa, johon maa on menossa, tai jotka ovat kunnianhimoisia ja uskovat, että kykenisivät itse parempaan, Kotkin sanoo.

Toisaalta Venäjän romahduksen ennustajat ovat jättäneet huomiotta sen, että Venäjä kykenee hoitamaan joitakin asioita varsin hyvin.

Venäjän valtiovarainministeriö ja keskuspankki ovat pitäneet huolta makrotalouden vakaudesta ja keränneet valuuttavarantoja puskureita pahan päivän varalle.

– Venäjän kyky kestää öljynhintojen šokki on ollut vaikuttava, Kotkin sanoo.

Hän kehottaakin kiinnittämään huomiota enemmän faktoihin kuin toiveisiin Putinin hallinnon pikaisesta kaatumisesta.

Umpikujia ja tiilimuureja

Reaalisosialismin kaatumisen jälkeisellä 1990-luvulla eläteltiin toiveita liberaalin demokratian lopullisesta voitosta, "historian lopusta" kuten yhdysvaltalainen politiikan tutkija Francis Fukuyama sitä luonnehti.

Vuonna 2020 toiveet tuntuvat kaukaisilta. Meneillään tuntuu olevan pikemminkin uusi suurvaltakilvoittelun kausi.

– Monet globaalit trendit ovat ajautuneet umpikujaan, ikään kuin törmänneet tiilimuuriin, professori Stephen Kotkin sanoo.

Kotkin luettelee esimerkkejä: Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin lanseeraama talouspoliittinen linja, Kiinan kommunistipuolueen aloittamat markkinatalousuudistukset, Iranin islamilaisesta vallankumouksesta alkanut poliittisen islamin nousu. Nämä kehityskulut saivat alkunsa 1970-luvun lopulla.

Kaikki nämä olivat aikanaan tietynlaisia läpimurtoja. Nyt moni näistä kehityskuluista tuntuu törmänneen omiin ristiriitoihinsa.

– Tarvitsemme uusia ratkaisuja, ja niiden ratkaisujen pitää tulla sisältä, ei ulkoa. Kukaan ei muuta Kiinaa ulkoapäin. Kiinan pitää hoitaa omat ristiriitansa ja kysymyksensä tai ne tulehtuvat. Sama koskee Venäjää, EU:ta, Lähi-itää, Yhdysvaltoja, Kotkin sanoo.

– Me olemme kaikki kytköksissä toisiimme, olemme kaikki keskinäisriippuvaisia, mutta meidän kaikkien pitää katsoa itseemme ja syyttää muita vähemmän.

Yle näyttää Kultaranta-keskustelut suorana TV1:ssä ja Areenassa sunnuntaina 24. toukokuuta kello 18.15 alkaen.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka.

Aiheesta aiemmin:

Minkälainen on koronapandemian jälkeinen aika? Katso Kultaranta-keskustelut suorana Ylen kanavilla

Koveneeko Yhdysvaltain ja Kiinan kilpailu, miten käy talouden? Kultaranta-keskusteluja pohjustettiin poikkeusoloissa virtuaalisesti23.5.2020

Presidentti Niinistö otti kantaa EU:n taloudellisen yhteisvastuun kasvattamiseen: Euroalueen olisi luovuttava tukipaketeista22.5.2020

Metallican James Hetfieldin polvissa roikkuva kitara teki vaikutuksen heinolalaiseen nuoreen mieheen 1980-luvulla. 13-vuotiaana kitaran varteen tarttunut Sami Ylipihlaja alkoi valuttaa soitintaan sentti sentiltä alaspäin.

Hänkin halusi näyttää coolilta.

Uusi tyyli oli teknisesti vaikeampi, mutta uskottavuuden takia ei tarvitse tinkiä taidoista.

– Hetfield pystyi soittamaan kitara polvissa äärimmäisen vaikeita juttuja ja laulamaan samaan aikaan. Tajusin, että niinkin voi tehdä.

Kartat herättivät kiinnostuksen

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin kitara roikkuu edelleen Sami Ylipihlajan polvissa. Hän räväyttää kätensä suoraksi ja iskee kieliin rokkarin asenteella.

Uskottavuudestaan hän ei ole tinkinyt, vaikka kohdalle osunut uravalinta ei olekaan rokkarille tavanomainen.

Kaikki sai alkunsa suunnattomasta kiinnostuksesta karttoihin. Jo lapsena Ylipihlaja näki niissä jotain kiehtovaa. Hyvin pian erityisesti kaupunkeja kuvaavat kartat alkoivat nostaa mieleen erilaisia kehittämisideoita.

Enää piti vain hankkia kannukset ja löytää kaupunki, jota kehittää.

Ovet aukesivat kuntakentälle

Alku oli nihkeä. Opinnot jäivät kesken, kun keikkalavat kutsuivat ja rokkarin rooli oli nosteessa. Kun Sami Ylipihlaja vihdoin sai maisterin paperit kouraansa, tuntui elämä leijuvan tyhjän päällä.

Hän ehti olla kaksi vuotta koti-isänä ja pitkäaikaistyöttömänä, kunnes vihdoin tärppäsi.

Orimattilan kunta ilmoitti etsivänsä projektihenkilöä tekemään kaupungille palvelustrategiaa.

– En vielä silloin edes tiennyt, mikä palvelustrategia on, mutta ajattelin, että otan selvää. Pänttäsin määrätietoisesti yksityiskohtia ja tutustuin kuntaan läpikotaisin. Se tehosi ja sain paikan.

Samalla ovet kuntakentälle aukesivat. Orimattilan jälkeen töitä tarjosi Riihimäki, sitten Ylöjärvi.

Viime vuonna Sami Ylipihlaja siirsi muuttokuormansa Satakuntaan. Hänestä tuli Huittisten kaupungin uusi hallintojohtaja.

Musiikki vei mediamyllerrykseen

Suunta olisi voinut olla myös toinen. Sami Ylipihlaja ehti maistaa mainetta muusikkona.

Hän on vaihtoehtorockyhtye Iniksen perustajajäsen. Samassa kokoonpanossa ovat soittaneet myös muun muassa Apulannasta tutut Simo “Sipe” Santapukki ja Tuukka Temonen.

Heidän kauttaan Ylipihlaja pääsi mukaan huippusuosiota nauttineeseen porukkaan. Hän kiersi Apulannan kanssa keikkalavoja vuosina 1998–2000.

– Silloin persaukisesta opiskelijasta tuli yhtäkkiä kuuluisa ja kaikki muuttui.

Ylipihlaja alkoi näkyä jatkuvasti televisiossa. Youtubesta löytyy edelleen haastattelupätkiä tuolta ajalta esimerkiksi nuorten suosimasta Jyrki-ohjelmasta.

Vaikka keikkavuosista jäi paljon hyviä muistoja, kuvailee Ylipihlaja kyseistä kolmen vuoden jaksoa sirkukseksi, josta sai tarpeekseen. Hän koki bisneksen kylmänä ja mätänä.

– Kaikki halusivat oman siivunsa. Bändiä ja soittajia riistettiin. Levy-yhtiöiden ja televisiokanavien toiminta perustui taloudelliseen hyötyyn. Totesin, että se ei ollut sitä, mitä halusin.

Nuo muistot ovat ohjanneet Ylipihlajaa myös uran varrella.

– En ole myyjä, tyrkyttäjä, rahantekijä enkä markkinamies. Siksi minusta varmaan tuli virkamies.

Aluetieteestä syntyy myös rokkia

Apulannan matkassa saatu maistiainen mainetta vahvisti käsitystä siitä, että musiikista hän ei leipää pöytäänsä hankkisi.

– Kun elantonsa saa jostain muualta, musiikissa ei tarvitse tehdä kompromisseja. Siitä voi vain nauttia. Kukaan ei pakota tekemään tietynlaista musiikkia tai lähtemään keikoille.

Nyt Ylipihlaja voikin hyvillä mielin levyttää rokkia – vaikka aluetieteestä, jos niin haluaa.

– Siinä ympyrä tavallaan sulkeutuu. Virkamies kohtaa muusikon.

Aluetiederock on ollut jo vuosia hänen pöytälaatikossaan odottamassa. Vihdoin sen levyttämiseen löytyi sopiva kokoonpano ja kappale saa päivänvalon myöhemmin tänä vuonna.

Rokkaavat virkamiehet eivät nimittäin olekaan niin suuri harvinaisuus kuin joku voisi kuvitella.

Ainakin Satakunnasta heitä löytyy useita.

Sami Ylipihlajan bändikämpässä on vieraillut jo muun muassa hänen esimiehensä, Huittisten kaupunginjohtaja Jyrki Peltomaa. Äänityssessioon on lupautunut mukaan myös Leader Karhuseudun johtajan paikalta Janakkalan kunnanjohtajaksi siirtyvä Reijo Siltala.

– Odotan mielenkiinnolla, millaisen yhdistelmän saamme erilaisten muusikoiden kanssa aikaan. Itse olen kuitenkin tottunut soittamaan aika rankkaa musiikkia, kuten punkkia, thrashia ja räppiä.

Omista valinnoista voi olla ylpeä

Sami Ylipihlaja on toki tottunut venyttämään osaamistaan musiikkipiireissä. Rokkari on nimittäin myös muun muassa räppäri.

Taiteilijanimellä Naispyy esiintyvä Ylipihlaja on ollut tekemässä esimerkiksi SMC Lähiörotat yhtyeen kappaletta Vastavirta. Youtuben musiikkivideo näyttää vielä yhden, erilaisen puolen tästä virkamiehestä.

Hän tekee paljon myös omaa musiikkia.

Lähiörottien videolla vilahtelevat skeittilaudat kuuluvat Huittisten hallintojohtajan arkeen ja identiteettiin vahvasti. Moni on tosin kysellyt, eikö tuosta harrastuksesta olisi jo aika luopua.

Sami Ylipihlaja jättää nykyään näyttävimmät hypyt muille, mutta lauta rullaa jalkojen alla niin kauan kuin tasapainoa riittää.

– Terveyden ehdoilla pitää mennä. Näytöt on siinä lajissa on annettu jo 1980-luvulla, mutta skeittaaminen on erittäin rentouttavaa puuhaa edelleen ja luo hyvää vastapainoa raskaalle työlle.

Ylipihlaja on ylpeä, että on pitänyt linjansa, eikä luovu muiden painostuksesta asioista, joista nauttii.

– Kannan pää pystyssä kaiken, mitä olen elämääni mukaan valinnut.

Uutta ei tarvitse aina kokea

Yksi valinnoista oli muuttaa perheen kanssa Huittisiin yli kahdenkymmenen Tampereella asutun vuoden jälkeen. Pienemmän kaupungin hyödyt alkoivat näkyä heti asumismukavuudessa.

– Tällaista tilavaa omakotitaloa hyvällä asuinalueella, kunnon pihalla ja viiden minuutin polkupyörämatkan päässä työpaikalta ei ihan näin vain löydy suuremmasta kaupungista, Sami Ylipihlaja toteaa.

Omaan pihaan sai pystyyn myös pelipaikan yhdelle rakkaista harrastuksista, frisbeegolfille. Sekin on yksi miehen vuosikymmeniä kestäneistä intohimoista.

Hän on ollut lähes alusta alkaen vuonna 1997 perustetun Fosforin Kivennäiset -seuran puheenjohtajana. Seura kokoaa yhteen joukon urheilulajista kiinnostuneita taiteenharrastajia ja muusikoita eri puolilta Suomea.

Ylipihlaja nappaa aina frisbeen käteensä, kun on sellainen olo, että on aika haukata happea.

– Yritän olla ulkona niin paljon kuin mahdollista ja tehdä asioita, joista nautin. En ole seikkailija, jonka pitäisi aina kokeilla jotain uutta.

Kunta voi mahdollistaa – tai tulpata

Sami Ylipihlajan seikkailunhalu saa tyydytyksen tutuista asioista. Matkustaessaan hän ei kerää nuppineuloja maailmankartalle, vaan vierailee useita kertoja kiinnostavaksi kokemassaan kaupungissa. Hän haluaa sukeltaa syvälle.

Samoin hän aikoo tehdä Huittisissa, vielä tuoreessa kotikaupungissaan.

Ylipihlaja näkee sen potentiaalin kehittyvänä kaupunkina. Hän uskoo, että siellä kuntalaisten toiveet huomioidaan.

– Kunta voi olla joko mahdollistaja tai tulppaaja, niin halutessaan. Uskon, että Huittisissa lähdetään mahdollistamisen linjalle.

Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi, että kaupunki ei pitäisi tyhjillään olevista tiloista kiinni kynsin hampain vuokratulot mielessään. Tärkeämpää olisi antaa niitä kuntalaisten käyttöön.

– Asukkaat voivat tuottaa omalla toiminnallaan jotain lisäarvoa kunnalle. Se voi olla työpaikkoja tai jotain muuta, mikä tekee Huittisista mielenkiintoisen paikan asua.

Kuntalaiset aktiivisesti mukaan

Sami Ylipihlaja on ajanut kuntalaisten omaehtoisen toiminnan aktivoimista jo ennen Huittisiin saapumistaan. Hän osallistui tiiminsä kanssa puolitoista vuotta sitten Kuntaliiton järjestämään ideakiihdytyskilpailuun ja voitti sen. Ideat ovat nyt työn alla.

– Kuntalaisten osallistaminen on ongelma, joka pitää ratkaista. Se roikkuu strategiasuunnitelmissa, mutta sitä ei osata kunnissa toteuttaa. Siihen etsimme nyt vastauksia.

Nuoruuden vuodet Heinolassa antavat vauhtia tälle ajatukselle. Kunta tuki silloin asukkaitaan tarjoamalla tiloja vapaasti harrastuskäyttöön. Bändikämppä löytyi aina halukkaille ja juhlasalit aukesivat esiintymiskokemusta janoaville nuorille.

Ainakin musiikkipuolella kunnan tarjoaman mahdollistamisen tulokset näkyvät edelleen. Esimeriksi Apulanta on esiintynyt täysille areenoille jo vuosikymmeniä, eikä suosio näytä hiipumisen merkkejä.

Ylipihlaja on tällaisen osallistavan kunnan kasvatteja. Hän on saanut toteuttaa itseään. Siksi hän kokee voivansa vaikuttaa kaupunkilaisten arkeen nyt työpöytänsä takaa - ei pelkästään Huittisissa vaan maanlaajuisesti. Neuvottelut Kuntaliiton kanssa ovat jo käynnissä.

– Monesti mielletään, että virkamiehet eivät innostu mistään, heistä ei saa otetta ja he puhuvat vain kapulakieltä. Uskoisin, että minun taustallani tätä mielikuvaa voi miettiä uudestaan.

Tänä keväänä nuorten ilolta on leikattu siivet. Ystävien tapaamiset, harrastukset ja kesätyöt on peruttu. Opiskelu on siirtynyt kotiin tietokoneen ääreen.

Lakkiaiset on siirretty. Ammattiin valmistuneiden onnitteluruusut jäävät kukkakauppaan lakastumaan.

Tämä on ollut epäreilu kevät. Valmistuminen on nuorelle tärkeä oman elämän suunnan viitoittaja. Pelissä on paljon: ammatti, työpaikka, jatko-opinnot ja koko oma aikuiselämä.

On epäreilua muuttaa pelin sääntöjä kesken kaiken. Monopolissa tai jalkapallossa sitä kutsuttaisiin huijaamiseksi.

Tänä vuonna te kouluaan lopettelevat olette kuitenkin joutuneet huijatuksi useita kertoja. Säännöt, joiden mukaan te olette pelanneet, eivät olekaan enää päteneet.

Maaliskuussa koronan yltyessä pandemiaksi ylioppilaskirjoitusten aikataulua aikaistettiin, jotta kirjoitukset saataisiin vietyä läpi ennen yhteiskunnan sulkemista.

Moni teistä saattaa itsekin ajatella, ettei ole onnistunut kuten olisi pitänyt.

Kokeisiin keskittyminen ja valmistautuminen kärsivät. Viime hetken muutosten ja stressin takia monelta teistä hävisi koetuloksesta arvosana tai kaksi. Joku teistä saattoi heittää pyyhkeen kehään ja käydä kokeessa vain istumassa pakolliset pari tuntia.

Ammattiopinnoissa ne vähäisetkin lähiopetustunnit, joita opintoihin vielä kuuluu, muuttuivat itsenäiseksi opiskeluksi etänä. Suuri osa työharjoittelupaikoista hävisi alta.

Jouduitte ehkä näyttämään ammattitaitonne etäyhteyden avulla tai muuten erikoisoloissa, ilman harjoittelun tuomaa työkokemusta ja varmuutta.

Jatko-opintoihin pääsyn kriteerejä muutettiin aivan pääsykokeiden kalkkiviivoilla. Ne teistä, jotka olette vuoden päntänneet pääsykoekirjoja ja osallistuneet valmennuskursseillekin, jäitte valinnan ulkopuolelle, kun valtaosa opiskelijoista valittiinkin koulutodistuksen perusteella.

Osa teistä otti aikalisän. Lykkäsi valmistumista syksyyn tai ensi vuoteen. Otti toisenkin välivuoden. Päätti ehkä vaihtaa kokonaan alaa.

Moni teistä saattaa itsekin ajatella, ettei ole onnistunut kuten olisi pitänyt. Päättötodistus ei ehkä ole tarpeeksi hyvä tai tutkinto jäi vaille viimeisiä työharjoitteluja. Oma elämä laahaa paikoillaan juuri silloin kun sen pitäisi kiihdyttää kohti uutta.

Sinun arvosi ei ole kiinni arvosanoistasi tai siitä, että olet lykännyt valmistumistasi.

Te luovutitte, voisi joku pilkata. He ovat väärässä. Päinvastoin, te kehititte selviytymiskeinon vaikeassa tilanteessa. Kaikki asiat eivät ole itsestä kiinni. Olosuhteiden muuttuminen haastaa kenen tahansa ihmisen jaksamisen ja motivaation.

Omien rajojen tunnistaminen ei ole epäonnistumista, vaan suurta viisautta. Valmistua ehtii myös myöhemmin. Jatko-opinnot voivat odottaa.

Sinun arvosi ei ole kiinni arvosanoistasi tai siitä, että olet lykännyt valmistumistasi. Sinun arvosi ei ole sidottu jatko-opintopaikan saamiseen tai työpaikan löytämiseen.

Koronasta huolimatta, tai juuri sen takia: kolminkertainen hurraahuuto kaikille valmistuneille!

Sinä olet tärkeä ja arvokas omana itsenäsi. Asiat eivät elämässä aina mene kuten haluaisimme. Välillä on todella vaikeaa. Koronan aiheuttama poikkeustilanne voi synnyttää epävarmuutta tulevasta.

Oma paikka maailmassa voi nyt olla melkoisen hämärän peitossa. Siinä missä yksi löytää moottoritien nopeasti, voi toinen kulkea pitkäänkin kiertoteitä ja kinttupolkuja kunnes löytää oman tiensä. Etsimiseen käytetty aika ei ole hukattua aikaa.

Siispä, koronasta huolimatta, tai juuri sen takia: kolminkertainen hurraahuuto kaikille teille elämänne käännekohdassa oleville nuorille!

Paljon onnea sinulle, joka tsemppasit ylioppilaskokeesi läpi vaikka valmistautumisaika lyheni. Onnittelut sinulle, joka osasit pyytää apua jaksamiseesi ja tarvittaessa ehkä lykätä valmistumistasi.

Lämpimät onnittelut sinulle ammattiin valmistunut, vaikkei työpaikasta ehkä ole juuri nyt varmuutta. Onnea sinulle, joka jaksoit etäopiskellen suorittaa viimeisetkin opintokurssit.

Lämpimiä ajatuksia myös sinulle, joka uuvuit kesken. Onnittelut omien rajojesi löytämisestä ja uskoa tulevaisuuteen.

Arvoisa koronan takia pieni juhlaväki, sukulaiset siellä etäyhteyden päässä: kohottakaamme malja koronakevään valmistuneille!

Paula Tiessalo

Kirjoittaja on terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, joka harrastaa ihmisistä haltioitumista. Hän liikuttuu pelkästä Suvivirren ajattelemisesta.

Blogista voi keskustella 25.5. klo 23.00 asti.

Lue seuraavaksi:

"Oon monta kertaa itkenyt sen takii, kun vaan ei osaa" – Kiire ja vaatimukset kuormittavat koululaisia

Paula Tiessalo: Hetki jolloin päästin irti lapsistani

Mona Mannevuon kolumni: Arvostelemme ahdistuneita millenniaaleja, vaikka meidän pitäisi pohtia miksi heistä tuntuu pahalta

"Olen kulkenut mökillä ja käynyt kaupassa missä huvittaa, eikä se kuulu kellekään," sanoo yksi. Toinen on aivan eri mieltä: "Kyllä nyt on vaan paras noudattaa ohjeita ja pysyä kotona eikä hankkia virusta itselle ja tartuttaa sitä muihin."

Nämä lainaukset ovat lukijakommentteja Ylen koronauutisiin. Vastaavia mielipiteitä löytyy kaikkialta, missä ihmisillä on ollut tilaisuus tuulettaa tunteitaan. Sosiaalisessa mediassa ääripäiden sanasota siitä, kuka käyttäytyy oikein ja kuka väärin, on paikoin aivan hillitöntä.

Viranomaisohjeista piittaamattomille on Britanniassa keksitty uudissanakin, suomennettuna covidiootti. Ihmisiä, jotka valvovat rajoituksia toistenkin puolesta, on puolestaan nimetty vanhalla sanalla kyttääjiksi.

Ihmisten käyttäytymisestä COVID-19-pandemian aikana julkaistaan lähivuosina epäilemättä monia tutkimuksia. Helsingin yliopiston tutkijatohtori Rasmus Mannerström ei kuitenkaan odota niiltä sosiaalipsykologisesti mitään kovin uutta ja yllättävää.

Vastaukset ovat hänen mukaansa niissä jo paljon tutkituissa perusvoimissa, jotka ohjaavat meitä kaikkia hakemaan paikkaamme maailmassa, yhteisöissä ja tässäkin tilanteessa.

Ryhmä antaa roolin ja merkityksen

Ihmisen ja hänen ympäristönsä vuorovaikutusta tutkivan sosiaalipsykologian mukaan ihmisellä on kolme perustavanlaatuista motivaatioperiaatetta tai -prosessia eli tarvetta.

– Kaikkein keskeisin on yhteenkuuluvuuden tarve. Me synnymme ja hakeudumme ryhmiin ja kuvittelemme itsemme osaksi ryhmiä siksi, että ne antavat meille turvaa, hyväksyntää ja arvostusta. Meille tulee rooli, merkitystä ja tehtävä, Mannerström sanoo.

Toinen motivaatioperiaate on tarve hallita.

– Yritämme ymmärtää ympäristöä, jotta voimme ennakoida ja muuttaa sitä. Hallinnan tunne luo turvallisuuden tunnetta.

Siksi ryhmillä on sääntöjä, tai sosiaalipsykologian termein normeja. Säännöistä tulee järjestys. Ryhmän koordinointi on selviytymisen koordinointia. Normit, joita jokainen seuraa, nähdään kaikkien yksilöiden eduksi.

Kolmas motivaatioperiaate on se, että ihmisellä on tarve nähdä kaikki oma positiivisessa valossa.

– Koska ne ryhmät ovat osa meitä, niillä on oltava hyvä arvo. Se todistaa meille, että olemme oikeassa porukassa ja suoritamme oikeaa tehtävää, Mannerström sanoo.

Säröjä on vaikea sietää

Kyttäämiseksi nimetty ilmiö tulee siitä, että varsinkin tällaisessa kriisitilanteessa jotkut ajattelevat, että kaikki suomalaiset kuuluvat yhteen suureen ryhmään, sanoo Rasmus Mannerström.

– Osa kokee, että "nyt normit ovat tällaiset" – täytyy pitää tietty turvaväli ja niin poispäin, koska se takaa meidän kaikkien turvallisuuden.

Jos jotkut toiset eivät noudata tämän kuvitellun ryhmän sääntöjä, sen antamaan turvallisuuden tunteeseen syntyy säröjä.

– Epävarmuuden tunteen poistamiseksi halutaan toimia ryhmän yhtenäisyyden puolesta ja palauttaa normien rikkojat ruotuun. Samalla voidaan nostaa omaa statusta ryhmän muiden jäsenten silmissä.

"Tuntuu, että jotkut tulevat ihan vasiten kauppaan yskimään ja etuilemaan." Lukijakommentti koronauutiseen

Koronarajoituksia vastaan on etenkin Yhdysvalloissa ja Saksassa järjestetty mielenosoituksia, joissa on uhmakkaasti tehty juuri niitä asioita, joita viranomaiset ovat kehottaneet välttämään. Kättelemisestä on tullut protestoinnin merkki.

Rasmus Mannerströmin mukaan "covidiotismi" ei silti välttämättä liity siihen, että jotkut nimenomaan haluavat rikkoa sääntöjä.

– Se, mihin ryhmään ajattelee kuuluvansa, on täysin subjektiivista. Kun ei olla samaa mieltä ryhmästä ja sen normeista, ihmiset käyttäytyvät eri tavoilla, omien sisäryhmiensä normien mukaisesti

Kaikki eivät esimerkiksi koe kuuluvansa yhtenäiseen, samoja normeja noudattavaan "suomalaiseen kansaan", Mannesström lisää.

COVID-19 on virustautien asiantuntijoillekin aivan uusi tilanne. Heillä ei ole yhteistä tutkittua näkemystä siitä, miten kriisistä selvitään pienimmin vahingoin.

Vastauksia on paljon, mutta yksikään ei ole varma. Niinpä eri näkemysten perusteella syntyy erilaisia sisäryhmiä, jotka etsivät perusturvallisuutta omilla tavoillaan.

Ryhmien ei tarvitse olla niin konkreettisia kuin Los Angelesin kaupungintalon portailla kylttejään heilutelleet kalifornialaiset. Sekin riittää, että kokee tykönään kuuluvansa johonkin samanmielisten joukkoon.

Samaistumiskohteena saattaa olla sosiaalisen median kautta syntynyt globaali ryhmä, jolla on jokin rajattu käsitys koronan vaikutuksista, vakavuudesta ja siitä, mitkä toimenpiteet ovat tarpeellisia.

Peukuttaminenkin on ryhmäytymistä

Miten nopeaa ryhmäytyminen sitten on? Jopa salamannopeaa, vastaa Mannerström.

Somessa se on helppo myös näyttää. Virtuaalipeukku pystyyn, niin ollaan ainakin hetken aikaa samanmielisiä, samaa sakkia. Mutta entäs silloin, kun vaaditaan enemmän kuin pelkkä peukuttaminen?

Otetaan aivan äärimmäinen esimerkki: Millaista olisi joutua yhtäkkiä keskelle tanssivaa flashmobia – tai äkkiryhmää, kuten flashmob joskus suomennetaan?

Äkkiryhmäläiset sopivat netissä tapaamisesta julkisella paikalla laulaakseen, tanssiakseen tai tempaistakseen muulla tavalla yhtäkkiä ja yllättäen jonkin asian puolesta tai ihan huvikseen. Entäpä, jos huomaa olevansa kadulla moisen esityksen keskellä?

Samat ryhmäpsykologiset prosessit vaikuttavat; ihminen tekee ympäristöstään välittömän arvion, vastaa Rasmus Mannerström. Jos ihmisissä on jotakin samanlaista kuin ällistyneessä itsessään, päätös on todennäköisemmin positiivinen kuin silloin, kun ulkoisesti yhteistä on vähän.

– "Mitä tässä tapahtuu, keitä nämä ovat, onko tämä jotenkin uhkaava tilanne, pystynkö tunnistautumaan osaksi tätä ryhmää?" Sellaiset arvioinnit ovat salamannopeita. Välittömästi voi saada sellaisenkin tunteen, että ne ihmiset ovat tosi tuttuja.

Saksassa mielenosoitukset viranomaisten koronatoimia vastaan ovat tuoneet toukokuun viikonloppuina ihmisiä kaduille ja puistoihin useissa kaupungeissa.

Saksalaisten kantoja kuukausittain luotaavan mielipidekyselyn toukokuun luvut kertovat, että lähes kymmenesosan mielestä liittohallitus on hoitanut koronakriisiä surkeasti, ja neljännes muistakin näkee siinä ainakin jotakin moittimista.

Hekään eivät kuitenkaan ole yksi sisäryhmä, vaan protesteissa kannetut kyltit kertovat monenlaisista syistä osoittaa mieltä.

Osa kyseenalaistaa virallisten tilastojen luotettavuuden, toiset eivät pidä pandemiaa kovin vaarallisena. Kolmansien mielestä taloutta on vaarannettu jo liikaa. Neljännet katsovat hallituksen lietsovan pelkoa haaliakseen itselleen oikeuden puuttua kansalaisvapauksiin. Viidennet pelkäävät äärioikeiston vahvistumista kriisin varjolla.

Ennen oli vähemmän vaihtoehtoja

Nykyisessä hajautuneessa mediamaailmassa, jossa tietolähteitä on loputtomasti, kollektiivista identiteettiä on vaikeampi luoda kuin ennen, sanoo Rasmus Mannerström.

– Aiemmin oli yhtenäinen media, kansallisuusaatteet sun muut olivat paljon voimakkaampia, oli uskonto, kaikki sellaiset isot ideologiat. Ne määrittivät ihmiselle hänen paikkansa ja maailmankuvansa.

Nykyään on erittäin helppo luoda jatkuvasti uusia ryhmiä, hyvin erilaisia maailmankuvia ja käsityksiä maailmasta, Mannerstöm sanoo.

– Siksi meillä on paljon ihmisiä, jotka kokevat täysin vilpittömästi, ettei COVID-19 ole riittävän vakava uhka. On varmasti sellaisia, jotka eivät usko tutkimusten tuloksia. Tai he ovat sitä mieltä, ettei niitä ole riittävästi.

Näin ennenkokemattomassa tilanteessa kaikki pyrkivät voimaantumaan ja hälventämään epävarmuuttaan sopeutumalla jonkun tietyn ryhmän näkemykseen, Mannerström sanoo.

– Siihen vaikuttavat myös sosiaaliset arvot. Se, mitä asioita pitää tärkeinä ja arvokkaina.

On myös sellaisia, jotka tuntevat yhteenkuuluvuutta johonkin ryhmään pelkästään siksi, etteivät koe COVID-19:tä ongelmaksi ollenkaan.

Näemme, mitä haluamme

Osaan ryhmistä me synnymme. Ne ovat varsin pysyviä, mutta monia muita syntyy ja häviää. Kokemus kuulumisesta tiettyyn ryhmään on varsinkin tänä päivänä usein hyvin ailahtelevainen prosessi, sanoo Rasmus Mannerström.

– Valinnat ovat sosiaalipsykologisesti yleensä tiedostamattomia. Ihminen syntyy tiettyyn perheeseen, omaksuu tietyt arvot, kasvaa tietyllä asuinalueella, hänelle tulevat annettuina tietty sukupuoli ja sukupuoliroolit, joita hän pyrkii täyttämään.

Suurin osa tällaisista ryhmistä, joihin kuulumme ja joiden normeja toteutamme, koetaan luonnollisina, eivätkä ne ole varsinaisesti valintoja.

Luulevatko ihmiset siis valitsevansa itse enemmän kuin todellisuudessa valitsevatkaan?

– Yleensä kyllä. Elämme markkinatalouteen ja etenkin uusliberalismiin linkittyvää yksilöllisyyden eetoksen aikakautta. Se painottaa yksilön kaikkivoipaisuutta ja riippumattomuutta muista ihmisistä ja yhteiskunnallisista rakenteista.

Rasmus Mannerström arvelee, että koronapandemia voi jossakin määrin muuttaa tätä käsitystä tai ainakin muistuttaa meitä rajallisuudestamme ja riippuvuussuhteestamme muihin ihmisiin.

Ihminen myös prosessoi tietoa itsestään ja ympäristöstään lähes yksinomaan automaattisesti ja pinnallisesti.

– On paljon asioita, joille me olemme sokeita. Näemme vain sen, mitä odotamme näkevämme. Informaation syvempi luotaus vaatii ennen kaikkea halua arvioida ja kyseenalaistaa omia aikaisempia käsityksiään, mitä meillä yleensä ei ole.

Semmoinenkin temppu tai kuperkeikka ryhmäytymistä kaipaavalla voi olla, että hän pystyy näkemään asioita, joita ei olekaan.

Ryhmästä luopuminen voi traumatisoida

Entä miten tuskallista on luopua ryhmästä, johon on kuulunut kauan ja tosissaan?

– Siihen on vaikea antaa selvää vastausta. Se riippuu niin paljon ryhmästä ja tunnemerkityksestä, joka sillä on ollut. Tietyt ryhmät rakentavat ihmisen ydinidentiteetin tunnetta, vastaa Rasmus Mannerström.

Esimerkiksi jostakin uskonnollisesta tai poliittisesta tai muusta pitkäaikaisesta ideologiasta luopuminen voi olla hyvinkin traumaattista. Sen sijaan sen ympärille, mitä ihmiset nyt ajattelevat koronapandemiasta ja miten he toimivat, Mannerström ei usko syntyvän pitkäaikaisia ryhmiä.

– Kun vuoden tai parin päästä tiedämme ehkä paremmin, mitkä ryhmät olivat niin sanotusti oikeassa, en usko, että väärässä olleilla on kovin suuria tunneongelmia sen jättämisessä taakseen.

Suhtautuminen COVID-19:ään koettelee toisaalta myös ihmissuhteita. Kun Yle kysyi, onko erimielisyyksistä tullut riitoja, sadat vastasivat, että on. Ihmiset, jotka on ajatellut tuntevansa hyvin, eivät kriisitilanteessa jaakaan samoja arvoja, mikä voi olla suuri järkytys.

"Ystävä pyysi kotiinsa illanviettoon vähän aikaa sitten. Kieltäydyin, koska terveys on niin tärkeä asia minulle. Ystäväni suuttui eikä ymmärrä ajatuksiani. Hänestä minä olen hysteerinen ja nipo." Lukijan vastaus Ylen kyselyyn

– Vaikea sanoa, kuinka pitkäaikaista se järkytyksen aiheuttama välien rikkoontuminen on. Uskoisin sen liittyvän vain siihen, kuinka kauan tämä korona-aika kestää. Jos se on hyvin pitkäaikainen, tunne "meistä" ehtii rikkoontua pysyvämmin, sanoo Rasmus Mannerström.

Ylen toisessa äskettäisessä koronauutisessa psykoterapeutti puntaroi syitä siihen, että jotkut valvovat toisia. Hänen mukaansa kyse on tunnesäätelyn vaikeudesta, yksilön ongelmasta. Sosiaalipsykologian näkökulma on toinen.

– Patologisoimista kannattaa varoa. Asia ei ole niin yksinkertainen, Mannerström sanoo.

Hän korostaa, että se, miten sitoudumme ryhmiin ja noudatamme niiden sääntöjä tai minkä koemme uhkana, on hyvin tilannesidonnaista.

– Paheksunnan määritteleminen tunnesäätelyn vaikeudeksi herättää kysymyksen siitä, kenellä on valta määritellä tässä tilanteessa, mitä pidetään turhana huolena ja turhana reaktiona.

Mannerströmillä on esimerkki, elokuva, jota hän kutsuu sosiaalipsykologisesti täydelliseksi. Se on yhdysvaltalainen scifi-filmi Independence Day.

– Vain tilanteessa, jossa avaruuden örkit hyökkäävät maapallolle ja kaikkien elämä on uhattuna, ihmiset voivat tulla yhteen. Se ryhmäyttää maailman kaikki ihmiset yhdeksi sisäryhmäksi.

Silloin ihmiset unohtavat haluamattaankin keskinäiset riitansa, koska selviämistaistelu on kaikille yhteinen, Mannerström sanoo.

– Jos silloin olisi ihmisiä, jotka haluaisivat jatkaa shoppailua eivätkä välittäisi tippaakaan siitä vouhkaamisesta, että "hei, me kuollaan kohta kaikki", niin sanottaisiinko, että heitä paheksuvilla on tunnesäätelyn vaikeuksia?

Turvallisuuden tunteelle ei ole objektiivista mittaria

Koska ihmiset arvottavat asioita eri tavalla, turvallisuus- ja jonkin muun kysymyksen asettaminen vastakkain on äärimmäisen vaikeaa. Mittapuu sille, ketkä toimivat turvallisesti ja missä tilanteessa, on aina jonkin ryhmän määrittelemä, Rasmus Mannerström sanoo.

– Väitellähän siitä voi, mutta pointti on se, minkä itse kokee turvallisuutena.

Esimerkiksi nuorille turvallisuutta on se, että he saavat kaveriensa hyväksynnän ja arvostuksen. Jos heidän maailmansa tärkeimmät ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla, pahin kokemus on joutua ulkopuolelle. Jos kaverit kerääntyvät korona-aikaan jonnekin, on valtava sosiaalinen paine liittyä seuraan.

– Esimerkiksi lankuttamalla parvekkeen reunalla pääsee osaksi sosiaalisen median yhteisöä ja voi saada kymmenentuhatta tykkäystä. Siitä syntyvä tunne – "olen osa tätä maailmaa, minulla on merkitys"– on heille turvallisuuden tunne ja merkitsee enemmän kuin pelko siitä, että he saattaisivat pudota.

Varsin moni on Ylenkin uutiskommenteissa motivoinut koronaeristäytymisen vastustusta sillä, että sosiaalinen ja taloudellinen kärsimys, joka pandemian takia määrätyistä rajoituksista seuraa, on paljon pahempaa kuin ihmismäärä, joka nyt uhrattaisiin.

He ajattelevat, että jos huomioon otetaan kaikki muut kuolemat ja muut pitkän ajan seuraukset, ilman rajoituksia pelastettaisiin paljon suurempi määrä ihmisiä kuin nyt kuolee.

Heillä on siis eri näkemys turvallisuudesta – aivan kuin parvekkeen kaiteella lankuttavan teinin ja oletettavasti hänen vanhempiensa välillä. Vastaava ero on Suomen ja Ruotsin hallitusten koronapolitiikassa.

Koronaan kuolleiden mediaani-ikä on koko ajan ollut korkeampi kuin elinajanodote. Tuntuu, että suuri osa kansasta on vieraantunut koko ajatuksesta, että jokainen elää niin kauan kunnes kuolee. Lukijakommentti koronauutiseen

Koronakysymyksessä suurin ryhmä lienevät sittenkin ne, jotka odottavat, mitä tuleman pitää, ilman varmaa mielipidettä. Polarisaatiot kuitenkin tuppaavat viemään huomion. Mannerströmin mukaan nykypäivänä on yhä vaikeampaa pysyä keskellä, olla niin-ja-näin.

Polarisaatio on monella elämänalueella turvattomuuden tunteen kompensointia. Tietolähteitä, tapoja rakentaa maailmaa ja toteuttaa itseämme on niin valtavasti, että hallinnan tunne katoaa; tavallaan on puhe siitä, mistä puute, hän summaa.

Koska ihminen aina pyrkii näkemään itsensä ja ryhmänsä positiivisessa valossa, hän kiinnittäytyy ryhmän kantoihin ja tulee niistä riippuvaiseksi.

– Äärilaitaan ajautuminen riippuu paljon siitä, kuinka voimakkaaksi ankkuriksi jokin ryhmä muodostuu identiteetille – mitä haluja ja tunteita se tyydyttää, sanoo Rasmus Mannerström.

Lue myös:

Kun pandemia menee ohi, jäävätkö meille kausi-influenssojen kaltaiset kausikoronat?

Täältä voit lukea kaikki tuoreimmat tiedot koronapandemiasta.

Yle etsi vastaukset 7 kiisteltyyn kysymykseen hallituksen ja THL:n koronalinjasta

Oppositio ja tutkijat ovat kritisoineet Sanna Marinin (sd.) hallituksen hybridistrategiaa epäselväksi. Marin selvensi koronatavoitteita 15. toukokuuta ja kertoi hallituksen kannaksi sen, ettei epidemia saisi levitä Suomessa lainkaan. On epäilty, että hallitus on irtisanoutunut "THL:n linjasta" ja siirtynyt "tukahduttajien linjalle". Onko kyse linjaeroista vai huonosta viestinnästä?

Yle selvitti asiaa yli 20 sisäpiirilähteestä. He ovat tilanteen tuntevia henkilöitä hallituksesta, sosiaali- ja terveysministeriöstä STM:stä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta THL:stä, eduskunnasta ja muista olennaisista tahoista.

Hätäkeskuksiin tuli viime vuonna lähes kolme miljoonaa puhelua – vajaa kolmasosa turhia

Hätäkeskuslaitoksen kuudessa hätäkeskuksessa ympäri Suomen vastattiin viime vuonna lähes kolmeen miljoonaan puheluun. Hätäkeskukset vastaanottivat noin 865 000 sellaista puhelua, jotka eivät olisi sisällöltään kuuluneet hätäkeskukseen. Suurin osa niin sanotuista turhista puheluista on erilaisia tiedusteluja, joilla ei ole mitään tekemistä kiireellisten viranomaispalvelujen kanssa.

Sadat nuoret kokoontuivat pysäköintialueelle Oulussa – rällääminen eskaloitui kolaroinniksi

Lauantai-illan ja alkuyön aikana Oulussa kokoontui satoja nuoria tai nuoria aikuisia ajoneuvoilla, kertoo poliisi tiedotteessa. Kaakkurissa sijaitsevalle pysäköintialueelle saapui poliisin mukaan muun muassa autoja, moottoripyöriä ja mopoja. Alkuillasta kokoontuminen näytti pysyvän rauhallisena, mutta myöhemmin ajoneuvoilla rällättiin ympäri pysäköintialuetta, poliisi kertoo. Kiihdyttely johti myös useisiin kolareihin, joissa osa loukkaantui lievästi. Kun poliisi tutki kolareita, osa alueelle kokoontuneista nuorista kävi käsiksi poliisiautoihin.

Koronakriisin uskotaan vahvistavan yhteenkuuluvuuden tunnetta

Koronakriisi vaurioittaa yhteiskuntaamme, mutta tekee kansasta yhtenäisemmän ja vahvemman. Näin uskovat suomalaiset Yle Uutisten Taloustutkimuksella teettämän kyselytutkimuksen mukaan. Onnellisuusfilosofi muistuttaa, että olemme pohjimmiltaan laumaeläimiä ja toisistamme riippuvaisia.

Afganistaniin kolmen päivän tulitauko ramadanin päättymisen johdosta

Taliban-liike on ilmoittanut aloittavansa sunnuntaina kolme päivää kestävän tulitauon ramadanin päättymisen johdosta. Liike tiedotti asiasta sosiaalisessa mediassa lauantaina.

Sunnuntain säässä hajanaisia sateita

Suurimmassa osassa maata sää on edelleen poutaista ja monin paikoin myös aurinkoista. Sateessa lämpötila jää alle 15 asteen. Ylimmillään lämpötila kohoaa noin 20 asteeseen. Hallaan kannattaa varautua etelässäkin.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

BARCELONA Noin kymmenen vuotta sitten avattu purjeenmuotoinen hotelli seisoo kiiltävänä paraatipaikalla Barcelonetan rannalla.

Esikuva maamerkiksi muodostuneelle W-hotellille saatiin Dubaista, ja se saavutti nopeasti nuoren hyvätuloisen bilenuorison suosion. Nykyisin hotelli kiinnostaa erityisesti kansainvälisiä somejulkkiksia.

Koronaepidemian alettua bileet ovat olleet kuitenkin tauolla.

Tällä hetkellä hotellissa asuu ainoastaan yksi mies: hotellin kunnossapitoinsinööri Daniel Ordoñez. Hän on asunut työpaikallaan karanteenin alusta lähtien.

Ordoñezin huoneesta hotellin 24. kerroksesta avautuu hulppeat näkymät Barcelonetan hiekkarannalle.

Insinööri ei asu hotellissa vain upeiden maisemien vuoksi. Hänen tehtävänsä on avata joka viides päivä hotellin kaikki, yhteensä 1 400 hanaa.

– Näin tehdään legionellabakteerin torjumiseksi. Bakteeri voi levitä, jos vesi seisoo liian kauan, Ordoñez selventää.

Hanoja valutetaan viisi minuuttia kerrallaan.

– Se vie koko päivän, Ordoñez kertoo.

“Olemme valmiita avaamaan”

Ordoñezin tehtävänä on varmistaa, että hotelli voi avata ovensa heti, kun turisteja alkaa kaupunkiin virrata. Suurin osa sen asiakkaista on ulkomaalaisia, minkä vuoksi kotimainen turismi ei hotellin kesää pelasta.

– Yritämme pitää tappiot mahdollisimman pieninä kesän turistikautena, Ordoñez sanoo. Häntä on kielletty puhumasta hotellin avaamisen tarkasta ajankohdasta ja varaustilanteesta.

Lauantaina pitämässään lehdistötilaisuudessa pääministeri Pedro Sanchez ilmoitti, että rajat avataan turismille heinäkuussa.

Espanjan matkailusektori luottaa siihen, etta viimeistään elokuussa turismi palaa.

Tällä viikolla Espanjan parlamentti äänesti poikkeustilan jatkosta 7. kesäkuuta asti. Epidemiakuolemien määrä on laskussa, mutta hallitus haluaa edetä varovaisesti.

Lomasaarilla, kuten Kanarialla, turistikausi haluttaisiin aloittaa jo heinäkuussa. Ensimmäisistä virusvapaista matkoista on käyty neuvotteluja esimerkiksi Saksan kanssa.

Selvää on kuitenkin se, että massaturismia ei Espanjassa tulevana kesänä ole.

13 000 euron sviitti

Hotellissa surisee ainoastaan ilmastointi, muuten on täysin hiljaista.

– Täällä on ollut aina vilkasta ja paljon juhlia. On pysäyttävää nähdä kaikki autiona ja kuulla kaiku käytävillä, Ordoñez sanoo.

Kontrasti nykytilaan on valtava. Parhaimmillaan hotellin yläkerroksessa sijaitsevassa baarissa on juhlinut tuhansia ihmisiä.

Suoraan kuuluisan yökerhon alapuolella sijaitsevasta sviitistä saa maksaa 13 000 euroa yöltä. Näyttävässä hotellissa on 26 kerrosta ja se kohoaa lähes 100 metrin korkeuteen.

Ordoñez sai valita hotellista huoneen, mutta hän ei edes harkinnut sviittiä.

– Mielestäni se olisi ollut väärin, koska olen täällä töissä, hän sanoo.

Lomautukset voivat muuttua irtisanomisiksi

Tällä hetkellä Ordoñezin työkaverit ovat lomautettuna. Han puhuu heistä kuin toisena perheenään, joita on kova ikävä.

Suureen ketjuun kuuluvaa luksushotellia korona ei kaada, mutta monelle pienemmän yrityksen työntekijälle lomautukset voivat päättyä irtisanomiseen, jos turismi ei palaa.

Espanjassa on alettu purkaa rajoituksia pikkuhiljaa ja Ordoñez on seurannut iloisena aution rantakadun täyttymistä ihmisistä. Ainoat ihmiset hän on nähnyt videopuhelun välityksellä ja viettänyt myös syntymäpäiviään karanteenissa.

– Olen katsonut täysin tyhjää rantaa kaksi kuukautta. Siksi on mukava nähdä vihdoin ihmisiä

Jo karanteenin alkuvaiheessa hän loihti hotellin valojen ja varjojen avulla sen julkisivuun sydämen.

– Halusin kannustaa kaupunkilaisia jaksamaan kaiken keskellä ja muistuttaa, että tästäkin selvitään.

Moni iltalenkillä rantakatua kulkeva pysähtyy ottamaan selfien se taustanaan.

Parin viikon kuluttua useissa ruokakaupoissa on saatavilla kotimaisia kasvomaskeja. Kauppayhtiö Keskon kanssa maskimarkkinoista lähtee kilpailemaan alan toinen jätti, S-ryhmä.

Kesko kertoi omasta niin sanotusta kansalaismaskihankkeestaan jo aiemmin. Kuitukankaasta valmistetun kertakäyttömaskin hinta tulee olemaan K-kaupoissa noin euron, paljasti pääjohtaja Mikko Helander Ylen TV1:n Ykkösaamussa lauantaina.

S-ryhmän Suomessa valmistetut kertakäyttömaskit tulevat ensin suurimpien myymälöiden eli Prismojen hyllyille. Kun tuotteita saadaan riittävästi, niitä aletaan myydä ryhmän muissakin kaupoissa, kertoo valikoimajohtaja Ville Vahla.

Kuitukankaisia kertakäyttömaskeja S-ryhmälle alkaa valmistaa sieviläinen Teho Filter. Niiden hinta on samaa luokkaa kuin kilpailijalla.

– Tarkkaa hintaa en vielä tiedä, mutta aika lailla samoissa liikutaan, siinä euron hujakoilla, Vahla sanoo.

Tarjokkaita ovista ja ikkunoista

Koronavirusepidemian takia kysyntää maskeille on, mutta iso haaste on ollut löytää hyvä tavarantoimittaja, Vahla sanoo.

Tarjokkaista ei ole kuitenkaan ollut pulaa. S-ryhmä on saanut jopa sata yhteydenottoa.

– Tarjoajia on ilmaantunut ovista ja ikkunoista ihan valtavat määrät, mutta kaikilla ei ole ollut ihan kaikki dokumentit ja muut asiat kunnossa, että olisi voinut ottaa tuotteita kuluttajamyyntiin.

Nyt myynnissä oleviin ulkomailta tilattuihin maskipakkauksiin on S-ryhmän varastolla kiinnitetty tarralla vaadittavat suomen- ja ruotsinkieliset tekstit, Vahla kertoo.

Kankainen tai kertakäyttömaski ei suojaa käyttäjää itseään, vaan niiden on tarkoitus vähentää käyttäjän omien pärskeiden leviämistä esimerkiksi yskittäessä.

Kaupoissa myydään myös esimerkiksi rakentamis- ja remontointitöissä käytettäviä hengityssuojia. Niiden avulla käyttäjä voi suojautua pölyltä tai pisaroilta.

Sievissä sijaitseva Teho Filter aikoo jopa kolminkertaistaa henkilökuntansa palkkaamalla kasvomaskien valmistukseen 60 uutta työntekijää, yhtiö kertoo Kalajokilaakso-lehdessä. Teho Filter voi valmistaa vuodessa 100 miljoonaa maskia ja suojainta, yhtiö kertoo.

Lue lisää:

Tuoreimmat tiedot koronaviruksesta

Keskon pääjohtaja Ykkösaamussa: Kotimaiset kansalaismaskit myyntiin kesäkuussa, hinta noin euron kappale

VTT tutki: Kangasmaski saattaa suojata muita, mutta ei käyttäjää – maskin materiaalilla suuri vaikutus tehoon

Ylen kysely: Suurin osa suomalaisista ei pidä maskipakkoa tarpeellisena