Päivä ei ole vielä puolessa, kun Olga Kiveleva ja hänen nelisenkymmentä työkaveriaan lähtevät mansikkapellolta. Työpäivät ovat lyhyitä, koska mansikan satokausi maan tärkeimmällä tuotantoalueella Suonenjoella on viikkoja myöhässä. Poimittavaa ei ole.
Nenosen tilalla palkatut poimijat ovat tehneet puolikasta päivää; joillakin tiloilla poimijat ovat tehneet puolta päivää joka toinen päivä. Loppuaika on mennyt lomaillessa.
– He ovat siivonneet, pesseet pyykkiä, eilen lainattiin autoa ja kävivät Suonenjoella ostoksilla. He tutustuvat nyt sitten paikallisiin nähtävyyksiin ja kauppoihin, Jokiniemen marjatilan yrittäjä Veijo Karkkonen kertoo.
Karkkosen tilalla töissä on tusinan verran poimijoita. Loput kymmenen odottelevat Ukrainassa. He ovat olleet halukkaita tulemaan jo Suomeen, mutta viljelijällä ei ole ollut luvata työtä. Nyt poimijoiden kanssa on sovittu, että työ alkaa heinäkuun 20:s päivä.
Pellolla tienaa paremmin kuin kotimaassa

Karkkonen sanoo suoraan, että sadon viivästyminen harmittaa – niin häntä kuin poimijoitakin. Mansikanpoimijoiksi Suomeen on paljon enemmän halukkaita kuin tänne pääsee, koska poimijat tienaavat paremmin pellolla kuin omissa ammateissaan kotimaassa.
– Täytyy saada rahaa. Se on ylen hyvä palkka, suomen ja karjalan kieltä Venäjällä opettava Olga Kiveleva selittää.
On lakimiehiä ja lääkäreitä ja sitten on työttömiä ja opiskelijoita. Leena Koponen
Marja-alan työehtosopimuksessa minimituntipalkka on 8,29 euroa. Monet poimijat ovat kuitenkin olleet töissä jo useampia vuosia, jolloin he voivat saada ammattitaitolisää.
Kokeneemmat poimijat tietävät, että tienestejä tulee, kunhan sato kypsyy. Lähinnä huoli on, että osa poimijoista joutuu palaamaan kotimaahan ennen kuin myöhäisimmät lajikkeet tulevat poimittavaksi.
– Voi olla, että syyskuun alussa kysellään vielä poimijoita muualtakin, Karkkonen uumoilee.
Viljelijät arvioivat, että loputkin poimijat kutsutaan Suomeen ensi viikolla. Silloin Suonenjoen seudun valtalajike Polka alkaa kypsyä ja käsiä tarvitaan eniten.
"Tulemme kuin sukulaisina"
Nenosen marjatilalla työskentelevä opettaja Olga Kiveleva kuvaa poimijoiden ja viljelijöiden olevan kuin suurta perhettä. Useimmat tuntevat toisensa aiemmilta vuosilta ja osa hyvinkin monen vuoden takaa.
– Tulemme kuin sukulaisina tänne. Voimme levätä jälkeen työn, meillä on sauna, joki ja pyörät, joilla pääsemme kaupunkiin.
Suonenjoen marjanviljelijöiden yhdistyksen toiminnanjohtaja Leena Koponen kertoo, että mansikkatiloilla työskentelee moni muukin opettaja. Heillä syyskuun vaihteeseen jatkuva kesäloma antaa mahdollisuuden kesätyöhön Suomessa.
– On lakimiehiä ja lääkäreitä ja sitten on työttömiä ja opiskelijoita.
Tavallisesti viljelijät sopivat poimijoiden kanssa jo edellisenä kesänä, ketkä voivat tulla töihin seuraavanakin vuotena. Töiden alkamispäivä riippuu sadon kypsymisestä. Alkukesästä työ on lähinnä viljelysten kitkemistä ja mansikoiden istuttamista.
Lomat ja viisumien määräajat määrittävät sitä, kuinka pitkään poimijat voivat viettää Suomessa. Osalla viisumi menee umpeen Kivelevan tavoin elokuun lopussa; toisille on luvattu työtä syyskuulle. Silloin poimitaan vielä mansikasta Malvina-lajiketta sekä vadelmaa.
– Tänä vuonna myöhäiset lajikkeet menevät myöhään. Se on kuluttajalle hyväkin: löytyy koko ajan tuoretta mansikkaa, mansikanviljelijä Juha Nenonen miettii.