Suurten kaupunkien kaukolämpöverkot pitäisi avata lähivuosina kilpailulle, ehdottaa Aalto-yliopiston johdolla laadittu energiaraportti.
Työryhmän mukaan kaukolämpömarkkinan vapauttaminen nopeuttaisi kivihiilen alasajoa ja voisi synnyttää Suomeen uutta vientiliiketoimintaa.
Samalla isot kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkot tulisi muuttaa kaksisuuntaisiksi, sanoo työryhmä.
Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi taloyhtiöt, kauppakeskukset tai datakeskukset voisivat alkaa myydä ihmisten ja koneiden tuottamaa ylijäämälämpöä verkkoon.
Kaukolämmön asiakkaat muuttuisivat siis pikkuhiljaa myös lämpökauppiaiksi, jotka voisivat säästää rahaa energialaskussa tai jopa tienata. Tämä voisi onnistua energiatehokkailta kiinteistöiltä, jotka tuottavat itse lämpöä esimerkiksi aurinkokeräimillä tai lämpöpumpuilla.
Ajatus ei ole suinkaan uusi, vaan ensimmäiset kaksisuuntaisen kaukolämmön taloyhtiöpilotit ovat jo meneillään esimerkiksi Tampereella.
Datakeskusten hukkalämpöä puolestaan hyödynnetään jo kaukolämmössä esimerkiksi Espoossa ja Mäntsälässä. Helsingissä otetaan talteen jäteveden lämpöä lämpöpumpuilla.
Kilpailun vapauttaminen vauhdittaisi kehitystä, mikä puolestaan vähentäisi hiilen polttamisen tarvetta sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, sanoo työryhmän työtä vetänyt yhteissuunnittelun professori Sampsa Hyysalo Aalto-yliopistosta.
– Kolmansien osapuolten pitää alkaa tuottaa lämpöä kaukolämpöverkkoihin. Jotta tämä onnistuisi, kaukolämpöverkot täytyy avata kilpailulle. Tarvitaan selkeät pelisäännöt, miten teollisuus, kauppakeskukset, kiinteistöt ja kodit voivat alkaa toimittaa energiaa kaukolämpöverkkoon, Hyysalo sanoo Ylen haastattelussa.
Energiamurrosta käsittelevän raportin laatimiseen on osallistunut yli 20 energia-alan asiantuntijaa ja vaikuttajaa. Lista työhön osallistuneista on luettavissa täällä.
Professori Sampsa Hyysalon mukaan energiamurros johtaa Suomessakin luovaan tuhoon, joka rikkoo toimialojen rajat ja uudistaa liiketoimintamallit. Antti Lähteenmäki / Yle
Alueellinen monopoli hidastaa kehitystä?
Suomessa sähkömarkkinat avattiin kilpailulle 1990-luvun loppupuolella. Maakaasumarkkinat vapautuvat näillä näkymin vuonna 2020.
Kaukolämpöyhtiöt sen sijaan toimivat alueellisina monopoleina. Suurten kaupunkien kaukolämpölaitokset ja -verkot ovat, Espoota lukuun ottamatta, kuntien omistuksessa.
Asiantuntijaryhmän raportin mukaan Suomen energiamurros etenee liian hitaasti, mihin osasyynä ovat suljetut kaukolämpömarkkinat.
Kuntaenergiayhtiöllä ei lähtökohtaisesti ole kannustinta sahata omaa oksaa päästämällä kilpailijoita vapaaehtoisesti tontilleen.
– Suurten kaupunkien kaukolämpöyhtiöille kannattaisi langettaa pikaisesti velvoite ottaa kolmansien osapuolten tuottamaa hukkalämpöä tai uusiutuvaa lämpöä vastaan tietyllä prosenttiosuudella, raportissa ehdotuksena on 30 prosentin osuus. Ja sitten 2020-luvun alusta lähtien pitäisi erottaa verkkoyhtiö ja lämpöyhtiö erikseen samalla tavalla kuin sähkössä on tehty jo aiemmin, Hyysalo sanoo.
Suomen suurin kuntaomisteinen energiayhtiö Helen ei pidä alueellista monopolia kehityksen jarruna, mutta toivottaa silti kilpailun tervetulleeksi.
– Me hyödynnämme hukkalämpöjä, tarjoamme asiakkaille uudenlaisia palveluita ja uudistamme tuotantoa kohti vähäpäästöisiä tuotantomuotoja. Nämä asiat tapahtuvat jo nyt. Mutta kilpailu on hyvä, ja me olemme kyllä valmiit kilpailuun, sanoo Helenin yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Maiju Westergren.
Westergrenin mukaan Helen arvioi, että kaukolämpömarkkina avautuu noin 5–10 vuoden kuluessa. Euroopan komissiokin on antanut tämänsuuntaisia viitteitä niin kutsutussa talvipaketissa.
Kaksisuuntainen kaukolämpö on teknisesti mahdollista toteuttaa, mutta se vaatisi veden lämpötilan laskua nykyistä alemmaksi.Yle Uutisgrafiikka
Teollisten lämpöpumppujen merkitys kasvaisi
Hallitus on linjannut, että Suomi luopuu kivihiilen energiakäytöstä 2030 mennessä. Työryhmän mukaan nykyiset kaavailut kivihiilen korvaamiseksi nojaavat liikaa metsäbiomassan polttamiseen, johon liittyy riskejä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.
Raportissa painotetaan, että kivihiilen korvaamiseen ei ole olemassa yhtä ainoaa ratkaisua. Keskeisiä ratkaisuja ovat raportin mukaan esimerkiksi energiatehokkuus, teollisen kokoluokan lämpöpumput, aurinkolämpö ja joustava kulutus.
Käytännössä polttamisen vähentäminen tarkoittaa lämmityksen sähköistämistä. Jotta toimissa olisi päästövähennysten kannalta järkeä, esimerkiksi lämpöpumppujen vaatima sähkö pitäisi tuottaa vesi-, ydin-, tuuli- ja aurinkovoimalla tai puhtaalla kaasuvoimalla.
Raportti painottaa, ettei tarkoituksena ole rakentaa vastakkainasettelua uusiutuvalle energialle ja kaukolämmölle.
– Puhtaaseen energiaan pohjautuvassa energiajärjestelmässä tarvitaan kaukolämpö- ja kaukokylmäverkkoja, koska ne mahdollistavat hajautetun uusiutuvan hybridienergian tuotannon ja hukkalämmön hyödyntämisen. Lisäksi ne toimivat energiavarastona ylijäämäsähkölle esimerkiksi silloin, kun tuulivoimaa on runsaasti tarjolla, raportissa kirjoitetaan.
Raportissa painotetaan myös, että Suomen kannattaa rakentaa älykkäille energiapalveluille kotimarkkinaa myös vientiä silmällä pitäen.
– Jos katsomme esimerkiksi kysyntäjoustojärjestelmiä, virtuaalivoimalaitoksia, varastointiteknologiaa, niin voittajat seuraavan kymmenen vuoden ajalla jaetaan nyt. Nyt on jo kiire, Hyysalo toteaa.
Tiistaina julkaistussa raportissa esitetään laajasti myös muita toimia päästövähennysten toteuttamiseen liikenteessä, lämmityksessä ja sähköntuotannossa.
Raportti luovutetaan ulkomaankauppaministeri Kai Mykkäselle (kok.).
Yksikään ruokaa netissä myyvä yritys ei tee Suomessa vielä voittoa. Kasvun vuosia on ollut useampi perättäin. Tänä vuonna nettiruokakaupan arvo on arviolta yli 50 miljoonaa euroa, eli vaivaiset 0,3 prosenttia kaikesta päivittäistavarakaupasta. Eniten nettiruokakauppaa käytetään pääkaupunkiseudulla, ja suurin yksittäinen ostajaryhmä ovat kiireiset lapsiperheet.
Helen on investoinut viime vuosina kaukojäähdytykseen ja lämpöpumppuihin.Antti Kolppo / Yle
Hukkalämpö hyödyksi ja rahat tilille
Harakoille päätyvällä lämmöllä voi lyödä rahoiksi, uskovat tuoreen energiaraportin laatijat. Aalto-yliopiston johtama asiantuntijatyöryhmä ehdottaa, että suurten kaupunkien kaukolämpöverkko avattaisiin kilpailulle.
Käytännössä siis kaupungille voisi myydä sitä hukkalämpöä, jota syntyy teollisuudessa ja taloyhtiöissä. Työryhmän mukaan tällaista energiatehokkuuden parantamista tarvitaan, jotta tavoite kivihiilestä luopumiseksi toteutuu.
Suomen metsäkeskukselta haettujen vahinkoarviointipyyntöjen määrä on yli kaksinkertaistunut viime vuoteen verrattuna. Silloin marraskuun puolivälissä vahinkoarviointeja hirvien tekemistä tuhoista oli tehty 1 200 hehtaarin alueilla – tänä vuonna määrä on 2 600. Korvaussummien kasvamista pidetään syynä määrän kasvuun.
Indonesiassa Balin Denpasarin kansainvälinen lentokenttä pysyy suljettuna vielä ainakin vuorokauden. Lentokenttä suljettiin maanantaina Agung-tulivuoren ilmaan sylkemän tuhka- ja savupilven takia. Lentojen perumiset ovat vaikuttaneet kymmenien tuhanisen ihmisten matkasuunnitelmiin.
BBC: Myanmarin Aung San Suu Kyi menettää Oxfordin kaupungin tunnustuksen
Epävakaata säätä ja sateita – Lapissa selkeää ja kireää pakkasta
Aamulla enimmät lumisateet väistyvät itään, mutta lähes koko maassa sataa päivän mittaan, kertoo Ylen meteorologi Toni Hellinen. Päivällä lumi- tai räntäsadetta tulee maan keskiosassa.
Päivän edetessä lounaasta saapuu laajempi sadealue maan etelä- ja länsiosaan. Keski- ja Pohjois-Lapissa sen sijaan on poutaa sekä kireää pakkasta jopa -20 asteen verran. Lue lisää osoitteessa yle.fi/saa.
66-vuotias kenraali Zhang Yang oli ollut kahdesti kommunistipuolueen keskuskomitean jäsen aina tämän syksyn puoluekokoukseen saakka. Hän johti keskussotilaskomission poliittisen työn osastoa.
28. elokuuta keskussotilaskomissio päätti tutkia Zhangia, joka oli "menettänyt moraalisen pohjansa". 23. lokakuuta hän kuoli ja tiistaina Kiinan valtiolliset tiedotusvälineet kertoivat hänen tehneen itsemurhan.
Zhangia tutkittiin yhteyksistä kahteen aiemmin korruption takia sivuun siirrettyyn kenraaliin, Guo Boxiongiin ja Xu Caihouhun. Hänen epäiltiin antaneen ja ottaneen vastaan lahjuksia. Uutistoimisto Xinhuan mukaan Zhangilla oli suuria määriä varallisuutta, jonka alkuperää hän ei ollut kyennyt selvittämään.
Korruption vastaisissa tutkimuksissa on otettu kiinni kymmeniä Kiinan kansanarmeijan upseereita, muiden muassa kenraalit Guo ja Xu. Keskussotilaskomission varajohtajana toiminut kenraali Guo tuomittiin elinkautiseen viime vuonna, Xu kuoli syöpään vuonna 2015, ennen joutumistaan oikeuteen.
Turvallisuuspolitiikka, EU ja sotilaallinen avunanto puhuttivat presidenttiehdokkaita kolmannessa vaalitentissä. Kovat ja raskaat teemat eivät olleet yllättäviä, olihan kyseessä Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vaalipaneeli.
Kyseessä oli kolmas vaalitentti, jonka teki erityiseksi se, että kaikki tämänhetkiset ehdokkaat olivat ensimmäistä kertaa koolla.
Vaalipaneelin konsepti oli tavallisesta poikkeava. Jokaiselle ehdokkaalle esitettiin oma kysymys, jonka jälkeen muut ehdokkaat saivat esittää tarkentavia kysymyksiä.
Apua kriisiin, jos vaarana tappiot? – "Aika paha kysymys"
Vaalipaneeli alkoi kuitenkin ministeri Jaakko Iloniemen kysymyksellä, miten ehdokkaat toimisivat ulkopolitiikan johtajana ja puolustusvoimien ylipäällikkönä, jos Suomelta pyydettäisiin sotilaallista apua kriisiin ja vaarana olisivat tappiot.
SDP:n ehdokas Tuula Haatainen myönsi, että kysymys on vaikea.
– Aika paha kysymys. Kyllä vakavan harkinnan alla on silloin, jos edessä ovat suunnattomat tappiot edessä. Aina pitää puntaroida suhteessa siihen, mikä on kriisin tausta: mikä on uhka Suomelle ja Suomen kansalle.
Istuvan presidentin Sauli Niinistön mielestä eurooppalaisessa keskustelussa olisi nyt mietittävä sitä, miten kukin ymmärtää keskinäisen avunantovelvoitteen.
– Meidän on saatava konkretiaa siihen, mitä se tarkoittaa. Siinähän toimitaan vastavuoroisesti. Jos olemme vakuuttuneita, että meille tulee apua, me annamme apua EU:n puitteissa.
Keskustan Matti Vanhanen sanoi, että lähtökohdan on oltava se, että pyyntöön vastataan myönteisesti.
– Mutta se, minkälaista apua annetaan, onko se diplomaattista, taloudellista vai sotilaallista, on harkittava tilanteen perusteella.
Haavisto muuttanut kantaansa Nato-äänestyksestä
Erityistä kähinää eivät ehdokkaat saaneet aikaan, vaan tentti soljui melko yllätyksettömästi ja tasaisesti eteenpäin.
Luonnollisesti myös Nato-jäsenyys tuli esille. Vihreiden Pekka Haavistolta kysyttiin, miten Suomen turvallisuusympäristön pitäisi muuttua, jotta Suomi hänen johdollaan hakisi Nato-jäsenyyttä.
Haaviston mukaan nyt valitaan ulkopolitiikan johtajaa, jonka tehtävänä on yrittää pitää Itämeren tilanne sellaisena, ettei varustelukierre lähde liikkeelle.
Haavisto vastustaa Nato-jäsenyyttä tällä hetkellä, sillä se laukaisisi varustelukierteen Suomen rajalla, joka olisi myös Naton ulkoraja. Haavisto kertoi myös muuttaneensa kantaansa Nato-kansanäänestyksestä viime vuosina.
– Jos täällä tehtäisiin Nato-kansanäänestys, siitä tuli sellainen, josta yksikään hybridi- ja kybervaikuttaja ei pysyisi poissa. Siihen ei kannata tässä tilanteessa lähteä.
Vasemmistoliiton Merja Kyllöseltä kysyttiin, tulisiko Suomi joka tapauksessa vedetyksi mukaan mahdolliseen sotilaalliseen kriisiin Euroopassa, vaikka se ei kuuluisikaan sotilasliittoon.
– Näen, että mitä kiinteämmin kuulumme johonkin sotilaalliseen liittoon tai toimimme laajassa yhteistyössä sellaisen kanssa, sitä todennäköisempää on joutuminen kriisin osapuoleksi.
Kyllösen mukaan se antaisi viestin, että Suomi on jo puolensa valinnut tai osallistuu kriisiin joka tapauksessa.
Huhtasaari: Minähän halua EU:sta eroon
Perussuomalaisten Laura Huhtasaari hyökkäsi voimakkaasti EU:ta vastaan.
– Minähän haluan EU:sta eroon. Minä koen, että EU ei ole Suomen etu. EU on vienyt meiltä jo rahapoliittisen suvereeniuden, se vie meidän päätösvaltamme pois. Olen sitä mieltä, että jokainen kansakunta haluaa päätökset omiin käsiinsä. Minä uskon kansallisvaltioihin, ja nyt valitettavasti EU on niitä romuttamassa.
Tämä johti keskusteluun kansallisvaltioiden tulevaisuudesta.
– Varsinkin pieni maa, joka on mitä suurimmassa määrin riippuvainen viennistään ja kansainvälisistä kauppasuhteista, ei voi siinä mielessä julistautua joksikin pohjoisen pallonpuoliskon tai Euroopan Pohjois-Koreaksi, jossa me pärjäämme omin voimin vaan me joudumme ottamaan muut huomioon, sanoi RKP:n ehdokas Nils Torvalds.
Tulivuori Agung purkautuu parhaillaan Balin saarella Indonesiassa. Kysyimme väitöskirjatutkija Paavo Nikkolalta, kuinka voimakkaaksi hän uskoo tämänkertaisen purkauksen yltyvän. Nikkola tekee maapallon vaippaan liittyvää tutkimusta Helsingin yliopistolle.
Kiihtyykö Agungin purkaus vielä?
Ennusteiden tekeminen on mahdotonta. On mahdollista, että purkaus sammuu viikon sisällä. Mutta on myös mahdollista, että purkaus jatkuu puoli vuotta tästä eteenpäin.
Yleensä Agungin purkaukset ovat jatkuneet viikkoja, ja olleet räjähdysmäisiä, kuten nytkin. Purkaus saattaa siis jatkua pitkäänkin.
Miten Agung purkautuu?
Jokainen tulivuori on omanlaisensa, eikä niiden käyttäytymistä sen takia voi tarkkaan ennustaa.
Kolme kilometriä korkean Agungin purkaukset ovat räjähdyspurkauksia. Ilmakehään tulee usean kilometrin korkuisia tuhkapatsaita. Tuhka on käytännössä hienoiksi hajonneita kivenkappaleita.
Viitteitä tulevasta purkauksesta saadaan seismisen toiminnan eli maan värähtelyn perusteella. Agungin purkaustakin edelsivät lisääntyneet maanjäristykset tulivuoren alla ja purkausta oli siksi osattu odottaa jo kuukausia.
Maapallolla seurataan jatkuvasti satoja tulivuoria. Pelkästään Islannissa on kymmeniä tulivuoria.
Mitä tapahtui, kun Agung purkautui 1960-luvun alussa?
Vuosina 1963–1964 Agung purkautui hyvin voimakkaasti. 1 100–1 500 ihmistä kuoli. Tuolloin purkautuminen alkoi samankaltaisesti kuin nytkin. Kiihkeämpi vaihe kesti noin kuukauden, päättyen hyvin voimakkaaseen purkaukseen.
Tuhkaa nousi yli kymmenen kilometrin korkeuteen. Syntyi pyroklastisia virtauksia, joissa kuumaa tuhkaa ja kuumaa myrkyllistä kaasua valui vuoren rinteitä alaspäin. Tällainen virtaus on tulikuuma ja liikkuu erittäin nopeasti, paljon nopeammin kuin laava, ja siksi monia ihmisiä menehtyi.
Tulivuori säilyi aktiivisena ja pienempiä purkauksia tapahtui vielä lähes vuosi pääpurkauksen jälkeen.
Onko odotettavissa, että nyt tapahtuisi yhtä voimakas purkaus?
Emme vielä tiedä, miten voimakkaaksi purkaus yltyy.
Purkaus saattaa olla jo nyt huipussaan, mutta on myös mahdollista että purkauksen voimakkuus yltyy, ja saavuttaa 1960-luvun alun purkauksen mittasuhteet.
Miksi ihmisiä on evakuoitu?
Agungin aiemmassa voimakkaassa purkauksessa ihmisiä menehtyi jäätyään pyroklastisen voimakkaan virtauksen tielle. Tällaista virtausta on paljon vaikeampaa väistää kuin hitaammin liikkuvaa laavaa.
Tuhansia paikallisia asukkaita on nyt evakuoitu tiheästi asutulta alueelta läheltä tulivuoren keskuksesta mahdollisten virtausten takia.
Mikä tulivuorissa kiehtoo?
– On mystistä, että syvältä maankuoren sisuksista tulee silloin tällöin ainesta tänne maan päälle, sanoo maapallon ylävaipan koostumukseen perehtynyt tutkija Paavo Nikkola. Tulivuoresta purkautuva aines on alunperin peräisin kymmenien kilometrien syvyydestä, maapallon vaipasta eli maankuoren alta.
Tulivuorenpurkaukset ovat harvinaisia tapauksia, joista jokainen on ainutlaatuinen.
– Purkaukset ovat kuin kirjeitä maan sisustasta, Nikkola sanoo.
Startup-tapahtuma Slush yrittää houkutella Piilaakson vaikutusvaltaisia teknologiayrittäjiä ja investoijia Helsinkiin tarjoamalla heille suoran yksityislennon San Franciscosta.
Viime vuonna lennosta vastasi Finnair, mutta tänä vuonna Slush on antanut vastuun lennosta luksuslentoja välittävälle Victor-yhtiölle.
Slush-lento lennetään Nerd Bird eli Nörtti-Tipuksi ristityllä Airbus A340 VIP-koneella, josta löytyy pelkästään liikemiesluokan paikkoja. Koneen takaosasta löytyy lisäksi kaksi rentoa sohvaa.
Lennolle on tulossa mukaan Slushin puhujia sekä joukko Piilaakson kermaa. Mukaan voi päästä kuitenkin myös tavallinen pulliainen. Hänen tarvitsee kuitenkin vakuuttaa koneen vaikutusvaltaiset matkustajat omasta liikeideastaan laskuvarjohypyn aikana.
Asukkaat on komennettu evakkoon Agungin ympäristöstä 10 kilometrin säteellä. Alueella asuu noin sata tuhatta ihmistä. Indonesian katastrofiviranomaiset kertovat, että toistaiseksi kukaan ei ole kuollut tai loukkaantunut ja 40 000 ihmistä on siirtynyt pois evakuointialueelta.
Kolmen kilometrin korkeuteen nouseva Agung sijaitsee Balin itäosissa. Edellisen kerran se purkautui vuonna 1963, ja silloin purkaus tuhosi useita kyliä ja tappoi yli tuhat ihmistä.
Turunväylällä Espoossa sattui aikaisin aamulla usean ajoneuvon ketjukolari, kerrotaan Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta.
Päivystävän palomestarin Raimo Rasijeffin mukaan onnettomuudessa oli mukana alun perin kuudesta seitsemään ajoneuvoa, mutta pelastuslaitoksen saavuttua paikalle tiellä oli enää kolme autoa.
Kukaan ei loukkaantunut onnettomuudessa vakavasti, palomestari sanoo. Myös autot selvisivät vähillä peltivaurioilla.
Onnettomuus sattui Helsinkiin päin menevillä kaistoilla, lähellä Kehä III:n liittymää. Pelastuslaitos sai tiedon tapahtuneesta tiistaiaamuna ennen kello seitsemää.
Raimo Rasijeff kertoo, että vilkkaalla Turunväylällä on sattunut viime aikoina useita peräänajoja. Hän kehottaa autoilijoita malttiin, vaikka lunta ei juuri nyt olekaan.
– Ei sitä nytkähdystä ole vieläkään tapahtunut, vaikka olen sitä joka vuosi odottanut. Kasvu on ollut meillä kovaa jo muutaman vuoden, yli 50 prosenttia vuosittain, kertoo pelkästään netissä toimivan Kauppahalli24:n toimitusjohtaja Veijo Heinonen.
Hän on tehnyt ruuan verkkokaupan kehitystyötä liki 20 vuotta.
Kauppahalli24:n toimitusjohtaja Veijo Heinonen kuvattuna yrityksen keräilyvarastossa Keravalla.Antti Kolppo / Yle
Yrityksen isoimmat omistajat ovat Heinon Tukku, Tradeka ja Tarjoustalon perustaja Kari Hautanen. Liikevaihto on noin kolme miljoonaa euroa.
Voitolle yhtiö ei ole vielä päässyt. Toimitusjohtaja Heinosen mukaan myynnin volyymin pitäisi olla noin kolminkertainen nykyiseen verrattuna, jotta tappio selätettäisiin.
Voittoa eivät tosin tee muutkaan ruokatarvikkeita netin kautta myyvät yritykset.
Kasvua, vaan ei vielä kannattavuutta
Viime vuonna ruokaa myytiin verkon kautta Suomessa 38 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna summa nousee yli 50 miljoonan.
– Jos katsotaan sitä, että yksi prosentti Suomen kaikesta päivittäistavarakaupasta on 160 miljoonaa, niin sinne on kyllä vielä matkaa, Heinonen toteaa.
Vertailun vuoksi: Ruotsissa myytiin viime vuonna ruokaa netin kautta liki 400 miljoonan euron edestä ja myynti on kasvanut tänä vuonna 17 prosenttia. Ruotsin väkiluku on noin kaksinkertainen Suomeen verrattuna, yli kymmenen miljoonaa.
Maailman ykkönen ruuan verkkokaupassa on Etelä-Korea. Kauppahalli24:n Heinosen mukaan Etelä-Koreassa netissä myydyn ruokatavaran osuus on reippasti yli kymmenen prosenttia.
– Aasiassa ylipäätään suhtaudutaan kaikkeen uuteen hyvin myönteisesti.
K-ryhmän ruuan verkkokauppa on kehittynyt tänä vuonna yli kolmanneksella. Parhaat pääsevät jo hyvälle keskieurooppalaiselle tasolle, kertoo Keskon päivittäistavarakaupan palveluista vastaava johtaja Jani Karotie. Hän ei halua nimetä summaa, joka bisneksessä pyörii.
– Voin sanoa, että se on verrattavissa yhden ison K-Supermarketin myyntiin.
Keskon Jani Karotien mukaan asiakkaat haluavat ostaa netistä sitä samaa kuin kivijalkamarketistakin. "Toinen täydentää toista."Antti Kolppo / Yle
S-ryhmässä kasvua mitataan tälle vuodelle yli 40 prosenttia. Euromääräisesti ruokaa on myyty S-ryhmän netissä yli 25 miljoonalla, kertoo SOK:n digitaalisten palveluiden päällikkö Matti Torniainen.
Kuka käyttää nettiruokakauppaa?
Kauppakeskus Kaaren Prismassa on Kauppakassi-palvelun noutopiste. Sieltä netistä ruokaa tilannut noutaa valmiiksi pakatut ostoksensa.
Helsinkiläinen kolmen lapsen äiti Lotta Weckström-Lehto kurvaa noutopisteelle maanantaina puoliltapäivin ja lastaa autonsa takakonttiin kolme–neljä muovipussillista ruokatarvikkeita. Hän on tehnyt ruokaostoksia netissä puolentoista vuoden ajan.
– Tämän ruokakasan keräämiseen menisi kaupassa helposti pari tuntia aikaa. Säästän sen ajan johonkin muuhun.
Weckström-Lehto käyttää nettiruokakauppaa viikoittain ja asioi kivijalkakaupassa pari kertaa viikossa täydentämässä jääkaapin hupenevaa sisältöä.
Weckström-Lehto edustaakin selvästi isointa nettiruokakaupan käyttäjäryhmää. Kaikki kolme suurinta nettiruokakauppiasta nimeävät kiireiset lapsiperheet suurimmaksi yksittäiseksi palveluiden käyttäjäksi.
Kun nettiasiointiin tottuneet nuoret perustavat perheen, niin VAU! Sitten tämä lähtee vetämään!
Toinen ryhmä ovat eläkeläiset. He eivät välttämättä itse edes pääse kauppaan. Silloin he tilaavat itse tai heidän aikuiset lapsensa tekevät ruokatilauksen netistä vanhempien puolesta.
Sonja Ronkainen keräilee verkkokauppaostoksia K-Citymarket Eastonissa Itäkeskuksessa. Hän kulkee hyllyjen välissä kädessään laite, joka kertoo tilattujen tuotteiden nimikkeet.Antti Kolppo / Yle
Kauppahalli24:n toimitusjohtaja Veijo Heinonen kertoo kolmannesta, kenties merkittävimmästä ryhmästä: nuoret, jotka ovat jo tottuneet käyttämään verkkoa kaikessa asioinnissaan.
– Heille käynti kaupassa saattaa olla hyvin vieras tapa toimia. Heidän kohdallaan tosin hankaluus on siinä, että tilausmäärät ovat pieniä ja kun ostosten päälle tulee aina jonkinlainen logistinen kustannus, voi kauppakassin hinta nousta liian korkeaksi.
– Tämä ryhmä ei ole vielä suuri, mutta kun he perustavat perheen, niin VAU! Sittenhän nettiruokakauppa lähtee vetämään toden teolla! hehkuttaa Heinonen.
Samaan uskotaan myös S- ja K-ryhmissä.
Pääkaupunkiseutu on nettiruokabisneksen veturi
K-ryhmän nettiruokakauppa toimii tällä hetkellä noin 90 pisteessä ja ensi vuonna verkkoon kytkeytyy kymmeniä kauppoja lisää. S-ryhmä toimii verkkoruokabisneksessä Oulun korkeudella saakka.
Kauppahalli24 tuo netissä tehdyt ruokatilaukset suoraan kotiovelle Helsinkiin, Espooseen, Vantaalle, Kirkkonummelle, Järvenpäähän, Tuusulaan, Keravalle ja Sipooseen. Se operoi siis lähinnä pääkaupunkiseudulla, missä myös käytetään eniten verkkoruokakauppojen palveluita.
Pasi Rutanen pakkaa verkkokauppaostoksia Kauppahalli24:n logistiikkakeskuksessa Keravalla.Antti Kolppo / Yle
Toisin kuin kahdella suuremmalla verkkoruokapelurilla, Kauppahalli24:llä ei ole mitään kivijalkakauppaa tai vakituista varastoa. Heillä toimitusaikakin on pidempi kuin S- ja K-ryhmien kaupoilla, vähintään pari päivää. Sekä S- että K-ryhmä toimittavat tilaukset vielä saman vuorokauden aikana.
Helsinkiläisessä kauppakeskus Kaaressa sijaitsee S-ryhmän Prisman noutopiste. Tuotteiden keräily alkaa aamukuudelta ja päättyy kello 14. Marraskuisena maanantaina tilauksia oli noin 150. Viikon lopulla tilataan isompia määriä ruokaa ja tilauksia voi olla parisataa.Antti Kolppo / Yle
SOK:n Torniaisen mukaan hyvä ja kattava kivijalkakauppojen verkosto paradoksaalisesti hidastaa netin kautta tilattavien ruokatuotteiden myynnin kasvua.
– Vaatii asiakkailta ostotapojen muutosta, kaupalta tehokkuuden lisäämistä ja parempaa palvelua, että ruuan verkkokauppa puhkeaisi kukkaansa. Meillä on valtavan hyviä myymälöitä jokaisen suomalaisen lähellä, Torniainen pohtii.
Mikä myy?
Pelkästään netissä operoivan Kauppahalli24:n keräilyvarastossa Keravalla hurisee hiljaisesti, lämpötila on kaksi astetta. Kalan takia, kertoo toimitusjohtaja Heinonen.
Kala on K-ryhmän ykköstykki netistä ostettuna ja myydyimpien kärjessä myös Kauppahalli24:ssä. Silmämääräisesti arvioiden näyttää siltä, että eräs tietty pehmopaperikin on hittituote nettiostamisessa. Lähes jokaiseen kassiin sujahtaa wc-paperia.
Lohifileen perässä seuraavat hedelmät ja vihannekset.
– Asiakkaat haluavat ostaa netin kautta ihan samoja tuotteita kuin perinteisestä kivijalkakaupasta, kertoo Keskon päivittäistavarakaupan palveluista vastaava johtaja Jani Karotie.
Tänä vuonna niin Kauppahalli24 kuin Kesko kertovat panostaneensa nettitilaamisen helpottamiseen ja selkeyttämiseen.
– Ruuan verkkokaupalla on hyvät edellytykset toimia kannattavasti, kun keräilyn tehokkuuteen panostetaan ja logistiikkaohjausta parannetaan, Karotie kertoo.
Tiedätkö muuten mikä tuote on niin herkkä, että se saa jokaisen kauppiaan melkeinpä vaikeroimaan? Vastauksen voit lukea tämän artikkelin lopusta.
Tehokkuus, tehokkuus, tehokkuus
Keravalaisen keräilyvaraston metallihyllyjen välissä puikkelehtii ihmisiä työssään sankaluurit korvillaan. "A 753 valmis", joku sanoo. Hän puhuu robotille, joka ymmärtää koodin tarkoittavan tuotetta X, olkoon se vaikka banaaneita.
Tuote siirtyy metalliseen kuljetuskärryyn, ja jonkun nettiruokakassi alkaa olla valmis.
– Keräily on ääniohjattua. Keräilijä saa hyllykoodin järjestelmästä, jolle hän tuotteen poimittuaan kuittaa sen tilatuksi. Pystymme näin vähentämään merkittävästi tilausvirheitä, selventää Kauppahalli24:n toimitusjohtaja Heinonen työn kulkua.
Vastaisuudessa keräilyn saattaa suorittaa robotti, kertoo Heinonen. Mutta siihen on matkaa vielä vuosia.
Ihmisten käyttäytyminen muuttuu hitaasti. He ovat tottuneet asioimaan hyvässä ja kattavassa myymäläverkostossamme, pohtii SOK:n digitaalisten palveluiden päällikkö Matti Torniainen.Antti Kolppo / Yle
K- ja S-ryhmien nettiruokakaupan keräilijät taasen kulkevat kärryinensä tavarataloissa, joiden käytävillä tekevät ostoksiaan myös ihan tavalliset ihmiset. Keräilysovellus on kytköksissä verkkokauppaan. Yksi keräilijä poimii kärrynsä kyytiin useamman ihmisen ostokset samalla kierroksella.
Kauppahalli24 puolestaan hankkii tuotteet suoraan tavarantoimittajilta sen perusteella, mitä asiakas on yrityksen nettisivuilla ruksinut.
– Hävikki vähenee huomattavasti, kun ei ole tavaravarastoa. Meillä hävikki tarkoittaa satunnaista lattialle pudonnutta banaania, Heinonen sanoo.
Kaikki nettiruokakauppiaat etsivät keinoja lisätä tehokkuutta, koska niin saataisiin bisneskin kannattavaksi. SOK:n Matti Torniainen visioi nettipalvelua kehitettävän sellaiseksi, että kauppa pystyisi vastaisuudessa tekemään valmiit ostoslistat, joita se tarjoaa asiakkaalle.
Faksilla maitoa jääkaappiin
Mennään vielä ajassa taaksepäin. Moni keski-ikäinen ja vanhempikin muistaa entisaikain kylien kauppa-autot. Niissä toimitettiin ruokaa ihan kotiovelle saakka.
Toiminta on vain netin myötä tehostunut, muistuttaa kauppias Mika Timonen Helsingin Itäkeskuksen Citymarket Eastonista. Hän ajoi myymäläautoa Nivalassa 1990-luvulla ja vastaanotti tilauksia faksilla.
– Keräilimme tilatut tuotteet aamulla autoon ja tipautimme ne kauppakassissa myymäläauton reitin varrella kotiovelle. Joskus kannettiin maito jääkaappiin asti ja pakasteet pantiin pakkaseen. Välillä tilauksia vastaanotettiin myös puhelimella, muistelee Timonen.
Mika Timonen on toiminut kauppiaana yli 20 vuotta.Antti Kolppo / Yle
Se, missä 90-luvun faksikauppa eroaa nykyajan verkkokaupasta, on ennakoinnin mahdollisuus.
– Pystymme käyttämään tietojärjestelmää hyödyksi, suunnittelemaan ja ennakoimaan. Silloin muinoin meillä oli vain paperia ja sulkakynä, ei kovin tehokasta, Timonen sanoo.
Niin ja mikä olikaan se päänsärkyä kauppiaille aiheuttava, herkistä herkin tuote? No, sehän on yrttien kotikasvattajienkin murheenkryyni, basilika.
Oxfordin kaupunginvaltuusto on äänestänyt peruvansa yksimielisesti Myanmarin johtajalle Aung San Suu Kyille annetun kunnia-arvon, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC. Kaupunginvaltuutetut ilmoittivat, etteivät halua kunnioittaa ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä väkivallalta.
Suu Kyi sai Oxfordin kaupungin tunnustuksen vuonna 1997 "pitkästä taistelustaan demokratian puolesta".
Oxfordin valtuutetut olivat aiemmin äänestäneet puoluepoliittisen kannan perusteella palkinnon poistamisesta ja tekivät virallisen päätöksen äänestyksessä maanantai-iltana. Tunnustuksen peruminen on kannanotto Aung San Suu Kyin toimettomuuteen rohingya-muslimien kriisissä.
– Toivomme, että tänään olemme lisänneet pienen äänemme tueksi niille, jotka vaativat ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta rohingya-kansalle, sanoi valtuutettu Mary Clarkson BBC:lle.
Oxfordin valtuutetut äänestivät samana päivänä, jolloin Myanmarin armeijanpäällikkö kertoi paavi Franciscukselle, että "ei ole mitään uskonnollista syrjintää" Myanmarissa.
Suu Kyita on kritisoitu laajalti
Nobelin rauhanpalkinnolla palkittua Suu Kyita on arvosteltu kyvyttömyydestä suojella maansa rohingya-vähemmistöä. Suu Kyita ovat kritisoineeet useat maailman johtajat, muun muassa YK:n pääsihteeri Antonio Guterres sekä ihmisoikeusryhmät, kuten Amnesty International.
Elokuun jälkeen yli 600 000 rohingya-muslimia on joutunut pakenemaan väkivaltaisuukisen takia Rakhine-osavaltiosta Länsi-Myanmarista Bangladeshiin. Yhdysvallat ja YK ovat kuvanneet tapahtumia etnisiksi puhdistuksiksi.
Aung San Suu Kyi sai Oxfordin kunniatohtorin arvon vuonna 2012, jolloin oli hänen 67. syntymäpäivä. Hän on opiskellut Oxfordin St. Hughin yliopistossa politiikkaa, filosofiaa ja taloustiedettä vuosina 1964–1967.
Toistaiseksi Oxfordin yliopisto ei ole harkinnut arvonimen perumista, mutta on ilmaissut syvän huolensa rohingya-vähemmistön kohtelusta Myanmarissa. St Hughin yliopisto on sen sijaan poistanut hänen muotokuvansa näkyvistä.
Muistan erityisesti rapisevan hiekan pitkillä käytävillä. Lasten olisi niin tehnyt mieli hyppelehtiä pitkin tasaisia, haravoituja, risteileviä käytäviä, mutta äiti sanoi ”ei saa juosta”.
Me lapset olimme aivan hiiren hiljaa ja katselimme huolestuneina vanhempiemme vakavia kasvoja ja maassa makaavia kiviä, joissa oli sama sukunimi kuin minulla.
Kirkkopyhinä vanhempani veivät meidät, koko nelilapsisen perheen, jumalanpalvelukseen isän lapsuudenkodin lähikirkkoon. Kirkonkellojen vielä soidessa koko perhe lähti hitaasti kävelemään sankarihaudoille. Vasta vuosien saatossa uskalsin kysyä, mitä siellä oli. Siellä lepäsivät nimiltään tuttujen sotilaiden luut, minun setäni.
Toiset tutut sotilaat olivat jääneet sinne, minne en päässyt enää käymäänkään – äidin lapsuudenkodin lähettyville, rajan taakse.
Isän puolelta nuorukaiset tempautuivat linnoitustöihin suoraan suojeluskunnan harjoituksista. Mustavalkoisessa valokuvassa laihat maalaistalon pojat istuvat vantterien työhevostensa selissä koulun kentällä. He äkseeraavat suorissa riveissä, valkoiset nauhat hihoissaan ja metsästyskiväärit selässään.
Äidin puolelta tutut sotilaat lähtivät sahatyömailta ja pienviljelyksiltä. Heillä ei ollut asetta eikä hevostakaan, vaan reppuun rutistettu Sosialidemokraatti-lehti.
Sodasta palanneet ryhtyivät heti rakentamaan kotia heille lohkotuille maille.
Rajan tuntumassa oli sieppauksia. Leikkivät lapset valitsivat aina ison kiven, jonka taa pääsi suojaan. Oli paikkoja, joihin ei saanut mennä, ja rajajoen tuntumassa peltoja, joilta sato haettiin henkensä kaupalla.
Mukamas turvallinen leikki lapsille oli seurata suojeluskuntien harjoituksia ja kerätä ammuntojen jäljiltä hylsyjä taskut täyteen. ”Lapsia oli kaikkialla, eikä heitä ajettu pois”, kertoo aikalainen.
Sotatoimialue tyhjennettiin vihdoin lapsista lokakuussa 1939. Rajan tuntumassa isoisäni rakensi Mannerheimin linjaa. Perheen naisista tuli Lottia ja tytöistä Pikkulottia.
Varauduttiin hyökkäykseen. Minun isoäitini näki ikkunasta ensimmäisenä hyökkäyspäivänä, kun tykinkuulia alkoi sataa läheiseen metsikköön. Hän tempaisi takin päälleen ja juoksi mummolaan pakkasessa paljain käsin.
Siirtoväki pakeni sotaa rajan tuntumasta ja vastaan marssivat ja ratsastivat vakavat sotilaat. Kun karjalaisperheet yhdistyivät, lapsia halattiin. Sitä pidettiin ihmeenä. ”Siihen aikaan ei lapsia pidetty hyvänä. Kukaan ei pitänyt sylissä. Silloin talvisodan alussa tuli ainoa halaus”.
Myöhemmin pienimmät lapset lähetettiin Ruotsiin nälkää pakoon. "Nälässä mentiin nukkumaan. Äiti sanoi, että ei jää mitään huomiseksi jos kaiken syötte nyt”.
Nälkä oli pahin jatkosodan aikaan.
Menneistä oltiin aivan hiljaa. Aikaa ennen meidän perhettä ei vain silloin ollut
Minun molempien vanhempieni suvuissa palaajia oli vähemmän kuin lähtijöitä.
Ne, jota palasivat, palasivat vähin äänin ja ryhtyivät heti tekemään työtä. Karjalaisperheet, jotka asutettiin sisemmälle Suomeen, ryhtyivät heti rakentamaan kotia heille lohkotuille maille. Miehet ja pojat rakensivat taloa ja navettaa ja tytöt, niin kuin minun äitini, keräsivät sammalta eristeeksi.
Joidenkin lapset palasivat Ruotsista. Toisille saapuivat vain postipaketit, joissa oli ruokaa. Ajan henki oli se, että katsotaan eteenpäin.
Maatiloilla miehet rauhoittelivat sodassa traumatisoituneita hevosia. Heinätyöt olivat pahimmat. Heinähankoja ei saanut kantaa kainalossa kuin asetta, sillä muuten hevoset pillastuivat.
Koteihinsa palanneet tutut sotilaat poimivat saunassa ihostaan pistäviä sirpaleita ja kärsivät painajaisia. Taloissa huudettiin öisin ”suojautukaa!”
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä sodasta ei puhuttu. Moni eli lyhyen elämän, kuoli käsi sydämellä ja omaiset sanoivat, että ”sota vei”, vaikka rauhasta oli jo kaksikymmentä vuotta. Neuvostoliitosta ei saanut sanoa pahaa sanaa. Edes avioparit eivät puhuneet sodasta keskenään. Päivät täytettiin työllä ja öisin levättiin särkevin jäsenin.
Muistan erityisesti vanhempien huolestuneet katseet, kun taivaalla näkyi yksinäinen lentokone. Ja muistan, miten luonnottomalla tavalla meillä pelättiin ukkosta. Menneistä oltiin aivan hiljaa. Aikaa ennen meidän perhettä ei vain silloin ollut. Ei puheissa eikä tarinoissa.
Kun äitini poisti tikkua lapsen sormesta, häneltä lipsahti ”katso kirkkoon päin” – vaikka kirkkoa ei enää ollu.
Kuulimme vahingossa lentokoneista, jotka seurasivat hiihtäviä lapsia ja ampuivat. Kun äitini poisti tikkua lapsen sormesta, häneltä lipsahti ”katso kirkkoon päin” – vaikka kirkkoa ei enää ollut, eikä maatakaan, jolla kirkko oli seissyt. Ei mummolaa, eikä kiveä, jonka juurella äitini oli leikkinyt.
Eivät tuntemattomat, vaan tutut sotilaat olivat leikkisiä ja mukavia. Isän veljet ja kummisetä veljineen – heitä oli monta. He olivat lapsirakkaita ja aina tahtoivat, että lapset syövät: ”Nyt syödään, että napa kiiltää!”
Puuliiterissä riippui muistona sotareppu, johon ei saanut koskea. Piirongin laatikossa oli kirje, jonka isä oli saanut rintamalta. Kirje alkoi: ”Pikku veikka”.
Itsenäisyyspäivän lähestyessä minä ajattelen tuttuja sotilaita. Heikkiä, joka oli rakuuna, ja Kallea, jolla on valokuvassa upseerin vyö yllään. Ajattelen Einoa, tuttua sotilasta äidin puolelta, joka ammuttiin lentokoneesta kolme päivää ennen talvisodan päättymistä. Ja monia, monia muita. Ajattelen nimeltään tuttuja ja nimeltään tuntemattomia sotilaita.
Me elämme vapaassa maassa. Kiitos.
Heli Vaaranen
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän johtaa Väestöliitossa parisuhdepalveluita.
Kolumni perustuu osin aikalaisten haastatteluihin ja siinä käytetyt lainaukset ovat peräsin heiltä.
Suomen vientitulot eivät olekaan olleet viime vuosina laskukiidossa, väittää uusi tutkimus.
Vaikka Nokian vienti romahti ja vei vuosina 2008–2015 viisi miljardia euroa viennin kotimaisesta arvonlisäyksestä, palveluviennin kasvu on viime vuosina korvannut Nokian romahduksen jäljet.
Tutkimus ei vertaile perinteiseen tapaan viennin bruttoarvoa, vaan viennin Suomeen jättämää arvonlisäystä eli palkkoja, voittoja ja pääomakustannuksia.
– Perinteiset tavat tarkastella vientiä antavat jopa hiukan harhaanjohtavan kuvan viennin merkityksestä. Bruttovientitilastot liioittelevat Suomen talouden vientivetoisuutta, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin erikoistutkija Saara Tamminen sanoo.
Tutkimusraportti 100 vuotta pientä avotaloutta julkistettiin maanantaina. Vattin, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla), Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyönä syntynyt raportti on ensimmäinen kokonaiskuva palveluviennin merkityksestä taloudelle.
Laatu ja brändi ovat kaiken A ja O
Tutkimuksesta selviää, että erityisesti palvelujen vienti jyllää.
Sen osuus koko viennin arvonlisäyksestä oli viime vuonna jo 36 prosenttia. Isoimmat rahavirrat Suomeen jättää paperiteollisuus, mutta it-palvelut ovat kasvaneet toiseksi merkittävimmäksi alaksi heti paperiteollisuuden vanaveteen.
Suomalainen teollisuus ei vie enää maailmalle vain tuotteita kuten laivoja, hissejä ja koneita, vaan samat yritykset kauppaavat osaamistaan palveluina. Palveluviejinä tunnetaan esimerkiksi Kone, Wärtsilä ja Nokia.
– Kasvua on tullut erityisesti teollisuusyritysten palveluviennistä, ja lisäksi tietysti esimerkiksi peliyrityksistä, Etlan tutkimuspäällikkö Katariina Nilsson Hakkala sanoo.
Tutkimuksen mukaan jopa 60–70 prosenttia eli kaksi kolmasosaa viennin arvonlisästä tulee laatu- ja brändituotteiden ja -palvelujen viennistä. Suomeksi sanottuna hinta ei ratkaise, vaan laatu, ominaisuudet ja yrityksen maine.
– Tällä on merkitystä myös poliittisen päätöksenteon kannalta. Pitäisi nähdä isompi kuva pelkän hintakilpailukyvyn ja tavaraviennin sijaan, Nilsson Hakkala sanoo.
Tavaraviennin tilastot eivät kerro koko totuutta
Näkökulma on uusi. Yleensä mitataan viennin bruttoarvoa, eli sitä millaisia kokonaissummia tuotteista saadaan.
Tärkeämpää kasvulle ja työllisyydelle on kuitenkin se, mitä yritykset jättävät Suomeen voittoina ja palkkoina, eli kotimainen arvonlisäys.
Tutkijoiden mukaan juuri arvonlisäyksen mittaaminen on tärkeää, koska tuotantoketjut ovat hajonneet maailmalle. Ennen vanhaan alihankkijat ja palveluntuottajat olivat valtaosin kotimaisia, mutta nyt osavaiheet kiertävät yhä useammin ulkomaisten toimijoiden kautta.
– Tavaraviennin tilastot eivät pysy monimutkaisten globaalien tuotantoprosessien perässä. Monen vientihyödykkeen osalta jopa yli puolet viennin bruttoarvosta heijastaa vain ulkomaisten välituotteiden arvoa, sanoo Vatt:n erikoistutkija Saara Tamminen.
Suomi on maailman avoimpia talouksia
Avotaloudella raportti viittaa siihen, että Suomi on jo Venäjän vallan ajasta asti ollut verraten avoin talous, jota ulkomaankauppa on vaurastuttanut.
Ulkomaankaupan suhde bruttokansantuotteeseen oli kansainvälisessä vertailussa korkea jo vuosina 1870–1913 eli ennen itsenäistymistä. Myös sotien välissä, jolloin valtioiden välinen kauppa väheni, Suomi pysyi verraten avoimena.
Tutkimuksessa esitetään uusia laskelmia viennin koko kotimaisesta arvonlisästä viimeisen sadan vuoden ajalta.
Ulkomaankaupan kokonaistaloudellinen merkitys ylitti vuoden 1913 tason vasta 1990-luvun laman jälkeen. Suurimmillaan osuus oli vuonna 2000 it- ja Nokia-huuman keskellä.
Italia huomioi Suomen satavuotisen itsenäisyyden joulukuussa. Maan pääkaupungissa Roomassa valaistaan kaupungin ehkä tunnetuin nähtävyys, Colosseum Suomen lipun värein.
Suomen Rooman-suurlähetystö kertoo sosiaalisessa mediassa Facebook-sivuillaan, että valot syteteään jo itsenäisyyspäivän aattoiltana 5. joulukuuta.
Italiassa vietetään Suomen itsenäisyyspäivän läheisyydessä myös suomalaisia, luterilaisia messuja. Messuja järjestetään Roomassa, Assisissa ja Milanossa. Niiden yhteydessä lauletaan myös kauneimpia joululauluja.
WASHINGTON Demokraatit olivat juuri pääsemässä moralisoimaan republikaaneja, jotka antavat alaikäisten ahdistelusta epäillyn Roy Mooren pyrkiä senaattiin, kun otsikot Al Frankenista rävähtivät silmille.
Neljä naista on kertonut julkisesti demokraattien toisen kauden senaattorin kourineen ja ahdistelleen heitä. Frankenia on vaadittu eroamaan, mutta vaatimukset ovat jääneet vaimeiksi.
Republikaaneilla ei ole varaa vaatia. Lisää epäilyjä voi tulla, sillä #metoo-liike jatkuu.
Viimeisimmät julki tulleet epäilyt kohdistuvat demokraattien grand old maniin, 88-vuotiaaseen John Conyersiin. Hän joutui toistaiseksi jättämään paikkansa edustajainhuoneen lakiasiainvaliokunnassa niiden takia. Conyers aloitti kongressissa jo vuonna 1965, joten hän on pisimpään maataan palvellut kansanedustaja Yhdysvalloissa.
Franken oli ennen poliitikon uraansa kuuluisa käsikirjoittaja ja koomikko, varsinainen rääväsuu. Oli erikoista nähdä hänet maanantaina tv:ssä anteeksipyytävänä ja nöyränä.
Demokraattisenaattori Al Franken toimittajien edessä maanantaina.Michael Reynolds/Epa
Franken lupasi tehdä parannuksen. Se tuntuu nyt olevan yhteinen teema, jonka demokraatit ja republikaanit ovat olosuhteiden pakosta löytäneet.
Kongressissa on ryhdytty toimiin. Koko henkilökunta joutuu koulutukseen, jolla pyritään estämään ahdistelua.
Niin edustajainhuoneessa kuin senaatissa on tehty lakialoite, jolla ahdisteluepäilyjen käsittelystä tehtäisiin julkista. Samalla valvottaisiin, ettei niistä sovita lakitupien ulkopuolella veronmaksajien rahoilla.
Moinen puoluerajat ylittävä yhteistyö on harvinaista. Kongressilla on ollut viime vuosina vaikeuksia saada lakeja säädetyksi. Kahden valtapuolueen järjestelmä on kriisiytynyt puolesta ja vastaan -syyttelyksi.
Kongressin on korkea aika muuttaa kulttuuriaan ja kitkeä halpamaista vallankäyttöä. Toivottavasti puolueiden yhteistyö ei johda toiseen ääripäähän, jossa ei uskalleta enää edes kätellä. Sellainenkin vaara piilee poliitikkojen ja tuhansien lakimiesten Washingtonissa.
Helsingin Kampissa sijaitsevan sokkeloisen toimiston eteisessä vieraita vastassa on kymmeniä pareja kenkiä. Peremmältä pitkän yhteisen työpöydän äärestä löytyy hupparia, ruutupaitaa ja pipoa.
Suomen yhden suurimman vientitapahtuman Slushin toimistossa tavoitellaan rentoutta ja kotoisaa tunnelmaa.
Myös Slushin toimitusjohtaja Marianne Vikkula ottaa vieraansa vastaan sukkasillaan. Teknologia- ja kasvuyritystapahtuma järjestetään Helsingissä ensi viikonloppuna kymmenettä kertaa, ja Vikkulalle kerta on kuudes. Se on slushilaiselle paljon. Vikkula on tiiminsä pitkäaikaisin jäsen.
– Ihmiset ovat mukana Slushissa yhdestä viiteen vuoteen, ja kaikki työntekijät tietävät tämän. Ihmiset painavat ihan täysillä, kun tietävät, että tapahtumaan on kaksi kuukautta aikaa, Vikkula sanoo toimiston pienessä neuvotteluhuoneessa.
Yhteensä niitä on neljä. "Brainstormausta varten" on pieniä nojatuoliryhmiä ja kerrossänkyä muistuttava parvi, "pinkki linnake".
Vikkula on toiminut aiemmin Slushin talousjohtajana ja varatoimitusjohtajana ja vastannut myös tapahtuman yhteistyökumppanuuksista – kaikki alkoi kuitenkin talkoolaisena vuonna 2012, kun Vikkula pääsi liimaamaan Slushin mainosjulisteita pitkin Otaniemen kampusta. Silloin vapaaehtoisia slushilaisia oli pari sataa, tänä vuonna jo yli kaksi tuhatta. Varsinaisia työntekijöitä on runsaat kolmekymmentä.
Slushin tekijöistä on kasvanut tapahtuman rinnalla Suomen teknologiateollisuuden huipputekijöitä ja yhteiskunnallisia keskustelijoita.
On selvää, että myös 25-vuotiaasta toimitusjohtaja Vikkulasta kuullaan vielä.
Slush syntyi avuntarpeesta
Slushin historia tunnetaan: jo vuonna 2007 Suomessa oli menestyneitä, internetistä tulonsa saavia teknologiayrityksiä, kuten Habbo-chatpelin kehittänyt Sulake sekä sosiaalisen median esiaste IRC-Galleria, mutta pienten, nopeaa kasvua tavoittelevien startupien aika oli vasta alkamassa. Jotkut alalla puhuivat vielä "Web 2.0:sta". Toki teknologiastartupejakin oli, kuten piskuiset mobiilipelifirmat Rovio Mobile ja Sumea, joka oli jo myyty yhdysvaltalaiselle pelitalo Digital Chocolatelle.
Sittemmin Rovio Entertainmentista tuttu Peter Vesterbacka ja Timo Airisto olivat perustaneet startupin, joka kehitti mobiilisovellusta, jolla vanhemmat saattoivat seurata lastensa päiväkotipäivää. Monet kasvuyrittäjiksi haluavat kyselivät Vesterbackalta ja Airistolta neuvoja, ja kaksikko alkoi pohtia, miten he voisivat tuoda uusia tekijöitä paremmin yhteen.
Jo aiemmassa työssään Hewlett-Packardilla Vesterbacka oli perustanut Mobile Mondayn, jossa alan ihmiset kokoontuivat vertaistuki mielessään juttelemaan kerran viikossa.
Ensimmäisen Slushin panelistit nauttivat palkkionsa oluena.
Nyt tarvittiin jotain suurempaa. Syntyi pimeimpään ja ankeimpaan vuodenaikaan ajoitettu tapaaminen, joka sai nimen Slush, loska. Ensimmäinen Slush järjestettiin vuonna 2008 Helsingissä Kulttuuritehdas Korjaamolla.
Tapahtuman nykyinen toimitusjohtaja Vikkula oli silloin espoolainen, pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa lukeva lukiolainen, joka ei juurikaan miettinyt kasvuyrityksiä. Hän harrasti joukkuevoimistelua ammattimaisesti MM-tasolla. Ensimmäiset Slushit menivät Vikkulalta ohi ilman, että hän edes huomasi.
Niin meni melkein kaikilta muiltakin. Tapahtumaan saatiin paikalle 15 näytteilleasettajaa – suunnilleen kaikki Suomen merkittävät startupit – ja alle 200 maksanutta osallistujaa. Panelistit nauttivat palkkionsa oluena.
Kaapelitehdas jäi Slushin kävijöille pieneksi vuonna 2013. Jussi Hellsten
Kasvuyrityspeli, jossa voi voittaa
Nykyisen Slushin erikoisuus on sijoittajien ja yrittäjien järjestämät treffit: tänä vuonna niitä on sovittu etukäteen 7000. Muuten Slush on kuin mitkä tahansa erikoismessut: haastatteluita, paneeleita, parhaiden keksintöjen palkitsemista ja uusien tuotteiden esittelyä.
Viime vuonna Slushissa esiteltiin esimerkiksi Mightifier-sovellusta, jolla koulukaverille annetaan positiivista palautetta. Vuonna 2011 peli-startup Supercell esitteli tapahtumassa ensimmäisen pelinsä, Gunshinen. Ja niin edelleen. Viime vuonna kasvuyrityksiä oli jo yli 2300.
Kaikki kasvuyrittäjät tietävät, että suurin osa hankkeista jää ilman suurta menestystä, mutta toisaalta on mahdollista, että poksahtaa tuplajättipotti. Kuten kävi Supercellille, joka teki viime vuonna 912 miljoonan euron tuloksen – ja maksoi Suomeen veroja 181 miljoonaa euroa. Myös kotimajoituspalveluita välittävän Airbnb:n, senssisovellus Tinder ja Facebook ovat olleet joskus piskuisia startupeja.
Se on peliä, jossa saattaa voittaa.
Tietysti Slushissa myös juhlitaan. After Partyt eli tapahtuman päätösjuhlat ovat alalla käsite. Sinne mennään näyttäytymään ja hieromaan suhteita.
Slushin nousukausi alkoi yliopistosta
Ensimmäiset vuodet Slush jäi pienen piirin tapahtumaksi, mutta 2010-luvulla sijoittajat huomasivat, että teknologiaelämää on myös Piilaakson, teknologian startupien luvatun maan, ulkopuolella. Monista startupeista tuli "oikeita" teknologiayhtiöitä.
Peter Vesterbacka alkoi olla Slushille vuonna 2011 liian kiireinen. Hän oli aloittanut työt Roviolla liiketoiminnan kehittäjänä, ja yhtiön 52. peli oli osunut kultasuoneen: Angry Birdsiä pelattiin maailmassa yhteensä yli 200 miljoonaa minuuttia päivässä. Roviosta toivottiin jopa alamäkeen luisuneen Nokian korvaajaa.
Vesterbacka etsi itselleen korvaajaa Slushiin. Hän tapasi sattumoisin Miki Kuusen, joka toimi Aaltoesin, Aalto-yliopiston opiskelijoiden yrittäjyysyhteisön, puheenjohtajana. Syntyi idea, että opiskelijat ottaisivat pääasiallisen vastuun Slushista.
Tällä välin Marianne Vikkula oli kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa kuusi laudaturia ja yhden eximian ja aloittanut tuotantotalouden opinnot. Hän liittyi kurssikavereidensa innoittamana Slushin vapaaehtoisiin työntekijöihin. Heitä kaikkia yhdisti ainakin se, ettei kellään ollut aiempaa kokemusta kansainvälisistä tapahtumista, ja Slushista oli tulossa sellainen.
Joidenkin mielestä Slushin nousu ja Suomen koko startup-taika lähti käyntiin juuri opiskelijoiden ansiosta.
– Slushissa oli Event Help -tiimi, jonka tarkoitus oli olla siellä, missä tulee vastaan jotain, mihin ei olla varauduttu. Se Event Help -tiimi olin minä yksin, Vikkula kertoo.
Suuren maailman malliin kaikille Slushiin osallistujille tilattiin nimikyltit, mutta ne eivät olleetkaan aakkosjärjestyksessä. "Event Help -tiimi" laittoi niitä tapahtumaa edeltävän yön aakkosjärjestykseen. K-kirjaimen kohdalla oli vaikeaa.
– Arvaa kuinka monta K:lla alkavaa nimeä Suomessa on, Vikkula sanoo ja nauraa.
Opiskelijoiden vetämänä tapahtuma alkoi kasvaa hitaasti mutta varmasti. Vaikka kävijämäärät olivat vaatimattomia, ne kaksinkertaistuvat joka vuosi.
Joidenkin alaa seuraavien mielestä on selvää, että paitsi Slushin nousu myös Suomen koko startup-taika lähti kunnolla käyntiin juuri Aalto-yliopiston opiskelijoiden ansiosta. Kun ensimmäisen Slushin budjetti oli noin 45 000 euroa, nyt se on yli yhdeksän miljoonaa.
Tämän rahatukun päällä istuu 25-vuotias tuotantotalouden kandidaatti, joka saa bussilipustaan yhä opiskelija-alennuksen.
Marianne Vikkula nousi Slushin varatoimitusjohtajaksi vuonna 2015. Jussi Ratilainen / Slush Media
Nuoret hallitsevat Slushia mutta eivät kasvuyrityksiä
Marianne Vikkulasta saa asiakeskeisen kuvan: hän menee suoraan asiaan ja pysyy siinä. Vikkulan haastatteluissa mainitaan joskus, ettei hän vaikuta "tyypilliseltä toimitusjohtajalta", ja se on totta, jos johtajan kuva on tammipöydän takaa sikari suussaan komenteleva mies.
– Työkulttuuriimme kuuluu, että ihmiset ottavat itse vastuuta ja tekevät päätöksiä. Kaikilla on yhtä suuret vaikutusmahdollisuudet. Minun roolini on auttaa muita, Vikkula sanoo.
Hän alkoi vetää Slushia kesällä 2016. Puhelu tuli Lapin keväthangille, ja Vikkulan opinnot ovat seisseet suunnilleen sitä lähtien. Se tuo toimitusjohtajan asemaan pikantin yksityiskohdan: slushilaiset saavat ("kulut kattavaa") palkkaa kahden tason mukaan, opiskelijat vähemmän kuin valmistuneet, ja toimitusjohtaja kuuluu ensimmäiseen ryhmään.
Slushilaiset ovat nuoria, ryhmän nestoritkin alle kolmekymppisiä. He ovat it-jengin – laskutavasta riippuen – neljättä sukupolvea: koodaripioneerit ovat jo viisikymppisiä, pelikehittäjäharrastajat nelikymppisiä ja mobiiliväkikin kolmekymppisiä.
– En voi puhua koko sukupolveni puolesta, mutta yksi Slush-yhteisöön hakeutuneiden tavoitteista on aina ollut Suomen kunnianhimotason nostaminen. Me emme tee juttuja, jotka ovat Suomen parhaita vaan maailman parhaita.
Slushia tehdään "seuraavan sukupolven yrittäjille". Tapahtuman ohjelmaan vaikuttaa eniten startup-maailman muutokset.
– Startupeille on saatavissa nykyään sijoittajapääomaa paremmin kuin ennen, myös ulkomailta. Meidän ei kannata keskittyä siihen, miten Slushiin saadaan varhaisen vaiheen sijoittajia. Alalla puhuttaa osaaminen, Vikkula sanoo.
Me emme tee juttuja, jotka ovat Suomen parhaita vaan maailman parhaita. Marianne Vikkula
Slushia pyörittää Startup-säätiön omistama Startup Sauna Oy. Yrityksen liikevaihto on kasvanut roimasti, ja vuonna 2016 se oli 7,4 miljoonaa euroa. Vielä vuonna 2014 luku oli siitä puolet. Viime vuoden tilikauden tulos oli 883 000 euroa. Sen avulla seuraavan vuoden tapahtuman järjestäminen voidaan aloittaa heti, kun edellisen valot sammuvat. (Tai välissä levätään sentään viikon verran.)
Slushilaiset alkavat haistella seuraavan vuoden teemoja tapaamalla erilaisia asiantuntijoita, sijoittajia ja yrittäjiä, selvittääkseen, mistä nyt ja seuraavaksi puhutaan vaikkapa terveysteknologian alalla. Toistuvia aiheita ovat Vikkulan mukaan kasvun rakentaminen ja rekrytointi: menestyvä yritys koostuu usein samoista paloista, oli tuote mikä tahansa.
Vikkula kertoo, ettei Slushin missio ole muuttunut mihinkään: sen takana on idealistinen, voittoa tavoittelematon säätiö, jonka tarkoitus on tukea yrittäjyyttä edistäviä hankkeita.
Slush-vuosien aikana monista entisistä startupeista on tullut Suomessa miljardibisneksiä. Yksin peliteollisuus pyörittää parin miljardin liikevaihtoa.
Startupit muuttuvat yleishyödyllisiksi
Kun Marianne Vikkula vuonna 2013 voitti joukkuevoimistelun maailmanmestaruuskisoissa hopeaa ja eteni Slushin talousjohtajaksi, tapahtuma noteerattiin ensimmäistä kertaa kansainvälisessä lehdistössä, kuten New York Timesissa ja The Wall Street Journalissa. Tapahtuman vieraiksi saatiin muiden muassa Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves ja Skypen perustaja Niklas Zennström. Osallistujia saapui paikalle 7000, ja Slush pursui yli äyräidensä, vaikka tapahtuma oli muuttanut suurempiin tiloihin Helsingin Kaapelitehtaalle.
Jotain yllättävästä suosiosta kertoo, että tapahtumasta loppui tilojen lisäksi olut.
Seuraavana vuonna Slush muutti Helsingin messukeskukseen. Osallistujia oli jo 14 000, ja tapahtuma myytiin ensimmäistä kertaa loppuun.
Myös startupit alkoivat muuttua. Pelien ja sosiaalisen median sovellusten rinnalla kehiteltiin terveyteen liittyviä, yleishyödyllisiä ja "fyysisiä" arjen sovelluksia. Sellaisia ovat vaikkapa suomalaisen Enevon yleiseen roskikseen asennettava sensori, joka ilmoittaa jätteenkuljettajalle, kun roskis pitää tyhjentää. Tai luottokortin tyyppinen Moni-rahakortti, jolle voi tallettaa rahaa ilman että tarvitsee pankkitiliä.
Nyt Suomessa on startup-yhteisöjä, kuten terveysteknologiastartupien Silicon Vallila, jolle tilat tarjoaa kansainvälinen terveydenhuoltovälinejätti GE Healthcare. Aalto-yliopiston ja Startup-säätiön Startuplifters taas välittää suomalaisia opiskelijoita harjoitteluun Piilaakson teknologiayhtiöihin.
Samalla Slushista on tullut vaivihkaa Suomen tapahtumaviennin merkittävä tekijä tubettajien TubeConin ohella. Singaporessa, Shanghaissa ja Tokiossa on järjestetty jo omat Slushit, ja eri puolilla maailmaa on tänä vuonna pidetty noin 70 pienempää Slush-kokoontumista. Kasvua yritetään erityisesti Aasiassa. Myös kansainväliset Slushit ovat voittoa tavoittelemattomia tapahtumia.
Nokian entinen pääjohtaja Jorma Ollila on Slushissa tuttu vieras. Tässä vuonna 2014, kun tapahtuma muutti Helsingin messukeskukseen.Mikko Kuusisalo / Yle
Iso tapahtuma tuo lieveilmiöitä
Kasvaminen on aiheuttanut Slushille myös ongelmia.
Tapahtuma oli ajautua Messukeskukseen muuton jälkeen konkurssiin, mutta se pelastui viime hetken lipunmyynnin avulla.
Slushista on tullut niin suuri ja kallis – liput maksavat ilman opiskelija-, yhteistyö- tai yritysalennuksia halvimmillaan hieman alle 400 euroa – että osallistujat odottavat näkevänsä tapahtumassa maailman suurimmat teknologiatähdet ja tärkeimmät sijoittajat.
Heidän saamisensa Helsinkiin ei ole ihan vaivatonta.
Viime vuonna Slushiin tuotiin ensimmäistä kertaa sijoittajia ja yrittäjiä tilauslennolla suoraan San Franciscosta. Se maksoi kuusinumeroisen summan, ja oli tapahtuman historian suurin yksittäinen taloudellinen riski.
Tänä vuonna tapahtuman teemana on ilmastonmuutos ja puhtaan veden loppuminen – ja se, kuinka näihin ongelmiin voidaan vaikuttaa teknologiayritysten avulla. Vieraaksi on tulossa esimerkiksi Yhdysvaltain entinen varapresidentti, Nobel-palkittu ympäristöaktivisti Al Gore. Tapahtumassa vierailevat myös Ruotsin prinssi Daniel ja Britannian prinssi William.
Siitä kun kalja loppui Slushien päätösjuhlista, on henkisesti pitkä aika.
Nyt teknologian kasvuyritykset pyrkivät ratkaisemaan suuria kansainvälisiä ongelmia: poistamaan nälänhädän, vaikuttamaan kehitysmaiden köyhimpien asemaan – tai ilmastonmuutokseen.
Slushin tavoitteena on tasata mies- ja naiskävijöiden määrä vuoteen 2020 mennessä.
Yksi merkittävä yhteiskunnallinen ongelma on alan oma.
Samalla kun teknologia-ala esiintyy modernina uudistajana ja maailmanparantajana, naisten asema teknologiateollisuudessa vaikuttaa jääneen 1950-luvulle. Piilaaksossa on puhuttu jo pari vuotta naisten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä ja syrjinnästä työelämässä: naisten on yhä hankala nousta teknologiayritysten johtopaikoille. Ala on hyvin miehinen, ja myös valkoinen.
Euroopassa startupien perustajista arviolta yli 85 prosenttia on miehiä. Firmoista noin kymmenen prosenttia on naisten ja miesten yhdessä perustamia ja vain viitisen prosenttia pelkästään naisten perustamia.
Myös sijoittajista valtaosa on miehiä.
Slushissa alan tasa-arvo-ongelmiin jouduttiin ottamaan näyttävästi kantaa viimeistään viime vuoden iltajuhlissa tapahtuneiden häirintätapausten vuoksi.
Slushin tekijät tuomitsivat teot Facebook-sivuilla teot yksiselitteisesti: "tapahtumassa ei ole tilaa paskiaisille".
Tapahtumaorganisaatio on laatinut nyt ohjeen, jota jokainen lipun hankkinut sitoutuu noudattamaan. Myös turvahenkilöiden määrää on lisätty, ja esimerkiksi narikka on sijoitettu näkyvämpään paikkaan. Jokainen kävijä joutuu laittamaan näkyville nimikyltin, jossa mainitaan myös työnantajan nimi.
Teknologia-alan tasa-arvo ja monimuotoisuus ovat tapahtumassa viime vuonna enemmän esillä myös paneeleissa, haastatteluissa ja puheenvuoroissa.
Viime vuonna Slushin kävijöistä reilu kolmannes oli naisia. Tavoitteena on tasata mies- ja naiskävijöiden määrä vuoteen 2020 mennessä.
Marianne Vikkula valittiin Slushin johtoon toissa kesänä. - Missään muualla en voisi oppia näin paljon uutta tai saisi näin paljon vastuuta 25-vuotiaana, Vikkula sanoo. Henrietta Hassinen / Yle
Tulevaisuus teknologiatähtenä odottaa
Torstaina alkavaan kaksipäiväiseen Slushiin odotetaan noin 20 000 kävijää, joista 2600 on kasvuyrittäjiä ja 1500 sijoittajia, yhteensä 130 maasta. (Vertailun vuoksi: Helsingin nelipäiväisillä Kirjamessuilla oli tänä vuonna 84 000 kävijää.)
Heidän joukossaan on varmasti tulevia startup-tähtiä, niin kuin myös tapahtuman tekijöissä.
Time-lehti valitsi Slushin perustaneen Peter Vesterbackan maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon vuonna 2011.
Slushin seuraava toimitusjohtaja Miki Kuusi jätti tehtävänsä vuonna 2015 ja ryhtyi startup-yrittäjäksi. Samana vuonna Wired-lehti valitsi hänet Euroopan sadan vaikutusvaltaisimman teknologiayrittäjän joukkoon. Vuonna 2016 talouslehti Forbes nimesi hänet 30 merkittävimmän alle 30-vuotiaan kuluttajateknologia-alan vaikuttajan joukkoon. Nyt Kuusen startupin kehittelemä, ravintolaruokaa koteihin välittävä Wolt-sovellus toimii jo neljässä maassa.
Myös Riku Mäkelä, Kuusen seuraaja Slushissa, siirtyi Woltiin.
Marianne Vikkula on Slushin toimitusjohtajana nyt toista vuotta.
Hän uskoo pysyvänsä teknologia- ja startup-maailmassa Slushin jälkeenkin, "ehkä oman firman kautta, tai jo jonkin olemassa olevan".
– Positiivinen ongelma on, että teen töitä sukupolveni yrittäjähenkisimpien tyyppien kanssa. Heistä useat ovat valmiita ottamaan joku päivä vastuuta, kun siirryn eteenpäin.
Jos historia toistaa itseään, on hyvin mahdollista, että Marianne Vikkulan opinnot olivat siinä.
Tanskassa 17-vuotias tyttö on tuomittu terrorismirikoksesta kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Tuomioistuin antoi päätöksensä maanantaina.
Tuomioistuimen mukaan tyttö oli suunnitellut pari vuotta sitten pommi-iskua kahteen kouluun. Tyttö oli suunnitellut hyökkäävänsä kouluihin kotitekoisten pommien avulla. Toinen kouluista olisi ollut juutalaistaustainen.
Alempi tuomioistuin määräsi hänelle kuusi vuotta vankeutta, vankeustuomio koveni nyt ylemmässä oikeusasteessa parilla vuodella. Syyttäjä oli vaatinut hänelle elinkautista huostaanottoa ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.
Tytöllä on ollut psyykkisiä ongelmia. Hänellä kerrotaan olleen mieltymystä myös jihadismia ja terroristijärjestö Isisiä kohtaan. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että hän löysi jihadismin vuoden 2015 lopulla ja oli yrittänyt ottaa yhteyttä Isisiin netin kautta.
Tanskalainen teinityttö pidätettiin vuoden 2016 tammikuussa kotipaikkakunnallaan, joka sijaitsee noin 65 kilometriä Kööpenhaminasta länteen. Pidätys tapahtui sen jälkeen, kun hänen perheensä kertoi epäilyksistään poliisille. Tyttö oli testaillut epäilyttäviä kemiallisia kokeita kotinsa kellarissa.
Tutkijat löysivät tytön kätköistä muun muassa vetyperoksidia, sitruunahappoa ja asetonia. Työllä oli myös muistiinpanoja, joihin hän oli kirjoittanut suunnitelmiaan iskeä entiseen peruskouluunsa sekä juutalaiseen kouluun Kööpenhaminassa.
Tanskan yleisradioyhtiön DR:n mukaan kyseessä on ensimmäinen terrorismista tuomittu tanskalainen nainen. Tanskan media ei julkista tytön nimeä, sillä hän oli vasta 15-vuotias teon tehdessään ja on edelleen alaikäinen.
YK:n naistenjärjestö UN Women kiittelee Britannian prinssi Harryn kanssa kihlautunutta yhdysvaltalaisnäyttelijä Meghan Marklea hänen sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia edistäneestä työstään. Järjestö myös toivoo, että Markle käyttää ääntään tasa-arvon puolesta myös tulevaisuudessa näkyvässä roolissaan Britannian kuningasperheen jäsenenä.
– Meghan Markle on auttanut lisäämään maailmanlaajuista huomiota tasa-arvokysymyksiin. YK: n naiset luottavat ja toivovat, että hän käyttää edelleen näkyvyyttään ja ääntään uudessa ja tärkeässä julkisessa roolissaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi, sanoi YK:n naisten tiedottaja.
36-vuotias Markle on toiminut yhteistyössä UN Womenin kanssa vuodesta 2014. Hän on puhunut erityisesti naisten poliittisen osallisuuden ja johtajuuden puolesta.
Markle on antanut kiitosta sanoilla "tarvitsemme enemmän tällaisia miehiä" muun muassa Ruandan presidentille Paul Kagamelle, joka on avannut parlamentin ovia naisille.
Markle on ollut osallistuva vaikuttaja
YK:n Women –järjestön mukaan Marklen rooli tasa-arvovastaavana on epävirallista yhteistyötä. YK on pyytänyt kymmeniä julkkiksia työnsä tukemiseen. Monet heistä ovat hyväntahtoisia lähettiläitä ja käyttävät taitoaan asioista puhumiseen.
Markle on matkustanut tehtävässään muun muassa Pekingissä, Washingtonissa ja Ruandassa. Hän on tavannut vaikuttajia eri puolilla maailmaa ja vieraillut myös muun muassa pakolaisleireillä.
Hän on kirjoittanut Time-lehdessä muun muassa tyttöjen koulutuksesta. Hän on kuvannut, kuinka hänen äitinsä vei hänet Jamaikaan katsomaan köyhyyttä paikan päälle. Marklen mukaan tällaiset kokemukset ovat muokanneet hänen sosiaalista tietoisuuttaan ja hyväntekeväisyystyötään.
Markle pitää naiseutta ja tasa-arvoa tärkeänä. Hän on sanonut olevansa "ylpeästi feministi ja nainen".
Prinssi Harry ja Meghan Markle kihlautumisen julkistamispäivänä Kensingtonin puutarhassa.Facundo Arrizabakaga / EPA
Markle ja Britannian prinssi Harry ilmoittivat kihlauksestaan maanantaina. He aikovat avioitua keväällä.
Markle sanoi haastattelussa maanantaina, että hän tapasi Harryn ystävien kautta Lontoossa heinäkuussa 2016 ja että he olivat seurustelleet hiljaisuudessa useita kuukausia ennen kuin romanssi nousi otsikoihin.
Prinssi Harry ja Meghan Markle Facundo Arrizabakaga / EPA
Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama on onnittellut prinssi Harrya ja Meghan Marklea heidän kihlausilmoituksensa johdosta.
Obama sanoi tviitissään, että Michelle ja hän ovat iloisia voidessaan onnitella prinssi Harrya ja Meghan Marklea heidän kihlautumisestaan. Samalla hän toivotti heille elämään iloa ja onnellisuutta.
Yrittäjä Seija Mattjus-Palomäki joutui odottamaan korvauspäätöstä Nokian vesikriisiin liittyvistä kuluista vuosia. Hänen hakemuksensa käsiteltiin viimeisten joukossa tämän vuoden elokuussa.
– En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, kun päätös tuli postissa. Se pysähdytti ja toi ikävästi muistot mieleen, Mattjus-Palomäki sanoo.
Mattjus-Palomäki kertoo soittaneensa vuosien aikana useita kertoja kaupungille ja kyselleensä korvausten perään. Hakemuksen hän teki aikanaan miehensä kanssa, mutta tämä ehti kuolla ennen päätöksen saapumista.
– Mieheni kuoli liki kaksi vuotta sitten haimasyöpään. Päätös nosti surun uudelleen pintaan, sillä kaikissa papereissa oli tietysti myös hänen nimensä, Mattjus-Palomäki sanoo.
Pariskunnan korvaukset koskivat vedenhakureissuja. Heidän kotinsa ja yrityksensä oli ilman vettä noin kolme kuukautta.
– Korvaus oli 80 euroa, eli mistään huimista summista ei ollut kyse. Toisaalta toivon, että koko päätöstä ei olisi tullut.
Kriisin lasku yli 4 miljoonaa
Nokian kaupunki on saamassa viimein pöytänsä puhtaaksi Nokian vesikriisin aiheuttamista korvaushakemuksista. Enää on jatkokäsittelyssä kolme korvauspäätöstä, joihin on haettu muutosta.
Vesikriisi tuli maksamaan Nokian kaupungille ja vakuutusyhtiölle pitkälle yli 4 miljoonaa euroa. Pelkästään veden jakaminen, verkoston huuhtelu ja desinfiointi maksoi kaupungille noin 2,5 miljoonaa euroa.
– Korvaushakemuksia oli yhteensä 971. Kaupungin maksamat korvaukset ovat noin 840 000 euroa. Lisäksi vakuutusyhtiö If on korvannut noin 991 000 euroa suoraan hakijoille, Nokian kaupungin talousjohtaja Mikko Koskela kertoo.
Paljolta mielipahalta olisi vältytty, jos kaupunki olisi palkannut riittävästi ihmisiä käsittelemään hakemuksia. Seija Mattjus-Palomäki
Myös Seija Mattjus-Palomäki on saanut korvauksia vakuutusyhtiöltä. Hän sairastui saastuneen veden juomisesta, ja kolmen vuoden tutkimusten jälkeen oireiden aiheuttajaksi paljastui alkueläin. Vakuutusyhtiö maksoi korvausta pysyvästä haitasta.
– Vakuutusyhtiön korvauspäätös tuli aikanaan nopeasti, noin kuukaudessa. Paljolta mielipahalta olisi vältytty, jos kaupunki olisi palkannut riittävästi ihmisiä käsittelemään hakemuksia. Nyt maksettiin kymmeniä tuhansia euroja pelkkiä viivästyskorkoja, Mattjus-Palomäki sanoo.
Mopoilla rälläämistä ja ilkivaltaa. Sotkemista ja älyttömyyksiä, kuten että mennään kirjaston sisälle ja lasketaan roskakoreilla mäkeä. Kaikesta tästä sateli vielä viime vuonna valituksia Pyhtään Huutjärveltä. Asukkaat kertoivat kunnan päättäjille ja poliisille, että nuorten rallitus häiritsi nukkumista. Monet kokivat, etteivät uskalla ajaa tai edes kävellä kylällä. Mopoilijoiden huono maine harmitti myös Julius Renlundia, joka oli juuri saanut mopokortin. Hänen mielestään nuoria syytettiin osin aiheetta.
– Kaikki, mitä kylällä rikottiin tai sotkettiin pistettiin mopoilijoiden piikkiin. Mopoilijat olivat ihan pohjasakkaa muiden kuntalaisten mielestä. En väitä, etteivätkö mopoilijatkin olisi joskus jotain tehneet, mutta ainahan porukasta löytyy joku, joka tekee välillä jotain tyhmää, Renlund sanoo.
Kun kunnan nuoriso- ja liikuntatoimesta kysyttiin, mitä mopoilijat haluavat ja tarvitsevat, Renlund oli yksi äänekkäimmistä vastaajista. Hän ja muu kaveriporukka halusivat oman mopotallin keskelle kaikkea niin, että se on helposti saatavilla eikä matkaan kuluisi paljon bensaa. Nuoren Kirkon Moottoripaja-hankkeeseen kuuluva Hutikan mopotalli avattiin tammikuussa, ja Renlund on ollut tallilla touhuamassa melkein joka päivä.
– Olen ollut aika paljon mukana siinä, että mopotalli ylipäänsä saatiin ja vienyt hommaa eteenpäin siellä. Haluan puolustaa mopoilijoita, heidänkin pitää tulla kuulluiksi. He ovat ihan fiksuja nuoria, mutta kaikki ihmiset eivät tajua sitä, nyt 18-vuotias Renlund kertoo.
Valitus loppui
Kunta päätti ostaa mopotallipalvelun Huutjärvellä toimivalta Kasvajat ry:ltä, joka auttaa tuen tarpeessa olevia löytämään elämäänsä tasapainon ja kehittämään yhteistyötaitoja muiden ihmisten kanssa. Nyt, vajaa vuosi myöhemmin, ongelmat muiden kyläläisten kanssa ovat mennyttä.
– Mopotallin myötä suhtautuminen on muuttunut päinvastaiseksi. Siitä on tullut palautetta esimerkiksi pyhtääläisten Facebook-ryhmässä. Poliisikin suhtautuu iloisesti, Renlund kertoo.
Minna Heikura / Yle
Pyhtään kunnalta ja Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta kerrottiin jo keväällä, että ilkivalta ja valitukset asukkailta ovat loppuneet. Tilanne on edelleen sama.
– Tietooni ei ole tullut yhtäkään valitusta. Meidän nuorissamme on tapahtunut vallan huimaa kasvua, sanoo kunnan nuoriso- ja liikuntasihteeri Nana Toivanen.
Poliisille tuli aiemmin paljon valituksia mopopojista, jotka pärräilevät erityisesti Huutjärven rannan ja koulun ympäristössä. Poliisin mukaan kyseessä on ollut aika iso ongelma. Tilastot näyttävät, että tilanne on tänä vuonna rauhoittunut ja yhä hallinnassa.
Postia presidentiltä
Yle teki keväällä mopoilijoiden suunnanmuutoksesta jutun, joka nousi valtavan luetuksi ja kirvoitti paljon palautetta. Samanlaista toimintaa toivottiin muihinkin kuntiin. Pyhtään esimerkki huomioitiin myös presidentinkansliassa.
Kun Julius Renlundin äiti haki noin kuukausi sitten postin, koko perhe yllättyi. Postin joukossa oli valkoinen kirjekuori, joka oli osoitettu Juliukselle. Sen sisältä paljastui kutsu Linnan juhliin.
– Oli sellainen fiilis, että mitä hittoa. Äiti heitti siinä vitsillä, että joudun varmaan linnaan, siis vankilaan. Äiti ja isä olivat erittäin yllättyneitä. Pakko se sitten oli uskoa.
Julius Renlund menee Linnan juhliin yksin.Julius Renlundin Facebook
Me-säätiö pyysi syksyllä jokaisesta maakunnasta ehdotuksia nuorista, jotka ovat omalla toiminnallaan luoneet esimerkkiä muille nuorille. Pyhtään nuorisotoimi ja Nuoren Kirkon Moottoripaja-hanke ehdottivat Renlundia, koska tämä on osannut muotoilla mopotallin toiminnan juuri pyhtääläisille nuorille sopivaksi.
Autojakin rassataan
Nuoret saivat rakentaa tallin itse. He siivosivat paikat ja kantoivat ylimääräisen tavaran pois. Siivousvälineitä, työkaluja ja maaleja nuoret saavat esimerkiksi lahjoituksina tai keräämillään pullorahoilla. Osa tuo tavaraa myös kotoaan ja nuoret ovat hakeneet myös avustuksia. Seinät oli tarkoitus maalata keväällä, mutta siihen ei ole ollut toistaiseksi aikaa.
– Siellä on moporemontti käynnissä melkein joka päivä, Julius Renlund kertoo.
Vuoden mittaan useampi mopoilija on saanut ajokortin, joten tallilla on näkynyt myös autoja. Yksi autoilijoista on Renlund, joka sai kortin viime kesänä.
– Autoja rassataan sen mukaan mitä mopoilta jää aikaa. Mopot tulevat aina ensin. Jos mopoja ei ole laitettavana, jotain pientä voi tehdä autoillekin.
Minna Heikura / Yle
Renlund arvioi, että mopotallin suosio on kasvussa. Siellä pyörii päivittäin noin kymmenen nuorta.
– Kaveritkaan eivät ole meinanneet uskoa, että olen menossa Linnan juhliin. He ovat vasta nyt alkaneet uskoa, että se on totta.
Juhliin Renlund menee yksin, ja kaikki on jo valmiina. Vuokrapuku on hankittu pukupalvelusta Helsingistä. Nyt odotellaan vielä reilu viikko.
– Vähän jännittää, mutta ei kovin paljon. En ole treenannut kättelytekniikoita.
