Jari Järvelä on tuohtunut. Mitä enemmän hän perehtyi Aino Aallon elämään, sitä räikeämmäksi kävi puolison Alvar Aallon ylivalta. Vaikka monet rakennukset ja huonekalut ovat yhdessä suunniteltuja tai jopa selvästi Ainon käsialaa, ovat ne melkein poikkeuksetta menneet Alvar Aallon nimiin.

Asia vaivasi Järvelää niin paljon, että hän halusi antaa Ainolle oman ääneen, vahvan äänen. Fiktiolla ei voi muuttaa historiankirjoitusta, mutta mielikuviin sillä voi vaikuttaa.

– Minulla on missio tuoda esiin poljettujen, vähemmistöjen ääntä. Niiden, jotka eivät ole tuolla eturintamassa tuomassa itseään ja tekemisiään esiin.

Jo viime vuonna julkaistu romaani Klik (Tammi) viitoitti tätä tietä. Siinä kuljettiin tunnettujen valokuvaotosten jäljissä, ja kuuluisat mieskuvaajat kuten Robert Capa ja Henri Cartier-Bresson ottivat surutta omikseen fiktiivisen suomalaistytön ottamia kuvia.

Tämänkin tarinan taustalla on totuuden siemen. Tutkimuksissa on paljastanut, että monet Robert Capan Espanjan sisällissodan aikaisista kuvista ovatkin hänen naisystävänsä Gerda Taron ottamia.

Kuvaus Alvarista ei ole mairitteleva

Ainon kohdalla Järvelä teki paljon taustatutkimusta. Niiden pohjalta syntyi kuva lahjakkaasta, ylväästä ja työteliäästä naisarkkitehdistä, jota ilman neron mainetta kantanut puoliso ei olisi saanut aikaiseksi puoliakaan suunnitelmistaan.

Alvaria ei kuvata romaanissa mairittelevassa valossa. Hän vaikuttaa kärsimättömältä pikkulapselta, joka hyväntahtoisen itsevaltaisesti paistattelee suosiossa ja rakastaa omaa ääntään.

Vaikka kyse on fiktiivisesti mielikuvasta, hirvittääkö romaanin vastaanotto, kun miesneromyytti murskataan?

– Varmasti joku ottaa herneen nenäänsä. Monet haluaisivat nähdä Alvarin samanlaisena kuin Aalto-maljakon. Kiiltävänä ja virheettömänä. On kuitenkin fakta, että monet Ainon suunnittelemat työt ovat menneet Alvar Aalto -arkkitehtitoimiston nimiin ja sitä kautta Alvarin ansioiksi.

Romaanissa kysytään, miksei Alvar halunnut muuttaa arkkitehtitoimistonsa nimeä pelkäksi Aalloksi. Tällöin maine olisi jakautunut tasaisemmin kummallekin.

– Se on relevantti kysymys, sillä Alvar halusi mielellään herättää hämmennystä ja esiintyä edelläkävijänä.

Esimerkiksi saman ikäpolven yhdysvaltalaismuotoilijat Ray ja Charles Eames tunnetaan nimenomaan kaksikkona.

Alvar sinkoili ideoita, Aino vei suunnitelmat loppuun

Alvarin ja Ainon liitto perustui pitkälti yhdessä tekemiseen. Työ antoi sisältöä elämään ja vahvisti sidettä.

Järvelän romaanissa Alvar kuvataan melkoisena naistenmiehenä. Tosielämässä ainakin suhde mesenaatti Maire Gullichsenin oli lämmin.

– Perustan näkemykseni Göran Schildtin Aaltoa käsittelevään kirjoitukseen. Hän näki omin silmin Mairen ja Alvarin kirjeenvaihtoa, josta käsitys rakkaussuhteesta on syntynyt.

Göran Schildt oli kirjailija ja historioitsija, joka kirjoitti useita teoksia Alvar Aallosta.

Toki Alvarissa oli myös piirteitä, joihin Aino oli rakastunut. He olivat temperamentiltaan toistensa vastakohtia, jotka täydensivät toisiaan.

– Luulen, että Aino ihastui Alvarin innostuneisuuteen ja idearikkauteen. Alvar pursusi ideoita, jotka Aino sitten suodatti ja vei työt päätökseen, kun puoliso oli jo sännännyt seuraavan haasteen kimppuun.

Monet aikalaiset, kuten esimerkiksi Maire Gullichsen, pitivät Ainon tyylitajua pettämättömänä, ja useat pitivät Ainoa jopa Alvaria lahjakkaampana.

Jyväskylän yliopiston vessat jäivät mieleen

Jari Järvelä on aina ollut kiinnostunut arkkitehtuurista. Se oli jopa hänen toiveammattinsa nuoruudessa. Hän päätyi kuitenkin opiskelemaan opettajaksi. Jyväskylän yliopistossa Aaltojen arkkitehtuuri tuli enemmän kuin lähemmäs.

– Kaikilla Jyväskylän yliopistossa käyneillä on varmasti kokemuksia vessoista, jotka ovat niin pienet, että niissä käyminen vaatii akrobatiaa. Rakennus on kaunis, mutta siellä on aika paljon epäkäytännöllisyyttä.

Vuonna 1954 valmistunut Jyväskylän yliopiston päärakennus Seminaarinmäellä edustaa Aaltojen punatiilikautta. Aaltojen arkkitehtuurille tyypilliseen tapaan valo siivilöityy kauniisti sisään, mutta hämyisässä valossa lukeminen oli hankalaa. Järvelä muistaa myös kiikkerät vanerilevyt, jotka olivat luentosalissa kirjoitusalustoina.

– Siellä sitten tehtiin tenttejä selkä köyryssä. Seinällä ei myöskään ollut kelloa, vaan valvojat huutelivat kellonaikoja.

Jyväskylässä Alvar Aallon nimeä toitotettiin joka puolella. Olihan Aalto syntynyt Jyväskylässä ja myös käynyt lukion siellä. Ainosta ei puhuttu mitään. Häneen Järvelä törmäsi vasta, kun perehtyi enemmän arkkitehtuurin.

Sysäys romaanin kirjoittamiseen tuli Inarissa

Opettajan työ vei Järvelän Kotkaan. Siellä hänelle selvisi, että olohuoneiden vakiokoriste, Aalto-maljakko, oli saanut alkunsa paikallisen Karhulan lasitehtaan kilpailussa. Kotkassa puhuttiin, että Alvar oli saanut idean maljakkoon äitinsä alushousuista.

Myös Aino Aalto oli osallistunut lasitehtaan kilpailuihin ja saanut palkinnon astioilla, joiden koristekuvio muistutti veteen heitetyn kiven laajenevia renkaita. Bölgeblick-astiasto tunnetaan nykyisin nimellä Aino Aalto. Se onkin niitä harvoja asioita, joka on yksin Ainon nimissä.

Vaikka Aino Aalto oli väkevästi suunnittelemassa rakennuksia ja myöhemmin Artekin huonekaluja, on ollut vaikea jälkeenpäin sanoa, miten pariskunnan työnjako meni. Kokonaan Ainon piirtämiä ovat ainakin Noormarkun lastentalo ja terveystalo vuodelta 1945, sekä AMA-lamppu, Artekin 606-sivupöytä ja Riihitie-ruukku.

Arkkitehtuuri ja Aino Aallon rooli sivustakatsojana oli jo pitkään kummitellut Järvelän mielessä romaanin aiheena. Hän oli tehnyt hajanaisia muistiinpanoja jo 1980-luvulta lähtien.

Sysäys kirjan kirjoittamiseen tuli toissa kesänä, kun Järvelä oli vaimonsa kanssa Inarissa patikoimassa. He kävivät syömässä paikallisessa, tunnetussa ravintolassa, jonka katossa roikkui Kultakello-lamppuja.

– Pohdimme pitkään kumman kädenjälki näkyy vahvempana lampuissa. Päädyimme molemmat Ainoon. Kultakellossa on jotakin lähes ylimaallisen esteettistä ja herkkää.

Alun perin vuonna 1937 Savoy-ravintolaan suunnitellut valaisimet on merkitty Alvarin nimiin, vaikka joistain Järvelän tutkimista papereista ilmeni, että molemmat olivat mukana suunnittelussa.

Romaania varten Järvelä luki kaiken mahdollisen Aalloista. Alvarista löytyi kymmeniä teoksia, Ainosta yksi. Tuoreinta tietoa arkkitehtuurista Järvelä on saanut pojaltaan, jonka arkkitehtuuriopinnot ovat pian loppusuoralla.

– Hämmentävää on, että yhä vieläkin arkkitehtuurin maailma on melko miehinen, ainakin pinnan alla. Ehkä alalla vaikuttaa yhä historian painolasti, vaikka yli puolet valmistuneista arkkitehdeistä on nykyään naisia.

Järvelä seuraa arkkitehtuuria suurella mielenkiinnolla. Jostain syystä miesarkkitehdit tuntuvat olevan enemmän esillä ja epäsuhta näkyy myös arkkitehtitoimistojen omistussuhteissa. Reilu enemmistö on miesten hallussa.

– Siksi on mielestäni oikeutettua riisua miesneron viittaa Alvarilta ja antaa Ainolle oma ääni. Edes fiktiossa.

Jari Järvelän romaani Aino A. (Tammi) ilmestyy 2. syyskuuta.

Lue lisää:

“Rakas Aino ja pikku ressut” – Alvar ja Aino Aallon intiimit kirjeet avaavat näkymän arkkitehtipariskunnan arkeen ja työhön

Ohjaaja Virpi Suutari yllättyi tehdessään dokumenttia Alvar Aallosta ja väittää, että suomalaisilta on jäänyt ymmärtämättä huippuarkkitehdista keskeinen asia

Pieni Sunilan lähiö on matkalla maailmanmaineeseen – vaikka arkkitehtuuri on Alvar Aaltoa, kaksion sieltä saa 20 000 eurolla

Yhdysvalloissa maan tiedusteluorganisaatiot ovat luovuttaneet presidentti Joe Bidenille raporttinsa koronaviruksen mahdollisesta alkuperästä ja julkaisseet sen tiivistelmän.

Eri tiedusteluelimet eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, levisikö koronavirus eläimistä ihmisiin luonnollisen tartunnan kautta vai vuotiko se ihmisten keskuuteen Wuhanin viruslaboratoriosta, jossa tutkitaan koronaviruksia.

Raportin mukaan asiaa ei voida ratkaista ilman lisäinformaatiota. Raportin tiivistelmän julkaisun jälkeen presidentti Joe Biden kritisoi Kiinaa siitä, että se on estänyt viruksen alkuperän tehokkaan tutkinnan.

– Kiinassa on olemassa kriittisen tärkeää informaatiota tämän pandemian alkuperästä, mutta alusta lähtien Kiinan viranomaiset ovat estäneet kansainvälisiä tutkijoita ja lääketieteellistä yhteisöä pääsemästä siihen käsiksi, Biden kertoi lausunnossaan.

– Teemme kaikkemme, jotta saamme jäljitettyä tämän valtavan määrän kipua ja kuolemaa ympäri maailmaa aiheuttaneen taudin alkuperän, jotta voimme estää sen toistumisen.

Virusta ei pidetä bioaseena

Yhtä mieltä tiedusteluelimet olivat vain siitä, ettei koronavirus ole tarkoituksellisesti luotu bioase. Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset eivät myöskään usko, että Kiinalla oli etukäteistietoa viruksesta ennen ensimmäisen epidemian puhkeamista Wuhanissa.

Osa tiedusteluelimistä asettui viruksen luonnollisen alkuperän kannalle, mutta arvioivat luottamuksensa siihen johtopäätökseen heikoksi. Pienempi osa piti keskivarman todennäköisenä sitä, että virus lähti liikkeelle Wuhanin laboratoriosta.

Raportin arvellaan lisäävän jännitteitä Yhdysvaltain ja Kiinan jo valmiiksi kireään suhteeseen. Kiina on vähätellyt ajatusta siitä, että virus olisi lähtöisin Wuhanin laboratoriosta.

Lisäksi Kiinassa on levitetty perättömiä vaihtoehtoteorioita, kuten väitettä että virus olisikin peräisin Yhdysvaltain Marylandissa sijaitsevasta sotilastukikohdasta, kertoo muun muassa BBC.

Maailman terveysjärjestö WHO:n tutkijat viettivät neljä viikkoa Kiinan Wuhanissa tammikuussa ja helmikuussa, minkä jälkeen he torjuivat laboratorioteorian. WHO:n raporttia on kuitenkin arvosteltu laihanlaisesta todistusaineistosta.

Viruksen alkuperän tarkempi selvittäminen vaatisi asiantuntijoiden mukaan enemmän dataa kaikkein varhaisimmista tautitapauksista. Monet pelkäävät sitä, että ensimmäisestä epidemiasta on jo kulunut niin kauan, ettei hyödyllistä uutta dataa enää voida kerätä.

Ääri-islamilaisen Talibanin valtaannousu Afganistanissa on herättänyt pelkoja siitä, mitä maassa tapahtuu naisten oikeuksille.

Edellisellä valtakaudellaan Taliban käytännössä sulki naiset koteihinsa.

Taliban-liikkeen arvoja ohjaa ankara tulkinta islamilaisesta laista eli šariasta.

Liike on nyt maalaillut itsestään kuvaa aiempaa suvaitsevampana, mutta monet paikalliset eivät usko vakuutteluja.

Kysyimme presidentti Tarja Haloselta, YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin apulaispääjohtaja Anita Bhatialta, Väestöliiton kansainvälisten asioiden johtajalta Elina Korhoselta ja dokumentaristi Kirsi Mattilalta, mitä länsi voi tehdä auttaakseen Afganistaniin jääviä naisia.

UN Womenin apulaispääjohtaja: Ihmisoikeuspuolustajille annettava turvapaikkoja

YK:n tasa-arvojärjestö UN Women on päättänyt jäädä Afganistaniin.

UN Womenin apulaispääjohtajan Anita Bhatian arvio naisten tilanteesta maassa on synkkä.

– Maa saattaa palata pimeälle keskiajalle. On täysin mahdollista, että todella monet 20 vuoden aikana saavutetuista tuloksista, joiden vuoksi naiset ovat niin lujasti taistelleet, tuhoutuvat nopeasti.

Apulaispääjohtajan viesti on, että Afganistanin tilannetta pitää tarkkailla herkeämättä.

Bhatian mukaan naiset pelkäävät henkensä menettämistä, vapautensa rajoittamista, koulunkäynnin ja työskentelyn loppumista sekä lapsiavioliittoja.

Tällä hetkellä UN Women tekee töitä sen eteen, että naisten ja tyttöjen ääni kuuluu tulevassa hallinnossa.

Lisäksi se pyrkii siihen, että ihmisoikeuspuolustajanaisia suojellaan, naisilla ja tytöillä on pääsy elintärkeisiin palveluihin ja humanitaarista työtä tekevät naiset voivat jatkaa.

– Keskitymme myös siihen, että kaikki naisiin kohdistuva väkivalta loppuu, naiset saavat liikkua vapaasti ja käydä töissä. Ja että tytöt voivat jatkaa koulunkäyntiä, Bhatia sanoo.

Länttä hän kehottaa auttamaan humanitaarisessa kriisissä ja myöntämään turvapaikkoja ihmisoikeuspuolustajanaisille.

– Nämä naiset ovat olleet etulinjassa ihmisoikeustyössä eikä heitä voi hylätä.

Bhatia kehottaa länttä ajamaan naisten ihmisoikeuksia.

Juuri tästä syystä UN Women pysyy Afganistanissa.

Naisten oikeuksien puolustaminen vaatii suoraa vuoropuhelua maan uusien vallanpitäjien kanssa, YK-järjestö katsoo.

– Me emme halua hylätä Afganistanin kansaa. Haluamme varmistua siitä, että humanitaariset tarpeet ja naisten oikeudet nostetaan päättäväisesti esiin keskusteluissa Talibanin johdon kanssa, Bhatia sanoo.

Väestöliitto: Ihmisoikeustarkkailijoita paikan päälle

Väestöliitolla on Afganistanissa yhteistyöhanke, jonka tavoitteena on edistää naisten seksuaaliterveyttä ja seksuaalisia oikeuksia.

Väestöliiton työntekijät maassa ovat paikallisia.

Olennainen osa hanketta on poliittinen vaikuttaminen ja tiedon jakaminen. Tämä työ on jouduttu keskeyttämään, sillä ei ole virallista hallintoa, jonka kanssa neuvotella.

– Olemme joutuneet siirtymään enemmän humanitaariseen toimintaan. Yritämme pitää klinikkamme auki, kertoo kansainvälisten asioiden johtaja Elina Korhonen Väestöliitosta.

Hän uskoo, että klinikat voivat pysyä auki niin kauan kuin Taliban näkee ne yleisesti terveydenhuoltona.

– Tällä hetkellä naiset eivät kuitenkaan uskalla käydä paljon klinikoilla. Ulkona liikkuminen on niin riskialtista. Pelätään väkivaltaa, raiskauksia, vaimoksi pakottamista. Myös klinikoiden työntekijöitä pelottaa. Teemme tunti tunnilta arviota, onko klinikoita turvallista pitää auki.

Korhonen kuvaa kansainvälisten järjestöjen toimintamahdollisuuksia maassa tällä hetkellä todella huonoiksi.

Hänen mukaansa Taliban on etsinyt järjestötyötä tekeviä, etenkin jos näillä on yhteyksiä länsimaihin ja kansainvälisiin organisaatioihin.

– Meitä huolettaa myös se, että Afganistanissa on paljon naisia, jotka toimivat ihmisoikeusaktivisteina ja toimittajina. Koska he eivät kuulu mihinkään viralliseen verkostoon tai järjestöön, heidän tilanteensa on todella hauras.

Korhosen mukaan länsimaiden tulisi evakuoida heidät välittömästi.

– He ovat urheita ihmisiä ja edistäneet naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä ihmisoikeuksia monin tavoin. He ovat sen takia hengenvaarassa, mutta heitä ei ole noteerattu millään tavalla virallisilla evakuointilistoilla. Se on käsittämätöntä.

Korhonen toivoo, ettei maailma käännä selkäänsä, kun akuutti kriisi tasaantuu.

– Ensimmäinen askel on, että kansainvälisen yhteisö saisi järjestettyä ihmisoikeustarkkailijoita paikan päälle, jotta saamme sieltä todenmukaista tietoa: pääsevätkö tytöt kouluun, joutuvatko paikalliset kohtaamaan väkivaltaa ja rajoitetaanko heidän elämäänsä.

Korhonen jakaa näkemyksen, että keskusteluyhteys Talibanin kanssa on pidettävä auki. Se, että yhteydet katkaistaisiin, antaisi talibaneille vain paremmin tilaa toimia.

– On todella tärkeää, että he tietävät maailman tarkkailevan sitä, miten he toteuttavat esimerkiksi islamilaisen emiraattinsa sääntöjä.

Presidentti Tarja Halonen toivoo Talibanin pitävän sanansa

Kun Suomi vuonna 2002 päätti liittyä osaksi länsimaiden operaatiota Afganistanissa, tasavallan presidenttinä oli Tarja Halonen.

Hän kertoo seuranneensa Afganistanin tilannetta nyt huolestuneena. Talibanin aikeita ei tarkkaan tiedetä.

Halosen mukaan nyt on pidettävä tarkasti silmällä sitä, millaiseksi todellisuus maassa muodostuu.

Halonen haluaisi pysyä varovaisen toiveikkaana. Hän toivoo Talibanin pitävän sanansa, että tyttöjen koulunkäynti voisi jatkua ja naisilla olisi oikeuksia.

– Talibanin aiempi toimintahistoria ei ole toisaalta kovin paljon optimismia luova ja paikan päältä tulleet tiedot ovat huolestuttavia, sanoo ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta urallaan puhunut Halonen.

Halosen mukaan olennaista on auttaa Afganistanin naisia kansainvälisten toimijoiden kautta. Suomi on keskeyttänyt kehitysyhteistyön Afganistanissa ja arvioi jatkoa tilanteen selkiydyttyä.

– Suomi on antanut suurimman osan kehitysyhteistyörahasta moninkeskisten toimijoiden kuten YK-järjestöjen ja Maailmanpankin kautta. On pidettävä tiukasti yhteyttä näihin organisaatioihin, että mitä ne aikovat tehdä.

Naiset ovat saaneet Talibanin edellisen valtakauden jälkeen vapauksia, esimerkiksi käydä koulussa ja töissä. Heitä on myös maan parlamentissa.

Halonen sanoo, että saavutettujen tulosten ei pidä antaa romuttua.

Afganistanin eristäminen on Halosen mukaan huonoin mahdollinen vaihtoehto, koska silloin Taliban voi tehdä mitä haluaa.

Maan hallinto luhistui nopeasti, mutta Afganistanin operaatio ei presidentin mielestä ollut turha.

– Tyttöjen koulunkäynnin turvaaminen, lisääminen ja naisten osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen oli varsin olennainen osa Afganistanin demokratisoitumispolkua.

Tätä onnistuttiin Halosen mukaan viemään eteenpäin.

Dokumentaristi Kirsi Mattila: Olen kokenut, että on tärkeää olla yhteydessä naisiin

Dokumentaristi, tuottaja ja toimittaja Kirsi Mattila on vieraillut Afganistanissa lukuisia kertoja muun muassa kouluttamassa paikallisia naistoimittajia ja tekemässä dokumenttielokuvaa.

– Olen seurannut tilannetta tosi järkyttyneenä, pala kurkussa. Ystäväni siellä ovat kertoneet, että erityisesti lentokentälle pyrkineitä naisia on hakattu.

Ylen haastatellessa Mattilaa monien maiden evakuoinnit olivat vielä käynnissä. Tuolloin hänen tuntemiensa naisten suurin huoli oli se, onko heillä enää mitään mahdollisuutta päästä pois.

Päällimmäinen tunne on pelko, Mattila kuvaa.

– Varsinkin toimittajanaiset pelkäävät, että heille kostetaan, tapetaan. Tai jos heitä ei tapeta, he pelkäävät, saavatko he enää koskaan tehdä töitä, opiskella tai astua ovesta ulos ilman miessaattajaa.

Osa hänen tuntemistaan naisista on kokenut jo edellisen Taliban-hallinnon. He tuntevat vihaa ja ovat sanoneet, että Taliban vei heiltä lapsuuden.

Mattila pitää tärkeänä, että naiset voisivat jatkaa opiskelua edes verkkoyhteyksillä.

– Varmaan pyrkimys monilla muillakin toimijoilla on, että pitäisi vain jatkaa toimintaa Afganistanissa. Panostaa vielä lisää naisten koulutukseen.

Mattila huomauttaa, ettei naisten asema Afganistanissa ollut helppo ennen hallinnon romahdustakaan.

Hän pelkää, että toimittajanaiset katoavat suurelta osin tv-kanavilta.

Mattila pitää tärkeänä, että Afganistanin naisiin pidettäisiin säännöllistä yhteyttä, kunhan he eivät joudu sen takia vaaraan.

– Olen kokenut, että on tärkeää olla yhteydessä näihin naisiin. Pitää väylä auki. Vaihtaa ajatuksia, rohkaista, vitsailla. Jatkaa yhteydenpitoa, eikä koskaan unohtaa.

* Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 29. elokuuta kello 23 saakka.

Lue lisää:

Mihin perustuu talibanien naisvihamielisyys? Šaria-lain äärimmäisen konservatiivinen tulkinta juontaa heimoyhteiskunnasta ja pitkästä sotatilasta

Kuusi päivää, jotka veivät vapauteni – Kabulissa piileskelevä nainen kirjoittaa Ylelle elämänsä muuttaneesta viikosta

"Sometähdet vetävät huput päälleen" – Taliban ilmoitti islamilaisen oikeuden määräävän naisista Afganistanissa, ja tästä asiantuntijan mukaan on kyse

Onko Taliban-liike muuttunut? Johto kuulostaa sovinnolliselta, mutta jyrkkä ääriajattelu on voimissaan rivitaistelijoiden joukossa

Alla olevan valikon kautta pääset lukemaan oman maakuntasi tilanteen koronaviruksen osalta.

Lue myös:

Kysymyksiä ja vastauksia koronaviruksesta

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Voisiko asiat tehdä jatkossa toisin?

Muun muassa tätä kysymystä puivat pian viranomaiset, jotka ovat olleet tekemisissä Pohjois-Karjalan kohuttujen emokarhutapausten kanssa.

Lieksassa ja Enossa havaitut, pienpetorautoihin itsensä loukanneet kaksi karhuemoa määrättiin lopetettavaksi heinä-elokuun taitteessa. Tämä herätti tuhansissa eläinten ystävissä vastareaktion, jonka myötä viranomaisten jokaista liikettä on tarkkailtu etenkin sosiaalisessa mediassa suurennuslasin kanssa.

Sanoista on edetty myös tekoihin. Karhujen pelastamiseksi on viritelty pelastusryhmiä ja viranomaisille on lähetetty runsaasti palautetta, jossa asiaa pyydetään vielä harkitsemaan. Asiaan on ottanut kantaa jopa Tasavallan presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio.

Itä-Suomen poliisin rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen pitää tapauksen keräämää huomiota poikkeuksellisena. Osin tästä syystä viranomaiset käyvät aiheen tiimoilta syksyllä vakavan keskustelun.

– Saman pöydän ääreen on määrä kerätä edustajat kaikista asianosaisista viranomaisista. Tavoitteena on linjata tällaisten tilanteiden koordinointi jatkossa, Pohjolainen kertoo.

– Nyt on toimittu säädösten mukaan ja oikein. Mutta kun julkista keskustelua on käyty näin paljon, asiaa ei voi jättää tähän, hän jatkaa.

"Arvoksi nähdään vain liha ja taljat"

Kritiikkiä on esitetty etenkin Itä-Suomen poliisille. On ihmetelty, miksi lopettamisiin päädyttiin, millaisia niiden perusteet ovat olleet ja minkä vuoksi ulkopuolisesta avusta on kieltäydytty.

Kenties voimakkaimmin asiaa on pitänyt somessa esillä Turun yliopiston eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Elisa Aaltola. Hänen mielestään viranomaiset ovat toimineet tapauksessa väärin.

– Maailmalla on tavallista, että loukkaantuneita ruskeakarhuja autetaan. Suomessa näiden eläinten arvoksi tunnutaan näkevän vain liha ja taljat, Aaltola sanoo.

Poliisin toimintaa valvova Poliisihallitus on Aaltolan kanssa eri linjoilla. Se antaa Itä-Suomen poliisilaitokselle tapauksesta puhtaat paperit, koska lopetuspäätökset tehtiin useiden asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen.

Prosessissa ovat olleet sen eri vaiheissa mukana Riistakeskus, Luonnonvarakeskus, maa- ja metsätalousministeriö, valvontaeläinlääkäri ja läänineläinlääkäri.

– Poliisi on turvallisuusviranomainen. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa ihmisten turvaamista, poliisitarkastaja Kai Vepsäläinen sanoo.

– Oikeuskäytännössä eläimet katsotaan esineiksi. Eläimillä on oikeuksia, mutta poliisityössä etusijalla ovat ihmisten oikeudet ja turvallisuus. Lopulliset päätökset tehdään tämän pohjalta, hän jatkaa.

Avuntarjoukset torjuttu

Elisa Aaltolaa ja tuhansia muita suomalaisia tilanne turhauttaa.

Aaltola on välittänyt viranomaisille lukuisia yhteydenottoja, joissa kiipeliin joutuneita karhuemoja tarjoudutaan auttamaan. Poliisi on torjunut tarjoukset.

Viimeisimpänä torjutuksi on tullut kotimainen vapaaehtoisryhmä, johon kuuluu sen vetäjän mukaan eläinlääkäreitä sekä kokenut susien ja karhujen pannoittaja.

– Meillä on kaikki välineet ja nukutusaineluvat kunnossa. Haluaisimme yrittää etsiä Enossa nähtyä karhua ja katsoa, voisiko sen hengen pelastaa, salametsästystä torjuvan Anti-Poaching Association of Finlandin (APAF) perustaja Jere Hietala sanoo.

Viranomaiset yrittivät aiemmin itse pyydystää Enossa liikkuvaa karhua sen tutkimista varten, tuloksetta. Operaatiossa käytettiin Ruotsissa valmistettua riistahäkkiä.

Jere Hietalan mielestä pyydystämisen yrittämistä voisi hyvin jatkaa.

– Ei tietenkään ole kohtuullista kuormittaa viranomaisia loputtomiin, mutta meidän apumme olisi tarjolla, jos siihen haluttaisiin tarttua. Ikävä kyllä en enää usko, että niin käy, Hietala sanoo.

"Pienpetoraudoista syytä keskustella"

Kai Vepsäläisen mukaan mikään laki ei estä Itä-Suomen poliisia ottamasta Jere Hietalan avuntarjousta vastaan. Kyseessä olisi kuitenkin äärimmäisen harvinainen poikkeus.

Tavallisesti virka-apupyynnöt suunnataan tahoille, joiden kanssa siitä on sopimukset. Tällaisia ovat esimerkiksi suurriistavirka-apua tarjoavat metsästäjät.

– Nämä tilanteet halutaan ratkaista viranomaisvoimin. Virka-avun lakisääteiset korvaukset ja vastuukysymykset ovat tuttujen asiantuntijatahojen, kuten Luonnonvarakeskuksen (Luke), kanssa selkeitä, hän kertoo.

Luken erikoistutkija Katja Holmala sanoo organisaatiossaan olevan osaamista suurpetojen nukuttamiseen ja pyydystämiseen. Kyseessä on kuitenkin aina vaikea operaatio.

– Parasta olisi, jos nämä ikävät tilanteet vältettäisiin kokonaan. On syytä keskustella, miten kaikki pienpetoraudat saataisiin vähintäänkin ohjeistuksen keinoin karhuturvalliseksi.

Huolta etenkin pienistä pennuista

Pohjois-Karjalan karhuemojen kohtalo näyttää viranomaisten näkökulmasta juuri nyt selvältä. Lieksan emokarhu ammuttiin tiistaina ja sama odottaa Enon karhua, mikäli siitä tehdään havaintoja.

Elisa Aaltola suree etenkin Enon karhun neljän pennun kohtaloa. Jos emo tapetaan, ne jäävät yksin luontoon. Läänineläinlääkäri ja kotimainen suurpetotutkija Ilpo Kojola ovat arvioineet, että pennut selviävät.

– Toivon, että auttamisen vaihtoehtoja harkittaisiin vielä. Karhu on itse yrittänyt selviytyä ja pystynyt hoitamaan pentuaan, joten kiirettä lopettamiselle ei ole. Sen sijaan olisi vastuu yrittää poistaa raudat, Aaltola sanoo.

Aaltola muistuttaa, että Euroopan Unionin luonnonsuojeludirektiivi velvoittaa jäsenmaitaan suosimaan rauhoitettujen eläinlajien auttamista tappamisen sijaan. Karhu on Suomessa rauhoitettu laji.

– Olen keskustellut asiasta oikeusoppineiden kanssa. Heidän tulkintansa on, että tässä ratkaisussa liikutaan vähintään harmaalla alueella, Aaltola sanoo.

Aiheesta voi keskustella 29.8. kello 23.00 saakka.

Lue myös:

Lieksan lopetetulla emokarhulla pahat vammat – "Ilmeisesti toisessakin tassussa ollut ansarauta"

Enon rautakarhua ei saa kaataa metsästyksen yhteydessä ilman poliisin erillistä lupaa

Poliisi pyörsi päätöksensä: Loukkaantuneen karhun pennut säästyvät hengissä – emolla yhä lopetusmääräys

Tässä on alue, jota ihminen on muokannut isolla kädellä.

Näille niityille kipattiin 1960–1980-luvuilla kaikkiaan noin 3,4 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä. Vuosaaren kaatopaikka suljettiin yli 30 vuotta sitten, ja seuraavien vuosikymmenten aikana alueelle tuotiin viisi miljoonaa kuutiota ylijäämämaata eri puolilta Helsinkiä.

2000-luvulla kaatopaikkakaasujen talteenottoa on parannettu, ja aluetta on maisemoitu ja rakennettu uuteen uskoon. Nyt historiasta muistuttavat enää infokyltit ja opastekontit, joita on viime viikkojen aikana asennettu paikoilleen. Vuosaarenhuipuksi nimetty alue on ollut etenkin itähelsinkiläisten suosima virkistysalue jo pitkään, mutta aluetta ei ole koskaan virallisesti otettu käyttöön.

– Tätä ei ole koskaan virallisesti avattu, vaikka tietty joukko ihmisiä on jo pitkään tiennyt, että tänne voi tulla. Nyt tämä valtava itähelsinkiläinen virkistysalue halutaan antaa kaikkien käyttöön, sanoo Helsingin kaupunkiympäristön toimialan luontoasiantuntija Tuuli Ylikotila.

Maisema joka ei jätä kylmäksi

Aiemmin alue tunnettiin nimellä Helsingin itäinen maantäyttöalue. Paikalle on tuotu ylijäämämaita sieltä, missä Helsinkiä on rakennettu: Vuosaaren satama-alueelta, Kruunuvuorenrannasta, Hartwall-areenan rakennustyömaalta sekä lukuisilta pienemmiltä työmailta eri puolilta kaupunkia.

Alueen korkein kohta on 60 metrin korkeudella merenpinnasta, joten Vuosaarenhuippu on varsin kuvaava nimi. Alue on silti muutakin: Vuosaarenhuippu on kaikkiaan noin 30 hehtaarin kokoinen maa-alue, johon kuuluu varsinaisen täyttömän lisäksi vanhan kaatopaikan uudelleen maisemoitu alue laajoine niittyineen.

Huipulta avautuu näkymä kaikkiin ilmansuuntiin pitkälle Sipoonkorven kansallispuistoon, Kilpilahden jalostamolle, Helsingin ja Vantaan lähiöihin ja merelle.

Huipulle johtavia reittejä on maisemoitu hauskasti: välillä näkymä on kuin Tunturi-Lapissa ja välillä kuljetaan kivikäytävien ja pähkinäpensaslehtojen keskellä. Vuosaarenhuippu ja sen pääarkkitehti Jukka Toivonen tiimeineen palkittiin vuonna 2006 Maailman luonnonsuojelusäätiön IUCN:n toimesta parhaana tekona monimuotoisen luonnon puolesta.

Alue avataan kaikkien käyttöön virallisesti syyskuun alussa, ja samalla otetaan käyttöön uusi sisäänkäynti Niinisaarentien puolella. Sisäänkäynnin yhteyteen on valmistunut iso parkkipaikka, roskasäiliöt ja opastekontit, joissa kerrotaan alueen historiasta ja luontoarvoista. Samalla aukeaa kaksi opastettua luontopolkua, joita pitkin alueeseen on helppo omin nokin tutustua.

Helsingin rakentamispalvelu Staran puutarhuri ja työnjohtaja Maarit Naatus on jatkanut Jukka Toivosen työtä tämän jäätyä eläkkeelle vajaat pari vuotta sitten. Naatus pitää paikkaa ja työtä arvossaan: työpäivien aikana on tullut todistettua muun muassa kyykäärmeiden parittelua sekä harvinaisen ampiaishämähäkin liikkeitä.

– Tämä on täysin erilainen paikka kuin joku puisto, koska täällä seurataan miten luonto toimii ja yritetään mukailla sitä ja elää sen mukaan. Me ei tehdä väkisin mitään vaan toimitaan luonnon ehdoilla.

Vuosaarenhuipun polkuja kulkiessa on vaikea kuvitella, että jossain näiden maiden alla lepää miljoonia tonneja roskaa. Viime kuukausien aikana vanhojen kaatopaikkojen roskia on putkahtanut maan pintaan muun muassa Helsingin Iso Huopalahdessa ja Vantaan Sotungissa.

Vuosaaressa vastaavaa ei tule tapahtumaan, Tuuli Ylikotila vakuuttaa.

– Koko kaatopaikka-alue on kunnostettu kokonaan uusiksi, ja se työ saatiin valmiiksi vasta viime vuonna. Alueelle on rakennettu muun muassa kokonaan uusi kaasujenkeräysjärjestelmä.

Voit keskustella aiheesta lauantaina 28.8.2021 kello 23 saakka.

Lue lisää:

Joutomaasta kohosi kummallinen luontokeidas – Helsingin "Himalajalla" on nähty jopa ilves

Kuuntele: luontopuutarhuri Jukka Toivonen kertoo Vuosaarenhuipun rakentamisesta

Kuvio alkaa olla kirkkonummelaiselle Heidi Jaarola-Snellille jo tuttu: Eino-lapsen nenä vuotaa tai häntä yskittää. Korona-aikana se tarkoittaa sitä, että seuraavaksi lapsi viedään koronatestiin.

Niin nytkin, viidettä kertaa.

– Testi on helppo varata ja se on ohi nopeasti, mutta hankaloittaahan se asioita paljon, kun pitää lähteä viemään lasta testiin ja jännittää sitä, onko tulos positiivinen, Jaarola-Snell kertoo.

Toistaiseksi kaikki lapsen ja äidin testit ovat olleet negatiivisia. Testausrumballa on kuitenkin vaikutuksensa parturi-kampaamon yrittäjänä työskentelevän Jaarola-Snellin arkeen.

– Joudun sumplimaan ja siirtämään asiakkaiden aikoja. Jos vielä itse saan sen flunssan, niin sitten taas puljataan asiakkaiden kanssa. On se taloudellisestikin kurjaa, hän toteaa.

Heidi Jaarola-Snellin poika on vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen. Äiti on huomannut, että päiväkodissa ajoittain lasten nenät vuotavat tai he yskivät.

– Mutta eihän sitä tiedä, onko kyseessä flunssa vai vuotaako lapsen nenä muuten vaan.

Heidi Jaarola-Snell onkin sitä mieltä, että tietoa pikkulasten koronatartunnoista ja heillä ilmenevistä oireista ei ole tuotu esille tarpeeksi.

Lisäksi hän toivoo avoimuutta siihen, kuinka päiväkodeissa ilmenneistä tartunnoista tiedotetaan. Hänestä päiväkodin nimi tulisi mainita, jos ilmoitetaan esimerkiksi kirkkonummelaisessa päiväkodissa ilmenneestä tartunnasta.

– Silloin pystyisi paremmin tarkkailemaan lapsen oireistoa ja vointia, jos tartunta on vaikka todella lieväoireinen, niin siihen osaisi reagoida paremmin.

Pienet lapset sairastavat usein oireettomana

THL:n ylilääkäri Emmi Sarvikivi kertoo, että vaikka lapset sairastavat koronainfektion pääsääntöisesti lievänä, heitä on testattu paljon viime syksystä lähtien. Suuri osa positiivisen testin antaneista pikkulapsista on testaushetkellä ollut oireettomia.

– Viimeksi kuluneen vuoden seurantatiedon perusteella pienten lasten tartuntojen yleisyys on kyllä huomattavasti vähäisempi kuin aikuisten, Sarivikivi sanoo.

Hänen karkean arvionsa mukaan alle 3-vuotiaiden tartuntoja on pandemian aikana tähän mennessä havaittu runsaat pari tuhatta. Koronan oireillessa alle kolmivuotiaalla taudinkuva on samankaltainen kuin muissakin virusinfektioissa, eikä koronavirusta pysty pelkästään oireiden avulla tunnistamaan.

– Se voi ilmetä esimerkiksi hengitystieoireina tai vatsavaivoina.

Sarvikivi kertoo, että rekisteritiedon mukaan kolme tuhannesta koronaviruspositiivisesta alle 20-vuotiaasta on otettu sairaalahoitoon, ja lastensairaaloille vastikään tehdyn kyselyn mukaan vain hyvin harvoja voimakasoireisia taudinkuvia on havaittu.

Syksyn ja alkutalven nuhien ja flunssien kanssa arvuutteleville vanhemmille Sarvikivellä on muutama neuvo. Tämänhetkisen ohjeistuksen mukaan lievien hengitystieoireiden takia pientä lasta ei tarvitse viedä välittömästi testiin, mutta varhaiskasvatukseen tai kouluun ei tulisi lievienkään oireiden kanssa mennä. Jos lapsen lähipiirissä tiedetään olleen varmistettu koronatapaus, eli on mahdollista että lapsi on altistunut koronalle, suositellaan oireisten altistuneiden testaamista.

Sarvikivi sanoo, että kansallisia strategioita ollaan päivittämässä, ja muun muassa testaamista koskevat ohjeistukset todennäköisesti tarkentuvat.

– Jäljittämisen ja testauksen ylikuormituksen helpottamiseksi voisi olla tarpeen kohdentaa resurssit niin, että toiminta on mahdollisimman vaikuttavaa epidemian torjunnan kannalta.

HUSin Lehtonen suosittelee maskeja pienimmillekin

HUSin diagnostiikkajohtajan Lasse Lehtosen mukaan koronatartuntoja esiintyy tällä hetkellä toiseksi eniten 10–20-vuotiaiden keskuudessa. Eniten tartuntoja havaitaan 20–30-vuotiailla.

– Virusta liikkuu aika paljon kouluissa ja päiväkodeissa ja sitä myötä myös altistuksia tapahtuu paljon, hän sanoo.

Lähiopetuksessa tartuntoja ja altistuksia voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään maskien käytöllä. Maskisuositus on voimassa yli 12-vuotiaille, mutta Lehtonen on sitä mieltä, että niiden käytöstä voisivat hyötyä nuoremmatkin.

– Aika monet kunnat ovat suositelleet maskeja nuoremmille ja käsittääkseni kokemukset ovat olleet pääasiassa hyviä. Tilanteessa, jossa testaaminen ja tartunnanjäljitys on kuormittunutta, tuntuisi perustellulta lisätä maskien käyttöä.

Lehtonen myös suosittelee viemään lapsen koronatestiin edelleen vähäisistäkin oireista.

– Niin kauan kun merkittävä osa väestöstä on rokottamatta kattavasti, oireisiin on syytä suhtautua vakavasti ja käydä testeissä.

Hänen mukaansa kiivasta keskustelua käydään parhaillaan siitä, miten menetellään sitten, kun rokotuskattavuus saadaan tarpeeksi korkealle tasolle.

– On valittava joko strategia, jossa testataan ja jäljitetään ja pyritään pitämään tartuntaluvut pieninä, tai strategia, jossa luotetaan siihen että rokotteet tehoavat.

Molemmissa vaihtoehdoissa on paremmat ja huonommat puolensa, Lehtonen kertoo. HUSissa testaus- ja jäljityskapasiteetit ovat jo nyt äärimmillään ja mitä enemmän niihin panostetaan, sitä enemmän henkilöstöä on poissa perusterveydenhuollosta.

Toisaalta jos rokotussuoja ei osoittaudu riittäväksi, sairaalahoitoa vaativien tautitapausten ja long covid -potilaiden määrä on saatava joillain keinoilla kuriin. Kuitenkaan yhteiskunnan toimintaa ei voi rajoittaa loputtomiin, Lehtonen sanoo.

Hän itse toivoo, että voiton puolelle päästäisiin rokotteiden avulla, joskaan kaksi rokoteannosta ei siihen todennäköisesti riitä.

– Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä pohtii lähipäivinä asiaa. Rokotteiden saatavuus on parantunut, joten siinä mielessä Suomeen olisi varmasti mahdollista saada sellainen määrä rokotteita, että riskiryhmien ja rokotusikäisen väestön kolmas rokotekierros voisi alkaa alkukeväästä.

Hallitus pohtii myös parhaillaan Suomen uutta koronastrategiaa. Lasse Lehtosen mielestä sen olisi syytä valmistua mahdollisimman pian.

– Tuhansia ihmisiä on sidoksissa muun muassa tartunnanjäljitykseen ja testaukseen ja meidän tulisi saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Strategian tulisi olla hyvin suunniteltu ja perustua tutkittuun tietoon. Silloin se on vahvalla pohjalla, Lehtonen sanoo.

Voit keskustella aiheesta 28.8.2021 kello 23:00 saakka.

Lue seuraavaksi:

Testataanko kaksi kertaa rokotettuja kohta lainkaan, kun vain harva sairastuu? Pirkanmaa lopetti jo, THL:n Salminen: Syysflunssassa voi pysyä kotona

Tartunnanjäljitys lakkasi toimimasta ja työ siirtyi kouluille – rehtori Hanna Sarakorpi: "Sunnuntait kuluvat altistumisia selvitellessä"

Koronan kotitestien myynti kasvoi selvästi elokuussa – katso videolta, kuinka testi tehdään

Suomen päätös lähettää aseistettuja sotilaita omaan evakuointioperaatioon Afganistaniin syntyi nopeasti ja epädramaattisesti, sanoi presidentti Sauli Niinistö TV1:n Ykkösaamussa lauantaina.

Presidentti pitää kuitenkin ristiriitaisena sitä, että Suomi voi lähettää joukkoja kriisialueelle nopeammin muiden pyynnöstä kuin omia kansalaisia auttamaan. Se vaatisi lakimuutoksen.

– Luodaan päätöksentekomekanismi, jolla säädetään, että millä ehdoilla ja kuka päättää siitä, että suomalaisjoukkoja lähetetään auttamaan suomalaisia pisteeseen X maailmalla, hän ehdottaa.

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) kannattaa presidentin ehdotusta.

– On paikallaan, että suomalaiset joukot voisivat tällaisessa evakuointitilanteessa tulla suomalaisten viranomaisten apuun hyvin nopeallakin aikavälillä. Emme tiedä, millaisia kriisejä maailmaan tulee. On tärkeää, että suomalaisia voidaan näissä kriiseissä suojella, Haavisto sanoi lauantaina Yle Uutisten haastattelussa.

Suomelle kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa oli Niinistön mukaan tärkeä kokemus ja siellä opittiin muun muassa sellaisia taitoja, joita ilman evakuointioperaatio ei olisi onnistunut.

– On luotu yhteysverkko ja hiottu omia toimintoja niin, että kyetään toimimaan kansainvälisesti ja ennen kaikkea yhteistoiminnassa, presidentti sanoi Ykkösaamussa.

"Tuli niin sanotusti turpiin"

Lännen pyrkimys vakauttaa Afganistan epäonnistui, Niinistö myöntää.

– Näissä suurissa tappiossa, jota epäilemättä tämä yhteiskuntajärjestyksen vakiinnuttaminen edustaa, siinä tuli niin sanotusti turpiin.

– Varsin selvästi tuli ilmi se, että ellei riittävän moni paikallinen ihminen tai taho tunne vakaata tahtoa muuttaa elämänjärjestystään ja yhteiskuntaansa siihen mitä me pidämme hyvänä, niin se ei kyllä onnistu.

Kahdenkymmenen vuoden läsnäolo kantaa kuitenkin hedelmää, presidentti uskoo.

– Epäilemättä nyt kokonainen sukupolvi on nähnyt ainakin vapaata elämää tai ainakin suhteellisen vapaata elämää, ja kovin vapaata verrattuna talibanin hallintoon, se siemen siellä tottakai elää edelleen.

Afganistanin tilanteen arvioidaan lisäävän siirtolaisten tuloa Eurooppaan. Niinistö toivoo avointa keskustelua maahanmuuton ongelmista.

– Nyt pitää uskaltaa avoimesti, analyyttisesti ja selkeästi puhua, että maahanmuutto tuottaa myös ongelmia.

Niinistö kaipaa Helsingin henkeä

Käsite Helsingin henki syntyi vuonna 1975 Suomen isännöimässä Ety-kokouksessa. Seuraavaksi Suomi harkitsee, tavoitteleeko se Etykin perillisen eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyj:n puheenjohtajuutta järjestön juhlavuonna 2025. Asia oli esillä presidentti Sauli Niinistön ja pääsihteeri Helga Maria Schmidin tapaamisessa Helsingissä perjantaina.

Puheenjohtajuuden ohella olisi mahdollisuus elvyttää Helsingin henkeä maailmalle. Helsingin henkeen yhdistetään demokratian, rauhan ja yhteistyön kunnioittaminen.

– 50 vuotta sitten luotu Helsingin henki on sellaista, jota tänä päivänä tarvitaan, sanoo presidentti Sauli Niinistö.

Suomi havittelee huippukokousta

Presidentti on pitänyt toistuvasti esillä mahdollisuutta järjestää huippukokous Suomessa. Etyj:n puheenjohtajuus olisi luonteva tilaisuus järjestää kokous. Käytännössä huippukokouksia voisi olla kahdenlaisia: joko kaikkien 57:n Etyj:n jäsenmaan kesken tai sitten pienemmällä porukalla niin, että Kiina saataisiin mukaan osallistumaan. Yhä epävakaammaksi käynyt maailma kaipaa rauhantekijöitä.

– Jos joskus tarvittaisiin rauhanlähettiläitä, niin nyt. Etyjillä ja sen perinnöllä voisi olla tässä hyvin merkittävä rooli, Niinistö näkee.

Presidentti Sauli Niinistön haastattelu TV1:n Ykkösaamussa Yle Areenassa.

Kaksitoista Hesburgerin nykyistä ja entistä työntekijää kertoi eilen Ylelle epäkohdista pikaruokaketjun työoloissa.

Haastateltavat nostivat esille muun muassa työn tekemisen ilman taukoja ja palkkaa sekä puutteet työhön perehdyttämisessä. Monelle heistä Hesburger oli ensimmäinen oikea työpaikka.

Kävimme läpi seitsemän kokemusta yhdessä Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen johtajan Päivi Laakson ja työsuojelutarkastaja Tarmo Järvisen kanssa.

• Lue myös: Jasmin Ristolainen ja 11 muuta nuorta kertovat karuista työoloista Hesessä – hampurilaisketjun mukaan joskus ei ole pidetty taukoja

1. Onko työntekijän suostuttava tekemään työtä ilman palkkaa?

Omalla ajalla ei tarvitse tehdä töitä. Työntekijällä on kuitenkin velvollisuus noudattaa työvuorolistaan merkittyjä työvuoroja.

Ylelle puhuneet Hesburgerin työntekijät kertovat, että työvuoroissa on niin kiire, että he ovat joutuneet tulemaan etukäteen töihin tai jäämään työvuoron jälkeen tekemään töitä selviytyäkseen heille osoitetuista tehtävistä.

– Jos ravintola menee kiinni yhdeksältä, siinä on puoli tuntia aikaa sulkea paikka. Siinä ajassa pitää tilittää rahat, pestä parilat ja lattiat, hoitaa tiskikone, tyhjentää roskikset, juoma-astiat... Ei se aika riitä yhtään mihinkään, yksi haastatelluista sanoi.

Miten kuuluisi menetellä tilanteissa, joissa työntekijä kokee, ettei hän kiireen takia ehdi tekemään työvuoron aikana kaikkia hänelle määriteltyjä tehtäviä?

– Palaute pitää antaa esimiehelle. Työnantajan on järjestettävä työvuorot sillä tavalla, että kaikki työtehtävät ehtii annetussa ajassa tekemään, sanoo työsuojelutarkastaja Tarmo Järvinen.

2. Pitääkö työtä tehdä ilman taukoja?

Jotkut Ylelle puhuneet Hesburgerin työntekijät kertovat työskennelleensä kymmenen tunnin pituisia päiviä ilman taukoja. Se ei ole työehtosopimuksen mukaan sallittua.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijällä on oltava vähintään yksi kahvitauko, kun työvuoron pituus on yli neljä tuntia.

Mikäli työnantaja ei pysty järjestämään työn luonteesta johtuen varsinaista taukoa, tulee työntekijällä olla mahdollisuus nauttia virvokkeita työn lomassa.

Mitä virvokkeiden nauttiminen työn lomassa käytännössä tarkoittaa?

– Se tarkoittaa sitä, että työntekijällä on oltava oikeus lyhyeen taukoon. Käytännössä virvokkeiden nauttiminen työn lomassa tarkoittaa juomataukoa tai kahvitaukoa, jonka aikana työn on keskeydyttävä hetkellisesti, Järvinen kertoo.

Yli kuuden tunnin työpäivän aikana työntekijällä on oltava lisäksi mahdollisuus ruokataukoon. Se on vähintään puolen tunnin lepoaika tai riittävän pitkä tauko, jonka aikana ehtii ruokailla. Ruokataukoa ei lasketa työajaksi, jos työntekijä saa sen aikana poistua vapaasti työpaikalta.

3.Saako työntekijä työskennellä kymmentuntisia päiviä?

Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevan työehtosopimuksen mukaan työvuoron pituus on enintään 10 tuntia. Kymmenen tunnin pituisia työvuoroja ei kuitenkaan saa teettää kohtuuttomasti.

Työntekijän suostumuksella aikaa voidaan pidentää yli kymmeneen tuntiin.

Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskeva työehtosopimus on yleissitova. Se tarkoittaa sitä, että jokaisen ravitsemusalalla toimivan työantajan on sovellettava työehtosopimusta.

Pikaruokaravintoloissa työskentelee kuitenkin paljon alaikäisiä. Alle 18-vuotias saa tehdä vain 8-tuntisia päiviä ja alle 15-vuotias enintään seitsemän tuntia päivässä.

4. Saako työnantaja laittaa työntekijät työskentelemään päivästä toiseen kiireessä, ilman taukoja?

– Jos työntekijä ei voi toistuvasti pitää kahvitaukoja tai lakisääteistä ruokataukoa, kuulostaa työn mitoituksessa olevan jotain vialla, sanoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen päällikkö Päivi Laakso.

Laakson mukaan työssä saa olla satunnaisia päivän aikana ohimeneviä ruuhkahuippuja, mutta tauottomuus ei saa olla jatkuvaa tai toistuvaa.

Työnantaja vastaa työn mitoituksesta eli siitä, että käytössä olevien työntekijöiden määrä on sellainen, että työntekijät ehtivät pitää taukoja, eikä kenenkään turvallisuus tai terveys vaarannu töissä.

5. Onko ok, että työntekijä syö eväänsä varaston tai pukuhuoneen lattialla?

Työpaikalla on oltava taukotila jossakin muodossa.

Hesburgerin työntekijät kertovat Ylelle, että joissakin hampurilaisketjun ravintoloissa ei ole erillistä kahvihuonetta. He kertovat syövänsä eväänsä pahimmillaan varaston tai pukuhuoneen lattialla.

– Varasto tai pukuhuoneen lattia, eikä pukeutumis- tai suihkutilat ole koskaan asianmukainen ruokailutila. Näin asia ei saa olla työpaikalla, sanoo työsuojelutarkastaja Tarmo Järvinen.

• Lue myös: Hampurilaisketjun karut työolot nousivat esiin, ja nyt niitä kommentoi ammattiliitto: "Tämä sotii täysin Hesburgerin vastuullisuuskampanjaa vastaan"

6. Voiko työntekijän lähettää kotiin aiemmin kuin työvuorolistaan merkitty työvuoro päättyy ilman, että koko työvuorosta maksetaan palkkaa?

Kaikki Ylelle puhuneet työntekijät kertovat joutuneensa tekemisiin niin kutsutun kotiuttamisen kanssa.

“Kotiuttamisella” työntekijät viittaavat siihen, että työntekijää pyydetään lähtemään töistä aikaisemmin kuin tämän työvuorolistaan merkitty vuoro päättyy. Loppuajan palkkaa ei työntekijöiden mukaan makseta.

– Työntekijällä on oikeus pitää kiinni työvuorosta. Jos työvuorolistaa muutetaan, se vaatii molempien osapuolten suostumuksen, sanoo Tarmo Järvinen.

7. Saako työntekijän laittaa tekemään työtehtäviä, joihin häntä ei ole perehdytetty?

Hesburgerin työntekijät kertovat kokeneensa perehdyttämisen työtehtäviin riittämättömäksi. Jotkut työntekijät kertovat tilanteista, joissa he ovat joutuneet töihin keittiöön ilman, että heille on esimerkiksi opetettu purilaisten paistamista. Vain harvoille oli kerrottu taukokäytännöistä.

– Perehdyttäjän pitää arvioida, kuinka paljon yksittäinen työntekijä tarvitsee perehdyttämistä. Ensimmäisessä työpaikassa oleva työntekijä tarvitsee enemmän perehdyttämistä kuin jo pitkään työelämässä ollut, Tarmo Järvinen aluehallintovirastosta sanoo.

Pitääkö työnantajan informoida työntekijää esimerkiksi siitä, että hänellä on oikeus pitää tauko yli neljän tunnin työvuoron aikana?

– Kyllä, taukokäytännöistä pitää kertoa työntekijälle. Osa perehdyttämistä on se, että opastetaan työpaikan käytäntöihin, työsopimuksiin ja työlainsäädäntöön, kertoo Järvinen.

Onko työehtosopimuksen tai työlainsäädännön antaminen luettavaksi riittävää?

– Ei riitä, että ensimmäisessä työpaikassa työnnetään pelkästään luettavaa. Se ei ole työlainsäädännön mukaista, Järvinen sanoo.

Työsuojelutarkastaja huomauttaa, että työnantajan pitää järjestää myös esimiehelle aikaa perehdyttämiseen.

– Uuden työntekijän perehdyttäminen ei tule normaalin työn päälle, vaan siihen on oikeasti varattava aikaa, sanoo Tarmo Järvinen.

Lisää tietoa työntekijän oikeuksista löydät aluehallintovirastojen työsuojelun verkkosivuilta. Neuvonta-apua saa työsuojeluviranomaisen valtakunnallisesta puhelinneuvonnasta.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella lauantaihin 28.8.2021 kello 23 saakka.

Lisää aiheesta:

Jasmin Ristolainen ja 11 muuta nuorta kertovat karuista työoloista Hesessä – hampurilaisketjun mukaan joskus ei ole pidetty taukoja

Hesburgerin työntekijät kertoivat karuista työoloista, eikä perustaja Heikki Salmela ollut uskoa väitteitä – mieli muuttui, ja nyt alkaa selvitystyö

Hampurilaisketjun karut työolot nousivat esiin, ja nyt niitä kommentoi ammattiliitto: "Tämä sotii täysin Hesburgerin vastuullisuuskampanjaa vastaan"

Tänä vuonna sosiaalinen media on vilissyt kuvia täysistä tattikoreista. Luonnontuotealan toimialajärjestön Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Birgitta Partanen kuvaa kuluvaa syksyä huippukaudeksi: ahkerimmat poimijat tienaavat useita satoja euroja päivässä. Tateista maksetaan useita euroja ykköslaadun kilolta.

Muutenkin syksy vaikuttaa poikkeukselliselta, kun esimerkiksi suppilovahveroita on noussut jo, vaikka kyseessä on myöhäisen syksyn sieni.

Toimitusjohtaja Loreno Dalle Valla sieniä ostavasta Dalle Vallasta kertoo, että uusia ostopisteitä on avattu menneellä viikolla ja kiire on sienenostajan päivän sana. Samaa sanoo Sienestä Oy:n yrittäjä Esko Holopainen.

Sienien jatko on ostamisen jälkeen jalostustyötä. Osa pakastetaan sellaisenaan, kun taas osa etikoidaan, suolataan, kuivataan tai viipaloidaan.

Esimerkiksi Sienestän koko tuotanto menee tällä hetkellä kotimaan ravintoloihin. Holopainen kertoo jalostuksen ideana olevan, että tuotteet pyritään tekemään ravintoloissa helposti hyödynnettäviksi.

– Osa menee myös tuoreena tällä hetkellä eteenpäin, mutta muuten säilötään ja toivotaan, että saadaan myytyä sato eteenpäin ennen seuraavan sienikauden alkua.

Kuka voi myydä sieniä?

Esko Holopainen kertoo, että osa sienien myyjistä pääsee jopa useiden tuhansien eurojen tienesteihin. Hänen tiedossaan on myös paikallisia poimijoita, jotka ovat parin–kolmen vuoden säästöillä ostaneet esimerkiksi uuden auton.

Parhaimmat poimijaporukat tuovat kerralla useita satoja kiloja sieniä.

– Jos koko kauden käyttää hyödyksi, kun sienikausi alkaa keväällä korvasienellä, kesällä kerää marjoja ja sienillä jatkaa syksyllä aina marraskuulle saakka, niin kyllä tuossa ajassa ehtii ihan hyvin tienata, Holopainen summaa.

Sienestä Oy:n ostopisteeseen voi tulla periaatteessa kuka tahansa myymään, jos on myyntikelpoista tavaraa tarjolla. Ennen toimeen ryhtymistä kannattaa ottaa mukaan kokenut sienestäjä tai kysyä ostajalta ohjeet.

– Nyt on valtava tattibuumi, joten tattia ostetaan tällä hetkellä kolmessa eri luokassa.

Luokat ovat ykkös-, kakkos- ja kolmosluokka. Ykkösluokan tatista maksetaan paras hinta.

Osa poimijoista, esimerkiksi sotkamolainen Heikki Tervo, valikoi metsässä sienet, joita poimii. Tervon mukaan vetisen sään jälkeen sieniä pitää valikoida.

Sienien kerääminen on hänelle hyvä lisätienesti.

– Puhutaan kuitenkin tuhansista euroista, Tervo sanoo.

Holopaisen tapaan Birgitta Partanen painottaa, että kylmiltään metsään ei kannata lähteä. Tärkeää ovat esimerkiksi sopivat varusteet ja sienituntemus.

– Asianmukaiset varusteet kannattaa olla. Sienet kerätään koriin, ei muovipussiin. Ne kannattaa myös putsata metsässä.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 28. elokuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Tunnistatko 30 tavallisinta sientä? Tiedätkö mitä kannattaa poimia? Tee testi!

Sienikoulu-sarja Yle Areenassa

Testaa hallitsetko yleisimmät sienten tuntomerkit

Yhdysvallat on surmannut Afganistanin Isisi-haaran suunnittelijan

Yhdysvaltain asevoimien edustajien mukaan USA on surmannut äärijärjestö Isisin Afganistanin haaran iskujen suunnittelijan maan itäosiin tehdyssä lennokki-iskussa.

Torstaina Kabulin lentokentän lähialueella sattuneessa räjähdyksessä kuoli yli 100 ihmistä. Myöhemmin maan itäosissa tehtiin toinen isku. Molemmissa iskuissa osallisena oli Afganistanissa toimiva Isis-haara. Viranomaiset eivät ole kertoneet, oliko surmatulla johtajalla yhteyksiä torstain iskuun.

Naisten tulevaisuus Afganistanissa herättää huolta – kysyimme, mitä länsi voi tehdä

Ääri-islamilaisen Talibanin valtaannousu Afganistanissa on herättänyt huolta ja pelkoja siitä, mitä maassa tapahtuu naisten oikeuksille. Edellisellä valtakaudellaan Taliban käytännössä sulki naiset koteihinsa. Yle kysyi muun muassa presidentti Tarja Haloselta ja YK:n tasa-arvojärjestön apulaispääjohtajalta Anita Bhatialta, mitä länsi voi tehdä auttaakseen Afganistanin naisia.

Kuinka tasavallan presidentti arvioi Afganistanin evakuointioperaatiota?

Kymmenen päivää kestäneessä operaatiossa Suomi evakuoi Afganistanista 330 henkilöä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö arvioi evakointitoimia TV1:n Ykkösaamun vieraana kello 10.05. Seija Vaaherkumpu haastattelee.

Ilmastoaktivisti Vanessa Nakate: Ilmastoliikkeellä on rotuongelma

Ugandalainen ilmastoaktivisti Vanessa Nakate kuvattiin Greta Thunbergin ja kolmen muun valkoisen ilmastoaktivistin rinnalla Maailman talousfoorumin kokouksessa Davosissa. Uutistoimisto AP rajasi hänet pois kuvasta.

– On ironista, että minut huomattiin vasta kun minut poistettiin, Nakate sanoi Ylelle Kampalassa. Hän toivoo, että muitakin afrikkalaisia aktivisteja kuultaisiin, sillä ilmastoaktivismi ei ole vain länsimaiden oikeus.

Kirjailija Jari Järvelä ei pelkää murskata miesneromyyttiä – uudessa romaanissa valokeilaan pääsee Aino Aalto, eikä kuvaus Alvarista ole mairitteleva

Alvar Aallon maine on mittava, mutta monen rakennuksen ja esineen suunnittelusta kunnia voisi kuulua myös puoliso Aino Aallolle. Jari Järvelän romaanissa valokeilaan pääsee Aino, eikä Alvaria kuvata mairittelevassa valossa. Romaanissa muun muassa kysytään, miksei Alvar muuttanut arkkitehtitoimistonsa nimeä pelkäksi Aalloksi, jolloin huomio olisi jakautunut tasaisesti molemmille.

Sää on poutaista ja melko lämmintä

Launtaipäivä on poutainen ja aurinko paistaa monin paikoin. Etelässä pilvisyys on runsasta ja myös Keski- ja Pohjois-Lapissa sää pilvistyy. Lämpötila nousee etelässä noin +20 asteeseen ja pohjoisessakin voidaan hätyytellä 20 astetta.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Yhdysvallat kertoo surmanneensa äärijärjestö Isisin Afganistanin haaran iskujen suunnittelijan maan itäosiin tehdyssä lennokki-iskussa.

Yhdysvaltain asevoimien edustajien mukaan kohteeksi valittu Isisin jäsen näyttää kuolleen iskussa, jonka ei kerrota aiheuttaneen siviiliuhreja.

Isku tehtiin alle kaksi vuorokautta sen jälkeen, kun terrori-isku surmasi yli 160 afganistanilaista ja 13 yhdysvaltalaissotilasta Kabulin lentoaseman ulkopuolella. Afganistanin Isis ilmoitti tehneensä iskun.

Tiedossa ei ole, epäilläänkö surmatun Isisin jäsenen osallistuneen suoraan torstain iskun suunnitteluun.

Iskun seurauksena Yhdysvaltain joukkojen on kerrottu tiivistävän yhteistyötä Talibanin kanssa. Joukkojen on määrä olla ainakin elokuun loppuun asti Afganistanissa ja amerikkalaiset haluavat estää uuden itsemurhaiskun.

Valkoisen talon tiedottajan Jen Psakin mukaan asiantuntijat pitävät todennäköisenä, että iskut siviilejä ja Yhdysvaltain joukkoja vastaan voivat toistua lähipäivinä.

Tällä hetkellä Kabulin lentokentällä ainakin 5 000 ihmistä odottaa evakuointeja.

Iskun tehnyt Afganistanin Isis-haara on viime vuosina tehnyt hyökkäyksiä siviilejä vastaan. Tiedettävästi ryhmä on vastuussa moskeijoissa, julkisilla paikoilla ja jopa sairaaloissa tehdyistä iskuista.

Lue lisää:

Ainakin 13 amerikkalaissotilasta ja yli 100 afganistanilaista kuoli itsemurhaiskussa Kabulissa, USA:n mukaan räjähdyksiä oli vain yksi – tämä tapahtumista tiedetään nyt

Kansalaisjärjestö: Saksa jätti Afganistaniin ainakin 5 000 entistä työntekijää perheineen

Kirjeenvaihtajalta: Joe Biden menetti päällimmäisen perusteensa vetäytymiselle Afganistanista – uusi terroristijahti käynnistyi jo

Euroopan maat jäivät Kabulissa täysin Yhdysvaltain avun varaan – ja niin ne jäänevät jatkossakin, tutkijat arvioivat

KAMPALA “Nyt tiedän rasismin määritelmän.”

Niin loppui Vanessa Nakaten surua uhkuva Facebook-postaus tammikuussa 2020.

Hän oli juuri osallistunut Maailman talousfoorumin kokoukseen Davosissa ja poseerasi kuvassa yhdessä ruotsalaisen Greta Thunbergin sekä kolmen muun valkoihoisen ilmastoaktivistin kanssa.

He olivat osallistuneet yhteiseen lehdistötilaisuuteen, mutta kun uutistoimisto AP julkaisi kuvan, Nakate oli rajattu siitä pois.

Vaikka kokemus oli syvästi loukkaava, se saattoi olla Nakatelle onnenpotku. Hänen videonsa aiheesta sai Twitterissä kymmeniätuhansia jakoja ja tykkäyksiä.

AP pyysi anteeksi ja lupasi parempaa monimuotoisuuskoulutusta toimittajilleen. Uutistoimisto väitti, että kyseessä oli rehellinen virhe ilman pahaa tarkoitusta.

Nyt 24-vuotiasta ugandalaista kuunnellaan.

Ilmastonmuutos on arkipäivää Ugandassa

Vanessa Nakate aloitti ilmastoprotestinsa Ugandan parlamentin ulkopuolella pääkaupungin Kampalan keskustassa vuonna 2018. Hän istui yksin parlamentin edustalla kylttinsä kanssa.

Nyt olemme sopineet tapaamisen samaan paikkaan Kampalassa – parlamentin ulkopuolelle. Nakate saapuu ystävänsä Evelyn Achamin kanssa, uusi kyltti kädessä. “Unite behind the science”, siinä lukee. Yhdistykää tieteen taakse.

– Seisoimme tuolla kulmassa odottamassa teitä, ja kun vartijat huomasivat kylttimme, he tulivat heti kuumottelemaan ja kyselemään mitä teemme, Nakate sanoo.

Nakate on tottunut vaikeisiin viranomaisiin. Kun hän aloitti protestinsa, hänen piti perinpohjin selittää vartijoille ja poliisille mitä teki. Lopulta he antoivat hänen yhden naisen protestinsa olla rauhassa.

Matka parlamentin rappusille yli kaksi vuotta sitten oli ollut jo pitkä. Se alkoi halusta tehdä jotain oman yhteisönsä hyväksi ja halusta ymmärtää yhteiskunnan haasteita.

Että se tapahtuisi ilmastoaktivismin muodossa ei ollut mikään itsestäänselvyys. Nakaten pääaine yliopistossa oli liiketaloustiede.

– Mitä enemmän ymmärsin ilmastonmuutoksesta, sitä enemmän kauhistuin. Meille kerrottiin koulussa, että se on jotain, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Tajusin, että sen vaikutuksethan näkyvät täällä juuri nyt.

Hän luki kaiken minkä löysi aiheesta. Monet ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat arkipäivää Ugandassa. On ollut hurjia mutavyöryjä, tulvia, lämpöaaltoja, kuivia jaksoja, epäsäännöllisiä sateita.

Kaikki tuhoavat ihmisten koteja, elantoja ja elämää.

Ilmastoliike "valkoisten ihmisten hommaa"

Nakate sai inspiraatiota protestiinsa Greta Thunbergin Fridays for Future -liikkeestä, mutta hänen oli hankala saada muita nuoria mukaan.

– Moni ajatteli, että se oli vain teinien liike, koska niin media raportoi siitä. Siksi me päätimme perustaa oman liikkeemme, Rise Up -liikkeen, jotta myös nuoret aikuiset tuntisivat sen omakseen.

Nakate ja hänen ystävänsä puhuvat kouluissa ja yliopistoissa ilmastoliikkeestä, keräävät roskia ja hankkivat kouluihin aurinkopaneeleja, jotta koulut saisivat sähköä.

Nakate kokee, että nyt häntä kuunnellaan. Hän toivoo kuitenkin, että muitakin afrikkalaisia aktivisteja kuultaisiin ilman, että heidät leikattaisiin ensin kuvista pois.

Ilmastoliikkeellä on rotuongelma, Nakate sanoo.

– Kun ilmastoaktivismi nähdään vain länsimaiden oikeutena, se pyyhkii pois niin monen nuoren ihmisen kokemuksia. Se mitätöi niin monen yhteisön kokemuksia ilmastonmuutoksesta. Me kohtaamme saman myrskyn, mutta olemme eri veneissä. Jotkut veneet uppoavat nopeammin kuin toiset.

Myös Ugandassa ilmastoaktivismi nähdään edelleen valkoisten ihmisten asiana.

– Ihmiset kysyvät meiltä, miksi teette tuon? Ei se ole teidän asianne. Miksi ette hanki töitä, mene naimisiin tai käy koulua.

Joka paikassa – mediassa, konferensseissa, eri tapahtumissa – pitäisi huomioida koko maailman ihmiset. Nakate kokee, ettei edes oma parlamentti Ugandassa ota ilmastonmuutosta vakavasti.

– Parlamentin edustajat eivät juurikaan huomioineet protestiani. Sitten, kun tapasin heitä Yhdysvalloissa ilmastokokouksessa, moni tuli juttelemaan. He olivat nähneet minut lehdissä ja kehottivat ottamaan yhteyttä. Jotkut eivät sitten koskaan vastanneet, toisten puhelimet ovat aina pois päältä, hän sanoo.

Ilmastokokoukset sulkevat maailman köyhimmät pois

Marraskuun alussa järjestetään YK:n ilmastokokous COP 26 Skotlannin Glasgow'ssa. Vielä ei tiedetä pandemian tilannetta, eli voidaanko kokous järjestää vain virtuaalisesti vai myös kutsumalla ihmisiä paikan päälle.

Nakatella on huomautettavaa molemmissa tapauksissa.

– Näemme jo nyt rokotustilanteessa maailman epätasa-arvon. Ne yhteisöt, jotka kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta, eivät pysty matkustamaan Skotlantiin.

Toisaalta kokouksen järjestäminen virtuaalisesti ei sekään tarkoittaisi tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, Nakate korostaa.

– Monilla ei ole puhelimia tai varaa ostaa internetpaketteja koko kokouksen seuraamiseksi. Paljon töitä pitää tehdä, jotta eniten kärsivät saavat äänensä kuuluviin, Nakate sanoo.

Nakaten ensimmäinen kirja, A Bigger Picture: My Fight to Bring a New African Voice to the Climate Crisis, ilmestyy tämän vuoden marraskuussa.

Hän toivoo, että se inspiroi nuoria afrikkalaisia saamaan äänensä kuuluviin.

– Ilmasto-oikeus on oikeutta vain, jos kaikki ovat osallisia. Sitä me odotamme ilmastoliikkeeltä, medialta ja konferenssien järjestäjiltä, Nakate sanoo.

Lue myös:

Shell, Hollanti, Saksa ja moni muu joutuu muuttamaan tosi nopeasti ilmastotekojaan – yksi syy siihen on Sophie Backsen, 22, ja uppoava saari

Portugalilaisnuoret haastavat Euroopan valtiot oikeuteen ilmastolaiskuuden vuoksi – myös Suomi on haastettujen listalla

Greta Thunbergin ilmastoliikkeelle ja Greenpeacelle voitto: Oikeus määräsi Saksan tiukentamaan ilmastolakiaan

Ranskalaisyhtiön öljyputki uhkaa harvinaisten apinoiden kotimetsää Ugandassa – Simon Azaria pelkää lastensa kuulevan siitä vain tarinoissa

Monessa kaupungissa on korona-aikana kokeiltu ilmaista pysäköintiä kaupungin keskustassa. Maksutonta pysäköintiä on kokeiltu esimerkiksi Lappeenrannassa, Mikkelissä ja Kajaanissa.

Ilmaisen pysäköinnin avulla haluttiin tukea yrittäjiä koronapandemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa.

Ilmaisen pysäköinnin aikana ihmiset pystyivät hakemaan noutoruokansa ravintolasta tai hoitamaan nopeita asioita ilman pelkoa, että auton tuulilasiin ilmestyisi pysäköintivirhemaksu.

Lappeenrannassa kokeilu kesti kolme kuukautta: maaliskuusta kesäkuuhun. Kokeilu sai myönteisen vastaanoton yrittäjiltä.

– Yrittäjät ovat olleet kovilla. Ei ainoastaan koronan takia, vaan keskustan kehittämisen takia. Keskustoja tehdään nyt kävelypainotteisiksi. Ja kyllä asiakkaat saapuvat vieläkin tänne autoilla, sanoo Marja-Liisa Tingander lahjatavara- ja sisustusliike Eleonorasta.

Yrittäjä: "Ajatuksena oli ihana, mutta siitä ei kukaan tiennyt"

Ylen tapaamat yrittäjät kertovat, että ilmainen pysäköinti ei suoraan lisännyt asiakasvirtaa kivijalkakauppohin. Syynä tähän oli yrittäjien mukaan se, ettei monikaan asiakas tiennyt ilmaisesta pysäköinnistä.

– Ajatuksena maksuton pysäköinti oli ihana, mutta siitä ei kukaan tiennyt, sanoo yrittäjä Marja-Liisa Tingander.

Ihmetystä herätti myös se, ettei maksuttomuudesta kerrottu kadunvarsilla. Lisäksi se vaati parkkisovelluksen.

– Asiakkaat ihmettelivät, miksei maksuttomuudesta voinut lukea vaikka tolpissa. Se myös ihmetytti, miksei se voinut toimia kiekolla, yrittäjä Maarit Eskola-Heikkinen Fysio Eskolasta.

Lappeenrannan toimitilojen toimitusjohtaja Mikko Hietamiehen mukaan kaupunki tiedotti asiasta laajasti some-sivustoillaan ja myös media kertoi siitä.

– Parhaimman mukaan asiasta tiedotettiin. Jos sitä ei huomattu, en voi sille mitään. Pitää muistaa, että me otimme kokeilun todella nopeasti käyttöön.

Ilmainen pysäköinti kiekolla tai mobiilisovelluksella

Maksuttoman pysäköinnin tavat vaihtelivat eri kaupungeissa. Mikkelissä tunnin ilmaiseen pysäköintiin riitti pysäköintikiekon käyttö.

Lappeenrannassa puolen tunnin maksuttoman pysäköinnin sai puolestaan vain puhelimen parkkisovellusta käyttämällä. Vaikka pysäköinti oli ilmaista, piti parkkisovellukseen syöttää pankkikortin tiedot. Jos parkkisovelluksella pysäköintiajan merkitsi vähemmän kuin 30 minuuttia, näytti maksun loppusumma nollaa.

– Kokeilun aikana mobiilimaksaminen kasvoi huomattavasti Lappeenrannassa. Siinä mielessä kokeilu onnistui, sanoo Lappeenrannan toimitilojen toimitusjohtaja Mikko Hietamies.

Lappeenrannassa mobiilimaksutapahtumien määrä pysäköinnissä kasvoi kokeilun aikana 77 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Määrän kasvusta huolimatta autoilijat antoivat kuitenkin kritiikkiä mobiilisovelluksen käyttöpakosta edun saamiseksi.

Miksi päädyttiin mobiilisovelluksen käyttöön?

– Halusimme lähteä nopealla aikataululla kokeilemaan maksuttomuutta. Koimme, että mobiilimaksaminen oli nopein tapa sen toteuttamiseen, Hietamies toteaa.

Kiekolla tapahtuva ilmainen pysäköinti olisi vaatinut liikennemerkkien vaihdon.

– Liikennemerkit osoittavat, miten missäkin pitää pysäköinti hoitaa. Jos ydinkeskustan alueelle olisi haluttu puolen tunnin maksuton ja kiekollinen pysäköinti, se olisi vaatinut aika monen liikennemerkin vaihtoa, vastaa Hietamies.

Ilmaiskokeilut eivät jatku

Kajaani luopui maksuttomasta pysäköinnistä tammikuussa, koska kokemukset maksuttomuudesta olivat kaksijakoiset. Liikkeissä, joissa käydään nopeasti asioimassa, ilmainen tai kiekkopysäköinti on tykätympi. Puolestaan kaupoissa, joissa ostoksilla ollaan pidempään, eivät pidä maksullista pysäköintiä pahana.

Mikkelissä kokeilu kesti viime vuonna maaliskuusta syyskuuhun. Sielläkin kokeilu loppui, vaikka yrittäjät toivoivat jatkoa. Kielteistä päätöstä Mikkelissä perusteltiin sillä, että kaupungilta jää rahaa saamatta, jos pysäköinti olisi jatkuvasti ilmaista.

Lappeenrannassa kokeilusta saatiin hyviä kokemuksia, mutta jatkoa ei ole luvassa. Toimitusjohtaja Mikko Hietamies Lappeenrannan toimitiloista perustelee asiaa sillä, että nyt ei ole käynnissä kevään kaltaisia koronarajoituksia. Siksi myöskään tukitoimia tarvita.

– Kokeilu liittyi korona-ajan poikkeukselliseen tilanteeseen. Halusimme tukea yrittäjiä maksuttoman pysäköinnin avulla. Nyt vastaavia koronarajoituksia ei ole käytössä, sanoo toimitusjohtaja Mikko Hietamies Lappeenrannan toimitiloista.

Kokeiluja ei haluta jatkaa myöskään siksi, että se käy kaupunkien kukkaroille kalliiksi. Kokeilun aikana Lappeenrannan kaupungin pysäköintiyhtiö Williparkilta jäi saamatta arviolta 11 000 euroa kuukaudessa.

Maksuttomuutta tärkeämpi olisi saada lisää pysäköintipaikkoja

Yrittäjien mielestä Lappeenrannassa pitäisi jatkaa kokeilua, vaikka se toisi vähemmän rahaa kaupungille.

– Asia pitäisi nähdä laajemmin ja pitkäjänteisemmin. Tämän kokoisen kaupungin pitäisi olla imagoltaan sellainen, että kivijalkakauppoihin tulo olisi sujuvaa ja helppoa. Raha ei saisi olla ratkaiseva tekijä, yrittäjä Maarit Eskola-Heikkinen toteaa.

Maksuton pysäköinti ei ole ainoa asia, jota yrittäjät toivovat. Eskola-Heikkisen yritys sijaitsee Lappeenrannan keskustassa kadulla, jonka varrella pysäköintipaikkoja on vain vähän. Yrittäjät toivovat kadunvarsille lisää pysäköintitilaa.

– Tämän kokoisessa kaupungissa pitää päästä nopeasti hoitamaan asiansa ja vieressä olevat parkkipaikat helpottaisi sitä, Eskola-Heikkinen sanoo.

Kun Anna Roininen näki otsikot, joissa kerrottiin Onlyfansin kieltävän pornografisen sisällön, hän ei ollut uskoa niitä todeksi.

– Tulihan se shokkina. Onlyfansin pornokielto on vähän sama asia kuin McDonald's lakkaisi myymästä hampurilaisia, hän sanoo.

Onlyfans on somepalvelu, joka tunnetaan erityisesti seksuaalisen sisällön myynti- ja ostopaikkana. Roininen tarjoaa siellä tilaajilleen pornokuvia, -videoita ja kahdenkeskisiä keskusteluja maksua vastaan.

Noin vuosi sitten hän latasi somepalveluun ensimmäiset alastonkuvansa. Nyt hän saa elantonsa virtuaalisesta seksityöstä.

Onlyfans mahdollisti pornolla elämisen ilman ylimääräisiä välikäsiä

Brittiläinen Onlyfans aloitti toimintansa vuonna 2016. Koronapandemian alussa maaliskuussa 2020 sivustolla oli 26 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, ja nyt niitä on jopa 130 miljoonaa.

Seksityö on koronan vuoksi siirtynyt entistä enemmän nettiin.

Onlyfansista on tullut mediatutkimuksen professorin Susanna Paasosen mukaan alan johtava somealusta, koska se ei ole sulkenut käyttöehdoissaan seksuaalista sisältöä pois.

– Pornon tekijöillä on ollut vaikeaa niin sanotussa tubetaloudessa, missä Pornhubin kaltaiset alustat piratoivat heidän sisältöään, Paasonen sanoo.

– Itsenäisillä tekijöiden on ollut hankala löytää yleisöään ja saada työstään rahaa, hän jatkaa.

Onlyfans on tuonut tähän muutoksen.

Alustalla sisällöntuottajat määrittelevät kuukausihintansa itse. Anna Roininen pyytää tilaajiltaan 16 dollaria kuukaudessa. Yhtiö ottaa siitä 20 prosentin provision.

New York Times kirjoitti Onlyfansin saaneen aikaan aikuisviihteen vallankumouksen, sillä kyseisellä alustalla virtuaalista seksityötä on voinut tehdä ilman ylimääräisiä välikäsiä.

Onlyfansin myötä myös moni käyttäjä on ensimmäistä kertaa alkanut maksaa nettipornosta.

• Katso Yle Kioskin videoreportaasi: Seksi tuli someen (ja mitä siitä pitäisi ajatella?)

Yhtiön ailahtelun taustalla on Visan ja Mastercardin painostus

Onlyfans perusteli pornokieltoa maksunvälityspalveluiden, kuten Visan ja Mastercardin, yhtiöön kohdistamalla painostuksella.

Yhtiön tiedotti pornografian kieltämisen olevan edellytys sille, että se pystyy kasvamaan.

Seksityöläiset nostivat aiheesta metelin.

Pin up -henkistä materiaalia sivustolle tuottava Iris Flinkkilä sanoi Ylen Takaisin Pasilaan -podcastissa, että yhtiön päätös veti seksityöläisiltä maton jalkojen alta.

– Korona-aikana seksityöntekijät eivät ole voineet tehdä töitä tavalliseen tapaan, ja he ovat tienanneet elantonsa Onlyfansin kautta.

– Tämä jättiyhtiö on tehnyt omaisuuden seksityöläisten selkänahasta, ja hyvin lyhyellä varoitusajalla sisällöntuottajien toimeentulo voidaan pyyhkäistä pois.

Jo kuusi päivää tiedotteen julkaisun jälkeen yhtiö yllättäen ilmoittikin pyörtäneensä päätöksensä.

Yhtiö kertoi julkisesti saaneensa "tarvittavat vakuutukset" sille, että se pystyy jatkossakin tukemaan erilaisia sisällöntuottajia.

Seksityöntekijöiden luottamus Onlyfansiin on särkynyt

Sisällöntuottajat Flinkkilä ja Roininen uskovat julkisen keskustelun vaikuttaneen Onlyfansin kuperkeikkaan, mutta molemmat kertovat seksityöläisten luottamuksen yhtiöön romuttuneen täysin.

– Onlyfans edusti meille sisällöntuottajille vapautta. Tämä farssi on osoittanut, että ne arvot ovat kaupan, Flinkkilä sanoo.

Hän itse on päätoiminen graafikko, ja sisällöntuottaminen Onlyfansiin on hänelle harrastuksenomainen sivutyö. Hänelle sääntömuutos ei olisi aiheuttanut taloudellista kriisiä.

Anna Roinisen tilanne on toinen.

– Meiltä, jotka teemme pornoa ja varsinaista seksityötä päätoimisesti, uudet sisältösäännöt olisivat vieneet työt alta, Roininen sanoo.

Roininen kertoo etsivänsä työlleen nyt uutta alustaa.

Alustan vaihtaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista.

– Somessa isoin hallitsee. Jos kilpailijoilla on joitakin kymmeniä tuhansia käyttäjiä, on iso riski siirtyä pois Onlyfanssista, mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen sanoo.

Samaan hengen vetoon hän toteaa asioiden muuttuvan nopeasti.

– Onlyfansin menestyskaari on tämä korona-aika. Olisi hölmöä sanoa, että se olisi ikuista eikä sille ole vaihtoehtoja.

Myös sisällöntuottajat uskovat, että tapahtumaketju voi piankin saada vielä uusia käänteitä.

Lue myös:

Onlyfans perui pornokieltonsa

Onlyfans kieltää pornografisen sisällön

Entinen Miss Rovaniemi päätyi myymään seksiä kohutulle sivustolle – ei halua tuntea syyllisyyttä eikä häpeää, ja se kertoo ajan muuttumisesta

Pietarista on tullut striimiseksiä tarjoavien studioiden keskus, joka houkuttaa nettiin myös suomalaisia – Jura: "En olisi halunnut"

Vilkkaimpina päivinä Kiikunlähteelle on suunnistanut satoja ihmisiä autoineen. Viime kesänä päijäthämäläinen Hollolan kunta ja lähteelle johtavan yksityistien asukkaat saivat tielle ajokiellon moottoriajoneuvoille. Samalla alueelta poistettiin pysäköintipaikat.

Ajokielto on hillinnyt liikennettä, mutta ei poistanut sitä täysin.

Alueen asukkaat ja kunta toivovat, että Kiikunlähteen annettaisiin nyt olla rauhassa jonkin aikaa, jotta lähdettä ympäröivä luonto elpyisi. Ihmismassojen vaeltelu vesirajassa vahingoitti rannan kasvustoa ja roskiakin kertyi aika lailla.

Kunta yritti suitsia kiihtynyttä luontomatkailua järkevämmäksi jo vuonna 2018 rakentamalla Kiikunlähteelle näköalatasanteen. Lisäksi alue aidattiin, mutta sekään ei hillinnyt innokkaimpia. Osa on pulahtanut uimaankin – välittämättä siitä, että lähteestä pumpataan käyttövesi osaan alueen talouksista.

Suosittu luontoelokuva lisäsi kansainvaellusta

Paikan vetovoima on kasvanut vähitellen viime vuosina. Suosiota lisäsi Järven tarina -luontoelokuva, jonka ensi-ilta oli vuonna 2016. Elokuvaa kuvattiin muutaman vuoden aikana myös Kiikunlähteen turkoosin kirkkaassa vedessä.

Kiikunlähde kuuluu Suomen suurimpiin lähdealtaisiin. Sen pituus on 400 metriä. Kylmä pohjavesi pulppuaa neljästätoista lähteen silmästä hiekan seasta, eikä turkoosinsininen lähde jäädy koskaan. Arvion mukaan se tuottaa vettä noin 7 000 kuutiota vuorokaudessa.

Lähellä lähdettä asuva Leena Saarela on saanut hätistellä liian innokkaita luonnonystäviä useaan kertaan jopa pihapiiristään.

– On tultu pihaan asti ja yritetty asettautua piknikille. Autojen pysäköiminen tien varteen vaarantaa pelastusajoneuvojen pääsyn tänne, ja lisäksi täällä pitäisi päästä liikkumaan myös maatalouskoneilla.

Lähteelle voi edelleen saapua jalkaisin tai pyöräillen, vaikka kunta ja asukkaat muuten toivovat sen jättämistä toistaiseksi rauhaan.

Pienempikin luontokohde voi tulla yllättäen hyvin suosituksi

Metsähallituksen asiakaspalvelupäällikkö Sari Airas kertoo, että monilla tuoreilla retkeilijöillä voi olla retkietiketti hukassa. Ehkä sen olemassaolosta ei edes tiedetä.

– Ei hoksata varustautua tarpeeksi lämpimillä vaatteilla tai kengillä ja jätetään roskia luontoon. Sytytetään avotuli tai poiketaan merkityiltä poluilta.

Airas kertoo, että sosiaalisella medialla ja erilaisilla retkeilijäyhteisöillä on merkittävä vaikutus siihen, mitkä kohteet nousevat suosituiksi.

– Sosiaalisen median vaikutuksesta pieni, vähemmän tunnettu luontokohde saattaa nousta yllättäen hyvinkin suosituksi ja halutuksi käyntikohteeksi.

Ensikertalaisten luontoretkeilijöiden määrä nousussa

Korona aiheutti valtavan luontobuumin, Sari Airas sanoo.

– Kansallispuistojen kävijämäärät pompsahtivat viime vuonna merkittävästi ylöspäin, kun ihmiset eivät päässeet matkustelemaan ja oli muitakin rajoituksia.

Viime vuonna tehdyn kävijätutkimuksen mukaan ensikertalaisten osuus yli kaksinkertaistui kansallispuistojen luontokohteilla verrattuna kymmenen vuoden takaisiin lukuihin.

– Mukaan tuli paljon ensikertalaisia ja nuorempaa väkeä omatoimiretkeilemään. Tämä toi lisää myös kokemattomampia retkeilijöitä, Airas sanoo.

Lue myös:

Turkoosinsininen luontokohde Kiikunlähde on niin suosittu, että maasto sen ympäriltä on tuhoutunut ja lähde kärsii – uudet aidatkaan eivät pidättele ahneimpia vierailijoita

Jaana Sinersalo pitelee pientä lääkekapselia kädessään. Jos tämä ei toimi, niin ei sitten mikään, hän pohtii. Hän nielaisee kapselin ja odottaa.

Tunnin päästä lääke tehoaa. Koko loppupäivän Sinersalo itkee onnesta. Ajatuksia tulee päähän vain yksi kerrallaan. Tätäkö on olla normaali?

45-vuotiaalla Jaana Sinersalolla on ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, attention deficit hyperactivity disorder. Sinersalo on yksi heistä, jotka ovat saaneet diagnoosinsa vasta aikuisena.

Moni ADHD-oireinen kuvailee häiriötä samalla tavalla. On kuin päässä olisi monta telkkaria auki, ja kaikista tulee eri ohjelma. Kaukosäätimet ovat hukassa ja meteli on päätähuumaava.

Juuri kun on saamassa ohi liihottavasta ajatuksesta kiinni, se katoaa eikä koskaan palaa.

Ei oikea aikuinen

Elämässä kaikki jäi kesken. Sinersalo katsoi vierestä, kun muut opiskelivat, menivät töihin ja etenivät elämässään. Hänestä tuntui, ettei hän ole oikea aikuinen. Sinersalo liihotti koulusta ja työpaikasta toiseen.

Tuli useita masennusdiagnooseja vuosien varrella, mutta 19 vuoden aikana diagnoosi alkoi tuntua väärältä. Kun hän käveli jälleen lääkeresepti kädessä ulos lääkärin vastaanotolta kohti sairauslomaa, hän alkoi kyseenalaistaa saamaansa hoitoa.

– Ajattelin vain, että enhän minä halua tappaa itseäni. Minä toimin kyllä, mutta elämä ei vaan suju, Sinersalo kertoo.

Hän lähti itse selvittämään, mistä voisi olla kyse. Kun ADHD tuli vastaan, heräsi epäilys. Lopulta hän marssi jälleen lääkärin vastaanotolle.

– Sanoin, että tulin nyt selvittämään, onko minulla ADHD vai olenko vain tyhmä ja laiska.

Diagnoosi tuli: ADHD:n tarkkaamaton muoto eli ADD. Ei masennusta. Sinersalo oli tuolloin 39-vuotias.

Lasten häiriöstä kaikkien häiriöksi

Alun perin ADHD on ollut lasten – ja etenkin vilkkaiden poikien – oireyhtymä. Moni tarkkaamaton lapsi jäi ilman diagnoosiaan silloin, kun katse kohdistui ylivilkkaisiin lapsiin.

Dosentti, neuropsykologi Maarit Virta-Jämiän mukaan aluksi ajateltiin, että ADHD on lasten oireyhtymä, joka katoaa aikuisena.

– Nykyisin tiedetään, että osalla oireet lievittyvät aikuisena. Osalla haitta jatkuu selvänä, hän kertoo.

ADHD-liiton mukaan aikuisilla häiriön esiintyvyys on vaihdellut tutkimuksista riippuen 2–4 prosentin välillä. Moni jää edelleen ilman diagnoosia ja hoitoa, eikä ihme. ADHD:n Käypä hoito -suositus laajeni koskemaan aikuisia vasta vuonna 2017.

Lue lisää: Toimittajalta: Olen oman elämäni The Sims -hahmo, jolta kaikki jää kesken – Haluatko sukeltaa ADHD-aikuisen päähän?

Nyt aikuisten ADHD-diagnoosit ovat yleisempiä, vaikka moni jää edelleen tuetta. Psykiatrian erikoislääkäri Mika Määttä kertoo, että Suomessa voi olla jopa yli 100 000 aikuista, joilta puuttuu ADHD-diagnoosi. Tilalla voi olla ahdistusta tai masennusta, jotka voivat johtua ADHD:n hoitamattomista oireista.

Määttä kertoo, että ADHD-tutkimuksia voi joutua odottamaan julkisessa terveydenhuollossa jopa yli vuoden. Se taas ei malttamattomille sovi.

Oirelistaus on pitkä. Kaikilla on listan oireita välillä, mutta ADHD vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi ja negatiivisesti.

Lasten ja aikuisten oireet voivat näyttäytyä hyvin erilaisina. Aikuisilla motorinen levottomuus saattaa iän myötä muuttua sisäisen maailman kaaokseksi.

“Ei hän ole mikään häirikkö”

34-vuotias Aapo Heinonen sai ADHD-diagnoosinsa 31-vuotiaana. Silloin erityisopettajaksi opiskelleen Heinosen kurssilla käytiin läpi ADHD:ta, ja kaikki kuvaukset vaikuttivat liian tutuilta. Heinonen tekstasi puolisolleen ja pohti ADHD:n mahdollisuutta.

Puolison reaktio oli ikimuistoinen: "Vihdoin tajusit! Olen miettinyt sitä jo kauan, mutta en ole kehdannut ehdottaa!"

Heinonen oli tyypillinen ADHD-nuori. Pyyhekumit lentelivät tunnilla ja suu kävi koko ajan. Kun sisään kerääntyy möntti, sen saa ulos vain impulsiivisella käytöksellä. Silloin pyyhekumin on lennettävä.

Yläasteella Heinonen kutsuttiin vanhempineen koululle palaveriin. Huono käytös ei käy päinsä, koululta sanottiin. Vaihtoehdoiksi tarjottiin joko tarkkailuluokkaa tai koulun vaihtoa. Tunteet kävivät keskustelussa kuumina. Lopulta koulukuraattori sanoi sen ääneen.

– Mutta kun Aapo ei ole mikään häirikkö. Ei hän tarkoita pahaa.

Heinonen sai jäädä. Se hetki pelasti hänet.

– Jos olisin joutunut tarkkikselle, olisin saattanut joutua suuriin ongelmiin ja huonoon seuraan. Perusturvallisuuden tunne ei järkkynyt minulla koskaan.

Silti Heinonen eli reunalla. Vuosien varrella mukaan tulivat päihteet, rahan tuhlailu ja valehtelu.

– Elin luottokortilta toiseen. On ihme, ettei minulle koskaan tullut maksuhäiriömerkintää.

Jos elämä on vaikeaa, kannattaa tutkia

Hupsuja säheltäjiä ja energisiä papupatoja? Ei aina. ADHD-oireista voi aiheutua suurta kärsimystä. Kun tuntee jatkuvasti epäonnistuvansa, itsetunto heikkenee. Ongelmat voivat olla vakavia, jos oireilu johtaa vaikkapa päihde- tai rahaongelmiin.

Dosentti, neuropsykologi Maarit Virta-Jämiä kertoo, että ADHD:n diagnosoinnin tarve on arvioitava haitan kautta.

– ADHD:hen liittyy paljon piirteitä, joita on kaikilla: väsyneenä on vaikea keskittyä tai tylsiä asioita saattaa siirtää. ADHD:ssa kuitenkin vaikeuksia on jatkuvasti, ja ne aiheuttavat merkittävää haittaa ihmisen elämässä, Virta-Jämiä kertoo.

Diagnoosi auttaa oireista kärsivää saamaan tukea ja työkaluja oireiden helpottamiseen. ADHD-oireinen voi saada lääkehoitoa tai kuntoutusta, kuten psykoterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta ja ryhmämuotoista toimintaa.

Seinät voi jättää siivouksessa maalaamatta

ADHD-diagnoosin jälkeen Jaana Sinersalon elämä muuttui. Jo ensimmäinen lääke sai ajatuksia parempaan järjestykseen. Yhden asian sai tehtyä alusta loppuun kerralla. Se oli ihmeellinen tunne.

ADHD:n on tutkittu johtuvan aivojen välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja noradrenaliinin, heikosta toiminnasta. Kun aivot ovat alivirittyneet, ne yrittävät virittää itse itseään etsimällä stimulaatiota kaikkialta.

Tämä voi näkyä esimerkiksi liikahteluna ja asiasta toiseen pomppimisena. ADHD-oireinen saattaa haastaa jopa riitaa saadakseen aivot tyytyväisiksi.

Lääkityksessä käytetään psykostimulantteja, jotka vaikuttavat heikosti toimivien aineiden toimintaan. Kun lääke kasvattaa esimerkiksi dopamiinin määrää aivoissa, aivojen ei tarvitse ponnistella itseään aktiivisemmiksi.

Sinersalo aloitti myös psykoterapian. Siellä katsottiin uhmakkaasti peiliin ja etsittiin ikäviä toimintatapoja, jotka olivat vuosikymmenien aikana juurtuneet päivittäiseen käytökseen. Kokemus oli kamalan raskas, mutta se oli käytävä läpi.

Sinersalo oli vuosia kompensoinut epäonnistunutta oloaan tekemällä itseään tarpeelliseksi muille. Hän tarjosi aina apuaan, vaikkei edes pyydetty.

Oma elämä jäi varjoon, kun piti juosta pitkin kaupunkia auttamassa muita. On ollut kova paikka näyttää, että kaikki ei sovikaan.

Myös arkea on viilattu parempaan muotoon. Kaikki ei kuitenkaan ole niin vakavaa.

– Viikkosiivouksessa ei tarvitse vaihtaa järjestystä ja maalata seiniä. Voi tehdä vähän kerrallaan. Kuulostaa varmaan aivan perusasialta, mutta ei se ole.

Edes kivoja asioita ei saa tehdä liikaa kerralla. Kirjastakin voi lukea vain viisi sivua, sitä ei tarvitse lukea kerralla kokonaan.

Sinersalo opiskelee informaatiotutkimusta Tampereen yliopistossa. Takana on muitakin opiskeluyrityksiä, mutta ne jäivät kesken. Yliopisto-opinnot ovat alkoivat jo tämän vuosituhannen alkupuolella.

Kun Sinersalo sai selville, mikä häntä vaivaa, hän oli ensin katkera. Hän oli ehtinyt kärsiä jo vuosikymmeniä.

– Ajattelin, että eikö tätä olisi voinut aikaisemmin hoitaa, että olisin pysynyt mukana. Mutta ei katkeruudelle voi antaa sijaa. Aion saada edes nämä kandin paperit. Se on jo osittain kunniakysymys!

Ansioluettelo tukossa

Kun Aapo Heinonen sai diagnoosinsa, hän kävi toimintaterapiassa, jonka aikana opeteltiin ihan tavallisia elämäntaitoja. Lääkitys aloitettiin. Kului vuosi, ennen kuin raha-asiat saatiin täysin kuntoon.

Heinonen on etsinyt unelmatyötään hanakasti: hänellä on peräti 33 ansioluettelomerkintää. Mikään työ ei tuntunut omalta ennen erityisopettajaksi opiskelemista. ADHD-diagnoosi oli varmistus: Hän tahtoo auttaa muita, jotka kipuilevat saman asian kanssa.

Ensin Heinonen oli pari vuotta töissä lastensuojelun avohuollon ohjaajana teini-ikäisille. Sitten hän työskenteli neljä vuotta erityisopettajana yläkoulussa. Hän opetti nuoria, joista valtaosalla on ADHD. Omat kokemukset ovat valtava voimavara nuorten ymmärtämisessä ja kohtaamisessa.

Etenkin taito ymmärtää on Heinosen valttikortti. Hän tietää, miltä tuntuu, kun aivot huutavat dopamiinia, jonka voi saada sillä hetkellä vain impulsseja seuraamalla.

Heinonen on myös hyvä esimerkki siinä, että oireita voi oppia hallitsemaan. Elämä voi sujua, vaikka on ADHD.

Pikkuisia auttamassa

Nyt Heinonen toimii erityisopettajana ala-asteen ensimmäisellä ja toisella luokalla. Hän tahtoo olla mukana siellä, missä lasten tilanteen voi huomata ajoissa.

Kasvuympäristöllä ja elämänkokemuksilla on tutkittu olevan vaikutusta siihen, kuinka paljon haittaa häiriöstä voi elämän aikana olla.

Heinonen kertoo, että joskus riittää sekin, että isot kokonaisuudet paloittelee jo valmiiksi lapselle. Kun päivän ohjelma on selkeä, lapsi voi valmistautua ilman yllätyksiä.

Jos luokan melu häiritsee aistiherkkää lasta, Heinonen voi huomata sen ja korjata asian vaikkapa istumajärjestelyillä. Hän osaa nähdä maailman ADHD-lapsen silmin. Se on kyky, joka auttaa tukkimaan pienimpiäkin aukkoja opetuksessa.

– On kiehtovaa, miten pienillä asioilla voi tehdä suuria muutoksia. Olen huomannut, että minulta löytyy myös sellaista ongelmanratkaisukykyä näissä tilanteissa, jota muilla ei ole. Minulla kun on tämä voimavara.

Aiheesta voi keskustella 29.8. kello 23 saakka.

Enemmän aiheesta:

ADHD-diagnoosi uupuu kymmeniltä tuhansilta suomalaisilta – “Hoitamisella olisi valtava yhteiskunnallinen vaikutus”

Piia Haavikon masennus paljastuikin ylivilkkaushäiriöksi: “Tuntui kuin olisi pelannut elämää jollain huijauskoodilla”

Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) mukaan Afganistanista on saatu evakuoitua yhteensä 83 Suomen suurlähetystön turvamiestä ja heidän perheenjäsentään. Suurin osa evakuoiduista oli Haaviston mukaan lapsia.

Haavisto kertoi lauantaina tiedotustilaisuudessa, että evakuointilistalle hyväksyttyihin henkilöihin otettiin yhteys heti valtioneuvoston tekemän päätöksen jälkeen tiistaina myöhään Suomeen aikaa.

Keskiviikkona evakuoitavat pääsivät bussin kyydissä Kabulin lentoaseman eteläportille, mutta matka tyssäsi Talibanin tiesululle.

Haaviston mukaan aiempina päivinä pitkä bussijono lentokentälle oli liikkunut hitaasti, mutta keskiviikkona se ei enää liikkunutkaan.

Haaviston mukaan tilanne oli vaikea. Bussi odotti 700 metrin päässä lentokentälle pääsystä Talibanin tiesululla, mutta evakuointia ei päästy tekemään.

– He joutuivat odottamaan 58 tuntia tiesululla, eli kyseessä oli aikamoinen operaatio myös heille, Haavisto kertoi Ylen haastattelussa tiedotustilaisuuden jälkeen.

Suomi pyrki välikäsien kautta viestittämään Talibanin tiesululle, että bussissa olijoiden tilapäiset matkustusasiakirjat ovat kunnossa ja heillä on oikeus päästä Suomeen.

– Tiesululle viestiminen oli hyvin vaikeaa, ja siinä jouduttiin käyttämään paljon välikäsiä, missä myös amerikkaisilla oli keskeinen rooli. Otimme myös yhteyttä maihin, joilla on vielä edustus Afganistanissa, eli Qatariin, Turkkiin ja Venäjään ja saimme näiltäkin paljon apua, Haavisto sanoo Ylen haastattelussa.

– Viimein erilaisten diplomaattisten kanavien ja myös amerikkalaisten kautta saimme heille luvan kulkea kävellen 700 metriä kohti lentoasemaa ja amerikkalaisten kontrollipistettä.

Viimeisimpänä evakuoidut nyt matkalla Suomeen

Eilen ilallalla Yhdysvaltain joukoilta tuli Suomeen tieto, että bussissa olleet henkilöt pääsivät jatkamaan matkaa jalan. Noin tuntia myöhemmin Suomi sai vahvistuksen, että 83 hengen joukko on päässyt terminaaliin.

– Tilanne on ollut äärimmäisen hektinen. Tiesululla on ollut valtava ruuhka, eikä busseja ja kävelijöitä ole päästetty.

Ilmeisesti Suomen bussin kohdalla tehtiin jonkinlainen poikkeus.

– Ymmärsin, että perjantai ja lauantai ovat niitä päivä, jolloin amerikkalaiset pääosin evakuoimat omiaan. Oli onni, että tämä suomalaisten ryhmä saatiin mahdutettua amerikkalaisten koneisiin ja heidät saatiin turvallisesti välilaskupaikkaan.

Tänään 83 evakuoitua ovat päässeet välilaskupaikkaan, josta matka jatkuu Suomeen.

Haavisto: Yhdysvaltojen apu Suomelle vastavuoroista

Suomi sai lähetystöön palkattujen turvamiesten ja näiden perheiden evakuointiin merkittävästi apua Yhdysvalloilta. Mutta miksi Yhdysvallat auttoi niin paljon Suomea?

– Yhdysvalloilla on ollut koko kenttä hallussaan ja he sitä kontrolloivat, Haavisto sanoo haastattelussa.

Toisaalta hän myös uskoo, että kyse on vastavuoroisesta avusta Suomen ja Yhdysvaltain välillä. Suomi on Haaviston mukaan auttanut nimittäin Yhdysvaltoja omissa evakuoinneissaan Afganistanista.

– Meidän virkamies- ja sotilastasolla on saatu erittäin hyvä yhteistyösuhde Yhdysvaltoihin, ja myös me autoimme heidän kansalaisiaan Suomen kautta evakuoinnin kestäessä – ja saimme siitä kiitosta. Uskon, että tämä oli vastapalvelus heidän puoleltaan.

Kiitoksia Suomi sai evakuoinneissa auttamisesta Haaviston mukaan Yhdysvaltain ulkoministeriltä eli Anthony Blinkeniltä.

– Kun heidän ihmisiään on autettu, he ovat valmiita auttamaan Suomeen evakuoitavia, Haavisto sanoo Ylelle.

Kaikkiaan Suomi on evakuoinut 413 ihmistä Afganistanista

Suomi on saanut evakuoitua Afganistanista yhteensä 413 ihmistä. Aiemmin on kerrottu, että Kabulista evakuoitiin 250 Suomen kansalaista sekä Suomen lähetystössä työskennellyttä perheineen. Lisäksi evakuoitiin yhteensä 80 EU-delegaatioon ja Nato-operaation Suomen-kiintiöön kuuluvaa.

Haaviston mukaan turvallisuustilanne Afganistanissa on ailahteleva.

– Isku lentokentälle kertoo siitä, mitä on odotettavissa: Isisin iskuja paitsi amerikkalaisia, niin myös jopa talibaneja vastaan. Erilaisia sisällissodan elementtejä on maassa selvästi ilmassa, Haavisto kommentoi Ylelle.

Ylen tiedot: Noin 45 vartijaa jäi Afganistaniin

Afganistaniin jäi Ylen tietojen mukaan arviolta 45 vartijaa, jotka suojasivat Suomen suurlähetystöä ja pelkäävät nyt Talibanin kostoa.

Nämä vartijat eivät päässeet evakuointilistalle, sillä listalle lisättiin vain vartijoita, jotka olivat tehneet henkilösuojausta eli suojanneet lähetystön väkeä suurlähetystöalueen ulkopuolella.

Haavisto sanoi tiedotustilaisuudessa, että hän ei voi kommentoida listan ulkopuolisten henkilöiden tilannetta. Hän totesi samoin myöhemmin Ylen haastattelussa.

Ulkoministerin mukaan valtioneuvosto joutui tekemään rajauksen muiden muassa näkyvässä roolissa oleviin henkilöihin.

Lisäksi Afganistanissa on edelleen Suomen evakuointilistalla olevia yksittäisiä ihmisiä ja Suomen kansalaisia, jotka eivät ole päässeet Kabuliin evakuointia varten.

– Ihmisiä, jotka eivät ole sairauden tai esimerkiksi synnytyksen vuoksi voineet evakuointilennoille liittyä. Lisäksi meillä on perheenyhdistämisprosesseja Suomessa jo asuvien afgaaniperheiden osalta ja näitä pyrimme helpottamaan, Haavisto sanoo Ylen haastattelussa.

Lue myös:

Uusimmat tiedot Afganistanin tilanteesta

Suomi kasvattaa evakuoitavien afganistanilaisten määrää 128:lla – ulkoministeri Haavisto: Myös konsuliapua tarvitsevien määrä on ennakoitua suurempi

Suomi onnistui evakuoimaan Afganistanista kaikkiaan 330 henkilöä, puolustusministeri Kaikkosen mukaan terrori-iskut eivät vaikuttaneet lopettamisaikatauluun