Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luetuimmat
Viewing all 118266 articles
Browse latest View live

Toimittajalta: Olen oman elämäni The Sims -hahmo, jolta kaikki jää kesken – Haluatko sukeltaa ADHD-aikuisen päähän?

$
0
0

Miltä ADHD-oireilu oikeasti tuntuu?

Päässäni soi Säkkijärven polkka. En tiedä, mistä se tuli, mutta se soi. Sormeni liikahtelevat kappaleen tahtiin. Säkkijärven polkka vaihtuu sujuvasti muumimusiikkiin – vain hetkeksi. Nyt tulee J. Karjalaisen Missä se Väinö on?

Samaan aikaan tasapainottelen jumppapallon päällä ja maalaan kielellä hampaitani.

Ja kirjoitan tätä. Välilehtiä on verkkoselaimessa 23. J ← tämä kirjain on kirjoitettu noin 15 minuuttia aiemmin, mutta en muista, mitä olin kirjoittamassa ja miksi se jäi. Nyt soi Sibeliuksen Rondino Op. 81 n. 2.

Olen melko tyypillinen ADHD-tapaus, ja se voi yllättää. ADHD ei olekaan vain vilkkaiden lasten juttu, ja siihen on herätty kunnolla vasta viime vuosina. ADHD:n Käypä hoito -suositus laajennettiin koskemaan lasten lisäksi myös aikuisia vasta vuonna 2017.

Olen yksi heistä, jotka saavat diagnoosinsa vasta aikuisena. On arvioitu, että 2–4 prosentilla aikuisista on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö.

Missä ihmeessä?

Missä. Se on yksi niistä sanoista, joita hoen päivittäin. Missä on puhelin, missä avaimet. Mihin laitoin juuri kädessäni olleen kahvikupin? Nyt on jo kolme asiaa hukassa. Ja mikä se ensimmäinen oli?

Olen kuin The Sims -elämäsimulaatiopelin hahmo, jota tylsistynyt pelaaja käskee jatkuvasti keskeyttämään puuhansa ja tekemään jotakin muuta. Pelihahmo jättää kahvikupin suoraan lattialle, jos tulee uusi tehtävä.

Tätä kutsutaan syrjähtämiseksi. Siirryn syrjään varsinaisen tehtävän ääreltä toistuvasti: lopulta kaikki on kesken.

Joudun välillä haistamaan kainaloani saadakseni selville, laitoinko jo deodoranttia. Hupsulta ja harmittomaltahan tämä kaikki kuulostaa, mutta ei dödön unohtaminen vielä ADHD:ta teekään. Jatketaan.

Minulla on villi mieli, joka huolestuu ja pelkää. Jännitän etukäteen sosiaalisia tilanteita, koska pelkään niiden menevän pieleen.

Suusta voi tulla sammakoita tai saatan tulla keskustelun aikana niin levottomaksi, että vaikuttaa, ettei minua kiinnosta. Siltä se kieltämättä tuntuukin, jos lähden haahuilemaan kesken kaverin lauseen. En vain voi sille mitään.

Kaikki elämässä koettu harmi kiristää vatsanpohjaa vielä vuosienkin päästä yhtä vahvana kuin ensi hetkellä.

Laitan puhelimeeni herätyksiä, jotka muistuttavat minua pakollisista askareista. Tuijotin erästä Uusi kirjaston lainat -muistutusta useita viikkoja tekemättä asialle mitään. Näkymätön voima estää minua. Muut osaavat, mutta minä en.

Se kirvelee mieltä.

Jarrut irti ja kaasu pohjaan

Mutta silloin kun innostun, INNOSTUN niin, ettei jarruja löydy. Se on kaikki tai ei mitään.

Omistan elämäni muinaiselle Egyptille, neulon villasukkia kahdeksan tuntia putkeen, täytän kotini hupsuilla teekannuilla. Tämä voittamattomaksi itsensä tunteva superihminen on varma, että keksii keinon vaikka nälänhädän poistamiseksi. Tartunpa heti toimeen!

Mutta sitten polttoaine loppuu. Egyptiläinen musiikki hiljennetään ja teekannut kannetaan vähin äänin pois. Viimeinen villasukanraakile jää pyörimään kaapinnurkkaan. Luottokortti unohtuu pöydälle, jolle se kulkeutui kuukausilahjoitusidean mukana.

Kaupan kassalla lompakosta ei löydy yhtäkään maksuvälinettä. Sitten takaa kurottaa käsi, joka näyttää korttia maksupäätteeseen.

Se on puoliso. Hän tietää, että aivoni toimivat eri tavalla kuin hänen omansa. Hyvässä ja pahassa.

Arvokas tehtävä

Silloin, kun ADHD-tyyppisistä oireista on elämänlaatua heikentävää harmia, kannattaa pohtia tutkimuksiin hakeutumista. Kun heikkoudet ja niiden syyt tunnistetaan, tukea on helpompi saada ja antaa. Diagnoosi voi olla myös läheisille helpotus.

Etenkin vertaistuki on tärkeää. Kukaan muu kuin ADHD-oireinen ei voi tietää, millaista tämä on. Harvoin näille asioille voi yksin nauraa.

Kun haastattelin Aapo Heinosta ja Jaana Sinersaloa aikuisen ADHD:sta, minua nauratti niin, että se kutittaa edelleen. Heinonen ja Sinersalo toimivat ADHD-liiton kokemustoimijoina ja kertovat omaa tarinaansa muille. Se on käsittämättömän arvokasta työtä.

Lue lisää: Kun Jaana Sinersalo nielaisi ADHD-lääkkeen, hän alkoi itkeä onnesta – Suomessa voi olla 100 000 aikuista, jotka eivät tiedä olevansa poikkeavia


Tässä laivassa hyttien matot on kudottu vanhoista kalaverkoista – Yle seurasi Merenkurkun uutuuslaivan neitsytmatkaa, katso kuvat

$
0
0
Merenkurkun uusi matkustaja-alus Aurora Botnia lähti lauantaina aamulla ensimmäiselle risteilylleen Vaasasta Uumajaan. Aluksen ympäristöystävällisyys näyttäytyy matkustajille pieninä vihjeinä.

Liikemies Jethro Rostedt Turun Sanomille: Savonlinnan Kauppalinna puretaan, tilalle nousee kerrostalo

$
0
0

Savonlinnassa paljon keskustelua herättänyt ja tyhjilleen jäänyt kauppakeskus Kauppalinna aiotaan purkaa.

Kauppalinnan tilalle kaavaillaan asuinkerrostaloa ja tarkoituksena on hakea nykyiselle kiinteistölle purkulupa.

Kohteen omistajaksi epäilty Jethro Rostedt kertoi suunnitelmista aiemmin tänään Turun Sanomille. Ylen tiedustellessa asiasta häneltä suoraan, ei Rostedt suostunut kommentoimaan asiaa millään lailla, mutta vahvistaa lehden tiedot oikeiksi.

Lehdessä Rostedt ei myönnä omistavansa kohdetta, mutta kertoo edustavansa tahoja, jotka omistavat rakennuksen. Tarkemmin hän ei suostu kommentoimaan asiaa edes Turun Sanomille.

Vielä eilen Rostedt ei halunnut kommentoida rapistuvan Kauppalinnan tilannetta Yleisradiolle millään tavalla. Tuolloin ilmeni, että kaupungin rakennusvalvonta on kehottanut rakennuksen omistavaa kiinteistöosakeyhtiötä sulkemaan ovet 3. syyskuuta mennessä. Asiaa perustellaan yleisellä turvallisuudella.

Voit keskustella aiheesta 28.8. klo 23.00 saakka.

Lue myös:

Ikkunat rikki, ovet selällään, kellari täynnä vettä – Jethro Rostedin ostama kauppakeskus rapistuu Savonlinnassa, eikä kukaan tiedä nykyistä omistajaa

Koskien kuohuja, kimaltelevia järviä, vihreyttä ja vehreyttä – tutustu seitsemään luontokohteeseen eri puolilta Suomea

$
0
0
Tänään vietetään Suomen luonnon päivää. Yksi päivän teemoista on lähiluonto, eikä luonnosta nauttiakseen aina tarvitse mennä kauas. Lähde matkalle monimuotoiseen luontoon.

Venetsialaisia juhlitaan huomenna ympäri maakuntaa – mökeillä saa ampua raketteja kuuden tunnin ajan

$
0
0

Mökkeily- ja veneilykauden päätösjuhlaa venetsialaisia juhlitaan huomenna lauantaina. Juhlaan kuuluu myös ilotulitteiden ampuminen.

Esimerkiksi Kuopion Saanassa järjestetään ilotulitusnäytös huomenna kello 21 ja Iisalmen ravintola Olutmestarissa kello 22.

Myös Maaningalla voi nähdä rakettien pauketta, kun Maaningan kasinolla juhlitaan kasinon 60-vuotisjuhlatanssien ja venetsialaisten merkeissä. Ilta huipentuu ilotulitukseen kello 22–23 välillä.

Rautavaaralla venetsialaisia vietetään venevalkamassa. Tapahtuman päättää kokko ja ilotulitus kello 21 aikaan.

Elokuun loppua juhlistetaan venetsialaisten merkeissä myös Tahkolahden rannassa. Lauantaina kello 22 ravintola Kunkun lavalle nousee Irina. Kello 21.30 luvassa on ensin kokko ja kello 21.45 ilotulitus.

Mökeillä saa ilotulittaa kuuden tunnin ajan

Pohjois-Savon pelastuslaitos on päättänyt, että kuluttajille tarkoitettujen ilotulitteiden käytölle ei vaadita ilmoitusta elokuun viimeisen viikonlopun lauantaina kello 18–24 välisenä aikana.

Ilotulitteita saa siis ampua huomenna ilman ennakkoilmoitusta taajama-alueen ulkopuolella kuuden tunnin ajan.

Ilotulitteiden käyttö on kielletty venetsialaisten aikaan kaikilla käyttökieltoalueilla, taajama-alueilla ja taajaman lieve-alueilla sekä ruohikkopalovaaran, metsäpalovaroituksen tai kovan tuulen aikana. Kielletyt alueet voi tarkastaa pelastuslaitoksen sivuilta.

Lisää Pohjois-Savon uutisia Yle Areenassa. Kuuntele, katsele ja lue mitä lähelläsi tapahtuu.

Filippiiniläishoitajat toivat hoivakotiin iloa ja energiaa: koulutuspilotissa luodaan mallia, jotta Alona Lee Evalaroza saisi seuraajia Suomeen

$
0
0

Sastamalassa sijaitseva ikäihmisten yksikkö sai tällä viikolla odotetut vieraat kaukomailta. Filippiiniläiset sairaanhoitajat aloittivat suomalaisiin hoiva-alan opintoihin kuuluvan jakson Pihlajalinnan Ikipihlajassa.

Lähihoitaja Reija Puranen tutustutti vieraat asukkaisiin ja yksikköön.

– He ovat ihanan eloisia ja ovat tuoneet tänne uutta energiaa ja iloa. He ovat aktiivisia tekemään, oli työtehtävä mikä hyvänsä, sanoo Reija Puranen.

Kyseessä on koulutuspilotti, jossa 20 filippiiniläistä sairaanhoitajaa rekrytoidaan Suomeen hoito- ja hoiva-alan yrityksiin. Hoitajat suorittavat alalla vaadittavan hoiva-avustajan tutkinnon.

Pääosa tutkinnon ammattitaidosta hankitaan Healthcare Staffing Solutions Oy:n ylläpitämässä koulussa Filippiineillä. Kun opiskelijat ovat saavuttaneet tutkinnon edellyttämän kielitaidon ja läpäisseet alalla vaadittavan soveltuvuuskokeen, he siirtyvät Suomeen koulutussopimusjaksolle. Se on nyt alkanut Sastamalassa Pirkanmaalla.

Kokeilulle toivotaan jatkoa

Hoitajia saapui lopulta 20:n sijasta 15. Suomen päässä koulutukseen liittyvät näytöt järjestää Pirkanmaalla ja Satakunnassa toimiva SASKY koulutuskuntayhtymä. Kuntayhtymäjohtaja Antti Lahti toivoo, että kokeilu onnistuu ja saa jatkoa.

–Meillä on nyt hyvä mahdollisuus tutustua filippiiniläisiin opiskelijoihin ja katsoa, miten tämä lähtee eteenpäin. Jos pilotti onnistuu hyvin, on mahdollista tehdä tästä jatkumo. Siten turvataan, että on osaavaa työvoimaa.

Tarve osaaville hoitajille on valtava. Kun uusi hoitajamitoitus tulee voimaan vuonna 2023, Suomeen tarvitaan alalle tuhansia työntekijöitä lisää.

Alona Lee Evalaroza jää mielellään Suomeen töihin. Hän kertoo oppineensa koulutuksessa kieltä ja hoitotyötä.

– Ensin jännitti ja olin hermostunut, mutta henkilökunta ja asiakkaat ovat tosi ystävällisiä. Olen okei nyt.

Kun tarvittavat näytöt ovat kasassa, hoitajat aloittavat työt eri puolilla maata sijaitsevissa työpaikoissa.

Super älähti Tampereen suunnitelmista

Myös Tampereen kaupunki on päättänyt rekrytoida filippiiniläisiä hoiva-avustajia. Ikäihmisten palveluissa on kaupungin mukaan kymmeniä työpaikkoja täyttämättä. Tulijat valitaan ja koulutetaan yhdessä Mehiläisen tytäryhtiön kanssa.

Superin Tampereen ammattiosasto on ilmoittanut olevansa huolisssaan kaupungin valitsemasta suunnasta. Ammattiosaston mukaan Suomeen tuotavat hoiva-avustajat ovat kotimaissaan ammatiltaan lähihoitajia tai sairaanhoitajia. Riskinä on, että riittämättömän kielitaidon vuoksi he tekevät Suomessa töitä pienemmällä hoiva-avustajan palkalla.

Superin mielestä hoitajapulaa ei ratkaista ainoastaan ulkomailta tuotavalla hoitohenkilöstöllä. SuPerin mielestä Tampereella tulisi miettiä keinoja, jotta hoitajat saataisiin jaksamaan ja pysymään työssään.

Lisää aiheesta:

Kymmenet filippiiniläiset tulevat paikkaamaan Suomen huutavaa hoitajapulaa – Marichu Ebunalo aloitti työt maanantaina: "Vanhusten kanssa työskenteleminen on intohimoni"

Ammattikuljettaja Henry Salosen rekassa on laskeutuva sänky, käsienpesuallas ja retroratti – työtilan tuunaaminen omanlaiseksi voi parantaa työtehoa

$
0
0

Käsijarru sihahtaa, kun punaisilla teipeillä ja koristeväreillä maalattu valkoinen rekka pysähtyy hallin pihalle Kannuksessa.

Autonkuljettaja Henry Salonen hyppää ohjaamosta asfaltille. Hän tulee Kannukseen Jyväskylästä, mutta on ollut myös Ruotsissa edellisellä viikolla.

– Yli kaksisataa yötä tulee nukuttua autossa joka vuosi. Kilometrejä tulee 15 000 kuukaudessa, kertoo Salonen.

Rekka-auto.
Salosen auto voitti Ajolinjan järjestämän Ärjy-2020 kilpailun, jossa etsitiin pöheintä tuunattua rekka-autoa Suomesta.Kalle Niskala / Yle

Salosen rekkaa on tuunattu monella tavalla.

Ulkopuolen koristemaalaus ja monet led-valot kuiskivat, että hytissä on myös jotain erikoista.

Salonen esittelee pakelittistä tehtyä luun väristä retrorattia, jollaisia on nähty 1970-luvulla samanmerkkisessä autossa.

Henry Salonen rekka-autonsa ohjaamossa.
Henry Salosen rekka-auton ohjaamossa on 1970-luvun tyyliin kuuluva pakeliitista tehty ratti, joka tuo lisää fiilistä matkan tekoon. Kalle Niskala / Yle

Auto on verhoiltu Tanskassa ja samalla tyylillä tehtyjä autoja on liikenteessä vain neljä.

– Samanlaisia ne eivät ole. Ainoastaan tuo katosta laskeutuva sänky ja sen mekanismi, kertoo Salonen.

Hytissä on lisäksi led-valot, punainen verhoilu, käsienpesua varten nurkkaus, jossa voi keittää myös kahvit ja tietenkin jääkaappi sekä mikro.

– Ei tarvitse hirvittävästi hyppiä huoltoasemilla, kun on näin hyvä varustelu, kertoo Salonen

Auto on siisti, kuin se olisi juuri siivottu.

Salosen kengät ovat ylimällä ulkoportaalla ja jäävät oven sulkeutuessa piiloon.

Kaiuttimia ja punasia valoja rekka-auton ovessa.
Sisustus on tanskalaista käsityötä.Kalle Niskala / Yle

Suomessa ajetaan uusilla autoilla

Henry Salonen on esimerkki siitä, miten omaa työympäristöä parantelemalla voi tehdä työstä itselleen mielekkäämpää.

Suomen kuljetus ja logistiikka ry:n johtaja Petri Murto kertoo, että Suomessa pitkää matkaa ajavat yhdistelmät ovat verrattain uusia.

Kun autolla ajetaan viidessä vuodessa noin miljoona kilometriä, niin yrittäjä mieluummin vaihtaa kokonaan uuden auton kuin korjailee vanhaa.

– Sitä mukaan kun kalusto uudistuu, kehittyvät myös kuljettajien työtilat. Työmukavuus paranee sitä kautta, Murto sanoo.

Tuunattu rekka-auton ohjaamo punaisilla valoilla.
-Värillä ei väliä kunhanan se on puinaista, kertoo Henry Salonen.Kalle Niskala / Yle

Tuunaaminen parantaa työviihtyvyyttä

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen on tutkinut työn ja työympäristön tuunaamista jo kymmenisen vuotta.

Tutkimuksissa on saatu näyttöä, että työtä ja työympäristöä tuunaamalla motivaatio ja tehokkuus nousevat.

– Jos ajatellaan työtilan tuunaamista oman mieltymyksen mukaan, niin ihminen rakentaa omaa identiteettiään työtilaan ja vahvistaa työn kanssa yhteenkuuluvuutta. Ihmiset voivat paremmin, kertoo Hakanen.

Usein työtilat ovat annettuja. Työntekijät voivat tuoda niihin henkilökohtaisia asioita omasta elämästään. Nämä asiat antavat positiivista energiaa.

– Lähivaloja ja äänimaiseman muuttamista. Näillä asioilla on tutkimusten mukaan vaikutusta työtehoon.

Viisas työnantaja on suvaitsevainen ja suhtautuu myönteisesti tuunailuun.

– Työnantajan pitäisi suhtautua lämmöllä oman työtilan muokkaamiseen, koska se on molempien etu, Hakanen sanoo.

#Milliondollaroffice teksti rekan ovessa.
Tekstit ovissa kertovat sen, mitä sisällä on luvassa.Kalle Niskala / Yle

Ennen oli kaikki paremmin vai oliko?

Kuljetusliikkeen hallin pihalla seisoo 1990-luvulla rakennettu kuorma-auto. Henry Salonen nousee sen kyytiin.

– Heti huomaa, miten kaikki on muuttunut kolmessa vuosikymmenessä. Täällä ei ole lämmitintä ja makuupaikka on tosi kapea ja matalalla. Talvella vois tulla kylmä, kertoo Salonen

kuorma-auto asfaltilla
Hallin pihalla oleva työjuhta 1990-luvulta tarjoaa erillaista perspektiiviä siihen miten rekkakuskin työolosuhteet ovat vuosikymmenten aikana kehittyneet.Kaje Komulainen / Yle

Auto on kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että sillä voisi lähteä vieläkin tien päälle.

– Kyllä tälläkin Tukholmassa kävisi, mutta en tiedä olisiko se jo hulluutta, naureskelee Salonen.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 29. elokuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Kuorma-autoalan kuljettajapula ei hellitä – vuosia eläkkeellä ollut Guy Käcko ajaa edelleen, koska kuljettajia on lähes mahdoton löytää töihin

Poliisi varoittaa rekkoja kuvaavia lapsia ja nuoria harrastuksen vaarallisuudesta – autoilijoille ääni- ja valomerkin käyttämisestä voidaan määrätä liikennevirhemaksu

Ihmisten turvallisuus ajoi loukkaantuneiden karhuemojen elämän edelle – viranomaisten toiminta menee syyniin kovan kritiikin ansiosta

$
0
0

Voisiko asiat tehdä jatkossa toisin?

Muun muassa tätä kysymystä puivat pian viranomaiset, jotka ovat olleet tekemisissä Pohjois-Karjalan kohuttujen emokarhutapausten kanssa.

Lieksassa ja Enossa havaitut, pienpetorautoihin itsensä loukanneet kaksi karhuemoa määrättiin lopetettavaksi heinä-elokuun taitteessa. Tämä herätti tuhansissa eläinten ystävissä vastareaktion, jonka myötä viranomaisten jokaista liikettä on tarkkailtu etenkin sosiaalisessa mediassa suurennuslasin kanssa.

Sanoista on edetty myös tekoihin. Karhujen pelastamiseksi on viritelty pelastusryhmiä ja viranomaisille on lähetetty runsaasti palautetta, jossa asiaa pyydetään vielä harkitsemaan. Asiaan on ottanut kantaa jopa Tasavallan presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio.

Itä-Suomen poliisin rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen pitää tapauksen keräämää huomiota poikkeuksellisena. Osin tästä syystä viranomaiset käyvät aiheen tiimoilta syksyllä vakavan keskustelun.

– Saman pöydän ääreen on määrä kerätä edustajat kaikista asianosaisista viranomaisista. Tavoitteena on linjata tällaisten tilanteiden koordinointi jatkossa, Pohjolainen kertoo.

– Nyt on toimittu säädösten mukaan ja oikein. Mutta kun julkista keskustelua on käyty näin paljon, asiaa ei voi jättää tähän, hän jatkaa.

Loukkaantunut emokarhu ja kolme karhunpentoa pellon reunalla.
Tämä kuva on tullut eläinten ystäville loppukesästä tutuksi. Pienpetorautaan tassunsa satuttanut karhuemo tallentui pentuineen riistakameraan Joensuun Enossa.Itä-Suomen poliisi

"Arvoksi nähdään vain liha ja taljat"

Kritiikkiä on esitetty etenkin Itä-Suomen poliisille. On ihmetelty, miksi lopettamisiin päädyttiin, millaisia niiden perusteet ovat olleet ja minkä vuoksi ulkopuolisesta avusta on kieltäydytty.

Kenties voimakkaimmin asiaa on pitänyt somessa esillä Turun yliopiston eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Elisa Aaltola. Hänen mielestään viranomaiset ovat toimineet tapauksessa väärin.

– Maailmalla on tavallista, että loukkaantuneita ruskeakarhuja autetaan. Suomessa näiden eläinten arvoksi tunnutaan näkevän vain liha ja taljat, Aaltola sanoo.

Elise Aaltola
Filosofi Elisa Aaltola on ottanut voimakkaasti kantaa Pohjois-Karjalan loukkaantuneiden karhujen puolesta.Turun yliopisto

Poliisin toimintaa valvova Poliisihallitus on Aaltolan kanssa eri linjoilla. Se antaa Itä-Suomen poliisilaitokselle tapauksesta puhtaat paperit, koska lopetuspäätökset tehtiin useiden asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen.

Prosessissa ovat olleet sen eri vaiheissa mukana Riistakeskus, Luonnonvarakeskus, maa- ja metsätalousministeriö, valvontaeläinlääkäri ja läänineläinlääkäri.

– Poliisi on turvallisuusviranomainen. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa ihmisten turvaamista, poliisitarkastaja Kai Vepsäläinen sanoo.

– Oikeuskäytännössä eläimet katsotaan esineiksi. Eläimillä on oikeuksia, mutta poliisityössä etusijalla ovat ihmisten oikeudet ja turvallisuus. Lopulliset päätökset tehdään tämän pohjalta, hän jatkaa.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Kai Vepsäläinen.
Poliisitarkastaja Kai Vepsäläisen mukaan Itä-Suomen poliisi on toiminut loukkaantuneiden karhujen tapauksessa oikein.Poliisihallitus

Avuntarjoukset torjuttu

Elisa Aaltolaa ja tuhansia muita suomalaisia tilanne turhauttaa.

Aaltola on välittänyt viranomaisille lukuisia yhteydenottoja, joissa kiipeliin joutuneita karhuemoja tarjoudutaan auttamaan. Poliisi on torjunut tarjoukset.

Viimeisimpänä torjutuksi on tullut kotimainen vapaaehtoisryhmä, johon kuuluu sen vetäjän mukaan eläinlääkäreitä sekä kokenut susien ja karhujen pannoittaja.

– Meillä on kaikki välineet ja nukutusaineluvat kunnossa. Haluaisimme yrittää etsiä Enossa nähtyä karhua ja katsoa, voisiko sen hengen pelastaa, salametsästystä torjuvan Anti-Poaching Association of Finlandin (APAF) perustaja Jere Hietala sanoo.

Viranomaiset yrittivät aiemmin itse pyydystää Enossa liikkuvaa karhua sen tutkimista varten, tuloksetta. Operaatiossa käytettiin Ruotsissa valmistettua riistahäkkiä.

Jere Hietalan mielestä pyydystämisen yrittämistä voisi hyvin jatkaa.

– Ei tietenkään ole kohtuullista kuormittaa viranomaisia loputtomiin, mutta meidän apumme olisi tarjolla, jos siihen haluttaisiin tarttua. Ikävä kyllä en enää usko, että niin käy, Hietala sanoo.

"Pienpetoraudoista syytä keskustella"

Kai Vepsäläisen mukaan mikään laki ei estä Itä-Suomen poliisia ottamasta Jere Hietalan avuntarjousta vastaan. Kyseessä olisi kuitenkin äärimmäisen harvinainen poikkeus.

Tavallisesti virka-apupyynnöt suunnataan tahoille, joiden kanssa siitä on sopimukset. Tällaisia ovat esimerkiksi suurriistavirka-apua tarjoavat metsästäjät.

– Nämä tilanteet halutaan ratkaista viranomaisvoimin. Virka-avun lakisääteiset korvaukset ja vastuukysymykset ovat tuttujen asiantuntijatahojen, kuten Luonnonvarakeskuksen (Luke), kanssa selkeitä, hän kertoo.

Kaadettu emokarhu metsässä Lieksassa.
Pienpetorauta aiheutti vakavia vammoja Lieksassa tiistaina kaadetulle karhuemolle.Teuvo Kaukola

Luken erikoistutkija Katja Holmala sanoo organisaatiossaan olevan osaamista suurpetojen nukuttamiseen ja pyydystämiseen. Kyseessä on kuitenkin aina vaikea operaatio.

– Parasta olisi, jos nämä ikävät tilanteet vältettäisiin kokonaan. On syytä keskustella, miten kaikki pienpetoraudat saataisiin vähintäänkin ohjeistuksen keinoin karhuturvalliseksi.

Huolta etenkin pienistä pennuista

Pohjois-Karjalan karhuemojen kohtalo näyttää viranomaisten näkökulmasta juuri nyt selvältä. Lieksan emokarhu ammuttiin tiistaina ja sama odottaa Enon karhua, mikäli siitä tehdään havaintoja.

Elisa Aaltola suree etenkin Enon karhun neljän pennun kohtaloa. Jos emo tapetaan, ne jäävät yksin luontoon. Läänineläinlääkäri ja kotimainen suurpetotutkija Ilpo Kojola ovat arvioineet, että pennut selviävät.

– Toivon, että auttamisen vaihtoehtoja harkittaisiin vielä. Karhu on itse yrittänyt selviytyä ja pystynyt hoitamaan pentuaan, joten kiirettä lopettamiselle ei ole. Sen sijaan olisi vastuu yrittää poistaa raudat, Aaltola sanoo.

Aaltola muistuttaa, että Euroopan Unionin luonnonsuojeludirektiivi velvoittaa jäsenmaitaan suosimaan rauhoitettujen eläinlajien auttamista tappamisen sijaan. Karhu on Suomessa rauhoitettu laji.

– Olen keskustellut asiasta oikeusoppineiden kanssa. Heidän tulkintansa on, että tässä ratkaisussa liikutaan vähintään harmaalla alueella, Aaltola sanoo.

Aiheesta voi keskustella 29.8. kello 23.00 saakka.

Lue myös:

Lieksan lopetetulla emokarhulla pahat vammat – "Ilmeisesti toisessakin tassussa ollut ansarauta"

Enon rautakarhua ei saa kaataa metsästyksen yhteydessä ilman poliisin erillistä lupaa

Poliisi pyörsi päätöksensä: Loukkaantuneen karhun pennut säästyvät hengissä – emolla yhä lopetusmääräys


Lääkekannabis jakaa ammattilaisten mielipiteet jyrkästi – Markku Knuutila: Lääkärit vaarantavat urakehityksensä määrätessään sitä

$
0
0

Hermokivut, pahoinvointi ja spastisuus eli lihasten jäykkyys ovat MS-taudin oireita, joihin Keski-Suomessa asuva Juha saa apua lääkekannabiksesta. Hän on käyttänyt lääkekannabista oireiden helpottamiseen 10 vuotta.

Kannabiksen päihdyttävä vaikutus kesti Juhan mukaan pari viikkoa, kunnes toleranssi sille kasvoi.

– Ikävin MS-taudin oire on mielestäni pahoinvointi. Lääkekannabis auttaa siihen älyttömän hyvin. Toisaalta se pahoinvoinnin helpotus ei myöskään kestä kovin kauaa, minkä takia käytän lääkekannabista useamman kerran päivässä. Yleensä aina ennen syömistä, että saan ruokahalun.

Juha esiintyy tässä jutussa vain etunimellään, koska häntä pelottaa, että lääkekannabiksesta puhuminen vaikeuttaa tulevaisuudessa reseptin saamista.

Nyt Juhan hoito uhkaa katketa, koska hänen on vaikeaa löytää lääkäriä, joka uusisi reseptin. Syy on se, että kannabis on kiistelty lääke.

Lääkekannabiksen höyryhengittämistä
Juha käyttää lääkekannabista enimmäkseen höyrystämällä. 4–5 kertaa päivän aikana höyrystämiseen kuluu aikaa noin pari tuntia. "Aluksi tämä tuntui kummalliselta ja ajattelin, että olisihan se helpompi vain heittää pilleri naamaan. Mutta siihen tottuu, ja nykyään se on rauhoittumishetki.Jarkko Riikonen / Yle

Tutkimusta ei ole rahoitettu

Sosiologi Aleksi Hupli on tehnyt väitöskirjatyön niin sanottujen älylääkkeiden käytöstä sekä ollut kirjoittamassa keväällä julkaistua kirjaa lääkekannabiksesta. Huplin mielestä lääkekannabikselle asetetaan eri standardit kuin muille huumausainelääkkeille.

Lääkekannabiksen lisäksi huumausainelääkkeitä Suomessa ovat esimerkiksi amfetamiini johdannaiset ADHD-lääkkeet tai kipulääkkeinä käytetyt opioidit.

– Mikä kelpaa todistusaineistoksi tehosta ja turvallisuudesta? Se, että kannabista on käytetty vuosituhansia? Se, että yliannostuskuolemia ei ole todettu? Riittääkö yksittäisen potilaan kertomus tehosta, vai pitääkö niiden aina olla kolmannen vaiheen plasebokontrolloituja kaksoissokkoutettuja tutkimuksia, joita on kallis tehdä? Hupli sanoo.

Huplin mielestä on tärkeää, että laadukasta loppuvaiheen lääketutkimusta tehdään, mutta lääkekannabiksen kohdalla tutkimuksia ei ole rahoitettu. Kannabista nimittäin ei voi patentoida.

Samaa sanoo Helsingin yliopiston farmakologian professori Esa Korpi.

– Eihän lääkefirmat tee sellaista tutkimusta, mistä ei voi mitään bisneshyötyä saada. Tämän pitäisi olla mahdollisesti eri valtioiden, EU:n, WHO:n tai valtiollisten isojen tutkimuslaitosten tehtävä. Jo tehdyissä potilaskokeissa kannabisvalmisteet eivät ole paria sairautta lukuun ottamatta osoittautuneet tehokkaaksi.

Kannabiksen pääasiallisesti vaikuttavan tekijän eli tetrahydrokannabinoli (THC) vaikutusmekanismi tunnetaan hyvin. Yhdiste vaikuttaa ihmisen endokannabinoidijärjestelmän kautta useisiin elimistön toimintoihin.

Muihin huumausaineisiin verrattuna kannabiksella on kuitenkin yksi selkeä ominaisuus, joka tekee siitä Korven mukaan turvallisen: Kannabis ei aiheuta kuolemia.

– Ei juurikaan ole tapauksia, jossa huumekuolema olisi johtunut pelkästään kannabiksesta. Se voi olla taustalla, mutta yleensä aina mukana on esimerkiksi opioidi tai alkoholi, joka sen kuoleman aiheuttaa.

Huume vai lääke?

Juha käyttää lääkekannabista neljästä viiteen kertaa päivässä. Aamun hän aloittaa syömällä lääkekannabiksella terästetyn suklaapalan. Juhan mukaan lääkkeestä on hänelle vain vähän haittoja. Hän käyttää lääkettä höyrystämällä, joka ärsyttää hieman hengitysteitä.

– Jos vaan söisin lääkekannabista, minulla menisi sitä noin puolitoista kertaa enemmän. Tämä on vähän kompromissi helppouden ja hinnan välillä.

Juha ei tällä hetkellä tiedä, mistä hän tulevaisuudessa saisi lääkettään. Hänellä ei ole vielä tiedossa lääkäriä, joka uusisi reseptin.

– Lääkäripuolella tuntuu olevan paljon sitä vanhoillista ajattelua, että kitketään tämä lääkekannabis pois, koska se on huume. Se tuntuu kohtuuttoman suurelta stigmalta siihen nähden, että sitä käytetään kuitenkin lääkkeenä ja olon helpottamiseksi eikä vaan viihteeksi.

Lääkekannabispurkkeja
Lääkekannabiksen reseptipurnukka.Jarkko Riikonen / Yle

Lääkekannabis vaikuttaisi olevan kiistanalainen aihe lääkäripiireissä. Esimerkiksi vuonna 2018 julkaistun israelilaisen tutkimuksen mukaan lääkärikunnalla ei ole yhteneväistä näkemystä siitä, onko kannabis lääke vai ei.

Itä-Suomen yliopiston farmakologian dosentti Markus Storvikin mukaan lääkekannabikseen suhtautumisessa on sukupolvellisia eroja.

– Vuosikymmenien ajan kannabista käsiteltiin vain päihdelääketieteen puolella. Se tarkoittaa sitä, että lääkärikenttä tuntee sen puolen hyvin, mutta ei ole valmistumisensa jälkeen päivittänyt lähteitään.

Storvikin mielestä asiaan vaikuttaa myös lääkärien koulutus. Hänen mukaan perustason käsitys siitä, mitä kannabis on tai ei ole, on hataralla tasolla lääkärikunnassa. Esimerkiksi THC:n ja kannabiksen toisen vaikuttavan aineen kannabidiolin eli CBD:n välistä eroa on alettu opettaa yliopistoissa vasta viime vuosien aikana.

– Vastoin yleistä käsitystä, lääkärien ymmärrys lääkkeistä ei ole kovin syvällistä.

Mies kävelyllä kuvattuna vaahteranlehtien lomasta
Juha on kirjoittanut MS-potilas -blogia kymmenen vuotta. Projekti on auttanut häntä jäsentelemään omia ajatuksiaan sairauteensa liittyen: "Halusin kertoa ihmisille minkälaista elämä on, jos on MS-tauti ja käyttää lääkekannabista."Jarkko Riikonen / Yle

Valvontaviranomaisilla on kireä ote

Viimeisen viiden vuoden aikana Valvira on antanut muutaman yksittäisen lääkärin ammatinharjoittamista koskevan päätöksen, jotka ovat koskeneet kannabisvalmisteiden määräämistä.

Vain yhden lääkärin ammatinharjoittamisoikeutta on kannabinoidien osalta rajoitettu. Kyseessä on Juhallekin viime vuosina reseptejä kirjoittanut lääkäri.

Valviran näkemyksen mukaan virallinen kliininen tutkimusnäyttö ei toistaiseksi tue kannabislääkevalmisteiden käyttöä esimerkiksi minkään kiputilan hoidossa.

Suomessa lääkekannabiksen määrääminen on ollut mahdollista vuodesta 2008. Sosiologi Aleksi Huplin ja psykiatri Marja Vihervaaran kirjoittaman Lääkekannabis -kirjan mukaan käänteentekevä hetki oli Turun hallinto-oikeuden päätös vuodelta 2006. Siinä todettiin, etteivät kansainväliset huumausainesopimukset olleet missään vaiheessa kieltäneet kannabiksen lääkekäyttöä. Kaikki olivat vain olettaneet asian olevan näin, perehtymättä alkuperäisiin sopimusteksteihin.

Koko prosessissa oli mukana tiiviisti apteekkineuvos Markku Knuutila, jota ilman Suomen ensimmäinen lääkekannabispotilas tuskin olisi saanut lääkettään.

– Silloin eräs ylilääkäri sanoi, että kannabista voidaan määrätä “vain hänen kuolleen ruumiinsa yli”, sanoo Knuutila.

Kannabiksen määrääminen lääkkeeksi on hyvin monimutkainen prosessi. Ensin lääkäri kirjoittaa potilaalle huumausainereseptin, jonka potilas vie apteekkiin.

Apteekki hakee Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealta erityislupaa lääkkeen myöntämiseksi. Erityisluvan saamisen jälkeen apteekki hakee Fimealta lääkkeelle maahantuontilupaa. Luvan saatuaan apteekki lopulta lähettää luvan Hollannin lääkekannabisvirastoon, joka myöntää lääkkeelle maastavientiluvan.

Lisäksi Fimea anoo YK:n huumevalvontalautakunnalta kannabiskiintiötä Suomen valtiolle. Maakohtaiset kiintiöt myönnetään vuodeksi kerrallaan.

Knuutilan mukaan työläät erityislupahakemukset väsyttävät lääkäreitä. Monet lääkärit myös kyllästyvät jatkuvaan ammattitaidon kyseenalaistamiseen.

– Lääkärit vaarantavat urakehityksensä määrätessään lääkekannabista. Yleensä joutuu johtajalääkärien puhutteluun ilman sen kummempaa perustelua, sanoo apteekkineuvos Knuutila.

Farmakologian dosentti Markus Storvikin mukaan lääketiede on hierarkkista toimintaa. Nuoret lääkärit eivät ota riskiä leimaantumisesta, vaan pyrkivät tekemään hyvin tiukasti asioita, joista nuorta lääkäriä ei voida hirttää.

– Kaikki käyvät läpi saman lihamyllyn kuusi vuotta, jonka jälkeen ajattelu menee tiukasti kiskoilla ja poikkeamia karsastetaan vaikka joskus olisikin aihetta poiketa.

Lääkekannabista valmistellaan höyryhengittämiseen
Juha annostelemassa lääkekannabista höyrystettäväksi.Jarkko Riikonen / Yle

Reseptiprosessi on raskas

Erityisluvallisten valmisteiden lisäksi Suomessa on myös yksi myyntiluvallinen kannabisvalmiste: kannabiksesta uuttamalla valmistettu Sativex-suusuihke. Sativexia voivat määrätä ainoastaan neurologit tai neurologian alan sairaalayksiköiden lääkärit.

Jokainen erityislupahakemus maksaa potilaalle 20 euroa. Sen takia Knuutilan mukaan lääkärit yleensä kirjoittavat potilaille onnistuneiden ensikokeilujen jälkeen maksimimäärän eli vuoden reseptin, koska se tulee potilaalle halvemmaksi. Potilas voi kuitenkin nostaa lääkekannabista apteekista vain parin kuukauden erissä tarkassa valvonnassa.

Kallista on myös itse lääkekannabis. Juha arvioi, että häneltä kuluu hoitoon noin 500 euroa kuussa.

– Jos käyttäisin Sativexia niin menisi varmaan noin tuplat, sanoo.

Knuutilan kokemuksen mukaan suurin osa potilaista halusi käyttää erityisluvallisia valmisteita, koska he kokivat saavansa niistä enemmän apua kuin Sativexista.

Tyypillisesti Suomessa määrätään Hollannin valtion valvonnan alaisuudessa tuotettua Cannabis Flos varieteit Bedrocania ja Cannabis Flos varieteit Bediolia. Ne ovat pitoisuuksiltaan tarkkaan määriteltyjä kannabiskasveja. Myös Juhalla on reseptit molempiin.

Knuutilan mukaan terveydenhuollon julkisella puolella myyntiluvattomia valmisteita saa määrätä vain yliopistollisten sairaaloiden kipupoliklinikoiden lääkärit. Sen takia suurin osa resepteistä määrätään yksityisellä puolella.

Myös Juha on saanut reseptinsä yksityiseltä puolelta.

– Uuden lääkärin etsiminen on kallista hakuammuntaa, jos jostain ei saa vinkkiä. Reseptien uusinta on onneksi uudenkin lääkärin kanssa helpompaa ja varmempaa kuin silloin, kun reseptiä hakee ensimmäistä kertaa, sanoo Juha.

Fimean mukaan viimeisen viiden vuoden aikana myyntiluvattomiin kannabisvalmisteisiin liittyviä erityislupahakemuksia on vuosittain tehnyt noin 40–50 lääkäriä.

Vuonna 2017 tehdyn selvityksen arvion mukaan noin 2 000–5 000 suomalaista käyttää kannabista lääkinnällisistä syistä ilman virallista reseptiä. Se on huomattavasti suurempi luku kuin mitä lääkekannabisreseptejä vuosittain kirjoitetaan.

Fimealta saatujen tietojen mukaan kaiken kaikkiaan Bediolille ja Bedrocanille erityislupahakemuksia on tehty viimeisen viiden vuoden aikana vuosittain keskimäärin noin 250.

Penkkipunnerrusta kotikuntosalilla
Juha kertoo elävänsä nykyään liikunnallista elämää. Päiviä rytmittää kotona tehdyt kuntosalitreenit ja kävelylenkit.Jarkko Riikonen / Yle

Lääkekannabiksen käyttäjiä ei tunneta

Juha on sairautensa vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Ennen sairastumistaan hän teki töitä ohjelmoinnin parissa. Nyt ohjelmointi on harrastus.

– Muutamat ekat vuodet en myöskään tiennyt, että kuinka nopeasti tämä menee niin sanotusti loppuun saakka.

Juhan MS-tauti on harvinaisempaa etenevää muotoa, johon on heikommin lääkkeitä tarjolla kuin yleisempään aaltoilevaan tautimuotoon. Juhan tauti siis pahenee tasaisesti. Tai ainakin paheni, kunnes hän ryhtyi käyttämään lääkekannabista. Juha uskoo, että aine on vähintäänkin epäsuorasti vaikuttanut asiaan, koska se on parantanut hänen toimintakykyään.

– Olen nykyään paremmassa fyysisessä kunnossa kuin mitä olin ennen diagnoosia. Se, että pystyn kuntoilemaan ja syömään kunnolla, on lääkekannabiksen ansiota. Lihasjäykkyydet ja hermokivut käytännössä estivät vähänkään tehokkaamman liikunnan kokonaan.

MS-tauti on kuitenkin ehtinyt tehdä pysyvää vahinkoa Juhaan. Pahoinvoinnin ja kipujen lisäksi hänen on vaikea keskittyä asioihin ja kuormittavissa tilanteissa aivoista loppuu niin sanotusti potku kesken päivän. Tauti myös väsyttää fyysisesti ja aiheuttaa masennusta.

– Lääkekannabisreseptin saamisen ainakin pitäisi olla helpompaa. Lääkekannabiksen käyttö on kuitenkin tarkkaan kontrolloitua.

Sosiologi Aleksi Huplin mukaan on harmillista, että Suomen lääkekannabiksen käyttäjistä tiedetään niin vähän. Kymmenen vuoden aikana kukaan ei ole selvittänyt, millä annoksilla kannabista on käytetty, mihin tarkoitukseen ja onko siitä saatu hoitovastetta.

– Kannabiksen käytön suhteen on korostettu haittoja, mutta eihän kukaan käytä mitään haittojen takia.

Voit keskustella lääkekannabiksesta lauantaihin kello 23 asti.

Lue myös:

"Olisin mullan alla ilman lääkekannabista", sanoo itsemurhapäänsärkyä sairastava nainen – pian hän ei saa toivomaansa lääkettä ehkä mistään

Suklaatehdas löi lapun luukulle, mutta nyt samoissa tiloissa kasvaa kannabis – pilven laillistaminen Kanadassa pelasti kituvan pikkukaupungin

Lääkekannabis turvaa tanskalaisen Rei Mansan työkyvyn – myös suomalaiset "lääketieteelliset pakolaiset" hakevat apua klinikalta Kööpenhaminasta

Lääkekannabis tuo toivoa vaikean epilepsian hoitoon – "En tiedä pelastaako hoito lapseni, mutta jos se helpottaa oireita, siihen pitäisi olla oikeus"

Kannabiksesta voi tulla Afrikalle valtava tulonlähde – Ugandassa kannabista on syötetty sairaille eläimille, mutta nyt sitä viedään lääkkeeksi maailmalle

Yhdysvallat on aloittanut joukkojensa vetämisen Kabulin lentokentältä

$
0
0

Yhdysvallat on ryhtynyt evakuoimaan sotilaitaan Kabulin lentokentältä. Maan puolustusministeriö vahvisti lauantaina, että kiireisen ja kaoottisen evakuointioperaation viimeinen vaihe on alkanut ja Yhdysvallat lennättää kotiin kenttää hallinnoivia joukkojaan.

Uutistoimisto AP:n viranomaislähteen mukaan kentällä oli lauantaina enää noin 4 000 amerikkalaissotilasta, kun heitä oli enimmillään noin 5 800.

Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan myös torstain terrori-iskussa kuolleiden 13 amerikkalaissotilaan ruumiit ovat matkalla kohti Yhdysvaltoja.

Vanhin kuolleista oli puolustusministeriön mukaan 31-vuotias; kuolleiden joukossa on myös sotilaita, jotka olivat syntyneet vuonna 2001, jolloin Yhdysvaltain sota Afganistanissa alkoi.

Terrori-iskussa kuoli amerikkalaissotilaiden lisäksi yli 160 afganistanilaista. Äärijärjestö Isisin Afganistanin-haaran eli Isis-K:n uskotaan olevan iskun takana.

Yhdysvallat kertoi lauantaina, että se sai surmattua kaksi Isis-K:n suunnittelijaa perjantain drooni-iskussa. Puolustusministeriön tiedottajan John Kirbyn mukaan uusi terrori-isku on kuitenkin edelleen uhkana Kabulin lentokentällä.

– He menettivät jonkin verran kykyään suunnitella ja toteuttaa iskuja, mutta älkää ymmärtäkö väärin, kukaan ei sano, että "No, nappasimme heidät. Meidän ei tarvitse huolehtia Isis-K:sta enää", Kirby sanoi tiedotustilaisuudessa AP:n mukaan.

Yhdysvallat on lennättänyt 14. elokuuta alkaneen evakuointioperaation aikana kaikkiaan 117 000 ihmistä Afganistanista, puolustusministeriö kertoi lauantaina. Presidentti Joe Biden on pitänyt kiinni siitä, että viimeiset amerikkalaisjoukot poistuvat Afganistanista elokuun loppuun mennessä.

Lue myös:

Uusimmat tiedot Afganistanin tilanteesta

Suomi sai evakuoitua Kabulista turvamiehiä perheineen USA:n lennolla – Haavisto Yhdysvaltojen avusta: "Uskon, että tämä oli vastapalvelus"

Kirjeenvaihtajalta: Joe Biden menetti päällimmäisen perusteensa vetäytymiselle Afganistanista – uusi terroristijahti käynnistyi jo

Mikä on Isis-K, joka uhkaa Kabulia? USA ja Britannia varoittivat terrori-iskusta ihmismassojen ympäröimällä lentokentällä jo ennen räjähdyksiä

Sunnuntaina ja alkuviikosta ehtii vielä nauttia kesäisistä päivistä, sitten kylmä käänne laskee lämpötiloja tuntuvasti

$
0
0

Elokuun viimeisiä päiviä säestää aurinkoinen ja aurinkoisilla paikoilla lämminkin sää.

Lauantaina lämpötila kohosi eteläisessä Suomessa 20 asteen tuntumaan ja ylikin. Raumalla mitattiin 22 astetta päivällä. Pohjoisessakin lämpötila nousi paikoin 15–18 asteen lukemiin.

Myös sunnuntaista on tulossa poutainen ja eteläisessä Suomessa paikoin kesäisenkin lämmin päivä.

Sunnuntaiaamusta eteläisessä Suomessa voi tulla hieman sadetta, mutta iltapäivästä sateenvarjot saavat jäädä hetkeksi naulakkoon.

– Sunnuntaina itapäivästä voi vielä heikkoja sadekuuroja tulla etelärannikolla, mutta muutoin on laajalti poutaista, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela.

Vielä maanantaina ja tiistaina lämpötila voi kohota etelässä kahdenkymmenen asteen hujakoille ja pohjoisempana noin viidentoista asteen tuntumaan.

Syyskuu alkaa viileässä säässä

Keskiviikkona pohjoisesta saapuu kylmä ilmavirta, joka panee pisteen alkuviikon lämpimille päiville.

Lämpötila notkahtaa keskiviikon jälkeen usealla asteella loppuviikkoa kohden. Lapissa sää kylmenee jo tiistai-iltana uusien sateiden saattelemana.

– Päivälämpötilat painuvat etelässä alle 15:n asteen ja pohjoisempana 5–10 asteen välille, Koskela kertoo.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ensi viikonloppuna eteläisessä Suomessa olisi vain 10–15 astetta lämmintä. Mitä pidemmälle viikkoa menee, sitä enemmän ennusteissa on epävarmuustekijöitä vielä ja muutoksia voi tulla. Yksi epävarmuus on pilvien määrä taivaalla.

– Pilvisyys voi vielä tehdä tepposet, Koskela toteaa.

Pilvisyys vaikuttaa lämpötilaan. Päivisin pilvet tekevät säästä viileämpää, kun pilvipeite on taivaalla auringon lämmittävien säteiden tiellä. Öistä pilvisyys puolestaan tekee lämpimämpiä, sillä pilvipeite on kuin untuvatäkki, joka estää päivällä kertynyttä lämpöä karkaamasta.

Hallayö pohjoisessa

Ensi yö on pohjoisessa viileä, paikoin jopa pakkasen puolella. Myös tuuli on heikkoa, ja hallaa voi esiintyä Keski-Suomesta Lappiin.

Sunnuntain jälkeen pohjoisessa yöt hieman lämpenevät, tuuli lisääntyy eikä halla ole yhtä todennäköistä.

Etelässä yöt hieman kylmenevät sunnuntaista lähtien.

Lääkekannabis jakaa ammattilaisten mielipiteet jyrkästi – Markku Knuutila: Lääkärit vaarantavat urakehityksensä määrätessään sitä

$
0
0

Hermokivut, pahoinvointi ja spastisuus eli lihasten jäykkyys ovat MS-taudin oireita, joihin Keski-Suomessa asuva Juha saa apua lääkekannabiksesta. Hän on käyttänyt lääkekannabista oireiden helpottamiseen 10 vuotta.

Kannabiksen päihdyttävä vaikutus kesti Juhan mukaan pari viikkoa, kunnes toleranssi sille kasvoi.

– Ikävin MS-taudin oire on mielestäni pahoinvointi. Lääkekannabis auttaa siihen älyttömän hyvin. Toisaalta se pahoinvoinnin helpotus ei myöskään kestä kovin kauaa, minkä takia käytän lääkekannabista useamman kerran päivässä. Yleensä aina ennen syömistä, että saan ruokahalun.

Juha esiintyy tässä jutussa vain etunimellään, koska häntä pelottaa, että lääkekannabiksesta puhuminen vaikeuttaa tulevaisuudessa reseptin saamista.

Nyt Juhan hoito uhkaa katketa, koska hänen on vaikeaa löytää lääkäriä, joka uusisi reseptin. Syy on se, että kannabis on kiistelty lääke.

Lääkekannabiksen höyryhengittämistä
Juha käyttää lääkekannabista enimmäkseen höyrystämällä. 4–5 kertaa päivän aikana höyrystämiseen kuluu aikaa noin pari tuntia. "Aluksi tämä tuntui kummalliselta ja ajattelin, että olisihan se helpompi vain heittää pilleri naamaan. Mutta siihen tottuu, ja nykyään se on rauhoittumishetki.Jarkko Riikonen / Yle

Tutkimusta ei ole rahoitettu

Sosiologi Aleksi Hupli on tehnyt väitöskirjatyön niin sanottujen älylääkkeiden käytöstä sekä ollut kirjoittamassa keväällä julkaistua kirjaa lääkekannabiksesta. Huplin mielestä lääkekannabikselle asetetaan eri standardit kuin muille huumausainelääkkeille.

Lääkekannabiksen lisäksi huumausainelääkkeitä Suomessa ovat esimerkiksi amfetamiini johdannaiset ADHD-lääkkeet tai kipulääkkeinä käytetyt opioidit.

– Mikä kelpaa todistusaineistoksi tehosta ja turvallisuudesta? Se, että kannabista on käytetty vuosituhansia? Se, että yliannostuskuolemia ei ole todettu? Riittääkö yksittäisen potilaan kertomus tehosta, vai pitääkö niiden aina olla kolmannen vaiheen plasebokontrolloituja kaksoissokkoutettuja tutkimuksia, joita on kallis tehdä? Hupli sanoo.

Huplin mielestä on tärkeää, että laadukasta loppuvaiheen lääketutkimusta tehdään, mutta lääkekannabiksen kohdalla tutkimuksia ei ole rahoitettu. Kannabista nimittäin ei voi patentoida.

Samaa sanoo Helsingin yliopiston farmakologian professori Esa Korpi.

– Eihän lääkefirmat tee sellaista tutkimusta, mistä ei voi mitään bisneshyötyä saada. Tämän pitäisi olla mahdollisesti eri valtioiden, EU:n, WHO:n tai valtiollisten isojen tutkimuslaitosten tehtävä. Jo tehdyissä potilaskokeissa kannabisvalmisteet eivät ole paria sairautta lukuun ottamatta osoittautuneet tehokkaaksi.

Kannabiksen pääasiallisesti vaikuttavan tekijän eli tetrahydrokannabinoli (THC) vaikutusmekanismi tunnetaan hyvin. Yhdiste vaikuttaa ihmisen endokannabinoidijärjestelmän kautta useisiin elimistön toimintoihin.

Muihin huumausaineisiin verrattuna kannabiksella on kuitenkin yksi selkeä ominaisuus, joka tekee siitä Korven mukaan turvallisen: Kannabis ei aiheuta kuolemia.

– Ei juurikaan ole tapauksia, jossa huumekuolema olisi johtunut pelkästään kannabiksesta. Se voi olla taustalla, mutta yleensä aina mukana on esimerkiksi opioidi tai alkoholi, joka sen kuoleman aiheuttaa.

Huume vai lääke?

Juha käyttää lääkekannabista neljästä viiteen kertaa päivässä. Aamun hän aloittaa syömällä lääkekannabiksella terästetyn suklaapalan. Juhan mukaan lääkkeestä on hänelle vain vähän haittoja. Hän käyttää lääkettä höyrystämällä, joka ärsyttää hieman hengitysteitä.

– Jos vaan söisin lääkekannabista, minulla menisi sitä noin puolitoista kertaa enemmän. Tämä on vähän kompromissi helppouden ja hinnan välillä.

Juha ei tällä hetkellä tiedä, mistä hän tulevaisuudessa saisi lääkettään. Hänellä ei ole vielä tiedossa lääkäriä, joka uusisi reseptin.

– Lääkäripuolella tuntuu olevan paljon sitä vanhoillista ajattelua, että kitketään tämä lääkekannabis pois, koska se on huume. Se tuntuu kohtuuttoman suurelta stigmalta siihen nähden, että sitä käytetään kuitenkin lääkkeenä ja olon helpottamiseksi eikä vaan viihteeksi.

Lääkekannabispurkkeja
Lääkekannabiksen reseptipurnukka.Jarkko Riikonen / Yle

Lääkekannabis vaikuttaisi olevan kiistanalainen aihe lääkäripiireissä. Esimerkiksi vuonna 2018 julkaistun israelilaisen tutkimuksen mukaan lääkärikunnalla ei ole yhteneväistä näkemystä siitä, onko kannabis lääke vai ei.

Itä-Suomen yliopiston farmakologian dosentti Markus Storvikin mukaan lääkekannabikseen suhtautumisessa on sukupolvellisia eroja.

– Vuosikymmenien ajan kannabista käsiteltiin vain päihdelääketieteen puolella. Se tarkoittaa sitä, että lääkärikenttä tuntee sen puolen hyvin, mutta ei ole valmistumisensa jälkeen päivittänyt lähteitään.

Storvikin mielestä asiaan vaikuttaa myös lääkärien koulutus. Hänen mukaan perustason käsitys siitä, mitä kannabis on tai ei ole, on hataralla tasolla lääkärikunnassa. Esimerkiksi THC:n ja kannabiksen toisen vaikuttavan aineen kannabidiolin eli CBD:n välistä eroa on alettu opettaa yliopistoissa vasta viime vuosien aikana.

– Vastoin yleistä käsitystä, lääkärien ymmärrys lääkkeistä ei ole kovin syvällistä.

Mies kävelyllä kuvattuna vaahteranlehtien lomasta
Juha on kirjoittanut MS-potilas -blogia kymmenen vuotta. Projekti on auttanut häntä jäsentelemään omia ajatuksiaan sairauteensa liittyen: "Halusin kertoa ihmisille minkälaista elämä on, jos on MS-tauti ja käyttää lääkekannabista."Jarkko Riikonen / Yle

Valvontaviranomaisilla on kireä ote

Viimeisen viiden vuoden aikana Valvira on antanut muutaman yksittäisen lääkärin ammatinharjoittamista koskevan päätöksen, jotka ovat koskeneet kannabisvalmisteiden määräämistä.

Vain yhden lääkärin ammatinharjoittamisoikeutta on kannabinoidien osalta rajoitettu. Kyseessä on Juhallekin viime vuosina reseptejä kirjoittanut lääkäri.

Valviran näkemyksen mukaan virallinen kliininen tutkimusnäyttö ei toistaiseksi tue kannabislääkevalmisteiden käyttöä esimerkiksi minkään kiputilan hoidossa.

Suomessa lääkekannabiksen määrääminen on ollut mahdollista vuodesta 2008. Sosiologi Aleksi Huplin ja psykiatri Marja Vihervaaran kirjoittaman Lääkekannabis -kirjan mukaan käänteentekevä hetki oli Turun hallinto-oikeuden päätös vuodelta 2006. Siinä todettiin, etteivät kansainväliset huumausainesopimukset olleet missään vaiheessa kieltäneet kannabiksen lääkekäyttöä. Kaikki olivat vain olettaneet asian olevan näin, perehtymättä alkuperäisiin sopimusteksteihin.

Koko prosessissa oli mukana tiiviisti apteekkineuvos Markku Knuutila, jota ilman Suomen ensimmäinen lääkekannabispotilas tuskin olisi saanut lääkettään.

– Silloin eräs ylilääkäri sanoi, että kannabista voidaan määrätä “vain hänen kuolleen ruumiinsa yli”, sanoo Knuutila.

Kannabiksen määrääminen lääkkeeksi on hyvin monimutkainen prosessi. Ensin lääkäri kirjoittaa potilaalle huumausainereseptin, jonka potilas vie apteekkiin.

Apteekki hakee Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealta erityislupaa lääkkeen myöntämiseksi. Erityisluvan saamisen jälkeen apteekki hakee Fimealta lääkkeelle maahantuontilupaa. Luvan saatuaan apteekki lopulta lähettää luvan Hollannin lääkekannabisvirastoon, joka myöntää lääkkeelle maastavientiluvan.

Lisäksi Fimea anoo YK:n huumevalvontalautakunnalta kannabiskiintiötä Suomen valtiolle. Maakohtaiset kiintiöt myönnetään vuodeksi kerrallaan.

Knuutilan mukaan työläät erityislupahakemukset väsyttävät lääkäreitä. Monet lääkärit myös kyllästyvät jatkuvaan ammattitaidon kyseenalaistamiseen.

– Lääkärit vaarantavat urakehityksensä määrätessään lääkekannabista. Yleensä joutuu johtajalääkärien puhutteluun ilman sen kummempaa perustelua, sanoo apteekkineuvos Knuutila.

Farmakologian dosentti Markus Storvikin mukaan lääketiede on hierarkkista toimintaa. Nuoret lääkärit eivät ota riskiä leimaantumisesta, vaan pyrkivät tekemään hyvin tiukasti asioita, joista nuorta lääkäriä ei voida hirttää.

– Kaikki käyvät läpi saman lihamyllyn kuusi vuotta, jonka jälkeen ajattelu menee tiukasti kiskoilla ja poikkeamia karsastetaan vaikka joskus olisikin aihetta poiketa.

Lääkekannabista valmistellaan höyryhengittämiseen
Juha annostelemassa lääkekannabista höyrystettäväksi.Jarkko Riikonen / Yle

Reseptiprosessi on raskas

Erityisluvallisten valmisteiden lisäksi Suomessa on myös yksi myyntiluvallinen kannabisvalmiste: kannabiksesta uuttamalla valmistettu Sativex-suusuihke. Sativexia voivat määrätä ainoastaan neurologit tai neurologian alan sairaalayksiköiden lääkärit.

Jokainen erityislupahakemus maksaa potilaalle 20 euroa. Sen takia Knuutilan mukaan lääkärit yleensä kirjoittavat potilaille onnistuneiden ensikokeilujen jälkeen maksimimäärän eli vuoden reseptin, koska se tulee potilaalle halvemmaksi. Potilas voi kuitenkin nostaa lääkekannabista apteekista vain parin kuukauden erissä tarkassa valvonnassa.

Kallista on myös itse lääkekannabis. Juha arvioi, että häneltä kuluu hoitoon noin 500 euroa kuussa.

– Jos käyttäisin Sativexia niin menisi varmaan noin tuplat, sanoo.

Knuutilan kokemuksen mukaan suurin osa potilaista halusi käyttää erityisluvallisia valmisteita, koska he kokivat saavansa niistä enemmän apua kuin Sativexista.

Tyypillisesti Suomessa määrätään Hollannin valtion valvonnan alaisuudessa tuotettua Cannabis Flos varieteit Bedrocania ja Cannabis Flos varieteit Bediolia. Ne ovat pitoisuuksiltaan tarkkaan määriteltyjä kannabiskasveja. Myös Juhalla on reseptit molempiin.

Knuutilan mukaan terveydenhuollon julkisella puolella myyntiluvattomia valmisteita saa määrätä vain yliopistollisten sairaaloiden kipupoliklinikoiden lääkärit. Sen takia suurin osa resepteistä määrätään yksityisellä puolella.

Myös Juha on saanut reseptinsä yksityiseltä puolelta.

– Uuden lääkärin etsiminen on kallista hakuammuntaa, jos jostain ei saa vinkkiä. Reseptien uusinta on onneksi uudenkin lääkärin kanssa helpompaa ja varmempaa kuin silloin, kun reseptiä hakee ensimmäistä kertaa, sanoo Juha.

Fimean mukaan viimeisen viiden vuoden aikana myyntiluvattomiin kannabisvalmisteisiin liittyviä erityislupahakemuksia on vuosittain tehnyt noin 40–50 lääkäriä.

Vuonna 2017 tehdyn selvityksen arvion mukaan noin 2 000–5 000 suomalaista käyttää kannabista lääkinnällisistä syistä ilman virallista reseptiä. Se on huomattavasti suurempi luku kuin mitä lääkekannabisreseptejä vuosittain kirjoitetaan.

Fimealta saatujen tietojen mukaan kaiken kaikkiaan Bediolille ja Bedrocanille erityislupahakemuksia on tehty viimeisen viiden vuoden aikana vuosittain keskimäärin noin 250.

Penkkipunnerrusta kotikuntosalilla
Juha kertoo elävänsä nykyään liikunnallista elämää. Päiviä rytmittää kotona tehdyt kuntosalitreenit ja kävelylenkit.Jarkko Riikonen / Yle

Lääkekannabiksen käyttäjiä ei tunneta

Juha on sairautensa vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Ennen sairastumistaan hän teki töitä ohjelmoinnin parissa. Nyt ohjelmointi on harrastus.

– Muutamat ekat vuodet en myöskään tiennyt, että kuinka nopeasti tämä menee niin sanotusti loppuun saakka.

Juhan MS-tauti on harvinaisempaa etenevää muotoa, johon on heikommin lääkkeitä tarjolla kuin yleisempään aaltoilevaan tautimuotoon. Juhan tauti siis pahenee tasaisesti. Tai ainakin paheni, kunnes hän ryhtyi käyttämään lääkekannabista. Juha uskoo, että aine on vähintäänkin epäsuorasti vaikuttanut asiaan, koska se on parantanut hänen toimintakykyään.

– Olen nykyään paremmassa fyysisessä kunnossa kuin mitä olin ennen diagnoosia. Se, että pystyn kuntoilemaan ja syömään kunnolla, on lääkekannabiksen ansiota. Lihasjäykkyydet ja hermokivut käytännössä estivät vähänkään tehokkaamman liikunnan kokonaan.

MS-tauti on kuitenkin ehtinyt tehdä pysyvää vahinkoa Juhaan. Pahoinvoinnin ja kipujen lisäksi hänen on vaikea keskittyä asioihin ja kuormittavissa tilanteissa aivoista loppuu niin sanotusti potku kesken päivän. Tauti myös väsyttää fyysisesti ja aiheuttaa masennusta.

– Lääkekannabisreseptin saamisen ainakin pitäisi olla helpompaa. Lääkekannabiksen käyttö on kuitenkin tarkkaan kontrolloitua.

Sosiologi Aleksi Huplin mukaan on harmillista, että Suomen lääkekannabiksen käyttäjistä tiedetään niin vähän. Kymmenen vuoden aikana kukaan ei ole selvittänyt, millä annoksilla kannabista on käytetty, mihin tarkoitukseen ja onko siitä saatu hoitovastetta.

– Kannabiksen käytön suhteen on korostettu haittoja, mutta eihän kukaan käytä mitään haittojen takia.

Voit keskustella lääkekannabiksesta lauantaihin kello 23 asti.

Lue myös:

"Olisin mullan alla ilman lääkekannabista", sanoo itsemurhapäänsärkyä sairastava nainen – pian hän ei saa toivomaansa lääkettä ehkä mistään

Suklaatehdas löi lapun luukulle, mutta nyt samoissa tiloissa kasvaa kannabis – pilven laillistaminen Kanadassa pelasti kituvan pikkukaupungin

Lääkekannabis turvaa tanskalaisen Rei Mansan työkyvyn – myös suomalaiset "lääketieteelliset pakolaiset" hakevat apua klinikalta Kööpenhaminasta

Lääkekannabis tuo toivoa vaikean epilepsian hoitoon – "En tiedä pelastaako hoito lapseni, mutta jos se helpottaa oireita, siihen pitäisi olla oikeus"

Kannabiksesta voi tulla Afrikalle valtava tulonlähde – Ugandassa kannabista on syötetty sairaille eläimille, mutta nyt sitä viedään lääkkeeksi maailmalle

MS-tauti vei näyttelijä Petri Poikolaiselta työn, näön ja liikuntakyvyn – sitten sairaus toi hänelle elämänsä roolin

$
0
0

Joka aamu näyttelijä Petri Poikolainen herää vuoteellaan, avaa silmänsä, pelkää ja toivoo. Katon lamppu näkyy huonommin aamu aamulta.

Onko nyt se aamu, kun lamppu ei enää erotu ollenkaan, vai se aamu, jolloin lääkitys viimein on alkanut tehota ja valo kirkastunut?

Poikolaisen viimeinen näytös Helsingin kaupunginteatterissa on ollut joulukuussa 2011 näytelmässä Eila, Rampe ja palvattu onni. Viimeisten esitysten aikana hän törmäili kulisseihin ja joutui etsimään näyttämöllä tukea, koska jalat eivät enää tahtoneet kantaa.

Poikolaisella on diagnosoitu keskushermostoon vaikuttava MS-tauti.

MS-tauteja on erilaisia. Suurta osaa niistä voidaan hoitaa tai hidastaa, vaikka ei parantaa. Poikolaisen sairauteen eivät lääkkeet pure. Se tuhoaa lopulta hänen näköhermonsa ja tekee hänet rintakehästä alaspäin liikuntakyvyttömäksi.

Kattolamppu katoaa.

Vuoden 2012 lopulla Poikolaisen näkö on lähtenyt 90 prosenttisesti. Ihminen määritellään sokeaksi kun näkökyvystä on mennyt 85 prosenttia. Näyttämölle ei enää ole paluuta, lapsuuden unelma-ammatista on luovuttava.

Nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin surutyö on tehty. Vaikka Poikolaisen sairaus etenee edelleen aggressiivisesti, hän sanoo, ettei enää pelkää.

– Kun on käytännössä pohjalla eikä näe mitään ja kaikki on risana, niin on helpompi olla. Ei tarvitse pelätä, kun se mitä pelkäsi, on jo tapahtunut.

"Katkeroituminen olisi kaiken loppu"

Moni katkeroituisi. Poikolaisella ainakin olisi siihen monta hyvää syytä.

Töiden loppumisen ja kunnon heikkenemisen jälkeen seurasi hetkellinen henkinen syväkyykky, mutta sitten Poikolainen päätti olla reipas ja urhea.

Sellainen hän ollut pikkupojasta lähtien.

– Synnynnäinen positiivisuus on vaikuttanut suojaavasti. Kyllä mulla pieni katkeruuden pilkku on niskassa, mutta se on siellä vain pienenä pilkkuna, en päästä sitä valtaamaan tilaa. On ollut tietoinen päätös, että mieluummin mennään hymyillen päätyyn asti. Katkeroituminen olisi kaiken loppu.

Myönteisen elämänasenteen lisäksi Poikolaista ovat auttaneet jaksamaan ystävät, jotka ovat pysyneet rinnalla.

– Tulin sairauteni kanssa viimein kollegoille kaapista 2013. Pari kurssikaveria tuli sen jälkeen käymään. Toinen oli miettinyt, olenko muuttunut henkisesti, toinen taas sitä, olenko jotenkin erinäköinen. Kun en ollut kumpaakaan, niin oltiin niin kuin ennenkin. Juotiin kahvia.

Petri Poikolaisen kasvokuvista tehty  4 kuvan kollaasi.
– Koen, että niin julmaa kuin se on, niin tämän sairauden kautta mun elämälleni on tullut merkitys ja tämän leffan kautta tälle sairaudelle on tullut merkitys, Poikolainen pohtii.Nella Nuora / Yle

Suuri käännekohta sairauden hyväksymisessä tapahtui seitsemän vuotta sitten. Vanha opiskelukaveri Tuomas Uusitalo sanoi antavansa Poikolaiselle kesätöitä lauluiltojen muodossa.

– Tuomas ilmoitti, että sä olet Petri edelleen ammattilainen, että valitset yksitoista laulua ja kerrot välispiikeissä elämäntarinasi. Hitto, mähän innostuin, se oli kuin uudelleensyntymä!

Lauluiltoja ehti olla muutaman vuoden aikana seitsemän.

Sitten Poikolaisen pallea ilmoitti, että laulut on laulettu. Edes yhden laulun laulaminen ei enää onnistunut kramppien takia, saati sitten yhdentoista.

Viime aikoihin asti Poikolainen on pystynyt soittamaan kotosalla kitaraa, mutta nyt soittimet ovat jääneet telineisiin. Vaikka sairaus on vienyt Poikolaiselta lähes kaiken parisuhteesta lähtien, hän kokee, että se on myös antanut paljon.

– Niin julmaa kuin se onkin, niin tämän sairauden takia elämälleni on tullut merkitys. Vaikka olen näin vammainen, niin hyväntuulisuuteni vaikuttaa väistämättä muihinkin. Ihmiset tajuaa, että ei ole pakko olla hirveän negatiivinen, vaikka on sairas. Voi ajatella myös toisin.

Nyt sairaus on auttanut Poikolaista toteuttamaan elinikäisen unelman.

Petri Poikolaisen Tampereen maratonista voitettu mitali roikkuu kirjahyllyssä.
Nuorena Poikolainen oli lupaava kymmenottelija. Vuonna 2018 hän vielä kelasi puolimaratonin Tampereen juoksutapahtumassa ajalla 3.39.12. Poikolainen on tähän mennessä ainoa pyörätuolilla tapahtumaan osallistunut. Nella Nuora / Yle

"En uskaltanut edes kuvitella elokuvaroolia"

Petri Poikolainen on tehnyt elämänsä ensimmäisen ja hyvin todennäköisesti viimeisen pääroolin pitkässä elokuvassa.

Teemu Nikin käsikirjoittama ja ohjaama Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia saa maailmanensi-iltansa syyskuussa Venetsian elokuvajuhlilla. Elokuva on valittu festivaalin uuteen kilpasarjaan, jonka voittajan valitsee yleisö.

Elokuvassa Poikolainen näyttelee MS-taudin sokeuttamaa ja rintakehästä alaspäin liikuntakyvytöntä Jaakkoa.

– En uskaltanut kuvitellakaan, että unelma elokuvaroolista koskaan toteutuisi. Toivoin korkeintaan, että voisin päästä pyörätuolilla kelaamaan jonnekin taustalle.

Teemu Nikki on Petri Poikolaisen vanha armeijakaveri reserviupseerikoulusta. Miehet päätyivät sattuman kautta uudelleen tekemisiin 2019 alkuvuodesta. Poikolainen kertoi Nikille elämäntarinansa, josta tämä inspiroitui välittömästi. Nikki kysyi haluaisiko Poikolainen vielä kerran näytellä, tehtäisiinkö lyhytelokuva?

– Jo siinä kohdassa kun Teemu mainitsi sanan “näytellä”, sanoin että todellakin! En ole muusta haaveillut vuosiin, olisin suostunut varmaan mihin tahansa. Ajatus lyhytelokuvasta sitten vähän paisui. Aikamoinen täräys oli tämä pääosa.

Pääosan näytteleminen elokuvassa oli teatterissa uransa tehneelle Poikolaiselle toteutunut haave. Poikolainen ottaa nyt ilon irti kaikesta elokuvaan liittyvästä, haastatteluista esimerkiksi. Koronan aikana elämä on ollut välillä melko yksinäistä.

– Mun mielestä kaikki tällainen uusien ihmisten tapaaminen on ihanaa. Olen liveihminen ja nautin tosi paljon toisten kanssa keskustelemisesta.

Henkilökohtainen avustaja antaa käsidesiä Petri Poikolaiselle.
Avustaja Mira Saaristo on Poikolaisen tukena vähintään viitenä päivänä viikossa. Muun ajan Poikolainen on hätärannekkeen varassa.Nella Nuora / Yle

Päiviä murmelina

Kun Ylen kuvaaja ja toimittaja soittavat Petri Poikolaisen ovikelloa Nokialla, on mies valmiiksi jo vähän väsynyt.

Päivä oli alkanut huonosti.

Poikolainen on kaatunut vessareissulla pyörätuolillaan. Hätärannekkeella olisi voinut kutsua apua, mutta sen saapumisessa kestää yleensä puolisen tuntia. Poikolainen makasi suosiolla lattialla vartin odottamassa avustajansa työvuoron alkua.

Sellaista sattuu aina välillä, sellaista sattuu myös Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia -elokuvan Jaakolle.

Roolihahmolla ja sen esittäjällä on sama taudinkuva ja sama elämänasenne. He ovat hyväksyneet sairautensa ja laskevat siitä yötä mustempaa huumoria.

Kun Poikolaiselle ehdottaa valokuvien ottamista ulkona, hän kysyy, pistetäänkö kengät jalkaan, että saadaan juoksukuvia. Kun mikrofonisalkku on tilapäisesti kateissa, tarjoutuu Poikolainen etsimään. Kun kuvaaja kertoo kävelevänsä haastattelun aikana huoneessa, vakuuttaa Poikolainen, ettei aio tepastella perässä.

Sekä Jaakko että Poikolainen ovat hyvin hauskoja ja lämpimiä ihmisiä. Poikolainen ei kuitenkaan ole Jaakko. Jaakko on fiktiota.

– Jaakko on leffafriikki joka on tykännyt varsinkin John Carpenterin elokuvista kuten Pako New Yorkista ja Halloween, mutta kun hän on menettänyt näkönsä, hän on lopettanut elokuvien katsomisen. Itse seuraan telkkaria, mutta elokuviin tarvitsen jonkun kertomaan mitä tapahtuu niissä kohdissa kun kuuluu vain musiikkia.

Still-kuva elokuvasta.
Still-kuva elokuvasta. – Uskon, että Venetsian festivaaliin vetosi se, ettei kukaan ole koskaan tehnyt tällaista elokuvaa. Tämä on ainutlaatuinen. Tämä on elokuva jonka sokea voi viedä näkevän ystävänsä katsomaan, kuvailee Poikolainen.It's Alive Films

Poikolainen ei myöskään ole Jaakon lailla linnoittautunut kotiinsa. Hän käy kelauslenkeillä ja matkustaa usein yksin junalla esimerkiksi lapsuuden kotiseudulle Pieksämäelle. Poikolainen pitää yhteyttä ihmisiin ja maailmaan, kuuntelee erityisen intohimoisesti Tiede-lehteä ja seuraa paikallisuutisia, jotka toimitetaan hänelle vanhan maailman malliin CD-levyformaatissa.

Jaakon päivää ohjaavat sähköhammasharjan armoton ääni, kännykän muistuttelut siitä, miten on aika ottaa relaksantit, naapurien supattamat spekuloinnit vammautumisen syistä ja isän rakastavat ja raivostuttavat, holhoavat puhelut.

– Sellaista se enimmäkseen on, elämä: päiväni murmelina -meininkiä, tuumii Poikolainen.

Hänen omassa elämässään ärsykkeitä on kuitenkin enemmän kuin Jaakolla, koska hän on päättänyt, että niitä pitää olla.

Elokuvan Jaakkokin pääsee lopulta liikkeelle. Syynä on rakkaus.

Jaakko lähtee hetken mielijohteesta tapaamaan toiselle paikkakunnalle Sirpaa, jonka kanssa suhde on alkanut netissä ja syventynyt rakkaudeksi lukuisten puheluiden aikana. Matkan aikana Jaakko joutuu turvautumaan tuntemattomien apuun, eivätkä kaikki ole varsinaisesti laupiaita samarialaisia. Sokea mies pyörätuolissa on helppo maali.

Kosketusta vailla värisevä ihminen on valmis tekemään hämmästyttävän paljon tullakseen nähdyksi edes hetken ajan, päästäkseen vielä kerran tanssimaan illan viimeisen hitaan.

– Elokuva kertoo pohjimmiltaan siitä, että ihminen tekee mitä vain rakkauden eteen. Toisaalta se kertoo hyvin vahvasti myös siitä, että ihminen on aina ihminen vammoistaan tai vaivoistaan riippumatta. Vaikka olen sokea ja vaikeavammainen pyörätuolimies, niin ihminen minäkin olen joka tapauksessa.

Ohjaaja Teemu Nikki ja näyttelijä Petri Poikolainen elokuvan kuvauksissa.
Poikolainen ja ohjaaja Teemu Nikki elokuvan kuvauksissa kesällä 2019. – Teemu kysyi ennen kuvauksia, onko mulla ennustetta. Sanoin ei, mutta jokainen vuosi on huonompi kuin edellinen. Sitten Teemu ilmoitti että elokuussa olisi aikaa kuvata, sanoo Poikolainen. Tomi Palsa / It's Alive Films

Sairaus vauhditti kuvauksia

Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on luultavasti kaikkien aikojen nopeimmin ideasta tuotannoksi päätynyt elokuva.

Teemu Nikki kirjoitti käsikirjoituksen heinäkuussa 2019, ja elokuva kuvattiin saman vuoden elokuussa. Kaikki piti tehdä vauhdilla, koska ei ollut tiedossa, kauanko Poikolaisen kunto kestää.

Kohtuuttoman aikataulun takia Nikki kirjoitti päähenkilön enemmän tai vähemmän omaksi kuvakseen: elokuvafriikiksi, jolla on hurtti huumori ja jossa on aimo annos romantikkoa. Se, mitä Jaakko kokee, on saanut inspiraationsa Poikolaisen elämästä; se kuka Jaakko on, on puolestaan Nikkiä – miestä, joka ei ikinä voi katsoa Titanicia.

Lopputulos on Poikolaisen mielestä hyvä sekoitus.

– Ei Jaakko muistuta Teemua, eikä se muistuta ihan kauheasti minuakaan.

Rivakat kuvaukset olivat mahdolliset siksi, että Poikolainen on oikeastaan – yhtä poikkeusta lukuunottamatta – ainoa ihminen, joka valkokankaalla nähdään. Ajan ja Poikolaisen säästämisen takia Jaakon kotona tapahtuvat kohtaukset kuvattiin Poikolaisen asunnossa.

– Olisi mennyt aika paljon aikaa, jos olisin opetellut sokeana kulkemaan uskottavasti lavastetussa kodissa. Omassa kodissani tiedän tarkkaan, missä mikäkin asia ja huonekalun kulma on, selittää Poikolainen.

Aikaa säästi myös se, että vastakuvia ei tarvittu, koska elokuvan näkökulma on sokean päähenkilön. Vain se, mihin Jaakko koskee, tulee katsojalle näkyväksi. Muu on sumeaa.

Still-kuva elokuvasta Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia
Still-kuva elokuvasta. – Repliikkien opettelu oli vaikeaa korvakuulolta, en edes käsitä miten se oli mahdollista. Teatterissa opettelin kaiken valokuvamuistini avulla. Siitä ei ole oikein sokeana iloa, kertoo Poikolainen.It's Alive Films

Tarina on koskettava, mutta samalla pohjattoman humanistinen, lämmin ja rakastettava omalaatuisen huumorinsa ansiosta. Vaikka päähenkilön vaikeat vammat ovat olennainen osa kertomusta, on elokuvan ydin samaistuttava kenelle tahansa.

Elokuvassa harvoin, jos koskaan, pääsee yhtä intiimisti kokemaan jokaisen päähenkilön tunteen ja ajatuksen.

– Teemu oli tavattoman rohkea, kun uskalsi luottaa minuun. Olen koko lähes puolentoista tunnin elokuvan ajan lähikuvissa. Teemu on sanonut, että voin olla syystä ylpeä, sillä moni ei pystyisi yksin kannattelemaan elokuvaa.

Koska Poikolainen ei näe mitään, hän joutui opettelemaan kaikki repliikit – myös pitkät monologit – korvakuulolta. Treenaamisessa auttoi oma poika, tuolloin 19-vuotias Lassi, joka oli kuvauksissa Poikolaisen avustaja.

– Mulla ei ollut siihen aikaan vakinaista henkilökohtaista avustajaa, niin pyysin Lassia. Hänestä oli tosi paljon apua, kun olin viimeisinä kuvauspäivinä tosi väsynyt. Lassi veti mulle housut ja kengät jalkaan, pisti miehen valmiiksi, ulos ja taksiin.

Petri Poikolainen elokuvan kuvauksissa.
Petri Poikolainen oli elokuvassa sekä pääroolissa että kokemusasiantuntijana. Kuvaukset autiorakennuksessa vaativat erityistä varovaisuutta. Still-kuva elokuvan kuvauksista.Niina Virtanen / It's Alive Films

"Osa pelosta valkokankaalla on todellista"

Sokeuden maailman totuudellisuus elokuvassa on pitkälti Poikolaisen käsialaa. Samalla kun hän näytteli pääosan, hän oli tuotannon kokemusasiantuntija.

Elokuvaan oli esimerkiksi kirjoitettu kohtaus, jossa Jaakko on autiotalossa, jonka lattialla on lasia, railoja ja kaikenlaista muuta roinaa. Se ei tullut kuuloonkaan.

Poikolaisen sairauden takia hänen on lähes mahdotonta kulkea edes kotitaloa edustavaa soratietä ilman, että avustaja työntää pyörätuolia. Yksin olisi vaarallista, kaatuminen voi olla kohtalokasta.

– Ympäristön uhka niissä kohtauksissa tehtiin aidoksi Sami Kiisken ja Heikki Kossin nerokkaalla äänisuunnittelulla. Tosin osa pelosta, joka näkyy valkokankaalla on ihan todellista. Kun Jaakko yrittää yksin pois raunioista, niin suunnistin kohti oviaukkoa Teemun rapisteleman muovin äänen perusteella. En oikeasti tiennyt, minne olen menossa, ja mitä on vastassa. Pieni kuoppa lattiassa voi tuntua pyörätuolissa pudotukselta alempiin kerroksiin.

Näyttelijäntyössä kontakti vastanäyttelijään on äärimmäisen olennainen asia. Miten sen saavuttaa, kun keskeinen aisti on pois pelistä?

– Näyttelemisessä tärkeintä on herkkyys ja ajatus, eivät ne ole mihinkään multa kadonneet. Ja kyllä sen kontaktin saa kuulemalla ja koskettamalla.

Koska Poikolainen teki uransa teatterinäyttelijänä, hänellä ei ollut lähes lainkaan kamerakokemusta ennen Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia -elokuvaa. Se ei kuitenkaan hänen mielestään ollut ongelma: viimeiseen riviin ei yksinkertaisesti jaksa näytellä enää.

– Ainoastaan kaksi kertaa Teemu joutui sanomaan, että nyt loppuu saatana se kesäteatterinäytteleminen. MS-tauti on mulle tällainen luontainen jarru, ei ole puhtia.

Petri Poikolainen olohuoneessaan kuuntelemassa musiikkia luurit päässä.
Poikolainen muutti rakkauden perässä Nokialle viisi vuotta sitten, mutta suhde kaatui sairauksien aiheuttamiin vaikeuksiin. Nyt hän aikoo palata vanhoille kotiseuduilleen Pieksämäelle, siellä asuu äiti ja siellä on rakas kesäpaikka.Nella Nuora / Yle

Punainen matto odottaa

Petri Poikolainen ei muutama vuosi sitten edes uskaltanut kuvitella vielä näyttelevänsä elokuvassa. Ei hän uskaltanut kuvitella myöskään matkustavansa ulkomaille. Edellisen reissunsa hän teki Teneriffalle kahdeksan vuotta sitten.

Syyskuussa Poikolaista kuitenkin odottaa matka Venetsian elokuvajuhlien punaiselle matolle.

– Valitettavasti joutuu sinne lähtemään. On se melkoinen seikkailu. Onneksi samaan aikaan lähteen neljä muuta ihmistä, varmaan kaikki joutuvat jossain vaiheessa tarttumaan mieheen kiinni ja heivaamaan seuraavaan paikkaan, sanoo Poikolainen ja nauraa.

– Sitä ei tiedä, vaikka tämä olisi viimeinen ulkomaanmatkani ikinä. Suhtaudun sillä vakavuudella, että voi olla.

Elokuvan traileri YouTubessa

Tässä viisi elokuvaa, joista puhutaan syksyllä – Daniel Craig jättää jäähyväiset Bondina

Suomalaiselokuvan kansainvälinen suosio jatkuu: Teemu Nikin uutuuselokuva valittiin Venetsian elokuvajuhlien uuteen kilpasarjaan

Miten lapsi jaksaa harrastaa jatkuvien peruutusten keskellä? Aikuisen ei kannata sivuuttaa lapsen pettymystä, sanoo psykologi

$
0
0

Pandemia-aikana monet harrastukset ovat olleet tauolla koronan tartuntariskin vuoksi. Pelejä, konsertteja ja leirejä on jouduttu perumaan myös lasten harrastuksissa.

Psykologi Leea Mattilan mukaan lasta ei voi varjella peruutusten aiheuttamilta pettymyksiltä eikä siihen toisaalta kannatakaan pyrkiä. Mattila kuitenkin ymmärtää vanhemman halun suojella lasta tilanteessa, kun pettymyksiä tulee jatkuvasti.

– Hyvää tarkoittavat vanhemmat kauhean usein sanovat, että ei tuota kannata surra, sanoo Mattila.

Lapsen huomiota ei kuitenkaan kannata ohjata pois pettymyksestä. Lapsi selviää pettymyksestä, kun vanhempi kannattelee lasta pettymyksen hetkellä.

– Psyykkinen vahvuus ei ole sitä, että on jäänyt vaille kaikkia pettymyksiä ja saanut mahdollisimman helpon ja hyvän elämän, Mattila sanoo.

Pettymyksistä ja etenkin niiden sietämisen opettelusta voi siis lopulta olla jopa hyötyä. Lapsi kasvattaa puskurin vastoinkäymisiä vastaan.

– Tiedetään, että psyykkisesti joustavilla ja vahvoilla ihmisillä on yleensä taustalla sopivasti vastoinkäymisiä, joiden kanssa he eivät ole jääneet yksin, Mattila kuvailee.

Myös Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntijan Minna Jaakkolan mukaan lapsen pettymyksen purkamiselle kannattaa varata tilaa ja aikaa.

Vanhemmat saattavat yrittää lohduttaa ja keksiä jotain piristävää tilalle, mutta parempi keino on antaa pettymyksen tulla ja elää se läpi.

Kuorossa samassa paikassa laulaminen on korvaamatonta

Nuorten Kuoroliiton kehittämisasiantuntijan Suvi Haikalan mukaan korona on vaikuttanut paljon kuorojen toimintaan.

Haikalan mukaan kuoroharrastuksessa suosituksia on välillä toteutettu hyvinkin tiukasti, etenkin jos kuoro toimii jonkin musiikkioppilaitoksen alaisuudessa.

Osa lapsi- ja nuorisokuoroista on ottanut käyttöön etäharjoituksia tai hybridimalleja, joissa osa laulajista on paikan päällä.

– Ja sitten on taas niitä kuoroja, joissa toiminta loppui kokonaan keväällä 2020 ja nyt se on vasta heräämässä henkiin.

Kun tauon jälkeen on päästy kokoontumaan yhdessä, on käynyt ilmi, että paikalla laulamista on kaivattu.

– Etäkuoro ei selkeästi ole sama asia kuin laulaminen yhdessä.

Haikalan mukaan osa siitä yhteisöllisyydestä, mikä on kuoroharrastuksessa tosi arvokasta, häviää etäkuorossa.

Haikala ei ole kuitenkaan kuullut, että missään kuorossa olisi käynyt suurta laulajakatoa ja nyt syksyllä mukaan on saatu ilahduttavasti uusia laulajia.

Urheiluseuroissa katoa, partiossa jäsenmäärä ennallaan

Monissa urheiluseuroissa harrastajamäärät ovat laskeneet. Suomen Olympiakomitean jäsenjärjestöilleen tekemän, maaliskuussa julkaistun koronakyselyn mukaan lisenssimäärät laskivat alle 18-vuotiaiden kohdalla 14 prosenttia verrattaessa viime maaliskuun loppua vuoden 2020 samaan ajankohtaan.

Esimerkiksi Suomen Salibandyliitossa ja Koripalloliitossa pudotus oli suuri etenkin vähemmän tavoitteellisesti harrastavien keskuudessa. Salibandyssä korkeammalla tasolla kilpailevissa pudotus tuli myöhemmin, kun ilmeni, että mestaruudet jäävät jakamatta toista vuotta peräkkäin.

Suomen Partiolaisten jäsenmäärässä koronan aiheuttamien rajoitusten vaikutus ei ole näkynyt suoraan.

Järjestön viestintä- ja markkinointipäällikön Anna Koroma-Mikkolan mukaan partiossa otettiin ripeästi käyttöön etätoimintamuotoja ja toimintaa on pystytty järjestämään paljolti ulkona.

– Sellaista täydellistä pysähdystä ei ole niin pitkiä aikoja ollutkaan kuin ehkä jossain toisessa harrastuksessa, Koroma-Mikkola sanoo.

Aikuisen tehtävänä on muistuttaa, että tilanne ei jatku ikuisesti

Lapsen näkökulmasta viime vuoden keväällä alkanut rajoitusten sävyttämä ajanjakso on todella pitkä.

Mattilan ja Jaakkolan mukaan aikuisten tehtävänä on tuoda perspektiiviä ja tulevaisuuden toivoa kuitenkaan mitätöimättä harmia.

Vielä rajoitusten aiheuttamia pettymyksiä ikävämpi on tilanne, jossa lapsi jää paitsi jostain, mitä muut pystyvät tekemään.

– Vaikka se on laiha lohtu, niin tilanne on kaikille aika lailla sama, Jaakkola sanoo.

Psykologin mukaan lasta ei kannata pakottaa harrastukseen

Tilanteessa, jossa lapsi haluaa lopettaa harrastuksen, vanhemmalta vaaditaan sekä kannustavuutta että kuuntelemista.

– Kyllä lapset on osittain tuuliviirejä, Leea Mattila sanoo.

Hänen mukaansa lasten impulssikontrolli on vielä kehittymässä.

Mattilan mukaan on tärkeää pohtia useaan otteeseen, mikä harrastuksessa tuntuu hankalalta. Joskus taustalla voi olla vaikka riita kaverin kanssa tai muu ongelma, minkä voi ratkaista.

Jaakkolan mukaan lapsesta saattaa esimerkiksi tuntua, ettei hän osaa enää mitään.

Pitkäjänteisyyteen voi kuitenkin houkutella. Lapsen kanssa voi sopia, että päätöstä harkitaan kauden loppuun tai kuukauden ajan.

– Kaksi kertaa ei useinkaan riitä, Jaakkola sanoo.

Jaakkolan mukaan etenkin nyt korona-aikana harrastukset voivat olla tärkeitä sosiaalisuuden opettelun kannalta.

Mattila tuo esiin, että kun lapsella on tilaa ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämään, hän oppii ottamaan vastuuta.

– Kyse on vaan harrastuksesta, niin minun mielestä se on juuri sitä aluetta, missä lapsen voi antaa kokeilla itse päättämistä, Mattila sanoo.

Suuri, käytöstä poistettu teurastamorakennus palaa täydellä liekillä Pedersöressä – syttymissyyksi arvellaan ilotulitteita

$
0
0

Pedersören kunnassa sijaitsevassa Österbottens Köttin entisessä teurastamorakennuksessa on syttynyt voimakas tulipalo myöhään lauantai-iltana.

Pohjanmaan pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Sakari Innanen arvioi puoli yhden aikaan sunnuntain vastaisena yönä, että rakennus tuhoutuu palossa täysin.

Kyseessä oleva noin 1 200 neliön kokoinen iäkäs teollisuusrakennus sijaitsee Pännäisissä Finnäsbackantien varrella. Sen välittömässä läheisyydessä ei ole koteja, eikä palo ole vaarassa levitä lähistön rakennuksiin.

– Palo ei vaikuta lähialueiden asukkaisiin, Innanen sanoo.

Pelastuslaitoksen mukaan kukaan ei ole loukkaantunut tulipalossa. Rakennuksessa ei ilmeisesti myöskään enää säilytetty arvokkaita tuotantovälineitä.

Pelastuslaitos epäilee syttymissyyksi ilotulitteita. Tänä viikonloppuna vietetään Keski-Pohjanmaalla venetsialaisia ja Pohjanmaalla mökkikauden päättäjäisiä. Ilotulitteita ammutaan tiuhaan.

– Joidenkin havaintojen mukaan teurastamon pihalla on tänään nähty liikettä, Innanen sanoo.

Hälytys tulipalosta tuli puoli yhdentoista aikaan lauantai-iltana. Sammutustöissä on toistakymmentä pelastuslaitoksen yksikköä.

Palon sammutus Pedersöressä kestävää todennäköisesti sunnuntaiaamuun saakka.


Jani Kaaron kolumni: Pyhän eläimen sotku

$
0
0

Syyskuussa 2015 tuhatpäinen joukko hinduja raahasi 52-vuotiaan Mohammed Akhlaqin kadulle ja hakkasi hänet kepeillä ja miekoilla kuoliaaksi. Myös hänen perheensä, 22-vuotias poika, 82- vuotias äiti sekä vaimo ja sisaret pahoinpideltiin

Vuonna 2017 maitotilallinen Pehku Khan oli ajamassa ystäviensä kanssa kotiin Alwariin, kun noin kaksisataa hindua pysäytti heidät. Khan tapettiin ja kuusi muuta kyydissä ollutta pahoinpideltiin.

Vuonna 2019 väkijoukko Assamissa taas pysäytti 68-vuotiaan muslimimiehen nimeltä Shaukat Ali. Hänet pantiin polvilleen, ja häntä hakattiin, potkittiin ja solvattiin ja pakotettiin syömään sianlihaa, mitä hänen uskontonsa pitää saastaisena.

Mikä oli näiden muslimimiesten rikos? Vastaus: Heidän uskottiin tavalla tai toisella syyllistyneen lehmien tappamiseen. Akhlaqin surmaamiseen riitti huhu, jonka mukaan hänen jääkaapissaan oli naudanlihaa. Khanin epäiltiin vievän autonsa lavalla olevia lehmiä teurastettavaksi, vaikka hän oli ostanut ne maitolehmiksi omalle tilalleen. Shaukat Alin taas väitettiin myyneen naudanlihaa.

Mainittakoon, että olen viime vuosina kehittänyt jonkinlaisen pakkomielteen Intiaan. Aina kun tutkin jotakin ongelmaa tai ilmiötä täällä Suomessa, ajaudun ennen pitkää tarkastamaan, miltä sama ilmiö näyttää Intiassa. Sen jälkeen olen muutaman päivän kuin puulla päähän lyöty. En tarkoita, että Intia saisi minut lopullisesti heittämään toivoni, vaan pikemminkin, että intialaisessa kontekstissa toivo ja toivottomuus eivät edes tunnu relevanteilta käsitteiltä. On vain ihmeellinen pyörryttävä kaaos, jota täältä käsin tuskin voi koskaan ymmärtää.

Niinpä aion seuraavassa kertoa miltä näyttää, kun pyhä lehmä valjastetaan ideologiseksi välineeksi maassa, jossa ei poliittisia intohimoja ja yhteiskunnallisia ongelmia puutu.

Jos he vain saavat vihiä, että joku – etenkin muslimi – on syönyt tai myynyt tai aikonut syödä tai myydä naudanlihaa, turpaan tulee tai henki lähtee.

Ensinnäkin keitä ovat nuo hindut, jotka niin mieluusti kerääntyvät porukalla mätkimään muslimeja, jotka ehkä ovat syöneet naudanlihaa? He ovat hindunationalisteja, jotka ovat perustaneet lehmiensuojelupartioita. Jos he vain saavat vihiä, että joku – etenkin muslimi – on syönyt tai myynyt tai aikonut syödä tai myydä naudanlihaa, turpaan tulee tai henki lähtee. Alussa luetellut kolme tapausta ovat vain jäävuoren huippu. Viimeisiä lukuja en ole löytänyt, mutta vuosien 2015-2018 välillä pahoinpitelyjä raportoitiin 280 ja kuolemantapauksia 44. Uhrit ovat olleet pääsiassa muslimeja.

Lehmien suojeluun liittyy läheisesti myös hindujen ajama lehmien teurastuskielto. Tätä nykyä kielto on voimassa 20 osavaltiossa 28:sta, eli suurimmassa osassa Intiaa, ja paineita on koko maan kattavaan lehmien teurastuskieltoon.

Eläintenystävän silmin teurastuskielto kuulostaa hyvältä; mikä sen suloisempaa kuin että lehmät – maidontuotannosta vapauduttuaan – saavat siirtyä lokoisia vanhuuspäiviä viettämään.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Lehmät voivat elää vuosia sen jälkeen kun ne ovat lakanneet tuottamasta maitoa. Maitotilalliselle teurastuskielto tarkoittaa, että hänen olisi tuotantolehmien lisäksi pidettävä huolta myös lehmistä, jotka eivät enää tuota mitään. Sikäli kuin maitotilallinen elää markkinataloudessa, tämä on mahdoton yhdistelmä. Hänen on pakko päästä tuottamattomista lehmistä eroon.

Jos maitotilallinen on onnekas, hänen lähistöllään sijaitsee gaushala. Ne ovat lehmien suojelupyhättöjä, ikivanha hindulainen perinne, joka on vielä voimissaan. Sinne maanviljelijä voi jättää lehmät viettämään eläkepäiviään – hieman samalla tavalla kuin Suomeenkin perustetuissa eläinten vanhainkodeissa.

Mutta mitenkähän levollisia lehmien eläkepäivät näissä gaushaloissa ovat? Teurastuskiellon jälkeen gaushaloihin on tuotu ja tuodaan koko ajan yhä enemmän eläimiä. Niinpä intialaisessa lehdistössä näkee seuraavanlaisia uutisia: Viisisataa lehmää kuollut nälkään gaushalassa Jainpurissa. Kaksisataa lehmää nälkiintynyt kuoliaaksi BJP-johtajan pitämässä lehmäsuojassa (BJP on Intian johtava hindupuolue). Delhi sulkee kaupungin gaushalat lehmätungoksen vuoksi.

Joko sanoin, että Intia on maailman suurin maidontuottaja? Maassa on noin 145 miljoonaa pyhää lehmää. Ei siis ole mitään mahdollisuutta, että kaikki vanhat lehmät mahtuisivat olemassa oleviin suojapaikkoihin. Mutta mitä voi tehdä karjanomistaja esimerkiksi Gujaratissa? Siellä lehmän teurastamisesta voi seurata elinkautinen ja karjan kuljettamisestakin rangaistaan kymmenellä vuodella vankeutta.

Niinpä maanviljelijöillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin päästää lehmät vapaaksi jonnekin – kunhan ei omalle maalle. Lehmät ajetaan esimerkiksi yöllä naapurikylään, jossa ne karkaavat toisten maanviljelijöiden pelloille ja kiristävät ihmisten välejä. Toisaalla tuhannet kodittomat lehmät harhailevat teiden varsille ja kaupunkeihin, jossa ne ovat osallisina liikenneonnettomuuksissa. Hallituksen virallisten lukujen mukaan lehmät aiheuttavat liikenteessä vuosittain 135 000 ihmisen kuoleman, mutta WHO:n mukaan 231 000 on lähempänä todellisuutta. Vuonna 2016 Maharashtran osavaltiossa harhaili tiettävästi 750 000 ”kulkulehmää”.

Intian maaseutu on täynnä ”karjamafiosoja”, jotka varastelevat lehmiä ja kuljettavat niitä salaa laittomiin teurastamoihin.

Eikä siinä vielä kaikki – läheskään. Muslimien lisäksi kristityt, buddhalaiset, sikhit ja etenkin dalitit, eli kastittomat, syövät naudanlihaa. Tämä muodostaa satojen miljoonien ihmisten rahanarvoisen markkinan. Intian maaseutu onkin täynnä ”karjamafiosoja”, jotka varastelevat lehmiä ja kuljettavat niitä salaa laittomiin teurastamoihin. Nämä mafiosot ovat usein ammattirikollisia ja aivan toisen kaliiberin tekijöitä kuin lehmiensuojelupartiot. Jos paikalliset tai poliisi joutuvat heidän kanssaan vastatusten, mafiosot voivat ampua takaisin. Kaikki lehmiensuojeluun liittyvä väkivaltaisuus ei siis ole hindujen ja muslimien välistä nokkapokkaa, vaan karjanomistajien taistelua karjaryöväreitä vastaan.

Karjamafiosojen houkuttelevin tulonlähde on karjan salakuljetus Bangladeshiin; sinne salakuljetetaan joka vuosi arviolta kaksi miljoonaa nautaa. Suurta huomiota herättäneellä videolla salakuljettajat nostavat lehmät korkean raja-aidan ylitse kaulasta roikottaen omatekoisella nostokurjella

Laittomat teurastamot ovat vielä oma lukunsa. The Atlanticin haastatteleman asiantuntijan mukaan Intiassa on 3600 laillista teurastamoa, mutta laittomia teurastamoja on yli 30 000. Laittomissa teurastamoissa ei luonnollisestikaan ole eläinlääkäriä eikä ympäristövalvontaa. Jätteet ajetaan suoraan jokeen tai valutetaan maahan, mitä kautta ne päätyvät pohjaveteen.

Eräiden tulkintojen mukaan teurastuskielto on myös eräänlaista luokkasotaa daliteja kohtaan. Dalitit ovat Intian köyhin ja haavoittuvin kansanosa. He tyhjentävät ihmisten ulostesäiliöt, keräävät jätteitä – ja ovat perinteisesti hoitaneet lehmien teurastuksen. Itse asiassa yksi syy siihen, miksi dalitit ovat ”saastaisia” on se, että he ovat joskus historiassa valikoituneet lehmien teurastajiksi. Teurastuskielto on vienyt monilta sekä elinkeinon että ravinnonlähteen.

Kaiken tämän keskellä on hämmentävää ajatella, että Intia on maailman toiseksi suurin naudanlihan viejä. Intialaista naudanlihaa syödään 65 maassa. Liha tosin on peräisin vesipuhvelista, jonka teurastamiselle ja syömiselle ei mikään uskonnollinen ryhmä näe mitään esteitä. Intiassa on noin sata miljoonaa vesipuhvelia. Kuinka suuri osa vesipuhvelina myydystä lihasta on oikeasti peräisin pyhistä lehmistä – sitä ei moni Intiassa edes halua tietää.

Jani Kaaro

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.

Kolumnista voi keskustella 30.8. klo 23.00 saakka.

Kymmenettuhannet lähteneet Yhdysvalloissa pakoon hurrikaani Idaa – myrskyn reitille jäämässä myös paljon teollisuutta

$
0
0

Yhdysvalloissa hurrikaani Idan odotetaan tuovan Meksikonlahden pohjoisrannikolle pian jopa noin 60 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta, rankkasateita ja hengenvaarallisia myrskytulvia.

Kymmenettuhannet ovat lähteneet rannikkoalueilta pakoon myrskyä, jonka on määrä saavuttaa rannikko sunnuntaina iltapäivällä tai illalla paikallista aikaa.

Rannikon valtateillä liikenne oli lauantaina vilkasta, ja New Orleansista pois johtava Interstate 10 -tie tukkeutui liikenneruuhkista.

Kakkosluokan hurrikaaniksi voimistuneen Idan sijainti oli lauantai-iltana paikallista aikaa noin 320 kilometriä kaakkoon Mississippijoen suulta ja sen keskituulennopeus oli kovimmillaan noin 47 metriä sekunnissa.

Idan ennustetaan vielä voimistuvan erittäin vaaralliseksi nelosluokan hurrikaaniksi ennen rantautumistaan Yhdysvaltoihin. Ennusteiden mukaan siitä voi hyvinkin tulla kovempi myrsky kuin vuoden takaisesta hurrikaani Laurasta.

Yhdysvaltojen kansallinen hurrikaanikeskus on varoittanut, että Meksikonlahden erittäin lämmin vesi saattaa nopeasti kasvattaa Idan tuhovoimaa.

Hurrikaaneja luokitellaan tuulennopeuden mukaan viisiportaisella Saffirin-Simpsonin asteikolla. Nelosluokan hurrikaanin keskituulennopeus on vähintään 58 metriä sekunnissa.

"Emme ole sama osavaltio kuin 16 vuotta sitten"

Louisianan kuvernööri John Bel Edwards kuvasi tilannetta lauantaina hyvin vakavaksi. Osavaltioon on julistettu hätätila.

– Tästä tulee yksi voimakkaimmista hurrikaaneista missään päin Louisianan osavaltiota ainakin 1850-luvulta lähtien, Edwards sanoi.

Ida on iskemässä Louisianaan sunnuntaina, päivälleen 16 vuotta sen jälkeen, kun hurrikaani Katrina teki tuhojaan Mississippiissä ja Louisianassa.

– Emme ole sama osavaltio kuin 16 vuotta sitten, Edwards sanoi viitaten osavaltion tulvapatojärjestelmään, johon on tehty merkittäviä parannuksia vuoden 2005 jälkeen.

5 000 kansalliskaartin sotilasta on Edwardsin mukaan valmiina etsintä- ja pelastustehtäviin. Lisäksi sähkökatkoja varten on valmiudessa 10 000 asentajaa.

Myös Yhdysvaltain presidentti Joe Biden varoitti lauantaina hurrikaanin vaarallisuudesta.

Pakollista evakuointia ei ehditä järjestää

Myrsky voimistuu niin nopeasti, että New Orleansin viranomaisten mukaan kaupungin 390 000 asukkaalle ei ehditä järjestää pakollista evakuointia. Osaan kaupunkia pakollisia evakuointeja on määrätty.

Pormestari LaToya Cantrell kehotti ihmisiä evakuoitumaan vapaaehtoisesti ja korosti lauantaina, että aika lähteä turvallisesti oli käymässä vähiin.

Viranomaiset varoittivat kaupunkiin jääviä varautumaan pitkiin sähkökatkoihin. Kaupunkiin on luvattu helteistä säätä lähipäiville.

Jonoa kertyi huoltoasemille ja autovuokraamoihin. Lähtijöiden joukossa oli sekä asukkaita että turisteja.

– Olimme valmiita odottamaan myrskyn päättymistä, mutta hotellista sanottiin, että meidän on lähdettävä, sanoi Texasista New Orleansissa käymässä ollut Lays Lafaurie uutistoimisto AP:lle. Lafaurie jonotti autovuokraamoon lentokentällä.

– He sanoivat, että meidän on lähdettävä aamuseitsemään mennessä huomenna. Mutta jos olisimme odottaneet niin pitkään, yhtään autoa ei olisi ollut enää jäljellä, Lafaurie arveli.

Vettä voi kertyä useita metrejä

Louisianan rannikolle on annettu hurrikaanivaroitus lähes 320 kilometrin pituiselle alueelle.

Meteorologi Jeff Masters sanoo Idan reitin olevan hurrikaanille pahin mahdollinen. Myrskyn tielle on ennusteiden mukaan jäämässä öljynjalostamoja, maakaasuterminaaleja ja kemiallisia tuotantolaitoksia.

Hurrikaanin reitille jäävien öljynjalostamojen toimintaa on ajettu alas myrskyn alla.

Kansallisen hurrikaanikeskuksen mukaan Mississippijoen suun ympäristössä odotettavissa voi olla jopa 3–4,5 metriä korkeita tulvia.

Mississippin kuvernööri Tate Reeves kehotti asukkaita pysymään poissa osavaltioiden välisiltä valtateiltä, jotta Louisianasta pakeneville ihmisille olisi tilaa.

Ida voi tuoda tulvia ja tornadoja myös Alabamaan. Osavaltion kuvernööri Kay Ivey julisti lauantaina hätätilan osavaltion rannikolla ja länsiosissa sijaitseviin piirikuntiin.

Edetessään kohti Yhdysvaltoja Ida ehti iskeä jo Kuubaan, jossa myrsky kaatoi puita sekä vahingoitti satoa ja rakennuksia.

Nora saapui Meksikon rannikolle

Itäisellä Tyynellämerellä muodostunut uusi Noraksi nimetty hurrikaani rantautui Meksikon rannikolle lauantai-iltana paikallista aikaa, kertoi kansallinen hurrikaanikeskus.

Nora-myrskyn ennustetaan lähestyvän sunnuntaiaamuna paikallista aikaa rantakohteistaan tunnettua Puerto Vallartan rannikkokaupunkia ja nousevan sitten ylös kapeaa Kalifornianlahtea.

Noran tuulet puhalsivat lauantaina aamulla lähes 36 metriä sekunnissa. Trooppisen myrskyn voimakkuuteen yltävät tuulet ulottuivat paikoin 280 kilometrin päähän hurrikaanin keskuksesta.

Yli tuhat ravintolaa on määrätty maksamaan koronatukia takaisin valtiolle – niistä ainakin sata päätyy ulosottoon, arvioi viranomainen

$
0
0

Yli 1100 ravintolaa ja baaria on määrätty maksamaan takaisin tukia, joita niille maksettiin hyvityksinä ravintoloiden sulkemisesta keväällä 2020.

Ylimääräinen tukiosuus pyydettiin palautettavaksi vuosi sitten kesällä, mutta palautuksia on yhä saamatta noin 500 yritykseltä.

Tuet maksanut Keha-keskus (ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus) arvioi, että 100–150 yritykseltä tukia on perittävä ulosotossa.

Keha-keskus maksoi tukea kevään 2020 ravintolasuluista noin 7800 ravitsemisalan yritykselle.

Niistä 1135 yritykselle tukea maksettiin enemmän kuin niiden olisi pitänyt saada.

Keha-keskuksen mukaan liikaa tukea maksettiin keskimäärin 15–25 prosenttia. Joissakin tapauksissa tukisumma ylittyi kuitenkin moninkertaisesti.

Ravintolat saivat kevään 2020 ravintolasulun ajalta myynnin putoamiseen perustuvaa tukea sekä työntekijämäärään perustuvaa uudelleentyöllistämisen tukea.

Automaattinen maksatus oli nopea mutta useille liian suuri

Ylittyneet tuet liittyvät yrityksille automaattisesti ilman hakemusta annettuun tukeen myynnin vähenemisestä.

Uudelleentyöllistämisen tuki ja osa myyntiperusteisesta tuesta myönnettiin ravintoloiden tekemiä hakemuksia vastaan, ja niissä tukisummat eivät ylittyneet.

Työ- ja elinkeinoministeriö määräsi Keha-keskuksen maksamaan valtaosan myynnin vähenemisestä annetusta tuesta yrityksille ennakkona kesäkuun alussa 2020. Tavoite oli saada tuki yrityksille mahdollisimman nopeasti.

Automaattisesti maksettu ennakko laskettiin yrityksen aiemmista myynneistä oletuksella, että niiden myynti putoaisi ravintolasulun aikana keskimäärin 75 prosenttia.

Ministeriön oletus myynnin vähenemisestä oli lopulta monille ravintoloille selvästi liian suuri.

Liian korkeat maksut ilmenivät, kun ravintoloille maksettiin tuen loppusumma tiedoilla siitä, paljonko kunkin yrityksen myynti oli todellisuudessa laskenut pakkosulun aikana.

– Jälkikäteen tarkasteltuna voidaan todeta, että yritykset selvisivät rajoitusajasta huomattavasti paremmin kuin pelättiin, toteaa Keha-keskuksen maksatusjohtaja Pauliina Smolander.

Odotettua paremmin ravintolasulusta selvisivät Smolanderin mukaan etenkin take away -painotteiset yritykset ja esimerkiksi hampurilasravintolaketjut.

Keha-keskus arvioi: 100–150 yritystä päätyy ulosottoon

Keha-keskuksen Smolander kertoo, että palautuspyynnön saanneista ravintoloista suunnilleen puolet maksoi ylimääräisen tuen takaisin pian kehotuksen jälkeen.

Noin 650 yritystä Keha-keskus otti kuulemis- ja perintämenettelyyn, kun palautusta ei kuulunut.

Tähän asti käytyjen kuulemisten ja perintöjen perusteella noin joka neljänneltä näistä yrityksistä tuen palautus on haettava ulosotossa. Osa taas laatii maksuohjelmia.

– Yhteensä kyse on reilusta sadasta, mutta alle 150 yrityksestä, Smolander arvioi tulevia ulosottoja.

Smolander arvelee, että monessa ulkomaalaisten pyörittämässä yrityksissä ei ole ymmärretty suomen- ja ruotsinkielisistä ohjeistuksista, että rahaa tulee palautettavaksi. Sittemmin yrityksiä on ohjeistettu myös englanniksi.

Mara: pienetkin ulosottovelat ovat vaikeita, koska monilla kassa ammottaa tyhjyyttään

Ravitsemusyritykset saivat myynnin vähenemiseen perustuvaa tukea automaattimaksatuksessa yhteensä noin 72 miljoonaa euroa. Siitä liikatukea oli noin kolme miljoonaa.

Suurin osa yrityksistä sai liikatukea 1 000–10 000 euroa. Yksittäinen suurin ylitys oli noin 200 000. Noin 100 yritystä sai liikatukea alle 100 euroa, joten sitä ei peritty takaisin.

Useimmilla kyse ei ole suurista summista, mutta ravintola- ja matkailualan edunvalvoja Maran mukaan monilla ravintolayrityksillä rahat ovat tyystin loppu

– Laskuja on paljon maksamatta, siellä on vuokria ja muuta maksamatta. Siinä mielessä kaikki maksut ovat tällä hetkellä vaikeita, Maran toimitusjohtaja Timo Lappi sanoo.

Keha-keskuksen Smolander sanoo pitävänsä valitettavana, että monien yritysten tukisumma ylittyi ja tuli palautettavaksi.

Hän huomauttaa, että valtaosa ravintoloista sai kuitenkin tukea oikeassa suhteessa – ja ennen kaikkea nopeasti, jotta yritykset pystyivät esimerkiksi maksamaan palkat ajallaan.

– Tilannehan oli katastorfaalinen, ravintoloille tehtiin täyssulku ja silloin piti pitää huolta siitä, että ravintolat saavat tukea. Paine rahan liikkeelle saamiseksi oli suuri, Smolander toteaa.

Nopeudesta automaattimaksatusta kiittelee niin ikään Mara.

– Idea oli ehdottomasti hyvä, Maran Lappi sanoo.

Automaattimaksatuksen nopeutta pidetään onnistumisena myös työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa ulkoisessa selvityksessä kesän 2020 ravintolatuista. Hakemusperusteista tukea yritykset joutuivat raportin mukaan odottamaan melko pitkään.

Hallinto-oikeus katsoo, että tukia on rajoitettu perusteettomasti

Mara kritisoi Keha-keskusta siitä, että sulkemishyvitykseen ei ole sisällytetty ravintoloiden pääsylipputuloja. Esimerkiksi yökerhoilla niiden osuus myynnistä voi Maran mukaan olla kymmeniä prosentteja.

Muutamat yritykset ovat valittaneet pääsylipputulojen sivuuttamisesta hallinto-oikeuteen.

Pohjois-Suomen ja Itä-Suomen hallinto-oikeudet ovat ratkaisuissaan velvoittaneet Keha-keskusta maksamaan valituksen tehneille ravintoloille hyvitystä myös pääsylipputulojen vähenemisestä. Muissa hallinto-oikeuksissa valitukset ovat vielä ratkaisematta.

Keha-keskus on myöntänyt tukea pääasiassa vain 24 ja 14 prosentin arvonlisäveron (alv) mukaisesta myynnistä eli alkoholi- ja ruokamyynnistä. Pohjois-Suomen ja Itä-Suomen hallinto-oikeudet katsoivat valituksen tehneiden ravintoloiden tapauksissa, että myös 10 prosentin alv-kantaan kuuluva pääsylippumyynti on huomioitava hyvityksenalaisessa myynnissä.

Maran Timo Lappi sanoo odottavansa, että Keha-keskus maksaisi huomioimatta jääneet tulovähennykset nyt muillekin kuin hallinto-oikeuksiin valittaneille yrityksille. Laki ei Maran mukaan poissulje pääsylipputuloja tai esimerkiksi kokonaan alv:sta vapautettuja opiskelijaravintoloita.

– Kun tällainen näin selvä laintulkintavirhe on Kehassa tapahtunut, niin kyllä heidän pitäisi se oma-aloitteisesti oikaista ravintoloille.

Keha-keskus toteaa, että hallinto-oikeudessa olevat tapaukset koskevat vain niistä valittaneita yrityksiä. Niistä ei Keha-keskuksen mukaan voi tehdä "yleistyksiä koko toimialan tai hakemuskäsittelyn osalta".

– Maran ehdotus hyvittämisestä on edunvalvontaa, se ei huomioi, että [tuki]hakemukset on käsitelty yksilöllisesti ja myös tapaukset ovat yksilöllisiä, ja päätökset ovat saaneet lainvoiman, maksatuspäällikkö Smolander sanoo.

Laajempi linjaus tukien hyvittämisestä muille kuin hallinto-oikeuteen valittaneille pitäisi Keha-keskuksen mukaan tehdä työ- ja elinkeinoministeriössä. Edellytyksenä olisi Keha-keskuksen mukaan myös lisärahoitus ravitsemisalan tukeen.

Lue lisää:

Ravintolarajoitukset tiukkenevat suuressa osassa maata – Leviämisvaiheen alueilla anniskelu loppuu klo 22

Lounasruokaloiden tulevaisuus on epävarma – Henkilöstöjohtaja: "Ruokailijoiden määrä tulee lisääntyvän hybridityön kautta noin puolittumaan"

Millä perusteella ja kuinka paljon ravintola voi saada koronahyvitystä? 10 kysymystä ja vastausta tuesta, jota hallitus esittää ravintola-alalle

Talibanit olivat jo kotiovella, kun pako Suomeen alkoi – Yle julkaisee afganistanilaisnaisen päiväkirjan kaoottisesta Kabulista

$
0
0

Päiväkirjansa ensimmäisessä osassa nainen kertoi Kabulin valtauksesta ja paon suunnittelusta. Kirjoittajan turvallisuuden takia Yle ei julkaise hänen nimeään tai yksityiskohtia, joista hänet voisi tunnistaa.

"Etsivätkö talibanit minua?"

Tänään on todella huono päivä. Näen Facebookissa kuvan naisesta, jonka käsissä ja hartioissa oli talibanien pahoinpitelyn jälkiä. Olen kotona ja alan heti kirjoittaa tietokoneelleni, sillä nämä kauheat tapahtumat eivät ikinä saa unohtua historiasta.

Talibanit vartioivat ulkona, mutta he eivät tiedä, että kirjoitan heidän hirmuteoistaan. He ovat väärässä, jos luulevat pystyvänsä vaientamaan meidät.

Kaikki uutiset tuntuvat kertovan talibanien rikoksista, väkivallasta ja sorrosta. Huoleni kasvaa. Perheeni ottaa minuun jatkuvasti yhteyttä. Mietin, etsivätkö talibanit minua? Onko heillä lista etsimistään henkilöistä? Onko nimeni siinä listassa?

Ikävöin suuresti tytärtäni, joka asuu avioeron jälkeen mieheni ja hänen vanhempiensa luona. Hän oli yleensä perjantaisin luonani. Tänään en tapaa tytärtäni, ja ikävä saa minut pois tolaltani.

Istun keskellä huonetta. Aivoni pysähtyvät hetkeksi, en pysty toimimaan. Yritän kerätä huoneesta tavaroitani, mutta kehoni ei enää toimi. Minusta tuntuu, että en pysty päättämään, mitä minun tulisi tehdä. En pysty syömään enkä nukkumaan kunnolla.

Käyn mielessäni läpi kaikkia niitä asioita mitä aikojen saatossa olen tehnyt.

Olin itsenäinen ja aktiivinen nainen. Tein töitä ja opiskelin iltaisin yliopistossa.

Olen työskennellyt viime vuodet sellaisessa ammatissa, jossa olin hyvin perillä Afganistanin tilanteesta. Silti en voinut edes kuvitella talibanien paluuta valtaan. Tein myös yhteistyötä ulkomaalaisten kanssa. Joka tilanteessa kerroin asioista avoimesti ja rehellisesti ja myös kritisoin rohkeasti monia. Ajattelin, että totuuden kertominen auttaisi yhteiskuntaa eteenpäin.

Talibanit eivät tule antamaan anteeksi mitään näistä.

En koskaan voinut edes kuvitella tällaisia päiviä, joita nyt koemme.

Yritän hengittää syvään ja olla miettimättä liikaa.

Tällä hetkellä tärkeintä on pysyä rauhallisena ja rukoilla. En voi tehdä muutakaan. Aina kun joku soittaa, yritän vaikuttaa rauhalliselta. Kukaan ei tiedä, miten vaikea viime viikko on minulle todellisuudessa ollut.

Kaikki tuntuu kuin unelta. Sen hyväksyminen, että koko elämäni on hajonnut palasiksi, tuntuu mahdottomalta.

"Tungen huivin suuhuni, jotta kukaan ei kuulisi kun huudan"

Ystäviäni ja työkavereitani pääsee nyt joka päivä lähtemään Kabulista ulkomaille. Olen iloinen siitä, että heidän henkensä pelastuu. Samalla syvä ja outo yksinäisyyden tunne on täyttänyt koko olemukseni. Pomoni soitti ja kertoi, että hänkin pääsee ulkomaille. Minua kukaan ei ole vielä huolinut.

Minusta tuntuu, että en enää kestä olla yksin. En käy enää Facebookissa, vaikka haluaisinkin pysyä ajan tasalla uutisista. En tee niin, koska en halua tulla epätoivoisemmaksi. Minun on pakko kestää ja vastustaa kiusausta olla avaamatta nettiä.

Aamulla rupean keräämään tavaroitani. Joudun jättämään kotini, sillä minun on pakko mennä perheeni luokse. En millään kykene enää jatkamaan yksin tässä kauheassa tilanteessa.

Haluaisin jättää kaikki tavarani vielä toistaiseksi tänne ja vain lähteä, mutta vuokranantaja ei siihen suostu. Hän sanoi, että minun on otettava koko omaisuuteni mukaan. Tavaroita on niin paljon. Niitä on tullut ostettua ison perheen tarpeiksi. En millään jaksa kerätä niitä kaikkia.

Olen huolissani tyttärestäni ja ikävöin häntä. Minun on päästävä näkemään hänet.

Kahteen päivään en ole saanut häneen yhteyttä. Lapsen isän puhelin on kiinni. Soitan hänen isoäidilleen. Kerron, että haluan viedä lapseni mukanani, minne ikinä lähdenkin. Mutta lapsen isoäiti kieltäytyy.

Voin todella huonosti. En voi edes kuvitella elämää ilman tytärtäni. Olen valmis kuolemaan, mutta en anna kenenkään ottaa häntä pois minulta. Yritän WhatsAppin kautta olla yhteydessä lapseni isään. Onneksi hän vastaa. Sanon hänelle:

– Sinä lupasit, että antaisit tyttäreni tulla luokseni. Lupasit puhua vanhemmillesi asiasta.

Jonkin ajan päästä soitan hänelle uudestaan. Hän vaikuttaa vihaiselta ja sanoo, että hänen vanhempansa eivät hyväksy tyttären luovuttamista. Hän valittaa, että on joutunut kahden tulen väliin.

Minä itken ja pyydän saada lapseni luokseni. Hänen vanhempansa itkevät, ettei lasta saisi päästää minun luokseni.

– Mitä helvettiä tämä tilanne on, mieheni sanoo. Rukoilen ja anelen, että hän puhuisi vielä vanhemmilleen. Lopetan puhelun.

Oi Jumala, viime päivinä olen tuskaillut ja valittanut talibanien tulosta, siitä että en pääse enää töihin tai yliopistoon. Olen rukoillut omani, perheeni ja myös muiden ihmisten puolesta. Olen myös kestänyt tuskaa, mutta sitä tuskaa en tule kestämään, jos viet minulta tyttäreni. Tungen huivin suuhuni, jotta kukaan ei kuulisi kun huudan. Minä vain huudan ja huudan. Näin yritän rauhoittaa itseäni.

Havahdun lapsen isän lähettämään viestiin. Hän lupaa yrittää parhaansa saadakseen vanhempansa suostumaan. Anelen, että hän ei riistäisi tytärtäni minulta. Lopulta hän sanoo, että voin huomenna tulla hakemaan lapsen. Sillä hetkellä oloni yhtäkkiä helpottuu. Onneksi Jumala kuuli rukoukseni. Huomenna menen hakemaan häntä.

“Kun lähestyn ulko-ovea, huomaan talibanien auton”

Herään viideltä ja pyydän talonmieheltä, että hän auttaisi löytämään auton ja muutaman ihmisen, jotka voisivat auttaa tavaroiden kantamisessa. Kasaamme omaisuuteni muutamassa tunnissa autoon ja lähetän kaikki siskoni luokse. Annan avaimeni pois vuokranantajalle. Olen epätoivoinen, sillä joudun jättämään kotini.

Kyyneleet silmissäni astun talon portaita alas. Kun lähestyin ulko-ovea, huomaan talibanien auton. Aluksi en usko niiden olevan talibaneja, mutta kun autosta nousee aseistautuneita miehiä, ymmärrän tilanteen. Kyseessä todella ovat talibanit.

Sydämeni melkein pysähtyy. Yritän pysyä rauhallisena ja jään tuijottamaan heitä. He lähestyvät ja puhuvat talon ulko-ovella muutaman ihmisen kanssa. Sen jälkeen he astuvat nauraen sisälle taloon. Yritän näyttää normaalilta, mutta rukoilen hiljaa. Kun he ovat menneet sisälle, hengitän syvään ja nousen nopeasti autoomme.

Tunteeni ovat ristiriitaiset. Olen sekä peloissani että onnellinen, sillä ehdin poistua asunnostani juuri ennen talibaneja. Mietin, että jos olisin jäänyt ja he olisivat tulleet tekemään kotietsintää, olisin varmasti saanut sydänkohtauksen pelkästä pelosta.

Valta on nyt talibaneilla. Luulen, että he tekevät kotietsintöjä selvittääkseen, kuka asuu missäkin ja mikä on kenenkin ammatti. Pelkään, että kotietsinnät jatkuvat talosta taloon, kunnes minut ja tuhannet kaltaiseni ihmiset on tunnistettu. Talibanin mielestä olemme rikollisia.

Menen ensin tyttäreni isovanhemmille. Minua pelottaa, mutta olen toiveikas. Kun vihdoin näen tyttäreni, halaan häntä tiukasti ja itken ääneen. Hän on osa sydäntäni.

Juon isovanhempien luona kupillisen teetä. Otan tyttäreni mukaani, ja iltapäivällä lähdemme vanhempieni luo. Siskoni ja muut ilahtuvat suuresti nähdessään meidät. Sanon äidilleni, että viime aikoina en ole pystynyt syömään tai nukkumaan kunnolla. Nyt haluan levätä.

Samalla hetkellä saan puhelun tuntemattomalta mieheltä.

Puhun tämän suomalaisen miehen kanssa, ja kerron tilanteestani. Mies kysyy, kuinka kaukana vanhempieni talo on lentokentältä ja pyytää minua toimittamaan minusta ja tyttärestäni valokuvat hänelle. Olen huolissani perheestäni, sillä talibanien näkökulmasta he ovat rikollisia, koska ovat kasvattaneet minunlaiseni tyttären. Pyydän miestä auttamaan myös vanhempiani ja isoisääni, jotta pääsisimme kaikki yhdessä lentokentälle. Mutta hän kieltäytyy, ja käskee minua tulemaan ainoastaan tyttäreni kanssa tai ei ollenkaan.

Sanon perheelleni, etten jätä heitä yksin enkä lähde. He kuitenkin rukoilevat minua lähtemään turvalliseen paikkaan ja jättämään heidät Jumalan armoille. Ilmoitan suomalaiselle miehelle, että hyvä on, tulen ainoastaan tyttäreni kanssa.

Kyyneleet silmissämme halaan äitiäni ja hyvästelemme toisemme. Pyydän heitä antamaan minulle anteeksi. Kerron, että olen heille paljosta velkaa, enkä voi ikinä mitenkään hyvittää kaikkea sitä, mitä he ovat minun hyväkseni tehneet.

Isäni ja isoisäni ovat silloin moskeijassa, joten joudun lähtemään hyvästelemättä heitä. Veljeni lähtee saattamaan minua. Olemme jo matkalla, kun isäni soittaa. Hän itkee ja hyvästelee minut. Hän pyytää minua pitämään huolta itsestäni ja jättämään minut Jumalan huomaan. Sydämeni murtuu, sillä Kabul ei ole enää entisensä. Perheet joutuvat tahtomattaan hyvästelemään ja eroamaan toisistaan.

Suomalainen mies soittaa minulle uudestaan. Hän lähettää minulle toisen numeron, johon minun pitää soittaa. Numerosta vastaa henkilö, joka kertoo sijaintinsa ja neuvoo minua lähtemään kohti lentokenttää. Lähdemme veljeni ja hänen vaimonsa kanssa kentälle.

Matkalla on paljon ruuhkaa. Näemme talibaneja. Veljeni käskee minua piilottamaan puhelimeni, kunnes pääsisimme heidän ohitseen. Onneksi autoja on paljon, joten talibanit eivät pysäytä meitä. Pääsemme erääseen paikkaan, jossa veljeni käskee minua poistumaan autosta. Hän pysäköi autonsa kadunkulmaukseen ja käskee vaimoaan odottamaan. Lähdemme veljeni kanssa eteenpäin.

Lentokentän portin edessä on paljon ihmisiä. Hetken tuntuu, että litistyn puristuksiin ihmismassassa. Veljeni kantaa laukkuani, ja minä pidän tiukasti kiinni tyttärestäni. Yritän ottaa hänet syliin, mutta olkalaukkuni on kovin painava. Olin ottanut mukaani tietokoneen ja sen kovalevyn. Pystyn juuri ja juuri kantamaan tytärtäni.

Otan tukevia askeleita, jotta pysyisin pystyssä, koska muuten jäisimme ihmismassan jalkoihin. Tyttäreni on peloissaan. Kuulemme laukauksia, ja rauhoittelen lasta. Ne ampuvat vain ilmaan. Yritän koko ajan puhua hänelle, jotta hän ei pelästyisi.

Edessämme on syvä vesilammikko, ja sen toisella puolella sotilaita. Minun oli käsketty huutaa Suomi, kun näen suomalaisia sotilaita. Veljeni huutaa: Suomi! Sotilaat kääntyvät minuun päin ja tarkistavat nimeni.

On jo hämärää, joten sotilaat pyytävät minua laittamaan kännykkäni valon päälle ja pitämään sitä ylhäällä, jotta eivät kadottaisi minua. He käskevät minua lähtemään eteenpäin. Annan kännykkäni veljeni käteen ja yritän pujotella ihmismassan läpi. On pakko mennä vesilammikon läpi. Hyppään veteen ja nostan jälleen tyttäreni syliini. Vettä on yli polvien korkeudelle ja se on likaista. Mutta vaihtoehtoja ei ole. Samalla joudun hyvästelemään veljeni.

Suomalaiset sotilaat saavat kovalla työllä minut eteenpäin autoon ja kuljettavat meidät muiden evakuoitavien luokse.

Olen todella kiitollinen suomalaisille. He kohtelevat minua hyvin, antavat ruokaa ja auttavat, että saisin nukuttua. Olen kuitenkin hereillä myöhään. Ilmoitan perheelleni, että olen kunnossa ja lentokentän sisäpuolella.

“He kohtelevat minua ihmisenä”

Monen kauhean päivän jälkeen pääsen vihdoin hengähtämään. Olen päässyt turvaan. Minun ei tarvitse enää pelätä, milloin talibanit tulevat perääni.

Olen silti huolissani perheestäni. Yritän tavoittaa ystäviäni, jotka yrittivät myös päästä lentokentälle.

Kolme kollegoideni perhettä pyrkii Australiaan, mutta he eivät ole onnistuneet pääsemään lentokentälle useista yrityksistä huolimatta. Pyydän heitä laittamaan sähköpostia ja kysymään neuvoa australialaisilta sotilailta. He kertovat, että sotilaat eivät pysty hakemaan heitä, vaan heidän pitäisi omin keinoin päästä kentän sisäpuolelle. Tämä vaikuttaa lähes mahdottomalta.

Selitän heille, mitä ohjeita minulle annettiin, miten kuljin vesilammikon läpi ja miten suomalaiset sotilaat, joilla oli kädessään Suomen lippu, auttoivat minua heti. Selitän heille, että näistä kaikista asioista oli sovittu etukäteen.

Pesen vaatteeni, jotka likaantuivat vesilammikossa. Mukanani on vain yhdet varavaatteet minulle ja tyttärelleni. Lentokentällä tyttäreni soittaa isovanhemmilleen, että on päässyt turvallisesti lentokentän sisäpuolelle.

Joku suomalaisista avustajista kysyy jatkuvasti, onko meillä kaikki hyvin vai tarvitsemmeko vettä, ruokaa tai jotain muuta. Vastaan heille kaiken olevan hyvin. Olen sydämeni pohjasta kiitollinen. He kohtelevat minua ihmisenä.

Ilma Kabulissa on kuuma, ja selaan koko päivän nettiä. Yritän pysyä ajan tasalla tilanteesta. Myöhään iltapäivällä meidän lentomme aika on tullut. Meille on kerrottu, että lentokone lähtee kello 18. Kävelemme kohti sotilaskonetta ja jäämme jonoon. Nousemme järjestyksessä lentokoneeseen.

Kestää puolitoista tuntia ennen kuin kaikki saadaan koneeseen ja pääsemme lähtemään Kabulista kello 19.30. Olen matkustanut aikaisemminkin, mutta tämä on erilainen lento. Tunnen suurta surua kotimaani tilanteesta ja siitä, että jouduin eroamaan perheestäni. Tuntuu niin tuskalliselta, että on pakko lähteä pois pysyäkseen hengissä. Yritän lohduttaa itseäni muistuttamalla, että nyt olemme turvassa.

“Olen vihdoin turvassa”

Olemme sotilaskoneessa kolmen tunnin ajan. Me kaikki istumme polvillamme, emmekä pysty edes suoristamaan jalkojamme. Tyttäreni nukahtaa syliini. En pysty liikkumaan, joten käteni, jalkani ja koko kehoni puutuvat. Joka paikkaan särkee.

Koneessa sotilaat yrittävät pitää meistä huolta. Inhimillisyyden tunne ja heidän apunsa nostavat kyyneleet silmiini. Kyllä inhimillisyyttä on olemassa. Toki talibanit ovat myös ihmisiä, mutta ero heidän ja näiden sotilaiden välillä on kuin yö ja päivä.

Pääsemme Georgiaan. Turvatarkastuksen jälkeen meidät ohjataan odotusaulaan. Siellä on paljon perheitä. Jotkut ovat menossa Ruotsiin tai Norjaan ja osa taas Suomeen. Meidät ohjataan Suomeen menevien ryhmään. On yli keskiyön ja olen äärimmäisen väsynyt. Yritän lepuuttaa silmiäni. Muutaman tunnin kuluttua meille ilmoitetaan, että valmistaudumme lentämään Suomeen.

Lento Georgiasta Suomeen sujuu hyvin. Lentokone on melkein tyhjä. Kunpa olisi ollut mahdollista pelastaa ja auttaa lisää vaarassa olevia ihmisiä.

Pääsemme perille Helsinkiin, ja minulla on vain ohuet vaatteet päälläni. Kabulissa ilma oli erittäin kuuma, mutta täällä ilma tuntuu Kabulin syksyltä. Lentokentällä on jo valmiina viltit ja pientä syötävää. Soitan videopuhelun äidilleni ja siskolleni. Kerron heille, että olen päässyt turvallisesti Suomeen. He ovat iloisia puolestani.

En osannut aavistaa, että tarkastukset lentokentällä kestäisivät näin kauan. Passimme tarkastetaan perusteellisesti, ja kasvojamme verrataan tarkasti passikuvaan. Virkailijat kysyvät kaikenlaista. Meiltä otetaan myös koronatesti. Minulle kerrotaan, että seuraavaksi asiani siirtyy Maahanmuuttovirastolle.

Sen jälkeen meidät siirretään toiseen paikkaan, jossa meiltä otetaan biometriset tunnisteet kuten sormenjäljet ja valokuvia kasvojen molemmilta puolilta. Tämä tuo mieleeni Hollywood-elokuvat, joissa poliisit ottavat rikollisilta valokuvat ja sormenjäljet ihan samalla tavalla.

Ymmärrän ja arvostan suomalaisia viranomaisia. He tekevät parhaansa pitääkseen maansa turvassa ja siksi tämä prosessi on niin tarkka. En odottanutkaan heiltä vähempää. Tämän jälkeen meidät siirretään vastaanottokeskukseen.

Olen käynyt Suomessa aikaisemminkin. Siksi Suomi ei tunnu vieraalta. Tuntuu todella hyvältä, että Suomi auttoi ja pelasti henkeni. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikille, jotka tekivät parhaansa saadakseen minut ja tyttäreni turvaan.

En ole enää yhtä ahdistunut. Seuraan kuitenkin edelleen koko ajan tiiviisti Afganistanin uutisia, ja olen huolissani perheestäni ja muista ihmisistä. Sitä huolta tulen kantamaan elämäni loppuun asti. Olen kuitenkin onnellinen itseni ja tyttäreni puolesta. Olemme vihdoin turvassa.

Kirjoittaja on pitänyt päiväkirjaa Ylen pyynnöstä.

Lue ja kuuntele lisää Afganistanista:

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma: Taliban murskasi naisten haaveet Afganistanista

Afganistanin tilanteen hetki hetkeltä -seuranta

Kuusi päivää, jotka veivät vapauteni – Kabulissa piileskelevä nainen kirjoittaa Ylelle elämänsä muuttaneesta viikosta

Koskien kuohuja, kimaltelevia järviä, vihreyttä ja vehreyttä – tutustu seitsemään luontokohteeseen eri puolilta Suomea

$
0
0
Tänään vietetään Suomen luonnon päivää. Yksi päivän teemoista on lähiluonto, eikä luonnosta nauttiakseen aina tarvitse mennä kauas. Lähde matkalle monimuotoiseen luontoon.
Viewing all 118266 articles
Browse latest View live


<script src="https://jsc.adskeeper.com/r/s/rssing.com.1596347.js" async> </script>