Kuluttajansuojaa rahoitusalalla valvovan CFPB:n johtaja Richard Cordray erosi viime viikolla. Hänen arvellaan pyrkivän Ohion kuvernööriksi demokraattien ehdokkaana ensi vuoden vaaleissa. Cordray nimitti seuraajakseen henkilöstöpäällikkönsä Leandra Englishin. English oli mukana luomassa virastoa seitsemän vuotta sitten.

Presidentti Donald Trump puolestaan päätti nimittää viraston johtoon budjettipäällikkönsä Mick Mulvaneyn.

English nosti asiasta kanteen sunnuntaina, koska hänen mukaansa hänellä on oikeus toimia virkaatekevänä johtajana kunnes senaatti on hyväksynyt presidentin nimeämän ehdokkaan. On myös poikkeuksellista, että presidentti nimeää viraston johtoon henkilön, joka samaan aikaan hoitaa virkaansa Valkoisessa talossa.

Englishin kannetta käsittelee presidentti Trumpin nimittämä tuomari Timothy Kelly.

Taustalla Trumpin inho rahoitusmarkkinoiden sääntelyä kohtaan

CFPB (Consumer Financial Protection Bureau) on liittovaltion hallinnon alainen kuluttajavirasto, jonka toimialaa on rahoitusala pankeista perintäyrityksiin. Virastolla on 1 600 työntekijää. Virasto luotiin vuonna 2010, pari vuotta aiemmin asuntolainoituksesta liikkelle lähteneen talouskriisin innoittamana. Virasto on siten demokraattien kärkihankkeita rahoitusalan holtittomuuden hillitsemiseksi.

Virasto ei arvattavasti ole Trumpin hallinnon suosiossa, ja republikaanit yleisestikin pitävät sitä kahleena, joka haittaa talouskasvua. Viraston tehtäviä ei ole onnistuttu muuttamaan kongressissa, joten johtajan nimityksellä on väliä.

Monissa muissakin liittovaltion virastoissa johtajavaihdos demokraateilta republikaaneille on merkinnyt isoja muutoksia virastojen toimintaan. Johtajien vaihto on normaali käytäntö vaalien jälkeen, ja siihen myös Mulvaney viittasi maanantaina:

– Jokainen, joka ajattelee, että CFPB pysyy Trumpin hallinnon aikana samana kuin Obaman hallinnon aikana on yksinkertaisesti naiivi. Vaaleilla on vaikutuksensa jokaiseen virastoon, ja se pitää sisällään myös CFPB:n.

Presidentti Trump kutsui lauantaina virastoa täydeksi fiaskoksi, edellisen hallinnon nimittämän johtajan kaudella.

Mulvaney itse on kutsunut virastoa "sairaaksi, surulliseksi vitsiksi", joka pitäisi lakkauttaa.

Sähköpostitaistoa ja donitseja alaisille

Maanantaina Leandra English lähetti viraston työntekijöille sähköpostia, jossa hän sanoi, että hänelle on kunnia työskennellä heidän kanssaan. Viestinsä hän allekirjoitti "virkaatekevä johtaja".

Mutta myös Mick Mulvaney oli liikkeellä ja saapui virastoon mukanaan pussillinen donitseja alaisilleen. Hän lähetti työntekijöille muistion, jossa käski jäädyttämään uudet nimitykset ja ohjeistukset 30 päiväksi: "Jättäkää huomiotta kaikki ohjeet, jotka saatte Ms Englishiltä hänen oletetussa tehtävässään virkaatekevänä johtajana".

Myös Mulvaney allekirjoitti viestinsä virkaatekevänä johtajana ja kehotti alaisiaan piipahtamaan hänen huoneessaan neljännessä kerroksessa nappaamassa donitsin.

Johtajanimityksestä virinnyt taisto on jo saanut myös senaattorit kommentoimaan.

Eräs viraston perustamista ajaneista senaattoreista, demokraattien Elizabeth Warren kommentoi purevasti presidentti Donald Trumpin lauantaista twitter-viestiä: "Alle vuosikymmen sitten veronmaksajat lunastivat isojen pankkien tappioita, viime vuonna pankkiala teki ennätysvoitot. Siitä sinä olet huolissasi, realDonaldTrump?"

Länsimetron matkustajaliikenteen aloittaminen on vähentänyt bussimatkustusta metron vaikutusalueella kulkevilla Kirkkonummen ja Espoon seutulinjoilla sekä Helsingin Lauttasaaren linjoilla.

Helsingin seudun liikenteen HSL:n tietojen mukaan Lauttasaaren bussilinjojen matkustajamäärissä on tapahtunut keskimäärin 40 prosentin pudotus sitten länsimetron avaamisen.

Espoon ja Kirkkonummen seutulinjoilla, jotka kulkevat metrolinjan vaikutusalueella, keskimääräinen pudotus matkustajamäärissä on ollut 30 prosenttia.

Espoon sisäisillä bussilinjoilla kokonaismatkustajamäärä on keskimäärin pysynyt ennallaan. Näilläkin linjoilla jotkut Matinkylän metroasemalle matkustajia syöttävät linjat ovat kasvattaneet matkustajamääriään, kun taas toiset sisäiset linjat ovat menettäneet matkustajia.

– Ne ihmiset, joille on verrattain yksinkertaista käyttää metroa siitä huolimatta, että on suorat bussilinjat, ovat siirtyneet ensimmäisenä, arvioi HSL:n joukkoliikenneosaston johtaja Tero Anttila.

Yli kaksi kolmasosaa matkustajista on kadonnut Otaniemessä

Yksittäisten linjojen välillä erot ovat huimia. Suurimmat matkustajamäärien romahdukset on koettu Otaniemen seudun linjoilla 102 ja 103, joilta on hävinnyt jopa yli 70 prosenttia matkustajista.

– Teekkarit ovat ehkä kokeilunhaluisempia kuin muut. Lisäksi työmatkaliikenteen virta on suuri Helsingin keskustan kautta Otaniemen–Tapiolan suuntaan. Nämä linjat ja lentokentän linja ovat seutulinjoista ne, joilla ruuhkasuunta on muuta ruuhkasuuntaa vastaan, Tero Anttila sanoo.

Myös Lauttasaaressa esimerkiksi linjalta 20 on hävinnyt puolet matkustajista. Linjan päätepysäkki on ollut Lauttasaaren Katajaharjussa.

– Lauttasaaressa on lyhyet etäisyydet ja kaksi metroasemaa. Katajaharjua palvelee Koivusaaren asema.

Ensi vuoden puolella useat nykyisistä bussilinjoista muuttuvat metrolinjan liityntälinjoiksi. Espoon perukoilta ja Kirkkonummelta ryhdytään kulkemaan länsimetron liityntäasemille.

Tero Anttila sanoo, että nyt eletään jonkinlaista "metrouteliaisuuden aikaa", joka näkyy sitä enemmän, mitä lähempänä asemia ollaan.

– Elämme muutoksessa tammikuun loppupuolelle asti, jolloin tilanne rupeaa vakiintumaan, kun on liityntälinjoja muutama viikko opiskeltu.

Lue myös:

Metrossa on vielä tilaa – Länsimetron aloitus vähensi heti autoja lännen sisääntuloväylillä (27.11.2017)

Länsimetron ensimmäinen arkiaamu ruuhkineen on sujunut hyvin – "Vielä ei ole löydetty metroon" (20.11.2017)

Länsimetro houkuttaa tutkimusmatkailijoita – "En tähän mennessä ole oikeastaan koskaan käynyt Espoossa" (18.11.2017)

Länsimetron neitsytmatkasta muodostui kansanjuhla – Katso video riehakkaista ensihetkistä (18.11.2017)

Autoilijoita on kauhistuttanut uuden tieliikennelain sisältämä mahdollisuus saada liikennevirhemaksu ylinopeudesta, jos sitä on yksikin kilometri tunnissa.

Asiaa ovat ihmetelleet ainakin Iltalehti (Hallitus esittää: Jo 1-5 kilometrin ylinopeudesta 70 euron rangaistus - katso lista uusista liikennevirhemaksuista), Ilta-Sanomat (Ylinopeutta vain 1 km/h, uhkana 50 euron sakko! – voiko auton nopeusmittariin luottaa?) ja Helsingin Sanomat (Peltipoliisit voivat pian valvoa lähes kaikkia liikennerikkomuksia, automaattinen maksu tulisi punaisia päin ajamisesta ja turvavyön käyttämättömyydestä – kilometrin ylinopeudesta voisi saada 50 euron sakon).

Uutisointi on saanut liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) ampumaan tiedon alas jo kolmesti Twitter-tilillään. Viimeksi twiitti visersi samaa sanomaa maanantaina: "Toistan: tieliikennelain uudistus - nykylaissakin ylinopeudessa on nollatoleranssi. Puuttumiskynnys on poliisin sisäisen ohjeistuksen alainen asia, lakiesitys ei muuta sitä".

Twiitit uutisoitiin myös: "Berner: 1 km/h -ylinopeudesta ei sakoteta" (IL) ja "Berner: poliisi ei tule sakottamaan 1 km/h ylinopeudesta" (IS).

Lakiesitys perustuu maksujen porrastukseen

Hämmennys perustuu lakiesityksen ajatukseen porrastaa ylinopeuksista annettavat liikennevirhemaksut 5 km/h olevien ylitysten välein. Silloin alin liikennevirhemaksu olisi 50 euroa ja alaraja olisi tietenkin kohuttu 1-5 km/h. Esityksen pykälässä 165 se muotoillaan näin:

Se, mitä ministeri Berner on sanonut, on että poliisi päättää, missä vaiheessa se lähtee sakottamaan.

Poliisi päättää puuttumisrajansa itse. Vallitseva Poliisihallituksen antama ohje (ohje kokonaisuudessaan löytyy tiedotteen lopussa olevasta linkistä) on astunut voimaan viime vuoden lokakuussa ja se menee umpeen vuonna 2021.

Nollatoleranssi ei teknisesti mahdollinen

Ohjeessa on suositus puuttumisrajaksi. Siinä todetaan, että "Poliisi ei voi antaa kenellekään lupaa ajaa lievääkään ylinopeutta. Poliisin tuleekin mahdollisuuksien mukaan puuttua kaikkeen ylinopeudella ajamiseen". Tämä on siis se kuuluisa nollatoleranssi.

Mutta sitten tulee lievennyksiä, ihan jo tekniikan rajoituksiin perustuen. Todetaan, että laitteiden mittaustarkkuuteen liittyvä tekninen varmuusvähennys on 3 km/h. Se tarkoittaa, että peltipoliiseissa ja tutkapistooleissa saattaa olla muutaman kilometrin per tunti heitto, eikä sen takia ihan pienistä lähdetä nuhtelemaan.

Sitten, kun tekniset 3 km/h on otettu päältä pois, sanotaan, että ylinopeutta pitää olla vähintään 7 km/h, jotta rikesakko rapsahtaa. Huomautuksen voi saada alle sen olevista ylityksistä.

Toisin sanoen todellisuudessa Suomessa on aika suuri toleranssi ylinopeuksille. Täällä voi pamauttaa tutkaan 9 km/h:n ylinopeudella ilman kukkaron laihduttamista.

Kansainvälisestikin se on korkea raja. Vertailun vuoksi (se virhemarginaalin jälkeinen) ylinopeuden raja on Ruotsissa 6 km/h ja Hollannissa 4 km/h.

Poliisi: Vikaa liikennekulttuurissa

Poliisi tuskailee ylinopeusrajojen kanssa paitsi teknisesti myös filosofisesti. Poliisin Liikenneturvallisuuskeskuksen johtajan, ylikomisario Dennis Pastersteinin mukaan meillä on nopeusrajoituksissa liikennekulttuurinen erhe.

– Osalla kuljettajista on suuri väärinkäsitys. Nopeusrajoitusmerkki on suurin sallittu – se ei ole pienin mahdollinen, Pasterstein sanoo.

– Ja kun aina sanotaan, että pitäisi saada ajaa vähän ylinopeutta. Ei saa ajaa. Poliisin tavoite on ihan puhtaasti se, että kukaan ei aja ylinopeutta. Me emme hyväksy mitään ylinopeuksia.

– Koska kukaan ei kuitenkaan voi ajaa ihan tarkasti säädettyä nopeutta, niin sen toleranssin pitää löytyä sen rajoituksen alapuolelta. 80 km/h alueella sopiva nopeus on 75 km/h, ja jos joutuu nostamaan jostain syystä nopeutta, niin sen voi vielä tehdä rikkomatta lakia, Paterstein huomauttaa.

Myös esitys uudeksi tieliikennelaiksi jakaa Pastersteinin näkemyksen. "Yleinen, tiekohtainen, paikallinen tai ajoneuvokohtainen nopeusrajoitus ei ole ohjenopeus vaan raja, jota ei saa ylittää", esityksessä todetaan.

Lakiesitys tosin tarjoaa nopeusrajoituspuristeille pienen lohdun: tulossa on uusi liikennemerkki – se, joka todella ilmoittaa alimman sallitun nopeuden.

Indonesiassa Balin Denpasarin kansainvälinen lentokenttä pysyy suljettuna vielä ainakin vuorokauden. Indonesian liikenneministeriö ilmoitti varhain tiistaina jatkavansa lentokentän kiinni pitämistä vielä ainakin vuorokaudella Agung-tulivuoren purkautumisen takia.

Paikallisten ilmailuviranomaisten raportti osoitti, että ilmatilassa on vulkaanista tuhkaa, ministeriö sanoi lausunnossaan. Sulkeminen päättyy keskiviikkona 29. marraskuuta kello seitsemän paikallista aikaa. Viranomaiset arvioivat tilannetta myöhemmin uudelleen.

Denpasarin lentokenttä suljettiin maanantaina Agung-tulivuoren ilmaan sylkemän tuhka- ja savupilven takia. Pienempi Lombokin lentoasema sen sijaan jo on avattu uudelleen.

Lentokentän sulkeminen ja lentojen perumiset ovat vaikuttaneet kymmenien tuhansien matkasuunnitelmiin. Suurin osa peruttujen lentojen matkustajista odottaa edelleen Balilla kentän aukeamista. Pieni osa on etsinyt muita reittimahdollisuuksia.

Lue lisää:

Katso suorana, miten Agung-tulivuori sylkee tuhkaa taivaalle Balilla

Suomalaisnainen jumissa Balilla – "Hengityssuojaimet ostettu tulivuorenpurkauksen varalta"

Balilla evakuoidaan jopa 100 000 ihmistä ja lentokenttä on suljettu – katso nopeutettu video purkautumaan valmistautuvasta tulivuoresta

Tulivuori purkautuu Balilla – Saarella satoja suomalaisia, matkatoimistot lähettäneet tekstiviestiohjeita

Tulivuori Agung purkautuu Balilla – Lentokenttä on auki, mutta tuhkapilven liikkeitä seurataan tarkkaan

Prinssi Harry ja hänen kihlattunsa Meghan Markle ovat esiintyneet ensimmäisessä yhteisessä tv-haastattelussaan kihlauksen julkistamisen jälkeen.

BBC:n haastattelussa pariskunta kertoi tavanneensa sokkotreffeillä, eivätkä he tienneet tapaamishetkellä toisistaan omien sanojensa mukaan "paljon mitään".

Prinssi Harry kertoi tietäneensä Meghanin olleen hänelle "se oikea" jo heidän ensitapaamisensa aikana.

– Hän vain tupsahti minun elämääni, Harry sanoi.

Hänen mukaansa pariskunta ihastui toisiinsa uskomattoman nopeasti. Harrylle tämä oli osoitus siitä, että "tähdet olivat oikeassa asennossa".

BBC:n haastattelija Mishal Husain kysyi pariskunnalta myös siitä, miten Harry kosi Meghania.

Harryn mukaan kosinta tapahtui hyvin tavallisena iltana Kensingtonin palatsissa pariskunnan paistaessa kanaa.

– Hän ei antanut minun edes sanoa kosintaa loppuun. Hän sanoi "Voinko sanoa jo kyllä?", Harry kertoi.

– Kosinta oli mahtava yllätys. Se oli niin söpöä, luonnollista ja romanttista, Meghan muisteli kosintaa.

Saarijärveltä kotoisin oleva Atte Ikkala muutti Näätämöön kolmisen vuotta sitten. Pohjoisimmassa Lapissa Norjan rajan tuntumassa oleva pieni kylä ja sen lähialue olivat hänelle jo entuudestaan tuttuja, sillä hän on käynyt kalassa kyseisellä paikkakunnalla pikkupojasta asti.

– Kalavesien vuoksihan siellä aina kuljettiin ja talvi odotettiin, että päästään kesällä takaisin.

Inarin kunnan koillisosassa sijaitsevan alle sadan ihmisen kylän voi kokea olevan eristyksissä. Kylästä löytyy pari sekatavarakauppaa, motelli sekä puutavarakauppa. Kyläyhteisö on kuitenkin tiivis, ja kolttasaamelainen kylä on monella tapaa yhteydessä Norjan puolella olevaan naapurikylään Neideniin.

Varsinaisesti Ikkalalla ei ole ollut unelmaa Lappiin muutosta. Tilaisuus kuitenkin tarjoutui hänelle sattumalta, ja siihen hän päätti tarttua.

– Mahdollisuus tuli nokan eteen 2015 kesällä, kun olin perinteisesti lohireissulla Neidenissä ja majoituin Näätämössä. Samalla tarjoutui tilaisuus saada työ ja asunto. En minä alkanut vastaan rimpuilemaan ja hetken mielijohteesta muutin Näätämöön.

Ikkala ei kauaa ehtinyt miettiä, kun oli jo vaihtanut asuinpaikkansa lempi kalavesiensä äärelle. Muuttomatkaa kertyi noin 1000 kilometriä. Päätöstään hän ei ole katunut.

– Ei ole kauheasti ikävä Keski-Suomeen ollut. Tietysti sinne jäivät sukulaiset ja kaverit. Kyllä minä Näätämöstä tykkään enemmän kuin niistä Keski-Suomen kuravesistä.

Sopeutunut paikalliskulttuuriin

Ikkala on mielestään otettu hyvin vastaan Näätämön kylässä, ja hän on päässyt mukaan paikalliseen elämään. Pienessä yhteisössä, jossa kaikki tuntevat toisensa, ei ulkopuolinen ihminen jää kauaksi aikaa ilman tuttavia.

– Poronhoitoon olen päässyt mukavasti käsiksi. Kaveri otti kerran mukaan aidalle ja sen jälkeen siellä on tullut käytyä aina erotuksissa. Se on ihan hieno elämäntapa, mutta poromiehen työ ei todellakaan ole helppoa.

Näätämö sijaitsee keskellä kahta suurta erämaa-aluetta, Kaldoaivia ja Vätsäriä. Puhdas luonto ja alueen syrjäisyys luovat alueelle rauhanomaisen tunteen. Nyt siellä vakituisesti asuvana Ikkala näkee alueen koko kauneuden.

– Erämaa-alueet Näätämössä suojaavat jonkun verran luontoa. Turvetuotanto tai metsätalous eivät pääse sitä pilaamaan. Se on mukavan puhdas ympäristö elellä. Turistina sitä ei päässyt kunnolla kokemaan, mitä se alue oikeasti käsittää. Paikkakuntalaisena sen näkee aivan toisenlaisena.

Norjan rajalle matkaa Näätämöstä on noin kaksi kilometriä. Rajakylässä tapaa ja tutustuu ihmisiin kummallakin puolen rajaa.

– Norjan puolen Näätämön eli Neidenin olen ottanut myös kuin toiseksi kodikseni. Siinä ei enää niin selvästi näe valtakuntien rajaakaan, kun jatkuvasti kulkee rajan molemmin puolin. Vielä enemmän tulee reissattua, kun tyttökaverikin on sieltä Norjan puolelta.

Turistista yrittäjäksi

Atte Ikkala on kotoisin Saarijärveltä Keski-Suomesta. Simossa kalatalouden perustutkinnon suoritettuaan hän suuntautui kalastuksen ohjaajaksi. Siitä lähtien hän on työskennellyt oppaana vaihtelevissa ympäristöissä.

Jokakesäiseltä kalastusreissultaan sattumalta työn saaneena, ja Näätämöön muuttaneena Ikkala alkoi pohtia tarkemmin omaa tulevaisuuttaan. Ajatus oman yrityksen perustamisesta alkoi tuntua luontevalta.

– Piti oikeasti miettiä, miten täällä Näätämössä luo uran itselleen. Omat vahvuudet ovat ilman muuta opastoiminnassa.

Atte Ikkala perusti kesällä itselleen safaritoimintaa ja henkilöstövuokrausta tarjoavan yrityksen. Uudella yrityksellä ei vielä ole valtavasti asiakkaita, mutta työ on kuitenkin pitänyt Ikkalan leivässä.

– Reissuja ollaan päästy tekemään. Kesällä oli asiakkaita, jotka eivät ole ennen Atlantin lohta saaneet ja jokaiselle saatiin se kyllä Näätämöjoesta kaivettua. Ihan hienosti lähtenyt homma pyörimään.

Vaikka joissain Pohjois-Suomen matkailuyrityksissä käytetään hyväksi saamelaiskulttuuria yrityksen markkinoinnissa ja sen toiminnassa, Ikkala ei niin aio tehdä.

– Minulla on kunnioitus sitä kohtaan. En aio käyttää sitä omassa liiketoiminnassani. En itse pukeudu koltaksi ja lähde ajamaan kelkalla, vaan annan saamelaisten pitää heidän kulttuurinsa, ja minä keskityn kalavesiin ja moottorikelkkailuun erikseen.

Tulevaisuus Näätämössä

Ikkala suunnittelee oman yrityksensä toiminnan tarjoavan tulevaisuudessa muutamia työpaikkoja ja pyörittävän liiketoimintaa talvikaudella, jolloin kesäkaudella päästään sitten valmistelemaan seuraavaa talvikautta ja hengähtämään.

– Mitään megasuurta bisnestä en ole tästä luomassa enkä miljonääriksi lähtemässä. Kun vain elannon saisi tällä tehtyä, niin olisin tyytyväinen.

Rajakylässä yritystoiminnan laajentaminen Norjan puolelle on mahdollisuus, ja siihen Ikkalakin tähtää.

– Siellä on kuitenkin enemmän kilpailua, mutta kyllä siellä minulle sijaa varmasti on.

Onnellisena Pohjoisessa

Sosiaalinen kanssakäyminen voi tuntua rajatulta verrattaessa Näätämöä etelän suuriin kaupunkeihin. Tekemistä kuitenkin löytyy, kun jaksaa itse yrittää.

– Jokuhan voisi ajatella, että minun elämäni on aivan hirveää, kun ajelen tuolla 20 asteen pakkasessa kelkalla ja poraan reikiä jäähän, ja on vielä asiakkaita mukana. Tai kun käyn porohommissa aidalla poromiesten kanssa kuuntelemassa, kun he puhuvat keskenään saamea, enkä itse ymmärrä sanaakaan.

Ikkalan mielestä on kuitenkin enemmän elämänkatsomuksesta kiinni, onko onnellinen vai ei.

– En minä nyt usko, että tästä yhtäkkiä voisi onnellisemmaksi tulla.

Osissa Japania herättiin perjantaiaamuna sireenien soittoon. Ihmisiä, jotka asuivat Pohjois-Korean testaaman ohjuksen lentoreitin alla, kehotettiin hakeutumaan suojaan.

Uutiseen herättiin myös muualla maailmassa, Suomessakin. Pelottava juttu, joka ikävä kyllä vain alkaa olla rutiinia.

Ja kun sama toistuu, esitimme jälleen viisi kysymystä Pohjois-Koreaa seuraavillle asiantuntijoille.

1. Kasvaako sodan riski ja miten siihen voi varautua?

Uusin ohjuskoe on osa vuosia jatkunutta asetestien jatkumoa. Yhdellä kokeella ei ole suuria seurauksia. Mutta se lisää riskiä sotilaalliseen konfliktiin, etenkin Pohjois-Korean lähialueella.

Etelä-Korea on rakentanut Yhdysvaltojen tuella THAAD-ohjustorjuntajärjestelmän ja Japani kaavailee omaa ohjustorjuntaa.

– Kun jännitteet lisääntyvät, kasvaa myös vahingossa - tai tahallaan - aloitetun sodan riski Korea niemimaalla, sanoo tutkijaupseeri Juha Kukkola Maanpuolustuskorkeakoulusta.

– Kaikki tapahtunut lisää kokonaisuudessaan sodan riskiä. Etenkin jos Yhdysvallat katsoo, että sen kärsivällisyys loppu, sanoo vanhempi tutkija Elina Sinkkonen Ulkopoliittisesta instituutista.

Ohjuskokeen reitillä ollut Japani lupasi perjantaina "päättäväisiä toimia" Pohjois-Koreaa vastaan. Japanissa on vireillä AEGIS-niminen ohjuspuolustushanke, mutta kovin nopeasti sitä ei voitaisi käyttää, vaikka haluttaisiinkin.

– Uusi järjestelmä olisi kuitenkin käyttövalmis aikaisintaan vuonna 2023, Sinkkonen arvioi.

Se mitä Japani voi tällä hetkellä konkreettisesti tehdä on parantaa siviilipuolustusta eli väestönsuojelua.

2. Mihin Pohjois-Korea pyrkii – vai onko se jo saavuttanut tavoitteensa?

Näyttää siltä, että Pohjois-Korea on saattanut pitkälti onnistua yhdessä tavoitteessaan: diktaattori Kim Jong-unin aseman turvaamisessa.

– Kim Jong-un ei halua sotaa. Hän haluaa turvatakuut oman hallintonsa jatkumiselle, Kukkola sanoo.

Samaa mieltä on Elina Sinkkonen. Pohjois-Korea haluaa pysyä maailman agendalla – huomion kohteena.

– Maan johto haluaa pysyä vallassa. Sitä varten täytyy olla riittävän hyvä pelote, että ulkovallat eivät sinne halua hyökätä.

Pohjois-Korean ohjus- ja ydinteknoknologia alkaa olla sillä tasolla, että pelote alkaa toimia. Jos maahan hyökättäisiin, olisi vastaisku niin tuhoisa, että sitä riskiä ei haluta ottaa.

Pohjois-Korea tähtää todennäköisesti myös neuvotteluihin, jossa se saisi taloudellista vastinetta myönnytyksilleen. Näin on tapahtunut historiassa monta kertaa aiemminkin.

Kylmän sodan aikana Pohjois-Korea kiristi Neuvostoliittoa ja Kiinaa. Kumpikaan ei halunnut, että Pohjois-Korea kaatuu toisen leiriin kokonaan. 1990-luvulta lähtien Pohjois-Korea on pystynyt hyödyntämään Yhdysvaltoja, Japania ja Etelä-Koreaa, Sinkkonen muistuttaa.

– Jää nähtäväksi, onko suurvalloilla loppunut kärsivällisyys tähän kierteeseen, joka toistuu jatkuvasti, uhittelun kautta, Sinkkonen pohtii.

3. Tuleeko uusia pakotteita ja onko niistä mitään hyötyä?

Rauhanomaista ratkaisua voitaisiin hankkia diplomaattisilla neuvotteluilla, mutta sellaisia ei nyt ole meneillään, eikä myöskään näkyvissä.

Sen sijaan YK:n turvallisuusneuvosto sai aiemmin tällä viikolla harvinaisen nopeasti aikaan yksimielisyyden uusista Pohjois-Korean vastaisista pakotteista.

Perjantaiaamuna tehtyä ohjuskoetta pidetään osin vastauksena näille pakotteille.

Turvallisuusneuvosto kokoontuu kiristyneen tilanteen takia hätäkokoukseen jälleen tänään perjantaina. Uusien pakotteiden todennäköisyyttä ei pidetä kovin suurena.

– En oikein usko, että uusia pakotteita tulee. Myös edellisille pakotteille tulee antaa aikaa vaikuttaa, tutkijaupseeri Juha Kukkola sanoo.

4. Miksi YK on heikko Pohjois-Korean painostamisessa?

Uusien pakotteiden ja järeämpien vastatoimien läpivienti edellyttäisi sitä, että suurvallat puhaltaisivat pidempään yhteen hiileen. YK:n turvallisuusneuvostossa Yhdysvaltojen Pohjois-Korea -kannat törmäävät kuitenkin useimmiten Kiinan ja Venäjään eriävään mielipiteeseen.

On totuttu ajattelemaan, että Kiina vastustaa Pohjois-Korean kurittamista siinä pelossa, että maa romahtaa ja Kiinan rajan yli alkaa virrata nälkää näkeviä pohjoiskorealaisia.

Mutta myös Venäjä on ollut erittäin aktiivinen YK:ssa. Tutkija Elina Sinkkosen mukaan tämä kävi ilmi esimerkiksi huhtikuussa, kun turvaneuvosto muotoili kantaansa Pohjois-Korean aseohjelmaan.

– Silloin Kiina oli jo hyväksynyt muotoilun. Mutta Venäjä ei hyväksynytkään sitä ja asia piti muotoilla uudelleen, Sinkkonen sanoo.

Venäjä on vastustanut erittäin aktiivisesti myös Etelä-Koreaan sijoitettavaa Yhdysvaltojen THAAD-ohjustorjuntajärjestelmää.

– Pohjois-Korea voi tarjota Venäjälle tilaisuuden nostaa omaa kansainvälistä profiiliaan, Elina Sinkkonen arvioi.

5. Onko ratkaisijana pidetyn Kiinan kanta muuttumassa?

Kiinaa pidetään maana, jolla on eniten vaikutusvaltaa Pohjois-Koreaan maiden läheisten taloussuhteiden takia.

Paine asenteen tiukentamiseen kasvaa myös Kiinassa, arvioi esimerkiksi kirjeenvaihtajamme Jenny Matikainen analyysissaan. Kiinan suurvaltaimago kärsii yhä pahemmin Pohjois-Korean takia.

– Kiinan ja Pohjois-Korean välit ovat todella huonot. Puoluetta kohtaan on alhaalta päin paljon painetta siihen suuntaan, että nykylinjaa pitäisi muuttaa, tutkija Elina Sinkkonen sanoo.

Hänen mukaansa Pohjois-Korean kriisin kansainvälinen ratkaiseminen vaatisi kaiken kaikkiaan muiden intressien ja suurvaltapoliittisten intohimojen laittamista syrjään. Muussa tapauksessa ohjuskokeiden ja varustelun kierre jatkuu.

Sisustusarkkitehti Leena Carelsen mukaan kodin pienimmässä huoneessa on yleensä eniten tavaraa.

Eteisen pahin vuodenaika on syksy. Eteisessä pitää olla käyttövalmiina kumisaappaita, sateenvarjoja, talvikenkiä, gore-tex-lenkkareita, nastakenkiä, ohutta ja paksua takkia, hanskaa ja pipoa.

Kesän jäljiltä eteisessä voi seikkailla vielä tennareita tai jopa sandaaleja. Lisäksi eteiseen etsiytyvät myös erinäiset harrastustavarat: pyöräily- ja jääkiekkokypärät, sählymailat ja jumppamatot. Lapsiperheissä eteisen tilaa ahmimassa on rattaita, pulkkia ja kuravaatteita.

Eteinen on läpikulkupaikka, joka imee tavaroita

Carelsen kokemuksen mukaan eteisen ongelma on koon lisäksi se, että eteinen on vain läpikulkupaikka. Sen läpi halutaan päästä mahdollisimman nopeasti makoilemaan sohvalle, keittiöön välipalalle tai laittamaan sauna päälle.

– Tavaraa jää eteiseen, kun sitä viskataan nopeasti pois, Carelse kuvailee.

Siksi tavaraa myös kertyy eteiseen riippumatta siitä, kuinka paljon neliöitä talossa on.

Mieti mitä tarvitset ja nakkaa ylimääräiset pihalle

Ratkaisujen etsiminen eteisen ongelmaan kannattaa aloittaa miettimällä, mitä tavaroita eteisessä todella kannattaa säilyttää.

– Kausivaatteita kannattaa kierrättää muihin huoneisiin kaappeihin, varastoon tai ullakolle, Carelse kertoo.

Helpoimmalla pääsee, jos vain luopuu kaikista ylimääräisistä tavaroista.

Kun tavarat on perattu, voidaan siirtyä siihen, miten ne saadaan mahtumaan eteiseen. Leena Carelsen vinkki on ottaa kaikki pinnat käyttöön. Kenkäkaapeilla voi esimerkiksi muurata seinäpintaa. Myös eteisen koko korkeus kannattaa ottaa käyttöön.

Eteiseen voi hankkia liukuovikaapit, joiden ovet ulottuvat katonrajaan asti.

– Valmiskaapeissa jää usein sellainen 30 sentin hajurako sinne ylös, joka on epäsiisti ja epäkäytännöllinen. Koukkuja ja koreja kannattaa ripustaa eteiseen mahdollisimman paljon. Näin tavarat eivät jää kulkumaan lattialle.

Koukut ja korit eivät toisaalta ole mikään universaali ratkaisu.

Ihmisillä on erilaisia ajatuksia eteisen roolista. Osa haluaa ajatella eteistä käyntikorttina asuntoon. Tällaiset ihmiset eivät halua eteiseen juuri mitään ylimääräistä. Heille seinät täyttävät erilaiset roikottimet olisivat kauhistus.

Eteistoimet kannattaa hioa automaatiotasolle

Leena Carelse pohtii eteistä sitä kautta, että jokaiselle tavaralle on olemassa oma vakiopaikkansa.

Tavoitteena voisi olla, että ihminen kulkee eteisen läpi kuin automaation ohjaamana: avaimet koukkuun, sateenvarjo telineeseen, pipo laatikkoon, hanskat toiseen, kaulahuivi ja takki naulakkoon, kengät kenkäkaappiin.

Sisustusarkkitehti tietää, että nopeus ja helppous ovat toimivan eteisen valtteja.

Lapset eivät useinkaan jaksa käyttää henkaria. Siksi on hyvä jos seinillä on koukkuja. Leena Carelse

– Lapset eivät useinkaan jaksa käyttää henkaria. Siksi on hyvä, jos seinillä on koukkuja.

Kodinhoitohuone - käänteentekevä keksintö

Leena Carelse ei epäröi, kun häntä pyydetään nimeämään karsein eteinen, jossa hän on joutunut takkejaan ja kenkiään säilyttämään.

Sellaiseksi nousee Helsingin keskustassa sijainneen yksiön alle neliön kokoinen eteinen. Carelse tosin vähän lieventää tuomiotaan kertomalla, että tuolloin hänellä ei ollut tavaraa yhtä paljon kuin nyt, mikä auttoi selviämään pienen eteisen kanssa.

Valitettavasti uusissakin asunnoissa eteiset ovat yleensä pieniä, koska kasvukeskuksissa neliöt ovat kalliita. Omakotitaloissa tilannetta helpottaa myös kodinhoitohuone. Leena Carelse näkeekin kodinhoitohuoneen jopa käänteentekevänä, koska se on vähentänyt tavallisen eteisen kuormitusta.

– Kuorma jakautuu ja kenkäkaaos tulee myös kodinhoitohuoneeseen, naurahtaa ongelmaeteisten kanssa ammatikseen painiva sisustusarkkitehti Leena Carelse.

Päivälleen 70 vuotta sitten YK:n yleiskokous hyväksyi suunnitelman Britannian hallitseman mandaatti-Palestiinan jakamisesta kahtia. Alueelle perustettaisiin juutalais- ja arabivaltiot ratkaisuna maata piinanneeseen väkivaltaan ja terrorismiin.

Aseistetut järjestöt – molemmin puolin — kävivät terroristista kamppailua toista väestöryhmää ja brittihallintoa vastaan.

Tuhoisin ja näyttävin britteihin kohdistettu pommi-isku tehtiin heinäkuussa 1946. Yli 90 ihmistä kuoli, kun maitotonkkiin kätketyt räjähteet tuhosivat yhden siiven Jerusalemin King David –hotellista, jossa Palestiinan brittihallinto piti päämajaansa. Iskun suunnitteli ja toteutti Menahem Beginin johtama Irgun Tzvai Leumi eli Kansallinen sotilasjärjestö, jonka tavoitteena oli Jordanin molemmille rannoille ulottuva juutalaisvaltio.

Irgun ja vieläkin jyrkempi terroristiryhmä Lehi räjäyttivät pommeja mieluiten sellaisilla paikkakunnilla, joissa arabit ja juutalaiset elivät sovussa keskenään. Ilmeisenä tarkoituksena oli provosoida väkivaltaa ja näin lopettaa veljeily arabien kanssa.

Suosittu iskukohde oli ”punainen Haifa”, pohjoinen satamakaupunki, jossa juutalaiset ja arabityöläiset työskentelivät yhdessä samoilla mandaattihallinnon alaisilla työpaikoilla: rautateillä, öljynjalostamossa ja satamassa.

Avi Shlaim on todennut värikkäästi, että suunnitellut valtiot muistuttivat kartalla kahta toisiinsa kietoutunutta käärmettä valmiina tappavaan iskuun tai toisen kuristamiseen.

70 vuotta sitten Palestiinan asukasluku oli noin 1,8 miljoonaa, kaksi kolmannesta arabeja ja kolmannes juutalaisia. Enemmistö juutalaisista oli maahanmuuttajia ja heistä huomattava osa natsi-Saksasta paenneita tai kuolemanleireiltä hengissä säilyneitä.

Nykyisessä Israelissa ja Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla asuu yhteensä runsaat kymmenen miljoonaa ihmistä, hepreaa puhuvia Israelin juutalaisia ja arabiankielisiä palestiinalaisia molempia jotakuinkin yhtä paljon.

YK:n suunnitelman mukaan Palestiina oli tarkoitus jakaa kahteen valtioon, joista kumpikin koostuisi kapeiden käytävien toisiinsa yhdistämästä kolmesta osasta sekä kansainväliseen hallintaan jäävästä Jerusalemista ympäristöineen, Betlehem mukaan lukien.

Israelilais-brittiläinen historioitsija ja Oxfordin yliopiston emeritusprofessori Avi Shlaim on todennut värikkäästi, että suunnitellut valtiot muistuttivat kartalla kahta toisiinsa kietoutunutta käärmettä valmiina tappavaan iskuun tai toisen kuristamiseen.

Palestiinan jakosuunnitelman eli päätöslauselman 181:n hyväksymiseen vaadittiin kahden kolmasosan enemmistö äänestykseen osallistuneista YK:n jäsenvaltioista, joita silloin oli kaikkiaan 56. Äänestäneistä 72 prosenttia kannatti päätöslauselmaa ja 28 prosenttia vastusti.

Puolesta äänestivät muun muassa Yhdysvallat ja Länsi-Euroopan maat sekä Neuvostoliitto ja muotoutumassa ollut itäblokki. Päätöstä vastustivat odotetusti kaikki arabimaat. Palestiinaa hallinnut Britannia pidättyi käyttämästä ääntään, kuten teki myös muun muassa Jugoslavia.

Syitä Stalinin johtaman Neuvostoliiton käyttäytymiseen YK:n Palestiina-äänestyksessä on pohdittu paljon. Neuvostoideologit olivat aina suhtautuneet hyvin kielteisesti sionismiin, jopa liikkeen vahvasti neuvostomieliseen äärimmäiseen vasemmistoon. Nyt linja oli muuttunut.

Suunnitellun arabi-Palestiinan alueen jakoivat keskenään Israel ja Britannian perustama vasallivaltio Jordania. Gazan miehitti Egypti.

Sionistien ja pian perustettavan Israelin valtion auttaminen ei rajoittunut diplomaattiseen tukeen YK:ssa.

Neuvostoblokkiin keväällä 1948 siirtynyt Tšekkoslovakia toimitti Palestiinan juutalaisten armeijalle Haganalle aseita, joilla joidenkin arvioiden mukaan saattoi olla ratkaiseva osa toukokuussa perustetun Israelin menestykselle ensimmäisessä sodassa ympäröiviä arabimaita vastaan. Tšekkiläisvalmisteinen kivääri toimi vielä 1950-luvullakin Israelin armeijan standardiaseena.

Tukiessaan sionisteja ja Israelia puhtaan geopoliittisesti ajatteleva Stalin mitä ilmeisimmin pyrki heikentämään brittien maailmanvaltaa. Kun uusi juutalaisvaltio sitten liittoutuikin läntisen eikä itäisen imperiumin kanssa, myös Neuvostoliiton suunta muuttui.

Epäonnistuneen politiikan syntipukiksi kelpasi hyvin Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen juutalaissyntyinen pääsihteeri Rudolf Slánský, joka kymmenen muun kommunistijohtajan kanssa hirtettiin näytösoikeudenkäynnin jälkeen Prahassa vuonna 1952.

Päätöslauselma 181 ei koskaan toteutunut. Kahden valtion sijasta Palestiinaan muodostui sodan ja karkotusten seurauksena kaavailtua juutalaisvaltiota huomattavasti suurempi ja etnisesti ”puhtaampi” Israel.

Suunnitellun arabi-Palestiinan alueen jakoivat keskenään Israel ja Britannian perustama vasallivaltio Jordania. Gazan miehitti Egypti.

Siirtokuntien perustaminen miehitetyille alueille on johdonmukaista jatkoa periaatteelle, joka muotoiltiin yli 70 vuotta sitten.

Palestiinan arabeille jakopäätöstä seuranneet tapahtumat olivat kansallinen katastrofi, josta käytetään arabiankielistä nimitystä al-Nakba.

Yli 700 000 ihmistä pakeni tai karkotettiin kodeistaan sekä kaupungeista että maaseudulta, ja lukuisat arabikylät pyyhkäistiin kokonaan kartalta. Pakolaisia ei päästetty palaamaan koteihinsa, kun ensimmäisen Israelin ja arabien välisen sodan taistelut olivat tauonneet vuonna 1949.

Muutama vuosi ennen YK:n äänestystä Palestiinan sionistien johtaja David Ben-Gurion piti tärkeän puheen ammattiyhdistysliike Histadrutin kokouksessa. Israelin tuleva pääministeri painotti, että lopullisena päämääränä ei saa olla juutalaisvaltion perustaminen Palestiinaan, vaan Palestiinan muuttaminen juutalaisvaltioksi. Tätä ohjelmaa ovat kaikki Israelin hallitukset noudattaneet tähän päivään saakka.

Siirtokuntien perustaminen miehitetyille alueille on johdonmukaista jatkoa periaatteelle, joka muotoiltiin yli 70 vuotta sitten: alue kuuluu vain yhdelle kansakunnalle. On vaikeaa kiistää väitettä, että näin estetään oikeudenmukainen ja hyväntahtoinen ratkaisu israelilaisten ja palestiinalaisten riitaan.

Hannu Reime

Kirjoittaja työskenteli Ylen radiouutisissa uutistoimittajana, ulkomaantoimittajana ja viimeksi erikoistoimittajana vuodesta 1966 vuoteen 2008, jolloin jäi eläkkeelle.

Ikääntyvän toimintakyky on monien tekijöiden summa. Siihen vaikuttavat niin fyysinen kunto, elämäntavat kuin sosiaaliset suhteet.

Tämän testin avulla voit arvioida omaa toimintakykyäsi nyt ja tulevaisuudessa. Testi on kehitetty erityisesti yli 50-vuotiaille.

Testi on tehty yhteistyössä Jyväskylän Yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen professorien Taina Rantasen ja Sarianna Sipilän kanssa.

Lähteinä käytetty mm:

Tekniikka & talous: Nopea kävelijä elää vanhaksi

THL: iäkkäiden toimintakyky, iäkkäiden tapaturmat

Terve.fi: Yksinäisyys on vanhukselle suuri terveysriski

Kajaanin kaupungin eteläpuolella, alle 10 kilometrin päässä keskustasta, murskataan tänäkin vuonna yli 10 000 henkilöautoa pienimmillään yhden millimetrin kokoisiksi rakeiksi.

Murskaamo on pohjoisin Suomen seitsemästä automurskaamosta. Maantieteellisesti Kajaanissa hoidetaan siis yli puoli Suomea.

– Suomen Autokierrätyksen ja myös meidän omat yhteistyökumppanimme tuovat autot Kajaaniin. Sulan maan aikana on vilkasta, mutta talviaikaan autot eivät liiku. Vaikka kokonaismäärä on iso, autot ovat vain viidesosa kokonaistuotannosta, kertoo tuotantopäällikkö Niko Nyyssönen Kajaanin Romusta.

Suomen Autokierrätyksen toimitusjohtaja Arto Silvennoinen arvioi, että tämän vuoden aikana Suomessa murskataan yli 70 000 käytöstä poistettua henkilöautoa. Lokakuun loppuun mennessä romutustodistusten määrä oli hiukan yli 60 000 (Autoalan Tiedotuskeskus). Viime vuonna romutettiin yli 59 000 autoa.

– Silti käytöstä poistettuja autoja jää melkein saman verran kierrättämättä. Niistä noin 20 000 myydään ulkomaille muun muassa Afrikkaan. Lopuista osa esimerkiksi maatuu pihan perälle, osa odottaa tallissa mahdollista korjausta.

Kaikkien autojen kohtaloita ei tiedetä. Esimerkiksi Euroopassa vuosittain 3,4–4,6 miljoonaa ajoneuvoa jää teille tietymättömille (Savon Sanomat). Merkittävimpiä ongelmia asiassa ovat romuautojen laiton käsittely ja vienti.

Tehokasta kierrätystä

Arto Silvennoinen tähdentää, että ihmisillä on hyvä mahdollisuus loppuun käytetyn autonsa kierrättämiseen.

– Meillä on 275 toimipistettä Suomessa, joten jokainen löytää varmasti lähistöltä apua. Niissä autot käytännössä riisutaan vaarattomiksi, eli akut, nesteet ja renkaat otetaan talteen. Myös osat, joita voidaan käyttää varaosina, puretaan ennen viimeistä matkaa murskaamolle.

Suomen Autokierrätyksen yhteistyökumppaneita on monenlaisia ja monenkokoisia. Osa on pikkukorjaamoja, joissa osia ja muuta tavaraa saattaa löytyä vaikkapa toimiston lattialta, osa myy netissä kuvilla numeroituja siististi hyllyissään olevia kierrätysosia.

– Vaikka kirjo on laaja, pyrimme siihen, että asiakas saisi aina samanlaista palvelua.

Euro ratkaisee

Auto ei näytä enää kovin paljon autolta, kun se nostetaan murskaamossa linjalle. Siinä välissä se on kuitenkin jälleen kerran myyty, naurahtaa Niko Nyyssönen.

– Kilpailu metallista on sen verran kovaa romubisneksessä, että kuski tekee viimeisen soittokierroksen murskaamoihin, kun lava on täynnä. Sitten kuski laskee, minne asti kannattaa ajaa. Sanonta kuuluu, että romumiehen uskollisuus maksaa euron.

Lokakuussa esimerkiksi puhtaan kuparin tonnihinta oli lähes 5 800 euroa ja teräksen noin 247 euroa (Stena Recycling).

Nyyssösen mielestä asema pohjoisimpana murskaamona ei siis pelkästään riitä siihen, että kaikki pohjoisen tavara päätyy Kajaaniin. Tai että viivan alle jäisi voittoa, kun murskattua tavaraa viedään eteenpäin metallin sulattamoihin ja sitä kautta uudelleen käyttöön.

– Logistiikka on meillä haasteena koko ajan, Kajaani on kaukana kumpaankin suuntaan. Kuljetuksia pyritään tehostamaan niin, että matkasta huolimatta tämä valittaisiin kohteeksi.

Mitä autolle oikein tapahtuu?

Auton viimeinen matka on vauhdikas.

– Romu nostetaan murskauslavalle, josta se putoaa murskaimeen. Sen jälkeen palasia erotellaan toisistaan kuljettimella magneetein ja pienemmillä murskatavoilla. Pari prosenttia päätyy poltettavaksi tai jätteisiin, mutta käytännössä kaikki muu hyödynnetään, Niko Nyyssönen kertoo.

Rutinaa ja ritinää kestää pari minuuttia, minkä jälkeen on seuraavan auton vuoro. Suomen Autokierrätyksen Arto Silvennoisen mukaan Suomessa osataan tämä homma, muttei vielä ihan täydellisesti.

– EU:n vuonna 2000 asettaman direktiivin mukaan autoista pitää kierrättää osina tai materiaaleina 85 prosenttia, ja koko auton painosta pitäisi hyödyntää 95 prosenttia. Hyödyntämisessä ollaan jo 97 prosentin tasolla, mutta kierrätyksessä kirittävää on pari prosenttiyksikköä.

Suomen Autokierrätyksen mukaan romuautosta on keskimäärin 75,5 % metallia, orgaanisia aineita 19 % ja muita aineita 5,5 %. Murskatusta materiaalista esimerkiksi terästä on 70 % ja se hyötykäytetään uusissa teräsosissa.

Esimerkiksi tiistaina joukko autoilijoita on joutunut odottamaan taas ulkomaalaisen rekan nostoa takaisin tielle valtatiellä 21 Muonion ja Kilpisjärven välillä lähellä Kuttasen kylää. Rekan nosto-operaation ajan autossaan istuskeli odottelemassa myös lähihoitaja Minna Juuso, joka oli matkalla yövuorosta Muonion terveyskeskuksesta kotiinsa Karesuvantoon.

Odottelu ei ole mikään uusi asia Minnan elämässä. Tiistai oli jo kolmas peräkkäinen päivä, jolloin hän on joutunut jonottamaan valtatiellä rekkaonnettomuuden vuoksi, ja asia oli tiedossa jo ennen kotimatkaa.

– Koulutaksin piti tulla hakemaan lapset kouluun kello 7:20, mutta se ei päässyt perille, niin lapset eivät päässeet kouluun tänään. Sunnuntaina miehen piti lähteä porometsään, mutta Ropinsalmessa oli tie poikki. Sitten seuraavana päivänä oli Markkinan suoralla taas rekka metsässä ja tiellä poikittain.

Tie on kunnossa – renkaat eivät

Minnan mukaan onnettomuuksista ei voi syyttää säätä tai keliä, sillä tie on ollut hyvässä ajokunnossa.

– Keli on tosi hyvä. Minun mielestäni tien kunnossa ei ole mitään vikaa. Mutta niin noita rekkoja näyttää lentelevän tuonne metsään. Mutta minulla on sellainen tunne, että kukaan ei meistä välitä. On aivan sama, miten me ollaan täällä, muutama kymmenen ihmistä. Mutta jos tämä tapahtuisi Etelä-Suomessa, siihen olisi puututtu jo aikaa sitten.

Jos tämä tapahtuisi Etelä-Suomessa, siihen olisi puututtu jo aikaa sitten. Minna Juuso

Kun koskaan ei tiedä, mitä vastaan tulee ja kauanko matkanteko kestää, Minna varaa aina talvisin autoonsa lämpimiä vaatteita ja juotavaa. Mutta odottelu ei ole pahinta, vaan se, että joutuu pelkäämään oman tai lähimmäisten turvallisuuden puolesta.

– Minulla on oikeasti täysin huumori loppu. Jo viime talvena oli hirveää ajaa tätä väliä Karesuvannosta Muonioon, mutta nyt tämä rekkamäärä on tuplaantunut täällä. Tässä saattaa tulla aamulla kuuden aikaan jo parikymmentä rekkaa vastaan 36 kilometrin matkalla.

Pohjois-Korean ohjus yltää Yhdysvaltoihin?

YK:n turvallisuusneuvosto kokoontuu keskustelemaan Pohjois-Korean uuden ohjustyypin aiheuttamasta vaarasta. Pohjois-Korea ampui eilen illalla ballistisen ohjuksen, joka putosi Japanin lähelle.

Ohjus kävi radallaan jopa 4 500 kilometrin korkeudessa. Pohjois-Korean mukaan tämä todistaa, että ohjus kykenee lentämään jopa Yhdysvaltain itärannikolle.

Ketkä saavat kirjallisuuden Finlandia-palkinnot?

Kirjasyksy huipentuu, kun vuosittaiset Finlandia-palkinnot jaetaan. Tänään selviää, mitkä kirjat ovat miellyttäneet eniten Finlandia-diktaattoreita. Entinen poliitikko Elisabeth Rehn valitsee kaunokirjallisuuden, uutisankkuri Matti Rönkä tietokirjallisuuden ja laulaja Anna Puu lasten- ja nuortenkirjallisuuden voittajan.

Jokaisen kategorian voittaja saa 30 000 euroa. Palkintogaala alkaa kello 14 ja sitä voi seurata suorana Yle Areenassa.

Väitös: Potilaat tuntevat valinnanvapauden huonosti

Terveydenhoitolain perusteella potilailla on ollut oikeus osallistua hoitopaikan valintaan Suomessa vuodesta 2011 alkaen. Tuore väitöstutkimus kuitenkin paljastaa, että potilaat tuntevat valinnanvapausmahdollisuuden huonosti. Tutkijan mukaan suurin syy on, että kansalliset ohjeet valinnanvapaudesta puuttuvat.

Suomenruotsalaiset naiset saivat tarpeekseen seksuaalisesta häirinnästä

Suomenruotsalaisen naisjärjestön seksuaalista hyväksikäyttöä vastustava #dammenbrister-kampanja on koonnut yhteen tuhansia naisia. Yli 800 suomenruotsalaista naista kertoo kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä.

Kampanja on osoittanut, että pienessä piirissä elämisellä on myös haittapuolensa: Se, että ”kaikki tuntevat kaikki” on johtanut yhteisön sisällä vaikenemisen kulttuuriin ja syyllisten suojelemiseen.

Britannian prinssi William vierailee Suomessa

Cambridgen herttua, Britannian prinssi William aloittaa kaksipäiväisen vierailun Suomessa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ottaa Williamin vastaan Presidentinlinnassa. Torstaina William käy muun muassa kasvuyritystapahtuma Slushissa ja tutustuu Mantan markkinoihin Esplanadilla Helsingissä.

Luvassa sadetta monessa muodossa

Sää jatkuu suuressa osassa Suomea lauhana, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen. Sadealue liikkuu päivän aikana Suomen yli etelästä pohjoiseen. Luvassa on vettä, räntää ja lunta. Lapissa on poutaista ja pakkasta voi olla parikymmentä astetta. Lue lisää Ylen sääsivuilta.

Valaistaan koko Suomi. Tällaisella ajatuksella valotaiteilija Kari Kola lähti suunnittelemaan Suomi 100 -juhlavuoden valotaidekokonaisuutta. Se on ainutlaatuinen teos, sillä näin suuressa mittakaavassa vastaavaa ei ole toteutettu aiemmin missään päin maailmaa. Valoteossarja käynnistyi Helsingin Töölönlahdelle toteutetun avajaisteoksen myötä jo viime uudenvuodenaattona.

Valoteossarjan loput kohteet valaistaan marras-joulukuun vaihteessa. Valot syttyvät ensimmäisenä Savonlinnassa, kun Olavinlinna valaistaan 28.–29.11. Savonlinnasta matka jatkuu Tampereen Näsinneulan, Oulun Kuusisaaren ja Kilpisjärven Saana-tunturin kautta Turkuun. Uusi valotaideteos syttyy joka toinen päivä. Valotempaus huipentuu Turun linnan juhlavalaistukseen itsenäisyyspäivänä.

Kolan mukaan Saana-tunturin led-tekniikalla toteutettavasta valaistuksesta syntyy maailman suurin koskaan tehty valotaideteos. Valaistava pinta-ala on 250 hehtaaria eli 2,5 miljoonaa neliömetriä.

Tällaista ei ole tehty mihinkään päin maailmaa. valotaiteilija Kari Kola

Suuren mittakaavan lisäksi omat haasteensa tuo tiukka aikataulu, kun yhdeksän päivän aikana tehdään viisi isoa valotaideteosta ja matkaa kohteiden välillä taitetaan tuhansia kilometrejä.

Tavaramerkkinä valotekniikan vienti äärirajoille

Valotaiteilijalle mikään ei ole mahdotonta. Kola on testannut teoksillaan valotekniikan käytön äärirajoja ennenkin, muun muassa Portugalissa 46 asteen helteessä ja Suomessa 36 asteen pakkasessa. Hän on valaissut kohteita ulkomaita myöten muun muassa Pariisissa, Prahassa ja Istanbulissa, jonne hän toteutti valoteoksen Euroopan suurimpaan ja korkeimpaan kauppakeskukseen Zorlu Centeriin.

– Lähtökohtahan tässä on, että tällaista ei ole tehty mihinkään päin maailmaa. Mennään äärimmäisiin paikkoihin äärimmäisellä aikataululla.

Kolan mukaan hän käyttäisi normaalisti Suomi 100 -juhlavuoden kaltaisen valotaideteossarjan tekemiseen kaksi vuotta eikä yhdeksän päivää. Nyt parin päivän välein hän toteuttaa viisi isoa valotaideteosta peräkkäin.

Kaikki teokset perustuvat siniseen ja valkoiseen väriin. valotaiteilija Kari Kola

Yhdestä asuntoautosta on tehty tuotantoauto, jolla valotaiteilija matkansa taittaa. Aina kun Kola herää, hän herää uudesta paikasta.

Teknisellä puolella Kolalla on käytössään 30–40 henkilön tuotantotiimi. Neljä erillistä tiimiä työskentelee yhtä aikaa, ja Kolan täytyy itse olla jokaisessa kohteessa paikan päällä päivää aikaisemmin viimeistelemässä kunkin kohteen valotaideteos esitysvalmiiksi.

Sähkökatkoihin on varauduttu

Olavinlinna on kohde, jossa luonto on vahvasti esillä. Valotaitelijalle Olavinlinnasta tekee mielenkiintoisen sen sijainti veden ympäröimänä. Veteen saadaan tehtyä heijastuksia, jotka tekevät valotaideteoksesta erityisen näyttävän. Museoviraston alla oleva historiallinen rakennus asettaa aina kuitenkin tiettyjä rajoitteita.

Olavinlinnan valaisussa käytetään led-tekniikan lisäksi projisointitekniikkaa, joka tulee Hollannista. Sähkökatkoihinkin on varauduttu.

– Tallisaareen tulee paljon valoja ja isot projektorit, ja siellä on tuplavarmistettu sähköjärjestelmä, joka tehdään kokonaan generaattoreilla, Kola kertoo.

Kolan mukaan jokaisessa kohteessa käytetään eri tekniikoita, jotta niistä saadaan riittävän erinäköisiä.

– Kaikki teokset perustuvat siniseen ja valkoiseen väriin ja siihen, että ei tehdä mitään showtyylistä vaan käytetään aikaa, että ihmiset voivat tulla rauhoittumaan ja katsomaan valotaidetta.

Luminous Finland 100 -valotaidekokonaisuus on Valtioneuvoston kanslian tukema hanke, jonka toteuttamiseen on myönnetty Suomi 100 -valtionavustusta 295 000 euroa. Tukisumma on Suomi 100 -hankelistan suurin.

– Tämä toteutetaan kulukorvauspohjalta. Olen tietoisesti ottanut ison riskin taloudellisesti. Valtionavustus on noin puolet meidän kokonaisbudjetista. Jos tämä tehtäisiin kaupallisesti, niin pelkästään Saana-tunturin valaistuksen budjetti pitäisi olla yli miljoonaa euroa, Kola selventää.

Värit vaikuttavat kaikkeen

Kola käyttää teoksissaan tarkoituksella voimakkaita värejä ja kontrasteja. Hän pyrkii luomaan illuusioita ja satumaailmoita.

– Pitää löytää harmonia, ettei siitä tule sirkusta väärällä tavalla. Värit vaikuttavat kaikkeen. Ne vaikuttavat etäisyyksiin ja fysiologisesti ihmisten hyvinvointiin, Kola tietää.

Valo liikuttaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu tapahtuma. valotaiteilija Kari Kola

Hänen mielestään pimeän hyödyntäminen on Suomessa vielä todella vähäistä. Valotaide piristää ihmisiä.

– Meidän pitäisi hyödyntää pimeys. Valolla on mahdollisuus tehdä paljon asioita, joissa me Suomessa olemme vielä ihan lapsenkengissä. Valo liikuttaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu tapahtuma.

Kola tietää mistä puhuu, sillä toissa viikolla hänen valotaideteoksensa oli festivaaleilla Englannissa, missä kävi 250 000 ihmistä. Sitä ennen Kolan toteuttama valotaideteos oli esillä Hollannissa, missä yli 750 000 ihmistä kävi katsomassa valotaidetta viikon aikana.

Valolla on mahdollisuus tehdä paljon asioita, joissa me Suomessa olemme vielä ihan lapsenkengissä. valotaiteilija Kari Kola

Unescon maailmanperintökohteet tähtäimessä

Kola on erikoistunut suurikokoisiin ulkona toteutettaviin valotaideteoksiin. Valotaiteilijalla riittää unelmien kohteita. Tällä hetkellä Kola on suunnittelemassa sarjaa Unescon maailmanperintökohteista. Hänen tarkoituksenaan on aloittaa pidempi sarja, joka kestäisi parikymmentä vuotta.

– Tämä on vasta alkusoittoa. Tällä hetkellä olen keskustelemassa Stonehengestä ja voi olla, että se käydään jo ensi vuoden alussa toteuttamassa. Unescon maailmanperintökohteet ovat hienoimpia ja vaikeimpia kohteita mitä maailmassa on, Kola sanoo.

– Pidetäänpä levyraati!

Repliikki on monelle oppilaalle tuttu koulun musiikintunnilta. Kun opettajana on joku, jolla ei ole sen kummemmin koulutusta kuin kiinnostustakaan, keinot oppilaiden motivoimiseen voivat olla vähissä.

Luokanopettajat hoitavat musiikinopetuksen peruskoulun ala-asteella, usein jopa ylemmille luokille asti. Taideyliopiston musiikkikasvatuksen professorin Marja-Leena Juntusen mukaan luokanopettajakoulutuksesta ei kuitenkaan enää saa valmiuksia tehtävään. Opettajankoulutuksen musiikinopetus on nipistetty säästösyistä minimiin.

Yläasteella musiikin opettamisen pitäisi kuulua pätevälle aineenopettajalle. Vuonna 2011 tehdyssä oppimistulosten arvioinnissa kävi ilmi, että kolmanneksella musiikkia opettavista opettajista ei ollut kelpoisuutta tehtävään.

– Se on tietysti aika hälyttävä luku. Se viestii, ettei kouluissa oikein välitetä, kuka musiikkia opettaa, Juntunen pohtii.

Musiikkia opetetaan peruskoulussa vähemmän kuin muita taide- ja taitoaineita. Koska tuntimäärät ovat vähäiset, opettajan virkoja on vaikea muodostaa. Ja kun pätevää musiikinopettajaa ei ole, musiikki on heikoilla myös valinnaisaineena.

– Aika usein, ainakin koulujen nettisivujen ja kentältä kantautuvan viestin mukaan, musiikki korvautuu valinnaisaineissa liikunnalla, Juntunen sanoo.

Oppiminen on myös toimintaa, tekemistä ja tunteita

– Tosi mukava, ammattimainen, pirteä ja se osaa hommansa, kahdeksasluokkalainen Mariliis Salomaa luettelee musiikinopettajansa ominaisuuksia.

Salomaata opettaa Helsingin Vuosaaressa, Aurinkolahden peruskoulussa, Titta Lampela. Lampela on opiskellut musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiassa ja vahvistanut osaamistaan erilaisilla kursseilla.

– En vaihtaisi työtä peruskoulussa mihinkään, Lampela vakuuttaa

– Nuoret ovat energisiä ja aitoja ja opin koko ajan itsekin uutta.

Kuntapäättäjillä on vastuu siitä, miten paljon koulut ylipäänsä saavat rahaa ja millaisia linjauksia tehdään aineenopettajien sijoittumisesta kouluun. Koulujen resurssit, ne vähäiset, jakaa rehtori. Rehtorit voivat siis pitkälle vaikuttaa siihen, kuka koulussa opettaa musiikkia. Rehtori päättää myös sen hankitaanko oppilaille soittimia, musiikkiteknologiaa ja oppikirjoja.

– Asenteet musiikinopetusta kohtaan eivät ole ainakaan parantuneet viime vuosina, Juntunen huokaisee.

– Yllättävän monelta kollegalta olen kuullut, että välineitä puuttuu. Vaikka opetussuunnitelmassa olisi hienoja tavoitteita, niitä on vakea saavuttaa, jos ei ole muita instrumentteja kuin vanha harmonikka luokan nurkassa, Titta Lampela toteaa.

Ehkäpä rehtoreilla on muuta ajateltavaa. Juntusen mukaan Suomessa ollaan huolissaan huononevista Pisa-tuloksista. Kansainvälisillä Pisa-testeillä mitataan koulujen oppimistuloksia. Huoli on ymmärrettävä, mutta Juntusen mukaan tuloksista vedetään liian suoraviivaisia päätelmiä.

– Jos Pisa-tulokset matematiikassa huononevat, ajatellaan, että koulussa tarvitaan lisää matematiikkaa. Se ei kuitenkaan välttämättä mene niin. Tilanteen korjaamiseen saatetaankin tarvita taideaineita.

Juntunen muistuttaa, että kaikkia niitä maita, joissa oppimistulokset ovat huippuja, yhdistää se, että kouluissa on pakollisia taideaineiden opintoja.

– Oppiminen ei ole vain ajattelua ja käsitteitä. Se on myös toimintaa ja tekemistä, Juntunen tiivistää.

Musiikkiluokkia halutaan sekä lisätä että vähentää tasa-arvon nimissä

Yksi musiikinopetuksen ongelmista on se, että sen arvostus ja taso on vaihtelevaa. On sattuman kauppaa miten musiikkimyönteinen rehtori mihinkin kouluun asettuu.

Sattumanvaraista on myös se, onko lapsen lähikouluissa tarjolla musiikkiluokkia. Viime vuosina niitä on myös monilla paikkakunnilla ryhdytty vähentämään. Perusteluna on kuultu, etteivät erityisluokat palvele kaikkia peruskoululaisia tasapuolisesti. Esimerkiksi musiikkiluokille karsitaan lahjakkaimmat pääsykokeissa. Erityisluokkia ei myöskään ole tarjolla kaikilla asuinalueilla ja paikkakunnilla.

Marja-Leena Juntunen näkee asian täysin päinvastoin.

– Olen hyvin surullinen, että tällaista hyvää järjestelmää ollaan purkamassa. Monelle lapselle musiikkiluokka on ainoa mahdollisuus opiskella musiikkia osaavan ja innostuneen opettajan johdolla.

Juntusen mukaan musiikkiluokkia tulisi päinvastoin lisätä. Näin kaikki halukkaat saisivat painotettua musiikinopetusta, eikä pääsykokeita tarvittaisi. Siten niilläkin musiikista innostuneilla oppilailla, joiden vanhemmilla ei ole varaa soittotunteihin, olisi mahdollisuus saada opetusta.

Juntunen on sitä mieltä, että yhteiskunta tarvitsee taideaineiden osaajia yhä enemmän. Monilla kasvatus- ja hoiva-aloilla käytetään musiikkia hoitomuotona tai hyvinvointia lisäävänä elementtinä. Jotta ihminen voisi käyttää musiikkia työssään, hänellä täytyy itsellään olla kokemus siitä, millaisia elämyksiä musiikista voi saada.

– On kummallista, että jos tulijoita musiikkiluokille on enemmän kuin voidaan ottaa, kaikilta viedään tämä mahdollisuus pois, Juntunen kummastelee.

Tutkimusten mukaan oppilaat viihtyvät musiikkiluokalla hyvin. Myös normiluokkien oppilaat pitävät musiikkia tärkeänä oppiaineena.

– On monia oppilaita, joille vaikkapa äidinkieli tai matematiikka ovat haasteellisia, eikä niihin liity minkäänlaisia onnistumisen tunteita. Oppilaalla voi olla vaikka lukihäiriö. Sellaisessa tilanteessa joku taideaine voi olla se, jossa pääsee loistamaan ja jonka parissa itsetunto vahvistuu, musiikinopettaja Titta Lampela sanoo.

Tutkimuksia musiikin vaikutuksista on läjäpäin

Soitto muutamalle koululle marraskuussa varmistaa mielikuvan, joka liittyy musiikinopettajiin. Heidän työtaakkaansa moninkertaistuu joulun juhlakauden painaessa päälle. Velvollisuus voi olla raskas, mutta oppilaille juhlien järjestäminen antaa paljon. Juhlajärjestelyt ja esiintymiset opettavat projektin toteuttamista, antavat hyviä tavoitteita ja onnistumisen elämyksiä. Musiikkiesityksessä voi olla monenlaisia rooleja. Kaikkien ei tarvitse olla ykkössolisteja.

Viime aikoina kouluilta on kantautunut myös ankeita juhlakokemuksia.

– Olen kuullut, että monen koulun rahkeet eivät kertakaikkiaan riitä. Kun pätevä musiikinopettaja puuttuu, koulun juhlat on järjestetty kokonaan ilman musiikkiesityksiä.

Professori Juntunen on mukana tutkijaryhmässä, joka kokoaa saman sateenvarjon alle taideaineiden opetusta tuntevia tutkijoita. Artsequal-verkosto on koonnut listan toimenpiteistä, joiden pitäisi ravistella rehtorit ja kuntapäättäjät huomaamaan musiikin mainiot puolet.

Tutkimustietoa musiikin vaikutuksesta ajatteluun ja oppimiseen on tehty runsaasti. Musiikin harrastaminen antaa tutkimusten mukaan valmiuksia tunteiden ja erilaisuuden käsittelyyn. Sillä on raportoitu olevan vaikutusta lukutaitoon, matemaattisiin taitoihin, päättelyyn ja sosiaalisen toimintaan. Päteviä musiikinopettajiakin olisi tarjolla, joten sekään ei ole syy olla palkkaamatta sellaista.

– Me ehdotammekin rehtoreille, että he palkkaisivat yläasteelle vain muodollisesti päteviä opettajia. Ala-asteella kolmasluokkalaisia ja sitä vanhempia tulisi opettaa joko aineenopettaja tai musiikkiin erikoistunut luokanopettaja.

Juntusen mukaan ylä- ja ala-asteen tunteja yhdistelemällä voitaisiin työllistää enemmän päteviä musiikinopettajia.

Artsequal- ehdottaa myös musiikin tarjoamista runsaammin valinnaisaineena, kerhojen lisäämistä ja musiikkiteknologian päivittämistä kouluilla.

– Ainakaan, katso Youtubesta, ei saisi olla vastaus, jos oppilas haluaa tietää, miten jonkin kappale lauletaan tai soitetaan, Juntunen huokaisee.

Titta Lampelan mukaan musiikinopetuksessa olennaisinta on yhdessäolo. Toimiminen musiikillisessa ryhmässä ja yhdessä laulaminen ovat tilanteita, joissa tapahtuu eniten oppimista. Sitä ei voi kokea Youtubessa tai omalla kännykällä.

– Kaiken lisäksi musiikki on väylä tunteille herkässä murroisässä. Siksikin musiikki on tärkeä aine koulussa, Lampela sanoo.

Lue myös:

Artsequal: Oppilaan yhdenvertainen oikeus laadukkaaseen musiikinopetukseen turvattava

Musiikinopettaja kirjoittaa kannustavaa palautetta eikä pidä kokeita – "Haluan nähdä pienenkin hyvän"

Saudi-Arabiassa on vapautettu pidätettyjä kuningasperheen jäseniä, kertoo nimettömänä pysyttelevä saudiviranomainen.

Nykyisen kruununprinssin Mohammed bin Salmanin haastajana pidetty prinssi Mutaib bin Abdullah sekä kolme muuta pidätettyä on vapautettu.

Viranomaislähteen mukaan prinssi päästettiin vapaaksi sen jälkeen, kun hän oli myöntänyt korruption ja tehnyt sopimuksen maan hallituksen kanssa. Sopimus maksoi prinssille miljardi dollaria.

Myös kolme muuta korruptiosta epäiltyä henkilöä vapautettiin samankaltaisten sopimusten jälkeen.

Saudiviranomaisen mukaan myös syyttäjä on ilmoittanut, että useita henkilöitä pääsee vapaaksi. Kuitenkin ainakin viittä henkilöä vastan nostetaan syytteet.

Toistaiseksi ei ole tietoa, ketkä Saudi-Arabian eliitistä joutuvat syytetyiksi.

Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammad bin Salman pidätytti marraskuun alussa toistakymmentä kuninkaallisen perheen jäsentä ja myös muita maan eliitin edustajia.

Pidätettyjen joukossa oli kruununprinssin viimeinen todellinen haastaja, prinssi Mutaib bin Abdullah, joka on maan edellisen kuninkaan Abdullahin poika. Prinssi Mutaib johti sisäministeriön joukkoja, eli yhtä kolmesta maan sotilasvoimista.

Pidätysten syyksi kerrottiin korruption vastainen taistelu, mutta tosiasiallisena syynä on pidetty 32-vuotiaan kruununprinssin vallanhalua.

81-vuotiaan kuningas Salmanin odotetaan luovuttavan vallan lähiaikoina pojalleen.

Lue myös:

Saudiprinssi kahmii valtaa, kapinalliset ampuivat ohjuksella pääkaupunkiin

Saudi-Arabian kruununprinssi vahvisti asemaansa – Mihin hän pyrkii?

Suomalaisprofessori Saudi-Arabian pidätyksistä: Voimakas varoitus maan eliitille

Heikki Nivala liukastelee pikkukengissä mäentörmälle. Olemme Kemijärven suuren puuterminaalin vieressä.

– Tästä alkaa meidän tontti, joka on aika lailla sata hehtaaria, Nivala sanoo.

Tontin laidalla Nivala lupaa, että siirtomaapolitiikan aika on Kemijärvellä pian ohi. Alueen metsävaroja aletaan käyttää taas Itä-Lapin hyväksi.

Kun Stora Enso sulki Kemijärven sellutehtaan vuonna 2008, moni ajatteli sen olevan historian vääjäämätöntä kulkua. Työt lähtevät muualle. Heikki Nivala ajatteli toisin.

– Alkusysäys tuli tehtaan lopettamisesta. Se oli niin järjetön päätös.

Nivala on eläkkeellä oleva Metsäkeskuksen metsäneuvoja ja entinen keskustalainen kuntapoliitikko.

Nyt hän johtaa pientä kemijärveläistä Boreal Bioref -yhtiötä, joka aikoo saada aikaan 800 miljoonan euron biojalostamon eli sellutehtaan Kemijärvelle.

Pienellä paikkakunnalla on myös epäilty miljardihanketta. Riittävätkö pienen Boreal Biorefin rahkeet?

Vuosi sitten Kemijärvelle saapui kuitenkin kiinalaista teollisuusväkeä, joka sai monen mielen muuttumaan.

Stora Enso vastaan Kemijärvi

Kemijärven kaunein paikka tulee vastaan heti kirkon jälkeen. Sillalta avautuu vaarojen ympäröimä joki- ja järvimaisema.

Vuosikymmeniä sillalta näkyivät myös sellutehtaan tupruttavat piiput. Ne merkitsivät sadoille Itä-Lapin asukkaille työtä ja toimeentuloa vuosikymmeniä.

Työntekijät kuulivat tehtaan lopettamisesta 25. lokakuuta 2007.

Kaupungintalolla pidetyssä kapinakokouksessa perustettiin Kemijärven massaliike. Sen johtoon tuli kaupunginhallituksen puheenjohtaja Heikki Nivala.

Massaliike jopa valtasi sellutehtaan ja yritti myös pakkolunastaa sen. Stora Enso ei taipunut. Yhtiön suurin omistaja valtio nosti kätensä. Tehdas suljettiin keväällä 2008.

Yle pyysi kommenttia tehtaan sulkemisesta Stora Enson silloiselta toimitusjohtajalta Jouko Karviselta. Hän ei kommentoinut asiaa yhtiön jo jätettyään.

Stora Enso lähti Kemijärveltä, ja tehdas purettiin. Ajatus uudesta tehtaasta jäi kuitenkin kytemään.

– Varsinainen startti lähti Olli Dahlin soitosta, Heikki Nivala muistelee.

Syksyllä 2014 selluprofessorina tunnettu Olli Dahl soitti Heikki Nivalalle Metsäkeskukseen Kemijärvelle. Nivalan tehtävä Metsäkeskuksessa oli edistää metsätalouden elinkeinoja.

Dahl kertoi Nivalalle, että tämän kannattaisi tutkia vielä tarkemmin investointimahdollisuuksia Kemijärvelle. Dahl vakuutti, että tästä tulee vielä iso juttu.

Kukaan ei vielä arvannut, että siitä tulisi 800 miljoonan euron juttu.

Otaniemen keksintö Kemijärven pelastus?

Tutkija Kari Vanhatalo lataa sellukeitintä Aalto-yliopiston biotuotekeskuksessa Espoon Otaniemessä.

Professori Dahl kertoo suojalasiensa takaa, että puunjalostustekniikan laitoksella alettiin selvittää vuoden 2006 tienoilla Suomen metsäteollisuuden haasteita.

– Mietimme, mitä muuta sellutehtaalla voidaan tehdä kuin paperisellua, prosessiteollisuuden ympäristötekniikan professori kertoo.

Yksi löytö oli mikrokiteinen sellu. Sitä syntyy, kun sellukeittimeen ladataan raaka-aineeksi tavallista paperisellua.

Tekniikan tohtori Kari Vanhatalo hypistelee sellua sormissaan.

– Keiton jälkeen siitä tulee kuin pulveria, hiutaletta.

Juuri tätä ainetta aiotaan valmistaa myös Kemijärven tehtaalla.

Valkaistua mikrokiteistä sellua käytetään lähinnä lääkkeissä ja elintarvikkeissa. Näin syötävään saadaan haluttua vaikutusta, kuten rasvaisuuden tunnetta.

Mikrokiteistä sellua on valmistettu vuosikymmeniä. Aalto-yliopiston laboratoriossa keksittiin joitain vuosia sitten uusi, tehokkaampi ja edullisempi tapa tuottaa sitä. Yliopistolla on nyt patentti tuotantomenetelmään.

Dahlin ryhmän keksintö on tuottaa mikrokiteistä selluloosaa ympäristöystävällisesti pienillä kemikaalimäärillä. He ovat keksineet myös yhdistää sen valmistuksen sellutehtaan osaksi.

Aalto-yliopiston laboratoriossa on kehitetty myös uusi tuote, ruskea ligniinipitoinen mikrokiteinen sellu. Ligniini on puun kuitujen sidosainetta.

Tuotteesta kaavaillaan eläinrehun ainesosaa, esimerkiksi lehmille ja broilereille. Aalto-yliopistolla on jo alustavia tuloksia.

– Se edistää tiettyjen hyvien aineiden imeytymistä eläimellä. Se saa sen sitten kasvamaan paremmin, Dahl kuvaa.

Eläkeläismiehet perustavat startup-yrityksen

Boreal Biorefin toimistolla Kemijärvellä ei näy huppareita eikä energiajuomatölkkejä. Yhtiö ei vastaa tavanomaisia mielikuvia maailmaa valloittavasta startup-yrityksestä.

Toimistolla on kolme eläkeläismiestä ja kaupungin kehitysyhtiön toimitusjohtaja kahvikuppeineen.

– Meillä on yksinkertainen ja selvä tehtävä, saada investointipäätös, Nivala sanoo.

Boreal Bioref perustettiin vuoden 2015 lopussa. Samoihin aikoihin Nivala jäi eläkkeelle Metsäkeskuksesta ja erosi Kemijärven kaupunginvaltuustosta.

Nivala oli miettinyt, keitä hän voisi pyytää yhtiöön mukaan.

– Joka tapauksessa näiden henkilöiden piti olla sellaisia, että voin täysin luottaa heihin.

Nivala päätyi kahteen eläkeläiseen, Timo E. Korvaan ja Pekka Koskenrantaan.

Korva on entinen Kemijärven kaupunginjohtaja, Lapin läänin maaherra ja keskustan kansanedustaja. Koskenranta on Kemijärven entinen tekninen johtaja.

Boreal Biorefin miehet ovat nähneet läheltä, miten globalisaatio on runnellut Kemijärveä.

Ennen sellutehdasta Kemijärveltä lähtivät Torstain vaatetehdas ja Salcompin kännykkälaturitehdas. Ne veivät yli tuhat työpaikkaa.

Samaan aikaan kaupungin asukasluku on lähes puolittunut. Nyt Kemijärvellä on noin 7 500 asukasta.

On arvioitu, että Kemijärven uuteen tehtaaseen tulisi noin kaksisataa työpaikkaa, puunkorjuuseen ja kuljetukseen noin tuhat uutta työpaikkaa.

– Kun lasketaan mukaan myös välilliset vaikutukset, tehtaan vaikutus on valtava Itä- ja Pohjois-Lapissa, Timo E. Korva kuvaa.

Kemijärven hanke saa vauhtia ministeriön kilpailusta

Kemijärven tehdashanke sai vauhtia, kun se osallistui työ- ja elinkeinoministeriön biojalostamokilpailuun Aalto-yliopiston keksintöjen pohjalta. Hanke sijoittui kisassa toiseksi helmikuussa 2015.

Kemijärvellä valmistettaisiin ensimmäisenä maailmassa mikrokiteistä selluloosaa uudella tuotantomenetelmällä. Boreal Bioref saa yksinoikeuden Suomessa Aalto-yliopiston patentoimaan menetelmään.

Professori Dahl uskoo, että asialla on iso merkitys, jo hinnankin vuoksi.

– Jos perinteinen sellu maksaa noin 500–600 euroa tonni, niin mikrokiteisen selluloosan alin hinta on 2 000 euroa tällä hetkellä.

Aluksi Kemijärven tehtaan päätuotteet olisivat silti perinteinen paperisellu ja liukosellu. Sitä käytetään kankaiden raaka-aineena. Ne kattaisivat 90 prosenttia tehtaan 500 000 tonnin vuosituotannosta.

Heikki Nivala uskoo, että mikrokiteisellä sellulla on Kemijärvellä iso merkitys tulevaisuudessa, koska sillä on monia käyttökohteita.

Muita uuden tehtaan tuotteita olisivat biokaasu, tärpätti, mäntyöljy ja vihreä sähkö.

Professori Dahl arvioi, että mikrokiteinen sellu vaikutti, kun kiinalaiset kiinnostuivat Kemijärvestä.

– Uskon, että kiinalaisia kiinnostaa se kokonaiskonsepti. Yksi tehdas voi tuottaa vähintään kolmea kuitulaatua. Se on aivan erikoista maailmassa, sitä ei ole missään muualla.

Kiinalaiset vierailivat Joulupukin pajassa

Vuosi sitten Kemijärvellä jysähti uutispommi. Kiinalaisyhtiö Camcen varapääjohtaja Wang Yuhang kertoi, että yhtiö on mukana Kemijärven tehdashankkeessa.

Kiinalaisvieraita käytettiin tietysti Joulupukin pajassa Rovaniemellä. Vielä tärkeämpi oli retki metsään. Kiinalaiset seurasivat puun kaatoa metsäkoneen hytistä käsin.

– He saivat varmuuden, että meillä riittää raaka-ainetta ja sen toimitus pelaa, Nivala kertoo.

Kiinalaisia oli mietityttänyt, miten tehdas voi saada riittävästi puuta, jos yhtiö ei itse omista hehtaariakaan metsää. Vieraille kerrottiin, että Suomessa on toimittu näin yli sata vuotta.

Nivala selittää raaka-aineasiaa juurta jaksaen, koska se on koko investoinnin tärkein juttu.

Valtio omistaa puolet Lapin metsistä. Muidenkin puuntoimittajien määrä on pieni, koska pohjoisessa on suuria yhteismetsiä. Raaka-aineen kuljetusmatkat ovat Itä-Lapissa kohtuulliset. Kemijärvellä on myös iso Keitele Oy:n saha, joka voi toimittaa tehtaalle haketta ja kuitua.

Nyt alueella ei ole kuitupuusta riittävästi kysyntää. Metsät jäävät sen vuoksi harventamatta, eivätkä järeydy niin kuin voisivat.

Kemijärven tehdas käyttäisi raaka-aineena noin 2,8 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa. Siitä sahahaketta olisi noin 0,4 miljoonaa.

Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan alueen puu riittää Kemijärven tehtaalle. Keskus arvioi, että Pohjois-Suomessa on nyt varaa lisätä puunkäyttöä kahdeksan miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Nivalan mukaan Kemijärven hanketta ei jarruta sekään, että EU:ssa on esillä metsähakkuiden rajoittaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tehdasta suunnitellaan entisellä aikataululla.

Sellukaupoilla pääministerin kanssa Kiinassa

Matkustajia kuulutetaan Finnairin Pekingin-lennolle Helsinki-Vantaan lentokentällä. Heikki Nivala kumppaneineen on taas lähdössä Kiinaan marraskuussa 2017.

Tällä kertaa ohjelmassa on muun muassa vierailu suuren paperinvalmistajan Huatain tehtaalla.

– Kun olemme ajatelleet, että suurin osa meidän tuotteista menee Kiinan markkinoille, niin totta kai se kiinnostaa, Nivala kertoo lähtoportilla.

Boreal Biorefilla ja Huatailla on esisopimus sellukaupoista. Se solmittiin, kun Nivala oli pääministeri Juha Sipilän kauppavaltuuskunnassa viime kesänä Kiinassa.

Nivala tapaa Kiinassa myös Boreal Biorefin pääkumppanin Camcen väkeä.

– Ehkä Kiinan valtion asettamat tavoitteet pitkäkuituisen sellun saannista ovat saaneet Camcen liikkeelle. Camcehan on käytännössä valtionyhtiö, Nivala pohtii yhtiön kiinnostusta Kemijärven hankkeeseen.

Camce on pörssissä, mutta 60 prosenttia siitä omistaa Kiinan valtionyhtiö, teollisuusjätti Sinomach.

Ensimmäisen kerran Nivala tapasi Camcen edustajia reilu vuosi sitten Minskissä Valko-Venäjällä. Camce rakensi Valko-Venäjälle sellutehdasta.

Neuvottelut olivat jo niin pitkällä, että Nivala allekirjoitti Minskissä esisopimuksen Camcen kanssa.

Alusta lähtien on ollut selvää, että Kemijärven tehtaan mahdollisia rahoittajia voisi löytyä nimenomaan Kiinasta.

– Camce tuli mutkan kautta sillä tavalla, että meillä oli yhteyksiä kiinalaisiin ja kävimme heidän kanssaan keskustelua, mikä olisi meille paras vaihtoehto, Nivala kertoo.

Neuvotteluissa on ollut keskeinen rooli Boreal Biorefin rahoituskonsultilla Fredrik Creutzilla.

Suomalainen Creutz on toiminut yli 20 vuotta Lontoossa, suurissa pankeissa Merrill Lynchissa ja Goldman Sachissa ja nyt itsenäisenä rahoitusammattilaisena.

– Tämä hanke on minulle ensimmäinen mahdollisuus tehdä jotain Suomessa. Tämä on osa meidän teollisuushistoriaakin, Creutz kertoo lentokentällä.

Wang Yuhang: ”Herra Nivala on hyvä kokki”

Varapääjohtaja Wang Yuhangin totiset kasvot sulavat lämpimään hymyyn helsinkiläisessä hotellissa, kun hän muistelee viimekesäistä Lapin-reissuaan.

Heikki Nivala vei ”Wangin Jussin” eräkämpälleen ja laittoi hänelle loimulohta.

– Mielestäni kiinalaisten ja suomalaisten luonteissa on paljon samankaltaisuuksia. Molemmat kansat ovat vaatimattomia ja pragmaattisia, Camcen varapääjohtaja Wang Yuhang sanoo A-studion haastattelussa.

Nivala sanoo yllättyneensä, miten helppoa kiinalaisten kanssa on ollut toimia. He saunovat mielellään ja jopa pyörivät hangessa saunasta päin.

Satojen miljoonien sijoituksia ei tehdä silti kaveripohjalta. Valtiotaustaisen yhtiön johtaja mainitsee haastattelussa useasti Kiinan valtion viisivuotissuunnitelman ja miten se käy yksiin Suomen hallituksen visioiden kanssa.

– Yksi Kiinan viiden vuoden kehityssuunnitelman keskipisteistä on kestävän kehityksen ja vihreän talouden edistäminen. Boreal Bioref -biojalostamo on juuri tällainen hanke, Wang sanoo.

Wangin mukaan Camce on aina halunnut tehdä yhteistyötä suomalaisen metsäteollisuuden yrityksen kanssa.

– Kemijärven hanke vihdoin toteuttaa meidän haaveemme. Kun kysyntä sellusta Aasian-Tyynenmeren alueella jatkuvasti kasvaa, yhteistyö Boreal Biorefin kanssa on meille hyvin luontevaa.

Wang on lentänyt Helsinkiin Valko-Venäjältä, jossa Camcen sellutehdas on juuri aloittanut tuotantonsa. Kemijärven hanke olisi yhtiön ensimmäinen investointi EU:n alueella.

Nivalan mukaan Camce aikoo tehdä Kemijärven hankkeesta mallin yhtiön tuleville investoinneille EU-maihin.

Varapääjohtaja Wangilla on terveisiä myös professori Olli Dahlin laboratorioon Otaniemeen.

– Tarkoituksemme on lanseerata mikrokiteinen sellu kansainvälisille markkinoille.

Kari Väänänen: ”Nivala tehnyt miehen työn”

Kiinalaisille on ollut tärkeää, että hankkeella on laaja tuki seudulla, Heikki Nivala kertoo.

Ylen A-studion Kemijärven keskustassa tekemän pikagallupin perusteella kaupunkilaiset tukevat hanketta varsin yksimielisesti. Seitsemästä haastatellusta vain yksi suhtautui tehtaaseen ”lievän kielteisesti”.

– Kiinalaisiin pitää minun mielestä suhtautua positiivisesti, ja kaikkiin maailman ihmisiin, jotka tuopi työtä ja hyvinvointia meille, kemijärveläinen Hannu Kunnari sanoo marketin ovella.

Tehdashankkeen arvostelijoitakin Kemijärveltä löytyy.

– Sehän on sellainen hypetyshanke. Kaikki sitä haluavat ja hehkuttavat, Jaakko Ojaniemi sanoo kotonaan Joutsijärvellä.

Hän on perustanut aiemmin Pro Kemijärvi -yhdistyksen, joka on vahtinut erityisesti tuulivoimaloiden paikkoja.

Ojaniemi on kirjoittanut tehdashankkeesta kriittisiä mielipidekirjoituksia alueen lehtiin.

Ojaniemi pitää silti itsekin tehdasta hyvänä hankkeena.

– Kyllä Kemijärvi sen tarvitsee. Mutta on siinä virheitäkin tehty.

Virheitä tuli Ojaniemen mielestä ainakin hankkeen perustamisessa. Hän sanoo, että taustalla on yhteiskunnan varoilla Aalto-yliopistossa ja Metsäkeskuksessa tehtyä tutkimusta.

– Olen ihmetellyt, että hanke on yhtäkkiä kolmen yksityisen henkilön omaisuutta, kolmen eläkeläisen, yhden ex-kuntapoliitikon ja kahden entisen Kemijärven kaupungin virkamiehen omaisuutta.

Huoltoasemalla tapaamme kemijärveläisen paluumuuttajan, näyttelijä-ohjaaja Kari Väänäsen. Hän äityy kehumaan Heikki Nivalaa.

– Nivala on tehnyt todella miehen työn, ison urakan. Täällähän on pieni räksyttävä oppositio, joka räksyttää kaikelle mitä Heikki Nivala tekee.

Yksi asia Kemijoen varressa asuvaa Väänästä kuitenkin huoletta. Se on ollut monen muunkin kemijärveläisen kysymys. Millaisia päästöjä tehtaasta tulee?

– Viimeaikaiset esimerkit kertovat kaivosyhtiöiden ja yleensä isojen yhtiöiden välinpitämättömyydestä siitä, mitä ympäristölle tapahtuu, Väänänen sanoo.

Heikki Nivala muistuttaa, että ympäristövaikutusten arvioinnissa (yva) hankkeesta on käyty perusteellinen kansalaiskeskustelu. On järjestetty yleisötilaisuuksia ja pienryhmätapaamisia paikkakuntalaisille, vesisistön käyttäjille, poromiehille.

– Me olemme ylittäneet moninkertaisesti sen tarpeen, mitä yva vaatii.

Ympäristövaikutusten arviointia on vetänyt yhtiössä entinen kaupungin tekninen johtaja Pekka Koskenranta.

Hänen mielestään ihmisten huolet perustuvat paljolti mielikuviin sellutehtaasta 1970- ja 1980-luvuilla.

Jos katsotaan päästöarvoja, niin Stora Enson tehdas oli aika siisti juuri ennen sulkemista.

Uuden tehtaan tuotanto on kaksinkertainen vanhaan verrattuna. Kokonaispäästöt ovat kuitenkin samaa luokkaa kuin vanhan tehtaan loppuaikoina.

–Jäteveden puhdistuslaitokset ovat tehokkaampia kuin vanhan tehtaan aikana. Vesistön kuormitus pienenee, Pekka Koskenranta sanoo.

Boreal Biorefin perustajille ei tulossa miljoonatiliä

Boreal Bioref lähti vähästä liikkeelle. Kolme miestä perusti yhtiön 2500 euron minimipääomalla, joka vaaditaan osakeyhtiön perustamiseen. Pian myös kaupungin kehitysyhtiö tuli omistajaksi 350 000 euron lainalla.

Yhtiön perustajat vakuuttavat, että rikastumisen halusta hankkeeseen ei lähdetty.

– Me kaikki tiedämme, mitä Kemijärvi tarvitsee, mitä alue tarvitsee. Kyllä sellaisten asioiden eteen kannattaa tehdä töitä, Nivala sanoo.

Toimitusjohtaja Nivala on ainoa kolmikosta, joka saa palkkaa.

– Timo ja Pekka ovat tehneet työtä talkoilla jo kaksi vuotta. Pyrin siihen, että he saavat kohtuullisen korvauksen. Mutta se ei ole samantyyppinen kuin normaalisti tällaisissa investoinneissa, joissa yhtiön omistajat tekevät rahaa, vaan se on työstä tehty korvaus.

Kaupungin kehitysyhtiön toimitusjohtaja Jari Polvi naurahtaa rikastumisväitteille. Miljoonatiliä ei ole tulossa kaupungillekaan.

– Ei , ei, ei. Osakassopimuksessa on tietyt rajat.

Miksi yhtiö ei hakenut isompaa alkupääomaa ja leveämpiä hartioita heti alkuun?

– Kovin moni ei siinä vaiheessa ehkä uskonut hankkeeseen. Yhtiön perustaminen ja investoinnin eteneminen olisi voinut viivästyä, Nivala sanoo.

Hän ei pitänyt kaikille avointa osakeantia hyvänä ajatuksena pääoman hankkimiseen.

Alueen ihmiset muistavat vielä, miten kävi viimeksi kun paikalliset sijoittivat sellutehtaaseen. He saivat vain osan osakkeidensa arvosta takaisin, kun Kemijärvi Oy fuusioitiin Veitsiluotoon.

– Kun aion jäädä asumaan Kemijärvelle, niin en halua sijoittaa paikallisten ihmisten rahoja riskibisnekseen. Vaikka kuinka kertoisin, että rahat voi menettää, Nivala sanoo.

Hän kuitenkin lupaa, että kun investointi toteutuu, myös paikallisille tulee tilaisuus sijoittaa hankkeeseen.

Toimitusjohtaja myöntää, että pieni yhtiö miljardihankkeessa on tuonut isoja haasteita.

– Tietenkin resurssikysymys on ollut meille vaikein. Kun haluamme pitää määräysvallan investointipäätökseen asti, niin se on tehnyt työstä vähän vaikean.

Sellaista tunnetta Nivalalle ei ole kuitenkaan tullut, että hän olisi hypännyt liian suuriin saappaisiin.

Yhtiön perustajat eivät ole toki kuvitelleet, että he osaavat kaiken itse. Konsulttina on toiminut muun muassa Stora Enson entinen metsäpäällikkö Matti Karjula. Hänen kauttaan tiimiin tuli myös Fredrik Creutz.

Heikki Nivala: ”Olen varma, tehdas tulee”

Yhtään lapioniskua ei ole vielä tehtaan rakentamiseksi tehty. Kemijärvellä on sellainen henki, että ei nyljetä karhua ennen kuin se on kaadettu.

Kemijärveläiset saivat taas äskettäin uskonvahvistusta, kun Suomen rikkaimpiin kuuluva Ilkka Herlin kertoi Kauppalehdessä sijoittaneensa tehtaaseen muutamia satojatuhansia euroja.

Kiinalaisten ja heidän mukanaan tulevien sijoittajien satojen miljoonien investointipäätöstä vielä odotetaan.

Camcella on jo 51 prosentin osuus Boreal Biorefista yhdessä ruotsalaisen Silvi Industries -yhtiön kanssa. Perustajilla on kuitenkin päätösvalta yhtiössä, kunnes rakentaminen aloitetaan.

Myös Suomen valtiota odotetaan mukaan, kunhan rahoituskuviot selviävät.

–Lopullinen sijoituspäätös tulee vasta sen jälkeen, kun hanke on saanut ympäristöluvan. Aikaisintaan sijoituspäätös tehdään tammikuussa 2018, Camcen varapääjohtaja Wang Yuhang sanoo.

–He ovat korostaneet, että haluavat ympäristöasioiden olevan kunnossa ja siksi ympäristölupa on todella tärkeä, Heikki Nivala sanoo.

Voiko jo sanoa että tehdas tulee Kemijärvelle?

–Kyllä.

Olet siitä 100-prosenttisen varma?

–Olen siitä varma.

Mihin varmuus asiasta perustuu?

–Siihen tietoon mikä minulla on, Heikki Nivala sanoo.

Voiko auto todellakin maksaa niin paljon vähemmän kuin ennen?

Tämän päivän palvelut ja tuotteet ostetaan tämän päivän palkoilla. Jotta hintakehityksestä saataisiin nykytilanteen mukaista tietoa, pitää myös palkkojen kehitys huomioida.

Pelkästään se, että tuotteen hinta nousee, ei kerro kuluttajalle hinnoista vielä mitään.

Harva edes tietää, että vuodesta 2005 tähän päivään keskimääräiset palkat ovat nousseet 35 prosenttia.

Tai että vuodesta 1996 palkat ovat nousseet keskimäärin 85 prosenttia ja vuodesta 1986 nousua on ollut peräti 210 prosenttia.

Uusien autojen hinta näyttää siis kuluttajahintaindeksin mukaan pysyneen melko tasaisena jo 20 vuotta.

Kun palkkakehitys otetaan mukaan, maksaa uusi auto vuoteen 1986 verrattuna nyt 57 prosenttia vähemmän. Vuoteen 1996 verrattuna uusi auto on nyt 48 prosenttia halvempi ja vuoteen 2005 verrattuna 28 prosenttia.

Uusien autojen kohdalta verotus on vaikuttanut hintakehitykseen. Auton hankinnan verottamisesta on siirrytty yhä enemmän käytön verottamiseen.

Myös käytettyjen autojen hinta on palkkakehitys huomioiden kovassa laskussa. Esimerkiksi 1996 piti käytetystä pulittaa keskimäärin 63 prosenttia enemmän kuin nyt.

Bensiinin hintakehitys näyttää hienoista nousua 30 vuoden ajalta. Palkkakehitykseen verrattuna hinta on kuitenkin lähes muuttumaton.

Bensiini on kuluttajalle nyt 13 prosenttia halvempaa kuin 2005, se on 15 prosenttia halvempaa kuin 1996 ja kuusi prosenttia halvempaa kuin 1986.

Myös sähkölasku on lähes täysin sama kuin 30 vuotta sitten, kun hintaa verrataan palkkakehitykseen. Hinnassa näkyy kuitenkin viime vuosien kova nousu. Vuodesta 2005 keskimääräinen sähkölasku on kasvanut lähes 42 prosenttia. Sähkö oli siis välillä suorastaan halpaa.

Kodinkoneet ovat halventuneet selvästi. Vuodesta 2005 tähän päivään keskimääräinen kodinkoneiden hinta on palkkoihin suhteutettuna pudonnut 30 prosenttia.

Vuodesta 1996 kodinkoneet ovat halventuneet puolella, vuodesta 1986 hinta on tippunut 65 prosenttia.

Hurjimman näköinen hintakehitys liittyy teknologiaan. Kaukana Aasiassa on tuotteita tehty halvalla.

Vuonna 1986 ei vielä matkapuhelinhintoja seurattu, mutta kymmenen vuotta myöhemmin kännykkä oli kallis kapistus.

Palkkoihin suhteutettuna matkapuhelin maksaa nyt 99 prosenttia vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Ja vuodesta 2005 keskimääräisten matkapuhelimien hinnat ovat pudonneet 90 prosenttia.

Tietokoneissa pudotus on lähes matkapuhelimien luokkaa. Vuodesta 1996 hinnat ovat pudonneet 95 prosenttia ja vuodesta 2005 pudotusta on 78 prosenttia.

Kiina-ilmiö näkyy myös vaatteissa. Naisten ja miesten vaatteissa on palkkaan suhteutettaessa pieniä hintaeroja, mutta suunta on molemmissa sama.

Naisten vaatteet ovat halventuneet 55 prosenttia 30 vuodessa, miesten jopa 59 prosenttia. Vuodesta 1996 naisten vaatteet ovat halventuneet 45 prosenttia, miesten 58 prosenttia. Ja vuodesta 2005 naisten vaatteet ovat halventuneet 22 ja miesten 24 prosenttia.

Ravintoloissa ja kahviloissa hinnat ovat jääneet maltillisesti palkoista jälkeen. Vuonna 2005 ravintola- tai kahvilakäynti maksoi palkkoihin suhteutettuna lähes saman kuin nyt.

20 vuodessa hinnat ovat pudonneet seitsemän prosenttia ja 30 vuodessa 17 prosenttia.

Oluen hintakehitys on palkkoihin suhteutettuna sellainen, että vuodesta 2005 hinta on pudonnut vain parisen prosenttia eli käytännössä pysynyt ennallaan. Sitä ennen olut oli ostajalleen selvästi kalliimpaa.

Vuodesta 1996 oluen hinnasta on lähtenyt 32 prosenttia, vuodesta 1986 pudotusta on ollut 40 prosenttia.

Suomalaisten rakastama kahvi on edelleen halpaa. Hinta sahaa voimakkaasti, sillä vuodesta 2005 kahvi on palkkaan suhteutettuna kallistunut 17 prosenttia.

30 vuoden aikajänne paljastaa kuitenkin, että kahvi on nyt edelleen 82 prosenttia halvempaa kuin 1986.

Liha on myös selvästi halventunut palkkakehitykseen verrattuna. Vuodesta 1986 on lihan hinta pudonnut 60 prosenttia.

Vuodesta 1996 hinta on pudonnut 32 prosenttia ja vuodesta 2005 edelleen 10 prosenttia.

Suuri osa Ylen Tilastokeskukselta pyytämistä tuotteista ja palveluista sisältää veromuutoksia. Monet tuotteista ja palveluista ovat myös hallinnollisen säätelyn alaisia tai niiden hintakehitys reagoi maailmanmarkkinahintoihin.

Esimerkiksi tupakan hinta on jonkun verran sahannut, mutta hintakehitys on kuitenkin 30 vuoden ajan ollut jatkuvasti nopeampaa kuin palkkojen kehitys.

Palkkoihin suhteutettuna tupakka on kallistunut 34 prosenttia vuodesta 2005. Vuodesta 1996 tupakka on kallistunut 15 prosenttia ja vuodesta 1986 tupakka on kallistunut 41 prosenttia.

Sääntelyn purkautuminen on vaikuttanut suuresti ulkomaan lentojen hintaan. 30 vuodessa lentohinnoista on kadonnut 51 prosenttia. Vuodesta 1996 ulkomaan lennot ovat palkkakehitykseen verrattuna halventuneet tasan 50 prosenttia, vuodesta 2005 on pudotusta ollut 35 prosenttia.

Kotimaan lennoissa vähäinen kilpailutilanne ei ole johtanut samanlaiseen hinnankehitykseen. Palkkoihin suhteutettuna hinnat eivät ole juuri heitelleet. 30 vuodessa hinnat ovat kallistuneet kolmisen prosenttia. Vuodesta 2005 pudotusta on ollut seitsemän prosenttia.

Sairaanhoitopalvelut ovat karanneet selvästi palkkakehityksestä.

30 vuodessa hinnat ovat palkkoihin nähden nousseet peräti 87 prosenttia. Vuodesta 1996 sairaanhoitopalvelut ovat kallistuneet 47 prosenttia ja vuodesta 2005 nousua on ollut 33 prosenttia.

Hammashoidon puolella hinnat ovat nousseet 30 vuotta putkeen, mutta todellinen hyppäys on tapahtunut vuodesta 2005. Hammashoito on palkkoihin verrattuna nyt 50 prosenttia kalliimpaa kuin 2005.

Sote-odotus näkyy siten, että terveydenhoidon palveluiden hinta on hilautunut hiljalleen tasolle, jossa julkisen ja yksityisen puolen kustannukset lähenevät selvästi toisiaan.

Ylen tilaama aineisto paljastaa, että suomalaisten ostovoima on kehittynyt 30 vuodessa valtavasti. Käytännössä ne tuotteet ja palvelut, jotka perustuvat suomalaisten omiin palkkoihin ovat kalliita.

Kun kaikki 45 Tilastokeskuksen Ylelle laskemaa tuotetta ja palvelua laitetaan samaan ostokoriin selviää, että 30 vuodessa ne ovat palkkoihin suhteutettuina halventuneet 38 prosenttia.

Vuodesta 1996 hinnat ovat samalla laskutavalla pudonneet 25 prosenttia ja vuodesta 2005 pudotusta on ollut hiukan yli kymmenen prosenttia.

Terveydenhoitolain perusteella potilailla on ollut oikeus osallistua hoitopaikan valintaan Suomessa vuodesta 2011 alkaen. Turun yliopistossa aiheesta väittelevä Anne Isotalo sanoo, että asia on edelleen huonosti tiedossa.

– Tutkimukseni mukaan valinnanvapaudesta tiesi vain 37 prosenttia potilaista.

Väitöstutkimuksessa 76 prosenttia potilaista kuitenkin sanoi arvostavansa valinnanvapautta. Oman hoitopaikkansa valintaan oli osallistunut 24 prosenttia potilaista.

Kansalliset ohjeet puuttuvat

Lain mukaan hoitopaikan valinnan pitäisi tapahtua yhdessä hoitavan lääkärin ja potilaan kanssa. Anne Isotalon mukaan ei ole terveydenhuollon ammattilaisten syy, että potilaat tuntevat valinnanvapautensa huonosti.

On todella tärkeää, että tässä yhteydessä potilaat saisivat vertailukelpoista tilastotietoa eri sairaaloiden toiminnasta. Anne Isotalo

Anne Isotalo sanoo, että valinnanvapauden huonoon tuntemiseen liittyy lain alkuvaiheen vähäinen tiedottaminen ja kansallisten toimeenpanoa koskevien ohjeiden puuttuminen, joka aiheuttaa epätietoisuutta. Lääkärit ja hoitajat eivät oikein tiedä, miten potilaiden kanssa pitäisi menetellä.

– Terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole ollut riittävästi tietoa, miten valinnanvapauslakia sovelletaan, koska kansallisia ohjeita ei ole saatu aikaan. Tämä johtuu osittain soten pitkästä valmistelusta, Isotalo arvelee.

Kansallisten ohjeitten puuttuminen näkyy Anne Isotalon mukaan siinä, että käytännöt valinnanvapaudessa ovat epäselviä ja vaihtelut suuria alueellisesti.

Potilaan tahto pitää selvittää

Anne Isotalon tutkimukseen osallistui 853 potilasta, jotka olivat käyneet ennalta suunnitellussa kiireettömässä leikkauksessa. Tutkimus koski yhdeksää sairaalaa läntisessä Suomessa.

Isotalon mielestä valinnanvapaudessa tärkeintä on kertoa potilaille heidän oikeuksistaan ja selvittää potilaan tahto.

– Toivon, että tämän tutkimuksen tuloksia voitaisiin käyttää hyväksi valinnanvapausmallin kehittämisessä, kun se nyt käy kuumimmillaan sote-uudistuksen ja -lainsäädännön suunnittelussa.

Anne Isotalo toivoo, että kun valinnanvapaudesta kerrotaan potilaille, heille olisi tarjolla myös jotain kättä pidempää sairaalan valitsemiseksi.

– On todella tärkeää, että tässä yhteydessä potilaille tarjottaisiin vertailukelpoista tietoa sairaaloiden toiminnasta ja palveluiden laadusta sekä apua tietojen käytössä.

VTM Anne Isotalon väitöskirja Elektiivisen leikkauspotilaan valinnanvapaus julkisessa terveydenhuollossa Suomessa tarkastetaan Turun yliopistossa 1. joulukuuta 2017.

Ammattikorkeakoulujen valtakunnallisen pääsykokeen on tarkoitus olla käytössä jo kevään 2019 valinnoissa, kertoo Uutissuomalainen (näkyy vain tilaajille)

Kokeen tulisi ottaa huomioon eri koulutusalojen tarpeet. Jos yhteiseen kokeeseen päädytään, siihen tulisi luultavasti joillekin aloille omat kysymysosiot, jotka näkyisivät vain näiden alojen hakijoille.

Suunnitelman mukaan yhteinen koe korvaisi soveltuvuuskokeet. Kukin ammattikorkeakoulu voisi kuitenkin päättää itse, järjestääkö se erillisen soveltuvuuskokeen.

Uuden valintakokeen myötä hakijoille saattaa tulla myös mahdollisuus päättää, missä kokeen suorittaa.

– Tällä hetkellä ongelma on, että jos hakee vaikkapa muutamaan eri korkeakouluun Suomessa, pääsykokeet saattavat olla päällekkäin ja eri kaupungeissa. Tosiasiallisesti mahdollisuus hakea eri kouluihin on suhteellisen pieni, kertoo Suomen ammattiin opiskelevien liitto – Sakki ry:n puheenjohtaja Jasmina Khabbal.

Yhteisen pääsykokeen tarkoituksena on selkeyttää valintakoetta hakijoiden näkökulmasta ja tuoda mahdollisia säästöjä ammattikorkeakouluille.